BDSM-baari
Newbie-nurkka => Kysy ja vastaa => Aiheen aloitti: Melissax - 11.02.2019, 21:53
-
En halua kuulostaa tyytymättömältä tai ilkeältä.
Mutta oon alkanut miettimään vaadinko liikaa master ehdokkailta. Jonkunverran erilaisilla foorumeilla sekä chateissa pyörineenä vain alle kourallinen oikeasti omasta mielestä fiksuja herroja löytynyt. Todella moni menee liian suoraan asiaan ja on sitä mieltä että piiskataan vaan jeejee.
Haluan oikeasti löytää sen oikean masterin jonka vuoksi olen nirso. Mutta herää "pelko" että löytyykö koskaan sitä oikeaa kuitenkaan?
Onneksi oon todella nuori ja aikaa on, mutta ei malttaisi odottaa :D
-
Et kuulosta ilkeältä. Alistuvakin on täysin oikeutettu siihen, että vaatii -ja paljon. Itse en tingi haluistani domin suhteen lainkaan. Vaatimuksia on vähän, mutta ne pitävät.
Viestit mitä usein saan sisältävät moin, kaksi riviä kehuja kiinnostavuudestani, pari kiimakommenttia kuvistani ja sen jälkeen odotetaan vastausta.. mihin? Moni ei anna itsestään edes sen vertaa että tietäisi kiinnostua.
Pidä vain vaistosi ja ole vaativa. Pääset kyllä antautumaan kun se oikea osuu kohdalle. Et ole kenellekään mitään itsestäsi velkaa.
:love:
-
Komppaan OfAfroditea. Omista toiveistaan ja haluistaan kannattaa pitää kiinni. Tässä asiassa vaativuus ei ole huono juttu! Eiköhän se oikea tyyppi tule vastaan aikanaan :)
-
Siis olet rekkautunut tälle foorumille tänään iltapäivällä, ja illalla kymmenen aikaan pelkäät olevasi liian nirso?
Tähän mennessä postilaatikkoasi ovat todennäköisimmin täyttäneet ne wannabe-masterit joka lähettävät suunnilleen saman viestin ihan jokaiselle uudelle rekkautuneelle.
Jos nyt edes vaikka viikon verran odottaa että nekin pääsee mukaan joilla on muutakin elämää kuin istuskella baarissa painellen refresh-nappulaa, niin saattaa tasokin parantua
-
Kirjoitin että olen pyörinyt aiemmin myös muualla. Kirjoitukseni EI liittynyt vain tähän foorumiin vaan yleiseen kokemukseen aiheesta.
Kiitos fiksuista vastauksista <3
-
Ainahan sitä voi tuntua että vaatii liikaa, jotta voi vaatia pitää myös olla jotain mitä antaa potentiaalisille prinsseille...kohtaako tässä asiat?
-
Kaikki subnaiset saavat jatkuvan tulvan wannabe-mastereiden viestejä, jotka lähinnä haluavat itselleen pillun käytettäväksi. Lisäksi skenen laitamilla pyörii ihmisiä, jotka ovat väkivaltaisia tai muuten vain jättävät jälkeensä liudan haavoittuneita ihmisiä. Osa näistä on ihmisiä, jotka on potkittu pois livetapaamisista ja jotka tekevät itselleen aina uuden anonyymin profiilin houkutellakseen uusia skeneen tulleita nuoria naisia ansaan.
Kunnollisten ja vielä yhteensopivien tyyppien löytäminen siitä joukosta ei aina ole ihan helppoa. Kannattaa siis ihan oikeasti aloittaa sillä, että menee vaikka sinne sub-naisten miittiin tutustumaan muihin ja vaihtamaan kokemuksia. Saatat löytää ystäviä ja ihmisiä, jotka osaavat auttaa näiden karikkojen välttämisessä.
Kyllä niitä hyviäkin sieltä joukosta löytyy.
-
Kaikki subnaiset saavat jatkuvan tulvan wannabe-mastereiden viestejä, jotka lähinnä haluavat itselleen pillun käytettäväksi.
Sitä ne kaikki ei wannabe-masteritkin loppumetreillä hyvin pitkälti haluu.
;D
Sori kevennys, ei tää maailma pelkkää paskaa ole. ;D
On täällä hyviäki tyyppejä, siis ne muut ku mä! >:D
Tervetuloa.
-
Et vaadi.
Yst. Terv
Karwis
-
Kannattaa olla nirso, elämä on liian lyhyt huonoille suhteille. Mutta jotta kaikista tarjokkaita yhteyttä päätyisi ottamaan juuri ne oikeat kannattaa pyrkiä myös avaamaan hieman tarkemmin millaista seuraa hakee. BDSM-henkisten suhdetyyppien, fetissien ja erilaisten elämäntapojen kirjo on kuitenkin aika laaja. Kannattaa katsoa foorumilta seuranhakuilmoituksia inspiraatioksi (etusivun oikeasta laidasta löytyy uusimmat) ja lisätä omasi sinnekin. Onnea matkaan :)
-
Tietämättä vaatimuksiasi voin silti sanoa, ettet vaadi liikaa.
Se, että joku viittii kirjoittaa rivin tai kaks muna toisessa kädessä ei tarkoita sitä, että kenenkään pitäis siitä innostua.
-
Muistan yhä sen kuin päivän eilisen...siis erään tapauksen kun olin avauksen tekijän ikäinen ja näissä touhuissa aloittelija...
Nyt vuosikymmenten jälkeen huomaan tutkivani ihmistä yhä syvällisemmin ennenkuin ryhdyn mihinkään vaatteet pois ja menox suhteeseen...
Moni suhde on kenties jäänyt korkkaamatta sen tuomat ilot ja surut kokematta tuon hetkellisen pysähdyksen ja tuumauksen myötä.
Mutta kaikesta huolimatta kyllä.. Siis myös meillä on oikeus olla vaativaisia.
Vaatii vain suunnattomasti rohkeutta kypätä sukupolvien kuilun ylitse,moni yrittäjä epäonnistuu,mutta ei auta kuin nousta ylös,nuolla haavansa ja yrittää taas uudestaan...
Hivenen enemmän elämää nähneellä on varmasti yhä tarjolla hyvää huolenpitoa ja hauskaa ilonpitoakin...
-
Luota itseesi ja verkostoidu ihmisten kanssa, siis ihan kavereina, niin perspektiivi säilyy.
Ihan hyvä tilanteen tarkastus on, että jos et tapailisi tyyppiä vanilijamaailmassa, niin älä nyt herran tähden deittaa kyseistä tyyppiä vain siksi, että se puristaa piiskaa kourassaan.
Mutta ymmärrän kyllä, että tuntuu ikävältä, että joutuu heti alkuun kaatamaan kottikärryllisen pakkeja foorumille. Et hasn ota siltikään painostusta vastaan. Lähdet mukaan, jos oikeasti kiinnostaa!
-
Et vaadi liikaa.
Tällä sivustolla on paljon:
- mulkkuja
- yksinkertaisia
- helpon pillun perässä olevia vatipäitä
- mastereita jotka haluavat enimmäkseen alistua (mutta seuraa saa paremmin tekeytymällä masteriksi)
- sekä vain kourallinen fiksuja ihmisiä, jotka ovat edes sinnepäin sitä, mitä ollaan hakemassa. Näistäkin vain harva seuraa deittipalstaa, sillä heillä on jo seuraa.
Deitti-ilmoituksella saattaa ehkä jonkun löytääkin, kuitenkin varmempi veto on osallistua miitteihin. Kaikkea ei pidä kelpuuttaa ja omaan vaistoonsa kannattaa aina luottaa. Jos se haiskahtaa ääliöltä, se saattaa olla ääliö. Kannattaa verkostoitua muiden kanssa, kuten Ansku jo kehoittikin.
Edit: ja trollejakin on ja feikkiprofiileja feikkikuvilla.
-
Sanotaan, että yhtä Dommea kohden on tusina subimiehiä. Pikkuhiljaa alan uskoa, ettei hyviä Domejakaan ole ihan joka puun oksalla.
Kai se on tätä instant-aikakautta. Mulle kaikki heti. Ei jakseta miettiä juttuja, lukea toista, keskustella, opetella lukemaan alistettavaa.
Mutta kunhan kulkee eri kaupunkien bileissä ja miiteissä, voi tulla eteen mitä vaan.
-
on oikeus olla nirso ja vaatia liikaa, kuin olla vaatimatta mitään, jolloin saa sitä itseään, isolla todennäköisyydellä.
-
Komppaan aiemmin vastanneita fiksuja naisia. Etenkin nuorena naisena on helposti aika haavoittuvassa asemassa - pidä puolesi, luota vaistoihisi ja lähde miitteihin.
Hyvät eli ne kunnolliset ja järjelliset domit ja masterit ovat valitettavan harvassa ja niillä on enemmän subiehdokkaita kuin ehtivät uupumatta käsitellä. Toki naissubin nuoruus on valttia monelle, biologia on sellaista.
Jos joku tietty tyyppi askarruttaa, laita yksäriä skenen konkareille. Täällä jeesataan ja neuvotaan ja ihania toisiaan tsemppaavia (sub)naisia on hämmentävän suuri määrä. Sanoisin jopa, että naisverkostot ovat homman liki paras puoli.
-
Jooh, ehkä kannattaisi olla se aktiivinen osapuoli - eikä toimia totutulla 'olen halun kohde'-mentaliteetillä. Selaa deitti-ilmoituksia, ota yhteyttä, juttele.
Itse löysin jokseenkin täydellisen subin pistämällä yksityisviestiä foorumille rekisteröityneelle neidille, jonka kuva ja teksti herätti mussa halun että pakko. Toimi sekin.
-
Saman aaltopituuden löytäminen ja sillä pysyminen voi olla vaikeaa, mut harvemmin kukaan tulee ihan kotoa saakka hakemaan.
-
Saman aaltopituuden löytäminen ja sillä pysyminen voi olla vaikeaa, mut harvemmin kukaan tulee ihan kotoa saakka hakemaan.
Kyl tota jälkimmäistäkin sattuu. :D
-
Mun orja löysi mut ihan itsenäisesti ja otti rohkeasti yhteyttä ja olen siitä kovin iloinen koska itse en lähettele tyhjille uusille profiileille viestejä eikä hänellä olisi varmaankaan riittänyt rohkeus laajempiin avauksiin tai deitti-ilmoihin pitkään aikaan.
Subit saa olla aktiivisia, ei siinä ole mitään väärää.
-
Joskus tuntuu olevan liikaa vaadittu, että kiinnostaisi korvien väli(kin), eikä pelkkä jalkoväli. Nimen muistamisestakin saa plussaa.
Mutta on niitä hyviäkin, ei vaan joka oksalla. Ja vaikka oikea oksa löytyy, niin sitten pitäisi vielä löytyä se aaltopituus..
-
Enpä aiemmin tajunnutkaan tota deittipalstaa! Ehkä uskaltaudun sen syövereihin selailemaan :)
-
Kannattaa nirsoilla ja valita itelleen sopiva. Etukäteen tosin ei voi ikinä olla varma millainen toinen todella on mutta mahdollisuudet paranee kun mieltymykset kohtaa molemmilla.
-
Jooh, ehkä kannattaisi olla se aktiivinen osapuoli - eikä toimia totutulla 'olen halun kohde'-mentaliteetillä. Selaa deitti-ilmoituksia, ota yhteyttä, juttele.
Toimin itse juuri näin. Mua lähinnä ahdistaa olla vonkauksen kohde, mieluummin otan itse ohjat käsiini ja olen se vonkaaja. :)) Tähän mennessä tulokset ovat olleet erinomaisia. :-*
-
Nirsoilu kannattaa. Itse en ainakaan halua pariutua vain pariutumisen vuoksi. Haluan kokea sen, että ihminen on monella tapaa minulle se oikea henkilö enkä halua edetä mentaliteetillä "noh katotaan tuleeko tästä mitään."
Monia hyviä neuvoja täällä on annettu. Oma aktiivisuus näissä asioissa toimii yleensä parhaiten. Eikä vaan pelkän deittipalstankaan seurailu. Bileissä tai miiteissä tapaa kiinnostavia ihmisiä ja sit vaan katsomaan mitä profiilin alta löytyy ja viestiä perään, jos profiilikin vielä näyttää siltä, että kannattaa kysyä toista kahville/yksille.
Varmasti osalta tulee pakit, varmasti vielä useamman kanssa ei osu ihan yhteen, mutta tunnetpahan taas yhden ihmisen lisää, jolle voi jutella pippaloissa ja sit sen jonkun kanssa osuu niin hyvin, että tekee mieli katsoa vähän pidemmälle.
-
Hello.
Äärimmäisen ikävää kuulla kurjista kokemuksista tapaamisissa.
Mitenkäs rapanäppiduunari, 50+ ? Jaksaapi yksinkertaisiakin asioita. Kävelyretki, leffa, konsertti jotain mukavaa. Kotimatkalla on hienoa kaivaa käsiraudat vaivihkaa esiin, viimeistään hississä. Piiska on harvinaista, joskin ajatuksella tarjoiltua.
Pitkä suhteeni osui just aatteelliseen neitoon. Ihana sub;i , tosin joskus toisinkin päin. Ja threesome, naapurin tyttö, pariskunta(lady sub). Kivaa kanssakäymistä, kaikki aika raukeita, eikä kenenkään suhde ja elämä hajonnut. Ihanaa, erityisesti kahdenkesken.
-
meitä on joka junaan ja kukin tavallaan, sitä ainoaa oikeeta tyyliä tapaa ei olekkaan, luonnonlait saattaa sopivat yhteen ja itse voi vain koitella avittaa, vaikuttaa asiaan 8) ja jotkut on myös kirjallisesti hieman pökkelöitä, kuten ym metsienmies, mutta tuntevat naisimmeiset kuulemma pitävät ihan kelpona ja ymmärtävänä ihmisenä, no sen näkee kun kuorii syvemmältä, mutta kaikille etsijöille onnea
-
Saahan sitä nyt vaatia ja olla vaatimatta itse kukin. Onneksi :).
Minua moititaan edelleen usein liiasta vaatimisesta, kun vastapuoli kokee, etten toimi hänen toivomallaan tavalla ja sitten tulee kaikenlaista turhautuneen ihmisen moitetta.
Nuorempana hetkittäin epäröinkin, että toiminko väärin, pitäiskö oikeasti, hieman kärjistäen, antaa helpommin. Että kuuluuko se tosiaan kuvioon.
Onneksi ne hetket menivät ohi. Jatkan vaatimista mummonakin joten varmasti saan paljon yksin olla, mutta näillä mennään.
Käsittääkseni "ei-vaativienkin" joukossa on joskus yksinäisyyttä havaittu...
-
Mulla on vähän sama juttu...
Kriteerit nousseet vaan..mutta en ihan ketä vain mun masteriksi halua ja no sille en vaa voi mitään ;D
-
Tämä on asia, jota olen miettinyt omassa elämässäni paljon, vaativuutta. Vuosien pohtimisen ja tyytymisen jälkeen olen tullut samaan tulokseen kuin aika moni muukin vastaaja: ei ole mitään järkeä luopua vaatimuksistaan. Rankemman kautta olen oppinut, että tyytyminen vähempään voi hetkellisesti auttaa, mutta ajaa lopulta turhauttavaan tilanteeseen. Ainakaan minun aivoni eivät nimittäin toimi niin, että lakkaisin haaveilemasta siitä mistä aina ennenkin olen haaveillut, vaikka todellisuus olisi muuta. Ei sessioista / suhteesta edes nauti, jos ei pysty antautumaan ja luottamaan, vaan kaipaa koko ajan jotain muuta. En sano, että kadun niitä kokemuksia, jotka olen tyytymällä saanut, mutta eivät ne ole minulle paljon antaneetkaan. Ehkä voi tehdä niin, että pitää koko ajan mielessä vaatimukset ja menee niiden täyttä täyttymistä kohti, mutta siinä matkalla voi kokeilla muutakin, jos ei aivan vastenmielistä.
Toki omia vaatimuksiaankin pitää välillä kyseenalaistaa ja pohtia. Eri elämäntilanteissa voi olla erilaisia vaatimuksia. Keskenään ristirtiitaiset vaatimukset ovat hankala asia, niissä tietysti pitää tehdä kompromisseja. Silti syyllisyys siitä, että vaatii liikaa, on itselle vain vahingollista. Olen huomannut, että fiksut miehet arvostavat sitä että minulla on omia näkemyksiä ja vaatimuksia. Mies joka syyttää minua liioista vaatimuksista ei ehkä ole minun arvoiseni.
-
Pitäisikö ajatella myös näin päin. Mitä tarjottavaa itsellä on jotta voi haluta tai vaatia parempaa.
Oletetaan, että haluaa ja löytääkin oikein hyvän Dominoivan jolla taitoa, kokemusta, ulkonäköä ja kaikkea.
Eikö tällainen D tunne oman arvonsa. Hänellä saattaa olla omat vaatimukset subin suhteen. Kuka tahansa ei kelpaa. Ekan tapaamisen tai session jälkeen s on haltioissaan kaikesta ja haluaa ehdottomasti jatkaa.
D epäröi. Subi ei pysty kenties antamaan kaikkea sitä mitä D haluaa. Laatua ennenkaikkea suhteutettuna D:n omaan kokemusperään.
Tuon vain yksi vaihtoehto.
Realistisia haluja ja toiveita. Kannattaa miettiä mitä tarjottavaa itsellä on.
-
Jep, mä ainakin tarkoitin, että tietysti kaikki saa vaatia tai olla vaatimatta. Domit, subit, kaikki yksilöt jnejne.
Jotenkin oletin, että kaikki myös tarjoaa jotain. Lähinnä itsellä ollut toisinaan fiilis, että pitäisi vain antaa muttei haluta mitään tai ainakaan haluta vastapuolen mielestä vääriä asioita ;) .
Enkä nyt tarkoita konkreettista antamista vaan kaikella tasolla.
-
Ei ne kaikki häiriintyneet siellä skenen laitamilla ole. Yllättävätkin luotettavat ihmiset saattaa paljastua joksikin ihan muuksi mitä todellisuudessa ovat. Kannattaa luottaa omiin vaistoihinsa. Kyllä täältä varmasti fiksuakin seuraa löytyy.
Joo, eivät tosiaankaan ole, enkä yrittänyt niin väittää.
Skenen laitamilla pyörimiseen voi myös olla paljon muitakin syitä kuin häiriintyneusyys, vaarallisuus tai muu ei niin toivottu käyttäytymismalli. Elämäntilanne voi olla sellainen ettei voi 100 lasissa hyppiä joka bileissä ja miiteissä. Esim me sinkkuisät ja äidit voimme kuulua siihen joukkoon. Tietenkin joillekkin se on vika sinällään.
Ymmärsin ettet väittänyt kaikkien reunalla pyörijöiden olevan viallisia. Tunsin vain tarvetta mainita asiasta kaikkien reunalla hilluvien hyvien tyyppien puolesta.
-
Ei ne kaikki häiriintyneet siellä skenen laitamilla ole. Yllättävätkin luotettavat ihmiset saattaa paljastua joksikin ihan muuksi mitä todellisuudessa ovat. Kannattaa luottaa omiin vaistoihinsa. Kyllä täältä varmasti fiksuakin seuraa löytyy.
Joo, eivät tosiaankaan ole, enkä yrittänyt niin väittää.
Skenen laitamilla pyörimiseen voi myös olla paljon muitakin syitä kuin häiriintyneusyys, vaarallisuus tai muu ei niin toivottu käyttäytymismalli. Elämäntilanne voi olla sellainen ettei voi 100 lasissa hyppiä joka bileissä ja miiteissä. Esim me sinkkuisät ja äidit voimme kuulua siihen joukkoon. Tietenkin joillekkin se on vika sinällään.
Ymmärsin ettet väittänyt kaikkien reunalla pyörijöiden olevan viallisia. Tunsin vain tarvetta mainita asiasta kaikkien reunalla hilluvien hyvien tyyppien puolesta.
Joo, ehdottomasti näin. Kenen kanssa ryhtyykään leikkimään tai D/s-tyyppiseen suhteeseen, kannattaa ennen hyppäämistä selvittää vähän siitä minkälainen tyyppi on kyseessä.
-
Sanoisin, että pitää vaatia paljon.
D/s suhde on niin tärkeä ja pitää perustua ennen kaikkea luottamukseen ja yhteisymmärrykseen ja molemminpuoliseen arvostukseen.
Kivan leikkikaverin kanssa voisi parhaimmillaan jakaa vaikka koko elämänsä ja vähimmillään luotat itsesi hänen käsiinsä.
Se on kokonaisvaltaisempi parisuhde kuin normaali seukkaaminen mielestäni.
Tämä oli minun näkökulma asiaan.
-
Hyvä että vaadit! Masterin pitää olla sinun tasoisesi.
-
Ihan vaan amatöörimasterina sanoisin, että ettet vaatii liikoja, jos vaatit sitä mitä oikeesti pität ehdottomana, jotta suhde toimii. Meillä kaikilla on ne jotkut pikkukoukut, mikä vetää puolensa ja jos niistä muutama oleellinen puuttuu ja tilalla on vielä sellainen, mikä ei pelittaa ollenkkaa, niin ei siitä tuu kuitenkaan mitään. Ei inakaan pitkäkestoista. Mieti mikä on sulle ehdottoman tärkee, mikä sellainen "ois hyvä, jos ois" ja mikä aivan vastenmielinen. Se lokeroi ne masterehdokkaat iloisesti sopivien ja ei niin sopivien laatikoihin. Sieltä sitten onkimaan ne mieluiset.
Ps: ja suaa ei oo mitään vikaa, jos tuntuu silta ettet mahtuu itse mihinkään stereotyypiin tai lokeroon, mitä täällä palstallakin ahkerasti esitettään. Sellaisia on kokonainen liuta lisää :p
-
Joskus tuntuu olevan liikaa vaadittu, että kiinnostaisi korvien väli(kin), eikä pelkkä jalkoväli. Nimen muistamisestakin saa plussaa.
Suhteita ja niin hallitsevia kuin alistuviakin löytyy joka lähtöön, ja joidenkin kohdalla tuo voi tosiaan olla siinä mielessä "liikaa", ettei kaikkia alistuvaa seuraa etsiviä tosiaan välttämättä kiinnosta muu kuin jalkoväli ja selkänahka, noin kuvaannollisesti - yleensä nyt varmaan sentään myös esim. ulkoinen viehättävyys ja alistumishalu sekä -kyky.
Jos ei etsi "ihmissuhdetta" eikä "ihmistä" vaan pantavaa ja piestävää niin hyvähän se varmaankin että tämän suhteen on rehellinen ja turha siitä kai on nostaa nokka tai närkästyä, eihän orjilla välttämättä ole nimeä ja useinhan hallitseva nimeää alistuvan omaan käyttöönsä haluamallaan tavalla. Se on sitten eri juttu että löytyy toki myös niitä oikeasti sosioemotionaalisesti kauhakuormaajalla veistettyjä pölkkyjä jotka varmaankin kohtaisivat potentiaalisen alistuvaisen sulavammin jos osaisivat.
* )
-
Kysymys oli varsin hyvä. Tosin siihen on mahdotonta antaa kovin hyvää vastausta, varsinkaan yleispätevänä.
Kuinka joku voisi olla niin viisas, että toisen puolesta sanoa, onko hän liian vaativainen. Itse en ainakaan moista arvioita pystyisi antamaan.
Asiahan on henkilökohtainen ja jokaisen on pystyttävä oma vastauksensa muodostamaan. Usein toki on vierestä helpompi nähdä asiat objektiivisemmin. Harvoinhan me omassa luonteessa vikoja nähdään, toisissa paljon helpommin (ulkoisia vikoja taas löydämme itsestämme reppukaupalla...outoa...no siihenkin löytynee vastaus tarvehierarkiasta).
Ehkä voisi sanoa, että kukaan ei vaadi liikaa, kun on sinut itsenä ja tuntee halunsa.
Itse joskus nuorena ajauduin täydellisyyden metsästämiseen. Lopulta tila ruokki itseään niin, että tuli itsearvoiseksi löytää puutteita tai vikoja. Elämä kuitenkin teki minulle tehtäväni ja muovasi luonnetta sekä elämän asennetta. Nykyisin etsin enneminkin jotain yhtä erityisen positiivista asiaa, ominaisuutta tai innostuksen lähdettä. Nyt asenne on sellainen, että yksi hyvä asia on enemmän kuin tuhat pientä heikkoutta. Olen todennut jo kauan sitten, että täydellisyyttä ei ole olemassa, jos alkaa tikulla tutkimaan. Toisaalta täydellisyys voi olla summa, mikä muodostuu huonoista ja hyvistä asioista. Tärkeää kai kaikissa tapauksissa on se, että hyvien asioiden summa on isompi, kuin huonojen. On selvää, että kaikki päivät ei ole aurinkoisia...näin myös ihmisten välisissä suhteissa, oli ne laadultaan sitten mitä tahansa.
Itse arvostan kokemuksia. Lopulta jopa huonojakin kokemuksia opettavaisena. Ajattelen niiden kehittävän ymmärrystäni ja entistä paremmin tunnen halujani. Kokemuksien karttuessa olen oppinut antamaan entistä enemmän arvoa uusien asioiden kokemiselle. Itse saan niistä eniten innostusta. Joskus se uusi asia voi olla uusi ihmissuhdekin, jopa aika usein juuri näin.
Eli pitääkö olla huolissaan?...hyvä kysyjä, ei pidä olla huolissaan, liikaa tai liian vähän ei voi vaatia. Elämä skaalaa vaatimukset.
(...samahan pätee leikkeihinkin, nekin skaalautuu suhteen mittaan)