BDSM-baari
Newbie-nurkka => Kysy ja vastaa => Aiheen aloitti: poulhard - 19.02.2019, 15:05
-
Liikkuuko täällä kotikurihenkilöitä vähemmän puhetta, enemmän toimintaa -linjalla?
-
Liikkuu, ainaki yks. 👋🏻
Vähemmänhän meitä kotikuri-ihmisiä täällä foorumilla on, mutta on meitäkin.
-
Täällä ainakin yks dom, joka pitää kotikuria :)
-
Kertokaa vähän miten tää ilmenee teillä :p
-
Mä jään mielenkiinnolla seuraamaan.
Miten toteutatte tätä? Sekä miten pidätte mielenkiinnon yllä jos ootte pidempään olleet :)
-
No, yleensä perustuu myös leikkikaverin tahalliseen provosointiin :)
Ihan vanhan liiton rankaisumetodeja, eristäminen, kaikilla nyansseilla ruumiillinen kuritus ja vaikkapa sidottuna/kahlittuna jättäminen joksikin aikaa jonnekin.
Tyyliin perheenpää vs. muu perhe :D Näinhän se ennenkin meni kodissa vaikkakin rankaisemiseen ei liittynyt seksuaalista viritystä useinkaan ja rajoittui piiskaamiseen ja perinteisiin tukistamisiin ja joissain tapauksissa astetta raisumpiin otteisiin..
Oletan, että entiseen aikaan tuota perhe- ja kotikuria ylläpitivät olivat jotenkin kaappi-domeja ja nauttivat siitä kun yleensä muu perhe oli itsetahdottoman kotiväkivallan uhreja.
Nyt pitää muistaa, että leikkikumppani haluaa, että homma menee "muija ja kakarat kurissa"-tyyliin ja vaikka on kyse leikistä niin se rooli menee kummallekin yleensä nahan alle.
Yhteistä tässä jutussa on se, että kumpikaan ei oikein kannata elävässä elämässäkään ns. neuvottelevaa perhedynamiikkaa vaan DOM on "perheen" kiistaton pää ja sub haluaa että näin asia on. :)
Minullahan ei sitä vastaan mitään ole.
-
Itse kuulun niihin, joille kotikuri on SE juttu. Monet kerrat, vuosien ajan olen yrittänyt pohtia sen syvintä olemusta, kuitenkaan sitä vielä löytämättä. Päälinjat ovat toki selvillä, mistä siinä on kyse. Eli elämässäni olisi henkilö, ilman muuta nainen, joka asettaisi tietyt säännöt miten pitää toimia ja niiden rikkomisesta tulisi rangaistus. Rangaistukset olisivat niitä perinteisiä, kuten piiskaus, nurkassa seisominen tai suun peseminen saippualla (kiroilu, valehtelu). Rankkukäytännöt saattavat toki vaihdella eri ihmisten kesken, mutta itseäni lähinnä olisivat juuri nuo vanhan ajan menetelmät.
Tiedostan, että kotikuri on jossain määrin ristiriitainen asia. Määrätään säännöt, joista tulee rangaistus. Ja kuitenkin itse välillä haluan sitä kuritusta jollain tasolla. Hämmentävää.
Lähtökohta kotikurissa itselleni on tietysti molemminpuolinen luottamus ja se että kemiat toimii toisen kanssa. Ei kotikurisuhde tuossa tilanteessa eroa normisuhteesta mitenkään. Itse en voisi ajatellakaan ruveta juttuun henkilön kanssa, johon en katso voivani luottaa tai jonka kanssa ei muuten vain synkkaa. Nimittäin kotikuri ei itselleni ole pelkkää mekaanista toimintaa, konemaista piiskausta. Vaan se henkinen puoli on äärimmäisen tärkeä. Niin, että toinen osapuoli on kiinnostunut minusta ihmisenä, ei pelkästään kurittamisestani. Ja myös niin, että kurin lisäksi saisin myös hellyyttä. Rangaistusten jälkeen varsinkin se on itselleni todella tärkeä asia.
-
Kotikuri on rehtorin ykkönen, ei kuitenkaan perinteinen 24/7, vitsaa käytetään tarvittaessa rajoissa joista on sovittu, ei väkivaltaa eikä sadismia.
-
Kotikuri kuuluu oleellisena osana muuhun M/s 24/7 toimintaan, mutta toisaalta en itse erityisesti erittele sitä tuosta muusta osuudesta. Mulle tuo toiminta on sellainen kokonaisuus että siitä on hankala erotella osasia.
-
En ymmärrä psykologiasta tarpeeksi, jotta kykenisin arvioimaan, kuinka kiinnostus kotikurille voi päästä syntymään. Mutta joitain havaintoja olen kuitenkin tehnyt, joiden epäilen vahvasti liittyvän ainakin siihen olemassa olevaan mekanismiin, mitä kotikuri merkitsee alistuvalle.
Olen pannut merkille, että piiskaaminen, mitä kotikurissa harjoitetaan, on usein seurausta ahdistuneesta olotilasta. Kun yksilöä ahdistaa, niin se triggeröi myös piiskan saamisen tarpeita. Ja tämä jollain tavalla myös liittyy ehkä erittäin herkkään itsetuntoon, mikä triggeröi ahdistuksen tunteet. Ja sen takia uskon, että kotikuri ja piiskaaminen muodostavat yhdessä kokonaisuuden mikä ei ole pelkästään piiskaamista vain koska se olisi miellyttävää, vaan piiskaaminen saa suuremman merkityksen rangaistuksen muodossa.
Ja tämä huomattavan suuri ero piiskamisen eri tavoitteilla on oleellinen. Piiskaaminen voidaan ajatella suurena mielleyhtymäklusterina, mihin liittyy asioita kuten voimatasapainosuhteet, stressihormonien aikaansaama huuma, flowtilat, fyysinen läheisyys, ja visuaalinen stimulaatio jo pelkästä läiskittävästä pepusta sekä äänet ja tuskanparahdukset jne.
Mutta että rangaistus ja kotikuri? Nämä vaikuttavat hyvin erityisiltä piirteiltä, irroitettuna tuosta suuresta mielleyhtmäklusterista. Mietin joskus sitä, että meneekö rangaistuspiiskaaminen niin, että on olemassa jokin syy, miksi alistuvainen on tehnyt jotain väärin, ja sitten on alistava osapuoli joka on jakamassa oikeutta väärinteolle ja oikeus toteutuu kun alistettava on maksanut velkansa takaisin? Oudoksuntaa tässä muuten normaalissa tavassa ymmärtää kotikuripiiskaamista herättää se, että miksi ihmeessä alistettava kuitenkin haluaa tulla piiskatuksi? Eikö jo pelkkä käsitys väärinteosta ole tarpeeksi, että molemmat osapuolet hyväksyvät että rangaistus toteutetaan? Ei siihen pitäisi erityistä halua vielä lisäksi olla olemassa, mikä tekee piiskaamisesta jopa seksuaalisesti herättelevää, vaikka kyse olisi jopa erittäin ankarasta piiskaamisesta, mikä ei mitenkään tunnu miellyttävältä sellaisenaan. Mikä tekee rangaistuksen saamisesta niin viehättävää?
Joten käänsin kuvauksen kotikuri piiskaamisesta alistettavan näkökulmasta: Kenties alistettava kokee ahdistusta, mikä on seurausta tämän huonosta itsetunnosta ja mielentilasta, missä hän on turhautumiseen asti syyttämässä itseään joko omista puitteistaan tai antamassa liian vahvaa kritiikkiä kenties ihan oikeutetustikin omille teoilleen jotka joko jäivät tekemättä tai tulivat tehtyä puolivillaisesti. Tällaisessa neuroosisessa tilassa alistuva haluaa rangaista itseään, mutta ei siihen kuitenkaan pysty. Tällaisessa olotilassa kukaan ei viihdy, jolloin siksi kuvioon astuu mukaan alistava osapuoli, kenelle itsensä rankaiseminen ulkoistetaan. Kenties jopa niinkin yksinkertaisella periaatteella, että "olen pettynyt itseeni, mutta en mitään asialle voi. Voitko auttaa minua korjaamaan omatuntoani niin, että voin taas katsoa itseäni peilistä?". Ja piiskaaminen on mitä yksinkertaisin tapa tämän saavuttamiselle.
Mitä tulee alistajaan, niin miellän piiskaamisen osaksi hoivaviettiä niillä, jotka sitä antavat kotikurin kautta. Oli alistava sitten mies tai nainen, niin se mitä he saavat toisen piiskaamisesta on toisen nostaminen pois sieltä ahdistuksen syövereistä. Päästä näkemään, että piiskaamalla asiat paranevat ja toinen alkaa taas kukoistamaan. Ja tämä samalla antaa vallantunnetta, positiivista sellaista. Kun alistettava luottaa sinun käsiisi tämän ahdistuneen sotkun, että laittaisit asiat takaisin järjestykseen, niin sinulla on silloin valta siihen. Vallalla voidaan ymmärtää olevan kaksi puolta: hyväksi käyttävä valta tai vastuullinen valta. Ja kyllä, niille jotka ovat luulleet että valta on jotain, mistä vain itse hyötyy jonakin kivana tunteena että on parempi ihminen, niin asia ei ole niin. Ihmiset, jotka nauttivat vallasta, nauttivat vastuullisuudesta. Ja vastuullisuus herättää muissa kunnioitusta. Siksi on olemassa hyviä johtajia, joihin muut voivat tukeutua ja huonoja johtajia, jotka vain käskevät toimimaan. Siksi usein toimivassa kotikurissa alistetulla on suunnaton kunnioitus häntä kurittavaa kohtaan.
Alistettava usein tuntee olonsa myös turvalliseksi suhteessa ja tämä kenties liittyy siihen, että hän voi silloin luottaa, että jos jokin menee pieleen, niin teoilla on seuraamuksia, jotka asettavat olosuhteet takaisin järjestykseen. Vähän niinkuin, että turvallisuuden tunnetta tuo sekin, että on ylimääräistä rahaa tilillä, niin jos jotain ikävää ja odottamatonta sattuu ja asiat saattavat mennä holtittomasti pieleen, niin ylimääräinen raha auttaa. Sen tiedostaminen pelkästään jo säätelee stressitasoa paremmaksi. Ja sama siis piiskaamisessa. Alistuva ei välttämättä ole varma itsestään ja tietää, että epäonnistuu välillä. Tämä aiheuttaa stressiä etenkin silloin, kun jotain väärin tulee lopulta tehtyä. Ja alistettava ei kenties oma huonosta itsetunnosta riippuen niitä voimavaroja laittaa itseään takaisin kurssille, jolloin asiaa on luotettavasti korjaamassa auktoriteetti, kenelle on myönnetty valta puuttua tilanteeseen. Siksi esimerkiksi kotikurisuhteessa saatetaan laatia erityisiä pelisääntöjä, joiden rikkomisesta seuraa rangaistus. Ja ne säännöt usein koskevat ihan normaalia elämänhallintaa, mistä molemmat hyötyvät.
Miksi juuri ahdistus triggeröi piiskan tarpeita? Tämä taitaa jollain tavalla liittyä fetissiin, missä jokin traumaattinen vaihe tai tapahtuma on nuorella ja kehittyvällä aivolla johtanut sopeutumaan, missä trauma liitetään vahvasti seksuaaliseen mielihyvään. Ja tämän triggeröi ahdistus. Siksi esimerkiksi tällainen fetissi saattaa loppua nuoruuden jälkeen, kun elämäntilanne alkaa tasaantumaan ja yleinen ahdistus lievenee kun oma identiteetti alkaa selviämään, oma paikka maailmalla alkaa hahmottumaan ja ammatti ja perheen muodostaminen tulevat selviksi jne. Ahdistuksen katoamisen myötä myös fetissi alkaa häilymään, koska se vähemmin myös triggeröityy. Esimerkiksi transnaiset, eli miehestä naiseksi omaa identiteettiääm muuttaneet, saattavat luopuvat transidentiteetistään aikuisempina, koska suurimmalla osalla tapauksia miehistä, transuus on fetissi. Vain pieni osa transnaisista ovat niitä erityistapauksia, missä miehellä on naiselliset aivot sekä naisellinen keho, mutta suurin osa transnaisista on erittäin maskuliinisia miehiä käytökseltään ja fyysisestikin, jolloin transuus korrelloi vahvasti myös autismiin ja testosteroniin. Ikävintä tässä on, että kun tuo ahdistuksen lievittyminen tapahtuu ja identiteetti palaa ennalleen, niin siinä vaiheessa ollaan saatettu tehdä jo fysiologisia muutoksia, jotka ovat peruuttamattomia. Onneksi piiskaminen fetissinä ei ole yhtä ongelmallinen käytännössä. Mutta vastaavia lieventymisiä voidaan ymmärtää tapahtuvan myös piiskaamisefetissin omaavilla.
Tämä on toki yksi selitys, jonka olen pystynyt hahmottamaan, mutta en mene siitä vakuuseen. En pystyisi esimerkiksi vastaamaan kysymykseen, mikä itsellenikin on ehtinyt muodostumaan, että "voidaanko piiskaamisefetissiä noin yksinkertaisesti redusoida vain ahdistukseen? Väitätkö, että piiskaamisesta voi nauttia vain jos on masentunut?" Jep, jos en kykene edes omiin kysymyksiini vastaamaan, niin pitäydyn mielummin alhaisemmalla spekulaation tasolla.
Miksi juuri piiskaaminen rangaistuksen muodossa? Miksi ei esimerkiksi viiltäminen tai kiehuva vesi? Nekin sattuvat. Uskoisin, että kotikuri piiskaamisella on oma niche mielleyhtymäklusterinsa, mitä pitää kasassa yhtenäinen funktionaalisuus. Koska kotikuri piiskaaminen on hyvin selkeä kokonaisuus, niin siksi niin moni päätyy sen myös valitsemaan edustamaan rangaistusta. Kurittavan piiskaamisen jokainen kykenee liittämään lapseen ja vanhempaan tai lapseen ja auktoriteettiin, missä lapsi saa rangaistuksen piiskaamisen muodossa, halusi tämä sitä tai ei, koska oli toiminut väärin.
Lapsen piiskaaminen on kuitenkin moraalisesti väärin, koska lapsi ei sitä itse oikeasti halua ja tästä syntyy liikaa psykologista vauriota mikä käy yhteen fyysiselle pahoinpitelylle. Ellei sitten lapselle ole ehtinyt syntymään fetissiä, jolloin vanhaan aikaan, kun piiskaaminen (eikä esim. viiltäminen) oli yleisesti hyväksytty tapa ojentaa lapsen käyttäytymistä, niin luokkahuoneeseen tai kotiin mahtui aina niitäkin harvoja yksilöitä, jotka salaa toivoivat opettajansa tai lastenvahdin piiskaavan heitä. Tosin jos pohditaan tilannetta, että onko moraalisesti oikein piiskata lasta, jos tällä on fetissi sille, niin onkin jo paljon vaikeampi aihe..
Mutta piiskaaminen siis liitetään vahvasti tuohon olemassa olevaan dynamiikkaan, mistä voidaan erottaa sen abstrakti olemus, että ojentaminen tapahtuu fyysisen kivun kautta ikään kuin karkoittamaan tulevaisuudessa väärän käytöksen toistumista. Muuten tulee lisää piiskaa jne. Ja tämä sama tunnistetaan myös kotikuri suhteessa. Tällöin piiskaamassa ei ole jokin mielivaltainen psykopaatti jossain raiskausfantasiassa (ehkä nyt liioittelin hieman), vaan auktoriteetti pitämässä kuria yllä, koska kurilla on mieltä parantava merkitys. Tällöin piiskaaminen ei ole hajottamista, vaan (hetkellisellä hajottamisella aikaan saatua :P) parantamista.
Auktoriteetin myötä, mihin piiskaaminen voidaan liittää, syntyy myös erilaisia rooleja. Olen ymmärtänyt, että roolit vaihtelevat melkolailla kahden vaiheilla. Joko vanhempi-lapsi roolit tai auktoriteetti-alistuva roolit. Ja siis nämä ovat enemmänkin kuvainnollisia rooleja, eikä välttämättä tietoisella harkinnalla toteutettuja rooleja. Jollakulla saattaa esimerkiksi herätä ns. isävaistot tai äitivaistot, kun on antamassa piiskaa ja toisella saattaa herätä lapsenkaltaiset avuttomuutta kuvaava käyttäytyminen. Siksi esimerkiksi erilaisia kotikuripiiskatarinoita, jotka ovat enemmänkin symbolisia kuvauksia, toistuu usein sellaisia teemoja, missä piiskaajan virkaa toimittavat esimerkiksi työpaikan pomo, vastuullinen työntekijä, jompikumpi vanhemmista, vanhempi sisarus, Vanhempi sukulainen, nuorempi mutta vastuuntuntoinen sukulainen tai edellämainitut, kouluopettaja, liikunnanohjaaja, terapeutti, lääkäri, ensihoitaja, kauppias (jos esim. näpistää jotain kaupasta), viereisen talon tarkka naapuri jne. Nämä kaikki edustavat yhtä ja samaa symbolista piirrettä, mikä on aina olemassa piiskaajassa: vastuuntuntoinen auktoriteetti.
Mainitsin aikaisemmin, että piiskaaminen liittyisi jollain tavalla siihen, että piiskattava haluaa rangaista itseään, siksi myös haluaa saada piiskaa, eikä vain olla mukana piiskaamisen dynamiikassa, missä rangaistus on seurausta sovittujen sääntöjen rikkomisesta. Mielestäni tällä selitin sen ongelman, mitä syntyy, kun piiskattava haluaa joutua tilanteeseen, mikä olisi autenttinen, missä hän olisi mukana aidossa tilanteessa, missä huonosta teosta seuraisi rangaistus, niinkuin vanhaan aikaan kouluissa seurasi, halusi oppilas sitä tai ei. Mutta hän silti ikään kuin haluaa päästä myöntämään, että on ollut tuhma ja tätä kautta saada sitten se rangaistus itselleen. Se on huvittavaa jopa, kun kuulee niitä erilaisia selityksiä täydessä hämmennyksen vallassa: "niin haluaisin olla tilanteessa, että jos varastaisin kaupasta, niin kauppias antaisi piiskaa. Mutta varastaminen on kuitenkin väärin ja siitä pitäisikin seurata jokin rangaistus, jotta ihminen ei varastaisi. Pidän varastamista tietenkin vääränä! Mutta haluaisin silti olla sellaisessa tilanteessa, missä en itse tiedosta tuota tyhmää valintaani ja sitten joutuisin haluamattani kärsimään rangaistuksen, josta minun ei tulisi tykätä ollenkaan."
Outoa, eikö?
Siksi näkisin, että piiskaaminen liittyy huonoon itsetuntoon ja tarpeeseen rangaista itseään. Koska nuo unen tavoin mielessä fantasioidut tilanteet, missä joutuisi ottamaan vastaan piiskaa symbolisesti edustavat sitä, että silloin oikeasti voisi saada rangaistuksen, joutumatta sitä tekemään itselleen. Koska itselleen ei pysty mitenkään olemaan samaan aikaan auktoriteetti ja aito väärintekijä. Itselleen ei pysty olemaan samaan aikaan oikeassa, että kuinka kuuluu toimia ja samalla väärässä, että toimii aidosti väärin. Mieli kykenee ainoastaan fantasioimaan itsensä rankaisemisen sitä kautta, että joku toinen toimii oman rankaisevan persoonan jatkeena. Jolloin tähän tarvitaan fyysisesti toinen osapuoli täyttämään itsensä rankaisemisen dynamiikkaa. Tämä on erikoinen ilmiö, sillä mieli yrittää löytää ratkaisua sille, että kuinka rangaista itseään? Kuinka sinä rankaisisit itseäsi? Aivan! Et pysty siihen! Mitenkään! Jolloin ekvivalentiksi vaihtoehdoksi, mieli on kehittänyt kahden ihmisen välisen dynamiikan, mikä edustaa paradoksaalisesti vain yhden ihmisen toimintaa. Siksi alistuva hakeutuu piiskattavaksi.
Huonoa itsetuntoa? Kuulostaa kovin ikävältä tavalta ymmärtää asiaa.
Ai että kaikki kotikuripiiskaa tarvitsevat ovat vain heikkoja surkimuksia, jotka eivät voi itselleen mitään?
- ei nyt ihan niinkään, vaan yritän perustella huonon itsetunnon olevan enemmänkin pohjimmaisena syynä, ns. alkusyynä, mikä peittyy kaiken sen muun alle, mitä ihmisen mieli tietoisesti useimmiten kokee. Eli huono itsetunto ei ole puhtaasti näkyvillä, kun yksilölle tulee piiskantarpeita. Vaan sen sijaan, mitä mieli kokee, niin on yhdistelmä erilaisia tunteita ja ajatuksia, jotka lopulta johtavat motiiviin saada piiskaa. Ja olen yrittänyt tässä vain ymmärtää näitä ajatuksia ja tunteita pohjustavia syitä, joista yhden uskon liittyvän huonoon itsetuntoon. Ja kenties itsesyyttelyt ja pettymykset tulevat ajoittain näkyviin pinnalle myös kokemuksena.
Mutta eikö kotikurisuhteessa piiskan tarve johdu muistakin asioista ja eikö piiskaaminen ole myös itsessään nautittavaa?
Saattaa jopa olla niinkin, että pohjustavat syyt, tässä huono itsetunto, eivät aina edes triggeröi piiskantarpeita, vaan jo pelkkä odotus piiskan saamisesta tai pelkän piiskavälineen näkeminen voidaan oppia ajanmittaan liittämään piiskantarpeeseen. Siksi esimerkiksi alistuva saattaa voimakkaasti kiinnostua saamaan piiskaa, vaikka piiskan saamiselle ei olisikaan mitään syytä. Mielihyvä on totuttu saamaan aikaisempien piiskakokemusten seurauksista (tai ehkä pelkällä fantasiatasolla), missä jokin omatuntoa vaivannut asia saatiin takaisinmaksettua ja tämä johti mielihyvään. Tällöin jo pelkällä piiskaamisella uhkailu saattaa triggeröidä mielikuvia alistuvassa. Piiskaaminen voi tuntua miellyttävältä ja haluttavalta, vaikka omatunnolla ei olisikaan sillä hetkellä syytä parantua, vaan riittää, että liittää parantumisen merkityksen piiskaamiseen. Jolloin piiskaaminen itsessään vailla rangaistusta voi tuntua haluttavalta. Tällä yrittäisin perustella, miksi kotikurisuhteessa alistuva voi ilman syytä rangaistukselle nauttia kurittavaisen tai ihan normaalinkin piiskan saamisesta. Siksi piiskaaminen voi toimia myös irrallaan kotikuri kontekstista. Koska se kuitenkin liittyy siihen, mutta vain epäsuoremmin :P Piiskaaminen voi silloin näennäisesti tarkoittaa muitakin asioita ja saa monipuolisempia värejä, eikä sitä siksi nähdäkään vain rangaistukseen liitettynä. Ja kotikurisuhteessa voi olla yleispervompiakin tapauksia, mikä jo automaattisesti laittaa kurittavaisen piiskan vain osaksi sitä laajempaa bdsm kirjoa, mitä suhteeseen sattuukaan kuulumaan.
-
Koko tuo hieno keittiöpsykologia kaatuu siihen faktaan että piiskaus ei ole kotikurissa tavoite vaan väline, vain yksi mahdollinen rangaistustapa ja yleensä jopa niistä tehottomin ja huonoin, mutta helppokäyttöisyytensä takia suosittu.
Miksi muuten erotat kotikuripiiskauksen sadismipiiskauksesta? Päteekö siihenkin samat jutut että kaikki piiskaajat/piiskattavat on huonon itsetunnon omaavia luusereita?
-
Draugo. Niin. Yritin nimenomaan olla ottamatta asiaan kantaa psykologisesti, koska en omaa siihen pätevyyttä saati itsevarmuuttakaan. Vaan perusteluni pohjautuvat tekemiini huomioihin sekä omiin pohdintoihin.
En ainakaan tarkoituksella yrittänyt tuoda esille ajatusta, että kotikuri piiskaaminen liittyisi puhtaasti pelkästään huonoon omatuntoon, mitä kantaisivat vain luuserit. Yritin mm. tuolla luuseri sanalla tuoda esille pikemminkin kärkevää vastakysymystä, mille antaisin vastauksen. Valitettavaa, että tulkitsit asiaa kuitenkin suoraan.
Olen pohtinut kotikuripiiskaamista siis siltä kannalta, että olen yrittänyt löytää jokseenkin systemaattisesti niitä yhteisiä tekijöitä, mitkä vallitsevat vain ja ainoastaan kotikuripiiskaamisessa kaikilla siihen osallistuvien kesken. Ja tunnuin löytäväni vastauksia, joiden ajattelin olevan myös jakamisen arvoisia, koska aiheeseen liittyy varsin erikoisia ilmiöitä.
Yritin puhua kotikuri piiskaamisen tavoitteista, en kotikurin (minkä yksi muodoista on piiskaaminen) tavoitteista. Nämä ovat kaksi eri analyysin tasoa ja siksi eroavat toisistaan. Joten en näe, että olisit perustellusti osoittanut pohdintani kaatuvan sanomaasi faktaan.
Mielestäni annoin jo perusteluita tuohon kysymykseen, miksi kotikuripiiskaamisella on eri tavoitteita kuin muilla piiskaamisen muodoilla.
Mutta ehkä vertailemisen sijasta, niin olisin tyytyväinen, jos voisitte vastata mielummin kysymykseen, että "onko tämä kuvailu osuvaa kotikuripiiskaamiselle huolimatta siitä, että on olemassa myös muitakin piiskaamistapoja?"
Yritin tässä samalla ymmärtää, kuinka päädyit antamaan vastauksen niin kuin sen annoit kommentissasi. Sen perusteella, mitä voin tietää, niin olettaisin, että johdit tulkintasi joistain kohdista tekstiäni erityisesti. Jälkeenpäin tekstiäni arvioiden näkisin, että selitin alussa liian karkeasti tuota itsetunnon suhdetta kotikuripiiskaamiseen. Myöhemmin esimerkiksi otin huomioon tuohon itsetuntoon liittyen, että "se on yksi (todennäköisesti monesta) pohjustavista syistä, mikä johtaa ajatuksiin ja tunteisiin piiskan saamisen tarpeesta". Huono itsetunto on siis hienovaraisemmin osallisena piiskan tarpeisiin, mutta pohtisin samalla, että se on kuitenkin oleellisessa roolissa.
Kenties analyysini huonosta itsetunnosta on yksinkertaisesti väärä ja minun tulisi nyt miettiä muuta tapaa ymmärtää sitä asiaa, minkä tunsin löytäneeni jakamisen arvoisena huomiona kotikuripiiskaamisessa. Pidän tämän mahdollisuuden mielessä.
-
Ongelma on siinä että yrität perustella yhtä osaa seksuaalisuudesta muiden tekijöiden summana sen sijaan että se olisi itse tarkoitus. Koitappa vaihtaa tekstiin jokaisen kotikuri sanan tilalle sana homoseksuaalisuus ja piiskauksen tilalle vaikka suihinotto ja mieti miltä se teksti sitten vaikuttaa.
-
Itseasiassa minusta aika hyvää pohdintaa, ehkä hieman kärjistettyä mutta sehän on yksi kirjoittamisen tehokeinoista.
Erityisesti tuo turva-aspekti on varmaankin se, joka on tuonut aina minun D/s- ja 24/7-suhteisiin sen kotikurimausteen. Kerettiläistä toki mutta myös antoisaa :)
-
Kotikurin syvintä olemusta ja sen omaa dna:ta on vaikea löytää ja käsittää. Ymmärrän sen hyvin. Koko aihepiiri on hyvin laaja kaikkinen siihen liittyvine elementteineen ja aiheuttaa varmasti useita kysymyksiä. Jo lähtien mihin kategoriaan kotikuri asettuu / asetettaan. Toisten mielestä se on yksi BDSM:n alagenre, toiset taas haluavat erottaa nämä kaksi tyystin toisistaan.
Kotikuri. Kahden henkilön tekem sopimus, tietyistä säännöistä, joita toinen asetta toisen noudatettavaksi. Ja sääntöjen rikkomisesta seuraa rangaistus. Rangaistus on usein piiskaaminen, selkäsauna tai joku muu vanhanajan traditionaalinen sanktio.
Tässä saattavat herätä ensimmäiset ristiriitaisuudet.
"Asetetaan sääntöjä, joita sitten rikotaan tahallaan että saataisiin piiskaa? Niinkö?"
Kyllä ja ei. Tottakai kaikki kotikurista pitävät, sitä harjoittavat ja siitä haaveleivat pitävät piiskauksesta.
Silti, harvoin piiskaus on kk:ssa kaiken ydin. Monella siihen ryhtyvällä on elämässä oikeasti joku tavoite, johon haluaa päästä. Ja kokevat, että parhaiten onnistuu tällä tavoin. Kyse ei siis ole leikistä.
Mihin kk:ssa alistuvia osapuolia, piiskaa saavia voisi verrata? Mikä olisi hyvä komparaatio? Urheilija, joka vetää itsensä treeneissä hämärän rajamaille. Se tuntuu sillä hetkellä pahalta, hän saattaa tuntea ja tunteekin kipua, etukäten tilanne saattaa ehkä jopa pelottaa, mutta silti hän tekee sen kerta kerran jälkeen uudestaan eikä lopettaisi mistään hinnasta. Jälkeenpäin tunne on euforinen.
Ihminen haluaa tietentahtoen jotain, mikä tekee kipeää. Outoa vai mitä?
Jos tarkastellaan kipua lähemmin, herää kysymys: miten kotikuri ja masokismi liittyvät toisiinsa? Itse en vrsinaisesti nauti kivusta. Mutta ymmärrän sen kuuluvan tähän. En omasta mielestäni ole masokisti. Kipu ei esim. kiihota seksuaalisesti. Mutta kotikurilla ja kivulla on hyvin selvä konteksti. Kun kyse on rangaistuksesta, niin tottakai sen pitää myös tuntua. Tässä asiassa piiskaaminen ei saa olla hellää huiskimista.
-
Hurjan hyvää pohdintaa monesta kulmasta!
Mietin juuri tuota (D/s) dynamiikkaa. Kenties subin motiiveina haluta piiskaa /kuritusta voivat olla toisaalta omaan alistumiseen tuen saaminen. Piiskaus auktoriteetiksi kokemaltaan henkilöltä. Toisella tasolla motiivina voi toimia halu käsitellä virheitä /epäonnistumisia omassa kehityksessään; maksaa kivulla virhe, jotta sitä ei tarvitsisi enää mielessään pyörittää ja angstailla. Kolmas taso, mikä kenties aiheuttaa piiskauksen "pyytämisen" on välittämisen pyytämistä Dommelta (/auktoriteetiltaan). Domme ei näkisi piiskaamisen vaivaa, jos ei välittäisi subinsa kehityksestä ja hyvinvoinnista.
-
Kotikuri-orientaation taustallahan ei välttämättä tarvitse olla se, että haluaa saada piiskaa/rangaistuksia. Syitä voivat olla esimerkiksi, että haluavat sen tyylisen parisuhteen jossa suhteen päättävä osapuoli pitää kiinni auktoriteetistään myös tarvittaessa antamalla piiskaa. Silloin se piiskaushomma on täysin toissijasta ja tavoitellaan tiettyä parisuhdedynamiikkaa. Eikä sillä tarvitse olla mitään tekemistä BDSM:n kanssa - käsittääkseni kotikuri-piireissä aika monet painottavat ettei BDSM kiinnosta. Eikä Head of Householdin tarvitse olla sadisti eikä nautti rangaistuksen antamisesta, hän voi antaa sen ylläpitääkseen auktoriteettiään.
Kotikuri kuuluu oleellisena osana muuhun M/s 24/7 toimintaan, mutta toisaalta en itse erityisesti erittele sitä tuosta muusta osuudesta. Mulle tuo toiminta on sellainen kokonaisuus että siitä on hankala erotella osasia.
Kun mennään Total Power Exchangeen niin olen tästä kyllä aika eri mieltä. Kotikuri-suhteeseen sisältyy D:n toimintaa rajoittavia asioita - rajoitteita jotka on saneltu s-osapuolen taholta. Sellainen on aika vierasta TPE-dynamiikalle, jossa M-henkilön vapaus on dynamiikan peruskiviä. Sen lisäksi kotikuriin sisältyy ajatus rangaistuksesta, TPE-suhteissa M voi yksipuolisesti päättää luopua rangaistuksista. Minusta kotikurissa operoidaan huomattavasti kevyemmän vallanvaihdon kanssa kuin TPE-suhteissa.
-
Kotikurin syvintä olemusta ja sen omaa dna:ta on vaikea löytää ja käsittää. Ymmärrän sen hyvin. Koko aihepiiri on hyvin laaja kaikkinen siihen liittyvine elementteineen ja aiheuttaa varmasti useita kysymyksiä. Jo lähtien mihin kategoriaan kotikuri asettuu / asetettaan. Toisten mielestä se on yksi BDSM:n alagenre, toiset taas haluavat erottaa nämä kaksi tyystin toisistaan.
TuhmaTe tunnistaa tuossa hyvin kaksi eri lähtökohtaa: kotikuri omana kulttuurinaan ja BDSM:n alatyyppinä. Otanpa tähän rinnalle erään ei niin hyvän tunnistusyrityksen internetin menneisyydestä 1990-luvun alusta. Oli uutisryhmä alt.sex.spanking, jolle oli annettu selitys "bondage for beginners". Muutetaan se tilapäisesti muotoon "[BDSM] for beginners" niin tendenssi käy vielä selvemmin ilmi: on päämäärä, jota kohti pyritään ja matkan sitä kohti voi aloittaa kevyemmällä kamalla.
Toinen lähtökohta on erilainen: On ruumiillinen kuritus, jonka menneisyys ulottuu kirjoitetun historian tuolle puolen tietymättömiin. Sen vastapariksi asettuu BDSM internet-ajan käsitteenä (ensiesiintymä englanninkielisen Wikipedian mukaan tiettävästi vuodelta 1991). Silloin logiikka kääntyy niin päin, että BDSM kehittyy ja eriytyy kurituksen historiallisista käytännöistä, joista yksi on kotikuri historiallisena ilmiönä. Sen rinnalla ovat mm. kirkolliset rangaistukset, niistä osin johtuva koulukuri sekä sotilaskuri omine traditioineen. Kotikuri on jälkimmäisten äiti.
John Camden Hotten (1869) näet esittää teoksessaan Flagellation and the flagellants A History of the Rod in all Countries from the earliest Period to the present Time (s. 373), että ensimmäinen kurittaja oli itse Paratiisin Eeva, joka antoi miehensä tuta keppiä, kun tiedon puun hedelmä ei ensin alkanut kelvata. >:( :love: Sittenpä maistui hyvinkin.
(Kiitos Googlen, tuo teos on luettavissa verkossa: https://books.google.fi/books?id=R-BAAAAAcAAJ&dq=history+of+the+rod&hl=fi&source=gbs_navlinks_s)
-
Ensimmäiset kuvaukset jotka luin jo hyyyyvin nuorena kurituksista pyörivät mielessäni vuosikausia ja janosin yhä lisää ja lisää sitä lajia. Mikään ei riittänyt.
Kaverin antama vyön sivallus jäi polttelemaan vuosikausiksi ihoon ja odottamaan kunnon kokemuksia.
Tietysti luonne ja elämänkokemukset ruokkii taipumuksia.. mutta tämä mieltymys vaan on.
-
Minulle kotikuri on sanana käyttökelpoinen, mutta sille näissä teksteissä osoitetut merkitykset, fyysiset rangaistukset ja piiskaaminen, saati sitten sen "järjestäminen" alistuvalta tietoisesti ovat outoja yhdistelmiä omaan suhteeseeni oman alistuvani kanssa. Kun määrittelimme aikoinaan suhdettamme, alistuvani halusi ehdotonta kotikuria, paljon sääntöjä ja tapoja, velvollisuuksia ja tehtäviä. Niiden toteuttaminen ja niiden "turvassa" eläminen on alistuvalleni se henkinen parisuhdetta ylläpitävä voima, sekä myöskin seksuaalisesti intressiä ylläpitävä voima. Sääntöjen noudattaminen itsessään tuo hekumaa ja vallan luovuttaminen toiselle on se juttu. sitä ei tarvitse hänelle piiskaamalla todentaa. Jos toki piiskaaminen on mukana kuviossa, mutta vain lisänä osana muuta viritystä.
Jos jostain huolimattomuudesta/ virheestä antaakin ansaitun fyysisen rangaistuksen, koko kuvion perusteena on sen kertaluonteisuus. Oikealla motivaatioasenteella asia on suoritettu loppuun, eikä toistu enää, ei teko eikä rangaistus. Lypsäminen virheillä rangaistuksen toiveessa sotii palveluhalukkuuden ja vallan luovuttamisen linjaa vastaan pahasti. Jos toki fyysinen kipu on alkuperäisissä suhteen määritteluissa on tullut esiin, ja toimii molemille, se tehtäköön sovitusti. Opettaja-karttakeppi- fantasia voi olla se juttu jollekin, keino viedä fantasia loppuun, mutta tehtynä toimintana se on dominoivalta ohjattu tilanne, seksuaalinen akti. Minä en dominoivana persoonana halua tulla trikkeröidyksi virheiden ja tottelemattomuuden kautta antamaan toiselle sattumavakiolla fyysisiä rangaistuksia. Alistuvani tietää minulle olennaiset asiat ja kunnioittaa niitä, samoin minä arvostan tasapainon hakemista, enkä jatkuvaa valvellaoloa ja vahtimista alistuvani toiminnasta.
-
Viime päivinä on yhä vahvemmin ja vahvemmin alkanut tuntua, että kotikuri voisi olla paikallaan ihan konkreettisesti ja käytännön tasolla. Ajatus joutumisesta ankaran kurinpidon alle tuntuu oikealta tällä hetkellä.
Säännöt-kuri-rangaistukset.
-
Kotikuriin en itse ole saanut otetta. Tiedän mistä on kyse, luultavasti. Mutta jostain syystä se tuntuu roolileikiltä, asiaa itseään väheksymättä. Dominoinninhan kuuluisi olla luontevaa, itsestä tulevaa eikä joku hetkeksi otettu rooli.
Tämä on kovin kummallista, koska 24/7 D/s minua kyllä kiehtoo.
Siksipä tämän ketjun juttuja ahnaasti luen.
-
En tiedä olisiko omalla kohdalla "roolin" vetoa, vai mitä, mutta jos kotikurisuhteeseen päätyisin, niin varmaan alkuun tahallani häröilisin ja perseilisin oikein urakalla nähdäkseni millainen se toinen osapuoli oikeasti on. Tuleeko rangaistuksia tuhmuuksista? Pikkuhiljaa se varmaan tasottuisi.
-
En tiedä olisiko omalla kohdalla "roolin" vetoa, vai mitä, mutta jos kotikurisuhteeseen päätyisin, niin varmaan alkuun tahallani häröilisin ja perseilisin oikein urakalla nähdäkseni millainen se toinen osapuoli oikeasti on. Tuleeko rangaistuksia tuhmuuksista? Pikkuhiljaa se varmaan tasottuisi.
Luultavasti suhde päättyisi ennen kuin tasoittuisi. Ihmiset, jotka hakeutuvat tämän tyyppisiin suhteisiin eivät yleensä jaksa jatkuvaa haastamista.
Oma näkemykseni on se, että ihmisistä oppii enemmän kun tekee juuri niin kuin he haluavat.
-
Hei,
en tiedä miten asiat kategorisoidaan oikeaoppisesti täällä BDSM-maailmassa mutta meillä on kotona ilmeisesti puheessa oleva "kotikuri". Olemme aviopari, elämme normaalia arkea ja elämää. Seksielämään kuuluu tilanteen ja tunnelmaan mukaan aina silloin tällöin BDSM-mausteita.
Vaimoni, akateeminen fiksu feministi, pitää siitä että saa kotona palvella minua, omaa miestään. Hän pitää siitä että päätän asioista vaikka oikeasti useimmiten sovimme asioista yhdessä. Hän myös pitää sitä että komennan häntä välillä. Erityisesti hän nauttii jos siihen yhdistetään erotiikkaa tai seksiä. Saatan laittaa hänelle viestin töistä että mitä hänen pitää tehdä kotona ennen kuin tulen töistä ja miten hänen pitää vaikka odottaa minua sängyssä. Kun tulen kotiin niin hän on todella kiihottunut valta-asetelmasta. Toisinaan hän haluaa että rankaisen häntä esim. piiskaamalla, vaikka jonkun tehtävän laiminlyönnistä. Vaimoni todella pitää siitä että hän on pikku-vaimo, joka saa välillä remmistä kun on ollut "tuhma". Tuhmuus voi olla vaikka pyykkien väärin laittamista yms. Kyse ei ole teosta vaan siitä tunteesta että häntä kuritetaan. Välillä piiskaan, tukistan, pidän käsiä sidottuna taaksepäin tms. Joskus olen antanut kultaisen suihkun kasvoihin mutta enimmäkseen vaimoni pitää että saa palvella minua ja silloin tällöin piiskaa vyöstä. Töissä ja arjessa vaimoni on itsenäinen vahva nainen, jota ei todellakaan käskytetä mutta kotona hän nauttii "alistamisesta" ja kurin pitämisestä. Hän haluaa että mies päättää ja johtaa.
En tiedä mitä tämä määritellään mutta näin meillä :)
AlfaX
-
Liikkuuko täällä kotikurihenkilöitä vähemmän puhetta, enemmän toimintaa -linjalla?
Onhan meitä vielä jäljellä.
-
:o
-
Kyllähän tuo kotikuri kiinnostaa :)
-
Kotikuri kiinnostaa ja on ihan hyväksikin välillä. Vielä näin aikuisenakin :'(
-
Kotikuri kiinnostaa kyllä, eikä olisi pahitteeksi jos olisi joku, joka sitä pitäisi.
-
Kyllähän tuo kotikuri kiinnostaa :)
Kaikki ovat nykyään niin kilttejä ettei kotikuria enää tarvita juuri missään... :(
-
Kyllähän tuo kotikuri kiinnostaa :)
Kaikki ovat nykyään niin kilttejä ettei kotikuria enää tarvita juuri missään... :(
Todellako :D Mä olen tässä nähnyt lähinnä vaan tuhmia
-
Kyllähän tuo kotikuri kiinnostaa :)
Kaikki ovat nykyään niin kilttejä ettei kotikuria enää tarvita juuri missään... :(
Hih, ei päde kyllä miuun 🤭
-
Aihe on kyllä lähinnä mieltä, ei pääse mihinkään.
-
Millä kutsutte naispuoleista kurittavaa, HoH:ta, jos esim piiskauksissa on tapana kiittää tai laskea lyöntejä?