BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 03.03.2019, 10:43
-
Vaniljalokerot, joihin ei kinky mahdu parisuhteessa
Tinderistä/Badoosta/Suomi24.treffit/jne. pompahtaa eteesi upea ilmestys, jonka kanssa on helppo keskustella. Käytte treffeillä ja hänen kanssaan on mahtavaa. Raotat hänelle kinkykaappiasi ja hän hyväksyy sen. Mielestään olet upea, hurmaava ja fiksu, eikä mikään voisi muuttaa mieltymyksiä. Pääsette vaiheeseen, että esittelet hänelle lelusi ja kinkyasusi.. toinen järkyttyy ja hänen naamastaan näkee, että hänen tekisi mieli juosta ja kauas. Sinä, kinkyytesi sinut kanssa oleva, et tahdo ymmärtää, mikä seksuaalisuudessasi on pelottava. Yrität ymmärtää, missä kiikastaa ja vähitellen kuulet hänen olevan epävarma oman seksuaalisuutensa kanssa, koska se on aina ollut tabu. Ei seksuaalisuudesta puhuta vaan se pidetään makuuhuoneessa tiukasti lukittujen ovien takana.
Keskustelette asioista moneen kertaan ja olette samaa mieltä asiasta, että suhteen voi saada toimimaan. Olet vaniljan kanssa, etkä saa näyttää kinkypuoltasi missään, missä hän on mukana. Esittelet hänelle ystäviäsi, kinkyjä sellaisia tietenkin, eikä hän halua olla tekemisissä näiden ystäviesi kanssa. Eristäydyt hänen kanssaan. Päätät, että kyllä tämä tästä, kun vain jutellaan vielä lisää. Toki saatatte nähdä HÄNEN kavereitaan, koska he ovat ”normaaleita” ja sinun kuuluu olla kiltti nunna, vaikka sydämesi halajaa esim. tuottamaan kipua muille. Sinut siis tungetaan lokeroon, jonne et vain yksinkertaisesti mahdu.
Ystäväsi yrittävät puhua sinulle järkeä, että tukehdutat itsestäsi asian, jonka eteen olet tehnyt töitä. Puhut jopa itse, kuinka suhde on tuhoon tuomittu syystä x, y ja z, jonka olet kokenut jo aiemmassa suhteessa. Ystäväsi yrittävät saada sinut kuuntelemaan itseäsi. Et usko, että sanoisit sellaista tai et vain näe, miten käyt uudelleen parisuhdetta, jossa on ongelma, jota ei vaan saa selvitettyä. Annat vaniljan repiä sinut juuriltaan, pois ystäviesi luolta.. Ystäväsi tukevat sinua, koska haluavat olla kuitenkin tukena, vaikka selän takana miettivätkin, kuinka suhde kariutuu ja tulet maitojunalla takaisin ”kotiin”.
Saat luvan saapua kinkybileisiin, jossa huomaatkin, kuinka olet kaivannut seksikkäitä asujasi ja kivun tuottamista/vastaanottamista. Toimit vaniljan asettamien rajojen suhteen bileissä, koska et halua rikkoa luottamusta. Silti ystäväsi näkevät, kuinka alat oireilla, kun on kotiin lähdön aika. Tiedät jo sisimmässäsi, että pian sinut työnnetään takaisin lokeroon, jonne et vain yksinkertaisesti mahdu. Yrität kovasti miettiä rajoja, joiden sisään olisit valmis uhrautumaan ja mihin olet valmis tyytymään oman kinkyytesi kanssa.
Päätät, että kotiin palattuasi keskustelet asioista, etkä anna periksi sen suhteen mitä sinä haluat. Mutta keskustelut venyvät, kun vanilja ei pysty puhumaan ja mahdollisesti riitelemään taas samasta asiasta, josta on keskusteltu jo monta kertaa. Palaat jälleen ystäviesi pariin lokerossa, jonne et vain mahdu ja ystäväsi yrittävät kaikin tavoin antaa voimiaan sinulle, että jaksat pitää kulissia yllä taas kotona. Ja sitten taas puhut, kuinka sinun on tehtävä asioiden eteen vakavia keskusteluita ja päätöksiä. Ja noidankehä on valmis.
Miten herätellä ystävä, joka on tällaisessa tilanteessa? Pitääkö olla vain huolissaan, kuinka rikkinäisenä näet ystäväsi seuraavan kerran? Onko vaarana, että joku kerta kinkytapahtumissa tulee ylilyöntejä? Miten rikkoa tuhoon tuomittu suhde ja voiko sitä edes kolmasosapuoli tehdä? Onko oikein yrittää hajottaa ahtaassa lokerossa olevan kinky-ystävän vaniljaisesti toimiva parisuhde?
Tokihan meidän pitää jokaisen muistaa, että aikuinen ihminen tekee omat ratkaisunsa ja oppii sitten viimeistään kantapään kautta. Silloin ystävät ovat tärkeimmillään auttamaan kotiin paluussa ja elämän kasaamisessa sekä kinkyisät ystävät ovat vielä auttamassa kinkyytesi lokeron rikkomisessa, sinun elämänilon herättämisessä.
(https://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=25498;type=avatar) TEGAMi, joka on avuton auttamisen suhteen.
-
Osuipa omalle kohdalle ja ihan samoja mietteitä käyn tällä hetkellä läpi. On tuskaa seurata vierestä, miten kinky ja vanilja repivät toisensa rikki, kun ei löydy molempia aidosti tyydyttävää ratkaisua. Olen asiasta sanonut pariinkiin otteeseen ja hyvin suoraan, mutta niin se vain on, että aikuinen ihminen päättää itse omasta elämästään. En keksi muuta kuin katsoa vierestä ja olla tukena sen minkä pystyn. Raskasta.
-
Totta, nuo kuviot on nähty moneen kertaan vuosien varrella. Mutta kylmä totuus taitaa olla se, että ystävänä ei voi tehdä mitään auttaakseen vaikka miten kovasti tahtoisi. Korkeintaan voi roikkua siellä pakolliset joulutervehdykset-osastolla näyttääkseen että välittää ja on olemassa kun
tarvitaan. Ja tarjoaa olkapään kun se päivä koittaa.
-
Minä myös käyn läpi samoja asioita ja olen ollut monen monta vuotta noidankehässä asian kanssa. Olen ruvennut aikuisten oikeesti kuuntelemaan itseäni ja kehään on tullut heikohko kohta josta on mahdollisuus päästä läpi. Minulla on oikeus elää niin kuin haluan, eikä toisen mieliksi jos olen suhteessa onneton.
-
Parasta olisi saada ihminen ymmärtämään tärkeä asia: "Save yourself while you can!!"- ystävänä voi vain heittää pelastusrengasta vaniljajäätelöön hukkuvan perään ja jäädä vahtimaan, että koska hän siihen ymmärtää tarttua...
T. Yksi teiniydessään vielä silloin epävarma kinkylapsi, joka ei uskaltanut puhua kellekkään kaikista haluistaan suoraa, nyt myöhemmin kinkyaikuinen, joka ymmärsi että vaniljajäätelöön tyytyen ja sulaessa siihen hukkuminen, on aivan älyttömän surkea tapa kuolla ja joutuu kipeästi repimään itsensä 10v vaniljaisesta suosta YKSIN ylös.. Koska ei ollut ketään, kuka varoitushuudon olisi huutanut, sen tärkeän renkaan olisi heittänyt tai auttaisi nyt suosta ylös rämpiessä.. :( Pelastautukoon ken voi ja milläkin avulla, mutta lopulta niin, päätökset tehdään itse...
Sanonpa vain että kinky/vanilja- parisuhteet voi toki myös toimia, toimihan tämä omakin 10 vuotta, kunnes ymmärsin että jos en saa kaikkea mitä tahdon hän luultavasti ei ole se prinssi uljaalla ratsulla tai unelmieni toinen puolikkaani.. Erilleen kasvaminen on kipeää ja sattuu aivan kirosanasti enemmän kuin piiskaus, mutta vähemmän olisi ehkä sattunut jos sen alkamisen olisi tajunnut ajoissa.. :-\
Save your kinky friends! No one left behind to the swamp of vanilla!
-
Minusta ei ole oikein puuttua ystävien parisuhteisiin. Jos hyväksyy ystävän niin hyväksyy myös hänen kumppanivalintansa.
Konstantin Simonovin runoa mukaillen: Jotkut kivet on maalattu pelastusrenkaiksi. Sellaiseen kun tartut niin päädyt pohjaan. Sitten voit joko opetella uimaan tai hukkua, mutta se pitää jokaisen päättää itse. Jos hyväksyy ystävän niin hyväksyy myös sen, että hän päättää mitä tekee.
-
Onko tuo sellainen vaihe, että se on vaan tavallaan pakko elää itse, toisen varoittelut ei riitä?
Itse vaniljamonosuhteen kokeilleena muistan sen tunteen, et oon vääränlainen. Että mussa on jotain vialla, pitäisi hävetä. Miksi en tykkää tästä kosketuksesta, miksi en välitä tästä hellyydestä. Miksi mulle ei riitä Hänen Suuri Seuransa pelkästään - jos haluaa muita, tarkoittaa ettei rakasta duh.
Nyt avoimessa polysuhteessa ja tää on vaan parasta just nyt. Koen et mut hyväksytään sellaisena kuin olen, kannustetaan toteuttamaan itseäni ja kuunnellaan murheetkin kun ei mennyt ihan niin putkeen joku kokeilu. :3 kommunikointi seksistä on niin paljon avoimempaa, aidompaa, rehellisempää, ja se sit heijastuu kaikkiin muihinkin asioihin. Hyvä kiukutella kumppanille, että sen auto on ihan sysipaska eiikusiis. ^-^
-
Peesi vilalle. Jokainen tekee omat valintansa, (eikä vaniljasuhde nyt kuiteskaan ihan oo verrattavissa johonkin perheväkivaltajuopponarsistihelahoitohelvettiin mistä se ystävä kyllä pitäis koittaa saada irti).
-
Vierastan syvästi ajatusta, että joku muu tietäisi paremmin ihmissuhteen laidan kuin kyseisessä suhteessa oleva ihminen itse - ja hänkin vain omasta näkökulmastaan. Ihan sama kuin kaikissa muissakin valinnoissa. Toki on tilanteita, missä voi ihmetellä, ehkä ääneenkin, että mikä toista pitää jossain suhteessa tai muussa valinnassa kiinni, mutta onhan siihen syy olemassa. Ei kukaan huvin vuoksi ole hankalassa tilanteessa jumissa. Ihminen liikahtaa, kun hän on siihen valmis. Se valmius ei tule ulkopuolelta. Pidän vieraana ajatustapaa, jossa tietäisin esim. ystäviäni paremmin, että mikä heille on parasta.
-
Mun mielestä tällaiseen tilanteeseen liittyy kaksi eri tasoa, joista toinen on ok ja toinen ei. Jos oikeasti kyse on ystävästä eikä hyvänpäivän tutusta, niin on ok kysyä, kertoa ja avartaa toisen ajattelua suhteensa tilanteesta ja voi kertoa vaikka olevansa huolissaan ystävän voinnista suhteen vuoksi. On myös ok kysyä olisiko toinen onnellisempi, jos kyseinen liitto päättyisi ja saisi mahdollisesti jotain muuta tilalle. Tätähän ystävät tekevät jatkuvasti, reflektoivat omia ongelmia ja tilanteita toisen kanssa, koska ulkopuolinen näkee asiat eri tavalla.
Toisaalta, ei ole ok manipuloida toista tekemään päätöstä, joka ei ole hänen oma. Koska lopulta jokainen on oman elämänsä omistaja ja tekee itse päätökset siihen liittyen. Parisuhteesta puhuttaessa ollaan aina melko herkillä alueilla, ja siksi siinä pitää olla varovainen.
Edit: lisään nyt loppuun vielä, että oletuksenahan on pääasiassa aina se, että suhteessa oleva ottaa asian jollain tavalla esille ja hyväksyy keskustelun omasta suhteestaan toisen kanssa.
Mutta toisaalta, onko kukaan koskaan kuullut erosta, joka olisi joskus ollut virhe? Kun eropäätös syntyy, on sen tekijä varmasti pohtinut asiaa omalta kannaltaan ja seisoo päätöksen takana.
-
Erittäin usein ulkopuoliset näkee ja tietää paremmin toisten parisuhteitten tilanteen, se toki koskee myös niitten omia parisuhteita.
IKRM
-
^ Mitäköhän siitäkin sitten tapahtuisi, jos ystävät toteaisi, että toi suhde on kuule niin nähty jo, eroa, ja sitten toinen eroaisi vain koska ystävä käski. Olisiko tyytyväinen päätökseensä? Kenen päätös se olisi?
Pysyn edelleen tossa, että ihmiset tekevät itse päätöksensä omista lähtökohdistaan. Toiset tarvii enempi aikaa ja toiset vähempi. Juosten kustu ero ei kuulosta hyvältä. Kaatuisi vielä sen ystävyyssuhteen niskaan. Joo, tuurilla kävis toisin. Pikkasen eri homma tosiaan, jos asiaa ääneen yhdessä pohtii ja mietiskelee eri kanteilta.
-
Mä en ois varmaan ikinä uskaltanu erota vaniljasuhteesta, ellei mulle ois joku sanonu, et "hei, toi ei oo sua varten". Eli kannatan asiallista asioiden huomioimista. Manipulointi on sit asia erikseen.
-
Lainaan vilan sanoja vähän.
Konstantin Simonovin runoa mukaillen: Jotkut kivet on maalattu pelastusrenkaiksi. Sellaiseen kun tartut niin päädyt pohjaan. Sitten voit joko opetella uimaan tai hukkua, mutta se pitää jokaisen päättää itse. Jos hyväksyy ystävän niin hyväksyy myös sen, että hän päättää mitä tekee.
[/quote]
Olen kyllä vilan kanssa samaa mieltä. Myöskin ystävänä voi sanoa et on huolissaan ja hänelle voi puhua jos tuntuu siltä. Auttaa kun toinen on valmis siihen. Mutta et voi kuitenkaan toisen puolesta päättää mitään ja jos yrität manipuloida toista pois suhteesta ystävyytesi kärsii siittä jollakin taholla vähintään.
Lukiessani kolumnistin avaus kirjoitusta voin kuvitella tilanteen ja tosin kokenut vähän samanlaisen tilanteen ainoastaan kuvion ollessa nurinpäin. Tosin sen enempää asiaa avaamatta niin voin sanoa ystäviä tarvitaan, eikä edes suhteen pitäisi olla ystävyys suhteiden esteene.
Voit aina puhua hänelle mutta loppupelissä hän tekee ne päätökset. Voit auttaa häntä näkeen oravanpyörän, mutta et repiä häntä sieltä pois.
Toivon todella et vastauksista joita oot saanut on ollut hyötyä. Ehkä ystäväkin lukee tätä viesti ketjua ja miettii asiaa, vähintään saisi uusia näkökulmia.
-
Mä niin toivon, että eräs ystäväni (jonka kanssa ei hirveästi pidetä yhteyttä) tietäisi, että mun oveni on hänelle aina auki, kun tarvitsee ystävää.
-
Erittäin usein ulkopuoliset näkee ja tietää paremmin toisten parisuhteitten tilanteen, se toki koskee myös niitten omia parisuhteita.
IKRM
Ulkopuoliset näkee sen mitä näytetään. Toiset ovat taitavampia ylläpitämään julkisivua kuin toiset.
-
Niinhän se tuppaa usein meneen.
Siinä kohtaa on hyvä tuntee toisen todella hyvin ja aina voi kysyä miten toinen voi. Muutenkin kuulumisia toiselta. Toki toinen vastaa miten haluaa, eikä siihen juuri voi vaikuttaa.
-
Parasta olisi saada ihminen ymmärtämään tärkeä asia: "Save yourself while you can!!"- ystävänä voi vain heittää pelastusrengasta vaniljajäätelöön hukkuvan perään ja jäädä vahtimaan, että koska hän siihen ymmärtää tarttua...
Save your kinky friends! No one left behind to the swamp of vanilla!
Omalla kommentilla kuvasin juurikin sitä että ystävä olisi syytä herättää, vaikka toki, meistä kukin herää ja pelastautuu itse sitten kun sen ymmärtää tehdä... Omalla kohdalla onneksi mikään ei ole vielä liian myöhäistä mutta voin vain kuvitella mitä tästä olisi tullut jos mulle ei olisi kolme ihmistä todennut ja yllyttänyt: "..nyt ei kuulosta hyvältä, puhukaa sen kanssa, erotkaa jos on pakko.." Koska tuon kuultuani tiesin että mulla on tukea, mulla on joku, joka on samaa mieltä ja sitten vasta ymmärsin ja uskalsin myöntää itselleni että mä todellakin SAAN olla tätä mieltä kun muutkin sen sanoo että tämä ei toimi...
Ystävä kannattaa siis herättää ja kysyä missä mennään, mitä tahtoo, mikä kusee, mikä on pers... jne.. Vain niitä asioita miettimällä ihminen oikeasti itse havahtuu ajattelemaan sitä mitä oikeasti haluaa. Sen mahdollisuuden tarjoaminen toiselle on todellista ystävyyttä mutta enpä mäkään kyllä ihan jokaista hyvän päivän tuttua rupeaisi ravistelemaan - vain jos kyseessä on läheinen ihminen, on ystävän mielipiteellä elämässä luultavasti jotain painoa...
Jos itse olisin tuolla suossa vielä niiin.. Kyllä mä haluaisin sen pelastusrenkaan, olkoon sitten kuinka julmetun iso maalattu kivi tai norsu vaikkapa, mutta mieluummin ottaisin senkin kuin tuon kamalan suohonuppoamis-kuoleman... Näin jälkikäteen suosta mättäälle rämmittyäni, henkihieverissä maatessa, on helppo näin todeta.. Nämä toki vain mun mielipiteeni..
-
Ajatuksia herättävä kirjoitus. Ystävien suhteet kun usein herättävät huolta. Aina syy ei kuitenkaan ole kumppanin vaniljaisuus.
Ystäväsi on jälleen kerran törmännyt bileissä upeaan kinkyyn ilmestykseen. Tarkoin tilaisuutta varten valitut fetissireleet ja tuhannella filtterillä kuorrutetut kuvat baarissa/fetissä ovat tehneet vaikutuksen. Tuore pari jakaa samat fetissit ja sadomasokismiakselillakin natsaa.
Uusi suhde julistetaan kaikilla kinkyfoorumeilla. Siellä niiden kaikkien muiden samaan nimimerkkiin liitettävien joukossa. Vaniljaisille ystäville tai perheelle uutta kumppania ei esitellä. Koska eihän ne voi tajuta.
Suhde on kiihkeä ja inspiroiva, mutta pieruverkkareille tai makaroonimärstepäiville siinä ei ole sijaa. Juuri silloin, kun oma päivä kohtelee ystävääsi kaltoin, puoliskolla onkin meneillään ajanvietto polypallon jonkin muun osasen kanssa. Ystäväsi on heikkona, maassa ja surullinen. Hakee lohtua sinulta, mutta oikeasti sinä et voi antaa sitä, mitä hän kaipaisi. Kinkysuhde kaikessa joustavuudessaan ja avoimuudessaan tukehduttaa säännöillään, erityispiirteillään ja kalenteroinnillaan. Se, mikä joskus tuntuu onnekkaalta, sattuukin toisinaan ihan hirveästi. Ystävänä voit vain toivoa, että suhteen dynamiikka muuttuisi ja kannustaa puhumaan siitä. Tai ehdottaa etsimään jotain itselle sopivampaa tilalle tai lisäksi.
Ei vaniljaisuus itsessään välttämättä ketään tukahduta. Yksinäisyys voi olla pahempi rasti. Tai yhteensopimattomuus.
Olipa suhteen vaikeudet mistä tahansa johtuvia, ystävä voi vain olla tukena. Kuunnella, esittää kysymyksiä ja tukea tai auttaa niillä tavoilla, jotka sattuvat olemaan sopivia kulloinkin. Joskus ystävä voi kaivata sitä, että hänet herätetään. Autetaan riuhtaisemaan itsensä irti suhteesta. Tällöin näkisin kuitenkin käsillä olevan tilanteen, jossa suhde on suorastaan vaaraksi ystävälle (fyysisesti tai henkisesti), eikä ystävä välttämättä edes näe sitä.
Sen mitä jokaiselle linkit-ystävälle voi kuitenkin tehdä, on osoittaa, miten arvokas ja hyvä hän on juuri omana itsenään. Ja miten oikeutettu hän on olemaan onnellinen. Tavalla tai toisella. Jos se uhkaa väistyä parisuhteen tieltä, ystävien kuuluu muistuttaa siitä, että parisuhteissa kuuluisi olla kaksi onnellista yksilöä. Se, miten iso osa kinkyyden toteuttamismahdollisuudet on tuota onnellisuuskokemusta, on yksilöllistä. Toivoisin todella, että ihmiset eivät tulisi hylätyksi kinky-ystäviensä keskuudessa, mikäli he menevät sortumaan vaniljajätskiin. Itse kenelläkin voi tulla elämässä aikoja, jolloin se tuntuu parhaalta vaihtoehdolta. Tai sitä tulee syötyä, jos se on tarjouksessa, eikä välttämättä varsinaisesti kaipaa muuta siihen hetkeen. Kai silloin voi vain ottaa lusikan kauniiseen käteen ja istua sohvalle kaveriksi hetkeksi syömään vaniljajädeä. Kehua sitä ihan hyväksi, vaikka itse mieluummin chili-salmiakki-kesäkurpitsa -sorbettia valikoikin.. Ja olla vain valmiina palaamaan jätskihyllylle ystävän kanssa, jos joskus vanilja alkaa tökkiä tai päinvastoin.
-
Oon tätä miettinyt omassa päässäni jonkin verran ja uskoisin, että hetken aikaa pärjäisin jästin kanssa, mut sen pitäis se hyväksyä, että haen sadismini ja dominoimiseni sitten muualta. En osaa määritellä, kuinka pitkälle tällainen suhde vois kestää, ellei jästi sitten ole alistuva ja saisi siitä nautintonsa, että oon muualla toteuttamassa sitä, mitä hän ei voi tarjota, tällaisessa tilanteessa osaisin kyllä neuvoa häntä, kuinka pervo se onkaan.
-
Törmäsin tähän kirjoitukseen ja se sai minut miettimään ensinnäkin koska olen kerran ollut naimisissa ja eronnut. Tästä jo vuosien takaisesta kokemuksesta tuli mieleen se, että monesti ihmiset ovat kovin taipuvaisia välttämään muutoksia, koska aina on mahdollisuus asioiden mennä vielä huonompaan suuntaan. Jostain olen lukenut ”tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon taivas”. Se on aika luonnollinen osa ihmisten ajattelua, tunnetaan myös muutosvastarintana. Se ainakin jossain määrin tukee ajatusta siitä, että kaveriaan voi rohkaista tekemään myös isompia ratkaisuja, jos vaikuttaa siltä, että se on tarpeen. Ja koska parisuhdeasioissa ratkaisut ovat isoja ja lähtökohtaisesti ihmisiin sattuu (ei hyvällä tavalla 😊), voi kannustus olla joskus tarpeen. Siksi en itse ajattele, että jokaisen suhde on vain heidän oma asiansa eikä muiden tule siihen mitenkään puuttua.
Toisekseen mietin myös parisuhdetta kokonaisuutena. Parisuhteessa on aina monia eri elementtejä, ja jos seksissä homma toimii hyvin ja halut kohtaavat mutta muuten ei, niin ei suhde silloinkaan todennäköisesti toimi (tai sitten pitää panna aivan tolkuttomasti). Ja jos ollaan monogaamisessa suhteessa, niin ongelmaksi muodostuu se, että se kumppani on ainoa, jonka kanssa voi seksiä harrastaa. Silloin siitä tulee paljon suurempi kysymys. Ajattelen, että ihmisen seksuaalisuus on kuitenkin aika keskeinen tarve (toki vaihtelee yksilöittäin), joten jos siinä ei saa tyydytettyä tarpeitaan, niin se voi olla isokin ongelma. Ja varmaan ainakin silloin, jos kumppani ei oikein yhtään ymmärrä erilaisempia seksuaalisia mieltymyksiä, jolloin voi kokea itsensä jotenkin virheelliseksi tms. ja se voi olla aika vahingollista. Tähän liittyen erilaisten halujen kohtaamisessa pitäisi olla aika herkkä, koska tilanne muodostuu hankalaksi, jos toisen haluja ei halua kohdata. Tällöin ainoaksi vaihtoehdoksi jää niiden halujen toteuttamatta jättäminen. Enkä missään nimessä sano, että kenenkään pitäisi suostua mihinkään mitä ei oikeasti halua tehdä, mutta olisi tärkeä muistaa mitä jonkin asian tekemättä jättäminen tarkoittaa sen toisen osapuolen näkökulmasta.
-
Minäkin haluan jakaa tässä hieman ajatuksiani, tai ennemminkin kertoa omia kokemuksiani. Itsehän olen lähes aina tiennyt olevani jollakin tasolla kinky. Ennen seksielämäni aloittamistakin kiihotuin ainoastaan fantasioista/novelleista, joissa minä/päähenkilö tuli jollain lailla alistetuksi. Usein niihin liittyi kurittaminen ja piiskaaminen. Ns. normaalit seksinovellit eivät kiinnostaneet.
Seksielämäni aloitin myöhään, päälle parikymppisenä. Siihen vaikutti osaltaan yksinäisyys ja syömishäiriö oireilu. Päädyin sitten lopulta vaniljasuhteeseen. Toin ilmi mieltymyksiäni ja pientä "makuuhuoneläpsimistä" sainkin. Nautin kyllä siitä ja se olikin ainoa osa seksissä, mistä sain jotain. Kumppanini oli kuitenkin vanilja ja valitettavasti myös epärehellinen lähes kaikessa. Lopulta lähdin suhteesta.
Sitten jonkin ajan kuluttua päädyn uuteen suhteeseen. Se oli vieläkin vaniljaisempi. Mies oli rehellinen ja itseasiassa edelleen tärkeä ystäväni. Mutta riitoja oli. En hänelle edes uskaltanut puhua tarpeistani, kun hän ei edes peppuani halunnut läpsiä ja muutenkin oli äärimmäisen varovainen. Eikä tarpeet edes vaniljaseksin tasolla kohdanneet. Jos minä halusin joka päivä valot päällä, niin hän kerran viikossa pimeässä. Vaikeaa molemmille.
Lopulta monien vaiheiden jälkeen tuli ero. Se oli rankka. Kinkyydestäni hän ei ikinä saanut tietää, eikä saa. Pelottaa, että hyvä ystävyys menisi pilalle.
Sattumalta sitten tapasin nykyisen mieheni, josta tuli Isäntäni ja Omistajani. Tavatessa en vielä tiennyt, että hän oli kinky. Mutta hän otti nämä asiat heti puheeksi, kun tuli luokseni käymään. Sillä tiellä nyt olen ja onnellisempi kuin koskaan. Voin olla oma itseni. En voisi enää elää vaniljasuhteessa, sillä en voisi siinä hyvin. Tämä on se mitä haluan ja tarvitsen.