BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Ikkuna ulkomaailmaan => Aiheen aloitti: TyrvaaM - 31.03.2019, 00:06
-
Millainen on nykyinen deittikulttuuri? Puhutaan tasa-arvosta, toisen kunnioituksesta ja vastavuoroisuudesta. Toteutuuko tämä nykyisissä deiteissä?
Tavataan netissä, sovitaan tapaaminen kahvilla tai jopa syömisen merkeissä. Kumpi maksaa laskun tullessa? Mies? Nainen? Molemmat omansa?
Koska on soveliasta ehdoittaa jatkoja jommankumman kotona?
Kysymykset heräsivät omanikäisen tuttavan kanssa, joka on sattumoisin palautunut markkinoille ja kumpikaan meistä ei tunne nykyistä tapailukulttuuria.
Vanhat tavat ja tottumukset ovat tuttuja mutta miten nykyään?
-
Onko joskun suomessa ollut normi, tai yleistä, että mies maksaa?
-
Viime vuosikymmenellä meni aina niin, että mies maksoi mikäli jotain maksettavaa oli. Jotenkin ei ollut puhettakaan, että itse olis saanu maksaa. Olen siis aina ollut valmis maksamaan omat kuluni ja tarjoutunut maksamaan.
Tällä vuosikymmenellä oon treffannu oikeesti kerran neljänsadan kilometrin päässä rautatieasemalla ja sitten ihan vaan kotona. Monia kertoja kotona. Ja siinä kyllä tapakulttuurilla on ehkä enemmän tekemistä. Jos pyydän kotiini juomaan teetä, niin se ehdotus ei sisällä mitään silmäniskuhymiöllä varustettua toimintaa. Se on vaan paskaa läppää ja teetä. Tää ehkä voitais kaikki opetella. Sit on eri jos pyytää kotiinsa ja mainitsee netflixin ja chillin.
Joten olen siis jäävi sanomaan maksamispolitiikasta mitään. Siitä, koska on soveliasta ehdotella jatkoja on ehkä jokaisen itse luettava tilanne ja toimittava sen mukaan.
Ja ei. En ole joutunut ikäviin tilanteisiin deittailutapani vuoksi. Jos mies on kysellyt, että tartteeko ottaa hammasharjaa tai ehkäisyvälineitä mukaan niin olen peruuttanut pyyntöni kylään tulemiselle.
-
Itse menen ainakin oletuksella et kumpikin hoitaa omat maksunsa. Tasa-arvo, enkä halua viestiä että toisen pitäisi maksaa jotta itse kokisin..mitä, sekö on jollekin herrasmiesmittari? Raha? Valtapeliä, minä maksoin ja nyt sinun pitää noteerata se? En odota tuntemattoman tarjoavan.
Kunnioitus ja vastavuoroisuus.. Tuuria? Kuinka hyvin noitakaan saa "pohjatyöllä" selviteltyä? Kuinka kauan toista jututtaa ennen varsinaista irl tapaamista? Huomattavasti helpompi kun toinen on heti siinä naaman edessä ::) välittömät reaktiot, huomattavasti helpompi vastavuoroisesti lukea toista
Minkälainen suhtautuminen siihen omaan kotiin on. Turvapaikka, oman näköinen henkilökohtainen tila, positiivisen energian keskittymä..? Mikä on suhtautuminen omaan kotiinsa. Kuinka kevyesti vierasta kutsuu omalle reviirille. Milloin ei koe toista enää niin vieraaksi? Riippuu ihan siitä toisesta osapuolesta, mutta en heti enkä varmaan seuraavallakaan tapaamisella kutsuisi omaan kotiini. Olen ehkä sitä varovaisempaa ja tutkivampaa tyyppiä muutenkin
Ja apua kun deittailu on ollut niin vähäistä ettei itsellä ole kyllä mitään "kaavaa" tai tapaa, ainoastaan se fiilis minkälaista toisen kanssa on ja millaisen kuvan saa. On kyllä huomattavasti erilaisempi asetelma nyt kun ei lähde baarin kautta tutustumaan, odotukset ym aivan eri luokkaa kuin joskus
-
No... Aika lähellepä katsotaan perinnettä, jos katsotaan vaan viimevuosikymmenelle. Minulle on ihan sama miten treffien kanssa menetellään, mutta jos lupautuu tarjoamaan illan, niin on kyllä kohtuullista että myös maksaa. Riippumatta siitä kumpaa sukupuolta sattuu olemaan. Aikoinaan kun oli tavallisempaa se että nainen oli pienituloisempi tai jopa tuloton, miehen odotettiin vievän daaminsa ulos ja sitä pidettiin jopa miehen arvon mittana. Naisen lähipiiri kyseli, että joko hän on vienyt sinut ulos. Ja miehen vastaavat, että koska sä viet sen ulos. Eli on odotettu, että jos jotain on nähty tapahtuvan, niin se on katsottu virallisesti seurustelevan parin yhteiseloksi. Amerikkalaisessa tapakulttuurissa edelleen mies vie naisen ulos ja tarjoaa illan, vaikkei ole mitään takeita jatkosta.
-
IMHO se joka kutsuu tarjoaa mutta saa myös valita paikan. Miehet eivät yleensä ole näissä asioissa nirsoja ja lähtevät kyllä vaikka piknikille jos ovat muuten kiinnostuneita.
-
Hyvin vähäisellä deittailukokemuksellani oletus on että molemmat maksaa omansa tai sitten vuorotellen jos ollaan vaikkapa useammalla drinksulla. Toki kumpi vaan voi halutessaan tarjotakin.
Kotiin siirtymisille ei kait ole mitään kaavaa, ihmiset voi olla niin eri mielellä liikenteessä. Tilanteen mukaan siis.
-
Some aikakaudelle syntyneenä deittailu luonnollisesti keskittyy sinne eniten.
Treffeillä mun mielestä mies maksaa ekan kerran ainakin, toki en vänkää jos ei halua. Mutta sitten on tosi turn off.
Jatkojen ehdotus mun mielestä on ok, toki riippuu mitä etsii.
Pelkästään "Moi" viestejä ei miesten kannata deittaillessa lähetellä sillä naiset saa niitä ihan liikaa. Kannataa siis erottua edukseen jollain hauskalla/erikoisella alotuksella.
-
1. Kuka maksaa: sopikaa etukäteen. Itse olen maksanut joka kerta, koska olen se ollut kuka syömistä on ehdottanut, ja olen ollut parempituloinen. Toki se, että tienaat tuplasti siihen nähden mitä toinen, niin se jo velvoittaa maksamaan; jos itse tienaisin 2500€/kk ja treffikumppani 5000€/kk, ja joutuisin itse maksamaan ruoan ja ruokajuoman, niin en lähtisi toisille treffeille - munaa voisi täti kyllä jatkoilla saada. Järki tietysti käteen, eli mitään satasen kuoharipulloja ei tilailla toisen piikkiin.
2. Ruoka/kahvitreffeille lähdetään sitten lähtökohtaisesti ihan vain syömään/kahville (koska kohta 3), ei kulli/pillu/sessio mielessä. Jos se kahvittelu/ruokailu johtaa pitemmälle, niin oikein hyvä.
3. Koska noita deittailukanavia on nykyään vaikka millä mitalla; sovellukset, sosiaalinen media, nettisivut, livenä tapaamiset, niin treffikumppanilla ei välttämättä ole hirveästi aikaa/mielenkiintoa panostaa juuri sinuun, koska valinnanvaraa on niin paljon - itseasiassa, toiset tuntuvat kiertävän jotain kehää, missä ei kykene panostamaan löytämäänsä hyvään deittiin, vaan odottavat kokoajan nurkan takaa löytyvän jonkun paremman. Olen kuullut treffeistä, missä treffikumppani oli mennyt yksiltä treffeistä suoraan toisille.
4. Jos niiden treffien jälkeen ei tunnu siltä, että tämä tyyppi olikin juuri se mitä etsii, niin yhteyksiä ei kuitenkaan kannata katskaista, koska edellisestä kohdasta johtuen, niitä treffejä voi olla kierroksessa useampia, ja muutaman muun treffin jälkeen treffikumppani voi olla sitä mieltä, että "Kinkykundi" olikin mukava jätkä, tms. Kärsivällisyys on tässäkin asiassa hyve.
-
1. Kuka maksaa: sopikaa etukäteen. Itse olen maksanut joka kerta, koska olen se ollut kuka syömistä on ehdottanut, ja olen ollut parempituloinen. Toki se, että tienaat tuplasti siihen nähden mitä toinen, niin se jo velvoittaa maksamaan; jos itse tienaisin 2500€/kk ja treffikumppani 5000€/kk, ja joutuisin itse maksamaan ruoan ja ruokajuoman, niin en lähtisi toisille treffeille - munaa voisi täti kyllä jatkoilla saada. Järki tietysti käteen, eli mitään satasen kuoharipulloja ei tilailla toisen piikkiin.
Kyseenalaistaisin tuon parempituloisemman velvollisuuden maksaa treffeistä. Mennään treffeille paikkaan, joka sopii sen vähemmän ansaitsevan tulotasoon. Jos nämä tulot on edes treffeille mennessä tiedossa. Tietenkin jos välttämättä haluaa tarjota jonkun kokemuksen, niin siinä tapauksessa tämä on etukäteen neuvoteltavissa.
-
1. Kuka maksaa: sopikaa etukäteen. Itse olen maksanut joka kerta, koska olen se ollut kuka syömistä on ehdottanut, ja olen ollut parempituloinen. Toki se, että tienaat tuplasti siihen nähden mitä toinen, niin se jo velvoittaa maksamaan; jos itse tienaisin 2500€/kk ja treffikumppani 5000€/kk, ja joutuisin itse maksamaan ruoan ja ruokajuoman, niin en lähtisi toisille treffeille - munaa voisi täti kyllä jatkoilla saada. Järki tietysti käteen, eli mitään satasen kuoharipulloja ei tilailla toisen piikkiin.
Kyseenalaistaisin tuon parempituloisemman velvollisuuden maksaa treffeistä. Mennään treffeille paikkaan, joka sopii sen vähemmän ansaitsevan tulotasoon. Jos nämä tulot on edes treffeille mennessä tiedossa. Tietenkin jos välttämättä haluaa tarjota jonkun kokemuksen, niin siinä tapauksessa tämä on etukäteen neuvoteltavissa.
Jos tulot ovat 3000€ ja 3500€, niin silloin ei asia tietenkään ole enää niin selkeä, mutta suuremmilla tuloeroilla kyllä. Tämähän on asia mikä kertoo siitä onko se paremmin tienaava valmis jakamaan omastaan. Joskus 20v kundina ja alle, kun oli työttömänä ja tapaili muutaman vuoden vanhempia työssäkäyviä naisia, niin olinkin yleensä se, kenelle treffit maksettiin.
-
Jos tulot ovat 3000€ ja 3500€, niin silloin ei asia tietenkään ole enää niin selkeä, mutta suuremmilla tuloeroilla kyllä. Tämähän on asia mikä kertoo siitä onko se paremmin tienaava valmis jakamaan omastaan. Joskus 20v kundina ja alle, kun oli työttömänä ja tapaili muutaman vuoden vanhempia työssäkäyviä naisia, niin olinkin yleensä se, kenelle treffit maksettiin.
Suuremmatkaan tuloerot ei nähdäkseni tee velvoitetta maksaa pienempituloisen treffailuja vain sen takia, että tuloeroja sattuu olemaan. Kun mennään sillä periaatteella, että sovitetaan alkupään tapailut siten, että ne sopii kummankin kukkarolle, niin miksi tässä pitäisi suurempituloisemman alkaa oletuksena maksamaan pienempituloisemman treffaamisesta? Pienempituloisemman näkökulmasta ei pitäisi olla eroa, että onko tulot samaa luokkaa vaiko kertaluokkaa isommat, jos paikka on sovittu sillä periaattella, että se joka tapauksessa sopisi hänelle.
Ja tämä tulojen jakaminen heti käytännössä tuntemattoman henkilön kanssa on kyllä kummallinen lähtökohta suhteen muodostamiselle. Näen tämän olevan ihan asianmukaista pidempiaikaisessa suhteessa (vaikka tästäkin on eriäviä mielipiteitä), mutta jos henkilö on vasta äskettäin tavattu, niin kummallakaan ei hirveästi ole oikeutta toisen lompakolle.
-
Jos tulot ovat 3000€ ja 3500€, niin silloin ei asia tietenkään ole enää niin selkeä, mutta suuremmilla tuloeroilla kyllä. Tämähän on asia mikä kertoo siitä onko se paremmin tienaava valmis jakamaan omastaan. Joskus 20v kundina ja alle, kun oli työttömänä ja tapaili muutaman vuoden vanhempia työssäkäyviä naisia, niin olinkin yleensä se, kenelle treffit maksettiin.
Suuremmatkaan tuloerot ei nähdäkseni tee velvoitetta maksaa pienempituloisen treffailuja vain sen takia, että tuloeroja sattuu olemaan. Kun mennään sillä periaatteella, että sovitetaan alkupään tapailut siten, että ne sopii kummankin kukkarolle, niin miksi tässä pitäisi suurempituloisemman alkaa oletuksena maksamaan pienempituloisemman treffaamisesta? Pienempituloisemman näkökulmasta ei pitäisi olla eroa, että onko tulot samaa luokkaa vaiko kertaluokkaa isommat, jos paikka on sovittu sillä periaattella, että se joka tapauksessa sopisi hänelle.
Ja tämä tulojen jakaminen heti käytännössä tuntemattoman henkilön kanssa on kyllä kummallinen lähtökohta suhteen muodostamiselle. Näen tämän olevan ihan asianmukaista pidempiaikaisessa suhteessa (vaikka tästäkin on eriäviä mielipiteitä), mutta jos henkilö on vasta äskettäin tavattu, niin kummallakaan ei hirveästi ole oikeutta toisen lompakolle.
Eihän sellaista velvoitetta olekaan, vaan kyse on siitä mikä moraalisesti tuntuu oikealta ja toimimiselta sen mukaan. Mikä on kohteliasta, huomaavaista, miten otat eri henkilöiden eri elämäntilanteen huomioon. Nämähän ovat ihan itsestäänselvyyksiä. Ihan kuin kaksi ihmistä kohtaisivat, ketkä arvostaisivat toisiaan.
-
Onneksi tuo ameriikkalaisten deittailukulttuuri on rantautunut tänne tarpeeksi myöhään. Aikanaan kun mentiin kahvilaan ja myöhemmin ravintolaan, maksoi kumpikin omansa. Ei kukaan olettanut toisen maksavan.
Samaa käytäntöä noudatan yhä, mutta minä nyt muutenkin vastustan kaksinaismoralistista ameriikkalsista kulttuuria.
Eri asia on sitten, jos kaipaan juttuseuraa ja toinen lähtee matkaan vain siksi.
-
Pelkästään "Moi" viestejä ei miesten kannata deittaillessa lähetellä sillä naiset saa niitä ihan liikaa. Kannataa siis erottua edukseen jollain hauskalla/erikoisella alotuksella.
Te nuoret olette nykyään niin vaativia. :o
-
Pelkästään "Moi" viestejä ei miesten kannata deittaillessa lähetellä sillä naiset saa niitä ihan liikaa. Kannataa siis erottua edukseen jollain hauskalla/erikoisella alotuksella.
Te nuoret olette nykyään niin vaativia. :o
Hahah :))
-
Tavataan netissä, sovitaan tapaaminen kahvilla tai jopa syömisen merkeissä. Kumpi maksaa laskun tullessa? Mies? Nainen? Molemmat omansa?
Koska on soveliasta ehdoittaa jatkoja jommankumman kotona?
Itse lähtisin siitä että maksan oman laskuni, jos nyt mies välttämättä haluaa maksa minun osuuteni en laita vastaan mutta en oleta näin olevan. Törmännyt kyllä keskusteluissa siihen että useat naiset edelleen olettaa että jos mies pyytä ulos, hän maksaa. Itse joskus törmännyt myös siihen että jos mies maksaa hän olettaa jotain vastavuoroisesti saavan, siksi miellellään maksan itse. Kaipa tässä kommunikointi on avainsana, ei pidä olettaa :)
Jatkojahan voi ehdottaa vaikka heti ensimmäisenä iltana, mikäs sen estää? Jos tuntee että nyt kolahti ja kovaa niin miksikäs ei, tosin hyvä aina muistaa että kieltävä vastaus ei aina tarkoita ettei kiinnostusta ole. Kaikkihan nyt ei aina ole valmiita nopeaan etenemiseen, toisille taas ok. Edelleen kommunikointi ja suora puhe avainasemassa.
-
Nightwish40 kirjoittaa: Edustan sitä ikäpolvea jolle on itsestäänselvyys että treffeillä mies maksaa laskut. Itselleni on vastavuoroisuudeksi tästä riittänyt kaunis kiitos ja fiilis siitä että toinen arvostaa elettä. Jos toinen haluaa maksaa oman osuutensa niin en minä siitä herneitä nenääni vedä.
Minulla ei ole ollut tarvetta deittailla liki kymmeneen vuoteen joten ohjeet jatkojen ehdottelusta ovat ehkä vanhentuneet. Oma ohjenuorani on ollut että parempi varovaisuus kuin yli-innokkuus. Tästä huolimatta päädyimme aikanaan Blueberryn kanssa ekoilta treffeiltä jatkoille & yhteisen yön viettämiseen :) Tärkeätä lienee tilannetaju eli heikkojen signaalien tunnistaminen ja niihin reagoiminen.
-
Joillain Tinder-treffeillä on tullut käytyä, ja itse ainakin oletan, että molemmat maksaa omat laskunsa, ellei toinen selkeästi ilmaise että minä maksan. Toki se sääntö on vähän hämärä (olettaako sitten mies aina että hänen pitäisi maksaa?), koska harvemmin siitä on selkeesti sovittu. Itse ainakin pyrin käytökselläni sen ilmaisemaan, eli kaivan itse lompakkoa pöydälle, tai jos tilaillaan laskuja niin sanon "erikseen" ja kysyvä katse toista kohtaan. Toistaiseksi ei ole hirveästi tullut vääntöä asiasta, tai en koe että jonkun kanssa olisi sukset mennyt ristiin sen vuoksi, että olisi halunnut tarjota/olisi halunnut laskut erikseen.
Itse deiteille pyytäminen musta voi tulla kumman tahansa aloitteesta. Itsekin haluan nähdä mahdollisimman pian kasvotusten, koska kirjottelun edetessä odotukset kasvavat, ja sitten luonnossa toinen saattaa olla pettymys. Joskus olen lähtenyt treffeille noin tunnin varotusajalla, joskus on mennyt pari viikkoa, että ollaan saatu sovittua aika. Panodeitit sit on erikseen...
Jatkoille kysyminen tulisi mun mielestä tulla siltä, jonka luokse ollaan suuntaamassa. Jotenkin tökeröä kysyä "mennäänkö sun luo?". Onko jatkoille suuntaaminen sitten aina avaus seksiin? Vai pitääkö siinä spesifioida että tervetuloa, mutta tänään ei heru?
-
vai niin deittikulttuuri.... onko semmoinen ollemassa? oulun aluella ei edes saa uudet kaverit.... ja varma "oikein deitti" on mahdoton. olen yritänyt saada edes normi kaverit, mutta tymppia kun ei edes saa minkälainen vastaus... törkeaksi menne jos itte essitelet oikein mutta poruka ei edes ilmoita ettei on kiinnosta... kestan että ihmisia on erilaisia ja outoa, on minä vähän erilainen myös, mutta miksi ihmisia on niin törkea ja ei vastaa... todela pettenyt...
-
tiedä mitä se nykysin on kun ei ole aikoihin tullut käytyä
mutta oma periaate on että jos pyydän jotakuta syömään oli se sitten treffi tai joku muu seuralainen niin silloin maksan koko hoidon
koska sen nyt vain mielestäni menee niin
jatkoja en luultavasti ole koskaa ehdottanut ehkä lisä mukillisia jossain toisessa paikassa jos tuntuu siltä että viihdyttäisiin pidempäänkin
jos on tarvetta vielä senkin jälkeen jollekin lisää niin jos ei seuralainen osaa itse pyytää ilman jää
-
Ketjusta löytyi juuri se oikea herrasmies- ja tyyliDaamisääntö: "Nightwish40 kirjoittaa: Edustan sitä ikäpolvea jolle on itsestäänselvyys että treffeillä mies maksaa laskut. Itselleni on vastavuoroisuudeksi tästä riittänyt kaunis kiitos ja fiilis siitä että toinen arvostaa elettä."
Eri juttu tietty, jos molemmat ovat köyhisopiskelijoita tms, mutta muuten vanhan ajan juttu on se, kuinka asioiden pitääkin olla.
Oma lukunsa on sitten se, että jos ollaan ostamassa stilettokorkkareita, niin silloin mies maksaa, ja vastavuoroisuudeksi Daamilta tästä riittää kaunis kiitos ja se että Hän kuiskaa: "Tulet vielä kärsimään tästä hyvästä" ja muistuttelee lupauksestaan ajoittain. Vaihtoehtoinen kohteliaisuusfraasi on: "Tulet tuntemaan nämä vielä nahoissasi!".
-
En kyllä juurikaan käy deittailemassa, mutta jos kävisin niin :
Maksan aina itse molemmista - en edes anna naiselle mahdollisuutta maksaa.
Jatkoille tai ei, riippuu ihan muista asioista kuin laskun maksamisesta.
Eli Ameriikan malliin , vaikka muutoin en ko. maata diggaakaan (enää nykyään).
-
En tapaile naisia, jotka odottavat miehen maksavan seurastaan.
-
Olin yli 10v parisuhteessa jossa maksoin kaiken. Elämä opettaa...
-
Mä oletan aina et molemmat maksaa omansa ja näin myös kaveripiirissä on ajatus aina ollu. Harvemmin edes tarjoudutaan maksamaan toisen kahveja, mikä on ihan jees. Muutaman kerran on mies tarjonnu treffeil ku on ollu tilanne just vaikka tää et ite oon köyhä opiskelijapaska ja se on kokoaikatöissä xD Sillon olen kiitollinen ollu, jos oltais molemmat köyhiä opiskelijapaskoja/työttömiä/etc ni sit kyl maksaisin omani, vaikka toinen tarjoiski... Mutta yleisesti kyl hämmennyn Suomes puheesta et miehet maksais.. Ei mun mielest oo koskaan ollu oletuksena, mut ehkä mä oon vaan liian maalainen xD
-
Deitistä riippuen oon maksanut ite,molemmat on maksanut omansa,mulle on ostettu tai oon maksanut omani+lelun ja deitti omansa :). Merkityksetöntä itelleni kuka muutaman kupin kahvia tai kaljaa maksaa.
Deiteiltä en lähde sessioimaan kun tartten enemmän kuin kahvittelun siihen että saan mitä haluan :P
-
Kommunikaatiohan tässäkin nousee pintaan, eli puhutaan ensin ja sopimuksen mukaan sitten, eiks je?
-
Mä en tapaile miehiä, jotka ei ole valmiita käyttämään muhun rahaa.
Kyse on enemmän perjaatteesta ja ajatuksesta, koska todennäköisesti mun tulot on treffikumppaniani isommat. Harrastan pikadeittejä kahviloissa, ja se on vaan se ele. "Haluaisitko sä jotain?" Tee tai suklaapatukka ei maksa paljoa, mutta kyseessä on ajatus siitä, että mies on kiinnostunut minusta. Ja varsinkin koska tapailen subimiehiä, se korostuu, että toinen haluaa antaa itsensä tai itsestään mulle. Raha on helppo symboli siitä.
Toisilla treffeillä ja siitä eteenpäin maksamisen merkitys korostuu. Mä pidän aikaani arvokkaana, joten jos toinen on helpon pillun, tai tässä tapauksessa varmaan sessioinnin perässä, niin väärässä on. Jos mä olen miehelle niin yhdentekevä, että hän ei halua osoittaa kiinnostusta ja miellyttämisehalua mua kohtaan, niin miksi hän edes lähti treffeille mun kanssa?
Oletusarvo on siis se, että molemmat maksaa omansa, varsinkin ekoilla treffeillä, mutta jos mies ottaa laskun maksaakseen, mä otan sen symbolina siitä, että hän on pitänyt minusta ja haluaa tehdä muhun vaikutuksen ja nähdä vaivaa mun eteen. Että hän haluaa että suhde etenee. Ja teot puhuvat vahvemmin kuin sanat.
Raha-asiat on mitä mainiointa D/sää. Mussa on kasvava sugarmama, ja tykkään myös itse maksaa treffejä ja muita. Mulla se yhdistyy nöyryyttämiseen, kun rikon kuitenkin yhä vallassa olevaa stereotypiaa siitä että mies maksaa. Mikään ei anna isompia kiksejä kuin se, että tarjoilija asettaa laskun miehen eteen ja mä huikkaan että tänne suuntaan, mä maksan.
-
Samoilla linjoilla Uveryn kanssa. Osotan arvostustani toista kohtaan, kun tarjoan. Saan nauttia neidin seurasta, ja tämä on yleensä nähnyt vähän vaivaa näyttääkseen viehättävältä.
Ruoka/herkut on kuitenki jokseenkin aina ylihinnoiteltua sen tarjoamaan nautintoon nähden, niin kyse on muutenkin tuhlailusta: mieluummin ajattelen käyttäväni rahat tuohon hetkeen ja kokemukseen, kuin siihen mitä siinä syödään tai juodaan.
Ja myönnettäköön, saan mä siitä kiksejä. Niinkuin monesta muustakin asiasta.
-
Itse taas olen hyvin huolissani siitä, että kuinka paljon esim. Tinder on muuttanut (netti)deittailua.
Siinä missä jotkut yrittävät löytää sitä yksisarvista jota ei ole (ja mikään muu ei kelpaa), niin jotkut taas boostaavat omaa egoaan hankkimalla mahdollisimman paljon pareja (eivätkä tutustu niihin) tai yrittävät kalastaa seuraajia esim. Instagramiin tai muualle.
Nykyisellään miehen asema on hyvin huono verrattuna naisen asemaan, mitä tulee nettideittailuun. Naisten on niin paljon helpompaa saada seuraa kuin miesten. Tämän asian kohdalla ei ainakaan voida puhua mistään tasa-arvosta.
-
Uveryllä oli hyvä näkökulma asiaan:
Raha-asiat on mitä mainiointa D/sää. Mussa on kasvava sugarmama, ja tykkään myös itse maksaa treffejä ja muita. Mulla se yhdistyy nöyryyttämiseen, kun rikon kuitenkin yhä vallassa olevaa stereotypiaa siitä että mies maksaa. Mikään ei anna isompia kiksejä kuin se, että tarjoilija asettaa laskun miehen eteen ja mä huikkaan että tänne suuntaan, mä maksan.
Tuo olisi todella vahva julkinen nöyryytys/nolaus. Ravintolassa tuollainen temppu, niin häpeäisin silmät päästäni! Siihen vielä pikku lisäpainostusta, niin että lähipöydät/tarjoilija kuulee: "mä tiedän sun taloudellisen ahdingon, vaikka koitatkin pitää tota kulissia. Mä koitan auttaa sua...." Ja totahan voi toteuttaa niinkin, että mies maksaa jälkikäteen Naiselle takaisin. Silloinhan mies "ostaa" nöyryytyksen joka on entistä häpeällisempää.
Hyvää uutta näkökulmaa asiaan Uveryltä!
-
En deittaile, mutta jos deittailisin niin en ehdottaisi mitään sellaista jota en olisi myös kyvykäs maksamaan ja henkisesti valmistautunut maksamaan. Samaa oletan myös toiselta osapuolelta. Kivahan se on jos toinen tarjoaa, missä seurueessa sitten tahansa (esim. työkaverit jne), koska siitä tulee vääjäämättä tunne että on tykättyä ja toivottua seuraa. Mutta jos olisin oikeasti kiinnostunut ja tykästynyt johonkin henkilöön, niin sitä vähemmän toivoisin et se joutuisi stressaa ja miettii tämmösiä asioita. Omat kyykkyviinit on ihan hyvä.
-
Siitä lähtien kun aloin deittailla olen liikkunut oletuksella että kukin maksaa oman osuutensa. Jos joku haluaa tarjota minulle niin en kieltäydy ja olen tästä kiitollinen, mutta tähän asti olen maksanut omat ostokseni ja treffikumppani on maksanut omansa. Vakituisessa suhteessa sitten on vuoroteltu että milloin kumpi on maksanut koko aterian tms ja milloin toinen sitten vuorostaan.
Tinderistä ja vastaavista deittisovelluksista/sivuista olen oman kokemukseni pohjalta lähinnä huonoa mieltä. Tinderissä tuntuu olevan melkein mahdotonta löytää ihmisiä joilla on samanlaiset kiinnostuksenkohteet, ja sen kanssa kilpailevat sovellukset sitten taas on niin tuntemattomia että niissä ei oo oikein ollenkaan suomalaisia käyttäjiä. OkCupid oli kokemukseni mukaan ainoa läheskään kelvollinen, mutta sitäkään en ole kohta pariin vuoteen enää käyttänyt kun sekin alkoi liukua ominaisuuksiltaan tindermäisempään suuntaan.
-
Yleensä mä lähden siitä oletuksesta että molemmat maksaa omat juomisensa/syömisensä, varsinkin ensitreffeillä. Kai se on se kun oon pääsääntöisesti tapaillut suht aikuisia ja toimeentulevia naisia. Yritän kuitenkin sen verran soveltaa tilannetajua, että esim. pienituloisen opiskelijan seurassa maksan mieluusti molempien virvokkeet tekemättä siitä isompaa numeroa. Eipä mulla toisaalta oo ollut tapana käydäkään missään kuninkaallisen kalliissa paikoissa. Vähän tutumpien deittikaverien kanssa en tykkää laskea pennejä, ainakaan niin kauan kun mennään suurin piirtein tasapuolisesti ja vastavuoroisesti.
Silloin kun kaveritar on päätynyt ihan kotiin asti mun vieraaksi, oon aina varannut tarjolle jotain eettistä ja ekologista pikkupurtavaa. Sama muonituspalvelu on pelannut niin subeille kuin switcheille kuin dominoillekin, koska käytännöllisyys. Tietysti subittaret nauttii juomansa pillillä pullosta, koska niillä on kädet suloisesti käsiraudoissa selän takana (liian hankalaa ja sotkuista yrittää juoda ite, ei pysty, ei taivu). Kiinteät eväät oon tarjonnut ihan käsinsyötöllä, tai sitten jalomielisesti lautaselta suullisesti poimittavana - kumpi sitten tuntuukin nöyryyttävämmältä sillä hetkellä.
Mutsiis joo, kyllä se vähän tuppaa meikäläisellä olemaan niin, että on paljon kivampi leikkiä valtaleikkejä kun lähtökohta on tasavertaisuus, ja siinä se kulujen tasaus toimii musta aika kivasti.
-
Mutta yleisesti kyl hämmennyn Suomes puheesta et miehet maksais.. Ei mun mielest oo koskaan ollu oletuksena, mut ehkä mä oon vaan liian maalainen xD
Ei se ole mikään mielipidekysymys. Se vaan on historiallinen fakta. Toki olen aikoinaan ollut treffeillä, jolloin nainen maksoi. Mutta minä kyllä sitten puolestani maksoin hänet sisälle Vihannin Mäntylammen lavalle. Että siinä mielessä tasan meni. Silti asiat eivät edenneet onnellisesti.
-
Olin vähän aikaa suomi24:ssä ja kaverit varoitteli heti alkuun että sieltä ei löydy kuin hulluja. Ajattelin että niin olen minäkin ja kyllä hullu toisen tunnistaa, mutta tämä kokeilu loppui lyhyeen. Tuntui että siellä oli monella naisella tarve loukata miehiä. Mistä se johtuu, sitä en tiedä? Itse olen valmis juttelemaan baarin tupakkapaikalla ei niin kiinnostavan naisen kanssa ja lopuksi toivotan hyvää illanjatkoa. Kohteliaisuus ei maksa mitään ja miksi pahoittaa toisen mieli? Jos olet tullut petetyksi edellisessä suhteessa niin saatko haistatella kaikille miehille sen jälkeen?
Tykkään matkustella ja ulkomailla oma markkina-arvo on korkeampi kuin suomessa (kiitos baarin chatissä herrasmieheltä opitusta termistä). Onko täällä naiset ujompia vai näytänkö liian suomalaiselta? Syytä en tiedä?
Rakkaus on ikuista ja kohde vaan vaihtuu...
-
Itsellä nettideittailu viimeisen about kahden vuosikymmenen ajalta (sillon kun sitä on jaksanut harrastaa) on mennyt ihan vaan silleen että jonkunaikaa ensin viestitellään ja tutustutaan sähköposteilla tai foorumiviesteillä ym. Ensitapaaminen yleensä kahvilassa tai rauhallisemman puoleisessa baarissa tai jomman kumman kämpillä ja muutama tunti sekalaista tutustumishöpinää kaffekupin tai viinilasillisen äärellä. Yhtään en tiedä onko tuo sitten jotain normaalia nykyistä deittikulttuuria... :D
-
Disclaimer: Näkemykset ovat hyvin subjektiivisia ja perustuvat erittäin suppeaan otantaan.
Olen eronnut mies, jolla pieniä lapsia vuoroviikoin ja tuli nettideittailua kokeiltua suunnilleen vuosi sitten pariin otteeseen. Tinder toimi lopulta parhaiten minulla. Kaksi viikkoa ehti kulua, että saatiin sovittua ensimmäisen kanssa treffit ja siitä sitten seurusteltiin tovi. Lopetin tuon suhteen ja toisella kierroksella ehdin käydä kaksilla treffeillä, enne kuin piti loput perua. Yhdessä ollaan oltu siitä lähtien. Tinderissä annoin sydämen vain niille ikäisilleni naisille, joiden kuvissa oli jotain. Esimerkiksi hymy tarttui tai teksti vetosi. Sitten raapustin mielikuvaa vastaavan viestin ja jäin odottelemaan. Vaikka oli kuinka kaunis tahansa, mutta kuva ei herättänyt tunteita tai ei ollut tekstiä lainkaan, meni suoraan hylkyyn. Kävi varmaan vain aivan helvetinmoinen tuuri tai sitten olin jonkin jäljillä tuolla tekniikalla. Sydämiä jaoin n. 50, joista reilut kymmenen tuotti osuman.
Kahdella kertaa ensitreffeillä maksettiin erikseen, kun ei väliin päässyt lompsan kanssa. Kolmannella kerralla maksoin, kun oli ruokaa myös. Kun pyysin syömään pidemmille treffeille uudestaan (nämä kiinnostavat), niin silloin tarjosin luonnollisesti.
Miehet saavat huomattavasti (kertaluokkaa) vähemmän sydämiä ja viestejä ihan tutkimustenkin mukaan. Massapostittajat tuntuvat pilaavan nuo palvelut kaikilta sukupuolilta: toiset eivät erotu ja toiset hukkuvat viesteihin. Miehet joutuvat lähes aina osumien kohdalla myös tekemään aloitteen. Voisi melkein väittää miesten osumien olevan laadukkaampia ja todennäköisemmin johtavan suhteeseen. Klassisesti suhde sitoo kuitenkin yhden miehen ja yhden naisen sinkkumarkkinoilta.
Tuosta naisten agressiivisuudesta ja miesten halventamisesta. Olen läheisten naisten kanssa jutellut ja kohtelias "kiitos ei" ei kuulemma mene vain perille monasti. Sitten jäädään johonkin jankkauslimboon, jos erehtyy vastaamaan. "Mikä mussa on vikanai", "miksi en kelpaa", "mitä pitäisi muuttaa". Ja hyvä luoja, jos menet noihin jotain vastaamaan. Sitten tulee kaikenmaailman törkyviestejä ja kikkelikuvia, jos ehtii numeron antaa jutustelua varten (Tinder esim. hukkaa viestejä, nykyisenkin kanssa meinasi mennä puihin kun vastausta ei kuulunut. Viesti oli seuraavana päivänä päivittynyt "ei välitetyksi"). Olen seurustellut nyt likemmäs vuoden ja vielä lähes viikottain tulee vonkausviestejä ja välillä niitä kikkelikuvia (viikko sitten viimeksi tällaista elintä ihmeteltiin).
-
Off topic.
Voisi melkein väittää miesten osumien olevan laadukkaampia ja todennäköisemmin johtavan suhteeseen. Klassisesti suhde sitoo kuitenkin yhden miehen ja yhden naisen sinkkumarkkinoilta.
Mua on alkanut välillä ottaa ihan päähän jo joidenkin (ei tässä ketjussa tai edes tällä foorumilla olevien) miesjähenkilöiden valitus siitä kuinka epäreilua tinderöiti ja deittimarkkinat on kun se on "naisille niin paljon helpompaa".
En ymmärrä miten se massaviestien ja jos jonkinlaisten vonkuviestien saaminen lasketaan menestykseksi, josta kannattaa olla kateellinen. Ei ne ihmiset ole kiinnostuneet musta muuten kuin kävelevänä fleshlightina jos sellaisenakaan, eivätkä usein ole millään tavalla muutenkaan potentiaalisia mätsejä esim elämäntilanteen, iän tai elämäntapojen kannalta.
Määrä ei korvaa laatua.
-
Off topic.
Voisi melkein väittää miesten osumien olevan laadukkaampia ja todennäköisemmin johtavan suhteeseen. Klassisesti suhde sitoo kuitenkin yhden miehen ja yhden naisen sinkkumarkkinoilta.
Mua on alkanut välillä ottaa ihan päähän jo joidenkin (ei tässä ketjussa tai edes tällä foorumilla olevien) miesjähenkilöiden valitus siitä kuinka epäreilua tinderöiti ja deittimarkkinat on kun se on "naisille niin paljon helpompaa".
En ymmärrä miten se massaviestien ja jos jonkinlaisten vonkuviestien saaminen lasketaan menestykseksi, josta kannattaa olla kateellinen. Ei ne ihmiset ole kiinnostuneet musta muuten kuin kävelevänä fleshlightina jos sellaisenakaan, eivätkä usein ole millään tavalla muutenkaan potentiaalisia mätsejä esim elämäntilanteen, iän tai elämäntapojen kannalta.
Määrä ei korvaa laatua.
1. Haluttavuus kävelevänä dildona olisi ihan riittävää jos hakee pelkkää seksiä tai pelkkä seksikin olisi jees.
2. Vonkuviestien määrä kertoo siitä kuinka haluttava joku on ja kuka haluaisi hävitä vertailussa kävelevälle dildolle?
3. Tässä tapuksessa määrä korvaa laatua. Jos keskimääräisen potentiaalisen mätsin todennäköisyys olisi sanotaan 5% niin 10 tapauksesta löytyy yksi noin 40% tödennäköisyydellä mutta 50 tapauksesta löytyy yksi 92% todennäköisyydellä.
Sinänsä olisi aivan yhtä hyödyllistä jos naiset avautuisivat siitä miten helposti miehet voivat käydä kusella talvipakkasilla.
Kerro niille seuraavalla kerralla että lähtevät hakemaan seuraa ulkomailta jos Suomessa on liian vaikeaa.
-
Raha-asiat on mitä mainiointa D/sää. Mussa on kasvava sugarmama, ja tykkään myös itse maksaa treffejä ja muita. Mulla se yhdistyy nöyryyttämiseen, kun rikon kuitenkin yhä vallassa olevaa stereotypiaa siitä että mies maksaa. Mikään ei anna isompia kiksejä kuin se, että tarjoilija asettaa laskun miehen eteen ja mä huikkaan että tänne suuntaan, mä maksan.
Jossain ravintoloissa tarjoilian pelisilmä pelastaa tai vaikeuttaa tilannetta. Muutaman kerran treffeillä ollessani lasku on tullut pöytään melkein pyytämättä ja suoraan minun (miehen) eteen. Myös siinä tilanteessa, että nainen tilaa laskun. Se ei sinänsä haittaa, mutta naurattanut tarjoilian päätös siitä, että mies maksaa. Ne miestarjoiliat mitkä tiedän ovat aina tuoneet laskun pyytämättä erikseen ja tarjonnut omalla olemuksellaan/tauolla mahdollisuuden (miehen)maksetaan yhdessä. Itseäni ei haittaa, että tarjoan kahvin tai pienen suolaisen ensimmäisillä treffeillä, koska teen sitä myös ystävieni kanssa.
-
Kyllä sitä itekkin ottais mieluummin suuren määrän mätsejä ja viestejä, kuin loputtoman laavaamisen. Mätsin tullessa sitten yrittää keksiä omaperäisen viestin useasti melko vähäisen tiedon pohjalta. Yleensä mitä viehättävämpi ulkoisesti, sitä vähemmän tietoa. Ja miksi vaivautuakaan jos kysyntää piisaa ilmankin. Sikäli jännä, että minusta Tinder on vienyt deittailukulttuuria perinteisempään suuntaan, missä mies tekee aloitteen, ohjaa keskustelua ja ulkoiset avut vaikuttaa eniten. Jokunen vuosi sitten nettitreffeillä naisilta tuli aloitteita ja yhteenottoja. Tottahan sitä oli nuorempi ja komeampi silloin :). Nämä ovat omia kokemuksia eikä se poista sitä, että naiset kokevat oman osansa myös vaikeaksi, missä pitäisi koko ajan näpytellä viestiä ja miettiä mitä tuo oikeasti meinaa. Silloin on kuitenkin mahdollisuus löytää se oikea tyyppi omaan tarpeeseen. Tinder on varmasti mukava ajanviete kummallekin sukupuolille, jos kuuluvat viehättävimpään osaan. Pystyvät noukkiin mieluisimmat päältä ja jos ei nappaa, niin hyppää seuraavaan jos se ois parempi. Tavallisen näköisille tyypeille sitten aika rassaavaa.
Pitäisköhän sitä taas kokeeksi tänne rustata joku deitti-ilmo :-\. Täältä löytyis samanhenkistä porukkaa, mutta käyttäjämäärät sen verta pienemmät, että tuurissa tämäkin.
Etiketin mukaan kutsujan kuuluisi maksaa viulut, mutta nettihommissa vähän häilyvää kumpi se on. Yleensä olen tarjoutunut maksaan juomat nyt ainakin. Siitäkin näkee vähän minkälainen tyyppi on, että tarjoutuuko maksaan omansa tai maksaan seuraavan.
-
IS: Tinderistä tuli surullinen paikka, jossa monet ovat yksinäisiä ja vihaisia (https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000006088169.html)