BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Mediatila => Kirjat ja kirja-arvostelut => Aiheen aloitti: Myssy - 11.07.2019, 14:46
-
Luen ruotsinmaalaisen Gustaf von Platenin Tvistefrågorna i svensk litteraturforskning v. 1966. Luvussa Runebergin Sandelsista todetaan että Porvoon kymnaasin rehtorina kansallisrunoilijamme tuli tunnetuksi ankarana opettajana. Kollegiossa puolsi aina kovinta rangaistusta, periaatteesta ja myöskin joissain määrin luonteensa puolesta kannatti ruummiilista kuritusta. Opettajakolleegat sekä tuomikapituli piispa mukaanlukien olivat enemmän opettajan henkisen ylivallan puolella. Heidän mielestään ruumillinen kuritus tulisi välttää tai edes minimoida.
-
Mihinkähän Runeberg tämän käsityksensä perusti? Mietin, mitkä voisivat olla vaihtoehtoja: a) perinne ilman sen kummempia muita perusteluita, b) kokemukset, että ruumiillinen kuritus tunnetusti tehoaa tai c) jonkinlainen uskonnollispohjainen selitysmalli, jossa ruumis on lähtökohtaisesti paha.
-
Mihinkähän Runeberg tämän käsityksensä perusti?
Mikäli tietäisin sen olisi tietenkin maininnut syyn edellisessä postauksessa.
V. 1848 hänen ankara kurinsa johti siihen että yli kolmekymmentä oppilasta päätti erota koulusta. Jotkut tutkijat ovat päätelleet että Runeberg tämän jälkeen kadottaa uskonsa ruumilliseen kuritukseen, ainakaan ei puhetta sellaisesta enää. Kotioloisakin vitsa laitetaan hyllylle, vaimo Fredrika on vastustanut kuritusta alusta alkaen.
Muuten, kansallisrunoilijamme oli eräänlainen polyamorin edeltäkävijä, sepitti jopa lyhyeen runon naisistaan:"Älskat har jag många..."
Hän puolusti itseään vetoamalla ruotsalaiseen C. J. L. Almqvistiin*, jonka mielestä rakkaus toisinkun aineelliset asiat ei pienene vaikka jaetaan useamman keskeen.
*)=solmi toisen avioliiton maanpakolaisvuosinaan Amerikassa vaikka oli vielä naimisissa Ruotsissa.