BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 04.08.2019, 10:05
-
Empatiakyvytön Dom
Olen tavannut aika monta Dom-miestä. Suurin osa heistä on ollut erittäin mukavia ja kunnollisia. Silti joukkoon mahtuu kaikenlaisia tyyppejä, myös ei-kunnollisia tyyppejä. Omat kokemukseni eivät ole edes ikävimmistä tai pahimmasta päästä, mutta kun olen lukenut baaria ja jutellut muiden subien kanssa, olen pistänyt merkille ikävän tosiasian: Joidenkin Domien empatiakyvyn puute.
Empatiasta ja empatiakyvystä puhutaan paljon ja sitä pidetään olennaisena osana ihmistä. Mutta mitä empatiakyky oikeastaan tarkoittaa? Wikipedia määrittelee empatian seuraavasti: Empatia tarkoittaa kykyä ymmärtää mitä toinen ihminen kokee tämän näkökulmasta, eli itsensä asettamista toisen henkilön asemaan. Empaattisessa vuorovaikutuksessa henkilö ymmärtää toisen henkilön tunteet. Empatiakyvyn puute yhdistetään usein narsistiseen tai antisosiaaliseen persoonallisuushäiriöön. Miehet ovat tutkimusten mukaan vähemmän empaattisia kuin naiset, mutta yksilöiden välillä löytyy toki eroja.
Entä sitten dominoivan miehen empatiakyky? Tarviiko dominoivalla miehellä olla empatiakykyä? Muistan jonkun baarin keskustelun, jossa joku dominoiva mieshenkilö sanoi, että empatiakyky on turha asia sadistilla/dominoivalla. Ihmiset ovat toki erilaisia, mutta itse pidän Domin empatiakykyä erittäin tärkeänä ja oleellisena asiana ennen minkäänlaista sessiointia. Jos koen, että Domilla ei ole empatiakykyä, en sessioi.
Domin empatiakyky kertoo inhimillisyydestä, välittämisestä, joskus jopa tunteistakin. Ja nämä ovat vain hyviä asioita. Vaikka itse sessiossa Dom ei kokisi empatiaa, pidän empatiakykyä tärkeänä ainakin session ulkopuolella. Empatiakyky kertoo myös Domin arvostuksesta subia kohtaan. Siitä, kunnioittaako Dom subia, subin olotilaa ja hänen tunteitaan. Jos itseltäni olisi esimerkiksi kuollut läheinen ihminen ja Dom käyttäytyisi epäempaattisesti minua kohtaan, tuntisin, ettei hän kunnioita minua ja minun tunteitani.
Otetaan esimerkkitilanne. Subilta on kuollut läheinen ihminen ja hän on täynnä surua ja tuskaa. Hän kertoo Domilleen, ettei pysty vähään aikaan sessioimaan, vaan haluaa keskittyä suremiseen. Miten empatiakykyinen Dom reagoisi? Hän ymmärtäisi subin tunteet ja sen hetkisen olotilan, olisi ehkä jopa surullinen subi puolesta. Hän ymmärtäisi antaa subille omaa tilaa, ei painostaisi sessioon, ei alkaisi haukkumaan subia huonoksi subiks. Hän tarjoaisi ehkä ja toivottavasti tukea subille ja olisi valmis kuuntelemaan subia.
Toisena esimerkkinä. Dom ylittää subin rajan sessiossa tai tekee yhtäkkiä jotain sellaista, josta ei olla etukäteen sovittu. Sub pelästyy ja alkaa itkeä. Empatiakykyinen Dom on aidosti pahoillaan ja pyytää anteeksi. Hän ymmärtää, että on tehnyt väärin ja myöntää sen. Hän antaa subille jälkihoitoa asian tiimoilta eikä jätä häntä. Hän ottaa opikseen, eikä toimi yllämainitun tavoin jatkossa.
Yllä olevat esimerkit olisivat ainakin minun kohdallani ihanteellisesti toimittuja tilanteita. Mutta ikävä tosiasia on, että läheskään kaikki Domit eivät toimisi noin. Aivan liikaa olen kuullut juttuja empatiakyvyttömistä Domeista. jotka eivät kunnioita subeja, heidän tunteitaan ja olotilojaan ja kohtelevat subeja huonosti. Empatiakyvytön Dom ei ylläolevissa tilanteissa kunnioittaisi subin tunteita ja ajatuksia. Hän kenties vain haukkuisi subin huonoksi subiksi tai sanoisi, että subilla ei ole oikeutta kieltäytyä sessiosta. Tai sanoisi rajojen ylityksestä, ’’että kunnon subin pitää kestää tämä’’ Ehkä vähän kärjistettyä, mutta tämänkaltaisesta toiminnasta olen kuullut.
Lukiessani baarin dominoivien miesten deitti-ilmoituksissa, läheskään kaikissa ilmoituksissa Dom ei mainitse olevansa empatiakykyinen. Onko empatiakykyinen Dom oikeasti harvinaisuus? Onko empatiakyky olennainen osa dominoivan/sadistin persoonallisuutta?
(https://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=22449;type=avatar) - Perhis, joka toivoo löytävänsä sen empatiakykyisen Domin.
-
"Lukiessani baarin dominoivien miesten deitti-ilmoituksissa, läheskään kaikissa ilmoituksissa Dom ei mainitse olevansa empatiakykyinen. Onko empatiakykyinen Dom oikeasti harvinaisuus? Onko empatiakyky olennainen osa dominoivan/sadistin persoonallisuutta?"
On ihan mahdollista, ettei itsestäänselvyyksiä aina mainita. On äärimmäisen tylsää lukea esimerkiksi ihmisten latteita tinder-profiileja, joissa jokaisessa kerrotaan, kuinka on kiltti, ystävällinen, rehellinen ja empatiakykyinen. Varsinkin, kun ne pitää vaan kirjoittaa sinne ilman edes harkintaa siitä, pitävätkö ne paikkansa.
En usko, että suurimmalta osin foorumilla on kyse siitä, ettei dominoivilla olisi empatiakykyä. He vaan kommunikoivat tavalla, jonka olettavat viestivän heidän dominoivuudestaan ja tällöin helposti välittyy varsin kärjistynyt käsitys heidän luonteenpiirteistään. Suurin osa ei ole sellaisia sitten, kun ehtii vähän pidempään tutustumaan kasvotusten.
-
Kiitoksia hyvästä ja mielenkiintoisesta kolumnista! Itse en ole (onneksi) tätä ongelmaa joutunut kohtaamaan, kun olen ensimmäisessä D/s-suhteessani, joka on myös parisuhde, eikä muista D-ihmisistä ole omakohtaista kokemusta.
Mutta ihan vaniljapuolella on kyllä tullut empatiakyvyttömiä miehiä vastaan. Tuo empatiakyky on asia, minkä puuttuessa itsellä ei minkäänlainen ihmissuhde toimi. Ihan sama miten täydellinen on muilla osa-alueilla. Itse kun odotan D:ltä myös huolenpitoa (jos olisi sessio D, niin hyvän ja riittävän jälkihoidon muodossa) ja välittämistä.
-
Tuskinpa tosiaan kaikki mainitsevat itsestäänselvyyksinä pitämiään asioita deitti-ilmoissa tai profiileissa. Tai siis, miettikääpä keillä lukee hakuilmoissa useimmiten "luotettava"? Oman kokemukseni mukaan varatuilla, jotka etsivät seuraa kumppaninsa selän takana. Eli sinänsä, jos jonkun ilmossa lukee "empatiakykyinen" niin olisin itse kyynisen tarkkana asian suhteen.
-
Kyllä se nyt vain on niin ettei se sinunkaan perseestä päivä paista..
Mikäli tuo vanha Karjalainen sanonta tekee minusta narsistisen ja antisosiaalisen sekä persoonallisuushäiriöistä kärsivän D-miehen niin EVVK.
Kovin ihmetyttää tämä kolmenkymppisten naisten masinoiva ja kesän ylitse jatkuva hyökkäily D-miehiä vastaan..
Milloin me emme osaa laatia deitti-ilmoja oikein, sessioissa teemme aina kaiken todella väärin ja tiettävästi emme osaa keskustella ja olla empaattisia...
olemme alikoulutettuja,halveksitttavia yrittäjiä, näytämme hassuilta,pukeudumme urheilusukkiin jne...
Lista D-miehen virheistä ja vioista on loputon,joten en jaksa tähän sitä täydentää...
Kolumnien ja kannanottojen pääasiallinen sisältö on se, että kun sitä oikanlaista seuraa ei uutterasta yrittämisestä huolimatta heti saa eikä ole ajankaan kanssa löytynyt sitä kaikkien seulojen ja suodattimien läpäissyttä Mr. Oikeaa niin saadaan todellinen kuningasajatus ja omaa ahdistusta puretaan yleistämällä että kaikki D-miehet ovat läpipaskoja.
Tämä näkemys tuodaan kyllä voimallisesti julki ja samalla paatoksella kuin Seppo Räty aikanansa totesi että Saksa on paska maa....
Subeja on myös monen tasoisia,enkä tarkoita nyt ulkonäköä.
Osa tekee sen kardinaalimunauksen että ennen kuin ensimmäistäkään sanaa on edes vaihdettu, ilmein ja elein on annettu ymmärtää totalitäärinen ylenkatse joka kernaasti välitetään koko päytäseurueelle miiteissä saati bileissä,kun on rohkaisuksi vetäisty vähän sihipore-juhlajuomaa...
Oma lukunsa ovat nämä ns. palstateilaajat,jotka kaivavat popparit esiin päästäkseen antamaan tuntemattomista ihmisistä syväanalyysejä muutaman sanaparin perusteella...
Mutta voi kauhistus mikäli erehdytkään tuomaan em seikkoja julki niin olet tuomittu ikuiseen yksinäisyyteen, eihän nuin pahan D:n kanssa voi kukaan tulla toimeen -YLEISHÄLYYTYS - WERY T A N K E R O.
Koska täällä ei saa käsitellä päivänpolitiikkaa niin sivuan vain sitä tosiasiaa että ulostulo ja kinkyyden korostaminen julkisuudessa tuhosi erään uran. Nykyisin homous on sallittua jopa valtakunnan korkeimmilla vakansseilla, mutta kinkyys ei.
Voisikos silti olla niin että tuota taustaa vasten jotkut ottavat aluksi hippasen varovaisemmin,koska vastapuolesta ei ole muuta tietoa kuin nettiprofiili?
Vai olisikos kenties parasta palata ns. Y-kallonmittausoppiin jonka sivutuote oli se,että seksuaalisesti poikkeavia pakkosterilisoitiin Tampereellakin vielä 1970-luvulla???
Kuolema...
Mikäli olisi aikakone haluaisin toki palata ajassa vuosikymmenen taaksepäin muuttaakseni sen karun tosiasian että hän eläisi ..
Suru on aina yksilöllistä ja se kestää oman aikansa.. sille on toki annettava tilaa,,
Rohkenen kyllä väittää että mikäli kolumnisti puhuu tässä omakohtaisesta kokemuksesta niin suhde on aina kahden kauppa ja siellä pohjalla kuin kivenä kengässä on varmasti hiertänyt myös jokin muu asia,joka siinnä suremisen myötä pulpahti pintaan..
Mikäli joku luulee että vähättelen surua niin on tässä kvartaalissa ollut jo kahdet hautajaiset.
Saatellessamme helteisenä kesäpäivänä läheistämme viimeiselle matkalle,kaikki muu meni hyvin,mutta muistotilaisuudessa
pitopalvelua pyörittävä mummeli oli varannut suruväelle vain kannullisen vettä.
Otan asian esille siksi että antaessani palautetta ja vaatiessani suruväelle juotavaa mummeli mainosti vain palvelujaan ja höperehti yli 200 vuotta vanhasta leivänjuuresta,johon he leipänsä leipovat...
Eli kysyy vettä janoiselle suruväelle ja vastauksena saat höperehtivää selitystä tarjolla olevasta leivästä..
Viisaammat lukijat voivat tästä päätellä empatiani tasoa..
-
Empatiakyvyttömyyttä on ihan varmasti ihan yhtä paljon dominoivissa kuin alistuvissakin ihmisissä sukupuolesta riippumatta.
Mutta mikäli se kyky puuttuu niin kyllä sen huomaa jo reilusti ennen sessiointia. Tää oletus tehty siis sillä, ettei kukaan oo touhuamassa heti kättelyn jälkeen.
Ja jos sitä ei ole itse huomannut niin syyttääkö sit empatikyvytöntä vai itseään. Eipä se kivaa ole kumminkaan päin.
-
Empatiakyvyttömyyttä on ihan varmasti ihan yhtä paljon dominoivissa kuin alistuvissakin ihmisissä sukupuolesta riippumatta.
Mutta mikäli se kyky puuttuu niin kyllä sen huomaa jo reilusti ennen sessiointia. Tää oletus tehty siis sillä, ettei kukaan oo touhuamassa heti kättelyn jälkeen.
Ja jos sitä ei ole itse huomannut niin syyttääkö sit empatikyvytöntä vai itseään. Eipä se kivaa ole kumminkaan päin.
Rohkenen olla eri mieltä. Empatiakyvytön ihminen saattaa olla erittäin taitava manipuloimaan toisia ja peittämään todellisen minänsä näyttelemällä jotain muuta kuin on. Ei siinä itseänsä tarvitse syyttää jos tällaisen "uhriksi" joutuu.
-
Empatiakyvyttömyyttä on ihan varmasti ihan yhtä paljon dominoivissa kuin alistuvissakin ihmisissä sukupuolesta riippumatta.
Mutta mikäli se kyky puuttuu niin kyllä sen huomaa jo reilusti ennen sessiointia. Tää oletus tehty siis sillä, ettei kukaan oo touhuamassa heti kättelyn jälkeen.
Ja jos sitä ei ole itse huomannut niin syyttääkö sit empatikyvytöntä vai itseään. Eipä se kivaa ole kumminkaan päin.
Rohkenen olla eri mieltä. Empatiakyvytön ihminen saattaa olla erittäin taitava manipuloimaan toisia ja peittämään todellisen minänsä näyttelemällä jotain muuta kuin on. Ei siinä itseänsä tarvitse syyttää jos tällaisen "uhriksi" joutuu.
Myöskin niin, että henkilö, jolla on vajeita toisen asemaan samastumisessa, voi oppia, miten erilaisissa tilanteissa kannattaa käyttäytyä (jotta olisi sosiaalisesti miellyttävämpää/hyväksyttävämpää), ilman että on kyse negatiivisesta manipulointiyrityksestä. Kaikilla vain ei ole samanlaisia eväitä ihmisten välisiin suhteisiin.
En tarkoita puolustella kusipäistä käyttäytymistä, mutta asiat eivät aina ole ihan mustavalkoisia.
-
"Lukiessani baarin dominoivien miesten deitti-ilmoituksissa, läheskään kaikissa ilmoituksissa Dom ei mainitse olevansa empatiakykyinen. Onko empatiakykyinen Dom oikeasti harvinaisuus? Onko empatiakyky olennainen osa dominoivan/sadistin persoonallisuutta?"
On ihan mahdollista, ettei itsestäänselvyyksiä aina mainita. On äärimmäisen tylsää lukea esimerkiksi ihmisten latteita tinder-profiileja, joissa jokaisessa kerrotaan, kuinka on kiltti, ystävällinen, rehellinen ja empatiakykyinen. Varsinkin, kun ne pitää vaan kirjoittaa sinne ilman edes harkintaa siitä, pitävätkö ne paikkansa.
Tämä. Ei mua ainakaan kiinnosta kirjoitella ilmoa tai vastausta täyteen korulauseita joita jokainen voi heittää tekstiinsä. Jos mainostan itseäni luotettavaksi, empatiakykyiseksi yms. Se ei välttämättä tarkoita yhtään mitään. Kuka tahansa voi kirjoittaa itsestään mitä huvittaa ilman pelkoa, että äidinkielenope käy korjaamassa punakynällä kaikki valheet ja virheet pois tekstistä.
Luotettavuuden, empatiakykyisyyden ja ylipäänsä lähes kaiken muun ihmisestä näkee vain kokemalla itse. Joko treffeillä tai useilla ja viimeistään, kun housut on lähtenyt jalasta. Jos ilmoista lähtee etsimään jotain avainsanoja #empatiakykyinensadisti , jättää samalla aika paljon mahdollisia järkeviä ihmisiä väliin. Ihmisiä, joita ei todellakaan kiinnosta kirjoitella mitään korulauseita täyteen sitä ilmoa.
-
Ylipäänsä empatiakyvytön ihminen on ikävä ihminen.
Ei sillä sen suurempaa merkitystä ole onko kyseessä alistuva vai alistava ihminen. Molemmista suuntautumisista löytyy yhtälailla empatiakyvyttömiä ihmisiä.
IKRM
-
Suurin osa ihmisistä omaa jonkinasteisen empatiakyvyn, eivätkä välttämättä koskaan pysähdy edes miettimään mitä empatia-sanana tarkoittaa. Sen vuoksi sitä ei niissä deitti-ilmoissa lue - ja sitten on tietysti se mahdollisuus että empaattisuus on sama asia kuin herrasmiehen (jos sitä täytyy erikseen mainostaa niin sitä ei ehkä ole).
Se mitä ihmiset tulkitsevat empatiakyvyttömyydeksi on aika monimuotoista. Tökerö käytös saattaa olla ihan vain sosiaalisten taitojen puutetta - ja tämä on suomalaisten periongelmia. Esimerkiksi ihmiset eivät välttämättä oikeasti ymmärrä asian x tai y kysyminen on yksinkertaisesti sopimatonta tilanteessa z. Heille selviää mokansa vasta sitten kun toinen osapuoli näyttää tunteensa - ja tässä vaiheessa seuraukset sitten riippuvat siitä kuinka hyvin kysyjä kestää epäonnistumista. Toinen empatiakykyinen pyytää anteeksi tekoaan ja toinen empatiakykyinen ghostaa häpeissään itsensä koko tilanteessa. Empatiakyvytön ihminen puolestaan syyttäisi toista osapuolta ylireagoinnista ja keksi perustelut sille miksi hänellä on oikeus käyttäytyä niin kuin käyttäytyy.
Mitä tulee empatiakykyyn niin minä uskon, että dominointiin sisältyy aina tietty henkinen elementti. Eikä empatiakyvytön ihminen pysty tuota henkistä elementtiä kenellekään tarjoamaan - koska on hakemassa muista ihmisistä lähinnä elämyksiä itselleen. Siihen asti kun kumpikin osapuoli tykkää näistä elämyksistä niin voi mennä siedettävästi, mutta empatiakykyisillä/normaaleilla ihmisillä on taipumus kehittyä ja kyllästyä - empatiakyvyttömät eivät siihen pysty niin jossain vaiheessa kuvio hajoaa käsiin.
-
Eikä se Domppa aina ole empatiakyvytön. Ehkä se ei vain välitä tuhlata sitä vähemmän merkityksellisiin ihmisiin?
-
"Lukiessani baarin dominoivien miesten deitti-ilmoituksissa, läheskään kaikissa ilmoituksissa Dom ei mainitse olevansa empatiakykyinen. Onko empatiakykyinen Dom oikeasti harvinaisuus? Onko empatiakyky olennainen osa dominoivan/sadistin persoonallisuutta?"
On ihan mahdollista, ettei itsestäänselvyyksiä aina mainita. On äärimmäisen tylsää lukea esimerkiksi ihmisten latteita tinder-profiileja, joissa jokaisessa kerrotaan, kuinka on kiltti, ystävällinen, rehellinen ja empatiakykyinen. Varsinkin, kun ne pitää vaan kirjoittaa sinne ilman edes harkintaa siitä, pitävätkö ne paikkansa.
Tämä. Ei mua ainakaan kiinnosta kirjoitella ilmoa tai vastausta täyteen korulauseita joita jokainen voi heittää tekstiinsä. Jos mainostan itseäni luotettavaksi, empatiakykyiseksi yms. Se ei välttämättä tarkoita yhtään mitään. Kuka tahansa voi kirjoittaa itsestään mitä huvittaa ilman pelkoa, että äidinkielenope käy korjaamassa punakynällä kaikki valheet ja virheet pois tekstistä.
Tämä +1. Samanlaista lätinää kuin "Pidän hyvästä ruuasta ja musiikista". Tuollaiset kohdat tulee luettua ilman että siitä jää edes pysyvää muistijälkeä aivoihin. Ja kuten bikantti tuossa aiemmin kirjoitti, voi empatiakyvyn korostaminen antaa vähän epäilyttävänkin vaikutelman.
En itse kaipaa sessio-D:ltä mitään "normaalia enempää" empatiaa. Perusoletuksena pidän, että ymmärtää, jos vaikka läheisen kuolemantapauksen vuoksi joutuu siirtämään sovittua sessiota yllättäen. Mutta en kaipaa sitä että D alkaisi minua lohduttaa tai tukea (koska minulla on muita ihmisiä sitä varten). Toisaalta oletan, että jos jotain oikeasti tosi pahaa tapahtuisi, kuka tahansa elämässä oleva ihminen auttaisi.
-
Olettaisin, että kyse on siitä, että koitetaan olla jotain mitä ei olla.
Perinteisesti Domet ovat olleet stereotyyppisesti julmia, empaattikyvyttömiä ja ikäviä ihmisiä, jotka ottavat luulot pois.
Tätä kuvaahan tulee aina joka hiton tuutista.
Lisätään oletusarvoihin, että naiset pitää rentuista, eikä niinkään kilteistä miehistä.
Meillä on nyt oletusarvoina ikävä Domme, jonka pitäisi sytyttää naisia.
Itsevarma ja kovaotteinen.
Mutta kun on porukkaa jolla on kokemuksia naisista, eivät yritä olla mitään muuta kuin ovat ja on kokemusta viel D/s jutuista, niin saamme varmasti empatiakykyisen miehen.
Eli yritän nyt sanoa sitä, että ei tarvitse olla kovinkaan hyvä ihmistuntija, kun voidaan nähdä paljon Dommeja, jotka ovat vain pillun perässä ja yrittävät mielyttää naisia D/s jutuilla.
Maailman vanhin kikka miehillä on tarjota naisille sitä mitä he haluavat, että saavat mitä haluaa.
Toimii myös tosin toisinkinpäin
-
Olettaisin, että kyse on siitä, että koitetaan olla jotain mitä ei olla.
Perinteisesti Domet ovat olleet stereotyyppisesti julmia, empaattikyvyttömiä ja ikäviä ihmisiä, jotka ottavat luulot pois.
Tätä kuvaahan tulee aina joka hiton tuutista.
Lisätään oletusarvoihin, että naiset pitää rentuista, eikä niinkään kilteistä miehistä.
Meillä on nyt oletusarvoina ikävä Domme, jonka pitäisi sytyttää naisia.
Itsevarma ja kovaotteinen.
Mutta kun on porukkaa jolla on kokemuksia naisista, eivät yritä olla mitään muuta kuin ovat ja on kokemusta viel D/s jutuista, niin saamme varmasti empatiakykyisen miehen.
Eli yritän nyt sanoa sitä, että ei tarvitse olla kovinkaan hyvä ihmistuntija, kun voidaan nähdä paljon Dommeja, jotka ovat vain pillun perässä ja yrittävät mielyttää naisia D/s jutuilla.
Maailman vanhin kikka miehillä on tarjota naisille sitä mitä he haluavat, että saavat mitä haluaa.
Toimii myös tosin toisinkinpäin
Off topic: Domme = feminiininen dominoiva, Dom = maskuliininen dominoiva.
-
^
Kiitos korjauksesta!
Termit vähän hakusessa viel näköjään :D
-
Eikä se Domppa aina ole empatiakyvytön. Ehkä se ei vain välitä tuhlata sitä vähemmän merkityksellisiin ihmisiin?
Noh ehkä sellaista Domia kannattaa vältellä, joka ei viitsi tuhlata empatiaansa seksikumppaneihinsa?
-
Eikä se Domppa aina ole empatiakyvytön. Ehkä se ei vain välitä tuhlata sitä vähemmän merkityksellisiin ihmisiin?
Komppailen tätä. Ehkä en ihan noilla sanoin mutta..
Ajattelisin että sessiosuhteessa tuo empatianpuute ei niinkään haittaa, kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen riittää. Surut ja murheet voi sitten käsitellä niiden muiden tärkeiden ihmisten kanssa.
Jos sitten jotain muuta kun sessiointia, pitäisin empatiakyvytöntä kumppania pidemmän päälle hankalana. Jos aikaa viettää toisen kanssa enemmälti, ei voi välttyä elämän karikkojen näkemiseltä. Siinä voi sitten asiasta keskustella että onko kykyä tai mahdollisuutta olla tukena ja myötäelää tilanteessa. Ja hyväksyä vastaus. Ymmärrän hyvin ihmisiä joille riittää maailmassa omat murheet, joskus nekin on liikaa.
Aihe on itselleni arka, ajoin itseni lähes toimintakyvyttömäksi aikanaan kun yritin auttaa muita myötäelämällä. Nykyään kannan vain itselleni tärkeiden ihmisten murheita. Muita kuuntelen sujuvasti mutten anna asioiden vaikuttaa itseeni.
-
Toisaalta ihmiset eivät lue ajatuksia ja esimerkiksi lähinnä esteettinen vika remontissa on yhdelle katastrofi ja toiselle ihan hyvä.
Omista tunteista pitäisi puhua sikäli kuin haluaa että ne otetaan huomioon.
-
Empatia on ”pilannut” monia sessioita kun satunnaisia tilanteita tulee jolloin ei ole mitään järkeä sessioida jos lelu on rikki. Jatkon kannalta ne taas vaan vahvistaa sidettä kun session tilalla onkin vain halikeskustelua ja lelun korjaamista :love:
Itteenikin on hymyilyttänyt nämä Retsamin mainittemat D sitä ja tätä aiheet mitä on ollut pitemmänkin aikaa jo :)
-
Erilaisia keskusteluja dominoivien henkilöiden ominaisuuksista, hyvistä suhteista ja sessiosta kannattaisi varmaankin ajatella rakentavana kritiikkinä, jota olisi hyvä hyödyntää oman toiminnan kehittämiseen ja hyvien sessiokäytäntöjen luomiseen sen sijaan, että virnuillaan, tuhistaan tai hyökätään keskustelunavauksia vastaan. Esim. empatia ja huomaavaisuus ovat perusinhimillisiä ominaisuuksia, joiden puuttuminen kaikenlaisista sosiaalisista tilanteista tekee toiminnasta emotionaalisesti riskaltista. Ja vaikka empatiaa ei tuntisikaan, niin huomaavaisuutta voi opetella taitona.
-
siis onko tämä nyt myös Sexpo:n virallinen kanta vai ymmärränkö väärin?
-
Voit lukea Sexpon viralliset kannat Sexpon virallisista tiedotteista. Ei tarvitse viisastella enää täällä siitä asiasta.
-
no itsehän aloiti, kysyisin vain että miten kauan olet tämänkin kolumnistin kirjoittelua seurannut, välillä semihyvää viihdettä,mut ei näkökantana ja kulmana todellakaan mitään maatajärisyttävää...
-
no itsehän aloiti, kysyisin vain että miten kauan olet tämänkin kolumnistin kirjoittelua seurannut, välillä semihyvää viihdettä,mut ei näkökantana ja kulmana todellakaan mitään maatajärisyttävää...
Voit tulla sanomaan mulle yv:nä, jos sulla on jotain mua vastaan. ^-^ Niin juu ja en olekaan esittänyt tarjoavani kolumneissani mitään varsinaisesti maata mullistavaa tai uutta asiaa. Enemmän haluan herättää keskustelua asioista.
-
Jäin mietiskelemään empatiakyvyttömyyttä ja tilanteita, joissa ihminen vaikuttaa empatiakyvyttömältä. Mulla on omakohtaista kokemusta sessioimisesta ihmisen kanssa, joka oli huolehtiva ja ihana ja empaattinen. Paitsi, jos tapahtui jotain oikeasti ikävää (mua esimerkiksi sattui vahngossa ihan liikaa). Näissä tilanteissa ko. ihminen ei pystynyt auttamaan mua ollenkaan. Jäin siis täydellisen yksin. Mun tulkinta on, että hän ei kyennyt kohtaamaan omaa epäonnistumistaan eikä mun pahaa oloa. Ei siksi, ettei olisi välittänyt, vaan koska se tuntui liian kurjalta. Kyseessä ei silloin ole empatiakyvyttömyys (itseasiassa ehkä ihan sen vastakohta), eikä ko. tilanteita oikein olisi voinut ennakoida. Lopputulos on tietenkin mun kannalta sama, mutta kaiketi se mitä yritän tällä sanoa, on että toista ei opi tuntemaan muutoin kuin tutustumalla. Ei sen toisen harteille voi laittaa vaatimusta osata etukäteen kertoa kaikkea itsestään ja reaktioistaan. Ja näiden leikkien leikkiminen sisältää hallitun riskin ottamista ja seurausten kantamista ihan omin pikku hartioin...
-
jaa siis henkilökohtaisesti vastaanko? tiettävästi ei. no ollaan toki muutaman kerran vuosien varrella ohimennen jossakin biletilanteessa tai vessajonossa tavattu.
Keskustelun sekä kolumnien aiheena vain tämä ikuinen viallinen D- mies on jo niin loppuunkaluttu luu ettei sitä kannata täällä tarjoilla herkkuateriana.
Kun nyt te keskustelun ylläpitäjät olette pääosin kolmekymppisiä seksuaalisesti virillejä naisia niin yrittäkää etsiä joku toisenlainen näkökanta asioiden esille tuomiseen.
voin toki laittaa sinulle yksärin mikäli se helpottaa mutta epäilen postiloorasi olevan täynnä seuranhakijoita
-
jaa siis henkilökohtaisesti vastaanko? tiettävästi ei. no ollaan toki muutaman kerran vuosien varrella ohimennen jossakin biletilanteessa tai vessajonossa tavattu.
Keskustelun sekä kolumnien aiheena vain tämä ikuinen viallinen D- mies on jo niin loppuunkaluttu luu ettei sitä kannata täällä tarjoilla herkkuateriana.
Kun nyt te keskustelun ylläpitäjät olette pääosin kolmekymppisiä seksuaalisesti virillejä naisia niin yrittäkää etsiä joku toisenlainen näkökanta asioiden esille tuomiseen.
voin toki laittaa sinulle yksärin mikäli se helpottaa mutta epäilen postiloorasi olevan täynnä seuranhakijoita
Mulle saa ihan mielellään kuka tahansa esittää uusia aiheita ja näkökulmia kolumneihin. En itse tällä hetkellä juurikaan liiku scenessä ja kinkyilyäkin on tullut vain vähän harrastettua, joten pääkopassa ei ole aiheita.
-
jaa siis henkilökohtaisesti vastaanko? tiettävästi ei. no ollaan toki muutaman kerran vuosien varrella ohimennen jossakin biletilanteessa tai vessajonossa tavattu.
Keskustelun sekä kolumnien aiheena vain tämä ikuinen viallinen D- mies on jo niin loppuunkaluttu luu ettei sitä kannata täällä tarjoilla herkkuateriana.
Kun nyt te keskustelun ylläpitäjät olette pääosin kolmekymppisiä seksuaalisesti virillejä naisia niin yrittäkää etsiä joku toisenlainen näkökanta asioiden esille tuomiseen.
voin toki laittaa sinulle yksärin mikäli se helpottaa mutta epäilen postiloorasi olevan täynnä seuranhakijoita
Sori OT mutta yleistit just meät kaikki samaan koppaan. Miksi? Millä perusteella? Luetko ylipäätään näitä kolumneita vaan vain nämä missä koet että sua henkilökohtaisesti sorretaan dominoivana ihmisenä.
-
no juuri tämä kolumnihan peilailee palstan yleistä ilmapiiriä ja ammentaa antinsa siitä että D-miestä voi meetoo-hengessä lyödä kuin vierasta sikaa..
luen toki paljon muutakin,mutta se että ulostulojen määrä tämän aiheen ympärillä alkaa todellakin olla loppuunkaluttu luu.
toki täältä löytyy kosolti loukkaantujia jotka varmasti vetävät tuosta toteamuksesta herneet syvälle nenuun ja reippaasti hummusta peräsuoleen koska tätähän ei saa sanoa täällä ääneen :o
luuloittelet nyt minun olevan henkilökohtaisesti sorretun ja siittä loukkaantunut.. valitan hutikuti,ei osunut eikä uppoa.
sanotaan suoraan että mikäli joku vanhempi mieshenkilö erehtyisi kirjoittamaan vastaavanlaisen avauksen saati kolumnin joka käsittelisi sub-neitokaisia niin voi sitä jeesustelun määrää mikä siittä seuraisi ja vaikeuksia horisontissa vaikka olisi Sorvankylän pastori..
-
Kun nyt te keskustelun ylläpitäjät olette pääosin kolmekymppisiä seksuaalisesti virillejä naisia niin yrittäkää etsiä joku toisenlainen näkökanta asioiden esille tuomiseen.
Oletko huomannut että vaikka itse usein peräänkuulutat sitä, ettei asioista tehtäisi hätäisiä yleistyksiä, syyllistyt siihen myös itse? Nyt esimerkiksi tekemällä yleistyksen ikäryhmän ja sukupuolen perusteella henkilön seksuaalisesta aktiivisuudesta.
Ja millainen tuon toisenlaisen näkökannan tulisi olla?
Käsittääkseni aloittaja ei ole väittänyt empatiakyvyttömyyden olevan vain dominoivia ihmisiä koskeva asia, vaikka aiheena onkin empatiakyvytön Dom. Mikään tuskin estää keskustelemasta yleisesti empatiakyvyttömistä kinkyistä ja vaikka henkilö olisikin syystä tai toisesta kykenemätön tuntemaan empatiaa, on kohtuullista toivoa tältä toisia huomioivia käytöstapoja. Täydellinen käytöstapojen puute taas on mielestäni hyvä peruste päättää suhde.
-
sanotaan suoraan että mikäli joku vanhempi mieshenkilö erehtyisi kirjoittamaan vastaavanlaisen avauksen saati kolumnin joka käsittelisi sub-neitokaisia niin voi sitä jeesustelun määrää mikä siittä seuraisi ja vaikeuksia horisontissa vaikka olisi Sorvankylän pastori..
Mitä jos joku vanhempi mieshenkilö kirjoittaisi vastaanlaisesta aiheesta niin arvioisimme vasta sitten mitä tapahtuu? Olisi ihan mielenkiintoista lukea mitä joku iäkkäämpi D-henkilö ajattelee vaikka D-henkilöihin kohdistuvista vaatimuksista?
Vaikka en Perhiksen kanssa samaa maailmankuvaa edustakaan niin minusta vähän epäreilua, että hänen kolumniaan lähdetään kommentoimaan henkilökohtaisten hyökkäysten kautta.
-
Valkoisella heteromiehellä on kyllä nykyään niin saatanan vaikeaa. Ei käy kateeksi 8)
-
Mitä jos joku vanhempi mieshenkilö kirjoittaisi vastaanlaisesta aiheesta niin arvioisimme vasta sitten mitä tapahtuu? Olisi ihan mielenkiintoista lukea mitä joku iäkkäämpi D-henkilö ajattelee vaikka D-henkilöihin kohdistuvista vaatimuksista?
Tiedät vila oikein hyvin, ettei me kokeneemmat vanhemmat Dominoivat olla tippaakaan kiinnostuneita vaatimuksista mitä meille esitetään, eikä ihmisistä jotka esittää vaatimuksia.
IKRM
-
(https://i.imgur.com/Sn6lkLC.png)
D-ihmisten herkkänahkaisuus..
Miten voi loukkaantua mielipiteistä?
Miten ihmeessä voitte olla hallitsevia osapuolia, jos mielipide menee tunteisiin?
Kyllä maailmaan mielipiteitä mahtuu :)
-
Mitä jos joku vanhempi mieshenkilö kirjoittaisi vastaanlaisesta aiheesta niin arvioisimme vasta sitten mitä tapahtuu? Olisi ihan mielenkiintoista lukea mitä joku iäkkäämpi D-henkilö ajattelee vaikka D-henkilöihin kohdistuvista vaatimuksista?
Tiedät vila oikein hyvin, ettei me kokeneemmat vanhemmat Dominoivat olla tippaakaan kiinnostuneita vaatimuksista mitä meille esitetään, eikä ihmisistä jotka esittää vaatimuksia.
IKRM
En usko, että normaalilla tunneherkkyydellä varustettu ihminen ei reagoisi mitenkään jos nimitellään, haukutaan tärkeitä ihmisiä tai riepotellaan vuosia sitten tehtyjä virheitä ees taas yleisön edessä. Se Masterius (ainakin niin kuin itse sen käsitän) tuleekin siitä, ettei anna ulkopuolisen ohjata sisintä.
Se mitä itse tiedän skenestä ja siitä miksi jotkut eivät täällä käy (enkä puhu bannatuista) on kyllä saanut minua vakuuttuneeksi siitä, että niissä dissatuissa ja kuiskituissa henkilöissäkin on tuntevia ihmisiä. Tietenkään kukaan ei nyt täällä tule kertomaan tunteistaan, mutta joskus voisi olla hyväkin.
-
epäreilua tahi ei, mutta totuus on se että kyllä tässä kesän aikana täällä on yksi jos toinenkin kirjoittaja tehnyt avauksia D-miesten suunnattomista puutteellisuuksista.
Mikäli profiilien iät pitävät paikkaansa niin suurin osa tämäntasoisesta kirjoittelusta tulee juuri -+ 30 vuotiailta naisilta.
Olisi toki mielenkiintoita tietää mikäs tilanne avauksia tehneillä olisi vuosikymmenen kuluttua,kun sitä elettyä seksuaalielämää onnistumisineen ja pettymyksineen olisi edes se toinen vuosikymmen enemmän takana..siis laifii ja tsäänssii
Mahdollisuuksien rajoissa toki on että tämä on liki ensimmäinen somesukupolvi jakaa mieluusti ahdistuksen aiheensa ja pettymyksensä julkisesti ruodittavaksi hakiessaan somehyväksyntää ja vertaistukea ongelmiinsa..
Tuossa Bunni otti myös esille hyvin tärkeän seikan eli myös käytöstapojen puute mihin kuuluu myös ylimielisyys ja muut perisynnit voivat toki päättää suhteen..yhtä lailla narsistinen persoonallisuushäiriö,kaksisuuntainen eli bipolarismi,alkoholismi,jne..
On myös niin että käytöstapojen puute ja liiallinen rissaaminen jo kättelyssä voi myös ehkäistä syvemmän tutustumisen ja sitäkautta mahdollisesti toimia tehokkaampana mielenkiinnon tappajana kuin Raid- niin talossa kuin puutarhassa.
Kenties on myös niin että tämä ah niin muodikas brättäily haastamisineen ilmeneekin eräänlaisena ylimielisyyden muotona,jolloin viestitysyritys kaikkine nyansseineen vastakkaiselle sukupuolelle on koodattu liian kryptisesti tahi jopa väärin ja tulos on aivan muuta kuin pitäisi siis no connection...
Tuosta mitä vaatimuksia kohdentuu vanhempiin D- henkilöihin voisi kirjoittaa kolumnin vaikka jokainen päivä muutaman vuoden ajan,mutta siihen ei ole aikaa,intoa eikä haluja.
-
Empatiakyvyttömyyttä on ihan varmasti ihan yhtä paljon dominoivissa kuin alistuvissakin ihmisissä sukupuolesta riippumatta.
Mutta mikäli se kyky puuttuu niin kyllä sen huomaa jo reilusti ennen sessiointia. Tää oletus tehty siis sillä, ettei kukaan oo touhuamassa heti kättelyn jälkeen.
Ja jos sitä ei ole itse huomannut niin syyttääkö sit empatikyvytöntä vai itseään. Eipä se kivaa ole kumminkaan päin.
Rohkenen olla eri mieltä. Empatiakyvytön ihminen saattaa olla erittäin taitava manipuloimaan toisia ja peittämään todellisen minänsä näyttelemällä jotain muuta kuin on. Ei siinä itseänsä tarvitse syyttää jos tällaisen "uhriksi" joutuu.
Myöskin niin, että henkilö, jolla on vajeita toisen asemaan samastumisessa, voi oppia, miten erilaisissa tilanteissa kannattaa käyttäytyä (jotta olisi sosiaalisesti miellyttävämpää/hyväksyttävämpää), ilman että on kyse negatiivisesta manipulointiyrityksestä. Kaikilla vain ei ole samanlaisia eväitä ihmisten välisiin suhteisiin.
En tarkoita puolustella kusipäistä käyttäytymistä, mutta asiat eivät aina ole ihan mustavalkoisia.
Pitkää pötköä lainaan,mutta pilkkominen moneen osaan on niin työlästä kännyllä.
Submitia peesailen pitkälti.
Vaikeita asioita ja jos vielä pitäisi eriyttää olemassaolevaksi jokin kinkyn oma tai dominoivan empatiakyky,joksikin ihan omaksi empatian lajikseen.
Onko kinky jotenkin niin poikkeava ihminen,että pitää olla lähes jonkin toisen ihmislajin ala-/ylämuotoon sovelletut speksit esimerkiksi kyvyssä tuntea tunteita?
Voihan se tietty olla niinkin- tutkittua tietoa ei vissiin ole kovinkaan paljoa?
Kinky on niin "vino",ettei nykytieto vielä ymmärrä?
Jotta valkoinen voikin olla mustaa ja empatia vanilijaa,joka ei sovi kinkyyn ihmiskäsitykseen?
Paljon kyllä joutuu miettiä kaikenlaista,jos ja kun toivoo "vakavampia" suhteita/suhdetta-
Onko joku vain persettä kerran köyryämässä, onko joku patologinen,haluten vahingoittaa oikeasti,tullaanko juttuun riittävästi,onko toinen "liian vanilija",osuuko arvot,maailmankatsomus,löytyykö yhtään huumoria.. Herramun vereni ;D
-
Retsam, sen verran kuin olen kirjoituksiasi seuraillut, näistä on paistanut läpi erittäin kärkevä kielenkäyttö yhteisöä kohtaan, jota kohtaan ilmeisesti koet kuulumattomuuden tunteita.
Itse tulkitsen että sinua on kohdeltu mielestäsi epäoikeudenmukaisesti ja haluaisit tuoda asiaa esille, onko näin? Toisten ihmisten pilkkaaminen ei kuitenkaan ole se oikea tapa tähän. Voisitko ystävällisesti lopettaa moisen käytöksen ja tuoda asiasi näkyville herjaamatta muita?
-
Valkoisella heteromiehellä on kyllä nykyään niin saatanan vaikeaa. Ei käy kateeksi 8)
Mun mielestä tää on ihan helkkarin helppoo :)
Se että "dominoivia" miehiä kritisoidaan ahkerammin kuin muita hymyilyttää itteeni vaikka asia onkin vakava ja koskettaa itteenikin exien kautta kun kaikenlaisiin pelleihin törmäävät >:(
Kolmekymppiset naiset on omaan makuun sopivia varmaan just noitten vaatimustensa takia :P
-
Tällaisella "hiekkalaatikolla" näkyy helposti ihmisten välisissä suhteissa ne ajan kulun ja elämänkokemuksen tuomat tunne-elämän haavat ja arvet, joita meillä lähempänä eläkeikää olevilla on väkisinkin enemmän kuin niillä jotka ovat vasta hiljan päässehet "aikuusten kirjoohin". Ja vielä kun pakkaa sekoitetaan sillä, että toisilla on niitä enemmän, kuin toisilla ja ne sisältää pahojakin tunne-elämän lukkoja tai kaappeja, tulee helposti yhteentörmäyksiä. Lisäksi vielä eri sukupolvilla on erilaiset käsitykset tunteiden ilmaisusta. Ne tulee hyvin pitkälti kulttuurisista taustoista. Sitten kun lisätähän vielä se tosiasia, että dominoivana viehättää eniten hiukan vanhempi henkilö, niin soppa on valmis. Empaattisuus näkyy monella tavalla ja tasolla. Se mikä nuoremmille vaatisi herkempää suhtautumista tunteisiin, näyttäytyy vanhemmalle väelle tyyliin "mitä sä nyt siitä" ja "turha sitä on surra" tai "sattuuhan näitä". Siinä on jo hiukan tunne-elämä jäähtynyt. Mitä tulee käytöstapoihin, siinä varmasti on jokaisella petraamista. Mutta siihenkin vaikuttaa kokemukset ja saatu vastakaiku. Jos meidät iäkkäämmät on opetettu tyyliin "naiset ensin, vaikka heikoille jäille", niin se saattaa nuoremmista tuntua hyvinkin ahdistavalta. Ideaalista kait olisi, että kukin ikäryhmä "askartelisi omia hiekkalinnojaan". Tuskin silloinkaan ihan ongelmitta selvittäisiin. Onkokaan edes mitään yhtä ja oikeaa tapaa selvitä elämästä. Sillä karua elämäähän se on se tunteiden ilmaisu ja vastaanottaminenkin.
-
Bunni, tuossa olet kyllä aivan oikeassa etten todellakaan kuulu tämän stadin yhteisön sisäpiirin sisäpiiriin,enkä sisäpiiriinkään..
Mikäli tarkoitat laajempia ympyröitä tällä yhteisöllä niin kovin ............ kokonaisuus tämä on, liiidereiden mielipiteiden haastaminen saa aikaan yleisen hyökkäyksen,enkä tarkoita ainoastaan itseäni tässä toteamuksessa.
Niin tahi näin..
Mutta kyllä aikanansa minut saattoi myös bongata alan mestoissa,Kalliosta Keskustaan mikäli sitä kyselet..
Silloin oli myös niitä heteroystävällisiä homobaareja,etc..
Lähetän tässä yhteydessä terveisiä vanhalle ystävälleni Meitzille,vaikka hänestä ei Salkkareiden Kallea tullutkaan...
Kertokoot tuo suvaitsevuudesta,voi olla ystävä vaikka seksuaalisesti poikkesimme toisitamme ...
Syytön heittäkööt sen ensimmäisen kiven.
Mikäli täällä ei saa penätä vastauksia miksi ja mistä tuontasoinen kirjoittelu joka palstalla on ollut voimissaan koko kevään ja kesän kumpuaa? Kertooko se vain itse yhteisön sisuksen olevan pahasti rikki ja ilmeisimmin on vain tyyni hetki sen ison myrskyn edellä.
Yhteisön tapa käsitellä kipupisteitä on heikonlainen ja tilanteiden kärjistäminen ei edesauta siinnä voipi se maan hiljainen jolle on käynyt todella heikosti jäädä jalkoihin.
Vertaisin tilannetta seulaan,jolla seulotaan sorasta muuraushiekkaa.. Niin kauan kun joukossa ei ole multaa,sihtaus onnistuu,mutta isonkin erän pilaa muutama kauhallinen multaa..
Epäoikeudenmukaisuudesta...
Njoo valitettavasti en tuo tässä yhteydessä esille mitään nikkejä,mikäli sitä kaivannet.. On paha tuoda esille sellaista mitä ei ole.
Sanon sinulle ystävällisesti että mikäli koet nyt toimineesi unilukkarina ja odotat keskustelun tästä vaimenevan niin ilmeisen älykkäänä naisena kenties avaat meillle totaalityhmille D-miehille sen mistä kummasta tämä viikkotolkulla palstalla vellova ja eri muodoissaan jatkuva keskustelu D-miesten vioista johtunee?
Miksi me siis olemme vapaata riistaa kaikelle pilkanteolle ilman mitään rajoja ja rajoitteita??
Me siis olemme ali-ihmisiä vailla ihmisarvoa,skenen sylkykykuppeja??
Eikös tämä ole mitenkään ristiriidassa peräänkuuluttamasi epäoikeudenmukaisuuden kanssa vai tämäkö on sitä rakentavaa yhteisöllisyyttä??
-
Bunni, tuossa olet kyllä aivan oikeassa etten todellakaan kuulu tämän stadin yhteisön sisäpiirin sisäpiiriin,enkä sisäpiiriinkään..
Mikäli tarkoitat laajempia ympyröitä tällä yhteisöllä niin kovin ............ kokonaisuus tämä on, liiidereiden mielipiteiden haastaminen saa aikaan yleisen hyökkäyksen,enkä tarkoita ainoastaan itseäni tässä toteamuksessa.
Niin tahi näin..
Mutta kyllä aikanansa minut saattoi myös bongata alan mestoissa,Kalliosta Keskustaan mikäli sitä kyselet..
Silloin oli myös niitä heteroystävällisiä homobaareja,etc..
Lähetän tässä yhteydessä terveisiä vanhalle ystävälleni Meitzille,vaikka hänestä ei Salkkareiden Kallea tullutkaan...
Kertokoot tuo suvaitsevuudesta,voi olla ystävä vaikka seksuaalisesti poikkesimme toisitamme ...
Syytön heittäkööt sen ensimmäisen kiven.
Mikäli täällä ei saa penätä vastauksia miksi ja mistä tuontasoinen kirjoittelu joka palstalla on ollut voimissaan koko kevään ja kesän kumpuaa? Kertooko se vain itse yhteisön sisuksen olevan pahasti rikki ja ilmeisimmin on vain tyyni hetki sen ison myrskyn edellä.
Yhteisön tapa käsitellä kipupisteitä on heikonlainen ja tilanteiden kärjistäminen ei edesauta siinnä voipi se maan hiljainen jolle on käynyt todella heikosti jäädä jalkoihin.
Vertaisin tilannetta seulaan,jolla seulotaan sorasta muuraushiekkaa.. Niin kauan kun joukossa ei ole multaa,sihtaus onnistuu,mutta isonkin erän pilaa muutama kauhallinen multaa..
Epäoikeudenmukaisuudesta...
Njoo valitettavasti en tuo tässä yhteydessä esille mitään nikkejä,mikäli sitä kaivannet.. On paha tuoda esille sellaista mitä ei ole.
Sanon sinulle ystävällisesti että mikäli koet nyt toimineesi unilukkarina ja odotat keskustelun tästä vaimenevan niin ilmeisen älykkäänä naisena kenties avaat meillle totaalityhmille D-miehille sen mistä kummasta tämä viikkotolkulla palstalla vellova ja eri muodoissaan jatkuva keskustelu D-miesten vioista johtunee?
Miksi me siis olemme vapaata riistaa kaikelle pilkanteolle ilman mitään rajoja ja rajoitteita??
Me siis olemme ali-ihmisiä vailla ihmisarvoa,skenen sylkykykuppeja??
Eikös tämä ole mitenkään ristiriidassa peräänkuuluttamasi epäoikeudenmukaisuuden kanssa vai tämäkö on sitä rakentavaa yhteisöllisyyttä??
Aivan käsittämätöntä sanojen laittamista toisen suuhun.
-
Kyllähän Retsam on siinä oikeassa että tämä foorumi on todella toksinen paikka Dominoivalle Miehelle.
Kaiken muun väittäminen on todella empatiakyvytöntä.
Ja niinkuin vila tuolla edellä kirjoittaa, se on syy siihen miksei meitä täällä juurikaa enää ole, ja nekin jotka tänne tulee yleensä aika nopeasti häipyy muualle.
IKRM
-
Juurikin näin..moni ystävä siis D-mies on poistunut...John Milneriä mukaillen..kierros on käynyt todella lyhyköiseksi ja sen anti laihaksi...Emen...
-
Tai oisko ihan niin, että nykyisessä netissä puuttuu empatiaa kaikilta ja kaikille :blank:
-
Tai oisko ihan niin, että nykyisessä netissä puuttuu empatiaa kaikilta ja kaikille :blank:
Lisää empatiaa olisi kyllä hyvä. Ja sen ymmärtäminen, että ihmiset muuttuvat ja kasvavat. Toki jos vuodesta toiseen ollaan samassa männystä niin eri asia, mutta joidenkin ihmisten kohdalla sosiaaliset rangaistukset konsensuaalisesta toiminnasta ovat aika pitkiä.
-
Tai oisko ihan niin, että nykyisessä netissä puuttuu empatiaa kaikilta ja kaikille :blank:
Ei, kun vain minä ja minun kaltaiseni ihmiset ovat hyökkäyksen alla niiden muiden toimesta, eikä kukaan ymmärrä tuskaani. (Olit sitten mitä tahansa seksuaalisesti tai muutoin Internetissä)
-
Mun mielestä empatia menee niin syvälle, että voiko kukaan OIKEASTI asettaa itseänsä toisen henkilön asemaan niin että kokee tämän tuntemukset täysin samoin? Tapa reagoida asioihin muodostuu niin monesta asiasta ja jokainen kokee asiat niin eri tavoin ja ne kokemukset mitä meillä ei ole niin ne perustuvat kuvitteluun "miltä itsestä tuntuisi jos tapahtuisi X" ja muodostamme sen mukaan tunnetilan.
Miksei sympatia riitä? Se, että samaistuu toisen ihmisen tunnetilaan pyrkimättä kuitenkaan ymmärtämään toista täysin, tuntien kuitenkin myötätuntoa toisen kanssa. Mulle ainakin riittää, että toinen näkee mun tunnetilan ja koittaa antaa tukensa ilman, että yrittää selittää tietävänsä ja ymmärtävänsä täysin miltä musta tuntuu.. se vaan ei ole mahdollista.. mä voin kyllä KUVITELLA miltä tuntuu esim. lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, alkoholismi perheessä, väkivaltainen kumppani/vanhempi, mutta jos mulla ei ole omaa KOKEMUSTA niin en voi toiselle todelta, että mä niin tiedän miltä toisesta tuntuu (ja vaikka olisi kokemusta niin asioista ylipääseminenkin on täysin subjektiivista ja sitä kautta reagointikin eri tilanteisiin vaihtelee). Tunnen kyllä myötätuntoa "epäreiluudesta" jota toinen on kokenut ja huomioin näissä tilanteissa toisen tunnetilaa.
Mä toivoisin, että aloituksen kaltaisissa tilanteissa olisi "roolitukseen" katsomatta tilannetajua ja toisen huomioon ottamista. En välttämättä olisi lähtenyt ruotimaan, että D-ihmiset on (osa) paskaa kun molemmilla puolilla varmasti samoja puutteita ;)
T. (ilmeisesti) empatiakyvytön sub
-
"Suurin osa on ollut erittäin mukavia ja kunnollisia" on siis masinoitu hyökkäys kaikkia D-miehiä kohtaan? Mun ymmärrys ei taaskaan riitä...täytyy nyt vain seurata tätä sivusta ja koettaa käsittää :o
Myönnän että sivullisena on helppo huomauttaa kun en ole dominoiva/alistuva vaan ihan pelkkä (pikkasen pervo) jätkä.
-
Ite kyllä toivoisin nimenomaan empatiaa enkä sympatiaa. En floodaa ketjua täyteen vaan: https://sitomo.fi/blog/sympatia-ja-empatia/
-
Tai oisko ihan niin, että nykyisessä netissä puuttuu empatiaa kaikilta ja kaikille :blank:
Armollisuutta peräänkuuluttaisin. Armollisuutta. Tää keskustelu on hiukan samaa kuin parisuhteissa yleensä (tai se on juuri mun kokemuspohjaa). Ensin esitetään kysymys, että "miksi sinä olet niin tyhmä, että et ymmärrä". Sitten kun vastataan ettei kyse ole tyhmyydestä vaan erilaisesta näkökulmasta, niin haukutaan se näkökulma väärin katsotuksi. Sellaisessa keskustelussa lopputulos on se että koko suku on sairasta ja kieroa ja empatiakyvytöntä sakkia. Lopuksi ollahan niin varmoja siitäkin että kyse on narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, vaikka kyse on häpeän tuntehen tuomasta vetäytymisen tarpehesta. Tunteesta joka muistuttaa hylätyksi tulemisen tunnetta. Tahdittomuuden seurauksena tämä on ehkä yleisempää. Mutta vaatii hiukan myös siltä vastapuolelta tilannetajua, jotta suhde ei mene kokonaan solmuhun. Sitä solmua on sitten todella työlästä takoa löysälle, jotta sen saisi auki. Näin käy monesti myös vaniljaisissa suhtehissa. Jos solmuja on sitten liikaa, ei nauhasta saa sileää enää mitenkään. Vaikka solmut saisikin auki nauhaan jää rypyt, jotka sitten kalvaa suhdetta kaiken aikaa ja sitten valitetaan, että seksi ei suju. Ei suju, jos ei anneta tilaisuutta tehdä asioita jotenkin toisin. Silti sekin saattaa mennä pielehen. Itsensä tuntemisestahan seksissäkin on kyse, jotta siitä voi nauttia täysillä.
-
Miksi empatiakyvyttömyys on paha asia, onko? Moni ihminen, joka ei pysty kokemaan syystä tai toisesta empatiaa elää täysin normaalia elämää. Empatiakyvyttömyys ei myöskään automaattisesti tarkoita, ettei empatiakyvyttömällä ihmisellä olisi esim vahvaa oikeudentajua ja moraalia. Tai että olisi narsisti tai psykopaatti, vaikka riskit siihen kasvaa. Empatiakyvytön "muuten normaali" ihminen monesti pystyy suhtautumaan elämän karikoihin rationaalisesti ja toimimaan järkevänä vankkana peruskalliona vierellä, vaikka koko maailma murenisi. Voiko joissain ammateissakaan "oikeasti" tuntea empatiakykyä itse sekoamatta, vai onko "opeteltu" empatiakyky tärkeämpi ominaisuus.
En ala huonoja puolia luettelemaan, niitä onkin tuotu jo esille. Mutta siis, puolensa kaikessa..
-
Miksi empatiakyvyttömyys on paha asia, onko? Moni ihminen, joka ei pysty kokemaan syystä tai toisesta empatiaa elää täysin normaalia elämää. Empatiakyvyttömyys ei myöskään automaattisesti tarkoita, ettei empatiakyvyttömällä ihmisellä olisi esim vahvaa oikeudentajua ja moraalia. Tai että olisi narsisti tai psykopaatti, vaikka riskit siihen kasvaa. Empatiakyvytön "muuten normaali" ihminen monesti pystyy suhtautumaan elämän karikoihin rationaalisesti ja toimimaan järkevänä vankkana peruskalliona vierellä, vaikka koko maailma murenisi.
Samaa mietin.
Toisaalta taas, empatiakyvytön ihminen (asperger?) tunnistaa puutteensa ja yrittää opetella tiedon kautta empatiaa. Oikeat reaktiot oikeaan tilanteeseen.
Vaikka kuinka olisi ns peruskallio joka rationaalinen ja järkevä, tuollaisen ihmisen kanssa suhteessa oleminen tuntuu siltä kuin olisi väärässä näytelmässä väärän ihmisen kanssa.
-
Miksi empatiakyvyttömyys on paha asia, onko? Moni ihminen, joka ei pysty kokemaan syystä tai toisesta empatiaa elää täysin normaalia elämää. Empatiakyvyttömyys ei myöskään automaattisesti tarkoita, ettei empatiakyvyttömällä ihmisellä olisi esim vahvaa oikeudentajua ja moraalia. Tai että olisi narsisti tai psykopaatti, vaikka riskit siihen kasvaa. Empatiakyvytön "muuten normaali" ihminen monesti pystyy suhtautumaan elämän karikoihin rationaalisesti ja toimimaan järkevänä vankkana peruskalliona vierellä, vaikka koko maailma murenisi.
Samaa mietin.
Toisaalta taas, empatiakyvytön ihminen (asperger?) tunnistaa puutteensa ja yrittää opetella tiedon kautta empatiaa. Oikeat reaktiot oikeaan tilanteeseen.
Vaikka kuinka olisi ns peruskallio joka rationaalinen ja järkevä, tuollaisen ihmisen kanssa suhteessa oleminen tuntuu siltä kuin olisi väärässä näytelmässä väärän ihmisen kanssa.
Aspergerin syndrooma ei itsessään tarkoita empatiakyvyn puuttumista. Tunneilmaisussa saattaa esiintyä puutteita, joka saatetaan sitten virheellisesti tulkita tunnekylmyydeksi ja empatian puutteeksi, vaikka henkilö olisikin empaattinen.
-
Komppaan Bunnia! Asperger tai muutkaan autismin kirjon jutut eivät aiheuta empatiakyvyttömyyttä - päinvastoin tuntuu että siellä on tosi paljonkin empatiaa. Ilmaisu sen sijaan on puutteellista ja ihmiset tulkitsevat kaikenlaista. Eihän empatiassa lopulta ole kyse siitä mitä ulkopuolelle näkyy vaan mitä sisäpuolella tapahtuu. Jotkuthan teeskentelevät kylmiä vaikka tosiasiassa sisällä on vaikka mitä, he pelkäävät tulevansa hyväksikäytetyiksi tms...
En usko että empatiakyvytön ihminen elää normaalia elämää. Jos ei ole empatiaa ei ole rakkautta, ystävyyttä eikä yhteyttä muihin ihmisiin. Minusta ei ole normaalia, ettei pysty muodostamaan syviä ihmissuhteita.
-
Voiko joissain ammateissakaan "oikeasti" tuntea empatiakykyä itse sekoamatta, vai onko "opeteltu" empatiakyky tärkeämpi ominaisuus.
Juu voi. Teen duunia, jossa on tärkeää seurata asiakkaiden ajatuksenjuoksua ja yrittää saada kiinni siitä, miten kenenkin intuitio toimii. Koen empatian siinä selvästi tärkeimmäksi työkaluksi. Sekoamista se ei kuitenkaan aiheuta, koska duuni ei ole mitään haudanvakavaa hommaa, vaan ihan puhtaan viihteellistä. Lähimpänä sekoamista olen silloin, kun yritän hampaat irvessä asettua jonkun asemaan, jotta voisin tehdä työni hyvin, mutta toisen logiikka ei vain aukene, vaikka kuinka yritän. :D
Oikeastaan tältä pohjalta näen empatian sessiosuhteissakin hyvin tärkeänä. Ilmankin voi varmasti pärjätä, jos yhteisistä rajoista ja säännöistä pidetään kiinni, mutta uskallan väittää, että empatian kautta toiselle pystyy tarjoamaan paljon parempia kokemuksia.
-
Raipan kanssa samoilla linjoilla, armollisuutta lisää. Samanlailla kun muissakin asioissa, empatiakyky ei mun mielestä ole mikään on/off ominaisuus ihmisessä. Se tulee ja menee eri vahvuisina eri päivinä ja eri tilanteissa. Hormoneilla on myös iso vaikutus siihen. Itse oon omakohtaisesti voinut sen todeta transprosessin myötä, kiitos estrogeenien. Naiset voi varmaankin samaa vaihtelua huomata kuukautiskierron aikana.
Sit taas omaa empatiakyvyttömyyttä voi havaita esim riitojen aikana. Niissä tilanteissa ainakin itsellä on huomattavasti vaikeampi samaistua toisen tunnekokemukseen koska omat tunteet ovat uhattuna. Mutta riidan päätyttyä ja sovinnon löydyttyä on taas helpompi kuulla/tuntea toisen tunteita. Joillain se uhkatila voi toki jatkua kroonisesti, vaikka lapsuuden traumojen seurauksesta.. tai kyvyttömyydestä tehdä sovintoa. Sellaiset ihmiset saa sit helposti niitä tunnekylmä/empaatiton/narsisti leimoja muilta ihmisiltä.
Uskon että empatia on asia jotain voi harjoitella ja jossa voi tulla paremmaksi. Ekana tietysti olis tärkeää kohdata omat tunteet ja tunnelukot. Sit kun on sinut omien tunteiden kanssa, on helpompi kohdata muiden. Toinen vois olla oman kokemuspohjan kasvattaminen. Mitä enemmän on nähnyt/kuullut/kokenut elämää ja ihmisiä, sen helpommin löytää niitä asioita joihin voi samaistua kun kuuntelee toisen kokemusta. Jos on itselle täysin vieras asia, voi olla vaikea samaistua ja kokea empatiaa. Niissä tilanteissa olis hyvä osata pilkkoa se toisen kokemus ilmiöihin ja sitä kautta yrittää löytää samaistumisen kohteita omasta elämästä.. vähän sama kun kääntäisi puhetta toiselle kielelle. Omanlainen taito sekin jota voi harjoitella.
imho
-
Se on sen empatiakyvyn kanssa vähän semmonen juttu, että kyllähän sitä voi pärjätä ihan hyvin ilmankin, jos ihmiset ympärillä ymmärtää ja hyväksyy sen että tämmöinen rajoitus löytyy. Se on tavallaan vaan yksi työkalu jokaisen ihmisen henkilökohtaisessa sosiaalisten taitojen työkalupakissa, jota voi usein paikata muilla konsteilla, mutta joka on ihan he-le-ve-tin hyvä löytyä silloin kun just sitä nimenomaista tarvii. Niinku esimerkiks silloin kun läheisellä tai muuten vaan tärkiällä ihmisellä on jonkun sortin kriisi meneillään. Semmoset hetket tuppaa olemaan niitä elämän isoja huomaamattomia tienhaaroja, joissa ratkaistaan mihin suuntaan se suhde tulevaisuudessa lähtee lumipallona vyörymään.
Mut sitte taas toisaalta, kyllä kakka vanteensa löytää, ja joihinki ihmisiin vetoaa just nimenomaan semmonen tunnetasolla etäinen ja tönkkö persoona. Kun oppii olemaan odottamatta toiselta empatiaa, niin voi kai sitä ajatella että siinäpä sitä on sitten ennakoitavuutta ja turvallisuutta kun tietää mitä saa (tai siis ei saa).
Tietty, jos kovin tarvittee elämäänsä myötätuntoo, niin voi käydä niin että sitä pitää lähteä hakemaan muualta, ja niille reissuillehan sitä on sitte tapana jäädä.
Mutta jos toistuvasti tuntuu että jää elämässään yksin epämääräisistä syistä, ja varsinkin jos joku suoraan sanoo jotain tyyliin "ei ymmärretä toisiamme" tai "oon niin yksinäinen sun kanssa", niin voi koittaa vähän harjoittaa empatialihaksia. Ne on kuiten ihan hyvä olla varuiksi, ja eihän niitä oo pakko käyttää jos ei taho! :D
Näin muutoin oon samaa mieltä muiden kanssa, armollisuutta, riippuu päivästä, jne. Koitetaan kaikki ymmärtää toisiamme yksilöllisten valmiuksiemme mukaan! :love:
-
Sillähän ei ole kovin suurta merkitystä minkä vuoksi joku on sellainen kuin on, teot kuitenkin aina määrittävät ihmisen, ei syyt.
Toki, ihmiselle itselleen, ja läheisille, käytöksen syillä on merkitystä, varsinkin jos sen kautta voidaan oppia parempia tapoja elellä.
IKRM
-
Sillähän ei ole kovin suurta merkitystä minkä vuoksi joku on sellainen kuin on, teot kuitenkin aina määrittävät ihmisen, ei syyt.
Toki, ihmiselle itselleen, ja läheisille, käytöksen syillä on merkitystä, varsinkin jos sen kautta voidaan oppia parempia tapoja elellä.
IKRM
Olen kyllä täysin samaa mieltä.
-
Empatiakyvytönkin oppii vuosien mittaan taitavasti esittämään empaattista. Ihan sama niinkö mitä tahansa voi opetella ja peilata toisista ihmisistä.
-
Empatiakyvytönkin oppii vuosien mittaan taitavasti esittämään empaattista. Ihan sama niinkö mitä tahansa voi opetella ja peilata toisista ihmisistä.
Eikö empaattisen esittäminen ole olla empaattinen?
-
Ei se oikein taida olla. Vähän niinkuin ei lääkärin esittäminen ole sama kuin olla lääkäri. Opettelemalla joitain eleitä ja fraaseja ulkoa voi puijata toista ihmistä hetken aikaa, mutta perustavanlaatuiset puutteet eläytymiskyvyssä paljastuvat ajan myötä kun niitä koetellaan "tositilanteessa".
Mullakin tuli itse asiassa mieleen jotain tarinoita sosiopaattisista supliikkimiehistä, jotka osaa käyttäytyä hyvinkin aidon välittävän oloisesti, mutta syvällä sielussa ei liikahda mitään vaikka kuristais toisen hengiltä. On se ihminen vuan ihme vekotin, perkele.
-
Niin, siis empatiahan tarkoittaa kykyä ymmärtää/myötäelää toisen ihmisen tunteet. Kyvykkyys empatiaan ei siis vielä kerro mitään siitä, kuinka toinen ihminen ymmärtämiinsä tunteisiin reagoi ja vastaa.
En usko, että tässä oikeasti tarkoitettiin todellista aitoa empatiakyvyttömyyttä, vaan nimenomaan haluttomuutta reagoida toisen tunteisiin ymmärryksellä ja myötätunnolla. Toisen tunteiden kategorinen huomioimattomuus johtaa väistämättä epävarmuuteen ja sitä kautta epäluottamukseen. Ja kukapa haluaisi olla suhteessa, jossa toinen henkilö on epäluotettava. Varsinkaan silloin, kun toimitaan fyysisten ja psyykkisten rajojen läheisyydessä.
En koe, että olisi merkitystä onko epäluotettavasti käyttäytyvä henkilö suhteessa se dominoiva vai alistuva, mutta tottakai on luonnollista että fyysisesti heikompi, alistuva ja toiminnan kohteena oleva henkilö kokee epäluottamuksen voimallisemmin kuin päinvastaisessa asemassa oleva.
Ehkä juuri siksi dominoivat miehet koetaan epäluotettavaksi kyvyiltään huomioida toisten tunteita.
Ja ehkä asiaa vielä korostaa se, miten toisen huomiotta jättämisen (jota voidaan aiheellisesti pitää myös vallan käytön välineenä) koetaan jotenkin tekevän dominoivasta "kovemman" ja "aidomman".
Omasta mielestäni toisen tunteiden huomiotta jättämistä on mahdollista käyttää onnistuneestikin (vakiintuneessa)suhteessa, mutta se ei saa olla kategorista, eikä aiheuttaa epäluottamusta (korkeintaan epävarmuutta), muutoin sen on vain aivan varma keino saada suhteensa päättymään ja lyödä itseenä paskiaisen leima.
Niin ja henkilö, joka haluaa opetella kuuntelemaan ja ymmärtämään toisen tunteita, jotta pystyy niihin vastaamaan, niin mitä väärää siinä on? Ei se kyky, vaan ne jo aiemmin mainitut teot.
-Mr.I
Edit. typoja
-
Kyä näinno. Seuraavaa ketjua odotellessa: "empatiahaluton dom" :))
-
Eikö empaattisen esittäminen ole olla empaattinen?
Ei se oikein taida olla. Vähän niinkuin ei lääkärin esittäminen ole sama kuin olla lääkäri.
Jos esityksen erottaa aidosta, esitys vaan ei ole tarpeeksi hyvä.
Jos joku on sisältä kylmä ja tunteeton, mutta tekee tietoisen valinnan ja näkee vaivan olla hyvä läheisilleen, niin ihan yhtä aitoa se hyvä kohtelu kai silti on?
-
Periaatteessa kai joo, ja kuten tuossa joku mainitsikin, niin voihan sitä oppia kohtelemaan toisia hyvin vaikkei nyt niin pystyiskään sukeltaan syvälle toisen tunteisiin. Se vaan käy huomattavasti helpommin jos osaa oikeesti myötäelää.
Tosin, tuo sana "oikeesti" on vähän hankala, kun me ei eletä missään telepaattisessa parviälyssä, vaan joudutaan loppuviimeks vaan arvailee toisten tuntemuksia omiin yksilöllisiin kokemuksiimme peilaten. Tai sitte ihan kysyy, huh huh! :o
Mut joo, mä haluisin vielä jatkaa sitä lääkärivertausta, että voihan sitä marssia kadulta sisään sairaalaan, harppoa pitkin käytäviä valkoinen takki liehuen ja kiilata hoitajien ohi kahvijonossa, mutta kyllä siinä pulssi nousee ja vessahätä iskee viimestään ku pitäs alkaa väsätä sitä pallolaajennusta. Sitä mä tarkotin kun mä kirjotin "esittämisestä".
Mutta jos menee puijauksessaan niin pitkälle että käy ihan lääkiksen ja hankkii luvat ja pätevyyden, niin kyllähän se pian hämärtyy että kuka on oikein sydämmessään truu-lääkäri ja kuka on feikki. Sitten voi sanoa että juu eipä sillä väliä, kuha arpoo oikeat pillerit potilaille! :))
-
Eikö empaattisen esittäminen ole olla empaattinen?
Ei se oikein taida olla. Vähän niinkuin ei lääkärin esittäminen ole sama kuin olla lääkäri.
Jos esityksen erottaa aidosta, esitys vaan ei ole tarpeeksi hyvä.
Jos joku on sisältä kylmä ja tunteeton, mutta tekee tietoisen valinnan ja näkee vaivan olla hyvä läheisilleen, niin ihan yhtä aitoa se hyvä kohtelu kai silti on?
Jos löytyy aidosti empatiakyvytön ihminen, joka päättää ryhtyä filantrooppisista syistä hyväksi läheisilleen niin sehän on vain mahtavaa. Ei siinä tarvitse pohtia onko se aitoa - kunhan se tuottaa läheisille aitoa hyvää.
Sellaisia ihmisiä vaan tuppaa olemaan niin vähän, että fantasiaksi taitaa jäädä.
-
Tarkemmin kun asiaa ajattelin niin en taida olla kovinkaan empaattinen leluilleni.
Dominoivana miehenä elän maailmassa jossa asiat hoituu lähes aina ongelmitta eikä ongelmatkaan vaivaa mieltä,ne vaan pitää ratkaista.
Miten pystyn tajuaan lelun ongelmia tai tunteita jotka varsinkin pikkusilla on jotain ihan käsittämätöntä välillä ???
Tottakai noikin ongelmat yleensä ratkeaa juttelemalla mutten mää silti pysty käsittään miten joku asia otti niin koville kun itselle sillä ei olis ollut mitään merkitystä :)
-
Loppujen lopuksi taitaa kaikesta huolimatta olla niin, että naiset ei pidä empaattisuutta juuri ollenkaan seksikkäänä ja haluja herättävänä ominaisuutena miehessä.
Pikemminkin taitaa olla niin, että empaattisuus miehessä on naisista melko luotaantyöntävä ominaisuus, empaattisuus kuitenkin lienee iso osa sitä mitä kiltit miehet ovat naisten silmissä.
IKRM
-
Loppujen lopuksi taitaa kaikesta huolimatta olla niin, että naiset ei pidä empaattisuutta juuri ollenkaan seksikkäänä ja haluja herättävänä ominaisuutena miehessä.
Pikemminkin taitaa olla niin, että empaattisuus miehessä on naisista melko luotaantyöntävä ominaisuus, empaattisuus kuitenkin lienee iso osa sitä mitä kiltit miehet ovat naisten silmissä.
IKRM
Itse en omalla kohdalla allekirjoita tuota. Empaattinen mies kun voi olla myös vahva ja dominoiva. Esimerkkinä nyt vaikka Isäntäni. Hän on mielestäni hyvinkin empaattinen, ymmärtäväinen ja muut huomioiva. Se ei silti sulje millään lailla pois dominoivuutta sillä tavoin, kuin itse asian koen. Ei hänen tarvitse olla kylmä, kova ja itsekäs saadakseen muut toimimaan haluamallaan tavalla. Eikä hän silti ole muita myötäilevä tai millään lailla heikko. Vaan hän osaa kuunnella muita, tarkkailla ihmisiä. Kohdella ihmisiä niin, että nämä TAHTOVAT totella. Hän on luottamusta herättävä ja vakaa. On ollut hienoa nähdä hänet isommassa porukassa, kun päätöksiä täytyy tehdä. Hän ei todellakaan ole eniten esillä tai korota ääntään. Ja silti hän helposti ottaa sen johtajan roolin.
Meidän suhteessakin minä HALUAN alistua hänelle. Hän on ihmisenä minuakin kohtaan erittäin lämmin ja sanoisin jopa kiltti. Silti on täysin selvää, että hän on johdossa. Minä tottelen. Hän osaa toimia kanssani oikein. Hän on kiinnostunut siitä, mitä tunnen ja miten asiat koen. Minulla ei ole halua eikä tarvetta kapinoida. Koska luotan häneen ja saan turvaa. Toki hän puuttuu tarvittaessa käytökseeni ja joutuu ajoittain ohjaamaan kovallakin kädellä. Mutta hän on oikeudenmukainen aina. Ja miettii mitä tekee ja miksi. Minä näen sen vastuullisena johtamisena ja dominointina. Enkä näe, että hän olisi yhtään vähemmän D, kuin joku toinen joka tekee asioita vain itsekkäistä näkökulmista. Koska kuitenkin hän ITSE haluaa toimia näin, eikä siksi että ympäristö/joku muu painostaisi siihen.
-
Loppujen lopuksi taitaa kaikesta huolimatta olla niin, että naiset ei pidä empaattisuutta juuri ollenkaan seksikkäänä ja haluja herättävänä ominaisuutena miehessä.
Pikemminkin taitaa olla niin, että empaattisuus miehessä on naisista melko luotaantyöntävä ominaisuus, empaattisuus kuitenkin lienee iso osa sitä mitä kiltit miehet ovat naisten silmissä.
IKRM
Kiltteys ja empatiakyky eivät taida olla samoja asioita. Eikä empaattisuus ole vain hyvä piirre. Osa empaattisist ihmisistä omaksuu ärsyttävän "proud helper"-mentaliteetin (itsellänikin oli joskus sellainen), että juuri minun vastuullani on auttaa kaikkia ihmisiä - vaikkei apua pyydetä eikä haluta. Alistuvana naisena saa paljon anteeksi kun dominoivilla miehillä iskee suojeluvaisto päälle, mutta miehenä tilanne on aika toinen. Aika harva jaksaa sitä että kumppani on koko ajan auttamassa koko maailmaa.
-
Loppujen lopuksi taitaa kaikesta huolimatta olla niin, että naiset ei pidä empaattisuutta juuri ollenkaan seksikkäänä ja haluja herättävänä ominaisuutena miehessä.
Pikemminkin taitaa olla niin, että empaattisuus miehessä on naisista melko luotaantyöntävä ominaisuus, empaattisuus kuitenkin lienee iso osa sitä mitä kiltit miehet ovat naisten silmissä.
IKRM
Kai tässä jotain perää on, kun miettii kuinka paljon ns rentut saavat naisia.
Itselläni kyllä sellainen hyväntahtoisuus ja muista huolehtiminen viehättää miehessä. Esimerkiksi jos mies avoimesti näyttää rakkautensa omaan lapseensa, mä oon myyty.
-
No tuosta Perhis vetäs kyllä huippupisteet..
Yllättävän moni nainen ei todellakaan ymmärrä et miehen ja sen lapsen väliin ei ole tunkemista..
Siinä välissä ei todellakaan ole mtn.subspace-tiloja eikä muita kinky-kytköksiä..
Tehokkain kiinnostuksen lopahduttaja on juurikin tuontasoinen toiminta,pyrkyryys tunkeutua isä-lapsi suhteen väliin...
Toiseksi pahin virhe on ylentää ne toisen miehen tekemien lasten tarpeet etusijalle..
Combona takuuvarma suhteen teurastaja..
-
Tuodta vilan kommentoinnista tulee jälleen kerran mielehen Risto Jarvan elokuva Mies joka ei osannut sanoa ei, jossa se pastori yrittää hyväntahtoisuuttaan ratkaista kaikkien parisuhteitten ongelmat kaikkia miellyttämällä.
-
Kai tässä jotain perää on, kun miettii kuinka paljon ns rentut saavat naisia.
Itselläni kyllä sellainen hyväntahtoisuus ja muista huolehtiminen viehättää miehessä. Esimerkiksi jos mies avoimesti näyttää rakkautensa omaan lapseensa, mä oon myyty.
Se on eri asia kuin empaattisuus. Se on rakkautta omaa lasta kohtaan, sellaisen pitäis olla jokaisen DNA:ssa. Toki pitää uskaltaa näyttää sitä, kaikki ei uskalla tai osaa.
IKRM
-
Loppujen lopuksi taitaa kaikesta huolimatta olla niin, että naiset ei pidä empaattisuutta juuri ollenkaan seksikkäänä ja haluja herättävänä ominaisuutena miehessä.
Pikemminkin taitaa olla niin, että empaattisuus miehessä on naisista melko luotaantyöntävä ominaisuus, empaattisuus kuitenkin lienee iso osa sitä mitä kiltit miehet ovat naisten silmissä.
IKRM
Kai tässä jotain perää on, kun miettii kuinka paljon ns rentut saavat naisia.
Saavatko rentut naisia? Tietynlaisia heikon itsetunnon omaavia naisia kyllä, mutta yleisesti tuo juttu taitaa olla lähinnä myytti. Ne ovat yleensä samoja naisia, joita ne rentut vaihtelevat - ja samoille naisille kerääntyy monta renttua. Suurin osa naisista kyllä pitää standardinsa sen verran korkealla, että rentut joutuvat lähinnä vaihtelemaan keskenään. Ja mikä on renttu? Aika usein näkee rentuiksi nimiteltävän miehiä, jotka eivät istu baarin takapöydässä hiljaa vihaamassa naisia (ja vihaa naisia kun "eivät ikinä voi tehdä aloitetta").
-
Rentut on helppoja kohteita kertakäyttöön. Ei tarvitse pelätä peräänsoittelua tai potea huonoa omaatuntoa, kun voi olettaa miehen tehneen samoin useille naisille. En silti laskisi heidän saaneen naista vaan (hetken) naiselta..
Empatiakyky on tärkeä piirre niin naisissa kuin miehissä valta-asetelmaan katsomatta. Mutta etenkin silloin, kun on kyse dominoivasta, se korostuu, mikäli on riski, että alistuva ei aina uskalla/halua "rutista". Empatiakykyinen D osaa silloin asettua toisen asemaan ja kaivaa vähän, mikäli aavistelee jonkin olevan vialla.
Oikeastaan on vaikea nähdä, miten toista voisi menestyksekkäästi kovin pitkään alistaa, ellei osaa asettua hänen asemaansa tai aistia, mitä toinen käy läpi. Ainakin siitä olisi syytä olla kiinnostunut. Toki monelle se juttu on se, että toinen on vain käyttöesine, mutta se onkin sitten ehkä sessiopohjaisempaa.
Empatia vaatii kuitenkin toimiakseen myös kommunikointia. Kuka tahansa voi osua vikaan, jos asioista ei puhuta tarpeeksi.
Nuo jossain vaiheessa vilahdelleet esimerkit vaikka surusta.. Joku toinen kaipaa kovina hetkinä arjesta irrottautumista ja muuta ajateltavaa. Toinen taas tarvii aikaa velloa. Ihmiset tarjoavat herkästi avuksi sitä ratkaisua, joka toimisi itsellä. Silloin voi hyvääkin tarkoittaessaan tulla loukanneeksi toista.
Summa summarum, jos toivot toisen osaavan asettua pöksyihisi, tee niihin tilaa ja kerro millaista niissä kulloinkin on olla.
-
Aavistelu oli hyvä sana, kun puhutaan empatiakyvyttömyydestä. Empatiakyvytön ihminen ei voi kuin aavistella, mitä tounen voi ajatella, koska ei kykene siihen. Muuttuvissa ja äkkinäisissä tunne-elämää vaativissa asioissa empatiakyvytön ei pysty toimimaan. Kaikkeen kun ei ole olemassa niitä "valmiita" käyttäytymismalleja ja ohjeita. Tästä syystä esim lapsien kanssa empatiakyvytön ihminen ei koe oloaan luontaiseksi, vaan ahdistuu. Lapsi elää täysin tunteiden varassa ja kokee suurta turvattomuutta ihmisen kanssa, joka ei niihin pysty reagoimaan. Josta syystä esim narsistien lapsilla on paljon ongelmia ja lapsista kasvaa rikkinäisiä. Ja todennäköisemmin narsisteja. Tästä tietenkin voi päätellä, että miten hyvää aikuisellekaan ihmiselle tekee pidemmän päälle elää empatiakyvyttömän ihmisen kanssa. Tosin etenkin kiltit ihmiset ovat hyviä kumppaneita empatiakyvyttömälle, koska osaavat toisen laittaa etusijalle ja omat (tunne)tarpeensa sivuun toistuvasti itsensä kustannuksella.
-
Aavistelu oli hyvä sana, kun puhutaan empatiakyvyttömyydestä. Empatiakyvytön ihminen ei voi kuin aavistella, mitä tounen voi ajatella, koska ei kykene siihen. Muuttuvissa ja äkkinäisissä tunne-elämää vaativissa asioissa empatiakyvytön ei pysty toimimaan. Kaikkeen kun ei ole olemassa niitä "valmiita" käyttäytymismalleja ja ohjeita. Tästä syystä esim lapsien kanssa empatiakyvytön ihminen ei koe oloaan luontaiseksi, vaan ahdistuu. Lapsi elää täysin tunteiden varassa ja kokee suurta turvattomuutta ihmisen kanssa, joka ei niihin pysty reagoimaan. Josta syystä esim narsistien lapsilla on paljon ongelmia ja lapsista kasvaa rikkinäisiä. Ja todennäköisemmin narsisteja. Tästä tietenkin voi päätellä, että miten hyvää aikuisellekaan ihmiselle tekee pidemmän päälle elää empatiakyvyttömän ihmisen kanssa. Tosin etenkin kiltit ihmiset ovat hyviä kumppaneita empatiakyvyttömälle, koska osaavat toisen laittaa etusijalle ja omat (tunne)tarpeensa sivuun toistuvasti itsensä kustannuksella.
Lasten kohdalla on usein niin, että he eivät itse osaa sanoittaa tunteitaan. Ja reagoivat ja oireilevat usein voimakkaastikin, tietämättä itsekään miksi. He tarvitsevat aikuista, joka auttaa tunnistamaan ja sanoittamaan tunteita, purkamaan niitä oikein.
Aikuisten kanssa voi olla toisinkin. Ainakin, jos osaa kuvata tuntemuksiaan ja uskaltaa tehdä niin. Siksi ihminen, joka ahdistuu lasten seurassa, voi silti olla mitä mainioin kumppani aikuiselle. Toki on olemassa ihmisiä, jotka ovat oikeasti narsisteja tai empatiakyvyttömiä. Rohkenisin silti väittää, että heillä, jotka jatkuvasti törmäävät tällaisiin, on itselläkin jotain puutteita kommunikoinnissa tai parisuhdetaidoissa yleensä. Hyvään suhteeseen tarvitaan kaksi. Ja huonoonkin.
Vika ei ole aina itsessä kokonaan. Ei toisessakaan. Yritän kai vain sanoa, että empatiakykyisimmät ihmiset eivät tyydy syyttelemään toista empatiakyvyttömyydestä tai narsistisuudesta vaan yrittävät myös pohtia, miksi toinen näyttäytyy sellaisena. Voisiko itse toimia jotenkin toisin myös?
-
Apua, en siis tarkoittanut, että lasten kanssa ahdistuvat ihmiset olisivat empatiakyvyttömiä. >:D Vaan, että empatiakyvytön monesti ahdistuu lasten kanssa.
Kiitettävästi herättänyt keskustelua empatiakyvyttömyyden ns positiiviset puolet. Tosiaan, ei mikään asia itsessään ole automaattisesti hyvä tai huono. Tai mikään muukaan ominaisuus.
-
Tästä syystä esim lapsien kanssa empatiakyvytön ihminen ei koe oloaan luontaiseksi, vaan ahdistuu. Lapsi elää täysin tunteiden varassa ja kokee suurta turvattomuutta ihmisen kanssa, joka ei niihin pysty reagoimaan. Josta syystä esim narsistien lapsilla on paljon ongelmia ja lapsista kasvaa rikkinäisiä. Ja todennäköisemmin narsisteja.
Löytyisikö näihin väittämiin jotain viitettä vai onko tämä "musta tuntuu"-osastoa?
-
Tästä löytyy tutkimuksia. Empatiahan on opittu taito ja pohja sille alkaa muodostua jo vauvana. Miten vauvan tarpeisiin vastataan. Perusturva jää puuttumaan, eräänlainen lapsuusiän trauma.
-
"Empatia tarkoittaa kykyä ymmärtää mitä toinen ihminen kokee tämän näkökulmasta, eli itsensä asettamista
toisen henkilön asemaan. Empaattisessa vuorovaikutuksessa henkilö ymmärtää toisen henkilön tunteet."
Jo empatia pidetään wikipedian ylläolevan lyhen määrittelyn mukaisena käsitteenä, niin se on kovin ase mikä sadistilla voi olla.
:o
-
"Empatia tarkoittaa kykyä ymmärtää mitä toinen ihminen kokee tämän näkökulmasta, eli itsensä asettamista
toisen henkilön asemaan. Empaattisessa vuorovaikutuksessa henkilö ymmärtää toisen henkilön tunteet."
Jo empatia pidetään wikipedian ylläolevan lyhen määrittelyn mukaisena käsitteenä, niin se on kovin ase mikä sadistilla voi olla.
:o
Mut eikö empaattisist sadistit ole parhaita :D
-
Tästä löytyy tutkimuksia.
Minulla on hieman eri käsitys narsistisen vanhemman vaikutuksesta lapseen ja tämän ihmissuhteisiin aikuisiällä, siksi olin kiinnostunut mainitsemistasi tutkimuksista. Mutta ryhdyn siis toiveikkaasti googlettamaan.
-
Mietin tuota aloitusviestiä, onko lopulta kyse empatiakyvyn puutteesta, vai siitä että, samaa hakevat eivät ole löytäneet toisiaan.
Pikkasen sivuraiteille, mutta osin seuraten aihetta: itse olen masokistina pelkuri, jos sadisti olisi liian empaattinen (BDSM-jutuissa), jäisi mun kokemukset puolitiehen/alkuunsa. Eli liiallinen (mun näkökulmasta) empaattisuuskaan ei välttis ole hyvä (mulle).
-
Pikkasen sivuraiteille, mutta osin seuraten aihetta: itse olen masokistina pelkuri, jos sadisti olisi liian empaattinen (BDSM-jutuissa), jäisi mun kokemukset puolitiehen/alkuunsa. Eli liiallinen (mun näkökulmasta) empaattisuuskaan ei välttis ole hyvä (mulle).
Sadistisena Dominana tuo empaattisuus välillä häiritsee. Jos antaa sen liikaa vaikuttaa.
Välillä sellainen ristiriitainen tunne takaraivossa. Käsi nousee iskuun mutta mieli sanoo,älä se sattuu.
Pään sisältä täytyy kytkeä tietyt tunteet (suojeluvaisto) pois päältä, kuunnella vain turvasanaa ja reaktioita. Subspace vie ihmisen siihen tilaan missä ei kykene sanomaan yhtään mitään. Kotikuripiiskauksessa turvasanaa en edes anna.
Kyllä voi yhtä aikaa tuntea vahvaa empatiaa, myötätuntoa mutta silti jatkaa kovaakin armotonta piiskaamista. Omalle toiminnalleen tekee oikeutuksen esim ajattelemalla: hän tarvitsee tätä.
-
Täällä joku penäsi vanhemman D-miehen mielipiteitä.
Lapsen mieli on kehittymätön eikä se kykene käsittelemään näitä asioita.
Siksi nämä jutut eivät ole lasten asioita, eikä kyse ole todellakaan pelkuruudesta tahi siihen rinnastettavista asioista.
esimerkki:
"D-mies" Mr. Paukapää on varoitteluista huolimatta hakannut naisystävänsä siihen malliin että poliisi on soittanut paikalle lastensuojelun.
Aamupuurolla en kerro eskari-ikäiselle miksi olen tullut paikalle,totean vain MR.Paukapään lähteneen kotiinsa oli kiire töihin..
Unenpöpperöinen lapsi ei edes ymmärrä ettei talossa pitkäkestoisesti loisivalla työttömällä heebolla ole työkeikkoja..
Äidin naaman saamat vauriot ja muut mustelmat selitän liukastumisella ja kaatumisella jäisellä pihalla..
Mr.Paukapää pakoilee viikkokausia uskaltamatta tulla selvittelemään asioita,koska minä olen niin vaarallinen...
-
Täällä joku penäsi vanhemman D-miehen mielipiteitä.
Lapsen mieli on kehittymätön eikä se kykene käsittelemään näitä asioita.
Siksi nämä jutut eivät ole lasten asioita, eikä kyse ole todellakaan pelkuruudesta tahi siihen rinnastettavista asioista.
esimerkki:
"D-mies" Mr. Paukapää on varoitteluista huolimatta hakannut naisystävänsä siihen malliin että poliisi on soittanut paikalle lastensuojelun.
Aamupuurolla en kerro eskari-ikäiselle miksi olen tullut paikalle,totean vain MR.Paukapään lähteneen kotiinsa oli kiire töihin..
Unenpöpperöinen lapsi ei edes ymmärrä ettei talossa pitkäkestoisesti loisivalla työttömällä heebolla ole työkeikkoja..
Äidin naaman saamat vauriot ja muut mustelmat selitän liukastumisella ja kaatumisella jäisellä pihalla..
Mr.Paukapää pakoilee viikkokausia uskaltamatta tulla selvittelemään asioita,koska minä olen niin vaarallinen...
Niin, ei tainnut olla lainkaan kyse BDSM-toiminnasta. Kusipää pahoinpitelijä voi olla suuntautumisesta riippumatta.
-
Pikkasen sivuraiteille, mutta osin seuraten aihetta: itse olen masokistina pelkuri, jos sadisti olisi liian empaattinen (BDSM-jutuissa), jäisi mun kokemukset puolitiehen/alkuunsa. Eli liiallinen (mun näkökulmasta) empaattisuuskaan ei välttis ole hyvä (mulle).
Sadistisena Dominana tuo empaattisuus välillä häiritsee. Jos antaa sen liikaa vaikuttaa.
Välillä sellainen ristiriitainen tunne takaraivossa. Käsi nousee iskuun mutta mieli sanoo,älä se sattuu.
Pään sisältä täytyy kytkeä tietyt tunteet (suojeluvaisto) pois päältä, kuunnella vain turvasanaa ja reaktioita. Subspace vie ihmisen siihen tilaan missä ei kykene sanomaan yhtään mitään. Kotikuripiiskauksessa turvasanaa en edes anna.
Kyllä voi yhtä aikaa tuntea vahvaa empatiaa, myötätuntoa mutta silti jatkaa kovaakin armotonta piiskaamista. Omalle toiminnalleen tekee oikeutuksen esim ajattelemalla: hän tarvitsee tätä.
Näin se varmaan usein menee ja raja voi olla hiuksenhieno - mikä on ok, tai vähemmän.
-
En jaksanut lukea kaikkia tämän ketjun viestejä.
Miehen itsensä kannalta on tärkeää jakaa sitä empatiaa vain niille naisille ja miehille jotka sen ansaitsevat. Taitaa olla jotain vanhaa itämaista viisautta että sääli on sairautta. Ole kiltti hyville ja kusipää pahoille. Usein ne huonosti kohdellut sitten huutelevat että toi teki väärin. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
-
Niinhän sä Submit luuloittelet, mutta ei kaikki tieto ole täällä jaettavaksi ja mähellettäväksi tarkoitettu ... Skenen mittapuilla se suhde oli ihan täysverinen ja vuosikausia kestänyt 24/7 kovanluokan hd hyväksikäyttöhomma mutta tuosta casesta en avaudu julkisesti..
jotain häpyä silti olla pitää..
-
Niinhän sä Submit luuloittelet, mutta ei kaikki tieto ole täällä jaettavaksi ja mähellettäväksi tarkoitettu ... Skenen mittapuilla se suhde oli ihan täysverinen ja vuosikausia kestänyt 24/7 kovanluokan hd hyväksikäyttöhomma mutta tuosta casesta en avaudu julkisesti..
jotain häpyä silti olla pitää..
Ok. Itse en miellä mitään (ei konsensuaalisia) hyväksikäyttöhommia BDSM:ksi. Mut jos heidän mielestä oli, niin mitäpä siihen on sanomista. Eli uudelleen: kusipää voi olla, olipa suhdemuoto mikä hyvänsä.
Siis tuntematta tapausta tai henkilöitä.
-
Nii no oukei, mielipide tuokin., kusipää voi myös olla todella tunnettu hahmo..
Tietty mikäli mikäli alistaja/ alistettu suhde ei ole BDSM: suhde, no joku hyväksikäyttösuhde kuitenkii.....
enivei,,,
Mikäli kävisikin nii et skenestä joku hahmo löytäisi varttuneemmalla iällä jonkun ja seurauksena et ku kaikki kuut,tähdet,planeetat olisikin konjunktios ja kemiat natsaisi yhteen et pitäisi käydä papin puheilla virallistamassa siis rengastamassa liitto varman vakuuden merkiksi et nyt natsas ja isosti nii se ei tuolla logiikalla varmaankaan myöskään ole BDSM suhde enää...???
Vaikka en ole siis kutsulistalla nii toivottaisin silti pariskunnalle paljon onnea ja hyvää yhteistä tulevaisuutta...
en olisi takanapäin kateudesta vihreänä mussuttamassa kaikenlaisia höpöhöpöjuttuja...
näinhän sitä siis huhutaan.....
juu ja muistan toki kun ensimmäisen kerran näin Wäiskin bileissä Perhiksen...
Upea ilmestys punaisessa asusteessaan valaisi puolet yläkantta ja kyllä sen heti huomasi et auuts ku otti eräille luonnon päälle ku "Mansen hottis" tuli framille:)
-
Empatiakyvyttömyys on ainakin itselle melkolailla totaalinen dealbreaker, siis tarpeeksi pitkälle vietynä. Koen, että empatiakyvyttömyys ruokkii henkilön itsekkyyttä ja oman navan tuijottelua, ja silloin on kyllä kinkyilykanssakäyminen pidemmän päälle melko hankalaa: en usko, että yksikään kinkyilysuhde pidempään jatkuessa sujuisi millään tapaa haasteitta, ja tällöin on arvokasta että dom ymmärtää esimerkiksi ylittäneensä rajat, vaikkakin sitten vahingossa. Empatiakyvyttömältä ihmiseltä saattaa tällöin tulla lähinnä kiukuttelua, subin syyllistämistä tai muuta epäasiallista käytöstä.
Empatiakyvyn omaava ihminen osaa katsoa sen yli, että ei ole sinällään tehnyt mitään tahallaan väärin, vaan toinen henkilö kokee juuri sillä hetkellä ja juuri siinä tilanteessa huonoa mieltä.
-
Niinhän sä Submit luuloittelet, mutta ei kaikki tieto ole täällä jaettavaksi ja mähellettäväksi tarkoitettu ... Skenen mittapuilla se suhde oli ihan täysverinen ja vuosikausia kestänyt 24/7 kovanluokan hd hyväksikäyttöhomma mutta tuosta casesta en avaudu julkisesti..
jotain häpyä silti olla pitää..
Ei varmaan kannata viitata sellaisiin asioihin tai suhteisiin, joista ei sitten kuitenkaan aio kertoa kaikkea mitä pitäis kertoa että keskustelu vois edetä.
IKRM
-
no totean vain että kinkyelämää on kyllä myös ns. skenen sisäpiirin ulkopuolella ja he eivät halua asioitansa jaettavaksi ja retosteltavaksi ..
sivusta on toki hyvä huudella vaikka mitä ja pilkata toisia kun oma rohkeus kohdata opmat mokansa jää lähtötelineisiin
täs vastaus et tää sivuraiteille viety keskustelu palaisi takaisin pääraiteelle...
antoisaa kinky wknd kaikille
-
no totean vain että kinkyelämää on kyllä myös ns. skenen sisäpiirin ulkopuolella ja he eivät halua asioitansa jaettavaksi ja retosteltavaksi ..
sivusta on toki hyvä huudella vaikka mitä ja pilkata toisia kun oma rohkeus kohdata opmat mokansa jää lähtötelineisiin
täs vastaus et tää sivuraiteille viety keskustelu palaisi takaisin pääraiteelle...
antoisaa kinky wknd kaikille
Aika harva raiskaaja myöntää avoimesta, että on raiskaaja - aina on joku "syy". Ja perheväkivallan harjoittajatkin ovat aina syyttömiä "akka/lapsi/mies ärsytti, oli pakko". Kukaan tuskin täällä kiistää mahdollisuutta, että jotkut harjoittavat väkivaltaa BDSM:n nimissä. Mutta jos puhutaan "skenen mittapuusta" niin skenelläkin pitäisi olla oikeus päästä sanomaan sanottavansa.
-
epäonnistunut sessio ja sen luoma
mustasukkaisuus velloo myös täällä skenessä..
mutta kun pitäisi olla joka keta sit niin kinkyä niin kinkyä ja joka käänteessä että..
takakosto ei ole täälläkään harvinaista herkkua ja koston koventamiseksi masinoidaan tukitoimiin se oma ystäväpiiri tahi välikappaleena käytetään ketä vain...
kulissien putoamisen pelko on se suurin huolenaihe,nehän on usein luotu suurellakin vaivalla ja vuosien työllä...
olisihan se todella kamalaa mikäli huomattaisiin,että se oma anti ei tiettävästi sittenkään ollut riittävällä tasolla...
kupla särkyisi ja .....
kenties ketään loukkaamatta asian voi esittää myös näin....????
keski-ikäinen mies menee autokauppaan etsimään permiumluokan ylittävää autoa.....
vanha luotettava kiesi on tehtävänsä tehnyt, kaikenlaista kremppaa,nitinää ja natinaa riittää eikä se jakopääkään enää ilman suurta remonttia toimi kuin parhaimpina vuosina..kiesi on siis laitettu jobbarille vaihtoon ja nyt ollaan uutta katselemassa..
kierreltyään ja kaarreltuaan aikansa autohallissa lipevän näköinen myyjä vaivautuu viimein paikalle..
ensin esitellään se naapuripaikkakunnan vanha vossikka,joka puunattuna ja puleerattuna on näyttävästi tyrkyllä,mutta silti siitä näkee et takana on pitkä pätkä matkaa, kohtuullisiakan vuosia ei ole paljoa jäljellä..
seuraavaksi kierros kohdentuu maakunnan menomestojen ympärillä surraneeseen ja pörränneeseen lauluautoon,historiikiltaan hivenen epämääräiseen seurueen maineeseen linkitettävään linttaan..
Mies on ymmällään,eikö parempaa löydy..
viimeinen katselmus tehdäänkin ulkomaiseen sport-malliseen tuning-varusteltuun urheiluautoon.
on lintulautaa,levikettä ,spoikkua, bassoelementtiä,isoa pakoputkenpäätä, kaikenlaista kimallusta ja blingbling-hilppettä ja erikoisleveetä rimssiä renkaineen.. sisällä tuoksuu määrittelemätön tuoksu,ei uuden auton vaan kumin nahan muovin ja hajusteen sekoitus..
ainoa haittapuoli on se oikeanpuoleinen ohjaus,mutta senkin myyjä selittää lipevästi-selkeä drifting-pelihän tää on...
kauppoja ei synny...
korttelin toisessa päässä on pienehkö halli jonka pihalla seisoo todella laadukas kulkupeli..
siittä löytyy pellin alta mallisarjannsa suurin moottori, sisällä nahkapenkit ja lähemmin tarkasteltuna sport-mallin alusta..
ulkoisesti auto ei eroa mallisarjan halvimmasta ensisilmäyksellä,mutta kotvasen katseltuaan mies huomaa että kyllä siinnä joitakin eroavaisuuksia myös on.
erot ovat vain niin hienopiirteisiä,että niitä on asiaan vihkiytymättömän vaikeaa nähdä.
mies päätyy koeajolle. jo ensimmäinen moottorin murahdus saa miehen hykertelemään tyytyväisyyttäänsä ..
silti mies ei tee päätöstänsä heti.
kotimatkalla mies miettii syntyjä syviä,olisihan se tuollainen auto todella mukava ja siittä myös varmasti pitäisin kaikin tavoin hyvää huolta..
kotipihaan saapuessaan naapurin bodarijantteri huikkaa kolmiraitaisen kyrvänjatkeensa vierestä et eikös köyhälle autoa löytynytkään??
pari päivää mietittyään mies palaa sen pienehkön hallin pihalle, missä tuo laadukas ja riittävästi luxusta sisältävä kulkupeli yhä seisoo..
noustessaan autostaan kotipihallaan naapurin aidan ylitse kuikuileva katse saa miehen miltei hymyilemään,siittäs sait..
-
"Katkera exä" tuntuu olevan kestoselitys aina kun joku kertoo tulleensa kohdelluksi kaltoin.
Mitäpä jos ihminen on tullut kohdelluksi kaltoin - vaikka kukaan ei ole psykonarsissi tai ULTIMATE TRUE SADIST? Jos ollaan vaan ihmisiä, jotka tekee virheitä ja toimii joskus itsekkäästi. Jokainen meistä on ollut joskus toiselle julma, ja sillä ihmisellä on oikeus loukkaantua ja tuntea tunteita. Eksiltäkin voi pyytää anteeksi, ettei osannut kommunikoida oikein jotta lopputulos olisi ollut parempi.
-
juu ja muistan toki kun ensimmäisen kerran näin Wäiskin bileissä Perhiksen...
Upea ilmestys punaisessa asusteessaan valaisi puolet yläkantta ja kyllä sen heti huomasi et auuts ku otti eräille luonnon päälle ku "Mansen hottis" tuli framille:)
Kohta oon 30 ja rupsahtanut, enkä oo enää kellekään uhka tai kelpaa kenellekään ;D
-
Höpöhöpö...sinulla oli vain koulut kesken..
Ei siihen voi mennä babyjä tekaisemaan...
Maltti on valttia..
Treveisin
Vanha ränttätänttä kääkkä ;D
-
Empatiakyvytön Dom
Otetaan esimerkkitilanne. Subilta on kuollut läheinen ihminen ja hän on täynnä surua ja tuskaa. Hän kertoo Domilleen, ettei pysty vähään aikaan sessioimaan, vaan haluaa keskittyä suremiseen. Miten empatiakykyinen Dom reagoisi? Hän ymmärtäisi subin tunteet ja sen hetkisen olotilan, olisi ehkä jopa surullinen subi puolesta. Hän ymmärtäisi antaa subille omaa tilaa, ei painostaisi sessioon, ei alkaisi haukkumaan subia huonoksi subiks. Hän tarjoaisi ehkä ja toivottavasti tukea subille ja olisi valmis kuuntelemaan subia.
Toisena esimerkkinä. Dom ylittää subin rajan sessiossa tai tekee yhtäkkiä jotain sellaista, josta ei olla etukäteen sovittu. Sub pelästyy ja alkaa itkeä. Empatiakykyinen Dom on aidosti pahoillaan ja pyytää anteeksi. Hän ymmärtää, että on tehnyt väärin ja myöntää sen. Hän antaa subille jälkihoitoa asian tiimoilta eikä jätä häntä. Hän ottaa opikseen, eikä toimi yllämainitun tavoin jatkossa.
(https://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=22449;type=avatar) - Perhis, joka toivoo löytävänsä sen empatiakykyisen Domin.
Molemmat esimerkit ovat läpikäytyjä asioita (vieläkin ajankohtaisia), ja yksi asia mihin olen domin roolissa törmännyt, on se että miten suhteutat sen tilanteeseen.
Lähimmäisen menetys, on rankka asia ja pitää antaa aikaa surra ja käsitellä se kaikessa rauhassa.
Kuitenkin huomaan törmääväni ajatukseen, että "kuinka rankan session voin nyt toteuttaa. Onko se liikaa, ottaen huomioon mitä viime aikoina on tapahtunut" ja subi ei välttämättä kaiken sen surun keskellä osaa edes sanoa että miten hän suhtautuisi vaikkapa kunnon piiskaus ja kuritus sessioon, mikä voi nostaa tunteita pintaan. Joten tässä hengessä sanoisin että empatiakyky domilla, on olennainen, ellei ehkä jopa tärkein ominaisuus mitä vaaditaan.
Ylipäätänsä, uskon että domi voi parhaiten sessioida subin kanssa, kun ajattelee että kaikki mitä hän heittää subille, on hänen valmis myös itse pystyttävä ottamaan ne vastaan. Subi kuitenkin on yleensä se, joka on domin armoilla, sidottuna todenäköisesti täysin kykenemätön taistelemaan vastaan tai vaikuttamaan session kulkuun. Domilla on suuri vastuu tässä, kenties paljon suurempi kuin mitä ihmiset osaavat ajatella.
-
Subin itsemurhasta on äärimmäisen vaikeaa toipua..edes vierineet vuodet eivät poista sitä kaipausta mikä tulee aina mieleen ottaessani subin tekemän poronsarvikahvaisen lahjapuukon käteen..yhtä hankalaa on toipua aiheettomista syytöksistä kun pyydettynä ja viimein polvillaan rukoiltuna auta minua...
No ... haudan takaa ketään ei saa pois mutta valitettavasti täytyy todeta etteivät kaikki ole sen kaikkivaltaisen avituksen ja ohjailun arvoisia mikäli lähtökohtainen tilanne on vannottu ja valehdeltu päin naamaa...
eli oppia ikä kaikki :)
-
Jäin mietiskelemään empatiakyvyttömyyttä ja tilanteita, joissa ihminen vaikuttaa empatiakyvyttömältä. Mulla on omakohtaista kokemusta sessioimisesta ihmisen kanssa, joka oli huolehtiva ja ihana ja empaattinen. Paitsi, jos tapahtui jotain oikeasti ikävää (mua esimerkiksi sattui vahngossa ihan liikaa). Näissä tilanteissa ko. ihminen ei pystynyt auttamaan mua ollenkaan. Jäin siis täydellisen yksin. Mun tulkinta on, että hän ei kyennyt kohtaamaan omaa epäonnistumistaan eikä mun pahaa oloa. Ei siksi, ettei olisi välittänyt, vaan koska se tuntui liian kurjalta. Kyseessä ei silloin ole empatiakyvyttömyys (itseasiassa ehkä ihan sen vastakohta), eikä ko. tilanteita oikein olisi voinut ennakoida. Lopputulos on tietenkin mun kannalta sama, mutta kaiketi se mitä yritän tällä sanoa, on että toista ei opi tuntemaan muutoin kuin tutustumalla. Ei sen toisen harteille voi laittaa vaatimusta osata etukäteen kertoa kaikkea itsestään ja reaktioistaan. Ja näiden leikkien leikkiminen sisältää hallitun riskin ottamista ja seurausten kantamista ihan omin pikku hartioin...
Niin… Liian monet kerrat olen ollut vieressä kuuntelemassa empatiakyvyn ylistystä. Pohja-ajatuksena (totta kai), että mitä enemmän empatiaa on, niin sitä parempi henkilö on. Toki enemmän taakkaa kantava kameli on toiselle arvokkaampi, mutta missä kohdassa kulkee itsekkyyden raja? Mitä tapahtuu, kun toisten murheet itseensä imevän kamelin selkä on katkeamassa? Kenties pian huomaakin, että ennen aina niin vieressä kulkeneen kamelin tilalla on maan rajassa makaava läjäkasa, jonka hyötyarvo on laskenut pohjalukemiin? Kyseessä lienee paska yksilö, kun ei ollutkaan valmis ottamaan taas lisää murheiden taakkaa…
Toki toisen murheita voi ottaa vastaan myös vapaaehtoisesti. Kuka nyt ei olisi kiinnostunut rakkaan ihmisen sielun elämästä? Kumppaniahan suorastaan kuuluu tukea myös vastoinkäymisissä. Lopulta, jokaisen yhdessä kuljetun kilometrin varrella tajuaa kantavan yhä enemmän, kuten pyyteettömiä natsoja ja lopulta havahdut hiljaiseen oletukseen vastaamisesta toisen onnesta.
Se, että vapaaehtoinen murheiden vastaanotto on perustunut matkan alussa sen hetkiseen kokonaistaakkaan, on jo unohtunut ja siitä tulikin kenties itsestäänselvyys. Elämässä on kuitenkin enemmän kuin vain yksi vaativa ihminen, jonka tarpeet huutavat tyydytystä. Joskus nuo tarpeet ilmestyvät eteesi pyytämättä ja samaan aikaan. Pian löydätkin itseäsi makaamassa yksin keskellä olohuoneen lattiaa. Suu auki, kuin rannalla olevalla kalalla. Keho liikkuu, mutta raskas mieli ei pysy mukana.
Siinä sitten yrität pitää nenäsi juuri ja juuri veden yläpuolella, hahmottaen sinuun takertuvien ihmisten määrää. Pian muistiisi palautuu lentokoneessa kuultu ohje: happinaamari vedetään ensin itseesi ja vasta sitten vieressä istuvien lasten naamaan. Jatkat viimeisillä voimillasi pysymistä pinnalla, mutta tajuat, että jotkut pohjalle vievistä siteistäsi on vielä katkaistava. Säästät holhottavat ja abortoit muut, toivoen heidän pysyvän veden pinnalla omillaan.
Hoipertelet tyylistä välittämättä eteenpäin ja rukoilet, jottei seuraava vastaantulija tarvitsisi sinulta enää yhtään mitään. Sillä sellainen tuntuu yhtä pelastavalta kuin sukeltajan valo mutaisen joen pohjassa.
Kaunista? Tuskinpa.
Ja mitähän satunnaiset elämäsi ohikulkijat sanoisivat sinusta nähdessä epätoivoiset viimeiset metrisi? Noh, väliäkö sillä, koska he eivät nähneet koko matkaa, lähdöstä puhumattakaan.
-
Jos ollaan vaan ihmisiä, jotka tekee virheitä ja toimii joskus itsekkäästi. Jokainen meistä on ollut joskus toiselle julma, ja sillä ihmisellä on oikeus loukkaantua ja tuntea tunteita.
Hyvä viesti ja monta asiaa, josta tekisi mieli ottaa kiinni. Virheidentekemisestä samaa mieltä: ei tarvitse olla psykonarsissi tehdäkseen virheitä, eikä toista satuteta aina tahallaan - se on ihan hyvä ymmärtää. Toisaalta, tässä tullaan mun mielestä siihen, että asiassa on kaksi puolta:
- Satutetun tai loukatun tulee hahmottaa, että se toinen ei tehnyt asiaa tahallaan. Ei kukaan meistä ole kuitenkaan virheetön tai erheetön ihminen. On melko julmaa loputtomiin olla vihainen asiasta, joka ei ollut tahallinen teko - tai ainakin silloin, jos se oma vihaisuus kanavoidaan ikävällä tavalla.
- Satuttajan tai loukkaajan tulee ymmärtää se, että toinen saattaa asiasta silti tosiaan loukkaantua, ja tosiaan tuntea niitä tunteita. Ja siihen, kuten yllä mainitaankin, oikeus. Tällöin sen vahingossa toista satuttaneen tulisi, tiettyyn pisteeseen asti, ymmärtää loukatun tunteita - pahinta on se, että aletaan itse valittamaan siitä, että toinen suuttuu tai loukkaantuu ihan vaan vahingosta.
Mutta näissä tilanteissa mun mielestä se empatiakyvyttömyys nimenomaan nouseekin esiin.