BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 08.09.2019, 19:37
-
Valitsisitko kirjan kansien perusteella?
Sain kunnian kirjoittaa kolumnin päivänä, jolloin vietetään myös kansainvälistä lukutaitopäivää. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat minulle tärkeitä harrastuksia. Niitä on myös kiittäminen lähes kaikesta, mitä olen saavuttanut. Ihminen on vähän kuin kirja. Sivuja kertyy lisää vuosien varrella. Jokainen lukee niitä omien kokemuksiensa pohjalta tulkiten. Vanhat sivut saattavat omiinkin silmiin näyttää eriltä, kun aikaa kuluu. Kaikki eivät tykkää lukea. He katsovat vain kuvat. Osa pitää arvostettuja kirjoja hyllyssä esillä, vaikka todellisuudessa eivät ole avanneetkaan niitä tai kiinnostus kirjaa kohtaan on lopahtanut jo vuosia sitten. Toiset haluavat lukea paljon erilaisia kirjoja. Ahmivat teokset alusta loppuun samalla istumalla. Toisille kelpaa vain suosikkikirjailijan hengentuotokset. Joillakin kaikki kirjat jäävät kesken. Kaikki eivät ole löytäneet omaa genreään. Jotain analogiaa seuranhakuun ja parisuhteisiin havaittavissa?
Suomessa lähes kaikki aikuiset osaavat lukea ja kirjoittaa. Sisälukutaidossa olisi kuitenkin parantamisen varaa. Lukuinnon puuttuminen on useassa tapauksessa johtanut siihen, että sinänsä lukutaitoisella ihmisellä ei ole riittävästi edellytyksiä ymmärtää täysin lukemaansa. Aina siihen ei pysty, vaikka lukuintoa olisikin ollut, kun luetunymmärtämistä häiritsee muut tekijät. Viime aikoina on ollut viitteitä siitäkin, että digitalisaatio on johtanut entistä heikompaan luku- ja kirjoitustaitoon. Viestintä on muuttunut; on mahdollista lähetellä ääniviestejä, korvata sanoja hymiöin tai kuvin ja some tukee vähäsanaista viestintää. Taitavimmat osaavatkin tiivistää paljon asiaa muutamaan sanaan, mutta tällöin vaaditaan aina tulkintaa. Monen tulkinta onkin erilainen, kun ajatus viestin takana on alun perin ollut.
Kinkyjen keskuudessakin tuntuu olevan voimakasta kahtiajakoisuutta lukemisen suhteen. Siinä, missä toiset halajavat kuulla enemmän ihmisestä profiilissa ja kannustavat kirjoittamaan foorumille ja lisäämään sisältöä deitti-ilmoihin, toiset ilmoittavat kaikista useamman kappaleen teksteistä, etteivät jaksaneet lukea loppuun. Seuranhaun yhteydessä toisille riittää tarakan tarkistaminen, toiset tahtovat ratsata myös kirjahyllyn tutustuessaan. Onneksi nämä eivät sulje toisiaan pois ja molemmat ovat toki ihan valideja tapoja valikoida potentiaalisia kumppaneita. Mikä nyt ketäkin eniten puhuttelee. On kuitenkin kiistatonta, että usein toimivat kinkysuhteet kaipaavat poikkeuksellisen paljon kommunikointia. Aina sitä ei ole mahdollista tehdä kasvotusten. Silloin itsensä ilmaisu kirjallisesti ja toisaalta toisen viestien lukeminen on kultaakin kalliimpi taito, jotta molemmat pysyisivät kartalla siitä, missä mennään ja millaiset toisen tuntemukset ovat.
Välimerkkiseksuaalina olen välillä hyvin surullinen siitä kehityksestä, mitä netissä kirjoittamisessa on havaittavissa. Teksti on usein huolimatonta ja vaikealukuista. Pisteet ja pilkut puuttuvat tai niitä käytetään miten sattuu. Samoin ison kirjaimen tuottaminen on lähes mahdotonta joillekin. Tähän on varmaan monia syitä. Jollakin tietotekniset valmiudet ehkä laskevat kirjallisen ilmaisun tasoa. Toisella riittää rohkeus kurkistella tällaiselle syntiselle foorumille vain tukevassa humalatilassa. Viestejä saatetaan paukuttaa myös niin voimakkaassa tunnetilassa, oli se sitten kiihotusta, vihaa tai innostusta, että eihän siinä silloin osu näppäimiin! Jonkun mielestä oikeinkirjoitus on tärkeää lähinnä äidinkielen tunnilla. Luki- ja kirjoitushäiriöt ovat varsin ymmärrettäviä selityksiä, enkä missään nimessä halua väheksyä sellaisesta kärsiviä. Osaaminen ja viitsiminen ovat eri asioita. Jälkimmäistä kaipaisi usein enemmän, jotta edellä mainittu voisi tulla esiin.
Kun niuhotetaan kirjoitusasusta, moni varmaan miettii, että mitä väliä? On sillä. Monellekin. Tiedän, että en ole ainoa, jota välimerkittömät tajunnanvirrat ja yhdys sana virheitä vilisevät tekstit häiritsevät. Joskus olen vihainen itselleni siitä, miten tärkeänä pidänkään selkeää kirjallista ilmaisua. Pyrin suhtautumaan ihmisiin ennakkoluulottomasti ja näkemään kokonaisuuksia hyvine ja huonoine puolineen. Silti minun on joskus vaikea nähdä ihminen kirjoitusvirheiden takana. On hyvin mahdollista, että sama ihminen tekisi minuun positiivisen vaikutuksen, mikäli pääsisin keskustelemaan nokatusten. Ihmisillä on kovin erilaisia vaatimuksia potentiaalisille kumppaneilleen. Onko ihan kamalaa asettaa sellaiseksi hyvä kirjoitus- ja keskustelutaito?
Kirjoittamisen ohella luetunymmärtäminen on tuntunut vaikeutuvan koko ajan. Itseään fiksunakin pitävät ihmiset ovat liian usein kiinnostuneempia siitä kuka kirjoittaa, kuin mitä hän oikeastaan on kirjoittanut. Identiteetit ratkaisevat, eivät sisällöt. Tämä tekee järkevän keskustelun aiheesta mahdottomaksi, kun kritiikki kohdistetaan asian sijaan henkilöön. Toki rivien välissä voi lukea kaikenlaista, mutta joillekin voisi olla hyödyllistä lukea teksti kirjoittajan nimimerkki piilottaen, ennen tunteen, yleensä vihan, vallassa vastaamista.
Kuinka tärkeää kirjoitusasu on sinulle? Voiko puutteellinen kirjoitustaito olla deal-breaker? Ymmärretäänkö tekstisi usein väärin? Oletko huomannut itse tehneesi virhearvioita ihmisistä tai heidän mielipiteistään? Valitsetko kirjan kansien perusteella, katsotko myös kuvat vai haluatko lukea joka rivin? Entä rivien välit? Onko nimimerkki kirjoituksen tärkein vai vähämerkityksisin osa?
(https://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=26144;type=avatar) -lemmikki *kiristää nutturaansa ja teroittaa punakynäänsä*
-
Minusta hyvän kirjan suojapaperin liepeet sisältävät ainakin yhden rintakuvan, heh. Sitten vakavammin... Itse olen ihan tosissani pohtinut, että vastaisinko deitti-ilmoitukseen, jonka otsikko päättyy pisteeseen. Vastaukseni on toistaiseksi lukitsematta.
Tämän foorumin päämediana toimii teksti, niinpä toki kirjoitustaito (sekä luetun sisäistäminen) korostuvat melkoisesti. Koulutus ja neuroottisuus* paistavat läpi. Vanhemmalla iällä olen kuitenkin noteerannut naiset, joilla on ns. lehmän hermot. Valitettavasti sellaisia tapaa lähinnä työpaikoilla.
Mikä tulee empiiriseen kokemukseeni, niin väite, minkä mukaan itsensä huonosti kirjallisesti ilmaisevat naiset ovat hyviä suullisessa kommunikoinnissa ja päin vastoin, yleisesti pitää paikkansa. Siispä yhdessä asuvilla tai livenä seuraa etsivillä ovat kenties erilaiset preferenssit sekä yhteensopivuudet.
Täällä periferiassa asuvana täytyy osata viestiä ainakin jollain tavalla, sillä elämän rakkauteen ei ulko-ovella törmää. Ja kun kerran kaikki subini ovat asuneet pk-seudulla, niin kommunikointitaidot kirjallisesti ovat osoittautuneet suhteita pidentäväksi tekijäksi.
Tänä päivänä fyysisen hyllyyn sisältö kertoo toki jotakin, mutta sähköistyvä kuluttaminen näkyy siinäkin. Itselläni on hankittuna sähköisenä ainakin puolet englanninkielistä kirjallisuudesta. Mitä kirjahyllyni sisältö kertoo sitten vieraille? Noh, kenties jotakin harrastuksista sekä muutamista höpöhöpökirjoista, joilla on lähinnä tunnearvoa. Tiedän myös kirjoittavani eri asioita kuin luen ja toisinpäin.
Tällä foorumilla olen havainnut, että kirjoittajan nimimerkillä saattaa olla enemmän merkitystä kuin viestin sisällöllä. Harmi juttu, mutta tällainen se ihminen nyt vain on. Enkä jaksa tässä enää jauhaa kaikennäköisistä vahvistusharhoista sekä muista vinoumista...
______________________________________
* Huom. En väitä, että neuroottisuus sellaisenaan olisi hyvä tai paha asia.
-
Laitoin kerran viestiin vahingossa sekaan yhden hymiön. Hyvä ettei vastaanottaja räjähtänyt tuolillaan. En siis hallitse hymiöiden käyttöä nykymalliin.
Suurella lukunopeudella ei huomaa likikään kaikkia kirjoitusvirheitä. Jos on hyvä kuva eli koreat kannet, niin vähempikin teksti saattaa riittää kiinnostuksen herättämiseen.
-
Takakannen tekstin yleensä luen, ja jos vaikuttaa sen mukaan mielenkiintoiselle ja hyvälle, niin saatan ostaa kirjan. Jos sellaista ei ole (esimerkiksi kirppareilla on paljon tällaisia kirjoja), niin sitten avaan kirjan satunnaisesti jostakin keskiaukeamalta, ja luen kokonaisen aukeaman. Jos kirjoittajan tapa kirjoittaa vaikuttaa hyvältä, saatan ostaa sen kirjan.
Jos kyse on taas e-kirjoista, niin olen täysin sen varassa, mitä arvostelut kertovat, ellen voi lukea sample tekstiä.
Jos valitsisin kirjan pelkästään kannen perusteella, niin suurin osa kirjoista, joista pidän jäisi lukematta kokonaan. Hyvänä esimerkkinä on Harry Potter kirjojen kannet. Se taide niissä on mielestäni jotakin psykedeelisen hirveää, ja luotaantyöntävää.
Edit: ja siis tarkoitin nimenomaan Suomessa varhaisella 2000 luvulla julkaistuja Harry Potter kirjoja.
-
Joskus olen vihainen itselleni siitä, miten tärkeänä pidänkään selkeää kirjallista ilmaisua. Pyrin suhtautumaan ihmisiin ennakkoluulottomasti ja näkemään kokonaisuuksia hyvine ja huonoine puolineen. Silti minun on joskus vaikea nähdä ihminen kirjoitusvirheiden takana. On hyvin mahdollista, että sama ihminen tekisi minuun positiivisen vaikutuksen, mikäli pääsisin keskustelemaan nokatusten. Ihmisillä on kovin erilaisia vaatimuksia potentiaalisille kumppaneilleen. Onko ihan kamalaa asettaa sellaiseksi hyvä kirjoitus- ja keskustelutaito?
Suloinen helpotus kuulla, että joku muukin kärsii tästä perisynnistä :)) Typoja sattuu kaikille eikä ne kielioppivirheetkään nyt niin sietämättömiä ole, varsinkaan vapaammassa tekstilajissa (juu en kirjoita kirjakieltä nettiin itsekään), vaikka monesti ilmeisen tahattomina särähtävätkin korvaan. Mutta jos toinen ei osaa sujuvasti ilmaista itseään kirjallisesti, omia ajatuksiaan, tunteitaan ja toiveitaan, se on mulle henkilökohtaisesti massiivinen turn off. Häpeällisen usein se on myös syy siihen, että pidän toista ylipäätään vähemmän huomion arvoisena kaverina. Suoraan sanottuna, ja tiedän ettei se ole reilua, minun selkärangastani nousee olettamus toisesta jollain tavalla tyhmänä ja tyhjänpäiväisenä tyyppinä. Rumaa, mutta niin se vain on, vaikka kuinka yritän ennakkoluulojani oikoa. Tiedänhän minä sen, että kankeaan kirjoittamiseen voi olla monia muitakin syitä kuin kognitiivinen impotenssi tai piittaamattomuus.
Asian valoisa puoli on se, että taidokas kirjallinen itseilmaisu on aina ollut mulle enemmän kuin sata seksikästä kuvaa. Sanat on parhaimmillaan parasta pornoa :love:
Whoop lukutaitopäivän huomioimiselle ja kiinnostavan kulman esiin nostamiselle! :-*
-
Tärkeintä on kuka kirjoittaa, ei mitä.
Onhan nettifoorumi taistelutanner jossa omat sulat pörhennetään ja muut nuijitaan.
Kansilla taitaa olla joku merkitys, tämä kirja on myynnissä eri kansilla Atlantin eri puolilla:
Outgrowing God By RICHARD DAWKINS
-
Tärkeintä on kuka kirjoittaa, ei mitä.
Onhan nettifoorumi taistelutanner jossa omat sulat pörhennetään ja muut nuijitaan.
Tämä on mielestäni perin outo ilmiö. Samaan aikaan, kun suvaitsevaisuutta peräänkuulutetaan henkeen ja vereen, toisten mielipiteet sivuutetaan, koska kirjoittaja on valkoinen hetero / väärän puolueen edustaja / eri yhteiskuntaluokkaan kuuluva tai mitä ikinä. Välillä tuntuu, että keskikastiin kuuluminen millä tahansa akselilla on suurin synti ja loukkaus kaikkea erilaisuutta kohtaan.
Kunpa joskus taas asiat riitelisivät ihmisten sijaan.
Suloinen helpotus kuulla, että joku muukin kärsii tästä perisynnistä :)) Typoja sattuu kaikille eikä ne kielioppivirheetkään nyt niin sietämättömiä ole, varsinkaan vapaammassa tekstilajissa (juu en kirjoita kirjakieltä nettiin itsekään), vaikka monesti ilmeisen tahattomina särähtävätkin korvaan. Mutta jos toinen ei osaa sujuvasti ilmaista itseään kirjallisesti, omia ajatuksiaan, tunteitaan ja toiveitaan, se on mulle henkilökohtaisesti massiivinen turn off. Häpeällisen usein se on myös syy siihen, että pidän toista ylipäätään vähemmän huomion arvoisena kaverina. Suoraan sanottuna, ja tiedän ettei se ole reilua, minun selkärangastani nousee olettamus toisesta jollain tavalla tyhmänä ja tyhjänpäiväisenä tyyppinä. Rumaa, mutta niin se vain on, vaikka kuinka yritän ennakkoluulojani oikoa. Tiedänhän minä sen, että kankeaan kirjoittamiseen voi olla monia muitakin syitä kuin kognitiivinen impotenssi tai piittaamattomuus.
Asian valoisa puoli on se, että taidokas kirjallinen itseilmaisu on aina ollut mulle enemmän kuin sata seksikästä kuvaa. Sanat on parhaimmillaan parasta pornoa :love:
Whoop lukutaitopäivän huomioimiselle ja kiinnostavan kulman esiin nostamiselle! :-*
Onneksi en ole ainoa. Itse en leimaisi edes tyhjäksi tai tyhjänpäiväiseksi, mutta kokisin keskinäisen kommunikaation ongelmalliseksi. Itselle kun sanojen käyttö on hyvin tärkeää ja kaipaan viestintään monipuolisuutta.
Toisaalta, onpa joskus tullut vastaan myös tilanteita, joissa kirjoitellen kipinät sinkoilee, mutta kasvotusten törmätessä taika katoaa. Netissä saatu kuva on ollut täysin eri, kuin livenä esiintyvä ja on melkein hihityttänyt, kun on ajatellut, miten pahasti olenkaan erehtynyt.
Sanat toimivat minullekin. Niin ääneen lausutut, kuin kirjoitetutkin. Niidenkin suhteen olen kuitenkin aika nirso; turn-offeja voivat yhtäkkiä olla teennäisyys tai käsikirjoituksen maku, englannin liika lainaaminen tai murre. Jos pitäisi yrittää sessioida englanniksi suomenkielisen henkilön kanssa, siitä ei tulisi mitään. Toisille se kuitenkin toimii.
Kauneimmat sanat voivat joskus olla enemmän kuin kosketus. Korvaavat silityksen tai hyvänkin esileikin. Saavat erinäisiä nesteitä virtaamaan, olivatpa ne liikutuksen kyyneleitä tai jotain säädyttömämpää.
Laitoin kerran viestiin vahingossa sekaan yhden hymiön. Hyvä ettei vastaanottaja räjähtänyt tuolillaan. En siis hallitse hymiöiden käyttöä nykymalliin.
Tämä. Hyväntuulisesti heitetty hymiö saatetaan yhtäkkiä tulkita siten, että naurat ihmiselle tai et ota mitään vakavasti. Jos viestii vain hymiöin, on väärän tulkinnan riski melkoinen.
-
Ai niin.. Ja siitä kirjahyllystä..
Itse olen niin outo, että pidän osan kirjoista piilossa ovien takana. Olisipa hienoa omata hyllymetreittäin kaunokirjallisuutta. Sen sijaan minun hyllyjäni täyttää Aku Ankat, pitkä rivi 1900-luvun alun suomalaista kirjallisuutta, pari metriä historian kirjasarjoja ja tolkuttomasti luontoaiheista tietokirjallisuutta. Niiden kyljessä vielä sulassa sovussa teinikirjasarjoja (Sweet Valley High, jos joku haluaa hihitellä tolle tiedolle), henkimaailman hommia ja puhkiluettuja heppakirjoja sekä kasa uudempia pokkareita.
Kokonaisuudesta voinee päätellä joko todella paljon tai ei yhtään mitään. Ehkä sen, että minusta ei yhdessä yössä ota selvää ja saatan olla vähän nörtti.
-
Pakko tunnustaa, että olen Lemmyn ja Pikkusiskon kaltainen ennakkoluuloinen paska, jonka mielestä huonosti kirjoitettu teksti hyvälläkin sisällöllä tuottaa mielikuvan mongerruksesta.
Olen jaksanut lukea itseni maisteriksi ainoana meidän perheestämme, mutta vastapainoksi kaikki muut ovat lukutoukkia. Minua ei jostain syystä ole ikinä lukeminen kiinnostanut. Sen sijaan sattumanvarainen tiedonhankinta... no.
Palautteen perusteella kirjoitan hyvin. Se on hyvinkin jännää siinä mielessä, että lukeminen itsessään tuntuu tuottavan joskus vaikeuksia. Toisaala huomaan, että minulla on nuottikirjoituksen kanssa sama juttu. Mene ja tiedä.
Tämähän sivuaa ihan kivasti myös ulkonäkökeskeisyyttä...
-
Välillä olen valinnut kirjan pelkkien kansien perusteella mikä on kirjastossa lähes riskitöntä. Joskus on ihan hyvä valinta, kerran kirjassa ei oikein tapahtunut mitään ja osa on jäänyt väliin.
Eikä ihmistäkään osteta, siis Suomessa.
Taitavimmat osaavatkin tiivistää paljon asiaa muutamaan sanaan, mutta tällöin vaaditaan aina tulkintaa.
Ei aina kuten vaikka kaksi sanaa: Halti huiputettu. sisältää paljon asiaa mutta on objektiivinen viesti.
-
---
Tämähän sivuaa ihan kivasti myös ulkonäkökeskeisyyttä...
Niin, siinä missä kirjoitustaito voi korreloida esim. kielellisten lahjojen ja koulutuksen kanssa, voi ulkonäkökeskeisyys korreloida vaikka sen kanssa, että haluaa pitää itsensä terveenä ja kunnossa tai estetiikka on tärkeää.
Ts. kannet kertovat paljon sisuksesta ;D Itse olen kirjoitustaidon fanittaja, vaan välillä silläkin menee harhaan. Pidemmän aikaa jaksavat kiinnostaa ihmiset, joilla on niin sanotusti selkäranka.
-
Ulkonäkökeskeisyyden sivuaminen ei ollut vahinko. Halusin lähteä rinnastamaan näitä, koska itse ajattelen olevani hyvinkin epäpinnallinen tyyppi. Mut sit saatan kompastua yhdyssanavirheisiin siinä, missä joku ylipainoon tai väärän värisiin hiuksiin. Tarkemmin ajateltuna en siis ole yhtään sen ennakkoluulottomampi tai hyväksyvämpi, kuin kuvien perusteella seuransa valikoivat?
Etenkin, kun ulosanti voi olla varsin moitteetonta suullisesti, vaikka kirjoittaminen takkuaisi. En edes pidä lukeneisuutta välttämättä niin tärkeänä, vaikka sinänsä ihan validina seuranvalintakriteerinä senkin koen. Tunnen silti monia, joiden viisaus ei ole kirjoista riippuvaista.
-
Välillä olen valinnut kirjan pelkkien kansien perusteella mikä on kirjastossa lähes riskitöntä. Joskus on ihan hyvä valinta, kerran kirjassa ei oikein tapahtunut mitään ja osa on jäänyt väliin.
Eikä ihmistäkään osteta, siis Suomessa.
Taitavimmat osaavatkin tiivistää paljon asiaa muutamaan sanaan, mutta tällöin vaaditaan aina tulkintaa.
Ei aina kuten vaikka kaksi sanaa: Halti huiputettu. sisältää paljon asiaa mutta on objektiivinen viesti.
Miten voi objektiivisesti huiputtaa jonkun ilman monimerkityksellisyyttä....
-
---
Tämähän sivuaa ihan kivasti myös ulkonäkökeskeisyyttä...
Niin, siinä missä kirjoitustaito voi korreloida esim. kielellisten lahjojen ja koulutuksen kanssa, voi ulkonäkökeskeisyys korreloida vaikka sen kanssa, että haluaa pitää itsensä terveenä ja kunnossa tai estetiikka on tärkeää.
Ts. kannet kertovat paljon sisuksesta ;D Itse olen kirjoitustaidon fanittaja, vaan välillä silläkin menee harhaan. Pidemmän aikaa jaksavat kiinnostaa ihmiset, joilla on niin sanotusti selkäranka.
Itse olen kokenut sangen hämmentäväksi sen että äo:n ja kirjallisen ilmaisukyvyn välillä ole välttämättä mitään yhteyttä vaikka vaistonvaraisesti niin tulee usein oletettua, kuten moni muukin. Vaatii tiettyä kyvykkyyttä ja poisoppimista premissistä.
-
Välillä olen valinnut kirjan pelkkien kansien perusteella mikä on kirjastossa lähes riskitöntä. Joskus on ihan hyvä valinta, kerran kirjassa ei oikein tapahtunut mitään ja osa on jäänyt väliin.
Eikä ihmistäkään osteta, siis Suomessa.
Taitavimmat osaavatkin tiivistää paljon asiaa muutamaan sanaan, mutta tällöin vaaditaan aina tulkintaa.
Ei aina kuten vaikka kaksi sanaa: Halti huiputettu. sisältää paljon asiaa mutta on objektiivinen viesti.
Miten voi objektiivisesti huiputtaa jonkun ilman monimerkityksellisyyttä....
Älkää leikkikö tyhmää.
-
Minulle kirjottamisen ja ajattelemisen täydellistämisestä on näyttänyt tulevan enemmän taakka, kuin siunaus. Hankalaa toki on tapaa muuttaakaan, jos ei saa opettavaista vastakaikua tekstilleen. Pelotanko tavallani ilmaista itseäni suurenkin joukon potentiaalisia pariutumisehdokkaita, kun kirjoitan lennokkaasti. Ainakin oman mieleni mukaan. Mistä löytyy se sielun kumppani, joka pystyy ymmärtämään tekstiäni siinä kontekstissa, mihin se on tarkoitettu. Huumori on vaikea laji. Sargastinen huumori vielä vaikeampaa. Ehkä jotkut jopa pelästyy sitä, että ilmoitustekstissäni en vonkaakaan seksiä kertomalla kuinka pitkä ja paksu on, ja kehuskele kuinka nain aivosi pellolle. Entäs jos en lunastakaan lupaustani? Olenko silloin valehtelija. Petturi. Sika mieheksi. Vai onko niin, että jotain on pakko luvata, jotta vastapuolelle syntyy käsitys, että "voin vaatia". Kerran olen ollut todella lähellä ymmärtäjääni. Väitti jopa pitäneensä kirjoituksistani. Mutta muut realiteetit eivät sitten kohdanneetkaan. Pettymystä pettymyksen perähän. Liikaa en vaadi, mutta kaiken pitää toimia tai ainakin järjestyä.
-
Suloinen helpotus kuulla, että joku muukin kärsii tästä perisynnistä :)) Typoja sattuu kaikille eikä ne kielioppivirheetkään nyt niin sietämättömiä ole, varsinkaan vapaammassa tekstilajissa (juu en kirjoita kirjakieltä nettiin itsekään), vaikka monesti ilmeisen tahattomina särähtävätkin korvaan. Mutta jos toinen ei osaa sujuvasti ilmaista itseään kirjallisesti, omia ajatuksiaan, tunteitaan ja toiveitaan, se on mulle henkilökohtaisesti massiivinen turn off. Häpeällisen usein se on myös syy siihen, että pidän toista ylipäätään vähemmän huomion arvoisena kaverina. Suoraan sanottuna, ja tiedän ettei se ole reilua, minun selkärangastani nousee olettamus toisesta jollain tavalla tyhmänä ja tyhjänpäiväisenä tyyppinä. Rumaa, mutta niin se vain on, vaikka kuinka yritän ennakkoluulojani oikoa. Tiedänhän minä sen, että kankeaan kirjoittamiseen voi olla monia muitakin syitä kuin kognitiivinen impotenssi tai piittaamattomuus.
Asian valoisa puoli on se, että taidokas kirjallinen itseilmaisu on aina ollut mulle enemmän kuin sata seksikästä kuvaa. Sanat on parhaimmillaan parasta pornoa :love:
Whoop lukutaitopäivän huomioimiselle ja kiinnostavan kulman esiin nostamiselle! :-*
Pikkusiskoon on aina niin helppo yhtyä! Kirjallinen ilmaisu on minullekin hiton tärkeää, ja väkisinkin maalaan kuvan ihmisestä näytön toisella puolella paljon laajemmalti kuin vain lingvististen taitojen suhteen. Tunnistan omassa ajattelussani harhan, että kauniisti kirjoittava ihminen olisi automaattisesti myös ulkoisesti viehättävä, vaikkakaan ajatus ei ihan hukassa ole: hyvällä kirjallisella ilmaisulla se viehättävyys paranee joka tapauksessa.
Ja sitten jos mietin tilannetta, että haluaisin mitään vakavampaa heikosti kirjoittavan ihmisen kanssa, niin aika pian siitä tulisi vaikeaa. Minulle yhteydenpito viesteillen on tärkeä osa suhdetta ja sen ylläpitoa, enkä osaa kuvitella sen olevan kovin antoisaa, jos toinen ei ole samalla aaltopituudella tässäkin asiassa. Verbaalinen tykittely toimii niin päivän piristäjänä kuin esileikkinäkin, puhumattakaan siitä että jo asioiden sopimiseen tarvitaan selkeää kommunikaatiota.
Lasken tämän myöskin osaksi sapioseksuaalisuuttani, koska älykkäästi kirjoitettu teksti on seksikästä, käsitteli se sitten jalkapalloa tai päästäisten pesimäkäytäntöjä. Parhaat kirjoittajat vievät mukanaan riippumatta siitä, mistä kirjoittavat.
-
Lukihärö + typottaminen + perfektionismi = ei-niin-kiva kombinaatio.
Itse tykkään kirjoittaa hyvin, mutta aina ei jaksa mitään täydellistä kirjakieltä kirjoitella, koska joskus nipottaminen on turhaa.
Tykkään myös lukea muiden oikeinkirjoitettua tekstiä, siinä missä esim. vanhusten tai "elämänkallujen" kirjoittamat tekstit aiheuttavat järkytystä.
Mielestäni hyvä kirjoitustaito yhdistyy älykkyyteen ja älykkäiden ihmisten tekstejä onkin mukava lueskella.
mutta ,,, esson baarin ,,, mukaan ,,, tosi miehet ,,, kirjoittavat ,,, ain ,,, näim,,,
-
Itseäni kiusaannuttaa päteminen oikeinkirjoittamisessa- puheessakin tosin.
Onko hirveämpää,kun kaikki on muotoiltu viimeisen päälle ja sluiban imelästi jopa,mutta tarkoitus on vain kyykyttää,osoittaa omaa ylempiarvoisuuttaan yms.
Fuck it ¥¥¥
=)
-
Lasken tämän myöskin osaksi sapioseksuaalisuuttani, koska älykkäästi kirjoitettu teksti on seksikästä, käsitteli se sitten jalkapalloa tai päästäisten pesimäkäytäntöjä. Parhaat kirjoittajat vievät mukanaan riippumatta siitä, mistä kirjoittavat.
Piti kirjoittaa jotain fiksua tähän, mut nyt haluaisin oikeastaan vaan kuulla niistä päästäisten pesimiskäytännöistä.
-
Itse olen kokenut sangen hämmentäväksi sen että äo:n ja kirjallisen ilmaisukyvyn välillä ole välttämättä mitään yhteyttä vaikka vaistonvaraisesti niin tulee usein oletettua, kuten moni muukin. Vaatii tiettyä kyvykkyyttä ja poisoppimista premissistä.
Aivan noin ei tosin sen enempää arkikokemuksen kuin tutkimustiedonkaan valossa voi sanoa, vaikka suhde ei ole aivan yksinkertainen eikä symmetrinen, ts. esim. ihminen jonka ÄO on melko lailla matala, sanotaan nyt vaikka 80, ei varmasti kirjoita eleganttia ja sävykästä sekä sisällöltään rikasta, monitasoista ja abstraktia tekstiä, mutta henkilö jonka ÄO on esim. 130 voi kyllä kirjoittaa kankeasti, epämääräisesti ja vain konkreettisella tasolla sekä tietysti kieliopillisesti ja oikeinkirjoituksen suhteen päin honkia, mikäli kärsii lukihäiriöstä, on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan vasta aikuisiällä, kirjoittaa itselleen vieraalla kielellä tms.
Huh huh, olipa siinä virke. :-D
Toki sinänsä tuo "ei välttämättä" siis pätee.
Noin yleisesti ottaen sanavaraston laajuus korreloi melko vahvasti yleis-ÄO:n kanssa ja on siis ÄO:n yksittäisenä mittarina suht toimiva, mutta se miten sanavarasto kääntyy kirjalliseksi ilmaisuksi on sitten tosiaan monimutkaisempi yhtälö.
* )
-
Yleiskielellä kirjoittaminen voi olla toisille se luonteva ja tuttu tapa kommunikoida kirjallisesti. Jos on tottunut käyttämään pääasiassa kirjakieltä, saattaa slangisanoilla kirjoittaminen tuntua hankalalta. Kyse ei ole tarpeesta päteä, vaan opitusta tavasta.
Harjaantunutkin silmä tekee virheitä. Itselleni on tärkeää kirjoittaa siten, että tulen ymmärretyksi ja pidän sellaisesta tekstistä, josta asia tulee ilmi mahdollisimman helposti tulkittavalla tavalla. Oikeinkirjoitus on merkityksetöntä, jos varsinaista viestiä ei löydy sanojen sekamelskasta.
-
Miten voit ilmaasta persoonaasi, jos et uskalla ilimaasta itteäs kielellä jota myös puhut? Se että käyttää slangia tai murresanoja, sanonnoista puhumattakaan, ei pitäisi kyllä tuntua tyhmyydeltä. Toisaalta suomalaasista aika pieni joukko on Mensan jäseniä. Ja paljonko se auttaa jos käy testissä. Jokaasella on oma filosofinen taustansa ja ympäristönsä luoma minäkuva. Jos piutpaut veisaa sille mitä muut ajattelee, voi olla turvallisesti oma ittensä. Siitä mitatahan ihmisen itsetunto ja se kait lienee menestymisen kannalta se kaikkein tärkein. Toinen on rehellisyys itselleen ja ympäristölle.
-
Joskus valitsen.
Kirjallinen ilmaisu on vain yksi osa ihmisten välistä kommunikaatiota. Vaikka kuinka pääsisi kirjoituksilla toisen ”ihon alle”, jos fyysinen kosketus ja otteet ei vain tunnu oikeanlaisilta ja sopivilta, ei auta runoilut ;D
Paitsi jos fyysisellä yhteensopivuudella seksuaalisessa mielessä ei ole mitään merkitystä.
PS. Äänikirjatkin on hyvä lisä!
-
Odotinki sitä, että joku nostaa esiin äänikirjat!
-
Koska tiedän, että ääneni on...mitä on, pyrin myös saamahan ääneni arvioitavaksi. Siihen nykyinen kommunikointiteknolohia antaa oivan mahdollisuuden. Myös yllättäen. ;)
Mitä kirjoihin tulee äänitteenä, olen myös ääninäytelmien ystävä. Johtuu kait lapsuuden historiasta. Mutta parhaimmat elämykseni olen kokenut kuuntelemalla kuunnelmia. ^-^
-
---
Tämähän sivuaa ihan kivasti myös ulkonäkökeskeisyyttä...
Niin, siinä missä kirjoitustaito voi korreloida esim. kielellisten lahjojen ja koulutuksen kanssa, voi ulkonäkökeskeisyys korreloida vaikka sen kanssa, että haluaa pitää itsensä terveenä ja kunnossa tai estetiikka on tärkeää.
Ts. kannet kertovat paljon sisuksesta ;D Itse olen kirjoitustaidon fanittaja, vaan välillä silläkin menee harhaan. Pidemmän aikaa jaksavat kiinnostaa ihmiset, joilla on niin sanotusti selkäranka.
Ulkonäkökeskeisyyden sivuaminen ei ollut vahinko. Halusin lähteä rinnastamaan näitä, koska itse ajattelen olevani hyvinkin epäpinnallinen tyyppi. Mut sit saatan kompastua yhdyssanavirheisiin siinä, missä joku ylipainoon tai väärän värisiin hiuksiin. Tarkemmin ajateltuna en siis ole yhtään sen ennakkoluulottomampi tai hyväksyvämpi, kuin kuvien perusteella seuransa valikoivat?
Etenkin, kun ulosanti voi olla varsin moitteetonta suullisesti, vaikka kirjoittaminen takkuaisi. En edes pidä lukeneisuutta välttämättä niin tärkeänä, vaikka sinänsä ihan validina seuranvalintakriteerinä senkin koen. Tunnen silti monia, joiden viisaus ei ole kirjoista riippuvaista.
Äsken muistui, että kesän Tiede-lehdessä (8/2019) oli mielenkiintoinen artikkeli Äly jyllää rakkaudessa. Siinä sivuutettiin älykkyyden ja kauneuden lievää(?) korrelaatiota.
-
Lasken tämän myöskin osaksi sapioseksuaalisuuttani, koska älykkäästi kirjoitettu teksti on seksikästä, käsitteli se sitten jalkapalloa tai päästäisten pesimäkäytäntöjä. Parhaat kirjoittajat vievät mukanaan riippumatta siitä, mistä kirjoittavat.
Piti kirjoittaa jotain fiksua tähän, mut nyt haluaisin oikeastaan vaan kuulla niistä päästäisten pesimiskäytännöistä.
Jos löydät jonkun, joka kirjoittaa aiheesta vetävästi, niin vinkkaa mullekin! :D
-
Toisen kyvyllä kirjoittaa on minulle väliä, koska asioista tulee myös kirjoittamalla väistämättä keskusteltua nykyaikan ja varsinkin kirjallisessa muodossa tapahtuvassa keskustelussa ihminen prosessoi ja jäsentää asioita ei vain toiselle vaan myös itselleen mikä on keskeinen osa vuorovaikutusta.
Ei siinä että omat lauserakenteet olisivat yleensä kovin selviä ja kirjoitusvirheitä sattuu kokoajan kun keskivaikea lukihäiriö ja ADHD pääsee valloilleen :)