BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: RuoskaMikko - 14.09.2019, 23:13
-
Tästä löytyy englanniksi googlettamalla hyvää juttua, USA:ssa on ainakin toimipisteitä joissa terapeutti voi toteuttaa mm. raiskausskenaarion. Kuulemma hyviä kokemuksia asiakkailta.
Oletteko miettineet BDSM:ää terapiamuotona? En tiedä onko sillä paljon muita suoria ruumiillisia vaikutuksia kuin verenkierron nousu, mutta psyykeen vaikuttaa kuulemma tosi positiivisesti. Onko täällä ketään rohkeaa jolla olisi psyykkinen trauma jonka on huomannut helpottaneen sessioinnin myötä? Traumojahan on varmaan jokaisella, kun vanhemmista ainakin toinen on sovittanut lasta johonkin muottiin ja sillä tavalla kertonut epäsuoraan että et ole hyvä sellaisena kuin aidosti olet vaan sinun pitää olla tällainen että rakastan sinua.
Mulla on vähän muitakin traumoja ja jonkinasteista PTSD:tä. Siksi olen kiinnostunut BDSM:stä, sen lisäksi että koen sen eläimellisen puolen omakseni. Henkisesti rankempi meno kiinnostaa, lyhytkestoisemmat jutut, jätän orja-isäntä kuviot sun muut elämäntapajutut suosiolla väliin. Olen harrastanut kylmähommia, kylmät suihkut, avanto, kylmässä sateessa ilman paitaa tunninkin lenkkejä. Se helpotti mun psykoosiin hyvin, ja mun kohdalla psykoosi lähti masennuksen kaltaisesta olotilasta joka oli aika vahva, ja kylmähommien on todettu parantavan masennusta. Ja kylmähommissa tuska on vahvasti läsnä.
-
Meinaat toivottavasti, että tuota terapiasessiota antaa KOULUTETTU ihminen eikä Pirkko-piiskaaja taikka muu "googleoppinut"?
Näin antavan osapuolen näkövinkkelistä ihan helvetin pelottava ajatus ottaa vastuuta jostain aivan kuutamolla olevasta. Tyyppi ei tiedä miten reagoi, mitä tulee pinnalle jne jne.
On toki totta, että aivan liian iso osa porukasta hakee tuota, kun nuo ongelmat kannattaisi hoitaa koulutetun ammattilaisen luona eikä sysätä Dominoivan harmiksi. Itse en ole terapiamuoto, mielenterveyskuntouttaja taikka muutenkaan tahdo "hoitosuhdetta". Aikuinen aikuiselle joka hakee kivoja juttuja elämäänsä jotka kenties stressiä ja jotain tarpeita tyydyttää, kyllä.
-
Itsellä on väkivaltainenntausta. Kuitenkin sanoisin olevani masokisti siitä huolimatta, enkä sen takia. Kyllä tää kaikki on osa persoonaa ja minua ennemmin kuin terapiaa. Tietty voin sanoo et pää prakaa, jos ei saa selkäänsä riittävän usein ;D mutta siltikään ei se ole terapiaa, se on vaan halu ja tarve siinä missä nyt seksi ylipäänsä.
Toki myönnän sen, että tietyt traumat on pakko huomioida sessioidessa, muuten ne pyrkii pintaan väärällä lailla. Mutta kuten edellinen sanoi, aikuinen aikuiselle ja ihminen ihmiselle ja oikeat ongelmat hoidetaan ammattilaisen luona.
-
Minulle bdsm on monella tavalla terapeuttista MUTTA kuten Juuttis ja Pörri jo kirjoittivat tämä ei ole paikka missä joku leikkii terapeuttia tai yrittää hoitaa/hoidattaa vakavia traumoja. Bdsm ei ole terapiamuoto itsessään ja jos joku Jenkeissä tarjoa bdsm:ää terapiana toivon todellakin että kyseisillä henkilöillä on myös soveltuva koulutus.
Omista kokemuksistani sen verran että esimerkiksi kipusessioissa olen päässyt sellaisiin tiloihin jotka ovat avanneet pahoja tunnelukkoja itsessäni. Siksi en harrasta kipusessioita kenen tahansa kanssa vaan hyvin harkiten minut hyvin tuntevien henkilöiden kanssa. Olen myös tälläkin hetkellä ammattilaisten hoidossa enkä itsekään ole mikään maallikko. Näiden kipusessioiden dropit ovat myös melkoisen pahoja ja nekin tulee huomioida.
Jos bdsm alkaa muistuttaa terapiaa olisi hyvä hakeutua hoitoon jotta saa tukea käsittelemään sessioissa avautuneita tunteita.
-
On hienoa että olet löytänyt tavan itse helpottaa oloasi ja voivathan bdsm-leikit olla myös terapeuttista, mutta ei tämä terapiaa ole, tai sitä korvaa. Kyllähän esimerkiksi heikkoa itsetuntoa hellii subin ihailussa paistattelu, mutta ongelma ei häviä, vaan tulee esiin jopa vakavampana jos/ kun suhde palvojaan loppuu.
-
Luulen että aika monet kokevat BDSM-asiat terapeuttisina ja etenkin nuorempana tuli vastaan paljon dominoivia jotka tykkäsivät leikkiä terapeuttia. Siitä on useimmiten enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos BDSM tuo esiin traumoja tms, on tärkeää että on ihan oikea hoitosuhde olemassa ammattilaiselle, missä niitä voi käsitellä osaavasti.
Supermasochist-dokkari (tulikohan nyt oikea nimi) kertoo kroonisen kivun kanssa elävää jota masokismi auttoi kivun hallinnassa. Myös eräs ystäväni kokee samoin.
En siis lähtisi hoitamaan traumoja kinkyllä enkä etenkään KERTOMATTA DOMINOIVALLE. Pienempiä heikkoja kohtia musta taas on hauska ja hyödyllinen tökkiä kinkyllä, ja uskon että esim oma esiintymisjännitykseni ja estyneisyyteni on osittain kadonnut hyvän kinkyn kautta.
Koen itse kinkyn jossain määrin terapeuttisena kuitenkin, etenkin liittyen flow-tilaan, jollaista harvoin muuten saavuttaa. Ja ymmärrystä itsestä tämä kyllä kasvattaa.
-
Itsellä on väkivaltainenntausta. Kuitenkin sanoisin olevani masokisti siitä huolimatta, enkä sen takia. Kyllä tää kaikki on osa persoonaa ja minua ennemmin kuin terapiaa. Tietty voin sanoo et pää prakaa, jos ei saa selkäänsä riittävän usein ;D mutta siltikään ei se ole terapiaa, se on vaan halu ja tarve siinä missä nyt seksi ylipäänsä.
Toki myönnän sen, että tietyt traumat on pakko huomioida sessioidessa, muuten ne pyrkii pintaan väärällä lailla. Mutta kuten edellinen sanoi, aikuinen aikuiselle ja ihminen ihmiselle ja oikeat ongelmat hoidetaan ammattilaisen luona.
Koen samalla tavalla. Myös mulla on taustalla vuosia kestänyt suhde väkivaltaiseen ihmiseen ja aluksi oli joitain juttuja, mitkä tuotti haasteita, koska vanhat tuntemukset nosti toisinaan päätään. Sittemmin olen työstänyt niitä turvallisten ihmisten kanssa ja nykyään ne kuuluvat jopa suosikkeihini. Ihminen voi osiltaan vahvistua niin monien asioiden ansiosta. Varsinainen terapia on sitten ihan toinen juttu.
-
Ja tästä: https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=12188.0
-
.. heheh, pitänee olla melkoinen masokisti joka tämän avauksen ja profiilin perusteella lähtisi ”terapioimaan kanssasi”.. Kuten jo ”Juutti” varovasti avasi -” jos paljastuu että kumppanilla on jonkinsortin lääkitystä väitän että bdsm ei ole millään mittarilla auttava coctail -lisä...” Päinvastoin, bdsm -jutut harrasteina enempi tuovat esille piilevät ongelmat persoonallisuudessa ja sitä kautta jopa paljastavat mahdollisen lääkityksen tarpeen !?
(Selvennykseksi mainittakoon em. virkkeen olevan subjektiivinen oma kokemuspohjainen mielipide..:)
-
Sessioinnin käyttö lähtökohtaisesti terapiamuotona on ehkä hieman arveluttavaa,
mutta kyllähän se stressireaktioita vähentää ja päätä nollaa.
Joskus aikoinaan tuli vuosienkin jälkeen mailia kohteilta jotka oli sillon joskus olleet hyvinkin itsetuhoisia
ja raa'emmat touhut olivat auttaneet vaikeiden aikojen yli.
Kysymyshän, edelleen, on se että pitäisikö tästä saada kelakorvauta ? :o
;D
-
Aloituksessa puhutaan terapiamuodosta, ei ehäpä terapiasta perinteisessä muodossa. Joillekin eläimen silittely, köysien näpräily, puunhalaus, avantouinti jne on hyvin terapeuttista, niin varmasti bdsm.kin on sitä joillekin.
- Karwis
-
Vaikka tietyntyyppiset raiskausfantasiat palettiini kuuluvatkin, niin ovikelloni soidessa lähettäisin kyseisen potilaan kymmenen kilometrin kävelylenkille. Uskoen tämän olevan hänelle parhaaksi.
Niin kuin tuossa alempana lukee (Biksun linkkaamassa jutussa), tuollaisen tee-se-itse -terapian ongelmana on, että diagnoosi on "potilaan" itse tekemä. Ja kun siihen lisätään innokas puoskari, on tulos lievästi arveluttava. Kun toisen päätä lähtee sorkkimaan, niin yhtä kohtaa korjatessa voi rikkoa paria muuta.
Ainakin oma mottoni on, että tyhmyys ja ahkeruus ovat vaarallinen yhdistelmä.
[...] Milloin tämä lähestymistapa ei sitten ole hyväksi? Haastatteluissa nousi esiin kaksi tekijää. Ensimmäinen niistä oli se, että henkilö oli ammattilaisen tarjoaman terapian, ei sadomasokistisen hoidon, tarpeessa. Osa heistä halusi silti sessioida olettamiaan lukkoja pois, eikä tulos todellakaan ollut hyvä.[...]
-
En tiedä onko näin, mut toki musta välillä tuntuu, että mul on vähän daddy issues ja brother issues ja siks haen niihin liityviä kokemuksia. Mulle on kuitenkin aika lailla samantekevää, onko tää harrastus psyyken itsehoitoa vai vain seksuaalisuuden toteuttamista. Me voidaan näitä määritellä punaviinin ääressä, mut ei se paljoa vaikuta siihen, mitä me sit mennään tekemään, toimipa se terapeuttisesti tai ei. Sori jos ajatus sekava.
-
Aloituksessa puhutaan terapiamuodosta, ei ehäpä terapiasta perinteisessä muodossa. Joillekin eläimen silittely, köysien näpräily, puunhalaus, avantouinti jne on hyvin terapeuttista, niin varmasti bdsm.kin on sitä joillekin.
- Karwis
Tämä. Se että jotkut käyttää sanaa terapia ei ole pakko tarkoittaa että se olisi joku kaikille mielenterveysjuttuihin pätevä hoito. Kaiken terapiana ja apuna pidetyn peruspilari on että ihmiset on yksilöitä. Joillekin esim. lääkkeet sopii paljon paremmin koska halpa ja helppo tapa hallita oireita, jopa vuosikymmeniä tai loppuiän. Joillekin lääkkeet taas tuovat kovin ikäviä sivuvaikutuksia mutta resursseja ja motivaatiota on muihin hoitomuotoihin ja ne toimii. Kuulun jälkimmäiseen ryhmään mutten mene sanomaan muille että mun tapa on se juttu heille tietämättä heitä ja heidän taustoja. Ja olen käynyt myös psykologilla lähemmäs 10 kertaa oma-aloitteisesti ja käyn edelleen ja kuluttanut muitakin hoitomuotoja ja kulutan edelleen.
Kiitos perspektiiveistä ja kokemuksista, varmasti hyvää luettavaa muillekin kuin mulle. Avoimilla korteilla pelaaminen on hyvä juttu tässä hommassa. En keksi äkkiseltään mitään terapiamuotoa mitä ei voisi toteuttaa väärin maallikon käsissä. Ihmiset on saaneet mielenterveysongelmia chakroista, kaikki varmaan tietää mitä itselle huono ruokavalio tekee, epäergonominen liikunta ja liika repiminen jäykkine lihaksineen on tuttu ilmiö salirotille, maratoonareiden sydänkudos arpeutuu, kylmähommissa tulee infarkteja kun jengi hyppää suoraan avantoon eikä pikkuhiljaa rauhassa... tarviiko jatkaa? Kaiken voi tehdä päin persettä, mitä tehokkaampi hoitomuoto sen tehokkaammin sen voi ryssiä. Terapeutti joka osaa hommansa, tietää kokonaiskuvan merkityksen. Että yksi hoitomuoto ei yleensä riitä optimaalisen lopputuloksen saavuttamiseen. Ettei vaan tee sokeasti omaa juttuaan huomioimatta asiakkaan tarpeita.
Ja mä nään että asiakkaalla on myös iso vastuu hoidon onnistumisesta. Lääkkeet on siitä hyvä että se vastuu on pieni. BDSM:ssä se on suuri, koska pitää mennä itseensä ja antaa toisen tehdä juttunsa. Ja sillä uskooko terapian eheyttävään vai solmuun vetävään vaikutukseen on merkitystä. Ja jos kokee että sessio ei vaan toimi ollenkaan, niin ei ainakaan tule uudestaan jos ei tajua keskeyttää. Ja tänä päivänä kun on internet niin ihmisillä on helpompi ottaa vastuu omasta hyvinvoinnista. Onko siihen motivaatiota vai haetaanko niitä ratkaisuja missä voi itse ottaa rennosti vähillä resursseilla, on toinen juttu.
-
Mielenkiintoinen aihe. En nyt ota kantaa siihen, kuinka turvallista bdsm olisi terapiamuotona ja kuinka ja keille sitä olisi fiksua toteuttaa. Ihan siksi, ettei minulla ole näistä asioista riittävää ymmärrystä. Sen sijaan kerron hieman omia kokemuksiani bdsm:n terapeuttisuudesta.
Itselle on ollut tärkeää saada tehdä näitä juttuja ihmisen kanssa, johon minulla on vahva tunneside ja luottamus. Kyseessä siis oma kumppanini, joten tunnemme toisemme hyvin. Heti tavattuamme bdsm oli päivittäin ja myöhemmin jatkuvasti läsnä suhteessamme. (Piiskaus)sessioiden jälkeen osana jälkihoitoa olemme käyneet pitkiä keskusteluja, joissa olemme käyneet läpi paljon muitakin kuin itse sessioon liittyneitä asioita/tunteita. Etenkin suhteemme alkuaikoina minulle oli todella vaikeaa puhua negatiivisista tunteista, peloista ja ylipäänsä olla avoin. Koin ja koen yhä nuo session jälkeiset hetket Omistajani lähellä helpoimmiksi puhua kipeistäkin asioista. Olo on silloin rauhallinen ja tilanne on kiireetön. Saa olla lähellä ja toinen on vahvasti läsnä. Piiskattavana oleminen ja bdsm ylipäätään on myös muuttanut suhtautumistani omaan kehooni ja nostanut itsetuntoani. Minulla on vuosien syömishäiriötausta ja paino on vaihdellut paljon ja itsetunto on ollut huono. Pikkuhiljaa olen alkanut vähemmän stressata ulkonäöstäni ja välillä näen itseni jopa kauniina, vaikken todellakaan ole tällä hetkellä hoikka. Omistajani siis tietää ja tuntee hyvin taustani ja tästä(kään) syystä alistamisessa hän ei koskaan moiti ulkonäköäni, vaan etsii niitä kauniita piirteitä, joista mainitseekin usein. Ja kun näkee miten toinen nauttii käsitellessään minua, niin itsellä se vaikuttaa positiivisesti itsensä hyväksymiseen. Ennenhän myös välttelin kameroita, niin nykyisin otamme minusta sessioiden aikana kuvia ja joskus videopätkiä ja minä nautin siitä. Itselläni myös exhibitionismi on yksi melko vahva kiinnostuksen kohde. Sinänsä yllättävää, kun aiemmin välttelin ihan normaalia alastomuuttakin muiden seurassa. Olen myös avoimempi ja uskallan paremmin olla oma itseni muidenkin seurassa. Taustallani on myös yksinäisyyttä, vaikea isäsuhde, koulukiusaamista (kiusattuna) jne.
Mutta koen että nämä asiat ovat auttaneet minua paljon ja voin huomattavasti paremmin. Vuoden olen vasta saanut tätä bdsm polkua kulkea, mutta jo tässä ajassa on tapahtunut paljon. Myös ulkopuoliset ovat sen huomanneet ja asiasta maininneet.
Emme siis ajattele tätä terapiana, vaan toteutamme itseämme. Teemme asioita joista pidämme ja nautimme. Tällä tekemisellä ja suhteellamme on sitten vain bonuksena ollut näitä positiivisia vaikutuksia minuun.
Ja itse koen myös valtasuhteemme antavan minulle todella paljon turvaa, mitä niin kovasti aina olen kaivannut. Ja kun palvelen Omistajaani, koen itseni tarpeelliseksi mikä myös nostaa itsetuntoani. Mutta tässä nyt vähän omia kokemuksiani. Mieleeni voi tulla myöhemmin lisää jotain, muokkaan sitten tähän tai kommentoin alemmas.
Hetihän tuli mieleeni lisättävää. Eli mulle kahlittuna olo on todella rauhoittavaa. Minulla on ollut ongelmia rauhoittua nukkumaan, kun silloin kaikki ikävämmät ajatukset alkavat pyöriä päässä. Halusin sitten kokeilla kahleissa nukkumista ja siitä löytyikin asiaan apu. Käteni siis ovat yhdessä, samoin jalkani ja pannastani olen hihnalla kiinni sängyssä. Saisin kahleet itse auki (jos tulisi hätätilanne), mutten niitä itse aukaise. Näin nukkuessani nukahdan nopeammin ja mun on helpompi olla. Jotenkin mulla on näin rauhallisempi olo. Aiemmin minua ahdisti se, että jouduin olemaan paikoillani. Näiden juttujen yhteydessä en ole vastaavaa ahdistusta kokenut. Toki sillä on merkitystä, kun läsnä on ihminen kehen luottaa ja tietää että hän pitää huolta.
-
Onpa mielenkiintoinen keskustelu! Itse koen bdsm:n jollakin tavalla terapeuttisena tai ainakin voimaannuttavana mutta en ole saanut ihan kiinni siitä että miksi näin. Tänään sain toisessa yhteydessä testailla mikä on ero tulla kohdelluksi traumasensitiivisellä tavalla ja käskyttävällä tavalla. Mulla ei ole traumataustaa, joten traumasensitiivinen kohtelu jätti muhun epämääräisen olon, kun taas käskyttämisen koin turvallisena ja selkeänä. Tulkitsen tän niin että koska mulla on lähtökohtaisesti ajatus että ihmisiin voi luottaa ja muut haluaa mulle hyvää niin tuntuu hyvältä antaa kontrolli jollekin muulle.
-
Jooh. En ehkä käyttäisi sanaa terapia (mielletään helposti muuksi ja rinnastetaan terveydenhuollon palveluihin). Itsellä BDSM -sessiot (erityisesti masokistiset) antaa mahdollisuuden pään nollaamiselle ja erilaiset kivun tuottamiset on vaikuttaneet positiivisesti kroonisten fyysisten kipujen hoidossa.
-
Lukaisin uudestaan ketjua läpi ja vaihdoin sanan BDSM tilalle toimiva parisuhde ja session korvasin sanalla suggestio. Jäljelle jäi suggestio, mutta jokin siinä tökkii. Toki lumelääkkeelläkin on vaikutuksensa, mutta en vielä omaa ammattiani vaihtaisi.
-
Kuten Karwanaama jo antoikin ymmärtää, terapia ja terapeuttinen ovat joskus kaksi eri asiaa.
USA:ssa taitaa olla osavaltiokohtaisia eroja siinä, miten ollaan virallinen terapeutti ja jos joku on vain terapeuttisia sessioita tarjoava dom, olisi se hyvä tuoda korostetusti esille koska, no, puoskaroinnin pitäminen psykiatriana on melko ilmeinen riski.
Mulle sessiointi on auttanut depressioon, mutta en halua asettaa partnereitani asemaan jossa he tahtomattaan tai tieten tahtoen terapoisivat minua.
-
Näissä yhteyksissä pitää vaan erottaa hyvin huolella viralliset lääketieteelliset termit ja se, miten sanoja on tapana käyttää yleiskielessä. Jos sinulla on psykiatrin diagnosoimia traumaan liittyviä häiriöitä, ja tarvitset terapiaa, käänny ammattilaisen puoleen. Jos puhut kaikista elämäsi pettymyksistä virheellisesti traumoina ja käytät sanaa terapia kuvaamaan kaikkea mielekästä tekemistä, josta tulee hyvä mieli, on tämä aloitus ihan hyvä.
-
Tavallaan olen saanut apua piiskasessioista koska siinä on pakko hyväksyä fyysinen läheisyys ja kosketus. Varsinkin aftercare on auttanut sietämään läheisyyttä ja kosketusta.
-
Kuten moni on sanonut BDSM terapiana on hyvin haastava nähdä toimivana edes pätevän terapeutin koulutuksen omaavan psykologi tekemänä. Sen sijaan BDSM Voi olla terapeuttista, muutenkin kuin siinä mielessä missä kukkia katsellaan luonnossa.
Monella BDSM on asia mitä ovat joutuneet häpeämään jossain määrin tai kokemaan sen vuoksi erilaisuuden tunnetta ja siksi jo se että pääsee toteuttamaan taipumuksia on terapeuttista. Samalla oma kokemukseni on että BDSM helposti aktiviteettins liitty voimakkaita tuntemuksia ja kokemuksia niin hyvässä kuin pahassa,joten ne välittämiseen ja huolenpidon, hyväksynnän yms kokemukset voivat olla hyvin voimaannuttavia kun kuitenkin ollan toisen ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa ja haavoittuvaisia. Ei tätäkään vaikutusta kannata aliarvioida kun miettii mitä BDSM tuo ihmisten elämään. Ja onko se vaivan ja jaksamisen arvoista :)
-
Tuun nillittämään. Ekana toi monen mainitsema, että tarkoitettiinko terapeuttisia vaikutuksia vai terapiaa.
Sen jälkeen: mitä terapiaa tässä nyt tarkoitetaan? Fysioterapiaa, psykoterapiaa, traumaterapiaa, toimintaterapiaa, ryhmäterapiaa, seksuaaliterapiaa, pariterapiaa, hypnoterapiaa? Vai jotain puoskariterapiaa?
-
Kuten moni on sanonut BDSM terapiana on hyvin haastava nähdä toimivana edes pätevän terapeutin koulutuksen omaavan psykologi tekemänä. Sen sijaan BDSM Voi olla terapeuttista, muutenkin kuin siinä mielessä missä kukkia katsellaan luonnossa.
Monella BDSM on asia mitä ovat joutuneet häpeämään jossain määrin tai kokemaan sen vuoksi erilaisuuden tunnetta ja siksi jo se että pääsee toteuttamaan taipumuksia on terapeuttista. Samalla oma kokemukseni on että BDSM helposti aktiviteettins liitty voimakkaita tuntemuksia ja kokemuksia niin hyvässä kuin pahassa,joten ne välittämiseen ja huolenpidon, hyväksynnän yms kokemukset voivat olla hyvin voimaannuttavia kun kuitenkin ollan toisen ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa ja haavoittuvaisia. Ei tätäkään vaikutusta kannata aliarvioida kun miettii mitä BDSM tuo ihmisten elämään. Ja onko se vaivan ja jaksamisen arvoista :)
Samoja ajatuksia minullakin. Ja itselle juuri nuo hyväksynnän, huolenpidon ja välittämisen kokemukset ovat olleet voimaannuttavia. Ja että sessioissa voi turvallisesti kokea voimakkaitakin tunteita, kuten vaikka pelkoa. Ja kuitenkin tietää olevansa turvassa.
Niin ja itse en näe BDSM:ää terapiana, vaan sillä on ollut minulle terapeuttisia vaikutuksia. Jokatapauksessa se antaa minulle hyvää oloa, iloa ja lisää kokonaisvaltaisesti hyvinvointiani. Silti en sitä terapiana pidä.
-
Kuten moni on sanonut BDSM terapiana on hyvin haastava nähdä toimivana edes pätevän terapeutin koulutuksen omaavan psykologi tekemänä. Sen sijaan BDSM Voi olla terapeuttista, muutenkin kuin siinä mielessä missä kukkia katsellaan luonnossa.
Monella BDSM on asia mitä ovat joutuneet häpeämään jossain määrin tai kokemaan sen vuoksi erilaisuuden tunnetta ja siksi jo se että pääsee toteuttamaan taipumuksia on terapeuttista. Samalla oma kokemukseni on että BDSM helposti aktiviteettins liitty voimakkaita tuntemuksia ja kokemuksia niin hyvässä kuin pahassa,joten ne välittämiseen ja huolenpidon, hyväksynnän yms kokemukset voivat olla hyvin voimaannuttavia kun kuitenkin ollan toisen ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa ja haavoittuvaisia. Ei tätäkään vaikutusta kannata aliarvioida kun miettii mitä BDSM tuo ihmisten elämään. Ja onko se vaivan ja jaksamisen arvoista :)
Samoja ajatuksia minullakin. Ja itselle juuri nuo hyväksynnän, huolenpidon ja välittämisen kokemukset ovat olleet voimaannuttavia. Ja että sessioissa voi turvallisesti kokea voimakkaitakin tunteita, kuten vaikka pelkoa. Ja kuitenkin tietää olevansa turvassa.
Niin ja itse en näe BDSM:ää terapiana, vaan sillä on ollut minulle terapeuttisia vaikutuksia. Jokatapauksessa se antaa minulle hyvää oloa, iloa ja lisää kokonaisvaltaisesti hyvinvointiani. Silti en sitä terapiana pidä.
Noihin ajatuksiin voi tuumata notta kyllä vain. :)
Sikäli hieman kummallista,että usein tunnen olevani ns. outsideri ja mihinkään kuulumaton- että mitä ihmettä vuodesta toiseen länkyttelen samoja asioita ja viipyilen aiheen äärellä. Joku siinä sitten kai vain on-
Edelleen kelluskelen hyvinkin yksinkertaisissa teemoissa ja miksei yksinkertaisuudessani : Lasi vettä, ystävälliset sanat,hetki rupattelua, pieni kosketus olkapäähän,tovi läsnäoloa,muutama minuutti kuuntelua- saattaa olla iso juttu joillekin- nämä puuttuu tosi monilta Suomessa- vaikka kai jonkin mittarin mukaan suomalaiset on tosi onnellista porukkaa-
Luontoon kai nyt ainakin tänne ollaan säntäämässä miljoonittain ympäri pallon,viimeisimpien luokitusten mukaan- ( Miten estää tuo järkyttävä massojen vaellus ja luontomme tahatonkin turmelu... ) ;D
-
Pää on sen verran monimutkainen paikka, että sen harjoittaa että eheyttää yhtä suurella mahdollisuutena, eli pidän tämän BDSM puolen ihan nautinnon puolella.
-
Mulla on vähän muitakin traumoja ja jonkinasteista PTSD:tä. Siksi olen kiinnostunut BDSM:stä, sen lisäksi että koen sen eläimellisen puolen omakseni. Henkisesti rankempi meno kiinnostaa, lyhytkestoisemmat jutut, jätän orja-isäntä kuviot sun muut elämäntapajutut suosiolla väliin. Olen harrastanut kylmähommia, kylmät suihkut, avanto, kylmässä sateessa ilman paitaa tunninkin lenkkejä. Se helpotti mun psykoosiin hyvin, ja mun kohdalla psykoosi lähti masennuksen kaltaisesta olotilasta joka oli aika vahva, ja kylmähommien on todettu parantavan masennusta. Ja kylmähommissa tuska on vahvasti läsnä.
Kylmä vesi oli hoitokeino mielenterveyspotilaille 1700-1800 luvuilla. Ei taida olla tieteellistä näyttöä että olisi auttanut, mutta hyvä jos aloittaja RuoskaMikko on saanut siitä apua. Mielenkiintoinen tuo lause, että olet kiinnostunut BDSM:stä koska sinulla on traumoja ja PTSD. Vai oletko vain kiinnostunut BDSM:stä eikä mielenterveysongelmat siihen liity millään lailla?
BDSM ehkä saattaa tuoda jotain helpotusta, mutta en usko että se mielenterveysongelmiin auttaisi. Diagnosoiduille mielenterveysongelmille on omat hoitonsa ja niistä vastaa lääkäri, eikä se RistoRaippaaja, joka katsoi fifty shades of greyn :)) Eri asia on sitten pienemmät ongelmat, vaikka kauhea stressi. Köysiin ja roikkumaan tai sidotuksi ja piiskattavaksi. Voisko rentouttavampaa olla? Siinä voi unohtaa kaiken muun ja nauttia vaan tilanteesta.
Itse olin aiemmin hoitajana ja koko päivän piti ohjata ja neuvoa muita. Kotona vielä lasten hoitoa. Tälle hyvä vastapaino oli olla rahina. Voisiko turhempaa työtä olla? Taas niin ihanan terapeuttista, mutta ei mitään terapiaa. Rahin tehtävä on vain olla paikoillaan ja hiljaa. Entä jos minun opiskelumotivaatio katoaa johonkin? Luulen, että kunnon sessio voi auttaa jaksamaan taas arkea ^-^ :love:
-
Yliviivataan
BDSM ja terapia ja jatketaan aiheesta. ;D Minulla oli se ilo, että opinnäytetyöprosessiani seurasi läheltä henkilö, jolta löytyi sekä kärsivällistä kuuntelua että tuntuvaa piiskaa ja näitä molempia koin silloin tarvitsevani. Koska ei ole mahdollista verrata toisiinsa samaa prosessia piiskan ja kuuntelun kera ja ilman ("et voi astua kahdesti samaan virtaan" - Demokritos), ei voi objektiivisesti sanoa oliko moisesta tuesta apua vai ei, mutta subjektiivisesti en emmi yhtään:
Vaikka välillä oikeasti pelotti mennä sessioihin (etenkin, jos sähköpostina ennakkoon lähetetyt päiväkirjamerkinnät osoittivat, että esim. oli tullut löysäiltyä), en antaisi yhtään niistä tapaamisista pois. Varmaan piiskurinikin sai niistä tapaamisista ainakin kokemusta siitä, miten moinen asetelma toimii. Kuitenkaan emme vaihtaneet osia, kun hänelle tuli opinnäytetyö eteen... ;D
Pointtini tässä on, että lähellä BDSM-meininkiä voi toimia niin, että tulee huojennetuksi, mutta terapiasta ei ole kyse. Ihminen voi vaikuttaa toiseen kuuntelemalla ja fyysisiä tuntemuksia aiheuttamalla positiivisesti muutenkin.
-
Mulla on vähän muitakin traumoja ja jonkinasteista PTSD:tä. Siksi olen kiinnostunut BDSM:stä, sen lisäksi että koen sen eläimellisen puolen omakseni.
Haluan tarttua tähän. Noissa kaikissa on yhdistävänä tekijänä se että ollaan tekemisissä alkeellisempien mentaalisten prosessien kautta. Traumoja ja PTSD:tä kuvaa se että jähmettymis-, taistelu- ja/tai pakenemisreaktiot on jääneet päälle ja ne alkaa etääntyä rationaalisista prosesseista (-> dissosiaatio). Eläimellisyydessäkin heivataan ne korkeammat prosessoinnit sivuun ja operoidaan alemmilla mekanismeilla. Jos hyvä tuuri käy niin vois ajatella että ne vois lähteä jotenkin sitten purkamaan niitä epätoivottuja defenssejä.
Mutta juurikin niin että BDSM saattaa toimia terapeuttisesti mutta se on kuitenkin ennakoimatonta joten en kyllä lähtis BDSM:ää kauppaamaan tienä kohti vakaampaa mieltä, jollaisena se saattaa silti monille toimia, itseni mukaanlukien.
-
Mulla on kompleksinen dissosiaatiohäiriö, joka ainakin vahvasti muistuttaa dissosiatiivista identiteettihäiriötä. Vain yksi persoonanosani pitää BDSM:stä ja tämä osa sitä myös saa toteuttaa. Koska tilanteeni on monin osin haastava, en ikinä lähtisi subeilemaan muiden kuin aviomieheni kanssa, koska mut ja mun traumatausta ja arkioireilu on pakko tuntea, jotta voi pitää homman emotionaalisesti turvallisena. Myös on tunnistettava, jos identiteetti vaihtuu kesken kaiken, koska silloin homma laitetaan seis. Tämä ei onnistuisi, jos en itse olisi jo 6 vuotta käynyt traumahoitoja ja osaisi hallita omaa traumaoireiluani niin, että mm. vaihdokset on hallittuja. BDSM:n koen terapeuttisena tässä tietyssä identiteetissä. Voin käsitellä tuttujakin traumateemoja turvallisesti ja tavallaan elää niistä ns. Uudet versiot, jotka päättyvätkin hyvin eli turvalliseen halailuun ja lohdutteluun, kun sessio on ohi. Ja koko ajan sessiossa on emotionaalinen turva elementti. Homman saan seis milloin haluan ja käsittelyn rankkuus elää mun reaktioiden vaatimalla tavalla. Joskus voi olla halitauko välissä, jos käydään liian lähellä mun rajoja.
Kyllä mä koen tämän monella tapaa terapeuttisena, vaikka varsinainen terapia mulla tapahtuu pääsääntöisesti hoitotahojen kanssa. BDSM on myös arkista pään nollaamista ja aivojen tyhjentämistä ja rehellisesti pitää mut erossa monista sotkuista, mihin helposti muuten adrenaliiniriippuvuuteen taipuvaisena ajautuisin puolivahingossa.
Ja sekin on varmaan hyvä mainita, että enimmäkseen sessioteemat pyörii riittävän kaukana traumatriggeriteemoista, jotta ei mene liian rankaksi. En esimerkiksi haluaisi leikkiäkään tiettyjen teemojen ympärillä lainkaan. Tiedän itse, mikä on liian rankkaa ja sessioiden ulkopuolella miehen kanssa myös kommunikoidaan hyvin paljon, että miltä mikäkin tuntui myös nämä traumateemat huomioiden. Mies saattaa hyvin myös kesken session varmistaa muutaman kerran, että onhan kaikki hyvin eikä mennä liian raskaissa aiheissa.
En voi silti suositella kenellekään BDSM:ää traumojen työstämiseen. Nämä on tosi mutkikkaita juttuja, että onnistuuko homman toteuttaminen turvallisesti ja kestääkö pää session ja jos niin kenen kanssa ja millä tavalla toteutettuna. Jos homman toteuttaa väärin niin on erittäin massiivinen uudelleentraumatisoitumisen riski ja silloin koko homma tekee enemmän tuhoa kuin hyvää. Riski on todellinen ja vakava eikä siihen pidä suhtautua kevyesti. Jokainen toivottavasti tuntee oman tilanteensa niin hyvin, että osaa näitä arvioida rehellisesti, että mikä missäkin tilanteessa on fiksua ja mikä ei.
Krooniseen kipuun masokismin toteuttaminen auttaa! Nostaa kipukynnystä ja vapauttaa varmaan jotakin hormoneita ja ylipäätään kipukokemusta voi vähentää lisäämällä mielekästä sisältöä elämäänsä. Auttaa kestämään paremmin kivut arjessa. En ole ollut läheskään niin kipuinen, kun olen taas sessioinut sarjana. Taukojen aikana kivut lisääntyvät ja tämän huomaa varsinkin pitkään taukoillessa, että säryt lisääntyvät.
-
Mielenkiintoinen aihe, itseäkin voisi tavallaan tämmöinen kiinnostaa joskus tulevaisuudessa.
Kipu on mulle sellainen hassu asia, voisin sanoa että pidän siitä mutta päässä se usein yhdistyy menneisiin synkkiin asioihin, niin se aiheuttaa mulle lähinnä vaan ahdistusta. Olin ison osan elämästäni pahasti itsetuhoinen ja siitä muistuttavat asiat tuo niitä hirveyksiä vieläkin usein pintaan.
Niin olen siihen miettinyt että pystyisinkö bdsm:n kautta tulevaisuudessa vähän siedättämään itseäni. Luoda niinkuin positiivisia mielleyhtymiä niiden huonojen tilalle. Vaikka tavallaan olenkin jo tuota toteuttanut lävistysten ja tatskojen kanssa, se on toistaiseksi mennyt tosi hyvin :) Voi olla että nuissakin on jo tarpeeksi hoitoa mulle että pystyn jatkossa hoitamaan mahdolliset lääkärikäynnit sun muut helpommin.
Mutta sanoisin etten alkaisi perinteistä terapiaa tämmöisellä touhulla korvaamaan, mutta pienenä varovaisena apukeinona siitä voisi olla mahdollisestikkin hyötyä ???