BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: scar - 20.09.2019, 00:52
-
Otsikko saattaa olla jo menneen maailman aikoja ja "retroa", mutta vielä vanhaa mietityttää,että onko tätä ns. rentturomantiikkaa olemassa?
Aikoinaan vedin puoleeni renttuja,plus että itse vieläkin osittain vähän renttu, laitapuolen kulkija,lapsesta jo tottunut yksinäisyyteen,iso hiekkakasa tosin oli,kun ei tarvinnut jakaa :))
Mikä meissä rentuissa viehättää vai viehättääkö mikään, oikeasti-
Oletko vain tottunut hyysäämään muita ja sitä kautta toteuttaa itseä?
Kuinka paljon kannattaa pyöriä oman navan ympärillä tai toisen henkilön napaan puhallella ?
Tämä vain yksi keskustelun aihe, jos niikseen menee- ei muuta.
-
Mun mielestä renttuus on enemmän sisäistä kuin ulkoista, vsikka kaikilla on varmaan sama käsitys renttuudesta.
No renttu on yleensä aito, ei kaunistele turhaan vaikka osaa sen taidon ja käyttää sitä. Renttu on enemmän sinut "normeista poikkeavien" puoliensa kanssa kuin tavis, kuten likaiset hoitamattomat hampaat, sotkuinen tukka, ihmissuhdeseikkailut joohin kuuluu riitojs ja epäonnistumisia eikä niitä tarvi kauhistella, ja laitapuolen hommat koska ei ole tekopyhä. Rentun kanssa saa tuntea jotain, ja renttu ymmärtää elämää, myös sitä että "munakasta ei voi tehdä rikkomatta munia" eli Breaking Balls.
Tämä mun käsitys rentuista. En ehkä lue itseäni rentuksi vaikka sitä puolta löytyy, enemmänkin avomielinen boheemi luonnonlapsi omilla mausteilla.
-
Voisiko renttuun rakastumisessa olla kyse harkitusta ja tarkoituksenmukaisesta "miehen eri funktioiden" (so. mihin miestä tarvitaan) hallinnasta? Reijo Mäki esitti Vares-dekkarissa Nuoruustango kyynisen tulkinnan tästä mallista:
"Sinä olit turvallinen, luotettava ja romanttisuuteenkin taipuvainen. Sinun kanssasi oli helppoa ja käytännöllistä seurustella. - - - Sä täytit mulle ihan kivasti tuon romanttisemman funktion. Mutta et kuule mitään muuta! - - - Jukka-boy ei ollut mikään edustuskelpoisin kaveri. Pienen paikkakunnan kovis ja pikkuisen renttu. Mutta juuri sellainen tyyppi, joka oli todella kiinnostava. Sekä kiihottava. Sellainen vähän vaarallinen. - - - [J]uttu on niin, että monet fiksut naiset - kuten minä - eivät välttämättä ala julkisesti seurustella sellaisten hulttioiden kanssa, koska siitähän seuraa yleensä vain lähipiirin juoruja. - - - Mutta satunnaisena ajanvietteenä roistot ovat ylittämättömiä tyyppejä. Ne taitaa hommansa." (Mäki 2006, 330-331.)
-
Hei,hyviä pointteja teillä. Mäkin koen renttuuden enemmän sisäisenä piirteenä.
Mietin että aiheuttiko aikoinaan "perinteinen kasvatus" sitä että tytöt hyysäsivät enemmän poikia kuin toisin päin- "pojat on poikia"
-
Se naisen hoivavietti...
-
Vaik en oo nainen, mut mikäs sen täydellisempää ku kunnon hulttio. Kunhan se renttuus ei käänny sellaisen reppanuuden puolelle.
-
No... Olen oman versioni tästä vääntänyt, jota voi kysyä varmaan ihan minustakin: "Miksi miehet aina rakastuvat lumppuihin?"
-
No... Olen oman versioni tästä vääntänyt, jota voi kysyä varmaan ihan minustakin: "Miksi miehet aina rakastuvat lumppuihin?"
;D kun niiltä saa helposti.
-
Vaik en oo nainen, mut mikäs sen täydellisempää ku kunnon hulttio. Kunhan se renttuus ei käänny sellaisen reppanuuden puolelle.
"älä vaan muutu tai muuten" ? ;D
No ei, tajuan kyllä että jos jää reppanaksi niin se sukkaa syvältä. Mutta jos on semmosia hetkiä joskus niin mitäs sitten?
-
Ihana keskustelu ☺️
Täytyy sanoa, että muhun rentut ei kyllä vetoa. Ei kumminkaan päin, että renttua saisi hyysätä tai että renttu hupsuttelee minulla menemään miten huvittaa.
Sellaiset lintuset päästän lentämään mielelläni...
-
No... Olen oman versioni tästä vääntänyt, jota voi kysyä varmaan ihan minustakin: "Miksi miehet aina rakastuvat lumppuihin?"
;D kun niiltä saa helposti.
”Lumputkin” valitsee, eli ihastuminen ja käytäntö ei aina kohtaa. Sama tietysti pätee tähän nais-mies -suuntaan. Ihastua voi, mutta kaikki ei johda mihinkään.
PS. Itsehän kuulun tietyllä tapaa renttuilijoiden ihailijoihin. Ehkä osittain siksi, että huonoja (merkitseviä) ei ole tullut eteen. Ehkäpä itsekin olen jossain mielessä ”renttu”, joten visiona kai se, että oletuksena vähintäänkin osittain samanhenkinen ajatusmaailma.
-
Vaik en oo nainen, mut mikäs sen täydellisempää ku kunnon hulttio. Kunhan se renttuus ei käänny sellaisen reppanuuden puolelle.
"älä vaan muutu tai muuten" ? ;D
No ei, tajuan kyllä että jos jää reppanaksi niin se sukkaa syvältä. Mutta jos on semmosia hetkiä joskus niin mitäs sitten?
No John Rambot ja Tomb Riderit on vähän eri juttu.
Kunnon renttu myöntää oman pienuutensa kaikkeuden edessä ja on oikeastaan aika nöyrä kaveri- ei ainakaan kaikkivaltias,jota mikään, koskaan, milloinkaan, saa polvilteen- erikseen sitten narsistiset luonnehäiriöt... vai miten onkaan-
Voihan se olla,että rankat kokemukset ei toisiin vaikuta millään tavalla- "Jätkät" senkun porskuttaa menemään :))
-
Renttu on romanttinen ressukka rentomies, kai nyt moinen vetoaa väistämättä edes hieman?
* )
-
Vaik en oo nainen, mut mikäs sen täydellisempää ku kunnon hulttio. Kunhan se renttuus ei käänny sellaisen reppanuuden puolelle.
"älä vaan muutu tai muuten" ? ;D
No ei, tajuan kyllä että jos jää reppanaksi niin se sukkaa syvältä. Mutta jos on semmosia hetkiä joskus niin mitäs sitten?
No John Rambot ja Tomb Riderit on vähän eri juttu.
Kunnon renttu myöntää oman pienuutensa kaikkeuden edessä ja on oikeastaan aika nöyrä kaveri- ei ainakaan kaikkivaltias,jota mikään, koskaan, milloinkaan, saa polvilteen- erikseen sitten narsistiset luonnehäiriöt... vai miten onkaan-
Voihan se olla,että rankat kokemukset ei toisiin vaikuta millään tavalla- "Jätkät" senkun porskuttaa menemään :))
Ehkei päällepäin. Mutta kyllä kaikki kokemukset vaikuttaa jokaiseen. Se on eri asia tiedostaako sitä. Ja sitten tuskaa ja sensellaista vaan tulee, ja kohauttaa olkiaan ja ottaa pillerit ja sit kuolee kun on aika. Happy ending. Luovuttaminen on mukavaa ja turvallista, ei tarvi sietää epävarmuutta siitä että joutuisi kärsimään.
Renttuna olo ei ole helppoa juuri tuon myöntämisen takia, varsinkin jos on herkempi kaveri eikä "Jätkä". Eihän kaikki "Jätkät" ole sellaisia mutta silti. Jos renttu on sellainen joka rajoittaa itseään eikä tutki itseään mutta myöntää kyllä että omat rajat on ja tajuaa mitä niiden rikkomisesta seuraa itselle, niin mä olen paljon mielummin se toinen kaveri. Tietty voi olla molempia, mutta siinä on extra haastetta. Piilotan renttuuteni, koska olen nähnyt että se on toisille usein lupakirja non-consentuaaliseen vahingoittamiseen. Ai kiva, toi saa kunnon reaktioita jos menen tökkimään, eikä se tee mitään takaisin, menempä tökkimään. Mikään ihme jos ei kiinnosta olla julkirenttu.
-
Kauheeta säätöä mitä renttu on tai milkä tekee rentun tai valitseeko itse olevansa renttu.
Mä näen sen niin että renttuus on pitkälti luonteenpiirre ja elämäntapa.
Toki monet liittää pultsari ym myös rentuiksi. Minä en. He ovat vähäosaisia eivätkä voi sille mitään.
Renttua paskan vertaa kiinnostaa mitä muut hänestä ajattelee tai sopiikohan hän johonkin muottiin saati että kuuluu pukeutua niin tai näi ja onko kello ja tukka nyt hyvin.
Vastaavaa myös elämän asenteessa. Aitous kunniaan ja olla itsensä. Käyttäytyä muita kohtaan kuten haluaa muiden käyttäytyä itseään kohtaan jne.
Näin minä näen rentun ajattelevan.
Renttujahan on monenlaisia niinkuin ihmisiä yleensä.
Submit tuossa aikaisemmin taitaa olla aika lähellä samaa ajatusta kuin minulla.
Renttuus voi olla myös vain pään sisällä koska työn takia esim joutuu sullomaan itsesä johonkin muottiin jotta saa elantonsa.
Miksi naiset rakastuu renttuihin?
Siitä mulla ei ole pienintäkään hajua tai kokemusts. Äidilliset vaistot kuten tuossa aijemmin sanottu??? Haluaa pelastaa rentun kuin koiranpennun ojasta???
-
Tampereen Tullikamarilta vuodelta 1989
https://youtu.be/N_kYHp1rWQc
Tänään v.2019 tuohon on saattanut tulla uutta kulmaa ja ei puhuta vain kahdesta sukupuolesta, niin että miesoletettu voisi vain olla "renttu" tai pahispoika.
Itse en vielä puhekielessä osaa käyttää "oletettu"-sanaa-
(Olisin ehkä voinut olla tuossa Jonesien keikalla, 20- vuotiaana,mutta olinkin fundamentalisti-seurakuntien keikalla vielä 17 vuotta etiäpäin ;D )
-
Itse en vielä puhekielessä osaa käyttää "oletettu"-sanaa-
Eikä tarvitsekaan. Kyse on tietyn suunnan tutkijoiden kielenkäytöstä, joka on ajettu - vanhaan kunnon 1970-luvun tyyliin, en nyt tässä vaivaudu s-sanaa käyttämään - "ainoaksi oikeaksi" tiedostavan kielen ilmaisuksi myös arkeen.
Jos tuolle tielle lähtee, silloin on vaadittava, että jokainen kielen sana on perusteltu. Ja koska kieli on järjestelmä, jonka ulkopuolella ihminen ei voi elää, kieltä voi perustella vain kielessä ja kielellä, jolloin ollaan umpikujassa: oikeita ilmaisuja perustellessasi joudut lopulta käyttämään vääriä. Vaatimus korrektiudesta on siis käytännössä mahdoton ja absurdi. >:D
-
Vaik en oo nainen, mut mikäs sen täydellisempää ku kunnon hulttio. Kunhan se renttuus ei käänny sellaisen reppanuuden puolelle.
"älä vaan muutu tai muuten" ? ;D
No ei, tajuan kyllä että jos jää reppanaksi niin se sukkaa syvältä. Mutta jos on semmosia hetkiä joskus niin mitäs sitten?
Jokaisella voi olla sellaisia hetkiä ja se on parisuhteessa todella jees. Jos toinen ei ole koskaan haavoittuva ja avoin, en koe, että oltais rehellisellä pohjalla. Rehellinen ja avoin haavoittuvuus on kaunista ja liikuttavaa.