BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Adele - 08.10.2019, 16:13
-
Olen aloittanut kinkyilyt näin kypsässä iässä ja pohdiskelen seuraavaa. BDSM:n ja sessiosuhteen aloittaminen on räjäyttänyt seksuaalisuuteni aivan uudelle tasolle parhaimpiinkin normiseksikokemuksiini verrattuna. Pysyykö se sellaisena vai laantuuko päräyttävyys ajan kuluessa?
Vaniljasuhteessa kuumin seksuaalinen roihu alkaa kokemukseni mukaan laantua ehkä vuoden seurustelun jälkeen.
Olen saanut elää ihanaa sessiosuhdetta jo noin 9 kuukautta. Siihen on tullut ehkä tuttuuden mukanaan tuomaa pehmeyttä, kun alun pieni pelon elementti on hälventynyt, mutta yhä minulla pulssi nousee niin että taju meinaa lähteä aina kun ovikello soi ennen sessiota ja pöksyt kastuvat välittömästi, kun sessiotouhut tulevat mieleen kesken työpäivän.
Lisäksi toivoisin (luultavasti utopistisesti) että löytäisin joskus vielä elämässäni parisuhteen, jossa olisi yhdistettynä myös D/s-elementti.
Kysymykset siis:
- Miten pitkään on pisin sessiosuhteesi kestänyt ja/tai pysynyt "kuumana"?
- Miten dynamiikka toimii parisuhteessa sen osalta, että haaleneeko D/s-kuvion lataus? Onko parempi etsiä avointa suhdetta ja hoitaa kinky-kuviot siinä sivulla vaikka parin vuoden välein vaihtuvan sessiokumppanin kanssa, jotta sähköisyys pysyy
sessiossa?
Muitakin ajatuksia teemaan liittyen saa toki jakaa. :-)
-
Mun näkemyksen mukaan tässä kysymyksessä sekottuu puurot ja vellit, mutta.
(Ja kyllä, kyse on mun näkemyksistä).
Sessiosuhde
Mulle sessiosuhde tarkottaa juurikin sitä. Sessiointia. Sessiointi kattaa kaiken ei niin vanilaisesta seksistä niihiin vähän rankempiin juttuihin.
Se mikä sessiosuhteesta puuttuu, on ne isommat tunteet jotka muuttavat suhdemuodon parisuhteeksi.
Pysyykö sessiosuhde sitten aina yhtä freessinä kuin alussa riippunee aika paljon erilaisista tekijöistä.
Jos sessioidaan päivittäin ja aina saman kaavan mukaan, asiat saattavat arkipäiväistyä.
Jos taas sessioidaan harvemmin ja mukaan tulee uusia juttuja silloin tällöin, asiat pysyy mielenkiintoisempana pitempään.
Loppujenlopuksi kai kyse on persoonista ja tarpeista.
Mun pisin sessiosuhde on se jolle nykyinen parisuhde pohjautuu ja sessiosuhteena se tais kestää sellasen 2,5 - 3 vuotta.
Vaniljasuhde
Vaniljasuhteen mä käsitän tässä vaniljaisempana seksisuhteena. Samat raamit kuin sessiosuhteella mutta eri metodit.
Mun pisin vaniljainen seksisuhde kesti vuosia, en tarkalleen osaa sanoa kauan, mutta toiminta pysyi mielenkiintoisena koska
mitään muita aspekteja ei esiintynyt. Sähköpostiin pamahti viesti, "nyt panettaa" ja sitten mentiin. Sitten viestit loppu ja
homma siinä samalla. Mä en tänä päivänä tiedä sen naisen nimeä jonka kanssa tää oli.
Parisuhde jossa sessiosuhde sisällä.
Sen syvemmän tunnemaailman mukaan tulo sessiosuhteeseen muuttaa asioita.
Se on vähän kuin että sulla on suklaata ja maitoa niin niistä tulee sekoittaessa kaakaota.
Sessiointi ei enää voi olla niin raadollista kuin se ehkä ennen oli ja arkipäivä muuttaa suhtautumista kumppaniin.
Tää ei siis missään nimessä ole huonompi kuin sessiosuhde, päinvastoin, jos parisuhteeseen sisältyy kaikki ne elementit
ja tunteet joita yksilönä tarvitsee, se on mun mielestä paras mahdollinen suhdemuoto.
Loppumetreillä, mä uskon siihen, että parisuhde on ihmisten välinen suhde jossa yksilöt täydentävät toisiaan eivätkä rajoita
toisiltaan mitään oleellista pois.
Toki, jos on tarpeita joita ei voi toteuttaa niin, että kumppaniin voi olla syvempiä tunnesiteitä, tällöin jonkinlainen parisuhteeseen
sisältyvä ulkoinen asia tarvitaan. Oli se sitten poly* juttuja tai jotain yhdessä tehtyä.
Esimerkkinä tästä sadismi jota me kummatkin hallituksen kanssa edustetaan ja sen kovemmat muodot ei ole mahdollisia
jos toisesta välittää ja tätä kautta toista ei oikeasti edes halua vahingoittaa.
m2c.
-
Kiinnostava kysymys. Minulla on kokemusta kinkysuhteesta vain parisuhteessa. Alkuvuosina meillä seksi oli vaniljapainotteisempaa, ja bdsm ja fetissit tulivat vahvemmin kuvioon vasta myöhemmin. Tähän peilaten näkisin, että kinkyys ainakin elävöittää seksisuhdetta paljon, kun niin monenlainen ilakointi on sen puitteissa mahdollista. Aina löytyy jotain jännää kokeiltavaa ja myös syvyyttä aikaisempiin juttuihin. Muilta osin suhteemme on täysin tasa-arvoinen parisuhde, eli kinkyys kuuluu vain seksipuolelle.
-
Mä olen tämän saman asian kanssa kipuillut sen kolmekymmentä vuotta ja viime viikkoina taas uudestaan. IMHO se on aika tavalla niinkuin Stoge sen kirjoitti. Puhutaan erilaisista seurusteluista.
Kun kyse on puhtaasti sessioista, niin niistähän tosiaan yleensä puuttuvat tunteet, jotka ylläpitävät pidempää suhdetta (Puhun nyt tässä siitä isosta R:stä, toki ihastumista ja hullaantumista esiintyy ensimmäiset kuukaudet ja ylikin). Kun ne puuttuvat ei tuollainen monasti kanna kovinkaan montaa vuotta. Ne piiskaamiset tulevat tutuksi, eikä se brättäilykään enää aiheuta kuin ärtymystä. Lopulta se muuttuu pakolliseksi riepotteluksi ja tylsäksi jyystämiseksi. Itselläni on myös sessiosuhteet kestäneet sen max. 2v.
Poly/avoimet suhteet taas (on koitettu) toimivat, jos sen kumppanin kanssa on sitä tunnetta ja molemmat ovat sinut asian kanssa. Mutta sen ohella olevat D/s suhteet alkoivat ainakin minua kyllästyttämään yhä nopeampaan tahtiin ja lopulta kun olen itse alistava ihminen, niin ei se yhden illan alistus tuntunut enää missään. Alkoi ajattelemaan, että mikä järki tässä on, että toinen näyttelee alistunutta tuntematta alistajaansa yhtään tai aidosti pidemmällä kaavalla osoittaisi sen. Saman näytelmän saisi kadulta rahalla, eikä tarvisi koluta deittipalstoja.
Minusta optimi tilanne olisi juuri se, että löytäisi sen hyvän suhteen, jossa olisi mukana aina sessioita elinkumppanin kanssa. Niitä vain ei ole kuin joillakin onnekkailla.
Kuten todettu, on paljolti kiinni mitä halutaan. Todella rajut leikit jättävät jäljen parisuhteeseen ja moni ei sellaiseen edes kykene sen parisuhteensa kanssa ja välillä saattaa myös olla, että haluaa vaniljamaisemman parisuhteen arkeen ja siihen mausteeksi parisuhteen sessioilla.
Nää nyt on mun mietelmiä ja kokemuksia, aika katkeilevalla ajatuksella vielä kirjoitettuna. Kaikilla ihmisillä on omansa, toisille toimii toinen ja toisille ei. Mä olen sellainen lempeä dom, joka ei haluaisi satuttaa pikkuistaan, kun ainoastaan sen verran, että brättäily loppuu ja valtasuhde selviää. Meillä on nykyisen subin kanssa sovittuna käytäntö, että tapaillaan välillä tavallisessa arjessa ihan tasavertaisina ja sitten kun sessio alkaa, laitetaan panta, joka kääntää molemmat siihen sessiotilaan. Se on toiminut mielestäni toistaiseksi ihan hienosti ja välillä on ollut sitä makailua ja afteraftercarea ilman pantaa, jota itsekin aina välillä kaipaa.
Tämä on todella mielenkiintoinen kysymys ja mielenkiinnolla seuraan, josko jollakin olisi jotain ratkaisuja, itse en ole kolmessakymmenessä vuodessa saanut tuosta ajatusta kasaan.
-
Aika paljon taitaa suhteesta riippua kuinka se seksielämä hiipuu tai hiipuuko. Me ollaan mieheni kanssa oltu yhdessä melkein 18 vuotta vaniljahkossa suhteessa. Alkuun seksiä oli paljon, mutta ei se huonommaksi ole ajan kanssa muuttunut. Kaksi ekaa lasta paransi entisestään meidän seksielämää. Kolmas heikensi väliaikaisesti. Meillä on pieniä kinkymausteita makkarissa, sitomista, köysiä, pientä piiskausta yms. Ei kuitenkaan varsinaista D/S suhdetta.
Nautin edelleen suunnattomasti meidän seksistä, sitä on yleensä riittävästi ja pieniä uusia juttuja löytyy välillä. Meidän suhde on välillä hankala, eikä oo helppoa. Välillä olis valmis ampumaan toisen raketilla kuuhun. Mut seksi meillä toimii. Uskoisin, että osittain sen ansiosta ollaan edelleen yhdessä, sillä on menty hankalammatkin ajat läpi. Mulla on välillä ongelmia olla lähellä, mutta seksissä se on luontevaa.
Eli ei, ei ole kipinä kadonnut 18 vuoden aikana. :)
-
Aureelia, onpas teillä hyvä suhde, tuollaista kannattaa vaalia, se on hyvin arvokasta. :)
Toivottavasti löytäisi vielä itsekin jonkun kanssakinkyn, jonka kanssa saisi pitkän suhteen aikaiseksi.
Mitä tulee itse aiheeseen, niin kinkympi parisuhde saattaa olla paljon parempi kuin pelkkä vanilja, sillä huono seksielämä pilaa koko parisuhteen.
-
Stoge tuossa edellä puhui asiaa. Tosin heitän nyt tähän että riippuu ihan ihmisistä tuo sadismin toteuttaminen rankemman mukaan rakkaan ihmisen kanssa. Sekin on mahdollista, mutta ehkä sitten enemmänkin alistamisen/alistumisen kautta. Toki voin olla väärässäkin kun en ole ikinä kyennyt harrastamaan kylmää ja tunteetonta sessiointia :)
-
Mulla on tulilla 10 vuotta roihunnut rakkaus-elämänkumppanuussuhde, jossa BDSM on ollut alusta lähtien olennainen osa, ja palo tuntuu vaan yltyvän vuosi vuodelta.
Päin vastoin kuin stogen kohdalla, sadistina mun on paljon helpompi satuttaa masokistia, jota rakastan syvästi ja johon luotan. Uskallan heittäytyä kumppanin kanssa paljon syvempiin vesiin kuin mihin tuntemattomamman henkilön kanssa ikinä heittäytyisin. Kumppani on osoittanut tuntevansa rajansa ja kommunikointi on sujuvaa, ja toisaalta oon oppinut myös lukemaan häntä intuitiivisesti, jolloin voin rentoutua ja antaa sadistivaistojen viedä synkkiin paikkoihin. Molempien janoama sadismi on mulle romantiikkaa parhaimmillaan. Sama juttu D/s-dynamiikan kanssa, lataus ei ole haalennut vaan päin vastoin, se on syventynyt sitä mukaa kun oon oppinut tuntemaan toista.
Luulen että omassa suhteessa BDSM-roihuihin vaikuttaa paitsi luontainen yhteensopivuus, vapaaehtoinen lapsettomuus, ennakkoluulottomuus ja omat kämpät, myös taipumus jakaa hanakasti uusia ajatuksia ja fantasioita keskenämme. Me puhutaan seksistä ja D/s:stä paljon sekä mehustellen että analysoiden, ja ruoditaan myös paineita, pelkoja ja muita mörköjä. Kun suhtaudun uteliaisuudella omaan ja toisen seksuaalisuuteen, löytyy jatkuvasti uusia kuumia asioita. Seksuaalisuus kun tuppaa usein elämään ja kehittymään omia aikojaan.
Koen myös vahvasti, että vaikka me ollaan tällä hetkellä monohkossa suhteessa, niin mä en millään tavalla omista kumppanin seksuaalisuutta (köh, paitsi valtasuhteen sisällä) eikä hänen tarpeidensa täyttäminen ole mun velvollisuuteni tai toisin päin. Kaikki mitä me päätetään toisillemme jakaa on omista haluista pulppuavia palasia, joista rakentuu innokkuuteen perustuva yhteinen seksielämä ja valtasuhde.
TL;DR: En allekirjoita sitä ajatusta, että seksielämän ja/tai valtasuhteen väljähtyminen olisi väistämätön osa pitkää suhdetta. Musta tää tuntuu siltä kuin löytöretkeilisi uusissa jännittävissä paikoissa turvallisen ja rakkaan ihmisen kanssa. :love:
-
Stoge tyhjäs pankin melko pitkälti mun osalta.
Tuo tellen ja Ninthin esittämä, että D/s suhde voi syventyä sadismilla, voi hyvinkin pitää paikkaansa, muistelen vastaavia lukeneeni muista ketjuista.
Meiltä puuttuu D/s elementit kuvioista kokonaan, niin keskenämme kuin muutenkin, toiminta on pelkästään sadisti-masokisti akselilla. Sielläkin toimintatavat saattaa erota niin paljon, että muille syventävät asiat meidän kesken toimisi "väärin", hajottavana. Tästä esimerkiksi pelko/kauhu, itse en kumppaniani halua pelätä, eikä hän halua että minä pelkään häntä.
Siksi nämä tarpeet ja halut hoidetaan sitten muiden osapuolten kanssa.
Aloituksen kysymyksiin vastaus omalta osalta, että nämä ovat niin persoona ja suhde riippuvaisia asioita, että tohdin väittää, että kumppanin kanssa avoimesti keskustelemalla löytyy ne parhaat ratkaisut, mitkä toimii yksilölle ja suhteelle.
On se sitten kolmas osapuoli tai se oma kumppani. Mutta kipinä ei välttämättä kuole, mistään toiminnasta. Se toki saattaa muuttua ja jalostua toisenlaiseksi, koska ihmisen persoonakaan ei yleensä ole täysin muuttumaton vaan se jalostuu kokemusten myötä. Joskus tämä muutos kuitenkin mahdollistaa jotain niin hyvää ja kaunista, että sellaista ei osannut kuvitella edes olevan olemassa.
-
Tuo tellen ja Ninthin esittämä, että D/s suhde voi syventyä sadismilla, voi hyvinkin pitää paikkaansa, muistelen vastaavia lukeneeni muista ketjuista.
Pikku korjaus tähän omalta osaltani, että tarkoitin siis että D/s-suhde on syventynyt sen vuoksi, että ollaan oltu niin pitkään yhdessä ja opittu tuntemaan toisiamme. :) Siihen en nyt äkkiseltään osaa ottaa kantaa, onko oma valtasuhteeni syventynyt sadismin takia vai ei, vaan käsittelin niitä viestissäni toisistaan erillisinä asioina vaikka toki ne usein limittyvätkin.
Omalla kohdallani ei ole onneksi käynyt niin, että masokistikumppani olisi alkanut pelkäämään mua. Oon kyllä itse ollut välillä huolissani siitä, voiko niin käydä, mutta kumppani ei koe tätä uhaksi eikä tällaisia merkkejä ole näkynyt. Tämä on varmasti tosi ihmiskohtaista, ja vaatii makustelua ja keskustelua.
-
Mun on helpompi olla julma ja raaka parisuhteessa kuin sessiojutussa, kun tunnen ihmisen paremmin ja tiedän mitä se kestää. Rakastan leikitellä rakastavan hellyyden ja julmuuden yhdistelmällä.
Meillä tulee nyt lokakuussa 13 vuotta täyteen. Suhde muuttuu eläessään ja joskus on bdsm pinnalla enemmän ja joskus vähemmän. Kokonaisuutena sanoisin että seksi ja BDSM-jutut ovat parempaa kuin silloin aloittaessa.
-
;) varttitunista vuosikymmeniin.
-
Edellä kommentoineet ovat jo puhuneet niin paljon asiaa, että yritän pitää nyt kerrankin oman kommentointini lyhyenä.
Itse näen, että ylipäänsä kinky-suhteessa luottamus ja avoimuus ovat vielä tärkeämmässä roolissa, kuin vanilja-suhteessa. Tämä pakottaa puhumaan asioista ja keskustelemaan mieltymyksistä. Myös läpikäymään omia tuntemuksia ja tunteita. Jolloin oppii tuntemaan toisen paremmin, eikä niin helposti käy niin, että kumpikin vaan toivoo jotain, muttei uskalla puhua. Tämä pohjaa omaan kokemukseeni kummastakin suhteessa. Kinkyillessä musta on tullut paljon avoimempi. Oon oppinut kertomaan toiveista, tarpeista ja peloista.
Myös seksi voi olla monipuolisempaa, jolloin kyllästymisen riski on pienempi. Ja jos/kun kommunikaatio toimii, niin toki se mahdollistaa yhdessä uusien virikkeiden etsimisen. Myös jos on aikoja, jolloin vaikka normaali yhdyntä (mikä toki on vain pieni osa seksiä) ei onnistu, niin kinkyillessä on niin valtavan paljon muutakin. Eikä yhdyntä ole aina edes osa leikkejä. Lisäksi kinky-maailma on ihanan laaja. Jokaiselle jotakin ja mieltymykset voivat matkan varrella elää ja muuttua. Itsekin olen reilun vuoden kinkyilyn jälkeen ihan alussa. Vähän vasta jotain hajua tästä maailmasta.
Varsin seksuaalisena ihmisenä tämä myös mahdollistaa halujeni toteuttamisen useammin. Ei vaniljaa vuosi tolkulla jaksa koko ajan. Tai ainakaan aiemmat kumppanini eivät jaksaneet, mikä itseä turhautti. Itsellä tosiaan seksissä oli aina ongelmia vanilja-suhteissa. Toki voinut olla myös vääriä kumppaneita mulle. Ja kinkyhän olin jo sillon, mutten itseäni vaniljoiden kanssa voinut toteuttaa. Nyt kinkyä parisuhetta takana reilu 13kk ja tuntuu, että yhä vaan paranee. Kun oppii tuntemaan ja luottamaan, niin uskaltaa mennä pidemmälle. Oma suhde siis parisuhde/avoliitto, jossa itse olen subi ja mies Dom. Dynamiikka näkyy myös arjessa, mutten ole mikään tahdoton olento, vaan asioista keskustellaan kyllä.
-
Ihania vastauksia, kiitos! ❤️ Niin vanilja- kuin kinkysuhteita on todella erilaisia ja yleistää ei tietenkään voi. Kuten Subitar sanoo, tuntuu että BDSM-elementit toisivat suhteen seksipuoleen sellaista paloa ja vaihtelua, että se säilyy tuoreena pidempään. Ja todellakin uskon että BDSM:än kuuluva mieltymyksistä puhuminen ja jälkipuinti luovat edellytykset pidempikestoiselle kipinälle. Juuri se puhuminen on ollut melkein upein oivallus minulle.
-
Voi voi on niitäkin kinkyjä jotka eivät osa puhua mistään tärkeästä vaikka lässyttävät itse siitä puhumisen ja avoimuuden tärkeydestä ja toisen huomioon ottamisesta ja toisen kunnioittamisesta. Tai jos puhuvat nii puhuvat puuta heinää minä sylki suuhun tuo, pelkkää paskaa. En lähtis yleistämään että jommassa kummassa ryhmässä olisi enemmän keskustelu taitoisia ihmisiä. Keskustelutaito ja hyvät käytöstavat ovat täysin riippumattomia piirteitä siitä kumpaan ryhmään kuuluu.
-
Helmi, ihan varmasti juurikin näin. Mutta lyhyen kokemukseni mukaan kinky-puolella hommat aloitetaan keskustelulla mieltymyksistä. Vaniljapuolella riivitään vaatteet pois ja arvaillaan millaisesta kosketuksesta toinen tykkää. Minulla on tähänkin asti ollut hyviä seksisuhteita, mutta puhuminen on kyllä jäänyt minimiin. Vähän huonoa tuuria ollut minulla kumppaneiden suhteen tämän osalta. Jos olen rohkaistunut kertomaan mistä pidän, on se jäänyt toteutumatta, oli se sitten että tykkään kun niskaani pussaillaan tai että tykkään kun minua piiskataan. Omien, syvien mieltymysten paljastamiseen liittyy häpeää ja jos kumppani paheksuu niitä ja kertoo ettei halua edes kokeilla, on se todella haavottavaa. Toki se kipinä ei pysy ikuisesti yllä, jos on tällainen ohittamisen kokemus missä tahansa suhteessa ja omat toiveet jäävät toteutumatta.
-
^^ Oma kokemus tukee kyllä myös tuota, että ei BDSM-juttujen aloituksessa aina välttämättä keskustella sen enempää kuin vaniljapuolellakaan. Mutta varmasti on hyvin laaja haitari siinä, miten ihmiset toimivat.
-
Eksän kanssa yritettiin kyllä maustaa meidän vaniljaa, mutta se ei oikein luontevasti onnistunut ja yrittämisen epäonnistuminen kasvatti jotenkin omaa häpeää kinkyjutuissa. Annoin sitten vaan asian olla.
En silti näkisi yhtään mahdottomaksi, että olisin uudestaan vaniljasuhteessa, en toki monosuhteeseen varmaan ikinä taipuisi. Meidän homma kaatui vaikeuksiin kommunikoida ja ymmärtää, kun ihmisenä oltiin liian erilaisia. Ei siis siihen ettei siitä toisesta tuntunut hyvältä satuttaa mua.
-
Miten sen nyt sanois... kestää niin kauan kunnes osapuolia kiinnostaa jatkaa. Siinä ei olee hirveesti eroja, onko vanilja tai vähemmän julkisuuskestävä touhu. Pitkäkoiven kanssa aloitime aivan vaniljailulla, vedettiin 10 vuotta, meni jo melkein plörinaksi koko juttu ja sitten jatkoimme yhdesä pervoillemisella. Nyt 17 vuotta yhdessa oltu ja jatkoakin on luvassa.
Toisaalta, jos ihan parisuhdesta ei olee kysymys, niin ei olee hirvee harvinaista, että kuolivuodessa mies tunnusta, että pani sihteeria 25 vuotta joka päivä lounastauoilla. Sitä, että joku puhtaasti pervoilusuhde olisi vastaavasti pysynyt, mä en ole kuullut. Eli oletettaan että ei ole kestänyt kunnes toisiin todistettaan.
-
No minulla on ollut lähinnä parisuhteita koko elämäni ajan. Vaniliaisemmat suhteet olivat hyvinkin lyhykäisiä ja sijoittuivat enempi nuoruusikääni. En oikein osaa olla sellaisessa suhteessa sillä synnynnäinen Switch ja pelkkä tökkiminen vain maistuu monesti puulta.
Olen sittemmin ollut hyvin pitkässä switch-suhteessa, noin 15 vuotta ja asiat toimivat mallikkaasti ainakin sen 10 vuotta. Seksi ei ollut se mikä suhteemme kariutti, enemmänkin aika, rutiinit, lapsiarki, eriytyminen, pienet virheet puolin/toisin ja lopulta hänen rakastuminen toiseen mieheen. Eli mikään suhde ei ole välttämättä ikuinen olipa kyseessä kinkyily tahi ei. Mutta kuten olen monesti sanonut täällä baarissa, suhteemme loppui mutta ystävyytemme säilyi ja oon huomennakin menossa luentojeni jälkeen hänen luo kahvistelemaan ja parantamaan maailmaa :)
En mielelläni enää lähtisi vaniliinilinjalle, mutta asuinalueeni kinkyjen vähyys ja tietynasteinen seksin tarve voi siihen ajaa. Täällä lapissa kun on väliin vain otettava se mitä käteen saa, ja aina ei voi voittaa :D
-
Jos puhutaan suhteen - oli se sitten parisuhde tai sessiosuhde - "kipinästä" tai kuumuudesta, minulle tulee ensisijaisesti mieleen ihastuminen, sellainen lyhytaikainen vaikkakin intensiivinen vaihe, joka on juurikin suhteen alussa yleensä läsnä. Vaikka se tuntuu hyvältä, en pidä sinänsä kovin tavoittelemisen arvoisena jotenkin varta vasten yrittää ylläpitää sitä - aika usein se tosiaan jossain vaiheessa katoaa joka tapauksessa. Mutta se ei suinkaan tarkoita, etteikö tilalle saisi jotain, ehkä parempaakin; luottamusta, vapautumista, niiden myötä vieläkin hienompia kokemuksia.
Omat tähänastiset sessiosuhteet (joihin useimmiten on kuulunut tosin muunkinlaista ajanviettoa kuin sessiointia, niiden olematta silti parisuhteita) ovat tähän asti olleet joitakin kuukausia, vaihtoehtoisesti on voinut olla muutaman päivän sisällä useampi sessio, jotka on keskittyneet vaikka tiettyyn asiaan/teemaan ja siten se on ollut ehkä intensiivisempi kokemus. Molemmissa näen olevan puolensa, ja lopunperin kuitenkin arvostan ehkä enemmän stabiileja ja pitkäkestoisia ihmissuhteita, mutta lyhyemmistäkin jutuista voi toki jäädä erinomaisia muistoja ja kokemuksia.
Parisuhteessa toki hienointa olisi, jos kinkymieltymykset menisivät mahdollisimman hyvin yksiin. Kaikki eivät kuitenkaan liene niin onnekkaita, että niin kävisi, ja toisaalta voi olla kinkkinen (heh) päätös, alkaako parisuhteeseen enemmän siviilimaailman yhteensopivuuksien (arvot, elämäntilanteet, yhteiset haaveet) pohjalta vai meneekö enemmän kinkymieltymykset edellä. Tärkeintä varmastikin on olla rehellinen niistä omista haluista, ja siitä millainen tai millaiset suhteet niitä palvelisivat. Näkisin kyllä myös ehdottomasti, että seksuaalisuus/BDSM on niin monimuotoinen ja tietyssä mielessä pohjaton yhdessäolon tapa ja asia, että jos tahtoa on, se varmasti voi itsessään pitää parisuhdetta koossa pitkäänkin - ja pitää yllä myös sitä "kipinää" paljonkin kauemmin kuin mitä se muuten olisi mahdollista. Allekirjoitan tässä myös aiemman pointin siitä, että avoimuus ja keskustelu joita kaikkia osapuolia miellyttävä kinkyily yleensä edellyttää, auttaa paljon parisuhteessakin.
-
Allekirjoitan tässä myös aiemman pointin siitä, että avoimuus ja keskustelu joita kaikkia osapuolia miellyttävä kinkyily yleensä edellyttää, auttaa paljon parisuhteessakin.
Tätä ei voi kylliksi painottaa.
-
Tiesin olevani erikoinen jo alle kymmenikäisenä halusin alistua naisten kurinpitoon, me olemme molemmat hieman yli viidenkymmen ja olleet naimisissa kohta kolmekymmentä vuotta. Seurustelu aikana tuli puheeksi kuriasiat sanoin silloin hänelle, että piiskakuri tekisi minulle hyvää. Tuleva vaimoni innostui asiasta ja on pitänyt minulle piiskakuria, alusta lähtien suhteemme on ollut kotikurisuhde. Vuosien varrella suhteemme on kehittynyt, sekä syventynyt ja mukaan on tullut uusia elementtejä, esimerkiksi siveysväline on ollut minulla käytössä yli kymmenenvuotta. Minusta kinkky suhteessa molemmin puolinen avoimuus ja luottamus on suhteen kannalta tärkeää. Suhteessamme on vieläkin tallella alkuaikojen kipinä ja syvä rakkaus. Oletan kipinän säilyvän kinky suhteessa pitempään kuin vanilja suhteessa.
-
Voi voi on niitäkin kinkyjä jotka eivät osa puhua mistään tärkeästä vaikka lässyttävät itse siitä puhumisen ja avoimuuden tärkeydestä ja toisen huomioon ottamisesta ja toisen kunnioittamisesta. Tai jos puhuvat nii puhuvat puuta heinää minä sylki suuhun tuo, pelkkää paskaa. En lähtis yleistämään että jommassa kummassa ryhmässä olisi enemmän keskustelu taitoisia ihmisiä. Keskustelutaito ja hyvät käytöstavat ovat täysin riippumattomia piirteitä siitä kumpaan ryhmään kuuluu.
Naulan kantaan, ja
Ihastumisen tunne kestää tutkimusten mukaan 6kk ja seksuaalinen yhteensopivuus kantaa max ensimmäiset 2 vuotta ja sinä aikana, jos ei muuta yhteistä tule, niin ero on edessä. Enemmän varon, kuin tavoittelen ihastumisen tunnetta, koska se on Niin harhaanjohtava ja epätodellinen tunne, että mitä sellaisen varaan voi laskea? Mutta toki, jos ei ole kuin tarkoitus hetken aikaa olla pinkeissä unelmissa tjms. niin miksipä ei, kunhan vain muistaa sen, että laskut on edessä jossain vaiheessa, koska ilmaisia lounaita ei ole olemassa.
-
Juurin näin,
"Omien, syvien mieltymysten paljastamiseen liittyy häpeää ja jos kumppani paheksuu niitä ja kertoo ettei halua edes kokeilla, on se todella haavottavaa. Toki se kipinä ei pysy ikuisesti yllä, jos on tällainen ohittamisen kokemus missä tahansa suhteessa ja omat toiveet jäävät toteutumatta"
Kyllä kinkyissäkin on tyyppejä jotka haluat tietää mieltymyksesi ja salaisimmatkin haaveesi. Vaikka ne olisi vaikeakin kertoa toiselle niin silti ne ignoorataan kun on ne uskaltanut kertoa. Ensin arvostellaan kun ei ole avoin ja kerro ja kun kertoo niin ne asiat jää toteuttamatta tai toteutumatta. Sit voikin seurata sivusta kun ne asiat toteutetaankin jonkun muun kanssa. Juuri ne asiat jotka olit kertonut itse haluavasi kokea. Siinä jää vaan miettimään et miks vitussa toinen on halunnut edes tietää tai on kysynyt. Onko oma mielikuvitus jonkun muun kanssa loppunut kesken ja tarvitaan lisä ideoita muilta. Vai onko tarkoitus tahallaan nolata toista ja aiheuttaa pahaa mieltä kun saa toisen kertomaan todella henkilökohtaisia asioita joita ei kaikille huudella.
Sä puhut kyllä niin viisaita! Itellä on ollut parikin suhdetta sellaisiin, jotka on turhauttamalla turhauttaneet... Onko siinä ollut tarkoitus tuhota itsetunto täysin vai mikä, sitä en tiedä? Mutta näin se just oli, että puhuttiin, puhuttiin, luvattiin, luvattiin ja suunniteltiin ja sitä tehtiin sen vuoksi, että sai pettyä, kun niitä ei sitten tapahtunutkaan. Itsetunto tuhoutu tuossa leikissä ainakin aika totaalisesti... Kyl jotku osaa :) Yksi oli juuri sellainen, että se ensin kyseli, sitten meni toteuttamaan sen jonkun toisen kanssa, sitten kertoi sen mulle ja lopuksi suostui pitkin hampain kokeilemaan mun kanssa ja totes, että "hyi vittu" tjms. "Tuntu hyvältä sen kanssa, mutta ei sun kanssa" :)