BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Pervertti - 17.10.2019, 23:10
-
Olisitko tutustunut BDSMään mikäli internettiä ei olisi olemassa?
Se mitä tässä haen takaa, että kuinka paljon internetin olemassaolo on vaikuttanut sinuun ja BDSMään liittyen?
Olisiko sinusta tullut samanlaista kinkyä kuin mitä nyt olet? Tietäisitkö ilman nettiä, että mitä BDSM tarkoittaa?
Olisitko ajautunut BDSM-piireihin ilman nettiä? Vai onko netti näytellyt suurta osaa tässä kaikessa?
Fetisseihin liittyen: olisitko yhtä kiinnostunut kumista tai PVC:stä josset olisi nähnyt seksikkäitä kuvia tai videoita netissä?
-
Itse myönnän, etten olisi varmastikaan yhtä tietoinen BDSM:stä kuin mitä nyt, ilman internettiä.
Minua on tosin skidistä lähtien kiinnostanut sitominen, siihen netti ei ole ainakaan vaikuttanut.
Fetisseihini netti on vaikuttanut hyvinkin vahvasti.
-
Ensikosketukseni aiheeseen oli luultavasti muinaisen Radio Mafian Vapaa vyöhyke-niminen ohjelma. Sen yhdessä jaksossa käsiteltiin Markiisi de Sadea. Kirjastoonhan se tie sitten kävi. Että luultavasti olisin jotenkin sotkeutunut syvemmälle aiheeseen. Mutta kyllä netti on ollut upea juttu. Vaikka mitä olisi jäänyt tietämättä jos ei olisi ollut tälläistä väylää etsiä tietoa ja verkostoitua.
Varsinkin aikaisemmin hyvin ujona ihmisenä ja pienellä paikkakunnalla asuvana ei olisi mitenkään voinut törmätä tämän sortin touhuun.
-
Hyvä ketjun aloitus :)
Kyllä se sen pelkän mustavalkotelkkarin aikaa vielä oli ???
4-vuotiaasta en muista niin pätkääkään, mutta ihan umpiperverssi olin kunnioitettavan 5:n vuoden iän saavutettuani ??? Niitä jostain ties mistä
esiin työntyneitä hekumoita iha oikeesti tekemään olisin voinut työntyä kinky-juhliin jo silloin sanoen lippua tiskiltä kurottaessani, "et en mä
ihan vielä oo 18, haittaaks se? Mut kyllä likat on vähän väliä saanu piiskaa pyllylle. Siis silleen niiku mun pään mielikuvituksellisessa osastossa,
ei vielä niiku oikeesti".
Netttiä ei ollu.Ei edes alkeellisinta tietokonetta... En muista milloin yhdistelmä bdsm "tuli" tietoon mulle, mutta se ei enää, tietenkään, oleellista
ollut.
Jo ennen nykyiselle "tasolleen" avautunutta nettiä minulla oli switchtapaiseksi muokkautunut ajatusmaailma mitä piiska-asioihin tulee.
Mutta fetissien osalta netin myötä entiset ovat "syventyneet" yhä enemmän seksikkäiksi tiedostettujen asujen(siis naisten), asusteiden,
tyylien suhteen. Netin myötä jakkupuku tietynlaisena, tiukkakatseisen naisen yllä soittaa jo jotain kelloa heti, sieltä jostain Ei-Domme puolelta, korsetit ovat korostuneet, tiukat nahkahousut korostuneet-ei saa silmiään irti kuin puoliväkisin päätä kääntäen, vääntäen ja ihan ihka
uusia/"uusia ilmaantunut kuin "tyhjästä", joihin netin kuvastot ovat varmastikin jollakin tavoin vaikuttaneet. Juuri sieltä Ei- hirmuisesti komentelevaisen, pahapäisten naisten kurittajan "kääntöpuolelta"(kun) - tunnustettakoon- hyvännäköinen, nuori, pitkät vaaleat(kiitos mieluiten)
hiukset tiukalla ponnarilla oleva naispoliisi herättää, sekin, nykyisessä univormussaan(ON seksikäs. Päästä kantapäihin.)… niin tietynlaisia
ihan luvattomia ajatuksia
Liekö tässä juurikaan mitään, tai paljoakaan, kysymykseen BDSM/netti- osastolle. Toisaalta kai jo liiallisuuksiin melkein menee kun naisen
korkokengän korko olkoon pituudeltaan suunnilleen mikä vain, mutta koron LISÄKSI muun muodonki pitäis niiku olla just TIETYNlainen ::) :love: :o
-
Luultavasti en olisi tutustunut BDSM:ään terminä ja muutenkaan aiheeseen hyväksyttävänä toimintana, ainakaan yhtä nopeasti. Fantasiat olisivat jatkaneet liikkumistaan todellisissa, epäkonsensuaalisissa tilanteissa, enkä olisi ehkä hahmottanut, että sen vietin voi ohjata näihin yhdessä sovittuihin leikkeihin näin sujuvasti.
-
Olen tutustunut tähän aiheeseen vasta aikuisella iällä ja silloin netistä löytyi tietoa merkittävästi helpommin kuin mistään muualta. Mutta olisinko tutustunut ollenkaan, onkin vaikeampi kysymys.
Kirjastot ovat tarjonneet minulle aina tietoa uusista mieltä kiihottaneista asioista, joskin BDSM-kirjallisuuden etsiminen ja löytäminen ei varmasti yhtä helppoa olisi ollut, kuin vaikka kutomiseen liittyen.
Sanoisin silti, että utelias mieli löytää tietoa mistä vaan. Netti on todellakin helpottanut ja nopeuttanut tiedon hankkimista siinä määrin, ettei kaikkea sitä tietoa olisi ehtinyt tai voinut kirjoista saada. Ja siinä mielessä voi olla, että ei olisi vaan jaksanut etsiä ja homma olisi voinut hiipua kinkyilyn suhteen alkuunsa. Eli kyllä ja ei. Olisin varmaankin tutustunut, mutta en näin nopeasti ja laajasti kuin nyt on ollut mahdollista.
-
Itseasiassa tutustuin sekä termiin että tekemiseen ihan ilman nettiä. Toki myöhemmin netti helpotti sekä tiedon saantia että verkostoitumista ;D
-
Jaa-a.
Itse siis myöhäisherännyt. Alkoi kyllä ihan live keskusteluista. Tilitin "mikään ei tullut miltään" neljän kympin kriisissä :P yhdelle tutulle joka paljastui kinkyksi, oli niitä sitten muutama lisääkin. Sitä kautta tälle foorumille ja muualle virtuaalimaailmaan.
-
Tuota kysymystä voi purkaa siitä, että mitkä ne vaihtoehtoiset kanavat netille olisivat olleet: kirjallisuus, lehdistö, radio, televisio ja henkilökontaktit. Olisikin kiinnostavaa kuulla, miten tuo tutustuminen on heillä tapahtunut, jotka ovat tässä asiassa aktivoituneet ennen nettiä. Itse kasvoin televisiottomassa perheessä ja radiokanavat tuolloin olivat ne kaksi: yleis- ja rinnakkaisohjelma.
Yksi osa omaa tutustumistani aiheeseen on ehkä hieman yllättävä: lukiossa kuultu esitelmä Herra Jackin ihmeellisestä huoneesta. Kaksi vilkkaina tai rivakoina tunnettua tyttöä sen piti. (Poikaversio uskalletusta aiheesta käsitteli pontikkaa... ;) Tunnetusti kypsytään eri tahtiin.) Olisipa kiinnostavaa tietää, miten esitelmän pitäjät S ja V olivat ko. kirjaan törmänneet.
Miestenlehdet, kun niitä harvakseltaan uskalsi ostaa, olivat tietenkin yksi kanava, mutta aihepiirin käsittely oli hajanaista ja sanoisinko, höm... ei niin huippuasiallista.
Kaunokirjallisuudesta yksi ilmeinen sattumaosuma, sekin koulun kautta, oli Paavo Rintalan Pojat. Ellei joku satu tietämään, siinä oululainen poikajoukko järjestää sota-aikana omaa kivaa laukomalla löytämiään valoraketteja sadevesiränneissä. Yhden äiti hoksaa tilanteen aiheuttamat riskit ja päättää hoitaa asiat suoralla toiminnalla (viranomaisten sijasta). Hän antaa pojille kunnon selkäsaunat ja yksi niistä kuvataan yksityiskohtaisemmin.
BDSM kohtaa tietyiltä osin ruumiillisen kurituksen traditiot. Omakohtaiset kokeilut ja kuullut tarinat sekä mielikuvitus ovat myös niitä teitä, joita pitkin itse olen aihepiirin liepeille ennen nettiä tullut. Ketään muuta "harrastajaa" en tullut tuolloin koskaan tietämään. Yliopistossa sitten aukesivat varhaisen netin newsgroupit...
Mr Birch
-
Olisin ja olinkin. Mulla oli joko tuuria tai taitoa päätyä petiin hyvin perverssien tyyppien kanssa jo kauan ennen kuin tiesin mistään mitään ;D Mutta kyllähän siitä melko isot portit aukesi komeasti pamahtaen, kun netti tiesi kertoa minusta ja haluistani enemmän kuin olin omin nokkineni ehtinyt saada selville. Juuri niin kuin muutkin ovat kommentoineet, olen oppinut itsestäni enemmän nopeammin ja uskaltanut sukeltaa paljon syvemmälle, kun tietoa ja vertaiskokemuksia on ollut näin näppärästi käden ulottuvilla.
-
Fetisseihin liittyen: olisitko yhtä kiinnostunut kumista tai PVC:stä josset olisi nähnyt seksikkäitä kuvia tai videoita netissä?
Tähän osaan vastata.
Aikoinaan pikkunappulana tuli aina selattua postin ilmaisjakelun kautta tullutta kuponkiuutiset tms. lehtistä. Yleensä aina niissä oli jossain aukeamalla erotiikka liikkeen mainokset ja sieltä minä sitten tarkkasilmäisenä katselin kuvia ja joskus niissä pienen pienissä mainoskuvissa saattoi vilahtaa joku kumi / pvc vaate.
Ja silloin alkoi rattaat pyörimään päässä, että mitä toi materiaali on ja tuollaista olis kiva joskus omistaa :D
Mutta joo, olen ollut kiinnostunut jo ennen nettiä kaikesta kiiltävästä ja tiukasta materiaalista. 8)
-
Tutustuin aiheeseen ihan ilman nettiä joskus aikoinaan...lähinnä tuli kokeiltua joitakin omia valmiita ideoita aiheeseen liittyen. Netti tuli myöhemmin mukaan "teoriaopinnoissa" .
-
Olisin varmasti silti kinky. Mutta en varmaan samalla tavalla kuin nyt. Tämänhetkiset partnerit olisi saattaneet jäädä tapaamatta ja todennäköisesti en olisi törmännyt niihin moniin ihmisiin, joihin näissä skene meiningeissä olen tutustunut. Ja nämä kohtaamiset ovat ehdottomasti muovanneet omaa kinky-identiteettiä, ja olen löytänyt asioita mistä en edes ajatellut voivani kiinnostua ja kiihottua
Omat fetissit ja pervoudet ovat kyllä alkaneet nousemaan pintaan silloin teini-iässä, kun oma seksuaalisuus on herännyt, ennen kuin tiesin mitä on BDSM tai Kinky. Eli myöhemmin tullut tieto antoi nimen asialle, joka oli jo olemassa
Ensimmäinen kohtaaminen kinkyyteen ei minulla tosin ollut netissä, vaan sellaisen kirjan kuin Kivun Kauneus kautta. Se oli se mikä avasi portit ja antoi selvyyden monelle asialle. Ja johti myös siihen että parhaan ystäväni kanssa tulimme toisillemme kinkykaapista ulos. Ja saman ihmisen kanssa lähdin myös ensimmäistä kertaa bileisiin. Ja osasin etsiytyä tälle foorumille
-
Olisin tutustunut, mutta kirjaimet aukeni vasta netissä. Noita kieroja seksikumppaneita pari oli matkan varrella siunaantunut. Mutta ilman tätä mestaa olisi jäänyt läjä mahtavia tyyppejä tapaamatta, enkä takuulla olisi tuohon nykyiseen kumppaniin missään törmännyt. Onneksi on netti!
Omiin fetisseihini netti ei ole vaikuttanut millään tavalla, inhokkeihin kyllä.
-
Luultavasti edelleen vaniljaliitossa koittaisin saada toisesta jotain iloa...
-
Olisin, mutta olisi todennäköisesti kestänyt kauemmin. Jo n. 25-vuotiaan tiesin että oli olemassa fetissejä, BDSMää ja valtiattaria jne, mutta Suomen skenestä en tiennyt yhtään mitään.
Olenhan eräässä Majava-miitissä kertonut miten varhaisteininä löysin vanhempien kirjahyllystä Inge ja Sten Hegelerien Kärlekens Abz-kirjan, alkuaan tanskalainen teos 60-luvulta, joka ei karsastanut perversioitakaan
-
Jep. En osaa vieläkää nettiä O0
-
Tutustuinkin mutta olihan asioiden ja varsinkin samanhenkisten ihmisten löytäminen todella hankalaa. Netti tuli omaan käyttööni 90-luvun puolivälissä osittain kun tajusin sen suomat mahdollisuudet ihmisten ja tapahtumien ym. löytämiseen.
-
Kyllähän se erilaista olisi. Ensi muistikuvat sadistipuolesta on jostain kansakoulun 3. tai 4. luokalta, ja masokistipuolenikin löysin joskus 12-vuotiaana. Ennen rippikoulua opin myös, että pienellä paikkakunnalla ko. asiat kannattaa pitää omana tietonaan. Ilman nettiä olisin siis saattanut päätyä loppuelämäkseni vaniljaiseksi kotivävyksi johonkin kylän maataloista O:-)
-
Vaikka tietysti nuori olen edelleenkin niin aiheeseen tuli tutustuttua kevyesti ilman (tai ennen) nettiä. Elokuvat, hieman jostain lehdistä kaiketi ja vähän jopa kuuli isommilta pojilta mitä joku heidän kaveri harrasti.
Mutta onneksi netti yleistyi samoihin aikoihin ja pääsi kiinni enemmän asiaan ja käsitteisiin ja niistä innostuneena sitten käytännön pariin myös.
-
Pitää lisätä asia, jota moni muukin on korostanut:
Kyllä netti loistava keksintö ja järjestelmä on.
ilman nettiä ei olisi voinut kirjautua Baariin.
Kirjautumisen jälkeen vasta oivalsin kuinka paljon helpommaksi ihmiskontaktien saaminen on tullut.
Tiedot paitsi bileistä, myös miiteistä, joiden kautta on tullut suuresti uusia tuttavuuksia ja mikä on ollut merkittävää
myös ystävyyssuhteiksi(kin) muotoutuneita :)
-
Joo.
Ja henkilökohtanen mielipiteeni on, että netti latistaa ihmisen käsitystä itsestään kun se kertoo kuka olet.
Ennen se oli kokemus, nyt se on google.
:o
-
Enköhän
-
En kai- pitäisi osata ennustaa taakkepäin/mitä jos olisi,niin tai näin-
Vuonna 2004 ensi kerran olin netissä omalla koneella- En osannut,enkä ymmärtänyt paljoakaan- 2009 tapasin henkilön,netin kautta,joka kertoi olevansa dominoiva- muistaakseni 2010 googlettelin ja tuli vastaan Leikkikehä ja siitä sitten urakka vasta alkoi-
Olisi voinut nettailu jäädä vähemmälle-mutta ehkä sitten en olis tavannut nykyisiä ystäviä,jos en olis sitä taikka tätä tehnyt, ken tietää-
Pitäis ennustaa edelleen menneisyyttä-
Pihlajasaari-retket kesäisin ei vissiin olis toteutuneet ilman nettiä-
-
Joo? Halut ja toteutus kuiten alkaneet jo suht nuorena, jolloin netissä tuli vietettyä hyvin vähän aikaa.
-
Ilman nettiä olisin siis saattanut päätyä loppuelämäkseni vaniljaiseksi kotivävyksi johonkin kylän maataloista O:-)
LehA tekemässä kotivävynä empiiristä tutkimusta sadistisesta anopista. ;D Sori, oli pakko.
-
Varmasti. 4 vuotiaasta asti tykännyt erikoisemmista ja keksinyt ihan itse.
-
Niin kyllä pääsi käymään. Ja niin kävisi nytkin, olen huono mainoksen uhri.
Kyllähän kinkyys on jotain sisäsyntyistä, ei siihen innostuta pornon tähden.
-
Joo ja tutustuinkin. Joskus aikaan ennen nettiä käsiini eksyi pari kirjaa, Justine ja O:n Tarina. Siitä se ajatus sitten lähti :D
-
Teoriatasolla olen tiennyt bdsm:stä jo teini-iässä.
Ekaan pornolehteen törmäsin ehkä 11-vuotiaana ja kirjaston seksioppaita luin 12-vuotiaana. 15-vuotiaana luin O:n tarinan (sekin kirjastosta - virkailijan ilme ei värähtänytkään lainaustiskillä). Kotiin tupsahteli postin mukana Euroclubin kuvastoja ja 16-vuotiaana tilasinkin jotain... Punaisen latex-hameen! Kävin se päällä discossakin ja äiti mutisi jotain maksullisista naisista, muttei kieltänyt sen pukemista. ;D
17+ ikäisenä pyysin ekoja poikakavereita panemaan takaapäin, läimimään pyllylle ja vetämään hiuksista, mutta he lähinnä kauhistuivat moista esineellistämistä. 25-vuotiaana olin töissä seksivälineliikkeessä (työpaikkailmoitus oli sanomalehdessä) ja sain hieman lisätietoja asioista. Huonolla tuurilla ilman nettiä asiat olisivat saattaneet kuitenkin jäädä siihen, sillä ensimmäiset oikeat kokemukset bdsm:stä ovat kertyneet Iskurin ilmoitusten kautta. Olisinko niiden sijaan vastaillut ilmoituksiin/julkaissut ilmoituksia pornolehdissä? Ehkä. Tai teksti-tv:ssä, tai sanomalehdissä... Luulen, että ennemmin tai myöhemmin olisin löytänyt jonkin keinon, jolla tutustua aiheeseen käytännössäkin.
Netti on nopeuttanut ja helpottanut omaa matkaani, mutta samalle polulle olisin päätynyt joka tapauksessa.
-
Tässä iässä elämää on ollut kauemmin kuin nettielämää, jos voidaan ajatella isommin tietokoneiden saatavuuden, tason, hakupalvelinten, ja tarjottavan materiaalin määrän kasvaneen exponentiaalisesti 2005-2015 aikana. Toki valtava määrä tietoa, blogeja, filminpätkiä ja netin kautta ostettavaa kirjallisuutta tai välineitä, kontakteja jne avartaa maailmaa nopeastikin tänä päivänä. Liian yksipuolinen, toisaalta valtava määrä tietoa liian nopeasti voi myös hämärtää kokonaisuutta.
Mutta kyllä, kinkyä elämänäkemystä oli tarjolla keskiajallakin 8), minulle ne olivat kirjat, kova lukija kun olin kaikenkaikkiaan. Kirjastoista nyt ei kummoisia valikoimia tietenkään löytänyt melko konservatiivisesta Suomesta tietenkään, mutta antikvariaatit ja kirjakerhot tarjosivat lukukokemuksia. Muistelen, että tajunnan räjäyttävä startti oli jostain käsiini ilmaantunut Justine/ MArkiisi de Sade, sitä seurasi Henry Millerin kirjat, Herra Jackin ihmeellinen huone, Decamerone seksin kautta, Alberto Moravian novellit, Kamasutra... jäin pitkään miettimään asetelmaa Sonja O;n tarinassa. Ollakseni naisolettettu, alistuvan orjanaisen rooli ei toiminut omassa päässäni millään, vaikka pidinkin siitä, että kerronta oli naisen näkökulma... jostain sieltä alkoi kummuta ajatus toisinpäin, että minä olisinkin se ylempi. Pitkäksi aikaa moinen tunne jäi toki taustalle, itse BDSM oli jo "villiä", mutten siihen kuvioon saanut omaa rooliani sopimaan millään, vaikka lopputulos seksuaalisesti oli juuri sitä mitä minä olin. Sen aikaiset naisDomme kuvaukset, ne harvat, olivat vain (yleensä yläluokkaisia, elämäänsä turhautuneita)itsekkäitä, kylmiä sadisteja, jotka orjuuttivat miehiä pakolla, väkisin. Paljon piti aikaa ja elämää kulua, että löysi sen oikean kuvakulman BDSM- maailmaan, kaunis kiitos netille ja materiaalille, sekä oikeille kohtaamiseille ihmiskokemuksissa, jotta sen oman paikan on löytänyt tässä kuviossa.
-
jäin pitkään miettimään asetelmaa Sonja O;n tarinassa.
Mixer taisi nyt mixata kaksi kirjaa yhteen: Anja Kaurasen Sonja O kävi täällä ja Pauline Réagen O:n tarina. ;D
-
Ilman nettiä en olis koskaan löytäny BDSM yhteisöä ja sanoja omille haluille niin helpolla. Kirjoista toki ajan saatossa olisi varmaan löytyny, mutta kynnys on korkeampi lainata kirjastosta kirja kuin googlettaa.
-
Masokisti ja pervo olen ollut jo lapsena, mutta ei niitä asioita kohtaan ollut ymmärrystä, tai siis niitä ei tietenkään tullut sanotettua samalla tavalla kuin nyt. Teini-iässä netti oli kyllä tosi hyvä väylä löytää tietoa asiasta ja vahvistusta omille ajatuksilleni. Uskon, että ilman nettiä muutaman leikkikaverin kautta olisin löytänyt maailmastamme osia, mutta en välttämättä kokonaisuutta.
Olen myös kiitollinen siitä, että olin löytänyt tietynlaista materiaalia netistä ennen mun "ekaa kertaa", koska mun tapauksessani neitsyys meni jo melkoisen rajuissa (ja siksi mahtavissa) tunnelmissa. Jos en olisi tiennyt asioista jo jotain etukäteen, olisin saattanut olla hyvinkin hämmentynyt sillä hetkellä. Silloin lähinnä hämmensi se miksi olin odottanut niinkin mahtavan asian toteuttamista aivan liian pitkään.
Eli vastaisin tiivistetysti: joo ja en.
-
No silloin kun olin täysikäisyyden kynnyksellä, oli netti vielä tieteiselokuvien luomaa utopiaa! ;D
Eli käytännössä mä tutustuin ilman nettiä. :D
-
Mä olen kanssa sitä ikäpolvea, että netistä ei tiedettykään, kun fetissit alkoi nousta pintaan. Siihen aikaan kinkyä oli jo paneskelu stokkan sovituskopissa. Vaikka kyllä siihenkin aikaan, varsinkin suuremmissa kaupungeissa, BDSM oli saavutettavissa UG Klubeilla jms. Isompaa panostusta ja etsintää se toki vaati.
Jotenkin musta, niin hienoa kun se tietysti onkin, on netti arkipäiväistänyt BDSM:n. Ennen piti itseään tavallaan erilaisena ja erikoisena, kun alisti kumppaniaan, mutta tänäpäivänä se on vaan cool ja katu-uskottavaa ja nuoremmalle ns. nettisukupolvelle se omien seksuaalisten suuntautumisten löytyminen on vaikeaa, kun yhteisöt luovat monasti niin suuria paineita olla tietynlainen ja kova pervo.
-
jäin pitkään miettimään asetelmaa Sonja O;n tarinassa.
Mixer taisi nyt mixata kaksi kirjaa yhteen: Anja Kaurasen Sonja O kävi täällä ja Pauline Réagen O:n tarina. ;D
heh.. ulkomuistista heittelin noita... O;n tarinaa tarkoitin ;)
-
Joo. Ja näin tapahtuikin. Kirjasto. :love: Varhaisteinistä lähtien runkkuluin kaiken, mikä vähänkään viittasi äsämmään tai nonconsenttiin.
Ensimmäisen kumppanin kanssa 16-vuotiaana kokeiltiin kaikkea mahdollista ja kaikin mahdollisin päin. Sit jostain syystä keksin ryhtyä häpeämään perversioitani ja leikin 10 vuotta huonolla menestyksellä vaniljaa. Uudelleen heräämisen hetkellä netistä oli kyllä jo iso ilo, ja tätä kautta on ennen kaikkea löytynyt ihania ihmisiä leikkikavereiksi. :) :love:
-
Kyllä. Mieltymykseni piiskatuksi tulemiseen ilmeni jo lapsena. Netti on vain laajentanut tuota kenttää ja näin pitkään yksin olleelle lappilaiselle kinkylle se on lähestulkoon ainoa tapa olla jonkin sortin yhteyksissä samankaltaisista asioista nauttiviin ihmisiin. Eikä pidä myöskään väheksyä netin tarjoamaa runkkausmateriaalia kinkyille yksineläjille O0
-
Silloin ei ollut nettiä, kun minä putosin nuorena poikana vahingossa kinky koloon. Vaikka kokemus oli juuri sitä, mitä olin kaivannut pitkään, kiipesin äkkiä turvaan vanilja maailmaan. Nyt löysin tämän kaninkolon uudestaan netin kautta.
-
En yhtä hyvin. Kirjasto ja kirjat ylipäätään auttoivat löytämään tämän puolen itsestäni mutta netti mahdollistanut tarkemman tutkimisen ja saman henkisten löytämisen ^-^
-
Ajatukset ja fantasiat ovat saaneet nimet.
-
No näin siinä pääsi aikoinaan käymään kun ikää on riittävästi. Ekat kokemukset aiheeseen on teiniajalta kun ei ollut nettiä käytössä, satuinpa vain näkemään kiinnostavia kuvia Amiga 500 korpuilla jotka sain kaverilta.
Seuraavat kokemukset ovatkin sitten erään ihmisen kanssa jotka ajoittuvat tuonne täysi-ikäisyyden alkuvuosiin mutta silloinkin oltiin vielä ajassa ettei nettiä juurikaan tullut käytettyä.
Baarin löysin noin vuosi sitten ja täältä on saanut ideoita ja ahaa-elämyksiä kun seuraillut muiden tekemistä. Todella näkökulmia avartava paikka tämä on kyllä ollut tällaiselle aloittelijalle :).
-
Koska olen kasvanut koko elämäni maailmassa, missä on ollut pääsy internettiin, niin kysymykseen on sinänsä vaikea vastata. Sen sijaan voin vastata siihen, että olisin todenäköisesti toteuttanut itseäni tavalla tai toisella, riippumatta internetin tarjoamasta tiedosta. Ja sitä silloin tällöin teinkin. BDMS maailma kokonaisuudessaan kuitenkin aukeni minulle vasta internetin kautta.
Onhan termi bdsm, kuitenkin vasta kehittynyt 1990 luvulla, kaikkine muine hassun hauskoine termeineen ja käsitteineen. Joten myyttisyys siitä että jonkinlaista "salattua tietoa" on aiemmin ollut olemassakaan, on sinänsä aika huvittava. Perustuuhan mm. se kuuluisa "bdsm-emblem", eli siis se jing & jang tyyppinen logo, amerikkalaisten yliopistolaisten suunnitelemaan symboliin, joka mallinnettiin O:n tarinasta.
Siinä ohella ja sitä ennen kirjallisuus, ja muiden ihmisten rivoudet ovat tuoneet oman osansa. Milloin mistäkin näitä löysi, niin muutkin ihmiset omaksuivat niitä piirteitä omaan seksielämäänsä ja mieltymyksiinsä. Jos olisin syntynyt paria vuosikymmentä aiemmin, toteuttaisin itseäni varmaan samoin kuten nytkin. Kaikille niille asioille ei vaan olisi hienoja termejä, vaan se vain yksinkertaisesti olisi sellaista "Hei, olisi kiva vaikka läimiä sinua pepulle samalla kun pannaan", sen sijaan että sanon "miten olisi impact play, kokeillaanko?".
Köysittelyä eli Shibaria en varmaan olisi sellaisenaan löytänyt ilman nettiä, mutta uskon vakaasti että olisin köysiä, tai muita vastaavia käyttänyt.
-
Olisin ja tutustuinkin (kirjallisuus ja televisio). Vähän myöhemmin kirjaston koneella piti aina kuikuilla olan yli, kun chattailin Cityn Kinky-Baarissa ja surffailin jollakin ulkomaisella saitilla. Muistutti vähän Fetlifeä, mutta ei ollut se. Vuosi taisi olla ehkäpä 2000. Musta tausta, paljon kuvia, kielenä englanti. Oli ilmeisen suosittu. Mikähän lienee ollut, muistaako kukaan?
Edit: ehkä se tärkein asiaan vaikuttanut asia unohtui: pornolehdet. Tai kuten niitä silloin lehtihyllyissä myytiin "miestenlehtinä." Kädet vapisten kiikutin nuorena 16-vuotiaana Sokoksen kemppariosaston myyjälle muiden ostoksieni lomassa Tabu-lehden ja sen viivakooditarra oli piilotettu kivasti takasivun sisäpuolelle, joten myyjä joutui punastellen selaamaan lähes puolet lehdestä, kun viivakoodia ei löytynytkään ulkokannesta. Silloin useimmissa pornolehdissä ei vielä ollut muoveja päällä. Molemmilla meinasi vähän pokka pettää, mutta ylpeänä ja voimaantuneena pornolehtiostoksestani kiikutin lehden kotiin. Siinä mainostettiin uutta Bizarre-klubia ja mainoskuvassa oli nainen, joka pissasi komealla paineella haarat levällään nurmikolle. Ja minä mietin, että "kuinka tuo kehtaa?" :D Mutta siitä sitten valkeni tämä yhdistyskulttuurin olemassaolo, vaikka meni vielä vuosikymmen ennen ensimmäisiä kinkybileitäni.
-
Olisitko tutustunut BDSMään mikäli internettiä ei olisi olemassa?
Lama-ajan lapsena sanoisin, että joo. Aihetta käsiteltiin hivenen sensaatiohakuisesti suomalaisissa miestenlehdissä, joita meillä oli kotona viskottuna huolimattomasti kaappiin, ja samoissa lehdissä oli postimyynti-ilmoituksia lateksiasuista.
"Nussitaanko kumisaappaissa?" -tyyliset seuranhakuilmot vielä erikseen. C:-)
Veikkaan, että en olisi päässyt tutkimaan aihetta niin perusteellisesti ja päässyt yhdistämään sitä omaa romanttis-satanistiseen puoleeni.
Voi vain kuvitella, millaista oli olla kinky esim. iloisella 1920-luvulla, jolloin perversiot olivat syy heittää joko pöpilään tai vankilaan, ja tietynlaiset salongit ja klubit olivat salaisia niiden rajoittuessa lähinnä suuriin asutuskeskuksiin.
-
Todnäk kyllä ja varmaan suurimmilta osin olenkin, nyt kun alkaa muistella.
-
Olen aina ollut kinky, vaikken kunnolla olekaan itseäni voinut toteuttaa ennen nykyistä suhdettani. Jostain syystä en edes etsinyt netistä ihmeemmin tietoa. Tähän maailmaan minut tutustutti nykyinen kumppanini ja Omistajani. Sen jälkeen liityinkin tänne baariin ja aloin muutenkin aktiivisemmin etsiä tietoa. Eli kyllä olen tutustunut BDSM:ään ilman nettiä. Täältä olen vain saanut lisää tietoa ja ymmärrystä.
-
[Voi vain kuvitella, millaista oli olla kinky esim. iloisella 1920-luvulla, jolloin perversiot olivat syy heittää joko pöpilään tai vankilaan, ja tietynlaiset salongit ja klubit olivat salaisia niiden rajoittuessa lähinnä suuriin asutuskeskuksiin.
Harmittaa, etten tullut tallettaneeksi tietoja, kun jossain tuli vastaan maininta muistaakseni 1950-luvulta huvilasta, olikohan Espoossa (anteeksi espoolaiset!), jossa tiedettiin säännöllisesti järjestettävän piiskajaisia.
Piiskausta ja "lihan himoista vierottamista" ym. harjoittaneet uskonnolliset yhteisöt, kuten Maria Åkerblomin lahko ja kartanolaisuus, ovat sitten vielä oma näkymänsä varhaisempaan kinkyyn erityisellä mausteella. Koska emme voi tietää kaikkien osallistujien motiiveja, on vaikea arvioida, missä määrin kyse on ollut hyväksikäytöstä ja nonkonsensuaalisuudesta. "Tutustuminen BDSM:ään ilman nettiä" on näissä puitteissa epäilemättä voinut olla myös traumatisoivaa.
-
Enpä usko. Olin kyllä teininä aika hyvin silmät auki ja jotenkin tiesin että tällaistakin on mutta vasta Cityn chatin kautta tämä maailma aukesi.
-
Netillä on ollut aika suuri osa BDSM-maailmaan ajautumisessani ja ylipäätään oman seksuaalisuuteni ymmärtämisessä. Luulen että kiinnostus aiheeseen olisi herännyt ilman nettiäkin jossain vaiheessa, (alistumistaipumukseni ovat kuitenkin olleet olemassa jo hyvin nuorena) mutta tietoni aiheeseen liittyen olisi varmasti hyvin rajallista ja jopa väärää. En tiedä olisinko löytänyt yhteisöä ilman nettiä. :o
-
Kun tutustuin ensimmäisiä kertoja BDSM:ään, nettiä ei ollut vielä keksittykään. Tai siis tätä nykymuotoista internettiä :)
-
Olisin ja olen tutustunut. Ensikosketukseni BDSM:n oli ilman nettiä 80-luvun lopulla.
Myöhemmin Private- lehti tutustutti lisää ja vielä myöhemmin Neiti N:n tarina- kirja jäi mieleeni netin ulkopuolisista aiheeseen mielenkiinnon vaikuttajista.
-
Olisinko tutustunut BDSMään ilman nettiä?
-Varmasti. Otin ensimmäiset askeleet aiheen parissa - 90 luvun alkupuolella ja vasta myöhemmin löysin netin loputtomat aarreaitat.
Olisinko päätynyt johonkin pöpilään tai vankilaan ilman nettiä ja chatteja onkin ihan eri juttu. Sadistina mun voimakas libido olisi varmasti ajanut minut ongelmiin viimeisinä teinivuosinani jos en olisi löytänyt neuvoja ja vinkkejä netistä. Puhumattakaan ymmärtävistä ihmisistä...
Nyt kun pysähdyn ajattelemaan niin olen löytänyt myös kaikki (tämän vuosituhannen puolella olleet tai olevat) kumppanit ja vaimot netistä...
Hitto,mihin se aika on kadonnut, vastahan me juhlittiin vuosituhannen taitetta...
-
Tutustuin kirjojen ja lehtien välityksellä jo nuorena, jolloin nettiä ei edes vielä ollut. Nykyään tietenkin netti toimii tiedon ja uusien ideoiden lähteenä. Joskus myös seuranhakumielessä...
-
Todennäköisesti olis jotain kautta eksynyt aiheen pariin, sen verran paljon asia kiinnostanut enemmän tai vähemmän varhaisesta vaiheesta.
Vaikeampaa se olisi ilman nettiä ollut. Koen että seuranhaku samanhenkisten parissa olisi ainakin mulla ilman nettiä saattanut jäädä aika paljon vähemmälle.
-
Olisin ja olen tutustunut, kirjojen ja lehtien välityksellä.
-
Ei ollut nettiä vielä silloin nykymuodossaan. Oli vain mielikuvitus. ...ja pornolehdet, joiden kautta realismi avautui. Sitten kun nuorimies pääsi vierailuilleen "suurelle kirkonkylälle" alkoi realismi vain vahvistua. Netti tuli sitten vasta 90-luvulla kuvioihin mukahan. Että...on sitä elämää ollut ennenkin. Hirmuista elämää...sanoisin. ;D
-
pornolehdet, joiden kautta realismi avautui
Ai realismi, vai? ;)
-
pornolehdet, joiden kautta realismi avautui
Ai realismi, vai? ;)
Realismi. C:-)
-
Itselläni kiinnostus BDSM:ään oli selvää ennen, kuin sitä netistä koskaan olin nähnyt. Sen verran hyvä (ja sairas >:D) mielikuvitus ollut nuoresta lähtien, ettei siihen nettiä tai pornolehtiä tarvinnut.
Siitä, että olisinko yhä kiinnostunut on vaikeampi sanoa.
Nettiä saa kiittää ainakin siitä, että kiinnostus ei ole ajan myötä laskenut, päinvastoin, netistä löytyvän materiialin ansiosta vain laajentunut.
Monesta eri fetissistä olisin varmaan täysin tietämätön ilman nettiajan mukana tulleita pornosivustoja.
-
Kun tutustuin ensimmäisiä kertoja BDSM:ään, nettiä ei ollut vielä keksittykään. Tai siis tätä nykymuotoista internettiä :)
Tämä!
-
Story of O 40 vuotta sitten ei ollut nettiä.Seuraavaksi ulkomaisia lehtiä ja pokkareita.Sitten ennen nettiä VHS videoita .Kyllä kinkyys on ollut jo ennen nettiä.
-
Tätä ketjua lueskelleena tulee mieleen että olisimmeko kinkyinä sellaisia kun olemme tänä päivänä ilman nettiä. Monikin meistä vanhemmista sukupolvista on löytänyt kinkyyden ennen nettiin sukeltamista. Mutta onko se myös muokannut meitä kinkyinä. Itse luultavasti olisin lähinnä pelkkä piiskaaja/piiskattava ilman mitään lisämakua, koska se on se juttu johon olin luonnostaan vinksahtanut jo hyvin nuorena. Kaikki muu on pikkuhiljaa jotenkin astunut kuvioon mukaan ja siitä syytän ainakin osaksi nettiä.
-
Sitä en ihmettele, että vanhat "HooCee TruuKinky" -konkarit ovat tutustuneet BDSMään kauan ennen nykyajan nettiä, mutta suurin osa ei olisi tutustunut aiheeseen. Netti lähti levittämään tietoa BDSM:stä räjähdysmäisesti. Aluksi BDSM-pornoakin oli huonosti saatavilla, silloin joutui katselemaan samoja pätkiä uudestaan ja uudestaan. ::)
Fifty Shades of Grey -leffa on ollut kaikista suurimmassa roolissa, mutta ilman nettiä sekään ei olisi saanut suurta huomiota. Eli vuosi 2015 on ollut kaikista merkittävin.
-
En ole tutustunut koskaan bdsm:ään, sellaiset seksuaalisesti ajatukset ja tarpeet ovat vain työntyneet jostain sisältäni pintaan. Argentiinan ja Chilen tapahtumista lukeminen lehdistä taisi auttaa ymmärtämään, et tämä mistä tykkään tykkään.
En usko kinkyyden tarttuvan pornografiasta, kyllä se on ihmisessä syntyjään.
Netti muutti asioita kovasti aikanaan, seuranhaku helpottui huomattavasti. Seuranhakuilmoitus Kallessa, kirjeiden haku Poste Restantesta tai postilokerosta, lukeminen, vastaaminen ja taas odottelu. Nyt se kaikki voi tapahtua muutamassa tunnissa, mikä ennen vei kuukauden.
-
Story of O 40 vuotta sitten ei ollut nettiä.
Olisi kiinnostavaa kuulla, Patruuna, miten tulit O:n tarinaan törmänneeksi? Jos BDSM kohdallasi ikään kuin alkoi siitä, niin mikä sai siihen tarttumaan?
Mr Birch
-
Argentiinan ja Chilen tapahtumista lukeminen lehdistä taisi auttaa ymmärtämään, et tämä mistä tykkään tykkään.
Mitä erityisiä tapahtumia tarkoitatkaan tällä?
Mr Birch
-
Argentiinan ja Chilen tapahtumista lukeminen lehdistä taisi auttaa ymmärtämään, et tämä mistä tykkään tykkään.
Mitä erityisiä tapahtumia tarkoitatkaan tällä?
Mr Birch
Sotilasjunttien vasemmistoon ja älymystöön kohdistamaa apuharvennusta ja pelottelua. Eli kidutusta, väkivaltaa, teloituksia etc.
-
Fetissit ja erilaiset bondage-jutut oli kyllä fantasioissani jo ennen nettiä. Ja jo ennen kuin olin varsinaista aiheeseen liittyvää materiaalia nähnyt edes kirjoissa/lehdissä/televisiossa. Iso oli ylläri 90-luvulla kun huomasin netin välityksellä että maailmassa on oikeasti ihmisiä joilla on samanlaisia mieltymyksiä.
-
Ei ollu nettiä keksittykään silloin, kun fetissit ja bdsm tuli elämään, enemmän saanu tieto ja taitoa asiasta käytännössä kun netistä
-
Sessiomielessä joo. Mutta en tässä mittakaavassa. En olisi tiennyt tätä valtavaa kirjainyhdistelmäviidakkoa tai muita hienoja termejä. Tuskin oisin keksiny kokeilla kaikkee mitä nyt oon kokeillu. Mut joo en löytäny tätä alunperin netistä, vaan peruspanokavereiden kautta.
-
Netin kautta kaikilla on ollut mahdollisuus päästä tutustumaan oikeaoppiseen BDSM:ään.
Suuri osa on varmasti harjoittanut sitä väärin ennen internetin aikakautta, täällä ollaan saatu oppia miten pitää toimia että toimii oikein. Ja onhan sekin valtava parannus aikakauteen ennen internettiä, että täällä on mahdollisuus varoitella uusia tulijoita pyyteettömästi ja epäitsekkäästi pahoista ja väärällä tavalla toimivista ihmisistä.
IKRM
-
Netin kautta kaikilla on ollut mahdollisuus päästä tutustumaan oikeaoppiseen BDSM:ään.
Suuri osa on varmasti harjoittanut sitä väärin ennen internetin aikakautta, täällä ollaan saatu oppia miten pitää toimia että toimii oikein.
Anteeksi. Minä nauran. Kysymys: Mikä on "täällä"? ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D
-
O:n tarinan löysin kotimaisen pornolehden kautta jossa oli juttu kirjasta ja muistan vieläkin
miten kirjan hankkimisesta tuli suorastaan pakkomielle ja punastellen sen kirjakaupasta hankin.Kirjasta ilmestyi silloin joku uusi painos joten sitä oli reilusti myytävänä.Vastauksena
MrBirch:lle
-
Jaa-a. En varmaan olisi ellen olisi sattuman kaupalla löytänyt ihmisiä joille BDSM on normaalia. Pelottaa olla sekä erilainen että paheksuttu koska noitaroviot.
-
Internet ei ole minulle juuri mitään BDSM:stä opettanut (paitsi netin kautta olen löytänyt kirjoja asiaa koskien), joten lähinnä pornot olisi jäänyt näkemättä. Tosin olen oppinut Internetistä sanoja! Sanat ovat olleet lähinnä hakusanoja uutta kirjallista informaatiota etsiessä ja tietysti jos joutuu asioimaan skenen kanssa niin sanoista on hyötyä. Toisaalta vuosien varrella sanoista on tullut sekavia ja esim. M/s ei enää olekaan selkeä määritelmä vaan pitää olla "Live-in 24/7 Consensual Non-Consent Total Power Exchange Internal Enslavement Master/slave" - ja kun en ole ollut Fetlifessa vuoteen niin en tiedä onko tuohon tullut jotain lisäyksiä jotta ei jäisi liikaa tulkintaa. Ilman Internettiä tätä suhdetta sanottaisiin vain avioliitoksi.
Internet tekee BDSM:stä kauhean sekavaa, vaikeaa ja monitulkintaista.
-
Kinkyilyä oli jo ennen netistä löytyvää materiaalia, mutta se oli perus seksiin yhdistettyjä elementtejä. Vasta netistä löytyneet sivustot alkoivat lisäämään tietoisuutta ja kehittämään omaa kinkyilyä. Täältä baarin kautta on taas löytynyt ihan uskomattoman hienoja tyyppejä ja päässyt kokemaan täysin uusia juttuja.
Kyllä netti on helpottanut toimintaa kinkyilyn saralla!
-
Internet tekee BDSM:stä kauhean sekavaa, vaikeaa ja monitulkintaista.
Tieto (heh, tarkoitin tietysti nettisisältö) siis lisää tuskaa. Joillekin se voi olla tavoite... >:D
-
Kyllä. Ja en. Asiat kiinnostivat ajatus ja tunnetasolla jo paljon ennen netin tuloa. Omalla kohdalla kyse lähinnä piiskauksesta ja kotikurista. Tosin termi "kotikuri" ei alkuun ollut millään tavalla tiedossa. Ja muistaakseni törmäsin kyllä käsitteeseen BDSM, myös ennen nettiä.
Se mitä netti sai aikaan ja minkä hyödyn se tässä asiassa toi, oli lähinnä se, että sieltä oppi erinäisiä asioista, ja senkin ettei ole yksin tämän jutun kanssa. Alkuun tuntui hyvin vahvasti siltä ja netti oli oikeastaan ainoa paikka, mistä tietoa pystyi etsimään.
-
Joo. Ite tuli opiskeltua.
Netistä voi sitten opetella kaikki fakkikieliset ilmaukset, kategoriat, kuppikunnat, raja-aidat ja muut semmoiset populäärijutut.
Kuinkahan moni on löytänyt pervoilun nettipornon kautta?
-
Tähän voisi tietenkin vastata, että en, koska BDSM-lyhenne on syntynyt netissä. (Ja perään tulisi ;), jos käyttäisin sellaisia.)
Mutta oikeasti kyllä tutustuin sadomasokismiin ennen kuin 19-vuotiaana, vuonna 1995, aloin käyttää nettiä. Fantasioita oli ollut pitkään. Kirjastosta löytyi jonkin verran aiheeseen liittyviä kirjoja. Oli kovin noloa, kun äitini näki tavaroideni joukossa Markiisi de Saden Justinen. Hän ei sanonut siitä mitään, enkä edes ole varma, tiesikö hän, kuka Markiisi oli.
En muista, olinko oikeasti ajatellut sadomasokistisen suhteen mahdollisuutta. Lähinnä halusin ylipäätään johonkin suhteeseen. Muistan kyllä lukioajalta jonkun fantasian, että minulla olisi tyttöystävä, jonka kanssa meillä olisi pari orjaa. En tainnut pitää sitä ajatusta millään tavalla realistisena.
Netillä on ollut todella suuri vaikutus siihen, että olen kunnolla tutustunut sadomasokismiin ja huomannut, että muitakin sadomasokistisia ihmisiä tosiaan on olemassa.
-
Mulla ei ollut kosketusta yhteenkään samanmieliseen ihmiseen ennen internettiä. Toki kaikenmaailman pornoa tuli nähtyä moneen kertaan kopioiduilta VHS-kaseteilta ja olin tietoinen omista fetisseistäni ja fantasioistani jokseenkin hyvin jo teini-ikäisenä. Kirjastossa olisi varmasti ollut sopivaa kirjallisuutta, mutta en todennäköisesti olisi kehdannut lainata niitä. Hardy ja Easton kirjoittivat New Bottoming ja New Topping Bookit kuitenkin jo 90-luvun puolivälissä, joten varmasti alan tietoutta on ollut muuallakin kuin pornolehdissä. Ei siihen aikaan kuitenkaan vielä ollut mitään lainausautomaatteja ja asuin aivan liian pienellä paikkakunnalla, jossa ei voinut kulkea kadulla kuin itsevarmana omaa maskuliinisuuttaan korostaen ettei vaan saisi homoseksuaalin leimaa otsaansa.
Vasta internetin myötä aloin tutustua muihin samanlaisiin kummajaisiin ja ymmärtää mistä koko asiassa on oikein kyse. Varmasti olen monessa asiassa erittäin noviisi, mutta jostain me kaikki aloitetaan tutkimusmatkamme!
-
Nightwish40 kirjoittaa: 1980-luvun loppupuoliskolla nettiä ei ollut käytettävissä joten silloin BDSM:ään liittyvää tiedonjanoa piti tyydyttää aiheeseen liittyvällä kirjallisuudella (mm. O:n tarina) ja harvalukuisista pornokaupoista löytyvillä lehdillä. Asufetisistinä (kumi, pvc ja nahka) 1990-luvun alussa satelliitti-TV ja sieltä tullut MTV tarjosi silmäkarkkia ja virikkeitä. Tässähän tuntee itsensä ihan jurakaudella eläneeksi :D
-
Olisitko tutustunut BDSMään mikäli internettiä ei olisi olemassa?
Kyllä. Ja tutustuinkin, joskin vain teoriatasolla. Olin 12-vuotias 1990-luvun alussa, kun opin sanan "masokisti" eräästä saksalaisesta elokuvasta. Se johdatti sitten lukemaan tietosanakirjoista näiden silloin tunnettujen termien selityksiä ja osaltaan laajensi ymmärrystäni tästä uudesta mielenkiinnon kohteesta (silloisissa sanakirjoissa oli muuten todella tuomitsevansävyistä tekstiä). Seoksessa mukana olivat tottakai myös isän vanhat Jallut ja Kallet, joissa toisinaan tuli vastaan kiinnostusten kannalta relevanttia materiaalia alastomista naisista, jotka riippuivat käsistään ja saivat kenties ruoskaakin.
Iso rooli oli myös YLE:n ja MTV:n kesäisillä seksidokumenteilla, joita 90-luvulla esitettiin aika tiheäänkin, ja jotka yleensä aina uhrasivat myös jakson tai pari S/M-jutuillekin. Playboy esittää, Hyvän seksin maailma, Minä ja hän-dokumenttisarja, sekä tottakai Nick Broomfieldin Fetissit-dokumenttielokuva, joiden katselu salaa vanhemmilta kävi aika mielenkiintoisesta pelistä. Ja mainstream-kamassakin alkoi jo kinky vilahdella, kun poliisisarja Nortiassa, noin vuonna 1996, oli jakso, jossa tutkittiin Kinky Clubin jäseneen kohdistunutta henkirikosta.
Materiaalia ja tietoa oli siis tarjolla jo tarpeeksi, että sillä osasi hakeutua oikeaan suuntaan ja tiesi mistä on kyse, vaikkei se internetin tarjoamalle runsaudensarvelle vertoja vetänytkään. Monta vuotta sitä joutui runkkaamaan pitkään samoille asioille, kunnes tuossa 2004 tienoilla oli varaa ensimmäiseen, ihan omaan laajakaistayhteyteen. Vasta netissä tutustuin laajemmin esimerkiksi näihin toisiin uniikki lumihiutale-lyhenteisiin, kuten BDSMSSCRACKLGBTQBBQIOUWTFBBQFBIFUCKU. Tätä ennen kaikki sitominen ja piiskaaminen oli ollut minulle vain yksinkertaisesti sadomasoa, eli S/m:ä. Ja netistä alkoi saada relevanttia pornoa niin maan perkeleesti. Enää ei tarvinnut päivystää TV-opasta ja skannata, että mitähän YLE tänään esittää. Elämä helpottui siltä osin.
Eli olisin kyllä löytänyt tämän maailman ilman nettiäkin. Mutta netti mahdollistaa asioita, mihin muut mediat eivät pysty. Ja loppujen lopuksi kävi niin, ettei minulle muuta kontaktia tähän maailmaan tullutkaan, kuin netti.
-
Internet on ollut suuressa roolissa ihan teinivuosista lähtien. Netti oli jo silloin käypä paikka etsiä tietoa. Lisäksi olin ujo ja arka enkä kyllä varmaan olisi ikinä päässyt ekoille treffeillekään ilman nettiä ja sen chatpalveluita. Teemachatit olivat myös eka kosketus kinkymaailmaan ja ihmisiin tässä maailmassa. Olipa aika hauska sitten palata vuosien tauon jälkeen, ja erityisen hauskaa on ollut tavata vuosituhannen alun idoleitani, joiden tyyli tykytti rinnassa ja joiden kuvia olin ihaillut!
-
Nightwish40 kirjoittaa: 1980-luvun loppupuoliskolla nettiä ei ollut käytettävissä joten silloin BDSM:ään liittyvää tiedonjanoa piti tyydyttää aiheeseen liittyvällä kirjallisuudella (mm. O:n tarina) ja harvalukuisista pornokaupoista löytyvillä lehdillä. Asufetisistinä (kumi, pvc ja nahka) 1990-luvun alussa satelliitti-TV ja sieltä tullut MTV tarjosi silmäkarkkia ja virikkeitä. Tässähän tuntee itsensä ihan jurakaudella eläneeksi :D
Jurakausi ;D ;D ;D
Ja sitä aikaisemmin Angelica-elokuvat ja kirjat ja muut ihanat ja mielikuvitusta kiehtovat... Kaverin veljen pornolehdet joista löytyi aina silloin tällöin kivoja ja kiehtovia tarinoita ja kuvia jne... Oi niitä viattomia aikoja kun alkoi pikkuhiljaa ymmärtää mitä tahtoo ja tarvitsee :love:
-
Kyllä netti on tullut BDSM suhteen jälkijunassa. Esimerkkejä, toki oman kieroutuneen mieleni filtteröimänä:
Angelika/ Angelique romaanit :)
Klassinen heteroperheen rooliasetelma
Organisaatiot
Univormut
Rodunjalostuskokeilut
Inkvisitio
Orjuuttaminen ja orjuus
Toisin sanoen sadomasokismi väreilee ja on jotakuinkin aina väreillyt arjessa.
Netti on toki tuonut ilmiöitä voimakkaasti pintaan.
-
Mikset kertonut mulle, olisin voinut toteuttaa kaikki?
-
En
-
Meille spankoille oli Lontoossa Janus shop Old Compton Streetilla, kävin siellä aikoinaan muutaman kerran. On lopetettu jo vuosia sitten.
-
...Tähän voisi tietenkin vastata, että en, koska BDSM-lyhenne on syntynyt netissä....
Joskus tota selvittelin, ja ei, ne usenetin postaukset vuodelta 1991 ei ole eka viittaus termiin vaan
ensimmäinen viittaus termiin on vuodelta 1969 essessä "Fetishism and sadomasochism" (Gebhard)
-
Enpä usko.
-
...Tähän voisi tietenkin vastata, että en, koska BDSM-lyhenne on syntynyt netissä....
Joskus tota selvittelin, ja ei, ne usenetin postaukset vuodelta 1991 ei ole eka viittaus termiin vaan
ensimmäinen viittaus termiin on vuodelta 1969 essessä "Fetishism and sadomasochism" (Gebhard)
Stogen mainitsema lähde on siis Gebhard, Paul H. "Fetishism and sadomasochism", julkaisussa Dynamics of deviant sexuality vuodelta 1969, sivut 71-80. Siihen on Google Scholarissa satakunta viittausta. Toiseksi lähteeksi on annettu Science and Psychoanalysis, 15 ja samat sivut 71-80. Saattaa siis olla kyse Science and Psychoanalysis -lehden teemanumerosta.
-
Vaikea nähdä, mitkä asiat ovat johtaneet mihinkin. Nuorena oli jo kiinnostus seksuaalisuuteen ja rajumpaan seksiin, netin kautta osasi sitten kartoittaa omia fetissejään ja mieltymyksiään.
Eräs ystäväni esitteli minulle myöhemmin mm. Fetlifen, jonka kautta löytynyt sitten taas samanmielisiä ihmisiä. Eli "bdsm piireihin" ajautuminen on tapahtunut sekä olemassaolevien ihmissuihteissa, kuin internetissäkin.
-
Näin pääsi minulle käymään. Vuosi noin yhdeksänkymmentä tai aika liki.
Varmaan Korvatunturilla silloin jo nettiä hahmoteltiin.
-
Olin tutustunut jo teoriassa ja onnen nettiaikaa ja käytännössäkin ennen kuin netti pääsi kotiin saakka. Mut sit taas toisaalta ilman nettiä olisi jäänyt ainakin 3 pitkäaikaisinta tyttöystävää harrasteineen löytymättä.
Tientenkään se että lukee De Saden tuotannon ei ole sama asia kuin lukea jotain muuta ja keskustella asioista tai toteuttaa itseään puhumattakaan siitä että vastaan tulee nainen joka haluaa tulla sidotuksi ja piiskatuksi kunnolla.
-
Nettiä oltu keksittykään kun törmäsin bondageen lehden muodossa divarissa. Lehden nimi taisi olla Hogtied, ja Pengerkadulta löytyi sitten lisää "aarteita". Ne loput kirjaimet taisivat tulla tutuksi netin myötä.
-
Olisin, ja tutustuinkin.
Vaikka mun teiniaikana netti oli jo ihan päivittäistä peruskauraa ja internetpornonkin löysin suht nuorena, niin bdsm-maailma mulle aukeni kirjojen kautta. Itseasiassa kirjoissa se myös pysyi aina siihen saakka, kunnes aktivoiduin täällä baarissa.
En muista mistä ja miten ihan alkujaan mun kiinnostus heräsi. Muistan kuitenkin pihistäneeni kirjastosta kirjoja salaisiin lukuhetkiini yläasteikäisenä (ei hätää, palautin ne kyllä aina takaisin hyllyyn heti luettuani, en vaan kehdannut tiskille viedä!). Aihepiirin klassikot oli ysiluokkaan mennessä kahlattu läpi, ja jatkuvati janosin lisää. 16-vuotiaana löysin naapurikaupungin kirjastosta upean bdsm-teemoja käsittelevän suomalaisen teoksen, jota kävin monesti lukemassa koulupäivien jälkeen. Se teki vaikutuksen, koska siinä kerrojat puhuivat omista kokemuksistaan ja mieltymyksistään. ("Ai että tällaisia ihmisiä on ihan oikeestikin!?! Suomessa??!")
Ylipäätään seksuaalisuuden käsittely nimenomaan kirjallisuuden keinoin on aina kiehtonut mua pohjattomasti; joskus eksä kysyikin että miksi luen niin paljon "seksikirjoja".
Lukemisen kautta mä oon omaan seksuaalisuuteeni tutustunut, joten varmaan on ihan luonnollista että sitä tulee itsekin prosessoitua kirjoittamalla.
-
16-vuotiaana löysin naapurikaupungin kirjastosta upean bdsm-teemoja käsittelevän suomalaisen teoksen, jota kävin monesti lukemassa koulupäivien jälkeen. Se teki vaikutuksen, koska siinä kerrojat puhuivat omista kokemuksistaan ja mieltymyksistään. ("Ai että tällaisia ihmisiä on ihan oikeestikin!?! Suomessa??!")
Minkä teoksen?
-
16-vuotiaana löysin naapurikaupungin kirjastosta upean bdsm-teemoja käsittelevän suomalaisen teoksen, jota kävin monesti lukemassa koulupäivien jälkeen. Se teki vaikutuksen, koska siinä kerrojat puhuivat omista kokemuksistaan ja mieltymyksistään. ("Ai että tällaisia ihmisiä on ihan oikeestikin!?! Suomessa??!")
Minkä teoksen?
Ei valitettavasti mitään havaintoa mikä tää oli. Muistan (ainakin) mustavalkoisia kuvia, sen että koko oli isompi kuin tavallisella keskivertokirjalla, ja että siinä joku kuvaili tarkasti verifetissiään. Jos en väärin muista, niin se oli julkaistu jonkin verran ennen vuotta 2005, koska mulla tuli ulkoasusta jotenkin vähän takavuotinen fiilis.
-
16-vuotiaana löysin naapurikaupungin kirjastosta upean bdsm-teemoja käsittelevän suomalaisen teoksen, jota kävin monesti lukemassa koulupäivien jälkeen. Se teki vaikutuksen, koska siinä kerrojat puhuivat omista kokemuksistaan ja mieltymyksistään. ("Ai että tällaisia ihmisiä on ihan oikeestikin!?! Suomessa??!")
Minkä teoksen?
Ei valitettavasti mitään havaintoa mikä tää oli. Muistan (ainakin) mustavalkoisia kuvia, sen että koko oli isompi kuin tavallisella keskivertokirjalla, ja että siinä joku kuvaili tarkasti verifetissiään. Jos en väärin muista, niin se oli julkaistu jonkin verran ennen vuotta 2005, koska mulla tuli ulkoasusta jotenkin vähän takavuotinen fiilis.
Saattaisi olla Kivun Kauneus. Vaikka onkin julkaistu 2006.
-
16-vuotiaana löysin naapurikaupungin kirjastosta upean bdsm-teemoja käsittelevän suomalaisen teoksen, jota kävin monesti lukemassa koulupäivien jälkeen. Se teki vaikutuksen, koska siinä kerrojat puhuivat omista kokemuksistaan ja mieltymyksistään. ("Ai että tällaisia ihmisiä on ihan oikeestikin!?! Suomessa??!")
Minkä teoksen?
Ei valitettavasti mitään havaintoa mikä tää oli. Muistan (ainakin) mustavalkoisia kuvia, sen että koko oli isompi kuin tavallisella keskivertokirjalla, ja että siinä joku kuvaili tarkasti verifetissiään. Jos en väärin muista, niin se oli julkaistu jonkin verran ennen vuotta 2005, koska mulla tuli ulkoasusta jotenkin vähän takavuotinen fiilis.
Saattaisi olla Kivun Kauneus. Vaikka onkin julkaistu 2006.
Ahaa. Kiitos.
Itse en nuorena osannut mitään termejä, joilla olisi voinut netistä tiettyjä kuvia hakea. Näin ollen saatoin ostaa jonkun lehden tai videon kannen perusteella ja poimia sieltä itseäni kiinnostavia elementtejä. Varsinainen paletti muodostui vasta vuosien varrella. Termit löytyi senkin jälkeen.
-
Mä luin teinityttönä O:n tarinan. Ei meidän kirjastosta sit paljo muuta tuhmaa kirjallisuutta löytynytkään. Paitti tietty Henry Millereitä ja Anais Niniä
-
16-vuotiaana löysin naapurikaupungin kirjastosta upean bdsm-teemoja käsittelevän suomalaisen teoksen, jota kävin monesti lukemassa koulupäivien jälkeen. Se teki vaikutuksen, koska siinä kerrojat puhuivat omista kokemuksistaan ja mieltymyksistään. ("Ai että tällaisia ihmisiä on ihan oikeestikin!?! Suomessa??!")
Minkä teoksen?
Ei valitettavasti mitään havaintoa mikä tää oli. Muistan (ainakin) mustavalkoisia kuvia, sen että koko oli isompi kuin tavallisella keskivertokirjalla, ja että siinä joku kuvaili tarkasti verifetissiään. Jos en väärin muista, niin se oli julkaistu jonkin verran ennen vuotta 2005, koska mulla tuli ulkoasusta jotenkin vähän takavuotinen fiilis.
Saattaisi olla Kivun Kauneus. Vaikka onkin julkaistu 2006.
Ahaa. Kiitos.
Itse en nuorena osannut mitään termejä, joilla olisi voinut netistä tiettyjä kuvia hakea. Näin ollen saatoin ostaa jonkun lehden tai videon kannen perusteella ja poimia sieltä itseäni kiinnostavia elementtejä. Varsinainen paletti muodostui vasta vuosien varrella. Termit löytyi senkin jälkeen.
Tai Julmia Naisia.
https://www.antikka.net/naytatuote.asp?id=521489
-
Tai Julmia Naisia.
https://www.antikka.net/naytatuote.asp?id=521489
Vahva tunne että se on tämä!! Pehmeät kannet ja samalla tapaa rakeisen oloinen kuva.
Kivun kauneuden julkaisun muistan, ja se tosiaan tuli vasta myöhemmin.
-
Joo, koska aloitin käytännön harjoituksista ennenkuin olin edes kuullu koko konseptista.
-
Ylipäätään seksuaalisuuden käsittely nimenomaan kirjallisuuden keinoin on aina kiehtonut mua pohjattomasti; joskus eksä kysyikin että miksi luen niin paljon "seksikirjoja".
Lukemisen kautta mä oon omaan seksuaalisuuteeni tutustunut, joten varmaan on ihan luonnollista että sitä tulee itsekin prosessoitua kirjoittamalla.
Tässä on juuri se kirjallisuuden keskeinen pointti: kirjallisuus mahdollistaa oman itsensä tutkimisen ja peilaamisen, koska voi aina palata itseä askarruttaviin asioihin ja niihin eri tavoin liittyviin teksteihin.
Gay Talesen (1980) teos Naapurin vaimo: Mitä on tapahtunut seksille? oli aikanaan itselleni monien ahaa-elämysten tarjoaja. Teos perustuu yksittäisiin tapahtumiin ja kokemuksiin, jotka linkittyvät henkilöiden kautta toisiinsa. Siinä liikutaan "lähikehityksen vyöhykkeellä" perusvaniljasta hieman rohkeampaan toimintaan kurottuen, varsinaisesta kinkystä kirjassa ei juurikaan puhuta.
(edit:typoilua)
-
O:n tarinan löysin kotimaisen pornolehden kautta jossa oli juttu kirjasta ja muistan vieläkin
miten kirjan hankkimisesta tuli suorastaan pakkomielle ja punastellen sen kirjakaupasta hankin.Kirjasta ilmestyi silloin joku uusi painos joten sitä oli reilusti myytävänä.Vastauksena
MrBirch:lle
Itse löysin O:n tarinan hiukan sattumalta. Silloin olin keikkatyössä rakennuksilla Helsingin ympäristössä. Kerran sitten satuin siinä jossain Albertinkadun seutuvilla pieneen putiikkiin josta lähti mukaan paitsi iso kasa aiheeseen liittyviä lehtiä, myös muutama pokkari, joista yksi on O:n tarina ja toinen Herra Jack'in ihmeellinen huone... Plus muutama muu. O:n tarinan luin sitten iltalukemisina majapaikassamme Ruskeasuolla. Paljon olis hyviä ja huonoja juttuja ajasta 30 vuotta takaperin.
-
Tiesin jo 13 ikävuodesta ylöspäin kiinnostuksestani tähän aihepiiriin. En ehkä olisi osannut nimetä sitä saatika käsitellä asiaa kunnolla ilman nettiä.
-
Ei ollut nettiä, kun tutustuin BDSM:ään. Voiton liikkeestä, Marile, uudenmaankadulta kävin ostamassa alan julkaisuja.
-
Kyllä. Nykyisenkaltaista nettiä (WWW) ei ollut vielä olemassa kun tiesin jo miektymykseni.
-
Varmaan...mutta paljon myöhemmin kuin mitä olisin muuten. Taipumukseni mulla oli kyllä jo pienestä pitäen.
No, ekat ihan kunnon fetissisävärini sain kyllä telkusta musavideon kautta, että eihän se ees ole nettiä. Mutta sitte, samanhenkisten ihmisten löytäminen olis ollu ihan täysin sattumankauppaa.
(tässä se videokin, eli George Michaelin Too Funky :) https://www.youtube.com/watch?v=JQ2DVwSVIIo )
-
Olen myös jo nuorena tiedostanut olevani kiinnostunut BDSM:n piiriin kuuluvista asioista (en muista milloin, mutta varmaan aina). Netti on ollut erityisesti avuksi siinä, että ymmärtää mitä se halu on ja mitä eri asioita on olemassa. Olen sen ikäinen, että netti on yleistynyt ollessani teini-ikäinen. Se on auttanut ymmärtämään, mutta se kiinnostus on ollut olemassa selkeästi ilman mitään ulkopuolisia virikkeitä. (Ja näin se vaikuttaa olevan myös monella muulla tähän ketjuun kirjoittaneella.)
Ennen kaikkea netti on mielestäni "normalisoinut" asiaa, ainakin minulle. Pääsääntöisesti mediassa ja maailmassa muuten parisuhteet ja seksi esitetään varsin vaniljaisena, ja siksi olen ainakin itse pitänyt vaniljaa sopivana ja muuta jotenkin vääränä (ehkä väärä sana, mutten keksi parempaa nyt. Minulle ei ole negatiivista arvolatausta, vaan viittaan yhteiskuntaan ympärillä). Siinä netti on auttanut paljon, se on osoittanut että BDSM on hyväksyttävää ja sitä saa haluta ja harrastaa.
Eli netti on ollut minulle keskeisessä roolissa BDSM:n suhteen, mutta olin ehdottomasti kiinnostunut aiheesta jo ennen sitä.
Muistan varmaan joskus 1990-luvun lopussa, kun telkkarista tuli viikonloppuiltaisin jotain pehmopornoa. Silloin joku kerta olin yhden kaverin kanssa jossain, ja katsoimme telkkaria ja odotimme sitä. Oltiin siis jotain noin 15-vuotiaita. Sitten lopulta illan peruselokuva loppui ja päästiin siirtymään siihen mitä odotettiin. Mutta se oli jotain BDSM-aiheista, ja silloin kaverini sanoi jotenkin "ai tämä onkin tämmöistä, ei jaksa katsoa" ja vaihtoi kanavaa. Jostain syystä silloin en myöskään osannut sanoa että kyllä minä haluaisin katsoa. Jotenkin olin siinä käsityksessä, että se ei ole tavallista, eikä siitä siten sovi olla kiinnostunut. Ja siihen netti on antanut paljon, ja se on normalisoinut aiheen ainakin minulle. Ei ehkä vielä yhteiskunnassa laajemmin, mutta silti edes minulle. Se on helpottanut paljon.
-
Siinä vaiheessa, kun alle kouluikäisenä hinkkasin patjaa vasten ja fantasioissani isi ja äiti laittoi minut isoon ruosteiseen metallipataan, tulta alle ja omenan suuhun, niin tajusin, että tää on jotenkin mun juttu. En tosin tiennyt mitä se kaikki on, kun en tiennyt mitä seksikään on. Sitten, kun tuli kuivat niin olo latistui ja sanoin itselleni, että "v-ttu sä oot sairas pikkupoika!".
Parasta tässä mielestäni on se tässä netissä kun näkee, että on muitakin kaltaisiaan. Huonointa ehkä specifiointi, koska nykyään tulee normiheteroilta aivan kauheasti suoraa EI vastausta, kun mainitseekin sanan kinky tjms. kun ennen nettiä seksi oli enemmän seksiä kuului siihen näitä tai ei. Luulen, että tämä informaatiotulva on kaventanut omaa näkemystäni ja huomaan monasti ajattelevani todella tarkasti mitä haluan ja mitä en. Samoin uskon, että on käynyt normiheteroille, jotka ovat netistä ladanneet tajuntaansa jonkun tietyn mielikuvan bdsm:sta. Minusta tuntuu, että heidän mielenkiintonsa ja uteliaisuutensa on laantunut lajiamme kohtaan siinä vaiheessa, kun asioita on alettu erittelemään hirveän tarkasti.
-
heh, ei siihen aikaan ollut nettiä,ei kännyjä...
oli vain lankapuhelin ja pitkät matkat...
ja säännöt oli paljon kovemmat mitä nyt nettiaikana,naisrauha ja ne muut...
ei sheimaamista, ei leimaamista ellet naamatusten kyennyt siihen..
-
Itse myönnän, etten olisi varmastikaan yhtä tietoinen BDSM:stä kuin mitä nyt, ilman internettiä.
Minua on tosin skidistä lähtien kiinnostanut sitominen, siihen netti ei ole ainakaan vaikuttanut.
Fetisseihini netti on vaikuttanut hyvinkin vahvasti.
Sama juttu skidinä metsäsä ym sotaleikeissä oli jo sitomista ja alistamista
-
Kyllä ei sillon nettiä ollut.
-
Sama juttu skidinä metsäsä ym sotaleikeissä oli jo sitomista ja alistamista
Niin muuten oli! Tuli muutamakin miellyttävä muisto tästä mieleen...
-
Ensimmäistä tyttöystävää jo fistailin ihan ilman digitaalista opastusta, kyllä se oma halu on vienyt eteenpäin ilman ulkoisia vaikutteita. Samaan tähtään edelleen.
-
Tutustuminen tapahtui ihan omien mielihalujen ajamana ja eikä, tuota netti vaihtoehtoa ollut edes tarjolla.
Asiaa tietysti auttoi, kun jo nuoruuden Judo treeneissä sattui olemaan parikin tyttöä, joita myös kiehtoi sitomistouhut.
-
Pikkuistouhuja minulla oli jo lapsena/nuorena hiukan luonnostaan, mutta itse pikkuistelun olemassaolon sain tietää vasta lukemalla fanfictionia aiheesta. Ja sitten uteliaisuuttani tutustuin samaa sivustoa(Archive of Our Own) lukemalla muihinkin BDSM:n muotoihin ja eri fetisseihin. Nyt luettuja tarinoita varmaan tuhat ja tiedän paaljon enemmän, teoriassa. Käytännön kokemusta kyllä puuttuu ;D
-
"Olisiko sinusta tullut samanlaista kinkyä kuin mitä nyt olet?"
Vaikea kysymys, ennen nettiä niin moni asia mitä harrasti katsottiin kinkyksi. Netin myötä ne asiat ei juuri kinkyiksi enää katsota.
"Tietäisitkö ilman nettiä, että mitä BDSM tarkoittaa?"
Toinen meistä tiesi enemmän ja toinen vähemmän.
"Olisitko ajautunut BDSM-piireihin ilman nettiä? Vai onko netti näytellyt suurta osaa tässä kaikessa?"
No jos tätä sivua ei olisi olemassa ei oltais täällä. Ei netti herättänyt mitään tarvetta kuulua mihinkään piiriin.
-
Tilasin BizarreO lehden jostain vaniljakäsityölehdestä saksilla leikkaamallani tilauslipukkeella.
Elettiin vuosituhannen alkua, silloin itselläni ei vielä ollut nettiä. Tilaamani läpyskä oli noin 1995 mallia.
Seksikaupoista löytyi myös kelpo aineistoa lehtien muodossa. Leffoista en piitannut.
BDSM juttuja pompsahteli itsestään mielen fantasioidessa jo varsin nuoresta asti. Ja sitten joskus ehkä
parikymppisenä alkoi oppia termejä sm kinky ym. ja alkoi tiedostaa asiaa.
Aivan pikuskidinä, ennen kuin kukaan kaveripiiristä oli ns. sukukypsyyttä vielä lähelläkään, siis kaikki vielä
oltiin ala-asteella, jengissä oli muutama meitä pikkupoikia vuoden tai kaksi vanhempi tyttö, jotka johtivat koko palettia ja
leikittiin kovasti ponileikkejä ja koirakoulutusta ja sulkeisia ym. Itse ainakin tykkäsin ja varmaan kaveritkin.
Sitten vaan seksuaaliset tuntemukset tulivat asiaan mukaan, kun ikää tuli lisää.
Tutustuin siis jo kauan ennen nettiä ja itsekin olin mukana keksimässä itse asiaa.
-
Tuskin ihan yhtä kattavasti. Mun barbeilla oli kyllä sidontaleikkejä ja joukkoraiskauksia, samoin itsetyydytys ja fantasiat heti alkuun pyörivät pitkälti samoissa aiheissa kuin nykyään, toki kesymmin. Vasta baarin ja fetin löydettyäni opin hiljalleen oikeita nimiä asioille ja tajusin että tää on ihan ok enkä ole halujeni takia mitenkään viallinen yksilö.
-
Aloitin BDSM:n harrastamisen jo 1980-luvulla, eikä silloin ollut vielä netistä tietoakaan.
Amerikkalaisia alan lehtiä siihen aikaan ostelin ja niistä upeita valokuvia katselin.
Kontakteja otettiin pääasiassa pornolehtien seuranhakuilmoitusten välityksellä eri ihmisiin.
Kirjeitä kirjoitettiin kiinnostaville kohteille perinteisesti kynällä paperille, kun ei sähköpostia ollut kenelläkään.
VHS-pervovideofilmit telkkarin kautta yötä myöten katseltuina olivat myös osa sen aikaista nautiskelua. :)