BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Kerhohuone => Aiheen aloitti: MasterOpie - 23.03.2011, 08:00
-
Heips,
Ja kiitos Smoothille kun kutsuun vastattiin salamana ja saimme kerhohuoneen askarteluja varten.
Ajattelin virittää keskustelua valaistuksesta valokuvatessanne sessioitanne tms. Itselläni on juuri postissa tulossa pari uutta salamaa ja niille sateenvarjot pehmentämään valoa. Varmasti perus hyvä idea olisi laittaa toinen salama viistosti edestä ja toinen suorempaa takaa tms. Kokeilemmalla tietysti saa ja netistä löytää hyviä komboja. Mitä sinä käytät vai käytätkö? Ongelma tässä kaikessa askartelussa on fiilis. Tietenkin erikseen voi pitää kuvaussessioita, mutta kun itse olen melko tarkka (luulen ainakin) että parhaat kuvat tulee autenttisella hetkellä, niin mieluusti sen kameran kaivaa kesken session. Mutta minä koen ainakin ongelmaksi sen että jos olen pystyttänyt kameran vaikka jalustalla ja sivuille parit salamat ja sateenvarjot, niin ei siinä välttis mitään sessiofiilistä synny. Mitens muut ovat tämän ratkaisseet? Kuitenkin fiilis on äärettömän tärkeä ja haluan subinikin keskittyvän sessioon enkä kuvattavana olemiseen. Joka tapaukessa olen nyt suunnitellut että koska salamassa on kiertyvä pää, niin sen voi kiinnittää kameraan ja kiertää ponnahtamaan seinästä tai katosta tms. Lisäksi jos vaikka toinen salama on valmiina tripodin päässä lähettyvillä, josta sen saa pikaisesti viriteltyä antamaan potkua kuviin lienee paras vaihtoehto. No tämä koko sessionkuvaus on minulla niin harjoittelutasolla vielä että mieluusti kuulisin muidenkin mielipiteitä.
- Opie
-
Ite oon toistaiseksi ottanut kaikki kuvani "studio olosuhteissa", joten aikaa on ollut. Enpä edes muista koska olisin viimeksi itseni edes löytänyt sessiosta.
Jos salamoita on tarpeeksi, voisi ratkaisuksi miettiä sitä, että laittaa salamat huoneen kulmiin osoittamaan ylöspäin. Seinät ja katto kyllä palauttavat osan valosta takaisin. Huoneen kulmissa valot olisivat ainakin osittain pois tieltä. Itse harmittelen sateenvarjoissa sitä, että valo usein mulla levittyy liikaa. Olenkin harkinnut käsisalamaan asennettavan isohkon softboksin hankkimista. Aion kylläkin tässä kokeilla vielä semmoista, että en ammu valoa varjon läpi, vaan käännän varjon väärin päin ja heijjastan valoa takasin. Ja sateenvarjosta saa kuulemme ihan jees toimivan softboksin, kun ei avaa varjoa, vaan jättää sen kiinni.
Fiilistä ja tunnelmaa voi tietty hakea valovoimaisella putkella. Joku perus 50mm kakkula 1,8 tai aukolla blurraa kyllä kivasti taustan korostaen hienosti kohdetta. Tommosilla aukoilla on tietty se, että tarkennuksen on osuttava tosi hyvin kohdilleen kun DOF:fia ei juurikaan ole. ISO arvo vaan niin ylös kuin kamera antaa myöden ilman että kohina pilaa kuvan.
-
En käytä salamaa juuri koskaan. Käytän herkkäkennoista digijärkkäriä ja valovoimaista objektiivia mihin tahansa kuvaukseen. Sellaista vallitsevan valon käyttöä. Digipokkareilla se on vaikeampaa, kun herkkyydet ja valovoima objektiivissa ei vaan riitä. Kapeaa syväterävyyttä on pokkarilla vaikea saavuttaa kennon fyysisen pienuuden vuoksi. Suoraa salamaa kannattanee välttää. Se usein näkyy niin paljastavana kuvassa. Digijärkkärin etu on sekin, että salaman tehon voi jättää tosi matalaksi ja salama vain hieman lisää valaistusta, eikä se "paljastu" kuvassa. Olisiko yksi vaihtoehto jatkuvat valonlähteet, sopivat lamput tai kynttilät, jotka eivät näy kuvassa, mutta tuovat valoa. Silloin kuvattaessa jo näkisi mihin valo jakautuu ja miten.
Voisin kuvitella, että sessiokuvauksessa salamat pilaa tunnelman ja eri suunnista kuvaaminen vaikeutuu. Ainakin kaikki pitäisi olla valmiina paikallaan, ettei tarvitse kesken session enää viritellä.
Kahlitun kuvissa tuo kapea syväterävyys toimii hienosti. Tärkein alue on terävää ja tausta hämärtyy paljastaen kuitenkin olennaisen. Tuon epäterävän (bokeh) alueen "laadusta" valokuvaajat vääntävät kovastikin keskustelua tyyliin, millä objektiivilla on paras bokeh, mutta se menee jo usein liian tekniikaksi ja unohdetaan se kuva. Muutenkin pidän kahlitun kuvista. Ne ovat herkullisia, eikä kuvista välity studio fiilistä, hyvä.
-
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa salaman käytöstä. Paras ja tunnelmallisin valo tulee kynttilästä, ja salaman käyttöä vältän viimeiseen asti. Tosin jalusta ja valovoimainen opitiikka sekä herkkä kenno kameraan tarvitaan. Se taas vaatii rahaa ja tietämystä.
Sikäli salamaton kuvaus toimii sessioissa, että ei tarvitse niin paljon säädellä eri toimintoja, kunhan muistaa ensin tarkistaa valon riittävyyden ja sitten räpsiä kuvia kun sitlä tuntuu :)
Ihon ja kasvojen kolmiulotteisuus tulee myös paremmin esiin ilman salamaa. Salama kun yleensä litistää tunnelman lisäksi myös muodot, valot ja varjot.
Pitkän valotusajan pulmana on kiihkeässä sessiossa tuleva liike-epäterävyys, mutta sulkimen aikaa voi yrittää pienentää juuri tuolla pienen aukkoluvun käytöllä, jolloin vain kuvattava kohde on terävä ja tausta jää sopivasti sumeaksi.
Eli ennen kuvaussessiota kannattaa leikkiä kameralla ja kokeilla miten valo riittää, sekä lisätä kynttilöitä tarpeen mukaan :)
-
Salamakuvaus on kyllä haastavaa, mutta kyllä mä suosittelen siihen tutustumaan. Ihan ensimmäisenä salama irti kamerasta, niin jo paranee.
Catzkissin kanssa olen nyt kyllä eri linjoilla muodoista, valoista, varjoista ja kolmiulotteisuudesta salamakuvauksessa. Onnistuneella salamasijoittelulla kyllä saa hyviä kuvia. Softboksit, varjot ja muuta "apuvälineet" vain käyttöön.
Salamaton kuvauskin kyllä toimii useassa tapauksessa. Ambientvalot tuotavat aina kyllä sen oman mukavan tunnelmansa. Se kylläkin tuo mukanaan myös valkotasapaino ongelman. Hehkulamput, kynttilät, loisteputket yms tuottavat erilaista ja eriväristä valoa, jota kennot eivät osaa käsitellä. Valkoinen ei olekaan enää valkoista ja photarillakaan hommaa on enää vaikea korjata. Mustavalkovedos toimineen silloin parhaiten.
Kaikki tavathan ovat sallittuja. Ei ole olemassa yhtä kultaisesta keskitietä. Itse olin alkuun ehdottomasti salamoita vastaan, kunnes sitten opin aiheesta lisää. Sitten tulikin kausi, ettei mitään voinut kuvata ilman salamoita ja nyt onneksi kevään tuodessa lisää valoa innostuin taas vallitsevasta valosta. Nyt pyrin jo kuvaamaan tilanteeseen parhaiten sopivalla ratkaisulla. Mutta pointtini on, että älkää pelätkö salamoita. Ne avaavat vain yhden uuden oven valokuvaamisen maailmaan ja tuovat mukanaan ripakopallisen uudia mahdollisuuksia. Salama litistää tunnelman vain silloin kun sitä ei osaa käyttää imo :)
-
Itse olen ollut melkeen tähän päivään asti salamakammoinen ja lähinnä vaan nostanut ISO arvoa ja käyttänyt isoa aukkoa jne. Nyt kuitenkin mitä enemmän asiaan tutustuu sitä enemmän salama on alkanut kiinnostaa. Toisaalta saattaa olla tosiaa järkevää unohtaa kaikki ylimääräiset härpäkkeet sessiosta kun kuvailee. Ehkäpä salama+softbox ja salaman tehoa reilusti alaspäin ja suuntaa ylöspäin tai seinille.
Minä yritän ainakin pitää mielessä että tämä on vaan harrastus ja sitä myötä sen kuuluu olla mukavaa. Kuvausideoita voi kokeilla ja jokainen niistä löytää juttunsa. Jollekkin pimeä kuva voi olla kauhistus kun yksityiskohdat häviää mutta kuvanottajalle juuri se juttu/fiilis mitä hän haki.
Ideana voisi olla mukava keskustella jostain erityisestä otoksesta tarkemmallakin tasolla. Eli jos joku bongaa jonkun hienon kuvan esim. täältä kuvagalleriasta, niin voisi haastaa kuvaajan kertomaan täällä Kerhohuoneellamme tilanteesta, kamerasta setupista jne. lisää. Se varmasti antaisi paljon mietittävää ja ideoita jatkoon. Onnistuiskohan moinen?
- Opie
-
Itse olen jonkin verran kokeillut sessiokuvausta pikkusalamoilla ja vallitsevassa valossa. Kyllähän ne valot ja valkotasapainot saa digijärkkärillä kohdilleen kun on aikaa säätää ja taas säätää. Siinä vaan tahtoo se itse sessiotunnelma kärsiä.
Setuppi on ollut jotenkin niin että mietitään paikka ja sen valaistus kuntoon, kamera jalustalle odottamaan laukaisukäskyä, subi kiinni siihen paikkaan ja sitte lauotaan kaukosäätimellä kun muistetaan. :P Eihän siitä juuri mitään tuu, molemmat kärsii, sessio ja kuvaus. Pitäis olla nainen että osais tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. 8)
Videonpätkää noin saa paremmin, kun ne kuvaus vehkeet voi unohtaa ja keskittyä olennaiseen.
Alan kallistua sille kannalle että kunnon sessiokuvat vaatii sen ulkopuolisen kuvaajan.
ps. Voiko orjasalamaa käyttää subin kuvaamiseen?
-
Ideana voisi olla mukava keskustella jostain erityisestä otoksesta tarkemmallakin tasolla. Eli jos joku bongaa jonkun hienon kuvan esim. täältä kuvagalleriasta, niin voisi haastaa kuvaajan kertomaan täällä Kerhohuoneellamme tilanteesta, kamerasta setupista jne. lisää. Se varmasti antaisi paljon mietittävää ja ideoita jatkoon. Onnistuiskohan moinen?
- Opie
Meikä kyllä kertoo parhaan kykyni mukaan omista kuvistani jos joku haluaa niistä jotain lisää tietää.
-
ps. Voiko orjasalamaa käyttää subin kuvaamiseen?
Hahahaha. Valaisuun ainakin :D
-
ps. Voiko orjasalamaa käyttää subin kuvaamiseen?
Ps2. Voiko orjasalaman ja subin laukaista synkassa?
Sori en voinut välttää kiusausta.
-
Mielenkiintoinen ajatus, voisiko subin jotenkin ehdollistaa laukeamaan salamanvälähdyksestä ja sitten vain strobistelemaan. ;D
ps. Voiko orjasalamaa käyttää subin kuvaamiseen?
Ps2. Voiko orjasalaman ja subin laukaista synkassa?
Sori en voinut välttää kiusausta.
-
Heitetäänpä omat ajatukset sekaan soppaan. Ite koen kyllä asian niin, että jotenkin noita salaman välähdyksiä ei niin huomaa leikkiessä. Omasta mielestä paras vaihtoehto on pistää kamat etukäteen valmiiksi ja tehdä ne koekuvaukset ihan normivaatteissa ja säätää siten se valotus kohdalleen. Sen jälkeen vaan pitämään hauskaa ja ottamaan kuvia. Kun varaa aikaa reilusti koko tapahtumalle, niin ei tule sellaista kiireen tuntua ja on kiva leikkiä rauhassa.
Teknisestä puolesta sanoisin näin, että kannattaa aina välttää sitä korkeaa ISO-herkkyyttä, koska siinä vaiheessa tulee yleensä kumottua sen hyvänkin kennon ominaisuudet. Fyysikan laeille ja tekniikan rajoille kun ei oikein voi mitään... Ite tykkään kuvata aina matalimmalla herkkyydellä juurikin tuon kuvapuhtauden takia ja muutenkin saa pimennettyä huonetta kätevästi sillain, vaikka olisikin suht kirkas huone. Joskus tuli enemmän itekin käytettyä kattoa ja seiniä heijastamaan valoa mutta kyllä sitä nykyään on paljon mukavampi käyttää suoraa valoa jonkun muokkaimen kautta. Jotenkin se heijastettu valo katosta/vast. on vain niin tasapaksua ja hävittää tiettyä kuvainnollista fiilistä kuvista. Paljon mieluummin käytän kohdistettua valoa, jolloin sitä valoa on vain ja ainoastaan siinä kohtaa missä sitä haluaankin olevan. Senpä takia käytän ite sellaisia muokkaimia, jotka ei levitä valoa liikaa, joten ite oon jättäny sateenvarjot pois ja käytän beauty dishiä ja softboxia. Nuo on niin helppo tehdä ite ja saa sellaista kätevää valoa.
-
Kuvaamisesta ymmärrän juuri ja juuri miten päin kameraa pidetään kädessä, valoista vielä vähemmän, mutta tuohon sessiossa kuvaamiseen on oma vinkki. Muukin teksti menee vähän ohi varsinaisen aiheen...
Session voi aloittaa valokuvaussessiolla, ottaa kuvan asusta, sidonnasta, asennosta, välineestä, tai mistä sitten haluaakin, tunkea linssinsuojus paikoilleen, ja peuhtata subin kanssa. Jos siellä kesken touhuamisen tahtoo ottaa kuvan kurveista, kasvoista, asennosta, köyden jäljestä, tai edelleen mistä sitten haluaakin, kännykän kamera riittää. Nopea ja näppärä pikku apulainen. Ei tarvitse etsiä kaukolaukaisimen nappuloita, sanoa subille paikka sillä välin kun virittelee vehkeitä, tai availla niitä sateenvarjoja.
Perustelussa löytyy kyllä: valokuvaajat sanovat että valokuvaaminen on valon kuvaamista, mutta kun kuvan pitäisi kertoman tuhat sanaa, niin jos ainoat sanat ovat "valot okei" niin mihin katosi kuvaamisen muu idea? Tunnelman, fiiliksen, ja muun ei konkreettisen asian tallentaminen? Sillä viime vuosituhannen kännykän kameralla otettu tilannenapsaus mahdollisine heilahteluineen, sumeine tai vinoine kuvineen voi vangita juuri sen sekunnin murto-osan kestävän fiiliksen paremmin kuin huippuunsa viritetty runko objektiiveineen ja hopealautasineen. Jos kameran ja oheislaitteet saa viriteltyä valmiiksi hollille, niin toki kuvasta tulee parempi.
Olen assistenttina eräässä prokkiksessa missä kuvaamisen hoitelee ammattilainen. Pitelin sylissäni kameran salamavalotonta n viiden sentin mittaisella objektiivilla varustettua runkoa, ja kysyin paljonko mun sylini tällä hetkellä maksaa. Ystäväni katsoi syliini ja vastasi: "neljä tonnia". Muutoinkin työskentelyä seuratessani tuntemani ihailun sekainen sanaton kunnioitus syveni entisestään. Kunnon kuviin tarvitaan kunnon vehkeet. Jos vehkeiden lisäksi saa valot ok, hipoo kuva täydellisyyttä. Jos kaiken tämän välineurheilun sekaan onnistuu vangitsemaan tunnelman ja fiiliksen, kuva on täydellinen.
Mitenkäs sen maailman kuuluisimman kuvan kansssa kävikään... vahinkolaukaisu ilman salamaa... eikös se niin mennyt... *tarkistaa ja laittaa linkkiä
-
Hyvä Milla. Se kuvan sisältö, fiilis tai sen puutekin, koko idea, se on tärkein.
Joskus vaan on niin, että se jää saavuttamatta, jos tekniikka pettää. Ei kännykkä kameralla kynttilänvalossa paljoa kuvata (no jatain kuitenkin). Kännykkäkamera on hidas (nopeutuneet toki). Jos vieressä on digijärkkäri ja kännykkäkamera, niin järkkärillä se kuva on jo otettu, kun kännykästä vasta saa sen kameran auki. Kännykkäkamera on kyllä melkein aina mukana. Tunnelmat ja fiilikset ovat kyllä nekin valon kuvaamista, pimeässä niitä ei kuvata. Niin minä ymmärrän valon kuvaamisen.
Millan kirjoituksessa kuitenkin kiteytyy se olennainen, mitä ei pidä unohtaa. Kuvaa millä kuvaat. Vangitse hetki, tunnelma, se juttu. Parempi on olla se teknisesti huonompi kuva, kuin ei kuvaa ollenkaan. Kun katson kuvaa, en minä heti ala miettiä millä se on kuvattu. Rakeiset ja kohinaiset kuvat kelpaavat. Sisältö kiinnostaa, idea välittyy ja luo tuntemuksia.
Eikä aina ole pakko kuvata. Viime alistumisestani ei ole kuvan kuvaa. Kaikki on minulla muistoissani, enkä jaa sitä kenellekään kuvina. Se hetki jäi vain Hänelle ja minulle.
-
Kuvaa millä kuvaat. Vangitse hetki, tunnelma, se juttu. Parempi on olla se teknisesti huonompi kuva, kuin ei kuvaa ollenkaan.
Kyllä, juurikin noin.
Itsehän olen ottanut lukemattomia kuvia, joissa periaatteessa on jotain pielessä, mutta kuvien sisältö helposti korjaa muita virheitä.
-
Kahlittu:
...kuvia, joissa periaatteessa on jotain pielessä, mutta kuvien sisältö helposti korjaa muita virheitä.
Kahlittu vei saappaat mun suustani :)
-
Luonnonvalo on kyllä mulle se mieluisin. Mutta mutta, jos tulee kuvattua pimeämpinä hetkinä/pimeämpiä asioita niin mun runkosalama saa eteensä esim. paperinpalasen. Hajoittaa ja pehmentää, kuitenkin antaen tarpeeksi valoa. Vakionahan mulla on teipinpalanen siinä runkosalamassa jo noin muutenkin.
Kynttilöillä, vastavalolla jne voi kikkailla ja kokeilla ja LÖYTÄÄ vaikka mitä!
Tai näin ainakin oli silloin, joskus.. kun sessioin ja harrastin valokuvausta vielä :))
-
, jos tulee kuvattua pimeämpinä hetkinä/pimeämpiä asioita niin mun runkosalama saa eteensä esim. paperinpalasen. Hajoittaa ja pehmentää, kuitenkin antaen tarpeeksi valoa. Vakionahan mulla on teipinpalanen siinä runkosalamassa jo noin muutenkin.
Tuota täytyy joskus kokeilla, helppo niksi mutta enpä ole tullut ajatelleeksi aikaisemmin. Kiitos! :)
-
Mitä Minks sanoi, niin aloitteville kuvaajille voin kyllä sanoa vinkiksi, että hyödyntäkää tuota luonnonvaloa niin paljon kuin mahdollista. Kun itekin tuli aloteltua, niin huomas sen mitenkä kivaa se oli. Valoille, niin luonnon kuin salamavalojenkin, voi tehdä todella kätevästi kotona tee-se-itse meiningillä kaikenlaisia pehmentimiä, suuntaimia ja mitä ylipäätään mielikuvitus antaa myöten. Kannattaa aina kokeilla leikkiä sen valon kanssa mahd. paljon ennen kuin edes alottaa mitään kuvailuja asut päällä tai ilman. ;) Sitähän tuo kamera tallentaa niin kannattaa hyödyntää tuo valon käyttäytyminen ja voimakkuus aina hyväkseen.
-
...tee-se-itse meiningillä kaikenlaisia pehmentimiä, suuntaimia ja mitä ylipäätään mielikuvitus antaa myöten...
Ja kannattaa kokeilla vielä erilaisia värivaihtoehtoja noihin värkkeihin. Mieten ne sitten toimii kameran valkotasapainon kanssa, se jää kokeiltavaksi.
Luin joskus jostakin, että valkoinen kahvin suodatinpussi toimii salaman kanssa valon pehmentäjänä / hajottajana. En ole kokeillut, täytyykin kokeilla.
-
Värit on ehdottomasti kivoja kokeilla ja niillä saa tosi tyylikkäitä ja tunnelmallisia kuvia. Ne on ehdottomasti kokeiltavien listalla kaikille alottelijoille. Se on hauskaa musta edelleenkin. :)
Noihin pehmentimiin liittyen kannattaa pitää mielessä se yksinkertainen sääntö, että mitä isompi pinta-ala, sitä pehmeämpi valo. Se on yksinkertainen sääntö ja helppo muistaa. Kannattaa kokeilla joskus laittaa ihan vain tavallainen valkoinen lakanakin salaman eteen ja katsoa sitä valon muutosta. Tuollainen yksinkertainen scrimi on todella kätevä ja sen pystyy tekemään kuka vain.
-
"Mutta minä koen ainakin ongelmaksi sen että jos olen pystyttänyt kameran vaikka jalustalla ja sivuille parit salamat ja sateenvarjot, niin ei siinä välttis mitään sessiofiilistä synny. Mitens muut ovat tämän ratkaisseet?"
Kuvaaminen on kuvaamista ja seksi on seksiä. Jos haavena on tietynlainen kuva, niin sen eteen pitää nähdä aika paljon vaivaa mutta pervoillessa varmaankin riittä keppi tanassa kuvien selailu, kun mitään tiettyä ei olla rakentelemassa. Jälkimmäisessä tapauksessa voi rennommat kuvausolotkin tulla kyseeseen.
Itse en oikein saisi autenttista seksielämystä tehtyä jos kaveri olisi kameran kanssa rectumia tsuumailemassa mutta voihan joku exhibitionisti tähänkin taipua.
K
-
Täytyy kompata Hra K:ta, että kannattaa omasta mielestä pitää se valokuvaus selkeänä omana hommana ja keskittyä rakentamaan hyvää kuvaa vähän kuin maalari taulua puhtaalle kankaalle. Sen jälkeen sitten voi pitää omaa hauskaa ja leikkiä. Ite koen aina ton kuvien oton vähän sellasena itseä kiinnostavan kuvan tekemisenä, jollon siihen haluaa panostaa. Myös leikkien jälkeen kannattaa miettiä kuvien ottoa niin ei mee fiilis pilalle.
Jos se salamavalojen välke ei haittaa, niin kannattaa oikeesti hommata kaukolaukasin kameraan, koska ne ei todellakaan maksa paljon mitään (~20e) ja silloin voi laittaa vaan kameran jalustalle ja näpytellä ihan oman sydämensä kyllyydestä kuvia leikeistä. Jos käyttää niitä luonnonvaloja, niin vielä vähemmän haittaa, kun ei mitään muuta kuule kuin pelkän peilin ja sulkimen kolahduksen.
-
Pakko kommentoida tänne..
Itse käytän salamaa / salamoita lähes aina, sateella tai paisteessa sekä sisällä että ulkona. Yhdelläkin kameran päällä olevalla salamalla pääsee pitkälle, kunhan muistaa että kääntää sitä sopivasti siihen suuntaan mistä haluaa "pompautetun" valon tulevan. Suoraa salamaa ei tule käyttää, ei siis ikinä paitsi jos halutaan ns. "fill lightin"käytöllä tuoda jotain selvemmin esille.
Valaistusta suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon vallitseva valo ja tavallaan fuusioida siihe se salama mukaan. Salama sisi täydentää ja vähentää tai lisää varjoja, miten halutaankaan.
Toki joskus luonnonvalo on ihan kaunista sellaisenaan mutta yleensä siihen voidaan aina lisätä jotain. Tästä aiheesta on tullut käytyä monta keskustelua ja muutama kuvauskeikak tehty salamoilla/ilman salamaa ihan vaan vertailumielesssä.