BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 17.11.2019, 19:32
-
Uniikit lumihiutaleetkin ovat lopulta pelkkää loskaa
Tälle ajalle on tyypillistä, että suosiota mitataan saadun huomion määrällä. Tykkäyksiä, google-hakujen määriä ja osumia sekä puolesta ja vastaan puhuvia henkilöitä lasketaan. Kaikki ovat omasta mielestään oikeassa ja toisaalta usein muiden mielestä oikeassa. Tavallisuus on pahin virhe. Mattimeikäläisyys ei ole mediaseksikästä. Huomiota on saatava. Valtaan pääsee usein huutamalla kovempaa, se ei silti tarkoita, että olisi yhtään oikeammassa, kuin ne jotka ovat hiljaa.
Moni jättää sanomatta mielipiteensä, koska ”ei mulla tässä mitään erikoista”. Tavallisuudet, latteudet ja valtavirtaisuudet pidetään omana tietona. Et ole oikeastaan kovinkaan yksilöllinen, jos tapasi olla sinä muistuttaa joiltain osin merkittävästi sitä, mitä valtaosa väestöstä edustaa. Pitäisi jotenkin olla erityinen. Osata käyttää sanoja terävästi, omata mielipiteitä ja ajatuksia, joita muut eivät ole osanneet sanoa ääneen ja vedota tunteisiin tai tunteettomuuteen. Ääri-ilmiöille ja vastakkainasettelulle aika on hedelmällistä.
Kinkyydestäkin tuntuu tulleen kilpailu. Pitää olla hoocee. Pitää haluta, vaatia ja olla enemmän. Truedominoiva, truesubi tai truefettari. Jos menet kertomaan omaavasi nahkafetissin ja ihailet jonkun peppua jäljitelmissä, olet vähän feikki. Menepä kutsumaan pvc:tä kumiksi! Kaikki joustavuus voidaan tulkita epätoivoisuudeksi tai eksyksissä olemiseksi. Lopulta turvallisin valinta ääripäiden sijaan keskikastia edustavien kohdalla onkin vaieta. Siitä huolimatta, että suurin osa kanssaeläjistä olisikin samaa mieltä sinun kanssasi.
Täälläkin törmää toisinaan pohdintoihin siitä, miten on liian vanilja kinkyksi ja liian kinky vaniljaksi. Nimitellään itseään ja taipumuksiaan vähätellen pehmo-etuliitteellä. Samaan aikaan äärisuvaitsevaisuus kääntyy äärimmäiseksi suppeudeksi toisinajattelevia kohtaan ja vähemmän liberaalit arvot omaava leimataan öyhöttäjäksi, jos hän kehtaa mielipiteensä ääneen lausua. Eri ääripäiden edustajat saavat oman agendansa parhaiten näkyville työntämällä sen sinne, missä se aiheuttaa eniten kontrasteja. Päästäänkin sitten aidan sijaan keskustelemaan aidanseipäistä ja asioiden sijaan käydään henkilöön. Äärilaitojen edustajat lisäävät löylyä niin, että Sauna-Timollekin olisi käynyt kuin venäläiselle kanssakisailijalleen ja hetken höyryjä ihmeteltyään maltillisemmin ajattelevat siirtyvät pukukopin puolelle kyllästyneenä alituiseen riitelyyn.
Sama ilmiö on havaittavissa monessa eri ympäristössä. Sen sijaan, että yritettäisiin ymmärtää eri tavoin ajattelevia tai hakea kompromisseja, etsitään syitä siihen miksi toiset ovat niin totaalisen väärässä tai ärsyttäviä. Syy voi olla esimerkiksi sukupuolessa, akateemisuudessa, maalaisuudessa, kaupunkilaisuudessa, iässä, puoluetaustassa, suvaitsemattomuudessa/suvakkiudessa tai vaikka uskonnossa. Näitä hierotaan innolla keskusteluissa vastapuolen naamaan ja samalla saadaankin triggeröityä kaikki saman termin alle sopivat. Vaikka alkuperäisestä aiheesta ei olisi erimielisyyttä oikeastaan ollutkaan.
Kyllä maailmaan meteliä mahtuu. Ääripäät tarjoavat kuittaillessaan toiselle aina uuden tilaisuuden käyttää ääntään. Perustella kantaansa ja tehdä sitä näkyväksi uudestaan ja uudestaan. Monet jopa nauttivat tästä. Internet on pullollaan palstoja, joissa on tilaisuus haastaa ja vääntää peistä. Saattaa se aikansa viihdyttää muitakin. Ei muuta kuin popcornit tulille ja seuraamaan battlea. Popcornit loppuu ja keskustelu urautuu lopulta juuri niihin samoihin uomiin kuin aina ennenkin. Niihin sanoihin, jotka on kuultu sata kertaa ennenkin. Moni Netflix-sarja olisi kiittänyt siitä, että tuotanto olisi lopetettu ensimmäiseen kauteen. Niin nämä keskustelutkin kiittäisivät. Tai ainakin olisi hyvä olla jotain uutta sisältöä. Miten virkistävää olisikaan, jos uusi sisältö olisi joskus jotain, minkä vaikka yli puolet ihmisistä allekirjoittaisi. Kehää kiertävän tajunnanvirran sijaan sitä (Hyi kamalaa!) valtavirtaa. Sitä, mitä nyt ei yleensä ääneen kehdata sanoa.
Kaikkialla puhutaan yksilöllisyydestä. Kannustetaan olemaan omia persoonia. Samaan aikaan odotetaan, että persoonallisuus olisi jotain poikkeavaa ja uniikkia. Erikoisuuden tavoittelu tavalla tai toisella on tapa tehdä itsensä näkyväksi. Tämä johtaa nopeasti siihen, että uniikeista lumihiutaleistakin tulee harmaata massaa. Loskaa, joka litisee kenkien alla ärsyttävästi, eikä kykene enää erottamaan miten uniikkina laskeutuneista hiutaleista se onkaan muodostunut.
”Always be yourself unless you can be a unicorn. Then always be a unicorn.” Ole siis rohkeasti oma itsesi, paitsi jos olet tavis, silloin, esitä olevasi jotain muuta. Vaikka yksisarvinen!
(https://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=26144;type=avatar) pohtii lemmikki, joka on suhteellisen tavallinen ja kannustaa muitakin avaamaan suunsa, vaikka tuntuisi, ettei sanottava olisi niin erityistä. Sillä juuri siihen moni voi samaistua
-
Uniikki tuskin olen, mutta harmillisen usein koen olevani ihmisten silmissä outo. Ymmärtääkseni se tarkoittaa, että olen epäonnistunut kommunikoimaan kuka olen ja mitä mitä haluan.
-
Mitä enemmän sitä lukee, sitä vähemmän sitä välittää ja samalla tiedostaa, että kuinka isolla määrällä ihmisiä on
ongelmana se, että he ovat jonkun ongelma ja toisaalta, nämä toiset ovat heille ongelmia.
Mä olen päässyt helpolla, mä olen vaan suurimman osan elämästäni halunnut murhata jonkun, eikä se oo ollu ees ongelma, mulle!
;D
-
Helpommalla pääsee kun ei yritä päteä, vetää roolia tms vaan sanottaa vaan mahd suoraan et this is me ;D
Ei kauheasti jaksa enää välittää mitä joku random on mun kirjoituksista mieltä. Jos ei napostele, fine, tunne on siinä kohtaa varmasti molemminpuolinen jos pitää tulla turhasta räkyttämään ;)
Ja eiköhän täällä ole suht iisi ilmapiiri kun porukkaa on laidasta laitaan iän, kokemuksen, preferenssien ym suhteen.
-
Mut hilsehiutaleet ei maadu koskaan!
-
Minä ainakin oon pieni, hiljainen, siveä, viaton, mauton, hajuton, maanvärinen ja muutenkin huomaamaton ja ihan tyystin tavallinen ilman mitään ennaltanäkemätöntä tai -kokematonta.
Tai no.
Saattaa olla, että juurikin se mun tavallisuus on jollekin elämys.
Mutta mä oon paras minä mitä olemassa on.
Ihan just tämmösenä. Tyystin tavallisine haluineni, toiveineni ja nimeltämainitsemattomine asioineni.
-
Helpommalla pääsee kun ei yritä päteä, vetää roolia tms vaan sanottaa vaan mahd suoraan et this is me ;D
Ei kauheasti jaksa enää välittää mitä joku random on mun kirjoituksista mieltä. Jos ei napostele, fine, tunne on siinä kohtaa varmasti molemminpuolinen jos pitää tulla turhasta räkyttämään ;)
Ja eiköhän täällä ole suht iisi ilmapiiri kun porukkaa on laidasta laitaan iän, kokemuksen, preferenssien ym suhteen.
Ilmapiiri on useimmiten aika iisi. Joskus vähän raskaskin. Keskustelua käydään kuitenkin usein monelle kovin herkistäkin aiheista.
Sinä ja minä uskallamme kirjoittaa. Olen kuullut monen sanovan, että mieli olisi tehnyt, mutta ei viitsinyt. Usein syynä on se, että ei pidä omaa sanottavaansa niin tärkeänä tai erityisenä, että kehtaisi lähettää mahdollisesti jo valmiiksi kirjoittamansa tekstin. Samat tyypit ovat kuitenkin esimerkiksi chatissa mitä mainiointa keskusteluseuraa ja osaavat käyttää kynää. Heidän ääntään kaipaisi lisää.
On aina harmillista kuulla, jos joku ajattelee olevansa liian vähän jotain. Kun kuka meistä nyt oikeastaan on yhtään enemmän kuin muut?
-
Mulla ei lopulta ole yleensä mitään varsinaista lisäarvoa tuovaa sanottavaa oikein mihinkään. Mitään, mitä ei olisi jo tuhat kertaa tällä foorumilla sanottu. En oikein näe mitä lisäarvoa mielipiteeni tai näkemykseni toisi, ellei se ole jotain yksisarvimaista
-
Kyllähän sitä varmaan osaa olla aika erikoinenkin tapaus, riippuen mihin/kehen verrataan. Mutta ei sillä ole loppujen lopuksi mitään väliä, sitä on mitä on, joskus kiinnostavampi, yleensä kyllä vain normi tavis joka vaan hengailee sen ihmeellisempiä tekemättä.
Mitä tulee kirjoittamiseen, ei musta ole forumilla keskustelijaksi. En jaksa vääntää ja kääntää ja pohdiskella asioita sen pidemmälle tai syvemmälle, semmoinenhan on monimutkaista ja kuluttavaa. :P Ajatukset eivät pysy kasassa tarpeeksi, että ne saisi ulos hienona tekstinä. On myös sen verran vähän asioita joista itse viitsii innostua, eivätkä ne yleensä edes kosketa kinkymaailmaa. ;D Jos jaksan olla sosiaalinen, heittelen mieluummin vaan chatin puolella jotain nopeita, typeriä kommentteja, jotka saa sitten rauhassa unohtua tuonne bittiavaruuteen... :)
-
Ihmiset uskovat helposti siihen mitä he haluavat uskoa tai mihin heidän oma viiteryhmänsä uskoo.
Sitten kun tähän kysyy perusteluja ja ihmiset huomaavat etteivät he tiedä tai osaa selittää miksi he ovat jotain mieltä niin se saa heidät huonolle tuulelle, sitä enemmän mitä tärkeämmäksi he asian kokevat.
Kuten yllättävän moni kysyttäessä, ei osaisi perustella kannibaaleille miksi ihmisten tappaminen on väärin.
-
--mieli olisi tehnyt, mutta ei viitsinyt. - - ei pidä omaa sanottavaansa niin tärkeänä tai erityisenä - - Samat tyypit ovat kuitenkin esimerkiksi chatissa mitä mainiointa keskusteluseuraa ja osaavat käyttää kynää. Heidän ääntään kaipaisi lisää.
Mmh kyllä itekin huomaa välillä et hitto, nyt joku osaa raapustaa hyvin ja se on ihailtavaa, mutta ite on jo hyväksyny ne tietyt vahvuudet ja heikkoudet. Oma tyyli kirjoittaa on rento, kärsivällisyys harvoin riittää kauaa pyörittämään ja hieromaan sisältöä timanttiseksi ennen Lähetä - painikkeen klikkausta (menis itseltä ilo koko hommaan jos suhtautuisin tähän kuin raportin laatimiseen). Jos joku aihe puhuttaa, herättää jonkun fiiliksen riittävän vahvasti ni herää intressi et nyt pitää matustaa ja laittaa omaa mielipidettä ilmoille. Ja koska on sosiaalinen eläin ni haluaa vuorovaikuttaa eikä vain katsoa sivusta.
Kyllä ite ainakin tykkää nähdä keskusteluissa väriä laidasta laitaan, pohtivasta asiatekstistä aina sinne hienoisesti provosoivaan läpän heittoon ;) turhaa olla ittensä pahin rajoitin (ja usein ihan turhaan!)
-
Mä harvoin kirjoitan mitään mihinkään foorumin "asiallisempiin" ketjuihin. Sanottavaa saattaisi olla, mutta harvoin jaksaa alkaa pidemmälti kirjoittamaan. Etenkään jos aihe on kovin kiistelty, ja tahallisia tai tahattomia väärinymmärryksiä tulee paljon. Enkä nyt tiedä onko oma anti keskusteluun mitenkään tärkeä, mutta jos tiedän jotain, niin jaan tiedon mielelläni.
Loskaa tai ei, asiallista keskustelua on aina ilo lukea.
-
Ite on kyllä silleen herkkis, että tosi usein tulee deletoitua lähettämisen sijaan. Ensinnäkään en tunne esim vähemmistöjen juttuja ja sanastoa kovin hyvin ja pelkään ett sheimaan vahingossa, vaikken todellakaan tarkoita. Esim. noin vuosi sitten näin Turussa upean pariskunnan (tai kaksi kaverusta?) kauppakeskuksessa ja teki mieli sanoa täällä jotain, mutta koska en tiedä, miten heistä kumpikaan identifioi itsensä, niin en arvannut sitten sanoa mitään. Samoin olen todella hurjan kiinnostunut TPE-suhteista ja niissä elävien arjesta, mutta koska en ole saanut sellaista kokea, en oikein tiedä, miten asiaa lähestyä korrektisti.
Ja toisaalta ei ole sellasta halua alkaa selittelemään mitään oksupitkien lainausten kera, jos joku haluaa ymmärtää mut väärin. Siksi on ns turvallisempaa vaan ajatella baaritiskin ketjuihin, omista ajatuksista, haluista ja ärsytyksistä tuskin kukaan nostaa äläkkää. Se on kyl vähän sääli, kun kuitenkin keskustelufoorumilla ollaan ja itsekin tykkään lukea avointa keskustelua pervoaiheista.
Loskaa tai ei, asiallista keskustelua on aina ilo lukea.
+1
-
Jälleen aihe,jota on tullut hajatelmoitua lähinnä itsekseen..pari ajatusta siis tähän kolumniin tästä ososta-
Tiede taitaa olla tässä ihmisen puolella tavallaan- korjatkoon viisaammat, jos ei ole niin oikeassa tiedossa..
Ei kai ole olemassa kahta identtistä DNA:ta edes identtisillä kaksosilla? Piti ihan miettiä tätä hetken,hehee- tunnustan yksinkertaisuuteni. Että siinä mielessä ollaan uniikkeja "lumihiutaleita"-
Pahus sentään kun sitä on päässyt kyynistymään oman itsen ja muiden suhteen- Niin että tuntuu kaiken olevan jo sanottua,tehtyä,taiteiltua,sekstailtua/kinkyiltyä jne. sekä jopa perseiltyä-
Itse näen,että "kinkyt" ovat kuin ovatkin suhteellisen ihmisrakkaita ja -vetoisia. Itse en missään nimessä jaksa ihmisseuraa siinä määrin, kuin tässä "skenessä" näkee ja kokee jaksettavan- jopa rakastettavan- Päätynyt ajatelmaan,että todellakin,hyvin usean ihmiskäsitys on myönteinen ja humaani- ei kai pelkkä kiima aja ihmisiä yhteen vuodesta toiseen ja jopa pitkään suhteeseen/suhteisiin.
Toki näkee sitäkin, että joillain vaihtuu jatkuvasti,mutta aina joku on "kierroksessa". Kyllä siinä tarvitaan vähintään ihmisestä pitämistä ..
Anteeksi että hihittelen itselleni- :))
On niin eriskummallisia tämä juttu omalla kohdalla,mutta toisaalta ymmärrän aika pitkälle syitä ja joita onkin tullut tuhansissa viesteissä aikoinaan toisteltua.
Tarpeeksi kun päätä lyö petäjään, viimein jotain oppii ellei sitten väsy ja kyynisty liikaa-
...Silti aina annettava mahdollisuus itselle ja muille; jos ei enää perseilylle,niin hyvyydelle/ inhimillisyydelle
- Or whatever it is called
Lisäystä:
Enemmänkin piti jotain kirjoitella,mutta nyt ei oikein ajatus pysy kasassa-
Tuohon somemaailmaan:
Ennenmuinoin koin suurta helpotusta kun muutin pikkukylältä kotoa pois- siellä kun kaikki tuntui tietävän ja kyttäävän mm.meikää paremmin kuin itse tiesin ja kyttäsin-
Nykyisin tämä nk. Some ajaa samaa keissiä- kyräillään ja tullaan yliajetuksi tuon tuosta,kun oma elämä on esillä paljon tai vähemmänkin-
No eipä ihme,jopa maailman "mahtavin" kaveri twiittailee villisti milloin mistäkin häneen kohdistuvasta ajojahdista-
Somen on pakko olla totta tuossakin mielessä
-
Ihmiset eivät ole itsetietoisia vaan aika paljon haetaan suuntaa ja vastauksia toisilta tahoilta.
Ei uskalleta olla omaa mieltä, koska jokuhan voi pahoittaa mielensä.
Onhan meitä opetettu pienestä pitäen olemaan reiluja ja oikeudenmukaisia.
Ketään ei saa loukata.
Onneksi itseäni ei jaksa kiinostaa muiden mielipiteet, ellei ne ole rakentavia ja hyvin perusteltuja.
-
Ite on kyllä silleen herkkis, että tosi usein tulee deletoitua lähettämisen sijaan. Ensinnäkään en tunne esim vähemmistöjen juttuja ja sanastoa kovin hyvin ja pelkään ett sheimaan vahingossa, vaikken todellakaan tarkoita. Esim. noin vuosi sitten näin Turussa upean pariskunnan (tai kaksi kaverusta?) kauppakeskuksessa ja teki mieli sanoa täällä jotain, mutta koska en tiedä, miten heistä kumpikaan identifioi itsensä, niin en arvannut sitten sanoa mitään. Samoin olen todella hurjan kiinnostunut TPE-suhteista ja niissä elävien arjesta, mutta koska en ole saanut sellaista kokea, en oikein tiedä, miten asiaa lähestyä korrektisti.
Tässä ollaan mun mielestä ongelman ytimessä. Kaiken pitää olla korrektia, ketään ei saa loukata. Ei edes tietämättään, vahingossa.
Jos halutaan käydä poliittisesti korrektia keskustelua johtaa se siihen, että kaikki ovat hiljaa. Ja jos joku aikoo erehtyä sanomaan jotain alkaa muut heti huutamaan "Älä loukkaa mun oikeuksia!!"
Mun mielestä (mielipide, huom) ihmisillä kuuluu olla oikeus tehdä omia olettamuksia omiin kokemuksiin perustuen. Sitten kun olen kutsunut jotain naisoletettua naiseksi, niin sen sijaan että aletaan raivaamaan naama punaisena voidaan ystävällisesti korjata että ei, vaan...
Tai sitten kaikki binääristä poikkeavat voisivat alkaa pitää jotain tunnusta (värinauha?), jonka avulla ei tarvitsisi edes lähteä olettamaan mitään.
Siis kyllä, ymmärrän että jurppii (anteeksi kielenkäyttö), jos joutuu kaikille kertomaan että en ole tuota vaan tätä, ja joku voi kokea sen jopa alentavaksi, mutta voisiko joku ymmärtää minuakin, joka ei halua kirjoittaa kolmen sivun disclaimeria ihan vain sanoakseen että tykkään koirista. (Siis en seksuaalisesti ja koiraoletettu ihan eläimenä, ei... you know what I mean)
Tämä on itselleni suurin syy rajoittaa kirjoittamista (jo aiemmin, ennen kun kyllästyin tähän kulttuuriin ja poistuin ovet paukkuen), koska joku takertuu aivan varmasti siihen seipääseen, ja sen jälkeen asiasta keskustelu on täysin mahdotonta.
Poissaollessani olen koittanut opetella sellaista tapaa, että kun loukkaannuin jostain sanotusta, kirjoitetusta tai tehdystä, niin sen sijaan että aloittaisin suuren julistuksen kokemaani vääryyttä kohtaan käyttäisinkin pienen hetken miettimäkseni mitä tässä oikeasti tarkoitetaan tai tapahtu tai muuten vain ärsytti. Jos ymmärtää mitä toinen koittaa oikeasti sanoa on reaktiot usein aikalailla lievemmät.
...en toki edes ala väittämään että olisin tässä mitenkään hyvä, mutta yritys kuitenkin edes...
Lopuksi pyydän anteeksi typoja, kirjoitin tän kännykällä, joka korjailee ajoittain miten sattuu, ja myös sitä että tämä saattaa olla käsittämätöntä ajatuksen virtaa. En saanut unta, kun itse asiassa tämä aihe jäi vähän vaivaamaan =D
-
^Tämä.
Mulla on tapana miettiä, et tarkoittiko joku loukata. Yleensä vastaus on ei. Jos loukkaukset pitää lukea syvältä rivien välistä, todennäköisesti niitä ei siellä oikeasti ole. Ihminen osaa kyllä loukata suoraan, mikäli niin haluaa.
Flikk mainitsi, että haluaisi tietää esim. TPE-suhteista lisää, mutta ei kehtaa kysyä/lähestyä aihetta, koska ei ole itse sellaista kokenut. Eikö tämän foorumin pitäisi palvella juuri sellaisissa tarkoituksissa?
Tässäkin ketjussa moni on vastannut, ettei vain halua tai jaksa osallistua keskusteluun. Useampi kuitenkin tuntuu pelkäävän loukkaavansa tahattomasti jotakuta tai olevansa jollain lailla väärä ihminen keskustelemaan. Se on valitettavaa.
Ja siitä uniikkeudesta. Tosiaan, kuten scar sanoikin, kaikki me olemme uniikkeja. Jossain vaiheessa sen korostaminen on vain tullut kovin trendikkääksi ja tuntuu olevan tarpeen olla mahdollisimman poikkeava. Tämä ilmenee kinkyilyn ohella esimerkiksi musiikissa, kokkailussa ja poliittisissa mielipiteissä.
Listahittien kuuntelijat eivät useinkaan tee numeroa musiikkimaustaan. Silti heidän kuuntelemansa musiikki keikkuu listojen kärjissä. Sen sijaan ihminen, joka halveksuu valtavirran suosimaa musiikkia, tykkää tuoda esiin sen, miten hänen harvinaisemmin soittolistalle päätyvät suosikkinsa ovat ihan parhaita. Ja sitä pidetään jotenkin hienona, vaikka musiikki kuulostaisi siltä, kuin joku oksentaisi mikrofonin vieressä metalliämpäriin. Mutta henkilö poikkeaa valtavirrasta! Toisaalta, voi olla, että tämä henkilö itse lopulta arvostaa sitä kaikkein eniten.
Somessa näkee harvoin kuvia makaronilaatikosta. Sen sijaan, jos joku on kokannut capybaran sydäntä palsternakka-kookospähkinänkuorimoussella ja lakritsikastikkeella, se annos päätyy someen. Tulee olo, että minä olen ainoa, joka syö makaronilaatikkoa monta kertaa kuussa.
Ei sillä, että katsoisin tarpeelliseksi jakaa jokaisen aamupuuron kuvina verkkoon, mutta pointtini on se, että mikäli ihminen itse haluaa jakaa jotain itsestään ja arjestaan, kuvina tai sanoina, eikö se kaurapuuro ole lopulta ihan yhtä arvokas ja salonkikelpoinen, kuin peuran sisäfilee?
-
Tai sitten kaikki binääristä poikkeavat voisivat alkaa pitää jotain tunnusta (värinauha?), jonka avulla ei tarvitsisi edes lähteä olettamaan mitään.
Voisiko myös kaikki pervot alkaa pitää värinauhaa? Ja tällee (cis-)naisnäkökulmasta vaatisin kyllä ihan hihanauhoja kaikille homomiehille! Se pinkkikolmio toimis varmaan edelleen ;)
(Anteeksi mustaakin mustempi huumorintajuni)
-
Tai sitten kaikki binääristä poikkeavat voisivat alkaa pitää jotain tunnusta (värinauha?), jonka avulla ei tarvitsisi edes lähteä olettamaan mitään.
Voisiko myös kaikki pervot alkaa pitää värinauhaa? Ja tällee (cis-)naisnäkökulmasta vaatisin kyllä ihan hihanauhoja kaikille homomiehille! Se pinkkikolmio toimis varmaan edelleen ;)
(Anteeksi mustaakin mustempi huumorintajuni)
Toi pervonauha on hyvä ajatus. Julistetaan kansallinen tai vaikka kansainvälinen pervopäivä, jos sitä ei siis vielä oo. Isänmaallliset voi vaikka liputtaa ja pervonauha tai muu pervoille. Vois olla aika hauskaa ja avata ihan uusia näkökulmia kanssaihmisiin. Kannatan!
-
--Kaiken pitää olla korrektia, ketään ei saa loukata. Ei edes tietämättään, vahingossa.
Jos halutaan käydä poliittisesti korrektia keskustelua johtaa se siihen, että kaikki ovat hiljaa. Ja jos joku aikoo erehtyä sanomaan jotain alkaa muut heti huutamaan "Älä loukkaa mun oikeuksia!!"
--ihmisillä kuuluu olla oikeus tehdä omia olettamuksia omiin kokemuksiin perustuen. Sitten kun olen kutsunut jotain naisoletettua naiseksi, niin sen sijaan että aletaan raivaamaan naama punaisena voidaan ystävällisesti korjata että ei, vaan...
-- ei halua kirjoittaa kolmen sivun disclaimeria ihan vain sanoakseen että tykkään koirista. (Siis en seksuaalisesti ja koiraoletettu ihan eläimenä, ei... you know what I mean)
Tämä on nettikeskustelun ärsyttävin puoli. Kyllä yleensä huomaa eron onko henkilö tahallaan välinpitämätön muita kohtaan ja kirjoittaa just miten mieli tekee, vai onko teksti asiallinen, mutta siellä on joku juttu minkä voisi ilmaista paremmin tai jos huomaa et tämä kirjoittaja ei välttämättä tiedä/tajua asian kaikkia puolia tms
Itseä ärsyttää todella paljon jos pitää pyydellä anteeksi jo valmiiksi ettei kukaan vaan loukkaannu (teen tätä itse todella harvoin, mutta aran aiheen kohdalla on yrittänyt joskus ilmaista ettei ole välinpitämättömästi ja pahantahtoisesti liikkeellä). Lukijallakin pitää mun mielestä olla vastuuta reaktioistaan, eikä vetää samantien kilareita. Joskus voi antaa olla. Itsekin haluan pystyä kirjoittamaan mahdollisimman rennosti. Koko touhusta menee pointti jos pitää yrittää kirjoittaa niin ettei ikinä koskaan mitenkään vain vahingossakaan loukkaa ketään, edes rivien välistä...
-
Onko eksyksissä olo niin epäseksikästä? Musta se on hienoa kun on jotain mitä kohti kulkea. Pitää hengissä. Sehän vasta ketuttais jos ois muka valmis paketti vaikkei tunnu siltä.
Ja eikös sen pitäisi olla hienoa jos on osa massaa ja kotonaan siinä tilassa? Ei tarvi tuskailla samanhenkisten ihmisten löytämisen kanssa.
Miksi ihmeessä kaikesta pitää tehdä statuskysymys että hei mulla ei ole itseisarvoa joten haen sitä muualta? Eikö meillä ole oikeus olla olemassa?
-
Kyllä minä nyt mieleni niin pahoitin. Varmasti poistan tilini foorumilta, koska täällä saa esittää mielipiteitä joista joku voi pahoittaa mielensä jonkun muun puolesta. Edellä pähkinänkuoressa miksi useimmat ovat hiljaa osallistumatta keskusteluun. Teen niin jatkossa itsekin. Mitä suvaitsevampi keskustelukulttuuri, sitä suppeampi karsina.
-
Olen usein aloittanut vastauksen johonkin keskusteluun, mutta sitten jättänyt sen lähettämättä.
Olisi mukavaa osallistua ja jutella genreen liittyvistä asioista, mutta jotenkin sitä vaan jännittää tulevansa lytätyksi tai väärinymmärretyksi, niin kuin moni taisi kirjoittaakin.
Näistä kun harmillisen vaikeaa jos ei mahdotonta jutella ns normimaailmassa
Toinen iso syy kirjoittamatta/lähettämättä jättämiseen on sama kuin Cobfilla tässä:
Mulla ei lopulta ole yleensä mitään varsinaista lisäarvoa tuovaa sanottavaa oikein mihinkään. Mitään, mitä ei olisi jo tuhat kertaa tällä foorumilla sanottu. En oikein näe mitä lisäarvoa mielipiteeni tai näkemykseni toisi, ellei se ole jotain yksisarvimaista
Kinkyilyyn ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista on harvinaisen haastavaa keskustella ilman suuria intohimoja, onneksi ;)
Kuitenkin aidosti sen hyväksyminen että jokainen näkee ja kokee näitä asioita omasta näkövinkkelistä ja vielä sen että jokainen vinkkeli on yhtä oikea ja arvokas kuin sen toisenkin vinkkeli on harvinaisen (jopa yksisarvisen) harvinaista.
-
--Kaiken pitää olla korrektia, ketään ei saa loukata. Ei edes tietämättään, vahingossa.
Jos halutaan käydä poliittisesti korrektia keskustelua johtaa se siihen, että kaikki ovat hiljaa. Ja jos joku aikoo erehtyä sanomaan jotain alkaa muut heti huutamaan "Älä loukkaa mun oikeuksia!!"
--ihmisillä kuuluu olla oikeus tehdä omia olettamuksia omiin kokemuksiin perustuen. Sitten kun olen kutsunut jotain naisoletettua naiseksi, niin sen sijaan että aletaan raivaamaan naama punaisena voidaan ystävällisesti korjata että ei, vaan...
-- ei halua kirjoittaa kolmen sivun disclaimeria ihan vain sanoakseen että tykkään koirista. (Siis en seksuaalisesti ja koiraoletettu ihan eläimenä, ei... you know what I mean)
Tämä on nettikeskustelun ärsyttävin puoli. Kyllä yleensä huomaa eron onko henkilö tahallaan välinpitämätön muita kohtaan ja kirjoittaa just miten mieli tekee, vai onko teksti asiallinen, mutta siellä on joku juttu minkä voisi ilmaista paremmin tai jos huomaa et tämä kirjoittaja ei välttämättä tiedä/tajua asian kaikkia puolia tms
Itseä ärsyttää todella paljon jos pitää pyydellä anteeksi jo valmiiksi ettei kukaan vaan loukkaannu (teen tätä itse todella harvoin, mutta aran aiheen kohdalla on yrittänyt joskus ilmaista ettei ole välinpitämättömästi ja pahantahtoisesti liikkeellä). Lukijallakin pitää mun mielestä olla vastuuta reaktioistaan, eikä vetää samantien kilareita. Joskus voi antaa olla. Itsekin haluan pystyä kirjoittamaan mahdollisimman rennosti. Koko touhusta menee pointti jos pitää yrittää kirjoittaa niin ettei ikinä koskaan mitenkään vain vahingossakaan loukkaa ketään, edes rivien välistä...
Tarkennetaan vielä tuota mun kantaa hieman, eli kyllä kirjoittajalla on lähtökohtaisesti velvollisuus muotoilla tekstiä niin, että se ei ole tarkoituksellisen loukkaavaa, ellei se juurikin ole tekstin tarkoitus. MUTTA! mielestäni mielipiteiden ilmaisussa ei pitäisi lähteä itsesensuurin linjlalle, tai kohta todellakin käy niin, että muutama valittu päättää mistä saa keskustella ja millä tavalla.
Dialogia ja argumentointia tulee harjoittaa, ja siihen kuuluu myös vastapuolen kuuntelu. Kyllä rasistilla on oikeus olla rasisti, ja niin kauan kun hän pystyy esittämään asiansa sivistyneesti olen minä valmis siitä keskustelemaan, vaikka mielipiteeni onkin päinvastainen. Tai jopa juurikin sen vuoksi.
Keskustelu, jossa kaikki ovat samaa mieltä, on mieletäni kuitenkin pohjimmiltaan aika tylsä. Sanottava tulee sanotuksei alkumetreillä ja sen jälkeen kaikki vain nyökkyttelevät ja hymisevät että juu juu ja joo joo.
Itse annan tässä ja nyt virallisesti luvan esittää minulle epämiellyttäviä ja jopa ärsyttäviä mielipiteitä, ja lupaan yrittää parhaani jotta pystyn argumentoimaan fiksusti siihen. Tai sitten myönnän että en kykene ja poistun takavasemmalle.
Uhkana "suvakki"kulttuurissa (pyydän anteeksi jos joku kokee tuon loukkaavaksi!) on kuitenkin tämä:
Edellä pähkinänkuoressa miksi useimmat ovat hiljaa osallistumatta keskusteluun. Teen niin jatkossa itsekin. Mitä suvaitsevampi keskustelukulttuuri, sitä suppeampi karsina.
-
"Unlimited tolerance must lead to the disappearance of tolerance. If we extend unlimited tolerance even to those who are intolerant, if we are not prepared to defend a tolerant society against the onslaught of the intolerant, then the tolerant will be destroyed, and tolerance with them. — In this formulation, I do not imply, for instance, that we should always suppress the utterance of intolerant philosophies; as long as we can counter them by rational argument and keep them in check by public opinion, suppression would certainly be unwise. But we should claim the right to suppress them if necessary even by force; for it may easily turn out that they are not prepared to meet us on the level of rational argument, but begin by denouncing all argument; they may forbid their followers to listen to rational argument, because it is deceptive, and teach them to answer arguments by the use of their fists or pistols. We should therefore claim, in the name of tolerance, the right not to tolerate the intolerant. We should claim that any movement preaching intolerance places itself outside the law, and we should consider incitement to intolerance and persecution as criminal, in the same way as we should consider incitement to murder, or to kidnapping, or to the revival of the slave trade, as criminal.” Karl Popper
Toki kaikilla v***n lumihiutaleilla on omat tapansa keskustella, mutta usein unohtuu hyvät tavat, suvaitsevaisuus sekä se yksinkertainen tosiseikka että oma mielipide tai kokemus ei tee universaalia totuutta. Myös ikävän yleistä (jopa baarissa) on olkinukke-argumentointi, jolloin "keskustelusta" tulee juurikin paikallaan junnaava ja järjetön kunkin omien sanomisten kilpailu.
Kuiten väitän että juuri kinkstereiden kesken ollaan suvaitsevampia kuin muualla, ainakin tosielämässä.
P.S. Mie kyllä osallistun pervonauhan pakkokäytön ajamiseen, mutta en stana pinkkiä nauhaa laita. Enkä vaaleensinistä. Enkä violettia.
-
Emme ole vastuussa muiden ihmisten tunteista.
Ja toisaalta kuinka hyvin vain pumpuli kuplassa elävät kykenisivät käsittelemään oikeasti vaikeita asioita tai kysymyksiä?
(http://employability.e-mentoring.eu/img/piramid_FI.jpg)
"Unlimited tolerance must lead to the disappearance of tolerance. If we extend unlimited tolerance even to those who are intolerant, if we are not prepared to defend a tolerant society against the onslaught of the intolerant, then the tolerant will be destroyed, and tolerance with them. — In this formulation, I do not imply, for instance, that we should always suppress the utterance of intolerant philosophies; as long as we can counter them by rational argument and keep them in check by public opinion, suppression would certainly be unwise. But we should claim the right to suppress them if necessary even by force; for it may easily turn out that they are not prepared to meet us on the level of rational argument, but begin by denouncing all argument; they may forbid their followers to listen to rational argument, because it is deceptive, and teach them to answer arguments by the use of their fists or pistols. We should therefore claim, in the name of tolerance, the right not to tolerate the intolerant. We should claim that any movement preaching intolerance places itself outside the law, and we should consider incitement to intolerance and persecution as criminal, in the same way as we should consider incitement to murder, or to kidnapping, or to the revival of the slave trade, as criminal.” Karl Popper
Entäs sitten kun rationaalinen väittely hävitään?
-
Jägermiehen kommentti naksautti päässäni juuri jotain kohdalleen.
Kiitos!
-
Jägermiehelle sanoisin että juu, emme olekaan. Pumpulikuplan luen itse tarkoittamaan tietyn tyypin taivastelijoita; voi ettänen sentään, voiko tuommostakin olla, ei sillon ennen näin, jne. - tyypin ihmisiä joiden taivastelun tarkoitus on paitsi kuulostella yleistä ilmapiiriä, myös potentiaalisesti saada tukea omille tuntemuksilleen. Näidenkin ihmisten kanssa voi päästä dialogiin, ainakin kasvottain, netissä huutelusta nyt ole kukkaa hyötyny mittää ennää pitkiin aikoihin (tähän voi laittaa semmosen itseironisen tirskauksen). Jokainen käsittelee vaikeat asiat ja kysymykset oppimallaan tavalla, ehkä kehittyen, ehkä ei. Tarvehierarkia ei sinänsä muutu, mutta (eko)sosiaalisen sivistyksen puute ja yhteiskunnallinen pahaolo saattaa silti kuvastua pyramidin huipun subjektiivisena ylikorostuksena.
Ja kun rationaalinen väittely hävitään:
"..we should claim the right to suppress them if necessary even by force; for it may easily turn out that they are not prepared to meet us on the level of rational argument, but begin by denouncing all argument; they may forbid their followers to listen to rational argument, because it is deceptive, and teach them to answer arguments by the use of their fists or pistols. We should therefore claim, in the name of tolerance, the right not to tolerate the intolerant. We should claim that any movement preaching intolerance places itself outside the law, and we should consider incitement to intolerance and persecution as criminal, in the same way as we should consider incitement to murder, or to kidnapping, or to the revival of the slave trade, as criminal.”
-
Ja kun rationaalinen väittely hävitään:
"..we should claim the right to suppress them if necessary even by force; for it may easily turn out that they are not prepared to meet us on the level of rational argument, but begin by denouncing all argument; they may forbid their followers to listen to rational argument, because it is deceptive, and teach them to answer arguments by the use of their fists or pistols. We should therefore claim, in the name of tolerance, the right not to tolerate the intolerant. We should claim that any movement preaching intolerance places itself outside the law, and we should consider incitement to intolerance and persecution as criminal, in the same way as we should consider incitement to murder, or to kidnapping, or to the revival of the slave trade, as criminal.”
Väkivalta ei määrittele kuka on oikeassa vaan ketä on jäljellä.
-
@ Jägermies: Ei ole kehoittanut väkivaltaan Popperin Kartsa enkä minä. Popper selkeästi vain kehottaa kohtelemaan suvaitsemattomuutta kuten muutakin rikollisuutta.
-
@ Jägermies: Ei ole kehoittanut väkivaltaan Popperin Kartsa enkä minä. Popper selkeästi vain kehottaa kohtelemaan suvaitsemattomuutta kuten muutakin rikollisuutta.
Niin ja mitenköhän rikolliset pakotetaan ruotuun? Hmm?
No voi sitä myös kutsua voimankäytöksi muttei asia siitä itsessään muutu.
-
@Jägermies: Aletaanko pohtia uutta yhteiskuntajärjestystä, vai todetaanko elävämme valtiossa jossa rikollisten rankaisemisesta vastaa lainvoimainen päätäntäelin.
K.P. sitaatissa on kuiten se vinha perä, ettei suvaitsemattomuuteen "yleinen mielipide" vielä suhtaudu rikollisuutena.
-
@Jägermies: Aletaanko pohtia uutta yhteiskuntajärjestystä, vai todetaanko elävämme valtiossa jossa rikollisten rankaisemisesta vastaa lainvoimainen päätäntäelin.
K.P. sitaatissa on kuiten se vinha perä, ettei suvaitsemattomuuteen "yleinen mielipide" vielä suhtaudu rikollisuutena.
Niin valtion väkivaltamonopoli on se millä kriminaalit pidetään kurissa.
Mutta sen käyttäminen ihmisten hiljentämiseen ei todistaisi että he ovat väärässä.
Vain että vallassa olevat pelkäisivät sitä mitä he voisivat sanoa.
-
@Jägermies: Aletaanko pohtia uutta yhteiskuntajärjestystä, vai todetaanko elävämme valtiossa jossa rikollisten rankaisemisesta vastaa lainvoimainen päätäntäelin.
K.P. sitaatissa on kuiten se vinha perä, ettei suvaitsemattomuuteen "yleinen mielipide" vielä suhtaudu rikollisuutena.
Niin valtion väkivaltamonopoli on se millä kriminaalit pidetään kurissa.
Mutta sen käyttäminen ihmisten hiljentämiseen ei todistaisi että he ovat väärässä.
Vain että vallassa olevat pelkäisivät sitä mitä he voisivat sanoa.
Tervetuloa to this happy place, Northern Korea clone vol 2.
We have this thing called reilu censorship and also, some ajatukset are illegal.
Have phun.
-
Kyllä minen nyt saa ollenkaan Jägermiehen ja stogen ajatuksenpoikasista kiinni, vahva tunne on nyt että puhutaan eri asioista.
Mitä yritin sanoa, pidän oikeutena ja yleisenä velvollisuutena olla suvaitsematta suvaitsemattomuutta. Lainasin Popperia koska hän sen sanoo ja perustelee minua paremmin ja kauniimmin.
-
Kyllä minen nyt saa ollenkaan Jägermiehen ja stogen ajatuksenpoikasista kiinni, vahva tunne on nyt että puhutaan eri asioista.
Mitä yritin sanoa, pidän oikeutena ja yleisenä velvollisuutena olla suvaitsematta suvaitsemattomuutta. Lainasin Popperia koska hän sen sanoo ja perustelee minua paremmin ja kauniimmin.
Mitä osaa kohdasta even by force et ymmärtänyt?
-
Kyllä minen nyt saa ollenkaan Jägermiehen ja stogen ajatuksenpoikasista kiinni, vahva tunne on nyt että puhutaan eri asioista.
Mitä yritin sanoa, pidän oikeutena ja yleisenä velvollisuutena olla suvaitsematta suvaitsemattomuutta. Lainasin Popperia koska hän sen sanoo ja perustelee minua paremmin ja kauniimmin.
Maailman hauskin paradoksaalinen fakta : Suvaitsemattomuuden suvaitsemattomuus on suvaitsemattomuutta.
Go figure.
-
Force ei käänny väkivallaksi tässä lauseyhteydessä, sillä tekstissä viitataan selkeästi vastakontekstissa fyysiseen väkivaltaan.
Ja kyllä, ymmärrän Popperin (ja oman) väittämän paradoksaalisuuden, kuten varmasti ymmärsi Popper itsekin.
-
Force ei käänny väkivallaksi tässä lauseyhteydessä, sillä tekstissä viitataan selkeästi vastakontekstissa fyysiseen väkivaltaan.
Ja kyllä, ymmärrän Popperin (ja oman) väittämän paradoksaalisuuden, kuten varmasti ymmärsi Popper itsekin.
Niin, eli koko ajatelma kumoaa itsensä juurikin tuolla paradoksilla eli ne jotka olivat suvaitsevia, alkavat suvaitsemattomiksi.
Perusajatushan yleensä näissä suvaitsevaisuuden nimissä tehdyissä lausahduksissa on se, että suvaitsemisen piiriin luetaan ne
asiat jotka lausahduksen tekijä/tekijät hyväksyvät ja muu on sitten sitä mitä vastaan pitää nousta.
Tämä siis on täysin sama ideologia kuin niillä, jotka eivät suvaitse. He vain tekevät määrittelyn toisinpäin, he määrittelevät mitä
eivät suvaitse ja muut asiat ovat täysin fine.
+/- 0.
-
Force ei käänny väkivallaksi tässä lauseyhteydessä, sillä tekstissä viitataan selkeästi vastakontekstissa fyysiseen väkivaltaan.
Ja kyllä, ymmärrän Popperin (ja oman) väittämän paradoksaalisuuden, kuten varmasti ymmärsi Popper itsekin.
Lueppa se uudestaan ja tällä kertaa ajatuksen kanssa.
Lyhyesti;
Pitäisikö mielestänne epäsuvaitsevaiset mielipiteet/ajatukset tarvittaessa hiljentää voimakeinoin?
Kyllä/Ei?
Haluatteko pitää kakkunne vai syödä sen?
-
Kyllä minen nyt saa ollenkaan Jägermiehen ja stogen ajatuksenpoikasista kiinni, vahva tunne on nyt että puhutaan eri asioista.
Mitä yritin sanoa, pidän oikeutena ja yleisenä velvollisuutena olla suvaitsematta suvaitsemattomuutta. Lainasin Popperia koska hän sen sanoo ja perustelee minua paremmin ja kauniimmin.
Maailman hauskin paradoksaalinen fakta : Suvaitsemattomuuden suvaitsemattomuus on suvaitsemattomuutta.
Go figure.
+1
Pelottaa olla Stogen kanssa samaa mieltä jostain :o
-
Kyllä minen nyt saa ollenkaan Jägermiehen ja stogen ajatuksenpoikasista kiinni, vahva tunne on nyt että puhutaan eri asioista.
Mitä yritin sanoa, pidän oikeutena ja yleisenä velvollisuutena olla suvaitsematta suvaitsemattomuutta. Lainasin Popperia koska hän sen sanoo ja perustelee minua paremmin ja kauniimmin.
Maailman hauskin paradoksaalinen fakta : Suvaitsemattomuuden suvaitsemattomuus on suvaitsemattomuutta.
Go figure.
+1
Pelottaa olla Stogen kanssa samaa mieltä jostain :o
Mitä sitten, ku huomaat olevasi suurimmasta osasta asioita samaa mieltä stogen kanssa?
Niinkin voi käydä. Kaveri kertoi.
Ihminen on taitava perustelemaan itselleen ja muille, miksi juuri omat valinnat ovat hyväksyttäviä, mutta toisten ei.
Vaikeampaa on yrittää ymmärtää eriäviä mielipiteitä ja hyväksyä se, että kaikista asioista ei koskaan löydy konsesusta. Joskus kompromisseille on sijaa, joskus on vain valittava puolensa. Vielä vaikeammaksi yhtälö menee, kun asiat henkilöityvät. Itse olen vaivatta voinut olla eri mieltä asiasta x, mutta tullut silti toimeen erimielisen kanssa. Kaikilta se ei luonnistu. Koen, että elämäni olisi paljon köyhempää, jos suvaitsisin lähelleni vain ihmisiä, jotka jakavat samat arvot ja mielipiteet.
-
Hallelujah, baarissa on ratkaistu sellainenkin filosofinen paradoksi jota ammatikseen ajattelevat ovat yrittäneet ratkaista jo joitain satoja vuosia. Pakene vuorille Platon!
Edelleen, en mie eikä Popper ole ketään kieltänyt ajattelemasta toisin, tai olemasta eri mieltä.
Asioista voi puhua usealla eri tasolla; kaikki voidaan olla useaa eri mieltä siitä onko suklaa suklaata vasta sitten kun siinon vähintään 80% kaakaota. Kaikki voinemme olla sitä mieltä ettei sananvapautta tule rajoittaa, mutta vihapuhe voidaan kieltää. Kaikki lienemme samaa mieltä siitä ettei lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ole hyväksyttävää, paitsi tietysti pedofiilit. Silti meidän ei tule suvaita pedofiliaa. Noin niinku lievästi kärjistäen.
-
Hallelujah, baarissa on ratkaistu sellainenkin filosofinen paradoksi jota ammatikseen ajattelevat ovat yrittäneet ratkaista jo joitain satoja vuosia. Pakene vuorille Platon!
Edelleen, en mie eikä Popper ole ketään kieltänyt ajattelemasta toisin, tai olemasta eri mieltä.
Asioista voi puhua usealla eri tasolla; kaikki voidaan olla useaa eri mieltä siitä onko suklaa suklaata vasta sitten kun siinon vähintään 80% kaakaota. Kaikki voinemme olla sitä mieltä ettei sananvapautta tule rajoittaa, mutta vihapuhe voidaan kieltää. Kaikki lienemme samaa mieltä siitä ettei lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ole hyväksyttävää, paitsi tietysti pedofiilit. Silti meidän ei tule suvaita pedofiliaa. Noin niinku lievästi kärjistäen.
Kaikki voidaan kieltää mikä ei käy.
Se mikä ei käy, on kiinni vallitsevasta ajasta ja paikasta ja niiden muodostamista käsityksistä.
Yksilötasolla on sitten kyse yksilön muodostamista mielipiteistä eri vaikuttimien kautta johonkin tiettyyn asiaan.
Eihän siinä, että ihminen on kaksinaismoraalinen olento jonka miellipiteet muuttuu ja jonka ajatukset sotii jopa
itseään vastaan, ole kai ole mitään ongelmaa tai ratkaistavaa koska sehän on mitä ihminen on. :o
Se mikä on vähän häiritsevää, on että olisi ajatus ns. moraalipoliisin / ajatuspoliisin luomisesta jolla olisi oikeus
karsia pois yksilöitä ajatusten perusteella. Se jos ajatukset johtaa tekoihin on sitten eri asia.
Kivaahan toi varmasti olisi niin kauan, kunnes itse on sillä ylläolevan auktoriteetin paskalistalla.
Näkemyseroina ylläolevaan mun kohdalla on se, että mä näen vihapuheen rajoittamisen sananvapauden rajoittamisena,
pedofiliaa en näe fantasiatasolla rangaistavana tekona johon tarvittaisiin ajatuspoliisia.
Samaa mieltä olen siitä, että lasten hyväksikäyttö on rangaistavaa.
Joten ei, ei voida eikä, thank god, meidän tarvitse olla samaa mieltä edes näistä sterotypisistä asioista.
Kiitos yksilön ja ajatuksen vapauden.
-
Hallelujah, baarissa on ratkaistu sellainenkin filosofinen paradoksi jota ammatikseen ajattelevat ovat yrittäneet ratkaista jo joitain satoja vuosia. Pakene vuorille Platon!
Edelleen, en mie eikä Popper ole ketään kieltänyt ajattelemasta toisin, tai olemasta eri mieltä.
Asioista voi puhua usealla eri tasolla; kaikki voidaan olla useaa eri mieltä siitä onko suklaa suklaata vasta sitten kun siinon vähintään 80% kaakaota. Kaikki voinemme olla sitä mieltä ettei sananvapautta tule rajoittaa, mutta vihapuhe voidaan kieltää.
Ei en ole samaa mieltä.
Meillä voi olla sananvapaus ja uusnatsien propagandaa tai ei sananvapautta ja ei uusnatsien propagandaa.
Kyse on lopulta joko tai, valinta kysymyksestä.
Tämä ei tarkoita etteikö kyseistä propagandaa voisi tai pitäisi kritisoida ja tehdä naurunalaiseksi.
Sinänsä en ole 100% sananvapaus absolutisti kuten mielestäni ISIS rekrytoijan hiljentämistä voisi pitää hyväksyttävänä sota-ajan poikkeuksena.
Kaikki lienemme samaa mieltä siitä ettei lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ole hyväksyttävää, paitsi tietysti pedofiilit. Silti meidän ei tule suvaita pedofiliaa. Noin niinku lievästi kärjistäen.
Pedofiilien argumentit voi onneksi enimmäkseen kumota aika helposti.
-
Oot Susi ihana :love:
Ei mua ainakaan kiinnosta olla suvaitsevainen, kiinnostaa olla mahdollisimman hyvä ihminen. Edellyttää minun elämänkatsomukseni mukaan sitä että puutun, jos näen toisten tekevän toisille pahaa. Ei tarvi yhteisön hyväksyä eikä yksilön silmissään sietää ihmisoikeuksien polkemista tai siihen kannustamista sanallisesti. Sitä vapautta rellestää olkoon kullakin sen verran ettei loukkaa toisten vastaavaa vapautta. Ei tarkoita sitä, ettei mitään vapautta olisi.
Voihan sitä jäädä lällättelemään tuota iänikuista suvaitsevaisuus-paradoksia lippalakki väärinpäin kiipeilytelineen huipulla. Tai sitten voi oivaltaa, ettei kenenkään ylevistä ominaisuuksista tai niiden puutteesta ole koskaan kyse ollutkaan.
-
Hyvin muotoiltu, pikkusisko :love:
Suvaitsemisesta on vielä pitkä matka hyväksymiseen ja ymmärtämiseen.
Samoin olisi hyvä muistaa, että usein oikeus johonkin aiheuttaa jollekin toiselle taholle velvollisuuden. Olipa kyse sitten valtiosta tai kanssaeläjistä jossain roolissa tai yksilöinä. Moni käyttäytyy, kuin hänelle oltaisiin jotain velkaa. Yhtä monen on vaikea ymmärtää, mihin tämä saatava perustuu.
-
Yleisesti ottaen näyttää siltä että vallitseva ilmapiiri tuijottaa siihen että juuri minulla on oikeus ja vapaus milloin mihinkin...vaan siitä vastuupuolesta ei välitetä tai sitä ei haluta muistaa. Onhan se ikävää kun vastuu estäisi vapauksiani tallomasta muiden vapautta, voi tylsyys. Se että itsellä on tilaa olla sellainen kuin on vaatii myös että sitä samaa tilaa antaa muille. Kun tätä ei tapahdu ollaan liemessä.
-
Eikö Suomen rikoslaissa jo rajoiteta sananvapautta jonkun verran, eli ei suvaita suvaitsemattomuutta...
10 § (13.5.2011/511)
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan
Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
10 a § (13.5.2011/511)
Törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan
Jos kiihottamisessa kansanryhmää vastaan kehotetaan tai houkutellaan
1) joukkotuhontaan tai sen valmisteluun, rikokseen ihmisyyttä vastaan, törkeään rikokseen ihmisyyttä vastaan, sotarikokseen, törkeään sotarikokseen, murhaan tai terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn tappoon tai
2) muuhun kuin 1 kohdassa tarkoitettuun vakavaan väkivaltaan siten, että teolla selvästi vaarannetaan yleistä järjestystä ja turvallisuutta
ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
-
Suvaitsevaisuuden paradoksi on kyllä väsyttävintä mitä some säännöllisesti tarjoilee. Ikään kuin suvaitsevaisuus muka koskaan olisi tarkoittanut sitä, että myös syrjintä pitää hyväksyä. Tosi diippi ja omaperäinen kela!
-
Koen, että elämäni olisi paljon köyhempää, jos suvaitsisin lähelleni vain ihmisiä, jotka jakavat samat arvot ja mielipiteet.
Näin tämän myös näkisin.
Mielenkiintoista on miettiä miksi joku kokee ja ajattelee juuri tuolla tai tällä tavalla.
Jos kokemusmaailma ja kasvuympäristö poikkeaa täysin omastani, silloin myös mielipiteet voivat olla erilaiset kuin omani. Ihmisen historia jättää jälkensä.
-
Eikö Suomen rikoslaissa jo rajoiteta sananvapautta jonkun verran, eli ei suvaita suvaitsemattomuutta...
10 § (13.5.2011/511)
10 a § (13.5.2011/511)
Kun tää laki tuli, siitä kävi aikamoinen polimiikki.
Lakihan periaatteellisesti määrittelee kaiken puheen joka loukkaa jotakuta laittomaksi, ryhmästä ja aiheesta riippumatta.
"Natsit on kusipäitä!" / "Lapsenraiskaajilta pitäs leikata munat pois tylsillä saksilla keskellä toria!".
Onneksi soveltaminen ei oo tullu yleiseksi käytännöksi.
-
Eikö Suomen rikoslaissa jo rajoiteta sananvapautta jonkun verran, eli ei suvaita suvaitsemattomuutta...
10 § (13.5.2011/511)
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan
Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
10 a § (13.5.2011/511)
Törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan
Jos kiihottamisessa kansanryhmää vastaan kehotetaan tai houkutellaan
1) joukkotuhontaan tai sen valmisteluun, rikokseen ihmisyyttä vastaan, törkeään rikokseen ihmisyyttä vastaan, sotarikokseen, törkeään sotarikokseen, murhaan tai terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn tappoon tai
2) muuhun kuin 1 kohdassa tarkoitettuun vakavaan väkivaltaan siten, että teolla selvästi vaarannetaan yleistä järjestystä ja turvallisuutta
ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Kyllä. Suomessa on rajoitetumpi sananvapaus kuin vaikka Yhdysvalloissa.
Tosin lakia säätäessään eivät ole tainneet miettiä asiaa ihan loppuun asti kuten esimerkiksi kun joukkotuhontaan kannustetaan uskonnollisissa teksteissä niin se aiheuttaa tietyn ristiriidan.
-
Hieman alkuperäiseen aiheeseen...
Kuinka määritellä oman sisimmänsä etäisyyttä yhteisöön sekä autenttisuuteen? Kuka piirtää rajat ja ovatko ne samat kaikkien silmissä?
Ja vielä: ovatko sinun energianlähteesi samat kuin toisen? Saatko voimaa huomioon keskipisteenä olemisesta vai löytäessään itsesi keskeltä metsää?
Hieman lainatakseni Hellaakoskea: tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki.
Itse toteutan lumihiutaleuttani kommentoimalla gallerian kuvia vain, mikäli kommenteja on alle kymmenen. Sillä kuka tahtoisi hukkua loskaan?
Joskus sinua määrittelee enemmän se, kenen seurassasi et ole.
Eipä minulla muuta. Lähden nyt imuroimaan.