BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: 1337 - 08.01.2020, 16:00
-
Kysely:
Kuinka paljon tykkäät kivusta? Oletko sub, dom vai switch? Tykkäätkö sekä tuottaa, että tuntea kipua itse? Tykkäätkö vain tuottaa kipua, muttet tuntea sitä itse? Mikä on lemppari tapa tuntea tai tuottaa kipua?
-
Tuntea kipua, nipistimillä, sähköllä,
-
Kuinka paljon tykkäät kivusta?
Uskon että ihminen on biologisesti rakennettu niin, että kaikki kipu tuntuu ikävältä. Jos käsi osuu kuumalle levylle eikä minkäänlaista väistöreaktiota synny, kysymys on sairaudesta.
Kivun välttely on luontaista. Psykologiset tekijät ovat sitten asia erikseen. Ehkä nautinto tulee pikemminkin siitä, ettei pysty välttelmään kipua, kuin itse kivusta.
-
Olen suuri kivun ystävä. Tykkään tuottaa kipua (mutta sillä ehdolla, että kohde nauttii siitä myös) sekä tuntea kipua. Parasta on nännien ja sukuelinten käsittely.
-
Kuinka paljon tykkäät kivusta?
Uskon että ihminen on biologisesti rakennettu niin, että kaikki kipu tuntuu ikävältä. Jos käsi osuu kuumalle levylle eikä minkäänlaista väistöreaktiota synny, kysymys on sairaudesta.
Kivun välttely on luontaista. Psykologiset tekijät ovat sitten asia erikseen. Ehkä nautinto tulee pikemminkin siitä, ettei pysty välttelmään kipua, kuin itse kivusta.
Olis hirveen kiva, että masokismi langassa ei olis kivusta tykkääjien sheimausta esim. sairaaksi ja luonnottomiksi. Tappaa mukavasti luovan keskustelun. Ja vituttaa.
-
Olis hirveen kiva, että masokismi langassa ei olis kivusta tykkääjien sheimausta esim. sairaaksi ja luonnottomiksi. Tappaa mukavasti luovan keskustelun. Ja vituttaa.
+1
Etenkin kun tila (en jaksa googlata sen nimeä) johon Brak viittasi ei edes ole sairaus vaan neurologinen poikkeavuus. Kivun tarkoitus on varoittaa, mutta se että varoitus ei tunnu ikävältä (tai tuntuu ikävältä, mutta ihminen ei reagoi siihen negatiivisesti) ei tarkoita sairautta, luonnottomuutta tai edes neurologista poikkeavuutta.
Olisi joo tosiaan kiva, jos BDSM-foorumilla edes vähän yritettäisiin valita sanoja näiden asioiden ympärillä.
-
Kuinka paljon tykkäät kivusta?
Uskon että ihminen on biologisesti rakennettu niin, että kaikki kipu tuntuu ikävältä. Jos käsi osuu kuumalle levylle eikä minkäänlaista väistöreaktiota synny, kysymys on sairaudesta.
Kivun välttely on luontaista. Psykologiset tekijät ovat sitten asia erikseen. Ehkä nautinto tulee pikemminkin siitä, ettei pysty välttelmään kipua, kuin itse kivusta.
Olis hirveen kiva, että masokismi langassa ei olis kivusta tykkääjien sheimausta esim. sairaaksi ja luonnottomiksi. Tappaa mukavasti luovan keskustelun. Ja vituttaa.
Juur näin.
Alkuperäiseen kysymykseen on vaikea sanoa, kuinka paljon, kun vastaus on aika paljon.
Mun paras nautinto tulee, kun tunnen toisen kosketuksen ihollani. Kipu vaan tuntuu paremmin kuin hiplailu. Ensin on kyl se outo; "älä!" ja "lopeta!", mut hyvin pian se muuttuu muotoon "älä lopeta!"..
Mutta vain silloin, kun olen henkilön kanssa, joka aiheuttaa nuo tuntemukset mulle tieten tahtoen. Että tietenkin kiroan, jos lyön varpaani johkin, enkä ala potkimaan sitä tahallaan toivoen, että kohta tuntuu hyvältä.
Mutta esim hyvin-pahoinpidellyt rinnat on mitä ihaninta hiplattavaa pitkäksi aikaa session jälkeen, kun pienellä kosketuksella saa ison osan muistijälkeä takaisin.. Samoin tietty mustelmille piiskattu peppu ja araksi pantu pillu tuntuu ihanalta istuessa ja usein kävellessäkin pitkään...
Että ehkä voisi sanoa sittenkin, että tosi paljon:)
-
Kohtalainen ystävä. Kipu on mielenkiintoista, on erilaisia kipuja, ja psykologisten tekijöiden kanssa niistä saa tuskia. En tykkää kaikesta kivusta ja tuskasta, mutten välttele niitä mistä en tykkää, koska mun mielestä ihminen luotiin kokemaan myös niitä asioita.
Tykkään siitä kun hienovarainen tuntemus onkin kipua, ja kun kokee paljon kipua pitemmällä ajalla turtumatta ja oppii omista rajoistaan. Ja terveestä kivusta, josta tietää palautuvansa ja joka tekee hyvää.
Mä olen masokisti ja oikeille ihmisille ehkä sadistikin, varsinkin pitemmän päälle. Kipu on stressiä ja ihminen tarvii määränsä erilaisis stressejä voidakseen hyvin. Jos vaikka jättää liikunnan = lihasstressin pois, kaikki tietää että lihakset surkastuu eikä lepotila ole niin tehokas kun se on päällä, vaan väsyttää valveillakin.
-
Kipu :love: ehdoton ykkösjuttu mulle, raju piiskaussessio voittaa esim. seksin koska tahansa.
-
Kipu (sekä sen tuottaminen että vastaanottaminen) on parasta. Yksi elämäni suurimmista rakkauksista. :love:
-
Kipu on mun rakas fuckbuddy, meillä on oikein hauskaa yhdessä.
-
Olen sub ja myös brättäilevä pikkuinen. Tykkään kohtalaisesta kivusta. Tai no mikä nyt sitten kenenkin mittapuulla on kohtalaista. Lemppari kipujuttuja on pepulle piiskan saanti, välineitä on useita. Mutta sanotaan vaikka nahkavyö, puukauha, kämmen, hapsupiiska, raippa, rottinki..
Myös nännien nipistelystä pidän, mutta se vaatii melkein sen brättäilytilanteen, että sitten nännien kautta mut laitetaan kuriin/rangaistaan.
Myös muun kropan piiskaamisesta pidän, mutta peppu on lemppari. Ja mulla se kivusta nauttiminen vaatii ehdottomasti henkisen puolen/valtadynamiikan siihen mukaan.
Niin, ja nautin (tiettävästi) kivusta vain vastaanottavana osapuolena.
-
Pidän pienestä kivusta, esim. itsensä raavinta tai kevyehkö lyöminen omin kätösin on kokeiltu toimiviksi. Vaikka tietäisin että toinen haluaisi kipua, en usko pystyväni antamaan sitä. Olen liian kiltti moiseen. Uskon olevani enemmänkin hellä ja hellyydenkipeä sub, en piiskaa antava dom.
-
Tykkään dekä lievästä (tukistus, korvatillikat) kivusta, että voimakkaasta (piiskaaminen). Haluan eteenkin pepulle piiskaa, niin että itken. Voisin myös kuvitella piiskaavani toista kivuliaasti, hänen rajojaan kunnioittaen.
-
En tykkää kivusta. Ehkä vähän pienestä kivusta, mutta isommasta en. Tykkään kun joku sellainen, joka tykkää satuttamisesta satuttaa. Olla kohteena. Mutta siihen satuttajaksi ei kelpaa kuka tahansa. Siihen ihmiseen pitää olla tietynlainen suhde. Hankala selittää.
-
Kipu on mulle henkilökohtaisesti yksi lempijutuista. Luokittelen itseni aika kovaksi masokistiksi ja saan suurta nautintoa siitä, että mua satutetaan. Tietysti vielä suurempaa nautintoa, mikäli antava osapuoli saa siitä myös itse kiksit. Kipu on mulle ihana pakotie, jokin johon upota ja joka antaa mulle niin paljon. En pystyis mitenkään olla ilman sitä. Lisäksi rakastan kaikkia jälkiä, joita intensiivisestä pieksennästä seuraa - harmikseni vaan tuntuu, että kroppa on jo tottunut kovaan käsittelyyn ja jälkiä ei oikein samaan malliin enää tule.
-
Tykkään ns. 'eroottiseksi kivuksi' luokitellusta kivusta, pienestä kivusta. Eli kun kivun yhdistää nautintoon, esim. panemiseen. Tykkään tällöin erityisesti tisujen laitosta nipsuihin (joissa yhdistävä ketju, josta voi joko ohjailla, tai ketjun kiinnittää johonkin panon ajaksi), pallukoiden sitomisesta ja samalla tavalla joko siitä vetely tai kiinnittäminen johonkin, ja kevyt läimiminen pepulle (tätä kyllä voisi tehdä jo ennen seksitoimitustakin).
-
Yllättyyköhän täällä nyt joku, jos vahingossa paljastan että ehkä ihan pikkuisen saatan nauttia kun minua satutetaan? ::)
-
Kysymykseen on hankala vastata yksiulotteisella asteikolla. Niin paljon riippuu monesta asiasta tilanteessa. Kuka satuttaa? Miksi? Miten? Millainen on oma olotilani?
Tärkeimmät kysymykset itselleni ovat kuka ja miksi. Väitän, etten oikeastaan tykkää kivusta yhtään. Kipu on kipua ja tuntuu ilkeältä. Silti osaan kuvitella, että vaikka inhoan itse kipua niin saan mielihyvää jostakin muusta siihen liittyvästä. Osaan kuvitella myös tilanteita, joissa suorastaan haluan antautua kivulle. Minulle alistuvana osapuolena kipu on väline. Se on väline, jolla minua ohjataan, hallitaan ja tarvittaessa myös rangaistaan. Samalla se on tapa osoittaa alistumistani. Tuoda yksi konkreettinen puoli nöyrtymiseen.
-
Tykkään jonkin verran, olen pehmo masokisti.
❤️ Piiskaus, raidat ja viirut pepulla.
-
En varsinaisesti kivusta pidä, mutta toisaalta olen sitä mieltä, ettei rangaistus ole rangaistus, ellei siinä mennä mukavuusalueen ulkopuolelle. Tuolloin pieni kipu kuuluu asiaan ja siitä omalla tavallaan osaan jopa nauttia. Äh, juurikin näitä hankalasti kuvailtavia asioita. Ja toki riippuu siitäkin, miten kipua tuotetaan. Sattuuhan se munille potkaisukin, mutta mieluummin otan vaikka raipan iskuja :)) :))
-
Kipu hyvin harvoin kiihottaa, vähänkin minun mitta-asteikolla suurempi kipu vetää kyllä alapään saharaksi, vaikka tarkoitus on kait tavoitella juuri päinvastaista. Kai tuohon tottuisi/oppisi, mutta kumppanitkin on tullut valittua niin, ettei se sadismi ole näytellyt ainakaan fyysistä roolia. Henkinen puoli onkin sitten ihan eri asia ja siellä saa rääkätä :love:
-
Nautin kivusta.
Otanpa tähän nyt avuksi terveydenhuollosta tutun NRS-asteikon (numetic rating scale), jossa koettua kipua arvioidaan asteikolla nollasta kymmeneen niin, että nolla merkitsee kivuttomuutta ja kymmenen voimakkainta mahdollista vastaajan koskaan kokemaa tai hänen kuviteltavissaan olevaa kipua.
Itse koen eroottisen kivun nautinnollisemmaksi, kun se liikkuu noin asteella 1-7. Nännien nipistely, raapiminen, kevyt piiskaus, pureminen, steariinin osuminen iholle, tukistaminen jne. liikkuvat yleensä noin asteella 1-5 eli ne ovat melko lievää tai kohtalaista kipua. Nautin näistä silleen, että kipu tuntuu ja ainakin hetkittäin myös käy mukavuusrajalla, mutta ei kuitenkaan oo semmoista että tekis mieli kiroilla, itkeä tai huutaa apua, pyytää kivun tuottajaa lopettamaan. Lievä ja keskikova kipu kiihottaa mua todella paljon, saa pimpin kostumaan ja sitä usein myös pyydän lisää. Voin myös saada orgasmin lievästä tai keskikovasta kivusta, ehkä eteenkin kun suunnilleen asteella 3-4 seilannut kipu yhtäkkiä heilahtaa asteelle 5-6 saattaa paukahtaa myös orgasmi. Kasvoille lyöminen napakasti on usein siellä asteella 5-6 ja monesti mulle aika varma portti orgasmiin esim. seksin huipennusvaiheessa. Joskus toisaalta myös asteella 5-6 olleen kivun yllättävä loppuminen ajaa orgasmiin. Lievä ja keskikova eroottinen kipu on mulle kuin... karkkia. ❤
Nautin myös kovemmasta kivusta, asteella 6-7, jopa hetkittäin 8. Näin kovaa koettua eroottista kipua edustaa mulle voimakas piiskaaminen ja joskus penetraatio anaaliin kuiviltaan ja fistaus. Nää on semmoista kipua, että hetkittäin mua saattaa jo pelottaa ja varmaan itkisin joskus, jos ylipäätään pystyisin itkemään helpommin. Koska en oikein pysty itkemään, alan kipuasteella 7-8 kiroilla. Se lievittää mulla kipukokemusta.
Tommonen kovempi kipu on mulle... helpottavaa. En haluis kokee sitä ihan koko ajan, esim. päivittäin. Mutta sessiossa silloin tällöin se tekee hyvää. Purkaa stressiä. Puhdistaa tunteuta. Yksinkertaisesti vaan... keventää oloa. Vertaisin tätä kunnolla kirpakoihin löylyihin saunassa tai avantouintiin, tai ehkä siihen kun kunnon urheilutreeneissä on se olo, että oksennan kohta ja lihakset huutaa maitohapoilla hoosiannaa, mutta nousen silti vielä ylös.
Kovempaan kipuun en ehkä laukea yhtä helposti. Välillä voi kyllä tuntua, että voisin saada orgasmin, ja joskus olen saanutkin, mutta eteenkin jos kovempi piisksus jatkuu pidempään niin en mä siihen ainakaan vielä "osaa" laueta. Sen loppumiseen kyllä voisin.
En muista koskaan itkeneeni kivusta.
En oo ihan varma, onko se mulle mahdollistakaan, koska kipu nostattaa mulla adrenaliinia tosi hyvin, ja adrenaliinipäissään ei itketä. Itken helpommin pelosta, väsymyksestä ja voimattomuuden tunteesta. Mut voi olla, että jos tosi kova kipu jatkuis tosi pitkään ja mun mielentila olis oikea... ehkä joskus vielä pystyn antautumaan itkulle esim. piiskattaessa. Luulen, että se tekis hyvää. Tuntuis helpottavalta.
Jos kipu menee toistuvasti asteelle 7-8, saatan käyttää turvasanaa. Kipua asteella 9-10 en halua tuntea eroottisen toiminnan yhteydessä. Se on sitten sen asteen kipua, että soitan/pyydän soittamaan itselleni ambulanssin. Semmoista "mä kuolen nyt" -kipua. Sitäkin oon kokenu, se ei kiihota, mutta sillekään en itkenyt. Niin voimakkaan kivun kokeminen on hyvin pelottavaa ja ahdistavaa.
Kivusta nauttimiseen liittyy tosi monia tekijöitä: oleellista on tietysti se, kuka satuttaa ja miksi, oletanko satuttajan itse nauttivan mun satuttamisesta ja mihin rajaan asti (ajattelen, että suojelen tarvittaessa turvasanalla myös sadistia siltä, että hän satuttaisi mua liikaa/väärin), jännitys, yllättävyys ja pelko myös ovat suuressa roolissa kipuleikkien nautinnollisuudessa. Itse nautin todella paljon myös jännityksestä ja kevyestä pelosta, ja se on tosi iso tekijä siinä, miten ja milloin nautin kivusta.
Kipu myös lievittää kipua.
Tukistaminen on mulle esimerkiksi parasta päänsärkylääkettä. Ja piiskaus parasta anti-stressihoitoa. 🙂
EDIT: Jos tästä ei ilmennyt, olen siis masokisti. Alun kysymykset on silleen vähän hassuja, että masokismi ei suoraan välttämättä liity submissioon eikä sadismi dominointiin.
Mulla on ensisijaisempi tarve kokea kuin tuottaa kipua, mutta voin ja voisin kyllä myös satuttaa ihmistä, joka nauttii siitä. Varmaan kun itsekin nautin kivusta niin paljon, niin siksi olen hyvin valmis myös tuottamaan sitä muille kivusta tykkääville.
EDIT2: Mä oon myös ehdottomasti tullu tähän BDSM-maailmaan "kipu edellä", masokismini vetämänä. Koko homma on mulla lähteny liikkeille siitä, että nautin kivusta ja tarvin sitä.
D/s mulle huomattavasti monimutkaisempi juttu, johon suhteeni on rakentunut paljon hitaammin. Pitkään aattelin, että ehkä mä oon vain masokisti, en mikään subi. Mutta taidan mä olla vähän karkkikauppasubikin. Semmonen jonka tekee piiskattaessa mieli tilata, että vielä vähän, just siitä, kiitos, uudelleen, joo vielä, lujempaa... auts, ei ihan niin lujaa. Onneksi toinen osapuoli voi tunkea jotain gägiksi suuhun, jos on liikaa pulinaa. 😂
-
Voi Fia, sun viestit on aina niin hyvin (ja samastuttavasti!) kirjoitettuja!
Mä olen ehdottomasti alistumiseen kallellaan oleva masokisti. Nautin kivusta ja tarvitsen sitä, ihan kipuskaalan laidasta toiseen. Aloin kans heti miettimään tuolla terveydenhuollosta tutulla NRS-asteikolla omia kipumieltymyksiä, ja asteikon 1-5 kaltainen kipu, kuten tukistaminen, kevyt piiskaus, jne, on sellasta, mistä voisin nautiskella päivät pitkät. Sitä voimakkaammat, kuten lujasti kasvoille avarilla lyöminen tai kovempi piiskaus, on sellasta jotenkin puhdistavaa, kokonaisvaltaisempaa, jota kaipaan - sanotaanko karkealla arviolla - ainakin kuukausittain, mieluusti parikin kertaa. Lievempi kipu on sellasta "ylläpitokipua" ( :D ), joka kiihottaa ja sitoo kumppaniini, kovempi kipu on vapauttavaa, voin olla vain kumppanini armoilla. En ole koskaan lauennut kivusta, mutta kyllä se vaan perhanasti kiihottaa.
Vaikka suhteessani D/s -dynamiikka on ihan selvä ja meillä minä olen tavallisesti se kivun vastaanottaja, voisin aivan hyvin kuvitella tuottavani kipua jollekin sitä haluavalle erilaisessa dynamiikassa ja nauttia siitä.
-
Kiitos irhe.
Nää asiat on tosi hankalasti sanoitettavia. Oon joskus yrittäny rikostoverilleni sanoittaa, että tavallaan koen, että vaikkapa se kun hän nipistää mun nänniä niin lujaa, että näen tähtiä ei silleen satu tai siis tietysti sattuu, onhan se kipua, mutta samalla koska sen tekee hän ja mä oon siinä turvallisesti hänen vieressään niin se heilahtaa oikeestaan samantien nautinnoksi. Tosi hankala selittää.
Mutta en pysty siis esim. itse itseäni nipistään yhtä lujaa, lopetan automaattisesti aiemmin, koska se sattuu. 😂 Ei loogista, mutta niin se vaan menee. Tarvin toisen ihmisen satuttajakseni, koska en itse pysty satuttamaan itseäni riittävän lujaa. Eikä se muutenkaan tunnu samalta ilman toisen läheisyyttä ja toiselle antautumista. Silloinkin kun satutan itseäni esim. masturboidessa kuvittelen aina, että mua satuttais joku muu.
Tavallaan tuota kautta oon sit ite ehkä myös oppinu nauttiin submissiosta: nautin kivussa osin juuri siitä antautumisesta sadistille, samoin seksissä nautin antautumisesta, ja sit sitä kautta oon vähitellen oppinu tajuamaan, että no oikeestaan kyllä nautin toisen valtaan antautumisesta ja suostumisesta noin ylipäätään.
Mä en koe, että mua kuitenkaan varsinaisesti hallitaan tai alistetaan kivulla. Kipu sitouttaa mua. Jotkut mun synapsit lienee solmussa: tykkään kyllä pussailusta, mutta se avari naamalle tai tukistaminen laukaisee oikeestaan vielä vahvemmin semmoisen "oi joo, mä oon sun" -fiiliksen. 😁 Tai no, itse asiassa kiintymyksen rakentaminen lienee tehokkain tapa hallita toista ihmistä.
Tulee vielä mieleen, että ite kun toisinaan orgasmoin sarjoissa, niin orgasmithan voi myös alkaa sattua. Mulla ne koskee vatsaan: tuntuu että vatsalihakset kramppaa ja menee maitohapoille, mutta alkaa se muutenkin tuntua epämukavalta lantiopohjan alueella ja päässä, vaikka samalla edelleen myös nauttii. Sanoisin että se orgasmikipu seilaa ehkä pahimmillasn jossain asteella 3-5. Ja kyllä, olen anellut, että mulle lakattais tuottamasta orgasmeja. 😂
^Jotenkin toikin musta osoittaa sitä, kuinka kivusta nautintoon ja toisaalta nautinnosta kipuun todella on matkaa pelottavan vähän, jos edes sitäkään.
-
Tykkään hyvin rajatusta kivusta: nautintoa tuottaa vain tietyt välineet tai voimakkuus tai kohta johon sitä kipua tuotetaan.
Kestän sitä kuitenkin paljon enemmän, joten tuottajan ei tarvitse olla ns.varpaillaan sen suhteen.
-
Kipu on jännä, piiskattuna oikein hyvin voin saada orgasmin, mutta joku toinen kipu on epämukavaa. Mulle siis toimii vain ihan muutama kipu ja niissä on eri asteita.
Piiskaus (pakarat, jalat) tai köydet puristuneena ihoon riiputuksessa, kiitos lisää
Pureminen ja tukistaminen, on kivaa
Kuiviltaan anaaliin tai fistaus, ei kiitos
Piiskaus (rinnat, jalkapohjat), ei todellakaan
Kun oikein alkaa miettiä eri kehonosia tai kivuntuottamisen muotoja, niin aina tulee eri vastaus kysymykseen.
-
Mä en myöskään koe, että kipu olis mulle kovin hyvä rangaistus koska tykkään siitä. Pitää mennä sinne aika kovan kivun puolelle (6-8) ja pysyä siellä jonkun aikaa, että musta alkaa tuntua rangaistukselta. Ja silloinkin ehkä enemmän "rangaistukselta", siis leikisti, session narratiivissa.
Jos mua on ihan oikeasti tarkoitus rangaista, niin psykologiset keinot kuten ihan vanha kunnon toruminen on ehdottomasti tehokkaampia tapoja saada mut katumaan.
-
Olen karkkikauppamasokisti :D
Minua on vain muutaman kerran piiskattu, mutta kaikki kerrat ovat olleet tarkkaan harkittuja ja mukavia. Hyvin harvoin kiihotun kivusta, mutta nautin siitä muuten. Esimerkiksi erään piiskauksen jälkeen kiitin piiskaajaa sanomalla, että aivan kuin hierojalla olisi käynyt. Enemmän se kertoo siitä millaisilla hierojilla käyn kuin piiskauksen keveydestä. ^-^
-
Kuinka paljon tykkäät kivusta? Tykkään melko kovasta kivusta.
Oletko sub, dom vai switch? Olen sub.
Tykkäätkö sekä tuottaa, että tuntea kipua itse? Tykkään vastaanottaa kipua ja tuottaa sitä itse itselleni.
Tykkäätkö vain tuottaa kipua, muttet tuntea sitä itse? En.
Mikä on lemppari tapa tuntea tai tuottaa kipua? Viiltely ja piiskan saanti.