BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 26.01.2020, 12:35
-
Saamattomuus identiteettinä
Skenen, ja osin ympäröivän maailmankin, kestoaiheita on seuran löytymisen vaikeus. Kun ei löydä ketään tai vastaan tulleet ovat vääränlaisia ja sitten seuraa syväanalysointeja, mikä itsessä on vikana. Tämä on ymmärrettävää ja olen ollut tilanteessa itsekin. Tilanne on usein hankala varsinkin kinkyille, joilla pitäisi kaiken muun ihmissuhteisiin liittyvän lisäksi kohdata erikoiset seksuaaliset mieltymykset. Myös suhdeluvut esimerkiksi naisten ja miesten, Dominoivien ja subien, välillä voivat olla vinksallaan.
Erityisen ongelmalliseksi tilanne muodostuu, jos ihminen omaksuu minäkuvan, että hän ei kuitenkaan saa ketään. Nykyään on puhuttu INCEL (involuntary celibacy/tahdonvastaisesti selibaatissa) ilmiöstä, jossa yleisemmin miehet kerääntyvät internetin keskustelupalstoille valittamaan, kuinka eivät kelpaa naisille ja monesti, kuinka viimeksi mainitut sitten ovat kamalia.
Vaikka näin pääseekin ehkä päästelemän höyryjä, ei oma tilanne seuranlöytymisen suhteen taatusti parane. Kukapa neito ei voisi vastustaa itsesäälissä rypevää ja naisista valittavaa miestä, jonka on lanseerannut itsensä luuseriksi? Vastaavasti miehellä voi pikkuhiljaa vaikea tuntea positiivista kiinnostusta ja myötäelämistä naiseen, joka jatkuvasti valittaa yleistäen miehistä tai siitä, ettei ketään kunnollista löydä. Näin varsinkin, jos mies tietää, että sellaisia on ollut tarjolla, mutta mahdollisuuteen ei ole tartuttu.
Näissä on kyse ongelmallisista kierteistä, joita näkee skenessäkin. Oikealaiseksi koettua seuraa ei löydy, se turhauttaa ja johtaa käytökseen, jossa seuraa löytyy vieläkin vähemmän ja tilaisuuksia hukataan tai sössitään. En myöskään usko, että ajoittain harjoitettu epätoivoisten seuranhakijoiden sekä ”vonkaajien” pilkkaaminen ja heistä valittaminen auttaa tippaakaan.
Mikä sitten voisi olla avuksi? Patenttiratkaisua ei valitettavasti ole. Epätoivoon ei kuitenkaan pidä jumittautua ja mikäli yllä mainitun kierteen omalla kohdalla havaitsee, se pitää katkaista. Tämä on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty. Pitää jokatapauksessa muistaa, että aina on olemassa myös mahdollisuus onnistumiseen ja ajatkin muuttuvat. On ollut vakiintunut käsitys, että yhtä Dominaa kohden on lauma subi-miehiä ja viimeksi mainittujen on aika epätoivoista yrittää saada seuraa. Nyt olen sitten kuullut Dominoidenkin valittavan pulaa sub-mies tarjokkaista.
Itse olen omaehtoisen kyökkipsykologisen fundeerauksen pohjalta jakanut sinkut kahteen pääryhmään ja nämä kahteen alaryhmään, joista jossain baarin muinaisketjussa taisin mainitakin. Ensimmäinen pääryhmä ovat ne, joilla ei oikeastaan ole ongelmaa seuran saamisessa, joko a) koska sellaista eivät aikuisten oikeasti halua (osa näin väittävistä todennäköisesti valehtelee, mutta eivät kaikki) b) ovat olleet melko vähän aikaa markkinoilla esim. nuoruuttaan tai erottuaan. ”En koskaan löydä ketään”-teiniangstaus on varmasti monelle tuttua, vaikka ko. ikäkohortissa harva muukaan seurustelisi.
Toisaalta moni, joka valittaa, ettei löydä sitä oikeaa, tuntuu olevan toistuvasti jossain suhteessa, joka ei kuitenkaan kestä kauaa. Silloin ongelma ei ole seuran saaminen, vaan pitäminen. Kannattaa ehkä pohtia, miten toimii itse suhteessa tai mahdollisesti, että haksahtaako jostain syystä aina sellaisiin henkilöihin, joiden kanssa kuvio ei kestä. Ei voi myöskään kieltää, etteikö joskus olisi tullut ajatus, että jotkut vain valehtelevat (itselleenkin) etsivänsä kestävää suhdetta, koska se on sosiaalisesti hyväksyttävämpää jopa kinky-piireissä kuin sarjapaneskelu.
Toinen pääryhmä on ne, joilla on seuran saamisessa ongelmat. Tässä alaryhminä ovat a) liian kovat kriteerit kumppanille siihen nähden, mitä itse on b) puutteelliset vuorovaikutustaidot kumppanin hankinnassa (ei osaa iskeä). Varsinkin kinkyjen, joilla erilaisten aika marginaalisten seksuaalitaipumustenkin pitäisi sopia yhteen, ei kannata olla kovin nuukia, jos jonkun haluaa löytää. ”Ronkkelit runkkaa”.
Ei ronkkeliudesta voi kuitenkaan syyttää kaikkia tähän pääryhmään kuuluvia. Kun miettii, miten suhteet yleensä syntyvät, niin harvemmin se tapahtuu pelkkien valittujen kriteerien kautta. Jokin vain kolahtaa. Hyvin usein joku saa kolahtamaan lähes aina, toinen ei sitten millään. Sitä on monesti ulkomuodolla, statuksella ym. perustella vaikea selittää, miksi toinen kellistää liki kenet tahtoo ja toinen saa vastauksia ”olet tosi mukava, mutta…” Yksinkertaisesti toiset ovat parempia iskemään kuin toiset. Joitain lähestytään ja toiset jäävät seinäkukkasiksi, vaikka ulkonäöllisesti ei olisi mitään ongelmaa. On ihmisiä, joita kuvataan helposti tai vaikeasti lähestyttäviksi.
Olen joskus joutunut tienaamaan leipääni sellaisessa suorastaan vittumaisessa, mutta äärimmäisen opettavaisessa työssä kuin puhelinmyynti. Huomasin siinä olevan paljon samaa kuin naisten iskemisessä. Maailma on täynnä potentiaalisia asiakkaita ja seuraa haluavia naisia, mutta miksi he valitsisivat juuri sinun tuotteesi tai sinut, kun tarjokkaita on paljon, määrättömästi ei voi ottaa ja on hankala sanoa, mikä on oikeasti hyvä? Toinen pitää pystyä vakuuttamaan ja omata joku hyvä jippo, millä herättää kiinnostus.
Vakuuttaminen on hyvin usein kiinni erittäin pienistä asioista, elekielestä, äänenpainoista jne. Tärkeintä on yleensä terve itsevarmuus, joka on eri asia kuin ylimielisyys. Hyvän itsevarmuuden saaminen ja säilyttäminen ovat myös niitä vaikeimpia asioita. Näin on varsinkin, jos oma menestys ei ole koskaan ollut hääppöinen tai on äskettäin ”tullut turpiin”. Miten taas hyvin pärjätessä voi ehkäistä, ettei se ”mene hattuun”? Joskus kannattaa fake it till you make it, mutta samalla muistaa, että varsinaisella valheella on lyhyet jäljet.
(https://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=22666;type=avatar) Stylos, jolla on takanaan niin onnistumisia kuin epäonnistumisiakin seuran etsinnässä ja vast’ikään kihlautui Valtiattarensa kanssa.
-
En ole koskaan ennen tätä törmännyt muotoon "ronkkeli", vaan yksinomaan "ronkeli":in. "Ronkkeli" näyttäisi olevan reen osa ainakin eräissä murteissa ja ristikoiden ratkojien synonyymilista on tuntevinaan myös merkityksessä "nirso", mutta noin muuten vaikuttaa harhaopilta. :D
* )
-
ihan hyvä kirjoitus, tosin luen nykyään kaikkea kuin ilttistä, pläräten äkkiä. aihe on ikivihreä.
itselle semmonen perinteinen ja varmaan vanhanaikainen "mies tarjoo"-kuvio edesauttaa suuresti seuralaiseksi lähtemistä, ei tartte miettiä että mihin pennit riittää. miehillä on yleensä paremmat tulot jne. saattaa kalskahtaa siltä etten oo feministi, mikä johtuu siitä että en oo feministi. kai. ainakaan tässä asiassa.
nimim. "ei se oo niin vakavaa"
-
Monella miehellä voisi seuranhakuun auttaa
- Ei katkera asenne seuranhaussa
- Profiiliin ja deitti-ilmoitukseen/Tinderin tekstiin panostaminen
- Fiksu lähestymistapa
Nämä näin naisen näkökulmasta.
-
Itse ajattelen lähinnä, että jos on tarve tai jopa PAKKO saada joku, edes hetkeksi, niin olisiko syytä miettiä miksi näin on?
Kun tarpeensa tuntee, voi sen pyrkiä sanoittamaan niin, että joku voi sinut löytää; paineettomasti siksi että haluaa, eikä siksi että on pakko.
Voi valita toisen siksi että hän koskettaa sinua myös ihmisenä, eikä vain tarpeiden tyydyttäjänä.
Koska tottahan se on, seksi (kaikissa muodoissaan) on ihmisen perustarve, jonka tyydyttämättä jääminen voi näyttäytyä pahimmillaan psyykkisenä oireiluna, enkä siksi mitenkään vastusta kevyitä suhteita, päinvastoin. Olisi hyvä vain pitää mielessä mitä aidosti sisimmässään tahtoo, eikä tyytyä vähempään. Toisaalta ei voi myöskään antaa itsestään enempää, kuin mihin on valmis.
Siksi suosittelisin ihmiseen huolellista tutustumista, jotta todella voidaan tietää että kumpikin saa suhteesta tarvitsemansa, viitekehyksestä huolimatta. Olivatpa suhteet lyhyitä tai pitkiä, jos molemmat ovat avoimia ja rehellisiä toisilleen, on suurempi mahdollisuus sille että suhteesta jää kaikille hyvä mieli ja kauniita muistoja.
Terveisin toisinaan harmillisen epätäydellinen, mutta enimmäkseen itseensä ja elämäänsä tyytyväinen baltsu
-
Tästä yksi ryhmä unohtuu - eli suhdetta etsivät naiset, ketkä löytävät sellaisen liiankin helposti. Tunnen joitain ketkä eivät osaa olla yksin, mutta ovat sellaisia ketkä "saavat kenet tahansa", ja kun ovat sen verran harvinaisia saaliita, niin miesten kannattaa ryhtyä suhteeseen kun nämä sellaista ehdottavat. Sitten nämä tapailevat jopa 15 vuotta itseään nuorempia miehiä (enkä tarkoita oleskeluluvan toivossa viisikymppisiä siiderivalaita jahtaavia nuoria miehiä, vaan suomalaisia keillä ihan tuloja ja omaisuutta) ns. vakavasti, mutta koska yhteensopivuus on sitten pinnallista, ei nämä vakavat suhteet kovin pitkäikäisiä sitten olekaan. Tosi kyse on osin siitä tasostakin, vaikka pitemmällä tähtäimellä muutkin yhteensopivuusasiat vaikuttavat enemmän.
-
Sinänsä Suomessa juuri kukaan ei persaukinen, ei ole Suomessa sanan varsinaisessa merkityksessä Incel.
Itsellekin selvisi paikallisen bordellin sijainti ollessani postilla töissä.
Tietysti on porukkaa joka on selibaatissa koska ei halua ostaa seksiä enkä itsekään näe sitä vaivan arvoisena.
Osaltaan seksirobotit tulevat muuttamaan tilannetta seuraavan 10 vuoden aikana, viimeistään kun sen voi selittää palvelusrobottina.
-
^Itseä ei maksullinen seura kiinnosta, mutta jos saaminen olisi kiinni pelkästään toimeentulosta niin voin myöntää olevani sen verran persaukinen että saamatta jäisi. Enkä varmasti ole ainut. Ja vaikka itse tietäisi missä on bordellit on niin ei kaikki tiedä. Ei kaikilla ole kavereita jotka tietää tai sellaista työtä jossa saa selville asioita.
Ja tuolla ylempänä mainittiin termi siiderivalas. Minä niin kovasti toivoisin että moinen dissaus-termistön käyttö jätettäisiin väliin. Enkä usko tässäkään olevani ainut.
-
^Itseä ei maksullinen seura kiinnosta, mutta jos saaminen olisi kiinni pelkästään toimeentulosta niin voin myöntää olevani sen verran persaukinen että saamatta jäisi. Enkä varmasti ole ainut. Ja vaikka itse tietäisi missä on bordellit on niin ei kaikki tiedä. Ei kaikilla ole kavereita jotka tietää tai sellaista työtä jossa saa selville asioita.
Ja tuolla ylempänä mainittiin termi siiderivalas. Minä niin kovasti toivoisin että moinen dissaus-termistön käyttö jätettäisiin väliin. Enkä usko tässäkään olevani ainut.
Kokeilin ihan piruuttani niin löytyi tuo myös googlella. Minkähänlaisia mainoksia nyt tulee?
-
Mielestäni suhteissa ja suhteiden syntymisessä on kyse ennenkaikkea vuorovaikutuksesta ja vuorovaikutustaidoista. Uskon siihen, että toista ei voi muuttaa, mutta itseä ja omaa käyttäytymistä voi ja kannattaa usein kehittää. Etenkin jos entinen tapa toimia ei tuota toivottua tulosta. Pätee monilla elämän osa-alueilla - niin työelämässä, treenissä kuin ihmissuhteissakin.
Seuranhaussa tämä tarkoitta sitä, että sen sijaan, että syyllistää muita (naisia tai miehiä tai nonbinäärisiä tai ihan keitä vaan) kiinnostuksen puutteesta voisi miettiä, kannattaisiko itse tehdä jotain toisin? Viestiä eri tavalla, näyttää erilaiselta (ulkonäöllä on monelle väliä), pohtia omia tarpeitaan suhteessa "tarjontaan" tai toisen ihmisen mieltymyksiin jne. Tämä siis siinä tapauksessa, että seuran löytyminen koetaan tärkeämmäksi kuin tarve pitää kiinni siitä, että ei halua tai koe tarvetta kehittyä tai muuttua. Tai vastaavasti jos haluaa ihmisen, joka on kiinnostunut juuri siitä tyylistä, fetisseistä, ulkonäkööstä, ilmaisutavasta ym jota itse edustat niin varautua siihen, että sopivan löytyminen vie aikaa.
Mitä tulee esimerkiksi ihmisten halveksivasti siiderivalaaksi nimittelyyn, niin se on varmasti monelle kiinnostusta vähentävä tekijä. Mutta vastaavasti nimittelijän itseilmaisua, ja jos hän kokee sen itselleen tärkeäksi. niin tavallaan hyvä, että ilmaisee sen kertoen näin itsestään paljon mahdollisille seuranetsijoille.
Terveisin 15 vuotta itseään nuoremman miehen kanssa suhteessa oleva nainen, joka on aina löytänyt kumppaneita helposti, eikä pidä asiaa ongelmana. Itselleen tai kumppaneille ;D Lisättäköön vielä, että kaikista suhteista olen oppinut paljon itsestäni ja ihmisyydestä ja kumppanit sanovat samaa. Ja kaikkien kanssa välit edelleen erinomaiset.
-
Mietin kyllä oikeasti välillä, pitäisikö täällä järjestää jotain seuranhakukursseja - niin kömpelöitä lähestymisyrityksiä tulee vastaan, ja niin yllättävillä tavoilla jengi tyrii saumansa.
Itse suosittelisin että jos seuraa tuntuu olevan mahdoton löytää:
- Tarkasta, onko itsetunnossasi vikaa tai onko lipsahtanut katkeruuden puolelle. Et kenties huomaa, että tämä vaikuttaa. Itse olen jättänyt lupaavat treffit viimeisiksi koska oli selvää että miehellä oli alemmuuskompleksi työstään joka minusta oli siisti (”naiset haluavat hyvätuloisia miehiä”) ja vieläpä oletti että itsekin olen törmännyt seuranhakuongelmiin miesten turhan korkeiden kriteerien vuoksi (en ole, olen niitä onnekkaita joilla seuranhakutaidot ovat hallussa ja saan sitä halutessani).
- Jos itsetunnossasi on vikaa, mieti, miksi. Se saattaa olla korjattavissa. Ehkä esimerkiksi ulkonäön parantaminen, pukeutuminen, työ tms aiheuttavat sitä. Kaikki ei toki ole korjattavissa, mutta hyvä itsetunto syntyy onnistumisen kokemuksista ja niitä kannattaa itselleen suoda - jos niitä ei saa töissä, kannattaa etsiä harrastus jossa onnistuu tms. Monesti myös tuntuu että Suomessa koetaan että ulkonäölle ei voi mitään - aina voi. Jos se on selvästi seuranhakusi este, ja seuraa välttämättä haluat, tälle voi tehdä aina jotain - myös mies, ihan oikeasti!
- Näytä, että arvostat ihmisiä. Älä vastaa kirjoitusvirheettömään ilmoon kirjoitusvirheitä vilisevällä parilauseisella. Jos toinen kertoo paljon, kerro saman verran. Ota itsestäsi hyvä kuva. Mieti, mikä juuri sinussa on kiinnostavaa ja mitä voisit korostaa. Pukeudu treffeille kivasti, ole kiva ja kiinnostunut toisesta.
- Tee itsestäsi kiinnostava. On vaikea päästä eteenpäin edes perusjuttelussa, jos harrastuksia, kiinnostuksen kohteita tms ei yksinkertaisesti ole.
- Jos huomaat että se sukupuoli/ryhmä johon kiinnostuksesi kohdistuu on alkanut käydä sinulle vieraaksi/pelottavaksi/katkeroittavaksi, näe vaivaa sen normalisoimiseksi. Mene harrastukseen tai workshoppiin jossa tehdään yhdessä jotain ja kanssakäyminen on normaalia (miittejä en voi suositella, pitää olla tosi sosiaalinen että saa juteltua vieraan ihmisen kanssa vain teellä istuessa).
- Älä oleta että se syy miksi luulet ettei seuranhakusi onnistu, on totta. Oman kokemukseni mukaan harvoin on. Usein ihminen yksinkertaistaa ongelmat yhteen syyhyn. Jos tuntuu että olet liian lyhyt, liian lihava, liian laiha, liian matalapalkkainen tai liian pienirintainen saamaan seuraa, suosittelen lämpimästi kinkybileisiin menoa. Siellä huomaa aivan oitis, että kaiken näköiset, kaikenlaiset ihmiset kyllä löytävät seuraa - ja jokaiselle on vientiä, kun makuja on niin monenlaisia. :)
- Älä kommentoi halventavasti mistään ihmisryhmästä netissäkään. ”Siiderivalaat” tms ovat kauheita tapoja puhua ihmisistä ja harva syttyy ihmisestä joka tekee niin.
-
(miittejä en voi suositella, pitää olla tosi sosiaalinen että saa juteltua vieraan ihmisen kanssa vain teellä istuessa)
Ei vieraan kanssa juttelemiseen sosiaalisuutta tarvitse eikä se vielä itsessään ole mikään iskuyritys tai flirttailua.
Eri asia kiinnostaako ne jutut. :D
-
Hyvä kirjoitus ja hyviä kommentteja.
Baltsun esiin nostama syyn tutkiskelu on tosi keskeinen apuväline tähän minun mielestäni Tindereiden ja Instagramien (yleistys kuvavetoisille palveluille) entisestään raaistamalle seuranhakuviidakolle. Mikä se on se minun oikea tarve, mitä yritän matchilla, treffeillä, seurustelulla täyttää? Harvalle se on puhtaasti fyysinen läheisyyden tarve tai sosiaalinen tarve tuntea yhteyttä tai yhteenkuuluvuutta. Monelle seurustelu ja jonkun/kenen tahansa löytäminen toimii välineenä lääkitä sielun haavoja ja mustia aukkoja.
Mitä sitten itse kohtaamisiin tulee, niin itsesääli ja katkeruus ovat seksikkäitä ja kiinnostavia piirteitä about ei kenenkään mielestä. Huonot käytöstavat myöskään harvoin sytyttää halua viettää enempää aikaa kyseisen kaltaisessa seurassa.
Mutta on totta, että jo muutamasta epäonnistumisesta/huonosta kokemuksesta/huonosta tuurista syntyy epätoivottu kierre, joka sitten alkaa itse ruokkimaan itseään. Ja kun kulttuuri tuntuu olevan kovin ennustettavissa olematon ja kertakäyttötyyppinen ghostaamisprotokollineen pintapuolen korostuessa, voi olla vaikeaa olla pettymättä ja katkeroitumatta siinä kyydissä.
Silloin on hyvä, jos tosiaan kykenee huomaamaan olevansa negatiivisuuden kierteessä, ja voi astua siitä ulos ja ottaa aikalisän. Ottaa hetken itsensä kanssa ja muistuttaa itselleen kuka minä olen, mitä minä ansaitsen, minkälaista käytöstä kanssaihmiset minun taholtani ansaitsee ja reflektoida, että miten nyt niinkuin omasta mielestä menee. Tärkeää on löytää oma arvonsa ja käyttäytyä arvostavasti itseään kohtaan (ei ylimielisesti), silloin sitä tuppaa myös viestivän ympärilleen, että näin toivon minut kohdattavan. On myös hyvä opetella itse vastaamaan omiin tarpeisiin (ajattelen nyt lähinnä henkisiä tarpeita), ettei niihin vastausta ole pakko pakonomaisesti hakea ulkopuolelta.
Nuo notreallytheren mainitsemat pointit on kultaa.
-
Ja se ihmisen arvo – kenenkään ihmisen – ei rakennu työlle, automerkille, kilomäärälle, koolle, "haluttavuudelle", seuraajien ja likejen määrään ym.
-
(miittejä en voi suositella, pitää olla tosi sosiaalinen että saa juteltua vieraan ihmisen kanssa vain teellä istuessa)
Ei vieraan kanssa juttelemiseen sosiaalisuutta tarvitse eikä se vielä itsessään ole mikään iskuyritys tai flirttailua.
Eri asia kiinnostaako ne jutut. :D
Ehkä yleistin, kun itse vaikuttaa että miitit ovat huonoin tapa tutustua kenenkään 😀Ehkä toimii jollekulle.
-
(miittejä en voi suositella, pitää olla tosi sosiaalinen että saa juteltua vieraan ihmisen kanssa vain teellä istuessa)
Ei vieraan kanssa juttelemiseen sosiaalisuutta tarvitse eikä se vielä itsessään ole mikään iskuyritys tai flirttailua.
Eri asia kiinnostaako ne jutut. :D
Ehkä yleistin, kun itse vaikuttaa että miitit ovat huonoin tapa tutustua kenenkään 😀Ehkä toimii jollekulle.
Ei miitissä tarvitse jutella sen kiinnostavan ihmisen kanssa. Riittää kun selvittää nimimerkin, katsoo hänä, hymyilee ja miitin jälkeen pistää baarin kautta pienen viestin.
-
(miittejä en voi suositella, pitää olla tosi sosiaalinen että saa juteltua vieraan ihmisen kanssa vain teellä istuessa)
Ei vieraan kanssa juttelemiseen sosiaalisuutta tarvitse eikä se vielä itsessään ole mikään iskuyritys tai flirttailua.
Eri asia kiinnostaako ne jutut. :D
Ehkä yleistin, kun itse vaikuttaa että miitit ovat huonoin tapa tutustua kenenkään 😀Ehkä toimii jollekulle.
Ei miitissä tarvitse jutella sen kiinnostavan ihmisen kanssa. Riittää kun selvittää nimimerkin, katsoo hänä, hymyilee ja miitin jälkeen pistää baarin kautta pienen viestin.
Miten sitten tiedät että se henkilö on kiinnostava?
-
(miittejä en voi suositella, pitää olla tosi sosiaalinen että saa juteltua vieraan ihmisen kanssa vain teellä istuessa)
Ei vieraan kanssa juttelemiseen sosiaalisuutta tarvitse eikä se vielä itsessään ole mikään iskuyritys tai flirttailua.
Eri asia kiinnostaako ne jutut. :D
Ehkä yleistin, kun itse vaikuttaa että miitit ovat huonoin tapa tutustua kenenkään 😀Ehkä toimii jollekulle.
Ei miitissä tarvitse jutella sen kiinnostavan ihmisen kanssa. Riittää kun selvittää nimimerkin, katsoo hänä, hymyilee ja miitin jälkeen pistää baarin kautta pienen viestin.
Miten sitten tiedät että se henkilö on kiinnostava?
Ööö jos sitä ei tiedä niin suosittelen ryhtymistä erakoksi.
-
Mietin kyllä oikeasti välillä, pitäisikö täällä järjestää jotain seuranhakukursseja - niin kömpelöitä lähestymisyrityksiä tulee vastaan, ja niin yllättävillä tavoilla jengi tyrii saumansa.
Itse suosittelisin että jos seuraa tuntuu olevan mahdoton löytää:
- Tarkasta, onko itsetunnossasi vikaa tai onko lipsahtanut katkeruuden puolelle. Et kenties huomaa, että tämä vaikuttaa. Itse olen jättänyt lupaavat treffit viimeisiksi koska oli selvää että miehellä oli alemmuuskompleksi työstään joka minusta oli siisti (”naiset haluavat hyvätuloisia miehiä”) ja vieläpä oletti että itsekin olen törmännyt seuranhakuongelmiin miesten turhan korkeiden kriteerien vuoksi (en ole, olen niitä onnekkaita joilla seuranhakutaidot ovat hallussa ja saan sitä halutessani).
- Jos itsetunnossasi on vikaa, mieti, miksi. Se saattaa olla korjattavissa. Ehkä esimerkiksi ulkonäön parantaminen, pukeutuminen, työ tms aiheuttavat sitä. Kaikki ei toki ole korjattavissa, mutta hyvä itsetunto syntyy onnistumisen kokemuksista ja niitä kannattaa itselleen suoda - jos niitä ei saa töissä, kannattaa etsiä harrastus jossa onnistuu tms. Monesti myös tuntuu että Suomessa koetaan että ulkonäölle ei voi mitään - aina voi. Jos se on selvästi seuranhakusi este, ja seuraa välttämättä haluat, tälle voi tehdä aina jotain - myös mies, ihan oikeasti!
- Näytä, että arvostat ihmisiä. Älä vastaa kirjoitusvirheettömään ilmoon kirjoitusvirheitä vilisevällä parilauseisella. Jos toinen kertoo paljon, kerro saman verran. Ota itsestäsi hyvä kuva. Mieti, mikä juuri sinussa on kiinnostavaa ja mitä voisit korostaa. Pukeudu treffeille kivasti, ole kiva ja kiinnostunut toisesta.
- Tee itsestäsi kiinnostava. On vaikea päästä eteenpäin edes perusjuttelussa, jos harrastuksia, kiinnostuksen kohteita tms ei yksinkertaisesti ole.
- Jos huomaat että se sukupuoli/ryhmä johon kiinnostuksesi kohdistuu on alkanut käydä sinulle vieraaksi/pelottavaksi/katkeroittavaksi, näe vaivaa sen normalisoimiseksi. Mene harrastukseen tai workshoppiin jossa tehdään yhdessä jotain ja kanssakäyminen on normaalia (miittejä en voi suositella, pitää olla tosi sosiaalinen että saa juteltua vieraan ihmisen kanssa vain teellä istuessa).
- Älä oleta että se syy miksi luulet ettei seuranhakusi onnistu, on totta. Oman kokemukseni mukaan harvoin on. Usein ihminen yksinkertaistaa ongelmat yhteen syyhyn. Jos tuntuu että olet liian lyhyt, liian lihava, liian laiha, liian matalapalkkainen tai liian pienirintainen saamaan seuraa, suosittelen lämpimästi kinkybileisiin menoa. Siellä huomaa aivan oitis, että kaiken näköiset, kaikenlaiset ihmiset kyllä löytävät seuraa - ja jokaiselle on vientiä, kun makuja on niin monenlaisia. :)
- Älä kommentoi halventavasti mistään ihmisryhmästä netissäkään. ”Siiderivalaat” tms ovat kauheita tapoja puhua ihmisistä ja harva syttyy ihmisestä joka tekee niin.
Itse taas laadin parhaillaan ohjetta nimenomaisesti siitä, että miten päästä treffeille ja siitä eteenpäin - tunnen nimittäin ihmisiä keillä tälle on todellakin tarvetta, erityisesti alle kolmekymppiset miehet ketkä ovat koko ikänsä kuunnelleet mitä naiset ovat sanonneet haluavansa, ovat hukassa asian suhteen (vaikka ei se aina onnistu 20 vuotta vanhemmiltakaan).
Muuten lista on oikein hyvä, mutta ajatus siitä, että kirjoitusvirheitä vilisevää tekstiä kirjoittavat ymmärtäisivät oman tekstinsä olevan huonoa siihen virheettömään verrattuna, on ehkä jo toiveajattelua; jos käytän puolipistettä tekstissä, kannataako odottaa, että lukija ymmärtää miksi se puolipiste on siinä - jos taas pidät puolipiste-esimerkkiä saivarteluna, koska ymmärrettävää tekstiä voi vallan mainiosti kirjoittaa ilman puolipisteitä, niin muutama pykälä alaspäin kieliopissa, päädytään jo isoihin alkukirjaimiin. Myös älykkyys toimii vastaavalla tavalla - reilusti matalamman älykkyysosamäärän omaava tuskin ymmärtää älykkäämmän olevan älykkäämpi.
Viimekädessähän kyse on vain omasta ja tavoitellun kumppanin tasosta:
-Jos pienitissisenä jahtaat miehiä ketkä tapailevat tiimalasivartaloisia, voi tissien koko olla ihan oikeasti se syy mikset löydä haluamaasi seuraa
-Jos jahtaat virheetöntä kielioppia kirjoittavia ihmisiä kun oma oikeinkirjoituksesi ontuu, ei tässäkään taso oikein kohtaa
-Jos itse lihavana tavoittelet urheilullisen kropan omaavia, voi parin löytäminen olla nihkeää
-Jos itse teet kuten muut haluavat sinun tekevän, on kumppanin löytäminen jokseenkin mahdotonta
-Jne, jne... Loppujen lopuksi kokonaisuus ratkaisee, kun jokaisella on kuitenkin tilanteesta riippuen omat vahvuutensa ja heikkoutensa, mitkä monesti ainakin osin kompensoituvat jollain toisella ominaisuudella.
Mitä taas siiderivalaisiin tulee, niin kyllä jokainen kuka omasta valinnastaan sekä näyttävät huonoilta että käyttäytyvät huonosti, minkä lisäksi vielä muistavat haukkua vastakkaisen sukupuolen vastaavat edustajat ovat toki ansainneet oman epäkunnioituksensa. Siiderivalas noin ylipäätään on feminiininen versio versio maskuliiselle kaljamahalle, mistä puhuminen on toki sosiaalisesti hyväksyttyä. Tietysti naisten ulkonäkö on naisten seuranhaussa tärkeämpi seikka kuin miesten, keille sosioekonominen asema on vastaava asia seuraa hakiessa, minkä johdosta naisen kutsuminen rumaksi on jokseenkin sama kuin miehen kutsuminen köyhäksi - miestä voi toki kutsua rumaksi ja naista köyhäksi ilman, että se haittaa sosiaalista asemaa.
-
^ Kyllä tuo sinunkin tekstisi vilisee kirjoitusvirheitä siinä määrin, ettei luulisi olevan tarvetta puuttua toisten tekemiin virheisiin.
Olet nyt kirjoittanut useaan otteeseen siitä, kuinka naisia ei kannata kuunnella ja että näin toimimalla seuraa saa varmemmin, kuin jos suhtautuisi naisiin yhtälailla kunnioittavasti kuten miehiinkin. Kuinka on toiminut?
Ja mitä tulee tuohon mainitsemaasi epäkunnioituksen ansaitsemiseen, mielestäni voisit pakata risusi.
-
Kirjoitusvirheet kieltämättä luovat herkästi mielikuvan siitä, ettei kirjoittaja osaa. Pyrin silti ajattelemaan, että kirjotusvirheille voi olla muitakin syitä, kuin taitamattomuus. Lukihäiriö ei tee ihmisestä sen tyhmempää, tai kuten itse olen todennut, tabletilla kirjoittaminen on aivan oma taiteenlajinsa.
Jo pelkkä jännitys voi saada ihmisen kadottamaan ilmaisukykynsä terävimmän kärjen, ja jos teksti herättää muita tunteita niin yhtälailla ne muutkin tunteet voivat sysätä ihmisen viilipyttymäisen itsensä vierelle katsomaan, että kukas helvetti tuon kirjoitti. Karkein näistä esimerkeistä lienee ihmiset, jotka selvästi ovat fiksoituneet tiettyyn vastaanottajan ruuminosaan kykenemättä näkemään itse tuottamaansa tekstiä objektiivisesti.
Eikä näinä sosiaalisen median aikoina kirjotusvirheillä varsinkaan päivittäisessä kirjoittelussa ole niinkään merkitystä, kunhan osapuolet ymmärtävät toisiaan. Emojit esimerkiksi ovat itselleni välillä melkoinen mysteeri, mutta en tietääkseni niinkään osalta ole suuremmin osunut harhaan.
Kirjoittelun olennainen pointti onkin, millaisen kuvan itsestään antaa? Maalaillako vai pyrkiä realistiseen, tai jopa inhorealistiseen kuvaan itsestään? Etenkin päättymättömältä suolta tuntuvan seuranhaun lomassa voi myös osua arkaan kohtaan ihan vahingossa, ja tulla joko loukanneeksi tai loukatuksi täysin tahattomasti.
Sen sijaan muita lyttäävä ja vähättelevä kirjoittelu ei mielestäni ole mitenkään viehättävää, sukupuolesta riippumatta. Toki sellaisellekin on monesti syynsä, eikä se automaattisesti tarkoita että ihminen tekstin takana ei voisi olla mukava, mutta kyllähän se tutustumishalua hiukkasen himmentää.
-
^ Kyllä tuo sinunkin tekstisi vilisee kirjoitusvirheitä siinä määrin, ettei luulisi olevan tarvetta puuttua toisten tekemiin virheisiin.
Olet nyt kirjoittanut useaan otteeseen siitä, kuinka naisia ei kannata kuunnella ja että näin toimimalla seuraa saa varmemmin, kuin jos suhtautuisi naisiin yhtälailla kunnioittavasti kuten miehiinkin. Kuinka on toiminut?
Ja mitä tulee tuohon mainitsemaasi epäkunnioituksen ansaitsemiseen, mielestäni voisit pakata risusi.
Tottakai niitä on kun en harrasta hirveämmin oikolukua - toki en itse ollut se, kuka toi oikeinkirjoituksen esille parinvalintakriteerinä, joten jos tarkoituksesi oli sitä asiaa kritisoida, oikeampi kohde asialle on nimimerkki Notreallyhere. Toki jos olet kyseisen nimimerkin kanssa asiasta samaa mieltä, niin toki sinulla on siihen oikeus. Itse taas olen tavallisesti saanut positiivisimman palautteen kirjoitistaidostani ammatikseen kirjoittavilta, joskin pikaviestin- ja foorumikirjoituksiin en samalla lailla jaksa panostaa. Tietenkin itseäni kiinnostaa mitkä kirjoitusvirheet bongasit, niin voin aina parantaa.
No kyllä se on hyvin toiminut. En vain ymmärrä mistä sait päähäsi, että en naisia kunnioittaisi? Päinvastoin. Muiden arvostus ja kunnioitus on niitä vahvoja puoliani - enhän myöskään tee mitä miehet sanovat, miksi siis tekisin naisten kohdalla toisin. Kysymys ei ole muiden osapuolten kunnioituksesta, tai sen puutteesta, vaan oman itsesi arvostamisesta - jos et osaa omaa itseäsi arvostaa omana itsenäsi, vaan hypit sen mukaan mitä joku muu sinulle sanoo, ei sinua kukaan muukaan tule arvostamaan. Esimerkiksi narsistit ovat yleisesti ottaen varsin viehättäviä ihmisiä koska nämä.osaavat arvostaa itseään.
-
^ Itseasiassa narsistien itsearvostus on pinnallista ja sisimmässään lähes jokainen narsisti kokee riittämättömyyden tunnetta ja häpeää. Tätä tukemaan löytyy tutkittua tietoa runsain mitoin. Erikoista vedota narsisteihin tässä keskustelussa.
Kuunteleminen on kunnioittamista.
-
Kuunteleminen on kunnioittamista.
!!! Juuri näin.
-
^ Itseasiassa narsistien itsearvostus on pinnallista ja sisimmässään lähes jokainen narsisti kokee riittämättömyyden tunnetta ja häpeää. Tätä tukemaan löytyy tutkittua tietoa runsain mitoin. Erikoista vedota narsisteihin tässä keskustelussa.
Kuunteleminen on kunnioittamista.
Tiedän kyllä mitä narsistit ovat ja miksi. Pohjimmiltaan kaikki näistä ovat omasta mielestään uhreja. Tärkeintähän sosiaalisissa suhteissa on antaa kuva jostain, ei niinkään olla sitä substanssia.
Toki narsismista puhuttaessa on hyvä ymmärtää sekin, että nykypäivänä elämme narsismin kulttuurissa, missä jokainen on uhri, "special snowflake", kuka on jonkin mielikuvitustuotteen vainoama; se, ettet näe peikkoa nurkan takana, kertoo vain siitä, että se on hyvä piiloutumaan. Uhristatuksen kyseenalaistamalla teet itsestäsi aina pahan ihmisen.
Tähän narsismiin perustuu niin tämä incel-kulttuuri, ihan siinä missä kumppaniin kohdistetut epärealistiset odotuksetkin. Se, että sinä itse teet itsestäsi arvottoman yrittäessäsi täyttää epärealistisia odotuksia, ei tee sinusta tavoittelemisen arvoista ihmistä. Kun nature ja nurture ovat vastakkain, voittaa nature aina. Koska naiset ovat luonnostaan alistuvampia ja miehet dominoivampia, odottavat naiset miehen olevan varmaotteinen ja itseensä luottava, mitä sellainen ei ole, kuka muuttaa itseään sitä mukaan kun joku sellaista vaatii.
Kuuntelu on erittäin hyvä asia, sitä itsekin teen paljon, mutta se ei kuulu narratiiviin, missä kovimmin huutava on oikeassa.
-
(miittejä en voi suositella, pitää olla tosi sosiaalinen että saa juteltua vieraan ihmisen kanssa vain teellä istuessa)
Ei vieraan kanssa juttelemiseen sosiaalisuutta tarvitse eikä se vielä itsessään ole mikään iskuyritys tai flirttailua.
Eri asia kiinnostaako ne jutut. :D
Ehkä yleistin, kun itse vaikuttaa että miitit ovat huonoin tapa tutustua kenenkään 😀Ehkä toimii jollekulle.
Ei miitissä tarvitse jutella sen kiinnostavan ihmisen kanssa. Riittää kun selvittää nimimerkin, katsoo hänä, hymyilee ja miitin jälkeen pistää baarin kautta pienen viestin.
Miten sitten tiedät että se henkilö on kiinnostava?
Ööö jos sitä ei tiedä niin suosittelen ryhtymistä erakoksi.
Jos yrittäisin iskeä kaikkia hyvän näköisiä naisia niin en tekisikään muuta.