BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 09.02.2020, 14:33
-
Kinkydeittimarkkinoista, taas kerran
On se nyt kumma, että tästä aiheesta saa taas kirjoittaa. Ja toisaalta se ei yllätä yhtään. Lähipiirissäni jälleen moni ihminen ihmettelee (kinky)suhdemarkkinoiden ailahtelevuutta. Tilanne on sama kuin suurten lehtienkin kolumneissa: sitoutumiskammoa riittää. Mutta monella tapaa aihe on kiehtovassa – ja moniongelmaisessa – ristiriidassa BDSM-suhteiden dynamiikkojen kanssa. Kenties oman elämän rajoittamattomuuden tarve on tosiaankin lisääntynyt, kenties deittisovellukset ovat lisänneet helppoutta, pinnallisuutta ja/tai markkinoiden laajuuden tuntua. Kenties. Mutta sama ilmiö on tunnettu jo kauan, tuoreesti eronneiden seikkailuina, laastarisuhteiden ongelmina ja nopeana sarjamonogamiana.
Mutta miksi kirjoitan tästä (taas) kinkykontekstissa? Syyni on yksinkertainen: näissä piireissä usein sekä palvotaan omistautumista että vierastetaan sitä. On aivan tyypillistä, että yhdellä laidalla etsitään Täydellistä Valtiatarta, jolle todella ja kokonaan Omistautua, ja samalla ollaan ehdottoman sitoutumispelkoisia. Tai vaaditaan, että oman subi-armadan on kaikkien oltava yksiavioisia (paitsi tietysti, kun Valtias haluaa kolmin- tai nelinpeliä), mutta Hallitsijan oikeuksiin kuuluu tehdä mitä haluaa ja kerätä vaikka mitä leluja lisää.
Sopimuksilla ja säännöillä on toki omat kiihottavat puolensa, samoin yhteiskunnan normien rikkomisella yhteisessä suostumuksessa. En lähde tuomitsemaan kenenkään tapaa toteuttaa fetissejään, silloin kun suostumus kaikilta on läsnä. Mutta sen haluan ehkä kyseenalaistaa, miten helppoa on mennä roolinsa taakse piiloon. ”Kun on subi eikä ole vastuuta päätöksistään, eihän niitä tarvitse tehdäkään.” ”Domina määrää ja myös hylkää, jos orja on huono.” Ja niin edelleen. Jos jokin vaivaa, lähdetään pois. ”Tinderistä löytyy kuitenkin lisää. Tai Baarista.” (Fetlifea, tuota kinkyyden MySpacea, kun ei selvästikään ole tehty tukemaan seuran löytymistä vaan jo olemassa olevien verkostojen ylläpitoa.)
On helppoa hahmottaa, että kontekstissa, jossa ihmiset etsivät ensisijaisesti fetissi- tai leikkiseuraa, puhe parisuhteesta tai vastaavasta voi tuntua vaaralliselta ja liikaa vaativalta. Erityisesti, jos toisella on myös halua esimerkiksi perustaa pian myös perhe. Leikki ei ole helppoa, jos siihen liittyy kuormittava arki, joten monelle voi olla helpompaa karata kuin sitoutua. Toisaalta, on kaikille osallisille hyvä, että alusta lähtien pelataan toiveiden suhteen avoimin kortein. Treffimarkkinat ovat epäsuhdassa ja kinkytreffimarkkinat vielä enemmän. Vaikka kaikki fetissit olisivatkin yhteensopivia, voi olla että kemiat eivät kohtaa. Tai päinvastoin. Joskus tärppää tuurilla ja vaniljadeittien loppupuolella selviää, että kumpikaan ei olekaan ihan vanilja ja kiinnostukset jopa osuvat yksiin. Useimmiten ei. Tinkiä ei yleensä kannata tai lopulta pettyy ja kuluu loppuun. Kinkytarpeensa on moni haudannut vuosiksi, muuten toimivaa suhdetta varten, mutta eivät ne katoa yleensä minnekään.
Onneksi nykyisin on mahdollista järjestää asiansa myös niin, ettei välttämättä kaikkea tarvitse toteuttaa saman suhteen sisällä, jos se täydellinen yksisarvinen ei osukaan kohdalle, mutta varsin hyvä löytyy.
(https://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=19339;type=avatar) Kirjoittaja: Jiituomas
-
Edit: Minä ja minun suuri suuni...
-
Hyvää pohdintaa.
Musta tuntuu, että moni vaan etsii mahdollisimman nopeaa ja helppoa tyydytystä toisista ihmisistä. Mutta entä rakkaus sitten? Musta tuntuu
joskus, että se vasta tabu onkin.
-
Musta tuntuu, että moni vaan etsii mahdollisimman nopeaa ja helppoa tyydytystä toisista ihmisistä. Mutta entä rakkaus sitten? Musta tuntuu
joskus, että se vasta tabu onkin.
Tämä. Tai jos ei rakkaus niin ainakin edes se ihmisestä välittäminen, siitä itse ihmisestäkin kiinnostuminen - ei vain pelkkä visuaalinen ja fyysinen puoli bdsm:sta. Henkinen puoli, tunteminen, henkinen alistaminen, tuo niin paljon lisäarvoa, on sitten kyse sessioinnista tai pidemmästä jutusta.
-
Hyvää pohdintaa.
Musta tuntuu, että moni vaan etsii mahdollisimman nopeaa ja helppoa tyydytystä toisista ihmisistä. Mutta entä rakkaus sitten? Musta tuntuu
joskus, että se vasta tabu onkin.
Todellakin tuntuu. Ja kaikki muut lämpimät ns. normaalit tunteet... ::)
-
Hyvää pohdintaa.
Musta tuntuu, että moni vaan etsii mahdollisimman nopeaa ja helppoa tyydytystä toisista ihmisistä. Mutta entä rakkaus sitten? Musta tuntuu
joskus, että se vasta tabu onkin.
Todellakin tuntuu. Ja kaikki muut lämpimät ns. normaalit tunteet... ::)
Kaikkihan riippuu juurikin siitä mitä haetaan ja mihin.
Sessiojuttuihin tuskin tarvitaan suurtakaan tunteiden paloa, sopivat värkit mitkä toimii yhdessä ja sitä terveen maalaisjärjen kadottavaa kiimaa. Sitten shoppaillaan ne jutut mitkä sillä omalla listalla sattuu olemaan ympäriinsä jos yksi ei ole tarpeeksi tuottelias.
Rakkautta kun ei tarvii jos kyse vain BDSM jutuista ja niiden tarpeiden täyttämisestä, joo niin tietty toki tossa menettää paljon ihmissuhteesta....mutta se ei ole se oleellinen asia jos noita haetaa. Onko yksinkertainen sessiosuhde edes ihmissuhde?
Jos haetaan ihmissuhdetta (mihin voi tulla noita BDSM vivahteita tarvittava määrä), eikä jotain BDSM sekasikiötä heti alkuasetelmana, niin silloin rakkaus kuuluu kuvaan, jossakin vaiheessa jos sinne päästään....toiset etenee hitaammin, toiset nopeammin, toiset sanoittaa sen, toiset todistaa teoilla....silleen vittumaista kun ihmiset on yksilöitä, tossakin.
Ihan mielenkiinnosta, mitäs jos ei alisteta? Menee pointti henkiseltä tuntemiselta ja sen kautta alistamiselta... Mitäs jos vaan satutetaan?
-
Tinder-kulttuuri on nykypäivän yleiskulttuuri. Halutaan uskoa kiiltokuvaan (suodatettu ja käsitelty poseeraus), käyttää siitä viitekehyksenä hetken ajantappoon, pelailuun tai itsen viihdyttämiseen; aivojen jo himoitessa uuttaa dopamiinipiikkiä uudesta kiiltokuvasta ja siihen liitetystä fantasiasta. Toinen ihminen on täten alistettu kunkin omaksi viihteeksi, välineeksi oman itsen hetkellisen hyvinvoinnin lisäämisessä. Ei tarvetta tunteille tai käytöstavoille.
Tää niinku yleisempänä yhteiskuntakritiikkinä, ei niinkään skenesensitiivinä.
-
Allekirjoitan tämän pohdinnan,mikä siinä sitoutumisessa onkin niin pelottavaa.Itse olisin valmis sitoutumaan,oikean ihmisen osuessa kohdalle.
-
Musta tuntuu, että moni vaan etsii mahdollisimman nopeaa ja helppoa tyydytystä toisista ihmisistä. Mutta entä rakkaus sitten? Musta tuntuu
joskus, että se vasta tabu onkin.
Tämä. Tai jos ei se kaiken kattava rakkaus niin ainakin edes se ihmisestä välittäminen, siitä ihmisestä itsestäkin kiinnostuminen - ei vain pelkkä visuaalinen ja fyysinen puoli bdsm:sta. Henkinen puoli, tunteminen, henkinen alistaminen, tuo niin paljon lisäarvoa, on sitten kyse sessioinnista tai pidemmästä jutusta.
-
Tinder-kulttuuri on nykypäivän yleiskulttuuri. Halutaan uskoa kiiltokuvaan (suodatettu ja käsitelty poseeraus), käyttää siitä viitekehyksenä hetken ajantappoon, pelailuun tai itsen viihdyttämiseen; aivojen jo himoitessa uuttaa dopamiinipiikkiä uudesta kiiltokuvasta ja siihen liitetystä fantasiasta. Toinen ihminen on täten alistettu kunkin omaksi viihteeksi, välineeksi oman itsen hetkellisen hyvinvoinnin lisäämisessä. Ei tarvetta tunteille tai käytöstavoille.
Tää niinku yleisempänä yhteiskuntakritiikkinä, ei niinkään skenesensitiivinä.
tätä komppaan täysillä. Hetkellinen himo, hyvillä lähtökohdilla melko varma saanti, ja sitten taas paluu siihen omaan kuplaan. Juuri tuo, oman viihteen ottaminen, poimiminen hyllystä kertakäyttö"tuote" ja voi sitten nakata menemään. ja tosiaan, toimii vaniljapuolella samalla kaavalla. jos toki kinkyskenessä on helpompi (ja suvaittavampi) olla vapaa ja poly- joten uusia mielenkiintoja voidaan hakea aktiivisesti koko ajan.
-
Sanoisin, että kukin taaplaa tyylillään.
Itse en koe omakseni monogamiaa juuri nyt tässä elämäntilanteessa.
Se on sitten eri asia, mitä kaikkea hyvään sessiointiin tarvitaan ja miten tätä taidetta voi kehittää.
Siinä auttaa takuulla kiinteähkömpi tunneside.
-
Kannattaa miettiä asiaa seuraavasti:
Kuvitellaan, että ryhmässä on 100 ihmistä etsimässä seuraa, joista 20 etsii joka viikko satunnaisia sessioita uusien ihmisten kanssa ja 80 etsii pysyvää parisuhdetta.
Aluksi, kun ihmiset treffaavat, joka viides treffikumppani etsii satunnaista seuraa.
Sitten pysyvää parisuhdetta etsivät löytävät itselleen parisuhteita, eivätkä enää käy treffeillä. Satunnaista seuraa etsivät jatkavat. Kun kolme neljästä parisuhteen etsijästä on löytänyt itselleen parisuhteen, seksiseuraa etsiviä on treffikumppaneista puolet.
Jos vielä seksiseuraa etsivät käyvät useammin treffeillä kuin parisuhteita etsivät, tässä vaiheessa selvä enemmistö vastaan tulevista etsii seksiseuraa.
Ja koko tämän ajan seksiseuraa etsivät ovat koko joukosta pieni vähemmistö.
Tarinan opetus? Se, minkälaisia treffikumppaneita inboxista tai treffeiltä löytyy ei vastaa sitä, minkälaista porukkaa skenessä on.
-
Kannattaa miettiä asiaa seuraavasti:
Kuvitellaan, että ryhmässä on 100 ihmistä etsimässä seuraa, joista 20 etsii joka viikko satunnaisia sessioita uusien ihmisten kanssa ja 80 etsii pysyvää parisuhdetta.
Aluksi, kun ihmiset treffaavat, joka viides treffikumppani etsii satunnaista seuraa.
Sitten pysyvää parisuhdetta etsivät löytävät itselleen parisuhteita, eivätkä enää käy treffeillä. Satunnaista seuraa etsivät jatkavat. Kun kolme neljästä parisuhteen etsijästä on löytänyt itselleen parisuhteen, seksiseuraa etsiviä on treffikumppaneista puolet.
Jos vielä seksiseuraa etsivät käyvät useammin treffeillä kuin parisuhteita etsivät, tässä vaiheessa selvä enemmistö vastaan tulevista etsii seksiseuraa.
Ja koko tämän ajan seksiseuraa etsivät ovat koko joukosta pieni vähemmistö.
Tarinan opetus? Se, minkälaisia treffikumppaneita inboxista tai treffeiltä löytyy ei vastaa sitä, minkälaista porukkaa skenessä on.
Periaatteessa laskukaavasi oli pätevä, mutta yleisesti ottaen noista vain puolet pariutuvat, kun loput jäävät ilman joko jahdatessaan "omaa tasoaan parempaa" tai sitten ovat kelpuuttamatta "alle oman tasonsa". Satunnaista seuraa etsivällä 20% on todennäköisesti sen verran kysyntää, että näiden ei kannata alkaa pariutumaan, mutta osa ihmisistä ei kelpuuutakaan muita.
-
Onhan se ihan kamalaa, että ihmiset etsivät seuraa vain nautinto mielessään. Kyllä sen vanhan meiningin pitäisi riittää, että sutina alkaa vasta aamenen jälkeen ja silloinkin vain siitostarkoituksessa. Ei täällä tarvita mitään vapaata seksuaalisuutta tai irtosuhteita. Joko etsitään elämänkumppania tai eletään yksin.
Loppuu se pervoilu!
-
Kannattaa miettiä asiaa seuraavasti:
Kuvitellaan, että ryhmässä on 100 ihmistä etsimässä seuraa, joista 20 etsii joka viikko satunnaisia sessioita uusien ihmisten kanssa ja 80 etsii pysyvää parisuhdetta.
Aluksi, kun ihmiset treffaavat, joka viides treffikumppani etsii satunnaista seuraa.
Sitten pysyvää parisuhdetta etsivät löytävät itselleen parisuhteita, eivätkä enää käy treffeillä. Satunnaista seuraa etsivät jatkavat. Kun kolme neljästä parisuhteen etsijästä on löytänyt itselleen parisuhteen, seksiseuraa etsiviä on treffikumppaneista puolet.
Jos vielä seksiseuraa etsivät käyvät useammin treffeillä kuin parisuhteita etsivät, tässä vaiheessa selvä enemmistö vastaan tulevista etsii seksiseuraa.
Ja koko tämän ajan seksiseuraa etsivät ovat koko joukosta pieni vähemmistö.
Tarinan opetus? Se, minkälaisia treffikumppaneita inboxista tai treffeiltä löytyy ei vastaa sitä, minkälaista porukkaa skenessä on.
Periaatteessa laskukaavasi oli pätevä, mutta yleisesti ottaen noista vain puolet pariutuvat, kun loput jäävät ilman joko jahdatessaan "omaa tasoaan parempaa" tai sitten ovat kelpuuttamatta "alle oman tasonsa". Satunnaista seuraa etsivällä 20% on todennäköisesti sen verran kysyntää, että näiden ei kannata alkaa pariutumaan, mutta osa ihmisistä ei kelpuuutakaan muita.
Joo, luvut ovat rahi-menetelmällä valittuja (ravistettu hihasta). Tarkoitus oli vaan havainnollisesti kertoa se, että ne, joita treffikumppaneina näkee, eivät vastaa yleistä kinkypopulaatiota.
-
Aina yhtä varmasti esiin ponnahtava aihe kuin koiran kakka keväällä :)
Silti yhtä ihana aihe kuin kevään ensi aurinko :) (en siis ole yhtään varma, että onko meillä enää tulevaisuudessa kevään ensi aurinkoa ;) )
Aina täytyy yksinkertaistaa. Eli jos vaikka syyttäisi Kindereitä ja muita deittisovelluksia kertakäyttökulttuurista. On vaan niin helppo siirtyä edellisestä seuraavaan, kun alkaa joku toisessa oleva luonteenpiirre ärsyttämään. Some on jo muutenkin lisännyt pinnallisuutta, joten turha sitä syvyyttä tai sen etsimistä on odottaa deiteilläkään. Toisaalta, on kai iät ja ajat sanottu ettei sitä baareista löydä kuin yhden yön seuraa. Joten who the fuck knows. Vituiks se menee kuitenkin. Mutta loppujen lopuksi, kyllä jo tän oman lyhyen elämän aikana on selkeästi nähnyt (ihan sairaan objektiivisesti tutkittuna ja sairaan isolla otannalla) kuinka meidän halu sitoutua ja ratkaista vaikeita ongelmia on rappeutunut. Tai sit meidän nykyinen elämäntapa ei vaadi sitoutumista, kuten ennen, ellei sitten päätä ottaa puolisonsa kanssa kipeetä asuntolainaa, joka tunnetusti pitää yhdessä paremmin kuin rautakahleet.
Sit mä haluan paljastaa katkeruuteni. Naiset, mä rakastan teitä. Ootte oikeasti ihaninta mitä tämä maa päällään kantaa. Mut älkää pakottaako mua olemaan runoilija ja super-sanaseppo teidän kanssa kirjoitellessani. Ensiksi, suurin osa ihan fiksuistakin miehistä ei vaan osaa kirjoittaa lausetta enempää (anteeksi miehet! Tai en pyydäkään... kyllähän te tiedätte, että puhun vaan omasta puolestani) Toiseksi, kyllä on pinnallinen (tai tylsä niin kuin minä) kaveri jos se kykenee kirjoittamaan itsestään kaiken oleellisen deittiprofiiliin tai johonkin keskusteluun. Kun se mitä me ollaan, tuppaa riippumaan seurasta ja tilanteesta ja niitä tilanteitahan on, pienestä suureen, jatkuvasti. Jotkut ihmiset vaan tuo ne mun parhaat/pahimmat piirteet esiin.
Miehet... en mä keksi mitään. Miehet on vaan lähtökohtaisesti virheettömiä. Jokainen mies ansaitsee itselleen sen unelmiensa barbin isoilla tisseillä, kapealla vyötäröllä ja kireellä värkillä.
Sit niinä hetkinä, kun vakavoidun, mietin että eletäänköhän me jotain murrosta, jonka netti on käynnistänyt tai ehkä vaan korostaa. Ennen pienessä kylässä ei ollut kovin paljon vaihtoehtoja. Naapurin Anna nyt oli vaan ainoa nainen sadan kilometrin säteellä eikä siitä päässyt eroon edes kirveellä. Nykyään meillä on Afrikan Erkit ja Thaimaan Tuijat parin klikkauksen päässä. Ihan sama toimiiko juttu vai ei, kun svaippaamalla vasemmalle ilmestyy ruutuun se oikea. Aika voi olla paremmin kuin nyt on.
Kinkypiirit... en tiiä... ihan helvetillinen sotku. Fetissit menee ristiin ja rastiin ja kun löytää ihanan ihmisen, niin se onkin saatana subi, niin kuin itse. No, well, kaipa sen voi käännyttää Dominaksi jonkun käsikirjoituksen avulla. Keturalleenhan se meni. Onneksi pääsi kuitenkin treffeille asti. Piti ensin vaan kertoa toiselle viestihaastattelussa kaikki kinkypiirteet kieli keskellä suuta ja rukoilla, että tulee 100% mätsi, koska turha kuvitella, että tässä maailmassa tavattaisiin ihmisiä. Toi oli alistuva, joka tykkäs, että sen päälle pissataan. Toi tykkäs, neuloista. Kumifettari. Sissy. Dom. Ihan muuten vaan outo, jopa kinkyjen mittapuulla. Kunhan nyt löytyis, joku joka sopii täydellisesti mun fetisseihinsä ja olis vielä hyvännäköinen ja viehättävä myös sisältä sekä osais puhua, kirjoittaa, naurattaa ja tukea mua just oikein vaikken edes sitä sille kerro. Lukkoja ja ongelmia on vaikka muille jakaa, ne vaan pitää selitellä sillä, että tällaisena pikku subina tai dommena olen vaan tällainen. Sillä selvä. Ei mut nyt! Ihana nainen/mies/noin-binary/whatever... mut se ei haluakaan olla monogaamisessa suhteessa. No ehkä mä voisin kokeilla, kun ei parempaakaan ole tiedossa. Onhan tää parempi kuin ei mitään. Okei, eihän se nyt täysin näin mene. Eikä varmaan ison osan mielestä lähellekään. Huomio, jonka olen joskus tehnyt, on että osaamme olla aika joustamattomia asioiden suhteen, mikä voi rajata paljon hyvää ulottuviltamme. Mut tää maailma on kuitenkin aika moninainen kaikkine eri näkökulmineen ja ihmisineen. Onneksi!
-
Mä olen helpompi, vyötärö, tissit, hyvä käytös ja kielitaito riittää. Ihanaa 8)
-
Osataanko nykyään tyytyä siihen aidosti hyvään ihmissuhteessa, pituudesta ja kinkyysskaalasta riippumatta? Kykeneekö kaikki tunnistamaan sen, tietoisesti, että hei täähän Kolahti? Mulla on tässä kohtaa haasteita, mutta jotenkin tuntuu etten ole ainoa. Että ihmissuhteelta haetaan asioita joiden... tarviiko niiden asioiden sisältyä siihen merkittävään ihmissuhteeseen? Pitääkö monogamian nimissä laittaa kaikki palasiksi? Riippuu varmasti missä kinkyskaalassa liikkuu. Jos liikkuu siellä sunnuntaiharrastelijoiden kerhossa missä mäkin, paatuneempikin monogamisti voi varmaan harkita harrastelukaveria ja joustaa siinä kohtaa, kuin että bänät ja yksisarvisen metsästykseen. Harras ja intohimoinen kinky taas ei tee kompromisseja samalla lailla.
Pointti: jokaisella on elämässä prioriteetit, myös harrastuksissa. Jos pitää valita, niin mielummin haen niistä piireistä joissa mun ykkösharrastukset on suosiossa, ja muissa piireissä kerron ne ykkösharrastukset ja katson onko tovereita.
Ei ole väärin olla sunnuntaikinky, mutta esittämällä muuta kuin on, tekee vain kaikille hallaa. Etsikkoajat on asia erikseen, ei ole virhe tehdä virheitä ja kokeilla, se pitää suoda itse kullekin kunhan pelataan avoimilla korteilla ym. Kinkyneitsyys voi olla arvokas asia sekin, jonka joku onnekas saa korkata, ja nauttia siitä alkuhuumasta ja nauraa kömmähdyksille.
-
Kun mikään ei riitä.
Aina vain etsitään uutta - täälläkin samat ihmiset hakee vuodesta toiseen aina uutta riistaa. Naurattaa käytös. Ei siinä mitään vikaa, jos haluaa olla kokeilunhaluinen, mutta eikö vakituinen leikkikaveri tai useampi sellainen, anna kuitenkin enemmän? Itse pidän ainakin toisen ihmisen arvostamista ja tuntemista tärkeänä. Tai ehkä se on se hetken huuma mikä viehättää, uutuudenviehätys. Muinoin yksi tindertyyppi totesi, että on saanut pillua kaikilla tindertreffeillä, paitsi yhdellä, kun kumia ei ollut mukana. No mikäs siinä, kiva, jos kokeilee. Myöhemmin tutustuessani tarkemmin ko. Ihmiseen huomasin, kuinka rikki hän on.
Toinen asia, mitä en ymmärrä deittimarkkinoilla muillakaan, on se, että jos on paskassa parisuhteessa ja sitten vehtaa muiden kanssa kumppanin selän takana tai vaikka niin, että kumppani jotain tietäisikin. Huoh. Tuollaisissa tilanteissa käy aina jollekin huonosti.
Puhukaa ihmiset ja miettikää niitä tunteita. Niitä toistenkin. Tai vaihtakaa välillä edes toimintatapaa.
-
Aina yhtä varmasti esiin ponnahtava aihe kuin koiran kakka keväällä :)
Silti yhtä ihana aihe kuin kevään ensi aurinko :) (en siis ole yhtään varma, että onko meillä enää tulevaisuudessa kevään ensi aurinkoa ;) )
Aina täytyy yksinkertaistaa. Eli jos vaikka syyttäisi Kindereitä ja muita deittisovelluksia kertakäyttökulttuurista. On vaan niin helppo siirtyä edellisestä seuraavaan, kun alkaa joku toisessa oleva luonteenpiirre ärsyttämään. Some on jo muutenkin lisännyt pinnallisuutta, joten turha sitä syvyyttä tai sen etsimistä on odottaa deiteilläkään. Toisaalta, on kai iät ja ajat sanottu ettei sitä baareista löydä kuin yhden yön seuraa. Joten who the fuck knows. Vituiks se menee kuitenkin. Mutta loppujen lopuksi, kyllä jo tän oman lyhyen elämän aikana on selkeästi nähnyt (ihan sairaan objektiivisesti tutkittuna ja sairaan isolla otannalla) kuinka meidän halu sitoutua ja ratkaista vaikeita ongelmia on rappeutunut. Tai sit meidän nykyinen elämäntapa ei vaadi sitoutumista, kuten ennen, ellei sitten päätä ottaa puolisonsa kanssa kipeetä asuntolainaa, joka tunnetusti pitää yhdessä paremmin kuin rautakahleet.
Samat valitukset iät ja ajat, mutta kyllähän Tinder on vienyt pinnallisuuden seuranhaussa ihan uusiin sfääreihin - siinä on tarkoitus päättää 2 sekunnissa onko joku kelpaavainen kumppaniksi vai ei.
Kun mikään ei riitä.
Aina vain etsitään uutta - täälläkin samat ihmiset hakee vuodesta toiseen aina uutta riistaa. Naurattaa käytös. Ei siinä mitään vikaa, jos haluaa olla kokeilunhaluinen, mutta eikö vakituinen leikkikaveri tai useampi sellainen, anna kuitenkin enemmän? Itse pidän ainakin toisen ihmisen arvostamista ja tuntemista tärkeänä. Tai ehkä se on se hetken huuma mikä viehättää, uutuudenviehätys. Muinoin yksi tindertyyppi totesi, että on saanut pillua kaikilla tindertreffeillä, paitsi yhdellä, kun kumia ei ollut mukana. No mikäs siinä, kiva, jos kokeilee. Myöhemmin tutustuessani tarkemmin ko. Ihmiseen huomasin, kuinka rikki hän on.
Toinen asia, mitä en ymmärrä deittimarkkinoilla muillakaan, on se, että jos on paskassa parisuhteessa ja sitten vehtaa muiden kanssa kumppanin selän takana tai vaikka niin, että kumppani jotain tietäisikin. Huoh. Tuollaisissa tilanteissa käy aina jollekin huonosti.
Puhukaa ihmiset ja miettikää niitä tunteita. Niitä toistenkin. Tai vaihtakaa välillä edes toimintatapaa.
Ei kai se selän takana touhuaminen tarkoita, että suhde olisi paska - usein juuri päin vastoin. Toiset päätyvät avoimeen suhteeseen, ja toiset taas käyvät omine lupineen. Suhdehan voi olla muuten vaikka kuinka hyvä, mutta jotain siitä voi jäädä paitsi.
-
Ite oon niin monet nettitreffit käynyt, että hyvin vahvasti elää päässäni mielikuva siitä, että siinä maailmassa pitää tietää mitä haluaa ja sitä mitä haluaa pitää puolustaa henkeen ja vereen... Subinkin on pakko dominoida, halusi tai ei... Ja kun tekee näin, niin löytyy kokeilijoita, kiinnostuneita ja opetettavia ja saattaa saada hyviä kokemuksia tai sitten ei. Mitään pysyvää ei jää käteen. Plus sitten puhumattakaan siitä kuinka paljon tulee vastaan näitä täysin persiilleen meneviä treffejä, joissa mielikuvat ja todellisuus tai vastapuolen jutut ja todellisuus ei osu yhtään yksiin ja voi jo kahvikupin alkuvaiheessa nähdä revolverin ohimollaan Niken mainoksessa - Just Do It! -.
Käytettyyn aikaan ja vaivaan nähden Täysin turhaa hommaa... Mitä sitten tehdä? Ottaa itseään niskasta kiinni, vieroittautua helpolta tuntuvista vaihtoehdoista ja kerätä rohkeutta kohdata ihmiset face To face.
-
Kun mikään ei riitä.
Aina vain etsitään uutta - täälläkin samat ihmiset hakee vuodesta toiseen aina uutta riistaa. Naurattaa käytös. Ei siinä mitään vikaa, jos haluaa olla kokeilunhaluinen, mutta eikö vakituinen leikkikaveri tai useampi sellainen, anna kuitenkin enemmän? Itse pidän ainakin toisen ihmisen arvostamista ja tuntemista tärkeänä. Tai ehkä se on se hetken huuma mikä viehättää, uutuudenviehätys. Muinoin yksi tindertyyppi totesi, että on saanut pillua kaikilla tindertreffeillä, paitsi yhdellä, kun kumia ei ollut mukana. No mikäs siinä, kiva, jos kokeilee. Myöhemmin tutustuessani tarkemmin ko. Ihmiseen huomasin, kuinka rikki hän on.
Toinen asia, mitä en ymmärrä deittimarkkinoilla muillakaan, on se, että jos on paskassa parisuhteessa ja sitten vehtaa muiden kanssa kumppanin selän takana tai vaikka niin, että kumppani jotain tietäisikin. Huoh. Tuollaisissa tilanteissa käy aina jollekin huonosti.
Puhukaa ihmiset ja miettikää niitä tunteita. Niitä toistenkin. Tai vaihtakaa välillä edes toimintatapaa.
Ei kai se selän takana touhuaminen tarkoita, että suhde olisi paska - usein juuri päin vastoin. Toiset päätyvät avoimeen suhteeseen, ja toiset taas käyvät omine lupineen. Suhdehan voi olla muuten vaikka kuinka hyvä, mutta jotain siitä voi jäädä paitsi.
Suosittelen luku- ja tulkintataitoa. :) Tuossa oli yksi tai kaksi esimerkkiä, mitä en ymmärrä. Avoin suhde on avoin suhde, siitä en maininnut mitään.
-
Kun mikään ei riitä.
Aina vain etsitään uutta - täälläkin samat ihmiset hakee vuodesta toiseen aina uutta riistaa. Naurattaa käytös. Ei siinä mitään vikaa, jos haluaa olla kokeilunhaluinen, mutta eikö vakituinen leikkikaveri tai useampi sellainen, anna kuitenkin enemmän? Itse pidän ainakin toisen ihmisen arvostamista ja tuntemista tärkeänä. Tai ehkä se on se hetken huuma mikä viehättää, uutuudenviehätys. Muinoin yksi tindertyyppi totesi, että on saanut pillua kaikilla tindertreffeillä, paitsi yhdellä, kun kumia ei ollut mukana. No mikäs siinä, kiva, jos kokeilee. Myöhemmin tutustuessani tarkemmin ko. Ihmiseen huomasin, kuinka rikki hän on.
Toinen asia, mitä en ymmärrä deittimarkkinoilla muillakaan, on se, että jos on paskassa parisuhteessa ja sitten vehtaa muiden kanssa kumppanin selän takana tai vaikka niin, että kumppani jotain tietäisikin. Huoh. Tuollaisissa tilanteissa käy aina jollekin huonosti.
Puhukaa ihmiset ja miettikää niitä tunteita. Niitä toistenkin. Tai vaihtakaa välillä edes toimintatapaa.
Ei kai se selän takana touhuaminen tarkoita, että suhde olisi paska - usein juuri päin vastoin. Toiset päätyvät avoimeen suhteeseen, ja toiset taas käyvät omine lupineen. Suhdehan voi olla muuten vaikka kuinka hyvä, mutta jotain siitä voi jäädä paitsi.
Suosittelen luku- ja tulkintataitoa. :) Tuossa oli yksi tai kaksi esimerkkiä, mitä en ymmärrä. Avoin suhde on avoin suhde, siitä en maininnut mitään.
Niin, kyllä tuon voi kahdella tapaa käsittää. Kuitenkaan se vieraissa juokseminen, luvalla tai ilman, ei tee itse suhteesta huonoa. Yleensä ne ketkä tekevät suhteesta huonon, ovat ne osalliset. Yleensä kun sanotaan ettei se vaihtamalla parane, niin siihen on jokin syykin. Huonosta suhteesta usein vaihdetaan vielä huonompaan suhteeseen - kun molemmat osapuolet ovat voineet vuosien varrella kasvaa tottuen toistensa oikkuhin, kun sitten uudessa suhteessa näitä ei se toinen osapuoli välttämättä jaksa.
-
Aina yhtä varmasti esiin ponnahtava aihe kuin koiran kakka keväällä :)
Silti yhtä ihana aihe kuin kevään ensi aurinko :) (en siis ole yhtään varma, että onko meillä enää tulevaisuudessa kevään ensi aurinkoa ;) )
Aina täytyy yksinkertaistaa. Eli jos vaikka syyttäisi Kindereitä ja muita deittisovelluksia kertakäyttökulttuurista. On vaan niin helppo siirtyä edellisestä seuraavaan, kun alkaa joku toisessa oleva luonteenpiirre ärsyttämään. Some on jo muutenkin lisännyt pinnallisuutta, joten turha sitä syvyyttä tai sen etsimistä on odottaa deiteilläkään. Toisaalta, on kai iät ja ajat sanottu ettei sitä baareista löydä kuin yhden yön seuraa. Joten who the fuck knows. Vituiks se menee kuitenkin. Mutta loppujen lopuksi, kyllä jo tän oman lyhyen elämän aikana on selkeästi nähnyt (ihan sairaan objektiivisesti tutkittuna ja sairaan isolla otannalla) kuinka meidän halu sitoutua ja ratkaista vaikeita ongelmia on rappeutunut. Tai sit meidän nykyinen elämäntapa ei vaadi sitoutumista, kuten ennen, ellei sitten päätä ottaa puolisonsa kanssa kipeetä asuntolainaa, joka tunnetusti pitää yhdessä paremmin kuin rautakahleet.
Samat valitukset iät ja ajat, mutta kyllähän Tinder on vienyt pinnallisuuden seuranhaussa ihan uusiin sfääreihin - siinä on tarkoitus päättää 2 sekunnissa onko joku kelpaavainen kumppaniksi vai ei.
Kun mikään ei riitä.
Aina vain etsitään uutta - täälläkin samat ihmiset hakee vuodesta toiseen aina uutta riistaa. Naurattaa käytös. Ei siinä mitään vikaa, jos haluaa olla kokeilunhaluinen, mutta eikö vakituinen leikkikaveri tai useampi sellainen, anna kuitenkin enemmän? Itse pidän ainakin toisen ihmisen arvostamista ja tuntemista tärkeänä. Tai ehkä se on se hetken huuma mikä viehättää, uutuudenviehätys. Muinoin yksi tindertyyppi totesi, että on saanut pillua kaikilla tindertreffeillä, paitsi yhdellä, kun kumia ei ollut mukana. No mikäs siinä, kiva, jos kokeilee. Myöhemmin tutustuessani tarkemmin ko. Ihmiseen huomasin, kuinka rikki hän on.
Toinen asia, mitä en ymmärrä deittimarkkinoilla muillakaan, on se, että jos on paskassa parisuhteessa ja sitten vehtaa muiden kanssa kumppanin selän takana tai vaikka niin, että kumppani jotain tietäisikin. Huoh. Tuollaisissa tilanteissa käy aina jollekin huonosti.
Puhukaa ihmiset ja miettikää niitä tunteita. Niitä toistenkin. Tai vaihtakaa välillä edes toimintatapaa.
Ei kai se selän takana touhuaminen tarkoita, että suhde olisi paska - usein juuri päin vastoin. Toiset päätyvät avoimeen suhteeseen, ja toiset taas käyvät omine lupineen. Suhdehan voi olla muuten vaikka kuinka hyvä, mutta jotain siitä voi jäädä paitsi.
Kyllähän se petetyn kannalta tarkoittaa sitä.
Hän ei vain välttämättä tiedä sitä vielä.
-
Tässä vielä viime vuodelta aiheeseen liittyvä lyhyt juttu, koskien Domien imagoa ja haavoittuvuutta ihmisinä, suhdemarkkinoilla: https://www.recon.com/en/Blog/Article/race-bannon-dom-disillusionment-syndrome/2802