BDSM-baari

Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: PallasAthene - 10.02.2020, 23:18

Otsikko: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: PallasAthene - 10.02.2020, 23:18
Ihan ensimmäiseksi haluan sanoa, että en missään nimessä ajattele BDSM-piireissä olevan enempää eriasteisia mielenterveysongelmia kun "normoissa", ehkä jopa päinvastoin. Enkä  tätä kirjoittaessani ajattele ketään yksittäistä kirjoittajaa tai viestiketjua.

Ajattelen, että mielenterveys on aina suhteellinen käsite ja erilaiset elämäntilanteet itse kullakin varmasti aiheuttavat hetkiä, jolloin psyykkinen hyvinvointi on kovalla koetuksella. Ja ja että normit ja ulkoiset paineet monesti voivat luoda yksilölle tunteen, että "hänessä on jotain vikaa", ja tämän erilaisuuden tunne voi aiheuttaa rajujakin tuntemuksia ja pahaa oloa hetkittäin.

Mutta. Välillä esimerkiksi täällä seuranhaku- tai muita kirjoituksia lukiessa tulee vahvasti olo, että kirjoittaja on syystä tai toisesta sellaisessa mielentilassa, että  ehkä tarvitsisi ammattiapua (enkä todellakaan itse katso olevani oikea ihminen arvioimaan milloin näin on)  ja osa seuranhakijoista kertoo myös avoimesti ongelmistaan. Tämä, jos mikä on huikean rohkeaa ja kertoo suuresta luottamuksesta yhteisöön. 

Ulkopuolisena lukijana näistä kirjoituksista tulee välillä vaikutelma että mahdollinen BDSM-suhde voisi pahentaa oloa, mikä johtaa pohdintaan siitä, että mahdollisen kumppanin vastuu on valtava. Paljon suurempi, kun mihin moni meistä pystyy.

Ja samalla herää myös huoli siitä, että mitä jos joku näkee tässä hauraudessa mahdollisuuden fyysiseen tai henkiseen väärinkäyttöön tai pahimmillaan hauraan ihmisen psyyken romuttamiseen. Itse en vastuuntuntoisena dominoivana voisi kuvitella, enkä uskaltaisi lähteä suhteeseen, jossa minulla olisi pienikin epäilys siitä, että toimintani voisi pahentaa toisen oloa.

Mutta yhtä lailla ajattelen, että toista kunnioittava ja välittävä BDSM-suhde voi olla myös apua tarvitsevalle merkityksellinen ja hyvinvointia edistävä.

En tarjoa ratkaisuja enkä moralisoi tai syyllistä - pohdin vain tämän ulottuvuuden tuomaa lisävastuuta ja mahdollisia haasteita kinky-suhteisiin.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: pikkusisko - 11.02.2020, 10:18
Tässä aiheessa on vähän se haaste, kun sekä mielenterveysongelmien että niistä kärsivien ihmisten kirjo on niin valtavan laaja. Jossain tilanteessa jostain ongelmasta kärsivälle jokin tietty BDSM:ään liittyvä asia voi ollakin huono idea. Yleisesti ottaen ei voi silti minusta mennä perustellusti väittämään, että kinkysuhde mistään mielenterveyden häiriöstä kärsivän kanssa olisi sen enempää riski kuin kenenkään muunkaan.

Ymmärrän kyllä tuon huolen joidenkin henkilöiden kirjoittelun perusteella. Välillä tosiaan tulee olo, että nyt ei voi olla kaikki kunnossa, tarvittaisiin ammattiapua eikä rajaleikkejä. Näistä tapauksista paistaa silti aika selkeästi läpi juuri se, ettei ongelmaa ole välttämättä vielä edes tunnistettu saati tukea ja keinoja sen käsittelemiseen löydetty. Se on kuin onkin helvetin huono aika lähteä mindfuckailemaan.

Mutta uskallanpa väittää niinkin, että monen pitkäaikaisista mielenterveysongelmista kärsivän itsetuntemus on keskimääräistä korkeammalla tasolla, mikä on näissä peleissä pelkästään positiivinen ominaisuus. Kun tällaisten minuutta jyrsivien asioiden kanssa aikansa pyörii, omat rajat tulevat totisesti tutuiksi. Edellyttäen että sosiaaliset taidot ovat molemmilla osapuolilla riittävällä tasolla ja kommunikaatio suhteessa pelaa, en näe yhtäkään syytä miksi kinkysuhteesta pitäisi pidättäytyä.

En myöskään menisi sanomaan kenenkään psyykettä hauraaksi vain sillä perusteella, että jotain ongelmia on. Ei mt-häiriöistä kärsiminen tee automaattisesti reppanaa, joka ei pysty pitämään puoliaan maailmassa, eikä ylipäätään tarkoita että tämä olisi kaikilla elämän osa-alueilla jollain lailla invalidi. Voi olla vaikka kuin vahva vaikka olisikin tiettyjä haasteita tai rajoitteita, aivan kuin minkä tahansa muunkin sairauden kanssa.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: Headmaster_ - 11.02.2020, 11:49
Käsittelemätön trauma on este bdsm touhuihin, tällainen trauma tökkii myös tavallisessa vanilja elämässä. Kun traumaa puretaan, käsitellään siitä tulee yksi tapahtuma henkilön hemkilöhistoriaan, siitä voi puhua ilman tunnekuohuja, ei enää vaikuta elämään. Hoitakaa traumat ensiksi ja voitte nauttia myös kinky perwoilusta.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: Valerie - 11.02.2020, 12:27
Käsittelemätön trauma on este bdsm touhuihin, tällainen trauma tökkii myös tavallisessa vanilja elämässä. Kun traumaa puretaan, käsitellään siitä tulee yksi tapahtuma henkilön hemkilöhistoriaan, siitä voi puhua ilman tunnekuohuja, ei enää vaikuta elämään. Hoitakaa traumat ensiksi ja voitte nauttia myös kinky perwoilusta.

Mie oon eri mieltä kyllä nyt. Minun kohdalla just BDSM ja kinkyily on auttanut tunnistamaan niitä mun traumoja sekä käsittelemään niitä turvallisessa ja ymmärtävässä ympäristössä. On ollut itkua monen vuoden edestä, ahdistusta, pelkoa ja sitä itsensä kohtaamista, mutta olen kasvanut hurjasti ihmisenä. Ja minusta tää on ollu ihan mielettömän hieno tapa purkaa niitä traumoja ja pelkoja, koska vierellä on ihmisiä, jotka ymmärtää.

En siis näe että traumat ois automaattisesti este kinkyilylle, sillä monesti ne nousee esille vasta niissä tilanteissa ja ainakin omalla kohdalla ollu niin, että en ole ollut edes tietoinen moisista traumoista tai möröistä mitä mulla on ja epäilen, että ilman kinkyilyä ne ei olis nähneet päivänvaloa pitkään aikaan, liekkö koskaan.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: hunajapeura - 11.02.2020, 14:10
Mun mielestä on aika jeesustelua väittää että suurinosa täällä ei olisi jotenkin sekaisin. Itse ainakin pidän tätä touhua sellaisena että harva terve ihminen tätä harrastaa tosissaan muunakin kun pikku piristyksenä. Kaikki Domit mitä itse oon ainakin kohdannu kärsii jonkinlaisista ongelmista puhumattakaan subeista.
Ei mielenterveysongelmat pitäisi olla mikään este seurahaulle täällä. Naurattaa ainakin noi domien ilmoitukset jossa etsitään subia jolla ei olisi ongelmia.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: Juuttisetä - 11.02.2020, 14:17
Mun mielestä on aika jeesustelua väittää että suurinosa täällä ei olisi jotenkin sekaisin. Itse ainakin pidän tätä touhua sellaisena että harva terve ihminen tätä harrastaa tosissaan muunakin kun pikku piristyksenä. Kaikki Domit mitä itse oon ainakin kohdannu kärsii jonkinlaisista ongelmista puhumattakaan subeista.
Ei mielenterveysongelmat pitäisi olla mikään este seurahaulle täällä. Naurattaa ainakin noi domien ilmoitukset jossa etsitään subia jolla ei olisi ongelmia.
Naurattaa nämä teinien yleistykset, ehkä sitten joskus 20v päästä keskustellaan kuin aikuiset....
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: ametistiaurinko - 11.02.2020, 14:18
Ikävimmiltä tuntuvat ilmoitukset, joissa kaikki käy. Ei ole mitään rajoja, tee mitä haluat-tyyli on pelottava ja herättää huolen ilmoittajan hyvinvoinnista.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: latexbun - 11.02.2020, 14:31
Mun mielestä on aika jeesustelua väittää että suurinosa täällä ei olisi jotenkin sekaisin. Itse ainakin pidän tätä touhua sellaisena että harva terve ihminen tätä harrastaa tosissaan muunakin kun pikku piristyksenä. Kaikki Domit mitä itse oon ainakin kohdannu kärsii jonkinlaisista ongelmista puhumattakaan subeista.
Ei mielenterveysongelmat pitäisi olla mikään este seurahaulle täällä. Naurattaa ainakin noi domien ilmoitukset jossa etsitään subia jolla ei olisi ongelmia.

Osalle kinkyily on elämäntapa ja se on sitä, oli mielenterveysongelmia tai ei. Toivottavasti ei enää viljeltäisi sitä käsitystä, että kinkyily on jotenkin niin eriskummallista, ettei mieleltään suhteellisen terve ihminen voisi sitä harrastaa. Tällaista väittävä ihminen voi myös pohtia, projisoiko omia kokemuksiaan koskettamaan kaikkia muitakin.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: ametistiaurinko - 11.02.2020, 14:37
Mun mielestä on aika jeesustelua väittää että suurinosa täällä ei olisi jotenkin sekaisin. Itse ainakin pidän tätä touhua sellaisena että harva terve ihminen tätä harrastaa tosissaan muunakin kun pikku piristyksenä.

Aikamoista yleistystä. Jotta voisit tosissasi näin sanoa, pitäisi sinun tuntea kaikki Baarissa olevat kinkyt ja olla perillä jokaisen tavasta harjoittaa bdsm:a. Variaatioita on monia, ihan jo pelkästään mainitsemassasi D/s-kuvioissa, puhumattakaan kaikesta muusta.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: sweetchild - 11.02.2020, 16:29
Kommentoimatta muuta kuin väitettä siitä, että kaikki tällä foorumilla ovat sekaisin, on kuitenkin tosiasia, että esim. Sadomasokismi on sairausluokituksesta poistettu vasta 2011. (Kyllä, tarkistin vuosiluvun juuri.)

Siitä voikin sitten miettiä, mikä kaikki lasketaan sekaisin-kategoriaan vaikka ihan psyykkisissa ongelmissa. :)

Jään kyllä mielenkiinnolla seuraamaan tätä keskustelua.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: Headmaster_ - 11.02.2020, 16:58
Bdsm trauman käsittelyssä on ok jos samalla oma "aikuinen" toimii ja ottaa vastuun prosessissa. Traumalla tarkoitan tilaa jossa "aikuinen" ei toimi, ainoastaan "lapsi" on aktiivinen, vain tunteet näkyvät ei päämäärä johon aikuinen pyrkii  >>> siihen että olisimme kaikki onnellisia.

Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: Ellu - 11.02.2020, 18:49
Mun mielestä on aika jeesustelua väittää että suurinosa täällä ei olisi jotenkin sekaisin. Itse ainakin pidän tätä touhua sellaisena että harva terve ihminen tätä harrastaa tosissaan muunakin kun pikku piristyksenä. Kaikki Domit mitä itse oon ainakin kohdannu kärsii jonkinlaisista ongelmista puhumattakaan subeista.
Ei mielenterveysongelmat pitäisi olla mikään este seurahaulle täällä. Naurattaa ainakin noi domien ilmoitukset jossa etsitään subia jolla ei olisi ongelmia.

No nyt on kyllä sinulta aikamoinen yleistys. Et varmaan kuitenkaan läheskään kaikkia kinkyjä henkilökohtaisesti tunne. Kinkyistä, joita itse tunnen ja olen tavannut, pitäisin useimpia ihan tervejärkisinä ihmisinä. Myönnetään, että joillakin on jotain ongelmia, mutta niin on osalla mun vaniljakavereillakin yhtälailla. Toisille kinkyily voi olla tapa purkaa myös omaa ahdistusta ja niin kauan kun sitä tehdään turvallisesti ja vaikutukset ovat lähinnä positiivisia, se on ihan ok, mutta sitten on meitä, joille tämä on harrastus tai elämäntapa ilman, että taustalla on draumoja, mielenterveysongelmia tms. En voi tietysti täysin varmasti toisten puolesta puhua, mutta omalla kohdallani pidän itseäni oikeastaan hyvinkin tasapainoisena ihmisenä ja elämänhallintani on aina ollut hyvässä kunnossa. Satun vain olemaan hieman tavallista pervoutuneempi ja ehkäpä, koska olen tottunut ottamaan vastuuta ja olen suht kontrolloiva luonteeltani, saattaa olla sekin osittain syy, miksi nautin siitä, että saan heittää kontrollin ja vastuun itsestäni toiselle ja että joku toinen pitää huolen minusta. Ei kaikilla subeilla (eikä Domeillakaan) ole ongelmia.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: vila - 11.02.2020, 19:07
Minusta on ehkä aiheellista erottaa kaksi asiaa.

1. Akuutit mielenterveysongelmat ja koko elämää hallitsevat traumat

Nämä voivat tuhota minkä tahansa ihmissuhteen.

2. Tiedostetut ja käsitellyt traumat

Ihan normaaleja asioita. Kaikilla ihmisillä on historia, toisilla synkempi. Tämmöset voivat vaikuttaa elämään, mutta eivät hallitse koko elämää. Toisia haittaa, toisia ei. Oman kokemukseni mukaan suurin osa kinkyistä on nähnyt elämässään muutakin kuin nälkää, mutta eivät ole "sekaisin". Etenkin kun ikää alkaa olla yli 30+ niin ei tarvitse sinkoilla joka paikkaan.

Itse tykkään ritareista lommoisissa haarnikoista kun en itsekään ole viaton linnanneito.   
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: Marts - 11.02.2020, 20:11
Mun mielestä on aika jeesustelua väittää että suurinosa täällä ei olisi jotenkin sekaisin. Itse ainakin pidän tätä touhua sellaisena että harva terve ihminen tätä harrastaa tosissaan muunakin kun pikku piristyksenä. Kaikki Domit mitä itse oon ainakin kohdannu kärsii jonkinlaisista ongelmista puhumattakaan subeista.
Ei mielenterveysongelmat pitäisi olla mikään este seurahaulle täällä. Naurattaa ainakin noi domien ilmoitukset jossa etsitään subia jolla ei olisi ongelmia.
Naurattaa nämä teinien yleistykset, ehkä sitten joskus 20v päästä keskustellaan kuin aikuiset....

Surettaa henkilöt, joilla ei ole mitään rakentavaa annettavaa keskusteluun, vaan sen sijaan päätyvät itse toimimaan kritiikkänsä mukaisesti - tässä tapauksessa yleistämään ja lisäksi vielä ylentämään itsensä "aikuiseksi". Kokeile sitä keskustelua aukomisen sijaan, voi avautua ihan uusi maailma.

Olen tavannut mahtavia tyyppejä skenessä, eikä minua ole pelästyttänyt heidän traumansa tai mt-ongelmansa. Niitä todella vain vaikuttaa olevan suurimmalla osalla: milloin on bipo, dissosiaatiohäiriö, depressio, epävakaa persoonallisuus, ahdistuneis- ja/tai paniikkihäiriö.. Näitä nyt vain tuppaa olemaan. Bonuksena löytyy tapauksia jotka menevät neurologisten poikkeamien puolelle.

Mun näkemys? Enemmän skenessä tulee rikkinäisiä ja/tai palasista korjattuja ihmisiä vastaan kuin normiarjessa. Mulle tämä asia näyttäytyy näin omiin kokemuksiin peilaten. Onko kyseessä vain vahvistusharha? Voi olla, mutta epäilen.

Ei sillä sinänsä väliä, ihmiset saa olla mun silmissä just sitä niin kuin ovat.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: Lady Whip - 11.02.2020, 21:14
Taitaa olla kaikki alistuvia joille tämä ei ole mikään ongelma.
Mikäs siinä ollessa Dominoivan viedessä kun vastuu on jossain muualla kuin itsellä.

Olisi mielenkiintoista kuulla D-ihmisten mielipide.
Uskaltaako lähteä suhteeseen ihmisen kanssa joka esim syö lääkkeitä vaikeaan masennustilaan.
Miten subin masennus näkyy sessioissa.
Tunteeko D olevansa hyväksikäyttäjä vaikka sitä ei olisi.
Miten sessiot jos masennuslääkkeet ja itse masennus,  jos ne laimentavat reaktioita lievästä lähes katatoniseen tilaan.
Entä jälkihoito, onko D valmis antamaan jälkihoitoa niin paljon mitä masentunut sub tarvitsee. Tarve saattaa olla paljon enemmän kuin sellainen sub jolla ei diagnosoitua masennusta.

D:stä saattaa tulla subille elämän henkireikä johon takerrutaan kuin hukkuva ajopuuhun.
Onko D valmis tai halukas niin tiiviiseen suhteeseen.

Omalta kohdalta sanoisin, pysyvään pitkäaikaiseen suhteeseen tarvitsen samanvertaisen ihmisen. Omillaan olevan sekä psyykkisesti että fyysisesti.
Sitä tunnetta missä juuri tuo hyväksikäyttö tunne tulee päälle, se on aika sietämätön. Se tunne tulee kalvamaan välissä ja tekee suhteesta D:n silmin katsottuna holhoussuhteen.
Valtaa liikaa tilaa ajatuksissa. Varsinkin jos on vastuuntuntoinen huolehtija.

Herkkyys on ihana piirre. Sitä lajia saa olla vaikka kuinka paljon.
Hauraus, käsinkosketeltava särkymisen tunne ei ole hyvä.
Se vie sessioista spontaanisuuden. D:n pitää miettiä ja suunnitella enemmän ja tarkemmin mitä s kestää ja miten mahdollisesti reagoi.
Niin...


Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: lamie - 11.02.2020, 21:56
Käytän lääkkeitä psyykkiseen sairauteen, minulla on hoitosuhde psykiatrian polikliniikalla ja minulla on useampi psyykkinen diagnoosi. Väitän silti olevani ihan "täysjärkinen". Psyykkisesti hauras olen ollut usein, mutta olen myös vahva ja toimintakykyinen.

Minä olen käynyt läpi erittäin vaikeaa elämäntilannetta samalla kun olen tutustunut kinkyyn puoleeni. Psyykkinen haurauteni on aivan näkynyt monesti ja aiheuttanut ongelmia, mutta olen myös osanut puhua näistä ongelmista. Ongelmista on selvitty ja melko vähäisin vaurioin.

Psyykkinen hauraus (joka voi olla myös voimavara) voi aiheuttaa ongelmia tai sitten ei. Jokainen meistä on omanlaisensa. Hoitokontakti on hyvä olla olemassa jos on akuutti vaihe päällä ja toki jos on psyykkisesti sairas kumppanilta vaaditaan tarkkaavaista silmää. Toiset voimaantuvat kun pääsevät toteuttamaan itseään, toiset menevät vielä enemmän rikki.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: Lady Whip - 12.02.2020, 02:39
Käytän lääkkeitä psyykkiseen sairauteen, minulla on hoitosuhde psykiatrian polikliniikalla ja minulla on useampi psyykkinen diagnoosi. Väitän silti olevani ihan "täysjärkinen". Psyykkisesti hauras olen ollut usein, mutta olen myös vahva ja toimintakykyinen.


Sinut tavanneensa en ole huomannut psyykkistä haurautta.
Terve ja täysjärkinen olet kyllä. Sekä vahva ja toimintakykyinen. Mitä ilmeisemmin.

Itse ollut vuosia mielenterveysalalla tukihenkilönä. Ollut lähellä hyvin erilaisia psyykerakennelmia ja diagnooseja. Toisinaan sieltä vaikeammassa päästä.
Niidenkin kanssa jotka ovat täysjärkisiä työkykyisiä ilman mentaalitason ongelmaa, on ollut erilaisia ongelmatilanteita mitkä ei edes avoimella puhumisella ole selvinneet.
Extremelajit saattavat olla hyvä idea nuorempana.
Kun ikää tulee lisää, niitä ei jaksa enää. Eikä halua.

Se mistä ihminen muodostuu on kokonaisuuksien summa.
Eipä sitä oikeastaan voi etukäteen tietää kenen kanssa suhde onnistuu ja kenen kanssa ei.
Jo pelkästään menneisyyden haamut horjuttavat ihmisen tasapainoa ja tuovat varjon nykyisyyteen.

Silti sanoisin, jos vaistoaa ihmisessä niin suurta rikkinäisyyttä ja rikkimenemisen tunnetta. Aivan kuin pitenisi lasia kädessä joka saattaa pudota koska tahansa lattialle. Kun tulee tunne, että tuo henkilö ei osa puolustaa itseään vaan tarvitsee siihen jonkun toisen.
Kun tulee tunne ja tietoisuus käytöksen arvaamattomuudesta.
Silloin on parempi olla muodostamatta vakavampaa kinkysuhdetta.

D tarvitsee myös vastavuoroisuutta ja huolenpitoa. Jos omat voimavarat joutuu keskittämään subin elämänhallinnan sekä vahvuuden lisäämiseen, ei sellaiselta subilta välttämättä saa riittävästi tukea itselleen. Sitä ei edes halua pyytää. Suhde ei silloin ole tasapainossa.

Nämä ovat niin hienovaraisia asioita joista voi tehdä helposti vääriä tulkintoja.
Tapaus kerrallaan ja vaistoihinsa luottaen.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: pikkusisko - 12.02.2020, 07:14
Taitaa olla kaikki alistuvia joille tämä ei ole mikään ongelma.
Mikäs siinä ollessa Dominoivan viedessä kun vastuu on jossain muualla kuin itsellä.

- - -

D:stä saattaa tulla subille elämän henkireikä johon takerrutaan kuin hukkuva ajopuuhun.
Onko D valmis tai halukas niin tiiviiseen suhteeseen.

Omalta kohdalta sanoisin, pysyvään pitkäaikaiseen suhteeseen tarvitsen samanvertaisen ihmisen. Omillaan olevan sekä psyykkisesti että fyysisesti.
Sitä tunnetta missä juuri tuo hyväksikäyttö tunne tulee päälle, se on aika sietämätön. Se tunne tulee kalvamaan välissä ja tekee suhteesta D:n silmin katsottuna holhoussuhteen.
Valtaa liikaa tilaa ajatuksissa. Varsinkin jos on vastuuntuntoinen huolehtija.

En pysty allekirjoittamaan ajatusta, että intensiivisimmässäkään D/s-suhteessa kaikki vastuu olisi subilta riisuttu pois ja sysätty Dominoivan harteille. Kyllä sen minusta vastavuoroista täytyy olla.

Täytyy tunnustaa että pikkusen veri kiehahti näiden kommenttien kanssa. Masennus, vaikeakaan, ei tarkoita että muuttuisi ylläkuvatun kaltaiseksi riippakiveksi tai ylipäätään pelkäksi potilaaksi toiselle. Varmasti niinkin voi käydä, mutta voi käydä ilman masennustakin jos suhteen tasapaino on pielessä. Masentunutkin on ihminen, kaiken kipeän alla itsensä. Vaikka toimijuus onkin monin tavoin elämässä haastettu, ei ole ollenkaan mahdotonta pystyä ylläpitämään tasapainoisia ihmissuhteita, olla se "tervepäinen" ja vahva. Etteikö masentunut voisi yltää D/s-suhteessa samanvertaisuuteen, niin onpa minusta moukarilla muotoiltu ajatus.

Itse olen tälläkin hetkellä ahdistuksen ja masennuksen takia työkyvyttömässä kunnossa, mutta en koe sen enempää D/s-suhteideni kuin muidenkaan ihmissuhteideni siitä kärsineen. Totta kai se vaikuttaa asioihin, ja varsinkin minun todella täytyy kantaa vastuuni tässä. Mitä näihin tekijöihin tulee, D:llä ei mitenkään voi olla yhtä perusteellista tietämystä siitä mitä täytyy ottaa huomioon kuin minulla itselläni. Nämä asiat ovat olleet osa elämääni sen verran kauan, että olen oppinut todella tietoiseksi siitä mitkä asiat ovat minun sairauttani, mitkä puolestaan suhteessa käsiteltäviä asioita (esimerkiksi vaikka normaalit dropit vs. muu synkkyyteen sukeltaminen). Siinä vaiheessa kun se raja tulee eteen, siirryn hakemaan kaipaamaani apua muualta: terveydenhuollosta, kirjoittamalla itseäni auki tai tukeutumalla ystäviin. Kerron kyllä kumppaneilleni avoimesti että on vaikeaa ja voin asiasta heidän kanssaan sopivassa tilanteessa keskustella, mutta en missään tapauksessa halua kohtuuttomasti kuormittaa heitä pahalla olollani. Sessioissa puolestaan nämä asiat eivät minulla näy, muuten kuin ehkä tavallistakin intensiivisempänä heittäytymisenä tilanteeseen. Ei toisen kaulaan tai pallona jalkaan.

Että kyllä näiden kanssa vain oikeasti oppii ennen pitkää elämään.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: Headmaster_ - 12.02.2020, 07:35
Käytän lääkkeitä psyykkiseen sairauteen, minulla on hoitosuhde psykiatrian polikliniikalla ja minulla on useampi psyykkinen diagnoosi. Väitän silti olevani ihan "täysjärkinen". Psyykkisesti hauras olen ollut usein, mutta olen myös vahva ja toimintakykyinen.

Olet käsitellyt nuo kertomasi asiat, niistä on tullut tosiasioita elämänkertaasi, vahva aikuisesi pystyy ne hoitamaan. Menestystarina toipumisesta ! Täysjärkinen tarkoittaa minulle että henkilöllä on vahva toimiva aikuinen, hänen sisäinen lapsi on ehkä hauras mutta vahva aikuinen auttaa ja ymmärtää. Näillä termeillä aikuinen - lapsi - vanhempi tarkoitan transaktioanalyysin termejä, Eric Bernen kehittämä versio psykoanalyysista, helposti ymmärrettävä, liikaa yksinkertaistava, jotkut pitävät huuhaana, itse olen havainnut sen toimivaksi silloin tällöin. Ensi kertaa kuultuna teoria vaikuttaa skitsofreeniselta mutta ei se sitä ole, kyse on minätiloista ei eri persoonallisuuksista.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: raato - 12.02.2020, 08:20
Tämä on tosi mielenkiintoinen aihe ja tärkeää, että tästä keskustellaan. Keskustelussa on ollut useita hyviä pointteja sen puolesta, että psyykkisesti hauras (mihin itse kyllä samaistun) ei tarkoita välttämättä samaa kuin riippakivi ja täysin rajaton ihminen, joka ei osaa lainkaan kantaa omaa vastuutaan. Nämä allekirjoitan täysin. Vaatii paljon kykyä kantaa vastuuta myös omasta sairaudestaan ja olla itse vastuussa siitä, että tarvittava informaatio kulkee. Ja se turvasana ei ainakaan meillä ole turhaan käytössä. Sitä myös subina käytän ja se on minun vastuullani käyttää sitä.

 Meillähän myös Master on psyykkisesti sairas, mutta koska olemme rakkaussuhteessa niin tunnemme toisemme ja traumamme hyvin. Olemme myös oppineet, missä kulkee raja toisen tukemisen ja toisen hoitamisen välillä. Hoitosuhdetta harva jaksaa kenenkään kanssa ja ainakaan itse en ihmissuhteiltani sitä kaipaakaan vaan tasavertaisuutta. Vastuu minusta on itselläni sekä toissijaisesti hoitotahoillani, joille kannan ne tunnekuormani syvimmät syöverit ja jotka koppaavat minut, kun tilanne vaatii (joskus läheisiä toki tarvitaan esimerkiksi akuutissa kriisissä kuljettamaan se vastuu hoitaville, minne se kuuluu). Toki saatan kaivata arjessani toisinaan mielialoihini halauksia tai saada itkeä jonkun sylissä, mutta en silloin kaipaa terapeuttia vaan omassa tapauksessani läheisen ihmisen lohdutusta - kuten kuka tahansa kaipaa joskus tukea, kun on paha olla.

Mitä taas niihin traumoihin tulee niin uskallan olla sitä mieltä, ettei kaikkien traumojen tarvitse olla käsitelty ennen BDSM-touhuja. Tuossa oli puhetta toimivasta aikuisesta osasta niin tämä on se juttu. Toimivassa aikuisessa osassa ihminen osaa kannatella itsensä vaikka muut osat itseä hauraita olisivatkin. Itselläni tämä rakenteellisen dissosiaatioteorian lohkoutumisen malli persoonassani on hyvin pitkälle kehittynyt, mutta aikuisten osieni ollessa paikalla ei ole ongelmallista harrastaa leikkituokioita turvallisen ihmisen kanssa, joka osaa huomioida traumataustan ja on halukas minut kokonaisvaltaisesti ihmisenä tuntemaan. Toki tässä jää suuri vastuu myös itselleni tietää omat rajani, että mitkä traumateemat ovat liian haastavia mennä lähelle, mitkä toimivat jonkinlaisena altistuksena kohtuun rajoissa ja mitkä taas on käsitelty ja täysin ns. tunnevakaata aluetta. Täytyy myös osata viestiä Dn kanssa session aikanakin. Mä väitän, että tämä yhdistelmä ei ole mahdoton, jos kummatkin haluavat panostaa toisen tuntemiseen ja ymmärtämiseen ja järki on mukana. Pintapuoliset sessiosuhteet tuskin ainakaan itseltäni edes onnistuisivat traumojeni vuoksi.

Lisään vielä, että meidän tilanteessa tosiaan myös Masterilla on haasteensa. Vaatii siis häneltä aika lujaa oireenhallintaa ja keskittymistä lukea tilannetta ja kannatella itseään sessiossa samalla, kun lukee subia. Myös Master voi kaivata aftercarea ja hoivaa session jälkeen. Masterin täytyy myös osata tarvittaessa viheltää peli poikki siinä missä subinkin. Jos ei itse kykene keskittymään ja mielialat vaikka meinaavat laukalle mennä niin paras lopettaa. Master vaan sanoo sen silloin "eiköhän tämä ollut tässä, otetaas sessiopanta pois" ja tilanne keskustellaan läpi. Eli siis kaikki me sekaisin olevat emme ole subeja. Vastuu on joka tapauksessa valtava ja asettaa erityisiä haasteita sessiolle. Toiset tähän ovat valmiita ja toiset eivät ole. Kumpikin on ok, kunhan tietää, kumpaa ryhmää edustaa. Ja myös se on täysin ymmärrettävää, jos tätä ns. ylimääräistä kuormaa ei omaan sessioonsa halua. Silloin etsii sellaista seuraa, ettei erityisiä haasteita ole.

Ja mitä tulee siihen, ovatko kaikki kinkyt sekaisin niin tuskin.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: balthazar - 12.02.2020, 09:15
Kaikista suomalaisista noin kolmanneksella on jossakin elämänsä vaiheessa mielenterveyden häiriö tai suoranainen sairaus, joka vaatii jonkinlaista hoitoa. Käytän karkeaa jaottelua lainattujen prosenttien sijasta siksi, että todellista tilannetta tuskin kukaan tietää. Eivät kaikki hoitoa tarvitsevat välttämättä hakeudu hoitoon, vaan voivat hoitaa itse itseään lukuisin eri keinoin, joista bdsm:n kirjo lienee kuitenkin melko pieni osa. Joillekin "psykiatrinen hoito" voi tarkoittaa yhtä hyvin nukuttua yötä psykiatrisella osastolla ilman, että potilasta kirjataan edes osastolle sisälle, jolloin tilastoissakaan ei näy että potilas olisi saanut päivystyskäyntiä intensiivisempää hoitoa.

Haen tällä takaa sitä, että en usko bdsm:n piirissä olevan sen enempää tai vähempää mielenterveysongelmaisia kuin muissakaan väestöryhmissä, sen sijaan uskon että se on näkyvämpää. Tai ainakaan en ole itse kokenut että mielenterveysongelmista puhuttaisiin yhtä avoimesti muissa yhteisöissä, kuin pervojen keskuudessa. On hyvä että asiasta puhutaan, vieläpä suoraan ja niiden oikeilla nimillä. Mitä enemmän ymmärretään siitä, ettei mielenterveysongelmainen ole "heikko" tai "hauras", sitä parempi. Jostain ihmeen syystä kun se tahtoo mennä niin, että jos joku murtaa jalkansa niin ei se päällimmäinen ajatus kanssaihmisillä ole että "no olipas sen jalka heikko". Samalla tavalla myös mieli kestää määränsä verran ja on paitsi yksilöllistä, myös subjektiivista että mikä on kenellekin liikaa. Tiedän, että moni "ottaisi vaan itseään niskasta kiinni" tai "menisi vaan lenkille" -tyypeistä murtuisi huomattavasti vähemmästä, kuin ne ihmiset joita he itse arvostelevat ymmärtämättä itse ongelmasta tuon taivaallista. Huomioitavaa on sekin, että ne joiden mieli murtuu enemmän tai vähemmän, voivat myös vahvistua kokemastaan, ei täysin eri tavalla kuin se murtunut luu joka luutuu vahvemmaksi siitä kohdasta joka antoi periksi.

Mitä tulee hyväksikäyttöön, ajattelisin että sitä on aina tapahtunut, tapahtuu parhaillaan ja tulee tapahtumaan myös jatkossa. Näin siksi, että on niitä jotka haluavat hyväksikäyttöä, ja niitä jotka eivät osaa toimia muuten kuin käyttämällä ihmisiä hyväksi. Se on, minun mielestäni, ruma totuus mutta totuus silti. Mitä tulee hyväksikäyttöön bdsm-piireissä, ajattelen sen olevan jopa harvinaisempaa kuin "tuolla ulkona". Yhtäkaikki sitä tapahtuu, haavoittuvimmillaan on se uusi ihminen joka on vasta löytänyt pervoutensa ja tihkuu intoa tehdä ja kokea kaikkea uutta. Jolla ei vielä ole käsitystä omista rajoistaan, vain pohjaton tahtotila olla paras itsensä aihepiirin tiimoilta. Tällaiseen ihmiseen on karismaattisen ihmisen helppo vaikuttaa. Ehkä bdsm:n parissa puuhastelevien keskuudessa esiintulevat hyväksikäyttötapaukset luovat mielikuvan ilmiön yleisyydestä siksi, että esiin tulevat tapaukset voivat olla hyvin raakoja ja julmia. Tai ehkä vain siksi, ettemme aidosti tiedä kuinka yleistä kaikenlainen hyväksikäyttö "normaalien" joukossa on, kun taas bdsm-harrastajien pienissä piireissä vähintään puskaradion kautta kuulee kyllä kaikenlaista, jos sellainen kiinnostaa.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: lamie - 12.02.2020, 13:08
Oma esimerkkini todistaa sen että psyykkinen hauraus ei näy päällepäin. Väitän että hyvin harva minut hyvinkään tunteva tietää miten hauras olen pahimmillaan. Itse olen tosiaan oppinut elämään sairauteni kanssa ja minä vertaan tätä syöpään tai verenpainetautiin tai mihin vaan muuhun sairauteen. Minulla on hyviä jaksoja jolloin oireet ovat hyvin hallinnassa ja jaksoja jolloin oireilen vahvasti.

Pointtini on se että aina ei näe eikä huomaa toisen haurautta ennen kuin on liian myöhäistä. Elin itse joskus vuosia sitten erittäin vastutonta vaniljaista seksuaalista vaihetta jolloin sain todella paljon kolhuja. Onneksi ei tapahtunut mitään vakavaa ja päädyin lopulta vuosia kestäneeseen parisuhteeseen jonka aikana silloinen sairauteni parani.

Olen tavannut ihmisiä, sekä psyykkisesti sairaita että "terveitä", jotka ovat pahoin traumatisoituneet seuranhaussa. Kuten täälläkin usein kirjoitetaan seuranhaku ei ole parhaimmillaankaan mitenkään helppoa. Jos päätyy niin pitkälle että löytää seuraa, ja jopa kinkit sopivat yhteen, voi olla että sietää (piiloittaa haurautensa) enemmän kun oikeasti olisi viisasta vain koska tuntuu että on parempi että on edes joku kun ei kukaan. Toisaalta on ihmisiä jotka ovat valmiit hyväksikäyttämään toisen haurautta ihan tarkoituksella.

En usko että bdsm hajoittaa ihmisiä pahemmin kuin vaniljamaailma. Hyväksikäyttäjiä on joka paikassa. Vastuullinen suhde bdsm maailmassa sisältää avointa keskustelua ja kunhan löytää hyvän puheyhteyden kumppaniinsa uskon että hauraskin ihminen pystyy nauttimaan ja parhaimmillaan voimaantumaan kun pääsee toteuttamaan itseensä. Ikävä kyllä kolikon kääntöpuoli on olemassa. Ajattelen että on tilanne mikä hyvänsä on hyvä kuunnella vaistojaan ja toimia sen pohjalta. Avoin kommunikaatio sen rinnalle niin päästään jo melko pitkälle!
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: Irwikissa - 12.02.2020, 15:13
 Itse arvostan ja kunnioitan ihmistä joka on tilanteestaan rehellinen seuranhaussa. Kun ihmisellä on mt-taustaa josta sanoittaa avoimesti, pystyy ilmoitusta lukeva arvioimaan onko hänellä riittävästi kiinnostusta, kapasiteettia tms vastaamaan ilmoitukseen, kohtaavatko odotukset ja realiteetit riittävän hyvin

Itselle tietyt mt-ongelmat ovat punainen vaate, enkä halua lähteä edes ottamaan selvää tietyssä tilanteessa mitä tulisi tapahtumaan. Tällöin on reilua kummallekin osapuolelle kun tilanne on selvillä jo alkumetreillä.

Mitä taas haurauteen tulee, sanomattakin on selvää että ihminen voi olla hauras ilman mitään diagnoosia, eikä diagnoosi välttämättä tee ihmisestä vielä haurasta.
On todella vaikeaa, sanoisinko toisinaan lähes mahdotonta lähteä arvioimaan kenelle bdsm voisi tehdä jopa hallaa, milloin olisi hyvä pitää välimatkaa. Asianosainen itse ja/tai mahdollinen hoitava taho arvioivat tällaisia tilanteita, eivät täysin ulkopuoliset
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: Kinkykundi - 12.02.2020, 19:19
Aihehan on sinänsä mielenkiintoinen, kun suurin osa ihmisistä ketkä pääsevät "vapaasti toteuttamaan itseään" tuovat helposti liioitellen itseään esille. Toisaalta myös se seuranhaussa liioittelu, missä kaikkien ominaisuuksien on oltava jotenkin ylilyöviä - kun kaikki muutkin näin tekevät - aiheuttavat helposti sen, että asiat lähtevät hieman lennolle. Oikeastaan sama tapahtuu lähes kaiken kanssa, ja vaikka BDSMLR:stä sisältöä katsoessaan ei voi kuin ihmetellä mitä jengin päässä.oikein liikkuu - mutta ajatus siitä, että se jengi olisi normielämässä sellaista on ehkä kaukaa haettu.

Mun mielestä on aika jeesustelua väittää että suurinosa täällä ei olisi jotenkin sekaisin. Itse ainakin pidän tätä touhua sellaisena että harva terve ihminen tätä harrastaa tosissaan muunakin kun pikku piristyksenä. Kaikki Domit mitä itse oon ainakin kohdannu kärsii jonkinlaisista ongelmista puhumattakaan subeista.
Ei mielenterveysongelmat pitäisi olla mikään este seurahaulle täällä. Naurattaa ainakin noi domien ilmoitukset jossa etsitään subia jolla ei olisi ongelmia.

Monille se on toki näin. Moni vaikuttaisi uhriutumisen perusteella kärsivän jonkinasteisesta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ja vuosikymmen sitten kuumana puheenaiheena oli muistaakseni psyko/sosiopaatit toteuttamassa itseään D:n roolissa - osin toki joidenkin skenessä sattuneiden ikävien tapausten vuoksi. Ei näitä toki kaikilla ole, mutta jos olet noin ikäistäsi seuraa hakenut, niin monella näistä on vielä oma identiteetti hakusessa, mikä toki on myös monella itsensä vähän vanhemmallakin iällä itsensä löytäneellä.

Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: Pawbaby - 12.02.2020, 22:03
Itse juuri poistin seuranhakuilmoitukseni todetessani että suhteessa todennäköisesti tekisin kumppanilleni vahingossa pahan olon ja ottaisin enemmän kuin antaisin. Useampi diagnoosi on taskussa, syön yli kymmenen pilleriä psyykenlääkkeitä päivässä ja elän/asun melko korkean tason tuella(oma kämppä, ohjaaja käy kerran viikossa ja toisena päivänä on omaohjaajakeskustelu, päivittäin syön läheisessä paikassa jossa myös käyn kuntouttavissa ryhmissä). Mielialani oli ollut varsin vakaa ja olin innokas kokeilemaan miltä tuntuisi olla jonkun kanssa, ihan vaikka vain Disneyleffaa katsellen. Olin innokas kokemaan sen mitä niin monet kehuvat netissä, että Caregiverin kanssa pikkuistelu on moninkertaisesti hauskempaa. Luulin että voisin ryhtyä suhteeseen, mutta sitten aloin oikeasti pohtia mitä siitä tulisi. Aloin miettimään että saattaisin olla liian usein alamaissa ja väsynyt jne ja tekisin kumppanillekin sitä kautta pahan mielen. Pelkään myös että saattaisin ahdistaa kumppania puhumalla vahingossa ongelmistani, niistä pitäisi puhua ilmeisesti lähinnä hoitotaholle. Pelkään että kumppani esim. masentuisi minun tilanteeni takia. Lisäksi pohdin että osaisinko edes kunnolla heittäytyä leikkiin toisen kanssa, en ole koskaan kokeillut ja aspergerpiirteet plus ujous vaikeuttavat sosiaalista kanssakäymistä entisestään. Minulla ei ole ollut oikeaa hyvää kaveria noin 15 vuoteen. Minulla ei ole aavistustakaan miten olla aikuisena aikuisten kanssa. Ei sillä että olisin ollut erityisen hyvä lapsenakaan ikäisteni seurassa... Taitoja pitäisi harjoitella, mutta kun siinä samalla saattaa ”satuttaa” vahingossa toista joten enpä taida ottaa riskiä  :-\
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: vila - 12.02.2020, 23:13
Pawbaby: Sinä et ole millään tavoin vastuussa muiden ihmisten masennuksesta. Et voi aiheuttaa toiselle ihmiselle kliinistä masennusta puhumalla ikävistä asioista. Masennuksen juuret ovat paljon syvemmällä eikä se ole sairaus joka yhtäkkiä vain ilmestyy - vaan altistavia tekijöitä kertyy vuosien mittaan kunnes mitta on täysi. Ihmisellä on oikeus puhua ongelmistaan läheisille - se on eri asia kuin pitää kaveria terapeuttina. Ongelma syntyy siinä, että vaikeista ongelmista kärsivät ihmiset eivät aina pysty ottamaan vastaan toisen ongelmia. Mutta se on normaalia kaikissa ihmissuhteissa.

En jaksa uskoa, että kovin moni muodostaa ihmissuhteita diagnoosit kärjessä - vaan sen perusteella miltä toisen seurassa tuntuu. Toiset ovat herkempiä toisille jutuille kuin toiset. Esimerkiksi itse kiinnitän tahtomattanikin paljon huomiota non-verbaaliseen viestintään, etenkin mikroilmeisiin. Sen vuoksi ystävystyn netissä tosi hitaasti, mutta IRL ystävyyssuhteet voivat syttyä tosi nopeasti.

Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: MissAlex - 13.02.2020, 09:50
Masennus, vaikeakaan, ei tarkoita että muuttuisi ylläkuvatun kaltaiseksi riippakiveksi tai ylipäätään pelkäksi potilaaksi toiselle. Varmasti niinkin voi käydä, mutta voi käydä ilman masennustakin jos suhteen tasapaino on pielessä. Masentunutkin on ihminen, kaiken kipeän alla itsensä. Vaikka toimijuus onkin monin tavoin elämässä haastettu, ei ole ollenkaan mahdotonta pystyä ylläpitämään tasapainoisia ihmissuhteita, olla se "tervepäinen" ja vahva.

Juurikin näin. Kyllä, mä olen mt-kuntoutuja ja mulla on useampi diagnoosi. Kyllä, mä käyn terapiassa viikottain mt-ongelmien vuoksi. Kyllä, mä syön lääkkeitä mt-ongelmiin.

MUTTA:
Mä en ole yhtä kuin mun diagnoosit. Mä en ole yhtä kuin mun oireet. Mä en ole ainoastaan mt-ongelmainen. Mä olen paljon muutakin kuin mt-ongelmainen (mm. julkikinky, vasta valmistunut artesaani ja täti aivan valloittavalle lapselle). Mä olen ihminen niiden kaikkien diagnoosien takana.

Mulle on sattunut menneisyydessä traumaattisia asioita. Mä olen tehnyt huonoja valintojani elämässäni. Ja kyllä, ne näkyvät edelleenkin mun elämässä valitettavasti. On hetkiä ja tilanteita, joilloin mä olen hauras, rikkinäinen ja kaipaan tukea mun lähipiiriltä. Ja on hetkiä ja tilanteita kun pärjään äärimmäisen hyvin, olen vahva, itsenäinen ja toimintakykyinen.

Tottakai se vaikuttaa seuranhakuun ja suhteisiin, että mulla on mielenterveysongelmia, mutta niin vaikuttaa moni muukin asia. Tiedän, että mun kanssa läheisessä suhteessa oleminen voi olla ajoittain raskasta ja haastavaa, mutta vain ajoittain. Mä en ole valinnut mun mielenterveysongelmia, mutta mä olen valinnut tehdä töitä kuntoutumiseni eteen. Mä en tarvitse elämääni huoltajaa, mä en tarvitse elämääni ”terapeuttia”. Mä haluan elämääni ihmisiä, jotka on sitoutuneita muhun niidenkin hetkien aikana kun mä en ole vahva ja voin luvata sen, että mäkin olen täällä toista varten kun hän sitä tarvitsee.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: notreallyhere - 13.02.2020, 11:51
Ei BDSM ole niin erityinen asia etteikö sitä voisi mielenterveyden ongelmista kärsivä (=valtaosa suomalaisista jossain vaiheessa) harrastaa. Ja on eri asia onko hoitamattomia mielenterveysongelmia tai traumoja, vai hoidettuja/hoidossa olevia sellaisia. Se että on diagnoosi, lääkitystä ja hoitosuhde tms ei tarkoita etteikö olisi elämä balanssissa - sehän voi tarkoittaa nimenomaan sitä.

Mikä on mielestäni tärkeää on että kertoo oman tilanteensa realistisesti. Joku haluaa ja jaksaa mielenterveysongelmaista kumppania, joku taas ei. Yllätyksenä tämä ei saa tulla.

Ihmiset ovat kuitenkin aina arvaamattomia. Arvaamattomimmat ikävät yllätykset on minulle ihmissuhteissa tarjoiltu ehdottomasti ihmisten toimesta joilla ”kaikki hyvin”. Esimerkiksi se että elämässä on ollut kriisejä tai on käynyt terapian voi kertoa myös siitä, että on omaksunut toimintamalleja, joilla vaikeissa tilanteissa pärjää. Joku, jolla tämä puoli on täysin harjoittelematta ja ehkä kun ei ole tarvinnut, on jäänyt itsetuntemuksenkin kartuttaminen puolitiehen, voi olla paljon arvaamattomampi.

Itse olen kertonut avoimesti että minulla on vaikea elämänvaihe - ovat tietäneet mitä saavat. Itselläni raja menee siinä että hoidossa olevat mt-ongelmat eivät haittaa jos ihminen muuten toiminnallinen (töissä jne), kumppanina ja leikkikaverina siis.

Vastauksena alkuperäiseen kysymykseen: mielestäni ollaan aina riskikkäillä alueilla, jos suhteessa toisen vastuu on suurempi kuin toisen. Kahden aikuisen suhteessa vastuu on faktisesti aina 50/50.

Ja kyllä, hyväksikäytön ja pahentamisen mahdollisuus on aina, kun vaikeassa elämänvaiheessa/herkässä mielentilassa oleva ihminen hakee seuraa. Mutta myös niissä elämänvaiheissa KAIPAA seuraa ja seksiä. Joten, ihmissuhteet ovat aina riskejä. :)
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: Lunttu - 13.02.2020, 12:40
Masennus, vaikeakaan, ei tarkoita että muuttuisi ylläkuvatun kaltaiseksi riippakiveksi tai ylipäätään pelkäksi potilaaksi toiselle. Varmasti niinkin voi käydä, mutta voi käydä ilman masennustakin jos suhteen tasapaino on pielessä. Masentunutkin on ihminen, kaiken kipeän alla itsensä. Vaikka toimijuus onkin monin tavoin elämässä haastettu, ei ole ollenkaan mahdotonta pystyä ylläpitämään tasapainoisia ihmissuhteita, olla se "tervepäinen" ja vahva.

Juurikin näin. Kyllä, mä olen mt-kuntoutuja ja mulla on useampi diagnoosi. Kyllä, mä käyn terapiassa viikottain mt-ongelmien vuoksi. Kyllä, mä syön lääkkeitä mt-ongelmiin.

MUTTA:
Mä en ole yhtä kuin mun diagnoosit. Mä en ole yhtä kuin mun oireet. Mä en ole ainoastaan mt-ongelmainen. Mä olen paljon muutakin kuin mt-ongelmainen (mm. julkikinky, vasta valmistunut artesaani ja täti aivan valloittavalle lapselle). Mä olen ihminen niiden kaikkien diagnoosien takana.

Mulle on sattunut menneisyydessä traumaattisia asioita. Mä olen tehnyt huonoja valintojani elämässäni. Ja kyllä, ne näkyvät edelleenkin mun elämässä valitettavasti. On hetkiä ja tilanteita, joilloin mä olen hauras, rikkinäinen ja kaipaan tukea mun lähipiiriltä. Ja on hetkiä ja tilanteita kun pärjään äärimmäisen hyvin, olen vahva, itsenäinen ja toimintakykyinen.

Tottakai se vaikuttaa seuranhakuun ja suhteisiin, että mulla on mielenterveysongelmia, mutta niin vaikuttaa moni muukin asia. Tiedän, että mun kanssa läheisessä suhteessa oleminen voi olla ajoittain raskasta ja haastavaa, mutta vain ajoittain. Mä en ole valinnut mun mielenterveysongelmia, mutta mä olen valinnut tehdä töitä kuntoutumiseni eteen. Mä en tarvitse elämääni huoltajaa, mä en tarvitse elämääni ”terapeuttia”. Mä haluan elämääni ihmisiä, jotka on sitoutuneita muhun niidenkin hetkien aikana kun mä en ole vahva ja voin luvata sen, että mäkin olen täällä toista varten kun hän sitä tarvitsee.

Juuri näin! Lisäisin myös sen, että ongelmiini diagnoosin saaneena, niitä terapiassa ja lääkkein hoitavana voi mulla, rehellisesti mielenterveysongelmaisella, olla paljon paremmalla tolalla asiat kuin jollakin näennäisen "terveellä" joka ei vain ole diagnoosia ja apua ongelmiinsa hakenut tai saanut. Se ettei ole diagnoosia jostain ei välttis tarkoita että olisi terve™ tai henkisesti paremmin voiva kuin joku mielenterveysongelmainen.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: sitruuna - 13.02.2020, 13:01
Itse ainakin pidän tätä touhua sellaisena että harva terve ihminen tätä harrastaa tosissaan muunakin kun pikku piristyksenä.

Miksi ajattelet näin? Ihan aidosti kiinnostaisi tietää. Ihmetyttää, että miksi näistä hommista tykkäämiselle pitäisi olla joku erityinen mielenterveyteen pohjautuva syy. Vähän ehkä kärjistetysti piiskan saaminen tuntuu mun mielestä hyvältä siinä missä vaikka mieleisen musiikin kuuntelukin tai vaikka kahvin juominen teen sijaan. Loppujen lopuksi kyse on vaan puhtaista mieltymyksistä, siinä se. Mun mielenterveys voi oikein hyvin ja mun mielestä yhteisymmärryksessä olevien osapuolten välisessä BDSM:n harrastamisessa ei ole mitään vinoutunutta, väärää tai epänormaalia.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: Susi - 13.02.2020, 16:16
Sekopää-Susi-Sekopää täällä terve, epävakaa persoonallisuus vaativilla piirteillä ja parinkymmenenvuoden masennushistorialla. Persoonallisuuteni kanssa pärjään (vaikka kaikki muut välttämättä eivät), masennus tulee ja menee, välillä syön lääkkeitä siihen ja hyvillä jaksoilla en. Masennuksesta en usko koskaan täysin parantuvani, sillä uskon vakaasti että semmonen ihminen joka ei tässä maalimassa masennu on sairas, en mie. Enemmän tai vähemmän kinky olen ollut aina, tosin alistuvan puolen löysin itsestäni vasta +25v jälkeen, sitä ennen olin puhtaasti D. Mulla ei ole koskaan ollut masentunutta subia, psyykkisesti hauraita kyllä, ja myönnän että nuorena likkana se jälkihoito jäi siihen kohtaamisen jälkeiseen tuntiin, enkä sen jälkeen vaivannut päätäni toisen tuntemuksilla. Onneksi ihminen kasvaa ja oppii, ehkä jopa eniten virheistään.

Olen rakkaussuhteessa alistuvan hedonistin kanssa, eikä masennukseni vaikuta kinky-suhteeseemme juuri lainkaan. Paitsi siten että kun häviän Alfapetissä, menen mieluummin vessan lattialle itkemään kuin ruoskin turhautumiseni subiini.
Aikaisemmin en ole pystynyt alistumaan samalle henkilölle jota toisinaan ruoskin, mutta tässä nykyisessä rakkaussuhteessa olemme kokeilleet sitäkin, hyvin varovasti tosin. Sillä elämästäni puuttuu tällä haavaa se henkilö jonka kanssa voisin toteuttaa alistuvaa itseäni ns. täysin.
Josta päästäänkin kätevästi otsikon mukaiseen aiheeseen; seuranhakuun.

Toivun juuri vaikeammasta masennusjaksosta, ja olen huomannut uuden varovaisuuden seuranhaussani. En ole edes uskaltanut haaveilla laittavani seuranhakuilmoa jossa hankala sub-nainen etsii truumasteria, koska jotenkin sieluni silmin näen kuinka siinä sitten rysähtää paska tuulettimeen täysillä... Osin varovaisuus epäilemättä johtuu karttuneesta iästä ja vaatimuksista, enää ei riitäkään se tukistus ja kevyt läpsiminen, vaan haluan Topiltani kokonaisvaltaisempaa haltuun ottamista. Haluan molemminpuolista luottamusta, rehellisyyttä ja halua oppia tuntemaan toisen pää ja roppa aivan kokonaan. Pitäs löytyä se prkeleen ykssarvinen, stana. Turhautuuhan siinä vahvempikin mieli kun sielu huutaa tarvetta jonka kanssa todellinen maailma ei suostukaan kohtaamaan.

Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: Marika - 14.02.2020, 06:59
Niin, psyykkinen hauraus ja mt-ongelmahan ei ole välttämättä aina molemmat läsnä. Täysin mielenterveydeltään terve voi yhtä lailla olla hauras ja särkyä helposti. Samoin kuin mt-ongelmainen voi olla hyvinkin vahva ja kestää paljonkin enemmän kuin ns. terve.

Sinänsä ymmärrän hyvin huolen mt-ongelmaisten BDSM harrastuksesta , mutta tässäkin tulisi muistaa, että mt-ongelmia on valtava kirjo eikä niistä välttämättä monikaan resonoi BDSM:n kanssa negatiivisesti. Vaikkakin, sanottakoon, että akuutti mt-ongelma mielestäni on este, mutta se taas on este kovin moneen muuhunkin asiaan, BDSM vain yksi niistä, eikä mitenkään korostetusti juuri se.

Sitten on tiettyjä mt-ongelmia jotka voivat hyvinkin muodostaa esteen. Kuten rakenteellinen dissosisiatiivinen identtiteetti häiriö, ja tämäkin mielestäni vain silloin, kun henkilö ei ole kosketuksissa itsensä kanssa, vaan persoonat ovat niin eriytyneitä ettei keskusteluyhteyttä ole ja persoonan tullessa paikalla vaikkapa kesken sidontasession ja piiskauksen, voi kokemus ollakin tälle tietylle persoonalle hyvinkin traumatisoiva ja rikkova. Mutta jos keskusteluyhteys on ja henkilöllä on hyvä työkalupakki ja ymmärrys siitä mitkä asiat häntä itseään triggeröi, ei se silloin sekään muodosta estettä.

Sanomattakin selvää, että akuuteista mt-ongelmista tulee puhua ja kertoa kumppanilleen. Niitähän ei voi ottaa huomioon, ellei niistä tiedä. Sitten on olemassa mt-häiriöitä jotka on selätetty, diagnoosit saattaa olla taskussa mutta henkilö on sinut niiden kanssa, ja osaa toimia eikä ne vaikuta tähän hetkeen enää mitenkään. Niin nämä asiat minusta voi tuoda julki kun on siihen itse valmis. Kaikkea ei tarvitse eikä pidä kertoa heti. Ja todellakin , tilanteessa jossa ne eivät vaikuta mitenkään henkilön elämään tai kokemuksiin.

Mutta väitteeseen, että tässä skenessä olisi enemmän mt- ongelmaisia kuin muualla, väitän ettei se pidä paikkaansa. Tässä skenessä niistä vain puhutaan suoremmin, vapaammin ja luottavaisemmin. Ne eivät ole tabu, mitä ne taas monessa muussa yhteydessä vieläkin ovat, vaikka olemmekin 2020 luvulla. Uskon että se on ainoa syy, miksi näissä piireissä olisi ensikatsomalta enemmän mt-ongelmaisia kuin muualla.


Oli sitten mt-ongelmaa tahi ei, kukin eläköön tavallaan ja miten haluaa, kunhan se ei oikeasti ole pahaksi kenellekkään. Melkeinpä kaikki mt-ongelmaiset ovat hyvin itse perillä tilanteestaan ja osaavat niistä tarvittaessa puhua. Jos sitten tulee vastaan henkilö. joka on epätasapainoinen, ongelmainen mutta ei itse sitä tiedosta, tulisi jokaisen itseään kunnioittavan ihmisen koittaa ohjata häntä avun piiriin ja pidättäytyä BDSM leikeistä henkilön kanssa. Tämä nyt on varmasti kaikille sanomattakin selvää =)

Hauskaa ja mukavaa ystävänpäivää kaikille =)
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: IKRM - 14.02.2020, 14:09
Mutta uskallanpa väittää niinkin, että monen pitkäaikaisista mielenterveysongelmista kärsivän itsetuntemus on keskimääräistä korkeammalla tasolla,

Faktat ei puolla tuota väitettä.

Jos itsetuntemus olis korkeammalla tasolla, tuskinpa mitään mielenterveysongelmia olis päässyt syntymään alun perinkään, tai jos niitä olis päässyt syntymään, niistä olis jo tervehdytty.

Sen sijaan väite, että ihmisellä joka on kärsinyt mielenterveysongelmista, ja parantunut niistä, voi olla itsetuntemus keskimääräistä korkeammalla tasolla, saattaa olla validi.

IKRM
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: Ninth - 14.02.2020, 14:30
Mutta uskallanpa väittää niinkin, että monen pitkäaikaisista mielenterveysongelmista kärsivän itsetuntemus on keskimääräistä korkeammalla tasolla,

Faktat ei puolla tuota väitettä.

Jos itsetuntemus olis korkeammalla tasolla, tuskinpa mitään mielenterveysongelmia olis päässyt syntymään alun perinkään, tai jos niitä olis päässyt syntymään, niistä olis jo tervehdytty.

Mitkä faktat? Tiedätkö sä, mitä mielenterveysongelmat ovat ja miten ne syntyvät?

En ota kantaa siihen, onko mt-ongelmista kärsivillä parempi itsetuntemus vai ei, mutta hyvä itsetuntemus ei kyllä estä mielenterveysongelmien syntymistä tai paranna niitä. Se toki saattaa olla osatekijä kuntoutumisessa tai parantumattomien ongelmien kanssa pärjäämisessä, ja toisaalta huono itsetuntemus voi johtaa mt-ongelmille altistaviin olosuhteisiin ajautumiseen, mutta hei haloo nyt.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: latexbun - 14.02.2020, 14:41
Mutta uskallanpa väittää niinkin, että monen pitkäaikaisista mielenterveysongelmista kärsivän itsetuntemus on keskimääräistä korkeammalla tasolla,

Faktat ei puolla tuota väitettä.

Jos itsetuntemus olis korkeammalla tasolla, tuskinpa mitään mielenterveysongelmia olis päässyt syntymään alun perinkään, tai jos niitä olis päässyt syntymään, niistä olis jo tervehdytty.

Sen sijaan väite, että ihmisellä joka on kärsinyt mielenterveysongelmista, ja parantunut niistä, voi olla itsetuntemus keskimääräistä korkeammalla tasolla, saattaa olla validi.

IKRM

Siellä on ilmeisesti itsetuntemus sillä tasolla, jolla ei ymmärretä faktojen ja mielipiteiden eroavaisuutta.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: balthazar - 14.02.2020, 14:55
Psyykkinen haureus on muuten paljon pahempi...

Ei muuta, jatkakaa :)
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: Susi - 14.02.2020, 18:35
Psyykkinen haureus on muuten paljon pahempi...

Ei kun parempi!

Jatkakaa  8)
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: Morgul - 15.02.2020, 06:42
Tässä aiheessa ei ole oikeastaan mikään, mikä erottaisi sen vaniljaseksistä ja luultavasti hyvin moni tiedostaa vaniljamaailman ongelmat hyväksikäyttöineen jne.

#metoo on nostanut osaltaan esille selkeää vinoumaa aikuisten ihmisten välisissä suhteissa ja ehkä parantanut myös mieleltään hauraampien seksuaalista ja sosiaalista asemaa.
Paljon on toki vielä töitä tehtävänä, mutta parempaan päin ollaan menty asenteissa.

Itselläni ei kyllä ole kalupakissa taitoa tunnistaa ihmiset, jotka tarvitsevat turvaa hyväksikäytöltä.
Kynnys puuttua muiden sessioihin ja suhteisiin on luonnollisesti korkea.
Viidakkorumpu osaa varoittaa predator-tyypeistä ja hörhöistä, mutta rikkinäinen puhelin -vaikutus on siinä iso riski.

Em mää tiä.  Älä jätä kaveria pulaan?
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: Brak - 15.02.2020, 09:25
Itselläni ei kyllä ole kalupakissa taitoa tunnistaa ihmiset, jotka tarvitsevat turvaa hyväksikäytöltä.

Eiväthän perustasapainoiset ihmiset välttämättä tunnista omia rajojaankaan. Ihminen ei ole rationaalinen. Vietti tai tunne voi viedä yli rajan, jonka ymmärtämiseen ihmisen järki voi riittää, mutta jonka asettamiseen se ei riitä.

Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: raato - 15.02.2020, 09:30
Sitten on tiettyjä mt-ongelmia jotka voivat hyvinkin muodostaa esteen. Kuten rakenteellinen dissosisiatiivinen identtiteetti häiriö, ja tämäkin mielestäni vain silloin, kun henkilö ei ole kosketuksissa itsensä kanssa, vaan persoonat ovat niin eriytyneitä ettei keskusteluyhteyttä ole ja persoonan tullessa paikalla vaikkapa kesken sidontasession ja piiskauksen, voi kokemus ollakin tälle tietylle persoonalle hyvinkin traumatisoiva ja rikkova. Mutta jos keskusteluyhteys on ja henkilöllä on hyvä työkalupakki ja ymmärrys siitä mitkä asiat häntä itseään triggeröi, ei se silloin sekään muodosta estettä.
Olisin voinut lainata koko viestin  mutta tämä osuus erityisesti kolahti. Ei mitään lisättävää, hyvin asiallinen sisältö koko viestillä ja olen ehdottomasti samoilla linjoilla.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: Switcher82 - 18.02.2020, 09:21
Minulle on enemmänkin herännyt fiilis, että jos haluat elämääsi ihmisen, joka toistaa traumojansa tätä nykyä seksuaalisessa muodossa, tai jonkun epätasapainoisen persoonan, joka ei kunnioita edes itseänsä, mene internettiin. Eli ilman traumaa, ihminen ei olisi täällä, tai kiinnostunut koko aihealueesta. Ja jos joku haluaa tämän kyseisen ihmisen työkaluksi ja keinoksi millä tämä mt-ongelmainen saa toteuttaa näitä traumojansa, jotka ovat olleet niinkin traumaattisia, että se on muokannut koko tämän ihmisen seksuaalisuuden sekä mielihalut juuri sellaiseksi, kuin mistä nämä traumat ylipäätänsä aiheutuivat. Kunnes jonain päivänä tämä mt-ongelmainen tajuaa tämän itsekkin, ja lopettaa toistamasta sitä samaa traumaa itselleen, josta tämä vain muistaa mistä kaikki ylipätänsä alkoi. Jos ei, niin tämä kyseinen mt/psyykkisesti sairas ihminen ei parane ikinä. Eli jos haluat hyväksikäyttää/tulla hyväksikäytetyksi mt-ongelmaisen kanssa, etkä välitä pätkääkän itsestäsi tai toisista, ja haluat elämääsi jonkun, joka vain lisää ongelmia ja traumoja oman elämäsi riesaksi, sekä ailahtelevaisuutta, jonka mielihaluihin, puheisiin, tekoihin et voi ikinä luottaa, koska ne asiat voivat muuttua silmänräpäyksessä. Tai jos haluat elämääsi jonkun jolle merkitset vain omahyväisiä mielihalujen täyttöä, ja haluat olla toiselle kuin pelkkä olohuoneen sohva jonka voi polttaa roviolla ja nauraa, niin olet oikeassa paikassa. Ja nämä tapaukset vielä sanovat, että he ovat sinut itsensä ja ongelmiensa kanssa. Niin jos haluat tällaisen ihmisen elämääsi, niin täältä sen varmasti löydät, tai ylipäätänsä internetistä, koska internetti on juuri se väylä jolla nämä ongelmaiset elämäänsä toisia etsivät. Täällä jengi vaan tuo selkeämmin tämän tunnevammaisuutensa esille. Itse en koe internettiä sopivaksi paikaksi edes kaverisuhteen luomiselle, juuri edellä mainituista syistä.

Eli lyhyesti: Jos haet netistä seuraa. Sinulla on kiistattomasti mielenterveysongelmia, jonka todistaa se, että sinä haet ja koet pakonomaista tarvetta johonkin pakkomielteeseen. Ja nämä asia vaativat käsittelyä itsesi kanssa, ei toisten kustannuksella. Ja netin kautta löydät niitä vain lisää elämääsi, ja voit taas aloittaa valittamisen siitä kuinka perseestä toiset on, kun et löytänytkään hakemaasi, tai tulitkin hyväksikäytetyksi, tajuamatta että sinä itse olet se ongelman juuri, joka ajaa itsensä kerta toisensa jälkeen takaisin lähtöpisteeseen. Sillä jos ihminen on edistynyt asioiden käsittelyssä itsensä kanssa, se hyväksyy elämänsä sellaisenaan, eikä tunne sitä pakonomaista tarvetta jonkun hakemiselle. Netistä seuraa hakeva/huoliva ei ole siinä prosessissa kovinkaan pitkällä, ja täten on kykenemätön minkäänlaiseen terveeseen suhteeseen kenenkään kanssa. Ongelmia saa olla, tärkein kysymys on miten niitä prosessoi, vai prosessoiko ollenkaan, vai kuvitteleeko vain ja elää siinä psykoosissaan, jossa mielenterveys ja tunnevammat menevät kaiken järjen edelle, ja kääntyvät loppujenlopuksi vain itseäsi vastaan. Eli mielenterveys ja seuranhaku taisi olla kompakysymys, koska vastaus oli itse kysymyksessä. Nimittäin netistä seuraa hakeva/huoliva ei työstä, vaan toistaa. Tai on yksinkertaisesti niin kokematon, taikka tyhmä, ettei vielä tiedosta tätä totuutta ja on matkalla oppimaan sitä.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: Kinkykundi - 18.02.2020, 10:11

Mitkä faktat? Tiedätkö sä, mitä mielenterveysongelmat ovat ja miten ne syntyvät?

En ota kantaa siihen, onko mt-ongelmista kärsivillä parempi itsetuntemus vai ei, mutta hyvä itsetuntemus ei kyllä estä mielenterveysongelmien syntymistä tai paranna niitä. Se toki saattaa olla osatekijä kuntoutumisessa tai parantumattomien ongelmien kanssa pärjäämisessä, ja toisaalta huono itsetuntemus voi johtaa mt-ongelmille altistaviin olosuhteisiin ajautumiseen, mutta hei haloo nyt.

Tämähän riippuu taas ihan vain ongelmista; jos itsetunto on hyvä, ei masennuksen kaltaisia mielenterveysongelmia pääse kovin helposti syntymään, mutta esimerkiksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön tai skitsofrenian syntyyn ei tällä ei ole juurikaan vaikutusta.

Tässä aiheessa ei ole oikeastaan mikään, mikä erottaisi sen vaniljaseksistä ja luultavasti hyvin moni tiedostaa vaniljamaailman ongelmat hyväksikäyttöineen jne.

#metoo on nostanut osaltaan esille selkeää vinoumaa aikuisten ihmisten välisissä suhteissa ja ehkä parantanut myös mieleltään hauraampien seksuaalista ja sosiaalista asemaa.
Paljon on toki vielä töitä tehtävänä, mutta parempaan päin ollaan menty asenteissa.


Oikeastaan metoo on luonut uusia uhreja, ja liikkeen perustaja on itsekin ahdistelija. Kyse ei siis ole etteikö ahdistelutapaukset tulisi helpommin julki, vaan siitä, että lähes kuka tahansa voi syyttää lähes ketä tahansa ahdistelusta, ja yleisö tuomitsee asiasta syytetyn, oli siihen sitten syytä tai ei.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: sinivalas - 18.02.2020, 15:33
Seuranhaku netissä ei ole merkki mt-ongelmista tai niiden puuttumisesta. Mielenterveysongelmien kirjo on todella laaja ja alan käsitteet, sekä diagnoosit eivät ole mihinkään kiveen hakattuja. Parisuhteissa on tärkeää puhua ongelmista, olivat ne sitten luonteeltaan fyysisiä, henkisiä tai psyykkisiä. Tukea kannattaa hakea myös parisuhteen ulkopuolelta, eikä pidä luovuttaa vaikka juuri tämänhetkinen hoito ja lääkitys eivät kunnolla toimisikaan. Myös 'tervepäisen' kannattaa sitä omaa jaksamista tarkkailla, sillä varsinkin vakavissa mt-ongelmissa sitä voi helposti unohtaa itsensä, toisen voidessa pahoin ja palaa itsekin loppuun. Voimia kaikille ja muistakaan et toivoa on aina.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: Switcher82 - 19.02.2020, 08:14
Seuranhaku netissä ei ole merkki mt-ongelmista tai niiden puuttumisesta. Mielenterveysongelmien kirjo on todella laaja ja alan käsitteet, sekä diagnoosit eivät ole mihinkään kiveen hakattuja. Parisuhteissa on tärkeää puhua ongelmista, olivat ne sitten luonteeltaan fyysisiä, henkisiä tai psyykkisiä. Tukea kannattaa hakea myös parisuhteen ulkopuolelta, eikä pidä luovuttaa vaikka juuri tämänhetkinen hoito ja lääkitys eivät kunnolla toimisikaan. Myös 'tervepäisen' kannattaa sitä omaa jaksamista tarkkailla, sillä varsinkin vakavissa mt-ongelmissa sitä voi helposti unohtaa itsensä, toisen voidessa pahoin ja palaa itsekin loppuun. Voimia kaikille ja muistakaan et toivoa on aina.
Onhan se minulta toki aika kärjistetysti sanottua, että kaikilla olisi.
Oma kokemukseni on vain tällainen:
Pahimpina aikoina, kun itse olin päihdeongelmainen ja masentunut (mt ongelmainen.) Tapasin internetin kautta monia naisia. Nyt jäkikeenpäin kun muistelen sitä, ja itsekkin omassa prosessissani vähän edistyneenä, sekä yhden parisuhteen kokeneena. Ymmärrän, että jokainen tapaamani nainen oli jollain tavalla mt-ongelmainen. Kuten minäkin. Ja tämä on surullinen fakta, koska siitä huomaa kuinka yleistä naisiin kohdistuva väkivalta on. Itsekkin sitä päihdeongelmaisen tavoin henkistä käyttäneenä. Mutta tämä on jo toinen keskustelunaihe. En ole tainnut tavata aikuis-iässäni yhtäkään naista jolla ei ole kyseisiä ongelmia, jos perheenjäseniäni ei lasketa.  :o
Ja internet on luonnollisesti se lähde, josta nämä naiset pääasiassa "löytyivät."
Miehiä en ole juuri tavannut.. mutta en ole hirveesti kehujakaan kuullut.

Omat traumat tässä vain lisääntyy mitä enemmän koko internetissä aikaansa viettää.
On täällä yks mielenkiintoinen asia, joka on porno. Ja siihenkin herää addiktio jos liikaa tekee, ja silloin on parempi olla tekemättä sitä.

Että onhan sitä varmasti se joku neula siel heinäkasas, mutta hemmetin harvassa tuntuu olevan oman kokemukseni pohjalla, jos kymmenestä jokaisella jotain,  ja tämän yhteys internettiin, psyykkiseen haurauteen sekä seuranhakuun.

/muokkaus/

Ja vielä kun mietimme sanaa "hakeminen." Miksi ihminen hakee ja tuntee tätä vajavaisuutta, että kokee tyytymättömyyttä ja tarvitsee jonkun toisen ihmisen "avun" voidakseen tuntea itsensä kokonaiseksi? Siitä pääsemme sanaan ongelma. Luontainen vietti, vaiko keino itsensä täydentämiselle, vaiko sekä että? Se että ihminen hakee jotakin pakonomaisesti, koska ilman sitä tuntee elämänstänsä puuttuvan jotain.
Esimerkiksi alkoholismi. Alkoholisti toimii täsmälleen samalla tavalla. Ja dokaamallahan sekin ongelma parannetaan.
Miten alkoholismista parannutaan? No ymmärtämällä, kuinka haitallista se todellisuudessa on läheisillesi, häpeämällä, sekä lopettamalla. Sekä ymmärtämällä kuinka negatiivisesti tuo aine on elämääsi vaikuttanut. Vaikka se hetkellisesti, tai vaikka joka päivä tuntuukin hyvältä nollata pää ja unohtamalla tuo karu maailma. Mutta kun ei se perkele unohdu. Eikä sitä ainakaan paranna pakkomielle siitä, että tuntisin oloni kokoajan: Josko tämä, josko tuo.. joku helvetin neula tuol heinäsuovassa... haen haen.. enkä ikinä saa rauhaa sielulleni jos en tätä löydä... heilun netissä kuin alkoholisti viinakaupassa tilipäivänä. Ja löytäessäni addiktioni täyttäjän, rauhoitun vähäksi aikaa, kunnes kiertokulku alkaa alusta pullon tyhjennettyä ja hakeminen alkaa taas, tuo oman elämän tyhjyyden täyttö.

Elämä on ulkona ja siellä olevissa ihmisissä. Jouda edellisiäkään tuttuja tapaamaan, eikä niitäkään halua liikaa nähdä.. koska minusta ihmisen on hyvä olla sinut oman sisimpänsä kanssa, ja löytää se mielenrauha itsestänsä ja yksin olemisesta. Jos ihminen hakee, se menee aina eteenpäin, eikä ikinä pysähdy ihmissuhteissaan, ja aina vain hakee uutta ja uutta kerta toisensa jälkeen. Ja tämä toimintamalli luo tyytymättömyyden siemenen ihmisen sieluun, ja täten kuormittaa ihmisen omaa henkistä hyvinvointia. Ja niin kauan kuin ihminen toteuttaa tätä toimintamallia, eikä vaihda elämäntapojaan.. Se toistaa, eikä työstä. Kuten alkoholisti tekee dokaamalla. Ja tällöin koko nettitreffailu, seuranhakeminen/huoliminen niitä väyliä pitkin.. on siis itse mielenterveysongelma johon viihde-elektroniikka ja media on ihmisen manipuloinut. Antoi ihmiselle tämän myrkytetyn omenan, ja kyllä ihminen tähän addiktioon tarttuikin. Ne rakastavat sitä. Minä vihaan, koska näen kuinka se kontrolloi ihmisten elämää, kuinka ne juoksevat sen addiktion perässä. Se on surullista, se on pakkomielle sekä sairaus, kuten alkoholismi.

En mää kato viittis montaa kertaa kirveellä sormeen löydä, menee vielä poikki. Jos tarpeeks monta kertaa toistaa, niin kyllä varmasti onnistuu ennemmin tai myöhemmin.
Parempi työstää ja vaihtaa taktiikkaa.

Enkä mä syö näitä netin omenoita enää, koska niissä on myrkkyä.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: sinivalas - 19.02.2020, 14:24
Ihan mielenkiintoisia ajatelmia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ihmiset yleensä hakeutuvat luonnostaan samanhenkiseen seuraan. Juopolla harvoin on selvää emäntää. Saiko netissä seuran hakeminen sinut masentumaan, vai olisiko mahdollista, että vedit samanlaisia henkilöitä puoleesi? Ainakin omalta osaltani olen huomannut, että minun on vaikea sitoutua parisuhteessa ja lähes poikkeuksetta sama ominaisuus on löytynyt pariltani.

Lähes kaikki toiminta, mikä on pakonomaista muodostuu ennemmin tai myöhemmin ongelmaksi, oli se sitten nettipornon katsomista, seuranhakemista tai sipsien syömistä. Toisaalta lisääntymisvietti on ihmisellä aika syväänkoodattu evoluution pieni lisä auttaa laji pysymään hengissä. Tämä tosin pitäisi olla pieni dopamiini lisä sopivan parin löytyessä, eikä mikään toistuva pakonomainen kehä.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: Snadistisadisti - 19.02.2020, 15:29
Siis oikeasti...

”Kaikki netistä seuraa hakevat ovat MT ongelmaisia”

Ei kuulosta yhtään harhaiselta / katkeralta tilitykseltä. Vähän kuin olisi jäänyt piparit saamatta.

Tarkennuksena siis - väite pidä paikkaansa. MT ongelmaisia on ylipäätään ihan helvetisti, eikä se seuranhaku ketään hulluksi tee. Väitteellä ei ole mitään faktaa perusteenaan. Mistäköhän tämän aivopierun päästäjän mielestä terveet hakevat kumppaneita? Suviseuroista? Kapakoista?
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: Headmaster_ - 19.02.2020, 15:49
Mielenterveysseuran sivulta...

Mitä on mielenterveys?
Mielenterveys luo pohjan hyvinvoinnille.
WHO:n määritelmän (2013) mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan.
Mielen hyvinvointia suojaavia tekijöitä ovat myönteiset ihmissuhteet, fyysinen terveys, itsetunnon vahvistaminen, armollisuus ja hyväksyntä, ongelmanratkaisu-, ristiriitojen ratkaisu- ja vuorovaikutustaitojen vahvistaminen ja mahdollisuus toteuttaa itseään.
Mielenterveyttä tukevia ulkoisia tekijöitä ovat koulutusmahdollisuudet, työ tai muu toimeentulo, työyhteisön ja esimiehen tuki, kuulluksi tuleminen ja vaikuttamismahdollisuudet, turvallinen elinympäristö ja lähellä olevat ja helposti tavoitettavat yhteiskunnan auttamisjärjestelmät.
Mielenterveyden riskitekijöitä ovat yksinäisyys, turvattomuus, köyhyys, aikuisten ja läheisten puute, ihmiselämään väistämättä kuuluvat muutokset ja syrjäytymisen uhka.

Tämä on vain yksi määritelmä. tulee välttää minkään ryhmän leimaamista mt-ongelmaiseksi, pyrkiä toimimaan tavalla joka auttaa kanssaihmisiä.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: Galesi - 19.02.2020, 17:09
Aika seppä saa olla, jos tästä maailmasta selviää ilman mitään henkisiä kolhuja ja mielenterveydellisiä ongelmia. Vakavuus ja kesto onkin sitten eri asia ja osalla ne ovat kestoltaan pidempiä ja osalla taas keskimääräistä vakavampia ongelmia. En pidä kinkyjen mt-ongelmia yhtään sen yleisimpinä kuin muidenkaan ihmisryhmien. Ihan yhtä lailla sillä kaupan kassalla tai toimiston ilopillerillä voi olla ne omat ongelmansa, vaikka ei niistä toitottaisi koko maailmalle. Välttämättä se kaupan kassa ei edes tajua/osaa hakea apua. Moni kinky tuntuu taas tiedostavan ongelmansa. 

Minusta tärkeämpi seikka on, että ihminen itse tiedostaa ne ongelmakohtansa ja on avoin niistä, jos ne vaikuttavat kanssakäymiseen toisen ihmisen kanssa. MT-ongelmien kirjo on niin laaja, että harvalla täällä taitaa oikeasti löytyä osaamista puhua aiheesta aidon uskottavasti. Eikä mt-ongelmat tee ihmisestä huonompaa tai epäkelpoista. Aika pitkälti kyse on kuitenkin yksilöistä, eikä voi yleistää, että kaikki olisivat jotenkin ongelmatapauksia.

Vaaravyöhykkeelle sessioinnin suhteen mennään silloin, kun toinen ei kerro mahdollisista traumoista tai asioista mitkä triggeröivät tai ei käytä asioiden hoitoon määrättyjä lääkkeitä. Silloin ongelma on se ihminen, joka ei kommunikoi tai hoida vaivaansa, ei hänen mt-ongelmat.

Itse käytin aikoinaan deitti-ilmossa termiä "mieleltään terve", kunnes joku sanoi, että ei uskaltanut laittaa viestiä minulle, koska ei kokenut olevansa mieleltään terve. Minun käsitykseni mielisairaasta ihmisestä oli huomattavasti rankemmasta päässä kuin hänen vastaavansa enkä vieläkään ole havainnut kyseissä ihmisessä mitään mikä tekisi hänestä minulle huonon leikkikaverin / kaverin. Point being, ihmisten termistöt etenkin mt-ongelmien suhteen ovat todella laajalla skaalalla laidasta laitaan. Omalla kohdallani mielisairas on ihminen, joka ei kykene olemaan osa yhteiskuntaa ja aiheuttaa harmia kaikille lähellä asuville omalla käytöksellään tai on jo ehkä hoitolaitoksessa. Tämäkin siksi, koska se on oma kontaktipintani mt-ongelmiin ajalta ennen. On ihmisiä joilla ei välttämättä ole kaikki hyvin, mutta en ikinä nähnyt näitä mt-ongelmaisina (enkä oikein vieläkään näe), kun se ääripää, josta oli omaa kokemusta oli laitokseen suljettu henkilö. Tämän kyseisen henkilön kohdalla se oli vain yksi diagnoosi, joka määritteli hänet ja diagnoosi itsessään voisi olla semmoinen minkä moni meistä voisi saada, jos elämä potkisi päähän riittävän useasti lyhyen ajan sisällä. Aivan varmasti itsekin olisin saanut lievästä masennuksesta diagnoosin, jos olisin aikoinaan käynyt puhumassa asioista jollekin, kun elämässä oli huolia ja murheita toisille jaettavaksi asti.

Eli joo, kohtaan ihmisen ihmisenä ja toivon avoimuutta mahdollisista seikoista, mitä tulee ottaa huomioon.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: Jägermies - 19.02.2020, 17:20
Eri stressitekijöillähän on kasautuva vaikutus ja näillä on vaikutusta täysin terveisiinkin ihmisiin.
Esimerkiksi 4 vuorokautta ilman unta lamauttaa noin kymmenen kymmenestä.

Olettaisin että psyykkisesti muutenkin epävakaampi on tavallista alttiimpi stressille noin yleisesti.
Tietysti vaikuttaa kuinka paljon ottaa stressiä seuranhausta tai onko parisuhde stressiä lisäävä vai vähentävä.

Toisaalta esimerkiksi narsismi voi olla eduksi seuranhaussa.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: Switcher82 - 20.02.2020, 14:01
Ihan mielenkiintoisia ajatelmia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ihmiset yleensä hakeutuvat luonnostaan samanhenkiseen seuraan. Juopolla harvoin on selvää emäntää. Saiko netissä seuran hakeminen sinut masentumaan, vai olisiko mahdollista, että vedit samanlaisia henkilöitä puoleesi? Ainakin omalta osaltani olen huomannut, että minun on vaikea sitoutua parisuhteessa ja lähes poikkeuksetta sama ominaisuus on löytynyt pariltani.

Lähes kaikki toiminta, mikä on pakonomaista muodostuu ennemmin tai myöhemmin ongelmaksi, oli se sitten nettipornon katsomista, seuranhakemista tai sipsien syömistä. Toisaalta lisääntymisvietti on ihmisellä aika syväänkoodattu evoluution pieni lisä auttaa laji pysymään hengissä. Tämä tosin pitäisi olla pieni dopamiini lisä sopivan parin löytyessä, eikä mikään toistuva pakonomainen kehä.

Näinhän se on. Juopolla ei ole selvää emäntää, ainaka kovin kauaa.
Ja kyllä. Seuranhaku, tämä tarve ja sen toteuttaminen. Siitä tuli jonkinlainen paradoksi pääni sisällä.
Ja jokaisen toteutuksen jälkeen tunsin itseni vain tyhjemmäksi, merkityksettömämmäksi. Enkö minä ole tämän parempi? Enkö minä ansaitse parempaa?
Vuosien saatossa se oli jo itsestäänselvyys pääkopassani.
Silti tehden uudestaan, koska ihmisen seksuaalinen vietti minussa aiheutti sen ja kuvittelin tämän olevan minulle hyväksi "koska tällainen minä olen. Ja ihmisen kuuluu toteuttaa itseään ja se on hyväksi minulle" -ajatus, joka tukee myös päihdeongelmaa.  Toteutin loppujenlopuksi syystä, että tiesin edes kelpaavani johonkin, jollekkin. Olenko eläintä parempi? Haluanko edes elää? Ja tässä vaiheessa päädyin parisuhteeseen, joka luonnollisesti meni päin persettä, koska lähtökohdatkin suhteelle olivat pielessä. Alkaen internetistä.

Voimme myös verrata nymfomaniaan. Tarve, joka ajaa toteuttamaan itseään niin monta kertaa, että päätyy tilaan, jossa ei tunne enää mitään, samaan aikaan sanomalla itselleen, että kelpaan edes tähän.

Kysymys, masennuinko? Taisin vastata jo kysymykseesi.

Vetääkö samankaltaiset toisiaan puoleensa? Tapaamillani naisilla ei ollut samanlaisia "oireita" kuin minulla. Ainakaan päihdeongelman suhteen.
Heillä oli ihan omat juttunsa. Masennusta taisi olla jokaisella, vähintäänkin kokemusta siitä, joka on varmaan jokaiselle ihmiselle tuttu tunnetila.
Eli tietyissä määrin, kyllä se piru kait toisensa tunnistaa.




Siis oikeasti...

”Kaikki netistä seuraa hakevat ovat MT ongelmaisia”

Ei kuulosta yhtään harhaiselta / katkeralta tilitykseltä. Vähän kuin olisi jäänyt piparit saamatta.

Tarkennuksena siis - väite pidä paikkaansa. MT ongelmaisia on ylipäätään ihan helvetisti, eikä se seuranhaku ketään hulluksi tee. Väitteellä ei ole mitään faktaa perusteenaan. Mistäköhän tämän aivopierun päästäjän mielestä terveet hakevat kumppaneita? Suviseuroista? Kapakoista?


Kirjoitusasuni on tarkoituksella vähän kärjistettyä, koska silleen poltetaan se heinäsuopa, mikäli sikäli sitä neulaa haluaa sieltä edes löytää.
Minä ajattelen enemmänkin, että poltetaan se nuotio vaikka ajankuluks. Karsii siinä ainakin jyvät akanoista edes keskustelutaitojen suhteen. Ja näkeepähän paskan palavan siinä ohessa.

Mitenhän ne ihmiset eli ennen internettiä? Mistä kukakin hakee? Miksi pitää hakea..
Eikö se riitä, että tiedostaa mistä itse pitää.. Pitääkö sitä olla jakamassa kuin eläin jotta tuntisi itsensä kelpaavan ylipäätänsä johonkin?

Tietääkseni tasapainoiset keskittyy lähipiiriinsä ja ystäviinsä, ja ovat tyytyväisiä omaan itseriittoisuuteensa.
Ei tämä tarkoita ettenkö minä tuntisi näitä luonnollisia tunteita, kaipuuta, himoa, omien perverssioideni toteuttamista, mitä ikinä..
Henkilökohtaisesti minä itse pyrin kohti mielenterveydellisesti puhtainta tasapainoa: Itseriittoisuutta.
Koska jos ihminen ei riitä itselleen, ja tarvitsee siihen sivullisia tekijöitä ollakseen onnellinen itsensä kanssa. Tämänlaisella ei ole mielenrauhaa ikinä, ennen kuin joku toinen sen hänelle antaa.
Ja tämän asian toistaminen, on addiktio, jonka maalista ei löydy mentaalista tasapainoa.
Ja niin kauan kuin ihminen tarvitsee jonkun toisen ihmisen tai vaikka päihteen, toteuttamaan jonkun itsessään olevan tarpeen, se hakee, ja tämä kuormittaa mielenrauhaa, ja tasapainoa ei löydy siltä polulta. Internetin seuranhaku on täynnä tätä, sehän suorastaan perustuu tähän mielen epätasapainoon? Mutta kuten jo sanoinkin, sanon joskus asiat kärjistetysti tarkoituksella. Ei se tarkoita että se olisi absoluuttinen totuus.

Ja minun mielenterveyteni on tärkeämpi asia kuin fyysiset haluni. Ja fyysisien halujen täyttäminen, ei paranna mielenterveyttäni, paitsi ehkä harhakuvana vähäksi aikaa. Ja se harhakuva on se ihmisen addiktio. Hetkellinen hyvänolontunne.
Tai kenties toivo rakkaudesta. Tämä rakkaus, joka on parhaimman seksin salainen ainesosa, kaikki muu on vain materialismia ja täten merkityksetöntä.
Tämä nettihaku, minun penikseni, minun tarpeeni ja minun kuvitellun ihmisyyden toteuttaminen, nämä myrkytetyt omenat, naiset, ovat vain saaneet minut uskomaan, että perheen ulkopuolinen rakkaus kahden aikuisen välillä, on täysin siirrettävissä oleva asia.
Jos joku sanoo minulle: "Rakastan sinua." Tiedostan, että tämä olisi voinut sanoa sen leipäjonossa seuraavalle olevalle myöskin. Ja minun jälkeen tulee sanomaankin. Minussa ei ole oikeastaan mitään erikoista, ja tuon "rakastan" sanominen, on enemmänkin loukkaus kuin kiva asia.
En siis usko rakkauteen kahden aikuisen välillä, muuten kuin hetkellisenä harhana, joka on tulevaisuudessa kuin pieru saharassa.
Täysin merkityksetön asia elämässä. Joka vaihtaa kohdetta ihan miten sattuu ja poukkoilee paikasta toiseen ihan miten sattuu.

Ja ilman rakkautta, ei ole parasta seksiä. Ja seksillä, ei saa aitoa rakkautta. Rakkautta ei pyydetä. Eikä se hakemalla löydy. Voihan sitä ihminen toteuttaa, vaa seksiä, en vain ymmärrä enää itsekkään että miksi. Harhakuvan ja mielen epätasapainoisuuden ruokkimisen vuoksi? Miksi mä en sitte vaa ala dokaamaan? No koska se ei ole hyväksi minulle.

Ja siksihän tämä foorumi ja tämä ketju, onkin paras paikka näille pohdinnoilleni. Koska tämä masokismi ja sadismi, opa tunteettomuus, ja näiden mielihalujen toteuttaminen, on kenties hyvin esillä alan harrastajilla?

Minun näkemykseni on, että jos rakastat itseäsi, ja haluat parantua, kunnioitat itseäsi sen verran, ettet etsi suhdettasi tunnevammaisten seksijonosta, hullujenhuoneen turinatuvasta, tai läheisriippuvaisten tukiryhmästä, tai edes prisman alkosta, eli internetistä, koska täällä on ne kaikki. Jos et rakasta itseäsi, niin suosittelen lopettamaan sen hakemisen, ja keskittyvän henkiseen puoleen itsessäsi. Ei fyysisiin tarpeisiisi. Ei ole itsensä rakastamista, jos kuvittelet seksin, tai jonkun toisen ihmisen olevan tie valaistumiseen mielenrauhasi tasapainon polulla. Vaan päinvastoin. Vaikka seksuaaliset tarpeemme ovatkin osa elämäämme, ei niitä kait kuulu hakemalla toteuttaa? Vaan luonnollisin keinoin.
Ja internet sitä paitsi lisää yksinäisyyttä ja masennusta ihmisten elämään. Internet, joka luo ihmisille fiktion, että tilaa tosta seuraava sessio, ja kuvittele sen olevan elämää. Mitäs laitetaan pakettiin tällä kertaa? Siinä se.. elämä suoraan kotiovellesi ja juuri niillä höysteillä joilla tilasit. Sama ku menisin huoriin, paitti silloin ei tarttis nähdä niin paljoa vaivaa, ja sen takiahan ihmiset käy huorissa, koska ne eivät halua nähdä sitä vaivaa. Moraalinsa ovat kuitenkin täysin verrattavissa keskenään. Ja sehän varmasti joitain alan harrastajia kiihottaa.

Minun mielestäni siis psyykkinen hauraus, ja seuranhaku tukevat toisiaan. Ja ovat ehkä jopa yksi ja sama asia. Ja internet on heidän työkalunsa itsensä toteuttamiseen, jonka haittavaikutuksena on psyykkisen haurauden paheneminen. Ja on vaikea kuvitella löytävänsä sieltä mitään muuta. Vaikka pienen pieni mahdollisuus siihen onkin.  Ja tällöin todennäköisyys internetistä minkään terveellisen löytämiseen, on todella pieni. Ja tulet luultavasti vain lisäämään omia mt-ongelmiasi harrastaessasi kyseistä toimintaa.




 ja ps.. noin yleisesti.. pahoittelut jos joku kostui kirjoituksistani.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: Snithan - 20.02.2020, 18:19
Kai se tähänkin soppaan on lusikkansa työnnettävä.

Minulla(kin) on mt-taustaa. Koen tosin, että nykyisellään olen tasapainossa, eikä minulla ole edes voimassa olevia diagnooseja tai lääkityksiä. Taustani vaikuttavat nykyelämääni ihan niin kuin jokaisella ihmisellä. Minulla on mm. syömishäiriötaustaa. Koen toipuneeni siitä, eikä minulla ole noin 10 vuoteen ollut vakavia ongelmia asian tiimoilta. Kuitenkin koen, että se kerran sairastettu syömishäiriö lisää riskiäni sairastua siihen uudelleen. Minulla on myös edelleen haasteita itsetunnon, minäkuvan ja kehonkuvani kanssa. Yritän kuitenkin työstää kaikkia näitä asioita. Kinkyilyssä se näkyy vaikkapa niin, että minun kehoani ei solvata tai haukuta sessioissa, vaikka se miten olisi osa sessiota tai roolileikkiä, eikä toisen aito mielipide. Minun pääni ei sitä kestäisi. Uskon tosin, että aika monelle muullekin tällainen on hard limit, vaikkei olisikaan syömishäiriötaustaa, mutta itselleni se ehkä vain entisestään painottaa asian tärkeyttä. Samoista syistä kieltäydyn kinkyilyssä ylipäätään asioista, jotka koen aidosti nöyryyttävinä. On minun vastuullani tajuta se, kertoa se toiselle ja pitää siitä rajasta kiinni.

Löytyy minulta sieltä lapsuus- ja teinivuosilta myös vaikeaa masennusta ja itsetuhoisuutta. Silloin, kun aloitin kinkypuoleeni tutustumisen ne olivat vielä hyvinkin vahvasti osa elämääni. Nuori ikä/kokemattomuus, mt-ongelmat, kärsimättömyys ja halu alistua. Ei ihan se helpoin kombo ja moni asia olisi voinut kusta tosi pahasti ja yhden riskialttiin kinkysuhteen ehdinkin kokea. Ei siitä traumoja jäänyt, mutta se sai minut pohtimaan miksi kinkyilen ja ovatko haluni epäterveitä. Tulin siihen tulokseen, että jos kinkyilyni syy on vain yksi tapa harjoittaa itsetuhoisuutta, on se silloin epätervettä. Jos taas kinkyilyni tarkoitus on tuoda elämääni hyvää, toimia voimavarana ja nautintona, silloin se on tervettä. Päädyin jälkimmäiseen.

Sen yhden riskialttiin kinkysuhteen jälkeen tapasinkin nykyisen aviomieheni. Ei hän ole koskaan joutunut olemaan terapeuttini, eikä masennus ole mikään spitaali, joka tarttuu ihmisestä toiseen. Nykyään masennus ja itsetuhoisuus ovat taakse jäänyttä elämää, mutta kinkyys ja parisuhde edelleen läsnä tässä arjessa. Samoin pari tenavaa ja avioliitoksi muuttunut parisuhde. Mitään tästä ei olisi tapahtunut, jos aviomieheni olisi suhteemme alussa ajatellut, että olen jotenkin pilalla, koska minulla oli mt-ongelmia.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: RuoskaMikko - 29.02.2020, 23:39
Lauon pari mun faktaa jotka voitte kyseenalaistaa ihan vapaasti, mutta perustan kaiken tässä sanomani niihin.
1. Ihmiset on tosi yksilöllisiä luonteeltaan, myös mielisairaat.
2. Ihmiset on sosiaalisia ihmisiä. Se, että tottuu olemaan yksin ja jotenkin pakenemaan sitä yksinolon kipua, ei tarkoita etteikö olisi kapasiteettia nauttia samanhenkisten seurasta.

Mun mielestä mielenterveysongelma ei automaattisesti tarkoita, että henkilö olisi epäkelpo parisuhteeseen. Se ei ole samanlainen ongelma kuin riippuvuus, se on jotain minkä hallitsemiseen tarvitaan vähän muuta. Tiedostamaton mielenterveysongelma on mun mielestä paljon suurempi kompastuskivi parisuhteelle kuin tiedostettu sellainen, koska kun ei tunne omia ongelmiaan, ne kaatavat ihmisen helpommin. Moni tyytyy välttelemään ongelmiaan kohtaamatta niitä, eikä siinä mitään. Mutta välttelemistä pahempi on ongelmien kieltäminen. Mitään positiivista muutosta asiaan ei voi tapahtua niin kauan kuin kieltää ongelmansa, ei mitään mikä ei romahtaisi ei-niin-pitkän ajan kuluttua. Tie kestävään onneen käy ongelmia silmiin katsomisen kautta ongelmaiselle.

Ongelma on siitä ongelmallinen, että siellä on yleensä joku syyllinen. Tai näin on helppo ajatella. Siksi on hyvä miettiä kenelle on loppupeleissä vastuussa omasta elämästään ja kuinka paljon. Mä olen neljä vuotta mielenterveysongelmainen, masennus, psykoosi, ja masennusperäinen psykoosi. Yhtä hyvin voisi tapailla velkaista ihmistä tai koditonta tai ihmistä jolla on stalkkeri tai lestadiolaisperheen hylkäämää, tai orpoa, tai entistä tai nykyistä rikollista, tai vielä pahempaa, poliitikkoa. >:D Eiköhän jokaisella kuitenkin joku ongelma ole.

Ja jos ei halua tapailla mielenterveysongelmaista, niin ei siinä mitään. Siksi mun mielestä kuuluu hyviin tapoihin kertoa siitä aikaisessa vaiheessa, ekoilla tai tokilla treffeillä jos ei aikaisemmin. Se on kriteeri siinä missä muutkin, ja jokaisella on oikeus kriteereihinsä, ei voi mennä väittelemään että sun kriteeri on väärä koska sitä ja tätä. Aina voi puhua jos molemmat haluaa, mutta ei toisen kriteereitä väkisin muokata.

Ja mun mielestä hyviin tapoihin myös kuuluu että kertoo miten oma ongelma voi vaikuttaa parisuhteeseen. Mulla on syksyisin ja talvisin vaikeaa, ja sosiaalinen elämä yleensä helpottaa sitä, yhdessäolo voi olla tosi positiivinen juttu mt-ongelmaiselle, eikä siihen tarvi aina romantiikkaa ja seksiä ja sessioita. Ja kun on mt-ongelmainen ja kinky, on mun mielestä hyvä kertoa mitä mieltä on sessioinnin mahdollisesta terapiakäytöstä myös. Tiedän hyvin mitä mieltä moni on, tiedän että leirit jakautuu, ja mun mielestä jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja etsiä itselleen sopivia hoitomuotoja oma-aloitteisesti, kunhan on avoin asiasta eikä ole mitään painostuksen tapaistakaan. Mulle sessiointi voisi olla joskus hyvä terapiamuoto osana muita muotoja, askel eteenpäin. Mutta on aikoja jolloin se tekisi hallaa mulle. Tärkeää on oppia tuntemaan itsensä ja ongelmansa ja toimimaan sen mukaan, koska ihminen on dynaaminen, jatkuvassa muutostilassa.

Eli aloittajan kysymyksiin:
Mt-ongelmat on yksilöllisiä, ja se vaikuttaa todella paljon miten hoitaa ongelmaansa ja hoitaako ollenkaan. Jotkut psyykosi-ihmiset eivät syö lääkkeitä eivät hoida itseään muutenkaan ja USA:ssa on näiden ihmisten muodostama liike joka pyrkii tietääkseni muodostamaan ison kommuunin jossa on pelkästään näitä "vainottuja" ihmisiä jotta vaino loppuisi. Mä en tule kuulumaan heihin.
Kun saan psykoosikohtauksen ja se menee pahaksi, saatan olla vaaraksi itselleni välillisesti, tai lievästi välittömästi. Mutta se ei ole yht'äkkinen kohtaus vaan selviä varomerkkejä on ilmassa ainakin viikko pari ennen. Opin tunnistamaan ne jo viime vuonna ja olen etsinyt ja löytänyt hoitoja jotka auttavat. Sosiaalinen kanssakäyminen kasvotusten auttaa yleensä todella paljon, joskin heti kun se loppuu niin oireet palaavat jos tila on akuutti. Muilla hoidoilla on kestävämpi vaikutus. En menetä itsekontrollia ollenkaan kohtausten aikana, mutta todellisuudentajuuni tuppaa tulemaan vääristymä joka tekee olemassaolosta todella raskasta. En mene sanomaan miten muut ovat kokeneet ne, se on yksityistä tietoa, mutta oman kokemukseni voin kertoa.

Seuraavan aloittajan ajatuksen haluaisin korjata:

Lainaus
Ja samalla herää myös huoli siitä, että mitä jos joku näkee tässä hauraudessa mahdollisuuden fyysiseen tai henkiseen väärinkäyttöön tai pahimmillaan hauraan ihmisen psyyken romuttamiseen. Itse en vastuuntuntoisena dominoivana voisi kuvitella, enkä uskaltaisi lähteä suhteeseen, jossa minulla olisi pienikin epäilys siitä, että toimintani voisi pahentaa toisen oloa.

Mt-ongelmaisissa on todella isoja eroja. Se, että on mt-ongelma, ei tarkoita läheskään aina psyyken haurautta eikä varsinkaan sitä että sinä pystyisit sitä rikkomaan yhtään enempää kuin ei-mt-ongemaisen psyykettä. Tämä ei ole egoilua vaan ihan fakta. Krooniset (pitkäkestoiset) ongelmat syntyy käsittelemättömistä asioista, ei käsitellyistä. Ja jos et tee mitään mitä toinen ei pysty käsittelemään sun tai jonkun muun avulla tai yksin, niin et riko häntä. Ja voin sanoa että mulla on työkaluja ja psyyke jota on jo hakattu sen verta että se ei mene rikki ihan pienestä.

Ja eri ihmisten psyykettä rikkoo eri asiat. Niinkuin täällä tuli hyvin ilmi, joidenkin psyykettä voi rikkoa pahasti pienikin kritiikintapainen. Psykoosi-ihmisen psyykettä voi lähinnä rikkoa harhoja vahvistamalla, ja tämä ei ole mahdollista jos psykoosi-ihminen ei luota sinuun enemmän kuin omaan todellisuudentajuunsa ja jos hän ei niele sanomisiasi purematta. Psykoosi on todellisuudentajun vääristymä joka johtuu sinisilmäisyydestä ja putkiaivoisuudesta. Sitä ei saa aikaan ihan mikä tahansa mitä psykoosialttiille ihmiselle sanoo, yleensä päinvastoin: mitä enemmän psykoosi-ihmiselle puhuu, sitä vähemmän harhaiseksi hän tulee. Tämä on mun kokemus.

https://mieli.fi/fi/yhteiskunta/suomalaisten-mielenterveys-ei-ole-kohentunut-fyysisen-terveyden-tahtiin (https://mieli.fi/fi/yhteiskunta/suomalaisten-mielenterveys-ei-ole-kohentunut-fyysisen-terveyden-tahtiin)

Tuolla sanotaan että 20-25%:lla aikuisista on mielenterveysongelma. Olen kuullut että n. 10%:lla väestöstä on psykoosi tai skitsofrenia (sama asia, eri vakavuus ja kesto). Aika paljon karsiutuu jos ei mt-ongelmaista halua kumppaniksi pelkän ennakkokäsityksen takia. Ihmiset on aina yksilöitä ja maailmassa on paljon asioita joista kaikki ei tiedä. Voi tietää nimeltä ja olla joku kuva siitä millainen asia on, muttei oikeasti tiedä. Toki mä en voi tietää kuinka suuri osa mt-ongelmaisista on niitä oikeasti ongelmaisia ja kuinka moni elää hallitusti ongelmansa kanssa, mutta olen ollut tekemisissä aika monen mt-ongelmaisen kanssa, puhutaan kymmenestä, ja päällepäin ei ne poikkea kantaväestöstä, ja sen mitä olen nähnyt niin ovat suht vahvoja ihmisiä.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: Hirvaz - 01.03.2020, 13:25
Ihan nyt vain sen verran edelliseen, että ensimmäisestä psykoottisesta episodista perinteisen peruskaavan mukaan n. 1/3 toipuu täysin, n. 1/3 tulee kokemaan jonkinlaista residuaalioireilua kuten esim. mahdollisia myöhempiä episodeja, ja n. 1/3 kroonistuu, pääasiassa skitsofrenian mutta mikseipä vaikka kaksisuuntaisen mieliala-, harhaluuloisuus- tai persoonallisuushäiriön suuntaan, joskin hoitomenetelmien kehittyminen sekä varmaankin ihan yhteiskunnalliset ym. muutokset ovat vähitellen kohentaneet ennustetta. Psykoosien elinikäinen prevalenssi suomalaisväestössä on n. 3,5%, näyttäisi, joskin luultavasti jonkin verran alidiagnosointia ilmenee.


  * )
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: RuoskaMikko - 01.03.2020, 13:54
Ihan nyt vain sen verran edelliseen, että ensimmäisestä psykoottisesta episodista perinteisen peruskaavan mukaan n. 1/3 toipuu täysin, n. 1/3 tulee kokemaan jonkinlaista residuaalioireilua kuten esim. mahdollisia myöhempiä episodeja, ja n. 1/3 kroonistuu, pääasiassa skitsofrenian mutta mikseipä vaikka kaksisuuntaisen mieliala-, harhaluuloisuus- tai persoonallisuushäiriön suuntaan, joskin hoitomenetelmien kehittyminen sekä varmaankin ihan yhteiskunnalliset ym. muutokset ovat vähitellen kohentaneet ennustetta. Psykoosien elinikäinen prevalenssi suomalaisväestössä on n. 3,5%, näyttäisi, joskin luultavasti jonkin verran alidiagnosointia ilmenee.


  * )

On myös ihmisiä jotka elää mt-ongelmansa (moni psykoosin) kanssa saamatta koskaan diagnoosia. Se ei ole mitenkään mahdotonta, mäkin elin vuoden pari niin. Diagnoosi ja merkintä kansalliseen tilastoon tulee vasta kun lääkäri on todennut että joo hullu olet. Ja tuo on stigma ja nähdään helposti heikkoutena, kukapa haluaisi sellaista diagnoosia. Esim. autismissa nyt sentään on jotain hyvääkin, on yleensä lahjakas teoria-aineissa ym. Ja nuo kroonistuneet psykoosit, kuulun niihin, mutten tiedä luetaanko ihminen niihin jos psykoosi pysyy kurissa lääkkeillä, vai ilman mitään jatkuvaa hoitoa.
Otsikko: Vs: Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus
Kirjoitti: PallasAthene - 01.03.2020, 21:56
Tässä ketjussa on ollut todella hyvää pohdintaa ja arvokkaita näkemyksiä asiasta - mielenterveyden ja mielenliikkeiden ja ihmisyyden moninaisesta kirjosta. Koen oppineeni paljon, ja ymmärtäväni asiaa nyt laajemmin ja monipuolisemmin. Kiitos kaikille, jotka ovat osallistuneet keskusteluun, erityisesti heille, jotka ovat jakaneet omia kokemuksiaan - hienoa, että on yhteisö, jossa näistä asioista voidaan keskustella. Suuri kiitos kaikille siis :love: