BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: switcher - 24.03.2011, 08:55
-
Mitäs mieltä ihmiset ovat tästä homo seksuaaleja erittäin pahasti arvostelevasta kamppanjasta?
Itseäni tämä ei suoranaisesti koske mutta kun ensimmäisen kerran kun törmäsin tähän kyseiseen kamppanjaan niin kyllä herätti erittäin voimakkaita raivon tunteita. Eihän tämä uusi aihe ole että homoutta pidetään sairautena, ja niinhän kinky ihmisiäkin pidetään sairaina. Mutta miten tänä päivänä voi kukaan edes sanoa noin julkisesti vaikka toisaalta elämme aika ahdas mielesessä yhteiskunnassa jossa ei tunnu olevan sijaa erillaisille ihmisille. Omaan tuttava piiriin kuuluu erittäin paljon ihmisiä jotka vihaavat ja arvostelevat joka käänteessä esim. Homoja, siinä vaiheessa itse yritän pitää raivoni kurissa ja samalla ne yli lyönnit sanoissa sisällä.
Olen huomannut että ihmisillä on erittäin jyrkkä mieli pide asiasta mistä ne eivät tiedä yhtään mitään eikä ole koskaan edes tavannut yhtään homoseksuaalista ihmistä, eikö se ole vähän kummallista? Olen myös itse joskus kuulunut noihin ihmisiin mutta sit kun aloin ajattelemaan itse asioita niin olen kallistunut aivan toiseen suuntaan, ja tätä nykyä sit yritän pitää sellaiset ihmiset pois elämästä joka onkin erittäin vaikeaa kun siihen kuuluu lähes kaikki kaverit, sukulaisia ja ihmisiä joihin tutustuu pakosti. Mutta itse näen ennakkoluulojen johtuvan suurimmaksi osaksi siitä että minkälainen kasvatus me saadaan meidän vanhemmilta ja siitä että haluamme kuulua jossain vaiheessa elämää johonkin yhteisöön/olla suosittuja eikä ajatella itse vaan mennään muiden mukana. Muokataan oma ajatus muiden ajattelun pohjalta eikä silloin ole tilaa erillaisille näkemyksille tai seksuaaliselle avoimuudelle josta sit johtuu et meitäkin on aika vähän.
Millaisina ihmisinä ne näkee sit meidät jos homouskin on sairaus???
pahoittelen omalta kohdalta tässä tekstissä huonoa kirjotus laatua mutta toivottavasti ajatus tuli esiin.
-
Asia ei koske minuakaan ja koskee kuitenkin. Koskee se kaikkia tai pitäisi koskea.
Minä olen hetero. En ole vaan koskaan kokenut miestä seksuaalisesti kiinnostavaksi enkä varmaan koekaan. En oikeastaan ajattele ihmisistä heteroina tai biseksuaalisina tai homoina vaan ihmisinä. En bileissä ja miiteissä ajatellut hetkeäkään kuka on mitäkin. Nuorena oli parina kesänä kesätöissä paikassa, jossa lähimpänä työkaverina ja kouluttajana oli homomies. Tuntuu vähän hassulta kirjoittaa siitä, että hän oli homo. Siis alleviivata asiaa. Ei se ollut mitenkään olennaista. En aluksi tiennyt sitä ja sitten kun tiesin, mikään ei muuttunut. Hän oli yksi luontevimpia ja mukavimpia ihmisiä mitä olen tavannut. Kävin työpaikassa seuraavanakin kesän ja kuulin, että hän oli kuollut. Olin surullinen ja olen edelleen. Hän teki minuun vaikutuksen ihmisenä.
Skenessä olen nyt tavannut kiinnostavia miehiä ilman, että mitään seksuaalista kiinnostusta on ilmennyt. Kai kinky ihmiset ovat kokonaisuutena avoimempia kuin "normi" ihmiset ja keskustelu on luontevaa eikä toisia karsinoida.
Tuosta kampanjasta olen otsikoita nähnyt ja en ole siihen mitenkään perehtynyt. Joillekin jyrkät mielipiteet ovat elämäntehtävä. Onneksi valtaosa ihmisistä ajattelee kai toisin ja ihmiset pikku hiljaa alkavat ymmärtää. Minun koti oli hieman "homovastainen". Muistan kuitenkin, kun jo edesmennyt homovastainen isäni puolusti sanallisesti yhdessä tilanteessa homomiestä, vaikka homovastainen olikin. Hän oli kuitenkin myös oikeudenmukainen. Hän ei ymmärtänyt homoseksuaalisuutta, mutta kohteli ihmisiä ihmisinä.
Kampanjan ihmiset varmaan omassa porukassaan saavat sulan hattuunsa, muille he näyttäytyvät ymmärtämättöminä ja ahdasmielisinä.
-
Asia ei koske minuakaan ja koskee kuitenkin. Koskee se kaikkia tai pitäisi koskea.
En oikeastaan ajattele ihmisistä heteroina tai biseksuaalisina tai homoina vaan ihmisinä.
Kampanjan ihmiset varmaan omassa porukassaan saavat sulan hattuunsa, muille he näyttäytyvät ymmärtämättöminä ja ahdasmielisinä.
Yritän välttää säälipisteiden keräämistä tässä aiheessa ja kirjoittaa asiallisesti. Eilen juuri totesin, että aihe on itselleni erittäin vaikea, koska olen tuhlannut elämästäni liian monta vuotta kampanjaa edustavien porukoiden parissa. Suomessa on tietääkseni vain yksi varsinainen ja nimetty vertaistukifoorumi noista ääriryhmistä pois lähteneille, mutta kuinka ollakaan, minulla ei ole sinnekään asiaa tätä nykyä. Onneksi ehti kolmisen vuotta purkamaan asioita ja sepä se vasta vuodatusta ja toistoa olikin.
Itsekin ajattelen ihmisiä ensin ihmisenä, en sen mukaan, mitä sukupuolta ja suuntautuneisuutta he edustavat. Lähtökohta on siis ihminen itsessään, ei hänen persoonalliset ominaisuutensa/omituisuutensa ;D
Kampanjan ihmiset tosiaankin arvelevat olevansa jumalan asialla, pitämässä valoa ja totuutta esillä tässä pimenevässä maailmanajassa ja enemmän, estämässä ihmisiä joutumasta helvettiin.
Kuinka on mahdollista, että vuonna 2011 "sivistyneessä maailmassa ja länsivaltiossa" on näin pimeää ajattelua ja toimintaa, kuin mitä kampanjoivat ihmiset esittävät ja johon uskovat? Tuo on itselleni mielenkiintoinen, vaikea, ahdistava ja mitä kaikkea muuta the Kysymys.
Joitain vastauksia ehkä tiedän reilu 20 vuoden tai enemmänkin perusteella, mutta on hyvin vaikea niitä kaivaa taas esiin. Voi tietysti olla, että se olis kuitenkin hyväksi ja jään seurailemaan josko aihe herättää muissa mietintöjä.
Lisäys: linkki kampanjan sisältöön, jota ei ehkä kannata lukea, jos liikaa ahistaa :
http://www.nuotta.com/kampanja
-
Minä toivoisin, että valtakirkkomme muuttuisi sallivammaksi ja aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuvaksi ja siinä asiassa tällaiset äärisuuntien kampanjat tekevät palveluksen hyvänä keskustelunavauksena sekä kertakaikkiaan keskusteluun pakottaen. Nythän kirkko on jo julkisesti irtisanoutunut tästä (kysehän ei ole kyse kirkon omasta kampanjasta, vain rahoitusta on mennyt nuorisotyöhön).
Jenny Kangasvuo on kirjoittanut erinomaisen blogikirjoituksen Biseksuaalisuudesta voi parantua, puheena olevaan kampanjaan liittyen ja röyhkeästi lainaan siitä osan tähän:
Ongelmallista ei ole suinkaan se, että homoseksuaalisuus näyttäytyy syntinä, vaan suhtautuminen seksuaalisuuteen sinällään. Nuotassa seksuaalisuus näyttäytyy jonakin, joka on sallittua vain avioliitossa - ja se avioliitto on ikuisesti pysyvä, vaikka puoliso olisi millainen kusipää. Se näyttäytyy ensisijaisesti jäykän perinteisellä tavalla miehisenä tai naisellisena. Haastattelussa Annikin kertoo, kuinka Jumala on tarkoittanut, että nainen saisi tuntea itsensä täysnaiseksi, mikä on mahdollista vain miehen kanssa. Naiseus ja miehisyys ovat vastapooleja, ja fundiskristillisessä ajattelutavassa tähän sisältyy myös naisen alisteinen asema suhteessa mieheen: mies on se, joka kantaa vastuun naisesta, ja naisen on vaiettava seurakunnassa.
Nuotta-lehdessä nuoria jopa kehotetaan pidättäytymään itsetyydyttämisestä, koska se on Jumalan tahdon vastaista. Tätä kehotusta pidän muuten vielä haitallisempana kuin homostelusta pidättäytymistä, sillä itsetyydytys on seksuaaliterveyden kannalta äärimmäisen tärkeää kaikille: jos ihminen ei ole koskaan runkannut eikä koskaan runkkaa, hän ei voi tietää mistä kiihottuu ja millaisesta kosketuksesta pitää. Nuori, joka ei runkkaa, ei yksinkertaisesti opi tuntemaan omaa seksuaalisuuttaan. Itsetyydytyksen kieltämisen lopputuloksena on seksuaalisuudestaan ahdistuneita ja hyväksikäytölle alttiita ihmisiä, jotka eivät tunne eivätkä osaa siten myöskään ilmaista omia rajojaan.
Meillä pitää kuitenkin olla oikeus muuttaa itsemäärittelyämme tai kieltäytyä itsemäärittelystä, siitäkin huolimatta, että se voi antaa eheytyshihhuloijille mahdollisuuden väittää, ettei bi- tai homoseksuaalisuus olekaan luonnollista, synnynnäistä ja väistämätöntä. Meillä pitää olla oikeus kokemukseen seksuaalisuudestamme joustavana ja muutoksille alttiina ilman, että sitä käytetään meitä vastaan, todisteena tunteidemme ja halujemme epäaitoudesta.
Biseksuaalisuudesta voi "parantua", sillä seksuaalisuus on muuttuvaista. Siihen ei tarvita Jumalan ihmettä. Ensi hätään riittää, että lakkaa nimittämästä itseään biseksuaaliksi, silloin rajautuu ainakin minun tutkimukseni aineiston ulkopuolelle. Seksuaalisuuden muuttuvaisuuteen kuitenkin sisältyy se, että tauti voi tulla milloin tahansa takaisin. Mutta koska näin on, se vaatii itsekontrollia. Oman itsen kyttääminen ja haluistaan huolestuminen on omiaan aiheuttamaan tarpeetonta ahdistusta.
http://jatulintarha.blogsome.com/
Jenny Kangasvuo tekee väitöskirjaa, jossa hän jäljittää biseksuaalisuuden paikkaa suomalaisessa seksuaalikulttuurissa. Aineistona on suomalaisten biseksuaalien haastatteluja, eri medioista kerättyä aineistoa sekä osallistuvaa havainnointia erilaisissa bi-aktivismitapahtumissa. Teoreettisena lähtökohtana on sukupuolen ja seksuaalisuuden normatiivisuuksien analysointiin keskittyvä queer-teoria.
-
Kyllä suomessa kirkon uudistua monelta kannalta eikä olla niin vanhoillinen ja lopettaa se tiettyyn kirjaan tuijottaminen ja sen sana tarkasti toteuttaminen. Ja se vielä et kirkko uudistuu vaan tietyiltä osa alueilta mut sit tulen arat puheen aiheet unohdetaan täysin. Ihmisten seksuaalisuus on ihmisten oma asia niin kauan kun se pysyy lain ja toisten kunnioittamisen sisällä ei todellakaan
mikään kirkon asia tuomita ketään eikä pitäisi myöskään olla kenenkään muunkaan ihmisen. Sit kun niitä lähdetään arvostelemaan ja tuomitsemaan niin yllätys et siitä nousee kohu. Sit kaiken lisäksi esim. Luonnosta löytyy monia eläin lajeja joista löytyy homoseksuaalista toimintaa et ihmettelen miten sitä pidetään sairautena. Jos päättäisin sen että alan seurustella miehen kanssa niin toisin sen joka paikassa erittäin provosoivasti esiin juuri sen takia että tietäisin millaisia reaktioita se aiheuttaa niin monessa tutussa ihmisessä minä en piilottelisi sitä mitenkään se olisi mun oma asia eikä missään tapauksessa kenenkään arvostelun aihe.
-
Olen mielestäni hetero, vaikkain olen naistenkin kanssa seksiä harrastanu, seksihän on iloinen asia, ei siitä pitäis tuomita. Mutta, eihän homoudessa olekaan kyse pelkästä seksistä, vaan ihmisistä, jotka haluavat jakaa elämänsä keskenään, ei siis pelkkä mies/mies pari nais/nais pari, vaan kaks ihmistä, ihan sama mitä he makkarissa touhuuvat. Minä olen aina kokenu oudoks, että ihmisiä arvostellaan seksuaalisen suuntautumisen takia, tai ihonvärin, tai ulkonäön yms, samaa lihaa ja verta me kaikki ollaan loppupelissä kuitenkin. Mut, uskonnon takiahan sitä useimmiten soditaankin, et voimakkaita mielipiteitä aiheuttava asia ollu aina, oli sitten puhe mistä tahansa, mikä kirkkoon ja uskontoon liittyy. Mutta, on kyllä hyvä että tämä asia on puheena, vaikkakaan en usko, että ikinä homouden vastasuus tulee muuttumaan täysin, tulis nyt edes vähän suvaitsevaisemmaks ihmisten mieli, sekin olis jo hyvä :)
-
Itse pyrin jättämään huomiotta tämänkaltaiset uskonnolliset näkemykset asioista, ne kun ovat jo lähtökohtaisesti aivan naurettavalla ja typerällä pohjalla. Meuhkatkoon minun puolestani niin paljon kuin sielu sietää, kunhan eivät minua tule häiritsemään älyttömillä kampanjoillaan. Tietysti sympatiani ovat kristinuskoa tunnustavien homojen puolella, heille tilanne varmasti on erittäin ikävä.
Toisaalta, jos kerran jonkun uskonlahkon oppikirjoissa tms. sanotaan selkeästi, että homous on syntiä jne, miksi ihmeessä pitää vängätä vastaan ja ylipäätään kuulua moiseen porukkaan? Tavallaan ymmärrän esim. kristittyjen piirissä olevan kuohunnan homoista, sitä raamattuakin varmaan voi tulkita monella eri tavalla? Tosin en ole kyseiseen teokseen itse tutustunut, joku asiaan paremmin perehtynyt voisi valaista, tuomitaanko siellä homous yksiselitteisesti, tai esim. homoavioliitot?
Mielestäni länsimaissa ollaan jo sen verran hyvällä pohjalla moraalisesti ja eettisesti, ettemme enää tarvitse satukirjojen oppeja politiikkaamme sekoittamaan.
Kiitos ja anteeksi! >:D
-
Kyllähän homouteen ja lesbouteen liittyy myös ongelmatekijöitä. Esimerkiksi
jos jollekin naiselle on vaikea lähestyä miestä joidenkin lapsuudentraumojen vuoksi hän voi etsiä itselleen (lesbo)naiskumppanin, vaikka pohjimmiltaan haluaisikin miehen. Siinä mielessä on hyväkin, jos ihmiset punnitsevat omia vakaumuksiaan, ettei tehdä mistään seksuaalisuuden alalajista pakotietä todellisille haluille. Ajatellaan vaikka, että jos
homojen kampanjat nostaisi homojen määrän esimerkiksi 25%:iin, niin silloin sillä alkaisi olla jo vaikutusta heteroseksuaaliseen perinteiseen pariutumiseen, eikä kenelläkään olisi kohta enää hyvä olla.
-
Itse pyrin jättämään huomiotta tämänkaltaiset uskonnolliset näkemykset asioista, ne kun ovat jo lähtökohtaisesti aivan naurettavalla ja typerällä pohjalla. Meuhkatkoon minun puolestani niin paljon kuin sielu sietää, kunhan eivät minua tule häiritsemään älyttömillä kampanjoillaan.
Neljän lapsen äitinä ja muutenkin, minua kiinnostaa se, miten nuoriin yritetään vaikuttaa. Murrosikä ei ole kaikille helppoa muutenkaan, sitten jos vielä joutuu ahdistumaan omasta seksuaalisuudestaan ympäristön paineiden takia, ei se helpota asiaa :)
-
Neljän lapsen äitinä ja muutenkin, minua kiinnostaa se, miten nuoriin yritetään vaikuttaa. Murrosikä ei ole kaikille helppoa muutenkaan, sitten jos vielä joutuu ahdistumaan omasta seksuaalisuudestaan ympäristön paineiden takia, ei se helpota asiaa :)
Joo, ihan totta, ja tämän takia juurikin uskonnollinen vouhotus pitäisi mielestäni saada jonkinlaisiin raameihin yhteiskunnassa ja mm. koulumaailmassa. On se vaan kumma että lapsille vieläkin tuputetaan kouluissa luomisoppia ja seuraavalla oppitunnilla puhutaankin evoluutiosta.
-
Sori OT. Saa moderoida ;)
Joo, kyllähän se voisi olla jo parasta, että valtio ja kirkko olisi selkeämmin erotettu toisistaan (esim. koululaitos). Tosin mielestäni kirko(i)lla on erittäin tärkeä rooli jo ihan siinä ruohonjuuritason sosiaalityössä, mitä koko ajan tehdään. Mutta se taitaa olla suurimmalle osalle suomalaisista melko näkymätöntä puuhaa. Usein kirkon apu tulee kuvioihin siinä vaiheessa, kun ketään muuta ei kiinnosta.
-
Antakaamme "kaikkien kukkien kukkia". Minulla on ollut elämäni varrella monia homoja kaverina, ei koskaan ole ollut mitään ongelmia. En arvostele ihmisiä sukupuolisen käytöksen
mukaan, kaikki ovat ihmisiä. Tosi törkeää tuo "älä alistu" kampanja.
terkut kaikille baarilaisille. Itse en ole homo.
-
Minä toivoisin, että valtakirkkomme muuttuisi sallivammaksi ja aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuvaksi ja siinä asiassa tällaiset äärisuuntien kampanjat tekevät palveluksen hyvänä keskustelunavauksena sekä kertakaikkiaan keskusteluun pakottaen. Nythän kirkko on jo julkisesti irtisanoutunut tästä (kysehän ei ole kyse kirkon omasta kampanjasta, vain rahoitusta on mennyt nuorisotyöhön).
Jäin miettimään, että onko todella niin, että fundamentalistinen julistus on se, joka saa vain keskustelua ja jopa muutosta aikaiseksi. Se olis aika tragikoomista toisaalta, mutta voihan se olla mahdollista. Muuten ei edistystä ja kehitystä parempaan tapahtuisi ellei olisi ihmisiä, joiden ajattelu on ajassa tuhansia vuosia taaksepäin? Minä en ole mikään trendien ja muotivirtausten perässä juoksija, mutta mielellään eläisi tätä maailman aikaa, tässä ja nyt.
klipklop kirjoitti:
Tavallaan ymmärrän esim. kristittyjen piirissä olevan kuohunnan homoista, sitä raamattuakin varmaan voi tulkita monella eri tavalla? Tosin en ole kyseiseen teokseen itse tutustunut, joku asiaan paremmin perehtynyt voisi valaista, tuomitaanko siellä homous yksiselitteisesti, tai esim. homoavioliitot?
Minäkin ymmärrän, mutta vois kai sanoa, että onneksi itse Suomen valtion kirkko ei ole ottanut aivan niin jyrkkää kantaa homoseksuaalisuuteen kuin nämä herätysliikkeet sen sisällä ja ulkopuolella.
Raamattu siis yksiselitteisesti, mikäli sitä tulkitaan sanasta sanaa, tuomitstee homoseksuaalisuuden selkeäsanaisesti luonnottomuudeksi ja "himon kiihkossa" tapahtuvaksi toiminnaksi, josta seuraa rangaistus väistämättä. En taida viitsiä apostoli Paavalia alkaa lainaamaan tähän, ellei joku vaatimalla vaadi ( :D ), joka siis on uuden testamentin apostoli ja lähes jeesuksesta seuraava.
Tosiasia on myös se, että raamattua tulkitaan sen tuhannella tavalla ja useimmiten se tulkinta on itse millekin porukalle juuri se oikea tulkinta.
-
Toissapäivänä tyttäreni 13 v. tuli luokseni ja kysyi, mitä mieltä olen tästä kyseisestä kampanjasta.
Sen jälkeen keskustelimme pitkään ihmisen oikeudesta omaan seksuaalisuuteensa.
Kerroin oman mielipiteeni. Lyhyesti se on...uskonto ei ole polittista puoluetta kummempi. Heidän keskuudessa on oma ideologia ja kuka haluaa kuulua tuohon ryhmittymään, hänen pitää tuntea omakseen juuri ne asiat, mitä tämä ryhmittymä ajaa eteenpäin.
Eli oppia puhumaan samaa kieltä.
Joka tähän ei pysty, mitä hän tekee kyseisen ryhmittymän sisällä. "Kaverit ovat siellä" ei ole oikea vastaus.
Eläimetkin ajavat laumasta pois sen, kuka ei pysty olemaan samankaltainen ja sulautumaan lauman sisälle ja alistumaan tiettyyn hierarkiaan.
Henkilökohtaista uskoa taas ei saa koskaan liittää uskontoon. Se on jotain ihan muuta kuin yhteen ääneen lausuttuja mielipiteitä joissa kompataan yhteisön periaatteita.
Usko on henkilökohtainen kasvukertomus jossa pyritään tulemaan omaksi itsekseen.
Enemmän korostaisin ihmisen vastuuta toisesta ihmisestä kuin sitä, saako olla homoseksuaali tai saako kaksi naista jakaa yhteisen sängyn keskenään.
Olkoon sukupuoli mikä tahansa, kun kaksi ihmistä liittyy yhteen, kirkon olisi hyvä alkaa miettimään juuri tätä ihmisen vastuuta toisesta ihmisestä.
-
Kyllä sitä voitaisiin varmasti siellä kirkon puolestakin tänä päivänä miettiä tarkemmin jo asiaa eikä jättäisi ottamatta kokonaan kantaa. Sitä on ollut aina mutta tänä päivänä ihmiset uskaltaa sanoa sen jo ääneenkin mutta kirkko ei anna minkäänlaista vastausta sitä vaan odotetaan et ihmiset unohtaisi asian ja he voisi jatkaa samalla mallilla. Se ei olisi kirkolta kauhea asia jos ne sen hyväksyisi ja sitä kautta siitä tulisi muutenkin hyväksytympää mut ei pidetään vaan perjaatteista kiinni ja perustellaan sitä sit raamatulla ja sitten voi kaikissa muissa asioissa kyllä joustaa. Vaikka se on tänä päivänä hyvin yleinen asia ja ei se minuun mitenkään vaikuttaisi vaikka mies puoleisen kumppanin löytäisin mutta kirkon hyväksyntä saattaisi vaikuttaa myös näihin minun homofobisiin tuttaviinkin tai ainakin tuleviin sukupolviin. Kuulun kyllä itse kirkkoon vaikka olen kaikkea muuta kun uskon ihmisiä mutta en katso tarvitsevani sitä mihinkään ja tällaiset asiat saa kyllä harkitsemaan kannattaako tuollaisia ajatuksia sanovassa yhteisössä olla mitenkään tekemisessä.
-
Kirkko ei merkitykseltään nyt ole juuri metsästysseuraa kummempi putiikki nykyaikaisessa yhteiskunnassa ja siksi on aivan heidän oma asiansa mitä homoista tai muusta maailmanmenosta tuumaavat. Kirkkoon kuuluminen on vapaaehtoista ja jos meno ai miellytä, niin kirkkoon kuuluvien on sitä muutettava sisältäpäin.
Lapsia en missään nimessä alistaisi tunnustukselliselle uskonnonopetukselle oli vanhempien uskonnollisuus mitä hyvänsä - se tehtävä ei ole koululaitoksen asia vaan kirkolle kuuluva.
Oma jälkikasvu valitsi ylä-asteella omasta halustaan ET:n ja sen mitä oppikirjaa vilkuilin niin vaikutti varsin asialliselta materiaalilta - soveltuisi kaikille uskonnon tuputuksen sijaan.
- Kirkko ja valtio erotettava. Parisuhde on oikeudellinen asia. Kirkko voi halutessaan siunailla liittoja sen mitä lystää.
- Kirkolta verotusoikeus pois. Uskomatonta, että valtion verotustoimi kerää rahaa kirkolle !
- Uskonto pois koulusta, opettakoot kirkko jäseniään.
-
Suvaitsevuutta.
Olisi tämä maailma tylsä jos kaikki olisimme samaamieltä asioista, mutta jokaisen pitäisi saada olla oma itsensä sellaisenaan kun haluaa olla.
-
Kampanjassa ihmetyttää että kirkko on kyllä kärkäs tuomitsemaan muiden toimitaan.
Mutta suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä/salailua löytyi kun kyse oli ”saarnamiesten sekaantumista lapsiin”.
Kuten tapahtui vähän aikaa sitten.
Kirkolta ja sen jäseniltä kyllä löytyy ymmärrystä poikkeavaankin seksin suhteen kun tekijän asema on tarpeeksi korkea.
Ps. Katollinen kirkko on kokonaan oma lukunsa. :'( :'( :'(
-
Tarinoita on monenmoisia, käskyjäkin on monenmoisia.
Raamatussakin on monenmoista.
http://www.youtube.com/watch?v=IY1XRCeqJ-s (http://www.youtube.com/watch?v=IY1XRCeqJ-s)
-
Tämä on saanut liian suuret mittasuhteet ja paisunut sellaisiin mittoihin, mikä ei ole ollut tarkoitus.
Koko juttuhan lähti liikkeelle erään nuoren henkilökohtaisesta todistuksesta.
Näin Sro:n sivuilla tästä asiasta:
"Älä alistu! -kampanja piti vähemmistön vähemmistön puolta"
"Nuotta-nuortenmedian Älä alistu! -kampanjaviikko on herättänyt paljon tunteita. Monet ovat tulkinneet sen vihakampanjaksi ja hyökkäykseksi homoseksuaaleja vastaan. Kampanjan tarkoituksena ei ole ollut syyllistää ketään homoseksuaalisesta taipumuksesta. Pyrimme tukemaan niitä, jotka kamppailevat samanlaisten kysymysten kanssa kuin nuortenmedia Nuotan videolla esiintyvä Anni. Tähän täytyy jo sananvapaudenkin vuoksi olla oikeus.
Maassamme on paljon ihmisiä, jotka vakaumuksensa vuoksi pitävät kiinni siitä, että seksi on miehen ja vaimon suhteeseen kuuluva asia. On myös paljon niitä, jotka kamppailevat seksuaalisen rikkinäisyyden kanssa ja etsivät tukea vakaumuksensa mukaiseen elämään. Ja lopulta jokainen ihminen on myös seksuaalisuuden alueella haavoittunut ja keskeneräinen.
Älä alistu! -kampanja on sisällöltään sopusoinnussa kirkolliskokouksen perustevaliokunnan mietinnön kanssa, jossa annetaan tuki Annin kaltaisten kamppailulle. Mietinnössä sanotaan: ”…Osa (homoseksuaaleista) pitää oikeana elää pidättyvyydessä. Jotkut tahtovat pyrkiä vapaaehtoisen terapian ja sitoutuneen vertaistuen avulla sisäiseen muutosprosessiin. Tärkeää on, että ketään ei leimata eikä eristetä, vaan jokaisen oikeutta toimia omantuntonsa pohjalta kunnioitetaan” (Perustevaliokunnan mietintö 4/ 2010). Asiasta puhutaan myös piispainkokouksen selonteossa Parisuhdelain seuraukset kirkossa (10.2.2010, sivut 129-130).
Nuoret saivat pitkälti itse toteuttamansa kampanjan kautta kuuluville oman äänensä. Kampanja sai kuitenkin odottamattoman paljon valtakunnallista julkisuutta. Annin kertomus omasta elämästään saavutti yli 90 000 suomalaista Nuotan YouTube -kanavalla. Nuotan sivuilla on vieraillut yli 150 000 kävijää torstaina 24.3. teemaviikon kääntyessä loppupuolelle.
Kampanjan saama kritiikki kuitenkin osoitti, että yhteiskunnassamme ja kirkossamme ei olla valmiita käymään tämänkaltaista keskustelua. Olemme surullisia kampanjan ja siitä mediassa syntyneiden tulkintojen aiheuttamasta mielipahasta ja kirkosta eroamisista. Järjestöissämme kunnioitamme myös eri tavalla ajattelevia ja toivotamme kaikki tervetulleiksi mukaan toimintaamme.
Raamatun sanoma on ajankohtainen tänäkin päivänä, koska Jumala haluaa jokaiselle parasta. Uskomme Raamatun luomiskertomukseen perustuvaan ihmiskäsitykseen. Tahdomme rohkaista nuoria luottamaan Raamatun sanaan ja evankeliumiin.
Perehdymme laajaan palautteeseen voidaksemme arvioida, miten kampanjan keskeiset viestit tulivat ymmärretyiksi. Nuotta jatkaa edelleen työtään kristillisenä nuortenmediana, jota tekevät nuoret itse."
Lähde: http://www.sro.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=1539:aelae-alistu-kampanja-heraetti-tunteita&catid=51:uutiset
edit: lisätty linkki alkuperäiseen uutiseen
-
Mielestäni on hyvä että keskustelu paisui, vaikka vähän överiksikin. Jatkuva hissuttelukaan ei ole hyvästä. Ehkä moni veti herneen nokkaan siitä, että saattoi tulla käsitys, että ko. videossa homoseksuaalisuus/biseksuaalisuus olisi rinnastettu siihen, että "murhamiehetkin voivat parantua" tms. En muista sanamuotoja tarkkaan.
Minusta se aiemmin mainitsemani Jenny Kangasvuon blogikirjoitus on erinomainen. Siinä todetaan muun muassa, että seksuaalisuus on muuntuvaista, johtuipa muutos sitten henkilön mielestä mistä tahansa.
-
Kun ylipäätään puhutaan seksuaalisuudesta, haluaisin nähdä sen niin että korostetaan seksuaalisuuden suuntautuneisuutta henkilösidonnaiseksi eikä sukupuolisidonnaiseksi.
-
Lady Whip, totta kai niin on parasta ja oikein. Se vaan on totuus, että yhteiskunnassamme on paljon ihmisiä joille on vielä hyvinkin vaikea suhtautua kaikkeen erilaiseen, varsinkin kun se liittyy seksuaalisuuteen.
Kun puhutaan seksuaalisuudesta, haluaisin nähdä sen niin, että korostetaan rakkautta ;)
- tosin en tarkoita että seksissä ilman rakkautta olisi jotain väärää.
-
Mulla tää kampanja tulee jo ulos korvista. Koulussani on paljon homoja ja lesboja (ja ainakin yksi kinky) :D joten saan kuulla tästä lähes tulkoon koko ajan. Mutta enimmäkseen tästä asiasta keskustelevat ja vouhkaavat heteroystäväni.
Minusta jokaisella on oikeus olla sitä mieltä mitä on ja sanoa se, myös tuo Anni (ja hänen takana olevat). Suomessahan on sananvapauslaki ja sen pitäisi koskea kaikkia. Olen ympäristössäni aistinnut jonkin verran jopa uskontofobiaa eli jos sanot sanallakin jotakin hyvää uskonnoista, hengellisyydestä (en siis tarkoita kristillistä kirkkoa ainoastaan) niin sinut leimataan homofoobikoksi. Anteeksi nyt vaan tää avautuminen, ei ollut syytös sitten ketään kohtaan. :)
Onneksi ulkona harmaa päivä!
-
Mua ärsyttää kaikenlaiset yhden liikkeen kiihkoilijat, vaikka josku tulee itsekin sorruttua ;)
Mä toivoisin suvaitsevaisuutta kaikille osapuolille. Joillekin kaikki uskontoihin liittyvä ja hengellisyys on kuin punainen vaate. Omassa perheessäni ja muussa lähipiirissäni on ollut kaikkea väliltä ateisti - agnostikko - vapaiden suuntien kristitty - lestadiolainen - unitaariuniversalisti - vapaa-ajattelija - kd:n ehdokas jne ja hyvin on toimeen tultu.
-
Hyvä esimerkki on perheeni tästä suvaitsevuudesta. Molemmat ovat vahvasti kirkossa sisällä ja edustavat KD:tä mutta eivät niele kaikkia heidän arvojaan. Mutta loistavasti tulen toimeen heidänKIN kanssa. :) Juu submit on oikeassa, monille uskonto on kuin punainen vaate. Joku uskoo toinen ryyppää, yksi ottaa piiskaa kolmas kulkee huivi päässä. Hih.
Ei nyt näköjään heti aamulla suju tämä kirjoittaminen :D
-
On ne tällaiset "Älä alistu-kampanjat" todella vastenmielisiä. Kyse taitaa olla jonkinlaisesta uusmoralismista? Enkä se enteilee paluuta iloisen 70-luvun alkupuolelle, jolloin seksilehtiin ilmestyivät mustat pläntit sukuelinten päälle.
Pahinta minusta on, että tällaiset moraalinvarjelukampanjat ovat leviämässä kaikkeen ns. erilaiseen tapaan nauttia omasta seksuaalisuudestaan, myös kinkyyn maailmaan. Meidät kinkyt halutaan rajata marginaaliryhmänä näkymättömiin.
Tämän olen ihan omakohtaisesti kokenut. En muista kuinka monta vuotta olen ollut Suomi24:n rekisteröitynyt ja olen ollut Kinky Baarin vakkari, jopa aikoja sitten olen kruununkin päähäni siellä saanut. Minulla oli siellä monta vuotta sensorien hyväksymä profiili, joka oli varmaan joillekin teistäkin tuttu. Joitakin kuukausia sitten se kuitenkin bannattiin sopimattomana. Samoin kävi vanhalle treffi-ilmollenikin kuukausi sitten. Sekin oli kauan sitten sensorien hyväksymä ja oli pitkään julkinen.
Ihan samaan törmäsin CCDate.net:ssä. Pistin sinne talvella treffi-ilmon, jossa rehellisesti kerroin itsestäni. Se hyväksyttiin ja se johti moniin ihan asiallisiin keskusteluihin ihmisten kanssa. Vaikutti ihan hyvältä kanavalta tutustua ihmisiin. Otin ja tarkastelin profiiliani kriittisesti ja muokkasin sitä kielellisesti sujuvammaksi ilman, että muutin sen varsinaista sisältö tai elementtejä. Tämä stilisoitu profiili bannattiin asiattomana. Oma profiilini täällä on suurin piirtein sama, loppukaneettia lukuun ottamatta kuin bannattu profiilini CCdate.net:ssä
Niin, minusta "Älä alistu - kampanja" jatkuu ja on tunkeutunut myös sosiaaliseen mediaan.
Ovatko muut joutuneet "Älä alistu - kampanjan" uhreiksi?