BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 15.03.2020, 12:53
-
Pikkuistelun pimeä puoli
Content warning: Tämä kolumni sisältää (insestisten) ikäperversioiden sanoiksi pukemista, joten jos niitä ei tahdo yrittääkään ymmärtää, ei kannattane tekstiin tarttua. Alkaa än yy tee nyt.
Nämä sanat ovat häpeästä riivatun raskaita kirjoittaa, mutta juuri siksi se täytyy tehdä. Minä kiihotun yli tajunnan rajojen kuvitelmista, joissa isi tai muu auktoriteettiasemassa oleva mies anaaliraiskaa pikkutyttönsä. Tytön, joka on selvästi alle suomalaisen suojaikärajan. Mies kuvitelmissani ottaa usein tutun hahmon, jonkun josta fantasioin muutenkin. Tyttö ei koskaan ole todellinen. En edes minä lapsena joka joskus olin. Jos esiinnyn kuvitelmassani, olen yhtä lailla fiktiivinen pikkutyttö, jotain mitä en koskaan ollutkaan. Toinen.
Näitä fantasioita minulla sen sijaan on ollut siitä asti kun olin oikeasti lapsi. Kun olin noin kymmenvuotias, vanhempi mies käytti luokkakaveriani seksuaalisesti hyväkseen. Olin hirvittävän hädissäni, itkin ja vihasin, en voinut käsittää miten kukaan voisi tehdä sellaista.
Ja kun olin yksin pienen tytön huoneessani, masturboin ajatukselle että kuitenkin tekee.
Vasta tällä viikolla tulin tiedostaneeksi, miten kaksinaismoralistinen sekä omani että koko kinky-yhteisön suhtautuminen aiheeseen on. Ei minun ole ollut mitenkään hankalaa tehdä tiettäväksi että tykkään ageplaystä, tai että suhteideni dynamiikassa olen aina tietyllä tavalla pikkuinen. Kinkyfoorumeilla DD/lg-suhteet taas ovat toistuvasti tapetilla, eikä massahysteria herää tai edes haukottele jos joku liittää seksuaali-identiteettiinsä ikäkokemuksen taaperosta teiniin. Ei niin etteikö paheksujia löytyisi, enkä itsekään kaikkea ymmärrä. Yleinen ilmapiiri kuitenkin on, että tällaista saa tehdä. Toiminta sallittu, jatkakaa.
Sen sijaan fantasioista näiden leikkien taustalla ei saa hiiskua sanaakaan, vaan ollaan kuin niitä ei olisi olemassakaan. On vain isejä ja pikkuisia sun muita, sekä seksuaalisia tekoja näiden välillä. Aikuisten, joilla sattuu olemaan tietyt roolit, koska ne tuntuvat hyvältä. Sen pituinen se, ja kädet äkkiä korville jos kuuluu kuiskauskin siitä, mitä tapahtuu suljettujen silmien takana.
Ehdotus: silmät auki ja valot päälle nyt. Jos kerran kiihottuu alaikäisyyttä presentoivista akteista, voiko valehtelematta väittää ettei lainkaan kiihottuisi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ajatuksena? Minulla ei ainakaan ole enää pokkaa moiseen. Se on hirvittävä asia myöntää itselleen ja niellä ne sanat, mutta en usko että se tekee kenestäkään hirviötä. Eikä pedofiilia. Ei sen enempää, kuin tekee kenestäkään zoofiiliä käyttää hännällistä anustappia.
Niin kauan kun puhutaan pelkästään ageplay-fantasioista, puhutaan pääsääntöisesti potaskaa. Kaivellessani mielikuvitukseni saastaisista sammioista kuvitelmia jotka minua eniten kiihottavat, en todellakaan mieti hetkeä, jossa leikkisin olevani lapsi ja joku toinen leikkisi olevansa lapsenraiskaaja. Kuvittelen että se vastenmielinen rikos todella tapahtuu, mutta sitäpä ei saisi suurin surminkaan mennä sanomaan. Leikki leikkinä, kukaan nyt niin sekaisin ole että oikeita kauheuksia kuvitellessa kiihottuisi.
Mutta onko se sitten absoluuttista pahuutta ihmisessä? En minä ainakaan tahtoisi sitä tehdä, eikä minun puolestani tarvitsisi kenenkään muunkaan, mutten usko että se on valintakysymys. Toki näin hirvittäviä haavekuvia on hervottoman hankalaa nähdä positiivisena piirteenä, vaikka raiskausfantasioissa ylipäätään ajatellaankin aktuaalista rikosta toista kohtaan. Viiltävää vääryyttä on sekin, muttei herätä ajatuksena vastaavaa vastustusta. Mekanismi on yhtä kaikki tismalleen sama kuin lukemattomissa muissa kinkyissä kiihokkeissa. Jokin asia on tabu, väärin ja torjuttua, ja juuri siksi se herättää hillitsemätöntä halua. Eikä sille vain mahda mitään.
Se mikä näissä kuvitelmissa ja leikeissä oikeastaan raiskataan, onkin koko lapsuuden konsepti, ei ensisijaisesti edes fiktiivinen yksilö. Jotain mahdollisimman viatonta, avutonta ja puolustuskyvytöntä, joka turmellaan väkisin ja väkivalloin. Mutta lapsen muodon se silti vain ottaa, eikä siitä pääse mihinkään. Joko omaksuttuina ominaisuuksina tai roolina, taikka sitten kuvajaisena pään sisällä.
Miksi tällaisia sitten pitäisi miettiä? Eikö olisi parempikin vain vaieta kuoliaaksi tällainen saasta ihmisten sielussa? Eittämättä houkutteleva tarjous. Uskon kuitenkin vilpittömästi, että itse kullekin on pelkästään terveellistä tiedostaa toimintansa taustat, olivatpa ne miten epämiellyttäviä tahansa. Eipähän tule kohotettua kiviä toisia kohtaan yhtä herkästi, kun käsittää kuinka särkyvällä pohjalla oma lasipalatsi onkaan. Mutta ennen kaikkea se suo mahdollisuuden olla armollisempi myös itselleen. Syyllisyyden ja häpeän määrä tällaisista ajatuksista on monesti musertava. En usko että on kenellekään hyväksi kantaa kätköissään mitään, minkä olemassaolon kieltää niin totaalisesti.
Minun seksuaalinen haluni ei milloinkaan ole kohdistunut yhtäkään lasta kohtaan eikä tule sitä tekemään. Se ei ikipäivänä tule johtamaan tekoihin, joissa osallisena ei olisi vain ja ainoastaan täydessä ymmärryksessä ja kaikessa konsensuksessa toimivia aikuisia. En helvetissä minä ylpeä näistä fantasioistani ole, mutten myöskään pelkää enää. Jos joku tahtoo minut tuomita, hänellä on siihen täysi oikeus. Kivitystäkin kestän todennäköisesti paremmin kuin heittäjien omat rakenteet. Sen sijaan toivon, ettei kukaan hyväksikäytön uhriksi joutunut koe itseään loukatuksi tämän kirjoituksen vuoksi. Siksi tiedoksi, että minuakin on koskettu lapsena. Uskoin silloin ja uskon tänä päivänäkin että se oli kammottava vahinko, mutta se tapahtui silti. En siis puhu aiheesta autuaan tietämättömänä miltä todellinen koskemattomuuden rikkominen tuntuu.
DD/lg-dynamiikka ja muut ikäperversioihin perustuvat suhteet ja sessiot ovat upeita asioita, kaiken kieroutuneisuuden alla jotain äärimmäisen puhdasta ja kaunista kaikille osapuolille. Se ei muutu miksikään, vaikka avaisimmekin silmämme sille, miten musta virta niiden siltojen alitse kulkee.
(https://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=21127;type=avatar)
pikkusisko, < 12v.
-
Ihanaa, että kirjotit tästä! Kiitos.
Tää on tosi vaikea ja haastava aihe käsitellä avoimesti, mutta miten tärkeää siitä onkaan puhua. Ihan samoja fantasioita ja ajatuksia ja tunteita liikkuu myös omassa päässä. En koskaan ole tuntenut varsinaisesti häpeää niistä, enkä ajatellut itsessäni olevan mitään vikaa niiden vuoksi, mutta en ole niistä kuitenkaan ääneen puhunut, ikinä. Olen hyvin tietoinen siitä leimasta ja stigmasta, minkä tästä asiasta ääneen puhuminen aiheuttaa. Vaikka itse onkin asetelmassa sen "uhrin" roolissa.
Olen ollut jo siitä 10v:stä asti hyvin tietonen näistä fantasioita ja niitä olen omissa leikeissäni ja oman pääni sisällä toteuttanut, mutten koskaan ole edes sille vastakkaiselle osapuolelle ääneen tästä sanonut. Koska se pelottaa. Mutta ei sen pitäs pelottaa. Ei siinä ole mitään sen väärempää ja oudompaa, kun missä hyvänsä muussa fantasiassa.
Nyt nää on tulleet itselle hyvin paljon pintaan ja niitä on vaikee olla tietosesti ajattelematta(enkä oikeestaan edes halua olla) kun omassa elämässä on tilanne, missä näitä fantasioita toteutetaan melko aktiivisesti. Miten paljon kiihotusta ja kutinaa päässä aiheuttaakaan juuri se, kun Isi paijaa ja pitää hyvänä ja höpöttää omalle pikku tytölleen ja sitten panee sen tytön hajalle, joka koloon ja kovaa. Häpäisee ja sotkee. Ja taas ottaa syliin, hellii ja kehuu, miten hyvä tyttö olin. Sitä on vaikea edes kuvailla sanoin mitä siellä päässä liikkuu, kun Isi käyttää tyttöään hyväksi ❤️
Ja sanonpa minäkin sen, että kyllä tiedän myös erittäin hyvin itse, miltä se todellinen koskemattomuuden rikkominen tuntuu ja se ei mitenkään ole tähän fantasiaan liitännäinen asia.
-
---
Se mikä näissä kuvitelmissa ja leikeissä oikeastaan raiskataan, onkin koko lapsuuden konsepti, ei ensisijaisesti edes fiktiivinen yksilö. Jotain mahdollisimman viatonta, avutonta ja puolustuskyvytöntä, joka turmellaan väkisin ja väkivalloin.
----
Ja tässä mielestäni ollaan asian ytimessä. Jotta abstraktiosta voi kiihottua, tulee se kuitenkin jollain tapaa konkretisoida mielessä.
Minusta on ollut mielenkiintoinen ja hämmennystäkin herättävä ajatusleikki pohtia, että meillä kaikilla on jokin piste, jotkin olosuhteet, joissa meissä alkaisi herätä esim. pedofiilisia taipumuksia. Se on jana ja paljon erilaisia tekijöitä, ei mikään yksittäinen "Se oli vaan paha ihminen."
-
Miten paljon kiihotusta ja kutinaa päässä aiheuttaakaan juuri se, kun Isi paijata ja pitää hyvänä ja höpöttää omalla pikku tytölleen ja sitten panee sen tytön hajalle, joka koloon ja kovaa. Häpäisee ja sotkee. Ja taas ottaa syliin, hellii ja kehuu, miten hyvä tyttö olin. Sitä on vaikea edes kuvailla sanoin mitä siellä päässä liikkuu, kun Isi käyttää tyttöään hyväksi ❤️
Tää Kaislasen kommentti kiteyttää niin hyvin mun ajatuksia niin leluna, masokistina ja pikkuisena. Se, että tiedän olevani tärkeä ja se on sen tunteen kautta ihana tulla tietyllä tavalla turmelluksi ja sitten kuulla kainalossa, kuinka hieno ja ihana onkaan, vaikka itkisi räkä poskella (ja siis etenkin kun itkee räkä poskella).
Oma seksuaalisuuteni heräsi jo hyvin varhain ja muistan ala-asteikäisenä masturboineeni tietynlaisille hyväksikäyttöfantasioille, joissa minua käyttää hyväksi vanhempi mies. Ja tätä on tosi vaikeaa myöntää ääneen, sillä siihen liittyy hyvin vahvoja stigmoja ja myös sitä päänsisäistä häpeää. En ole koskaan kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä nuorena ja en voi ikinä samaistua siihen, mitä tällaisen rikoksen kokeneet ihmiset joutuvat käymään läpi elämänsä aikana ja millaisia traumoja se aiheutti ja en missään nimessä hyväksy tällaista rikosta.
Mutta en myöskään haluaisi joutua kokemaan häpeää niistä omista fantasioistani. Eihän minun niitä ääneen kaikille tarvitse olla huutelemassa (mitä siis juuri tässä teen), mutta minusta minulla on oikeus niihin haluihini ja toiveihini ihan siltä pohjalta mitä pikkusisko sanoi:
Minun seksuaalinen haluni ei milloinkaan ole kohdistunut yhtäkään lasta kohtaan eikä tule sitä tekemään. Se ei ikipäivänä tule johtamaan tekoihin, joissa osallisena ei olisi vain ja ainoastaan täydessä ymmärryksessä ja kaikessa konsensuksessa toimivia aikuisia.
On ollut myös hyvin vapauttavaa löytää se paikka sieltä mielestään, että en kuole siihen, että myönnän nämä fantasiani ääneen ja että haluaisin myös toteuttaa niitä. Koska se on leikkiä ja leikkiminen on hauskaa.
Toivon, että kirjoitus herättäisi ajatuksia ja keskustelua ilman mitään lynkkausmeininkiä, sillä aihe on varmasti vaikea kaikille siitä fantasioiville, etenkin kun siitä pitää puhua ääneen.
-
Kiitos tästä.
Viime aikoina jonkin verran omassa päässä pyöritellyt näitä asioita.
Ja vähän ristiriitainen olo siitä itselläni on.
-
Upea avaus. Mun mielestä tabuista kuuluu keskustella myös ilman kivitystä ja lynkkausilmapiiriä, vaikka se voi olla joillekin vaikeampaa, mitenkään syyttämättä heitä. Ehkä jos itse kokee olleensa paha ihminen niin pitää saada samaistumispohjaa muilta ja siten "toi on se paha setä, hyi sinä!" -meiningistä tulee luonnollista.
Every saint has a past, and every sinner has a future. Let that sink in.
---
Se mikä näissä kuvitelmissa ja leikeissä oikeastaan raiskataan, onkin koko lapsuuden konsepti, ei ensisijaisesti edes fiktiivinen yksilö. Jotain mahdollisimman viatonta, avutonta ja puolustuskyvytöntä, joka turmellaan väkisin ja väkivalloin.
----
Ja tässä mielestäni ollaan asian ytimessä. Jotta abstraktiosta voi kiihottua, tulee se kuitenkin jollain tapaa konkretisoida mielessä.
Minusta on ollut mielenkiintoinen ja hämmennystäkin herättävä ajatusleikki pohtia, että meillä kaikilla on jokin piste, jotkin olosuhteet, joissa meissä alkaisi herätä esim. pedofiilisia taipumuksia. Se on jana ja paljon erilaisia tekijöitä, ei mikään yksittäinen "Se oli vaan paha ihminen."
En myönnä olevani pikkuisteluun päin, en ole koskaan fantasioinut sellaisesta. Siihen liittyy ensinnäkin sellaisia tabuja että monet haluaisivat leikata pallit irti jos tietäisivät, ja haluan elää elämäni niin että pystyn seisomaan asioiden takana julkisesti missä tahansa. Salailu ja puhumattomuus on myrkyllistä. Kinkyt nyt ovat yleensäkin kaapissa kait yleensä, mutta tässä asiassa kaappi on varmaan vähän kutsuvampi kuin monessa muussa kinkyilyssä. Täytyy olla aika rohkea daddy jotta voisi julkisesti tästä mitään sanoa, ja vaatii se pokkaa naisiltakin... anteeksi tytöiltä.
-
Huikean hyvä avaus tärkeästä aiheesta. Kiitos.
-
Harvinaisen avartavaa, kiitos tästä.
Pikkuistelu ja ikäleikit on itselle täysin käsittämätön taiteen laji, osin sen tähden kön en ole koskaan päässyt jututtamaan 'pikkutyttöjä ja -poikia', eikä itsellä ole aiheen fantasioita. Mutta silti ihan vitusti kiinnostaa dynamiikka siellä taustalla, juurikin siksi kun kyseessä on niin valtava tabu ja näinollen pidän pikkuistelijoita ehkä rohkeimpina kinkymaailman olentoina ikinä.
Toivottavasti ketjuun tulee vielä rohkeita avauksia iseiltä ja äiskiltä, kolikon toinen puoli on epäilemttä yhtä mielenkiintoinen.
-
Hienosti pikkusisko jälleen sanoitat niitä ristiriitaisimpia tunteita, kiitos! :love:
-
Ihana, rohkea pikkusisko! :love:
-
Hieno ja rohkea avaus. Minusta daddyt eivät ole pedofiileja. On ihan eri asia, kun daddy kiihottuu aikuisesta naisesta, joka käyttäytyy kuin pikkuinen kuin että daddy kiihottuu pienestä tytöstä. Vähän sama asia kuin pikkuinen kiihottuu daddysta, mutta ei todellakaan omasta isästään. Fantasiat ovat fantasioita, mutta tuskin kukaan oikeasti fantasioi omasta isästään, vaan näkymättömästä auktoriteettihahmosta. Aivan kuin daddyt näkymättömästä pikkushahmosta. Sen sijaan olen ikävä kyllä törmännyt täällä pedofiiliin, joka monien viestien jälkeen kertoi olevansa mielellään pienen tyttärensä ystävien suihkuvalvojana ja kiihottuvansa siitä. Ne ajatukset on minusta pedofiilisia. Ei se, jos daddy sanoo, että pikkuisen tulee ajella posliiniksi, sillä eihän pikkutytöillä kasva vielä karvat. Vaikka tuossa ei luulisi juurikaan olevan eroa, niin siinä on kuitenkin iso ero. Toinen kiihottuu oikeista pukkutytöistä, toinen olemattomasta pikkutytöstä, aikuisesta naisesta, joka vain leikkii pikkuista. Niinpä fantasioissakaan ei ole mitään väärää niin kauan kun niissä on osapuolina vain henget, tuntemattomat hahmot. Mutta jos mielessä näkee tietyn miehen ja tietyn lapsen, olisin huolissani. Hahmot sen sijaan minun mielestä edustavat tunteita ja tuntemuksia. Daddy edustaa auktoriteettia, vahvuutta ja turvallisuutta, pikkuinen edustaa viattomuutta, kokemattomuutta ja tuhmuuttakin.
En tiedä, saako tästä kommentistani mitään selvää...
-
Kiitos pikkusisko, nää on niin tärkeitä sanoja.
Ikäeroista (niin oikeista kuin ageplayssäkin) viehättyvänä D-ihmisenä tekisi mieli sanoa tähän edes jotain, mutta selkeästikään oma ajatteluni ei ole vielä kovin pitkällä tämän asian suhteen. Miten puhua jostain mitä ei oikeestaan edes uskalla ajatella?
-
Fantasiana lastentarhallisen tunkeminen oksasilppuriin on ihan fine.
Halussa tai tarpeessa alkaa ongelmat.
Tarpeen realisoituessa ollaan kusessa.
Mikä sitten kenestäkin on väärin ja miten ja millä tasolla ja ketä kohtaan.
"All crimes should be treasured if they bring thee pleasure somehow"
Or not.
-
Ehkäpä tätä aihetta voi valottaa kuvaamalla toista (mutta vähemmän) tabua aihetta eli fantasiaa raiskatuksi tulemisesta.
Useimmat ihmiset, joilla on fantasia raiskatuksi tulemisesta, eivät pidä siitä, jos joutuvat oikeasti raiskatuksi. Fantasia ja sen toteuttaminen on eri asia kuin todellinen raiskaus.
Useimmat ihmiset, joilla on fantasia raiskaamisesta, eivät pidä oikeista raiskauksista. Fantasia ja sen toteuttaminen on eri asia kuin todellinen raiskaus.
Raiskaaminen - ja raiskaamisella leikkiminen ja siitä fantasioiminen ovat eri asioita. Ihan samalla tavalla pikkuisfantasiat ja pedofilia ovat eri asioita.
-
Erinomaisen tärkeä teksti, kiitos siitä :love:
Tämä on kutkuttavan monimutkainen kokonaisuus, jossa larpataan kulttuurimme kannalta niin kovia tabuja, että itsekin pohdin melko usein tuota hämyisää ja vaikeaa kokonaiskuvaa.
Kaikki tabut eivät stimuloi itseäni, mutta tämä tabu kyllä tekee niin. Tabuista on valtavan tärkeää puhua.
Myöskin juuri tämä aspekti että tämän tabun se synkkä puoli on valtaosalle arvojen vastaista toimintaa. Mutta sitten osa ihmisistä irtisanoutuu kaikesta mikä tähän vähääkään vihjaa. En tiedä mistä tuo mustavalkoisuus kumpuaa, mutta olisiko siinä jonkunlainen tahriutuminen ja stigman pelko. Yksinkertaistuksena hiha-arvioni tuosta mustavalkoisuudesta: DDLG -> insestileikit + ageplay + cnc -> välillisesti "hyväksytään" insesti ajatuksen tasolla ja hups, yht'äkkiä pamahdetaan pedofiiliksi tai vähintään hyväksytään pedofilia.
Tuntuu että joillekin on olemassa ajatusrikoksia ja niin tabuja asioita, että niitä ei saisi päässään pyöritellä edes käsitteiden tasolla.
Mieli ei kuitenkaan mene rikki ajattelusta ja kuvittelusta, eikä poliisi tule hakemaan niiden tiimoilta. Asioita voi pohtia ja tutkia ja niillä voi leikkiä. Kannustankin kanssaihmisiä varsinkin tällä foorumilla jättämään asenteet ja säännöt monilta osin pois päältä kun lähdette yölliselle ajelulle tabujen taajamaan. Ajovalot olisi hyvä kuitenkin olla päällä, mutta autoradio kannattaa jättää pois päältä myös. Ette tarvitse kohinaa sille matkalle. Tai niille matkoille. Saatte ajatella ja kuvitella sekä jopa fantasioida aivan niin synkkiä tabuja kun haluatte. Todellisuus ja siellä vallitsevat arvot ja teidän omat rakenteet ottavat teistä kyllä kopin kun pääsette omalle parkkipaikallenne.
-
Kiitos kirjoituksesta, Pikkusisko! :love:
-
Kauheen hyvä kirjotus! Ja mielenkiintosia vastauksia ^^
Mä oon ollu lähiaikoina tosi utelias pikkustelusta, mutta samalla kiinnostusta on jarruttanu se, miten ristiriitasesta asiasta loppujen lopuks on kysymys >< Oloa helpottaa tosi paljon se, et ihmiset on täällä avannu omia ajatuksiaan aiheesta ja rohkeesti käsitelly myös niitä vaikeita juttuja :>
-
Kiitos tästä tekstistä!
Itsellä myös seksuaalisuus herännyt hyvin nuorena ja halusin vanhemmasta miehestä seksikumppania jo 12-vuotiaana ja olin siihen täysin valmis. Tiedostin kuitenkin ympäröivän yhteiskunnan suhtautumisen asiaan, joten odotin vielä vähän yli vuoden.
Uskon tuon ajan vahvistaneeni fantasiaani aiheesta, ruokin niillä tuota minääni, jonka täytyi jäädä seksuaalisesti tyydyttymättömäksi.
Mitä tulee oikeisiin hyväksikäyttöihin, itselläni ei ole niistä kokemusta ja olen muutenkin saanut elää aikalailla täydellistä lapsuutta. Läheisteni kertomat hyväksikäyttökokemukset tuntuvat pahalta ja tulen surulliseksi, en tunne kiihottumisen tunteita. Myöskään mikään seksuaalinen lasten ja minun välilläni ei kiinnosta yhtään, päin vastoin kiihottaa se vanhempi mies ja itse kuvitella itsensä sinne hyväksikäytety nuoren rooliin.
Mutta jos todelliset uhrit ovat täysin tuntemattomia ja etäällä todellisuudestani, vaikkapa kertomukset ulkomailla tapahtuvista lapsiprostituutiotapauksista kiihottavat. Mieli suhtautuu niihin samoin kuin fiktiivisiin tarinoihin, koska tapaukset eivät kosketa omaa, eikä läheisteni elämää. Tästä olen tuntenut eniten syyllisyyttä, että kiihotun myös todellisista rikoksista, jos ne eivät kohdistu omiin tuttuihini.
Ja jännä juttu, miten nimenomaan vain anaalijutut kiihottaa tässä yhteydessä. En kuvittele ikinä raiskauksen kohdistuvan vaginaan. Se voi myös liittyä omaan kyvyttömyyteen harrastaa anaalia tai sitten mielikuvaan siitä rajumpana toimintana.
-
Mutta jos todelliset uhrit ovat täysin tuntemattomia ja etäällä todellisuudestani, vaikkapa kertomukset ulkomailla tapahtuvista lapsiprostituutiotapauksista kiihottavat. Mieli suhtautuu niihin samoin kuin fiktiivisiin tarinoihin, koska tapaukset eivät kosketa omaa, eikä läheisteni elämää. Tästä olen tuntenut eniten syyllisyyttä, että kiihotun myös todellisista rikoksista, jos ne eivät kohdistu omiin tuttuihini.
Tää muuten mulla myös omassa päässä ollut että jos lukee jotain kidnappaus juttuja missä jotain on raiskattu vuosia ja pidetty vankina niin se kiihottaa ja samalla kuvottaa oma ajatus että hyi vittu olet sairas. Ehkäpä juuri se että se ei ole kukaa tuttu eikä mitenkää lähipiirissä. Ja tuosta kokee syyllisyyttä että edes ajattelee kiihottuvansa. Sama juttu myös noissa ikäero jutuissa ja väkisin makuussa missä isi raiskaa omaa tyttööän. Mitä enenpi itkee sen parempi :) Välillä sitä herää omille fantasioilleen ja miettii että miten sitä kiihottuu kaikesta "sairaasta".
-
Mulla kait vähän itkettää. Olin täysin valmistautunut siihen, että minusta tulee skenen virallinen pedari ja spitaalinen. Ja sitten olettakin noin upeita ja urheita, ja kilttejä mulle :)) Uskomattoman kauniisti olette sanoittaneet omia kokemuksianne, kiitos :love:
Erityiskiitos Persiljalle siitä että uskalsit nostaa esiin todellisista rikoksista kiihottumisen. Mulle se on ollut kaikkein kauheinta ja kipeintä, siinä tosiaan tuntee itsensä sairaaksi hirviöksi niin kuin Jukkiskin sanoi. En esimerkiksi anna itseni masturboida ajatuksille niistä uutisista ja yritän muutenkin ohittaa ne mahdollisimman pian. Jonkun todellisen uhrin mittaamattomalle kärsimykselle runkkaaminen tuntuisi moraalisesti sietämättömältä, vaikka se onkin juuri niin kuin Persilja sanoi. Ei ne liskoaivot käsittele niitä minään varsinaisena informaationa ollenkaan, vaan niistä tulee fiktiota joka herättää prikulleen niitä reaktioita kun nyt sattuu tekemään, sille ei tietoisuus voi yhtään mitään.
Tuo fiktio minua mietityttää. Aioin alunperin aloittaa tämän tekstin kertomusotteella yhdestä suosikkikuvitelmastani, mutta kesken kaiken kauhistuin että enhän minä herranjumala voi tätä tehdä. Tuottaa lapsipornomateriaalia. En vain oikein tiedä miten kirjoitettuun fiktioon pitäisi tässä asiassa suhtautua.
-
Parahin pikkusisko! :)
Tuosta sinun toisesta kirjoituksesta täytyy vielä lausua jokunen sana:
Minä uskoisin käsittäväni sen tunnetilan mikä varmaan on ollut "Pikkuistelun pimeää puolta" kirjoittaessasi.
Mutta jos siitä noin hirmuisten ristiriitatunteiden myrskyä on - silleen niiku ihan oikeesti (aikuisten) - noussut, kuten siis luettavissa on, niin ei
Sinusta kyllä skenen Virallista eikä liioin epävirallista HIRVITYSPEDARIA eikä eikä s a a s ta i s t a spitaalista (vai miten se kaikki nyt meni >:D)
saa kukaan nimetyksi, ei vaikka kuinka yrittäisi.
Kuten on sanottukin, kirkas realistinen arkimoraali tekee pysyvän ja pitävän rajankäynnin siihen mitä SAA tehdä ja mitä ei.
Ihan täpöillä nostan kättä lippaan elikkä teen hunööriä entisaikain toisella kotimaisella ja kunniaa ihan selevällä suomella.
Tuota lukiessa - siihen sivuun työntyi vääjäämättä yksi oma - miten sen sanoisi... noh käyttäen sitten sanoja "perverssi" yms, yms... kuten sinä,että "insestisten ikäperverssien sanoiksi pukemista"... "saastaisista sammioista",huh, meniks se niin... NOUSI AIVAN HUOHOTUKSEN JA
LIKI TÄRINÄN SOMATISOIMANA pitelemätön halu laittaa suoraan sanoiksi eräät asiat, joista en ole koskaan vihjaissutkaan, kenellekään.
Ne on olleet vahvasti siellä YLIKOROSTETUN SOVELIAISUUDEN takana. Eli juuri sama! Mitä saa EDES puhuen/kirjoittaen tuoda julki... Hitto: En koskaan edes psykoterapiassa. Enkä liioin myöhemmissä, vähän niinku "pienimuotoisimmissa" reseptin uusimisen "terapioissa"...
Ne olivat/ovat, ajoittaen mun "äiti" n:o 2 liittyviä, voimakkaitakin asioita. Omaan äitiini en juuri ehtinyt tutustua. Hän sairastui syöpään kun oli 4, kuoli kun olin 6
8-vuotiaalle tuotu UUSI ÄITI (Perkele!!!) oli liki psykopaattinen VALLANPITÄJÄ, isän nyhjöttäessä lampaana jossain sivussa.
Enempää en - kovin paljoa uskalla tässä, koska kauhea HÄPEÄ NIISTÄ FANTASIOISTA sulki suun psykoterapiassakin 24-26-vuotiaana.
Käänteisesti,nurinpäin mennyttä "ikäperversiota". Outo kiihottuminen pikkupoikana ja teininäkin vielä. Hän puhui hyvin usein, kuinka minulle
"nyt ehdottomasti pitäisi ANTAA SELKÄSAUNA!!" Myöhemmin ajatellen - tai oikeastaan jo silloin, heti, 8-vuotiaasta tajusin , että hän hekumoi sillä. Muistan yhden kerran kun tämä 28-29-vuotias (kaunis) nainen totesi, selvästi KATKERAAN sävyyn: "Mutta kun minulla ei ole oikeutta siihen"
Paikalla oli joitain muita "elintasonais-ystäviänsä... Olimme pikkukaupungin oikein sellainen säätyläisperhe... Minusta siinä puhuttiin. Lähietäisyydellä näkyvissä kuin mikälie kappale: aihe MINÄ-ja-SELKÄSAUNAT... Toisaalta olin kyllä ehdottomasti ylikiltti pikkupoika.
Niin ei koskaan siis tapahtunut, isä siis lie kieltänyt sen. Siitä johtuen tämä "Uusi Äiti" korvasi jotain puutostilaansa taikka nyt vain ihan tavallista(?)perversiotaan siitä runsain määrin sentään puhuen.
Huh :o >:( Alussa sanoin etten koskaan kenellekään... eikä siis pitänytkään, vaan ainoastaan lausua kunnianosoitusta pikkusiskolle! :o >:(
Eikä muuta
FANTASIAT ovat FANTASIOITA ja luvallisia kaikki. EI siitä spitaaliseksi muutu :)
Minusta tuli piiska-asiain suhteen aika fifty-fifty.
-
Kiitos itsellesi Pikkusisko, aloituksesi ansiosta uskalsin jakaa kokemuksiani!
Ja myös kiitos Gretalle, jolle oon kertonu niistä ekana, niin ei tuntunu niin pahalta :love:
-
Olipas mielenkiintoinen aloitus. Itsekin olen miettinyt näitä fantasioita joilla minulla välillä on, vaikka pikkuistelu ei ole ikinä pahemmin kiinnostanut. Nyt rupesin miettimään onkohan syynä juurikin asian tabuisuus itselle vai eikö oikeasti kiinnosta.. Itselläkin näitä fantasioita on ollut jo pienenä, kun jostain kirjasta luin isähahmon ja pienen tytön suuseksikohtauksesta, oli kirjoitettu todella peitellysti mutta mielikuvitus täytti aukot sitä mukaa mitä teini-ikä eteni. Omia isäongelmiä ainakin on roppakaupalla, jotain voi siitä kenties päätellä, kenties ei.
-
Tämä kirjoitus liikautti jotain aika syvällä minussa.
Minulla on ollut tasan yksi pikkuinen, eikä siihenkään lähdetty mitenkään dynamiikka edellä. Hän tuli minun lähelleni, ja se oli niin. Se ei vaatinut minkäänlaisia sanoja.
Tämä tietenkin sysäsi minut erikoisiin mielentiloihin; jos pystyn tekemään moisia asioita aikuiselle ihmiselle jonka koen lähelläni pikkuisena, haaveilenko jossain alitajuntani syövereissä tekeväni niin lapselle? Pystyisinkö sellaiseen? Vastaus molempiin kysymyksiin on yksiselitteisesti ei, en pystyisi. Minulle ei mikään asia ole niin pyhä kuin lapsen koskemattomuus ja turva. Lasken toisinaan myös sellaisesta leikkiä, mutta en todellakaan ihan kenen tahansa kanssa.
Mutta jokinhan siinä kuitenkin kiehtoo? Ei riittävästi, että olisin aktiivisesti etsimässä itselleni pikkuista tai kokisin olevani jotenkin erityisen Daddy. Enhän ole mitään muutakaan laatikkoa kokenut omakseni, eikä tämä eroa siitä laisinkaan. Kun katsoin itseäni tarpeeksi pitkään ja hartaasti, uskon ymmärtäväni mistä tässä omassa tapauksessani on kysymys; ajattelen pikkuisuuden olevan, monen muun asian ja yksilöllisten suhteiden ja tarpeiden lisäksi, tietynlaista ehdotonta alistumista. Sitä kun toinen katsoo sinuun niinkuin lapsi katsoo isäänsä; isä on kaikkivoipa, tietää kaiken eikä koskaan satuttaisi omaansa, jos isä tekee jotain niin sille on aina olemassa hyvä syy. Eikä tämä rajoitu mihinkään niin yksinkertaiseen kuin vain seksiin; isä tietää kuinka paljon vauhtia keinussa on tarpeeksi, isä myös karkottaa möröt öisin ja pesee päästä varpaisiin niin ettei saippuaa mene silmään. Jos isä päättää että on aika jäätelölle niin silloin on jäätelöä, tai jos on ollut tuhma niin voi olla huolellisenkin piiskauksen aika ja jos taas on aika tulla pikkuisen sisälle niin silloin se on niin.
Tämä sai minut tietenkin miettimään muitakin suhteitani, ja totesin etten ole kenties koskaan lähestynyt yhtäkään ihmistä tai suhdetta pelkästään dynamiikan kautta. Tutustun edelleen ihmisiin ihmisinä, ystävinä ennenkaikkea, ja kaikki muu tulee tai on tulematta luonnostaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että itsekin olen vain minä, eikä sitä voi etukäteen päättää mitä mistäkin suhteesta tulee, tai on tulematta. Olen kiitollinen pikkuiskokemuksestani, sillä on aivan erityinen paikka minussa. Ajattelen että sellaista on aika turha yrittää lähteä toisintamaan, mutta toivon todella että vielä joskus löydän myös tällaisia ihmisiä ja kokemuksia. Mikäpä olisi viehättävämpää kuin kahden ihmisen keskenään löytämä itselleen ja toisilleen uusi, luonnollinen tapa olla ja tuusata. Oli se sitten mitä tahansa.
-
Rohkea kirjoitus jälleen kerran. Kiitos siitä että sanoitit taas kerran aiheen, joka herättää myös itselläni ristiriitaisia tunteita. Pikkusisko :love:
-
kiitos pikkusisko hyvästä ja avaavasta kirjoituksesta aiheesta. Mulle se on kahden aikuisen konsensuaalinen toiminta tämän ajatuksen sisällä. :)
-
Kiitoksia ihanasta ja ajatuksia herättävästä tekstistä. Näiden ajatusten prosessoinnin jälkeen saatan jopa uskaltaa lähteä tutkimaan oman pikkuispuoleni seksuaalisuuttakin kun se tähän asti on ollut ehdottomasti kielletty asia.
Kiitos :love:
-
Kiitos kaikki, olette ihania :love:
Näiden ajatusten prosessoinnin jälkeen saatan jopa uskaltaa lähteä tutkimaan oman pikkuispuoleni seksuaalisuuttakin kun se tähän asti on ollut ehdottomasti kielletty asia.
Anna mennä! :-* Lupaan että se on sen arvoista vaikka hirvittäisi. Ja vertaistukea varmasti löytyy :love:
-
Ehdotus: silmät auki ja valot päälle nyt. Jos kerran kiihottuu alaikäisyyttä presentoivista akteista, voiko valehtelematta väittää ettei lainkaan kiihottuisi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ajatuksena?
Kyllä voi, ja tämä on aika ihmeellinen väite. En tiedä, mikä katsotaan "alaikäisyyttä presentoivaksi aktiksi", mutta tässä liikuttaneen niin lähellä omaa kiinnostuskenttääni että oli pakko tarttua tähän. En ainakaan tunnista itselläni mitään tietoisia tai jäsentyneitä fantasioita lasten hyväksikäytöstä. Kun linkitin tämän kolumnin reilun sadan hengen ageplayn ympärillä pyörivälle ryhmälle, niin vastaanotto sielläkin oli jotakin hämmentyneen ja vihaisen välimaastossa eikä kukaan tunnistanut tätä ilmiötä. Joko se sitten oikeasti on ihan tosi tosi tosi tabu, tai sitten asia ei vaan ole näin.
Tämä nyt vaan vahvistaa käsitystäni siitä, että motiivit pikkuisuuden, ageplayn, DD/lg:n tai mitä tässä nyt ikinä käsitelläänkään taustalla ovat melko moninaiset. Joillekin se voi olla esimerkiksi tässä kuvatun kaltaista alaikäisyyden simulaatiota, mutta itse olen tottunut näkemään sen keskeisenä osana aikuiselle tuotetun infantilisaation ja sen sisältämän ristiriidan ja kenties nöyryytyksen. Joillekin se voi olla jotain muuta.
Tarkoituksenani ei ole tuomita motiivejasi. Kiva, jos tämän kirjoittaminen oli sinulle henkilökohtaisesti terapeuttista, mutta tässä kolumnissa kustaan muutamalla ikävästi valitulla lauseella samalla koko ageplay-yhteisön muroihin.
-
Ehdotus: silmät auki ja valot päälle nyt. Jos kerran kiihottuu alaikäisyyttä presentoivista akteista, voiko valehtelematta väittää ettei lainkaan kiihottuisi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ajatuksena?
Kyllä voi, ja tämä on aika ihmeellinen väite. En tiedä, mikä katsotaan "alaikäisyyttä presentoivaksi aktiksi", mutta tässä liikuttaneen niin lähellä omaa kiinnostuskenttääni että oli pakko tarttua tähän. En ainakaan tunnista itselläni mitään tietoisia tai jäsentyneitä fantasioita lasten hyväksikäytöstä. Kun linkitin tämän kolumnin reilun sadan hengen ageplayn ympärillä pyörivälle ryhmälle, niin vastaanotto sielläkin oli jotakin hämmentyneen ja vihaisen välimaastossa eikä kukaan tunnistanut tätä ilmiötä. Joko se sitten oikeasti on ihan tosi tosi tosi tabu, tai sitten asia ei vaan ole näin.
Minä tiedätkö uskon että se on. Ihan tosi tosi tosi tabu. En ihmettelisi yhtään, jos vielä melkein eniten aiheen ympärille kerääntyneissä yhteisöissä. Kun on kollektiivisesti kasvatettu kilpiä sitä suorankäden "vitun pedofiilit" -syytöstä vastaan, ei ole mikään ihme jos halutaan kiistää kerta kaikkiaan että näillä fantasioilla olisi mitään etäistäkään tekemistä seksuaalisen hyväksikäytön kanssa.
En ole varma puhutaanko me nyt samasta asiasta ollenkaan. Kun puhun lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ajatuksena, en missään nimessä tarkoita, että olisi kyse jostain liskoaivojen lähettämästä mielihalusta, jota sitten kompensoitaisiin roolileikkimällä jottei tarvitse tositoimiin ruveta. Kiihottavaa on nimenomaan ajatus, ei niinkään toiminnan jäljittely, vaikka sitä siitä seuraisikin.
Minun on edelleen näillä tiedoin hyvin vaikea käsittää, miten ageplay voisi kiihottaa ilman iän tai ikään liittyvien ominaisuuksien erotisoitumista. Mutta en silti väitä ettei niin voisi olla, päinvastoin kuulisin siitä hyvin mielelläni lisää! Toisenlaiset näkökulmat ovat erittäin tervetulleita.
Jäi mietityttämään miksi koet minun kusevan kenenkään muroihin, jollet "tuomitse motiivejani". Miksi tämän näkökulman esiinnostaminen pilaisi mitään, jollet näe siinä itsessään mitään pahaa tai väärää?
//Edit. Toki puhun kolumnissa ja omalta kokemuspohjaltani muutoinkin ageplaystä johon olennaisesti kuuluu osapuolten välinen seksi. Taustat ovat varmasti hyvin toisenlaiset jollei näin ole.
-
Minä tiedätkö uskon että se on. Ihan tosi tosi tosi tabu. En ihmettelisi yhtään, jos vielä melkein eniten aiheen ympärille kerääntyneissä yhteisöissä. Kun on kollektiivisesti kasvatettu kilpiä sitä suorankäden "vitun pedofiilit" -syytöstä vastaan, ei ole mikään ihme jos halutaan kiistää kerta kaikkiaan että näillä fantasioilla olisi mitään etäistäkään tekemistä seksuaalisen hyväksikäytön kanssa.
En ole varma puhutaanko me nyt samasta asiasta ollenkaan. Kun puhun lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ajatuksena, en missään nimessä tarkoita, että olisi kyse jostain liskoaivojen lähettämästä mielihalusta, jota sitten kompensoitaisiin roolileikkimällä jottei tarvitse tositoimiin ruveta. Kiihottavaa on nimenomaan ajatus, ei niinkään toiminnan jäljittely, vaikka sitä siitä seuraisikin.
Minun on edelleen näillä tiedoin hyvin vaikea käsittää, miten ageplay voisi kiihottaa ilman iän tai ikään liittyvien ominaisuuksien erotisoitumista. Mutta en silti väitä ettei niin voisi olla, päinvastoin kuulisin siitä hyvin mielelläni lisää! Toisenlaiset näkökulmat ovat erittäin tervetulleita.
Jäi mietityttämään miksi koet minun kusevan kenenkään muroihin, jollet "tuomitse motiivejani". Miksi tämän näkökulman esiinnostaminen pilaisi mitään, jollet näe siinä itsessään mitään pahaa tai väärää?
//Edit. Toki puhun kolumnissa ja omalta kokemuspohjaltani muutoinkin ageplaystä johon olennaisesti kuuluu osapuolten välinen seksi. Taustat ovat varmasti hyvin toisenlaiset jollei näin ole.
Pitkään mietin, voiko tähän kolumniin edes vastata, koska tavallaan se nojaa pitkälti ajatukseen siitä että tässä koko ilmiön taustalla on jonkinlainen denialismi ja jos siitä esittää eriävän mielipiteen, niin senhän voi tulkita vain todistavan koko denialismin olemassaolon...
Tässä ei oikein missään vaiheessa käy ilmi, missä määrin puhut symboliikasta. Jos perussanoma on se, että ageplayssa jotenkin symbolisesti raiskataan jokin abstrakti lapsuuden konsepti, niin se menee jo sen verran freudilaiselle tasolle etten osaa tuohon sanoa juuta enkä jaata ja ehkä asia sitten vaan on niin. Sen sijaan, jos käytetään noin vahvoja ilmaisuja kuin "voiko valehtelematta väittää ettei lainkaan kiihottuisi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ajatuksena", niin tulkitsen tuon siten että taustalla pitäisi olla nimenomaan tietoinen ajatus, ja sellainen on ainakin minulle täysin vieras.
Se, että ageplayssa käsitellään seksuaalisessa kontekstissa ikään liittyviä symbolisia elementtejä ei ole kovinkaan uusi tai raflaava ajatus eikä sen pitäisi tulla uutisena kenellekään. Se, että ageplayn osamotivaattorina olisivat kiinteästi pedofiliset fantasiat on puolestaan astetta kovempi väite. Jos tarkoitus oli rikkoa näistä tabuista ensimmäinen, en oikein osaa nähdä sitä edes tabuna. Tässä kolumnissa kuitenkin nyt vähintään flirttaillaan myös tuolla jälkimmäisellä ajatuksella. Lisäksi uskoisin, että jopa nämä fantasiat tässä taustalla ovat aika lailla erilaisia riippuen siitä, onko sen ageplayn taustalla vaikuttimena esimerkiksi insestifantasia, yleinen ikään tai kehitysasteeseen liittyvät avuttomuus/riippuvaisuus tai vaikkapa vaippafetisismi.
Sen toki ymmärrän, että aihe on herkkä ja varmaan juurikin tuon symboliikan takia ageplayereihin kohdistuu ennakkoluuloja. Tässä vaan nyt liikutaan aihepiiriltään niin heikoilla jäillä että kun puhutaan tällä tavalla jostain mikä voidaan käsittää konkreettisiksi hyväksikäyttöfantasioiksi, niin moni varmasti käyttää tätä vahvistaakseen mielessään olevaa yhtäläisyysmerkkiä ageplayn ja pedofilian välillä. Tätä tarkoitin muroihin kusemisella.
Post Scriptum: oikeastaan psykoanalysoimalla perversiot riittävän pieniin paloihin varmaankin mistä tahansa löytyisi paljonkin sellaista asiaa jota voisi pitää pimeinä ja tabuina. Miksei tätä ikinä kuitenkaan tunnuta tekevän millekään muulle niistä kuin ageplaylle?
-
Sen toki ymmärrän, että aihe on herkkä ja varmaan juurikin tuon symboliikan takia ageplayereihin kohdistuu ennakkoluuloja. Tässä vaan nyt liikutaan aihepiiriltään niin heikoilla jäillä että kun puhutaan tällä tavalla jostain mikä voidaan käsittää konkreettisiksi hyväksikäyttöfantasioiksi, niin moni varmasti käyttää tätä vahvistaakseen mielessään olevaa yhtäläisyysmerkkiä ageplayn ja pedofilian välillä. Tätä tarkoitin muroihin kusemisella.
Eiköhän tänä miten kukin tulkitsee tällaiset kirjoitukset kerro yhtä paljon tulkitsijan tavasta katsoa maailmaa kuin siitä mikä se alkuperäinen ajatus oli. "Lukee kuin piru raamattua". Ei keskustelua pidä vaimentaa sen takia että jotkut puolitahallaan tai kokotahallaan käsittää vähän eri lailla sen alkuperäisen viestin ja maalaa omat kuvat siitä. Väärinkäsitykset voi aina korjata jos on aitoa halua vuoropuheluun. Mutta jos haluaa vain kaivaa poteroita ja käydä henkistä sotaa leirien välillä niin joo, onhan se silloin muroihin kusemista. Mun mielestä ei vaan pitäisi mennä pelkästään sen sodan ehdoilla, kun joillain on tarve kaivaa syyllisiä ties mihin ja mistä.
On myös hyvä muistaa että vaikka pedofiilien teot on todella vaurioittavia, niin hekin ovat ihmisiä. Ja se on syntymäominaisuus eikä mikään henkisestä supermarketista poimittu ideologia, sitä ei pääse nykytietämyksellä pakoon jos sen kanssa syntyy (vaikka on sitä lääketiedettä ja tiedettä uhmattu ennenkin).
-
Välikommenttina: ei ne yksilön pään sisäiset ajatukset satuta, vaan teot. Itse en voi tuomita toisen fetissejä omia huonommiksi, jos ymmrtänette mitä fetissillä tarkoitan. Kovemmin termein sanottuna myös pedofilia on ajatuksia ja kiihotusta, ei tekoja. Lapsen hyväksikäyttöä täällä tuskin kukaan ymmärtää tai hyväksyy millään tasolla. Mutta on olemassa paljon pedofileja, jotka eivät koskaan toteuta ajatuksiaan. Heille todella iso arvostus minulta, toimivat halujensa vastaisesti, sillä heillä on korkea moraali ja ymmärtävät voimakkaista himoista huolimatta realiteetit, eivätkä koskaan tyydytä omaa fetissiään. Lisää tietoa vaikkapa tuolta: https://yle.fi/uutiset/3-7682238
Sen sijaan jos sitä mielenkiintoa saa toteuttettua konsensuaalisesti aikuisen kanssa niin miksei. Sama pätee esim. raiskausfantasioihin, jotka eivät tunnu olevan niinkään tabu (koska ovat yleisempiä? enemmän ääneen puhuttuja?). Pahoittelut, että poikkesin aiheesta.
-
Sen sijaan jos sitä mielenkiintoa saa toteuttettua konsensuaalisesti aikuisen kanssa niin miksei. Sama pätee esim. raiskausfantasioihin, jotka eivät tunnu olevan niinkään tabu (koska ovat yleisempiä? enemmän ääneen puhuttuja?). Pahoittelut, että poikkesin aiheesta.
Hyvä poikkeama mielestäni. Raiskaus fantasiat tosiaan ovat paljon enemmän ääneen puhuttuja vähemmän tabuja, mutta tuskin kuitenkaan sen enempää yleisiä, kuin pedofilia fantasiatakaan. En toki faktana tiedä, mutta voisin kuvitella näin. Eikä sillä yleisyydellä tai harvinaisuudella edes ole merkitystä sen kannalta, mikä on fantasiana hyväksyttävää.
Tuskin kukaan(toivottavasti) aitoa raiskausta haluaa toteuttaa, vaikka sillä fantasioi ja sitä konsensuaalisti jäljittlee leikeissä. Tuskin tämä jäljittely kellään johtaa oikeiden raiskausten toteuttamiseen, sen enempää kuin pedofilia fantasioiden jäljittely konsensuaalisesti aikuisten kesken johtaa oikeasti pedofiliaan.
Totean tämän kuitenkin korotstaen sitä, ettei kaikki pikkus leikki millään tasolla, siis ainakaan oman kokemuksrni mukaan, liity pedofilia fantasioihin tai ole seksuaalista. Se on myös oman sisäisen lapsen hyväksymistä ja hoivan ja huolenpidon tarvetta ja kaipuuta täysin ilman seksuaalisuutta.
-
Ihana Kaislanen kuinka hyvin ymmärsit mun pointin ja täydensit sitä. Täysin samaa mieltä, enkä todellakaan vetänyt yhtä suuri merkkiä ageplayn ja pedofilian välille. Vaan juuri noin kuin sanoit, ageplay on monipuolinen kokonaisuus erilaisia yhdistelmiä, hyvin yksilöllistä mitä se kenellekkin on.
-
Tässä ei oikein missään vaiheessa käy ilmi, missä määrin puhut symboliikasta. Jos perussanoma on se, että ageplayssa jotenkin symbolisesti raiskataan jokin abstrakti lapsuuden konsepti, niin se menee jo sen verran freudilaiselle tasolle etten osaa tuohon sanoa juuta enkä jaata ja ehkä asia sitten vaan on niin. Sen sijaan, jos käytetään noin vahvoja ilmaisuja kuin "voiko valehtelematta väittää ettei lainkaan kiihottuisi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ajatuksena", niin tulkitsen tuon siten että taustalla pitäisi olla nimenomaan tietoinen ajatus, ja sellainen on ainakin minulle täysin vieras.
Se, että ageplayssa käsitellään seksuaalisessa kontekstissa ikään liittyviä symbolisia elementtejä ei ole kovinkaan uusi tai raflaava ajatus eikä sen pitäisi tulla uutisena kenellekään. Se, että ageplayn osamotivaattorina olisivat kiinteästi pedofiliset fantasiat on puolestaan astetta kovempi väite. Jos tarkoitus oli rikkoa näistä tabuista ensimmäinen, en oikein osaa nähdä sitä edes tabuna. Tässä kolumnissa kuitenkin nyt vähintään flirttaillaan myös tuolla jälkimmäisellä ajatuksella. Lisäksi uskoisin, että jopa nämä fantasiat tässä taustalla ovat aika lailla erilaisia riippuen siitä, onko sen ageplayn taustalla vaikuttimena esimerkiksi insestifantasia, yleinen ikään tai kehitysasteeseen liittyvät avuttomuus/riippuvaisuus tai vaikkapa vaippafetisismi.
Sen toki ymmärrän, että aihe on herkkä ja varmaan juurikin tuon symboliikan takia ageplayereihin kohdistuu ennakkoluuloja. Tässä vaan nyt liikutaan aihepiiriltään niin heikoilla jäillä että kun puhutaan tällä tavalla jostain mikä voidaan käsittää konkreettisiksi hyväksikäyttöfantasioiksi, niin moni varmasti käyttää tätä vahvistaakseen mielessään olevaa yhtäläisyysmerkkiä ageplayn ja pedofilian välillä. Tätä tarkoitin muroihin kusemisella.
Post Scriptum: oikeastaan psykoanalysoimalla perversiot riittävän pieniin paloihin varmaankin mistä tahansa löytyisi paljonkin sellaista asiaa jota voisi pitää pimeinä ja tabuina. Miksei tätä ikinä kuitenkaan tunnuta tekevän millekään muulle niistä kuin ageplaylle?
Minulle on yhä hämärää, mihin viittaat noilla "tietoisilla ajatuksilla", koska pidät niitä niin vahvasti torjuttavina asioina. Mitä ovat nämä ajatukset joita sinulla ei ole, mutta tulkitset minun väittävän ageplayihin liittyvän?
Rautalangasta: Jos seksiä harrastettaessa toinen ottaa lapsen ja toinen raiskaavan aikuisen roolin, minun on hirveän hankala hahmottaa mikä muu siinä kiihottaisi, kuin ajatus siitä että toinen olisi lapsi ja toinen raiskaava aikuinen. Miksi se sitten kiihottaa, minun keittiöpsykologinen arvaukseni olisi se mainitsemani lapsuuden konsepti, viattoman ja avuttoman turmeleminen. Koska joku muuhan siinä useimpia kiihottaa kuin suoranainen lapsiin kohdistuva halu, mikä minun mielestäni on myös se rajatekijä joka määrittelee pedofilian.
Tämä ollen sanottuna, en tietenkään väitä että kaikki ageplay tai pikkuistelu olisi lapsenraiskausleikkiä. Mutta sikäli kun on, niin sitähän se on :))
Ne jotka vetävät välittömän yhtäsuuruusmerkin ageplayn ja pedofilian välille tekevät sen todennäköisesti riippumatta mistään tällaisista keskusteluista. Paljon moisia mielipiteitä isompi ongelma minun nähdäkseni on, jos sellaisen suhtautumisen takia aletaan kieltämään tai kätkemään. Minusta ainakin tuntuu, että olen hävennyt näitä fantasioitani aivan turhaan. Ja mitä tulee muihin tabuihin ja seksuaaliseen pimeyteen, en osaa nähdä että niistä mitenkään vaiettaisiin. Jatkuvastihan ne ovat pinnalla kun puhutaan sadismista, alistamisesta ja nöyryyttämisestä.
-
Minulle on yhä hämärää, mihin viittaat noilla "tietoisilla ajatuksilla", koska pidät niitä niin vahvasti torjuttavina asioina. Mitä ovat nämä ajatukset joita sinulla ei ole, mutta tulkitset minun väittävän ageplayihin liittyvän?
Kirjoituksestasi saa sen kuvan, että jos pitää seksuaalisesta ageplaysta, niin kiihottuu väistämättä aina myös lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ajatuksena (mutta toisaalta ajatuksethan on ok, kunhan niitä ei konkreettisesti toteuta). Esität tämän väitteen vähän kuin keisarin uudet vaatteet, että joko sen olemassaolon näkee tai sitten on tyhmä. Jos näiden fantasioiden olemassaolon kieltää, niin valehtelee itselleen.
Rautalangasta: Jos seksiä harrastettaessa toinen ottaa lapsen ja toinen raiskaavan aikuisen roolin, minun on hirveän hankala hahmottaa mikä muu siinä kiihottaisi, kuin ajatus siitä että toinen olisi lapsi ja toinen raiskaava aikuinen. Miksi se sitten kiihottaa, minun keittiöpsykologinen arvaukseni olisi se mainitsemani lapsuuden konsepti, viattoman ja avuttoman turmeleminen. Koska joku muuhan siinä useimpia kiihottaa kuin suoranainen lapsiin kohdistuva halu, mikä minun mielestäni on myös se rajatekijä joka määrittelee pedofilian.
Tämä ollen sanottuna, en tietenkään väitä että kaikki ageplay tai pikkuistelu olisi lapsenraiskausleikkiä. Mutta sikäli kun on, niin sitähän se on :))
Raiskaaminen ei ole kiinteä osa ikäleikkejä, vaikka ne olisivatkin perusluonteeltaan seksuaalisia. Ehkä olisi ollut tarpeen teroittaa vielä enemmän, jos keskityit tässä hyväksikäyttökeskeiseen ageplayhyn tai johonkin tiettyyn skenaarioon, koska nyt se jäi vähän hämäräksi. Nyt tuota on vähän hankala käsittää, koska kolumnissa toisaalta viljellään termejä kuten "ageplay", "pikkuisuus" tai "DD/lg", mutta todellisuudessa niitä vasten tunnutaan projisoivan yhtä melko spesifistä fantasiaa, jossa hyväksikäyttö on minusta vähintään yhtä keskeisessä osassa kuin ikäleikit.
-
Minulle on yhä hämärää, mihin viittaat noilla "tietoisilla ajatuksilla", koska pidät niitä niin vahvasti torjuttavina asioina. Mitä ovat nämä ajatukset joita sinulla ei ole, mutta tulkitset minun väittävän ageplayihin liittyvän?
Kirjoituksestasi saa sen kuvan, että jos pitää seksuaalisesta ageplaysta, niin kiihottuu väistämättä aina myös lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ajatuksena (mutta toisaalta ajatuksethan on ok, kunhan niitä ei konkreettisesti toteuta). Esität tämän väitteen vähän kuin keisarin uudet vaatteet, että joko sen olemassaolon näkee tai sitten on tyhmä. Jos näiden fantasioiden olemassaolon kieltää, niin valehtelee itselleen.
Rautalangasta: Jos seksiä harrastettaessa toinen ottaa lapsen ja toinen raiskaavan aikuisen roolin, minun on hirveän hankala hahmottaa mikä muu siinä kiihottaisi, kuin ajatus siitä että toinen olisi lapsi ja toinen raiskaava aikuinen. Miksi se sitten kiihottaa, minun keittiöpsykologinen arvaukseni olisi se mainitsemani lapsuuden konsepti, viattoman ja avuttoman turmeleminen. Koska joku muuhan siinä useimpia kiihottaa kuin suoranainen lapsiin kohdistuva halu, mikä minun mielestäni on myös se rajatekijä joka määrittelee pedofilian.
Tämä ollen sanottuna, en tietenkään väitä että kaikki ageplay tai pikkuistelu olisi lapsenraiskausleikkiä. Mutta sikäli kun on, niin sitähän se on :))
Raiskaaminen ei ole kiinteä osa ikäleikkejä, vaikka ne olisivatkin perusluonteeltaan seksuaalisia. Ehkä olisi ollut tarpeen teroittaa vielä enemmän, jos keskityit tässä hyväksikäyttökeskeiseen ageplayhyn tai johonkin tiettyyn skenaarioon, koska nyt se jäi vähän hämäräksi. Nyt tuota on vähän hankala käsittää, koska kolumnissa toisaalta viljellään termejä kuten "ageplay", "pikkuisuus" tai "DD/lg", mutta todellisuudessa niitä vasten tunnutaan projisoivan yhtä melko spesifistä fantasiaa, jossa hyväksikäyttö on minusta vähintään yhtä keskeisessä osassa kuin ikäleikit.
Raiskaaminen/hyväksikäyttö onkin tässä yhteydessä lähinnä omakohtainen esimerkki, joskin olen käsittänyt että se on aika yleinen variantti. Eikä se villakoiran ydin minusta muutu siitä sinänsä miksikään jos jättää raiskaamisen pois, sitten se on vain toisenlaista (lapsuus)iän seksualisoitumista, mutta (lapsuus)iän seksualisoitumista yhtä kaikki.
Minä nyt aivan janoaisin kuulla, miten asia sinun mielestäsi sitten oikeasti on, jollei kerran niin kuin minä näen :) En minä minkään maailman ageplay-asiantuntija esitäkään olevani, tämä koko teksti oli osaltaan minulle asian prosessoimista ja se prosessi jatkuu. Sitä ei varsinaisesti edistä pelkät "ei se noin ole":t.
-
Raiskaaminen/hyväksikäyttö onkin tässä yhteydessä lähinnä omakohtainen esimerkki, joskin olen käsittänyt että se on aika yleinen variantti. Eikä se villakoiran ydin minusta muutu siitä sinänsä miksikään jos jättää raiskaamisen pois, sitten se on vain toisenlaista (lapsuus)iän seksualisoitumista, mutta (lapsuus)iän seksualisoitumista yhtä kaikki.
Jos "lapsuuden seksualisointiin" riittää tosiaan se, että "lapsuuden" ja "seksuaalisuuden" välillä on jonkinlainen symbolinen linkki, niin kyllä, ageplayssa on sellainen. Jos piirretään ageplaysta käsitekartta, niin siihen samalle sivulle tulevat varmasti johonkin kohtaan sekä lapset että seksi. Tämän tason aasinsilta on sinänsä myös luettavissa suoraan ageplayta käsittelevän Wikipedia-artikkelin ensimmäisestä kappaleesta, joten en osaa suhtautua tähän kovin suurena tabuna. Ehkä tässä on enemmän kysymys siitä, että minkälaisten motiivien vuoksi lapsuutta pitää ylipäätään seksualisoida ja voisiko tältä tasolta löytyä pedofilisia vaikutteita? Tähän liittyi aiemmin tekemäni rajanveto tietoiseen ja tiedostamattomaan: minä voin varmuudella sanoa, että minulla ei ole tietoisia pedofilisia vaikuttimia. Jos siis olet edelleen sitä mieltä että niitä minulla kuitenkin ageplayerina on, niiden pitäisi ymmärtääkseni sitten olla kai jollain tapaa alitajuisia. Tämän väitteen vatvominen on täysin hedelmätöntä, koska sinä et voi todistaa sitä oikeaksi enkä minä vääräksi. Jos taas olet sitä mieltä, että minun pedofiliani kumpuaa yksinkertaisesti siitä symboliikasta että "lapset" ja "seksi" kuuluvat molemmat sekä ageplayn että pedofilian viitekehykseen, niin suon sinulle tämän mielipiteen.
Minä nyt aivan janoaisin kuulla, miten asia sinun mielestäsi sitten oikeasti on, jollei kerran niin kuin minä näen :) En minä minkään maailman ageplay-asiantuntija esitäkään olevani, tämä koko teksti oli osaltaan minulle asian prosessoimista ja se prosessi jatkuu. Sitä ei varsinaisesti edistä pelkät "ei se noin ole":t.
Kirjoitin tähän oikeastaan aika pitkänkin analyysin seksuaalisuudestani, mutta totesin että sen voi tiivistää oleellisilta osin aika hyvin pariin lauseeseen. Omalla kohdallani kyse ei ole edes lapsuuden seksualisoinnista, vaan aikuisen infantilisoinnin seksualisoinnista. Tähän kuuluu oleellisena osana se, että osapuolena on joku aikuinen, jonka toimivaltaa, kommunikaatiota, likkumistapoja yms. rajoitetaan. Se ei yksinkertaisesti edes toimisi lapsen kanssa. Voit toki olla sitä mieltä, että "aikuisen infantilisoinnin seksualisointi" on sama asia kuin lapsuuden seksualisointi, ja se taas sama asia kuin lasten hyväksikäyttöfantasiat. Minä en kykene mitenkään näkemään asiaa noin. Jos nämä tietyt minulle oleelliset elementit voitaisiin irroittaa ja siirtää johonkin muuhun kinkkiin niin minulla ei varmaan olisi ongelmia siirtyä siihen. Hyvin moni näistä löytyykin oikeastaan täsmälleen samassa muodossa esimerkiksi petplaysta, joka sekin on jossain määrin kiinnostusteni listalla. Toivottavasti en seuraavaksi joudu selittelemään etten fantasioi koirien panemisesta.
-
Pedofilian linkittäminen ageplayhin on kyllä nyt tapahtunut täysin sinun puoleltasi :) Minä olen joka käänteessä korostanut, etten pidä näitä fantasioita pedofiilisinä, koska seksuaalinen halu ei kohdistu lapsiin. Selvästi tulkitset minun väitteeni olevan, että ageplayerit haaveilevat vähintäänkin salaa sisimmässään lasten panemisesta, enkä voi sanoa siihen muuta kuin ettei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Olet erehtynyt.
Kirjoitin tähän oikeastaan aika pitkänkin analyysin seksuaalisuudestani, mutta totesin että sen voi tiivistää oleellisilta osin aika hyvin pariin lauseeseen. Omalla kohdallani kyse ei ole edes lapsuuden seksualisoinnista, vaan aikuisen infantilisoinnin seksualisoinnista. Tähän kuuluu oleellisena osana se, että osapuolena on joku aikuinen, jonka toimivaltaa, kommunikaatiota, likkumistapoja yms. rajoitetaan.
Kiitos, tämä avasi paljon. Jos kuvio ei perustu kiihottumiseen aikuisen ja lapsen välisestä dynamiikasta, ymmärrän ja allekirjoitan täysin että on kyse aivan eri asiasta, eikä siihen mitään kätkettyjä hyväksikäyttöfantasioita sisälly. Minulla ja käsittääkseni melko monella muulla se kuitenkin perustuu, eikä siinäkään ole mitään pahaa taikka pedofiilistä.
-
Pedofilian linkittäminen ageplayhin on kyllä nyt tapahtunut täysin sinun puoleltasi :)
Olen eri mieltä. Kirjoitit kolumnin, jossa olivat muun muassa nämä lauseet:
Ehdotus: silmät auki ja valot päälle nyt. Jos kerran kiihottuu alaikäisyyttä presentoivista akteista, voiko valehtelematta väittää ettei lainkaan kiihottuisi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ajatuksena?
Niin kauan kun puhutaan pelkästään ageplay-fantasioista, puhutaan pääsääntöisesti potaskaa. Kaivellessani mielikuvitukseni saastaisista sammioista kuvitelmia jotka minua eniten kiihottavat, en todellakaan mieti hetkeä, jossa leikkisin olevani lapsi ja joku toinen leikkisi olevansa lapsenraiskaaja. Kuvittelen että se vastenmielinen rikos todella tapahtuu (...)
-
Olet eri mieltä siitä mitä mieltä minä olen? ;D
Lasten hyväksikäyttöfantasiat taas ovat melko suoraan määritelmällisesti pedofilisia, pidit sinä niitä sellaisina tai et.
Eiköhän minun arvaukseni ole yhtä hyvä kuin sinunkin :) Mutta mitenkä vain, jos pedofilia halutaan määritellä laajemmin kattamaan lapsiin kohdistuvan seksuaalisen kiinnostuksen lisäksi hyväksikäyttöfantasiat, olkoon minun puolestani niin. En silti näe niissä mitään pahaa tai torjuttavaa, ja minusta olisi aika erikoista jos ageplayerit jotenkin kollektiivisesti niin tekisivät. Siinä sitä vasta kaikkien muroihin kustaisiinkin ja huolella :))
-
Aihe on itselleni hieman ahdistava, mutta siitäkin huolimatta, tai ehkä juuri siksi, koen tarpeelliseksi laittaa lusikkani soppaan.
Avauskirjoitus oli rohkea ja arvostan kykyäsi repiä valoon häpeän hämärtämiä seksuaalisuuden nurkkia. Silti sen lukeminen oli haastavaa ja ymmärtäminen edelleen joiltain osin vaikeaa.
Pedofiiliset taipumukset ovat ymmärrykseni mukaan yleisiä, ja kuten joku mainitsi, ne eivät ole valinta. Valinta on siinä ryhtyykö tekoihin ja suurin osa pedofiileiksi itsensä kokevista ei koskaan satuta lapsia. He ymmärtävät, että lasten koskemattomuus menee aina aikuisen seksuaalisten tarpeiden edelle ja arvostan heidän vahvuuttaan. Sinä kuitenkin mainitsit etteivät halusi koskaan ole kohdistuneet, eivätkä koskaan kohdistu lapsiin, ja uskon että näin on asianlaita myös useimmilla pikkuisilla ja isoilla.
Se mikä kirjoituksessasi hämmensi, oli kysymyksesi:
”Jos kerran kiihottuu alaikäisyyttä presentoivista akteista, voiko valehtelematta väittää ettei lainkaan kiihottuisi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ajatuksena?”
Vastaukseni kysymykseesi on, kyllä. Kyllä voi väittää, valehtelematta. Aivan sama asia kuin se, että vaikka itse pidän cnc-leikeistä, en koe mitään seksuaalista siinä, kun ihmisten koskemattomuus oikeasti rikotaan, siitä kun puuttuu se konsensuaalisuus.
Dynamiikassani subini kanssa, truuiivyl nahkadommen sijasta olen Isosisko, mutta insestileikin sijasta tunnelmani nousee luonnollisen ikäeron, samankaltaisuuden ja kurinpidollisen suhtautumiseni kautta.
Kirjoituksessahan oli kyse lähinnä kait siitä mitä ihmisten korvien välissä tapahtuu yhteisten hetkien aikana ja oli siinä paljon tuttuakin. Elementit lapsuudesta: kyllä, aikuisten kohteleminen nuorempana kuin heidän fyysinen ikänsä on: kyllä, dynamiikkojen hahmottaminen ja nimeäminen patriarkaalisen perhesuhdemallin pohjalta: kyllä. Mutta kun tästä upotaan syvemmälle, oma kosketuspohjani asiaan häviää.
Pidän valtavasti avoimuudestasi ja ihailen harjoittamaasi, väkivaltaistakin, rehellisyyttä.
Sinun perversiosi ei ehkä ole minun perversioni ja se on ihan ok. Don't let the bastards grind you down.
-
Kiitos Lillith :-*
Se mikä kirjoituksessasi hämmensi, oli kysymyksesi:
”Jos kerran kiihottuu alaikäisyyttä presentoivista akteista, voiko valehtelematta väittää ettei lainkaan kiihottuisi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ajatuksena?”
Vastaukseni kysymykseesi on, kyllä. Kyllä voi väittää, valehtelematta. Aivan sama asia kuin se, että vaikka itse pidän cnc-leikeistä, en koe mitään seksuaalista siinä, kun ihmisten koskemattomuus oikeasti rikotaan, siitä kun puuttuu se konsensuaalisuus.
Se mitä tarkoitan hyväksikäytöllä ajatuksena, on että se asia itsessään kiihottaa. Vastaavasti kuin voi kiihottaa ajatus siitä, että tehtäisiin väkivaltaa tai toimittaisiin ilman suostumusta, tai sitten kiihottaa ajatus että iso hyväksikäyttää pientä. Minun mielestäni sen ajatuksen on pakko olla siellä alla, jos nimenomaan lähdetään sellaista skenaariota presentoimaan. Se ei silti tarkoita, että pitäisi millään tavalla kiihottavana sitä vastenmielistä tosiasiaa, että sellaista oikeasti tapahtuu.
-
Vähän toisenlainen näkökulma nyt tähän pedofiilikeskusteluun...
Minä identifioidun Daddyksi enimmälti oman huolenpitäjän ja ohjaavan tai opettavan persoonani puolesta. Toinen nimitys voisi olla Caregiver.
Nyt kun tässä keskustelussa on vedetty tai oltu vetämättä yhtäläisyysmerkkiä pikkuisuuden ja pedofilian välille, niin voisin tuoda myös sen näkökulman esille, ettei kaikki Daddyt kiihotu näistä lapsen hyväksikäyttöfantasioista. Itselläni se Daddyna oleminen liittyy eniten siihen huolenpitoon, jota pikkuisuus ilmentää erinomaisesti. Seksuaalinen kiihottuminen ei tule nuoruuden tai lapsenomaisen käytöksen tai "pimeän puolen" fantasioista. Sillä ei mielestäni tosin ole merkitystä mistä ne kiihottumiset tulee, pikkuisuudessa on varmasti oma hyvin kiihottava puolensa tälle fantasialle, ja se on hyvä niin. Sitä lapsenomaista naiiviutta ja puhtautta ei enää keski-ikäistyvänä miehenä tapaa saada kiinni millään, niin tämä fantasiointi on siihen varmasti erittäin virkistävä mahdollisuus. Mutta itselläni leikkiin pikkuisen kanssa ei siis liity mitään tuhmaa tai kiellettyä. Minulle se on tapa toteuttaa omaa sisäistä tarvetta pitää huolta toisesta.
On erittäin ikävää jos näistä asioista ei voi keskustella avoimesti. Verrattuna juuri näihin edellä mainittuihin raiskausfantasioihin, tuntuu että pikkuisuus sisältää monin verroin enemmän yleistä paheksuntaa asiaa kohtaan. On ihan ok leikkiä raiskaavansa jonkun, kuin leikkiä harrastavansa seksiä alaikäisen kanssa. Roolileikkejä silti molemmat.
Kiitos Pikkusiskolle erittäin hyvästä ja rohkeasta kolumnista! :love:
-
Minulle tämä keskustelu on turhan monimutkainen tai sitten en kaikkea ymmärrä. Pedofilia on toimintaa jota lapsi ei pysty ymmärtämään, ei halua tai jos haluaa niin ei ymmärrä mitä haluaa, lapselle aikuisten seksuaalisuus on sellaista jota hänelle ei ole olemassa eikä hän pysty sitä vastaanottamaan. Aikuisen toiminta tässä on ehdottomasti tuomittavaa. Tunteet eivät ole tuomittavia on vain tiedettävä milloin tunne muuttuu toiminnaksi joka vaikuttaa lapseen.
Kuinka mahtaa olla entisaikojen lasten piiskaamisen kanssa, oliko pontimena usein pedofilia ?
-
Pedofilia on toimintaa ---
Katkaisen heti alkuun: pedofilia ei ole toimintaa tai lasten hyväksikäyttämistä, vaan seksuaalisen kiinnostuksen kohdistumista lapsiin. Kaikki pedofiilit tai pedofiilisia fantasioita kokevat eivät käytä hyväksi lapsia, ja toisaalta kaikki lasten hyväksikäyttäjät eivät ole pedofiileja vaan joskus toiminnalla voi olla muita vaikuttimia. Ero näiden kahden asian välillä on olennainen, vaikka ne usein liittyvätkin toisiinsa.
-
Pedofilia on toimintaa ---
Katkaisen heti alkuun: pedofilia ei ole toimintaa tai lasten hyväksikäyttämistä, vaan seksuaalisen kiinnostuksen kohdistumista lapsiin. Kaikki pedofiilit tai pedofiilisia fantasioita kokevat eivät käytä hyväksi lapsia, ja toisaalta kaikki lasten hyväksikäyttäjät eivät ole pedofiileja vaan joskus toiminnalla voi olla muita vaikuttimia. Ero näiden kahden asian välillä on olennainen, vaikka ne usein liittyvätkin toisiinsa.
OK...pedofiliaa voi huoletta harrastaa jos ei hyväksikäytä lapsia, tämä lienee selvää nykyään ja sehän on jokaisen oma asia mistä fantasioi.
-
Hieno ja rohkea avaus. Minusta daddyt eivät ole pedofiileja. On ihan eri asia, kun daddy kiihottuu aikuisesta naisesta, joka käyttäytyy kuin pikkuinen kuin että daddy kiihottuu pienestä tytöstä. Vähän sama asia kuin pikkuinen kiihottuu daddysta, mutta ei todellakaan omasta isästään. Fantasiat ovat fantasioita, mutta tuskin kukaan oikeasti fantasioi omasta isästään, vaan näkymättömästä auktoriteettihahmosta. Aivan kuin daddyt näkymättömästä pikkushahmosta. Sen sijaan olen ikävä kyllä törmännyt täällä pedofiiliin, joka monien viestien jälkeen kertoi olevansa mielellään pienen tyttärensä ystävien suihkuvalvojana ja kiihottuvansa siitä. Ne ajatukset on minusta pedofiilisia. Ei se, jos daddy sanoo, että pikkuisen tulee ajella posliiniksi, sillä eihän pikkutytöillä kasva vielä karvat. Vaikka tuossa ei luulisi juurikaan olevan eroa, niin siinä on kuitenkin iso ero. Toinen kiihottuu oikeista pukkutytöistä, toinen olemattomasta pikkutytöstä, aikuisesta naisesta, joka vain leikkii pikkuista. Niinpä fantasioissakaan ei ole mitään väärää niin kauan kun niissä on osapuolina vain henget, tuntemattomat hahmot. Mutta jos mielessä näkee tietyn miehen ja tietyn lapsen, olisin huolissani. Hahmot sen sijaan minun mielestä edustavat tunteita ja tuntemuksia. Daddy edustaa auktoriteettia, vahvuutta ja turvallisuutta, pikkuinen edustaa viattomuutta, kokemattomuutta ja tuhmuuttakin.
En tiedä, saako tästä kommentistani mitään selvää...
Et olisi asiaa voinut paremmin tiivistää. Tähän ageplayereiden ryhmään itsekin kuuluvana voin todeta Subikon vastauksen olevan 100% asiaa. Pakko muuten todeta, että tämä hänen vastauksensa viimeinen lause "Daddy edustaa auktoriteettia, vahvuutta ja turvallisuutta, pikkuinen edustaa viattomuutta, kokemattomuutta ja tuhmuuttakin" kiteyttää loistavasti sen syyn, miksi tähän dynamiikkaan alun perinkään ihastuin. Ajatus tuen ja turvan tuomisesta viattomalle tytölle on viehättänyt minua jo kauan ennen kun edes identifioin itseni daddyksi (toki tästä se sitten lähti kehittymään). Tästä huolimatta olen aina halunnut itselleni suhteellisen ikäiseni naisen, koska paitsi että haluan tuoda hänelle tämän dynamiikan kautta tukea ja turvaa, haluan myös kulkea hänen vierellään ja nähdä tätä elämää ihan elämänkumppaneina... vertaisenani. Tämä dynamiikka on siis itselleni eräänlainen tapa ilmentää syvempää tarvettani antaa tytölleni elämänsä tuki ja turva, mikä ei todellakaan liity millään lailla pedofiliaan - ja vaikka fantasioihin voi sisältyä hyvinkin lapsenomaisia teemoja, osapuolet ovat kuitenkin keskenään henkisesti samanveroinen täysi-ikäinen pariskunta.
Hyvää pohdintaa kuitenkin ap:ltä! Laittoi tämä teksti kuitenkin miettimään
-
#NotAllDaddies jne
Mää oon caregiver ja kiihotun siitä heikomman hyväksikäytön ja auktoriteettiasetelman väärinkäytön premissistä. Mitä väärempi sen parempi.
-
Hieno ja rohkea avaus. Minusta daddyt eivät ole pedofiileja. On ihan eri asia, kun daddy kiihottuu aikuisesta naisesta, joka käyttäytyy kuin pikkuinen kuin että daddy kiihottuu pienestä tytöstä. Vähän sama asia kuin pikkuinen kiihottuu daddysta, mutta ei todellakaan omasta isästään. Fantasiat ovat fantasioita, mutta tuskin kukaan oikeasti fantasioi omasta isästään, vaan näkymättömästä auktoriteettihahmosta. Aivan kuin daddyt näkymättömästä pikkushahmosta. Sen sijaan olen ikävä kyllä törmännyt täällä pedofiiliin, joka monien viestien jälkeen kertoi olevansa mielellään pienen tyttärensä ystävien suihkuvalvojana ja kiihottuvansa siitä. Ne ajatukset on minusta pedofiilisia. Ei se, jos daddy sanoo, että pikkuisen tulee ajella posliiniksi, sillä eihän pikkutytöillä kasva vielä karvat. Vaikka tuossa ei luulisi juurikaan olevan eroa, niin siinä on kuitenkin iso ero. Toinen kiihottuu oikeista pukkutytöistä, toinen olemattomasta pikkutytöstä, aikuisesta naisesta, joka vain leikkii pikkuista. Niinpä fantasioissakaan ei ole mitään väärää niin kauan kun niissä on osapuolina vain henget, tuntemattomat hahmot. Mutta jos mielessä näkee tietyn miehen ja tietyn lapsen, olisin huolissani. Hahmot sen sijaan minun mielestä edustavat tunteita ja tuntemuksia. Daddy edustaa auktoriteettia, vahvuutta ja turvallisuutta, pikkuinen edustaa viattomuutta, kokemattomuutta ja tuhmuuttakin.
En tiedä, saako tästä kommentistani mitään selvää...
Et olisi asiaa voinut paremmin tiivistää. Tähän ageplayereiden ryhmään itsekin kuuluvana voin todeta Subikon vastauksen olevan 100% asiaa. Pakko muuten todeta, että tämä hänen vastauksensa viimeinen lause "Daddy edustaa auktoriteettia, vahvuutta ja turvallisuutta, pikkuinen edustaa viattomuutta, kokemattomuutta ja tuhmuuttakin" kiteyttää loistavasti sen syyn, miksi tähän dynamiikkaan alun perinkään ihastuin. Ajatus tuen ja turvan tuomisesta viattomalle tytölle on viehättänyt minua jo kauan ennen kun edes identifioin itseni daddyksi (toki tästä se sitten lähti kehittymään). Tästä huolimatta olen aina halunnut itselleni suhteellisen ikäiseni naisen, koska paitsi että haluan tuoda hänelle tämän dynamiikan kautta tukea ja turvaa, haluan myös kulkea hänen vierellään ja nähdä tätä elämää ihan elämänkumppaneina... vertaisenani. Tämä dynamiikka on siis itselleni eräänlainen tapa ilmentää syvempää tarvettani antaa tytölleni elämänsä tuki ja turva, mikä ei todellakaan liity millään lailla pedofiliaan - ja vaikka fantasioihin voi sisältyä hyvinkin lapsenomaisia teemoja, osapuolet ovat kuitenkin keskenään henkisesti samanveroinen täysi-ikäinen pariskunta.
Hyvää pohdintaa kuitenkin ap:ltä! Laittoi tämä teksti kuitenkin miettimään
kaikki mitä yllä sanottiin, on totta. Mutta ei se ole totta kaikissa tapauksissa.
Onhan se niin, et vaikka daddyt on upeita ihmisiä, niin kyllähän on kaikkien - pikkuistenkin - tunnustettava, että pedareitakin siihen joukkoon liittyy. Daddyily on kuitenkin yksi sopiva tapa ohjata kiellettyä seksuaalisuuttaan hyväksyttäville raiteille. Ja ihan varmasti jotkut niin tekevät. Toki ihan varmasti on kauhea ajatus kaikkien pikkuisten mielissä, et just hänen daddynsä olisi pedofiili, mutta niin se vain on. Joidenkin kohdalle se vaan osuu. Mutta ihan hienoa, että pedofiili voi ohjata halunsa tällä tavalla hyväksyttävälle linjalle, jossa molemmat osapuolet saavat tyydytyksensä. Paljon, paljon parempi kuin se, että lapset joutuvat uhreiksi.
-
Daddy edustaa auktoriteettia, vahvuutta ja turvallisuutta, pikkuinen edustaa viattomuutta, kokemattomuutta ja tuhmuuttakin.
Olipa hyvin sanottu Subiko, noin sen pitää mennä ja meneekin jos syynä ei ole lapsuuden trauma jota yritetään parantaa, traumoja varten on terapeutit. En tosin ole varma olisiko oma haluni olla Wanhanajan kurinpitäjä peräisin jostain piilossa olevasta traumasta mutta silloinhan vain vaniljat olisivat traumavapaita.
-
Hieno ja rohkea avaus. Minusta daddyt eivät ole pedofiileja. On ihan eri asia, kun daddy kiihottuu aikuisesta naisesta, joka käyttäytyy kuin pikkuinen kuin että daddy kiihottuu pienestä tytöstä. Vähän sama asia kuin pikkuinen kiihottuu daddysta, mutta ei todellakaan omasta isästään. Fantasiat ovat fantasioita, mutta tuskin kukaan oikeasti fantasioi omasta isästään, vaan näkymättömästä auktoriteettihahmosta. Aivan kuin daddyt näkymättömästä pikkushahmosta. Sen sijaan olen ikävä kyllä törmännyt täällä pedofiiliin, joka monien viestien jälkeen kertoi olevansa mielellään pienen tyttärensä ystävien suihkuvalvojana ja kiihottuvansa siitä. Ne ajatukset on minusta pedofiilisia. Ei se, jos daddy sanoo, että pikkuisen tulee ajella posliiniksi, sillä eihän pikkutytöillä kasva vielä karvat. Vaikka tuossa ei luulisi juurikaan olevan eroa, niin siinä on kuitenkin iso ero. Toinen kiihottuu oikeista pukkutytöistä, toinen olemattomasta pikkutytöstä, aikuisesta naisesta, joka vain leikkii pikkuista. Niinpä fantasioissakaan ei ole mitään väärää niin kauan kun niissä on osapuolina vain henget, tuntemattomat hahmot. Mutta jos mielessä näkee tietyn miehen ja tietyn lapsen, olisin huolissani. Hahmot sen sijaan minun mielestä edustavat tunteita ja tuntemuksia. Daddy edustaa auktoriteettia, vahvuutta ja turvallisuutta, pikkuinen edustaa viattomuutta, kokemattomuutta ja tuhmuuttakin.
En tiedä, saako tästä kommentistani mitään selvää...
Et olisi asiaa voinut paremmin tiivistää. Tähän ageplayereiden ryhmään itsekin kuuluvana voin todeta Subikon vastauksen olevan 100% asiaa. Pakko muuten todeta, että tämä hänen vastauksensa viimeinen lause "Daddy edustaa auktoriteettia, vahvuutta ja turvallisuutta, pikkuinen edustaa viattomuutta, kokemattomuutta ja tuhmuuttakin" kiteyttää loistavasti sen syyn, miksi tähän dynamiikkaan alun perinkään ihastuin. Ajatus tuen ja turvan tuomisesta viattomalle tytölle on viehättänyt minua jo kauan ennen kun edes identifioin itseni daddyksi (toki tästä se sitten lähti kehittymään). Tästä huolimatta olen aina halunnut itselleni suhteellisen ikäiseni naisen, koska paitsi että haluan tuoda hänelle tämän dynamiikan kautta tukea ja turvaa, haluan myös kulkea hänen vierellään ja nähdä tätä elämää ihan elämänkumppaneina... vertaisenani. Tämä dynamiikka on siis itselleni eräänlainen tapa ilmentää syvempää tarvettani antaa tytölleni elämänsä tuki ja turva, mikä ei todellakaan liity millään lailla pedofiliaan - ja vaikka fantasioihin voi sisältyä hyvinkin lapsenomaisia teemoja, osapuolet ovat kuitenkin keskenään henkisesti samanveroinen täysi-ikäinen pariskunta.
Hyvää pohdintaa kuitenkin ap:ltä! Laittoi tämä teksti kuitenkin miettimään
kaikki mitä yllä sanottiin, on totta. Mutta ei se ole totta kaikissa tapauksissa.
Onhan se niin, et vaikka daddyt on upeita ihmisiä, niin kyllähän on kaikkien - pikkuistenkin - tunnustettava, että pedareitakin siihen joukkoon liittyy. Daddyily on kuitenkin yksi sopiva tapa ohjata kiellettyä seksuaalisuuttaan hyväksyttäville raiteille. Ja ihan varmasti jotkut niin tekevät. Toki ihan varmasti on kauhea ajatus kaikkien pikkuisten mielissä, et just hänen daddynsä olisi pedofiili, mutta niin se vain on. Joidenkin kohdalle se vaan osuu. Mutta ihan hienoa, että pedofiili voi ohjata halunsa tällä tavalla hyväksyttävälle linjalle, jossa molemmat osapuolet saavat tyydytyksensä. Paljon, paljon parempi kuin se, että lapset joutuvat uhreiksi.
Surullinen fakta on, että olet asiassasi kyllä aivan oikeassa. Ddlg ja muut ikäleikit on yksiä helpoimpia fetissejä soluttautua kaappipedofiileille, ynnä muille "predatoreille". Puhuin asiasta suurin osin omasta puolestani ja kerroin ettei omaa daddyidentiteettiäni sovi pedofiliaan sekoittaa (kuten 99% muustakin yhteisöstä). Ehkä se, mistä koitat puhua on tämä jäljelle jäävä prosentti, josta tällaista sakkia voi löytyä. Yleensä pedofiilin ja ageplayerin kykenee kuitenkin erottamaan toisistaan aika helposti: Tai aika harvoin ei-pedofiili daddy etsii seurakseen 14-vuotiaita tai katselee lapsipornoa (kyllä, olen kuullut tällaisista tapauksista puhuttavan ddlg:n yhteydessä).
Eipä sillä. Kukaan ei voi valita seksuaalisuuttaan ja pedofilian osuminen omalle kohdalle on paska homma kaikkien kannalta: Niin pedofiilin itsensä kuin mahdollisten uhrien, ym. ympäristön kannalta ja ehkä paras tapa tämän ongelman kanssa selviämiseen voi olla juurikin psykoterapia ja fantasioidensa kanavoiminen turvallisemmin tavoin. Tämä taas olisi etu niin pedofiilin itsensä kuin potentiaalisten uhrienkin kannalta.
-
Luulisin että ihmiset yllättyisivät, jos pystyisivät kohtaamaan arvolatautumattomasti pedofiliasta kärsivän keskivertomiehen. Suurin osa kokee kohtuutonta pelkoa ja ahdistusta mielihaluistaan, siis käytännössä pelkäävät sitä että toteuttaisivat seksuaalisuuttaan jotenkin. Se inho, pelko ja suoranainen viha mitä me tunnemme seksuaalisuuttaan toteuttaneita pedofiilejä kohtaan ei ole mitään verrattuna siihen, millaista itseinhoa, pelkoa ja vihaa tuntee se joka tietää seksuaali-identiteettinsä olevan mahdoton toteuttaa.
Ajatelkaapa sitä hetki, miten paljon hyvää seksuaalisuutenne toteuttaminen elämäänne tuo, ja miettikää sitten jos se olisikin jotain mitä ette voi ja saa tehdä, tiedätte itse että se on väärin ja vielä pelkäätte että päädytte itseänne toteuttamaan. Se pelko on jatkuvaa ja hyvin syvällä sisimmässä.
Palatakseni aiheeseen, olisi mielenkiintoista kuulla naisten ajatuksia, jotka ovatkin dynamikassa niitä isoja. Ei kait se nyt ihan niinkään voi olla, että naiset ovat yksinomaan pikkuisia?
-
Kommentoin tuota pedofiili-osiota lyhyesti sen verran, että pedofiilihan ei Suomessa saa julkiselta puolelta apua yleensä ilman, että syyllistyy rikokseen. Psykoterapeutti Jussi Nissinen kuuluu niihin ihmisiin, jotka eivät halua tuomita pedofiileja vaan auttaa heitä, jotta he voisivat elää elämää ilman rikoksia. Sitä kuinka monta tällaista henkilöä on, ei osata sanoa, kun tutkimuksiin on vaikea saada osallistujia. Nykyään osa saa apua, osa ei. Yksi tällainen projekti on SeriE-hanke, josta voitte googletella lisää.
Ja nyt välihuomiona, että itsellä ei ole taipumuksia alaikäisiin eikä pikkuisteluun, ihan vaan halusin kommentoida tuota mielenkiintoista aihetta.
-
Kommentoin tuota pedofiili-osiota lyhyesti sen verran, että pedofiilihan ei Suomessa saa julkiselta puolelta apua yleensä ilman, että syyllistyy rikokseen. Psykoterapeutti Jussi Nissinen kuuluu niihin ihmisiin, jotka eivät halua tuomita pedofiileja vaan auttaa heitä, jotta he voisivat elää elämää ilman rikoksia. Sitä kuinka monta tällaista henkilöä on, ei osata sanoa, kun tutkimuksiin on vaikea saada osallistujia. Nykyään osa saa apua, osa ei. Yksi tällainen projekti on SeriE-hanke, josta voitte googletella lisää.
Ja nyt välihuomiona, että itsellä ei ole taipumuksia alaikäisiin eikä pikkuisteluun, ihan vaan halusin kommentoida tuota mielenkiintoista aihetta.
Näin lyhyesti kommentoiden voisin sanoa että tuon voisi kyllä muuttaa. Eihän Suomessa ole edes niin paljon pedofiileja, että se valtiolle mitenkään juuri sen enempää maksaisi kun nykyäänkään - ja kyllä mä ainakin mielelläni maksan sen 0,0001% enemmän veroja vuodessa, jos voidaan sillä välttää/vähentää lasten seksuaalisia hyväksikäyttöjä. On niitä verorahoja typerämpiinkin asioihin hassattu.
-
Ddlg ja muut ikäleikit on yksiä helpoimpia fetissejä soluttautua kaappipedofiileille, ynnä muille "predatoreille". Puhuin asiasta suurin osin omasta puolestani ja kerroin ettei omaa daddyidentiteettiäni sovi pedofiliaan sekoittaa (kuten 99% muustakin yhteisöstä). Ehkä se, mistä koitat puhua on tämä jäljelle jäävä prosentti, josta tällaista sakkia voi löytyä. Yleensä pedofiilin ja ageplayerin kykenee kuitenkin erottamaan toisistaan aika helposti: Tai aika harvoin ei-pedofiili daddy etsii seurakseen 14-vuotiaita tai katselee lapsipornoa (kyllä, olen kuullut tällaisista tapauksista puhuttavan ddlg:n yhteydessä).
Tässä pistäisin vahvan painon sille, että kyseessä on todellakin pieni prosentti, jos kokonaistakaan. Ja ihan vastaavasti muutenkin, kinkyillä kaduilla oikeiden hyväksikäyttäjien (sukupuolesta riippumatta) on helppo maski luovia, sikäli kun alistamisen ja hallitsemisen äärellä astellaan. Ei siis ole mitään syytä katsoa isimiehiä erityisesti nokan vartta pitkin josko jotain juonisivat :) Leijonanosa on liikkeellä vilpittömistä vaikuttimista ja sitä paitsi aikas ihania :love:
-
Pikkuistelu ja pedofiilit, Hmm. Käsittämätön ajatus, että pikkuistelu jotenkin edistäisi pedofiliaa.
Yhtä käsittämätön kuin, että bdsm edistäisi väkivaltaa.
-
Pikkuistelu ja pedofiilit, Hmm. Käsittämätön ajatus, että pikkuistelu jotenkin edistäisi pedofiliaa.
No niin on! Oliko jollain sellainen :o
-
Pikkuistelu ja pedofiilit, Hmm. Käsittämätön ajatus, että pikkuistelu jotenkin edistäisi pedofiliaa.
No niin on! Oliko jollain sellainen :o
En vastannut kenenkään kommenttiin, kirjoitin vain oman näkökulmani aiheesta. Taas lyhyesti ja perustelematta. Pikkuistelu on kenties eniten keskustelua olemassaolonsa oikeutuksesta aiheuttava kinkyyden osa-alue. Ihan turhaan.
-
Siis ai vitsit, mitä tekstiä taas, kiitos tästä :love: Kyllä laittoi ajattelemaan ja tätä ketjua on pitäny käydä vähän väliä lukemassa, miettien onko mulla nyt tähän mitään järkevää sanottavaa... ???
Pikkuisuudessa, tai ennemmin ehkä siinä Isona olemisessa (Isoisuudessa? :D) on ainakin itselleni tärkeää ihan muut asiat, kuin seksuaaliset teot. Se, että koen olevani tarvittu. Saan tarjota toiselle turvapaikan kaikelta siltä tyhmältä ja tylsältä, mitä aikuisuuteen liittyy. Saan sydämeni kyllyydestä hoivata ja huolehtia, kokea olevani toiselle jotain niin tärkeää ettei hän oikeasti kykenisi elämään ilman. Se täyttää jonkin hyvin itsekkään tarpeen siitä, että minä olen niin käsittämättömän tärkeä jollekkin. Samalla tavalla tärkeä, kuin vanhempi on lapselle. Samalla tavalla ehdoton auktoriteetti ja se joka aina tietää ja osaa paremmin.
Mutta kun kelaan ajatuksiani taaksepäin siihen hetkeen, kun Vallu ensimmäisen kerran kertoi mulle tästä pikkuisuudestaan, niin niihin seksuaalisiin tekoihinhan mun mieli ensimmäisenä hyppäsi. Niin suvaitsevainen ja uusille asioille avoin kuin minä muka haluaisin ajatella olevani, mun eka ajatus oli juurikin että nytkö tässä pitää alkaa leikkiä jotain pedofiiliä.
Kaiken lisäksi tämän asian makustelu sattui ajallisesti inhottavan lähelle omaa kipuiluani siitä, ettei minusta todennäköisesti koskaan tule äitiä (ja hyi, miten nyt huomaan että edelleen tuon lauseen kirjoittaminen saa minut itkemään). Jotenkin koin vääräksi sen, että olisin toiselle Iso, kun samaan aikaan sydämessäni on niin suuri kaipuu saada olla ihan oikea vanhempi ihan oikealle pienelle. Aloin ylianalysoimaan itseäni: yritänkö täyttää tällä sitä tyhjää koloa jota ei ihan oikeasti voi täyttää? Siitä aiheutui lisää pahaa oloa ja suoranaista itseinhoa: minähän harrastan seksiä tämän ihmisen kanssa. Miten nämä kaksi asiaa voi ikinä nivoutua yhteen millään terveellä tavalla? Miten minusta voisi koskaan edes tulla tasapainoinen ja turvallinen vanhempi, jos ajatuksissani olen sitä auktoriteettiasemaa hyväksikäyttävä, pienen ihmisen koskemattomuuden turmeleva hirviö? Se oli kuulkaa pitkä ja kivinen polku tallattavaksi, eikä se nyt aivan läpikuljettu ole vieläkään.
Itse olen ratkaissut asian niin, että jollain tapaa suljen sen pikkuinen/Iso-asetelman pois, kun tilanne ylittää sen pisteen jossa hypätään siitä turvallisesta kainalosta ja silittelystä seksiin. Tai en edes sulje, vaan se ikäänkuin itsestään sulkeutuu, hiipuu pois siitä tilanteesta. Vaikka siinä tytöttelenkin toista tai puhuttelen häntä pieneksi, en enää koe hänen olevan niin vahvasti siinä pikkuisuudessaan. Tätä on jotenkin hankala selittää ja olisi mukava kuulla, mikäli joku Iso saa tästä ajatuksesta kiinni?
Mun on edelleen jokseenkin vaikeaa hyväksyä se, että toisen suljettujen silmien takana voi tapahtua mitä tahansa. Että vaikka itselläni ei ole tällaisia hyväksikäytön fantasioita, voi toisella siinä tilanteessa olla. Mutta toisaalta, mitä se mulle ees kuuluu. Eiköhän meillä kaikilla ole mielessä niitä pimeitä nurkkia, joihin ei aina haluaisi päästää ees itteään, saati sitten toista ihmistä. Mutta tekeekö se kenestäkään sen onnellisempaa tai parempaa ihmistä, että lyö eristysnauhat niiden nurkkien eteen ja päättää ettei ikinäkoskaanmilloinkaan edes kurkista sinne? Vai oisko se noin oman hyvinvoinnin kannalta parempi, että hyväksyy ne omat fantasiansa, koska ne on vain sitä, fantasioita.
Ja nyt tätä kirjoittaessani huomaan, että ei ole vieläkään omat ajatukset aiheen tiimoilta edes lähellekkään järjestyksessä, mutta tärkeää pohdintaa ja itsetutkiskelua tämä ketju on saanut aikaan, kiitos siitä :love:
-
Pikkuistelu ja pedofiilit, Hmm. Käsittämätön ajatus, että pikkuistelu jotenkin edistäisi pedofiliaa.
En vastannut kenenkään kommenttiin, kirjoitin vain oman näkökulmani aiheesta. Taas lyhyesti ja perustelematta. Pikkuistelu on kenties eniten keskustelua olemassaolonsa oikeutuksesta aiheuttava kinkyyden osa-alue. Ihan turhaan.
Ajattelen että keskustelu tästä aiheesta voi olla monta asiaa, mutta turhaa se ei ole koskaan. Turhaa ehkä sinulle, jos sinulla on palikat järjestyksessä asian suhteen, mutta valtavan monella ageplayhin ja itseensä tutustumassa olevalle tällainen suora puhe asioista niiden oikeilla nimillä on ihan todella tarpeellista. Vaikkei kukaan lopulta laita yhtäläisyysmerkkiä ageplayn ja pedofilian välille, on mielleyhtymä varsinkin siihen puoleen itsessään tutustuvalle varsin luonnollinen jo sisäisessä puheessa, eikä se mitenkään hälvene jollei asiasta ole myös julkista keskustelua. Ajattelen että tämän eron tekeminen selväksi niin itselleen kuin muillekin on ehdottoman tarpeellista, jollei se sitä jo ole.
Mitä tulee "pedofilian edistämiseen", hankala nähdä tosiaan miten sellaisen edistäminen olisi mitenkään mahdollista yhteisössä, johon kuuluu pelkästään täysi-ikäisiä ihmisiä ja jossa toimitaan viitekehyksestä riippumatta konsensuaalisuuden periaatteilla. Toisekseen pedofilia on seksuaalisuuden häiriö, ei asia joka olisi mitenkään edistettävissä tai toisaalta lakkaisi olemasta vaikenemalla. Melkein jokaiselle ketjuun kirjoittaneelle on ollut tärkeää kirjoituksensa lomassa tehdä ero itsensä ja pedofiilin välille, mikä on täysin ymmärrettävää; niin voimakas on aiheeseen liittyvä leima ja pelko. Sitä tärkeämpää on siitä leimasta ja pelosta keskusteleminen, että myös muilla on aikanaan mahdollisuus olla asian ja itsensä kanssa sinut.
Itse ainakin toivon että myös noviisitason keskustelua sikiää aiheesta kuin aiheesta, kyllä niitä valaistuneempienkin ketjuja täältä aina löytyy. Viimeksi kun olin kartalla niin tämä oli keskustelufoorumi, ehkäpä tänne mahtuu kaikenlaista keskustelua.
-
En vieläkään halua lopettaa keskustelua... Kenties olen miettinyt asioita tarpeeksi pitkään, enkä enää löydä niistä ongelmia. Olen siis onnellinen!
-
Itse olen ratkaissut asian niin, että jollain tapaa suljen sen pikkuinen/Iso-asetelman pois, kun tilanne ylittää sen pisteen jossa hypätään siitä turvallisesta kainalosta ja silittelystä seksiin. Tai en edes sulje, vaan se ikäänkuin itsestään sulkeutuu, hiipuu pois siitä tilanteesta. Vaikka siinä tytöttelenkin toista tai puhuttelen häntä pieneksi, en enää koe hänen olevan niin vahvasti siinä pikkuisuudessaan. Tätä on jotenkin hankala selittää ja olisi mukava kuulla, mikäli joku Iso saa tästä ajatuksesta kiinni?
En ole iso, muta luulen saavani ajatuksesta kiinni ja halusin oman kokemukseni tätä sivuten tuoda tähän esiin myös.
Itse koen niin, että seksi on kaikella tapaa ennenkaikkea mielihyvän ja nautinnon saamista, siinä missä esimerkiksi hieronta, paijailu, kaikenlainen hyväily ja koskettelu, sekä toiselta ihmiseltä saatava hymy tai kehu. Etenkin pikkus tilassa ollessa kaipaan hyväilyä, mielihyvää, nautintoa, huomiota, turvaa ja Isin kosketusta. Mitenkä näitä paremmin ja intisiivisemmin saisikaan kuin seksin kautta? Isi pitää sylissä tiukasti ja koskettelee paikkoja, mitkä tuottavat nautintoa. Näitä paikkoja on muunmuassa niska, pylly, kaula ja ylläripöö; pimppi. Siinä turvallisessa hyväily kuplassa ollessa pieni tuntee olonsa erittäin rakasteuksi ja huomioduksi ja hoivatuksi.
Saan aivo orgasmeja pelkästään siitä ajatuksesta, että isi pitää tällä lailla hyvänä ja se kun Isi koskettaa niskaa ja sanoo, että pitää huolta ja haluaa tehdä hyvää saa kylmät väreet kulkemaan koko kehossa ja pimpin märäksi. Itse koen siis pikkustelu tilassa tapahtuvan seksin hoivana ja huolenpitona, enkä näe mitään syytä sulkea sitä pikkustelun ulkopuolelle. Se kiihottaa, kun Isi pitää huolta ja se kiihotus tulee hyvin syvältä pään syövereistä.
Ymmärrän kyllä senkin jos kaikki eivät koe näin. Ja erikseen on minullakin se seksi, missä asetelma on toisenlainen, enemmän d/s, vaikka jokatapauksessa koen kaiken seksin Isin kanssa olevan huolta pitävää ja hellää, vaikka olis kuinka rajua. Koska Isi haluaa pikkuselle en vaan hyvää.
-ehkä vähän ohi varsinaisen aiheen mutta eipä se mitään.
-
Näkeekö joku pikkuistelussa transaktioanalyysin minätiloihin ?
http://tutkimu.blogspot.com/2018/05/nakokulmia-vuorovaikutukseen.html
-
Onhan se selvää, että tämä pikkuistelu on jonkinsorttista wannabee-pedofiliaa, mitä muuta se olis.
Laillista toki, eikä sen vuoksi mitenkään tuomittavaa, enkä usko että pikkuistelu olis minkäänlainen portti pedofiliaan, mutta aika turhaa on väittää että pikkuistelulla ja pedofilialla ei olis minkäänlaista yhteyttä.
IKRM
-
Itse olen ratkaissut asian niin, että jollain tapaa suljen sen pikkuinen/Iso-asetelman pois, kun tilanne ylittää sen pisteen jossa hypätään siitä turvallisesta kainalosta ja silittelystä seksiin. Tai en edes sulje, vaan se ikäänkuin itsestään sulkeutuu, hiipuu pois siitä tilanteesta. Vaikka siinä tytöttelenkin toista tai puhuttelen häntä pieneksi, en enää koe hänen olevan niin vahvasti siinä pikkuisuudessaan. Tätä on jotenkin hankala selittää ja olisi mukava kuulla, mikäli joku Iso saa tästä ajatuksesta kiinni?
Mun on edelleen jokseenkin vaikeaa hyväksyä se, että toisen suljettujen silmien takana voi tapahtua mitä tahansa. Että vaikka itselläni ei ole tällaisia hyväksikäytön fantasioita, voi toisella siinä tilanteessa olla. Mutta toisaalta, mitä se mulle ees kuuluu. Eiköhän meillä kaikilla ole mielessä niitä pimeitä nurkkia, joihin ei aina haluaisi päästää ees itteään, saati sitten toista ihmistä. Mutta tekeekö se kenestäkään sen onnellisempaa tai parempaa ihmistä, että lyö eristysnauhat niiden nurkkien eteen ja päättää ettei ikinäkoskaanmilloinkaan edes kurkista sinne? Vai oisko se noin oman hyvinvoinnin kannalta parempi, että hyväksyy ne omat fantasiansa, koska ne on vain sitä, fantasioita.
Itselläni seksiin ei liity mitään ylimääräistä tietoisuutta tai tiedostamattomuutta mistään pienestä. Seksi on seksiä aikuisten kesken. Toki sanon vauvaksi tai pieneksi ja kohtelen tavalla, joka herättää niitä oloja siitä, että olen iso ja voimakas (ja ihmiset jotka mut tuntee, tietää etten fyysisesti sitä todellakaan ole O:-) ). Mutta se kai siinä onkin kivaa, kun saan olla se hyvä ja osaava isi, joka saa pienen kehräämään ihan omissa sfääreissään. Sama efekti liittyy minulla aina seksiin, oli siinä kumppanina pikkuista tai ei, mutta silloin nimittely voi olla täysin erilaista, nartuttelua tai muuta D/s:ään enemmän kuuluvaa.
Nyt keskustelu menee helposti sinne pedofilian puolelle, mutta on tosiaan erittäin hyvä erottaa tässä yhteydessä se, että pedofilia on ihan oikeasti pedofiliaa vasta tiettyjen määriteltyjen piirteiden ja asioiden jälkeen. Se, että pitää pikkuisista tai fantasioi turmelevansa lapsekkaasti pukeutuvat/käyttäytyvän aikuisten likaisella seksillä, ei tee pedofiiliksi ketään, eikä se ole lähelläkään pedofiliaa. Pedofiili kiihottuu seksuaalisesti vain lapsista tai myös lapsista, mutta ei välttämättä koskaan tee mitään sellaista joka täyttäisi rikoksen nimimerkit (https://www.aamulehti.fi/a/23160365). Pedofiili ei ole sen pahempi kuin kukaan muukaan meistä, ellei lähde toteuttamaan näitä halujaan lapsiin.
On erittäin hyvä valottaa näitä nurkkia ja keskustella aiheesta. En itsekään ole aiheeseen ennen sen enempää tutustunut ja tämä on saanut kiinnostuksen heräämään.
Ja IKRM:lle tiedoksi, ei ole!
-
Kiitos Kaislanen ja Coach omien näkökulmienne jakamisesta :love: Näiden lukeminen sai taas ison pyörän pyörimään ja antoi paljon ajateltavaa.
-
Niinpä, ihanaa miten upeasti ja rohkeasti ovat edelleen itseään sanoittaneet ne joilla on aiheesta omakohtaista kokemusta :love: Tätä keskustelua on ilo seurata, eikä sitä kukaan ole minusta koittanutkaan torpata. Hyvä näin.
Mää oon caregiver ja kiihotun siitä heikomman hyväksikäytön ja auktoriteettiasetelman väärinkäytön premissistä. Mitä väärempi sen parempi.
Samaistun tähän dualismiin vahvasti. Munkin isi on järkyttävän julma ja säälimätön, tekee tytölleen aivan hirveitä. Mutta se myös pitää musta huolta niin kuin nyt isompi pienemmästään voi, täysin pyyteettömällä hellyydellä. Se voi liittyä suoraan seksiin tai olla liittymättä, kiihottaa tai tuottaa täysin toisenlaista mielihyvää. Sitä, kun tietää olevansa turvassa, koska toinen on siinä varmistamassa sen: juurikin sitä lapsenomaista uskoa vanhemman kaikkivoipaisuuteen pitää kaikki paha poissa. Samantapaista dynamiikkaa on kaikissa intiimeissä suhteissani, liittyipä niihin varsinaista ageplayta tai ei.
Mulle kaikki nämä ristiriitaisuudet leijuvat omassa avaruudessaan täysin sulassa sovussa. Ja mulla on hyvä olla :love:
-
Tottakai pikkuistelu voi edistää pedofiliaa, samoin kuin sadismi väkivaltaa tai pössyttely heroiinin käyttöä.
Porttiteorioita kaikki jos ne niin haluaa mieltää.
Henkilökohtaisesti, mielenkiintoisempaa musta olis kuulla, paljonko pikkuistelu pitää pedofilistisiä hyväksikäyttöjä,
siis ihan niitä oikeita, kurissa. Tosin, epäilen, että tästä asiasta yhtään kolumnia ilmestyy. :o
-
Samaistun tähän dualismiin vahvasti. Munkin isi on järkyttävän julma ja säälimätön, tekee tytölleen aivan hirveitä.
Tuohon pikkuisuuteen haluaisin tutustua nyt kun tätä lukiessani olen alkanut ymmärtää sitä. Onko pikkuisten menneisyys aina traumaattinen ..ei varmaan luulisin. Omaa pikkuistani (jota minulla ei koskaan ole ollut) kohtelisin hellästi, tukisin häntä, olisin vahva, pikkuisella olisi tunne "kyllä isi tietää kaiken". Pikkuinen tietenkin brattailee joskus, silloin isi joutuisi antamaan piiskaa. Tuo piiskan antaminen kiihottaa seksuaalisesti mutta seksi ei ehkä onnistuisi koska en halua seksiä pikkuisen kanssa vaan aikuisen naisen kanssa. Tarvitaan jonkinlainen muuntuminen...aika vaikealta tuntuisi toteuttaa.
-
Miun pikkuistelutunne johtuu ehkä siitä, että en ole koskaan saanut tuntea turvallisia käsiä ympärilläni. Sellaisia käsiä, jotka kannattelee kiukunkin yli, rankaisten, muttei vihaten. Jotka antavat lohtuja ja hellyyttä. Ja välittävät, vaikka tekisin mitä :love:
-
Miun pikkuistelutunne johtuu ehkä siitä, että en ole koskaan saanut tuntea turvallisia käsiä ympärilläni. Sellaisia käsiä, jotka kannattelee kiukunkin yli, rankaisten, muttei vihaten. Jotka antavat lohtuja ja hellyyttä. Ja välittävät, vaikka tekisin mitä :love:
Jostain lapsuuden kokemuksesta oma spankouteni on alkanut, en tiedä voisiko olla näin pikku juttu : menin lapsena pyytämään naapurin tyttöä ulos, asuimme maalla, ovet eivät päivisin olleet lukossa kun menin naapurimme ulko ovelle kuulin tytön parkumista, kun varovasti kurkistin ovesta näin tytön äitinsä polvella, pylly paljaana saamassa vitsaa, eivät huomanneet minua, poistuin nopeasti. Tämähän ei niin tavaton juttu ollut mutta minun pikkupojan mieleen se jätti jäljen, vuosia se yön hiljaisina tunteina suuresti kiihotti. Ei sitä tietenkään voi sanoa että tämä pikku juttu olisi tehnyt minusta spankon ehkä olen vain muuten vinoonkasvanut.
-
Henkilökohtaisesti, mielenkiintoisempaa musta olis kuulla, paljonko pikkuistelu pitää pedofilistisiä hyväksikäyttöjä,
siis ihan niitä oikeita, kurissa. Tosin, epäilen, että tästä asiasta yhtään kolumnia ilmestyy. :o
Todennäköisesti melko mahdoton raapia dataa noin päin. Sangen skeptisesti suhtaudun sitä paitsi ajatukseen pikkuistelusta ja/tai ageplaystä niin näppäränä ja saavutettavana pakettiratkaisuna, että monikaan pedofilisiin mielihaluihinsa heräävä omin nokkineen tajuaisi sen pariin hakeutua. Mutta olisipa kiinnostavaa, jos joku keksisi tutkia missä määrin jos ollenkaan pikkuistelu/ageplay voisi näitä ihmisiä auttaa. Samaa olen miettinyt parisuhdeväkivallan kohdalla. Että jos ne ihmiset jotka hakkaa ja tyrannisoi puolisoitaan, saisivatkin tietoa ja ohjausta kinkyyden suomasta simulaattorista. Kuinka monella olisi motivaatiota ynnä muita edellytyksiä tarttua siihen, ja auttaisiko se silloin estämään todellista väkivaltaa?
-
Henkilökohtaisesti, mielenkiintoisempaa musta olis kuulla, paljonko pikkuistelu pitää pedofilistisiä hyväksikäyttöjä,
siis ihan niitä oikeita, kurissa. Tosin, epäilen, että tästä asiasta yhtään kolumnia ilmestyy. :o
Todennäköisesti melko mahdoton raapia dataa noin päin. Sangen skeptisesti suhtaudun sitä paitsi ajatukseen pikkuistelusta ja/tai ageplaystä niin näppäränä ja saavutettavana pakettiratkaisuna, että monikaan pedofilisiin mielihaluihinsa heräävä omin nokkineen tajuaisi sen pariin hakeutua. Mutta olisipa kiinnostavaa, jos joku keksisi tutkia missä määrin jos ollenkaan pikkuistelu/ageplay voisi näitä ihmisiä auttaa. Samaa olen miettinyt parisuhdeväkivallan kohdalla. Että jos ne ihmiset jotka hakkaa ja tyrannisoi puolisoitaan, saisivatkin tietoa ja ohjausta kinkyyden suomasta simulaattorista. Kuinka monella olisi motivaatiota ynnä muita edellytyksiä tarttua siihen, ja auttaisiko se silloin estämään todellista väkivaltaa?
Henkilökohtasella tasolla, seksuaalisadistinen toiminta on toiminut aika hyvänä ja ns. turvallisena outlettinä väkivallan sijaan.
Tosin, ei parisuhdeväkivallan, vaan yleisen väkivallan sijaistoimintona. Ease the pressure ja sillai.
Ja tää ei ole status quo, vaan long gone. :o
-
Henkilökohtaisesti, mielenkiintoisempaa musta olis kuulla, paljonko pikkuistelu pitää pedofilistisiä hyväksikäyttöjä,
siis ihan niitä oikeita, kurissa. Tosin, epäilen, että tästä asiasta yhtään kolumnia ilmestyy. :o
Todennäköisesti melko mahdoton raapia dataa noin päin. Sangen skeptisesti suhtaudun sitä paitsi ajatukseen pikkuistelusta ja/tai ageplaystä niin näppäränä ja saavutettavana pakettiratkaisuna, että monikaan pedofilisiin mielihaluihinsa heräävä omin nokkineen tajuaisi sen pariin hakeutua. Mutta olisipa kiinnostavaa, jos joku keksisi tutkia missä määrin jos ollenkaan pikkuistelu/ageplay voisi näitä ihmisiä auttaa. Samaa olen miettinyt parisuhdeväkivallan kohdalla. Että jos ne ihmiset jotka hakkaa ja tyrannisoi puolisoitaan, saisivatkin tietoa ja ohjausta kinkyyden suomasta simulaattorista. Kuinka monella olisi motivaatiota ynnä muita edellytyksiä tarttua siihen, ja auttaisiko se silloin estämään todellista väkivaltaa?
Tämä on mielenkiintoinen ajatusleikki, enkä tätä halua mitenkään omalla mielipiteelläni tyrmätä. Mutta itse parisuhdeväkivallasta selviytyneenä väitän että se ei vähentäisi sitä väkivaltaa mitenkään. Ei sellaisen ihmisen pohjimmainen halu ole siinä että se haluaa nimenomaan lyödä tai aiheuttaa kipua. Jos sitä sais ns. luvallisesti tehdä, niin se tyyppi löytäisi jonkun muun keinon tyrannisoida sitä lähimmäistään. Koska henk.koht. en hetkeäkään usko, että minunkaan ex-vaimoni erityisemmin nautti nimenomaisesti siitä väkivallasta. Se vain oli se työkalu, millä hän murensi koko minuuteni. Työkalu, jolla hän sai minut kokonaan itselleen, eristetyksi kaikesta muusta, uskomaan että vain tämä yksi ihminen rakastaa minua ja jos hänkin voi minua kohdella näin, täytyy minun yksinkertaisesti vain olla ihmisenä täysin mitätön. Jos siinä suhteessa hän olisi konsensuaalisesti saanut toteuttaa tätä väkivaltaista puoltaan, olisi sieltä taatusti löytynyt joku muu kätevä tapa tallata minut ja minun oma tahtoni ja omanarvontuntoni maan rakoon.
-
Parisuhdeväkivallan motiivina ei ole seksuaalisuus tai ehkä alistaminen, sadismi voitaisiin laajasti ottaen siihen laskea, kaukaa haettu sekin. Miehet syyllistyvät väkivaltaan kun eivät verbaalisesti pärjää naiselle, mies tuntee itsensä kommunikaatiokyvyttömäksi reppanaksi vaikka hänen pitäisi olla pomo.
-
Parisuhdeväkivallan motiivina ei ole seksuaalisuus tai ehkä alistaminen, sadismi voitaisiin laajasti ottaen siihen laskea, kaukaa haettu sekin. Miehet syyllistyvät väkivaltaan kun eivät verbaalisesti pärjää naiselle, mies tuntee itsensä kommunikaatiokyvyttömäksi reppanaksi vaikka hänen pitäisi olla pomo.
Melkolailla samaa mieltä. Mutta jos laajennetaan parisuhdeväkivaltaa käsitteenä, on siinä silloin mukana myös tuo verbaalisuuden kautta tuleva väkivalta. Jolloin ei voida välttämättä puhua enää siitä pärjääkö verbaalisesti, sillä vaikka pärjäisi ovat sanavalinnat silloin suuressa merkityksessä. Onko silloin kyse verbaalisuuden paremmuudesta vai raadollisuudesta?
-
Luulen minäkin, että usein kyse on jostain ihan muusta kuin ettei seksuaalisia halujaan osaa kanavoida oikein. Toisaalta, syitä väkivaltaan on varmasti monia. Oman isän väkivaltaisuus oli ainakin hyvin vahvasti halua hallita ja nöyryyttää, ja seksuaalisuus oli monesti esiin nouseva teema ja ase. Sitä en tiedä olivatko hänen saamansa kiksit sitten seksuaalisia vai jotain muuta. Eivätkä kaikki siitä väkivallasta todellakaan mitään saakaan vaan se rikkoo myös itseä, ja siitä kaipaisi kuollakseen keinoja ulos.
Mutta joo, tämä parisuhdeväkivalta oli tarkoitettu nyt vain peiliksi sille ajatusleikille, olisiko pikkuistelussa/ageplayssä potentiaalia pedofiilien ahdingon auttamiseen. En todellakaan usko, että mitenkään moni pedofiili sitä sujuvana sijaistoimintana itse käyttää. Ja toisaalta, ennen kaikkea pidän päivänselvänä, että syyt pikkuisteluun/ageplayhin ovat lähemmäs sataprosenttisesti jossain aivan muualla.
-
Ja toisaalta, ennen kaikkea pidän päivänselvänä, että syyt pikkuisteluun/ageplayhin ovat lähemmäs sataprosenttisesti jossain aivan muualla.
Kirjoitat kolumnissasi karun rehellisesti:
Näitä fantasioita minulla sen sijaan on ollut siitä asti kun olin oikeasti lapsi. Kun olin noin kymmenvuotias, vanhempi mies käytti luokkakaveriani seksuaalisesti hyväkseen. Olin hirvittävän hädissäni, itkin ja vihasin, en voinut käsittää miten kukaan voisi tehdä sellaista.
Ja kun olin yksin pienen tytön huoneessani, masturboin ajatukselle että kuitenkin tekee.
--
Mistä tuossa on kyse ellei pedofiliasta ?
IKRM
-
Ja toisaalta, ennen kaikkea pidän päivänselvänä, että syyt pikkuisteluun/ageplayhin ovat lähemmäs sataprosenttisesti jossain aivan muualla.
Kirjoitat kolumnissasi karun rehellisesti:
Näitä fantasioita minulla sen sijaan on ollut siitä asti kun olin oikeasti lapsi. Kun olin noin kymmenvuotias, vanhempi mies käytti luokkakaveriani seksuaalisesti hyväkseen. Olin hirvittävän hädissäni, itkin ja vihasin, en voinut käsittää miten kukaan voisi tehdä sellaista.
Ja kun olin yksin pienen tytön huoneessani, masturboin ajatukselle että kuitenkin tekee.
--
Mistä tuossa on kyse ellei pedofiliasta ?
Mielestäni olen tehnyt kantani jo melko selväksi. Itse rajaisin hyväksikäyttöfantasiat pedofilian ulkopuolelle, ja määrittelisin pedofiiliksi ihmisen, joka kokee seksuaalista vetoa lapsia kohtaan. Analogialla olet hetero jos kiihotut säännönmukaisesti vastakkaisen sukupuolen edustajista.
Mutta jos sinulla on mielestäsi validit perusteet määritellä pedofilian käsite toisin ja haluat sanoa minun olleen pedofiili pienestä pitäen, anna ihmeessä mennä. Sticks and stones ja niin edelleen :)
-
Osin hyvää pohdintoa koko ketju, silti tuotava vielä yksi näkökulma esille; neotenia (eli lapsenomaiset piirteet aikuisella yksilöllä ulkonäössä). Eläimissä ihminen on jo pitkään tietoisesti jalostanut rotuja joissa neoteeniset piirteet korostuvat, eli onko ihmisen lisäntymiskoodi, joka sanelee sen notta pienestä on pidettävä huolta, saanut aikaan epigeneettisen muutoksen joka näkyy neotenian ihannoimisena tai pikkuistelun suorittamisena.. Ehkä, ehkä ei.
-
Itse rajaisin hyväksikäyttöfantasiat pedofilian ulkopuolelle, ja määrittelisin pedofiiliksi ihmisen, joka kokee seksuaalista vetoa lapsia kohtaan.
Fantasiointi kuitenkin ilmeisesti virallisen määritelmän mukaan jo riittää että tulee määritellyksi pedofiiliksi, siitä kommenttini jossa totesin että tähän pikkuisteluun liittyy wanna-be-pedofilismi. Toki, sehän kaiketi vain koskettaa sitä ei-pikkuista osapuolta näissä suhteissa.
IKRM
-
Itse rajaisin hyväksikäyttöfantasiat pedofilian ulkopuolelle, ja määrittelisin pedofiiliksi ihmisen, joka kokee seksuaalista vetoa lapsia kohtaan.
Fantasiointi kuitenkin ilmeisesti virallisen määritelmän mukaan jo riittää että tulee määritellyksi pedofiiliksi, siitä kommenttini jossa totesin että tähän pikkuisteluun liittyy wanna-be-pedofilismi. Toki, sehän kaiketi vain koskettaa sitä ei-pikkuista osapuolta näissä suhteissa.
IKRM
Fantasiointi ei ole kuitenkaan rikollista, voihan fantasioida mistä tahansa joka on laitonta, pisteessä jossa tunne tai fantasia muuttuu toiminnaksi uhria kohtaan täytyy olla tarkkana.
-
Fantasiointi ei ole kuitenkaan rikollista, voihan fantasioida mistä tahansa joka on laitonta, pisteessä jossa tunne tai fantasia muuttuu toiminnaksi uhria kohtaan täytyy olla tarkkana.
Näin on, ja tämän tuolla aiemmassa postauksessani tuonkin esille.
IKRM
-
Nyt kun meni tähän pedofiliapuolelle, niin tuli mieleen joku dokkari jonka katsoin vuosia sitten, siinä sanottiin että oli tehty tutkimuksia joissa voitiin todeta pedofiilien aivojen/aivokuorien olevan erilainen siinä alueella missä ns. normaalien ihmisten halu suojella pieniä lapsia sijaitsee.Ei otettu muistaakseni sen enempää kantaa oliko muutos syy vai seuraus vai jotain muuta. Jäi vain mieleen, eikä varmasti pikkuisteluihmisillä löytyisi samaa muutosta, luulen.
-
Tämä on hirveän mielenkiintoinen ja hyvä keskustelu, johon mulla ei oo oikein mitään sanottavaa itselläni, mutta "nostan" ketjua löytääkseni sen myöh. tark. lukemista varten. Kiitos kaikille avoimesta ja rohkeasta, moninäkökulmaisesta keskustelusta aiheesta. ❤
-
Nyt kun meni tähän pedofiliapuolelle, niin tuli mieleen joku dokkari jonka katsoin vuosia sitten, siinä sanottiin että oli tehty tutkimuksia joissa voitiin todeta pedofiilien aivojen/aivokuorien olevan erilainen siinä alueella missä ns. normaalien ihmisten halu suojella pieniä lapsia sijaitsee.Ei otettu muistaakseni sen enempää kantaa oliko muutos syy vai seuraus vai jotain muuta. Jäi vain mieleen, eikä varmasti pikkuisteluihmisillä löytyisi samaa muutosta, luulen.
Näiden tutkimusten kanssa kannattaa olla tosi tarkkana siinä, että keitä on tutkittu. Historian saatossa on tutkimuksissa osoitettu mm. sadomasokistitkin vaarallisiksi ja poikkeaviksi - menetelmänä on ollut se, että tutkitaan vankilaan sadomasokismistaan joutuneita eikä kaikkia sadomasokisteja. Voi siis olla niinkin, että se pedofiliaan altistava poikkeama on jossain muualla ja tuo havaittu poikkeama on niillä, jotka päätyvät vahingoittamaan lapsia (jotka ovat onneksi vain osajoukko niistä, jotka kärsivät pedofiilisesta taipumuksesta).
Ja varmuuden vuoksi: en rinnasta sadomasokismia ja pedofiliaa. Rinnastan tutkimusmenetelmän mahdollisen ongelman.
-
Hyvä avaus ja mainiota keskustelua. Aloituksesta tuli mieleeni seuraava ajatelma, jonka kuulin J. Petersonin psykologiaa käsittelevää luentosarjaa kuunnellessani.
”Vain ihminen joka on kohdannut sisällään asuvan pimeyden silmästä silmään ja tunnustanut sen osaksi itseään voi koskaan kuvitella hallitsevansa sitä.”
Pedofilia itsessään ei ole rikos. Rikos se on siinä kohtaa, kun seksuaalisia tekoja kohdistetaan lapsiin. Sadismi ei itsessään ole rikos. Rikos se on siinä kohtaa, kun sitä tehdään vastoin toisen tahtoa tai viedään teot liian pitkälle. Zoofilia... jne.
Ajatus ei itsessään ole rikos, ei edes silloin, kun se kiihottaa. Rikos alkaa teoista. Tämä ero on hyvä tiedostaa. Ensisijaisesti näkisin, että pedofiilit tarvitsevat apua ja nimenomaan jo ennen kuin ajatukset muuttuvat teoiksi.
-
En voisi olla enempää samaa mieltä. Pedofilia on seksuaalisuuden häiriö, joka saa ihmisen kiihottumaan lapsista. Toisinaan vietti on niin voimakas, ettei "normaali" seksielämä aikuisen kanssa edes onnistu. Useasti tämän ymmärtäminen aiheuttaa myös rampauttavaa pelkoa ja ahdistusta ihmisessä.
Sanktioimalla "ajatusrikoksista" ei saavuteta mitään. Sen sijaan hoidosta ja tuesta on hyötyä paitsi ihmiselle itselleen, myös yhteiskunnalle koska ongelmansa kanssa avoin ja tukea saava ihminen vähemmän todennäköisesti siirtyy tekoihin.
Teot sen sijaan ovat poikkeuksetta sanktioitavia, mikään ei oikeuta aikuista kajoamaan lapsen koskemattomuuteen.
Mutta ajatelkaapa itse, jos ainut tapa toteuttaa omaa seksuaalisuuttasi olisi sellainen, jota ei oikeasti voi koskaan toteuttaa. Ei ole mikään pieni rasti se.