BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 31.05.2020, 21:16
-
Ollako kasvoton kinky vai ei?
Olin aikaisemmin baarissa omilla kasvoillani. Sain siitä vaihtelevia kommentteja. Osa kehui minua rohkeaksi, osa tyhmän rohkeaksi. Osa ei ymmärtänyt ollenkaan, miksi esiinnyt omilla kasvoillani, osa piti sitä hienona asiana. Loppujen lopuksi viisastuin ja poistin kasvokuvani baarista.
Onko kinkyn viisasta vai ei olla omilla kasvoillaan netissä? Tai kuinka paljon uskaltaa kertoa kinkymieltymyksistään netissä?
’’Kun jonkun kuvan laitat nettiin, se jää sinne ikuiseksi ajaksi’’. Tätä mantraa hoetaan netin käyttöä aloitteleville ihmisille ja ihmisille, jotka lisäävät eri sivustoille rohkeita kuvia. Ja tottahan tämä on. Varsinkin nykyään on hyvin helppo tallentaa kuvia koneelle tai ottaa kännykällä screen shot kuvasta. Kuvia on näin ollen helppo jakaa eri sivustoihin eikä ole salaisuus, että esimerkiksi Ylilauta-nimiselle sivustolle on päätynyt naisten rohkeita kuvia, joissa näkyy naisten kasvot tai muita tunnistettavia merkkejä. Pahin scenaario on, että kuvat päätyvät omien vanhempien, lasten tai työnantajan silmien eteen.
Entä oman kinkyyden esiintuominen netissä? Tiedän, että Facebookissa on joitakin pervoryhmiä, joissa moni pervo esiintyy rohkeasti omilla kasvoillaan ja nimillään ja puhuvat avoimesti kinkyydestään. Nämä ovat mahtavia ryhmiä, koska näissä ryhmissä uskaltaa olla oma itsensä. Mutta silti takaraivossa on aina pieni pelko siitä, kuinka paljon uskaltaa kertoa omilla kasvoillaan kinkyjutuista. Varsinkin kun tietää, kuinka helppoa on nykyään ottaa ihmisten kommenteista screen shotteja. Lisäksi tosiasia on, että edes kaikkiin kinkyihin ei voi luottaa. Se luotettava kinky voi riitatilanteen tullen lähettää screen shotin kommenteistasi ihmisille, joiden et halua näkevän juttujasi. Tai levittää kuvia eteenpäin, jossa pahimmillaan näkyvät omat kasvosi.
Usein me kinkyt mietimme juurikin sitä, että miten käy jos rohkeita kinkykuvia tai muuta arkaluontoista tietoa päätyy esimerkiksi työnantajan silmien eteen? Tai joutuuko oma lapsi kiusatuksi, jos äidin ja isän kinkykuvat päätyvät jotain kautta luokkakavereiden silmien eteen? Tai törmäämmekö Facebook-ryhmässä puolituttuun naapuriin ja olet hetki sitten kirjoittanut, että ’’sainpa äsken kunnolla piiskaa pepulleni’’
Mahdolliset seuraamukset ovat toki hyvin paljon ihmisestä kiinni. Joitakin vanhempia ei välttämättä kiinnosta yhtään, vaikka oman lapsen kinkykuvat päätyisivät heidän silmiensä eteen, osalle se olisi oikeasti katastrofi, josta pahimmillaan voi seurata jopa välien rikkoontuminen.
Entä työnantajat? Tämäkin riippuu ehkä työpaikasta. Jos joku saisi tietää, että suuren yhtiön toimitusjohtaja harrastaisi vapaa-ajallaan naisten piiskaamista ja sitomista, tämä herättäisi ehkä hämmennystä, mutta voisi olla jopa ihan ok. Sen sijaan esimerkiksi pikkuiseksi itseään määrittelevä nainen voisi joutua pahaan tilanteeseen, jos päiväkodin muut työntekijät ja lasten vanhemmat saisivat tietää hänen mieltymyksistään. Tai ristiinpukeutumista harrastava miesopettaja voisi joutua naurunalaiseksi työpaikallaan, jos hänen mieltymyksensä tulisivat esiin. Mitä ihmisläheisempi työ, niin sitä isompi riski kinkyyden paljastuminen voi olla. Paino sanalla voi, koska kuten kirjoitin, ihmiset ovat erilaisia.
Ja mitä nettikirjoitteluun tulee, niin tähänkin ihmiset suhtautuvat eri tavalla. Joissakin Facen seuranhakuryhmissä vaniljat ja kinkyt elävät suht sopuisasti. Aina joku vanilja älähtää, jos joku kertoilee kinkymieltymyksistään, mutta suurin osa suhtautuu hyväksyvästi. Porukka ymmärtää erilaisia fetissejä ja harva tulee haukkumaan kinkyn tekemään julkaisuun, että ’’hyi vittu miten voit tykätä tuosta’’.
Vaikka olisi ihana esiintyä täysin avoimesti kinkynä, niin se ei vielä täysin onnistu. Suurin osa ihmisistä hyväksyy meidät kinkytkin, mutta kaikki eivät. On edelleen heitä, jotka ajattelevat että kinkyys ja sadomasokismi ovat sairautta, jotka vaativat hoitoa. Siksi koen ainakin omalla kohdallani, että minun pitää olla jonkinlaisessa kaapissa – jo ihan siksi, että opiskelen tällä hetkellä alaa, josta voin työllistyä esimerkiksi lastensuojelun puolelle, enkä halua ottaa riskiä, että tulevaisuuden työnsaantini voisi vaikeutua esimerkiksi levinneiden kinkykuvien takia.
On toki jokaisen oma asia kuinka anonyymisti netissä esiintyy ja on hienoa, jos joku oikeasti uskaltaa elää ja olla avoimesti kinkynä. Mutta silti sanoisin, että tietynlainen varovaisuus on hyvästä – edelleen.
Silti elättelen toivoa maailmasta, jossa ei tarvitsisi peittää kasvojaan tai peittää mieltymyksiään erilaisten seuraamuksien pelossa.
(https://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=22449;type=avatar) (https://www.bdsmbaari.net/index.php?action=profile;u=7565) Kirjoittaja: Perhonen89
-
Vaikka ei pelkää että pomo/tutut/asiakkaat tms tunnistaa, kannattaa vähintään pienentää, vähän muokata tai leikata kuvia. Syynä tähän että rikolliset ja huijarit usein varastaa kuvia tällaisista sivuista missä aihe monelle arkaluontoinen, ajatus on että riski että kuvan omistaja tekee rikosilmoituksen on pienempi kun pelkää juuri näitä asioita.
Alkuperäisellä kuvalla voit todistaa että olet kuvan oikea omistaja.
Meiltä kuvia varastettu as sivulta ja niillä myyty pikkareita tms, siihen saatiin stoppi. Myöskin joskus facesta varastettu profiilikuvia ja käytetty deitti sivuilla. Siinäkin tekijä joutui vastuuseen.
-
Erittäin hyvä ja ajankohtainen aihe kolumnistilla [tähän se peukkuikoni]
Itse suosittelen aina postaamaan nettiin vain anonymisoitua materiaalia kaikesta kinkyyn liittyvästä. C:-)
Hyvin usein minuun on oltu yhteydessä siten, että muutaman minuutin työllä olen pystynyt selvittämään henkilön puhelinnumeron, kotiosoitteen, työhistorian ja lasten harrastukset. Oikeastaan edes vielä aloittamatta mitään oikeaa selvitystyötä. Ohjeistan tällaisessa tilanteessa aina yhteydenottajaa siinä, miten verkkosisältöä kannattaa muokata tulevaisuutta silmällä pitäen, jos haluaa säilyttää anonymiteettinsä. Itsen en varastoi tai käytä ihmisten tietoja mihinkään, eikä sellainen olisi oman arvomaailmani mukaistakaan. Itse mieluummin aina tutustun uuteen ihmiseen ensin anonyyminä, ilman mitään ennakkoajatuksia tai tietoja. Sellaisen olen kokenut antavan enemmän ihan tutustumisen alkuvaiheessa. Ja aina on helppoa purkaa anonymiteetti, mutta sitä on mahdotonta saada takaisin.
Jos unohdetaan tästä vielä erilaiset stalkkerit yms häröilijät ja pettyneet seuranhakijat, niin nopeasti saattaa tuntua, ettei ole mitään merkitystä jos joku saa tietää mieltymyksistä, kun "ei ole mitään hävettävää". Näinhän se on. Tällä hetkellä. Suomessa.
Työni puolesta tiedän erittäin hyvin, mitä pystyy tekemään ja tehdään datan louhinnalla, analysoinnilla ja koneoppimisella jo tänään. Ja varsin hyvin mitä sillä voidaan tehdä niin huomenna kuin myös muutaman vuoden sisällä.
Lisäksi kuten sanotaan, kun kerran lataat jotain verkkoon, se on siellä ikuisesti. Tämä pitää paikkansa enemmän kuin haluamme uskoakaan. Dataa ei ainoastaan jaella uudelleen erilaisissa palveluissa ihmisten riepoteltavaksi tai pikkuhousuja myydäkseen, vaan sitä myös kerrytetään tietovarastoihin joilla ei ole kuluttajille mitään näkyvyyttä, tarpeisiin joista ei tiedoteta mitään. Esimerkiksi osa valtioista kerää verkosta käytännössä globaalilla mittakaavalla kaiken mahdollisen tiedon kaikista ihmisistä. Sinustakin... Kaiken tiedon...
Koneoppiminen luo keinotekoisia valokuvia keinotekoisille profiileille sosiaaliseen mediaan, joiden avulla luodaan seuraaja- ja kaverisuhteita, joiden oleellinen tarkoitus on kerätä ei itse kohteesta, vaan kohteen verkostoista tietoja. Koneoppimisen avulla datamassoista on mahdollista luoda profiileja joissa yhdistellää lukemattomista eri lähteistä kerättyä tieto yhdeksi kattavaksi profiiliksi yksilöstä joka ei edes välttämättä ole itse jakanut itsestään paljoakaan. Ja tavoilla, joita isotkaan yritykset eivät osaamistaan mainosta.
Esimerkiksi jo tällä hetkellä ihon pigmenttikuvioiden perusteella on mahdollista liittää myös kasvottomia kuvia aiemmin muilla keinoilla tunnistettuihin henkilöprofiileihin. Lisäksi ihmisiä voidaan pisteyttää sen mukaisesti ketkä ovat vaikka "valtion ystäviä" ja ketkä eivät tai ketkä edustavat "turmiollisia" tai muuten potentiaalisesti haitallisia alakulttuureja...
Datamassojen käytölle ei ole takarajaa, joten nuoruuden teot saattavat hypätä silmille joskus 15 vuoden kuluttua passintarkastuksessa jossain, mitä on nykypäivänä mahdotonsa ennakoida.
Koneoppiminen kehittyy huimaavaa vauhtia jo kuukausissa ja jo tällä hetkellä kasvojen tai niiden osien tunnistuksen rinnalla käytetään kävelytyylin ja vartalonlämpökuvioiden avutta tapahtuvaa henkilön tunnistusta väkimassoista. Kun sama teknologia siirretään yhä kehittyvään digitaaliseen kamerateknologiaan, se siirtyy erikoispoliisien visiireistä jokaisen kansalaisen silmälaseihin.
Silmälaseihin jotka reaaliajassa tunnistavat vastaan kävelevät ihmiset ja tägittävät haluttavat henkilöt. Eli käytännössä kuka tahansa näkee ostoskeskuksessa kulkiessaan, ketkä vastaantulijat ovat esimerkiksi: tuomittu väkivaltarikoksista, julkaisseet uutta amatööripornoa viimeisen kuukauden aikana, vaihtaneet ulkoisesti sukupuoltaan tai ilmaisseet omaavansa tiettyjä fetissejä tai jopa esimerkiksi viettäneet enemmän kuin kolmesti yli puolituntia alla sadan metrin etäisyydellä tietystä osoitteesta, esim. kinkytapahtumien aikana.
Jokainen saa, ja pitää saada, tehdä omilla kasvoillaan mitä haluaa, mutta kannattaa kuitenkin muistaa että Data todella on Ikuista ja se on niidenkin käytettävissä, ja varsinkin juuri niiden käytettävissä, jotka eivät jaa meidän vinojen liberaalia arvomaailmaamme.Tavoilla jotka voivat viedä yöunet kun asiaa yhtään tarkemmin alkaa miettimään. :-\
-Mr.I
-
Hirveän hyvä aloitus ja Mr. Inathulla oli tähän vähän pelottavankin hyvä vastaus.
Itse oon miettiny sitä, että esimerkiksi iän, toisaalta myös ammattiaseman myötä ihmisille tuppaa elämässä kertymään "enemmän hävittävää". Kun itse olin parikymppinen, koin voivani tehdä omalla naamallani ja nimellänikin oikeastaan melkein mitä vaan. Ja teinkin yhtä sun toista, mutta onneksi internet ei silloin vielä ollut ihan niin ikuinen kuin jo nyt. Ajattelin silloin, että mähän seison tämän asian takana, eikä tässä ole mitään hävettävää, joten antaa mennä.
No, nyt sitten sitä ikää on vähän enemmän, on kertynyt sellaisia ihmissuhteita (esim. lasten toisen vanhemman puoleisia sukulaisia, lasten kaverien vanhempia, lasten opettajia jne.), joissa vois sit ehkä kuitenkin olla kivempi juoda sitä kahvia ihan kahvina. Myös työelämässä on usein uskottavuuden kannalta ihan hyvä, ettei jokainen asiakas, esimies ja työkaveri tiedä ihan kaikkea siitä, mitä tulee vapaa-ajalla touhuttua. Ei edes sillä, että se olisi häpeän aihe, mutta se ei vaan kuulu niihin ihmissuhteisiin ja siihen kontekstiin. En mäkään välttämättä halua tietää, mitä he täsmälleen tekevätkään privaattielämässään, esimerkiksi makuuhuoneissaan. Ei se kuulu mulle siinä, kun juodaan asiallisesti kahvia ja puhutaan siitä, että onpa noita ilmoja pidellyt.
Eli kannattaa myös miettiä sitä, että millainen oma elämäntilanne mahtaakaan olla esim. kymmenen tai vaikka kahdenkin kymmenen vuoden päästä. Suurelle todennäköisyydellä internet on silloinkin edelleen täällä, jossain muodossa. Se voi olla, ettei just tätä foorumia ja kaikkia sen kirjoituksia ja kuvia ole - tai sit voi olla, että ne edelleen on.
Mä oon ite miettiny tästä mielessäni semmoista "Paavo Nurmen patsas" -testiä. Jos ihan _todella_ seisoo oman asiansa takana siinä määrin, että uskoo, ettei se haittais vaikka tämä teksti ja nämä kuvat laminoitaisiin pysyvästi Paavo Nurmen patsaaseen teososaksi, niin antaapa mennä siitä sitten vaan. ;-) Mut jos musta vähänkin tuntuu, että no voisi ehkä olla parempi, että tätä ei nyt lisätä osaksi Paavo Nurmen patsasta, niin ehkä mä sitten vähän koitan rajoittaa tän jutun näkyvyyttä.
Myönnän kyllä, että olen mäkin esimerkiksi privana jakanut luotettavaksi kokemilleni ihmisille sellaista kuvamateriaalia, että en toivo sen nyt kuitenkaan päätyvän Paavo Nurmen patsaan teososaksi. Ja ainahan se on mahdollista, että vaikka kuinka luotettavalta tuntuva ihminen joku päivä kääntyykin vastaan ja se on menoa sitten, parilla klikkauksellahan ne privakuvat muuttuu julkisiksi. Sitten voi kyllä vähän harmittaa. Mutta sitä joutuu puntaroimaan sitäkin, että mistä kivasta jää paitsi elämässä, jos ei yhtään keneenkään uskalla ikinä luottaa. Usein näitä kahdenkeskisiä vaihtoja myös ikään kuin tasaväkistää se, jos se toinenkin osapuoli antaa itsestään jotain sellaista, mitä ei ehkä halua sinne P. Nurmen patsaalle liimata. Toisaalta tässä suhteessa taas sit esimerkiksi miehet ja naiset ei nyt vaan oikein oo mitenkään päin yhteiskunnallisesti tasa-arvoisessa asemassa, koska väitän, että naisia edelleen sheimataan seksuaalisuudesta ihan eri leveleillä kuin (cishetero)miehiä.
Toisaalta taas oon kelaillut tätä niinkin päin, että jos jossain vaiheessa mennään siihen että _kaikista_ ihmisistä alkaa olla netissä jotain ns. arkaa materiaalia, niin ehkä ne tabut ja stigmat sitten vähitellen lähtee siitä murtumaan. Ehkä ihmiset myös oikeesti tajuu olla toisiaan kohtaan reilumpia ja olla tarkoituksellisesti levittelemättä toisista ihmisistä väärin konteksteihin arkaluontoista materiaalia, jos ne tietää, että niillä itelläkin on jossain jotain, minkä ne ei haluais leviävän. Ehkä tässä tapahtuu jonkinlainen kulttuurimuutos jollain aikavälillä. Ehkä. Mutta ei itseään ole kenenkään mikään pakko uhrata pioneerina.
Sitä odotellessa, käykää Instagramissa klikkailemassa sydämiä Jenna Jamesonin söpöihin perhekuviin. :love:
-
Ite oon muuten niiden privakuvien suhteen toiminu esim. silleen, että siirrän ne johonkin omaan pilveen, jaan linkin sille kenelle haluan ja sovitun ajan jälkeen poistan ne sieltä pilvestä - yleensä aika pian. Ymmärrän, että vastaanottaja pystyy tekemään niistä itselleen kopiot ja se on vähän poittikin, mutta mä koen turvallisemmaksi, ettei ne kuvat jää sinne pilveen hengailemaan ikuisesti just siksi, että salasanat voidaan aina murtaa jne.
Mr. Inathu tai joku muu tietotekniset uhat paremmin ymmärtävä voikin varmaan kertoa mulle, että onko tässä mun touhussa mitään järkeä vai näenkö aivan turhaa vaivaa, eli monelleko serverille niistä mun kuvista kerkeää tallentua piilokopiot ennen kuin poistan ne siitä pilvestä, mihin kuvittelen ne ainoastaan tallentaneeni. :-)
-
Hyviä kommentteja tullut 🙂 Varovaisuus kannattaa jo siinäkin mielessä, että oon lukenut aika monestakin tapauksesta, joissa parilla on mennyt sukset ristiin ja toinen kostaa laittamalla esimerkiksi toisen osapuolen kahden keskiseksi materiaaliksi tarkoitettuja kuvia jakoon.
Ja yksi hyvä asia on muistaa se, että vaikka peittäisit kasvosi kuvissa, niin muista tuntomerkeistä sut voidaan edelleen tunnistaa. Itse siis suttaisin vielä kaikki näkyvät tatuoinnit jne, jos haluaisin oikeasti olla todella varovainen.
-
Ja yksi hyvä asia on muistaa se, että vaikka peittäisit kasvosi kuvissa, niin muista tuntomerkeistä sut voidaan edelleen tunnistaa. Itse siis suttaisin vielä kaikki näkyvät tatuoinnit jne, jos haluaisin oikeasti olla todella varovainen.
Myös exif datasta voi joskus tunnistaa. Sit tietenkin kirjoituksista, toistuvista virheistä jne on helppo tunnistaa, tai ainakin nillä löytää lisää profileja netistä jne. Samoin jos spostia tai muita yhteystietoja on käyttänyt muualla niin niistäkin helposti löytää lisää tietoja.
-
Liittyy ja ei, mutta tuli mieleen hauska ja varmasti monelle tunnistettava anekdootti, jonka halusin jakaa tähän keskusteluun.
Taannoin eräänä kesänä vanha kaveri viittilöi mulle kahvilapöydästä: Tuu tänne, ei oo aikoihin nähty. Liityn pöytäseurueeseen. Minulle esitellään mieshenkilö. On vähän tutun näköinen jotenkin. Missähän sitä on tavattu. Mietin. Juon kahvia. Tuijotan ja mietin. Leikkaa. Aivan. Vähän erinäköinen ihminen näin... vaatteet päällä. Ja onhan siitä jo vuosia. Mua alkaa hymyilyttää. Hän tuijottaa mua otsa kurtussa ja kysyy, että onko me tavattu. Sanon, että on joo. Siitä on kyllä jo aikaa. Hän kysyy, että missä yhteydessä. Minä vastaan että... se oli... se yks... harrastus... juttu. Mainitsen paikkakunnan ja ajanjakson suunnilleen. Hän miettii otsa kurtussa. Aika pitkään. Sitten lopulta leikkaa. Se kahvimuki ei kaadu, mutta melkein. Hän toteaa, että niin joo, kyllä mä nyt taidan muistaa. Että kiva... nähdä. Pitkästä aikaa. Mikä sun nimi olikaan? Asutko säkin nykyään täällä? Yhteinen kaveri ilahtuu, että ai te siis tunnette. Mistä? Selitämme päällekkäin, että yhdestä... ihan vaan... harrastus... jutusta. :)
Näitä varmasti käy ihan vaniljaihmisillekin jos on joskus eksytty kesäyössä, eikä tämäkään nyt siis sanan varsinaisessa mielessä ollut BDSM-juttu mutta jotain... sinnepäin.
Hymyillään kun tavataan ja silleen.
-
Jokainen toimii tavallaan. Se, että on kasvoton kinky, ei mielestäni kerro siitä, että olisi peloissaan johonkin kaappiin sulloutunut vaan järjen käytöstä. Se, mikä nyt tuntuu hyvältä ja oikealta ei sitä välttämättä olekaan viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. Elämäntilanteet kun jokaisella tuppaavat muuttumaan vuosien varrella. Jos ottaa itsestään valokuvia pillu levällään ja kasvot näkyen, niin tuollaiset kuvat voivat sitten vuosien päästä tuhota tai ainakin estää monia asioita elämässä - mikäli nuo kuvat siis joutuvat ns. vääriin käsiin.
-
Mietin mitä haluan kirjoittaa tähän ketjuun. Haluan sanoa sen, että olen tosi iloinen niistä ihmisistä, jotka päättävät julkaista rohkeita tunnistettavia kuvia, koska uskon että vain sitä kautta kuvilla kiristäminen vähenee. Jos kuva ei ole "mikään juttu" niin ei sillä ole kiristysvoimaa tai rajoittamisvoimaa. Kiitos teille.
-
Bikantin kanssa samoilla linjoilla. Ja koska itselläni on jonkinasteinen missio / tavoite (seksuaalisuuden) monimuotoisuuden hyväksyttävämmäksi tai vähemmän stigmatisoivaksi tulemiseen, niin monella tapaa avoimuus varmasti edesauttaa tätä pyrkimystä.
Samalla ymmärrän hyvin, että on varmasti ammatteja/paikkakuntia/erilaisia yhteisöjä jne, joissa kinkytaipumukset tai mahdollisuus siihen, että ne tulevat näkyväksi voi olla todellinen uhka yksilölle. Ja olemme yksinkertaisesti erilaisia yksilöitä sen suhteen, mitä ja miten paljon haluamme itsestämme jakaa - eri seurassa, eri alustoilla ja yleensä.
Itse olen hyvinkin avoin (ja omalla kuvalla, joskin vähän filttereitä ;D) ja lähtökohtaisesti minulla on aika vähän yhteistä ihmisten kanssa, joille kinkyys on suuri salaisuus tai jotenkin täysin erillinen, vain kumppanin kanssa toteuttava ja/tai erityisesti salassapidettävä asia (mutta en paheksu tai tuomitse ihmisiä, joilla näin on).
Lisäksi ihmisen kasvot / olemus ovat mielestäni äärimmäisen kiinnostavia, joten esimerkiksi täysin kuvattomat (tai valmiita kuvapankkikuvia käyttävät) profiilit Baarissa tai Fetissä yms eivät itselle herätä kiinnostusta. Mutta persoonaa voi kuvata kuvin myös ilman kasvoja - ja on paljon kiinnostavia profiileja ilman kasvokuvaa, mutta silti sellaisia, että personaa jollain tavalla heijastuu niissä:)
-
Kasvokuva toisi luonnollisesti kasvot tälle asialle. Sitähän tässä tarvitaan, että bdsm hyväksytään paremmin. Maailma pelaa median kautta.
Maailma pelaa myös mahdollisuuksien kautta. Joku merkintä voi putkahtaa 15 vuoden päästä esiin, kuten Inathu hienosti totesi. Olet menettänyt monta pistettä, jos olet ollut väärässä seurassa. (Huomenna pitäisi rekrytoida yksi ihminen, miten välttäisin sen, etten lähtisi uteliaisuuttani vähän tonkimaan hänen jälkiään... :) [Hups, annoinko jo liikaa itsestäni tietoja]).
Tämä saitti on vähän turvallisempi kuin moni muu kirjautumisen vuoksi. Hakukoneet eivät yllä sisältöön. Silti on monia, jotka harrastavat datan keräämistä, ja jos tästä ei saa mitään, tehdään ristiinampumista. Ulkomaiselle palstalle on helpompi antaa henkilökohtaisempia tietoja: Fetlife, Qruiser, Collarspace, Fetster, Fetish ja mitä niitä onkaan.
Se mitä voisin vähän toppuutella on juuri kuvan tai syntymäajan pistämistä esille; niiden avulla pääsee erittäin nopeasti jäljille. Minäkään Inathun tavoin en vain satu olemaan se psykopaatti, joka käyttää datoja hyödyksi heti, kun annat pakit vajaan rivin vonkaukselle.
-
Kaikki tässä ketjussa sanottu on varmasti totta, sekä kasvottomuuden puolesta että sitä vastaan. Ennen kaikkea, jokaisen oma valinta, ja kunnioitettava sellainen oli se mitä hyvänsä.
Jotenkin tämän runsaan huolipuheen keskelle haluaisin silti tökätä jälleen omat kapulani rattaisiin. Koska mitä sitten? Nimenomaan kysymyksenä, ei lausuntona siitä ettei millään olisi mitään väliä koska on. Mutta, mitä sitten? Mitä sitten, jos joku tekee sinua kohtaan kinkyytesi takia tai sen varjolla jotain mikä ei ole kivaa? Mitä siitä oikeasti seuraa.
Jos elää elämäänsä siten että tietää elävänsä sitä itselleen oikein, mitä väliä sillä on jos joku koittaa sillä suolata? Ei se silloin pysty siihen, jos itse pitää sen sinnikkäästi sokerina. Ne jotka välittää, ei piittaa paskaakaan ja niin edelleen. Joka koittaa niin saa tulla pihalle koittamaan ja pieneksi jää. Ja joka kerta kun yksi ovi sulkeutuu, oli se nyt tai 15 vuoden päästä, määrättömän monia avautuu. Aivan absurdi ajatus minusta, että kukaan voisi suunnitella yksityiselämänsä ja uransa hamaan loppuun niin ettei kuunaan kaltoin käy sen takia mitä arvoja itse edustaa. Takuulla jollain on aukottomampi suunnitelma.
Mitä niihin kataliin korporaatiodystopioihin ja pikkaripuoskareihin tulee, palaan kohtaan yksi: Mitä sitten? Jos joku kauppaa jossain minun naamallani käytettyjä alkkareita, olen pelkästään iloinen jos menee kaupaksi ;D Työnantajalle jos menee niin joko sitä ei kiinnosta tai sille voi halutessaan sanoa että kuva on kaapattu ja/tai manipuloitu, koska sitähän sattuu kuten tässäkin on todettu sangen mahdolliseksi. Tai sitten heittää vastapallon että totta tämä, kerrotko miten se on vaikuttanut siihen miten toimenkuvani hoidan. Ja kaikki se data jolla pedataan maailmanvalloitusta sillä perusteella että tällanen ei-rouva tykkää tästä ja tuosta? Bitch, please. Mun kinkyydelläni yhtään maata nosteta eikä kaadeta. Identiteettitietojen kanssa toki kannattaa aina olla tarkkana netissä ettei lähde palkat Sunny Cariin tai jotain vastaavaa.
Mitä haluan sanoa, niin olkaa rohkeasti sitä mikä teille tuntuu parhaalta. Jos itsenne peitteleminen aiheuttaa teille pahaa oloa tai liki päivittäisiä hankaluuksia, kannattaa miettiä kuinka pakko sitä on tehdä. Mikäli se tuntuu teille parhaalta, älkää edes arpoko. Ei teidän tarvitse, ei ainakaan minkään yhteisen hyvän nimissä. Mutta jos on pienikin tuntuma siitä ettei kinkyyden piilottelu tee teille hyvää, älkää myöskään jääkö jumiin näihin puheisiin, joissa kerrotaan miten turmiollista se saattaa teille itsellenne ja jälkipolvillenne ja koko hela maailmalle olla.
"There is no one alive who is Youer than You". Koittakaa uskaltaa sitä olla syteen tai saveen taikka vetelään, oli se sitten rohkeutta antaa muiden nähdä tai rohkeutta pysyä suojattuna. Mutta älkää ihan oikeasti viittikö pelotella sillä miten vaarallista itsessään muka olisi olla avoimesti meikäläisiä, koska siellä ulkona jo todistetusti on tavallisia ihmisiä jotka voi aivan hyvin.
Ugh sano uneton.
-
Ymmärrän pikkusiskon pointin ja tavallaan olen samaa mieltä. Itse olen viime aikoina tullut kinkyyteni kanssa kaapista ulos, MUTTA on yksi osa-alue, jossa haluan pysyä kaapissa ja se on työelämä. En ehkä niinkään ajatellen sitä, mitä työnantaja ajattelisi tai sanoisi, vaan työn luonteen vuoksi se nyt vain on kaikille mukavinta ja turvallisinta, eikä vähiten itselleni, kun kukaan töistä tuttu ei ole törmännyt naamaani esim tällä foorumilla.
-
Ikuisuusaihe, joka herättää vuosi vuodelta puhetta. Kinkyilläkö omilla kasvoillaan, vai anonyymina?
Pikkusiskon kommentissa varmaan olikin kaikki olennaiset, miten itse asiasta ajattelen. Tärkeimpänä ehkä tuo kysymys mitä sitten? Jos pervoilet kuvissa joissa kasvosi näkyvät, mikä on pahinta mitä voisi tapahtua? Menevätkö välit poikki sukulaisiin ja ystäviin, ja saat kenkää töistäsi. Opettaja antaa sinulle huonon arvosanan, koska olet hyi yök pervo. Sinusta tulee spitaaliseen verrattava hahmo, eikä kukaan koskaan halua olla kanssasi missään tekemisissä. Lapsesi häpeävät sinua. Pappi häpeää sinua. Häpeät itsekin itseäsi!
Kun aloin tekemään pornoa, sain paljon huolestuneita kommentteja. Mitä jos joku tuttu näkee? Ja monihan varmaan näki, videoitani on katsottu eri palveluissa jo satoja tuhansia kertoja. Mitä sitten tapahtui? Ei kerrassaan mitään. Minut on tunnistettu vain hyvin harvakseltaan, ja hyvin harvoin saan normaalielämässäni mitään kommentteja asiasta. Tietävätkö sukulaiseni? Varmaankin. Mutta mitä sitten. Välit ovat pysyneet kaikkien kanssa. Kuulemani kauhukuvat olivat varmastikin tuhat kertaa todellisuutta kauheampia. Todellisuudessa juuri ketään ei kiinnosta kenenkään pornoura, satunnaisia runkkareita lukuunottamatta.
Ainiin, oliko sekin huolenaihe että kuvia varastetaan ja käytetään hämäriin tarkoituksiin? Sekin minulle on käynyt. Kuviani on varastettu, ja niillä on lähetetty joitain huijausviestejä miehille. Todennäköisesti huijatut miehet ovat tajunneet että viestien lähettäjä ei ole kuvassa ollut henkilö. Minun kuvillani on myös perustettu lukuisia feikkitilejä somen palveluihin. Niillä on lähinnä höpötelty fettarimiesten kanssa. Eli sitä samaa, mitä teen omilla oikeallakin sometileilläni, joten en koe kärsineeni vahinkoa. Tietenkin identiteetin varastaminen on inhottavaa, mutta se voi käydä kelle tahansa, kellä on mikä tahansa kuva netissä. Ei vain pornokuvien kohdalla. Kuviinsa voi laittaa vesileiman johonkin näkyvään paikkaan, jos pitää tälläistä potentiaalisena huolenaiheena.
Maailma muuttuu, ja etenkin älypuhelinten yleistymisen myötä alastonkuvat leviävät kulovalkean tapaan. Kun katsoo vaikka alastonsuomi.com sivustoa, missä naapurin Penakin on kulli ojossa kuvissaan omalla naamallaan, niin on tosi vaikea uskoa että nykyaikana alastonkuva, seksikuva-tai video olisi minkäänmoinen kiristysvaltti. Tai kun katsoo Fetlifeä, siellä on miljoonia käyttäjiä pervoilemassa omalla naamallaan. Eivät he ole kaikki mitään pornotyöläisiä, vaan ihan tavallisia ihmisiä. Järjen käyttö netissä on sallittua ja toivottavaa, mutta missä määrin pelkojen (joista suurin osa tuskin on edes realistisia) pitäisi antaa rajoittaa itseilmaisua? Se on asia minkä jokainen joutuu tahollaan miettimään. Minä olen kokenut itseilmaisun vapauden tärkeämmäksi kuin pelätä jotain mörköä, mitä ei ole mahdollisesti edes olemassa. Kuvissani näkyy naama, jos koen kuvaan sopivaksi että siinä näkyy naama. Videoissani lähes aina, koska ilmeet tuovat videoon niin paljon lisää. Hyvää materiaalia voi tehdä naaman piilottamallakin, esim. kumihuppu muuttaa hyvin paljon ulkonäköä ja sallii silti elehtimisen. Nettiin laitettu toden totta siellä myös pysyy, joten naamakuvia ladatessaan on ihan hyvä miettiä että onko ok jos tämä kuva tulee vastaan netissä vielä 10 vuoden päästäkin, ja huomioida ne mahdollisuudet että joku ulkopuolinen taho voi levittää kuvia jonnekin ihan muualle kuin minne ne on alunperin ladattu.
-
Lähtee vähän offtopiciksi nyt miun näppikseltä, mutta...
Onko ihan ok, että puhumme suostumuksesta ja kaikenlaisista turvakulttuureista ja neuvottelusta sen suhteen ja sitten emme puhu siitä, että ONKO OK googlata/muuten etsiä kaikki mahdollinen tieto vaikka biletreffattavasta ennalta, ihan vain koska voi? Joo, kusipäisyys ei ehkä maailmasta katoa, mutta voitaisko puhua suostumuksellisuudesta esim. ennen tapaamista? Toisen yksityisyyden kunnioittamisesta jne.
Tässä on nimittäin jotain samaa kuin raiskauksia koskevassa puheessa. "Suojaudu näin ja näin niin ei sulle mitään käy." sen sijaan että puhuttaisiin tekijöistä, ja mietittäisiin mikä on ok (esim. saako kehua vieraan ihmisen pyllyä vai onko se seksuaalista häirintää) ja mikä ei ole ok (esim. mitäs jos ei käytäis käsiksi ennen kuin on lupa).
-
Tässä ketjussa on hurjan hyviä näkökulmia juuri niiltä jotka ovat omilla kasvoillaan kinkyjä. Niitä kuulee paljon vähemmän kuin niitä pelottelevia kauhukertomuksia, joista yhden kirjoitin tuohon ketjun alkuun itsekin. Ja ettei asia jää epäselväksi, arvostan itse hyvin paljon niitä aktiiveja, jotka omilla kasvoillaan raivaavat tietä kinkyyden eri asteiden julkisemmalle hyväksymiselle yhteiskunnassamme.
Kuten jo totesin, päätös käyttää omia kasvojaan pitää olla ihmisellä itsellään. Juuri tästä syystä itse varoitan ihmisiä ja autan ymmärtämään miten anonyymiytensä voi niin halutessaan säilyttää. Etteivät ne kasvot vahingossa paljastu silloin kun sitä ei halua.
Itse en tällä hetkellä ehdi lähteä siihen arvokeskusteluun, miksi anonyyminä muiden verkonkäyttäjien tai henkilökohtaisen toimintaympäristön vuoksi pitäisi pysyä. Enemmänkin haluaisin nostaa pöydälle ja lisätä yhteisön ymmärrystä myös siitä, mitä dataan ja sen keräämiseen liittyy organisaatiotasoilla. En ole ennustaja, enkä voi kertoa onko asialla koskaan kenenkään kannalta merkitystä, mutta en myöskään voi sanoa etteikö olisi tai jos on niin minkälaista.
Itse haluaisin uskoa että länsimainen liberaaliin arvopohjaan perustuva demokratia olisi tulevaisuuden hallintomuoto, mutta tosia asia on se että hallintomuotona tämä meidän tuntemamme malli on viimeisten vuosikymmenten aikana maailmassa vähentynyt merkittävästi. Niin maiden kuin erityisesti kansalaisten lukumäärän näkökulmasta tarkasteltuna. Jos sama trendi etenee edes lineaarisesti samaa rataa, voi olla että mekin saavutamme eläkeiän hyvin toisenlaisessa maailmanjärjestyksessä, kuin mihin olemme kasvaneet. Enkä siis missään tapauksessa toivo sellaista, mutta valitettavasti (ja todennäköisesti onneksi) asia ei ole minun päätäntävallassani. Eikä maailma valitettavasti, ainakaan lähitulevaisuudessa, ole menossa ainakaan suvaitsevaisempaan suuntaan :(
Jokainen kuitenkin päättää itsenäisesti mitä tekee ja toivokaamme yhdessä, että tulevaisuudessa jokainen voisi entistä vapaammin olla julkisesti oma itsensä :love:
-Mr.I
-
Josko sitä vaihteeksi ihan lausuisi jotain ääneen, kun tämä on kiehtova aihe.
Uudet asiat ovat yleensä niitä jännittäviä. Muutoksen tuolla puolen olevia asioita voi miettiä tarkkaan, vanhoja ei niinkään ehkä tule kaiveltua, nehän on jo tiedossa.
Kun ihmiset jotka uskaltavat julkistaa itsestään ajatuksia ja edes jotenkin sensuroituja kuvia miettivät ääneen, uskaltaisiko lisäksi laittaa siihen mukaan jonkun toisenkin sosiaalisesti merkityksellisen ruumiinosan, minulle tulee selittämättömän hyvä olo. Elän nimittäin vielä siinä maailmassa että mitään et voi laittaa minnekään minkä takana et voi ylpeänä seistä ikuisesti. Ja tällaiselle hermoilijalle se on aika paksu vaatimus.
Voiko sanoa jotain ääneen itselle tärkeässä verkkoyhteisössä vai tuleeko häirikkö tönimään? Ja voiko herranjumala kertoa tuntemattomille että on SUBI, eikö se ole sama kuin lähtisi minihameessa kännissä pimeille kujille kerjäämään verta nenästään?
Ai niin mutta minihameessahan kuulemma jopa voi liikkua nykyään.
(Minulle "minihame" on muuten vieläkin aika pitkä hame. Opin tässä vasta housuista pois. Rohkaistuin hurjaksi ja laitoin sellaisen hameen miiteissä harjoittelun jälkeen ihan töihinkin eikä uskottavuuteni mennytkään heti pois. Se oli pelottavampaa kuin ensitreffeille lähtö, joka on sekin ihan kamalaa. Piti kysyä useammalta kollegalta ensin varovasti että mitenköhän siihen suhtauduttaisiin. Laskeeko työteho, aiheutuuko häiriötä, katsooko joku pahasti?)
Ja sitten te teette täällä jo vaikka mitä. Katson vierestä ja rohkaistun: mitä, ehkä minäkin voisin joku päivä tuollaista. Tai tuota. Tai entä jos kuitenkin tekisin jopa saman tien näin.
Nykyään minulla on jo profiilikuva. Se on aika hurjaa se. Pitkä matka on kuljettu. Ja olen kirjoittanut Baariin. Ai perhana miten monta kuukautta siinä meni. Tilin luonti oli yksi pahimmista kohdista. Bilelipun maksaminen toinen hirvittävä anonymiteetistä luopuminen. Olenko ok tämän kanssa varmasti kymmenen vuoden päästä jos vaikka rupeaisin poliitikoksi? Tai jos fundislestadiolaiset valloittavat Etelä-Suomen?
Ai niin mutta Rakel Liekkihän ehti ruveta jo toimittajaksi. Ei tässä sittenkään ole mitään kamalaa.
Rakel on mun sankari. Ja te kaikki.
Seuraava askel Kuun jälkeen taitaapi olla Mars. Eiköhän me sinnekin ehditä vielä. Mutta monta tällaista pelottavaa pohdintaa on jo käyty ennen kuin on tähän asti päästy, ja niistä on moni hurjapää todennut että kyllä minä vaan voin kun päätän niin.
Kiitos, ihanat. :)
-
Hyvä ja mielenkiintoinen aihe. Itselleni myös ajankohtainen, kun on pari kuvausprojektia suunnitteilla.
Mä nostan hattua niille, jotka kasvonsa uskaltavat näyttää. Itse en ole näyttänyt helposti tunnistettavasti, koska vaikka tässä elämäntilanteessa asialla ei olekaan mitään väliä, saattaa myöhemmin ollakin. Olen impulsiivinen ihminen ja helposti toimin ennen kuin mietin. Olen tietoisesti pyrkinyt tästä eroon ja tämä kuvien julkaisu on yksi osa-alue, jossa olen osannut pysähtyä harkitsemaan enemmän. Kinkyilen vain mieheni kanssa ja mieheltä myös kysyn jokaiseen kuvaan, että onko tämä ok hänen mielestään laittaa. Tämä rajaa myös impulsiivisuutta tehokkaasti ja pitää parisuhteen ilmapiirin parempana: meillä on tällainen yhteinen juttu myös täällä baarissa mun kuvien osalta.
Itse en ole kaapissa ja äkkiseltään en tutuista keksi, kuka ei missään nimessä saisi tietää mun pervoiluista. Lähipiiri hyväksyy mut kyllä sellaisena kuin olen. Mutta puolitutut onkin sitten vähän eri asia. En välttämättä ole sinut sen ajatuksen kanssa, että ihan kuka tahansa voi nähdä musta kasvojen kanssa otetun pervokuvan, joka on hyvin helposti tunnistettavissa. Tai että ne kuvat pompsahtaa myöhemmin elämässä eteen. En tiedä, kuinka todennäköistä jälkimmäinen on, mutta mahdollista ainakin. Sinänsä en ole ollut kovinkaan tarkka tunnistamiseni suhteen, mutta kuvissa menee jonkinlainen raja, vaikka en edes vilauta kriittisiä paikkoja, koska se ei ole arvojeni mukaista. Periaatteessa kai sitä voisi helposti ajatella, että kun aika vähän loppujen lopuksi vilahtaa niin samapa tuo, mutta ei se ole mulle aivan sama.
Mä luulen, että tämä on sellainen asia, jossa kannattaa olla varma omasta ratkaisustaan ennen kuin toteuttaa. Puntaroida tovi ja miettiä mahdollisia skenaarioita ja pohtia, onko sinut niiden kanssa. Ja sen mukaan tehdä oma päätöksensä. Mulla tämä päätös on vielä osittain tekemättä, osittain valmis. Mieli voi myös muuttua matkan varrella. Haluan kuitenkin pystyä itse seisomaan päätöksieni ja tekojeni takana. Jos valitsen näyttää kasvot niin sen on oltava itselleni harkittu päätös, jonka olen ajan kanssa miettinyt. Ei spontaani päähänpisto, jonka toteutan piittaamatta riskeistä.
-
Hyviä pohdintoja ja musta(kin) jokaisella pitää olla oikeus esillä joko kasvojensa kanssa tai sit peittää ne. Koska kyllä näihin erinäisiä stigmoja edelleen liitetään.
Tätä miettinyt itse todella paljon aikanaan ja toki välillä edelleenkin. Allekirjoitan ton Pikkusiskon kommentin että "mitä väliä" mutta toisaalta omalta osalta haluan tehdä tätä "julkisesti" ja omilla kasvoillani osin myös sen takia että koen sen olevan ainoa tapa joskus saada tästä ihan normaalia toimintaa. Mitä se musta on ja pitäisi olla. Mä en ole seksityöntekijä enkä tuo omaas seksualisuuttani esille aktiivisesti mutta en mä sitä suostu myöskään peittämään.
-
Mietin tässä, että kumpi on todennäköisempi: se, että harmittelee vanhana kiikkustuolissa kaikkia tekemättömiä mielitekoja vai elää kiinalaisessa pisteytysjärjestelmässä? Ainakin oma elämäni on liian lyhyt pelkäämiseen.