BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 21.06.2020, 16:36
-
Mitä kinky saa sanoa?
Skenessä ja nyky-yhteiskunnassa muutenkin on ollut aika paljon porua siitä, mitä oikein saa sanoa ja saako sanoa enää mitään. Havahduin taas aiheeseen pääsiäisen tienoolla. Joukko kahdeksan vuotta sitten kirjoitettuja kinky-tarinoita oli nostettu foorumin syövereistä ylös ne kirjoittaneen henkilön omasta toimesta. Tarinoissa ei oikein muuta tehty kuin pilkattiin kristinuskoa ja kristittyjä. Kyse ei ollut mistään uskonnollisten tabujen ja valta-asemien hyödyntämisestä kinky-fantasioissa vaan Jeesuksen ja apostolien esittäminen mahdollisimman törkeässä valossa. Tarinat olivat kirjoittamisaikanaan varsin luontevaa jatkoa ne laatineen henkilön aiemmalle ulosannille – paitsi Baarissa myös sitä edeltäneissä Leikkikehä- ja Tuntematon maa-keskustelufoorumeilla.
Itse olin silloin (ja nykyisinkin) lähinnä agnostikko, mutta kuten suurin osa suomalaisista ev.-lut. kasvatuksen saanut, yhä kirkon jäsen eikä omasta puolestani ole oikein pahaa sanottavaa ko. instituutiosta. En ole myöskään kokenut, että uskovaisista olisi ollut Suomen kinky-yhteisölle erityistä haittaa tai kristinuskon pilkkaaminen mitenkään erityisen tabuja rikkovaa. Itse asiassa ainakin silloin kinky-skenessä oli pikemminkin paljon ateismin ylimielistä ja vulgaaria versiota, ”mutkun päiviräsänen”-tasoista. Ihan vain sitten tiedoksi, että Räsänen on maallikko ja vailla asemaa kirkon hierarkiassa. Tarinat kirjoittanut henkilö oli lähinnä vain se asiattomin monista. Skenessä ”uskikseksi” tunnustautuminen vaatii varmasti enemmän siviilirohkeutta.
Takaisin asiaan, kun silloin kahdeksan vuotta sitten nuo tarinat tulivat ulos, aloin jo vähän ärtymään uskonto/uskovaispilkkaan. Taisin peräti ensimmäisenä lähteä vastavittuiluun ja julkisesti foorumilla pohtimaan jo pakkomiellettä muistuttavan uskontovastaisuuden taustoja. Siinä sitten lennäteltiin kommentteja monien henkilöiden toimesta oma aikansa.
Kun nyt sitten pääsiäisen tullessa näin nuo tarinat ylösnostetuiksi, niin ajattelin lähteä kommentoimaan niitä näkövinkkelistä: ”etkö ole kahdeksana vuotena uutta trollausta keksinyt”. Pidin kuitenkin sen päivän työpäivänä ja ajattelin käydä astialle vasta illalla. Sain kuitenkin havaita tekstien kadonneen. Niistä oli valitettu ja ylläpito todennut aikojen muuttuneen ja poistanut ne. Ylläpito tietenkin tekee kuten ylläpito tahtoo. Itse en poistamista ollut edes ajatellut, kunhan vain halusin ilmaista kriittisen mielipiteeni värikkäin sanankääntein.
Se, mitä katsotaan voitavan sanoa ja kirjoittaa, tosiaan muuttuu ajan myötä. On olemassa sellainen käsite kuin Overtonin ikkuna kuvaamaan, mikä on yleisessä keskustelussa hyväksyttyä, paheksuttua tai peräti kriminalisoitua. Se, missä ikkuna on, muuttuu ja sitä voidaan myös muuttaa. Ongelmiahan tietysti syntyy varsinkin, jos pyrkimykset muuttaa suuntaa ovat ristiriitaisia. Jos joku on ajatellut esim. poliittisen korrektiuden muuttavan ihmisten välisiä suhteita kanssaeläjiä enemmän kunnioittavaan suuntaan, niin päinvastoin näyttää käyneen ja nyt ”sotia” syntyy jo yksittäisistä sanavalinnoistakin. Itsestä ns. turvalliset tilat ovat usein niitä, jotka tuntuvat turvattomammilta.
Nykyään on paljon puhetta myös erilaisten vähemmistöjen syrjimisestä ja valtaväestöjen etuoikeuksista, joilla ilmeisesti kyllä tarkoitetaan asioita, joiden tavoittelemisen pitäisi olla ihmisten perusoikeuksia. Kinky-yhteisössä oikeastaan kaikki ovat kuitenkin omalla tavallaan vähemmistöä. Skenen luonnonlakeja tuntuu olevan, että eri ryhmien jäsenet käyvät vuorollaan valittamassa, kuinka juuri sitä ymmärretään väärin ja sorretaan.
Erilaiset yhteiskunnalliset valtarakenteetkaan eivät ehkä toimi samalla tavoin kuin muuten. Merkityksellisessä yhteiskunnallisessa asemassa oleva henkilö ei välttämättä kykene toteuttamaan kinkyä-seksuaalisuuttaan yhtä vapautuneesti kuin ihminen, jolla ei uraa ole. Aikaa on vähemmän ja syitä pysytellä kaapissa enemmän. Tai sitten on tylsä, valkoinen keski-ikäinen heteromies, ei taitojensa, ulkonäkönsä tai ulosantinsa suhteen poikkeuksellinen eikä kieriskele rahassa. Kolmetoista menee tusinaan.
Joskus nousee myös esille ajatus, että jonkin (vähemmistö) ryhmän asioista voisivat puhua ensisijaisesti siihen lukeutuvat. Taustalla varmasti on, että monesti muilta tulee ennakkoluuloista tai muuten vain typerää tavaraa. Itse olen baarissa kohotellut kulmia, kun on lukenut analyyseja sub-miehistä by henkilöt, jotka sellaisia eivät ole, tai kun on ylistetty jonkun homoseksuaalin näyttelijän analyysia heteromiehistä. Sanotaanko nyt niin, etteivät kirjoitukset ole resonoineet oman kokemusmaailman kanssa. Tämä on tietenkin mitätöntä verrattuna sellaisiin vähemmistöihin, jotka kokevat usein konkreettista syrjintää yhteiskunnassa. Toisaalta ulkoa näkee joskus asiat oikeastikin paremmin, vähemmistöillä voi olla omia valtahierarkioita sekä tabuja ja milloin oikeastaan ihmisestä tulee tietyn ryhmän jäsen? Milloin vaniljasta tulee kinky vai synnytäänkö kinkyksi?
Minkä sitten pitäisi olla hyväksyttävää keskustelua? Omasta mielestäni Suomen laki antaa ihan hyvät raamit. Se, mikä on hyvää ja kohteliasta keskustelua, on sitten toinen juttu. Kun uskonnosta oli puhe, niin Kultainen sääntö ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille (Luuk 6:31)” voi tietenkin olla hyvä lähtökohta. Varsinkin foorumi-keskusteluissa voi tietenkin olla ongelmana, jos yksi haluaa ja on valmis räväkkään mielipiteiden vaihtoon ja toinen sellaista kaihtaa. Kuhunkin ihmiseen pitäisi suhtautua yksilönä eikä ryhmän edustajana ja yleistettäessä joudutaan helposti harhapoluille. Pienin ja helpoiten jalkoihin jäävä vähemmistö on aina yksittäinen ihminen.
Jos lukee jotain, mikä vaikuttaa typerältä tai ilkeältä, niin ensin kannattaa varmistaa, onko itse ymmärtänyt kirjoitetun, kuten se on tarkoitettu. Uskallan väittää, että suurin osa netin paskamyrskyistä johtuu tahallisista tai tahattomista väärinkäsityksistä. Hyvinkin samanlaisista taustoista tulevat ihmiset voivat lukea asioita täysin eri näkövinkkelistä ja nähdä sanoilla merkityseroja. Jos paljastuu, että kirjoittaja on tosiaan tarkoittanut sitä, miltä näytti, niin kirjoittikohan niin ymmärtämättömyyttään vai ilkeyttään? Ensin mainittuun auttaa yleensä paremmin ystävällinen valistaminen kuin rähjäys. Eikä todellakaan kannata kuvitella, että koska nyt on vuosi 2020, niin asian X tietäminen on itsestään selvyys. Ei, ei se ole. Jos sitten joku on vittuillut ihan tarkoituksella, niin vastaaminen samalla mitalla on, no, ainakin oikeutettua.
(https://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=22666;type=avatar) Kirjoittaja: Stylos, joka enää harvoin kirjoittelee kinky-foorumeille mitään lähinnä siksi, että kuvittelee omaavansa parempaakin tekemistä
-
Minkään tietyn ideologian tai uskonnon kritisoiminen ei pitäisi olla kiellettyä eikä varsinkaan niiden joiden vuoksi ihmisiä tapetaan ja raiskataan.
-
Minkään tietyn ideologian tai uskonnon kritisoiminen ei pitäisi olla kiellettyä eikä varsinkaan niiden joiden vuoksi ihmisiä tapetaan ja raiskataan.
Näiden paikka ei mielestäni ole BDSM-aiheisella foorumilla, jos aiheeseen ei ole jotenkin kytketty kinkyyttä mukaan. Ne kriittiset keskustelut voi käydä jossain niille sopivemmilla alustoilla.
Jos lukee jotain, mikä vaikuttaa typerältä tai ilkeältä, niin ensin kannattaa varmistaa, onko itse ymmärtänyt kirjoitetun, kuten se on tarkoitettu. Uskallan väittää, että suurin osa netin paskamyrskyistä johtuu tahallisista tai tahattomista väärinkäsityksistä. Hyvinkin samanlaisista taustoista tulevat ihmiset voivat lukea asioita täysin eri näkövinkkelistä ja nähdä sanoilla merkityseroja. Jos paljastuu, että kirjoittaja on tosiaan tarkoittanut sitä, miltä näytti, niin kirjoittikohan niin ymmärtämättömyyttään vai ilkeyttään? Ensin mainittuun auttaa yleensä paremmin ystävällinen valistaminen kuin rähjäys. Eikä todellakaan kannata kuvitella, että koska nyt on vuosi 2020, niin asian X tietäminen on itsestään selvyys. Ei, ei se ole. Jos sitten joku on vittuillut ihan tarkoituksella, niin vastaaminen samalla mitalla on, no, ainakin oikeutettua.
Tätä ei voisi paremmin sanoa.
Jos nyt ottaa vaikka 5v taaksepäin, niin kaikki muutos ei todellakaan ole mennyt parempaan suuntaan tänä aikana. On hienoa, että tiedostetaan enemmän asioita ja joissain tapauksissa myös otetaan toisia enemmän huomioon. Mutta se yleinen mielenpahoituskulttuuri, joka on valloillaan kaikkialla netissä, on erittäin raskasta toisinaan. Ei se ainakaan motivoi millään tavoin osallistumaan keskusteluihin, kun jos erehtyy käyttämään väärää termiä, niin on heti joukkolynkkaus käynnissä. Silloin ei kyllä todellakaan oteta toisia tippaakaan huomioon. Vaikka pahoittelisi asiaa, niin anteeksikin on pyydetty väärin.
Melkein pelottaa, että mihin tämä nettikäytös on mennyt viiden vuoden päästä.
-
Olipa hyvä kolumni!
En voi kuin olla samaa mieltä kirjoittajan kanssa :)
Itse olen pyrkinyt suhtautumaan internetin mielipiteidenvaihtoalustojen sisältöön jatkuvasti teoreettisten motiivien kautta, en varsinaisen sisällön. Silloin ihmisten kirjoittamat asiat näkee aivan uudenlaisessa valossa, vaikkei niitä todellisia motiiveja tietäisikään.
Esimerkiksi oma motiivini kirjoittaa Baariin (ja Leikkikehään ennen sitä) on aina ollut jakaa tietoa, jota olisin toivonut itse saaneeni kinkytaipaleeni alkupuolella. Antaakseni muille jotain siitä, mitä itse olen oppinut. En saarnaten tai oikaisten tai ohjaten, vaan ihan vain laittaakseni kokemuksiani tarjolle niille, jotka haluavat niitä vastaan ottaa.
Mutta uskallan väittää, että monella motiivi kirjoittaa sanoja verkkoon, on hyvin erilainen.
En tiedä mikä se on, mutta mitä enemmän ihminen kirjoittaa yhdellä tai usealla nimimerkillä, sitä kattavamman kuvan hän antaa motiiveistaan. Ei siis varsinaisesti itsestään, vaan tarpeestaan kirjoittaa.
Kaikki seuraava on vain omia tuntemuksiani, eivätkä ne ole suoraan kohdennettavissa kehenkään yksilöön, enkä väitä niiden olevan edes totta...
Hirveän monet vaikuttavat yksinäisiltä.
Aivan käsittämättömän monet.
Se tuntuu roikkuvan rivien välissä ja sanojen takana, kuin raskas märkä ja tukahduttavan peite. Yksinäisyys tuntuu muokkautuvan hyvin erilaisiksi viesteiksi ja mielikuviksi. Se tulee esille välillisten tunteiden kautta ja saa ihmiset tuntumaan hyvin erilaisilta vaikka kaiken taustalla tuntuu olevan aina sama yksinäisyyden tunne.
Osa tuntuu olevan katkeria, jopa vihaisia. Toiset turhautuneita, surullisia ja itsesääliin kietoutuneita. Osa korostaa itseyttään ylentämällä itseää ja/tai alentamalla muita, kun taas toiset alentavat ihan itse itseään.
Kuitenkin lähes kaikkia yhdistävän huutavan tuntuinen tarve: "Huomatkaa minut! Nähkää, että olen olemassa! Älkää kadotko, älkää jättäkö minua taas yksin!"
Ihan niin kuin pienelle lapselle, voi yksinäiselle ihmiselle kaikki huomio olla huomiota. Ja jos huomaa saavansa huomiota mollaamalla tai dissamaamalla, trollamaalla ja fleimaamalla, ei ole vaikeaa ymmärtää miksi ihminen jatkaa. Hänhän saa toiminnallaan todella monet huomaamaan itsensä. "Minulle puhutaan, olen siis olemassa muille!"
Yksinäisyyden rinnalla tai sen kanssa, on toinen voimakkaan tuntuinen motiivi, löytää seuraa. Silloin suuri osa kirjoitetusta sisällöstä ajaa ensisijaisesti vain tarvetta löytää juuri itselle sopivaa seuraa.
Hyvin yleisen tuntuiselta motiivilta kirjoittaa, tuntuu myös tarve osoittaa omalle sidosryhmälle oma arvonsa ja/tai paikkansa. Ja siis nimenomaan omalle valitulle sidosryhmälle ja valitettavan usein tämä taphtuu toisten yksilöiden ja varsinkin ryhmien kustannuksella. Tämä motiivi saattaa liittyä kahteen edelliseen ja silloin voi tuntua siltä, että kaikki taas kerran lopulta kietoutuukin ensimmäiseen. Suunnattomaan tarpeeseen päästä pois yksinäisyydestä ja halusta kuulua johonkin.
Tuo kaikki on ymmärrettävää, mutta jos ketjun tai foorumin tarkoituksena on vaikkapa jakaa tietoa ja kokemuksia esimerkiksi puuntyöstämisestä tai lintujen tunnistamisesta, on valitettavaa että osalle kirjoittajista ei varsinaisella tarkoituksella ei ole mitään, vaan se jää näiden muiden tarpeiden jalkoihin ja koko ketjusta tai jopa foorumista tulee vain väline sen oman motiivin ajamiseen. Tällaisessa tilanteessa ei todennäköisesti ole mitään tahtotilaa vuorovaikuttamiseen tai tiedon jakamiseen, eikä todellista tarkoituksen mukaista keskustelua pääse syntymään, jollei moderointi alustalla ole poikkeuksellisen hyvää ja aktiivista. Ja tässä kohtaa iso peukku myös Baarin ylläpidolle!
Eli summa summarum, itselleni on paljon helpompaa lukea foorumeita yrittäen tulkita "haastavien nimimerkkien" todellisia motiiveja kirjoittaa niin kuin kirjoittavat, sen sijaan että yrittäisi ymmärtää heidän yksittäisiä viestejään saati lähteä heitä oikeisemaan.
-Mr.Inathu
-
Tätä ei voisi paremmin sanoa.
Jos nyt ottaa vaikka 5v taaksepäin, niin kaikki muutos ei todellakaan ole mennyt parempaan suuntaan tänä aikana. On hienoa, että tiedostetaan enemmän asioita ja joissain tapauksissa myös otetaan toisia enemmän huomioon. Mutta se yleinen mielenpahoituskulttuuri, joka on valloillaan kaikkialla netissä, on erittäin raskasta toisinaan. Ei se ainakaan motivoi millään tavoin osallistumaan keskusteluihin, kun jos erehtyy käyttämään väärää termiä, niin on heti joukkolynkkaus käynnissä. Silloin ei kyllä todellakaan oteta toisia tippaakaan huomioon. Vaikka pahoittelisi asiaa, niin anteeksikin on pyydetty väärin.
Melkein pelottaa, että mihin tämä nettikäytös on mennyt viiden vuoden päästä.
Ehkä mielesäpahoittelusta on muodostunut selviytymistyökalu, jolla oikeutetaan omat vihan tunteet ja katkeruuden. Jos voi huonosti eikä keksi ratkaisua niin sitten lähdetään ensin hakemaan samoin ajattelevia, kun se ei auta ja pahat tunteet muuttuu vihaksi, niin lähdetään hakemaan sitä syyllistä tai vihan kohdetta.
Netissä on sitten helppo punaisen putken läpi kontekstisokeana etsiä trigger sanoja. Vihan kohde kun löytyy, niin on taas omat pahat tunteet oikeutettuja eikä tänäänkään tarvitse miettiä miten omat asiat voisi parantaa.
Huomenna taas uusi päivä.
-
Minkään tietyn ideologian tai uskonnon kritisoiminen ei pitäisi olla kiellettyä eikä varsinkaan niiden joiden vuoksi ihmisiä tapetaan ja raiskataan.
Näiden paikka ei mielestäni ole BDSM-aiheisella foorumilla, jos aiheeseen ei ole jotenkin kytketty kinkyyttä mukaan. Ne kriittiset keskustelut voi käydä jossain niille sopivemmilla alustoilla.
Tuo oli tarkoitettu nimenomaan OP:lle.
-
Kiitos hyvästä kolumnista! Sain paljon ajateltavaa, ja samaistun moneen asiaan.
Minkään tietyn ideologian tai uskonnon kritisoiminen ei pitäisi olla kiellettyä eikä varsinkaan niiden joiden vuoksi ihmisiä tapetaan ja raiskataan.
Mä olen uskovainen, vähän enemmän kuin tapaluterilainen, niin, että suuntaan kohti teologian opintoja. Olen kristitty, mutta en syyllinen uskontoni nimissä tehtyyn sortoon, syrjintään ja väkivaltaan. Asioihin, joilla ei ole mitään yhteyttä oikeasti uskontoon, vaan uskonnon nimissä tehtyyn hirveään vallankäyttöön.
Mun uskoni tai uskontoni ei liity kinkyyteen mihinkään, ja siksi olen Isrikan kanssa samaa mieltä, ettei kristinuskon tai minkään muun uskonnon kritisointi kuulu kinkyfoorumille. Jokainen saa olla mitä mieltä haluaa, mutta olisi kiva, jos ajateltaisiin, miltä itselle tärkeän asian julkinen mollaaminen tuntuu. Mulle kristinusko on tärkeä osa elämää, ja tuntuu pahalta, kun minusta ja monista muista tehdään syntipukkeja joidenkin tuntemattomien henkilöiden tekemien hirmutöiden takia.
Siis. Omasta mielestäni netissä pitäisi aina kahdesti miettiä, onko oikeasti jotain tähdellistä sanottavaa. Jos tarkoitus on vaan provosoida tai pahoittaa jonkun mieli, onko se todella tarpeellista? Stylos todella sanoitti monia omiakin tuntojani niin hyvin, että enpä enää keksi mitään sanottavaa. Takki tyhjänä on hyvä olla, kun joku on löytänyt niiden asioiden äärelle, joita itsekin usein pohdin. Kiitos, Stylos!
-
Jos ei ole mitään sanottavaa foorumin aihepiiriin liittyen, mutta silti on hirveästi muuta asiaa. Sitten tullaan tänne jauhamaan siitä kaikesta muusta paitsi ei vahingossakaan mistään kinkystä. Eipä siinä, olen itsekin tehnyt ihan samaa joskus.
Kaikkeahan saa sanoa, mutta kaikille ei kannata sanoa kaikkea, eikä aivan kaikkialla.
-
Kiitos hyvästä kolumnista! Sain paljon ajateltavaa, ja samaistun moneen asiaan.
Minkään tietyn ideologian tai uskonnon kritisoiminen ei pitäisi olla kiellettyä eikä varsinkaan niiden joiden vuoksi ihmisiä tapetaan ja raiskataan.
Mä olen uskovainen, vähän enemmän kuin tapaluterilainen, niin, että suuntaan kohti teologian opintoja. Olen kristitty, mutta en syyllinen uskontoni nimissä tehtyyn sortoon, syrjintään ja väkivaltaan. Asioihin, joilla ei ole mitään yhteyttä oikeasti uskontoon, vaan uskonnon nimissä tehtyyn hirveään vallankäyttöön.
Mun uskoni tai uskontoni ei liity kinkyyteen mihinkään, ja siksi olen Isrikan kanssa samaa mieltä, ettei kristinuskon tai minkään muun uskonnon kritisointi kuulu kinkyfoorumille. Jokainen saa olla mitä mieltä haluaa, mutta olisi kiva, jos ajateltaisiin, miltä itselle tärkeän asian julkinen mollaaminen tuntuu. Mulle kristinusko on tärkeä osa elämää, ja tuntuu pahalta, kun minusta ja monista muista tehdään syntipukkeja joidenkin tuntemattomien henkilöiden tekemien hirmutöiden takia.
Siis. Omasta mielestäni netissä pitäisi aina kahdesti miettiä, onko oikeasti jotain tähdellistä sanottavaa. Jos tarkoitus on vaan provosoida tai pahoittaa jonkun mieli, onko se todella tarpeellista? Stylos todella sanoitti monia omiakin tuntojani niin hyvin, että enpä enää keksi mitään sanottavaa. Takki tyhjänä on hyvä olla, kun joku on löytänyt niiden asioiden äärelle, joita itsekin usein pohdin. Kiitos, Stylos!
Hirveen kiva kun toiset sanoo just sen mitä itse ajattelee, niin säästyy kirjoittamisen vaivalta! (Paitsi etten suuntaa teologian opintoihin.)
Vielä sen verran, että tuntuu kurjalta kun tehdään minusta ja muista kristityistä syntipukkeja tuntemattomien henkilöiden tekemien hirmutöiden takia, ja vieläpä sellaisten ihmisten toimesta, joita ne hirmuteotkaan tuskin mitenkään henkilökohtaisesti koskettaa.
-
Stylos todella sanoitti monia omiakin tuntojani niin hyvin, että enpä enää keksi mitään sanottavaa. Takki tyhjänä on hyvä olla, kun joku on löytänyt niiden asioiden äärelle, joita itsekin usein pohdin. Kiitos, Stylos!
Kiitos Rosaline ja muut :)
-
Kiitos hyvästä kolumnista! Sain paljon ajateltavaa, ja samaistun moneen asiaan.
Minkään tietyn ideologian tai uskonnon kritisoiminen ei pitäisi olla kiellettyä eikä varsinkaan niiden joiden vuoksi ihmisiä tapetaan ja raiskataan.
Mä olen uskovainen, vähän enemmän kuin tapaluterilainen, niin, että suuntaan kohti teologian opintoja. Olen kristitty, mutta en syyllinen uskontoni nimissä tehtyyn sortoon, syrjintään ja väkivaltaan. Asioihin, joilla ei ole mitään yhteyttä oikeasti uskontoon, vaan uskonnon nimissä tehtyyn hirveään vallankäyttöön.
Mun uskoni tai uskontoni ei liity kinkyyteen mihinkään, ja siksi olen Isrikan kanssa samaa mieltä, ettei kristinuskon tai minkään muun uskonnon kritisointi kuulu kinkyfoorumille. Jokainen saa olla mitä mieltä haluaa, mutta olisi kiva, jos ajateltaisiin, miltä itselle tärkeän asian julkinen mollaaminen tuntuu. Mulle kristinusko on tärkeä osa elämää, ja tuntuu pahalta, kun minusta ja monista muista tehdään syntipukkeja joidenkin tuntemattomien henkilöiden tekemien hirmutöiden takia.
Siis. Omasta mielestäni netissä pitäisi aina kahdesti miettiä, onko oikeasti jotain tähdellistä sanottavaa. Jos tarkoitus on vaan provosoida tai pahoittaa jonkun mieli, onko se todella tarpeellista? Stylos todella sanoitti monia omiakin tuntojani niin hyvin, että enpä enää keksi mitään sanottavaa. Takki tyhjänä on hyvä olla, kun joku on löytänyt niiden asioiden äärelle, joita itsekin usein pohdin. Kiitos, Stylos!
Kiitos hyvästä kolumnista! Sain paljon ajateltavaa, ja samaistun moneen asiaan.
Minkään tietyn ideologian tai uskonnon kritisoiminen ei pitäisi olla kiellettyä eikä varsinkaan niiden joiden vuoksi ihmisiä tapetaan ja raiskataan.
Mä olen uskovainen, vähän enemmän kuin tapaluterilainen, niin, että suuntaan kohti teologian opintoja. Olen kristitty, mutta en syyllinen uskontoni nimissä tehtyyn sortoon, syrjintään ja väkivaltaan. Asioihin, joilla ei ole mitään yhteyttä oikeasti uskontoon, vaan uskonnon nimissä tehtyyn hirveään vallankäyttöön.
Mun uskoni tai uskontoni ei liity kinkyyteen mihinkään, ja siksi olen Isrikan kanssa samaa mieltä, ettei kristinuskon tai minkään muun uskonnon kritisointi kuulu kinkyfoorumille. Jokainen saa olla mitä mieltä haluaa, mutta olisi kiva, jos ajateltaisiin, miltä itselle tärkeän asian julkinen mollaaminen tuntuu. Mulle kristinusko on tärkeä osa elämää, ja tuntuu pahalta, kun minusta ja monista muista tehdään syntipukkeja joidenkin tuntemattomien henkilöiden tekemien hirmutöiden takia.
Siis. Omasta mielestäni netissä pitäisi aina kahdesti miettiä, onko oikeasti jotain tähdellistä sanottavaa. Jos tarkoitus on vaan provosoida tai pahoittaa jonkun mieli, onko se todella tarpeellista? Stylos todella sanoitti monia omiakin tuntojani niin hyvin, että enpä enää keksi mitään sanottavaa. Takki tyhjänä on hyvä olla, kun joku on löytänyt niiden asioiden äärelle, joita itsekin usein pohdin. Kiitos, Stylos!
Hirveen kiva kun toiset sanoo just sen mitä itse ajattelee, niin säästyy kirjoittamisen vaivalta! (Paitsi etten suuntaa teologian opintoihin.)
Vielä sen verran, että tuntuu kurjalta kun tehdään minusta ja muista kristityistä syntipukkeja tuntemattomien henkilöiden tekemien hirmutöiden takia, ja vieläpä sellaisten ihmisten toimesta, joita ne hirmuteotkaan tuskin mitenkään henkilökohtaisesti koskettaa.
1. OP ei käsitellyt keskustelua vain kinky foorumeilla tai kinky skenessä vaan myös yhteiskunnassa yleisesti ja lainsäädäntöä.
2. Tietyn ideologian tai uskonnon kritisoiminen ei itsessään tarkoita jokaisen järjestelmään kuuluvan ihmisen vastuullisena pitämisenä.
Ei Putinin politiikan kritisoiminenkaan tarkoita venäläisten mollaamista.
3. Se että joku toiminta ei koske nyt jotakuta ei tarkoita etteikö se voisi koskea heitä tulevaisuudessa tai heidän lapsia tai lapsen lapsia.
Minulle sopii kyllä että joitakin aiheita ei käsitellä baarissa lainkaan sen enempää puolesta kuin vastaan.
-
En huomannut oliko kukaan foorumin keskusteluissa noteerannut, mutta mm Google on nyt luopumassa master sanan käytöstä epäsopivana. Eskimo-puikot uutisissa, lähes viikoittain tulee uusi mailmanparantelijoiden huolenaihe. Minun, ei kovinkaan nöyrä, mielipiteeni on että tämä kaikki on täyttä höpöhöpöä. Miksi näen niin vähän keskustelua ja hihhulointia maailman oikeasti pahoista paikoista kuten Gongo tai vastaavat jossa on oikeasti helvetti maan päällä? Kun ihmiset jaksavat hihhuleita soveliaista ja ei soveliasta sanoista nettiselaimissa niin nostaa lähinnä suunnatonta vitutusta.
-
En huomannut oliko kukaan foorumin keskusteluissa noteerannut, mutta mm Google on nyt luopumassa master sanan käytöstä epäsopivana. Eskimo-puikot uutisissa, lähes viikoittain tulee uusi mailmanparantelijoiden huolenaihe. Minun, ei kovinkaan nöyrä, mielipiteeni on että tämä kaikki on täytyy höpöhöpöä. Miksi näen niin vähän keskustelua ja hihhulointia maailman oikeasti pahoista paikoista kuten Gongo tai vastaavat jossa on oikeasti helvetti maan päällä? Kun ihmiset jaksavat hihhuleita soveliaista ja ei soveliasta sanoista nettiselaimissa niin nostaa lähinnä suunnatonta vitutusta.
Oleellistahan on, että pitäisikö seuraava url kieltää vaikkapa lailla.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Neekeri
:o
-
Mukavaa luettavaa.
Tälläkin foorumilla on oma diskurssinsa, josta poikkeaminen aiheuttaa paniikinomaisia reaktioita osassa käyttäjäkuntaa - silloin unohtuu kaikenlaiset hyvät tavat, kun koetaan, että oma olemassaolo ja identiteetti on uhattuna. Lähtee selviytymismoodi päälle ja kaikki on sallittua.
Tuo tahallinen tai tahaton väärinymmärtäminen, mistä kirjoitit, on aika olennaisesta siinä mukana. Jos ja kun henkilöllä ei ole kykyä käsittää mitä toinen ihminen tarkoittaa sanoillaan ilman, että se herättää voimakkaan tunnetason reaktion - seurauksena omaan "minään" koetusta uhkaavasta merkitys- ja mielleyhtymästä - ollaan tahallisen tahattoman väärinymmärtämisen äärellä. Ihminen ei voi toimia toisin, koska hänen mielensä tulkitsee asian tietyllä tavalla eikä ole opetellut / kukaan ei ole opettamassa tai tukemassa, miten siitä hetkestä päästäisiin kunnialla ylitse. Tällöin yritetään argumentoida esitetty asia olemattomaksi (yleensä päin vittua menevällä retoriikalla) ja lopulta (ellei heti) hyökätään henkilökohtaisesti uhkaavaksi koetun sisällön kirjoittanutta henkilöä vastaan. Tämän ilmiön tunnistanee suurin osa foorumeita käyttäneistä henkilöistä.
Samantapainen ilmiö, mutta "toiseen suuntaan" toteutettuna on ilmeisesti tämän Styloksen tarkoittaman uskontokriitikonkin harjoittama malli, jossa jokin ulkopuolinen asia (uskonto, maahanmuutto, naiset, vasemmisto, persut...) on otettu sisäisten konfliktien esillepanon välineeksi ja näyttämönä tai areenana toimii jokin foorumi tai sosiaalinen media. Silloin jotain asiaa ja siihen liitettyjä henkilöitä kritisoidaan näennäisen todenmukaisilla argumenteilla, jotta "paha" - eli kaikki asiaan projisoitavissa oleva ikävä mielensisältö - saadaan ulkoistettua itsestä näihin toisiin. "Maahanmuuttajat haluavat raiskata naisia(, minä en!!)." "Maahanmuuttajat haluavat elää tuilla tekemättä töitä(, minä en!!!)" Itsessä olevat, sopimattomiksi koetut ajatukset ja mielihalut ulkoistetaan toisille, joita sitten soimataan ja syrjitään sitä voimakkaammin, mitä kovemmin ne omat mielensisällöt uhkaa tunkeutua tietoisuuteen.
Kuka ajattelee raiskaamista ja tuilla elämistä yhtä paljon jokaisena päivänä, kuin henkilö, joka näistä vöyhöttää toisille? Tai pyörittelee niitä vaan omassa päässään. Tällainen "enhän minä näitä halua tehdä, mutta nuo muut..!" on ihmisen tapa suojella itseään - hyväksymisen sijasta. Itsepetosta, josta on harmia niin muille kuin itsellekin.
Koska aina kannattaa tunnustaa, jos tekee mieli raiskata*.
Silloin voi alkaa etsimään sopivaa subityttöä.
*Raiskaaminen ajatussisältönä eli fantasiana on eri asia, kuin oikea raiskaaminen. Kaikkihan tämän täällä tietää - paitsi ne, ketkä haluaisivat väärinymmärtää.
-
Mukavaa luettavaa.
Tälläkin foorumilla on oma diskurssinsa, josta poikkeaminen aiheuttaa paniikinomaisia reaktioita osassa käyttäjäkuntaa - silloin unohtuu kaikenlaiset hyvät tavat, kun koetaan, että oma olemassaolo ja identiteetti on uhattuna. Lähtee selviytymismoodi päälle ja kaikki on sallittua.
Tuo tahallinen tai tahaton väärinymmärtäminen, mistä kirjoitit, on aika olennaisesta siinä mukana. Jos ja kun henkilöllä ei ole kykyä käsittää mitä toinen ihminen tarkoittaa sanoillaan ilman, että se herättää voimakkaan tunnetason reaktion - seurauksena omaan "minään" koetusta uhkaavasta merkitys- ja mielleyhtymästä - ollaan tahallisen tahattoman väärinymmärtämisen äärellä. Ihminen ei voi toimia toisin, koska hänen mielensä tulkitsee asian tietyllä tavalla eikä ole opetellut / kukaan ei ole opettamassa tai tukemassa, miten siitä hetkestä päästäisiin kunnialla ylitse. Tällöin yritetään argumentoida esitetty asia olemattomaksi (yleensä päin vittua menevällä retoriikalla) ja lopulta (ellei heti) hyökätään henkilökohtaisesti uhkaavaksi koetun sisällön kirjoittanutta henkilöä vastaan. Tämän ilmiön tunnistanee suurin osa foorumeita käyttäneistä henkilöistä.
Samantapainen ilmiö, mutta "toiseen suuntaan" toteutettuna on ilmeisesti tämän Styloksen tarkoittaman uskontokriitikonkin harjoittama malli, jossa jokin ulkopuolinen asia (uskonto, maahanmuutto, naiset, vasemmisto, persut...) on otettu sisäisten konfliktien esillepanon välineeksi ja näyttämönä tai areenana toimii jokin foorumi tai sosiaalinen media. Silloin jotain asiaa ja siihen liitettyjä henkilöitä kritisoidaan näennäisen todenmukaisilla argumenteilla, jotta "paha" - eli kaikki asiaan projisoitavissa oleva ikävä mielensisältö - saadaan ulkoistettua itsestä näihin toisiin. "Maahanmuuttajat haluavat raiskata naisia(, minä en!!)." "Maahanmuuttajat haluavat elää tuilla tekemättä töitä(, minä en!!!)" Itsessä olevat, sopimattomiksi koetut ajatukset ja mielihalut ulkoistetaan toisille, joita sitten soimataan ja syrjitään sitä voimakkaammin, mitä kovemmin ne omat mielensisällöt uhkaa tunkeutua tietoisuuteen.
Kuka ajattelee raiskaamista ja tuilla elämistä yhtä paljon jokaisena päivänä, kuin henkilö, joka näistä vöyhöttää toisille? Tai pyörittelee niitä vaan omassa päässään. Tällainen "enhän minä näitä halua tehdä, mutta nuo muut..!" on ihmisen tapa suojella itseään - hyväksymisen sijasta. Itsepetosta, josta on harmia niin muille kuin itsellekin.
Koska aina kannattaa tunnustaa, jos tekee mieli raiskata*.
Silloin voi alkaa etsimään sopivaa subityttöä.
*Raiskaaminen ajatussisältönä eli fantasiana on eri asia, kuin oikea raiskaaminen. Kaikkihan tämän täällä tietää - paitsi ne, ketkä haluaisivat väärinymmärtää.
Tosin argumentin esittäneen henkilön motiivi argumentin esittämiselle ei tee argumentista itsessään väärää sen enempää kuin jos se loukkaa jonkun tunteita.
-
Harmillisen usein kuitenkin näin käy. Että se argumentti on aivan typerä tai ajattelematon.
Syynä on se, ettei kyseinen henkilö pysty ajattelemaan asiaa rationaalisesti, omien tunneperustaisten ajatusvääristymiensä vuoksi.
Siksi esimerkiksi xenofoobikoiden kanssa on aivan turha keskustella maahanmuutosta, rasismista tai politiikasta.
-
Harmillisen usein kuitenkin näin käy. Että se argumentti on aivan typerä tai ajattelematon.
Syynä on se, ettei kyseinen henkilö pysty ajattelemaan asiaa rationaalisesti, omien tunneperustaisten ajatusvääristymiensä vuoksi.
Siksi esimerkiksi xenofoobikoiden kanssa on aivan turha keskustella maahanmuutosta, rasismista tai politiikasta.
On entisiä KKK:n jäseniäkin (enkä tarkoita kauppaa) ja ex-uusnatseja jotka ovat muuttaneet mieltään.
Tietysti jotkut ihmiset ovat vääriä henkilöitä puolustamaan/vastustamaan jotain aatetta jos eivät itse ole ajatelleet aihetta ja vain menneet lauman mukana.
Kuten yllättävän monelle on vaikeaa kirjoittaa essee aiheesta
Miksi ihmisten tappaminen on väärin?
Edit: Tämä on myös yksi syy sille miksi puolustan sananvapautta.
Jotta jonkun mielipide voidaan osoittaa vääräksi/huonoksi on se ensin esitettävä.
Kieltämällä vihapuhe ongelma vain lakaistaan maton alle.
-
Kiitos hyvästä kolumnista Stylos.
-
"Kun mitään enää ei saa sanoa!"
Saa toki, mutta siitä kannattaa myös kantaa vastuunsa jos käyttäytyy kuin ääliö ja käyttäytyy loukkaavasti. Välillä ihmisillä menee vaan hermot, kun vaikka miten monta kertaa yrittää sanoa asiasta nätisti, että älä sano noin, niin loukkaavaa käytöstä jatketaan. Harvassa on ihmiset, joilla on malttia kuunnella, kun on niin kova tarve puolustautua, ihan molemmin puolin. Jos on pitkän aikaa elämässään saanut paskaa niskaansa jostain tietystä asiasta, mille ei voi mitään, on täysin ymmärrettävää, jos joskus menee hermo. Henkilökohtaisuuksiin kuitenkaan ei kenenkään kuuluisi pahemmin koskaan lähteä. Yleisesti ihmisiltä nyt muutenkin peräänkuulutetaan ihan käytöstapoja. Tämäkin on kuitenkin suuri yhteisö ja minua ainakin jaksaa ihmetyttää miten täällä edelleen kieltäydytään kunnioittamasta toisten ihmisten rauhaa olla millaisia ovat. Mä ainakin jo ihan tarhaikäisenä opin, ettei toisia saa osotella ja puhua toisesta ilkeästi jonkun tietyn piirteen takia. Tämmösillä isoilla foorumeilla on jännä, kun aikuiset ihmisetkään ei samoja taitoja vielä osaa.
Veikkaan kans, että tämä oma puheenvuoroni menee aika kuuroille silmille tässä, vissiin joistain on tärkeämpää yrittää olla vähemmistöjä ymmärtämättä ja olla kaikessa oikeassa.
Maailma muuttuu, niin minäkin ja niin edelleen.
-
Kristinuskon ja kristityn vakaumuksen omaavien pilkkaaminen on näin Pohjoismaissa jo melkein kuolleen hevosen piiskaamista, se on totta. Protestanttinen kristinusko eri lahkoineen on riisuttu melko hampaattomaksi siitä mitä se on joskus ollut ja yhteiskunta on melko sekulaari henkilökohtaisen uskon ollessa monesti hyvin eklektistä. Toki edelleen nimenomaan lahkoissa elää vahvana negatiivisia(kin) lieveilmiöitä. (*köh* lestadiolaiset *köh*)
Itse uskon kuitenkin taiteilijan oikeuteen ilmaista itseään fiktiivisessä tekstissä, olen ikävällä tavalla johdonmukainen liberaali. Jos minä saan olla kinky, mulla on oltava melko korkea kynnys lähteä rajoittamaan muiden oikeutta ilmaista itseään.
-
Luin aikanaan XXX:n kirjoituksen, josta tässäkin puhutaan. Laitoin silloin tämän vastauksena ja mielipiteenäni asiaan. Ja silloinen kommentti on ajankohtainen myös tähän keskusteluun. Kiitokset ylläpidolle silloin, alkuperäinen rienauskirjoitus poistettiin muistaakseni noin kuudessa tunnissa.
--------
XXX julkaisi vanhoja uskontoa pilkkaavia tarinoitaan "uusintoina".
En ole uskonnollinen lainkaan, mutta pääosa ihmisistä tietää, että uskonnollisen vakaumuksen, lihavuuden, vammaisuuden, yksinäisyyden, masennuksen tms pilkkaaminen on osalle asianosaisista äärimmäisen kipeä ja satuttava paikka. XXX ei ehkä ole huomannut tätä, vaan on käyttänyt aikaansa ja voimavaroja joidenkin ehkä hauskuuttamiseksi, mutta samalla hän satuttaa ja loukkaa syvästi osaa baarilaisia. XXX:lle kysymys, uskaltaisitko kirjoittaa samanlaisia tarinoita islamilaisesta perinteestä? Vai satutatko vain niitä, jotka eivät reagoi?
Kun ihminen kasvaa tasapainoisessa, turvallisessa ympäristössä, niin sosiaalinen taito sekä empatiakyky kehittyy osaksi ihmistä. Kaikille ei kehity. XXX on profiilissaan koittanut antaa itsestään kovin positiivisen kuvan, mutta tämä puhuu toista. Joku voisi jopa ajatella, että kirjoittaja on muista piittaamaton, tunneälyn puutteesta kärsivä egosentrinen selänpää.
Pohdittavaa on myös ylläpidolle. Mikä on sopivaa ja mikä ei? Olisiko ylläpito ryhtynyt toimenpiteisiin, jos samanlaista tarinaa olisi islamilaisesta perinteestä? Saako lihavia, rumia ja yksinäisiä pilkata? Saako masentuneita ja itsetuhoisia talloa sanallisesti? Nokkela älykkö kyllä keksii näistäkin viiltävän musertava huumoria, joka varmuudella loukkaisi ja lisäisi heidän pahaa oloaan. Banneja jaetaan - mutta onko perustelut yhteismitallisia, vai jotain muuta? Kyse ei ole siitä mistä aiheesta kirjoittaa, vaan siitä aiheuttaako se pahaa mieltä, masentumista tms negatiivista toiselle ihmiselle.
Kaikki eivät loukkaannu, ja sananvapauskin - mutta kuten presidentti sanoi, se sisältää myös sanan vastuun. Ylläpito: onko baari vapaa media, jossa lyödään surutta heikompia, vai olisiko se oudoksuttujen seksuaalivähemmistöjen positiivinen, vaikka kriittinen keskustelu- ja tapaamispaikka? Ehkä molempia.
No, maailma on täynnä kaikenlaisia. Ihan jokaisen mukaan ei voida mennä. Monia ei kosketa henkilökohtaisesti, jotkut sivuuttavat asian muutamalla kommentilla - mutta heikoimmat eivät. Heikoimmat eivät tällaista kestä ilman tunnemaailman negatiivisia seurauksia. Miksi siis heitä pitää näin lyödä ja polkea?
---------
Moni ketjuun kirjoittanut ei tunne kokonaan ehkä jutun taustaa. Sananvapautta ja liberaaleja arvoja puolustetaan ja niitä itsekin puolustan ankarasti. Mutta heikoimpien ja vähäosaisimpien lyöminen ja musertaminen ei ole sitä sananvapautta, jota puolustan, eikä sitä liberalismia, jota kannatan.
-
Luin aikanaan XXX:n kirjoituksen, josta tässäkin puhutaan. Laitoin silloin tämän vastauksena ja mielipiteenäni asiaan. Ja silloinen kommentti on ajankohtainen myös tähän keskusteluun. Kiitokset ylläpidolle silloin, alkuperäinen rienauskirjoitus poistettiin muistaakseni noin kuudessa tunnissa.
--------
XXX julkaisi vanhoja uskontoa pilkkaavia tarinoitaan "uusintoina".
En ole uskonnollinen lainkaan, mutta pääosa ihmisistä tietää, että uskonnollisen vakaumuksen, lihavuuden, vammaisuuden, yksinäisyyden, masennuksen tms pilkkaaminen on osalle asianosaisista äärimmäisen kipeä ja satuttava paikka. XXX ei ehkä ole huomannut tätä, vaan on käyttänyt aikaansa ja voimavaroja joidenkin ehkä hauskuuttamiseksi, mutta samalla hän satuttaa ja loukkaa syvästi osaa baarilaisia. XXX:lle kysymys, uskaltaisitko kirjoittaa samanlaisia tarinoita islamilaisesta perinteestä? Vai satutatko vain niitä, jotka eivät reagoi?
Kun ihminen kasvaa tasapainoisessa, turvallisessa ympäristössä, niin sosiaalinen taito sekä empatiakyky kehittyy osaksi ihmistä. Kaikille ei kehity. XXX on profiilissaan koittanut antaa itsestään kovin positiivisen kuvan, mutta tämä puhuu toista. Joku voisi jopa ajatella, että kirjoittaja on muista piittaamaton, tunneälyn puutteesta kärsivä egosentrinen selänpää.
Pohdittavaa on myös ylläpidolle. Mikä on sopivaa ja mikä ei? Olisiko ylläpito ryhtynyt toimenpiteisiin, jos samanlaista tarinaa olisi islamilaisesta perinteestä? Saako lihavia, rumia ja yksinäisiä pilkata? Saako masentuneita ja itsetuhoisia talloa sanallisesti? Nokkela älykkö kyllä keksii näistäkin viiltävän musertava huumoria, joka varmuudella loukkaisi ja lisäisi heidän pahaa oloaan. Banneja jaetaan - mutta onko perustelut yhteismitallisia, vai jotain muuta? Kyse ei ole siitä mistä aiheesta kirjoittaa, vaan siitä aiheuttaako se pahaa mieltä, masentumista tms negatiivista toiselle ihmiselle.
Kaikki eivät loukkaannu, ja sananvapauskin - mutta kuten presidentti sanoi, se sisältää myös sanan vastuun. Ylläpito: onko baari vapaa media, jossa lyödään surutta heikompia, vai olisiko se oudoksuttujen seksuaalivähemmistöjen positiivinen, vaikka kriittinen keskustelu- ja tapaamispaikka? Ehkä molempia.
No, maailma on täynnä kaikenlaisia. Ihan jokaisen mukaan ei voida mennä. Monia ei kosketa henkilökohtaisesti, jotkut sivuuttavat asian muutamalla kommentilla - mutta heikoimmat eivät. Heikoimmat eivät tällaista kestä ilman tunnemaailman negatiivisia seurauksia. Miksi siis heitä pitää näin lyödä ja polkea?
---------
Moni ketjuun kirjoittanut ei tunne kokonaan ehkä jutun taustaa. Sananvapautta ja liberaaleja arvoja puolustetaan ja niitä itsekin puolustan ankarasti. Mutta heikoimpien ja vähäosaisimpien lyöminen ja musertaminen ei ole sitä sananvapautta, jota puolustan, eikä sitä liberalismia, jota kannatan.
Ei Islam ansaitse mitään erityiskohtelua sen enempää kuin mikään muukaan uskonto.
Se että jotkut yrittävät hiljentää meidät väkivallalla on vain syy pitää vielä enemmän meteliä.
-
Minun nähdäkseni, se mitä saa sanoa ei tulisi olla sidonnainen siihen, mitä itse edustat. Itse olen bi-seksuaali, ateisti ja kinky. Mutta en näe syytä, joka rajoittaisi mielipiteeni ilmaisua, joka olisi suoraan sidottu noihin piirteisiin.
Ihmisillä tuntuu olevan outo käsitys siitä, että jos olet vaikkapa homo, niin olet automaattisesti suvaitsevainen, kannatat transseksuaalien oikeuksia, yms yms. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole, ja ihmiset eivät toimi tuolla tavalla. Itse kritisoin jonkin verran lgbt piireissä tapahtuvaa mielipiteiden pakotusta, ja sisäistä hiljaista syrjintää ja "me vastaan he" ajattelumallia. Aina jos otan sen esille, niin vastaukset on yleensä "ethän sä voi bissenä sanoa noin"?
Miksi en voisi? Onko seksuaalisuuteni suoraan sidonnainen siihen mitä saan sanoa ja mitä en saa sanoa? Onko kyseessä samanlainen asia, kuin että tummaihoiset saavat käyttää n-sanaa, mutta muut eivät? En tiennytkään että seksuaalivähemmistöön kuuluminen on oma kulttuurinsa, tai etninen yhteisö. ???
Huolimatta tuosta, edustamasi piirre, luo mielikuvia käytöksesi perusteella ulkopuolisille. Jos muslimi tekee terroristi-iskun suomessa, tottakai ihmiset alkavat pohtia, että kuinka monet suomessa asuvista muslimeista aikoisi tehdä saman. Se on vain luonnollista ihmiselle, laskea yhteen nuo asiat, ja muodostaa mielipide ja mielleyhtymä koskemaan kokonaista etnistä kulttuuria kohtaan. Varsinkin silloin, jos kyseistä asiaa on jatkunut pitkään.
Samalla tavoin, jos avoimesti kinky dominoiva syyllistyy raiskaukseen tai lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön, niin ihmiset luovat mielleyhtymiä ja mielipiteitä muita kinkyjä kohtaan. Sillä mitä sinä teet tai sanot vaikkapa vähemmistön edustajana, ON vaikutusta myös muihin. Se ei ole reilua, ja ihmisiä ei pitäisi pakottaa hiljenemään tai sanomaan vain tiettyjä asioita, mutta karu todellisuus on se, että idiootit luovat mielikuvansa yhteisöistä yksilön toiminnan perusteella.
Tuosta syystä, vaikka olenkin suht avoimesti kinky, mietin sanomisiani tuon kontekstin yhteydessä, jotta en anna väärää mielikuvaa vanilja ystävilleni. En esimerkiksi keskustele heidän kanssaan rape playsta, koska en halua antaa heille mielikuvaa minusta ihmisenä, joka hyväksyisi raiskauksen. Puheeni kinky asioista, koskevat suhteellisen kesyjä asioita (verraten siis HC menoon, kuten rape play), kuten sitomista tai kimppa kivaa yms, muuta sellaista.
Miettikää mitä sanotte, missä kontekstissa ja milloin ja missä. Teette omasta elämästänne, ja muidenkin elämästä hieman helpompaa, kun pidätte mölyt mahassanne, kun ne kannattaa siellä pitää.
-
Colestramuksella oma näkemys ja tulokulma asiaan. Hyvä kommentti avartamaan asiaa.
Mielestäni ydin on se, että kiusataanko toisia vai keskustellaanko asiallisesti. Näkemyksiä kun on niin monia. jos kunkin näkemystä kunnioitetaan, niin asiakeskustelu toimii. XXX:n jutussa mielestäni oli kyse siitä, että erimieltä oleviä lyötiin ja tallottiin surutta, kun kerran ovat väärää mieltä ja väärä vakaumus.
-
Colestramuksella oma näkemys ja tulokulma asiaan. Hyvä kommentti avartamaan asiaa.
Mielestäni ydin on se, että kiusataanko toisia vai keskustellaanko asiallisesti. Näkemyksiä kun on niin monia. jos kunkin näkemystä kunnioitetaan, niin asiakeskustelu toimii. XXX:n jutussa mielestäni oli kyse siitä, että erimieltä oleviä lyötiin ja tallottiin surutta, kun kerran ovat väärää mieltä ja väärä vakaumus.
Itsekin sain tuon käsityksen. Se on ikävää, jos ei osata keskustella molemmat osapuolet ja mielipiteet huomioon ottaen. Toki sitä oman mielipiteensä edustaja on väkisinkin puolueellinen itselleen, tai edustamalleen ideologialle, poliittiselle vakaumukselle yms. Sen takia tietynlainen rajoitettu sananvapaus foorumeilla, kuten tämä, on enemmän hyvä kuin huono asia. Oikein toteutettuna, tuo moderoitu sananvapaus voi taata sen, että keskustelu pysyy pääasiassa itse pointissa.
Keskustellessa vaikeista asioista, eri mieltä olevien osapuolien kanssa, se onkin hyvä taito osata laittaa itsensä toisen saappaisiin. Kysyäkseen, "mistä tuo ihmisen mielipide oikein kumpuaa?". Ongelman ratkaisuja saadaan vain ymmärtällä ongelmien kaikki aspektit, ei vain yhtä niistä. Näkisin saman pätevän sekä valtiollisiin asioihin, että myöskin ihan täällä ruohonjuuri tasolla, meidän tavan pulliaisten ongelmiin, oli kyseessä sitten kinkyjen maailman asiat, tai vaikkapa vähemmistöjen asiat.
On myös hyvä muistaa, että mielipide tulee aina ottaa sellaisenaan, kuin mitä se oikeasti on, eli mielipide. Se jos joku sanoo olevansa jotain mieltä jostakin asiasta, ei välttämättä edusta faktaa tai edes perustu siihen. Tuo mielipide ei välttämättä edes edusta sitä, mitä tuon mielipiteen sanoja todellisuudessa tekisi. Kun kaksi tai useampi vastakkainen ideologia päätyy konfliktiin, niin sitten on hyvin harmaa raja siitä, missä vaiheessa argumentin purkaminen, ja virheiden osoittaminen muuttuu ad-hominen hyökkäykseksi.
-
Tuosta syystä, vaikka olenkin suht avoimesti kinky, mietin sanomisiani tuon kontekstin yhteydessä, jotta en anna väärää mielikuvaa vanilja ystävilleni. En esimerkiksi keskustele heidän kanssaan rape playsta, koska en halua antaa heille mielikuvaa minusta ihmisenä, joka hyväksyisi raiskauksen. Puheeni kinky asioista, koskevat suhteellisen kesyjä asioita (verraten siis HC menoon, kuten rape play), kuten sitomista tai kimppa kivaa yms, muuta sellaista.
Miettikää mitä sanotte, missä kontekstissa ja milloin ja missä. Teette omasta elämästänne, ja muidenkin elämästä hieman helpompaa, kun pidätte mölyt mahassanne, kun ne kannattaa siellä pitää.
Menee ehkä hieman ohi alkuperäisen aiheen (?), mutta tartun tähän mielestäni fiksuun osaan kommenttia. Musta on lähtökohtaisesti kinky-hommista (kuten ehkä yleisesti kaikesta muustakin valtavirrasta poikkeavammasta) puhuttaessa skeneen kuulumattomien kanssa myös järkevää edetä silleen rauhallisesti, kuulijalle uusia asioita vähä vähältä esitellen, jos siis kuulijaa nyt ylipäätäänsäkään aihe kiinnostaa.
Itse oon joskus ollut se "vaniljaystävä", joka jännästi eksyi sellaiseen kaveriporukkaan, jossa kinkyjä oli enemmänkin. (Mikä nyt ei ehkä silleen ole niin ihmeellistä, koska kinkyt on usein kavereita keskenään; kun tutustut yhteen, tunnet kohta monta.) Oon ihan kiitollinen siitä, että kun näistä asioista ruettiin mulle sinänsä varsin avoimesti puhumaan (koska olin myös utelias ja halukas kuulemaan), niin esim. vaikka just jotain rape playta ei nyt kuitenkaan ehkä ihan ensimmäiseksi ja ilman enempiä alustuksia räväytetty pöytään. ::) Tiedä, olisinko täällä vieläkään, jos näin olisi tapahtunut. Vaikka siis sittemmin consensual non-concensual jutut ovat itseäkin kovasti alkaneet kutittelemaan.
Eli onneksi sain tutustua kinkyyn kaveriin ja sen kinkyihin kavereihin aikanaan ensin ns. "järkevän oloisina normaaleina ihmisinä" ja sitten vasta vähän myöhemmin alkoivat puhua ihan hurjia.
-
Tuosta syystä, vaikka olenkin suht avoimesti kinky, mietin sanomisiani tuon kontekstin yhteydessä, jotta en anna väärää mielikuvaa vanilja ystävilleni. En esimerkiksi keskustele heidän kanssaan rape playsta, koska en halua antaa heille mielikuvaa minusta ihmisenä, joka hyväksyisi raiskauksen. Puheeni kinky asioista, koskevat suhteellisen kesyjä asioita (verraten siis HC menoon, kuten rape play), kuten sitomista tai kimppa kivaa yms, muuta sellaista.
Miettikää mitä sanotte, missä kontekstissa ja milloin ja missä. Teette omasta elämästänne, ja muidenkin elämästä hieman helpompaa, kun pidätte mölyt mahassanne, kun ne kannattaa siellä pitää.
Menee ehkä hieman ohi alkuperäisen aiheen (?), mutta tartun tähän mielestäni fiksuun osaan kommenttia. Musta on lähtökohtaisesti kinky-hommista (kuten ehkä yleisesti kaikesta muustakin valtavirrasta poikkeavammasta) puhuttaessa skeneen kuulumattomien kanssa myös järkevää edetä silleen rauhallisesti, kuulijalle uusia asioita vähä vähältä esitellen, jos siis kuulijaa nyt ylipäätäänsäkään aihe kiinnostaa.
Itse oon joskus ollut se "vaniljaystävä", joka jännästi eksyi sellaiseen kaveriporukkaan, jossa kinkyjä oli enemmänkin. (Mikä nyt ei ehkä silleen ole niin ihmeellistä, koska kinkyt on usein kavereita keskenään; kun tutustut yhteen, tunnet kohta monta.) Oon ihan kiitollinen siitä, että kun näistä asioista ruettiin mulle sinänsä varsin avoimesti puhumaan (koska olin myös utelias ja halukas kuulemaan), niin esim. vaikka just jotain rape playta ei nyt kuitenkaan ehkä ihan ensimmäiseksi ja ilman enempiä alustuksia räväytetty pöytään. ::) Tiedä, olisinko täällä vieläkään, jos näin olisi tapahtunut. Vaikka siis sittemmin consensual non-concensual jutut ovat itseäkin kovasti alkaneet kutittelemaan.
Eli onneksi sain tutustua kinkyyn kaveriin ja sen kinkyihin kavereihin aikanaan ensin ns. "järkevän oloisina normaaleina ihmisinä" ja sitten vasta vähän myöhemmin alkoivat puhua ihan hurjia.
Minä olen huomannut, että nuo vanilja kaverit tuntuvat enemmän vaan kiinnostuvan aiheesta, ja aika monesti ovat itsekin ottaneet puheeksi ::)
Että minua voi sitten katsoa kieroon siveelliset, kun kysyvät että kuka tämmösiä ajatuksia heidän päähänsä laittoi ;D
Mutta vakavammin sanoen, niin tottakai kannattaa varovainen olla siitä, että kenen kanssa näistä asioista puhuu, ja minkälaisista asioista. Onnekseni, vanilja ystäväni ovat aika avomielisiä, ja eivät helposti säikähdä. Jos kuitenkaan ei ole minkäänlaista tietoa siitä, miten toinen voisi suhtautua, niin kannattaa aika varovasti sitä jäätä kokeilla, tai jopa jättää kokonaan sanomatta. Tiedän ihmisiä, jotka ovat ystäviään menettäneetkin sen takia, kun on kinky kaapista tullut ulos.
-
Tuosta syystä, vaikka olenkin suht avoimesti kinky, mietin sanomisiani tuon kontekstin yhteydessä, jotta en anna väärää mielikuvaa vanilja ystävilleni. En esimerkiksi keskustele heidän kanssaan rape playsta, koska en halua antaa heille mielikuvaa minusta ihmisenä, joka hyväksyisi raiskauksen. Puheeni kinky asioista, koskevat suhteellisen kesyjä asioita (verraten siis HC menoon, kuten rape play), kuten sitomista tai kimppa kivaa yms, muuta sellaista.
Miettikää mitä sanotte, missä kontekstissa ja milloin ja missä. Teette omasta elämästänne, ja muidenkin elämästä hieman helpompaa, kun pidätte mölyt mahassanne, kun ne kannattaa siellä pitää.
Menee ehkä hieman ohi alkuperäisen aiheen (?), mutta tartun tähän mielestäni fiksuun osaan kommenttia. Musta on lähtökohtaisesti kinky-hommista (kuten ehkä yleisesti kaikesta muustakin valtavirrasta poikkeavammasta) puhuttaessa skeneen kuulumattomien kanssa myös järkevää edetä silleen rauhallisesti, kuulijalle uusia asioita vähä vähältä esitellen, jos siis kuulijaa nyt ylipäätäänsäkään aihe kiinnostaa.
Itse oon joskus ollut se "vaniljaystävä", joka jännästi eksyi sellaiseen kaveriporukkaan, jossa kinkyjä oli enemmänkin. (Mikä nyt ei ehkä silleen ole niin ihmeellistä, koska kinkyt on usein kavereita keskenään; kun tutustut yhteen, tunnet kohta monta.) Oon ihan kiitollinen siitä, että kun näistä asioista ruettiin mulle sinänsä varsin avoimesti puhumaan (koska olin myös utelias ja halukas kuulemaan), niin esim. vaikka just jotain rape playta ei nyt kuitenkaan ehkä ihan ensimmäiseksi ja ilman enempiä alustuksia räväytetty pöytään. ::) Tiedä, olisinko täällä vieläkään, jos näin olisi tapahtunut. Vaikka siis sittemmin consensual non-concensual jutut ovat itseäkin kovasti alkaneet kutittelemaan.
Eli onneksi sain tutustua kinkyyn kaveriin ja sen kinkyihin kavereihin aikanaan ensin ns. "järkevän oloisina normaaleina ihmisinä" ja sitten vasta vähän myöhemmin alkoivat puhua ihan hurjia.
Tiedän ihmisiä, jotka ovat ystäviään menettäneetkin sen takia, kun on kinky kaapista tullut ulos.
Ovatko nämä "ystävät" silloin todella arvoisiasi, vai onko kenties parempikin, että tällaiset ihimiset poistuvat elämästäsi?
-
Jotta jonkun mielipide voidaan osoittaa vääräksi/huonoksi on se ensin esitettävä.
Kieltämällä vihapuhe ongelma vain lakaistaan maton alle.
Musta se on ihan hyvä tapa, kieltää se. Koska muutoin tehtäisiin sekä sitä, mitä tässä ketjussa kritisoidaan ("heikossa asemassa olevan satuttamista") sekä annettaisiin sille tilaisuus esiintyä mukamas vakavasti otettavana asiana.
"Oikea" tapa olisi passittaa henkilö omaan huoneeseensa miettimään, mistä se viha oikein kumpuaa - mistä se henkilö on niin harmissaan, että ihan hirmuisesti kiukuttaa?
-
Ehkä oon vähän tyhmä, mutta miten jonkun mielipide voi olla väärä?
Sehän on sen henkilön oma mielipide,miksi niitä pitäisi pyrkiä muuttamaan muuksi?
Eikö jokaisella olekkaan oikeus omiin mielipiteisiinsä?
-
Jotta jonkun mielipide voidaan osoittaa vääräksi/huonoksi on se ensin esitettävä.
Kieltämällä vihapuhe ongelma vain lakaistaan maton alle.
Musta se on ihan hyvä tapa, kieltää se. Koska muutoin tehtäisiin sekä sitä, mitä tässä ketjussa kritisoidaan ("heikossa asemassa olevan satuttamista") sekä annettaisiin sille tilaisuus esiintyä mukamas vakavasti otettavana asiana.
"Oikea" tapa olisi passittaa henkilö omaan huoneeseensa miettimään, mistä se viha oikein kumpuaa - mistä se henkilö on niin harmissaan, että ihan hirmuisesti kiukuttaa?
On liian helppoa vain leimata itselle sopimattomat mielipiteet vihapuheeksi tai typeryyksiksi ja sanoa vain että tällä tavoin "puolustetaan heikommassa asemassa olevia". Niin toimivat populistit ja diktaattoritkin. Demokratioissa puhutaan typeriäkin. Jos vapauden hinta on ajoittainen paskapuhe, on se helppo maksaa. En tosiaan kolumnissani kuuluttanut kieltoja vaan malttia ja viisautta itse kultakin ja nimenomaan siitä, mitä itse päästää, ei siitä mitä katsoo muiden päästävän. Muiden sanomisia voi kritisoida, mutta kieltämisellä on oltava korkea kynnys ja ensin kannattaa aina vilkaista omaan peiliin. Räyhääjien jättäminen omaan arvoonsa on myös ratkaisu.
-
Jotta jonkun mielipide voidaan osoittaa vääräksi/huonoksi on se ensin esitettävä.
Kieltämällä vihapuhe ongelma vain lakaistaan maton alle.
Musta se on ihan hyvä tapa, kieltää se. Koska muutoin tehtäisiin sekä sitä, mitä tässä ketjussa kritisoidaan ("heikossa asemassa olevan satuttamista") sekä annettaisiin sille tilaisuus esiintyä mukamas vakavasti otettavana asiana.
"Oikea" tapa olisi passittaa henkilö omaan huoneeseensa miettimään, mistä se viha oikein kumpuaa - mistä se henkilö on niin harmissaan, että ihan hirmuisesti kiukuttaa?
Tarkoitatko nyt nimenomaan tällä foorumilla vai yhteiskunnassa yleisesti?
Ehkä oon vähän tyhmä, mutta miten jonkun mielipide voi olla väärä?
Sehän on sen henkilön oma mielipide,miksi niitä pitäisi pyrkiä muuttamaan muuksi?
Eikö jokaisella olekkaan oikeus omiin mielipiteisiinsä?
Mielipide voi olla objektiivisesti väärin. Esimerkiksi: Maa on litteä.
Tai yhteiskunnallisesti hyväksyttyjen moraali arvojen vastainen mikä taas riippuu yhteiskunnasta kuten orjakauppaan suhtaudutaan eri puolilla maailmaa eri tasoisesti.
Tai jonkun mielipiteet voivat olla toisensa pois sulkevia kuten:
Sukupuoli on vain sosiaalinen konstruktio ja eri sukupuolille pitäisi olla erilaiset kuntokokeet koska sukupuolten väliset biologiset erot.
-
Tuon kyllä ymmärrän.
Mua vaan ärsyttää tosi paljon kun aina pitäisi olla niin helvetin suvaitsevainen mutta sitten ei kuitenkaan suvaita niitä erilaisia mielipiteitä.
-
Tuon kyllä ymmärrän.
Mua vaan ärsyttää tosi paljon kun aina pitäisi olla niin helvetin suvaitsevainen mutta sitten ei kuitenkaan suvaita niitä erilaisia mielipiteitä.
Se on kohtalaisen tehokas taktiikka lyhyellä tähtäimellä, varsinkin jos aiheesta ei oikein osaa väitellä.
Pitkällä tähtäimellä tietysti kun toinen kieltäytyy keskustelemasta mutta radikaalein litteämaanatsi keskustelee ihan mielellään se kostautuu.
-
Ylipäätään silloin kun keskustellaan mistä tahansa aiheesta, mennään rapakkoon jos leimataan toinen tai aletaan nimittelemään. Siinä vaiheessa voi olla aivan varma, ettei se toinen enää osallistu millään tavalla rakentavasti, vaan menee joko puolustuskannalle tai perääntyy. Tästä syystä olisi hyvä välttää nimittelemästä muita mm. rajakeiksi, femakoiksi, suvakeiksi, natseiksi tai boomereiksi. Olen sortunut tällaiseen joskus itsekin, kunnes tajusin, ettei se edistä yhtään mitään. Nimittelyllä suljetaan väylä keskustelulle lähes aina.
-
Keskustelu pelisäännöistä ja parametreista on toki hyvä noin lähtökohtaisesti. Luulen että onnistuu paremmin yksilöiden välillä kasvotusten, joskus.
Erilaiset nettikeskustelut ovat kuitenkin pitkälti vain vaikuttamissotaa tjms. Hukkaa paljon aikaa ja energiaa jos ajattelee että niitä käydään jollain reiluilla pelisäännöillä ja vahvalla logiikalla :)
-
Jotta jonkun mielipide voidaan osoittaa vääräksi/huonoksi on se ensin esitettävä.
Kieltämällä vihapuhe ongelma vain lakaistaan maton alle.
Musta se on ihan hyvä tapa, kieltää se. Koska muutoin tehtäisiin sekä sitä, mitä tässä ketjussa kritisoidaan ("heikossa asemassa olevan satuttamista") sekä annettaisiin sille tilaisuus esiintyä mukamas vakavasti otettavana asiana.
"Oikea" tapa olisi passittaa henkilö omaan huoneeseensa miettimään, mistä se viha oikein kumpuaa - mistä se henkilö on niin harmissaan, että ihan hirmuisesti kiukuttaa?
Tarkoitatko nyt nimenomaan tällä foorumilla vai yhteiskunnassa yleisesti?
Yhteiskunnassa yleisesti.
Niistä tulee tarttumapintaa ajatuksille ja tunteilla, joita halutaan projisoida toisiin. Tiedä sitten, mistä niitä vaihtoehtoja löytyisi - ketä se urpo alkaisi vihaamaan, jos ei maahanmuuttajia. Itseään? Omia naapureitaan? Lapsiaan? Johonkin se kohdistaisi turhautumisensa. Mutta mieluiten itseensä ja etsisi sen syyn, mikä harmittaa.
Muissa skenaarioissa toiset ihmiset joutuvat kärsimään yhden tuskaisesta olemisesta. Eikä se ole moraalisesti ok.
-
Jotta jonkun mielipide voidaan osoittaa vääräksi/huonoksi on se ensin esitettävä.
Kieltämällä vihapuhe ongelma vain lakaistaan maton alle.
Musta se on ihan hyvä tapa, kieltää se. Koska muutoin tehtäisiin sekä sitä, mitä tässä ketjussa kritisoidaan ("heikossa asemassa olevan satuttamista") sekä annettaisiin sille tilaisuus esiintyä mukamas vakavasti otettavana asiana.
"Oikea" tapa olisi passittaa henkilö omaan huoneeseensa miettimään, mistä se viha oikein kumpuaa - mistä se henkilö on niin harmissaan, että ihan hirmuisesti kiukuttaa?
Tarkoitatko nyt nimenomaan tällä foorumilla vai yhteiskunnassa yleisesti?
Yhteiskunnassa yleisesti.
Niistä tulee tarttumapintaa ajatuksille ja tunteilla, joita halutaan projisoida toisiin. Tiedä sitten, mistä niitä vaihtoehtoja löytyisi - ketä se urpo alkaisi vihaamaan, jos ei maahanmuuttajia. Itseään? Omia naapureitaan? Lapsiaan? Johonkin se kohdistaisi turhautumisensa. Mutta mieluiten itseensä ja etsisi sen syyn, mikä harmittaa.
Ensinnäkin se ei deradikalisoi porukkaa vaan keskustelu siirtyy muualle omiin kupliinsa joko muualle nettiin tai saunan lauteille.
Mikä oma kokemus on niin puheet ovat vain koventuneet entisestä ihan tavallisten ihmisten keskuudessa.
Eivätkä syytkään sille katoa puhetta rajoittamalla.
Muutenkin rasististen idioottien pitäisi olla vapaita mainostamaan olevansa rasistisia idiootteja.
Salaliittoteoriat saavat myös sitä enemmän höyryä mitä enemmän puheita rajoitetaan.
Muissa skenaarioissa toiset ihmiset joutuvat kärsimään yhden tuskaisesta olemisesta. Eikä se ole moraalisesti ok.
Jos lähdetään määrittelemään vihapuheeksi kaikki mikä loukkaa jonkun tunteita niin tulee pitkä lista.
Ylipäätänsä keille pitäisi antaa mandaatti päättää mikä on vihapuhetta ja mikä ei?
Jos poliittinen tilanne muuttuu niin samalla voi myös vihapuheen määritelmä muuttua.
Kuten joissakin maissa on edelleen vihapuhetta arvostella monarkiaa tai puoluetta.
-
Ensinnäkin se ei deradikalisoi porukkaa vaan keskustelu siirtyy muualle omiin kupliinsa joko muualle nettiin tai saunan lauteille.
Ja sinne se saisi siirtyäkin. Pois mediasta, pois koulujen käytäviltä, pois sosiaalisesta mediasta, pois tv:stä. Suljettuihin tiloihin, höyrypäiden omiksi höpöttelyiksi.
Mikäli deradikalisoiminen olisi tavoitteena, siihen tarvittaisiin terapiaa. Mutta se ei vaan onnistu, kerta xenofobia pitäisi ensin listata syyksi terapiaan pääsylle ja lisäksi osallistumiseen pitäisi käyttää pakkokeinoja tai sanktioita. Näitä ei laki (ainakaan vielä) salli.
On se jännää miten paljon mediahuomiota (mukaanlukien se "sosiaalinen media") nämä foobikot saavat, kun jos vertaa vaikkapa pöpökammoiseen. Ei niiden juttuja kovin montaa kertaa toisteltaisi, ennenkuin kyllästyttäisiin ja todettaisiin, että pidäpä nyt omana tietonasi, ei meitä kiinnosta kuunnella tuota samaa jauhamista.
Muutenkin rasististen idioottien pitäisi olla vapaita mainostamaan olevansa rasistisia idiootteja.
Salaliittoteoriat saavat myös sitä enemmän höyryä mitä enemmän puheita rajoitetaan.
Ei.
Ihan sama asia kuin muissakin ihmisiä henkilökohtaisesti loukkaavissa jutuissa: ei ole ok, että koulujen käytävillä annetaan huudella toisia neekereiksi, manneiksi, läskeiksi tai anorektikoiksi, mielisairaiksi tai homoiksi, junteiksi tai lutkiksi. Tai kaduilla. Tai kaupoissa. Tai busseissa. Tai sosiaalisessa mediassa.
Eettiseltä kannalta kenelläkään ei pitäisi olla mitään velvoitetta siihen, että pitäisi olla vastentahtoisesti vastaanottamassa toisten paha olo, elämäntuska, merkityksettömyyden tunto tai projektiot - mikä ikinä siellä urpoilun takana onkaan syynä.
Mitä enemmän asioita tuodaan esille, huudetaan ilmoille ja pidetään julkisuudessa/esillä, sitä enemmän ne saavat elintilaa ja elinvoimaa. Ne ketkä tuollaisia etsii, löytävät ne kyllä. Mutta ei niitä tarvitse kaikkien ulottuville heitellä tarkoitushakuisesti.
Mieleen tuli vertaus hiekkalaatikosta, pikkulapsista ja terävistä veitsistä. Mutta ei sitä tarvinne sen enempää valottaa. Veitset pidetään ulottumattomissa, mieluiten lukkojen takana niin pitkään, kunnes on kykyä ja kapasiteettiä suhtautua niihin asianmukaisella kunnioituksella, varovaisuudella ja tiedostaen, etteivät ne ole satuttamista varten.
-
Kai te tiedätte että radikalisoitumista aiheuttaa mm. se, ettei asioista voida puhua avoimesti? Ei mikään ongelma lakkaa olemasta sillä että siitä vaietaan ja jätetään ääriajattelijat omiin oloihinsa, joissa on sitten hyvin todennäköistä kokea ulkopuolisuuden ja osattomuuden tunteita, jotka ovat merkittäviä tekijöitä edistämään radikalisoitumista. Toisaalta ääriryhmiin kuuluminen saattaa tuoda kokemuksen yhteisöllisyydestä, jota ei välttämättä aiemmin ole ollut.
En voi nähdä positiivisena sitä, että mikään ääriryhmä sulkeutuu omiin oloihinsa siksi, ettei keskusteluilmapiiri salli heidän olevan millään tavalla esillä.
-
Ensinnäkin se ei deradikalisoi porukkaa vaan keskustelu siirtyy muualle omiin kupliinsa joko muualle nettiin tai saunan lauteille.
Ja sinne se saisi siirtyäkin. Pois mediasta, pois koulujen käytäviltä, pois sosiaalisesta mediasta, pois tv:stä. Suljettuihin tiloihin, höyrypäiden omiksi höpöttelyiksi.
Mikäli deradikalisoiminen olisi tavoitteena, siihen tarvittaisiin terapiaa. Mutta se ei vaan onnistu, kerta xenofobia pitäisi ensin listata syyksi terapiaan pääsylle ja lisäksi osallistumiseen pitäisi käyttää pakkokeinoja tai sanktioita. Näitä ei laki (ainakaan vielä) salli.
Vastapuolen leimaaminen voi olla tehokas tapa heikentää sen uskottavuutta mutta se ei ole realismia.
Suurin osa 30-luvun natseista oli täysin tervejärkisiä ihmisiä samoin kuin suurin osa uuden Kalifaatin jäsenistä.
Ja vaikka olisivatkin älyllisesti vajaita niin sitä suuremmalla syyllä huonoja ideoita pitäisi kritisoida.
De-radikalisoituminen tapahtuu eri tavoin mutta usein ideologian ristiriitaisuuksien havaitsemisella on vaikutusta.
Kuten jos uusnatsit vastustavat maahanmuuttoa maista joissa on alempi keskimääräinen älykkyysosamäärä koska se laskee keskimääräistä kansallista älykkyysosamäärää niin saman logiikan mukaan heidän pitäisi myös suosia maahanmuuttoa maista joissa on ylempi keskimääräinen älykkyysosamäärä.
On se jännää miten paljon mediahuomiota (mukaanlukien se "sosiaalinen media") nämä foobikot saavat, kun jos vertaa vaikkapa pöpökammoiseen. Ei niiden juttuja kovin montaa kertaa toisteltaisi, ennenkuin kyllästyttäisiin ja todettaisiin, että pidäpä nyt omana tietonasi, ei meitä kiinnosta kuunnella tuota samaa jauhamista.
Niin ja? Ei kukaan ole rankaisemassa pöpökammoisia vain siksi että ovat ehkä ärsyttäviä.
Muutenkin rasististen idioottien pitäisi olla vapaita mainostamaan olevansa rasistisia idiootteja.
Salaliittoteoriat saavat myös sitä enemmän höyryä mitä enemmän puheita rajoitetaan.
Ei.
Ihan sama asia kuin muissakin ihmisiä henkilökohtaisesti loukkaavissa jutuissa: ei ole ok, että koulujen käytävillä annetaan huudella toisia neekereiksi, manneiksi, läskeiksi tai anorektikoiksi, mielisairaiksi tai homoiksi, junteiksi tai lutkiksi. Tai kaduilla. Tai kaupoissa. Tai busseissa. Tai sosiaalisessa mediassa.
Koulussa tuosta seuraa lähinnä puhuttelu ja ehkä jälki-istuntoa.
Kunnianloukkaus on määritelty laissa erikseen ihan syystä.
Eettiseltä kannalta kenelläkään ei pitäisi olla mitään velvoitetta siihen, että pitäisi olla vastentahtoisesti vastaanottamassa toisten paha olo, elämäntuska, merkityksettömyyden tunto tai projektiot - mikä ikinä siellä urpoilun takana onkaan syynä.
Ei olekaan. Ei kenekään tarvitse lukea blogia tai katsoa ohjelmaa jossa on jonkun mielestä vihapuhetta.
Mitä enemmän asioita tuodaan esille, huudetaan ilmoille ja pidetään julkisuudessa/esillä, sitä enemmän ne saavat elintilaa ja elinvoimaa. Ne ketkä tuollaisia etsii, löytävät ne kyllä. Mutta ei niitä tarvitse kaikkien ulottuville heitellä tarkoitushakuisesti.
Mitän enemmän ne pyörivät omassa kuplassaan ilman kritiikkiä ja mitä enemmän haistavat pelkoa sitä uskottavampia ne ovat.
Mieleen tuli vertaus hiekkalaatikosta, pikkulapsista ja terävistä veitsistä. Mutta ei sitä tarvinne sen enempää valottaa. Veitset pidetään ulottumattomissa, mieluiten lukkojen takana niin pitkään, kunnes on kykyä ja kapasiteettiä suhtautua niihin asianmukaisella kunnioituksella, varovaisuudella ja tiedostaen, etteivät ne ole satuttamista varten.
Ja kuka saa mandaatin päättää kuka saa veitsen tai mikä on veitsi?
Entä jos 2060 päätettäisiin että tyttöjen ympärileikkaamisen kritisoiminen on vihapuhetta?
-
Me puhutaan nyt melkeinpä eri asioista, Jägermies. Mulle se todellinen maailma, missä me ihmisinä eletään, on tässä asiassa se ydin. Se tärkein osuus. Se maailma, missä lapset kasvaa. Se, missä pikkusia ihmisiä haukutaan neekereiksi. Missä ulkomaalaistaustaiset voi saada turpaansa vaan siks, että pigmentti on väärä.
Eikä mulla ole uskoa siihen, että ongelma ratkaistaan esittelemällä vähän logiikkaa. Ne on aina yksilöitä, jotka tuottavat tätä puhetta ja tekevät näitä tekoja. Ideologia ei satuta eikä loukkaa ketään, siihen tarvitaan ihminen.
Joistakin muista asioista ja aiheista on kiva vängätä argumentointisirkusta, mutta sit on Oikeasti Vakavat Asiat - mitkä koskettaa ihmisiä niinku ihan aikuisten oikeesti - niin en oikein syty tästä samalla tavalla. (tai tällä tasolla...)
Ensinnäkin se ei deradikalisoi porukkaa vaan keskustelu siirtyy muualle omiin kupliinsa joko muualle nettiin tai saunan lauteille.
Ja sinne se saisi siirtyäkin. Pois mediasta, pois koulujen käytäviltä, pois sosiaalisesta mediasta, pois tv:stä. Suljettuihin tiloihin, höyrypäiden omiksi höpöttelyiksi.
Mikäli deradikalisoiminen olisi tavoitteena, siihen tarvittaisiin terapiaa. Mutta se ei vaan onnistu, kerta xenofobia pitäisi ensin listata syyksi terapiaan pääsylle ja lisäksi osallistumiseen pitäisi käyttää pakkokeinoja tai sanktioita. Näitä ei laki (ainakaan vielä) salli.
Vastapuolen leimaaminen voi olla tehokas tapa heikentää sen uskottavuutta mutta se ei ole realismia.
Suurin osa 30-luvun natseista oli täysin tervejärkisiä ihmisiä samoin kuin suurin osa uuden Kalifaatin jäsenistä.
Ja vaikka olisivatkin älyllisesti vajaita niin sitä suuremmalla syyllä huonoja ideoita pitäisi kritisoida.
En nyt tiedä mihin tässä viittaat. Että mikä se sun pointti on.
Itse uskon vahvasti siihen - kuten tuossa kirjoitin - että muukalaispelon vallassa elävän ihmisen oikea osoite on terapia, jossa voi selvittää syyt sille, miksi hän on projisoinut erivärisiin ja eri kansalaisuuden omaaviin henkilöihin omia torjuttuja ajatuksiaan. Sama pätee kiusaajiin, hyväksikäyttäjiin, raiskaajiin jne. jne.
Media-aikaa ja tilaa ei tarvita sellaiselle puheenparrelle, joka on omiaan luomaan ja uudentamaan diskurssia, joka saisi väistyä pois. Musta on alkanut olemaan jo hiton tylsää nähdä ja kuulla, miten vierasmaalaista syntyperää olevia yksilöitä, jotka ovat kuitenkin kasvaneet Suomessa, arvioidaan sen vierauden perusteella. Koska se on vaan niin kivan helppoa. Tai että edes sitä ulkomaalaista taustaa pitää mainita, kun sillä ei ole mitään yhteyttä mihinkään.
Ainoastaan se, joka mainitsee sen, haluaa luoda siitä merkittävän tekijän.
Motiivit.
De-radikalisoituminen tapahtuu eri tavoin mutta usein ideologian ristiriitaisuuksien havaitsemisella on vaikutusta.
Ihmismieli on siitä simppeli, että se ei ota vastaan sitä mitä ei halua ottaa vastaan - eikä myöskään sitä, mitä se ei ole valmis ottamaan vastaan. Siksi jotain täytyy muuttua, jotta ajattelu voi muuttua. Tämä jokin on kytköksissä sisäisiin, "intrapsyykkisiin" prosesseihin. Esimerkiksi se vierasmaalaista ihmistä kohtaan kohdistuva pelko tulee tunnustetuksi, eikä sitä peittelevä viha ole ainoa tunne, jonka yksilö tiedostaa. Vihan tunnetta voi ylläpitää, ruokkia ja legitisoida kaikenlaisella (viha)puheella ja ideologisilla väännöksillä, mutta kaiken tämän funktio on ainoastaan peittää taustalla väijyvä pelko.
On se jännää miten paljon mediahuomiota (mukaanlukien se "sosiaalinen media") nämä foobikot saavat, kun jos vertaa vaikkapa pöpökammoiseen. Ei niiden juttuja kovin montaa kertaa toisteltaisi, ennenkuin kyllästyttäisiin ja todettaisiin, että pidäpä nyt omana tietonasi, ei meitä kiinnosta kuunnella tuota samaa jauhamista.
Niin ja? Ei kukaan ole rankaisemassa pöpökammoisia vain siksi että ovat ehkä ärsyttäviä.
Jos nämä jätettäisiin huomiotta, moderoitaisiin pois tai jätettäisiin antamatta palstatilaa ja media-aikaa, joutuisi kyseistä propagandaa suoltavat yksilöt jauhamaan sitä keskenään, toinen toisilleen. Säästettäisiin monia korvia ja silmiä, sekä vähennettäisiin altistumisten määrää.
Muutenkin rasististen idioottien pitäisi olla vapaita mainostamaan olevansa rasistisia idiootteja.
Salaliittoteoriat saavat myös sitä enemmän höyryä mitä enemmän puheita rajoitetaan.
Ei.
Ihan sama asia kuin muissakin ihmisiä henkilökohtaisesti loukkaavissa jutuissa: ei ole ok, että koulujen käytävillä annetaan huudella toisia neekereiksi, manneiksi, läskeiksi tai anorektikoiksi, mielisairaiksi tai homoiksi, junteiksi tai lutkiksi. Tai kaduilla. Tai kaupoissa. Tai busseissa. Tai sosiaalisessa mediassa.
Koulussa tuosta seuraa lähinnä puhuttelu ja ehkä jälki-istuntoa.
Kunnianloukkaus on määritelty laissa erikseen ihan syystä.
En katso, että rasistisilla idiooteilla tulisi olla edes tämän vertaa "vapautta mainostaa olevansa rasistisia idiootteja", koska se vaikuttaa suoraan toisten ihmisten elämään - minäkuvaan, itsetuntoon, luottamukseen toisia ihmisiä kohtaan sekä omaan tulevaisuudenuskoon.
Se, että rasistista puhetta sallitaan olevan näkyvillä ja kuuluvilla, mahdollistaa tämän puheenparren oppimisen - sen siirtymisen, leviämisen, uudentumisen ja toistamisen. Kun sen ei sallittaisi olla näkyvillä eikä kuuluvilla, sen valta alkaisi kuihtua.
Eettiseltä kannalta kenelläkään ei pitäisi olla mitään velvoitetta siihen, että pitäisi olla vastentahtoisesti vastaanottamassa toisten paha olo, elämäntuska, merkityksettömyyden tunto tai projektiot - mikä ikinä siellä urpoilun takana onkaan syynä.
Ei olekaan. Ei kenekään tarvitse lukea blogia tai katsoa ohjelmaa jossa on jonkun mielestä vihapuhetta.
Aa okei. Nyt tajuan.
Mä en puhu blogeista ja ohjelmista. Puhun ihan arjesta. Siitä, mille me altistutaan ilman, että hakeudutaan tollasten lähteiden (esim. persuilijat nettifoorumeilla ja sosiaalisessa mediassa) äärelle.
Mitä enemmän asioita tuodaan esille, huudetaan ilmoille ja pidetään julkisuudessa/esillä, sitä enemmän ne saavat elintilaa ja elinvoimaa. Ne ketkä tuollaisia etsii, löytävät ne kyllä. Mutta ei niitä tarvitse kaikkien ulottuville heitellä tarkoitushakuisesti.
Mitän enemmän ne pyörivät omassa kuplassaan ilman kritiikkiä ja mitä enemmän haistavat pelkoa sitä uskottavampia ne ovat.
Kenen pelkoa ne haistavat? Kenelle ne ovat sitä uskottavampia? Itse itselleen ja toinen toiselleen, kun piehtaroivat voimafantasioissaan. Antaa pyöriskellä loassaan siellä syrjäisessä mutakuopassa metsän (tai internetin) laitamilla.
Kuka välittää jostain whatsupp-ryhmässä rinkirunkkaavista fanaatikoista? Ihmiset saa elää silloin rauhassa omaa elämäänsä, eikä heidän tarvitse nähdä eikä kuulla heitä.
Mieleen tuli vertaus hiekkalaatikosta, pikkulapsista ja terävistä veitsistä. Mutta ei sitä tarvinne sen enempää valottaa. Veitset pidetään ulottumattomissa, mieluiten lukkojen takana niin pitkään, kunnes on kykyä ja kapasiteettiä suhtautua niihin asianmukaisella kunnioituksella, varovaisuudella ja tiedostaen, etteivät ne ole satuttamista varten.
Ja kuka saa mandaatin päättää kuka saa veitsen tai mikä on veitsi?
Täytyy myöntää, että mulla ei ole tietotaitoa kertoa, onko ne komiteoita vai mitä, jotka hoitavat valtiotasolla tällaisia hommia.
Mutta luottaisin täysin siihen, että meidän erinomaisen valtion byrokraateista sekä yliopistojen kouluttamista tohtoreista ja professoreista löytyisi sopiva porukka osaksi poppoota, joka yhdessä kansalaisjärjestöjen tai muiden kanssa löytyisi jotain sanottavaa aiheesta.
Entä jos 2060 päätettäisiin että tyttöjen ympärileikkaamisen kritisoiminen on vihapuhetta?
Pitikö tän olla esimerkki, joka liittyy aiheeseen?