BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Halko7 - 25.07.2020, 16:40
-
Alkuun sellainen tarkennus että tarkoitan tuolla kolmosella lähinnä sitä että tekosiasi rajoittaa lähinnä omien tai vastapuolen korvien väli. En niinkään sitä että sulla ei ole varaa ostaa keskiaikaista linnaa ja rakentaa kellariin kidutuskammio tai että eksäsi antautuu piestäväksi vain silloin harvoin kun sen ukko on työmatkalla.
Ja sitten asiaan.
Tätä foorumia kun lukee niin tuntuu että useimmat kirjoittelijat täällä ovat jo aivan skenessä, käyvät tapahtumissa ja tuntevat toisensa. On keinunkiinnityslenkkiä katossa, roolileikkitarpeistoa ja leluja. Ja tietysti se mikä on vaikeinta hankkia, samanhenkinen pelikaveri ja uskallusta ottaa halunsa puheeksi.
Joten tutkailtaisiko vähän mikä on todellinen tilanne? Varmaanhan täällä on muitakin kävijöitä kuin ne 50 (hatusta vetästy numero) aktiivikirjoittelijaa joilla vaikuttaisi olevan 'kivaa' joten ehkä tästä saataisi edes vähän vertaistukea meille kinky-/fetissirunkkareille :-D Ja koska foorumin aihepiiri on mikä on, tarkennettakoon sitten sen verran että nyt on kyse siitä saatko kinkyilyhaaveesi - jokainen määritelköön kinkyyden tässäkin tapauksessa ihan itse - toteutettua, ei siitä että saatko ylipäätään minkäänlaista seksiä ikinä.
-
Ei oikeastaan mikään noista osu.
Jotain välillä toki päässyt touhuamaan, mutta sen verran hankalaa tämä että en uskalla edes unelmoida enää.
Täytyy vaan hyväksyä tosiasiat. :o
-
Ite olin "kinkyrunkkari" lurkkaamassa täällä jotain kolme vuotta, kunnes päätin että asialle on tehtävä jotain, aloin käydä miiteissä, tutustua ihmisiin ja hankkia välineitä. Ymmärrän että monissa tilanteissa on hankalaa aktiivisesti toteuttaa itseään kinkynä, mutta jos todella kiinnostaa, kannattaa koittaa vettä varpaalla ja hypätä.
-
Oma parisuhde rajoittaa täysin heittäytymistä kinky-maailmaan. Mutta sessioin aina silloin kuin mahdollista.
-
Todella hyvä aihe!
Itse ehkä olen enemmän sellainen sivusta katsoja ja unelmoija ??? Mutta on sitä muutamilla rehveillä tullu käytyä, kehen ottanut yhteyttä täällä, ollut todella kivaa kun saanut puhua oikeesti aidosti samoista asioista kiinnostuville! Mutta siihenpä ne on jäänyt :(
Tosin puhuttu näittenkin kanssa että miitteihin ja bileisiin täytyis äkkiä päästä! Eli varmasti tuo Kissanminttun kommentti "kannattaa koittaa vettä varpailla ja hypätä" pätee tähän todella hyvin! Ei täytys ku käydä yksissä bileissä ni varmasti hurahtais täysin! :P
-
Tällähetkellä enimmäkseen unelmoin yksisarviseni löytämisestä vakituiseen parisuhteeseen jossa kumppanillani ei olisi minkäänlaisia rajoja mitä voisin hänellä tehdä ja myös kokeilla. En ole vielä päässyt kaikkea kokeilemaan ja pelkkä satunnainen irtoseksi ei kovin paljoa kiinnosta eikä se ilman syvempää henkistä yhteyttä tyydytä kuin vain fyysiset tarpeeni.
-
Mun koko seksuaalinen seikkailuni teinistä lähtien on ollut kinkyä. Vaniljaa vain mausteena :p On ollut hyvä tuuri, että on aina löytynyt kumppaneita, jotka suostuvat ainakin kokeilemaan mun ehdotuksia. Kinky on itellä niin syvä identiteetti, että en oikein tiedä mitä olisin ilman - jotain minussa puuttuisi.
Mä luulen et suurin syy, miksi päädytään vain "fetissirunkkariksi", on että ei haluta kohdata ihmistä ihmisenä, ja haetaan vain haavekuvaa toisesta. Se runkkufantasia kun ei oo tosielämässä yleensä sitä mitä odottaa (tai sit on, ja kymmenen kertaa parempaa). Miitteihin ja bileisiin lähteminen kasvattaa heti sopivien tyyppien kanssa törmäämisen mahdollisuutta.
-
Mulla on ollut kinkyseksi-suhteita. Tällä hetkellä ei ole enkä tietyistä henkilökohtaisista syistäni etsi edes seuraa. Joten joo voi sanoa, että fantasioin ja unelmoin kaikesta siitä mitä minulle voitaisiin tehdä sadomasokismin saralla. Unelmointi on kivaa ja antoisaa, kun on hyvä muisti ja mielikuvitus.
-
Luulin unelmoivani, mutta viimeisimmästä kinkysuhteesta on niin pitkä aika, että en oikein enää tiedä, että mistä unelmoisin. Se on niin ihmisestä kiinni.
Miettinyt, että hankkisi jonkin uuden harrastuksen ja jättäisi nämä kuviot ja jos joskus kohtaa ihmisen, jonka kanssa natsaa, kaivelisi ne piiskat naftaliinista. Näin tämä ei toimi. Tulee vain turhautuneeksi ja se johtaa helposti hätäisiin valintoihin.
-
Luulin unelmoivani, mutta viimeisimmästä kinkysuhteesta on niin pitkä aika, että en oikein enää tiedä, että mistä unelmoisin. Se on niin ihmisestä kiinni.
Miettinyt, että hankkisi jonkin uuden harrastuksen ja jättäisi nämä kuviot ja jos joskus kohtaa ihmisen, jonka kanssa natsaa, kaivelisi ne piiskat naftaliinista. Näin tämä ei toimi. Tulee vain turhautuneeksi ja se johtaa helposti hätäisiin valintoihin.
Allekirjoitan tämän hyvin pitkälti. Mulla vaan on vähän liian rajoitetumpi hakemus kumppaniin, sen pitää hyväksyä golf, tai parhaimmassa tapauksessa lähteä siihen mukaan. En tiedä, kumpi olisi helpompaa, löytää golfaava kumppani, vai pervo, kenen kanssa golfata (oikeasti siellä kentällä voi pitää dynamiikkaa yllä).
Toihan tietysti on pelkästään unelma ja voin helposti tyytyä kumppaniin, joka ei siitä välitä, mutta samalla sen pitää hyväksyä, että käyn kentällä ja kaikkialla, missä kierretään haluan uusia kokemuksia eri kentistä.
-
Toivon, että ihan jokainen täällä unelmoi.
Yst. Terv. Karwis
-
Unelmoija täälläkin.
Parisuhde kinkyillä mausteilla on se mikä itselle on oma juttu. Satunnaiset suhteet eivät ole koskaan kiinnostaneet, tarvitsen sen tunnesiteen ihmiseen kenen kanssa on intiimimpää kanssakäymistä. Tällä hetkellä ei ole mitään aktiivisempaa hakua päällä, sopiva ihminen tulee ehkä joskus vastaan tai saatan innostua hakuun jossain välissä.
Itsellä myös nuo harrastukset (autot ja käsillä tekeminen) ja lapseni on asioita mitkä tulevan kumppanin pitää hyväksyä. Välillä tuntuu että jompikumpi näistä on iso asia ihmisille hyväksyttäväksi.
Jatketaan unelmoimista.
-
Itse olen tosiaan vasta näin vähän aikuisempana herännyt enemmän tähän kinkympään puoleen. Ja koska omaa kumppania ei liiemmälti kinkyily kiinnosta, olen ajautunut etsiskelemään seuraa muualta. Toistaiseksi on vielä jäänyt haaveilun ja kinkyrunkkailun asteelle, mutta toivon löytäväni jonkun luotettavan seuralaisen ihan livesessioihinkin.
-
Kaikki seksuaalisuuteen ja BDSM:ään liittyvät unelmani ovat täyttyneet. Kaupan päälle sain vielä elämänkumppanin. Minulla on siis oikeastaan enemmän, kuin mistä unelmoin.
-
Unelmissani ei ole ollutkaan parisuhde eikä oikeastaan minkäänlainen suhde. Olen saanut kuitenkin enemmän kun olisin ikinä voinut kuvitellakkaan. Ihmissuhde todella mahtavilla kinky mausteilla, ihania ystäviä ja mahtavasti tuttavuuksia joiden kanssa olen oppinut itsestäni enemmän kun koko aiemman elämäni aikana.
-
Unelmoin ennen, mutta sitten uskalsin ottaa askeleen tuntemattomaan ja aikanaan kaikki toiveet tulivat toteen. En ole "skenessä", eivätkä bileet, miitit tai aktiivinen foorumille kirjoittelu kiinnosta, mutta bdsm on vahvasti mukana elämässäni kumppanini kanssa. Meitä on monenlaisia täällä baarissa lurkkaamassa.
-
Toivon, että ihan jokainen täällä unelmoi.
Yst. Terv. Karwis
:love:
-
Toivon, että ihan jokainen täällä unelmoi.
Yst. Terv. Karwis
Hyvä pointti :)
-
Tyydyn unelmointiin. Alistuvan miehen on hyvin vaikea löytää seuraa etenkin jos sen seuran pitäisi olla muutakin kuin vain "nainen, sitä dominoivaa alalajia". Tämä paikka tarjoaa sentään mahdollisuuden lukea, kirjoittaa ja miettiä näitä aiheita, jotka ovat mielessä hyvinkin usein läsnä. Käytännön elämä harvemmin suo mahdollisuuksia toteuttaa halujaan.
-
Hmmm...
Mun näkemyksen mukaan ihmisillä on haluja, tarpeita, unelmia ja fantasioita. Ainakin jos kaikki on hyvin. Kyse lienee siis mittakaavasta. Oikeastaan mitkään mun unelmista ei ole koskaan liittyneet johonkin tiettyyn perversioon tai niiden toteuttamiseen, tekemiseen tai materiaan.
Toki nuorempana haaveilin kaikesta uudesta, suuresta ja kiiltävästä, niinkuin varmaan suurin osa ihmisistä, ajattelen. Mitä enemmän on nähnyt ja tehnyt, sitä selvemmäksi itselleni on käynyt että kyse on ainakin mulle lähinnä itseään jalkaan ampumisesta (jos tietää paremman suomenkielisen vastineen englanninkieliselle termille "counterproductive" niin kuulen mielelläni) oikeasti toteuttaa kaikkea mitä mieleen pälkähtää. Se johtuu siitä, että mitä enemmän saa, sitä enemmän haluaa. Aina tulee olemaan jotain muuta ja jotain uutta, jota alkaa haluamaan jos keskittyy sellaiseen toimintaan. Enkä sano että se on huono asia; jos se tekee jonkun onnelliseksi että jokaiseen haluun, tarpeeseen, fantasiaan ja unelmaan löytyy tekijä, niin mikäs sen mukavampaa. Itselleni aihe on vain monisyisempi.
Vielä hiljattain minulla oli baarissa treffi-ilmoitus, joka oli esillä kaikkineen puolisen vuotta. Tapasin hienoja ihmisiä joista jäi elämääni ystäviä, ja myös sain hienoja kokemuksia joita voisi helposti luonnehtia kevyemmiksi. Ei kaiken tarvitse aina olla myöskään syväluotaavaa enkä koe mitenkään järkeväksi sulkea itseään kokonaan kaikelta muulta, vaikka unelmoisikin jostain suuremmasta.
Minulle selvisi muutamakin asia itsestäni, joista ensimmäinen on se, että olen täysin heteroseksuaali. Se että ihmisen sukupuoli ei määritä sitä mitä voin hänen kanssaan tehdä, ei millään tavalla tee minusta biseksuaalia, heteroflexibleä, panseksuaalia tai mitään muutakaan rajatapausta. Haluan itselleni Naisen isolla N:llä.
Toinen havaintoni oli se, että en halua minkäänsorttisia polypallosia tai akronyymijärjestelyitä, harmaan alueen epämääräisiä tai tarkoin määriteltyjä suhteita suuntaan tai toiseen, vaan tarkoitukseni on ollut koko ajan löytää se yksi kumppani. Olen edelleen erittäin onnellinen ja kiitollinen niistä ihmisistä jotka voin lukea ystävikseni ja joiden kanssa on ollut merkityksellisiä suhteita ja kohtaamisia, koska ilman niitä oloni olisi ollut yksiselitteisesti kurjempi ja olisin saattanut päätyä helpommin suhteeseen, joka ei vastaa sitä mitä haluan.
Kolmas huomionarvoinen seikka oli se, että aika ei ole ystävä. Turha vatulointi ja vetkuilu, asioiden turha märehtiminen kun tietää mitä haluaa ja mitä ei, on täysin turhaa. Ajan kuluessa sitä alkaa ajattelemaan, että on liian vaativa tai toivoo liikoja kun tietää, mitä haluaa ja mitä ei. Ehkä olisi parempi vain ottaa se mitä saatavilla on ja tyytyä siihen kuin jatkaa toivomista juuri siitä, mitä etsii tai toivoo löytävänsä. Aiķa tekee tepposet kenen tahansa ajatuksille, jollei ole tarkkana kuin porkkana.
Vaan sitten kun kohdalle osuu se, joka vastaa sinuun jokaisella tasolla? Ajatukseni mukaan voit tehdä vain sen että pistät itsesi likoon, täysillä. Ei ole olemassa turvallista tapaa heittäytyä aidosti. Voit tulla torjutuksi, monilla eri tavoilla, tai sitten toinen voi vastata tunteisiisi ja niiden osoittamiseen samalla mitalla; se toinen ihminen voi tuntea sinua kohtaan samoin. Mutta jos pelko estää jompaakumpaa tekemästä aloitetta, voi olla että se aloite jää tekemättä ja se mahdollisuus on mennyttä. Tässä kohtaa aika on vihollisista katalin, se totuttaa sinut takertumaan siihen mitä sinulla on, sen sijasta että nojaisit tuuleen ja toivoisit parasta. Ajan kuluessa myös mahdollisuutesi tavoittaa se, mikä voi olla aivan nenäsi edessä, voi hiljalleen tai hyvinkin nopeasti huveta tuuleen jos annat pelon pitää sinua otteessaan.
Kaiken tämän hölinän jälkeen voin vain todeta, että olen löytänyt jotain minkä haluan, niin kovasti etten ole valmis antamaan minkään horjuttaa mahdollisuuksiani pitää siitä kiinni. Sehän toki tarkoittaa vain omaa valintaani, en voi valita toisen puolesta. Mutta en ole antanut pelon määrittää itseäni tai tekemisiäni ennenkään. Minun valintani on kuulua hänelle nyt. Se on minun unelmani.
-
Edellisen kirjoittajan teksti oli vahvistavaa luettavaa. Kiitos siitä ❤
-
Oma parisuhde rajoittaa täysin heittäytymistä kinky-maailmaan. Mutta sessioin aina silloin kuin mahdollista.
Sama
-
En ole "skenessä", eivätkä bileet, miitit tai aktiivinen foorumille kirjoittelu kiinnosta, mutta bdsm on vahvasti mukana elämässäni kumppanini kanssa. Meitä on monenlaisia täällä baarissa lurkkaamassa.
When I lived in the UK I largely ignored the scene, I just had lots of kinky relationships. Trying to become more involved here, although the language barrier and scheduling constraints are a challenge.
It is nice to have people who understand, and share tastes. But also the stereotypes and discussions are secondary to actually interacting with people in-person for me.
-
Vasta-alkaja täällä hei!
Oma parisuhde mahdollistaa harrastamisen muiden kanssa. Yksi sessiokumppani on olemassa, mutta pitkä välimatka on haaste. Lisäksi se, että newbienä en vielä tunne juuri ketään.
-
unelmoin vaikka mistä.. Tällä hetkellä ne on pelkkiä unelmia. Unelmia jotka kantaa päivästä toiseen. Se että toteutuuko ne joskus minun kohdalla aika sen näyttää
-
Mulla on elämässäni kumppani, joka on enemmän kuin uskalsin koskaan toivoa. Ihminen, jonka kanssa pääsen toteuttamaan kinkyyttä ja kokemaan uusia asioita. Kumppani, joka on mun rinalla vaikka osaankin olla vähän haastava. ::)
Mutta edelleenkin mä unelmoin, niin pervoista kuin vanilijamaisemmista asioista, enkä aio lopettaa unelmointia koskaan.
-
Mä unelmoin, parisuhteesta jossa tuntisin olevani turvassa. Niin turvassa, että uskaltaisin taas heittäytyä. Ja luottaa. Jossa olla täysin oma itsensä. Rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Minulla on ollut jos jonkinlaisia suhteita. Olen ollut "yksisarvinen", "toinen nainen", fwb, "salaisuus". Nämä siis BDSM:n puolella. Yhdessä noista suhteista minut raiskattiin. Sen jälkeen koin suhteen, jossa toinen osapuoli ihan oikeasti oli narsisti ja manipuloi minut tuntemaan syyllisyyttä kaikesta mikä suhteessa oli väärin.
Joten kyllä, olen unelmoinut jo useamman vuoden. Tai no, oikeastaan vasta reilun vuoden olen unelmoinut. Sitä ennen toivuin. Nyt unelmoin ja toivun.
-
Unelmia täytyy olla. En voi väittää saaneeni jo kaikkea mistä olen unelmoinut edes kertaalleen tai lyhyen aikaa, mut melko suuren osan kuitenkin. Toki nälkä voi kasvaa syödessä ja jotain ihan uuttakin kiinnostavaa voi tulla vastaan.
Sen itselle yhteensopivan kumppanin löytäminen vaan tuntuu olevan taas vaihteeksi kovin vaikeaa. Ehkä vähän vaatimuksiakin on tullut lisää ja vanhoja toiveita pudonnut pois/häipynyt taustalle.
-
Unelmien paras puoli lienee se, että ne ovat päihteitä. Monet etenkin netin välityksellä käyttävät herkästi toisia hyväkseen vetääkseen pössyt omista unelmistaan. Unelmointi tuntuu kivalta, mutta karu todellisuus tulee vastaan ja krapulan aiheuttama paha olo kaadetaan helposti sen ihmisen päälle, joka ei sopinutkaan unelmamuottiin. Unelmien huonoin puoli onkin juuri niiden taipumus olla muotteja, joihin vastaan tulevia tilanteita ja ihmisiä yritetään sitten survoa väkisin. Tällaisella unelmien tavoittelulla voi tehdä hirveästi hallaa itselleen ja toisille.
Joskus tilanteet ovat toki vain harmittoman hupaisia, esimerkiksi silloin kun eräs mies kirjoitti ihan tosissaan, että ”Miksi sä jo linkkasit kuvasi? Olisin halunnut vielä hetken pidempään unelmoida, että sä oot mulle Se Oikea!!!” No voi kiitos, onpa hienoa tietää, että jollekulle on yhtä vastenmielestä saada kutsumaton kuva yläpäästäni kuin minulle hänen alapäästään.
Ja sitten saarnan päätteeksi vastaus itse äänestykseen: Minulla ei ole enää unelmia. En minä jaksa nousta joka aamu ylös, ruoskia itseäni tavoitellessani unelmia, ja sitten itkeä öitäni, kun pilvilinnat karkaavat sitä kauemmaksi, mitä nopeammin yritän niitä kohti juosta. Olen ollut hirvittävän helpottunut sen jälkeen, kun nöyrryin pistämään unelmat sivuun ja ihan vain aloin katsella mitä tulee vastaan. Pessimisti ei pety, sillä kun kaikki päivät ovat valmiiksi pilalla, jokainen hyvä asia on jumalainen ihme, eikä yksikään päivä ole sen jälkeen pilalla.
-
Unelmoin, välillä, en erityisen aktiivisesti, mutta kuitenkin, että jonain päivänä vastaan tulee samanhenkinen persoona kuin mitä itse on, jonka kanssa kriteerit ja visiot sopivasti mätsäisivät puolin ja toisin. Samansorttinen monogamisti, jolla tää romanttis-seksuaalis-kinkysessio -puoli elämässä on sellainen minkä haluaa jakaa vain yhden ihmisen kanssa.
-
Hmmm...
Tällä nimenomaisella hetkellä voi kai sanoa, että haaveilen toisen kanssa. Internet on ihmeellinen paikka.
-
Oikeasti minulla on kaikki, enemmänkin, tuntuu että saan kokea kaiken, mitä voisin kuvitella haluavani. Silti tuntuu, että jotain puuttuu, jotain oleellista ja isoa. En vain tiedä mitä, enkä osaa siitä unelmoidakaan. On ollut aika, jolloin oli toisin ja välillä hävettää, eikö mikään minulle riitä.
-
Olen kinkyssä parisuhteessa ihanan dominoivan miehen kanssa, joka kunnolla minut tähän kinkymaailmaan tutustuttikin. Tarpeemme ja halumme kinkyilyn saralla osuvat hyvin yksiin ja kumpikin suhtautuu toisen uusiin ideoihin avoimin mielin. Toki omia ja toisen rajoja kunnioittaen, mutta monia asioita voimme ainakin kerran kokeilla.
Olen päässyt käymään bileissä ja miiteissä jonkin verran ja kinkypuolelta on löytynyt jopa kavereiksi laskettavia ihmisiä.
Eli elän aikalailla kinkypuolella itseni näköistä elämää. Ainut mitä toivoisin, olisi mahdollisuus käydä enemmän miiteissä ja bileissä ympäri suomea.
Mieltymykseni ovat hieman eläneet, mutta tässä suhteessa niiden elämiselle on ollut tilaa. Olemme Omistajani kanssa kumpikin löytäneet uusia ihania asioita ja kinkyys on meitä vahvasti yhdessä pitävä tekijä.
-
Vastasin "Unelmoin parisuhteessa", koska olen parisuhteessa ja unelmoin ahkerasti. Joskus tuntuu että jotain puuttuu, mutta usein saan kaiken toteutettavissa olevan nytkin. Isoimmat unelmoinnit liittyy siis ehdottomasti taloudelliseen tilanteeseen ja elämäntilanteeseen. Jos olisi rahaa ja jos olisi se unelmien kidutuslato, josta huudot eivät kuulu naapuriin, oi että..
Unelmissa, fantasioissa on toki myös kinkyyksiä joita ei ole vielä päässyt toteuttamaan. Ehkä suurimmat toiveet sillä saralla on poikkeustilan päättyminen ja sitä myöten mahdollisuus lähteä tutustumaan uusiin kinkytyyppeihin ihan kasvotusten. Ja toisena uuden/uusien leikkikavereiden löytäminen. Suoriltaan en ole valmis ottamaan kolmatta/neljättä jne. osapuolta mukaan petipuuhiin, joten osatavoitteena on löytää potentiaalista leikkiseuraa joka on halukas tutustumaan ensin perusteellisesti kaveripohjalta.
-
Aina on joku unelma.
Kaikkia ei vaan ole tarkoitettu toteutuviksi.
Eli vaikka paljon voinkin haaveitani toteuttaa, aina on joku pieni ja sitkeä, josta ei eroon pääse vaikka yrittää ja näin ollen pysyn haaveilijoiden joukossa..
-
Bdsm-/kinky-juttujen osalta voin toteuttaa mitä haluan.
Mutta tuo Balthazarin mainitsema heittäytyminen on se, mistä unelmoin.
-
Mutta tuo Balthazarin mainitsema heittäytyminen on se, mistä unelmoin.
Ehkä et pysty heittäytymään siksi koska sinun pitää ensin analysoida sana heittäytyä.
Ajatteleva mieli estää toisinaan elämästä hetkessä.
-
Tällä hetkellä ei ole seurustelu- eikä seksisuhteita joten eipä tässä oikein muuta voi tehdä kuin unelmoida.
-
Täällä ilmoittautuisi eräs unelmoinnin ja haaveilun arkkipappi. Täytynee ihan sanakirjasta tarkistaa, mitä tarkoittaa sana "elämä". ^_^
-
Mä vastasin: "Jotain jo tapahtuu mutta vielä on rajoitteita".
Mä leikin itsekseni, sitä tapahtuu ;) ja ehkä pientä viestittelyä eli jotain tapahtuu ehkä myös jonkun muun kanssa, tietyissä rajoissa.
Puolisolleni puhuin ensi kertaa salaisista kinkyhaaveistani pari viikkoa sitten ja jotain ehkä tapahtuu myös hänen päässään. (Toivottavasti)
-
Voin toteuttaa itseäni hyvinkin vapaasti. Elän kinkyssä parisuhteessa ja sen myötä pääsen päivittäin toteuttamaan itseäni. Rajamme ovat hyvin yhtenevät. Ja pyrimme käyttämään molemmille nautinnollisia elementtejä. Emme välttämättä molemmat nauti samoista elementeistä, mutta sen näkeminen että kumppanini nauttii saamastaan nautinnosta, tuottaa minulle suurta tyydytystä.
Olen viime aikoina opetellut tunnistamaan fantasioideni ja kiihokkeideni osatekijöitä. Olen opetellut ns. pilkkomaan kiihotustani pienempiin palikoihin ja löytänyt niistä sellaisia elementtejä, joita voin oman kumppanini kanssa toteuttaa. Olenkin viime kuukausien aikana saanut hyvin voimakkaita elämyksiä ja kokenut suurta nautintoa. Kiitos tästä avopuolisolleni, omalle subilleni.
-
Kun mukaan ottaa arkirealismin, niin duunin, liikunnan, lasten ja plantaasin hoidon jälkeen jää jäljelle aika vähän resursseja pyörittää näytelmää Elän BDSM-unelmaani. Järjessä pysyminen vaatii toisinaan pysymistä enemmän fantasian puolella. Arvoja ja voimavaroja ajatellen se on hyvä näin.
*Lähtee pesemään pihavaraston ulkoseiniä*
-
Ei oikeastaan mikään noista osu.
Jotain välillä toki päässyt touhuamaan, mutta sen verran hankalaa tämä että en uskalla edes unelmoida enää.
Täytyy vaan hyväksyä tosiasiat. :o
Ja välillä tulee itselle sellainen syyllinen olo ettei mulla ole edes oikeutta haaveilla kun oon jo parisuhteessa.
-
Melkeinpä koko ajan on joku unelma "tulilla". Se voi kypsyä vuositolkulla kuin perhosen toukka kotelossaan. Näennäisesti sille ei tapahdu mitään, mutta koko ajan se kehittyy ja jalostuu piilossaan.
Tyypillisesti unelmasta saattaa tässä vaiheessa olla jotain tuherruksia paperilla, ehkä joku kirjoituksen luonnos. Vähitellen, kun elämässä on aikaa ja energiaa, unelma etenee 3D-mallin tasolle. Tässä on verraton apu aiempien unelmien malleista, jotka ovat pullollaan valmiiksi mitattuja osia.
Kun unelmaa on vatvottu tietokoneen ruudulla kymmeniä eri versioita ja aloitettu muutaman kerran kokonaan alusta ja palattu edellisten kierrosten hylättyihin lopputuloksiin, löytyy lopulta lähes yllättäen1) tyydyttävä kompromissi turvallisuutta, käytännöllisyyttä ja estetiikkaa.
Seuraavaksi unelma siirtyy raaka-aine- ja kustannuslaskelmaksi. Tässä vaiheessa unelma saattaa vielä lennähtää takaisin piirustuspöydälle ja tulla hyvinkin erinäköisenä takaisin.
Hirvityksen ja helpotuksen huokaus pääsee siinä kohtaa kun unelma lähtee tilausviestinä tavarantoimittajalle. Tuntuu, että unelma on jo käytännössä valmis, vaikka varsinainen työ vasta alkaa.
Unelmaa pitää vielä viikkojen ajan porata, sahata, ruuvata, viilata, höylätä, hioa, lakata ja maalata. Ei ole mitenkään ennenkuulumatonta että unelman työstäminen näkyy käsissä ja jaloissa pienimuotoisina ruhjeina ja haavoina.
Kun unelman toteutusvaiheessa ilmenneet odottamattomat vaikeudet ja suoranaiset mahdottomuudet on improvisoitu kuntoon, on aika ottaa unelmasta muutama markkinointikuva ja alkaa maanitella unelman orgaanisia osatekijättäriä koekäyttöön. Kun unelmaa on veistelty ja kehitelty täyttämään koeajoissa löytyneet puutteet, voi viimein alkaa omaan tahtiin leppoisasti kytkemään internetistä löytyviä unelmattaria tukevasti unelmaan kiinni, ja mäiskiä viihdyttää heitä oikein sielunsa kyllyydestä unelmointioheistuotteilla. Siis kansankielellä: elää unelmaa.
Ai että.
1) Suunnittelukyllästymisellä on usein tässä vaiheessa osuutta asiaan.
-
Kun unelmaa on vatvottu tietokoneen ruudulla kymmeniä eri versioita ja aloitettu muutaman kerran kokonaan alusta ja palattu edellisten kierrosten hylättyihin lopputuloksiin, löytyy lopulta lähes yllättäen1) tyydyttävä kompromissi turvallisuutta, käytännöllisyyttä ja estetiikkaa.
Seuraavaksi unelma siirtyy raaka-aine- ja kustannuslaskelmaksi. Tässä vaiheessa unelma saattaa vielä lennähtää takaisin piirustuspöydälle ja tulla hyvinkin erinäköisenä takaisin.
Tässä vaiheessa mennään, vuosikymmen nyt unelmointia ja mietiskelyä taustalla. Saa nähdä, miten tästä etenee.
Taidan olla onnekas, kun vaniljaseksi riittää minulle varsin hyvin eikä valittamista sinänsä ole - tuskin tulisikaan vaikka sopivaa kinkyä kumppania en löytäisikään - mutta olisihan se hienoa päästä toteuttamaan kaikkia puolia omasta seksuaalisuudestaan.
Ja tosiaan, miksi ikinä lopettaa unelmointia? Ihminen kuitenkin muuttuu läpi elämänsä ja unelmat ovat hyvää polttoainetta henkiselle kasvulle sekä itseensä tutustumiseen.
-
En mä nyt kaikkea ole vielä nähnyt, mutta on tää muutaman vuoden pervostelumatka ollut paitsi hyppy syvään päätyyn niin myös opettavainen ja antoisa. ;D
Sanoisin, että en elä unelmaani mutta edellytyksiä siihen kyllä jo löytyy ja niitä tulee lisää.
-
Mutta tuo Balthazarin mainitsema heittäytyminen on se, mistä unelmoin.
Ehkä et pysty heittäytymään siksi koska sinun pitää ensin analysoida sana heittäytyä.
Ajatteleva mieli estää toisinaan elämästä hetkessä.
Ajattelematonta mieltä ei ole. Mieli joka luulee, ettei se ajattele, on vain harhainen.
Filosofisen ja/tai psykologisen jatkokeskustelun voi laittaa tästä eteenpäin suoraan mulle privana. Annetaan ketjun toimia omassa tarkoituksessaan.
-
Ei tällaisena ikäloppuna kääkkänä jaksa enää edes unelmoida, korkeintaan haihatella 'millaistahan olisi ollut jos...' -tyyppisiä skenaarioita ja mahdollisesti tirauttaa kyyneleen siihen päälle.
Tässä iässä se nyt vaan on game over.
-
mikään ei ole yksiselitteistä vaikka olisi joku parikin kiinnostukset ei ehkä kohtaa.
-
Ei tällaisena ikäloppuna kääkkänä jaksa enää edes unelmoida, korkeintaan haihatella 'millaistahan olisi ollut jos...' -tyyppisiä skenaarioita ja mahdollisesti tirauttaa kyyneleen siihen päälle.
Tässä iässä se nyt vaan on game over.
Hei!
Ei pidä heittää kirvestä kaivoon. Mikä lie onkaan tuo "ikäloppu kääkkä", mutta ainakin itse olen setämiesikäisenä onnistunut kinkyelämässäni aivan loistavasti. Vaikka Dommeja ei ole tukuittain joutilaina.
Lukaise foorumin loungesta kirjoitus "ihmisenä ihmisten joukossa". Se saattaa herättää ajatuksia.
Mutta positiivis-aktiivinen ote hommaan kyllä tuottaa kaikkea kivaa. Semppiä siis sinulle ja kaikille muillekin samoin kokeville.
-
Itse olen ihan aloittelija, pitkä tylsä melkein seksitön avioliitto takana, ero kohta puolitoista vuotta sitten ja tapasin hiljattain uuden ihanan naisen, hän kertoi heti alussa että harrastaa bondagea, s&m ym. totesin että olen avoin melkein kaikkeen ja matka on vasta alkanut, paljon kaikenlaista tavaraa on tilattu kotiin, osa on jo kokeiltu. En suoranaisesti unelmoi mitään tämän suhteen vaan se on enemmän sitä että tekemällä oppii ja katsotaan mihin päädytään, sen tiedän että ollaan molemmat tosi avoimia eli kaikenlaista on luvassa. Mitään rajoja ei suoranaisesti ole kunhan molemmat suostuvat siihen. On kiinnostavaa tutustua tähän maailmaan.
-
Paljon jo on ollut, mutta todella paljon voisi olla enemmänkin, jos vain uskaltaisi avata suunsa. Mutta sisälläni elää kyllä puoli, sissy, johon olen päässyt tutustumaan harmillisen vähän, vaikka olen niistä kokemuksista fantastiset kiksit saanutkin. Myös biseksuaalisuuteni on jäänyt vain unelmoinnin tasolle, koska en ole sitä aiemmin uskaltanut myöntää. Nykyään uskallan, ja se tuntuu kyllä hyvältä. Joskus vielä toteutukseen, mutta mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, jotten ehdi rupsahtaa. Sitä kyllä hieman stressaan.
-
Ei ainakaan ole tarkoitus vain haaveilla. Toivon, että pääsen kokeilemaan monia asioita vaikkapa bileissä, ja sitten, että tapaan jonkun, jonka kanssa sessioida molempia tyydyttävillä tavoilla.
Toinen vaihtoehto, että nykyiseni haluaisikin sellaista kinkyä, mitä toivoisin, on erittäin epätodennäköinen. Toki kerron toiveistani ym. Toisaalta jos joku tekisi asioita vain minun ilokseni innotta ja niin, että se tuntuisi hänestä pahalta ja vieraalta, ei kyllä kiihota itseänikään.
Olen käynyt yhdessä miitissä ja pidän silmällä seuraavia.
-
Suurimmaksi osaksi vaan unelmoin. paljon toki toivonkin. Mutta en kyllä silti halua koskaan lopettaa unelmointia...
-
Lähinnä unelmoin. Nettiseuranhaut ei oo mulle oikein toimiva konsepti ja mihinkään miitinkeihin ei taida uskallus riittää. Lisäks vähän ehkä vierastan ajatusta että tekisin omasta seksuaalisuudestani itselleni jonkun harrastustoimintaan verrattavissa olevan jutun. No joo... varmaan näkyy et oon vähän vielä vihree.
Nyt on tosin hieman uudenlainen tilanne, kun tuttu alkoi viestittelemään hyvin seksuaalissävytteisesti mihin oon reagoinut varsin innokkaasti. Luulen, että se hieman ehkä ihmettelee kuinka innokkaasti yritän "miellyttää". Vähän mietiskelen, että pitäisköhän sille yrittää asiaa jotenkin avata, vaikka en oikein itsekään vielä itseäni ymmärrä. Elämä voi olla toisinaan niin hämmentävää.
-
Yksi newbie unelmoija täällä lisää! Kinkymausteista seksiä saan aina välillä pitkäaikaisen fwbn kanssa, mutta kaipaisin vielä jotain enemmän. Välillä sitä haaveilee parisuhteesta, missä pääsisi luottavaisin ja turvallisin mielin opettelemaan ja kokeilemaan erilaisia asioita sessioiden kautta, mutta ikuinen kiire estää tavoitteellisen seuranhaun ja treffailun ja uusiin ihmisiin tutustumisen kerta toisensa jälkeen. Kaukosuhdekaan ei kiinnostaisi yhtään. Ja oon muutenkin nirso, joten.. tyydyn toistaiseksi haaveilemaan ja provosoimaan fwbtä.
Ehkä sitä voisi uskaltautua joskus miitteihin koronan jälkeen.
-
Jessus, kuulunko peräti joukkoon "olen saanut jo kaiken"?
Muutama vuosi sitten halusin vakkarisuhteen vastakappaleen kanssa. Tältä palstalta se löytyi.
Antoisa suhde kesti aikansa ja kun on kerran haluamansa saanut, kuvittelee, että se on toistekin mahdollista joten täällä taas ;).
-
ILmoittaudun haaveilijaksi. Olen hyvässä parisuhteessa. Oikeastaan vasta aika hiljattain tajusin että lievä pakottaminen ja kivun tuottaminen on jo pitkään ollut uniani yhdistävä punainen lanka. Yksi este haaveiden toteuttamiselle on se, että en haluaisi loukata pitkäaikaista puolisoani :love: enkä mokata parisuhdetta, toinen on se että kohta kuuskymppisenä aloittelijana olen muutenkin vähän outo tulokas näissä karkeloissa. Seurailen silti ja roikun usein chatissa ihmettelemässä.
-
Kyllähän sitä unelmoijaksi joutuu tunnustautumaan. Muutoin vakaa ja toimiva parisuhde ei tarjoa tarpeeksi kinkymälle puolelleni, joten luuhaan toiveikkana ::) täällä ja välillä bileissä. Puoliskon siunauksella tietysti. Oon vaan huono tutustumaan ihmisiin... tai ehkä vuan laeska. ;D
-
Unelmien puolelle tässä on pakko kallistua. Oli toimiva ihmissuhden joka vaan loppui äkisti. Onneksi unelmointi ei maksa mitään eikä ole keltään pois.
-
Lähes kaikkea pääsen harrastamaan. Ongelmana on se, että kun switch, niin subinaisia on kuvainnollinen jono oven takana, mutta D-naisen löytäminen on sitten kertaluokkaa vaikeampaa.
-
Olen aina kulkenut pää pilvissä ja äiti jo tapasi kutsua unelma-elmaksi. Mielikuvitukseni on vilkas ja tulee välillä vähän arjenkin tielle.
Tämmöisenä basic bitchinä, löydän kyllä aika helposti piiskaavaa kättä ja välillä saan ihan laadukkaitakin lähestymisiä. Unelmoin kuitenkin satunnaista säätämistä mieluummin vakkari-riepottelijasta, joka toisi vakautta ja turvaa elämääni. Ja myönnän olevani niin normo muija, että rakkaus on vielä se suurin unelma. Tällä hetkellä makustelen, mikä on mulle sopiva pariutumisen muoto ja kuinka joustava olenkaan. Vielä en kuitenkaan ole valmis luopumaan kinkypuolestani, joten rakkautta ja arjenjakajaa etsin nyt vain pervofoorumeilta.
Haaveilen äärimmäisistä tuntemuksista ja itseni kadottamisesta hetkeen. Mutta myös, vastavuoroisesta rakkaudesta, yhdessä asumisesta, perheestä, yhteisestä arjesta, lottovoitosta, valmistumisesta, kivasta työstä, vakaammasta arjesta, yhteiskunnallisista mullistuksista ja hyvistä tulevaisuuden elinehdoista. Haaveilen pervoista kavereista, joiden kanssa juoda teetä tai viiniä ja jakaa sympatiaa, illanistujaisia, byjamapileitä, hassuttelua, reissuja ja juhlia.
Haaveilen hyvästä ihosta ja pitkästä tukasta, joka kihartuisi kauniisti.
-
Viime kesänä, opin uusia ihmeellisiä asioita, sain kokea enemmän kuin koskaan olisin uskonut. Sain uusia kavereita, pääsin sessioimaan ja kokemuksia jotka vielä syyskaamoksessa lämmittää. Unelmoin löytäväni vielä ihmisen kenen kanssa pääsisin sessioimaan ja olemaan tyttö. Uusia kavereita ois kans kiva löytää :D
Arkielämään unelmoin rauhallisuutta, terveyttä ja hyvää seuraavaa jalkapallokautta. Töissäkin ois kiva menestyy. Siinäpä unelmia kereassaan..
-
Mulla oli pitkässä liitossa systeemi, mikä ei olisi sallinut edes täällä olemista.
Tulin tänne vasta, kun oli siihen sovitusti vapaus. Muuten olis ollut syyllisyydentunne ihanan tutkimusmatkan esteenä. Tunnen itseni, en olisi pystynyt siihen, vaikka löytyy tottakai ymmärrystä erilaisille ratkaisuille.
Nyt unelmoin kaikenlaisesta, saan tehdä mitä haluan ja olen kokeillut jo omaan tahtiin kinkyjä juttuja viimeisen parin kuukauden aikana. En ole halunnut hypätä suoraan altaan syvään päähän, ihmisiin rauhassa tutustuminen sopii mulle paremmin kuin suoraan ”sessiointi” tms.
Unelmia on paljon ja tarkoitus on olla koskaan enää tukahduttamatta niitä. Haluun antaa niiden versoa ja kasvaa.
Olen löytänyt ihanaa seuraa sekä platonisesti että muuten.
Mutta yllättävän iso osa ihmisistä, joihin oon tutustunut kansainvälisesti ja jotkut Suomessakaan eivät irl toteuta/pysty toteuttamaan unelmiaan lainkaan.
-
Minä ainakin "unelmoin" pitkäänkin, toisaalta oli ehkä hyvä, että ehti myös pohtia identiteettiään, ennen kuin suinpäin syöksyi eteenpäin.
Oma (vähäinen) tuntumani on, että unelmointiin ei tarvitse jäädä, mutta se vaatii myös omaa aktiivisuutta ja vaivannäköä. Ei kukaan tullut kotoa hakemaan, vaan ihan itse pitää olla aktiivinen ja uskaltaa tavata ihmisiä, niin seuraa kyllä löytyy. Toki varmasti myös taustatekijät - esimerkiksi asuinpaikka - voivat luoda jonkin verran käytännön esteitä.
-
Kyllä itse unelmoin. Tällä hetkellä turhaantunut kun ei sitä ihanaa miestä ole kohdannut tai kohdannut mutta tullut sitten jotain...nyt vaan tullut pelkoja kohdata ketään.
-
Unelmoitua tulee toisinaan, tosin pidän unelmiani lähes utopistisina. Mahdollisuus on toteuttaa käytännössä kaikkia kaipaamiani aktiviteetteja asian tiimoilta, mutta pelkkä sessiointi kyllä jättää hieman kylmäksi. Myöskin kaikkien "toimintojen" saaminen samassa paketissa ei ole onnistunut. Toisaalta unelmoin täydellisestä seksuaalisesta vastinparista, jota vähemmän yllättäen en ole löytänyt, mutta myös aidosta ihmissuhteesta ja ystävyydesta tai romanttisista vastavuoroisista tunteista ihmisen kanssa, joka vähintäänkin ymmärtäisi taipumukseni vaikka ehkä ei kaikilta osin kykenisi niihin vastaamaankaan. Valittamaan en "puutteestani" ala, kun kerran omasta kranttuudestani johtuvaa. Toisinaan kiima käy ylitsepääsemättömäksi ja tulee pienemmälläkin kynnyksellä lähdettyä harrastelemaan, mutta nämä sitten yleensä loppuukin kuin seinään syistä x-y. :-\
-
Mie kyllä ihan saan prosentin varmuudella unelmoin.
Oon AB, mutta ei ole fetissi, vaan tapa?
Enkä kaipaa seksiä, eikä se ole sairaus, johon tarvisin jotain leikkausta, että paranen.
Oon poly.
Sitten sairaudet ja vammat ja pienet tulot. Mulla vaan ei ole mahdollisuutta lähtä matkustamaan ympäri Suomea ja varsinkaan nyt. Pitäisi sen verran ymmärtää.
Sitten se, että en voi vaan jättää aivovammaa tai diabetestä poies, vaikka haluaisin.
Lisäksi oon ruma ja läski, niin jos joku olisi muiden asioiden kanssa sinut, niin sitten oon liian lihava.
Vaipat, se on niinku isoin ongelma.
-
Elämä on hyvin tehokkaasti opettanut olemaan unelmoimatta. Niin on hyvä. Voi muistella sitä, millaista oli kun vielä niin teki.
-
Elämä on hyvin tehokkaasti opettanut olemaan unelmoimatta. Niin on hyvä. Voi muistella sitä, millaista oli kun vielä niin teki.
Lasketaanko runkkausfantasiat unelmoinniksi? Tai jos tahattomasti rupeaa kehittelemään varsin korkealentoisia seksuaaliseen kanssakäymiseen johtavia ajatuspolkuja millon mistäkin kimmokkeesta? O:-)
-
Niin kauan kuin itse olen tässä skenessä ollut, se on ollut lähinnä unelmointia. Monissa miitessä käynyt ja tykännyt ihmisistä, mutta se ei johtanut mihinkään. Eka ajattelin sen johtuvan painostani, pääsin siitä eroon. Silti, ei tulosta. Sen jälkeen totesin arvoni olevan sopimattomat tällaisen skenen juttuihin ja suksin kuuseen tauolle. Kevään mietittyäni vaihto-ehtojani arvelen, että jos se sittenkin on epävarmuuteni, mikä ajaa seuran pois ympäriltäni? Karismaa kehittäessä ja löytäessä sisäistä itseään uskon löytyvän sitä mitä etsin. Olispa vain vielä aikaa tulla miitteihin, mutta nekin on koronariskin alaisuudessa, joten katsotaan jos sitten rajoitusten vähentyessä kokeiltas uudelleen.
-
Lähinnä unelmointia, ei naiset aidosti juuri ole kiinnostuneet dominoivasta roolista ja miesten fetisseistä... Jotkut voivat puhua hetken, että olisivat kiinnostuneet, mutta jää helposti lyhyeen sekin kiinnostus...
...ja sitten kun pitäisi muutenkin olla toimiva parisuhde ::)
-
Lähinnä unelmointia, ei naiset aidosti juuri ole kiinnostuneet dominoivasta roolista ja miesten fetisseistä... Jotkut voivat puhua hetken, että olisivat kiinnostuneet, mutta jää helposti lyhyeen sekin kiinnostus...
Saanko olla eri mieltä? :) Kyllä dominoinnista aidosti kiinnostuneita naisia on, eikä lopulta aivan järjettömän harvassakaan. Se on sitten eri asia tarkoittaako se paljonkaan näin miesnäkökulmasta. Heillä kun on varaa olla valikoivia, ja miksipä sitä valinnanvaraa ei käyttäisi? Totta kai useimpien alistuvien miesten täytyy tyytyä pelkkään unelmointiin, kuten minunkin, mutta ei se tarkoita etteikö joskus voisi osua kohdallekin. Olet oikeastaan hyvässä tilanteessa jos olet useamman kerran päässyt jo puhumaan hetken. Tiedä vaikka seuraavan kanssa jo kantaisi pidemmälle?
Eipä sillä, vaativaksi olen tullut itsekin. Miksi mennä pidemmälle jos se ei tunnu oikealta? Hyvä unelmointi voittaa varmasti huonon toteutuksen.
-
Osa unelmista on muuttunut todeksi kun on vain uskaltanut. Osa unelmista on tullut päin näköä. Osa unelmista on muuttanut muotoaan. Mutta silti jaksan unelmoida, ehkä vielä joskus :love:
-
Osa on muuttunut todeksi, ja ihme kyllä ollut sitä mitä kuvittelin ja parempaakin, ja osa asioista vielä odottaa oikeaa toteutumishetkeä, uskon ja haluan uskoa niin. ^-^
-
Mietin kovasti, onko kinkyyteni vain fantasiaa ja unelmaa, ja tykkäisinkö oikeasti mistään niistä asioista, pystyisinkö roolileikkeihin tai irtautumaan arkitodellisuudesta ja antaa mennä.
-
No nyt voin liittyä tähän joukkoon
Hetken oli lentävä yksisarvinen, jolla sai ratsastaa pilvien keskellä sateenkaaren tuolle puolen
Nyt on pakko todeta että täytyy lopettaa moisen hakeminen, koska siinä tunkee itsensä koko ajan vääriin paikkoihin, eikä samanlaista löyty mun spekseillä...
-
Onhan nuita vielä elämässä jäljellä unelmia ja haaveita monenmoisia. Osa liittyy ihmisiin ja ihmissuhteisin, osa erotiikkaan ja osa johonkin muuhun mutta on haaveita ja unelmia vaikka elettykkin on ja koettukkin on jos vaikka ja mitä :)
-
Olen eron jälkeen päässyt toteuttamaan itseäni oikein huolella :P :love:
Olen toteuttanut jo nyt monia fantasioitani ja todennut, että osa niistä toimii käytännössäkin ja osa ei. Minkään toteuttamista en kuitenkaan ole joutunut katumaan. Toteutuksien kautta olen tutustunut erilaisiin, upeisiin ihmisiin, joista jokainen on antanut elämääni jotain uutta.
Aion jatkossakin unelmoida ^-^ mutta en vain unelmoida.
-
Kyllä mulla nää hommat edelleen on tosi vahvasti käytännössä vaan unelmonnin asteella.
Vanillajuttuja olis varmaan kyllä tarjolla, tai ainakin niitä osaa itsekin hakea, mutta näissä BDSM-hommissa lienee edelleen hienoinen rasite se kun on niin "newbie".
Paljon olen kyllä mielestäni täältä oppinut uutta, ja silmät välillä hämmästyksestä pyöreinä luen päivittäin lisää näitä juttuja. Ja kun mä en edelleenkään uskalla laittaa kenellekään kaveripyyntöä, tuntuu siltä että jos en oo tavannut livenä niin se ei olis soveliasta. Ja sit taas livenä tapaaminen tarkoittais varmaan jotain miittiä, jossa varmaan tavallaan olisin kuin kala vedessä, mutta introverttinä se nyt ei vaan oo kauheen helppoa "tulla kaapista" ja ylipäätänsä lähteä sillä ajatuksella minnekään, että samalla tapaisi enemmänkin porukkaa. Ja koronakin vielä. Huoh.
Eräs vähän kokeneempi naisihminen (joka ei kuitenkaan valitettavasti ole tällä foorumilla, olisin toki heti laittanut kaveripyynnön) totesi kun keskustelimme, että hänestä mä en oo pervoa nähnytkään vaikka väitän niin. Olin hieman hämmentynyt, mutta oikeastaan myös otettu tosta kommentista. Hän tarkoitti varmaan sitä, että vaikka mä yritän olla vähän "cool", niin hän on vissiin sit tavannut myös ihmisiä jotka ovat aidosti myös enempi "creepy", tai jotain.
No mut, ei kait pidä lannistua, kyllä tää tästä vielä lähtee. Ja on tää ollut koko ajan tosi mielenkiintoista kuitenkin.
-
joskus unelmatkin muuttuu todeksi. Ainakin hetkeksi