BDSM-baari
Newbie-nurkka => Kysy ja vastaa => Aiheen aloitti: maso-me - 07.08.2020, 08:08
-
Mä muistan päivän. 21.2.1962. Olin 3-vuotias. Jenkkien avaruuslento, jossa John Glenn kiersi maapallon oli tapahtunut edellisenä päivänä. Sit lehdessä 21.2. oli kuva John Glennistä kiiltävässä avaruuspuvussa. Bling, siinä se oli.
Tämähän levisi sitten, kun piti leikkiä avaruusmiestä, kurahousut ja sadetakki kelpasivat hyvin avaruuspuvuksi. Myöhemmin nää vermeet ovat sellaiset,että olen pyytänyt Dommea pitämään niitä joskus yllään, kun oon saanut piiskaa pyllylle. Sadesäällä yleensä käytetään myös kumppareita. Fetissi sappaaisiin laajeni koskemaan kaikkia saappaita, paitsi yhtä mallia. 90-luvun lopussa ainakin, oli markkinoilla jotain Jalas-merkkisiä saappaita. Näissä kiersi sauma päällä, ja saappaat vai olisiko olleet nilkkurit saivat aikaan inhoreaktion.
Masoilusta mulla ei ole muistikuvaa, koska se oilis alkanut, mutta liittynee ehkä kiusaamiseen koulussa. Ruinasin 70-luvun alussa kiiltävän mustan takin, ihan poikien/miesten mallin. Olin aivan täpinöissäni, mutta koulussa saikin vain kiusaamista ja solvaamista takin takia. Ehkä tämä, mua seksuaalisesti kiihottavan takin vuoksi kiusattuna eli myös alistettuna oleminen sai synapsit kaalissa sekaisin, tai vaihtoehtoisesti järjestykseen.
Tytöillä kiiltävät lakkatakit tai sadetakkit saivat ja naisilla nyt, saavat aikaan mut yhä kiihottuneeksi, jopa niin että asujen bongailu on suurta hupia. Vaimo-parka on joutunut kärsimään, kun olen lahjonut häntä takeilla ja saappailla, eikä hän kuitenkaan ole niitä juuri käyttänyt aneluistani huolimatta. Joskus kuitenkin makkarissa onneksi. Siis joskus, tarkoittaa että aina kun seksiä harrastetaan kerran vuodessa. Joskus peräti kerran kuussa. Kuitenkin aivan liian harvoin enää. Lasten syntymän molemmin puolin oli vauhti aivan toisenlainen. Oi niitä ailkoja :)
Että silleen. Miten muilla homma alkoi?
-
Olin ehkä noin kolmetoista tai neljätoista, eli elimme 2000-luvun alkupuoliskoa.
Kuuntelin Don Huonojen Hyvää yötä ja huomenta -albumia, jonka avausraita (Ruoski minua!) nosti ihon kananlihalle. Siitä alkoi vimmainen aiheeseen perehtyminen ja itseeni tutustuminen, joka jatkuu yhä.
(Sivuhuomautuksena: hämmentävän kauan mulla kesti kuitenkin tajuta ja hyväksyä, että mulla voi olla sekä dominoiva että alistuva identiteetti esimerkiksi kumppanista ja tilanteesta riippuen. Ajattelin jotenkin pitkään, että jotta voi olla "oikeasti aito kinky", täytyy olla selvästi jossain lokerossa - joko D tai s, sadisti tai masokisti. Muun muassa Baarin resurssit on auttaneet mua asettamaan asioita järjestykseen oman pääni sisällä ja nyt voin iloisesti nautiskellen tutkia kaikenlaista miettimättä, että oon jotenkin vääränlainen tähän skeneen.)
-
Parikymppisenä, kun ekaa kertaa haaveilin piiskasta ja tyttöilystä.
-
Olin karkeesti 13, kun tajusin että rannekellon remmin läpsäys kämmentä vasten tuntuu joltain muulta kuin yksinomaan ikävältä. Samoihin aikoihin tajusin, että tykkään siitä kun mua kutitetaan, ja samalla jotenkin asettui kontekstiin se, että olin läpi koko lapsuuteni tykännyt sitomisleikeistä. Siitä kesti melkeen vuosikymmenen ennen kuin pääsin ekaa kertaa leikkimään jonkun kanssa.
-
No siis 31 kun tajusin, että tällehän on nimi ja yhteisö :D
Mutta oon mä toivonu jo parikymppisenä, että joku sitois ja ylipäätään ottais seksissä ohjat. Ja tietynlaisesta kivusta oon tykänny piiiitkään.
-
En muista ikää tarkkaan, mutta alle 15-vuotiaana. En identifioitunut silloin vielä kinkyksi (kun en ollut edes kuullut moisesta), mutta kaikki fantasiat pyöri alistetuksi joutumisen, kivun ja nöyryytyksen ympärillä. WWW oli 90-luvun puolivälin paikkeilla aika erinäköinen kuin tänä päivänä, mutta niin vaan sieltäkin muita samanmielisiä onneksi löytyi ^-^ Oli ihan huikeaa huomata, etten ollut ainoa maailmassa, joka kiihottui tuollaisista jutuista.
-
Ikää oli reilu 20v kun huomasin että tykkään muustakin kuin lauantai-illan lähetyssaarnaajasta. Meni kuitenkin vuosia tajuta että täähän on ihan hyväksyttävää toimintaa tuottaa kipua ja alistaa kumppania.
-
Lapsena oli mielummin rosvo muovikäsiraudoissa tai köysissä kuin poliisi. Teininä sitten tajusin että sitomiseen liittyy kiihottuminen.
-
Ekan kerran ku näin päivänvalon ja muut kolme minsaa sen jälkeen ku kätilö huus turvasanaa! :o
-
Itselläni on ehkä käynyt enemmän niin päin, että läpi elämän on tullut vastaan hetkiä jolloin tajuaa "ahaa kaikki muut eivät olekaan kiinnostuneita tästä." Muistan, että yläasteikäisenä osasin jo nimetä että sadomasokismi kiinnostaa, mutta väkivaltaporno kiehtoi jo sitä ennenkin. Mun silmissäni hakkaaminen ja joukkohyväksikäyttö oli kuitenkin ihan tavallista pornoa. Jossain määrin oma suhde seksuaalisuuteen on ollut vinossa 4-vuotiaasta saakka, että vastaus varmaan löytyy jostain tuosta väliltä.
-
Lapsena tykkäsin leikkiä kaikenlaisia kidnappausleikkejä barbeilla ja heti, kun tiesin mitä seksi on (muistaakseni olin kahdeksan), niihin tuli mukaan seksuaalinen nöyryyttäminen ja alistaminen. Jo silloin tajusin, ettei tätä sovi kaikille huudella, ja siksi leikin niitä vain yksin, iso "ÄLÄ HÄIRITSE"-kyltti huoneen oveen teipattuna. Fantasioihin bdsm on siis mulla kuulunut niin kauan, kun olen sitä harrastanut. Seksielämäänkin nämä teemat löysivät tiensä varsin nopeasti, esimerkiksi nykyisen puolisoni kanssa bdsm on ollut osa suhdetta ja seksiä alusta asti (olin silloin 16-v).
-
no minä taidan olla poikkeus kun olen näin myöhäisherännäinen (sanahirviö). Aloin varmaan tossa 37 korvilla kiinnostuu. Luulin että oma seksualisuus oli täysin kadonnut... kuinka väärässä olinkaan?
-
Ensimmäiset naiivit mielikuvat ja kuvittelu siitä, että joutuisin tyttöjen vangiksi ja heidän kahlitsemaksi muistuu varmuudella noin 6 v ikäisenä. Että aina oon ollu kinky.
-
Varhaisesta lapsuudesta on useita erinäisiä muistoja missä esimerkiksi sarjakuvien, elokuvien yms. sidotuiksi tulleet päähenkilöt ovat kiehtoneet ja saaneet toivomaan jospa pääsisi itse samanlaisiin tilanteisiin. Monet muistoista ovat päiväkodista, joten ikää on voinut olla korkeintaan 6v, mutta osa on todennäköisesti varhaisempia.
Kerran leikkikavereiden löydettyä eskarin pihalta köyden, jolla joku sitten sidottiin kiinni telineeseen, muista miettineeni miten saisin puhuttua itseni seuraavaksi kohteeksi kuulostamatta liian innokkaalta. Tarhatäti ehti kuitenkin tulla takavarikoimaan köyden ennen kuin mitään ehti tapahtua :-[
-
Varhaisessa teini-iässä näin kun MacGyver oli aikoinaan taas hommissa ja Petellä oli harnessballgag, kai "koska mielisairaalassa" sellaista käytettiin. Otti heti eteen käsirautaleikkien kanssa, olin myyty.
Edelleen toimii, tosin naisen kanssa.
-
Varmaan siellä 30sen nurkilla. Mutta sitten vasta tajusin, että olen olnud aina.
-
Aiheella olen leikitellyt ihan ensimmäisistä runkkukerroista lähtien. Pikkutyttönä hammastikut alushousuissa oli ensimmäiset ns. välineet... Varsinaisesti kinkyyden ja muun sateenkaarisenseksuaalisuuteni pystyin sanoittaman parinkympin kieppeillä, kun löysin Suomi24 seksinovellit ja Setan verkkosivut.
-
12-13 vuotiaana tiesin jo varmuudella mitkä jutut kiinnostaa eniten.
-
Lapsena ennen murrosikää minulla oli muistaakseni harvakseltaan sitomisaiheisia fantasioita ja huomioita. Esimerkiksi joskus alakouluiässä kiinnitin huomiota siihen kun satuin näkemään pikkulapsen, jolla oli talutusvaljaat. Piirtelin joskus jotain kinkyä ja tajusin hämärästi että se oli "noloa" ja salassapidettävää.
13-14-vuotiaana aloin fantasioida ja piirrellä paljon entistä enemmän, sekä harrastaa soolona pientä sidontaa ja erilaisia fetissileikkejä. Aloin keräillä itselleni mm. koiratarvikkeita. 15-vuotiaana sain ensimmäisen siemensyöksyn ja silloin tajusin että harrastukseni on luonteeltaan seksuaalista. Siihen asti oli pitänyt seksiä "aikuisten juttuna", ja edelleen tiesin vain hämärästi, mitä masturbointi tai kinkyseksi on. Seuraavien vuosien aikana opin vähitellen runkkaamaan ilman sitomisleikkiä, itse piirrettyjen pornokuvien ja lopulta sujuvasti pelkkien mielikuvien voimalla. Edelleen kokeilin erilaisia fetissijuttuja aina tilaisuuden tullen, vain yksityisyyden puute rajoitti elämää. Ei tullut juuri mieleen kaivata kinkyä tai vaniljaseksiä kumppanin kanssa, ajattelin sen tapahtuvan sitten joskus aikuisena.
Vähän yli 20-vuotiaana löysin itsestäni uuden sensuaalisen puolen ja aloin kaivata vaniljaista seksiä ja läheisyyttä kumppanin kanssa. Samalla tulin entistä tietoisemmaksi siitä, että kumppanin kanssa voisi ehkä kinkyillä yhdessä ja se olisi tosi siistiä. Tätä en ole kuitenkaan viimeisten 15 vuoden aikana saanut aikaiseksi toteuttaa. Oma asunto sentään helpotti leikkimistä, mutta sitten noin 25 ikävuoden jälkeen yllättäen kinkyvietti alkoikin vähitellen heikentyä. Joskus löysin itselleni sattumalta jonkin uuden fetissin. Perehdyin uteliaana siihen millaisia sitomisleluja seksikaupoissa myydään, mutta ostin kuitenkin omat kamani yleensä eläintarvikekaupoista ja tavarataloista.
27-vuotiaana aloin sattumalta lukea englanninkielisiä blogeja mm. BDSM-aiheista. Siitä sitten irtosi kaikenlaista kiihottavaa kuva- ja tekstimateriaalia, mutta ennen kaikkea aloin ymmärtää kunnolla kinkyilyn todellista luonnetta, omaa seksuaalisuuttani ja yleistä kinkykulttuuria. Olen erityisesti kiitollinen amerikkalaiselle bloggarille "Holly Pervocracy"* joka kirjoitti tuohon aikaan osoitteessa
pervocracy.blogspot.com
* Nykyisin transmies joka kirjoittaa nimimerkillä "Cliff Pervocracy" Twitterissä @pervocracy edelleen painavaa asiaa mutta yleensä muista kuin kinkyaiheista.
Tuohon aikaan harkitsin myös liittymistä Häkkiin, kun olin helsinkiläinen opiskelija ja kuulin sattumalta suomalaisen kinky-yhteisön olemassaolosta. En sitten saanut sitäkään aikaiseksi vuosikausiin, ennen kuin kolmisen vuotta sitten rupesin taas selvittämään asiaa ja löysin BDSM-baarin. On muuten hieno paikka. Seuraava tavoite onkin saada aikaiseksi seurata ja kommentoida keskusteluja täällä suht säännöllisesti, sekä kirjoittaa - yleisön pyynnöstä huolimatta - kaikkea mitä on tullut mietittyä kinkyilystä vuosien mittaan.
-
11- tai 12-vuotiaana tykkäsin sitomiseen liittyvistä leikeistä. Niihin ei liittynyt seksuaalista ajatusta, kun en tuolloin vielä oikein moisen päälle edes ymmärtänyt. Se vain kiinnosti. Sitten alkoi seksuaaliset asiat kiinnostaa, mutta se oli varsin vanillaa tasoa muutama hassu vuosi ja sitten kiinnostuin eroottisesta sitomisesta ynnä muusta materiaalista.
-
Kiintoisa ketju! Vastauksia lukiessani tuumin, että onpa jännä etten itse ole "oireillut" kinkyyttäni jo lapsuudesta lähtien. Sitten eräs muisto palasi mieleeni ja totuus rävähti silmille. Puolisonikin meinasi vetää teen väärään kurkkuun kun kerroin, että lapsena tuli harrastettua leikkejä jossa lelut vangitsivat, kiduttivat ja joukkoraiskasivat toisiaan :o Eihän siitä silloin ala-asteikäisenä mitään ymmärtänyt, mutta joku siinä avuttoman leluraukan kaltoinkohtelussa veti puoleensa. Vähän tuli karmiva olo kun asia muistui mieleen, mutta onneksi siinä mielessä ei ole koskaan tarvinnut olla huolissaan omasta mielenterveydestä, tai pelätä että voisi olla vaaraksi muille. Asiaa jotenkin lieventää myös se, että leikin näitä leikkejä parhaan ystäväni kanssa joka oli yhtälailla mukana jutussa. Jos olisin leikkinyt leikkejä yksin salassa, kuten ketjussa moni on kertonut, olisin varmasti kyseenalaistanut asiaa ja ehkä hävennyt.
Lapsuuttani pohtiessani muistin myös miten dominoiva olen ollut kavereitani kohtaan. Joskus tuli porukalla leikittyä että olen valtias, jota muut palvelevat esim. siivoamalla huoneeni ja tekemällä milloin mitäkin mielivaltaisesti käskin. Yksi ystäväni vei leikin paljon muita (itseänikin) pidemmälle, ja pyysi tekemään hänelle epämukavia ja nöyryyttäviä asioita. Mahtaakohan kuulua kinkykuntaan tänä päivänä, who knows. Ja itsehän toki suostuin ehdotuksiin, vaikkakin kummastelin miksi kaverin mielestä on kivaa nolostella kun tulen vessaan mukaan vahtimaan pissallakäyntiä :D Muutaman kaverin kanssa harjoitettiin jonkinlaista 24/7-suhdettakin, jolloin määrittelin mm. paljonko he saavat syödä, paljonko pitää liikkua ja kenen kanssa saa jutella tai leikkiä. Ehkä mielenkiintoisinta on, että vaikka olin itse hyvin dominoiva ja jokseenkin manipuloivaa sorttia, oli useampi ystävistäni aloitteellisia em. leikkien suhteen. Luontaista subbarin vikaa?
Kinkyyden tunnistin itsessäni lopulta aika myöhään, joskus täysi-ikäistymisen jälkeen. Sitä ennen useampi seksisuhteeni oli ollut kaikkea muuta kuin vanilijainen, joten en oikeen mieltänyt itseäni mitenkään poikkeavanlaiseksi erikoisine mieltymyksineni. Enkä myöskään ihmetellyt kumppanieni halua tulla rajoitetuksi, piiskatuksi tai miksi he halusivat harrastaa seksiä julkisissa paikoissa. Lähes kymmenen vuotta on nyt tullut opeteltua elämää ei-vanilijaisena, ja koko ajan ymmärtää itseään, halujaan ja tarpeitaan paremmin. Kaiken kaikkiaan kiehtova matka, joka on opettanut tuntemaan itseni ihan uudella tavalla.
-
Olin 19 kun huomasin siinnämäärin olevani kinky, että totesin itsekseni että tämä on pysyvä osa minua ja tän kanssa nyt sitten vaan eletään loppuelämä.
-
noin 10v
-
Viimeistään teininä.
-
Tuossa 60 korvilla sain nimet mieltymyksilleni. Joitain hataria ajatuksia oli ensimmäisen parisuhteeni aikana 25 v. Vasta kun tänne Baariin eksyin olen alkanut vähitellen ymmärtää,jotakin.
-
Olin aika nuori. Joku 12-13v huomasin vaan, että bdsm aiheinen porno veti eniten puoleensa. Myös kun miettii niin oon lapsena aina tykännyt näistä disney kohtauksista missä nainen oli sidottu :D
-
Noin 5-6 vuotiaana nähtyäni tämän kuvan.
(https://i.imgur.com/5KQ96BDl.jpg)
-
Lapsuuden barbie leikeistä sen voi päätellä hyvinkin, että aikaisin se alkoi.
Mutta että Koskas sen huomasin oikeasti.. Ehkä 16-vuotiaana.
-
Tähänhän tietysti pitäisi vastata jotain mukahauskaa ja nasevaa tyyliin ”heti kun tunsin kätilön otteen minussa”...mutta kyllä se ensihuomaaminen kinkyydestä kiihottumiseen oli kun olin parikymppinen. Tosin sinne on niin paljon aikaa, ettei muista enää tarkasti :D
-
En ole koskaan suoranaisesti miettinyt että olen "kinky". Oon aina ollut erilainen ja en ole sinällään ajatellut että kahleista/pannoista tykkääminen tai toisen tahtoon alistuminen olisi jotenkin "ei normaalia" O:-)
Yläasteellakin vain totesin yksi päivä päässäni "jaa, tykkään näköjään tytöistäkin" enkä sitä sen enempää silloin edes analysoinut tai ajatellut outona asiana ::)
-
36-vuotiaana. Ja ekan kerran noin 25-vuotiaana, mutta unohdin koko jutun.
-
Huomasin aika nuorena jo olevani kiinnostunut kinkymmistä jutuista.. Olisiko ollu 15,16?
-
Reippaasti alle parikymppisenä tuli huomattua, että kinkymmät jutut kiinnostaa ja niitä haluan kokeilla.
-
Vasta myöhemmin kun kasvoin oikeasti aikuiseksi, olin 24
-
Jaa... Luulen, että huomasin ehkä 25-vuotiaana, että kaikki eivät olekaan kinkyjä, ja sitä kautta sen, että minä olen.
Olen aina (mallia teinistä asti), että olen semisti vino, mutta ajattelin aina, että kaikki on, mutta osa ei vaan uskalla myöntää.
-
Ollessani 20 v. ja seksielämän aloittamisen alkumetreillä. On vaan tuntunut aina hyvältä kun otetaan rajusti ja sitten kiinnostus on lisääntynyt ja tullut halu kokeilla uusia asioita sillä saralla.
-
Nyt kun mietin niin ehkä joskus 25v iässä oli semmosia ajatuksia, alistamiseen taipuvia, en tosin tainnut tajuta silloin mitä ne on. 36v iässä vasta ymmärtänyt kokeilla toteuttamista. O0
-
Minä olin noin viisivuotias ja luin erästä Barbapapa-kirjaa. Siinä oli prinsessa kahlittu ranteestaan kattoon ja lohikäärmeen lieskat juuri ja juuri hipoivat prinsessan kainaloa, kuitenkaan vahingoittamatta - kyseessä oli barbapapa-hahmojen laatima teatteriesitys ja tilanne oli täysin turvallinen "prinsessalle". Minulle tuli hassuja väristyksiä kuvasta ja tunnelmasta.Jälkikäteen ajatellen... Tuohan on aika selvää pässinlihaa. >:D
-
Tuolla aiemmilla sivuilla vilahteli luku 13 useamman kerran. Pätee minuunkin. Asia hahmottui jotenkin, mutta termiä kinky en silloin tiennyt, josko sitä suomeksi vielä 1970-luvulla käytettiinkään.
Mr B
-
12-13v. aloin piirtämään eroottisia kuvia ihan ajattelematta, niissä aina oli sidottuja ja alistettuja naisia.
-
Jeps
Ihan ekaluokalta asti muistan katselleeni erityisen kiinnostuneena naisten kenkiä, tiukkoja vaatteita sekä köysiä etc..
Koulussa joskus kun hippaa leikittiin niin tytöt laittoi hyppynarulla tolppaan kiinni niin en halunnut että päästävät pois ollenkaan.
Se on ollut siis mukana ihan koko elämän eikä sitä ole opittu mistään. Jossain 10v vaiheilla löysin Jallun (sen aikainen P-lehti) jossa oli jotain sidottuja naisia niin peli oli selvä. Sain siitä vastauksen mikä se juttu on ja sillä tiellä mennään edelleen.
-
Täällä oli joku vastaava kysely jonka aiheena oli ennemminkin fetissihommelit ja siihen kertoilin ala-asteikäisenä tekemistäni havainnoista, mutta tähän vastaan kuitenkin vähän toisin.
Tuossa kolmen-neljänkympin välillä meni katki suhde jossa olin jo vähän päässyt herättelemään materiaalifetissiäni, ja siitä vuosi-pari oli lyhyt suhde jossa päädyttiin aika selkeään d/s asetelmaan. Näinollen vastaan että huomasin olevani kinky 36-vuotiaana.
-
Hmm, varmaan joskus parikymppisenä tiedostin asian mutta en siitä kyllä kellekään puhunut. Opiskelijajärjestön bileissä oli leikkimielistä piiskausta ja huomasin siitä salaa tykkääväni (ja toivovani sitä enemmän). Varsinaisesti kinkyksi aloin kuitenkin indentifioitua vasta joskus tässä muutama vuosi sitten, kun pohdin asiaa vähän syvällisemmin ja uskalsin lopulta ottaa sen myös kumppanini kanssa puheeksi.
Näin jälkeenpäin miettien kyllä jo lapsena tykkäsin leikeissä olla joku, joka jää kiinni ja sidotaan vangiksi tms., tai tv-sarjoissa sun muissa kiinnosti aina ne pahisten vangiksi jäävät hyvikset/sidekickit jotenkin kutkuttavalla tavalla, jota ei oikein osannut sillon ymmärtää. ;D
-
Viikko alkaa olla lopuillaan, samoin viikon puheenaihe.
Suuret kiitokset kaikille vastaajille. Ainakin minua itseäni auttoi ymmärtämään, että mistä sitä tietää, vaikka naapurikin olisi kinkympää tyyppiä. No, en mee kysyyn suoraan, et annatko piiskaa kun ei muutenkaan mitään puhuta. Moikataan välillä, mut kaukaa. Mä on narahtanut näistä jutuista, kai koko kylä tietää asiasta. Mut samapa tuo.
Kiitos
-m
PS
Vaimoni oli ainoa silloinen tyttöystäväni, joka suostui pitämään saappaita sängyssä. 34v. tulikin siti kesäkuussa yhteistä eloa ja oloa täyteen. Ja aika monet saappaat ;D
-
Jossain 12 - 14v välillä.
-
Ekat ajatukset tulivat varmaan joskus esiteininä.
-
Aika nuorena ihmiset täällä löytäneet itsensä. Itse puhkesin varmaan vasta 19 vuotiaana kun tajusin kinkyilyn intensivisyyden.
-
Eka muistikuva n.7 vanhana kun serkkulikan vaatehuoneesa sovitin hänen nahkasaapikkaita ja nahkatakkia. Ihana nahan tuoksu ja narina, se oli "rakkautta" ensikerralla. Tiukkoihin farkkuihin ihastuin yläasteella kun lähes kaikilla tytöillä oli semmoset soivat Levikset ja reisisaappaat. Samalla sitten salaa fiilistelin omilla jo pieneksi jääneillä. Ylitiukat farkut vaan jotenkin sytyttää nahkakledjujen kanssa.
-
Ekat muistikuvat on jostain 6-7v ku saanut ns hyvällä tavalla kymiä väreitä jostain nk. verbaalis- sekä iha fyysis alistuksesta tai jos joku oli sidottu esim penkkiin ja pakotettiin ottamaan jotain piirretyistä ja muista leffoista katottuna. Tuosta fiiliksestä just pienenä ajatellut et hei täähän on kiva fiilis/tunne minkä saan tästä.
Sitten joskus yläasteella huomasin et jos sanon tai teen näin jonkun miesopettajan tunneilla ni saatan joutua ”ongelmiin” ja se puhuttelu mikä siitä seurasi niin se tunne sen aikana oli jotain niin sanoin kuvattoman hyvää. Ja veti polvet iha veteliksi.
Ja nykyisellä tasolla alkoi kiinnostaa sitten kunnolla joskus 15vuotiaana kun osasi ettiäkin tietoa asiasta.
-
Teinivuosina. Kun oppi käyttää internettiä ja löytämään sieltä videoita runkumatskuks. Sit sitä huomas vaan yhä enemmä ja enemmä hakevansa BDSM-sisältöisiä videoita. Hypnoosi- ja BDSM-videot menikin siinä aika nopeesti ns. "normipornon" edelle.
Eli joo, siinä 14-15 vuotiaana varmaan.
P.S. videoiden ettiminen oli vaikeampaa enne PornHubeja sun muita! >:D
-
Ala-asteella runkkauksen keksittyäni totesin aika äkkiä että sukupuolella ei ole väliä seksissä. Ja että perseeseen on kiva työntää esim. sormi. Ja vähän tuli leikittyä toisen pojan kanssa jo silloin ala-asteella. Mutta enemmän kinkyksi laskettavat jutut tulivat mukaan nettipornon kautta. Olin silloin lukiossa ja aluksi piti disketeillä kantaa atk-luokasta jynkkykuvia kotiin. Sitten kun kotiin saatiin nettiyhteys niin oli entistä helpompaa etsiä ja tutkia. Ja totetsin aika äkkiä että vaikka normijynkerö on jees, niin kovempaa kamaa piti löytää. Koska se vain tuntui luontevalta suunnalta.
Ja sittenhän niitä nähtyjä juttuja piti kokeilla runkkaillessa. Pyykkipoikia nänneihin ja kasseihin, sulaa steariinia ympäri ämpäri kehoa, astiaan kusemista ja sen tyhjentämistä itseni päälle kaatamalla ja juomalla. Myöhemmin mukaan tuli vielä lävistykset, polttomerkit ja ink rubbing-tatskat. Mutta jotain 16 taisin olla ekojen kokeilujen aikaan.
-
Olen huomannut olevani kinky joskus lapsena. Tykkäsin rosvo ja poliisi leikissä olla se rosvo. Varsinkin vuonna 1977, olin 10 vuotias kun telkkarista tuli 2 osainen näytelmä häjyt. Ne Rannanjärven ja Isintalon Antit oli kahleissa. Tuo sarja on nyt yle areenassa. https://areena.yle.fi/1-50103545?autoplay=true. Nykyisin tämä netti tuo kaikenlaista kivaa ruudulle. :) 8)
-
Kerrassaan mielenkiintoinen aihe, kiitos aloittelijalle...
Ensimmäiset kinkyilyt koin ala-aste ikäisenä. Ilta myöhään palasin kotiin, kun kaksi vanhempaa tyttöä huuteli kyykky pissalta seuraansa liittymään. Myös koivuniemen herra antaa samat tuntemukset, kun nykyään -> ihokarvat nousevat pystyyn. Pornolehdet olivat mielenkiintoisia, niitä sitten kaverin kanssa katseltiin ja toisiamme imeskeltiin. Runkkaus tuli tutuksi myös samoihin aikoihin...
-
Joskus lapsena katsottiin perheen kanssa telkkaria ja siinä tuli joku seksikohtaus. Faija käski laittaa kädet silmille ja laitoin, mutta katselin silti kohtausta sormien lomasta. Olin ihan että vau, kun näin, mitä kohtauksessa tapahtui: mies otti naiselta sukkahousut pois ja sitoi naisen jonnekin niillä sukkahousuilla, (en muista tarkkaan) ja ennen kuin tajusinkaan, niin sanoin ääneen, että "se sitoi sen sen sukkahousuilla!!!" Mua toruttiin, että olin mennyt katsomaan kiellosta huolimatta ja tajusin, että ei ollu ihan ok olla niin innoissaan siitä, mitä näki, siis varsinkin siitä sitomisesta ja alistamisesta.
Olin jo varhain tosi seksuaalinen ja olin alkanut masturboimaan varhain, jo päiväkodissa ehkä kuuden vanhana. Käytin runkkaamista usein siihen, että kestin turhautumisen, vihan, ärtymyksen ja pettymyksen tunteita. Mulle kehittyi jo aikasessa vaiheessa semmonen oma fantasiamaailma kuvastoineen mun mieleen.
-
Reilusti alle kouluikäisenä, tarkkaa ikää en muista mutta kaikki sitomisjutut mihin sisältyivät nahkaiset vyöt olivat suosikkileikkien kärjessä...tämä ei ole tainnut sitten paljonkaan muuttua ::)
-
Vasta parikymppisenä aloin tajuamaan kiinnostuksen muuhunkin kuin perinteiseen seksiin, mutta jälkeenpäin ajatellen, nuorempanakin kaikenlaiset välineet/skenariot innostuttivat.
-
Noin 11-vuotiaana.
-
Ekat muistot on jostain 4-5 vuoden iältä kun leikittiin kaverin käsiraudoilla. Säikähdys siitä että avainta ei löydykkään jäi pyörimään mieleen ja muovautui erilaisiksi bondage henkisiksi fantasioiksi iltaisin nukkumaan mennessä. Kumifetissi puhkesi ala-asteella ja pervopiirteet paljastuivat aika nopeasti teini-iässä.
-
En ole mielestäni kinky, suhtaudun vaan vähän laaja-alaisemmin joihinkin osa-alueisiin elämässäni kun keskiverta Pirkko taikka Veikko...
-
Sama vastaus kuin edellisellä. Tässä mitään ihmeellistä ole, omasta mielestäni. :love:
-
Lapsuuden barbie leikeistä sen voi päätellä hyvinkin, että aikaisin se alkoi.
Mutta että Koskas sen huomasin oikeasti.. Ehkä 16-vuotiaana.
No näinhän se mullakin meni, hyvin BDSM-sävyisiä leikkejä tuli leikittyä barbeilla jo joskus 10-vuotiaana. Toki termit omille mieltymyksille löytyivät vasta vähän vanhempana, juurikin joskus 16 ikävuoden kieppeillä.
-
Tänä kesänä alkoi ajatus hieman kypsymään, eli 29-vuotiaana. Nyt syksyn mittaan vain enemmän ja tässä ehkä vajaan kuukauden sisällä vain enemmän ja enemmän. Toisaalta nyt kun olen miettinyt asiaa, niin aina olen tökkinyt mustelmiani, jos joku paikka on murtunut, niin eipä nekään rauhassa ole olleet heti kun paraneminen on alkanut😅 Kutitus myös niin ettei pääse pakoon on ollut myös kutkuttavaa ja "painiminen", kun näin jälkeenpäin ajattelee. Paitsi että yksi mies kuristi ja veti hiuksista joskus 14 vuotta sitten, niin se oli ihan woooooou elämys, mut en mä siitäkään mitään tajunnut. Silloin tosin oli sitomiset ja muut ihan kauheeta järkyttävää, ei ikinä mitään tommosta. Tämän vuoden aikana muutenkin koko oma seksuaalisuus nostanut päätään urakalla ja tuntuu että oon orgasmeista lähtien jotenkin muuttunut 🤔😄
Eli aika ummikko ja "hukassa" hieman tällä puolella vielä. Kiehtoo niin alistajana kuin alistettavana olo ja aika avoin olen kaikelle uudelle.
-
Uudenvuodenaattona vuonna 1995 11-vuotiaana huomasin, että pelkkä naisen kutittamisen näkeminen aiheuttaa seisokin. Silloin Geena Davisia kutitettiin David Letterman -showssa samalla kun hänet "sahattiin kahtia". Kutitusvideoita tulee katseltua netissä ja oikeastaan bdsm-jutuista muu ei kiinnosta niin paljoa kuin kutittaminen. Toiveissa olisi löytää joku nainen, jota pääsisi kutittamaan.
-
No en kyllä oo vieläkään huomannu semmosta. :o
Ihan oon tavallinen tapaus, ei minussa oo mitään kinkyy, pervoo eikä vinoa.
Vaniljaa muutamilla pikkiriikkisillä salmiakkihipuilla vaan.. väittää muut mitä väittää :-[ ::) ;D
-
Olin parikymppisenä erään daamin kanssa kimpassa, ja hän rakasti sitomista ja kuristamista. Mullehan se sopi hyvin, ja huomasin itsekkin syttyväni siitä. Tämän suhteen jälkeen on ollut aika vaniljaa pelkästään tarjolla...
Nyt viimeiset pari vuotta on taas ajatus noista "sessioista" suorastaan pakottanut päätä, ja tämän foorumin löytämisen jälkeen asiasta on tullut melkein pakkomielle. Lisäksi olen huomannut että taidan olla bi curious... Tekisi mieli päästä jotenkin varovaisesti kokeilemaan esim. kimpassa että miltä se tuntuu ja miten siihen lopulta itse suhtautuu, en vaan oikein tiedä keinoa päästä mukaan tuollaiseen... Mutta ehkä joku päivä löydän itseni ;)
-
37 v. Tosin mulla oli kaulapanta 20 kymppisenä jo.. Vielä silloin aika ei ollu oikea kuitenkaan.
-
nimellä sadomasokismi varmaankin teini-iässä jolloin ainakin nahkavyö breathplay käytössä ilmoitti itsestään ja asennoissa masturboiminen sekä väkivalta fantasiat samoihin aikoihin alkoi esiintyä. aiemmin kontaktia aiheeseen tuli isoveljen kirjastosta lainaamien sarjakuvakirjojen kautta, yhdessä annettiin neiti vaimoksi jollekin miehelle ja ns vastentahtoisesti naitiin vaimoksi, tai ainakin näin oma muistikuva antaa ymmärtää. kiinnijäämisen mahdollisuus myös nosti päätään saman ikäisenä ja siitä johdannaisena seksi/koskettelu viereisessä huoneessa, bileissä tai muuten ns. asiattomassa paikassa tai yöllä jos on vieraita kylässä. viitteitä kuitenkin varmaan oli esillä jo alle 10vee.
-
Olen ollut kinky "aina". Jo lapsena oli outoja fantasioita ja viehtymyksiä liittyen erilaisiin materiaaleihin ja naamioihin yms., ja joidenkin leikkien valta-asetelmat (esim. rosvot & poliisit) tuntui jotenkin jälkeenpäin ajateltuna hieman liian kiinnostavilta.
Murrosiässä sitten huomasi että kyse on jostain seksuaalisesta. Hormonimyrskyissä jä viehtymykset hieman taka-alalle hetkeksi kun olisi vaniljakin kovasti kelvannut (jos olisi saanut :P )
Hieman aikuisempana tuntuu että kaikissa seksiin liittyvissä ajatuksissa on aina joku kinky-aspekti mukana.
-
Olin jotain kymmenen vanha kun aloin lukemaan isän pornolehtiä ja kuvittelen kaikenlaisia juttuja miten voi tyydyttää itseni/toisen.
-
Olisikohan ollut 14-15 vuotias, kun menetin poikuuteni 28 vuotiaalle puolalaiselle naiselle. Nainen oli switch, ja molemmat puolet tuli koettua. Silloin huomasin olevani dom.
Toki muutama vuosi meni ennen kuin oikeasti uskalsi toteuttaa itseään.
-
Siinä 16-vuotiaana alko kinkyily kiinnostaan ja nyt se on intohimo 🔌💉⛓️🔩
-
Ihan pienenä lapsena tykkäsin jo aivan liikaa leikeistä, joissa näkyi valta-asetelmia. Polisiit ja rosvot oli suosikki, varsinkin kun keksittiin ottaa köydet mukaan rosvojen sitomiseen. Teini-iässä sitten, kun alkoi netistä etsiä muutakin kuin mielikuvia masturboimisen avuksi sai vihdoinkin sanat mieltymyksille. Vähän yllättynyt olin kuitenkin siitä, ettei tälläiset halut ole ihan jokaisen mielessä, itselle kun ne ovat olleet aina todella normaaleja.
-
Aina olen varmaankin ollut. Jo lapsena huomasin olevani kiinnostunut erinäisistä asioista, joita kohtaan muut eivät ehkä osoittaneet kiinnostusta samalla tavalla. Mutta varmaan siinä noin 14-vuotiaana alkoi huomaamaan että oma seksuaalisuus on erilainen kuin 'normaaleilla' ihmisillä. Tosin en silloin ymmärtänyt että kyse oli siitä, että olin kinky. Jotenkin vain ajattelin omaavani erilaisia kiinnostuksen kohteita ja fantasioita kuin valtaväestö. Mutta varsinainen kinkyys identiteettinä on tullut pinnalle vasta vuoden sisällä.
-
26 vuotiaana tajusin asian. Jälkikäteen tajuan tehneeni asioita tai hakeutuneen tietyn tyyppisiin tilanteisiin tai asetelmiin teini-iästä asti tajuamatta olevani kinky. Mikä parasta: uusia "hei mähän tykkään tästäkin" tyyppisiä oivalluksia tulee vieläkin.
-
Itse huomasin siinä 14 vuoden iässä että tietyt epätavalliset asiat alko kiinnostaa ja siitä lähtien kiinnostus on ollut kova, mutta vasta nyt oon uskaltautunut hakeutumaan tän tyyppisiin piireihin. Toivomuksena olis vielä päästä kokemaan paljon ☺️
-
Olen ollut aina myös kinky. Tajusin vasta joskus lukiossa seksuaalisen kuvastoni olleen alusta lähtien erilaista kuin muilla tai "normaaleilla". En muista milloin osasin yhdistää seksuaalisuuteni kinkyyteen tai pervouteen. Joskus parikymppisenä lukiessani eroottista kirjallisuutta.
-
Olin kolmikymppinen kun nainen johon tunsin voimakkainta seksuaalista kemiaa koskaan siihen mennessä elämäni aikana katsoi minua silmiin sängyssä ja sanoi "käytä minua". No minähän käytin...
-
70-luvun lopussa tai 80- luvun alussa. Olin 9-11 v. ja näin Abban tv:ssä. Kappale oli ” Money, Money, Money”. Vaalealla ja pitkällä Agnetha Fältskogilla oli mokkanahasta tehty hapsutakki, nahkahousut(?) ja helmistä tehty kaulapantamainen intiaanikoru. Joku siinä kolahti, en tiedä mikä mutta muistan kiihoittuneen tilan josta en päässyt eroon.Yritin itse salaa tehdä samanlaisen korun. Myöhemmin tein kaulapannan nahkavyöstä. Ja pidin kaiken salassa.
Samoihin aikoihin vähän vanhemman naapurintytön huoneessa istuimme sängyllä ja hän kietoi vyön kaulaani. Minulla seisoi housut märkinä. Hänkin oli blondi. Joten onko se nyt ihme että haluan alistua nahkaan pukeutuneille pitkille blondeille😊?
-
Ongelma on siinä mikä on kinkyn määritelmä ::) Se taitaa jokaisella olla hieman erilainen. Tavallaan en edes nyt pidä itseäni mitenkään kinkynä. Tykkään vaan seksissä kokeilla eri asioista, joista monista tykkään todella paljon ja osa jää vain kokeiluksi. Pääasia on että nautitaan yhdessä.
-
Olin täysinoppinut kinky 5-vuotiaana :) :love:
En tiennyt mistään hölynpölyäkään. Sana seksi olisi mennyt tuon muinaisen miehenalun pääppölin yli korkeelta.
Mistä lapset tulee, jotenkin äidin mahan kohdalle, nukutuksessa kai sentään, lääkäri veitsellä tekee neliön muotoisen ikäänkuin luukun
avaamisen ja ottaa sen pois sieltä. Eipä sekään mainittavasti askarruttanut.
Mutta mulla oli - aika usein sitten olikin - tapana ilmoittaa kuuluvasti:
"Miä meen nyt keittiöön ja haluan olla yksin! >:(
Piti olla 5-vuotiaan konkreettisuudella niinkuin piilossa, koska jotenkin "luvattomalla" tavoin alkoi tehdä ihan mielettömän kutaa.
Siinä rennosti seinään nojaillen istuin. Ennenkokematon, outo kihelmointi levisi pitkin ihoa. Tuntui että iho melkein kupli.
Pihalla oli kaikki kivaa, kukaan ei koskaan kiusannut ketään. Hyvä talo olla ensimmäiset 9 vuotta. Ei naapurin tyttö mitään ilkeä mulle ollu
koskaan, taisin olla vähän ihastunutkin, niin että rakkaudesta sitä annettiin. Ei vihasta ollenkaan.
Aika tarkkaan 3-4 vitsan kimppu oli mulla kädessä ja naapurin tyttö, ikä niin ikään 5, oli siinä perinteihikkäässä OTK:ssa, eli poikittain minun
polvilla, pylly nätisti paljaana ja sitten vitsa heilui ja varmaan multa olis kiihkosta ihan reisillekin menny, mutta vasta 13-vuotiaana unien ihmemaan kuvajaisten jälkeen :o ^-^.
Kaikki näytös oli tietenkin vielä vain pään sisäistä hekumaa. Sitten niiku ihan oikeesti, toisen naapurin tytön kanssa, leikittiin jotain koulua
ja tyttö ihan hehkui. Oltiin 8-9-vuotiaita. Kellarin yhdessä sivuhuoneessa, missä tuskin kukaan kävi, niin ettei jouduttu häirityksi. Mainittakoon
sentään että tämän ensimmäisen session - aika usein - tyttö sai pitää farkut jalassa. Ei me niin pitkälle sentään, että...
-
Piirsin noin viisi-kuusivuotiaana useamman kerran kuvasarjoja, joissa isokokoinen henkilö kantoi kainalossaan rimpuilevan ja itkevän pienikokoisen henkilön suljettuun huoneeseen ja antoi piiskaa pepulle. Kiihotuin piirroksistani, vaikka en silloin yhtään tajunnut, mistä oli kyse. Ymmärsin kuitenkin, että asiassa oli jotain kiellettyä, eikä piirroksia kannattanut näyttää kenellekään. Revin ja heitin ne aina roskiin.
-
Varhaisimmat jutut olivat eräiden lastenkirjojen kuvaukset kiusaamisesta ja alistamisesta. Ihan ufojakin juttuja oli 70-luvun lopun poikakirjoissa... Enkä todellakaan tiedä mistä silloinen kiihottuminen nousi, kun en suurin piirtein tiennyt kiihottumista edes olevankaan.
-
Olin yheksän ja vasta hurahtanu Rammsteiniin ku LIFAD tuli ulos. No, Pussy-singlen kuultuani tottakai oli pakko päästä se musavideon sensuroimatonki versio päästä näkemään ja vaikka se osin järkytti nii jotaki kiehtovaa siinä oli.. Ja se sitten jäi elämään enemmän tai vähemmän, lapsuuden leikeissäkin piti aina olla joku valta-asetelma.. Nykyään en oo aivan kartalla siitä mitä kinkyilyltäni haluan mutta etsimässä itseäni pikkuhiljaa..
-
Komppaan vähän edellistä, lapsuuden leikeissäkin oli joku valta-asetelma yleensä.
-
Katsoin pienenä lapsena uudelleen ja uudelleen Lumikuningatar elokuvaa (Päivi Hartzell, 1986), varsinkin "Varjojen kuninkaat" kohtaus kutkutti minua paljon, jossa nuori Kerttu tyttö vangitaan häkkiin pinkissä mekossa ja ronskit rosvot kiertelevät ja katselevat häntä. Jäin fantasioimaan samanlaista kohtaloa itsellenikin. :))
Linkki kohtaukseen:
https://youtu.be/TaMme3Tk85M (https://youtu.be/TaMme3Tk85M)
Edit: Tämä siis vahvin ja säväyttävin muisto. Lapsuudesta muistan paljon vastaavanlaisia fantasioita, jossa olen alistettuna ronskien miesten ja pahisten toimesta. Empä minä näitä oikein osannut käsitellä, mutta jokin sai minut pitämään nämä myös omana salaisuutena.
Vaikka jotenkin aina tietänyt tämän puolen minusta löytyvän, uskaltauduin vasta nyt lähteä oikeasti toteuttamaan itseäni.
-
Hmmmmm, 14-15? Jolloin olin jo miesvainaan kanssa yhdessä ja kokeiltiin kaikkea, mitä ei senaikaisista Jalluista ja Kalleista löytynyt (kasarilla).
-
Olisinko ollut jotain 3v, kun haaveilin usein, että kaksi tummiin pukeutunutta isoa mieshenkilöä pitelisi musta kiinni ja alkaisi kutkuttaa pimppiä sirkkelisahalla. Siinä oli sitä jotain. 4v seurakunnan kerhossa haaveilin yhdynnästä parinkin kerhokaveripojan kanssa. 8v eka seksikokemus samanikäisen tytön kanssa, hierottiin pimppejä vastakkain ja todettiin, että poikien kanssa tämmöistä ei voisi ollenkaan tehdä, kun ne kumminkin lähettäisi kuvia pornolehtiin. Jotain 11v näin eroottiset unet Kojosta ja Vesa-Matti Loirista. Kojolla oli pitkä ja ohut löysä veijari, jonka päästä tursusi karvaa ja se piiskasi sillä mua. Loiri oli kiinnittänyt mut seinälle johonkin telineeseen, joka muistutti unisiepparia ja heitti muhun tikkaa. Vasta 12v opin saamaan orgasmin masturboimalla, kun luin jostain naistenlehdestä, että semmoinenkin on. Tosin luulin aluksi että se oli "organismi". Sitä piti siitä lähtien tehdä aamuin, päivin ja illoin. Vasta 18v löysin ekan poikaystävän ja pääsin panohommiin.
-
Itse olen tiedostanut tuon ajankohdan sijoittuvan 14 - 15 ikävuosien taitteeseen. Osallisena siihen, että olen varmaan ihan täydellisen umpipervon mielikuvituksella varustettu on edesmenneellä tädilläni. Se tilenne / tilanteet, sanat, teot ei ole syöpynyt pahana mieleeni, mutta kun ei jäänyt sinne ollenkaan kuvina. Olen tuota vuosien saatossa useasti pyöritellyt ja pähkäillyt mutta ei tuu selvempää kuvaa. Tuohon aikaan korkokengät ja saappaat eivät olleet ihan yleinen näky asuinpaikkakunnallani, mutta tätini kulki noissa jatkuvasti, hoitaja ammatiltaan. Hoitajan asu ei ihme kyllä saa minussa mitään huomiota. Tukkamuoti tuberraukset taas kyllä ja silmälasit jostain syystä ovat in. Meikki tietysti. Kun mietin itseäni nyt ei tuo tapaus menneisyydessä ole tehnyt minusta pahaa ihmistä, vaikka osa noista vaniljoista ei tätä puolta ymmärräkään. Olkaa omia itsejänne ja leikkikää turvallisesti jatkossakin, minä ainakin aion tehdä niin.
-
Yksi ensimmäisiä kertoja lienee ollut alle kymmenvuotiaana, kun oli joku perhejuhla, johon eräs parikymppinen sukulaistyttö saapui korkeakorkoisissa saappaissa. En muista tarkalleen, minkälaiset saappaat olivat, mutta muistan sen alavatsassa sykkivän tunteen, jonka hänen erikoiseen asentoon taipuneet nilkkansa ja muista erottuva kävelynsä minussa synnyttivät - se näytti jotenkin vaaralliselta ja tunne kielletyltä. Jouduin salaa käymään eteisessä useita kertoja ihastelemassa tytön saappaita. En tiennyt, mistä oli kyse, mutta jotain mystisen kiehtovaa noissa saappaissa oli.
-
Musta tuntuu, että ihan siitä lähtien kun seksuaalinen osa minussa on alkanut ensimmäisiä kertoja näyttäytymään, eli ihan todella pienenä. En tietenkään silloin enkä vuosiakaan myöhemmin kokenut siinä olevan mitään poikkeavaa. BDSM alkoi kiinnostamaan 13-vuotiaana. :love:
-
Tiukan kurillisen kasvatuksen johdosta tulin ulos "kinkykaapista" vasta 18-kesäsenä.
Teini-iässä asiaan oli viitteitä, mutta eipä niitä älynnyt silloin tutkia.
-
16, ensimmäinen sivullisen antama selkäsauna.
-
Yläasteiässä. Koskaan en ole unelmoinut panemisesta, vaan aina fantasiat ovat olleet fetisistisiä ja d/s-teemaisia.
-
Kyllä mä sanoisin että oon aina jollain tasolla ollu kinky, muistan mm. hypnoosijuttujen kiihottaneen jo lapsena ennen kuin edes tajusin mitä kiihottuminen on. Se että tiedostin olevani pervo tapahtui varmaan joskus 12- tai 13-vuotiaana kun musamakuun alkoi tulla hevi ja punk ja niiden estetiikassa kaikki nahka ja niitit ja muu vahvasti BDSM-tyylinen kuvasto puhutteli, ja sen myötä aloin ottaa näistä hommista enemmän selvää.
-
Pikkuhiljaa alan epäillä asiaa, mutta en oo aivan varma vielä.
-
Kyllä mä muistelisin, että jo joskus 14-15v olisin alkanut miettimään mitä vikaa minussa on kun itseään tyydyttäessä orkku irtosi vasta kun olin mielikuvissani vahvasti alistettu, sidottu ja minua kuristettiin muovipussi päässä samalla väkisin naiden. En muista, että kukaan kaveriporukassani olisi vastaavia ainakaan myöntänyt miettineensä vaikka asioista siinä porukassa aina puhuttiinkin. Olin aika hiljaa silloin. Ylipäätään asioille nimien löytäminen ja sanottaminen tapahtui vasta paljon myöhemmin aikuisuuden puolella.
Jännä juttu on, että samat jo nuoruudessa eläneet "teemat" vahvasti elää ja toimii vieläkin siirtyneenä vaan nuoruuden mielikuvista käytäntöön ja niitä vuosien varrella etsinyt vain rajumpina ja rajumpina variaatioina. Sama haaste ollut minullakin kuin monella muullakin, että mistä löytää tarpeeksi samankaltaisista jutuista kiinnostunut ja tarpeeksi raju kumppani näitä toteuttamaan. Onneksi elämän keskiössä voi olla muitakin tärkeitä asioita kun seksi. Muuten tämä olisi ollut välillä matkanvarrella tosi turhauttavaa.
-
32-vuotiaana eli viime vuonna :)
-
22-vuotiaana luin O:n tarinan. 23-vuotiaana pääsin topspaceen nykyisen vaimoni kanssa ensimmäisen kerran. Minä halusin piiskata häntä, hän halusi kokeilla. Siitä eteenpäin sitten selibaatti, vanilja ja BDSM ovat vuorotelleet. Selibaatti on todella perverssiä, mutta jää varmastikin vähemmälle, kun lapsi lopulta muuttaa pois kotoa.
-
Kyllä tämä outous on jollain tavalla asunu minussa hyvin varhain. Muistan esimerkiksi jo lapsena sidoskelleeni sääriäni omassa rauhassa hyppynarulla ja mitä nyt oli. Selkäsauna myös kiehtoi ajatuksena, ehkä siksikin etten sellaista siis lapsena vanhemmiltani koskaan saanut, minua ei kuritettu ruumiillisesti. Mutta kun saduissa ja muualla kulttuurikuvastossa oli ruumiillista kuritusta se aina kiehtoi kovasti, sillä lailla että mahan pohjassa kiersi, mutta ei vain huonolla tavalla. Olen myös aina ollut yllytyshullu ja seksuaalisessa pervoudessani on vahva yhteys siihen.
Mutta tiedostin asian... joskus teini-iässä, lukiossa. O:n tarina oli käänteentekevä ja sen luin 16-vuotiaana.
Pitkään olin kuitenkin kaapissa asian suhteen. Ekoissa kinkybileissäni oon ollu vähän sattuman kautta noin 21-vuotiaana. Olisin halunnut jäädä asumaan, mutta silloinen vaniljapuolisoni oli shokissa ja lähdimme pois. Seuraavan kerran tutustuin kinkyihin ihmisiin jälleen vähän vahingossa noin 23-vuotiaana ja kävin parissa bileissäkin ja olin paikalla kaveritapaamisissa, mutta aika outsiderina, sinä vaniljakaverina.
25-vuotiaana olin sitten parisuhteessa, jossa näille asioille oli tilaa ja alettiin vähitellen kokeilla asioita. Joissain bileissäkin käytiin, mutta emme jotenkin oikein uskaltaneet ja halunneetkaan lähteä "skeneen" mukaan aktiivisesti. Leikittiin keskenään mitä leikittiin.
Ja nyt olen 36-vuotias ja ensi kertaa tutustumassa muihin pervoihin ja kaikkiin ihmeellisiin pervouden muotoihin, uuden äärellä. Edelleenkään en ole ihan varma mitä olen ja haluan olla... mutta tässä mä olen.
-
Joskus varhaisteininä tai sitä nuorempana luultavasti jo. En muista tarkkaa ikää. Suureen sarjakuvakokoelmaani kuuluvassa Korak (Tarzanin poika) lehdessä oli tarina, jossa Korak
eksyi viidakossa salaiseen valtakuntaan, jota johti diktaattorina rautaisella otteella Kuningatar M'Ree. Korak joutui kuningattaren vangiksi, polvistumaan hänen eteensä ja kahlittiin ja
kidutettiin ym ym. Varsinkin Korakin polvistuminen kuningattaren edessä ja kuningattaren antamat käskyt Korakin kahlitsemiseksi aiheuttivat minussa tiettyjä tuntemuksia.
Syviä ja nautinnollisia tuntemuksia. Silloin aloin oivaltaa ja tiedostaa, että tässä on nyt jotain perussettiä parempaa.
Valitettavasti itse lehti on jo kadonnut ajat sitten. Mutta 99,9 prosentin todennäköisyydellä muistan Kuningatar M'Reen nimen oikein. Kaikkien näiden vuosien jälkeen. Hyvä aihe, tulipahan kauniita muistoja mieleen.
-
Joskus alakoulu ikäisenä, kun sidoin itseäni ja pyysin sisarruksiani sitomaan minua.
-
Pakko myöntää, että itselläkin tietyt kohtaukset piirretyistä ovat tehneet osansa, mutta suurimmaksi osaksi se lähti itsestä.
Ne kaikki alkeelliset köysileikit, omaan takalistoon tutustuminen ja uskoakseni ensi kerran squirttasin jo nuorempana, mutta en ymmärtänyt mitä se oli. Muutenkin oli lyhyt liraus.
-
Tiukan kurillisen kasvatuksen johdosta tulin ulos "kinkykaapista" vasta 18-kesäsenä.
Teini-iässä asiaan oli viitteitä, mutta eipä niitä älynnyt silloin tutkia.
Hyvin sanottu, aika pitkälti meikällä meni samallalailla O:-) >:D
-
Sillon kun olin teini mun ikäseni poika joka oli kaverini kutitti mua ja piti kiinni jaloistani. Mulla oli hame ja ohuet ruskeat sukkikset. Se oli ihanan kiduttavaa. Se kutitteli mua enemmänkin.
-
When I was in my 20's.
I was starting as a photographer and I became friends with a make-up artist who was also a stripper. She took me to a party and I borrowed clothes from her... well, not everything :))
I was a bit lost but she was helpful to guide me there and the people were very welcoming. I felt in love with the ambient and the open minded people.
:love:
-
Hups, tähän ketjuun mun vissiin piti alunperin vastata, mutta vastasin johonkin toiseen aiheen tiimoilta.
Parikymppisenä hankin sidontavehkeet, kunnon nahkaa ja lampaanvillaa, mutta ne onkin sit olleet kaapissa 20 vuotta.. vanilla-vaimoa ei paljon kiinnostanut.
Ja BDSM-aiheisia videoita on tullut katseltua jo ainakin 15 vuotta.. varmaan jo aiemminkin olisin katsellut, jos internetissä olisi sellaista ollut tarjolla esim. 90-luvulla.
Mutta en mä koskaan ulkoisesti ole uskaltanut mitään näyttää, ehkä sen takia ei ole tullut aikoinaan "skeneenkään" tutustuttua sen kummoisemmin. Ja toivottavasti nyt tilanne ei ole sama kuin työmarkkinoilla, että olis enemmistön mielestä jo liian vanha tähänkin touhuun.
-
Oon päiväkoti-ikäisestä asti saanut hiton hyvän fiiliksen leikeistä joissa oon jotenkin hyppynaruilla sidottuna, metsästettävänä eläimenä tai voitettuna jonkun alla. Ala-asteella alkoi tulla Duudsoneita subilta ja sain näiden temppujen matkimisen varjolla kaverit myös satuttamaan mua.
Tämä kyllä myös ilmeni niin että seksuaalisuuden herätessä ja muiden aloitellessa seurustelua ajauduin vanhempien henkilöiden seuraan aikuisuuden tuoman auktoriteetin perässä, samalla kun en nähnyt ikäisteni välisessä ujossa jännitteessä mitään mielenkiintoista. Tiedä sitten onko ikäfetissi syy vai seuraus. Ainoan kerran kun muistan nuorena saaneeni kiksit ikätoverista oli kun yläasteen pihalla kokeilimme kaverin kanssa kuinka kaukaa hän pystyy sylkemään pieneen maaliin jonka virkaa toimitti kämmeneni. Herranjumala se lämpimän syljen tuntemus silloin ensimmäistä kertaa oli uskomaton fiilis.
Kinkyskeneen taas löysin parinkymmenen paikkeilla.
-
Huomasin yläasteel et pakoon juokseminen ja ongelmie aiheuttaminen oli mun juttu. Kehitin sit roolipelihahmostani oman ihanteeni josta tuli sit kinky-minä aka persoonani esim lemmikkinä tai littlenä. Jännää et tää hahmo on miespuolinen vaik oon sukupuolielimie perusteel nainen. Kinkyilyt löysin puol vuotta sit eli 21 vuotiaana ku kaveri sano.
-
Mä en oikein osaa edes sanoa, minkä ikäisenä tajusin sen. Niin kauan kun muistan, oon tykännyt leikkiä leikkejä missä mut esimerkiksi sidotaan. Aloin myös suhteellisen nuorena kuluttaa pornoa, ja hyvin nopeasti se perusjyystö sitten vaihtui BDSM:ään. Jotenkin mun lähipiiri on aina ollut myös sellaista, että kinkyjutut ei koskaan tuntuneet erityisen "väärältä". Jotenkin se oli vaan itsestäänselvyys.
Mutta kun aitoja kokemuksia ei ollut, niin kaikki oli vaan fantasian tasolla. Siltä se musta pitkään tuntuikin, että nehän on vaan fantasioita, joita ei koskaan toteuteta. Sitten kun 17-vuotiaana tutustuin ekaa kertaa oikeasti kinkyyn ihmiseen, tajusin kuinka helpottavaa oli löytää joku, joka oikeasti ymmärtää sitä. Eikä pidä sitä pelkkänä fantasiana tai hassuna vitsinä leffoissa. Siitä se sit lähti ::)
-
Mulla on muistikuvia tosi nuorelta iältä, ennen kouluikää pitkälti. Yhdessä leikkipuistossa oli sellainen köysi jonka päässä oli solmu ja siinä pystyi kiikkumaan siten että hieroi jalkoväliä ::) ja villit fantasiat siinä. Ja yhdessä puussa oli sellainen oksa jossa sain varmaan elämäni ekan ;)
Okei, noi vois mennä normaaliin seksuaalisuuden heräämiseen mutta ne sitomis ja piiskausfantasiat samaan aikaan varsinaisesti ei. Tajusin jo silloin pienenä että niitä tarinoita ei voi kaikille jakaa.
-
Itse opin miten lapset tehdään vasta ala-asteen lopussa koulussa oppikirjasta. Vasta yläasteen terveystiedon tunnilla opin että ihmiset tekevät sitä myös huvikseen, ja tajusin että vanhempanikin olivat tehneet sitä enemmän kuin kahdesti(ja se ajatus vasta olikin yök!). Yläasteella luin englanninkielisiä fanfictioneita, ja kun täytin 16 sain lukea rajummatkin tarinat(senaikaisen suosikkisivuni ylin ikärajoitus oli 16, ei sitä kukaan valvonut mutta olin kiltti tyttö ja odotin). Huomasin että tykkään kaikenlaisista tarinoista joissa lempihenkilölleni sattuu jotain pahaa, hän esim. tulee pahoinpidellyksi ja sen jälkeen hän saa hoivaa ja hellyyttä ja rakkautta. Luin myös tarinoita joissa päähenkilö loitsitaan vauvaksi ja hänestä huolehditaan, yms. En tajunnut että tuo voisi olla kinkyä(vaikka osassa tarinoista oli raiskauskin, olin täysin ei-seksuaalinen olento kunnes täytin 18). Aikuisena eksyin vahingossa BDSM-ficcien kiehtovaan maailmaan, se johti runsaaseen tiedonetsintään, ja vasta tovi sitten tajusin että kiinnostus erikoisiin ficceihin nuorena onkin varmaan ollut ensimmäinen merkki ei-kovin-seksuaalisesta kinkyydestä. Jotenkin lukeminen siitä että ensin on fyysistä ”kärsimystä” ja sitten hellää huolenpitoa/aftercarea, ja myös lapsenkaltaisesta hoivan saannista, ja vähän vaikka mistä, on kutkuttavaa. Yleensä ei edes mitenkään seksuaalisesti, vaan jotenkin jännästi muuten. Yllätys yllätys, luen ficcejä edelleen…
Kivusta itsessään huomasin pitäväni vasta lähempänä 25. ikävuottani, ahdistuin jostain kovasti ja ikään kuin meltdownasin lievästi, löin nyrkeillä käsivarsiani ja raavin niitä. Jähmetyin ja olin että ohoh, tuohan olikin kivaa, ja unohdin koko ahdistuskohtauksen. Se oli viimeinen merkki joka vahvisti että kyllä, BDSM voisi olla kokeilemisen arvoinen juttu. Nyt vaan ongelma on että onko luvallista raapia itseään kun ahdistaa paljon, se auttaisi mutta hoitotahot eivät tykkäisi koska he eivät näe sitä hyvänä keinona suunnata huomio muualle ::)
-
Ensimmäiset viitteet asiasta oli esillä jo joskus 6-vuotiaana. Muistan että (kirkon) esikoulussa liikkui lasten keskuudessa huhu, jonka mukaan kiroilusta rangaistaan sitomalla ristille häpeämään. Olin hyvin pettynyt kun tämä paljastui valheeksi.
Ensimmäsitä kertaa asia sai tietoisuuden tasolla nimen teininä, jolloin olin mukana fanfic ympyröissä. Aika pian sen jälkeen kun usklatauduin lukemaan ensimmäisen semisti pehmopornoilevan ficcini niin sitä sukellettiin jo syvässä päässä. Samoihin aikoihin siirryttiin teoriasta myös käytäntöön.
-
Oikeasti aika varhain, saavutettuani puberteetin. Olenhan kertonut aikoinaan majavamiitissä että vanhempeni kirjahyllystä löytyi pokkari nimeltään "Kärlekens ABZ". Aktiivisena senaikaisena seurakunnan nuorisoryhmässä yritin kuitenkin torjua tällaisia impulsseja.
-
Joskus 12v ikäsenä leikittiin kaverin kanssa että sidottiin toinen köydellä lipputankoon kiinni ja sitten yritettiin päästä siitä pois. Olin jo sillon innoissaan mukana ja vapaaehtonen sidottavaks. Sillon en nähny siinä mitään seksuaalista. Se tuli vasta joskus yläasteella teininä ja sillon löysin myös netistä bondage videot yms joita sitten tulikin katseltua ajoittain. Siitä alkokin pysyvä kiinnostus sitomiseen ja riiputtamiseen.
-
..joskus -92 kaikki vanillafrendit alko baareis huuteleen ku tunnistivat: " tuol o kinky.. Hey Kinky!, " Kari, täs on kinky.. no, moimoi...
Ite aloin "kinkyileen joskus 1986 talvel ku oli eka iso parisuhde muutaman kk vanha.. joskus 14veenä oli kiva sitoo naapurintyttöi tamppaustelineisiin/pihapiirin puihin/jne ja sulkee pahvilaatikoiden sisään jesaril...
-
Olin ehkä 20-21- vuotias ja seksielämän alkutaipaleella, kun huomasin jo ensimmäisen kumppanin kanssa, että nautin pienestä ”pakottamisesta”, orgasmien kontrolloinnista ja eksibitionistikin tuli esiin aika nopeasti.
-
Ensimmäiset viitteet kai silloin lapsena kun barbeille tuli ommeltua vaatteita rikkinäisitä ilmapalloista. Salaa tietenkin. Jonkinlainen ymmärrys mieltymyksistä sitten teininä kun paljastavat vaatteet oli kivoja, korko kengissä arkipäivää ja tutustuminen omaan ja muiden kehoihin normaalia. Ja sitten se tajunta että asiat joista itse tykkää saa osan ihmisistä nyrpistelemään nenää..
-
Minulla tämä alkoi näkyä jo aivan pienenä lapsena. Tästä tietoisina vanhemmat onneksi tarjosivat paljon tukea itsehillinnän saralla. Ensimmäiset seksuaaliset kokemukset partnerin kanssa 7-15v olivat julkisilla paikoilla, uimahallista rautatieasemalle ja koulun pihalle. Kulutin "poikkeavaa" aikuisviihdettäkin jo 15-vuotiaasta lähtien, 16-vuotiaana ensimmäisen parisuhteen myötä vaniljaisen sitomisen ja valtasuhteiden määrittelyä. Ensimmäiset lelut hankin vasta 18-vuotiaana, minkä jälkeen osallistuin monenlaisiin seksibileisiin ja tulin vasta tällöin todella tietoiseksi outoudestani.
Tldr: jossain kolmannen ja 20. ikävuoden välillä, riippuu määritelmästä
-
No mä en pidä itseäni kinkynä, enkä teitäkään, tää kaikki on vaan osa seksuaalisen eri kirjoa, mutta ensimmäinen idea omien mieltymyksieni erikoisuudesta oli varmaan 16 vee, kun silloisen poikakaverin kanssa alkava seksikerta päätyi käsirysyyn jonkinsortin raiskausfantasian ottaessa minut valtaani. Seksi jäi saamatta ja fantasia loppuunviemättä sillä ex säikähti perinjuurin tunnelman aitoutta.
Mutta, mä en myös pöytälaatikkokirjailija. Olen kirjoittanut siitä lähtien tarinoita kun opin kirjoittamaan. Ensin käsin vihkoihin, sitten vanhanajan kirjoituskoneella sormenpäät hellinä ja liuskat täynnä korjauslakkaa kunnes sain sähkökirjoituskoneen ja lopulta tietokoneen. Rupesin kirjoittamaan romanttisia tarinoita scifin sijasta varmaan joskus 12 vuotiaana ja aina niissä oli vahva ja kyvykäs mies viettelijän roolissa. Kuten joku puhui omista lukukokemuksistaan, kirjoitin myös paljon ahdinkoon joutuneista brättimäisistä neidoista jotka hoivataan kuntoon. 🤣 Tuohon aikaan harlekiini-kirjat oli myös kovaa settiä ja vaikka niissä bdsm ei esiintynyt, ne on täynnä henkisiä valtasuhteita ja niillä leikittelyä. Ehkä nämä kirjat ovat itseassa muokanneet seksuaalisuuttani siihen että olen aina kuvitellut että tällaset valtasuhteet on normaaleja ihmisten välisessä dynamiikassa enkä oikein osaa ajatella kinkyyttä jonakin eri lokerona vaan se on osa jokaisen seksuaalisuutta.
-
En tiedä voiko mua laskea kinkyksi mut omat amputaatioita koskevat viehätyksen tunteet alkoivat kun olin about 7v ::) Teeskentelyä jne. tuli tehtyä, mutta vasta pari vuotta myöhemmin tajusin et kyse oli seksuaalisesta ilmiöstä. Siitä se ajatusmaailma on sitten kehittynyt ja muuttunut aika lailla näihin päiviin asti, kunnes on ehkä vakiintunut viimeisten parin vuoden aikana enemmän tai vähemmän.
-
Varmaankin parinkympin korvilla huomasin olevani kinky. :)
-
Oikeastaan vasta ihan aikuisena, yli nelikymppisenä. Ne halut ja tarpeet ovat kuitenkin uinuneet minussa ainakin 12-vuotiaasta saakka. Joskus ne ovat nostaneet päätään, mutta nykyiseen muotoon jalostuminen otti aikansa. Jonkinlainen dom minussa on piileskellyt aina, mutta esim. ikäleikit ovat aika tuore oivallus.
-
Olen ollut piilevästi kinky varmaan koko aikuisikäni, mutta tiedostanut kiinnostukseni kunnolla vasta noin 40-vuotiaana.
-
Oon ollut aina kinky. Se oli aivan selvää jo ala-asteen loppupuolella, mutta yläasteella sain netin myötä termistön ja varmuuden.
-
Varmaan aika nuoresta asti.
Muistan mm. kun katselin kuvia jostain lääkärikirjasarjasta ja pöksyt märkinä.
Ja vähän rankemman luokan fantasioita.
Mutta vasta nyt 4kymppisenä löysin niille kaikille ajatuksille ja fantasioille nimen.Bdsm.
Ikävä kyllä.
-
Ala-asteikäisestä asti kiehtonut pienimuotoinen tyttöily sukkineen ja korkoineen, enkä pahastunut ollenkaan siskoni halutessa pukea minua tytöksi peruukkeineen. Leikeissä taisin aina olla se sidottu osapuoli. Teini-iässä alkoi selvästi kiehtoa voimakastahtoiset naishahmot. Tämä kiehdonta konkretisoitui monella tapaa netin myötä ja kolmekymppisenä olinkin jo täysin hurahtanut bdsm- ja fetissimaailmaan. Sillä tiellä ollaan, eikä loppua takuulla näy. Niin iso osa kaikki tämä on omaa identiteettiä ja hyvinvointia. ;D
-
Varmaan yläasteen loppuaikoina. Siinä tuli hetki (...sellaiset 13 vuotta) mietittyä asiaa ja lopulta liityttyä tänne :)
-
Ihana miten moni on maininnut O:n tarinan. Mä luin sen aikoinaan kotoa muuttamisen jälkeen parikymppisenä, kehtasin uudella paikkakunnalla kävellä kirjastoon ja ihan pokkamuijana lainata. Muistan että hetkittäin sitä lukiessa tuli fyysisesti paha olo, mutta silti se kiehtoi niin että oli pakko lukea loppuun. Luin se uudelleen enkuksi tänä keväänä. Fiilis oli jo kovasti laimentunut, mutta kyllä ne suosikkikohdat oli edelleen tallella.
Olen kaikissa suhteissani vähän yrittänyt tätä puolta tuoda esiin ja ruokkia. Välillä vähän paremmalla menestyksellä, välillä huonommalla. Pari kesää sitten törmäsin suomenkielisiin D/s blogeihin ja tajunta räjähti. Että on olemassa ihan yhteisö.
Täällä mä olen ja ihmettelen edelleen.
-
Mä olin juuri täyttänyt 21 vuotta ja töiden puolesta ajauduin skenen keskelle (pomon järjestämä "hassu yllätys). Sitten aloin kevyesti tutustumaan aiheeseen, mutta suhteessa pääsin asiaan vasta neljän vuoden päästä siitä ja sekin vähän vahingossa.
-
Kuten muutama muukin jo kommentoi, niin kyllähän se oli havaittavissa jo pikkutyttönä barbie leikeissä. Teini-iästä parikymppiseksi asti tulikin sitten sekoiltua ihan huolella, kun ei vielä osannut yhtään hallita tunteitaan ja halujaan, eikä ymmärtänyt miksi ne on niin voimakkaita. Enimmäkseen yritin vaan tukahduttaa kinky-puoltani, koska ajattelin olevani ihan friikki. Mielessä pyöri täysin moraalittomat fantasiat eikä mikään määrä "tavallista" seksiä riittänyt. Sitten jossain vaiheessa, kun osasin yhdistää oireet ja diagnoosin niin elämä helpottui kummasti :)
-
Hirvittävän vaikea sanoa. Moni täällä on kertonut jo lapsuudessa lapsen tavalla huomanneensa viehtymyksen johonkin, mutta en osaa omasta kokemuksestani sitä tavoittaa. Toisaalta ylipäätään seksuaalisuuden saralla olin varsin myöhäisherännäinen kaikkine kipuiluineen, tai lähinnä se oma kiinnostus ja sen osoittaminen oli kadoksissa, ei niinkään osallistuminen.
Mutta jos oikein mietitään, niin kyllähän mä lapsena jo olen tykännyt nujuta ja painia, etenkin vanhempien sisarusten tai heidän kavereiden kanssa, jotka olivat mua fyysisesti isompia. Olen aina ollut varsin pienikokoinen, mutta sitäkin pippurisempi, ja kokooni nähden hyvin vaikeasti kenttään heitettävä. Olen tiedostanut kehollisuuteni lapsena ensimmäisiä kertoja sitä kautta, että olen osannut laittaa vastaan fyysiselle ylivoimalle ja havainnut, että tässä pikkuruisessa rungossa taitaa sittenkin olla potkua. Olin ylpeä siitä, että mua ei niin vain nujerreta ja sain mielihyvää myös painissa voittamisesta. Toisaalta muistan myös sen alistumisen tunteen, kun piti luovuttaa isosisarukselle tämän pitäessä mua poliisiotteessa seinää vasten... Siitä voi olla vielä pitkä matka seksuaalisuuteen ja kinkyilyyn, mutta kyllähän mä edelleen pidän painista, mutta nyt erityisesti fyysiselle ylivoimalle häviämisestä ;D
Toinen juttu mitä aloin tän teeman pohjalta miettiä tulee kauhuelokuvista. Oon liian pienenä altistunut sille ikätasolle liian pelottaville leffoille (kiitti taas isosisarukset) ja ihan toden teolla pelkäsin Freddy Kruegeria ja Pinheadia. Ja Darth Vaderia :D Pelkäsin niitä niin kovasti, että vielä aikuisiällä ne leffat aiheutti mussa huomiota herättävällä tavalla jännitystä, vaikka noin muutoin en ole kovin kauhuherkkä. Mutta nuoruusiässä havahduin seksualisoineeni nuo antagonistit siten, että pelon mutta myös kiihotuksen sekaisesti fanitin niitä. Ja pidän niitä yhä aika kuumina. Ei ole ainoa pelottava asia, mitä on tullut seksualisoitua, ja sitähän sopii keittiöpsykologisoida vaikka miltä kantilta.
Mutta en voi sanoa huomanneeni, että kinkyyteni suoranaisesti olisi ollut aina tai varhain. Huomasin ja tiedostin sen ensimmäisen kerran parikymppisenä vahingossa, kun aktin hetkellä silloinen kumppani painoi mua yläselästä patjaan niin, että liikkumiseni selvästi rajoittui ja tajusin siinä, että nyt muuten tuntuu aivan uudella tapaa hyvältä. En siitä tullut sen enempää hekumoineeksi, ennen kuin eron jälkeen ajauduttuani romanssiin, joka vei siltä osin jalat alta ja tajusin, että tätä olin kaivannut. Olin aina nauttinut kivusta, aina rakastanut miellyttää, mutta vasta tuolloin se otettiin vastaan lämmöllä ja valmiina näyttämään, mihin musta voisi olla. Ja siitä tulikin sittemmin yhä voimassa oleva suhde :love:
-
Varmaankin joskus teini-iässä, kun jo ensimmäisten tyttöystävien kanssa leikit äityivät nopeastikin puremiseen ja raapimiseen. Kaikenlaista hurjaa tuli nähtyä vahingossa ja tahallaan kyberavaruudessa ja todellisuudessa, joka johti sitten asioiden kokeilemiseen. Listalla on edelleen paljon asipita, joita pitäisi kokeillakin.
-
Olen fantasioinut itseeni kohdistuvasta väkivallasta ihan pikkutytöstä asti. Vaikea sanoa minkä ikäinen olin tarkalleen.
-
Mä olin reilusti alaikäinen, vasta esiteini jopa, kun tiesin jo. En mä termejä tiennyt, mutta kun löysin verkon novellisivustot, kyllä mä aina bdsm tarinoiden pariin päädyin ja niissä naiset olivat subeja. Muistan jopa yhä joitakin silloin lukemistani tarinoista, sillä ne ovat säilyneet fantasioissa tänne ikään asti!
Myönsin itselleni olevani switch vasta reilu parikymppisenä, tunnistin sub-puoleni olevan juuri brat vasta alle kolmekymppisenä. Eli 20 vuotta olen tiennyt olevani kinky, mutta vasta viitisen vuotta osannut "termittää" tuntemuksiani.
-
Näin jälkikäteen katsottuna mieltymyksiä asiaa kohtaan on ollut ihan teini-iästä asti ellei aiemminkin. Tiedostin asian vasta 25-26 -vuotiaana.
-
Lähes koko ikäni olen tiennyt olevani mutta 18 vuotiaana tiedostin sen paremmin jolloin rupesin tutustumaan kaikkeen aiheeseen liittyvään
-
En ihan tarkkaan tiedä mutta olen jo lapsena halunnut olla se rosvo/inkkari joka sidottiin tai lukittiin kellariin. Ylä-aste ikäisenä sidoin öisin käsiäni selkäni taakse mutten muista sainko siitä vielä silloin seksuaalista mielihyvää tai tiedostinko vielä sitä silloin. Opiskelu vuosina se taisi vasta selvitä kun minut kahlittiin viikonlopuksi ja käytettiin hyväksi. Ensin vastustin ja sitten alistuin ja sillä tiellä edelleen ollaan. Kuitenkin itsensä hyväksymiseen sellaisena kuin olen meni kauan... varmaan 15v
-
Hirvittävän vaikea sanoa. Moni täällä on kertonut jo lapsuudessa lapsen tavalla huomanneensa viehtymyksen johonkin, mutta en osaa omasta kokemuksestani sitä tavoittaa. Toisaalta ylipäätään seksuaalisuuden saralla olin varsin myöhäisherännäinen kaikkine kipuiluineen, tai lähinnä se oma kiinnostus ja sen osoittaminen oli kadoksissa, ei niinkään osallistuminen.
Mutta jos oikein mietitään, niin kyllähän mä lapsena jo olen tykännyt nujuta ja painia, etenkin vanhempien sisarusten tai heidän kavereiden kanssa, jotka olivat mua fyysisesti isompia. Olen aina ollut varsin pienikokoinen, mutta sitäkin pippurisempi, ja kokooni nähden hyvin vaikeasti kenttään heitettävä. Olen tiedostanut kehollisuuteni lapsena ensimmäisiä kertoja sitä kautta, että olen osannut laittaa vastaan fyysiselle ylivoimalle ja havainnut, että tässä pikkuruisessa rungossa taitaa sittenkin olla potkua. Olin ylpeä siitä, että mua ei niin vain nujerreta ja sain mielihyvää myös painissa voittamisesta. Toisaalta muistan myös sen alistumisen tunteen, kun piti luovuttaa isosisarukselle tämän pitäessä mua poliisiotteessa seinää vasten... Siitä voi olla vielä pitkä matka seksuaalisuuteen ja kinkyilyyn, mutta kyllähän mä edelleen pidän painista, mutta nyt erityisesti fyysiselle ylivoimalle häviämisestä ;D
Toinen juttu mitä aloin tän teeman pohjalta miettiä tulee kauhuelokuvista. Oon liian pienenä altistunut sille ikätasolle liian pelottaville leffoille (kiitti taas isosisarukset) ja ihan toden teolla pelkäsin Freddy Kruegeria ja Pinheadia. Ja Darth Vaderia :D Pelkäsin niitä niin kovasti, että vielä aikuisiällä ne leffat aiheutti mussa huomiota herättävällä tavalla jännitystä, vaikka noin muutoin en ole kovin kauhuherkkä. Mutta nuoruusiässä havahduin seksualisoineeni nuo antagonistit siten, että pelon mutta myös kiihotuksen sekaisesti fanitin niitä. Ja pidän niitä yhä aika kuumina. Ei ole ainoa pelottava asia, mitä on tullut seksualisoitua, ja sitähän sopii keittiöpsykologisoida vaikka miltä kantilta.
Mutta en voi sanoa huomanneeni, että kinkyyteni suoranaisesti olisi ollut aina tai varhain. Huomasin ja tiedostin sen ensimmäisen kerran parikymppisenä vahingossa, kun aktin hetkellä silloinen kumppani painoi mua yläselästä patjaan niin, että liikkumiseni selvästi rajoittui ja tajusin siinä, että nyt muuten tuntuu aivan uudella tapaa hyvältä. En siitä tullut sen enempää hekumoineeksi, ennen kuin eron jälkeen ajauduttuani romanssiin, joka vei siltä osin jalat alta ja tajusin, että tätä olin kaivannut. Olin aina nauttinut kivusta, aina rakastanut miellyttää, mutta vasta tuolloin se otettiin vastaan lämmöllä ja valmiina näyttämään, mihin musta voisi olla. Ja siitä tulikin sittemmin yhä voimassa oleva suhde :love:
Lisätään tähän kasvukertomukseen sellainenkin anekdootti, että varhaisteinistä ellei jo aiemmin olin kyllä viehtynyt kinkyhköön estetiikkaan esimerkiksi vaatetuksessa tai erilaisissa kuvissa. Ehkä nahka, verkkosukkahousut ja sametti yhdistyi silloin enemmän post punk ja gootti -estetiikkaan, mutta moiset releet oli mulle aikamoinen turn on jo silloin.
-
Olen tähän varmaan vastannut jo aiemminkin, mutta erään toisen ketjun innoittamana mieleen tuli muistoja nuoruudesta. :))
Parikymppisenä mun seksuaalisuuteen vaikutti vahvasti hieman päältä 50-vuotias leidi, johon tutustuin deitti.net:issä. Hän oli avoimessa suhteessa, tosin ei siihen aikaan vissiin puhuttu kuin että "miehensä tietää hänen olevan kovin aktiivinen".
Olin suhteellisen kokematon, mutta tossa tuli sitten noin vuoden aikana korkattua mm. anaaliseksi, seksi julkisella paikalla, ja vähän niitä sitomisleikkejäkin. Niin ja elämäni ensimmäinen kimppa, ja se oli vielä 2N kun halusi jakaa "toyboynsa" ystävättärelleenkin, joka tosin oli huomattavasti ujompi. :))
Erään kerran olin sitonut hänet sänkyyn ja olin aikeissa ajella pillunkarvat niin hän alkoi rimpuilla että "ei käy, koska mies ei halua että mitään jälkiä näkyy". No hitto, siitä jäi varmaan sit sellanen "merkkaamisfetissi" että kyllähän kumppanin pillunkarvat pitää edes kerran saada ajella.
Hän oli kyllä määrätietoinen nainen joka otti nuorelta sälliltä mitä halusi, ja mahtavinta oli se asenne, että kaikki oli "okei, kokeillaan vaan". Aijai, mitäköhän kaikkea olisi tullut tehtyä jo silloin, jos ihastuminen omanikäiseen ei about näihin aikoihin olisi tullut siihen väliin ja johtanut vakavampaan seurustelusuhteeseen ja perheen perustamiseen, joka laittoi muun kuin vaniljan käytännössä tauolle noin 15 vuodeksi.
Hitto, tää nainen on edelleenkin ehkä "kolmanneksi pervoin ihminen" johon mulla on ollut kunnia tutustua, ja ehdottomasti yksi vahva vaikuttaja siihen miksi minusta on tullut tälläinen. Ehkä isoin opetus oli se, että naisetkin voivat haluta. :))
-
Kiinnostavaa miten moni on kertonut kiinnostuksen syttyneen tai olleen olemassa jo lapsena. Itse kuulun samaan kastiin, eli sitominen ja varsinkin sidotuksi tuleminen kutkutti jollain erityisellä tavalla jo päiväkodista lähtien. Ai että kun muutama partiota harrastanut kaveri osasi ala-asteella sitoa kiinni puuhun tai syrjäisen leikkipuiston liukumäkeen niin etten oikeasti päässyt itse irti.. :love:
Varhaisteinin seksuaalisuuden heräillessä se sitten ui mukaan näihin ajatuksiin pikku hiljaa. Kiinnostavasti muistan, kuinka siinä vaiheessa kului monta vuotta niin, että halusin aina olla itse alistettuna. Jossain vaiheessa juttu sitten kallistui nykyiseen 50-60 switch tilanteeseen :))
Vaikka köydet, kahleet ja muu bondage oli selvästi (ja on edelleen) ykkösjuttu, yläasteen aikana alkoi myös nahka, ketjut, niitit, soljet ja remmit yms. pukeutumisessa/estetiikassa kiinnostaa ja kiihottaa. Olin vain toivottoman ujo lapsi, ja silloinen "kilttien poikien" kaveriporukka suhtautui kaikkeen tällaiseen hyvin kielteisesti, eli täysi-ikäistymisen kynnykselle asti nämä pysyi visusti piilossa omalla kohdallani. Väillä tämä on harmittanut, mutta onpa sitä toisaalta ehtinyt myöhemminkin.. Ja toisaalta koska nämä olivat omia salaisia mieltymyksiä, niin innostusta sai revittyä jo nahkavöistä, avainketjuista ja takinsuun soljista kun niitä uskalsi lisätä omaan vaatetukseen ^-^ Satunnaiset "haasteet" sitominen vs. vapautuminen oli toki mahdollista pitää myös naamioidusti mukana ;D
Tulipas mietittyä ja muisteltua! En juuri millään elämän alueella välitä asioiden ja ihmisten laatikoimisesta (paitsi konkreettisesti ;)), mutta nimien antaminen tietysti auttaa usein oppimaan uutta. Jos sanotte "olen kinky", niin nimeättekö itsenne joksikin vai kuvailetteko itseänne jonkinlaiseksi? Itse vältän ensimmäistä ja suosin jälkimmäistä. Tällainen sanojen pyörittely ei varmasti kiihota kaikkien mieltä, mutta ehkä joidenkin kuitenkin ;D
-
Tuli tän viikonlopun aikana mielenkiintoisia keskusteluja aiheesta. Joten pakko tulla tännekin vastaamaan!
Ensimmäinen tuntemus siitä et jotain kinkyyttä on mussa, tuli joskus yläasteikäsenä kun katottiin vanhaa kunnon jeesus elokuvaa ja sitä ruoskittiin siinä :D Tykkäsin kohtauksesta vähän liikaa.
Sitten teini-iässä kaikki vamppyyrijutut oli tosi voimakkaita. Veri, vaara, kuolemanpelko, doiminoivuus ja ylivoimaisuus vamppyyreilla olentoina.
Sitten menikin vuosia pimennossa näistä ja nyt vasta kahden vuoden ajan tutustunut itseensä uudelleen tältä saralta. Viimeinen puolisen vuotta on ollut kaikkein aktiivisinta aikaa.
-
Varmaan ollut itsellä ain ataipumusta tähän, sillä huonon käytöksen sietämine on ollut aina itsellä sellaine mitä en juurikaan sied Jossa varmasti ensimmäine tyttöystävä(kummankin ikä 15v) tästä sai jo maistiaisia, eli jotenkin tuo nöyryttäminen on itsellä ollut aina verissä, jossa voimakas sarkasmi tätä maustaa. .
-
Aloin runkata jo päiväkoti-ikäisenä. Ei ollut mitään käsitystä seksistä tietysti silloin - tiesin kyllä, miten lapsia tehdään ja että silloin isän pippeli menee äidin pimppiin, mutta en olis kuuna päivänä ajatellut sillä olevan mitään tekemistä sen fiiliksen kanssa, minkä sai itseään hieromalla. Enhän mä myöskään tiennyt, mitä on itsetyydytys tai että semmoista on. Tiesin vaan, mikä tuntuu itsestä hyvältä. Ja sitten oli juttuja, joita oli kiva kuvitella samalla. Erilaisia rosvojen vangiksi joutumisia, joita kirjoissa oli, ja niitä keskiaikaisia kidutusvälineitä, joita oli kuvitetussa tietosanakirjassa isonveljen hyllyssä. Vakiofantasiassani tuhmat sedät otti mut vangiksi, kun olin luistelemassa, ja vei johonkin paikkaan, jossa oli kidutusvälineitä, ja kidutti mua siellä. Että niin, terve meininki alusta asti. Eri juttu sitten, että eihän sille pitkään aikaan mitään nimeä ollut ja sen sijaan jossain vaiheessa oppi, mitä kaikkea kuuluu olla ja mitä taas kuuluu hävetä. Ei sillä, että olisin koskaan oppinut häpeämään kaikkea, mitä olis kuulunut. Mutta aika paljon oli kaikkea muista ihmisistä johtuvaa, mikä oli kinkyyden toteuttamisen ja täyden tunnustamisen tiellä vuosikymmeniä. Joten oikeastaan taisin useamman kerran aikuisiällä tajuta uudestaan olevani kinky, kunnes sitten lopulta päädyin myös elämään kinkynä.
-
Ennen kouluikää. Tietynlainen kuvasto alkoi kiinnostaa vähän liikaakin. Lukemaan oppimisen jälkeen erilaiset (keskiaikaiset) kidutusmenetelmät sun muut oli aivan loputon kiinnostuksen kohde. Sittemmin sitä ymmärsi että nuo intressit ei ole oikein yleisesti hyväksyttäviä ja aloin salailemaan asiaa. Vieläkään en hirveän mielelläni tai luontevasti puhu siitä, mitä kinkyä luen, katselen tai ajattelen.
-
Aika pitkään oon ollut kyllä melko perverssi, mutta vasta edellisen suhteen aikana, noin kaksi vuotta sitten (29-vuotiaana), alettiin harrastamaan sitomista, ruoskintaa, käsirautoja ja alistamista makkarin puolella. Me ei kuitenkaan mitenkään lokeroitu tätä, eikä keskustelu asiasta ns. oikeilla termeillä. Vasta pari kuukautta sitten löysin tän jutun ihan kunnolla, ja oon siitä lähtien ollut ihan euforiassa. Vastaan tuli vaan ihminen joka etsi itselleen Domia. Fiilis on varmaan sama kuin olisin tullut kaapista? Takaisin ei ole enää paluuta.
-
No ei voine sanoa että olisin tiedostanut olevani kinky, mutta näin jälkikäteen varhaisin muistoni asettuu vankkaan viiden vuoden ikään. Sidoin itseni alasti narulla kiinni sängynjakaann alasti ja kikkeli oli pystyssä.
Tosi brutaaleja fantasioita muistan olleen jo ala-asteikäisenä.
-
Olen tuota jo aiemmin miettinyt ja lopputuloksena oli, että edesmennyt tätini on osasyynä siihen, että kinkyilyni on alkanut suurinpiirtein 15 - 16 vuotiaana ja nimenomaan alustavana persoonana. Sama tyylisuunta on edelleen, joku on sanonut, että olen "vanhanliiton" Master ja jopa voisi sanoa Elämäntapa Master.
Master Pain
-
Ei lienee yllätys muiden kommenttien keskellä, että jo ala-asteiässä n.10 vuotiaana huomasin, ettei kaikki ajatukseni mene ihan kavereiden ajatustenjuoksun mukaisesti. Runkkaamaan opittuani, hämärin toistuva fantasiani liittyi koulukaveriini ja hänen kotonaan kuvittelemaani kellariin, missä olisin ollut vapaus riistettynä epämääräisissä tutkimuksissa, jotka kohdistuivat peppuuni ja pippeliini. Teininä yritin kuitenkin olla niin kuin muutkin, ja yleisestä normistosta poikkeava seksuaalisuus oli lähinnä hävettävä asia.
-
Varmaan joskus ala-asteiän kynnyksellä lelukäsiraudat sai jo munan sojottamaan, joten siitä se käsitys viehtymyksestä sitomiseen (tai oikeastaan kahleisiin) on alkanut kehittyä. Oikean partnerin löytyminen vei sitten piiiiitkän aikaa, mutta nykyinen vaimo on auliisti mukana geimeissä :love:
-
Lapsena risusta saaminen vain nauratti ja pyysin tukkapöllyä ihan vain koska se tuntui hyvältä ;)
-
Tämäpä oli tosi samaistuttava ketju. Vaikka kuuluun samaan joukkoon itsekin, niin olin yllättynyt, kuinka moni oli löytänyt/huomannut kinky-puolensa jo hyvin nuorena.
Itse varmaankin n. viisivuotiaana roikuin leikkipaikan kiipeilyverkossa ”sidottuna” ja haaveilin, että joku veisi lähimetsän vähän pelottavaan ja pimeään osaan ja sitoisi puuhun kiinni. En toki ymmärtänyt silloin lainkaan, mikä se sitomisen ajattelusta tuleva kiehtova tunne oli, mutta selkeästi se oli olemassa jo silloin.
-
Kinkyksi olen identifioitunut noin 32-vuotiaasta lähtien, mutta muistan saaneeni poikkeukselliset kiksit ensisijaisesta fetissistäni jo 3-vuotiaana.
-
Aisuruuden ja naiselle alistumistaipumuksen itselle myöntänyt vasta 2019, 46 vuotiaana. Sitä ennen tuntenut näitä fiiliksiä kyllä usein mutta yrittänyt kieltää ne ja työntää taustalle.
-
Viime vuonna, 57-vuotiaana. Ja ihan sattumalta, kun ostin maksullisen miehen/ammattisadistin palveluja. ::) Olisinpa tajunnut vaikka 30 vuotta aiemmin...
-
Olen kai ollut aina, mutta asian varsinainen tajuaminen tapahtui joskus esiteini-iässä. Ymmärtäminen nuorena aikuisena. Hyväksyminen… paljon myöhemmin.
-
muutama kuukausi...näin tissit... ;D
-
Yks juttu oli ala-asteen alkupuolella kun näin oman ikäisiä tyttöjä uimapuvuissa, se herätti aika vahvoja tunteita. Kehittelin sellasta fantasiaa että eräs tyttö olis mun "orjatar" ja pukeutuisi käskystä uimapukuun ja polvistuisi mun edessä ym kivaa :D Olin varmaan 8.
-
Lapsena/teininä 14v oli jo merkkejä ja silloin kai tajusinkin kun leikit aloitin
-
18-20 vuotiaana
-
Ala-asteen alussa, 8-9v.
Silloin muistan varmasti, että tajusin toisen satuttamisesta saamani mielihyvän olevan seksuaalista. Minulla on mielikuvia, että koin sitä kyllä jo aiemmin tajuamatta, mistä on kyse, mutta en ole varma.
Ala-asteella tykkäsin leikkiä leikkejä, joissa kidutin minua seksuaalisesti viehättävää tyttöä: nättiä rinnakkaisluokkalaista, telkussa näkemääni kaunista naista, söpöä sarjakuvahahmoa, kaunista barbieta, ketä vain joka viehätti.
Myöhemmin tv-ohjelmissa kohtaukset, joissa joku teloitettiin, kiihottivat paljon. Kirjoitin myös pienestä asti omia fantasiatarinoita, joiden käsiala muuttui sitä sekavammaksi, mitä enemmän nautin. Ne olivat samantyyppisiä kuin fantasiani nykyään: seivästämistä, puukottamista, viiltämistä, pistämistä, myöhemmin myös kuristamista. En muista yksityiskohtia enää. Olisi todella mielenkiintoista lukea lapsena kirjoittamiani tarinoita aikuisena!
Ikävä kyllä teini-iässä yläasteella, ehkä 13v (?), hävitin kaikki tarinat ja novellit, kun aloin tajuta, että kaikki eivät olekaan samanlaisia kuin minä. Tämä oli minulle suuri oivallus, niin outoa kuin se onkin. Aiemmin luulin, että kaikki ovat sadisteja ja minä olen ainoa rehellinen. Luulin, että muut vain häpeävät seksuaalisuuttaan eivätkä uskalla myöntää sitä ;D
Kun ymmärsin, ettei näin olekaan ja olen tosiasiassa erilainen kuin valtaosa muista tytöistä, aloin häpeämään sadismiani ja piilotella siihen liittyviä asioita. Aloin myös tajuta, etteivät kaikki haluni ole realistisia. Surra sitä, että minun on sopeuduttava realiteetteihin, kun muut saavat nauttia seksuaalisuudestaan vapaasti. Se oli teini-iässä rankkaa. En muista tarkkaa vuotta, mutta yläasteella tämäkin oli.
-
Teini-iässä näin netissä kaikenlaisia sarjakuvia ja kuvituksia missä silvottiin naisia ja joskus miehiäkin. Mietin pitkään, että olisipa tämän suuntaisia, mutta oikeasti toteutattavissa olevia asioita olemassa ;D
Vasta siinä kahdenkympin tienoilla sain tietää, että bdsm on joku ihan oikea olemassaoleva juttu. Siinä muistui kyllä lapsuudesta monia juttuja jotka olivat oudolla tavalla kutkuttaneet mieltä, ja jääneet sinne pyörimään.
Beatrix Potterin tarina, missä rotat leipovat kissanpennun taikinan sisään oli todella ahdistava ja jäi vaivaamaan pientä lapsen mieltäni. Eikä pelkästään sen ahdistavuuden takia. Jokin siinä miten kissaparka on avuttomana vankina taikinassa oli samaan aikaan kerrassaan kauhistuttavaa, ja samaan aikaan kiehtovaa. Se tuntui myös todella väärältä, mikä lisäsi ahdistustani entisestään.
Meillä oli myös jokin Mikki Hiiri kirja, missä nimihenkilö ja kumppanit olivat taaperoita. Mikillä taisi olla synttärit, mutta sillä aikaa kun muut tutivat päiväunilla tuhma Pekka kävi syömässä koko synttärikakun! Vieläkin muistan miten herkulliselta kuorrutus kuvituksessa näytti. Muiden herättyä he tietysti antoivat Pekalle rangaistuksen ja sitoivat tämän hyppynaruilla puuhun! Siinä sitten liikuntakyvyttömän Pekan edessä muut herkuttelivat mitä upeammilla herkuilla. Voi Pekka-raukkaa.
En kuitenkaan tyytynyt ainoastaan valmiisiin tarinoihin vaan fantasioin omiani. Kuvittelin usein olevani lohikäärmeen tyrmässä vankina. SIellä viruin kahleissa ties kuinka kauan odottaen kaameaa kohtaloani, kunnes minut lopulta tultiin hakemaan. Joko minut pistettiin sämpylän väliin lohikäärmeen ruoaksi, tai sitten onnistuin pakenemaan ja piiloutumaan sinne. Joka tapauksessa vääjäämätön kohtaloni oli tulla lohikäärmeen nielemäksi! Jännä kyllä tästä ei jäänyt mitään vorefetissiä, vaan tässäkin liikkumisen rajoittaminen ja uhka jostain kauheasta oli se juju.
-
Varmaankin joskus 14v, kun päädyin lukemaan netistä fanfictionia, myös paljon D/s-elementtejä sisältäviä tarinoita :D Tällöin opin mitä BDSM tarkoittaa. Ymmärsin myös niihin aikoihin, että on muitakin ihmisiä kuin minä, jotka kiihottuvat sidottuna olemisesta (naapurin lasten kanssa joskus oltiin sidottu toisiamme hyppynarulla - onneksi kukaan ei saanut tietää, että tykkäsin siitä vähän liikaa, ja naru olisi mielestäni saanut olla kireämmällä).
En kuitenkaan alkanut ajatella ennen kuin joskus yli 20-vuotiaana, että omia kinkymieltymyksiä voisi olla ok toteuttaa. ???
-
Vaikea kysymys.
Nyt tässä 36-vuotiaana tajusin, että se mitä olen on kinkyä. Olen jotenkin elänyt sellaisessa maailmassa, että olen pitänyt montaa asiaa ihan normaalina enkä niinkään kinkynä. Lisäksi kun vielä joskus teininpänä olin seurassa jossa raja kinkyyn oli roikkuminen lihakoukuissa enkä ihan siihen kuitenkaan samaistunut niin olen kuvitellut olevani kovinkin vaninjaa ja ihmetellyt kun ne "normaalit" parisuhteet ei tunnu antavan minulle sitä sellaista henkistä tyydytystä jota olen kuvitellut ihmissuhteista saatavan.
Nyt reilu puolisen vuotta sitten kohtasin ihmisen joka leikkimielisesti lausui parit taikasanat (kuten: "you are mine" ja "good girl") sopivissa yhteyksissä. Kun reaktioni oli jotain hiukan odottamatonta lähdin sitten vähän tutkiskelemaan asiaa ja huomasin, että sopivalla järjestelyllä minullakin voisi olla vielä mahdollisuuksia ihmissuhteisiin ja tyydyttävään makukammarielämään.
Mutta siis, varmaan sieltä jostain varhaisaikuisuudesta tämä on ollut "ilmoilla", joskin ilman nimeä.
-
Noin 12 vuotiaana. Tykkäsin katsoa kaikenlaista kinkympää aikuisviihdettä netistä kuten sitomisjutut, SM jne. Ja silloin leikin jo itsekseni hieman narulla self-bondage juttuja ja ties mitä :D Huh, nyt taaksepäin katsottuna tuo onkin aika nuorena... nyt 38...
-
Joskus parinkympin tienoilla kun silloinen suhde hetkellisesti kariutui ja löysin itselleni uutta seuraa. Yllätti mut aivan täydellisesti, eikä paljoa kysellyt onko läpsiminen, kuristaminen tai hiuksista vetäminen ok. Joskus myöhemmin kävi mielessä miten sellaiseen käsittelyyn reagoisi joku vaniljamimi, mistään kun ei oikein etukäteen keskusteltu. Itselle se oli niin kiehtovaa etten edes halunnut sanoa ei, kunhan odotin mielenkiinnolla mitä tapahtuu seuraavaksi.
Palattiin silloisen poikaystävän kanssa yhteen ja ei siinä kauaa mennyt kun suostuttelin häntä kokeilemaan kuristamista yms. Ei hirveästi lämmennyt ajatukselle ja oma kokeilunhalu jäi taustalle ja vasta lopullisen eron jälkeen aloin syventyä näihin juttuihin vähän enemmän.
-
Teini-iässä, silloin kun seksuaalisuuteni heräsi. Fantasioihini työntyivät sidotut naiset eivätkä ne ole sieltä sen jälkeen lähteneet. En tosin silloin ymmärtänyt, että se oli jotain kinkyä; ne olivat vain joitain outoja mielihaluja. Pitkän aikaan luulin, että mua kiinnostaa lähinnä sitominen ja liikkeen rajoittaminen, mutta myöhemmälle iällä on sitten selvinnyt, että hyvin moni asia BDSM-sateenvarjotermin alta maistuu hyvin.
-
Kerron tarinan. Hyvän tarinan, joka ei ole niin tarina.
Pikku Floora tykkäsi sarjasta nimeltä Winx Club pienenä. Keijusarja, missä taistellaan pahaa vastaan. Sen päähenkilö sidottiin yhdessä jaksossa pöytään ja muutettiin pahaksi vastoin hänen tahtoaan. Muistan etsineeni sitä videota joka paikasta youtubesta ja olleeni tosi kiinnostunut siitä. Tämä oli siis sitä aikaa kun olin sen verran nuori, että hakusanat oli varmaan mielenkiintoisia ja äitiä ja isää varmaan nauratti mennä youtubeen seuraavan kerran. Tiesin olevani kinky jo ennenkuin tiesin mitä seksi ja seksuaalisuus tarkoittaa. Varsinkin noi haavoittuvaisuusfantasiat oli suuri juttu. Makasin sängyllä ja kuvittelin, että olin sidottu siihen ja muhun työnnettiin kaikenmaailman pistoksia ja muita ja en voinut tehdä asialle yhtikäs mitään. Pidin ajatuksesta hirveästi. Sitten myöhemmin törmäsin kirjallisuutta lukiessani tähän sanahirviöön nimeltä BDSM. Googlasin ja totesin, että onpa psykologisesti mielenkiintoista. Myöhemmin teini-iässä pornon saralla totesin, että myös kiihottavaa. Nimenomaan se haavoittuvaisuus, mikä alistujalla tulee alistuessa oli mulle suuri juttu. Muistan törmänneeni johonkin pornoon, missä oli kipu vahvasti osana ja todenneeni, että jooooo. Ei. Hyi. Ensimmäinen Dom oli kuitenkin suuri sadisti ja juttuja kokeillessa totesin, että kyllä tää kumminkin tuntuu ihan hyvältä. Tai jotenkin tosi rauhoittavalta. Kivussa oli myös suuresti kyse siitä, että se toinen ihminen sai nautintoa nähdessään mut kivuissa --> miellytin heitä mun kivulla --> aiheuttaa henkistä läheisyyttä.
Nyt viime aikoina olen myös ymmärtänyt, että kinkyily on ehkä yksi ainoista ilmapiireistä, missä voin oikeasti miellyttää sydämeni pohjasta. Se halu on usein läsnä, mutta sitä harvoin antaa näyttää, koska se olisi outoa. Tästäkin voisin kertoa monta tarinaa, missä pikku Flooran palvelualttiudelle naurettiin tai sitä hyväksikäytettiin.
Ps. Winx Clubin yhden keijun nimi on Floora :P
-
Tuo Flooran tarina toi niin vahvasti mieleen oman kinkyyteni heräämisen, että voisin tässä kertoa tämänkin tarinan.
Sekin alkoi vähän ennen kuin tiesin seksistä juuri mitään, sen jälkeen kun olin nähnyt erään Disneyn piirretyn elokuvan. Jäin pohtimaan kuinka tyhmästi elokuvan pahis toimi loppukohtauksessa, kuinka hän olisi voinut tehdä järkevämmin... ja ennen kaikkea, mitä hän olisi voinut tehdä elokuvan sankariparille avuttomina leikkikaluinaan sen jälkeen. Tuntui jostakin syystä kivalta ajatella kaikenlaisia mielikuvituksellisia tapoja miten hävinneitä sankareita voisi nöyryyttää ja pilkata rangaistuksena pahiksen vastustamisesta. Vähitellen kun oppi biologiasta enemmän, nämä ajatukset muuttuivat seksuaalisempaan suuntaan...
Sittemmin aloin kehitellä samanlaisia fantasioita muistakin hahmoista. Jossakin vaiheessa alkoi tehdä mieli kirjoitella näitä fantasioita muistiin, ja siitä oli lyhyt hyppäys ensimmäisten seksinovellien kirjoittamiseen.
-
Kyllähän sitä varmaan aikas myöhännäis herännäinen varsinaisesti tällä saralla olen, kun nyt miltei 5-kymppisenä tämä näin enemmänkin on alkanut kiinnostamaan... onhan sitä varmaan jotain haaveiluja nuoremmallakin iällä ollut mutta vasta nyt siis ehkäpä tämän varsinaisesti "tunnustanut" O:-)
-
Teini-ikäisenä, kun sain ensimmäisen selkäsaunani omenavarkaudesta naapurin leskirouvalta.... ei kovin ankara mutta sillä tiellä ollaan.
-
Olin 5 tai 6 vuotias kun päälleni puettiin ensikertaa pelastusliivit ja liivien hihnat kiristettiin. Kiihotuin tästä ja sain samalla erektion, jota en siinä iässä ymmärtänyt mistä johtuu. Samat tunteet 6v myös ollessani naapurin ompeljalla sovitusmallina hänen tekemilleen vaatteille. Tämän jälkeen lapsena ja nuorena sitomisleikit saivat reagoimaan samoin tuntemaan mielihyvä kuten ensikokemuksessa. Samoin tv-ohjelmien sitomiset kiihottivat tällöin.
-
Varmaan joskus ala-asteella kun joku tyttö jota leikkimielisesti kiusasi ja se kostoksi potkaisi munille ja huomasin, että tämä aiheuttaa jostain syystä jollain tavalla nautintoa.
-
24
-
Emmäoo kinkku.Tavallinen tylsä sekopää
-
I think i was round the age of 20-25 when I started to understand that I was interested in Kinky stuff. However my first action goes back to early childhood. I could rub uppon my dick and get the same feeling as an orgasm. I rember this clearly doing it in my bed and while doing it I shuffled down under the blankets. By that time I fantasized that it were the bread cuttingmachine, I was heading towards. And I needed to get this nice feeling before I hit the knifes ;D So nice how my innocent child fantasy worked at that age....
-
En todellakaan tiedä. Runkkausmatsku on aina ollut nöyryyttävää ja alistavaa, mutta olen ajatellut etten sitä oikeassa elämässä halua. Joskus seitsemän vuotta sitten ostin sänkyyn sellaisen jutun, että saa ranteista ja nilkoista kiinni. Se riitti silloin, sitten jäin yksin ja oli muutenkin vaikeaa, seksuaalisuus meni pinnan alle. Nyt satunnaisessa suhteissa kohdannut miehiä, joilla hyvin määrätietoiset ootteet ja käskyt. Ja se vaan oli jotain niin kuumaa, että haluan lisää. En tiedä mikä olen, mutta haluan tutkia sitä.
-
16- vuotiaana. Tosin sen jälkeen meni yli 15 vuotta, että asialle mitään konkreettista tapahtui 😊🖤
Olen naureskellut nyt jälkeenpäin asialle paljon, että yritin saada 15- vuotiaan poikakaverini alistamaan mua, joka oli itse ihan, että "mitä helvettiä, en todellakaan lyö sua!! Ei tulis mieleenkään lyödä naista!"... "Ai vaikka mä pyydän polvillani sitä sun edessä?" "Niin! Nouse ylös sieltä, nyt!" " Kyllä, käskystä!" "Hei, nyt oikeesti!" 😂🖤
-
Muistan joskus varhaisteininä nähneeni pilakuvan jossa blondi saa piiskaa polven päällä. Jostain syystä kuva kiehtoi. Muistan aikuisiälläkin välillä elätelleeni hienokseltaan väkivaltaisia unia, liekö ollut päiväuniakin. En toki tuntenut asiasta huonoa omaatuntoa, mutta en ajatellut asiaa mitenkään toteuttamiskelpoiseksi. Itse asiassa, suhtaudun kaikkeen väkivaltaan ja varsinkin naisiin kohdistuvaan väkivaltaan aika kielteisiesti.
Hölmöä kyllä: vasta tuossa muutama vuosi sitten, oikeastaan BDSM-baarin löydettyäni, tajusin että maailma on täynnä naisia jotka eivät voi parempaa toivoa kuin että saavat kuritusta osakseen. Minun osaltani juna on kuiteknin jo mennyt, olen ollut vuosikymmeniä hyvässä parisuhteessa enkä halua riskeerata sitä bdsm-kokeiluin. Toisaalta ikääkin on jo karvan verran yli 60. Kyllä näistä mietteistä on kotona uskaltanut puhua, täällä palstalla roikun luvan kanssa.
-
Teini-ikäisenä, kun sain ensimmäisen selkäsaunani omenavarkaudesta naapurin leskirouvalta.... ei kovin ankara mutta sillä tiellä ollaan.
Sulla on toteutunut monen, monen fantasia IRL.
Mr Birch
-
Vasta reilu vuosi sitten eli n.30v. Sitä ennenkin tai aina olen ollut kinky mutten vain ole tajunnut sitä.
-
Vasta reilu vuosi sitten eli n.30v. Sitä ennenkin tai aina olen ollut kinky mutten vain ole tajunnut sitä.
Mulla on vähän sama homma. Oon aina ollut mutten uskonut voivani toteuttaa kinkyyttäni.
-
Jaan valtaosan kokemuksen siitä, että niin kauan kuin muistan on synkemmät, rajummat ja oudot jutut kiehtoneet. Muistan pikkulapsena ehdottaneenikin vahingossa leikkejä, jotka olivat toisista outoja. Onneksi sosiaalinen pelisilmä kehittyi nopeasti. Varmaan mullakin ihan piirrettyjen kuvasto aiheuttanut leimaantumista, kuten sitomiskohtaukset, perinteiset selkäsaunat, ällyyttäminen/nöyryyttäminen. Myös Nalle Puhin jokajaksoinen puunkoloon jumittuminen oli oudon kiehtovaa.
Mielenkiintoista, miten sama kuvasto herättää joissain halun tehdä toiselle ja toisia kiehtoo uhrin rooli. Jotkut mun kaveritkin oli kyllä varhaisesta iästä asti selvästi seksuaalisia ja pervoja. Oon alakoululaisena leikkiny väkivaltaisia hopeanuoli-inspiroituneita leikkejä, joissa myös raiskattiin koirina toisiamme. Ja kaikki on varmaan leikkineet rosvoa ja poliisia (rollareita ja pollareita lol), missä toki roolista riippuen vei tai vietiin vankilaan. Meillä ei kuitenkaan sidottu vaan kunnioitettiin kuvitellun sellin rajoja, mutta oli siinä silti jotain hauskaa. Itse välttelin kiinnijäämistä tai uhrina olemista viimeiseen asti, koska se kutkutteli kiusallisen paljon. Nykyäänkin tykkään esittää etten tykkää.
Ehkä yläasteikäisenä, kun äidin kanssa seuratuissa tv-sarjoissa tuli satunnaisia viitteitä BDSM-maailmaan aloin saamaan jotain sanoja seksuaalisuudelleni. Vähän samaan tapaan kun olen jo pikkulapsesta asti ollut viehättynyt tyttöihinkin, mutta vanhempana vasta sain sille termistöä ja tajua, että on erilaisia seksuaalisuuksia. Vasta parikymppisenä lähdin lukemaan enemmän BDSM:stä, vaikka kuvastoa oli jo vähän näkynyt omieni ja muutaman ystävän kanssa harrastamasta kirjoittelussa ja yhdessä fantasioinnissa. Silloin sain käsitteellistettyä omia tarpeita ja mielenkiinnon kohteita ja tajusin, että myös Suomessa on kinkykulttuuria ja skeneä, ja tätähän voi ihan suoraa hakea ihmisiltä. Eikä vaan toivoa, että muuten valikoitunut kumppani olis kiinnostunut samoista jutuista käänteisesti.
Tässä muistelussa ehkä huomaa sen, että en alaikäisenä katsonut koskaan pornoa ja vieläkin tosi vähän. Porno ois varmaan nopeuttanut tutustumisprosessia ja termistöön tutustumista.
Näistä pitkäperjantain pohdinnoista opin, että Nalle Puhin elämä on vieläkin näin aikuisena ihan todella goals :love:
-
Yllättävän vaikea kysymys. Osaan aika hyvin ajoittaa muutaman ensimmäisen kinkyhkön tuntemuksen. Sitäkin vaikeampaa on koittaa muistaa missä kohtaa ne ajatukset saivat jonkin otsikon ja sitten vielä erikseen se, milloin törmäsin sanaan kinky. Silloin joskus ei sitä sanaa vielä ollut kuultu.
Ensimmäinen muisto aiheesta on noin 4-vuotiaana, kun sairaalakeikan jälkeen tuntui ihan poikkeuksellisen jännältä leikkiä sairaalaa ja asettua alasti käsiteltäväksi. Kumma kyllä, sittemmin en ole koskaan tuntenut minkäänlaista vetoa mihinkään sairaala- tai hoitajajuttuihin. En niin minkäänlaista. Silloin se kuitenkin kihelmöi aivan eri tavalla kuin mikään muu leikki.
6- tai 7-vuotiaana näin lauantaiaamun piirretyssä kuinka yhden hahmon käskettiin suudella toisen jalkaa. Loppupäivä menikin sitä kuvitellessa ;D ;D Ilmeisesti kenkäfetissini on sitten varhaista lajia. Siihen liittyy myös muisto jokusta vuotta myöhemmin, kun kaverin kanssa lattialla tutkittiin innoissamme jotain pienoismallijuttua. Avokkaissaan ja pitkässä hameessaan aivan viereen ilmestynyt ja poikaansa kengänkärjellä sipaissut kaverin äiti jäi mieleen pitkäksi aikaa (näköjään muistan vieläkin). Hyvä etten pyytänyt mitään sopimatonta....
Jonkinlaisten muistikuvien mukaan 8-9-vuotiaana tajusin kiihottuvani tytöille ja naisille alistumisesta, joten silloin kai sitten huomasin kinkyyteni. SM-termeihin törmäämiseen meni ehkä vielä pari vuotta. Kumma kyllä D-puolen esiin nouseminen veikin melkein viime vuoteen asti.
-
Totean niin kuin monet homot. Olen aina tiennyt olevani.
Minun on vaikea tunteiden tasolla ymmärtää, miten joku voi yhtäkkiä tajuta olevansa kinky tai homo tai mitä ikinä.
-
Ymmärrän kysymyksen toisin päin: en niinkään niin, että yhtäkkiä tajuaisi olevansa jotakin. Pikemmin siten, että joskus valkenee tällä asialla olevan jokin nimi ja että jotkut muutkin tuntevat saman suuntaisesti, mutta ei eivät läheskään kaikki.
-
Joskus 10v ikäisenä, luulin silloin olevani ainoa. Toki en silloin vielä tiennyt mitään mistään termeistä.
-
Ymmärrän kysymyksen toisin päin: en niinkään niin, että yhtäkkiä tajuaisi olevansa jotakin. Pikemmin siten, että joskus valkenee tällä asialla olevan jokin nimi ja että jotkut muutkin tuntevat saman suuntaisesti, mutta ei eivät läheskään kaikki.
Tämä! Kyllä mie oon aina ollut kinky muunukupuolinen biseksuaali ja bi tarkoittaa miun kohdalla että mulle ei ole väliä toisen sukupuolella tai sukupuolettomuudella. Oon myös polyamorinen ja neuroepätyypillinen (ADHD diagnoosin sain reilu vuosi sitten 36 vuotiaana ja lisätutkimuksia tulossa autismin suhteen) nää on kaikki sisäsyntyisiä ominaisuuksia joita mussa on ja joiden kanssa on ollut opettelua, osaa vasta näin vanhempana ihmisen kaltaisena valmisteena tosiaan oppinut sanoittamaan.
-
Ymmärrän kysymyksen toisin päin: en niinkään niin, että yhtäkkiä tajuaisi olevansa jotakin. Pikemmin siten, että joskus valkenee tällä asialla olevan jokin nimi ja että jotkut muutkin tuntevat saman suuntaisesti, mutta ei eivät läheskään kaikki.
Paljonkohan valtatematiikkaan jo lapsena vetoa tuntevia ihmisiä väestöstä on? Saman verran kuin homoja?
-
Kyllä se taisi melko nuorena olla, jo tuossa 16-18 välillä, ei enää niin tarkkaa mielikuvaa asiassa.
Pornoa tuli katseltua ja vähän seksiä harrastettua... isot rinnat, pillu tietysti, kookkaat kovat kyrvät ja anaalitouhut aina kiehtoi. Ulkona touhuilu, välineet, erilaisia kokeiluja itselle ja erään pienen kanssa. Mielikuvituskin juoksenteli aika laajalti...
Tuolloin ei ehkä vielä ajatellut mitään "Kinkystä", vaan se oli aiheeseen liittyvää ihan luonnollisesti.
-
Muistan hyvin vähän lapsuudestani, mutta jokin core memory on kun kerran leikimme noin 8-10 vee lapsena kaverin tykönä barbeilla/bratzeilla. Päähenkilömme oli vangittu ja sidottu, kun jonkin mystisen vekottimen kautta he tunsivat omissa käsissään tuntemuksen siitä kun joku työnsi kädet heidän sisäänsä. Ähkimme ja voihkimme kuten tämmöisen tuntemuksen tunteminen olisi varmasti saanut kaikki voihkimaan ja kaverin isosisko tulee paikalle kysymään mitä me leikitään. Siinä kun selitti mitä leikissä oli tapahtunut ja alkoi katsomaan ulkopuolisen silmin vasta tajusi, että tää ei nyt aivan ollu se mitä normaalisti leikittiin kaverin kanssa. Eka ja viimeinen kerta kun näin tapahtui kylläkin leikin huumassa :D
Teininä näin joskus jotain kidnappaus ja raiskausunia, mutta vasta 20-25 vuotiaana oon oikeasti tajunnu et nää jutut on kiinnostavia. Kumminkin 19v tiesin olevani aseksuaali, mikä ei käynyt mielikuvaani BDSM ihmisestä.
-
Lapsuudessa jo, tarkkaa ikää en osaa sanoa. Nuoruudessa tuli viritettyä kaikenlaisia pyykkipoikia sun muita, kun runkkailin menemään 🤭. Vasta reilu vuosi sitten (kolmekymppisenä) pystyin kinkyyteni itselleni myöntämään ja olemaan avoimemmin, mitä olen. Ai että, se vapautumisen tunne 😌
-
Pienestä pitäen muistan kun salaa piti katsoa telkkarista tuhannen ja yhden yön tarinoita joskus 90 luvulla :) sit 17 vuotiaana leikin ekan kerran no sille tielle jäin <3 olen nyt vähän muutenkin hyvin omalaatuinen ja omapäinen.joten tää nyt vain sattuu olemaan ihan luontainen "jatkumo" kaikelle kivalle ja vähemmän kivalle ja .aina olen aika avoin ollut että en ole piilotellut sitä mikä olen ei ole kyl tarvettakaan en toki työkavereille ensimmäisenä kerro että mikä olen ja tuntemattomille tuolla kaupoilla :) ja omalla nimellä ja nikillä yleensä mennään . Kun ei tarvitse piiloutua mihinkään .
-
Lapsuudessa ikään en tarkkaa muista mut ihan ala asteella jo
-
Varmaankin 24-vuotiaana.
-
Kun olen jälkeenpäin ajatellut lapsuuttani, löydän sieltä aikalailla epämiellyttäviä henkisiä ja fyysisiä kokemuksia joita minulle on tapahtunut ja joita olen mielessäni assosioinut läheisyyden kokemuksiksi. En yhtään tiedä ovatko ne tehneet minusta kinkyn vai olisinko ollut jokatapauksessa kinky. Mutta tuntuu että johonkin parikymppiseen asti tunsin että se on kuin joku epämääräinen pimeys mikä elää sisälläni mistä en pääse eroon. Sitten onneeksi Turun Baletti aloitti toimintansa kotikaupungissani ja tuli löydettyä nämä kaikki lajitoverini. ;D Sen jälkeen ei ole tuntunut että pään sisällä olisi mitään pahaa. On vaan monipuolista kinkyyttä.
-
Lapsena/nuorena.... ja oli siellä meitä muitakin. Yksi tytöistä oli aikamoinen matami, piti meitä poikia kurissa vitsalla :)
-
Oon ihan teinistä saakka ollut kiinnostunut enemmän kaikesta "pervommasta". Mutta nyt vasta 40 vuotiaana on tullut olo että haluaisin myös toteuttaa näitä tuhmia sessioita.
En tiedä onko tässä aikuistuessa tapahtunut jonkinlainen vapautuminen/rohkaistuminen.
-
18-vuotiaana aloin kiinnostumaan aiheesta ja kiinnostus on vain lisääntynyt ajan myötä.
-
Onpa tosi mielenkiintoista lukea näitä teidän muisteloitanne. :love:
Itse en osaa ajoittaa mitään spesifiä hetkeä jolloin kinkyyteni olisi syntynyt mutta muistan kuinka olen aina, siis ainakin ikävuodesta 5 lähtien ollut tosi kiinnostunut köysistä ja solmuista ja sen sellaisesta ja lassonnut menemään. Ehkä se oli jotain cowboyhuumaa eikä niinkään mitään kinkyä vielä. Sitten joskus 10 vuotiaana tai siinä main näin jonkin scifileffan telkkarista jossa oli sellaiset pistoolit joista tuli köysi ja jolla sai viholliset pakettiin nopsaan ja se oli minun mielestäni aivan mahtavaa. Sen jälkeen piti saada sitoa leikkikavereita. Ei siinä silloin vieläkään ollut mitään seksuaalista (ainakaan muistaakseni/tietääkseni) mutta selittää varmasti osaltaan miksi nyt haluan sitoa ja nimenomaan köysillä.
Kinkykaapistani pääsin ulos vasta kymmenisen vuotta sitten, noin 35 vuotiaana, kun vaimoni paljasti omat kinkyt toiveensa minulle ja huomasimme olevamme siinäkin suhteessa hyvin yhteensopivat: mikä uskomaton tuuri.
-
Olen myöhäisherännäinen asian suhteen ☺ tehnyt paljon itsetutkiskelua ja miettinyt mihin lokeroon omat ajatukset ja toiveet osuisi. Ja nyt +40v uskaltaa (joillekin) sanoa ääneen "hei, olen Lillybite ja olen kinky" ☺
-
Varmaan joskus 14-vuotiaana sitä huomasi sellaisia pornolehtiä kioskin hyllyllä, jotka eivät useimpia kiinnostaneet ja kun taloon tuli adsl niin se oli menoa. Varsinaisesti sitä ensimmäinen kosketus livenä tuli joskus 20-vuotiaana.
-
Ensimmäiset fantasiat joskus yläasteikäisenä olivat ehkä vähän marginaalisempaa settiä kuin mitä ihmisillä keskimäärin. Sitomiset, pakottamiset, ja nyrkillä takapuolen rassaamiset kumminkin päin pyörivät mielessä melkein jatkuvasti. Silloisilla puhelinmodeemeilla ei paljon aikuisviihdettä latailtu eikä lähimetsistä löytynyt pornolehtiä, niin kesti vähän aikaa tajuta että nämähän ovat asioita joita voi harrastaa ihan suostumuksella ja sovitusti. Oli erittäin tervetullutta kun tajusi että aiemmin vaivanneet syyllisyyden sekä häpeän tunteet kaikenlaisten hirveyksien fantasioimisesta olivatkin täysin aiheettomia.
-
Ehkä kolmosluokkalaisena huomasin kiihottuvani, kun luin salaa O:n tarinan. Löysin kirjan siskon hyllystä.
-
Alle koulu ikäisenä
-
Hankala sanoa, milloin huomasin tarkalleen. Muistan, että 13-vuotiaana aloin fantasioida huorittelusta, ja teini-ikään kuului myös cnc-henkisiä fantasioita. Tietysti en olisi ollut henkisesti kypsä toteuttamaan tuollaista silloin, mutta ajatuksia alkoi olla.