BDSM-baari

Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Verna - 26.03.2011, 10:06

Otsikko: Kipukynnys
Kirjoitti: Verna - 26.03.2011, 10:06
Pähkäilin kovin, minne laittaa tämän, mutta täällä ainakin aloitus taitaa olla julkinen, jos joku muukin miettii joskus samaa?

Olen törmännyt semmoiseen pikku haasteeseen, että kumppanin kipukynnys huitelee kovin paljon korkeammalla kuin omani. Enkä osaa olla ajattelematta jotakin juttua toteuttaessani, että miltä ko. toimenpide mahtaisi tuntua omalla vartalollani. Mulla esimerkiksi nännien alue on erittäin arkaa, jopa siinä mittakaavassa, että ne saa jättää ihan suosiolla yksityisalueeksi. Ei kiitos mitään nipsuja, saati painoja kiinni niihin! Sen sijaan kumppani sietää vallan hyvin tuntemuksia ko. alueella ja kokisi mieluusti enemmän kuin mulla olisi kanttia tarjota. Hänkään ei toivo mitään, mistä voisi syntyä vahinkoa ja osaa kyllä käyttää turvasanaa/elettä jos sattuisi tulemaan tarve, mutta mua rassaa silti.

Milläköhän tavalla pääsisin asiassa eteenpäin? Tiedän, että minulla on sanani sanottavana asioihin, vuosien varrella on joitakin juttuja kokeiltu vain kerran, kun joku asia ei tuntunutkaan omalta ja se on ollut ok. Kumppanini ei ole ikinä painostanut minua yrittämään uudelleen. Siitä ei siis ole kyse, että minulta pyydettäisiin jotakin lähtökohtaisesti vastenmielistä. Mutta on vain vaikea tehdä toiselle jotakin sellaista, mitä ei itse  kestäisi, vaikka näkee, ettei toinen ole edelleenkään edes lähestulkoon nyykähtämässä kipuun.

Asiasta on keskusteltu kahden kesken, tottakai, mutta kyselen nyt täältä, olisiko jollakulla heittää uusia näkökulmia asiaan. Josko meikäläisenkin ajatusmaailmaa saisi vähän ravisteltua, se olisi oikein suotavaa. Luulen, että pääsisimme muutenkin taas pari etappia eteenpäin noin kokonaisuutena, kun saisin jollakin keinoin lisää rohkeutta. Jos vaikka tuo kumppanikin rohkaistuisi ääntelemään, elehtimään, ylipäätään reagoimaan toimiini voimakkaammin. Uskon nimittäin, että hän pihtaa reaktioitaan enemmän tai vähemmän alitajuisesti, etten luule menneeni liian pitkälle.

Tuntuu ihan hölmölle koko asia, kun toisaalta pystyn vaikkapa piiskaamaan varsin tuntuvasti. Mutta kun se taas on asia, jonka tuottamasta kivun tunteesta itse pidän. Mutta ne nipistimet ja vaikka tahallisen hankalaan asentoon sitominen ja siinä pitäminen, noissa annan liian äkkiä periksi ihan silkkaa hellämielisyyttäni. Kismittää!!
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: Lady Whip - 26.03.2011, 10:26
Tekisin itse näin. Järjestän tilaisuuden jonka ainoa sääntö on turvasana. Sitä pitää käyttää.
Sen jälkeen sinä voit ihan rauhassa kokeilla, tehdä, tuottaa kipua niin paljon kuin pystyt ja kykenet. Ylitä itsesi. Ajattele, että tähän on hänen lupa. Voi pysäyttää sinut koska tahansa turvasanan kautta.
Älä mieti miltä hänestä tuntuu, jätä sellainen ajatus pois ja keskity oman kivuntuottamisrajasi ylittämiseen.
Tavallaan tämä hetki on pelkästään sinua varten. Hän vain asettaa kehonsa käyttöösi.

Yrität viedä tilanteen siihen, että hän joutuu sanomaan turvasanan. Siinä on hänen rajansa sillä kertaa ja sinä saat arvokasta tietoa omasta kyvystä toimia kuin myös hänen kyvystään vastaanottaa.

Kun tämän ensimmäisen kerran pääset tähän asti, sen jälkeen voi olla helpompaa tuottaa kipua siinä määrin mikä on mielekästä hänelle.

Siihenkin voi varautua, että et pysty ylittämään omia rajojasi vaan pysähdyt ja sanot että et kykene enempään. Tämä on kovin yksilöllistä.
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: mauje - 26.03.2011, 10:49
Mikäs estää sanomasta sessiossa että "kovempaa, kiitos" tai "aahh, lissee"? Jos nyt asia on niin että toinen piilottelee reaktioitaan niin mitäpä jos kokeilee niin että namia ei tule jos ei näytä maistuvan, sadisti kun ei oikein nauti jos "potkii kivenjärkälettä"?
Eri asioita voi myös tehdä kokeeksi, ilman sessiota...ikäänkuin kokeilisi jotain uutta välinettä itseensä, nyt vain toisen kanssa ja samalla toinen voi kertoa miltä tuntuuu kun väännän tuosta tai teen noin ja noin...ehkä sekin madaltaa kynnystä tehdä asioita kun kyseessä ei ole mikään mystinen suuri sessiotilanne jossa kaiken pitää mennä aina nappiin?
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: peace - 26.03.2011, 11:10
Lady Whip neuvoi hyvin. Vastaanottavan puolen reagointi ja turvasanan käyttö auttaa sinua Verna paljon. Sinun pitää uskaltaa ja luottaa, että toinen sitä haluaa ja reagoi. Hän antaa sinut itsellesi. Jos et kerta kaikkiaan pysy viemään toimintaa omien rajojesi yli, älä sitä murehdi. Ei niin tarvitse tehdä. Ehkä oman rajasi löytäminen vaatii aikaa. Uskallusta kuitenkin tarvitset, jos todella omaa rajaasi haluat nostaa.

Itselläni alussa pyykkipojat nänneissä oli raja. Se oli raja kokemuksessa ja mielessä, ei sitten todellisuudessa. Olen ollut hieman yllättynyt, miten sitten nipistimet ja kohtalaiset painot niissä eivät ylittäneet kipukynnystäni. Se kipukynnyksen nostaminen ei kuitenkaan ole mikään tavoite. On niin monenlaisia tapoja toimia.

Nauttikaa siitä mihin kumpikin pystyy, älkääkä niistä rajoista tehkö liiallisia rajoja.

LISÄYS: mauje ehti välissä laittaa kommentin, jota komppaan. "potkii kivenjärkälettä" niinpä.
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: saappaat - 26.03.2011, 11:12
Olen samaa mieltä kuin Lady Whip. Turvasanan käyttö on hyvä, antaa ruoskan ym. heilua
kunnolla, ym kidutusta mitä domina vaan keksiikin, kyllä se keltainen tai punainen sieltä lopulta tulee. Itse pidän kovasta kivusta. Siinä saa kokeilla rajojaan todella.
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: Verna - 26.03.2011, 11:29
Tähänpä tuli äkkiä vastauksia.  :)

Irrallinen testituokio voisi oikeasti olla avuksi, kun siinä ei tarvitsisi keskittyä kuin yhteen muuttujaan kerralla. Sessiotilanteessa kun on usein useampia asioita päällekkäin meneillään. 

Yksi vika on arvatenkin yksiosaisessa turvasanassa, porrastusta ei ole kokeiltu (keltainen, punainen jne) sillä kumppani on sitkeästi sitä mieltä, että koko turvasanan voisi heittää romukoppaan. Se ei ainakaan helpota tilannettani. Tavallaan liian iso osa vastuusta jää minulle, tai sanotaan, että ei välttämättä jää, mutta TUNTUU siltä. Olen todistanut muutamaan otteeseen, että kyllä se turvasana sieltä lopulta irtoaa, mutta ne viimeiset hetket ennen sitä, kun ei ole enää ihan varma, aikooko toinen ottaa osansa vastuusta vai ei, ovat inhottavat. Siinä jää helposti toisen kaipaama äärikokemus saavuttamatta, kun on pakko peruuttaa "varmuuden vuoksi". Siispä voisin tosiaan koettaa vaatia tuota porrastusta käyttöön. Eihän sitä ole pakko loppuikäänsä käyttää, mutta kun nyt ensin löytäisi ne rajat!

Sessioista saisi reilusti enemmän irti, jos saisi toisen autettua siihen pisteeseen, jossa hänkin todella reagoisi ihan luonnollisesti. Näillä konsteilla se tosiaan voisi onnistua. Kannattipa kysyä, sillä ne omat keskustelut kulkevat helposti samaa polkua kuin aina ennenkin, jolloin tosiasiat tulee todettua jälleen kerran, mutta kumpikaan ei osaa poiketa polulta löytääkseen ilmeisen ratkaisun ihan siitä polun vierestä. Että kiitoksia!   
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: MarkoT - 27.03.2011, 11:56
Kipukynnys on "liikkuva", sitä voi kasvattaa ja se voi olla hyvin matala. Kun paikat tottuu kyseiseen kipuun, esim pakarat piiskaan sitä kestää enemmän. Jos ei saa piiskaa pitkään aikaan, sitä ei kestä kovinkaan paljon. Toki jokaisen kipukynnys on erilainen. Lisäksi mieli ja halu viedä kipukynnystä pidemmälle vaikuttaa kyseiseen hetkeen, voisi sano että mielentilalla on merkitystä. Tällaista havantoa ainakin itse olen tehnyt: kipukynnystä voi venyttää kunnes on pakko "luovuttaa".

Neulat aiheuttavat terävän pienin kivun. Se voi olla sietämätöntä, mutta niin nopeaa terävä pistos. Sitä ei välttämättä ehdi edes turvasanaa sanomaan, kun neula on lävistänyt... Siitä voi toki tehdä sietämättömän painamalla neulan hyvin hitaasti.

Miten sitten pelkotilat vaikuttavat kipukynnykseen?
Siinä onkin hankalampi kysymys, mutta pelkotilassa subi jännittää lihaksiaan ja silloin kipu tuntuu voimakkaammalta, kuin rentoutuneessa lihaksessa.
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: I-me - 28.03.2011, 20:18
Kipukynnys on "liikkuva", sitä voi kasvattaa ja se voi olla hyvin matala. Kun paikat tottuu kyseiseen kipuun, esim pakarat piiskaan sitä kestää enemmän. Jos ei saa piiskaa pitkään aikaan, sitä ei kestä kovinkaan paljon. Toki jokaisen kipukynnys on erilainen. Lisäksi mieli ja halu viedä kipukynnystä pidemmälle vaikuttaa kyseiseen hetkeen, voisi sano että mielentilalla on merkitystä. Tällaista havantoa ainakin itse olen tehnyt: kipukynnystä voi venyttää kunnes on pakko "luovuttaa".

Ja on hyvä muistaa että saman ihmisen kipukynnys voi vaihdella päivästä toiseen. Se käsittely joka jonakin päivänä saa kiittämään kauniisti ja pyytämään lisää voi toisena päivänä aiheuttaa armon anelun.. Mutta tuo ehdotettu "testisessio" antaa kuvan siitä kuinka toinen kipuun reagoi, jolloin hänen lukemisensa jatkossa helpottuu suuresti.
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: Boogey - 30.03.2011, 00:52
Threadia lukiessa tulee mieleen, että subit kertoo miten Dommen pitäisi hommansa hoitaa.

Tee Verna sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä. Ei tämä varmaan mikään uusi näkökulma ole, mutta älä nyt ihmeessä lähde palvelijaksi, älä lähde venyttämään sinne missä haetaan turvasanaa, jos et itse siitä saa tyydytystä. Jos saat oman Dom-nautintosi subisi saa omansa, jos epävarmana teet asioita mistä et nauti ei subisikaan saa sitä perus sessiota "suurempaa" nautintoa, jolla niitä elämänkestoisia sub/Dom suhteita rakennetaan. Hae oman nautintosi, käytä subiasi, subisi tulee kyllä perässä.

Se uusi näkökulma? Voit kouluttaa subistasi sellaisen kuin sinä haluat, eikä toisinpäin.
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: bemad - 30.03.2011, 01:49
Tuntuu ihan hölmölle koko asia, kun toisaalta pystyn vaikkapa piiskaamaan varsin tuntuvasti. Mutta kun se taas on asia, jonka tuottamasta kivun tunteesta itse pidän. Mutta ne nipistimet ja vaikka tahallisen hankalaan asentoon sitominen ja siinä pitäminen, noissa annan liian äkkiä periksi ihan silkkaa hellämielisyyttäni. Kismittää!!

  Ongelmasi näyttää olevan 'leikkimielisyys' ja naiskasvatus. Ota touhuun enemmän pahoinpitelijän asennetta. Tee mielikuvaharjoituksia siitä miten olet satuttamassa toista ihan oikeastikin. Voit tehdä mielikuvaharjoituksia vaikka bussissa satunnaisten matkustajien kohdalla. Sitten huomioi myös ne seksuaaliset nyanssit, mitkä sadomasokismiin kuuluu. Itselläni kipukynnys on varsin matala, mutta nautin kovasta räimeestä ja ylimenevästä kivusta jos eroottinen kiihotuslataus on aidolla tavalla korkea. Eli mitä kiihottavampi akka, sitä kovempi toimii. Eli aluksi, ota ruoska käteen ensin niin, että kätesi näyttää oikealla tavalla kiihottavalta ja jännittyneeltä, ja että hallitset miehen stondista olemuksellasi, ja ala sitten tehdä pientä väkivaltaa hitaasti edeten. Aloita vaikka siitä, että vain istut uhrisi vierellä ja esittelet hänelle väkisin säärtäsi tai käsiäsi ja pakotat katselemaan kroppaasi. Vaihda ruoska jossain vaiheessa esimerkiksi pesäpallomailaan tai lapioon ja kokeile jos uskaltaisit sillä lyödä. Kiristä käsirautoja, lyö kovaa kasvoille. Tulet väkivaltaisemmaksi. :D

  Turvasanasta on mahdollista luopua (näin meillä on tehty), kun anatomia tulee riittävän tutuksi. Silloin olet aidommalla tiellä ja myös erittäin vastuullinen henkilö ja tunnet toivon mukaan myös turvallisuusasiat siten, että olet valmis nostamaan
riskitasoa.

  Ja Boogeylle: ei dommen yksipuolisella toiminnalla hirveästi aikaan saada. Amerikkalainen visio, joka aliarvioi subia ja subin kokeneisuutta. Haluista tulee keskustella yhdessä ja sovittaa ne yhteen. Domme manipuloi subiaan ihan subin heikkouksia ja haluja hyväksikäyttäen. Dominoivan naisen kiihottavuus on erittäin tärkeä elementti. Subit haluavat kiihottua, jos ovat joskus aikaisemminkin sellaista palvelua osaksi saaneet....
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: hippa - 30.03.2011, 12:54
Usein kai suositellaankin, että eri välineitä olisi hyvä kokeilla ensin omaan ihoonsa että osaa hahmottaa miltä ne toisen iholla mahtavat tuntua. Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi että se saattaisi tällä tavalla kääntyä ohjeena itseään vastaan.

Minäkin liputan testituokioiden puolesta, niillä voi vähän haarukoida sitä miltä mikäkin alistuvasta osapuolesta tuntuu. Meillä esimerkiksi uusien lelujen mukavuutta voidaan kokeilla vaikka niin, että istun suukapula suussa tunnin katsomassa telkkaria ilman että mitään sen ihmeempää tapahtuu, ja voin sitten raportoida että miltä tuntuu ja mihin sattuu vai sattuuko. Silloin kun on ns. tilanne päällä helposti yrittää jaksaa vähän enemmän kuin pitäisi, tuollaisessa puolihuolimattomassa testikierroksessa ei tavallaan tarvitse yrittää olla urhea.

Turvasanan käyttöä itsekin arastelen, mutta voisin kuvitella että olisi paljon helpompaa jos esimerkiksi pitäisi lyönnin jälkeen ilmoittaa tuntemuksia vaikka numeroskaalalla yhdestä kymmeneen. Puheesta on sitä paitsi aika helppo kuulla milloin alkaa sattua vaikkei alistuja haluaisikaan sitä myöntää.
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: Verna - 30.03.2011, 13:55
Hittonio, modeemivika pätkäisi yhteyden ja pitkä teksti meni sen sileän tien  >:( Yritetään uudelleen.

Tee Verna sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä. Ei tämä varmaan mikään uusi näkökulma ole, mutta älä nyt ihmeessä lähde palvelijaksi, älä lähde venyttämään sinne missä haetaan turvasanaa, jos et itse siitä saa tyydytystä. Jos saat oman Dom-nautintosi subisi saa omansa (...) Hae oman nautintosi, käytä subiasi, subisi tulee kyllä perässä.

Se uusi näkökulma? Voit kouluttaa subistasi sellaisen kuin sinä haluat, eikä toisinpäin.

Kiitoksia näkökulmasta, se mulla on hiukka hakusessakin. En näemmä kirjoittanut mihinkään, että olen switch. En siis osaa ajatella asioita ihan (=läheskään?) samaan tyyliin kuin täysiverinen domme. Switchinäkin olen helpommin taipuvainen alistumaan, mutta kahden switchin suhteessa vastavuoroisuus on osoittautunut parhaimmillaan mahtavaksi asiaksi ja siksi minua kiinnostaa kovin petrata tätäkin puolta. 

Multahan kesti ikuisuuden oivaltaa, että vaikka pystyn johonkin, sitä ei siltikään tarvitse tehdä. Vuosien varrella on ehditty kokeilla monia monituisia asioita, joista vain pari hassua on pitänyt hylätä, kun jompikumpi (yleensä minä) ei tykännyt ollenkaan. Huomasin vasta suht äskettäin, että olen yrittänyt tehdä niitäkin asioita, jotka ovat minulle "OK" yhtä paljon kuin niitä, jotka ovat oikeasti "parhaita". Sessioiden reipas yksinkertaistaminen olikin avain onnistumiseen. Paljon parempaa jälkeä tulee, kun ottaa paljon köyttä, piiskan ja kynttilän & tulitikut eikä ota väkisin mukaan koko kaapin täydeltä tavaraa. Ja sittenkin valitsee juuri ne omimmat jutut, mitä Boogey käsittääkseni juuri sanoitkin?  :) Aikaa moisen älynväläyksen saamiseen meni aivan luvattoman paljon, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Nyt alkaa peruskuvio olla pitkästä aikaa sen verran hanskassa, että tekee mieli laajentaa skaalaa. Nuo nipistimet ja niiden tarpeeksi tehokas käyttö tuntuvat sopivalta palikalta torniin, etenkin kun tiedän, että kumppani pitää niistä. Onhan noita käytössä ollut jo kaaaaauan, mutta kynnyskysymyksenä on uusin setti, joka nyt sattuu tuntumaan näpeissäni siltä, että omaan nahkaani en niitä tahtoisi. Mutta hyvää kyytiä tässä kiivetään kynnyksen yli, että pääsisimme käyttämään niitä tuohon toiseen osapuoleen, mikä minulle oli hiton hankala asia aluksi. Ja onhan noita ongelmakohtia muutama vielä, mutta asia kerrallaan ja kiinnostuksen mukaan.

Jänniä nämä keskustelut, kun lopulta huomaa, että ongelmana ei olekaan se alkuperäinen ongelma vaan joku ihan muu asia, jonka ratkaiseminen saa homman toimimaan myös sen alkuperäisen jutun osalta :) Tällainen pohtiminen tekee hyvää.

Meillä esimerkiksi uusien lelujen mukavuutta voidaan kokeilla vaikka niin, että istun suukapula suussa tunnin katsomassa telkkaria ilman että mitään sen ihmeempää tapahtuu, ja voin sitten raportoida että miltä tuntuu ja mihin sattuu vai sattuuko. Silloin kun on ns. tilanne päällä helposti yrittää jaksaa vähän enemmän kuin pitäisi, tuollaisessa puolihuolimattomassa testikierroksessa ei tavallaan tarvitse yrittää olla urhea.

Turvasanan käyttöä itsekin arastelen, mutta voisin kuvitella että olisi paljon helpompaa jos esimerkiksi pitäisi lyönnin jälkeen ilmoittaa tuntemuksia vaikka numeroskaalalla yhdestä kymmeneen. Puheesta on sitä paitsi aika helppo kuulla milloin alkaa sattua vaikkei alistuja haluaisikaan sitä myöntää.

Tuostakin löytyy muutamia totuuksia, kiitos vain :)

Ikä on iloinen asia, se iskee järkeä päähän vaikka väkisin. Osa ongelmasta juontuu siitä, että kumppanin luontainen etenemistahti kokeilusta toiseen on monin verroin nopeampi kuin minun ja haksahdin siihen halpaan, että yritin mennä perässä samaa tahtia, vaikka jäin jälkeen jo alkumatkasta. Tässä vuosien ja järjen karttuessa vasta tajusin alkaa tutustumisen alusta, omaan tahtiini. Ei vaan tosiaan leikannut, kuten alussa sanoin, että repertuaariin ei tarvitse yrittääkään haalia mukaan kaikkea, jossa on leima "ok". Pistetään nyt vaikka sen piikkiin, että olin/olimme varsin nuori/a ja mulla oli vielä sellainen tietty miellyttämisentarve, jota nuorilla tapaa esiintyä. En vieläkään ole "vanha", en kolmeakymmentäkään, mutta nyt alkaa olla kypsyys sitä luokkaa, että ymmärrän, että maailma pyörii edelleen, vaikka en aina teekään muiden mieliksi. Tältä pohjalta jatkaminen tuntuu siltä, että homma todennäköisesti tulee toimimaan. Piti vain määritellä uudelleen, mitä "toimiva" tarkoittaa, ja luulen oivaltaneeni sen.
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: switcher - 30.03.2011, 15:31
no mul on menny toi asia  toisin päin tiedän et toi on vaikea tilanne et minua on saannut piiskata niin paljon kun sielu sietää vaikka ulisen oikein kunnolla mut ei auta kun kestää mut joo toi on mun oma ajatus. Eihän sitä kaikki voi kivusta pitää mut kyllä sitä voi varovaiseti aloittaa ja sit kokemuksen myötä koventaa otteita mut jos toisella sit tulee raja vastaan niin pitää sit siinä sen rajan. Mut minusta kumminkin se kivusta nauttiminen tarvii myös sen asennoitumisen ja mielentilan. Et itse voisin ajatella tuollaisessa tapauksessa et toinen olisi hyvin kiinni sit kiihottaisi toisen aivan tappiin asti samalla vähän piiskaten sit kun toinen on kiimasta sekaisin sit siitä ruoskisi oikein kunnolla. Kun alkaisi mennä toisesta liian kovaksi niin voisi sitä taas kiihottaa toista. Mut melko kokemattomana puhun et jollain on varmasti parempia ideoita.
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: marmelaadia - 30.03.2011, 18:49
Rajat ovat myös dominoivalla osapuolella ja niitä tulee kunnioittaa ihan yhtä paljon kuin alistuvankin rajoja! D on se joka sessioissa vie (ja juuri tämän takia en ymmärrä näitä "käskyturvasanoja" eli liikennevaloja) turvasanaa tai merkkiä käytetään silloin kun on tarve, ei ohjailemaan session kulkua. Turvasanan käyttö antaa myös D:lle suuremman vapauden toimia ja toteuttaa itseään. Jos on vaikea tuottaa pelkkää kipua niin paljoa mitä sub haluaa, voisiko olla mahdollista ottaa joskus sessioihin mukaan myös kolmas osapuoli? Alistuva sadisti tai svitsi jota D voisi käskyttää/määrätä tuottamaan kipua.
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: swan - 30.03.2011, 20:11
Joskus olin Veikko Granströmin luennoilla, joka on nimikkeiltään psykiatri ja psykoterapeutti ja hän oli sitä mieltä, että kipu on aina korvien välissä ensiksi..aivojen jamasta siis kysymys. On jopa ihmisiä, jotka eivät aisti esim. fyysistä kipua ollenkaan.
Kipu ja kipukynnys,on se fyysistä, henkistä tai sekä että, on varsin kiehtova aihe, imho.

Lisäys: itselläni on vain harmaa aavistus, piiskauskokeiluista huolimatta tai niistä johtuen,siitä että miten kipu ja seksuaalinen mielihyvä liittyvät toisiinsa. Ehkä oma "kipukynnys" on jotenkin liian henkilökohtainen ja siten myös henkilöriippuvainen. Onpas nyt vaikeeta löytää sopivia yleistermejä  ???
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: peace - 30.03.2011, 20:30
...turvasanaa tai merkkiä käytetään silloin kun on tarve, ei ohjailemaan session kulkua...

Tuo on kyllä totta. En käytä turvasanoja muutoin kuin todella tarpeessa. Ehkä tuolla aikaisemmin korostin liikaa turvasanoja. Siis ei ohjailuun vaan tarpeessa.
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: Verna - 30.03.2011, 20:39
Jos on vaikea tuottaa pelkkää kipua niin paljoa mitä sub haluaa, voisiko olla mahdollista ottaa joskus sessioihin mukaan myös kolmas osapuoli?

Mun sopeutumisvauhdilllani ehkä 20 vuoden päästä. :) Idea sinänsä on hyvä ja kotiaivoriihessäkin joskus esille tullut, mutta ei ainakaan vielä ole mun juttuni. Mulla ei riitä varmuus tuohon tässä kohtaa.
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: kuuliainen - 30.03.2011, 21:59
Nyt alkaa peruskuvio olla pitkästä aikaa sen verran hanskassa, että tekee mieli laajentaa skaalaa. Nuo nipistimet ja niiden tarpeeksi tehokas käyttö tuntuvat sopivalta palikalta torniin, etenkin kun tiedän, että kumppani pitää niistä. Onhan noita käytössä ollut jo kaaaaauan, mutta kynnyskysymyksenä on uusin setti, joka nyt sattuu tuntumaan näpeissäni siltä, että omaan nahkaani en niitä tahtoisi.

Kun kerran kumppanisi nipistimistä pitää, niin eikun menoksi ja kohteeksi nännit, genitaalit, korvanlehdet ...
Nipistimet ovat kuitenkin turvallisia ja helppoja leluja siinä mielessä, etteivät ne aiheuta ihan helposti ikäviä vaurioita/jälkiä.

Tärkeintä on aloittaa hallitun kevyesti ja lisätä ankaruutta hiljalleen subin reaktioita koko ajan seuraten.
Anna leikille aikaa reilusti, jotta subin endorfiinit siirtävät kipukynnystä ja nautintoa yhä korkeammalle.
Vaikka subi kuinka leikkisi kivikasvoa, niin se onnistuu vain niin kauan kun ollaan subin kestokyvyn rajojen sisällä.
Voihkinta ja kiemurtelu alkavat kyllä takuuvarmasti jossain vaiheessa, kun lisääntyvä kipu alkaa ylittää nautintoa.

Nipistimien osalta ankaruuden lisääminen tarkoittaa vaikkapa lisää nipistimiä, tiukempia nipistimiä, painojen lisäämistä , nipistimien vääntelyä/venyttelyä jne.

Kaksiportainen turvasana (keltainen=hidasta/odota, punainen=lopeta heti) on hyvä ja kyllä se keltainen sieltä irtoaa, kun subin rajat löytyvät. 
Punaisen aika tulee vasta sitten, kun jotain menee pieleen tulee esim paha kramppi.

Verna, sinulla on lopulta kadehdittava ja upea tilanne. Halukas kumppani, jonka kanssa voit toteuttaa niin subin kuin dommen rooleja.
Onnellista kevättä teille ja nautinnollisia leikkejä - ota vähän löysemmin ja anna domme-puolesi tulla enemmän pintaan  8)

Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: bemad - 31.03.2011, 01:42
...turvasanaa tai merkkiä käytetään silloin kun on tarve, ei ohjailemaan session kulkua...

Tuo on kyllä totta. En käytä turvasanoja muutoin kuin todella tarpeessa. Ehkä tuolla aikaisemmin korostin liikaa turvasanoja. Siis ei ohjailuun vaan tarpeessa.

  Turvasana vain vie hohtoa sessioinnista, jossa pyritään autenttisiin tuntemuksiin tai
vallankäyttöskenaarioihin. Se miksi turvasanaa yleisesti käytetään johtuu siitä, ettei olla paneuduttu kylliksi harjoittelemaan tilanteita, joissa liikutaan turvallisuuden rajoilla (vai loppuiko arvon dominoilta aika kesken?). Usein myös toisen lukemisen taito puuttuu, tai siihen ei luoteta, mikä on näin kokeneesta subista aika huolestuttavaakin.

  Kehon anatomian tunteminen mahdollistaa turvallisen ja kovankin sessioinnin ilman turvasanaa, jolloin alistettu osapuoli voi tuudittautua autenttiseen kidutetuksi ja kuritetuksi tulemisen kokemiseen ilman mahdollisuutta ottaa tilannetta haltuunsa, mikä kuuluu sadomasokismin kontekstissa "antaville" osapuolille.

  Turvasanaton sadomasokismi on tietysti riskialttiimpaa (moneenkin suuntaan). Dominointi saattaa jäädä joko liian kevyeksi tai tehdyt asiat muodostua pysyviksi haitoiksi, mutta kyse on vain extremelajista, jossa järkeä käyttämällä ja opettelemalla riskin ja riskin realisoitumisen suhde on vallan hyvä. Itse olen ollut arviolta 3000 turvasanattomassa sessiossa osallisena, eikä mitään kovin vakavaa ole koskaan tapahtunut. Mutta meilläpä on ollut jopa 3 tunnin sessio, jossa harjoitellaan pelkkää käsirautojen asettelua.

  Pidän tuosta riskistä, kuitenkin.  ;)
 
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: peace - 31.03.2011, 08:05
bemadilla on tänään kommentteja, jotka minäkin ymmärrän. Turvasana voi viedä hohtoa sessioinnista, mutta enpä niitä juurikaan käytä. Rajoilla olen usein. Kertonee lukemisen taidosta.

"Turvasanaton sadomasokismi on tietysti riskialttiimpaa", kyllä on. Niin rajoilla en ole koskaan käynyt. Kertonee lukemisen taidosta.

"Pidän tuosta riskistä, kuitenkin". On se ihan kiehtovaa, ajatuksena ainakin.
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: hippa - 31.03.2011, 11:20
...turvasanaa tai merkkiä käytetään silloin kun on tarve, ei ohjailemaan session kulkua...

Tuo on kyllä totta. En käytä turvasanoja muutoin kuin todella tarpeessa. Ehkä tuolla aikaisemmin korostin liikaa turvasanoja. Siis ei ohjailuun vaan tarpeessa.

Jos sub yrittää ohjailla sessiota turvasanalla on ongelma minun mielestäni jossain muualla kuin turvasanan olemassaolossa. Mutta minä olenkin tällainen pehmopervo joka suosittelee aina ja kaikkialla ensimmäisenä kommunikointia ratkaisuna melkein mihin tahansa. ;D
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: Karwanaama - 31.03.2011, 13:39
Jos sub yrittää ohjailla sessiota turvasanalla on ongelma minun mielestäni jossain muualla kuin turvasanan olemassaolossa. Mutta minä olenkin tällainen pehmopervo joka suosittelee aina ja kaikkialla ensimmäisenä kommunikointia ratkaisuna melkein mihin tahansa. ;D

Itse suosin mallia missä punainen lopettaa leikin niin, että sitä ei enää samana päivänä jatketa. Toki voinen kuvitella muutaman poikkeuksen sääntöön, mutta kuitenkin. Tuo ainakin poistaa ohjauksen siltä osin.
Tosin jos punainen pompsahtaa sessiossani johtuen minun tekemisistäni, niin 95% tapauksista koen epäonnistuneeni.

- Opie
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: Milla - 31.03.2011, 16:18
Kivun tuntemuksen kyky ja -kynnys vastaanottaa sitä vaihtelee jopa päivittäin, samoin kuin sillä on merkitystä kuka kipua tuottaa on jo mainittukin, mutta lähestyisin kivun tuottamista tunteen kautta: "rakastan sinua niin paljon että voin satuttaa sinua".

Mitä voimakkaampi keskinäinen tunne on sitä enemmän, kovempaa ja lujempaa kivun vastaanottaja kestää, ja siihen nojautuen myös kivun tuottajan pitäisi kyetä "ylittämään" itsensä. Vastaanottaja tietää viimeiseen kivun väreeseen asti, että satuttamisesta huolimatta on toiselle rakas ja tärkeä ihminen. Nimenomaan ihminen.

Omaan kehoon voi kokeilla miltä jokin kidutusjuttu tuntuu, samoin "kuivaharjoittelu" antaa osviittaa, mutta molemmista puuttuu ne sessio-endorfiinit ja kivun vastaanottajan kestän-vielä-hetken-vielä-15 sekunttia elementit. Aiheesta on jutskattu ennenkin miten toimia kun alistaja välittää "liikaa" eikä kykene satuttamaan rakastaan, mutta silloinhan siihen nimenomaan pitäisi kyetä  :-*
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: n4103xxl - 31.03.2011, 17:45
Kivun tuntemuksen kyky ja -kynnys vastaanottaa sitä vaihtelee jopa päivittäin, samoin kuin sillä on merkitystä kuka kipua tuottaa on jo mainittukin, mutta lähestyisin kivun tuottamista tunteen kautta: "rakastan sinua niin paljon että voin satuttaa sinua".

Mitä voimakkaampi keskinäinen tunne on sitä enemmän, kovempaa ja lujempaa kivun vastaanottaja kestää, ja siihen nojautuen myös kivun tuottajan pitäisi kyetä "ylittämään" itsensä. Vastaanottaja tietää viimeiseen kivun väreeseen asti, että satuttamisesta huolimatta on toiselle rakas ja tärkeä ihminen. Nimenomaan ihminen.

Omaan kehoon voi kokeilla miltä jokin kidutusjuttu tuntuu, samoin "kuivaharjoittelu" antaa osviittaa, mutta molemmista puuttuu ne sessio-endorfiinit ja kivun vastaanottajan kestän-vielä-hetken-vielä-15 sekunttia elementit. Aiheesta on jutskattu ennenkin miten toimia kun alistaja välittää "liikaa" eikä kykene satuttamaan rakastaan, mutta silloinhan siihen nimenomaan pitäisi kyetä  :-*


Milla, puhut niin asiaa :) komppaan tätä täysillä :)
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: kuuliainen - 31.03.2011, 19:48
Turvasana vain vie hohtoa sessioinnista, jossa pyritään autenttisiin tuntemuksiin tai
vallankäyttöskenaarioihin. Se miksi turvasanaa yleisesti käytetään johtuu siitä, ettei olla paneuduttu kylliksi harjoittelemaan tilanteita, joissa liikutaan turvallisuuden rajoilla (vai loppuiko arvon dominoilta aika kesken?). Usein myös toisen lukemisen taito puuttuu, tai siihen ei luoteta, mikä on näin kokeneesta subista aika huolestuttavaakin.
...

 Itse olen ollut arviolta 3000 turvasanattomassa sessiossa osallisena, eikä mitään kovin vakavaa ole koskaan tapahtunut.

3000 = 30 vuotta 100 sessiota vuodessa - King of Kinky !

Ketjun aloittaja ei selvästikään ole tuolla tasolla, joten vahvasti uskon hänelle sopivan juuri kelta-puna turvasanasysteemi.
Tällöin koko vastuu ei ole kokemattomalla dommella ja se toivottavasti helpottaa turhaa ylivarovaisuutta.
Toisen lukemisen taito kasvaa vain harjoittelemalla.

Ne Dommet kenen kanssa minulla on ollut kunnia sessioida ovat kaikki vaatineet turvasanan/eleen käyttöä.
Pari kertaa olen joutunut siihen turvautumaan ja silloinkin on nimenomaan harjoiteltu jotain uutta juttua etsien rajojani tarkoituksellisesti.
Toiset pari kertaa on iskenyt kramppi hankalasta asennosta johtuen ja on ollut pakko hakea lievennystä hetkeksi.
Sessiot eivät silti ole olleet minun ohjailtavissa eikä turvasanan/eleen olemassaolo ole vienyt fiilistä pois. 
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: bemad - 31.03.2011, 21:09
3000 = 30 vuotta 100 sessiota vuodessa - King of Kinky !

  Kyllä ne on 17 vuoden aikana. Kyseessä oli heitto, joka varmaankin menee aika lähelle, eikä kaikki sessiot ole olleet ns. keston äärirajoilla.

Lainaus
Ketjun aloittaja ei selvästikään ole tuolla tasolla, joten vahvasti uskon hänelle sopivan juuri kelta-puna turvasanasysteemi.

  Ei kannata edes välttämättä aloittaa turvasanalla. Voi aloittaa sillä, että harjoitellaan juttuja pidempään ja sitten kun homma on kunnossa aloitetaan varovasti varsinainen sessiointi... Eli ensin harjoituksia, kokeiluja, ja paljon.

Lainaus
Ne Dommet kenen kanssa minulla on ollut kunnia sessioida ovat kaikki vaatineet turvasanan/eleen käyttöä.

  Se on alan tapa, eikä dommeilla usein ole kiinnostusta harjoitella riittävän pitkään. Turvasanallisessakin voi tulla vahinkoa jos ei osaa.

Lainaus
Toiset pari kertaa on iskenyt kramppi hankalasta asennosta johtuen ja on ollut pakko hakea lievennystä hetkeksi.

  Dommen pitäisi pystyä lukemaan tuollainen.

Lainaus
Sessiot eivät silti ole olleet minun ohjailtavissa eikä turvasanan/eleen olemassaolo ole vienyt fiilistä pois.

  No jos ei saa parempaakaan, mikäs siinä vaikka asuisi Hakunilassa.
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: Smooth - 01.04.2011, 15:03
Nyt tuo väenväkisin vänkääminen loppu tähän paikkaan.
Jos ei ole muuta sanottava kun nälviä muiden sanomisia voi olla hiljakin.

Ja ymmärtääkseni Hakunilassa asuu monta ihmistä. Niitä asuu myös Kulosaaressa, Hakanimessä ja jopa Punavuoressa.

Kiviäkin kiinnostaa.
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: Boogey - 02.04.2011, 01:49
Minun perhe viihtyy hemmetin hyvin Hakunilassa, paras paikka missä Suomessa olen ikinä asunut. Alueen dissaus minulle lähinnä tuo mieleen, että ei ole henkilö ikinä tainnut käydä Hakunilassa, joka pääasiassa muodostuu varsin uusista 200m²+ oma- ja paritalojen alueista, jotka on rakennettu lähelle melko kattavia kaupunkipalveluita. Täältä on alle 10 mins kävely Natura alueelle, pääkaupunkiseudun parhaat urheilumahdollisuudet, noin vartti autolla stadiin ja viitsien minuuttia Tikkurilaan. Vaan ko. henkiklö on vain lukenut jostain homma-forumilta miten asioiden siellä täytyy olla, kun kerta siellä on kaupungin asuntojakin muutama.

Tervetuloa käymään, saatat ymmärtää miksi alueen asukastyytyväisyys on yksi maan parhaita.
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: bemad - 02.04.2011, 05:10
Tervetuloa käymään, saatat ymmärtää miksi alueen asukastyytyväisyys on yksi maan parhaita.

  Muiden asukasviihtyvyys on asia, joka ei minulle kuulu. Minä kuulun silti
niihin ihmisiin, jotka eivät suhtaudu myönteisesti itähelsinkiläisyyteenkään, vaikka käymmekin Itäkeskuksessa ja tykkäämme joskus piipahtaa esim Vuosaaressa. Ongelmien ja tietyn sekoboltsiaineksen keskittyminen tietyille alueille kuitenkin on monien ihmisten havaitsema fakta. Alunperin taisin verrata Hakunilassa asumista turvasanan käyttöön bdsm:ssä. Okei, en jauha asiasta enempää, kyse oli vähän turhan ympäripyöreästä vertauksesta, mutta minulle siinä on jotain samaa. Itse olen tottunut turvasanattomaan playhyn ja minusta se on erittäin kivaa. Kukin tyylillään. Ok. Tietysti Vesalan omakotitaloalueetkin ovat mielenkiintoisempia, kuin Kontulankaaren kerrostalot. Mutta, suosittelen käymään Kontulan kirjastolla tai metroasemalla. Pienempänä bongasin siellä elämäni ensimmäiset lentävät lehmät.  8)
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: Hermes - 02.04.2011, 08:35
Eikö Smoothin sana kuulunut vai eikö se tehonnut?  Pysykäähän aiheessa.
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: telle - 02.04.2011, 11:55
Punainen-keltainen-yhdistelmää suosittelisin minäkin lämpimästi...Tuo "punainen" on meilläkin yhä olemassa, lähinnä kiitoksena ja suosionosoituksena lojaalille subikoiralle ja  mahdollisuutena Domille joskus revitellä kunnolla ilman jatkuvaa subin tarkkailua:)

Meillä oli suhteen alussa juuri tällainen "rajojen haku-sessio", jossa jatkettiin turvasanaan asti. Tunnustan, että minun aloitteestani...(Vaikka näin jälkikäteen ajatellen oli huono idea haastaa D-ihminen kysymällä "Onko sussa miestä" :-[ Älkää kokeilko tuota kotona ;D)   
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: KalvinK - 02.04.2011, 14:50
Minulla on usein ollut tapana pyytää subia kertomaan asteikolla 1-5 kuinka kovalta piiskaaminen tai jokin kipu tuntuu. Sillä tavalla löytää aika kivasti subin rajat ilman, että subin kokemus jää liian lempeäksi tai liian kovaksi. Varsinkin uuden piiskan tms. "leikkikalun" käyttöönotossa tuo kalibirointi toimii oikein hyvin.
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: peace - 02.04.2011, 15:18
Tuo asteikko varmaan toimii, jos subi osaa tason määritellä. Itse en osaa määritellä millään asteikolla. Voin olla hyvin lähellä rajaa ja sitten kestänkin. Se raja saattaa venyä. Asteikolla 1-5 saattaisi olla jo 4 ja sitten kuitenkin kestää ennen kuin on viisi. Voi kuitenkin toimia toisilla. Sitä pitää vaan kokeilla ennen kuin tietää.
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: SMIle - 02.04.2011, 16:09
Peacella ja monella muullakin hyviä kommentteja. Ja aina parempaan lopputulokseen molempien kannalta pääsee mitä enemmän subikin jälkikäteen antaa kommenttia käsittelystään. Vaikka kuinka hyvin yrittäisi lukea toisen reaktioita, niin ihan ajatuksenlukijaksi ei yleensä siitä dominoivasta osapuolestakaan ole. Joten rohkeasti vaan kertomaan niistä omista tuntemuksista ;)
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: Master T - 02.04.2011, 16:43
Hyvä on keskustella etukäteen asiasta. On sovittava, silloin kun ei vielä tunne subin rajoja kovin tarkasti tai ei lainkaan, siitä miten piiskan käyttäjä voi tietää, milloin ollaan rajalla tai sen yli. Tavat asiasta kertomiseen voivat olla monet. Hyvin käyttökelpoinen ja tässä tapauksessa meille sopiva oli, että subini kertoi, että aivan liiallisen kivun tullessa hän ei voi hillitä itseään vaan pakosta riuhtoo itseään. Hän ei halunnut suoraan ilmaista itse session aikana, mutta tämä tieto riitti minulle. Keskustelussamme kävi myös ilmi, että hän toivoi juuri näitä pieniä rajojensa ylityksiä. Näin opin hänen rajansa, jotka olivat minulle yllätykseksi paljon kauempana kuin olin olettanut.

Subin rajat eivät aina ole samalla kohdalla. On siis hyvä olla jokin selkeä, pysyvä tieto siitä milloin on saavuttanut rajan. Tämä antaa dominoivalle osapuolelle lisää vapautta nautiskelemiseen itse piiskaamisesta, kun ei tarvitse liikaa tuumiskella,menenkö mahdollisesti liian pitkälle.

Dominoiva ei kuitenkaan koskaan saa piiloutua turvasanan tai jonkun merkin odottamisen taakse. Pitkässä ja hyvin hoidetussa sessiossa subi saattaa luisua niin syvälle subspaceensa, ettei nautinnon virrassaan enää ole kykenevä ymmärtämään mikä on liikaa. Dominoivalla on aina vastuu subistaan!
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: Smooth - 02.04.2011, 18:26
Eikö Smoothin sana kuulunut vai eikö se tehonnut?  Pysykäähän aiheessa.

Oikeastaan tarkoitin, että vänkäys yksittäisistä sanomista on ei toivottava ja minun näkökulmasta "foorumikiusaamista" (en todellakaan halua, että täällä pitäsisi kirjoittaa kieli keskellä suuta ettei mistään saa otetuksi kiinni) mutta aiheen vierestä keskusteleminen on ihan jees.
Niinhan ne keskustelut normielämässäkin polveilevat aiheesta toiseen... Tosin jos haluamme puhua asuinalueista, voimme ihan hyvin aloittaa vaikka uuden keskustelun.

Smooth "välitunninvalvoja"
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: peace - 02.04.2011, 18:28
Dominoiva ei kuitenkaan koskaan saa piiloutua turvasanan tai jonkun merkin odottamisen taakse. Pitkässä ja hyvin hoidetussa sessiossa subi saattaa luisua niin syvälle subspaceensa, ettei nautinnon virrassaan enää ole kykenevä ymmärtämään mikä on liikaa. Dominoivalla on aina vastuu subistaan!

Näin se on. Subinkin pitää osata avata suunsa, mutta viime kädessä D:n pitää olla valppaana. Niin syvällä en ole subspacessa ollut, etten olisi ymmärtänyt rajojani. Toisaalta D lukee niin hyvin, että en ole turvasanoja juuri tarvinnut.

Viime kerralla session aikana minulle tuli sellainen uho "erään" vaiheen jälkeen, että subille vastuuttomasti ihan tietystä itse aiheutetusta syystä päätin mielessäni olla käyttämättä sitä ekaakaan turvasanaa. Jotenkin koin, että minulla ei ole nyt oikeutta turvasanaan. D oli ankarampi kuin koskaan. Olin tosi rajoilla, en sanonut turvasanaa, enkä olisi kestänyt kauaakaan enää, mutta D luki tilanteen oikein ja hiljalleen päästi minut helpommalla. Kyllä minä sen sanan olisin sanonut, mutta venytin aika lailla rajaa.
Keskustellessamme session jälkeen D totesi, että tuo "eräs" vaihe oli sellainen, että tuntematta minua ja reagointiani se olisi ollut kokemattomalle D:lle jopa pelottavaa. Hän tuntee jo minua ja tiesi mikä tuo itse aiheutettu syy oli. Aika salakieltä tämä teksti, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan. Molempien pitää kantaa vastuunsa. Subi voi hölmöillä, D ei.
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: bemad - 02.04.2011, 21:18
Dominoiva ei kuitenkaan koskaan saa piiloutua turvasanan tai jonkun merkin odottamisen taakse. Pitkässä ja hyvin hoidetussa sessiossa subi saattaa luisua niin syvälle subspaceensa, ettei nautinnon virrassaan enää ole kykenevä ymmärtämään mikä on liikaa. Dominoivalla on aina vastuu subistaan!

  On!

  Vaikea ymmärtää, mutta kaikki masterit ja dommet eivät ole yhtä
sensitiivisiä tilanteen seuraajia, kuin esim. omani ja toteaisin edelleen, että tähän vaikuttaa kova treenivaiva ja anatomiatutkimus, minkä olemme turvasanattomuuden eteen nähneet.

  Turvasanattomassa sadomasokismissa ei käytännössä ole tullut juuri minkäänlaista vahinkoa (pari pikkujuttua on tosin sattunut). Krampit, suonenvedot ja vaaratilanteet on aina havaittu esim. ilmeiden, eleiden ja äännähdysten kautta riittävän ajoissa. Subspaceen vajoaminen ja oman kropan unohtaminen kuullostaa minusta jo aika vastuuttomalta subinkin lähtökohdista.

  Turvasanattomassa sadomasokismissa on lähinnä se hyvä puoli, että vallankäyttö on merkittävällä tavalla aidompaa, kuin leikkikontekstissa, jossa tilanne on subin päätöksestä mahdollista katkaista. Turvasanaton sadomasokismi perustuu kyllä dommen tai domin kovaan vastuuseen, mutta siihen vastuuseen kuuluu olla myös lopettamatta silloin kun toinen pyytää, ellei domi totea kriteerien lopettamiselle täyttyvän.

  Mutta kukin tavallaan. Kannustan kuitenkin kokeilemaan turvasanatonta ja treenaamaan sitä varten, jos kiinnostusta löytyy.  8)
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: Hra K - 03.04.2011, 01:37
Tunnet hyvin kumppanisi ja se on samalla ongelma mutta se voisi olla myös
ratkaisu. Tuttuus voi estää uudet näkökulmat ja tunneasiat menevät helpolla
sekaisn. Voisin antaa yksinkertaisen vinkin: eläydy.

Tilanteisiin voisi vain heittäytyä ja unohtaa järkeilyt sun muut rasitteet.
Tätä voisi helpottaa vaikkapa roolileikki, jonka kautta saisi vanhoja
pinttyneitä tapoja hetkeksi tauolle tai etukäteissopimus siitä että
nyt viikko pari vain kokeillaan juttuja ihan rauhassa ja sitten vasta
jälkeenpäin, vaikka seuraavan päivän aamukahvilla, kertaillaan
että mitä tuli tehtyä ja mikä siinä oli hyvää ja huonoa kumpaisellekin.

Eläytyessä sinun ei tarvitse miettiä omaa kipukynnystäsi vaan käyttää
uhrisi tuntemuksia tuottamaan omaa mielihyvääsi - eihän sinua olla
satuttamassa tällä kertaa. Eläytyessä keskityt täyttämään kummankin
nautinnon keinoja kaihtamatta ja se voi saada sinut unohtamaan
kipukynnystenne erot. Älä siis keskity kipuun vaan nautintoon.

Vaikka turvasanat tuntuvat sopivan joillekin ihan luonnostaan,
eivät ole oikein omiaan toisensa oikesti hyvin tunteville pareille
ellei  nyt mittään oikeasti tosi vaarallista olla tekemässä.
Teidän pitäisi ehkä ottaa luottamusken lisäksi luovuus mukaan
ja rohkaistua menemään perverssin onnenne perukoille asti.

 K
Otsikko: Vs: Kipukynnys
Kirjoitti: Lady Whip - 08.04.2011, 21:45
Sanon aina uudelle subille, että älä peittele tunteitasi vaan näytä kehollasi ja äänelläsi kuinka paljon sattuu tai kuinka hyvältä tuntuu. Myötäile kehollasi niin paljon kuin pystyt. Se on merkki minulle siitä, missä mennään, miten jatkan eteenpäin.