BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: laalaa - 20.10.2020, 22:40
-
Katsoin Yle Areenasta ohjelman Miesoletuksia jakson (2 Deittailu on paskaa) https://areena.yle.fi/1-50211576 jossa mies analysoi kiitettävästi tunteitaan ja kokemuksiaan deittisovelluksissa, ja vaikka tapahtuneet olivat synnyttäneet katkeruutta, hän kykeni niitä sanoittamaan rauhallisesti (ehkä johtuen siitä, että oli kuitenkin löytänyt tyttöystävän).
Olisiko täällä halukkuutta kertoa lisää tästä ilmiöstä?
Haluaisin kovasti ymmärtää tätä miesten todellisuutta. Yleensä siitä kohtaa puheenvuoroja, joissa lähinnä se kauna, katkeruus ja turhautuneisuus ryöpsähtää, ja tätä kautta olenkin ymmärtänyt, että kohtaamattomuus aiheuttaa paljon tuskaa. Mutta olisiko kenelläkään halua kertoa vähän syvällisemmin aiheesta ja ajatuksistaan?
Onko mahdollisesti niin, että ennen näitä tindereitä, esim yökerhoissa/kuppiloissa, muutkin kuin ne profiilinsa airbrushanneet ovat kuitenkin päässet kohtaamaan potentiaalisia partnereita, vai onko tilanne silloinkin ollut yhtä vinoutunut?
-
Katsoin tuon kymmenen minuutin pätkän.
Siinä tuli esiin pari ristiriitaa joista ei saa puhua. Toinen on miehen väärä lähestymistapa. Hän hakee seuraa tositarkoituksella. Se on suuri virhe, ei kannata sekoittaa läheisyyttä, tunteitaan tai seksin tarvettaan parisuhteen etsimiseen.
Jännämies tai suoraviivainen seksin etsijä löytää sitä. Seksiä. Eli ko. rooli päälle siihen tarpeeseen. Suhteeseen sitten sieltä napsahtaa joku tai napsahtaa muuta kautta mutta mieli pysyy rauhallisena kun kassit pumppaa välillä tyhjäksi ja saa jokaiselle ihmiselle tärkeää ihokosketusta.
Toinen mistä ei saa puhua on markkina-arvoteoria ja se miten Tinderin kautta miesten ja naisten välinen kohtaanto-ongelma on lisääntynyt. Kohtaanto siinä mielessä jos pohjimmiltaan on tavoitteena parisuhteen muodostaminen.
Top miehet saavat mitä haluavat ja joskus miehellä on vain tarve tehdä tarpeensa (kuten varmasti naisillakin). Näin toisinaan nainen joskus saa seuraa prinssistä johon missään tapauksessa ei rahkeet riitä. Nainen helposti biasoi tasovaateensa prinssiin ja etsii tällaista kumppania parisuhteeseen. Sitä ei tule tapahtumaan. Näin netin luoma valheellinen kuva omista mahdollisuuksistaan muodostuu tragediaksi naiselle. Hankitaan koira ja ollaan kolmevitosia sinkkuja biologisen kellon paukkeessa.
Niille miehille jotka eivät ole top 10-20% ja joilla on väärä lähestymistapa kuten kyseisen kaverin kohdalla homma on myös traagista. Ei tipu ei lirise.
Toisaalta irtopanoja viikonlopuksi etsiville naisille Tinder on helpotus, voi tehdä valinnat viikolla ja viikonloppuna pääsee suoraan asiaan ilman turhia säätöjä ravintolakierroksen muodossa. Sama nautinto-oikeus oli myös miehillä Tinderin alkuaikoina, palvelun valtavirtaistuessa se poistui. Ilmiö kävi myös Jodekin suhteen, tosin nopeammalla syklillä.
Tarinan opetus; Älkää olko kuin filmin Janne, olkaa jännämiehiä. Niin Jannekin lopulta onnistui. :love:
-
En katsonut linkkiä, mutta vastaan omakohtaiselta perstuntumalta. Tällä naamalla tinderistä seuraa ei saa. Tämä oli etukäteen jo tiedossa, enkä siis tilanteeseeni pettynytkään, kun kaksi lumellista päivää maaliskuun lopulla erotti minut ja henkisen tukeni koronan ajalla (eli golf). Kaksi mätsiä sain, mutta molemmat englanninkielisiä ja hyvin nopeasti alkoivat tarjoamaan maksullisia sivustojaan, jossa voisin seurata heidän masturbointiaan. Molemmat vakuuttivat olevansa pirkanmaan alueelta. Haistatin molemmille pitkät vitut.
Oli mulla muutamia kiinnostuneita blurrattuina, mutta osasin heidät yhdistää tyyppeihin, jotka eivät kiinnostaneet mua. Mulla oletettavasti on siis ylikorostunut vaatimus kumppanista, koska tykkäyksiäni laittaneista ei kukaan ollut kiinnostunutkaan musta.
Mä en osaa myydä itseäni netin kautta, enkä osaa kuvailla itseäni tarpeeksi, enkä jenkkiläläiseen tyyliin halua kehua itseäni liikaa. Totean asioita lyhyesti ja jotkut niistä voivat kiinnostua, mutta parhaimmillani olen, kun pääsen keskusteluyhteyteen jonkun kanssa. Siinä kuuluisassa markkina-arvossa olen asteikon alapäässä tinderistä ja muista puhuttaessa.
Toisaalta livenä olen seuraa löytänyt ja siinä aion tästedes pysyäkin. Markkinoikoon paremmannäköiset miehet itseään sitten netin kautta, mulla se vaan ei toimi.
En sano tätä katkerana missään nimessä, vaan siten, että mun itsetuntoni on kohdallaan. En kuvittele itsestäni yhtään enempää, kuin olen, mutten myöskään vello itsesäälissä. Mä oon mitä oon.
-
Toinen mistä ei saa puhua on markkina-arvoteoria ja se miten Tinderin kautta miesten ja naisten välinen kohtaanto-ongelma on lisääntynyt. Kohtaanto siinä mielessä jos pohjimmiltaan on tavoitteena parisuhteen muodostaminen.
Top miehet saavat mitä haluavat ja joskus miehellä on vain tarve tehdä tarpeensa (kuten varmasti naisillakin). Näin toisinaan nainen joskus saa seuraa prinssistä johon missään tapauksessa ei rahkeet riitä. Nainen helposti biasoi tasovaateensa prinssiin ja etsii tällaista kumppania parisuhteeseen. Sitä ei tule tapahtumaan. Näin netin luoma valheellinen kuva omista mahdollisuuksistaan muodostuu tragediaksi naiselle. Hankitaan koira ja ollaan kolmevitosia sinkkuja biologisen kellon paukkeessa.
Tosin tuo markkina-arvoteoria saa ajattelemaan että Uuno Turhapuro on top-elokuva ja joku Maa on syntinen laulu on beta- tai gamma-elokuva. Ihmisillä on usein tosi huono maku. Sillä en tarkoita sitä, etteivätkö kysynnän ja tarjonnan lait toimisi, totta kai toimivat. Jääkiekkotähdet ja mallit pariutuvat - mikä on oikeastaan hyvä juttu monelle ihmiselle, koska se jättää tarjolle kiinnostavia tyyppejä :)
edit: ei niin etteikö malli tai jääkiekkotähti voisi olla kiinnostava tyyppi mutta tietty korrelaatio varmastikin on olemassa siiheen toiseen suuntaan
-
En toki voi puhua kaikkien miesten puolesta, mutta ainakin minun todellisuuteni deittimarkkinoilla poikkeaa radikaalisti kaikista naisista, joiden kanssa olen aiheesta keskustellut. Tinderiä olen kokeillut joskus, ja olisinko saanut kaiken kaikkiaan kymmenkunta matchia. Muistaakseni treffasin lopulta yhden sellaisen matchin, jota en tiennyt jo muualta, mutta toisia treffejä ei tullut. Pari muualta tuttua matchia tuli tavattua useammankin kerran, mutta sen kummempia suhteita ei niistäkään kehkeytynyt. Siksi olen keskittynyt deittailemaan enemmän kinky-ympäristössä, koska täällä se on ollut selkeästi helpompaa.
Kuten jotkut ehkä muistavat, kirjoitin tuossa keväällä räiskyvän deitti-ilmon (https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=27150.0), joka keräsi kolmatta sivua kommentteja, kehuja ja ylistystä. Sain siihen yhteensä 6 vastausta, ja tämä on kaikkien aikojen ennätykseni nettideittailussa. Yksi näistä vastauksista johti toisiinkin treffeihin, mutta se ihminen asuu niin kaukana, että välillemme ole muodostunut suhdetta. Ehkä vielä joskus.
Parhaat tulokset olen saanut vastaamalla muiden deitti-ilmoihin tai kysymällä kiinnostavaa ihmistä treffeille suoraan. Näistäkään ei läheskään joka kerta muodostu edes niitä toisia treffejä, mutta aina välillä löytyy joku helmi, joka jää pidemmäksi aikaa.
Kun ottaa huomioon, että olen kuitenkin jo jossain määrin tunnettu kasvo kinkypiireissä ja osaan jonkin verran kirjoittaa, tulen väkisinkin siihen johtopäätökseen, että valtaosa miesten deitti-ilmoista jää vaille ensimmäistäkään vastausta. Tästä on nykyisen kumppanini kanssa itse asiassa puhuttu, että pitäisi laittaa aiheesta gallup pystyyn, mutta en ole saanut aikaiseksi. Epäilen, että sieltä paljastuisi samankaltainen karu totuus, josta tuossa Ylen jutussa puhuttiin.
En ole koskaan kokenut luontevaksi vetää mitään rooleja päälle, joten olen aika ajoin ollut yksinäinenkin. Yltiöpäisen sosiaalisena ihmisenä se on ollut minulle vaikeaa, enkä ollenkaan ihmettele, että vuosia jatkuessaan sellainen vetää katkeruuden ja vihan pintaan. Minulla on sentään siinä mielessä onnekas tilanne, että ystäväpiiristäni löytyy aina halauksia tarvitsevalle, mutta tunnistan, etteivät kaikki ole yhtä hyvässä asemassa. Tunnen itsekin useita ihmisiä, pääasiassa miehiä, jotka ovat sinkkuja ja/tai neitsyitä vasten tahtoaan. Siinä joukossa on korkeakoulutettuja, älykkäitä, hauskoja, toimeentulevia ja elämään intohimoisesti suhtautuvia tyyppejä, joista ei ikinä arvaisi. Minusta se on helvetin surullista, enkä tiedä mitä hittoa sille voisi tehdä.
-
Bittideittailun kulta-aika sijoittuu johonkin akselille 90 -luvun loppu 10 - luvun alku.
Tällöin koko homma siirtyi melko pitkälle onlineksi.
Siitä sitten alkoi alamäki ihan sen vuoksi, että ihmisten motiivit ja toimintamallit muuttui.
Kinderi ja variaatiot tappoi koko homman melko pitkälti lopullisesti kun kuvaselailusta tuli harrastusmuoto.
En siis väitä ettei satunnaisia juttuja voisi tapahtua, mutta itse tuon kulta-ajan eläneenä, se on ohi.
Ihan nykytilanteesta en toki osaa ukkoontumisen vuoksi sanoa, mutta kyllähän sivukorvalla kuunneltuna meno on vähän epätoivoista.
Jos itse lähtisin seuraa hakemaan nykypäivänä, en käyttäisi nettiä ollenkaan.
Liha is back. O0
-
Jos itse lähtisin seuraa hakemaan nykypäivänä, en käyttäisi nettiä ollenkaan.
Liha is back. O0
Näin mäkin tuumaan. On sitten ne sujuvapuheiset, jotka saavat seuraa helpommin, mutta mitä kokemuksia naiset niistä sitten saavatkaan, kuuluu ihan toiseen kommenttiraitaan.
-
Ennen kuin tajusin olevani tämän lajin edustaja, hain seuraa ilmoituksilla netissä.
Ja löysinkin sitä.
Koko sen ajan, mitä olen tässä skenessä ollut, olen ollut passiivinen.
Olen silti seuraa löytänyt... vain olemalla itse avoin ja valmis keskusteluihin.
Niiden kautta olen ne ihmissuhteet löytänyt.
En ole deitti-ilmoja laittanut.
Olen vain jutellut ihmisten kanssa avoimin mielin...pitkään ja hartaasti.
Ja se seura on löytynyt nimenomaan keskustelujen kautta.
Ja aina se on löytynyt piinaavan (ei minusta).. ja pitkän kaavan mukaan.
Hyvä niin.
-
Jossain kohtaa tulee vastaan ikä, loppuu tarjonta ja kysyntä. Tähän on tultu.....
-
Kiitos vastauksista. Mä olen itsekin tätä ikäluokkaa jolla on vielä kokemus livenä tapaamisesta nuoruudessaan, mutta miten nää nuoret jotka on aikuistuneet tähän kulttuuriin?
Mä muistan toissakesältä, kun oltiin upeena kuumana kesäiltana ystävän kanssa vähän yläikäisenä jollain hipsteriulkoilmaravintolan keikalla, missä väkeä oli pari sataa, miehiä ja naisia, niin seurattiin mun ystävän kanssa sellasta miesporukkaa (alle kolmekymppisiä) viereisellä sohvaryhmällä jotka olivat koko sen ajan tinderissä. Se oli musta jotenkin niin outoa! Että vaikka sä olisit ihmisten ilmoilla, niin silti ne sun kohtaamiset ja kohtaamattomuudet on siellä puhelimessa.
Ehkä se mitä hain linkkaamalla ton ohjelman oli myös se kokemuksien ja tunteiden jakaminen. Onko sellasia paikkoja, missä sitä voi tehdä? Onko tällainen keskustelunavaus esim sellainen, johon uskaltaisi jakaa omia ajatuksia? Onko sellaista miehen suuhun sopivaa sanastoa, jota tuntuu luontevalta käyttää?
Oisin tosi happy, jos tähän vielä tulis lisääkin kirjoituksia. Avautumiset ja tunteenpurkauksetkin tervetulleita, kunhan ne pysyy sisällöltään ja sanavalinnoiltaan asiallisina.
-
Videolla näkyvä mies oli rohkea ja selvästi poikkeuksellisen taitava itsereflektoimaan. Näin miehen näkökulmasta katsottuna vaikutti olevan myös ihan tavallisen näköinen, ellei jopa komea.
Se, että videossa esillä olleella, äärimmäisen rohkealla miehellä, on tällainen kokemus kertoo siitä, kuinka erilaisia miesten ja naisten kokemukset tältä osin ovat. Haastavaa miehenä on se ymmärretyksi tulemisen puute, joka tulee naisilta kun nettideittailusta puhutaan.
Netin kautta on edelleen mahdollisuus löytää seuraa myös miehenä, mutta se vaatii tietyllä tapaa näytille ja tarjolle asettautumista ja paljon omaa aktiivisuutta suhteessa tuloksiin.
Äärettömän tärkeää, että asiasta puhutaan!
-
Netin kautta löytyy seuraa suhteellisen helposti ja nopeasti. Tämä huolimatta siitä, että potentiaalisten soveltuvien kumppanien joukko on varsin pieni osa väestöstä. TrueMaster on kysyttyä seuraa, koska meitä on vähän ja alistuvia on suhteessa paljon.
Epätoivoisuus, teeskentely, kiire, tositarkoituksella etsiminen ja itsesääli ovat pahinta myrkkyä seuranhaulle. Niitä kannattaa välttää. Jokaisella on jotakin vahvuuksia, niillä korteilla kannattaa pelata - ei ole järkeä hävitä painissa, jos on mestari shakissa.
-
Nuorempien deittailu- ja seuranhakukertomuksia odotellessa kerron hieman omiani.
Aloin käyttämään Tinderiä avioeron aikaan, ennen poismuuttoa yhteisestä kodista eksän kanssa. Alkuun vain tarkoituksena (eksällä) oli saada mun itsetunto jätetyksi tulemisen jälkeen nousuun, kun hänkin uutta seuraa jo oli etsinyt tovin. Itsetunnon kohottajana Tinder toimi hyvin ja lopulta sieltä ne ekat treffitkin löytyi. Mä olen oikeastaan sen alun jälkeen suhtautunut Tinderiin positiivisesti. Hyvä appi, joka madaltaa ujon ihmisen lähestymisyritystä ja karsii valmiiksi kiinnostuneet sun saataville.
Silloin alkuun sieltä etsi itselleen syliä ja lämpöä. Tärkeätä oli myös vaan löytää joku jonka kanssa lähteä kokeilemaan synkkaisiko. Etsin silloin vuosia sitten enemmän itseäni kuin toisia (näin myöhemmin olen havainnut).
Suhteita olen saanut muodostettua Tinderin kautta useita. Yksikään varsinaisista parisuhteista ei silloin aiemmin kestänyt pidempään kuin vuoden, mutta pysyviä ystävyyksiä tai kaveruuksia sieltä on löytynyt useita. Eli on toiminut tarkoitukseensa erittäin hyvin, seuraa on löytynyt. Nykyään en hae mitään ”vakavaa seurustelua” vaan kohtaamisia, ja sanon sen avoimesti profiilissakin. Olen nykyään myös avoimesti kinky ja poly Tinderissä. On matchien lukumäärä pudonnut varsin radikaalisti sen jälkeen, mutta enpä itsekään tykkää kuin ehkä prosentista tai sen puolikkaasta profiileita. Osuman tullessa helmiä kuitenkin löytyy.
Kokemuksia baarin deitti-ilmosta ei ole, koska en ainakaan vielä ole kokenut luontevaksi laittaa omaa ilmoa tänne. Mä lueskelen ilmoituksia ja poimin sieltä joskus kiinnostavia, jos itsellä aikaa ja kiinnostusta johonkin on sillä hetkellä. Mutta edelleen mun mielestä parhaat suhteet löytyy etsimättä. Bileissä kohdatessa, miitissä tai jossain vaan. Kun planeetat on oikeassa asennossa, niin asioita tapahtuu.
Mä pidän kaikilla elämänalueilla, myös parinhaussa, tärkeänä tavoitteenasettelua. Tarkoitan sitä, että kun sinulla on joku haave tai unelma, se pysyykin haaveena niin kauan, kunnes sanot ääneen ”minä haluan toteuttaa unelman X”. Unelmien tavoittelu on tiedostavan päätöksen jälkeen tiedostamattomia valintoja kohti päämäärää. Jos hoet itsellesi, ”en koskaan löydä ketään”, et myöskään tee sopivalla hetkellä valintoja kohti kumppanuutta. Silloin kun pitäisi ottaa se rohkea katse kohti kiinnostavaa tyyppiä tai avata suu ja alkaa rohkeasti puhumaan toisen kanssa, se jää tekemättä kun et ole asettanut sitä tavoitteeksi itsellesi. Negatiivinen asenne myös näkyy ja kuuluu, silloin et tee itse itsellesi mahdolliseksi parin löytymistä.
Tämä ei tietenkään päde aina ja kaikkialla. Vaikka uskoisit itseesi, voit silti jäädä ilman kumppania. Joskus elämä vaan menee niin. Mutta kun uskoo itseensä, yleensä sen kumppanin löytymättömyys ei aiheuta niin suurta kolhua, että koko paketti romahtaa.
Minulla muuten seuranhaussa on aina toiminut rehellisyys ja aitous. Jos yrittää esittää muuta kuin on, se nähdään heti. On parempi sanoa suoraan, että jännittää, kuin yrittää peittää sitä. Tämä tuntuu vaniljahetskumaailmassa olevan se ensimmäinen asia joka deittailusta opetetaan, älä vaan näytä että olet epävarma tai paljasta heikkouksiasi. Käsittämätöntä kuraa, joka vaan johtaa noidankehään syvemmälle ja syvemmälle. Deittailun ensiaskeleet pitäisi vetää jotain roolia, ja sitten kun saadaan saalis nalkkiin (liukuportaissa ne muutamat ekat metrit) niin lyödään täyskäsi pöytään ja paljastetaan kuka oikeasti olen. Erohan siitä pääsääntöisesti tulee.
-
Toisaalta livenä olen seuraa löytänyt ja siinä aion tästedes pysyäkin. Markkinoikoon paremmannäköiset miehet itseään sitten netin kautta, mulla se vaan ei toimi.
Puutun vain tähän sen verran, että *kuvissa paremmannäköiset miehet*. Osa ihmisistä on vain parempia esiintymään kuvissa tai ottamaan kuvia itsestään kuin toiset. Todellisuus voi sitten olla ihan toista, kuten monet koskaan nettideiteillä käyneet tietävät. Se on aika hassua, miten tuollainen tekninen taito tai se miten osa ollaa kuvattavana, vaikuttaa noin paljon. (Kaikki kuvien käsittely ja siloittelu ja muu sellainen päälle.) Livekohtaamisessa pääsee esille karisma, ruumiinkieli ja muut ominaisuudet mitkä eivät kuvien kautta välity, eikä toisaalta ole mahdollisuutta hakea edullisia katselukulmia todellisuutta puijamaan. Se, että ei Tinderissä tai instassa tai missään muussa sellaisessa vastaa vaadittua visuaalista järjestystä, ei lopulta kerro mitään siitä onko yleisemmin viehättävä vai ei. Sama pätee kaikkiin sukupuoliin.
-
Vahva samaistuminen tuolla Ylen videolla deittailukokemuksistaan kertoneen miehen sanoihin. Ei sinänsä mitään uutta, kun olen omia kokemuksiani esim. tinderissä ja OKC:ssä verrannut muiden kuin miesten kokemuksiin. Mulla lukee omassa profiilissa mm. että olen poly/ra ja että olen sub. Se tietysti itsessään karsii jo monta ihmistä, ja ihan hyvä niin! Siinä tarkoituksessa ne on sinne kirjoitettu ettei tuhlaa aikaansa ihastuessaan johonkin ihmiseen vain että se päättyisi siihen kun selviää etten olekaan mono. Kuitenkin ei voi olla lannistumatta siitä, kuinka vähän mätsejä tulee - ja kuinka iso osuus mätseistä joita saa ei ole lukenut profiiliani. Ärsyttää myös että joudun aloittamaan noin 90% keskusteluista. Kokeilin hetken bumblea, jossa siis vain nainen voi aloittaa keskustelun, ja keskustelun aloitus oli yleensä "moi". Että se siitä sitten, ettei muka joutuisi itse aloittamaan keskustelua :D
Tietysti aika paljon oma mieliala vaikuttaa siihen, kuinka vakavasti nämä tinderin pettymykset ottaa. Jos on jo yksinäinen tai puutteessa (enkä tarkoita vain seksiä) pettymykset maistuvat entistä karvaammilta. Olen myös huomannut, että kokemus tinderissä nyt on hyvin erilainen kuin vuosikymmenen alussa. Tuntuu että silloin oli helpomi mätsätä tykkäämiensä tyyppien kanssa, nyt epäilen että tinderin algoritmit entistä enemmän pimittävät hyviä mätsejä siinä toivossa että maksaisi sen käytöstä.
Tällä hetkellä en koe pettymyksiä kauhean raskaasti, mutta kyllä se pidemmän päälle syö itsetuntoa ja turhauttaa. Monellakaan tapaa ei tunnu voivan löytää kaipaamansa seuraa tinderistä tai muualta. Offline en ole jaksanut etsiä seuraa pitkään aikaan, koska en erinäisistä syistä jaksa taikka halua käydä enää sellaisissa tapahtumissa tai harrastuksissa joista joskus muinoin on saattanut seuraa löytyä - eikä enimmäkseen heterona sub-miehenä ole helppo löytää sen suhteen mätsäävää seuraa saati että muut asiat mätsäisivät samaan aikaan.
tl;dr: Joo, olen kyllä kieltämättä lievästi katkeroitunut.
-
Lol jokin Tinder. Jotkut ihan jopa mielestään pelaavat sitä, ihan kuin deittisovellus olisi jokin Karkkimurska tai miinaharava.
Ihan muodon vuoksi hengaan ja pyyhkäisen oikealle-vasemmalle siellä, mitään siitä ei oo kostunut.
Seuran olen saanut bileistä ja yhdistyskuvioista palloilemalla paikoissa itse.
Baarin puolella olen saanut ihan kivoja deittejä, mutta niissäkään preferenssit eivät ole toistaiseksi kohdanneet.
Käykää niissä bileissä ja tomuttakaa itsenne edustuskuntoon. :D
-
Näin mäkin tuumaan. On sitten ne sujuvapuheiset, jotka saavat seuraa helpommin, mutta mitä kokemuksia naiset niistä sitten saavatkaan, kuuluu ihan toiseen kommenttiraitaan.
[/quote]
En mä kyl susta sellasta kuvaa oo saanu et olisit sanallisesti jotenkin muista jäljessä.
Mut miks kommentoin: Miten verbaaliset lahjat tekee toisesta 2 luokan panomiehen tai session vetäjän?
Ite oon tosi verbaalinen ku leikitän jotain, vielä enemmän ku kiima nousee. Kaikki tästä kyllä tykänny tähän asti.
Edit: miks toi näyttää lainauksen noin?
-
Verbaaliset lahjat ja kielellinen kyvykkyys edesauttavat parinmuodostumisprosessissa. Tyypillisesti nettideittailussa ihmiset vaikuttavat suosivan kumppaneita, jotka seksuaalisen yhteensopivuuden lisäksi osaavat ilmaista itseään sujuvasti. Sillä itsessään ei ole mitään suoraa 1/1 korrelaatiota sessiointi- tai panotaitoihin.
Kirjoittamiseen kannattaa siis verkossa panostaa, vaikka asiat voi ilmaista myös ilmanvälimerkkejätaiisojakirjaimiayyämäs.
-
Itellä lievä dysleksia eikä se mua ainakaan oo haitannu.
Ei kukaan muukaan siitä kyl oo liikaa vittuillu.
-
Tinder pilasi kaiken no jos löytyy 1 alle 100v mun lisäksi jolla ei sitä ole ne si vaatii videopuhelun molemmissa tapauksissa 99,9 % treffejä ei edes tule sen siaan vanhaan hyvään aikaan jopa täysin ilman kuvaa harva pettyi minuun joitakin tapailin pitkäänkin mikä muuttui no tuli tinder josta metsästetään hunksia joka nojaa kuvassa kaverin ferrariin ja toisen huvipursi sattumalta näkyy toisessa kuvassa harrastuksia on 10h arkisin viikonloppuna 20h työ on jotain hauskaa pelin kehittämistä sen lisäksi vapaa ehtois työtä ympäri maailmaa,,, ja loppupelissä se kuvakin voi olla kaverin tai 20v ja 30 kg sitten,,, rehellisellä pelillä ei ole mahdollisuuksia ei nyt eikä edes 40v,,
-
Musta tuntuu, että ihmiset kertoo etsivänsä usein muuta kuin etsivät. Esim. tuttavani on monissa eri deittikanavissa ja kertoo haluavansa vakavan suhteen ja jaarittelee vaikka mitä. Silti hän ei ole tapaillut ketään vakavasti niinä vuosina kun olemme tunteneet ja kertoo minulle ettei edes halua suhteeseen. Joko hän houkuttelee itselleen seksiseuraa antamalla tahallaan vääränlaiseen käsityksen itsestään tai sitten hän ei tiedä yhtään mitä etsii.
Ja onhan itsellenikin käynyt niin etten ole etsinyt seksiä kummempaa, mutta kiinnostava tyyppi onkin saanut minut haluamaan parisuhteen. Ei näistä tiedä. Mutta noi deittisovellukset on kyllä tyhmiä.
-
Mä oon rehellinen kun kerron seuranhaussa itsestäni uusille tyypeille.
Tosi rehellinen.
Mul on aika rankat taustat ja historia eikä siitä oo tuntunu kukaan olevan oikeesti moksiskaan.
Mainitsinko jo dysleksian?
Eli siis paketissa riittä.
Mun neuvo ihmisille jotka hakee seuraa: Olkaa omia itsejänne ja rehellisiä. Jos ite kertosin olevani 185cm ammatti koripalloilija 32 sentin tontolla joka ajaa ferraria ni se peli ei kyl kantais ekoja treffejä pidemmälle.
Toinen : Tutustukaa niihn tyyppeihin rauhassa ja puhukaa nyt ihmeessä muusta ku seksistä kanssa. Se toinen naisoletettu tuskin haluu tarjoilla pelkkää verbaalista runkkumatskua teille. Ja sit ihan oikeesti saattaa tutustuukkin siihen toiseen muullakin tasolla ku et olihan se ATM kans sun ykkösjuttu. Lisäksi tossa huomaa kans hyvin nopee sen et onko puhuttavaa ja kulkeeko juttu. Tosi surullista musta jos toinen ei oo samalla sivulla.luvussa tai ees lue samaa kirjaa. Ne jutut ei yleensä kauheen pitkälle oman kokemuksen mukaan kanna.
-
Täältä iso peukku nettideiteille. Sieltä on tullut kaikki tuttavuudet hankittua. Tälläisenä introverttinä jää usein nuo naisten flirttailut tajuamatta tuolla ulkomaailmassa. Juuri jokin aika sitten ostin käsirautakotelon, kassaneiti heltyi jutustelemaan pidempään kanssani, mutta olin lähinnä ahdistunut tästä ystävällisyydestä. Aina kun naiset ovat aloitteellisia, tulee vähän sellainen 'olenko piilokamerassa'-tunne. Tämäkin nainen oli erittäin kivanoloinen ja tiesi paljon käsiraudoista, hetken pelästyin että hän on tältä foorumilta ja tunnisti naamani. ::)
Aloitteellisuus se kai meillä miehillä tärkeintä on seuranhaussa. Toisaalta on mukava kun voi välillä vaan huilailla sivustalla, seurata jutustelua ja sitten taas kun iskee se sosiaalisuuden kaipuu, laittaa ilmoitus tai vastata jonkun toisen ilmoitukseen. Ei tartte viikottain tyhjennellä postilooraa turhista kutuviesteistä tai piilotella muita yhteystietojaan.
Ja mitä tuohon ikään tulee niin itsellä napsahti juuri maagiset viisinolla täyteen ja en ole koskaan saanut näin paljon innokkaita viestejä naisilta! Osa tietysti vain tsemppiviestejä, mutta jotkut ovat onnistuneet meikäläisen kampeamaan jopa teekupposelle. Harmi vaan kun on tälläinen ronkeli niin mikään ei tunnu kelpaavan.
Kun aikansa yksin asustelee niin sitä omaa rauhaa alkaa arvostamaan. Ja sitä että voi nytkin jättää projektit lattialle odottamaan aamua, ilman että niitä tarttee raivata sivuun jonkun voimaantumisrituaalin tieltä.
Just katselin hömppää telkkarista ja söin näkkäriä sängyssä! Hah! :P
Mutta toisaalta olisihan se kivempi kieriskellä niissä murusissa kahdestaan.
-
Olen juuttunut älypuhelimia edeltävälle ajalle, joten Tinderistä ei ole kokemuksia. Netin kautta hakiessa pääsääntö on ollut, että murto-osa ilmoituksiin vastaamisista tuottaa vastauksen ja näistä toinen vastaava on johtanut tapaamiseen. Useimmiten viestittely on turhauttavasti vain yhtäkkiä katkennut eikä toiselta osapuolelta tule enää minkäänlaista vastausta. Tänne Baariin olen pari kertaa laittanut ilmoituksen, vastauksia se mitä arvelinkin eli nolla.
Entä tapahtumat? Itselläni on varsin tiukat kriteerit ihmisille, huono jaksaminen useimpien suhteen sekä olematon sietokyky kevyen jutustelun osalta. Kinkyskenen meiningit on nähty ja koettu, eivät ole minua varten. Kun harrastukset ja kiinnostuksen kohteetkin ovat marginaalissa ja miesvoittoisia, niin piirit luonnollisesti ovat sen verran rajatut ettei seuranhaku tahdo sitäkään kautta edetä. En olekaan enää välittänyt hakea aktiivisesti seuraa netissä tai muuallakaan, vaan pitäydyn omissa kuvioissani (eli keikoilla, baareissa ja kavereiden illanistujaisissa, ei enää missään vitun kinkytapahtumissa). Jos osuu vastaan joku jonka kanssa synkkaa, niin hieno homma. Jos ei, niin olen suosiolla yksin. Läheisyydenkaipuu vaivaa hetkittäin, mutta se on pienempi kiusa kuin hedelmättömästä seuran etsinnästä turhautuminen.
-
Taidan olla sen verran vanhan aikainen, että en tule oikein juttuun noiden tinderien kanssa. Joskus muinoin on ollut netissä muutama treffi ilmoitus ja ne kyllä johtivat ihan livenä tapaamisiin ja perisuhteeseenkin.omalla kohdalla koen helpommaksi lähteä ulos iltaa istumaan ja tapaamaan uusia ihmisiä. Välillä on onnistunut ja toisinaan on tullut pakit. Henkilö kohtaisesti pakit ei haittaa, aina ei voi voittaa. Kaikkien silmää ei voi miellyttää eikä tarvikkaan. Jos sattuu esim työelämässä jokin kiinnostava vastaan, kysyn suoraan lähdetäänkö kahville, kaljalle tai jotain muuta vastaavaa.
-
Tässä jutussa häneltä tuli kommentti siitä, kuinka pitäisi aina olla jollain tapaa parempi kuin mitä tällä hetkellä on. Olen joskus pyörinyt yhteisöissä, jossa eräs yhteisön johtohahmoista valisti siihen malliin, että älä ole itsesi, vaan ole paras itsesi. Ymmärrän tuollaisen lähtökohdan, jos halutaan välttää sitä, että menisi haisevana rikkinäisessä hieman likaisessa T-paidassa mahdollisiin parinmuodostustilanteisiin. Mutta siinä vaiheessa kun ulkoinen olemus on suhteellisen kunnossa, mutta siitä huolimatta kukaan ei esitä kiinnostusta, niin kyllähän siinä menee rikki, jos tulee palautetta, jossa vaaditaan enemmän. Erityisesti jos on oikeasti hyvä yhdessä tai useammassa asiassa, mutta se ei vielä riitä, kun ne on vääriä asioita joissa on hyvä. Erityisesti kun ne asiat joissa pitäisi olla parempi kuin mitä on, on yleensä sellaisia, joita ei voi yksin harjoitella ja mokata ilman, että siinä on toinen ihminen mukana.
-
Tässä jutussa häneltä tuli kommentti siitä, kuinka pitäisi aina olla jollain tapaa parempi kuin mitä tällä hetkellä on. Olen joskus pyörinyt yhteisöissä, jossa eräs yhteisön johtohahmoista valisti siihen malliin, että älä ole itsesi, vaan ole paras itsesi. Ymmärrän tuollaisen lähtökohdan, jos halutaan välttää sitä, että menisi haisevana rikkinäisessä hieman likaisessa T-paidassa mahdollisiin parinmuodostustilanteisiin. Mutta siinä vaiheessa kun ulkoinen olemus on suhteellisen kunnossa, mutta siitä huolimatta kukaan ei esitä kiinnostusta, niin kyllähän siinä menee rikki, jos tulee palautetta, jossa vaaditaan enemmän. Erityisesti jos on oikeasti hyvä yhdessä tai useammassa asiassa, mutta se ei vielä riitä, kun ne on vääriä asioita joissa on hyvä. Erityisesti kun ne asiat joissa pitäisi olla parempi kuin mitä on, on yleensä sellaisia, joita ei voi yksin harjoitella ja mokata ilman, että siinä on toinen ihminen mukana.
Tätä mäkin mietin, että hirveän epäreilua ja kohtuutonta. Muutenkin parinvalinnasta on tullut hyvin työnhakuprosessinomaista. Sen CV:n eli profiilin pitää olla viimesen päälle viilattu, on erittäin tärkeää olla ulkomuodollisesti pätevä, mutta muuten valintakriteerit on aika läpinäkymättömät. Toki (kaikkien tasoteoreetikoiden iloksi) on myös läpinäkyvämpiä kategorioita, mutta onhan nekin vähän veteen pirrettyjä viivoja, ne nitten rajat.
Mut tää CVmäisyys itseä kiinnostaa ilmiönä kans.
Mutta kai tässä vaan on niin sisäistetty se uusliberalistinen eetos, joka meidän yhteiskuntaakin pyörittää, että selitys on niinkin yksinkertainen.
-
Olen itse siirtynyt todella kieroon periaatteeseen, missä laitan deittikumppaneille epäedustavia kuvia tarkoituksella (tai kuvallisilla deittisaiteilla suoraan profiilikuviksi). Ei mitään kauhuotoksia, mutta sellaisia missä en ole viimeisen päälle. Koen, että on paljon hauskempi dynamiikka että onkin sitten treffeillä edustavampi kuin mitä toinen odottaa, kuin mahdollisesti toisin päin. Se on myös ihan kiinnostava tapa testata miten paljon toinen arvioi viehättävyyttä vain parin kuvan perusteella. (Underpromise and overdeliver, hyvä periaate sekä työelämässä että deittailussa!)
Ulkonäöllä on tietysti vaikutusta, paljonkin, en sitä yhtään kyseenalaista, mutta mua kiinnostaa miten iso osa sen arvioinnista on tosiaan sen instagram realityn jäljittelyä (sisältäen tietyt visuaaliset asetelmat) eikä tavallaan sellaista... ihmisen aidosti näkemistä. Mulle sellaiset epäaidon manipuloidut ja lavastetut kuvat naisesta on lähinnä juttu mikä saa kiinnostuksen lakkaamaan.
-
Aloin oikein muistella, millaisia vaatteita mulla on ollut kahvideiteillä.
Valkoinen kauluspaita nyt ainakin.
Normaalisti käytän monttubilepaitojen ja suorien housujen ohella arkivaatetuksessa myös camoa ja reisitaskuhousuja sekä virttyneitä puseroita.
Missä vaiheessa tutustumista sitä sitten uskaltaa vaihtaa sliipatusta moodista vapaalle?
Omassa historiassani ollaan oltu kavereita hyvinkin pitkään kunnes ollaan päädytty erotiikkaosastolle ja kun mä oon jonkun kaveri, avaan itsestäni myös niitä luurankoja jossain vaiheessa.
Toki ensitreffeillä en ala ladella karuja juttuja menneisyydestäni tms. Tietenkään, duh.
-
Erityisesti kun ne asiat joissa pitäisi olla parempi kuin mitä on, on yleensä sellaisia, joita ei voi yksin harjoitella ja mokata ilman, että siinä on toinen ihminen mukana.
Jos meinaat tällä esim. sosiaalista kanssakäymistä jonkun oletetun kanssa niin sitä voi kyl treenaa ihan normielämässä ilman kumppania helposti. Sä käyt varmaan kaupassa, töissä, harrastuksia, liikut kodin ulkopuolella ihmisten ilmoilla. Lista on loputon ja kontekstilla ei oo niin välii tässä. Ala tietoisesti kiinnittää huomioo sun käytökseen sosiaalisessa kanssakäymisessä. Kaikille tää ei tuu itestään mut sitä voi kyl opetella. Autistinen ystäväni sanoi hyvin että kun ne sosiaaliset taidot ei kehittyny itsekseen niin ne piti vaan opetella ite. Ei ollu kuulemma vaikee temppu kun ton tajusi.
-
Lähes poikkeuksetta olen kaikki elämäni pitkäaikaiset parisuhteet ja muut pienet romanssit löytänyt netistä. En paljoa käy ulkona sosiaalisissa meiningeissä introverttiyyteni takia, joten internetin kautta on helpompi - ja kivempi - ensin tutustua hieman ihmiseen ennen kuin menen ujostelemaan kasvotusten. Varta vasten itsensä edustukseen valikoitujen kuvien kautta usein saan heti aika paljon kiinnostusta ja suoria yhteydenottoja ilman tekemättä paljoa töitä, mutta en sanois sen olevan kuitenkaan aina helppoa koska en ole myöskään sitä puheliainta tyyppiä. Tykkään enemmän harrastaa pitkämuotoisia ja hyvin ajateltuja "kirjeitä" kuin nopeaa salama-pikaviestintää, joka usein karsii ne ihmiset pois joilla on hirveä kiire tapaamaan/panemaan.
Suurinosa yhteydenotoista päättyy kohteliaasti ja nopeasti kun/jos ei mielihalut ja/tai mitä etsii täysin kohtaa keskenään ja huonoja kokemuksia ei onneksi ole ollut kovin montaa. Tiedän mitä haluan, tiedän mitä etsin ja olen kaikesta siitä avoin ja rehellinen. Täältäkin olen muutamaa ihanaa ihmistä nähnyt kasvotusten vuosien varrella.
Mitä seurusteluun ja onnistuneisiin tapaamisiin tulee, omat voimakkaat anaali- ja pyllyfetissit rajoittavat huomattavasti kehen henkilökohtaisesti olen kiinnostunut. Nämä fetissit yleensä myönnän ja paljastan myös (kohteliaasti) lähes heti kättelyssä tai heti profiilitekstissä, koska iso osa omaa persoonallisuutta ja seksuaalisuutta liittyy erityisesti peppuseksiin ja kumppanini pyllyn käyttöön. Tämä onkin ollut ehkä suurin rajoittaja itselle mitä internetin kautta seuranhakuun/deittimarkkinaan tulee, joten en voi syyttää kuin vain itteäni :)
-
Itse näin sinkkuna voin sanoa, että kyllähän sitä harrastuksia ja muuta ajateltavaa kannattaa hankkia, ettei se yksinäisyys olisi aina päällimmäisenä mielessä. Myöskin sitä muuta tavoiteltavaa elämäänsä tulisi asettaa, jota kohti kulkea. Siis sellaisia tavoitteita, joihin itse pystyy vaikuttamaan. Parisuhteeseen kun tarvitaan se toinen.
On varmasti aivan totta se, että naiset saa paljon viestejä miehiltä ja näin ollen he voivat kenties asettaa korkeita vaatimuksia miehelle. Mutta mietitäänpä asiaa sitten miehen näkökulmasta. Haluaisinko minä siinä arkipäiväisessä parisuhteessa olla koko ajan mielistelemässä ja toteuttamassa naisen haluja ja toiveita vain sen vuoksi, että saan olla parisuhteessa? Itse en näe parisuhdetta sellaisena lisäarvontuojana omassa elämässäni.
Joku mainitsi tuon ferrarin. No voin kyllä sanoa, että eipä varallisuudellakaan nyt sen kummempia vaikutuksia naisiin tehdä ja ihan hyvä niin. Itse en ainakaan haluaisi, että joku kiinnostuisi minusta vain varallisuuden tai muun sellaisen vuoksi.
-
--
Itse en ainakaan haluaisi, että joku kiinnostuisi minusta vain varallisuuden tai muun sellaisen vuoksi.
Oon tätä pohtinut jonkin verran viime aikoina, kun katsonut sivusta tuttujen seuranhakua. En millään halua saada vonkaa vaan siksi, että profiilikuvassa on tissivako. Toki olen naiseudestani iloinen, mutta en halua saada siksi viestiä. Jos hakisin seuraa, haluaisin, että musta kiinnostutaan siksi, minkälaisen kuvan subina olen itsestäni verkossa tai miitissä antanut, enkä siksi, että oisin nainen, joka hakis jotain.
-
Jos nyt mietitään miehiseltä kannalta täällä "skenessä" taikka BDSM porukassa yleensä seuranhakua.
Miehiä on aika paljon, yksinäisiä, samanlaisia...tahdon Dommen, tahdon lutkan, tahdon subin...kovasti tahdotaan.
Oikeastaan tolla tahtomisella ole mitään arvoa minnekkään suuntaan. Mitä voit tarjota....mitä se naapuri ei voi? Miten erotut sieltä kauniiden kukkisen seasta, vaikka olisi millainen rikkaruoho.
Ei ole oleellista oletko rikas, ei ole oleellista onko kylän isoin kypärä, ei ole oleellista ajatko ladalla, ei tarvitse olla Taberman....jos erotut kiinnostavalla tavalla eduksesi. Toihan nyt sitten voi olla jokin tietty osa-alue minkä osaat hyvin, jokin muu taito millä erotut naapurin Pertistä jolla on uudempi auto ja pipukkakin 5cm pidempi...komea ja supliikkimieskin vielä.
Yksilöt kiinnostaa, erilaiset kiinnostaa....ok, jos sulla on 25cm lerssi ja laitat kuvan siitä galleriaan niin tulee vastauksia. Mutta ehkä nyt ajatuksena muukin kuin reikä mitä haetaan...
-
Onko elämä vaikeaa? Kokeile tinderiä. Kyseessä on loppupeleissä tuote, millä tavoitellaan rahaa alati kasvavalla markkina-alueella, mikä on syntynyt mm. siksi, että ihmiset viettävät enemmän aikaa uudessa digitaalisessa elinympäristössään ja sosiaalinen pääomakin on siirtymässä vaarallista vauhtia sinne. Lähtökohtaisesti virhe syntyy siinä, että asiakkaat ovat liian hyväuskoisia Tinderin tarjoamiin mahdollisuuksiin. Tinderin funktionaalisuus nähtävästi perustuu myös jollekin aivan muulle, kuin pariskumppanin löytämistä helpottavalle palvelulle.
Tuote toimii toki sen sallimissa rajoissa ja ihmiset voivat löytää kumppaneita sillä itselleen. Mutta tämän tuotteen kohdalla on todellakin katsottava lahjahevosta suuhun.
Kun katsotaan esimerkiksi tuottee maksupuolta, niin se ei peri maksua vasta silloin, kun tuote täyttäisi lupauksensa kumppanin löytämisestä. Tällöin maksuun sisältyisi vastuun ottaminen tämän lupauksen täyttämisestä asiakkaalle ja koko tuote olisi kenties suunniteltu toisella tavalla. Sen sijaan Tinder veloittaa asiakasta siitä, että hän yksinkertaisesti vain käyttäisi tuotetta, ja antaa samalla perusteettomia lupauksia kumppanin löytämisestä.
Tilanne olisi toinen esimerkiksi jonkin Office palvelun kuukausittaisessa maksussa, koska Officea oikeasti tarvitsee käyttää (Word, Excel jne..). Mutta Tinderin suhteen tämän saman mallin toteuttaminen on lähes absurdia. Eli toisinsanoen, "mitä kauemmin asiakas pysyy sinkkuna, niin sen tuottoisampaa se on Tinderille".
Voi voi nyt sentään...
Tämän lisäksi mahdollisten kumppanien profiilien selailusta on tehty suorastaan miellyttävä kokemus asiakkaalle, jotka käyttävät siihen tuntitolkulla aikaansa välillä jopa unohtaen, mitä tarkoitusta varten selailevat. Profiilien selailu väitetysti "kuuluu vain osaksi tuotteen käyttöä, jonka varsinainen tarkoitus on kumppanien löytäminen". Itse olen hieman eri mieltä tästä.
Koska jos Tinderiä arvioitaisiin sen perusteella, mihin sen funktionaalisuuskin perustuu, niin Tinderiä ei pitäisi kutsua seuranhaku -palveluksi, vaan kiinnostavien profiilien selailu -palveluksi.
Tämä miellyttävä selailu kokemus kilpailee toisinaan jopa tuotteen näennäisesti väitetyn tavoitteenkin kanssa. Olen kuullut tapauksia, missä Tinderin selaaminen oli käyttäjälle mielenkiintoisempaa, kuin edessä istuvan treffiseuran kuuntelu kahvipöydässä! Tässä heijastuu varsin omalaatuinen käsitys tuotteen tyytyväisyystakuusta.
Toisaalta ihan ruokaakin ostaessa hyvä kauppias auttaa asiakasta tekemään ostopäätöksiä ja osaa ohjata asiakkaan tämän tarpeiden mukaisille tuotteille. Mutta sitten on sellaisia palveluita kuin Tinder, joka niin sanotusti myy ravintolassa tiskirättiä ja samaan aikaan saa asiakkaat uskomaan, että se on laadukasta lehtipihviä. Rahaa siinä jokatapauksessa irtoaa :))
-
Mulla on kyllä oikeastaan pelkästään hyviä kokemuksia tinderistä.
Toisaalta ajoin sitä niin, että luin profiilit tarkkaan (pelkkiä hymiöitä tai muuten vähäsanaiset profiilit vedin kaikki vasemmalle) ja vedin oikealle vain ne profiilit joiden kanssa voisin lähteä kahville ja keskustellakin jotain. Toinen olennainen seikka on, ettei siellä kannata roikkua kauhean pitkään, oma toleranssi on ollut noin kaksi viikkoa. Kun löydät sen hyvän tyypin jonka kanssa on mukavaa, on aika keskittyä siihen ja unohtaa sen tinderin läärääminen.
-
Kuulin huhuja että tähän ketjuun osallistumalla saattaa voittaa ämpärillisen lämmintä vettä....
Jos olet kiltti, tunnollinen ja rehellinen niin saat odottaa sitä oikeaa todennäköisesti lopun ikääsi.
Välillä on intoa ja voimia pukea se SIKA naamari päähän ja lähteä markkinoille. Eli jos jaksaa olla sosiaalinen, puhelias ja muistat vielä unohtaa kaikki tunteet niin seuraa riittää. Näin se toimii myös naisilla.
Jos menet baariin yksin niin saat sieltä myös yksin lähteä kotiin. Mutta jos menet sinne 3 naisen kanssa niin kyllä perseestä puristelijoita riittää.
Tinderi on juuri sitä mitä odotinkin. Mutta poikkeus vahvistaa säännön ja olen juuri tavannut tinderissä kauniin ja ihanan naisen. Hän ei todennäköisesti ole kiinnostunut fetissestäni mutta saatan löytää jotain muuta.
-
On kiva kuulla, että monelle on olemassaolevat metodit mieleisiä ja toimivia. Mä jotenkin olen vieläkin vähän hämmentynyt siitä ohjelmasta, kun se mies oli kuitenkin fiksu ja mukavan näköinen, että onko se ollut jotenkin viestinnässään niin epätoivoinen, että on ollut creepy. Etsin selityksiä ja narratiivia.
En vaan tajua tätä epäsuhtaa, noin niinkuin yhteiskunnallisena ulottuvuutena. Tämä todella vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin aika monitahoisesti.
-
kun se mies oli kuitenkin fiksu ja mukavan näköinen, että onko se ollut jotenkin viestinnässään niin epätoivoinen, että on ollut creepy. Etsin selityksiä ja narratiivia.
En vaan tajua tätä epäsuhtaa, noin niinkuin yhteiskunnallisena ulottuvuutena. Tämä todella vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin aika monitahoisesti.
Näin totisesti on, mitä tulee hyvinvointiin ja yhteiskuntaamme.
Hienoa jos sinuun (mihin?) vetosi tämä "fiksu ja mukavan näköinen" presenssi, mutta noin yleisesti ottaenhan miehelle on erinomaisen tärkeää erottua jollain tavalla betamassasta.
* )
-
Täytyy sanoa, että mulle nämä deittiäpit on kyllä aiheuttaneet melkoisesti pahaa mieltä. Torjutuksi tulemisen tunne on ollut oikeastaan ihan jatkuva, kun sillä mihin suuntaan käyttäjiä swaippailee ei tunnu olevan hirveästi vaikutusta ja matcheja on tullut jokunen kuussa niinä aikoina kun nyt vaikkapa Tinderiä olen käyttänyt. Kun yritykset kehittää profiilia, tuunata sitä biotekstiä ja laittaa palveluun niin hyvät kuvat kuin mitenkään saan aikaiseksi niin kokemus on lopulta tuntunut lähinnä nöyryyttävältä, etenkin kun joillakin se kuitenkin tuntuu pelaavan oikein hyvin, mukaan lukien usealla naisella jonka profiiliin ei varmasti ole panostettu yhtä paljon kuin omaani.
That said, ei se aivan tuloksetonta ole ollut. Oon pitänyt kiinnostavana, että niistä muutamista seksuaalis-romanttiseen kanssakäymiseen johtaneista Tinder-matcheistäni enemmistö on ollut sellaisten ihmisten kanssa, joihin mulla on ollut myös jokin tosielämän kontakti, mikä ehkä viittaa siihen että siellä swaippaillessaan ihmiset on jotenkin erityisen kranttuja. Mutta olen mä sentään päätynyt sitä kautta myös tapailemaan ihmistä jota en mitenkään tiennyt entuudestaan.
Toisaalta se maailma kuitenkin jotenkin kutkuttaa, haluaisin tavallaan saada kräkättyä sen jonkun mysteerin ja selvitettyä, voiko tällä naamalla noiden palveluiden käyttäminen onnistua niin hyvin että sitä voisi pitää oikeasti kivana. Ja kun nykyisessä elämäntilanteessa ei uusia ihmisiä tule muuten vastaan ihan älyttömästi, niin varmaan sinne taas päädytään jos nyt taas jossain vaiheessa tulee ajankohtaiseksi seuraa hakea.
Valitettavasti tähän aiheeseen liittyvistä pettymyksen ja lievän katkeruuden tunteista on ollut kyllä mulle myös haittaa ihan suhteissa ollessakin - vaikkei oma synkkyyteni ole koskaan mitään tämän dokkarin päähenkilön kuvailemaa lähennellyt, enkä ole edes ihan hirveän pitkiä aikoja missään vastentahtoisessa selibaatissa viettänyt.
Sitten taas: olen kyllä siinä käsityksessä, että monella naisella on deittiäppien kanssa omat, yleensä vähän erilaiset haasteensa ja pettymyksensä, joten olen taipuvainen ajattelemaan että kurjuuden määrä saattaa kuitenkin olla jokseenkin vakio. Sikäli olen dokkarin kaverin kanssa siis älyllisellä tasolla eri mieltä siitä, että naisten vaikkapa Tinderissä kohtaavat ongelmat olisivat lähinnä positiivisia ongelmia - vaikka ymmärrän kyllä oikein hyvin, miksi tietystä vinkkelistä liian iso matchien määrä tai edes pyytämättä tulevat viestit muiden palveluiden puolella eivät varsinaisesti vaikuta ongelmalta. Vähän tässä myös helpottaa asiaa se, että boostien myyminen mun kaltaisilleni tyypeille on se millä Tinder tekee rahansa, joten se systeemi nyt on vähän niinkuin suunniteltu mua vastaan.
Enkä nyt ihan kaikesta ole muutenkaan samaa mieltä. Empaattisuus ja mielenkiinnon osoittaminen ovat musta vaikuttaneet toimivan naisiin aivan hyvin, kunhan niitä nyt ensin vain jotenkin pääsee osoittamaan.
-
Avataanpa nyt hieman omaakin katkeraa arkkua, kun tuo ohjelman tarina kovin tutulta kuulostaa. Itsekin olen korkeakoulutettu ja ulkonäön puolestakaan ei ole kukaan valituksia esittänyt (paitsi ne joille pitkä tukka ja parta ovat kauhistus). Muutamia suhteita minulla on onneksi ollut, mutta kaikki vähänkään pidemmät ovat alkaneet opiskeluista tai harrastuksista tavattujen ihmisten kanssa, joskus yökerhojen avustamana. Nettideittailua on kuitenkin tullut harrastettua pitkään (ensimmäisen tyttöystäväni taisin tavatakin Suomi24:n treffien kautta), koska omissa opiskeluissa ja harrasteissa pyörivät sinkkunaiset on enimmän aikaa laskettu yhden käden sormilla. Täällä Baarissa olen paria ilmoitusta pyörittänyt, parhaina tuloksina usean kuukauden ilmoittamisilla yksi tapaaminen ja muutama pitempi keskustelu, joista ei sen enempää ole enimmäkseen etäisyyden takia mitään seurannut, mutta vähemmän masennusta kuitenkin kuin muista alustoista. Tinderin (ja match.comin niin ikään pilaaman OKCupidin) ansaintamallin ongelmista olikin jo kirjoitettu, siihen ei juuri ole lisättävää.
Ikävintä minusta ei tosin ole se että matcheja ei löydy, vaan se miten ankeaa on sittenkin kun kerran puoleen vuoteen selviää treffeille jonkun kanssa. Tapaamiset nettisaittien/äppien kautta löytyneiden kanssa nykyään yleensä jäävät siihen ainoaan, useimmiten niin että minä ehdotan toisia treffejä koska mielestäni oli mukavaa, ja vastapuoli joko keksii jonkun hätävalheen koska ei kehtaa sanoa mikä oikeasti mättää, tai monesti(!) niinkin että vastapuoli haukkuu minut koska en lukenut ajatuksia ja oletin että "sovitaan treffit myöhemmin" tarkoittikin "älä koskaan enää ota yhteyttä". Joku joka tietää miksi naisilla on tarvetta valehdella toiselle tällä tavoin päin naamaa (tai tunnistaa itse siihen syyllistyneensä) voisi avata asiaa.
se mies oli kuitenkin fiksu ja mukavan näköinen, että onko se ollut jotenkin viestinnässään niin epätoivoinen, että on ollut creepy. Etsin selityksiä ja narratiivia.
Tämän perusteellahan narratiivi ainakin sisältää sen että naiset eivät oikeasti etsi fiksua tai mukavan näköistä miestä, tai sitten pitävät creepynä jotakin millä ei selkeästi ole mitään väliä.
-
Oisko toi just se syy et aletaan vänkää et miksi en kelpaa ja mikä on se syy.
Kuulostaa ku lukee tota sun tekstiä että hyvin luultavasti.
Itelle riittää ihan se et saan jostain fiiliksen joka tökkää ikävästi tai creepysti. Ihan miten haluut asian ilmasta.
En oo kenellekkään tilivelvollinen avaamaan että mikä tökkäs tieteellisen analyyttisesti niin kuin musta tuntuu et on mitä tossa haet.
Kaikkien kaa kemiat/energiat/tavat/ulkomuoto/halut/huumorintajua ei vaan mee yhteen.
Se että toinen ois sulle jotenkin velvollinen alkaa analysoimaan sitä on musta tosi itsekäs kela.
Ja ihan oikeesti sä et voi toisen puolesta määritellä mikä on creepyä ja mikä ei.
Naiset hakee useimmiten itseään miellyttävää seuraa, se mikä ketäkin miellyttää vaihtelee.
-
Kyllä tässä seuranhaussa eniten mietityttää se et tullaanko sieltä se somepersoonana jolla on täysin mahdoton vaatimuslista jo esitettynä vai aitona itsenään joka etsii sitä jotakin..
Swaippaus on pilahelppoa pienenpieni sormenliike..
Toiseen tutustuminen tarkoituksella päästä xxx juttuihin osoittautuu monelle yllättävän vaikeaksi rastiksi...
-
Miehiä on aika paljon, yksinäisiä, samanlaisia...tahdon Dommen, tahdon lutkan, tahdon subin...kovasti tahdotaan.
Oikeastaan tolla tahtomisella ole mitään arvoa minnekkään suuntaan.
Word! Jotenkin tämä kolahti vahvasti - tahdon parisuhteen, tahdon lutkan, tahdon nuoren, tahdon sitä ja tätä. Jos seuranhaussa tuo kauhean vahvasti näkyväksi omat tarpeet (tai jos tutustumisen motiivina on oma halu saada jotain) niin siitä syntyy helposti tilanne, jossa tämä "epätoivo" tai yksipuolisesti toisen tarpeeseen vastaaminen myös välittyy vastapuolelle. Ja valitettavasti myös joskus tuo vahva tarve saada jotain voi näyttäytyä myös oikeutena saada jotain, josta sitten kumpuaa nämä tasoteoriat ja muut.
Itse olen (en aina.. mutta vanhempana ja viisaampana) ajatellut enemmän niin, että a) olen kiinnostunut ihmisistä ja b) minulla on heille paljon annettavaa. Ja näistä lähtökohdista olen kiinnostunut tutustumaan ihmisiin.
Mutta en tarvitse / vaadi / halua mitään tiettyä asiaa. Kiinnostavuus ja yhteys ihmiseen syntyy itselle parhaiten, kun siinä ei ole lähtöasetelmassa mitään tiettyjä odotuksia tai rooleja.
En mitenkään väheksy tai dissaa aktiivista parin- tai seuranhakua, mutta omassa elämässä aina parhaat suhteet ovat syntyneet "hakematta". Toki tässä varmasti auttaa ekstrovertti luonne, mutta myös se, että olen kiinnostunut ihmisitä "an sich" ja uskon, että tämä ehkä on se asia, joka sitten myös vetoaa ihmisiin ja edesauttaa suhteiden syntymistä. Kun ei heti alkuasetelmassa arvioi ihmistä "suhdenäkökulmasta".
-
En mitenkään väheksy tai dissaa aktiivista parin- tai seuranhakua, mutta omassa elämässä aina parhaat suhteet ovat syntyneet "hakematta". Toki tässä varmasti auttaa ekstrovertti luonne, mutta myös se, että olen kiinnostunut ihmisitä "an sich" ja uskon, että tämä ehkä on se asia, joka sitten myös vetoaa ihmisiin ja edesauttaa suhteiden syntymistä. Kun ei heti alkuasetelmassa arvioi ihmistä "suhdenäkökulmasta".
Joskus taas elämät ja elämäntilanteet voi vaan olla sellaisia, ettei sitä seuraa yksinkertaisesti löydy ellei sitä aktiivisesti hae. Eikä toisaalta aktiivinen hakeminen sulje pois sitä, etteikö siinä sivussa jossain muussa yhteydessä voi törmätä tyyppiin, jonka kanssa syntyy jotain. Esim. nyt tässä bdsm-kontekstissa en omassa elämäntilanteessa melkeinpä mitenkään voisi sattumalta tavata ihmistä, jonka kanssa voisi syntyä sellainen suhde, jolle elämässäni tällä hetkellä on aukko.
-
Seuranhakuakin on erilaista. On eri asia olla tavallaan verkot vesillä ja katsoa jos jää kiinni merenneito, kuin yötä päivää kokeilla kolkuttaa kaikille oville huutaen "antakaa mulle seksiä/rakkautta/mitä-nyt-etsiikään".
Epätoivo on kaikkein rumin tuoksu mitä ihmisestä voi saada. Siitä tulee fiilis ettei ihminen ole edes kiinnostunut sinusta omana itsenäsi, vaan haluaa vain jonkun. Vaikeaksi hommaan tekee että miten pidempään ihminen on yksin, sitä alttiimpi hän varmaan on epätoivolle tai toisaalta katkeruudelle - mikä on kyllä ihan yhtä paha juttu kuin epätoivo. Katkeruus taas näkyy nähdäkseni juuri äärimmäisen epärealistisina vaatimuslistoina tai suoraan passiivisaggressiivisena "ettehän te mua kuitenkaan halua"-asenteena. Ihminen joka on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä vaikuttaa väkisin paljon viehättävämmältä kuin muunlaiset ihmiset. Usein tällaisessa tilassa oleva ihminen ei välttämättä aktiivisesti myöskään etsi mitään. Se taas ironisesti lisää mahdollisuuksia löytää jotakin - mutta mielestäni se ei liity niinkään siihen etsiikö vaan siihen millainen oma henkinen status on.
(En tässä siis viittaa että yksikään keskustelija tässä ketjussa olisi epätoivoinen tai katkera, en mä teitä tunne tai ole teidän deitti-ilmoja lukenut tai mitään sellaista. Ihan vaan ettei tule vääriä käsityksiä. Kunhan pohdin yleisellä tasolla.)
-
Ikävintä minusta ei tosin ole se että matcheja ei löydy, vaan se miten ankeaa on sittenkin kun kerran puoleen vuoteen selviää treffeille jonkun kanssa. Tapaamiset nettisaittien/äppien kautta löytyneiden kanssa nykyään yleensä jäävät siihen ainoaan, useimmiten niin että minä ehdotan toisia treffejä koska mielestäni oli mukavaa, ja vastapuoli joko keksii jonkun hätävalheen koska ei kehtaa sanoa mikä oikeasti mättää, tai monesti(!) niinkin että vastapuoli haukkuu minut koska en lukenut ajatuksia ja oletin että "sovitaan treffit myöhemmin" tarkoittikin "älä koskaan enää ota yhteyttä". Joku joka tietää miksi naisilla on tarvetta valehdella toiselle tällä tavoin päin naamaa (tai tunnistaa itse siihen syyllistyneensä) voisi avata asiaa.
Omalla kohdalla yleisin syy siihen, miksi keksin jonkun valkean valheen on, ettei mies nyt vaan ollut oman maun mukainen. Ja koska ei se ole miehen vika, niin en turhaan halua ns. loukata häntä asioilla mihin hän ei itse voi vaikuttaa ja siksi se valkoinen valhe.
Ja se syy sille miksen suoraan aina sano, että "hei, nyt ei vaan mieltymykset osuneet yksiin" tai "nyt ei vaan natsannut" on se, että sitten melko usein mies kääntyy puolustuskannalle (ihan turhaan, koska ei tää oo kenenkään vika) tai jopa hyökkääväksi ja alkaa suoltamaan kaikkea negatiivista ??? Mä tottakai ihan mielellään skippaan tämän vaiheen, joten taas jälleen kerran mieluummin se valkoinen valhe kehiin.
Tai sitten alkaa ruinaus, että kamoon blaa blaa blaa. Sitäkään en jaksa.
Mieluusti puhun rehellisesti ja suoraan, mutta jos aistin ettei mies kykene vastaanottamaan rehellistä (mutta konstruktiivista) mielipidettä, niin sitten kyllä ihan tunnontuskitta annan jonkun mukavan valkoisen valheen ja siirryn eteenpäin ilman siitä seuraavia negatiivisia reaktioita. Yleensä kyllä asiat onneksi päättyy useimmiten niin, että hyvässä hengessä paiskataan kättä ja kokemusta rikkaampana mennään omille teillemme! Tarjosin nyt kuitenkin yhden henkilökohtaisen näkökulman siihen miksi tätä "valehtelua päin naamaa" tapahtuu ja tunnustan syyllistyneeni siihen useaan otteeseen :(
-
Seuranhakuakin on erilaista. On eri asia olla tavallaan verkot vesillä ja katsoa jos jää kiinni merenneito, kuin yötä päivää kokeilla kolkuttaa kaikille oville huutaen "antakaa mulle seksiä/rakkautta/mitä-nyt-etsiikään".
Epätoivo on kaikkein rumin tuoksu mitä ihmisestä voi saada. Siitä tulee fiilis ettei ihminen ole edes kiinnostunut sinusta omana itsenäsi, vaan haluaa vain jonkun. Vaikeaksi hommaan tekee että miten pidempään ihminen on yksin, sitä alttiimpi hän varmaan on epätoivolle tai toisaalta katkeruudelle - mikä on kyllä ihan yhtä paha juttu kuin epätoivo. Katkeruus taas näkyy nähdäkseni juuri äärimmäisen epärealistisina vaatimuslistoina tai suoraan passiivisaggressiivisena "ettehän te mua kuitenkaan halua"-asenteena. Ihminen joka on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä vaikuttaa väkisin paljon viehättävämmältä kuin muunlaiset ihmiset. Usein tällaisessa tilassa oleva ihminen ei välttämättä aktiivisesti myöskään etsi mitään. Se taas ironisesti lisää mahdollisuuksia löytää jotakin - mutta mielestäni se ei liity niinkään siihen etsiikö vaan siihen millainen oma henkinen status on.
(En tässä siis viittaa että yksikään keskustelija tässä ketjussa olisi epätoivoinen tai katkera, en mä teitä tunne tai ole teidän deitti-ilmoja lukenut tai mitään sellaista. Ihan vaan ettei tule vääriä käsityksiä. Kunhan pohdin yleisellä tasolla.)
Tää oli kans sellanen kela, mikä itselle tuli, että, jos on siihen mielentilaan joutunut, että yleistilanne on pettynyt ja katkera, ja hieman pakkomielteinenkin mahdollisesti, niin kuinka säilyttää tietty herkkyys ja yhteys omiin de facto tarpeisiin. Että pyrkiikö mahdollisesti psyykkaamaan niitä sopimattomiakin sopiviksi, että ois joku. Se lipsahtaa aika helposti, että kun jotain oikein haluaa, niin melkein huomaamattaankin saattaa ruveta valehtelemaan itselleen mustaa valkoiseksi.
-
kun se mies oli kuitenkin fiksu ja mukavan näköinen, että onko se ollut jotenkin viestinnässään niin epätoivoinen, että on ollut creepy. Etsin selityksiä ja narratiivia.
En vaan tajua tätä epäsuhtaa, noin niinkuin yhteiskunnallisena ulottuvuutena. Tämä todella vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin aika monitahoisesti.
Näin totisesti on, mitä tulee hyvinvointiin ja yhteiskuntaamme.
Hienoa jos sinuun (mihin?) vetosi tämä "fiksu ja mukavan näköinen" presenssi, mutta noin yleisesti ottaenhan miehelle on erinomaisen tärkeää erottua jollain tavalla betamassasta.
* )
Point taken. Hyvä huomio! En minä myöskään lähtisi häntä tapailemaan, mutta siksi en edes ajatellut omakohtaisesti, kun en hae sellaista suhdetta kuin hän.
-
Seuranhakuakin on erilaista. On eri asia olla tavallaan verkot vesillä ja katsoa jos jää kiinni merenneito, kuin yötä päivää kokeilla kolkuttaa kaikille oville huutaen "antakaa mulle seksiä/rakkautta/mitä-nyt-etsiikään".
Epätoivo on kaikkein rumin tuoksu mitä ihmisestä voi saada. Siitä tulee fiilis ettei ihminen ole edes kiinnostunut sinusta omana itsenäsi, vaan haluaa vain jonkun. Vaikeaksi hommaan tekee että miten pidempään ihminen on yksin, sitä alttiimpi hän varmaan on epätoivolle tai toisaalta katkeruudelle - mikä on kyllä ihan yhtä paha juttu kuin epätoivo. Katkeruus taas näkyy nähdäkseni juuri äärimmäisen epärealistisina vaatimuslistoina tai suoraan passiivisaggressiivisena "ettehän te mua kuitenkaan halua"-asenteena. Ihminen joka on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä vaikuttaa väkisin paljon viehättävämmältä kuin muunlaiset ihmiset. Usein tällaisessa tilassa oleva ihminen ei välttämättä aktiivisesti myöskään etsi mitään. Se taas ironisesti lisää mahdollisuuksia löytää jotakin - mutta mielestäni se ei liity niinkään siihen etsiikö vaan siihen millainen oma henkinen status on.
(En tässä siis viittaa että yksikään keskustelija tässä ketjussa olisi epätoivoinen tai katkera, en mä teitä tunne tai ole teidän deitti-ilmoja lukenut tai mitään sellaista. Ihan vaan ettei tule vääriä käsityksiä. Kunhan pohdin yleisellä tasolla.)
Tää oli kans sellanen kela, mikä itselle tuli, että, jos on siihen mielentilaan joutunut, että yleistilanne on pettynyt ja katkera, ja hieman pakkomielteinenkin mahdollisesti, niin kuinka säilyttää tietty herkkyys ja yhteys omiin de facto tarpeisiin. Että pyrkii mahdollisesti psyykkaamaan niitä sopimattomiakin sopiviksi, että ois joku. Se lipsahtaa aika helposti, että kun jotain oikein haluaa, niin melkein huomaamattaankin saattaa ruveta valehtelemaan itselleen mustaa valkoiseksi.
Niin, tunnen kyllä suurta empatiaa kaikkia yksinäisiä, epätoivoisia ja/tai katkeria ihmisiä kohtaan. Olen mäkin yksittäisinä hetkinä tollaisia fiiliksiä käynyt läpi. Luulenpa vaan että jos sellainen fiilis jatkuu pidempään, on siinä helppoa myös unohtaa että se toinen on myöskin ihminen. Eikä mikään lääke omaan onnettomuuteen/panetukseen/mikä-nyt-niskassa-onkaan. Luulen että tuollainen sokeus toisen ihmisyydelle on just se mikä taas aiheuttaa sitä vänkäämistä ja muuta huonoa käytöstä jos saa pakit. Tai siis kun saa pakit, kaikkihan niitä saa välillä.
-
Omalla kohdalla yleisin syy siihen, miksi keksin jonkun valkean valheen on, ettei mies nyt vaan ollut oman maun mukainen. Ja koska ei se ole miehen vika, niin en turhaan halua ns. loukata häntä asioilla mihin hän ei itse voi vaikuttaa ja siksi se valkoinen valhe.
Ja se syy sille miksen suoraan aina sano, että "hei, nyt ei vaan mieltymykset osuneet yksiin" tai "nyt ei vaan natsannut" on se, että sitten melko usein mies kääntyy puolustuskannalle (ihan turhaan, koska ei tää oo kenenkään vika) tai jopa hyökkääväksi ja alkaa suoltamaan kaikkea negatiivista ??? Mä tottakai ihan mielellään skippaan tämän vaiheen, joten taas jälleen kerran mieluummin se valkoinen valhe kehiin.
Minua ei ole koskaan loukannut se jos joku kertoo syynä pakkeihin olevan jonkun asian mihin en voi vaikuttaa. Sen sijaan stressiä, ahdistusta ja masennusta aiheuttaa se että minua kohdellaan treffien päättyessä kuin olisin kirvesmurhaaja jolta pitää päästä mahdollisimman äkkiä karkuun, kun ei mielestään ole antanut siihen aihetta eikä tiedä mitä olisi voinut tehdä toisin, jos mitään. Ymmärrän kyllä sen että mahdollisuus aggressiiviseen vastaukseen pelottaa, mutta onko nyt tosiaan niin että niitä ei muka tule "heittämällä valkoisia valheita kehiin"? Tiedän että tuo on yleinen mielikuva asiasta, mutta luulisi että ne joilla pakkien aiheuttama pettymys purkautuu aggressiona toimisivat niin riippumatta siitä miten asian muotoilee.
Epätoivo on kaikkein rumin tuoksu mitä ihmisestä voi saada.Epätoivo on kaikkein rumin tuoksu mitä ihmisestä voi saada.
Se että epätoivoisia ihmisiä vältellään lienee se isoin psykologinen ja sitä kautta rakenteellinen tekijä siihen miksi nämä mielenterveyden ongelmat syvenevät kunnes naru on kaulassa, mutta samalla se on minusta se mihin jokainen meistä voi puuttua omalta osaltaan. En tiedä onko syynä se että itsekin olen kokenut tarpeeksi syvää epätoivoa, mutta teen nykyisin tietoisen päätöksen siitä että en sen perusteella ihmistä tuomitse, etenkin kun helpoin tapa auttaa se toinen epätoivostaan ja löytää ihminen sen alla on antaa toiselle läheisyyttä ja huomiota ja saada samalla sitä itse. Tietenkin siinä käy usein niin, että epätoivon väistyttyä jompikumpi tai molemmat huomaavat että haluavat muuta, mutta aivan sama tarina se on vähemmän epätoivoisissa merkeissäkin alkaneiden suhteiden kanssa.
Siitä tulee fiilis ettei ihminen ole edes kiinnostunut sinusta omana itsenäsi, vaan haluaa vain jonkun.
Tämä on minusta myös fiilis joka jokaisen meistä sietäisi itsetuskiskelun yhteydessä pohtia. Tosiasia on kuitenkin se ettei meillä kellään ole sielunkumppania joka olisi syntymässä määrätty, vaan jokaisella on tarpeensa ja halunsa joita pyrkivät jonkun kanssa täyttämään, oli kyse sitten läheisyydestä, fetisseistä tai keskustelukumppanista. Se että tunnet toisen olevan kiinnostunut nimenomaan sinusta itsestäsi on ennen kaikkea tunne jonka sinä itse kehität, ja sen kehittymiseen myötävaikuttavat paitsi toisen tekemiset ja sanomiset, myös sinun (epä)toivosi ja halusi kokea sitä tunnetta. Tämän tunteen aikaansaamiseenhan nimenomaan perustuvat monet näistä paljon puhetta aiheuttaneista PUA-tekniikoista, ja ne toimivat juuri siksi että ihmisillä on vahva halu tuntea juuri itsensä halutuksi, oli se sitten kuinka realistinen haave tahansa.
Kouluttajan kommenttia nyt vähän ihmettelen vielä:
Oisko toi just se syy et aletaan vänkää et miksi en kelpaa ja mikä on se syy.
Kuulostaa ku lukee tota sun tekstiä että hyvin luultavasti.
1. En ole keneltäkään syytä tilanteessa tivannut, en tiedä mistä tämän keksit. 2. Jos tivaisinkin syitä pakkeihin jotka on jo annettu, maito lienee jo maassa eikä se tivaaminen "luultavasti" olisi silloinkaan syynä niihin. 3. Jos reaktiona on vittuilla kun joku kertoo mikä häntä treffailussa masentaa (ketjussa jonka aiheena on sen aiheuttamat mielenterveyden ongelmat), niin voisi kysyä itseltään onko silloin itse osa ongelmaa.
Ja ihan oikeesti sä et voi toisen puolesta määritellä mikä on creepyä ja mikä ei.
En minä määrittelekään. Pointti oli siinä, että jos kerran videon mies on nyt löytänyt ilmeisen onnellisen parisuhteen ja oletetaan syynä aikaisempaan epäonneen olleen creepy käytös, niin silloin creepyt fiilikset ovat selkeästi huono indikaattori kumppanin laadusta (olettaen tietysti että ihminen ei olennaisesti ole välissä muuttunut).
Sanottakoon vielä että syytän omasta huonosta seuransaannistani lähinnä vain satunnaisuutta, rakenteelliset tekijät vaikuttavat lähinnä siihen miten paljon minulla on mahdollisuuksia tavata ihmisiä tilanteissa joissa pystyn erottumaan edukseni (ja niistä tilanteista seuraa on löytynytkin). Se satunnaisuus, seuran löytämisen vaikeus ja siitä seuraava yksinäisyys aiheuttavat kuitenkin paljon vähemmän stressiä ja masennusta kuin se kohtelu jota saa osakseen niiden naisten taholta joita kohtaa seuraa hakevana miehenä. En halua syytellä ketään, mutta kannattaa muistaa se, että jokainen ghostaus tai valkoinen valhe saattaa olla teille pieni omantunnon murhe, mutta se voi olla se höyhen joka taittaa kamelin selän sellaiselle joka saa sitä jatkuvasti osakseen.
Ketjun aloittajalle sanoisin, että tuskin pystyt oikeasti ymmärtämään asiaa jos et koskaan ole ollut deittimarkkinoilla vastaavassa tilanteessa. Ainoat tapaamani naiset jotka ovat oikeasti ymmärtäneet tilanteen toivottomuutta ovat myös itse yrittäneet tapailla netissä naisia, mikä minusta viittaa siihen että tilanteen pahin valuvika ei tosiaankaan ole miehissä.
EDIT: Tulipa vielä mieleeni, että miehenä ei tässäkin keskustelussa mainituista syistä pääse juuri koskaan kokemaan sitä että minua haluttaisiin vain minun itseni takia, jos ei luonnostaan ole näkyviltä ominaisuuksiltaan selkeästi erottuva. Jos ei ole pitkä, roteva tai erityisen komea, täytyy erottuakseen joko päästä potentiaalisen kumppanin kanssa tilanteeseen missä voi erottua edukseen, tai sitten esittää jotain itseään suurempaa. Ensitreffit tai nettisivun profiili ovat monelle yksinkertaisesti sellaisia tilanteita/alustoja, jossa ei ole mahdollisuutta erottua tarpeeksi edukseen omana itsenään.
-
Joo kyl mul toi särähti sun viesti korvaan vähän katkerana.
Mutta tossa puhun ihan sen kautta mitä ite oppinu naisia tuntemaan. Yleisellä tasolla siitä ettei haluta joutua selittämään ja vatvomaan syitä miks et kelpaa. Muutama tässä ketjussa avasikin sulle jo tota omasta näkökulmastaan.
Parinmuodostuksessa ne syyt voi tosiaan olla et toinen tuoksuu väärälle, enkä puhu tässä dödöstä vaan ominaistuoksusta ja feromoneista. Eikä se treffiseuralainen voi tietää toisen reaktiota siihen et tulee pakit etukäteen. Moni haluaa väistää ahdistavan tilanteen ennakolta. Varsinkin kiimaset (nuoret) miehet voi vetää yllättävänkin kovii pultteja siitä että ei natsaa vaikka omassa päässä on päätetty toisin. Oon ite myös nuorena testohuurussa ton kokenu ja tehny. Puhun tässä edelleen oman kokemukseni kautta, en sun.
Oon vaan vahvasti sitä mieltä et katkeruus ei vie eteenpäin sua tällä polulla.
Mitä sulle on täs moni yrittäny kertoa et erilaisuutta kehiin!
Toinen: Järjestä ittes sosiaalisiin tilanteisiin joissa pääset loistamaan. Katoin noita sun harrastuksia ni kyllä varmasti löytyy samoista jutuista kiinnostuneita. Ite luen kans scifii ja fantasiaa, pelaan ropeja tms. Noi ei oo ikinä ollu kynnyskysymyksiä. Coneista tms. kuvittelisin et löydät saman henkistä seuraa. Nykyään monessa conissa myös Suomessa köysipajoja.
Mä ainakin juttelen porukalle myös noista harrastuksistani kun haen seuraa.
Anteeksi jos olin liian tyly.
Älä luovuta, oo oma ittes.
Toivottavasti löydät mitä oot hakemassa täältä.
P.s. Ei se suurimmalle osalle miehistä helppoo oo löytää sitä kumppania/rakastajatarta/subii etc.
Ite en harrasta tinderii tms. koska en koe et mun kenttä tutustuu ihmisiin.
Joku sano hyvin et kauniiden ihmisten peli, muut jää nuolee näppejään. Onhan se ihan tosi pinnallinen tapa tutustuu ihmisiin mun mielestä. Joku täs ketjussa sanokin hyvin et suunniteltu niin et jäät swaippaa. Ettimään sitä täydellistä mahdollista kumppanii sieltä. Tee ilmo ihmeessä baariin. Kyl täältä moni on löytänyt elämäänsä sen mitä ettii.
Jos oisin naisoletettu ni kiinnostuisin paljon enemmän tyypistä jolla muutakin siellä profiilissa ku se kyrvän kuva. Ainakin meidän kiinnostuksen kohteet oli jossain kohtaa kinkyn ja muun elämän kohalla niin samoja et vastaisin viestiisi.
Avasiko tarpeeksi?
-
Katkeruutta siinä oli tarkoituskin purkaa, mutta ei seuran puutteesta vaan siitä miten seuranhaku pyrkii muuten masentamaan. Niinkuin sanoin, seuraa on kyllä löytynyt niistä oikeista tilanteista, mutta oman elämäntilanteen johdosta ja erityisesti näin pandemia-aikana sellaisia tilanteita ei yksinkertaisesti ole. Olisi mukavampaa jos netitsekin voisi ihmisiin tutustua ilman että siitä jäisi käteen enimmäkseen stressiä ja masennusta.
-
Minua ei ole koskaan loukannut se jos joku kertoo syynä pakkeihin olevan jonkun asian mihin en voi vaikuttaa. Sen sijaan stressiä, ahdistusta ja masennusta aiheuttaa se että minua kohdellaan treffien päättyessä kuin olisin kirvesmurhaaja jolta pitää päästä mahdollisimman äkkiä karkuun, kun ei mielestään ole antanut siihen aihetta eikä tiedä mitä olisi voinut tehdä toisin, jos mitään. Ymmärrän kyllä sen että mahdollisuus aggressiiviseen vastaukseen pelottaa, mutta onko nyt tosiaan niin että niitä ei muka tule "heittämällä valkoisia valheita kehiin"? Tiedän että tuo on yleinen mielikuva asiasta, mutta luulisi että ne joilla pakkien aiheuttama pettymys purkautuu aggressiona toimisivat niin riippumatta siitä miten asian muotoilee.
En tiedä millaisia valkoisia valheita olet kohdannut, mutta en minä ainakaan ketään ole niillä kirvesmurhaajaksi leimannut! Pyrin aina kääntämään sen syyn itseeni enkä siihen mieheen sen valheen avulla. Ja tavoitteena aina jättää positiivinen mieli sille toiselle kuitenkin. Vähemmän niitä aggressiivisia vastauksia tulee, kun on juuri saanut kehuja ja vaikeampi niiden on alkaa mutisemaan siihen jos sanon vaikka sanon jotain et "hei, olit tosi mukava ja tää ei johdu susta, mutta mä en vaan taida olla valmis koska *insert joku konkreettinen mutta keksitty syy X*" -tyylistä.
Ja sanoin jo aiemmin, mutta painotan sitä nyt tässä vielä, että suurimmaksi osaksi minä kuitenkin sanon ihan rehellisesti ja avoimesti että nyt ei vaan mieltymykset menny yhteen ja se siitä. Ja en mä halua mitään valkosia valheita kehitellä, vaan kyllä haluan ihan rehellistä ja konstruktiivista palautetta antaa tai rehellisen mielipiteeni ja arvostan sitä myös vastapuolelta :)) Mutta kun nyt niitä syitä kyselit, niin tarjosin oman näkökulmani asiaan. Pyrin niitä henkilökohtaisesti välttämään, mutta tarvittaessa niihin joskus turvaudun. :))
-
Monessa kohtaa on tullut eteen se, kuinka epätoivo on loistava naisenkarkoitin, minkä itsekin uskon olevan totta. Jos seksuaalinen turhautuminen ja läheisyyden tarve myrkyttää ilman ympäriltä niin että oravatkin tippuvat oksilta, voisiko ratkaisu löytyä seksityötä tekevistä?
Ei se paikkaa parisuhteen kokoista aukkoa elämässä, mutta saattaisi pehmentää pahimpia töyssyjä. Ammattilaisilta saa palveluna niin piiskaa kuin persettä (ammattilaisesta riippuen), joten miksi ei helpottaisi sen kautta elämäänsä ja parantaisi samalla saumojaan seuranhaussa?
Itse en ole koskaan prostituoidun palveluita käyttänyt, koska jokin siinä bisneksessä saa minut surulliseksi. Ei siinä silti mitään väärää ole ja voipa se rahanalainen rakkaus monia jopa auttaa.
-
Monessa kohtaa on tullut eteen se, kuinka epätoivo on loistava naisenkarkoitin, minkä itsekin uskon olevan totta. Jos seksuaalinen turhautuminen ja läheisyyden tarve myrkyttää ilman ympäriltä niin että oravatkin tippuvat oksilta, voisiko ratkaisu löytyä seksityötä tekevistä?
Jos epätoivon syynä on seksuaalinen turhautuminen niin seksin ostaminen voinee auttaa, mutta muunlaiset yksinäisyyden ja kelpaamattomuuden tunteet eivät kyllä vähene sillä jos ainoa seura jota saa tarjoaa sitä vain rahaa vastaan. Sitten on sekin fakta että seksityöstä ei minkäänlaista apua saa jos ei ole pätäkkää siihen laitettavaksi, ja jos sitä olisi niin sen voisi käyttää johonkin mikä auttaa erottumaan ja löytämään seuraa sitä kautta. Hollannissahan toki tarjotaan seksiä verovaroin vammaispalveluna, mutta en kyllä haluaisi olla sen vihan kohteena mikä nousee jos sitä yrittäisi laajentaa muuten syrjäytyneisiin vähävaraisiin.
-
En ole mies enkä deittimarkkinoilla, mutta tämä on aihe johon olen törmännyt varsin monesti miesten kanssa keskustellessa. Usein keskustelu tuntuu polarisoituvan todella herkästi, mikä on täysin ymmärrettävää, koska kyseessä on elämässä niin keskeinen asia ja siihen liittyvät tunteet ovat usein suuria. Joitain ajatuksia on herännyt näin itse sekä miehiä että naisia (pääosin netti)deittailleena, plus kavereiden (miesten ja naisten) deittailua sivusta seuranneena.
Voi hyvinkin olla, että harva nainen tiedostaa, millaista torjumisen sietämistä ja itsensä jatkuvaa likoon laittamista deittailu miehiltä pahimmillaan vaatii. Niin kuin aloituspostauksen videon mies sanoi, tällaisessa tilanteessa tulee helposti olo, ettei riitä tai osaa jotain yksittäistä asiaa riittävän hyvin. Parhaassa tapauksessa se motivoi kehittämään itseään, pahimmassa katkeroittaa. Yksi ajatusmalli/lähestymistapa, johon olen toisinaan törmännyt, on juuri seuranhaun ajatteleminen "pelinä", mitä se ehkä kieltämättä monelta osin muistuttaa, Tinderin käyttöliittymää myöten. Mielestäni on kuitenkin yksiulotteinen ja melko lyhytnäköinen lähestymistapa, jos itseään kehittää vain sitä "palkintoa" varten, joka sitten on mahdollinen kumppani. Muutosta kannattanee haluta ennen kaikkea itsensä takia.
Tietenkin on paradoksaalista ja myös melko tuskallista, että usein se epäusko itseen tai katkeruus voi olla suurikin osa ongelmaa. Nettitreffailussa ongelmallista lienee myös se, että yksilö typistyy pelkästään sukupuolensa edustajaksi. Olisi hyvä muistaa, sukupuolesta riippumatta, että siellä taustalla on aina yksilö ja ihminen. Se, että ihminen vetää puoleensa sitä mitä itse on tai kokee, ei mielestäni ole turhaan kulutettu klisee vaan usein tuntuu jollain tavalla pitävän paikkansa, niin hyvässä kuin pahassa. Jos on itse elämänsä kriisissä ja täysin hukassa, voi vakaan parisuhteen löytäminen olla varsin haastavaa.
Kun olen naisena hakenut seuraa naisista erilaisissa deittikanavissa, olen saanut järjestään melko paljon matcheja, mutta harvoin kukaan kuitenkaan aloittaa keskustelua. Miehiin verrattuna ihan huomattavasti harvempi. Tähän liittyy nähdäkseni pari asiaa, joista en halua puhua liikaa yksinkertaistaen, mutta jotka ovat kuitenkin nähdäkseni melko olennaisia. Yksi on se, että miehillä on biologisesti enemmän kilpailuviettiä ja siten miehet luultavasti tekevät keskimäärin enemmän aloitteita seuranhaussa kuin naiset. Naisten kesken (tai naisilta miehille) aloitteita siis tulee keskimäärin varmaankin vähemmän, ja syyt siihen voivat olla varsin moninaisia. Toisena asiana pelkän biologian/markkinoiden epäsuhtaisuuden lisäksi näkisin tässä kuitenkin myös sen, että tyttöjä tunnutaan kasvattavan hieman eri tavalla esimerkiksi sen suhteen, miten aggressiivisesti "saa" käyttäytyä tai ilmaista omia haluja tai tunteita. Vaikkei enää onneksi eletä yhteiskunnassa jossa naisten nilkatkaan eivät saa vilahtaa, on edelleen paljon näkymättömiä oletuksia siitä, miten naisen "kuuluisi" olla.
Väitän, että ainakin oman ikäisteni (varmaankin myös itseäni vanhempien) naisten kasvatukseen on aikoinaan vaikuttaneet stereotypiat siitä, kuinka "pojat on poikia" ja tyttöjen osa on olla kiltisti. Nykyään asiat ovat toivottavasti ainakin vähän eri tavalla, ja varmasti tähän liittyy hyvinkin paljon alueellisia, perhekohtaisia ym. eroja. Yleistys siis tämä(kin), mutta se tietynlainen konfliktien välttely tuntuu olevan niin tyypillistä naisten kieltäytymisessä seuranhaun yhteydessä, että siihen tämä on silmissäni ihan suht uskottava selitys. Sama toki koskee myös miehiä: yhtä lailla poikia kohtaan on todella koviakin odotuksia elämässä menestymisen jne. suhteen. Mutta tämä nyt liittyen esimerkiksi ghostaukseen ja miksi se on ilmiö. Sitä ihmiset toki tekevät varmaan ihan myös sen näennäisen helppouden takia.
Ghostaamiseen tai valkoisten valheiden kertomiseen on lopulta varmasti yhtä monia syitä kuin on niitä ihmisiä, jotka näitä harrastavat. Minulle itselleni on ollut todella vaikeaa sanoa suoraan ei - jopa ihmisille, jotka tunnen hyvin, ja olen joutunut tätä ihan tietoisesti opettelemaan. Jos on opittu siihen, että kiltteydestä ja miellyttävyydestä palkitaan, on toimintatapoja vaikea muuttaa ja helposti se menee siihen, ettei haluta sanoa asioita suoraan ja ruvetaan passiivis-aggressivisiksi. Toki hienovaraisuus on tärkeä ominaisuus, joka voi auttaa sosiaalisessa kanssakäymisessä paljonkin. Ja useimmiten - tadaa - naiset ovat siinä varmaan keskimäärin miehiä parempia. (Edit: siis hienovaraisuudessa, ei välttämättä sosiaalisessa kanssakäymisessä.)
Osin minulle henkilökohtaisesti on ollut vaikea sanoa "ei" siksikin, että olen lopulta aika herkkä ja ainakin omat deittipuolella kohdatut pettymykset ovat olleet sen verran raskaita kokemuksia, että olen ehkä itse sitten jonkun henkilön torjuessani hetkellisesti kuvitellut säästäväni toisen tunteita sillä valkoisella valheella. Ja toisaalta en ole kokenut niitä pettymyksiä ihan niin paljoa, että olisin kehittänyt siihen kummoista toleranssia, jolloin oma kokemuspohjani asiasta on ollut se, ettei siihen oikein osaa suhtautuakaan rakentavasti. Itselleni on myös aina ollut vaikeaa tunnistaa, käsitellä ja ilmaista tunteita - asioita, joita harjoittelen edelleen, mutta jotka auttavat seuranhaussa ja elämässä melkoisesti. Nämäkin ovat asioita, joita "perinteisesti" naisten ajatellaan handlaavan hyvin - todellisuus voi olla varsin toinen.
En kuitenkaan halua vierittää vastuuta täysin kasvatuksen tms. niskaan, jokainenhan tekee ne omat ratkaisunsa. Mutta toki tällaiset asiat vaikuttavat paljonkin enemmän kuin ehkä tajutaankaan tietoisella tasolla.
Tunnen itsekin useita ihmisiä, pääasiassa miehiä, jotka ovat sinkkuja ja/tai neitsyitä vasten tahtoaan. Siinä joukossa on korkeakoulutettuja, älykkäitä, hauskoja, toimeentulevia ja elämään intohimoisesti suhtautuvia tyyppejä, joista ei ikinä arvaisi. Minusta se on helvetin surullista, enkä tiedä mitä hittoa sille voisi tehdä.
Olen itse pyöritellyt samoja ajatuksia. Tämä on mielestäni yhteiskunnallisesti aika merkittäväkin asia, josta olisi tärkeää puhua ilman, että jotakuta osapuolta syyllistetään. Toisaalta sekin on mun mielestä ihan tärkeää tunnistaa, että yksinäisyys ja syrjäytyminen koskevat enenevässä määrin nimenomaan miehiä, naisten kokemaa yksinäisyyttä vähättelemättä. Mitään kovin yksinkertaista ratkaisua siihen tuskin on, esim. maksullinen seksikin auttanee lopulta vain oireeseen eikä syyhyn.
-
Tämä on herkkä aihe ja olen usein suututtanut ihmisiä näillä mielipiteilläni - ja kun keskustelu on polarisoitunutta niin sitä helposti tulee itsekin hyökkääväksi.
Anyway, ensinnäkin laasasmainen markkina-ajattelu on täysin absurdia. Jep, jääkiekkotähdet pariutuvat mallien kanssa ja samoin siis kaikki Uuno Turhapuro -elokuvat ovat parempia kuin vaikka Kieślowskin väritrilogia. Kysyntä ei tässä aihepiirissä mitenkään määritä "arvoa" ja lähteä liikkeelle tästä ajatuksesta on jo valmiiksi vääristää ajattelunsa ja esineellistää oman ihmiskäsityksensä. Toiseksi "kiltteys" voi nousta lähinnä pelokkuudesta ja tuloksena on monesti passiivis-aggressiivista manipulointia ja itsesääliä. Kolmanneksi hyvin monilla naisillakin on suuria vaikeuksia löytää mukavaa seuraa. Se voi liittyä ulkonäköön, ikään, ujouteen jne. jne. Ehkäpä silloin jos ei löydä naisseuraa niin pitäisi hieman tutkiskella itseään, että miten ja mitä etsii, miten pinnallisia ominaisuuksia arvostaa ja miten hienoja ominaisuuksia jättää huomiotta (sama toki käy neuvoksi naisillekin). Neljänneksi, terve itsetunto on viehättävä ominaisuus - ei pyydä itseään anteeksi, silti osaa arvostaa toista, eikä näe loukkauksena egolleen, jos jostain syystä mitään ei synnykään. Tälläinen lähtökohta mahdollistaa tietyn rentouden ja huumorin, pilkkeen silmäkulmassa. Ja nyt sanon vähän vanhanaikaisesti: egon fragiilius ja itsesääli eivät ole kauhean miehekkäitä ominaisuuksia.
Nyt kun olen alkanut etsimään seuraa niin pakkeja on jo ehtinyt tulemaan, mutta ne eivät ole muuttaneet käsityksiäni näistä naisista - pakit eivät vähennä minun tai heidän arvoaan mitenkään. Se nyt vain on luontainen osa seuranhakua ja se on osattava kestää, no, miehekkäästi.
-
En vaan tajua tätä epäsuhtaa, noin niinkuin yhteiskunnallisena ulottuvuutena. Tämä todella vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin aika monitahoisesti.
Miunkin mielestä meillä on yhteiskunnallinen ongelma kun syntyvyys on jo laskenut alle pula-ajan, tuleviin eläkkeisiin ei tule olemaan maksajia tällä menolla.
Parisuhteita ei synny eikä lapsia tehdä entiseen tahtiin, syitä on monia, mutta naisten alati kasvavat vaatimukset miehiä kohtaan on yksi niistä joita ei saisi sanoa ääneen.
Puhumattakaan siitä kuinka paljon pahoinvointia miehillä se vastentahtoinen selibaatti sitten aiheuttaa, se esim purkaantuu väkivaltaisena käytöksenä yöelämässä. Kun itsellä on paha olo, halutaan aiheuttaa myös toiselle paha olo. Misery loves company.
Mutta on se kummahko juttu miten meillä paasataan tasa-arvosta sitä ja tätä, ja samalla kuitenkin parisuhde- ja seksimarkkinat on kuin jalkapallo-peli jossa naiset voittavat 500-0 jokaisen matsin. Miksei kukaan nosta kissaa pöydälle?
Foorumilla huomaa miten ne samat sinkkumiehet pyörivät deittipalstalla vuodesta toiseen loputtoman missionsa kanssa, nainen taas kun laittaa ilmoituksen niin "inbox is full" erroria pukkaa...
Tavismies on tavallaan vähän hölmö kun alistuu kiltisti maksamaan veroja ~50% tuloistaan yhteiskunnalle joka ei hänen seksuaalisille tarpeilleen anna mitään arvoa.
-
Tota öööö.
Mitä tähän nyt sanois.
Pitkään kyl ollu tää kela päässä ja musta se pitää paikkansa.
Jos et Suomessa seksiä saa vika ei ole sun ulkonäössä vaan ulosannissa.
Ja sitä pystyy kyllä treenaamaan.
Selibaatti on aina oma valinta. Puhun tässä selibaatista, en siitä että joku ei saa seksiä toiselta ihmiseltä.
Jos testo levelit liian katossa sen takii ettei oo tullu kuukausiin ni pitäskö niitä purkaatai sit oppii hallitsemaan sitä tilaa?
Ite tykkään välillä vetää täysselibaatteja. Kuukaudesta useampaan. Mun mielestä ton pitäs olla pakollista jokaiselle miehelle ni oppis hallitsemaan itseään, kiimaansa ja alkukantasia vaistojaan paremmin. Samalla oppii itestään paljon.
Plussana tähän vielä se että jonku kuukauden tulemattomuuden jälkeen sä panet ku alkukantainen hedelmällisyyden ja seksin Jumala >:D
Deittailu vie aikaa ja energiaa mut turhaantumisen sijaan kannattas ottaa se oppituntina, itestään ja muista.
Mul on ihan tosi kivaa nykysin ku deittailen uusien tyyppien kaa. Vaikka siitä ei syntyskään mitään vuosisadan romanssia ni pääsääntösesti uusiin tyyppeihin tutustuminen kannattaa ja tuo elämään iloa. Saatat jopa löytää uusia ystäviä tota kautta.
Mä en oikeesti ymmärrä tätä incel kulttuurii. En vaan tajuu. Älkää katkeroituku pyydän ja painotan vahvasti. Se ei ainakaan sitä saantia lisää jos alkuasetuksena treffeille mennessä on jo valmiiksi päätetty ettei tääkään taas natsaa ja ollaan siitä vihasia naisille kollektiivisesti.
Kasa pilkkui ja pisteitä sekaan ettei kukaan ota itteensä.
-
En vaan tajua tätä epäsuhtaa, noin niinkuin yhteiskunnallisena ulottuvuutena. Tämä todella vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin aika monitahoisesti.
Miunkin mielestä meillä on yhteiskunnallinen ongelma kun syntyvyys on jo laskenut alle pula-ajan, tuleviin eläkkeisiin ei tule olemaan maksajia tällä menolla.
Parisuhteita ei synny eikä lapsia tehdä entiseen tahtiin, syitä on monia, mutta naisten alati kasvavat vaatimukset miehiä kohtaan on yksi niistä joita ei saisi sanoa ääneen.
Puhumattakaan siitä kuinka paljon pahoinvointia miehillä se vastentahtoinen selibaatti sitten aiheuttaa, se esim purkaantuu väkivaltaisena käytöksenä yöelämässä. Kun itsellä on paha olo, halutaan aiheuttaa myös toiselle paha olo. Misery loves company.
Mutta on se kummahko juttu miten meillä paasataan tasa-arvosta sitä ja tätä, ja samalla kuitenkin parisuhde- ja seksimarkkinat on kuin jalkapallo-peli jossa naiset voittavat 500-0 jokaisen matsin. Miksei kukaan nosta kissaa pöydälle?
Foorumilla huomaa miten ne samat sinkkumiehet pyörivät deittipalstalla vuodesta toiseen loputtoman missionsa kanssa, nainen taas kun laittaa ilmoituksen niin "inbox is full" erroria pukkaa...
Tavismies on tavallaan vähän hölmö kun alistuu kiltisti maksamaan veroja ~50% tuloistaan yhteiskunnalle joka ei hänen seksuaalisille tarpeilleen anna mitään arvoa.
Edelleen, jos hyllyssä 23434 valkoista purkkia....taikka 1kpl punaisia missä lukee mitä siinä on. Väittäisin että se punainen lähtee matkaan.
Ihan sama deitti/parisuhdemarkkinoilla....erotu joukosta. "Kehuminen" on vaikeaa, mutta senkin voi oppia. Kai se pillu ja seksi kannustaa tarpeeksi?
Kai jokainen nyt jotakin osaa, jos ei, kehitä osaamista. Taas se limaluola kannustimena, jos ei muut motivoi.
Kerro selkeesti mitä olet, rehellisesti. Mitä voit antaa taikka mitä haluat. Ei ehken niin oleellinen sille TaaviTavismiehelle, kuin täällä yksinäisyyttään huutaville.
Oikeasti (joskus) se vika on siinä miehessä, jos se kerran vuodesta toiseen pyörii yksin, taikka kukaan edes kiinnostu.
Voisiko yhtälössä muuttaa jotain? Voi. Nyt sitten tosi vaikea kysymys, mitä se mies pystyy muuttamaan? Vinkkinä nyt kaikille, oikea vastaus ei ole naisia. Joillakin ton tajuaminen vie mitä ilmeisimmin, vuosia, edelleenkään onnistumatta.
Muiden syyttäminen on vissiin ihan maan tapa ja hyväksyttykkin tapa selittää miksi sitä ollaan yksin. Senkin kun tajuaa että PARIsuhteessa, taikka ihan sessiosuhteessakin on 2 ihmistä...helpottaa helvetikseen tuota angstia. Muutenhan runkkaillen siellä yksinäisyydessä on suhdemarkkinoiden huipulla, kun pari (se käsi, voi vaikka vaihtaa kesken kuuman session toiseenkin käteen, käymättä suihkun kautta) on taitava koska sitä on koulutettu suurella innolla.
Kannattaa OIKEASTI tutkia ja miettiä tuota miehenä olemista, mitä se meinaa, mitä se on. Mitä ne naiset nykyaikana miehestä tahtoo, maailma kun menee eteenpäin niin nyt yksistään ei sitä elättäjää haeta. Miehen rooli on muuttunut ja muuttuu. Jos vaikka aiheesta pari kirjaa lukisi ja lukkoja aukoisi. Uudet näkemykset ja kenties ajatusmallit voisi helpottaa, kaikenlaista puutetta ja tuskaa.
-
Aina palataan siihen samaan, että saahan sitä olla mitä mieltä vaan yhteiskunnallisesti tai muuten siitä että miksi pesää ei ole jaossa enemmän kaikille, mutta kukaan näistä jotka ulisee epätasa-arvosta deittimarkkinoilla ei osaa kuitenkaan tarjota mitään ratkaisumalleja; koska se nyt vaan ei ole yhteiskunnallisesti tai muuten kollektiivisesti ratkaistavissa. Ei ainakaan nykyisen lainsäädännön puitteissa. En sano ettei asia olisi juuri näin, koska se on, mutta sille asialle olisi ihan itse ja henkilökohtaisesti tehtävä jotain, tyyli on vapaa ja vain tulokset lasketaan.
Btw, kannattaa tsekata kotimainen lyhytelokuva "säälistäjät", siinä aihetta on käsitelty parodian ja farssin kautta erittäin hyvin.
Koska ei ole mitenkään naisten "vika" tai asia lähteä toimimaan itseään vastaan tapailemalla, seurustelemalla tai naimalla miehiä joista eivät ole kiinnostuneita. Hankala kuvitella kiihottavampaa miestä kuin sellainen, jonka mielestä oma saamattomuus on kenen tai minkä tahansa muun syytä, kuin itsensä.
-
Aina palataan siihen samaan, että saahan sitä olla mitä mieltä vaan yhteiskunnallisesti tai muuten siitä että miksi pesää ei ole jaossa enemmän kaikille, mutta kukaan näistä jotka ulisee epätasa-arvosta deittimarkkinoilla ei osaa kuitenkaan tarjota mitään ratkaisumalleja; koska se nyt vaan ei ole yhteiskunnallisesti tai muuten kollektiivisesti ratkaistavissa. Ei ainakaan nykyisen lainsäädännön puitteissa. En sano ettei asia olisi juuri näin, koska se on, mutta sille asialle olisi ihan itse ja henkilökohtaisesti tehtävä jotain, tyyli on vapaa ja vain tulokset lasketaan.
Btw, kannattaa tsekata kotimainen lyhytelokuva "säälistäjät", siinä aihetta on käsitelty parodian ja farssin kautta erittäin hyvin.
Koska ei ole mitenkään naisten "vika" tai asia lähteä toimimaan itseään vastaan tapailemalla, seurustelemalla tai naimalla miehiä joista eivät ole kiinnostuneita. Hankala kuvitella kiihottavampaa miestä kuin sellainen, jonka mielestä oma saamattomuus on kenen tai minkä tahansa muun syytä, kuin itsensä.
Hear, hear.
-
Olen surkea lainauksissa joten viittaan vain "joku tuolla yllä sanoi...". Erottuminen ja kehuminen.
Naisnäkökulmaa, subjektiivista toki:
minuun ei vetoa nettitreffailussa eikä live-elämässä (sata v sitten, kun ravintoloissa vielä tuli käytyä) erikoisuuden tavoittelu ja vielä vähemmän itsensä kehuminen. Väkisin erottuminen. Ei kiitos.
Koskee seuranhakuani kinky- että tavisfoorumeilla.
Minuun vetoaa ihan vaan omana itsenä oleminen ja neutraali kommunikointi. Vaikka se olisi tylsää.
Faktat kehiin ja jokainen viesti kertoo sitten siitä muusta, äly, persoona yms.
Varmasti osa naisista viehättyy vain, jos jokaiseen lauseeseen lataa hiki päässä jotain jännää ja erikoista mutta osalle se on turn off.
Itse saatan niukkapuheisista ja introverteistäkin ehdokkaista yrittää kaivaa sisintä hetken esiin, koska joskus se on sen arvoista.
Kuis se nyt menikään? Syvissä vesissä jne
-
minuun ei vetoa nettitreffailussa eikä live-elämässä (sata v sitten, kun ravintoloissa vielä tuli käytyä) erikoisuuden tavoittelu ja vielä vähemmän itsensä kehuminen. Väkisin erottuminen. Ei kiitos.
Koskee seuranhakuani kinky- että tavisfoorumeilla.
Minuun vetoaa ihan vaan omana itsenä oleminen ja neutraali kommunikointi. Vaikka se olisi tylsää.
Faktat kehiin ja jokainen viesti kertoo sitten siitä muusta, äly, persoona yms.
Varmasti osa naisista viehättyy vain, jos jokaiseen lauseeseen lataa hiki päässä jotain jännää ja erikoista mutta osalle se on turn off.
Itse saatan niukkapuheisista ja introverteistäkin ehdokkaista yrittää kaivaa sisintä hetken esiin, koska joskus se on sen arvoista.
Kuis se nyt menikään? Syvissä vesissä jne
Itse kyllä sinänsä viehätyn älykkyydestä ja verbaalisuudesta, mutta kannustan silti aitouteen. Jos verbaaliakrobatia on itselle luontaista niin eipä sitä toki ainakaan padota kannata, mutta toisaalta ei oo kyllä järkevää lähteä rakentamaan vaivalla jotain korulauseita tekstiviesteihin, jos sitten livenä tavattaessa ei pysty juttelemaan samalla tasolla. Sitä tulee sitten vaan hämmentynyt olo, kun ihminen ei kasvokkain tavattuna vastaakaan sitä mielikuvaa, joka hänestä on ehtinyt netissä muodostua.
Mieluummin sitten vaikka toisin päin niin, että tekstuaalinen viestintä on selkeää ja yksinkertaista (jolloin ainakin väärinkäsityksiä ehkä muodostuu pienemmällä todennäköisyydellä) ja livenä sitten voi pistää peliin supliikkia niin paljon kuin nyt itsestä irtoaa.
Muutenkin ajattelen, että jos ylipäätään on tarkoitus tavata, niin kannattaa pyrkiä tapaamaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tuttavuutta. Muuten käy helposti niin, että luo toisesta netissä jokun mielikuvan, joka ei ehkä ihan vastaa sitä todellista ihmistä, ja siitä luodusta mielikuvasta voi sitten olla hankala päästää irti kun olisi aika tutustua ihmiseen kasvokkain.
Tokihan suhde voi myös toteutua kokonaankin "etänä", joilloin ei ehkä silleen edes haittaa, vaikka molemmat osapuolet lähinnä rakentaisivat toisilleen jonkinlaista fantasiaa, joka voi olla tarkoituksellisestikin irrallaan arkitodellisuudesta. Jos tälle linjalle lähdetään, on siitä kuitenkin myös hyvä selkeästi sopia, jotta molemmat osapuolet myös ymmärtävät, missä mennään.
-
Jöö....
Kyllä jokaisella on oikeus hakea seuraa omalla tavallaan.
Turha pilkata toisen ilmoja sheimaamis ja leimaamismielessä,ruotia niiden sisältöä ja kirjoitustyyliä loputtomiin.
Voi vain näin setämieskastiin kuuluvana todeta että todella sisäänkäpristynyttä ja pikkusieluista toimintaa..
Toisaalta on myös niitä joiden kriteerit ovat hyvin tarkat ja ne tulee hetimiten selviksi eli mennään täysin ikä,ulkonäkö tai yhteiskunnallinen status etupainoitteisesti.
Oletusarvo ja odotukset ovat kovat ja parinmuodostus on tiukempaa kuin ne yliopiston tentit,joiden läpäisemiseksi hyvillä arvosanoilla ei rimaa hipoen saa tosiasiassa tehdä hiki hatussa töitä..
No jos joku prinsessa vetäisee näistä parista sanasta hernekeitot nenuun ja on hankala vetää syväanalyyssii tarkoitushaluisesta sekamurteesta niin täältä saa sit sitä keppiä ja porkkanaa niin paljon kun sielu sietää ja kantti kestää..
Aina joskus joku on koittanu mutta harva pääsylipun tänne asti voittanu ;)
Pakit ei enää näillä kilometreillä edes haittaa kuin ei myöskään se et kohtelu on just sitä siis... tosihelppoo on tutustumisen sijaan aina
Vasurilla Swaippaa ;D ;D aito D-mies
-
Aitouden puolesta minäkin liputan, mutta kyllä siitä massasta silti pitää pyrkiä erottumaan, varsinkin näin kasvottomassa paikassa, kun ensivaikutelmat tehdään sillä tekstillä.
Jos 99 miestä huutaa "Pillua, ihan keneltä vaan", niin jos siellä on sittten yksi, joka kommentoikin kuin olisi kasvotusten kahden kesken, niin kyllä se on sen joka huomion kiinnittää ja keskustelemaan pääsee.
Yleistäen: Tää internetsin ihmeellinen maailma on tehnyt sitä, että ilmoitukset kaikilla sivustoilla on vaatimuslistoja tai sitten yksirivisiä ilmoituksia. Seuran hakeminen on helppoa. Ihmiset on laiskistuneet. Tinder oikein korostaa tätä.
Tämän vuoksi tuloksetkin on heikkoja ja niitä parisuhteita syntyy yhä vähemmän ja vähemmän, kun haetaan vaan netistä seuraa. Ei olla valmiita laittamaan itseä likoon siellä todellisessa maailmassa ja näkemään vähän vaivaa tutustumalla oikeisiin ihmisiin. Kun siirretään kaikki suhteet nettiin, kaverisuhteita myöten, niin kyllähän se heikentää kommunikointitaitoja sitten livenä. Kuinka hankalaa onkaan henkilöllä, jolla sosiaaliset ympyrät tosiaan ovat vain netissä? Ei osata tai uskalleta puhua sitten deiteillä mitään, niin karillehan se vene karahtaa. Varmasti lisää katkeroitumista.
Jos miettii kuinka asiat oli ennen muinoin, kun tavattiin jossain fyysisessä paikassa ja bongattiin kiinnostavalta vaikuttava henkilö. Jutuillle pyrittiin ja ehkä juteltiin niitä näitä, kevyitä asioita. Ehkä kyseltiin vähän jotain toiselta ja kerrottiin siinä sivussa itsestäkin. Nykyisellään sen on korvannut yksärit, joissa fantasioidaan kuinka hurja täti töminä tulee ja tuuppaa sträpillä ja komentaa nuolemaan pillua. Joskus toki kohteliaampia viestejä saa esim instassa tai facessa, mutta ei huomata sitä katsoa, että onko se toinen parisuhteessa. Kuitenkaan kyseiset palvelut eivät ole deittipalveluja, joten tällaiset lähestymiset ovat harvoin toivottuja ihan extempore joltain ventovieraalta henkilöltä.
Ehkä tässä tulee ongelmaksi se, että miehet usein (ei aina ja kaikki) lähetyvät naista juurikin se pillu mielessä, nainen harvemmin uuteen henkilöön tutustuessa ensimmäisenä miettii, että mitä siellä housuissa pullottaa ja kuinka sen saa samoihin vällyihin. Harvat tosielämän pelimiehetkään ensimmäisenä menee naiselle kasvotusten tokaisemaan, että anna pillua.
Tämän pohjaan ihan omakohtaisiin kokemuksiin.
Ehkä tällä alueella olisi markkinrakoa ihmissuhdetaitojen kouluttajille. Harjoitellaan tapoja kommunikoida halutun sukupuolen kanssa, harjoitellaan hyviä tapoja deittailua varten. Harjoitellaan viestien lähettämistä niin, että ajatellaan sen viestin vastaanottajan olevan ihan oikea ihminen.
-
Mitä ne naiset nykyaikana miehestä tahtoo, maailma kun menee eteenpäin niin nyt yksistään ei sitä elättäjää haeta.
Aivan...mutta samalla ei. Jotkut aidosti hakee sitä "pahaa syntistä" miestä elättämään koko taloutta perinteisesti jotta itse voi olla kotona, omissa harrastuksissa ja hoitaa lapsia (tai itseään) huolehtimatta työelämän sieluttomuudesta ja stressistä hautaan saakka. Kaksi parasta kaveriani mukaan lukien (both men and women). En näe tässä mitään väärää jos kaikki on onnellisia ja tyytyväisiä. Ei tämä ole mielestäni mikään pahe ja omasta mielestäni on outoa että jotkut sen paheena näkee. Jokainen omalla tavallaan jos se tekee onnelliseksi. En tuomitse.
Miehen rooli on muuttunut ja muuttuu. Jos vaikka aiheesta pari kirjaa lukisi ja lukkoja aukoisi. Uudet näkemykset ja kenties ajatusmallit voisi helpottaa, kaikenlaista puutetta ja tuskaa.
Miehistä joskus myös toivotaan eri asioita julkisesti kuin kotona yksityisesti ja/tai sängyssä, koska perinteisestä maskuliinisuudesta on monella taholla tehty synti jossa ei ole mitään hyvää missään muodossa (en tarkoita etteikö maskuliinisuudessa vois olla huonojakin piirteitä) ja joka pitää heti automaattisesti tuomita julkisesti...mutta sitten salaa toivotaankin/ihannoidaan kumppanilta ihan toisenlaista parisuhteissa kun kukaan ei näe, ei kuule eikä pysty tuomitsemaan. Tämä ilmiö on tullut vastaan erityisesti omissa aikaisemmissa parisuhteissa lähes poikkeuksetta.
Vuosien varrella olen keskustellut monen nais-ystävän/tutun kanssa tästä ilmiöstä, jotka tuntee ahdistusta siitä että heidän ihannemiestä pidetään "vääränä" ja josta on jopa tietyllä tasolla tullut "tuhma fetissi, hui kauhistus ole minulle mies kahdestaan vain salassa". Ystäviä ja tuttuja jotka tietoisesti EIVÄT etsi tätä nykymaailman miestä joka on "oikeanlainen moderni herkkis" ja kukistanut oman maskuliinisuutensa pois.
Usein tulee myös vastaan ajatuksia: "No okei myönnetään, mutta en uskalla sanoa" kun hieman keskustelen aiheesta vapaasti kahden kesken ja haen+kaivelen sitä aitoa mielipidettä esiin joka ei välttämättä ole aina poliittisesti korrekti. Tahdon nähdä toisen aitona ihmisenä itsenään omilla mielipiteillään, en sellaisena mihin on opetettu ja mistä on kielletty puhumasta.
Minusta se, että tätä mielipidettä pitää naisten piilotella nykymaailmassa on vain surullista ja ei ole merkki pelkästä edistyksestä. Jossain on otettu harha-askel.
Arvostan ihmisessä aitoutta ja kykyä olla rehellinen myös itselleen, mitä on ja mistä tykkää. Helpottaa huomattavasti myös seuranhakua kun tietää mitä etsii ja mistä tykkää. Aitous myös tuntuu näkyvän selkeästi muille ihmisille ja teeskentely haiskahtaa usein hyvin kauas ja pahalle.
Omissa deittiprofiileissa - ja deittimarkkinoilla - olen aina ollut hyvin avoin ja rehellinen omasta konservatiivisuudesta, perinteiden arvostuksesta, oikealle nojaavasta sosiaalisesta- ja poliittisesta ajattelumallista ja että en sovi täydellisesti tähän uuteen "parempaan" modernin miehen muottiin ja minkälainen miehen kuuluisi nyt olla (mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan). Yksityisviesteissä ja -keskusteluissa tätä avoimuuttaa kiitelläänkin usein joka tuli aikoinaan yllätyksenä kun ajattelin sen olevan harvinaisempaa deittimarkkinoilla.
Miehet deittimaailmassa on usein aina "ostajien markkinoilla" ja tämä on ihan hyvä paikka mielestäni (miehille) olivat he sitten moderneja tai perinteisiä: Jos treffit päättyvät aina ensimmäiseen tapaamiseen ja halukkaita ei paljoa ole, on hyvä katsoa itseään peiliin ja missä on vika :) Vastoinkäymisistä voi aina oppia ja kehittyä ihmisenä. Miehet jotka katkeroituvat ja alkavat vihaamaan naisia koska seuraa ei löydy, epäonnistuu usein erittäin pahasti introspektiossa, itsekurissa ja -kritiikissä.
-
Miehet jotka katkeroituvat ja alkavat vihaamaan naisia koska seuraa ei löydy, epäonnistuu usein erittäin pahasti introspektiossa, itsekurissa ja -kritiikissä.
Tämän allekirjoitan - etenkin tuo termi itsekuri on niin olennainen ettei tosikaan. Omaan käsitykseeni miehuudesta, ja niitä käsityksiä on planeetalla varmaan about 7 miljardia, tuo itsekuri on todella keskeinen. Ei itsesääliä, ei sentimentaalisuutta, mutta toki sitten aitoa tunnetta ja aitoa avoimuutta ja myös kiltteyttä, suojelunhalua. Noin muuten olen liberaali ja feministi, mutta tältä osin olen täsmälleen samaa mieltä.
-
Keskustelu rönsyilee niin mukavasti, että vastaan uudemman kerran :)
Mielestäni kenelläkään, ei miehellä tai naisella, ole oikeutta vaatia (tietynlaista / minkäänlaista) seuraa, mutta totta kai meillä kaikilla on oikeus toivoa ja pyrkiä onnelliseen ja itseämme tyydyttävään elämään. Ja ehkä jonkun kohdalla seuran löytyminen on tässä kuviossa isossa roolissa. Mutta jos tämä tarve näyttäytyy vastapuolelle painostuksena, syyllistämisenä tai riippuvaisuutena, se on aika iso red flag.
Ihmisillä on erilaisista syistä seuranhaussa tarvetta toteuttaa asioita, elää tietynlaista elämää tai hankkia kokemuksia. Osalla nämä tarpeet ovat sisäsyntyisiä, ja osaan vaikuttaa ehkä ulkppuoliset paineet tai odotukset. Tämä on inhimillistä.
Mutta en millään tavalla näe seuralaisen löytymistä ihmisoikeus- tai tasa-arvokysymyksenä ^-^
Ei kannata katkeroitua tai syyttää miehiä / naisia /muunsukupuolisia / /tiettyä ikäryhmää / ammattiryhmää siitä, jos haluttua seuraa ei löydy. Mutta sen sijaan kannattaa miettiä sitä, a) ovatko omat kriteerit epärealiset suhteessa kohtaan b) eli mitä itsellä on annettavaa ja ennen kaikkea seuranhaun epäonnistuessa reflektoida c) omaa käyttäytymistä, lähestymistapaa, asennetta ja viestintää ja toki myös pohtia omia motivaatioita seuranhaussa.
Vanha (kliseinen) "viisaus" on, että muita ihmisiä ei kannata yrittää muuttaa, mutta omaa asennetta ja käyttäytymistä voi.
Olen sen varran vanha, että puhun myös kokemuksesta ;)
-
On myös vaihtoehto että ihminen peilaa omaa nykyistä elämäntilannetta siihen odotusarvoon mikä tilanne olisi kyseisessä seurassa ja arvottaa ensinmainitun korkeammalle.
Tähän monesti yhdistyy mukavuudenhalu siinä mielessä että halutaan välttää riskejä, pettymyksiä ja draamaa, eli lähtökohtaisesti ihmisen on helpompi keksiä itselleen syy miksi ei kuin myöntävä vastaus.
-
Tota öööö.
Mitä tähän nyt sanois.
Pitkään kyl ollu tää kela päässä ja musta se pitää paikkansa.
Jos et Suomessa seksiä saa vika ei ole sun ulkonäössä vaan ulosannissa.
Ja sitä pystyy kyllä treenaamaan.
Selibaatti on aina oma valinta. Puhun tässä selibaatista, en siitä että joku ei saa seksiä toiselta ihmiseltä.
Jos testo levelit liian katossa sen takii ettei oo tullu kuukausiin ni pitäskö niitä purkaatai sit oppii hallitsemaan sitä tilaa?
Ite tykkään välillä vetää täysselibaatteja. Kuukaudesta useampaan. Mun mielestä ton pitäs olla pakollista jokaiselle miehelle ni oppis hallitsemaan itseään, kiimaansa ja alkukantasia vaistojaan paremmin. Samalla oppii itestään paljon.
Plussana tähän vielä se että jonku kuukauden tulemattomuuden jälkeen sä panet ku alkukantainen hedelmällisyyden ja seksin Jumala >:D
Deittailu vie aikaa ja energiaa mut turhaantumisen sijaan kannattas ottaa se oppituntina, itestään ja muista.
Mul on ihan tosi kivaa nykysin ku deittailen uusien tyyppien kaa. Vaikka siitä ei syntyskään mitään vuosisadan romanssia ni pääsääntösesti uusiin tyyppeihin tutustuminen kannattaa ja tuo elämään iloa. Saatat jopa löytää uusia ystäviä tota kautta.
Mä en oikeesti ymmärrä tätä incel kulttuurii. En vaan tajuu. Älkää katkeroituku pyydän ja painotan vahvasti. Se ei ainakaan sitä saantia lisää jos alkuasetuksena treffeille mennessä on jo valmiiksi päätetty ettei tääkään taas natsaa ja ollaan siitä vihasia naisille kollektiivisesti.
Kasa pilkkui ja pisteitä sekaan ettei kukaan ota itteensä.
Tyypillinen nolla-postaus aina kun tätä aihetta käsitellään, ihan missä tahansa keskustelufoorumissa.
Aina jonkun pitää tulla kommentoimaan kuinka "mulle kyllä natsaa ja vika on teissä"
Mitään todellista argumenttia itse aiheeseen ei ole esittää.
Homma muistuttaa vähän kuin joku sijoittaja-miljonääri kävelisi 90-luvun lamassa työttömien/köyhien kilometrin ruokajonon ohi ja kommentoisi "mulle kyllä natsaa ja vika on teissä"...
-
Aina palataan siihen samaan, että saahan sitä olla mitä mieltä vaan yhteiskunnallisesti tai muuten siitä että miksi pesää ei ole jaossa enemmän kaikille, mutta kukaan näistä jotka ulisee epätasa-arvosta deittimarkkinoilla ei osaa kuitenkaan tarjota mitään ratkaisumalleja; koska se nyt vaan ei ole yhteiskunnallisesti tai muuten kollektiivisesti ratkaistavissa. Ei ainakaan nykyisen lainsäädännön puitteissa. En sano ettei asia olisi juuri näin, koska se on, mutta sille asialle olisi ihan itse ja henkilökohtaisesti tehtävä jotain, tyyli on vapaa ja vain tulokset lasketaan.
Heh, vai ei olisi muka ratkaistavissa. How about 100 000 nuorta naista pakolaisina/työperäisinä maahanmuuttajina ripoteltuna pahimpiin syrjäkyliin myös?
"Vauvatalkoot" alkaisivat ihan itsestään.
Mutta kaikki tietävät että näin ei koskaan tule tapahtumaan, poliittista tahtoa asiaan ei ole.
-
Ehkä tässä tulee ongelmaksi se, että miehet usein (ei aina ja kaikki) lähetyvät naista juurikin se pillu mielessä,
Ehkä tällä alueella olisi markkinrakoa ihmissuhdetaitojen kouluttajille. Harjoitellaan tapoja kommunikoida halutun sukupuolen kanssa, harjoitellaan hyviä tapoja deittailua varten. Harjoitellaan viestien lähettämistä niin, että ajatellaan sen viestin vastaanottajan olevan ihan oikea ihminen.
Jos miehillä ei olisi pillu mielessä, naisia ei lähestyttäisi ja koko laji kuolisi sukupuuttoon. :D Kannattaa siis varoa mitä toivoo.
Kyllä ongelman juurisyy on kysynnän ja tarjonnan vinouma.
Näitä ihmissuhdetaitojen kouluttajia kutsutaan pelimiehiksi ja heidän kurssit ovat USAn ihmemaassa tuhansien dollarien maksun takana.
Mutta mitäs luulet että tapahtuu jos kaikki miehet kollektiivisena ryhmänä parantavat peliään ja alkavat viestiä paremmin? Naisten vaatimukset miehiä kohtaan nousevat samassa suhteessa ja koko homma meni hukkaan.
-
Jos mä laitan viissenttiseni tähän keskusteluun ja kerron, että lähes jokaiseen uudelle ihmiselle lähettämääni viestiin on vastattu. Viestini on viestittänyt, että olen todellakin lukenut profiilin lävitse ja sieltä sitten joitain asioita kritisoiden ja joitain kannustaen kommentoinut. Näin todennäköisesti tälle ihmiselle on tullut tunne, että olen oikeasti kiinnostunut hänestä. Jos tätä vertaa niihin lukuisiin massapostauksiin, joita tälläkin palstalla lähetetään, niin ehkä uusimmat jäsenet niihin vastaavat, mutta minun viestini on henkilökohtaisempi, eikä ehkä heti joudu roskakoriin. Tämä siis kommenttina pelkästään viestintään.
Ulkonäöllisesti olen todella haastava ja kelpaan ainoastaan ulkonäkösokeille naisille. Mutta takataskussani on vielä heittää ässä hihasta, eli olen keskustelukykyinen ja siihen on useimmat suhteeni perustuneetkin, kun pystyn yksinkertaisesti keskustelemaan aiheesta, kuin aiheesta. Lisäksi vielä on kykyni näissä keskustelutilanteissa tietynlainen herkkyys tulkita toista osapuolta juurikin oikein.
Ei, en saa aina sitä naista, jonka juuri sillä hetkellä haluaisin, mutta nämä ovat auttaneet saamaan sellaisia suhteita, jotka ovat jääneet kauniisiin muistoihin. Heitä aina välillä lämmöllä muistelen.
-
Kyllä ongelman juurisyy on kysynnän ja tarjonnan vinouma.
Näitä ihmissuhdetaitojen kouluttajia kutsutaan pelimiehiksi ja heidän kurssit ovat USAn ihmemaassa tuhansien dollarien maksun takana.
Mutta mitäs luulet että tapahtuu jos kaikki miehet kollektiivisena ryhmänä parantavat peliään ja alkavat viestiä paremmin? Naisten vaatimukset miehiä kohtaan nousevat samassa suhteessa ja koko homma meni hukkaan.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Suomen_v%C3%A4est%C3%B6
Suomessa on tällä hetkellä enemmän naisia, kuin miehiä. Kyse ei siis liene mistään tilastollisista juurisyistä, koska tilastot ei valehtele. En todellakaan jaksa tähän yhtälöön alkaa jäsentelemään hetero/lgbt jakauman vaikutusta, koska summittainen tulos on silti sama; heteronaisia on enemmän kuin heteromiehiä.
Sen sijaan kiinnittäisin huomioni tapaasi puhua "pelimiehistä" ja "pelin nostamisesta". Mutulla väittäisin, että vain pienelle marginaalille kyse on pelistä ja suurin osa toivoo osakseen rakkautta ja välittämistä, omanlaisessaan muodossa tai viitekehyksessä. Myös naisissa on näitä pelureita ja edelleen näin mutulla arvelisin että nämä pelejä pelaavat ihmiset viihtyvät enimmäkseen keskenään, koska kyllä koira koiran tuntee tjmsp. Itseäni ei sellainen keinorusketettu töröhuulifitnessprinsessa väräytä sitten yhtään, ja ajattelisin valtaosan naisista kokevan samanlaisia tuntemuksia näistä "pelimiehistä". Toki kaunis ihminen on kaunis katsoa eikä siinä ole mitään vikaa, mutta heti kun siirrytään kaksiulotteisesta kauneuskäsityksestä lihalliseen ihmiseen jonka kanssa pitäisi jotain keskustellakin, saati tulla muuten toimeen tai jopa harrastaa sitä seksinperkelettä, millaisen yhteydentunteen pystyy luomaan ihmiseen, jonka kanssa ei ole niin mitään yhteistä?
//edit ulkonäkökeskeisyydessä ei ole niin mitään vikaa, ei vaan ole oma kuppi teetä. Ehkäpä ihan tarpeellinen tarkennus, koska kauneutta saa arvostaa ja vaalia siinä kuin muitakin ominaisuuksia.
Tätä seuranhakukenttää vääristää myös pelkän seksiseuran hakijat parisuhteen etsijöiden seassa. Miehet, tai ainakin sellainen käsitys minulle on jäänyt, haluavat usein sitä perspillua täysin hahmottamatta itsekään mitä ovat etsimässä. Etenkin salaseuraa haetaan kuola rinnuksilla vaikkei oikeastaan ole enää tarvittavia ihmissuhdetaitoja yhteyden luomiseen. Jonkun pitäisi antautua juurikin sellaiseksi kaksiulotteiseksi haavekuvaksi, johon tehdä tarpeensa. Tämä ehkä kielii myös siitä, että parisuhteessa ei ole kaikki täysin hyvin ja jos lääke tähän on salaseuran etsiminen niin kyllä, se vika on varmasti siinä lortossa joka ei tajua millainen valioyksilö nyt olisi jaossa. Enkä sano tässä sitäkään etteivät myös naiset hakisi salaseuraa, he vain tekevät sen järjestelmällisemmin ja fiksummin kuin miehet. Joskus kauan sitten harrastin seksiä eksklusiivisesti varattujen naisten kanssa tästä syystä, yleensä pettäjät tietävät mitä ovat vailla ja kaikenlainen draamailu loistaa poissaolollaan koska luottamus ja vaitiolo on kaiken a ja o. Mainittava on, että se liittyi aikaan, jolloin en todellakaan kyennyt itse luomaan aitoa yhteyttä toiseen ihmiseen, ja siitä syystä fyysinen suhde oli ainoa mihin kykenin. Varattuja naisia paneva mahtisonni on siis todella väärä mielikuva, rikkinäinen ja itseään pakeneva ihmiskuori olisi varmaan oikeampi.
Mutta nyt rönsyilin taas aiheesta. "Vaatimustason noustessa" ihmiset joilla on ongelmia seuranhaussa ovat täsmälleen samassa pisteessä kuin nytkin. Jotain tarttis tehdä. Ihan ite.
-
Miesten ja naisten suhteen on yhä alueellisia eroja.
13 miestä/ 10 naista 18-60 vuotiaita siis...
Kysymys on pitkälti myös siittä että tuolta alueelta tuleva pitää kyllä yleensä naisestansa todella hyvää huolta.
Kyseessä ei ole se jänmämies tai renttu jonka käytöstä ohjailee päihteet..
Pelimies toki panee kaikkia sivilisäätyyn katsomati mutta kyse on myös joskus siittä et tyytyykö jämäpaloihin vai haluaakos kaiken eli kokonaisen naisen...
Silloin kun pohjalla on jo suhde missä ne perustarpeet tyydytetään niin ei kannata ihmetellä jos toista osapuolta ei kovanluokan vääntö ja aikataulujen loputon säätö kiinnosta.
Tästähän on pitkälti kyse kun on varatun kanssa..sillai puuhastelemassa..
Se että toisella osapuolella tahi molemmilla on lapsia ei saa olla loputtoman mustasukkaisuuden brättäilyn ja kiukuttelun syy ja kohde.
Nämä eivät ole lasten asioita ja jos ne sotkee tähän niin sit putoo yhtä nopeesti pohjaan ku
Abun Droppen...
Joku joskus kyseli et miksi täällä ei ole kolumnistina vanhankaartin setämiestä...
No vuodesta 14 kahlannut tätä palstaa läpi ja vastaus on ilmiselvä..
Aika on muuttunut...
-
Sen sijaan kiinnittäisin huomioni tapaasi puhua "pelimiehistä" ja "pelin nostamisesta". Mutulla väittäisin, että vain pienelle marginaalille kyse on pelistä ja suurin osa toivoo osakseen rakkautta ja välittämistä, omanlaisessaan muodossa tai viitekehyksessä. Myös naisissa on näitä pelureita ja edelleen näin mutulla arvelisin että nämä pelejä pelaavat ihmiset viihtyvät enimmäkseen keskenään, koska kyllä koira koiran tuntee tjmsp. Itseäni ei sellainen keinorusketettu töröhuulifitnessprinsessa väräytä sitten yhtään, ja ajattelisin valtaosan naisista kokevan samanlaisia tuntemuksia näistä "pelimiehistä". Toki kaunis ihminen on kaunis katsoa eikä siinä ole mitään vikaa, mutta heti kun siirrytään kaksiulotteisesta kauneuskäsityksestä lihalliseen ihmiseen jonka kanssa pitäisi jotain keskustellakin, saati tulla muuten toimeen tai jopa harrastaa sitä seksinperkelettä, millaisen yhteydentunteen pystyy luomaan ihmiseen, jonka kanssa ei ole niin mitään yhteistä?
Siis juuri tämä, moninkertaisesti tämä. Jos lähtee tuosta lähtökohdasta liikkeelle niin ei tiedä eikä ymmärrä mistään mitään. Luojan kiitos että pua-skene on nyttemmin painunut yhä enemmän taka-alalle. Ja toki kummastakin sukupuolesta näitä laskelmoijia löytyy, mutta onneksi ovat sentään pieni vähemmistö. Ei seksuaalisuus eikä ihmisyys toimi noin - jos siis haluaa mitään enempää.
-
Katsoin tuon videon ja kovasti näytti jannua vaivaavan tuo paremmuus.
"Ole parempi!"
Miten? Kysymys ei ole miten vaan kelle. Pitää olla parasta sille oikealle ihmiselle, eikä siihen pysty muuta kuin olemalla oikea oma itsensä. Loppu peleissä voi vain keskittyä olemaan paras versio itsestään ja luottaa siihen että sopiva vastinpari löytyy. Loppu on sitten kohtalon sanelemaa.
Hupsua miten monesti aletaan syyllistää naisia siitä että miehet eivät löydä seuraa. Niin kuin se olisi muka naisten vika että maaseudun peräkylät on täynnä peräkammarin poikia. Niin kuin naisten kuuluisi tehdä uhraus ja tyytyä vähempään kuin mitä he haluavat vain jotta miehillä olisi seuraa. Koska pariutuminen ei ole enää pakollinen askel hengissä selviytymiseen, olisi hassua olettaa kenenkään tyytyvän vähempään kuin mitä kokee ansaitsevansa. Varsinkin tuossa syrjäkylillä olen törmännyt miehiin jotka ovat katkeria naisille koska ovat yksin. Halutaan nainen joka on perinteinen maatalon emäntä hoitaen kotityöt, ruuan, työt ja lapset MUTTA ei olla itse valmiita tekemään yhtään mitään. Näitä tarinoita kun kuunteli tarpeeksi monta, vahvistui ajatus siitä että meistä jokainen todellakin on oman onnensa seppä.
-
Jos miehillä ei olisi pillu mielessä, naisia ei lähestyttäisi ja koko laji kuolisi sukupuuttoon. :D Kannattaa siis varoa mitä toivoo.
Jos tämä oikeasti pitäisi paikkansa kaikkien miesten kohdalla, toivoisin hartaasti koko ihmiskunnan näivettyvän mahdollisimman nopeasti pois tältä maapallolta. No ehkä joka tapauksessa toivon sitä hiukan. Surullista, että joillekuille se syy lähestyä naisia, on oikeasti pelkkä pillunsaanti. Ei siis vaikka se, että kivan pillun lisäksi, se ihminen voi olla kiva ihan vain seuran vuoksi. Onneksi pillunkiilto silmissä lähestyvät ihmiset tunnistaa helposti ja voi huoletta skipata.
-
Snithanin viesti kuulosti niin kovin katkeralle ja Chennain viesti siihen vastineeksi niin kovin sopivalle, että päädyin nyt purkamaan satiirihampaan kolotustani. Älkäätten ottako henkilökohtaisesti tai pahalla, vaan ajatuksella että näinkin asian voi nähdä.
Hupsua miten monesti aletaan syyllistää miehiä siitä että naiset eivät löydä seuraa. Niin kuin se olisi muka miesten vika että yliopistokaupungit on täynnä vanhojapiikoja. Niin kuin miesten kuuluisi tehdä uhraus ja tarjota enemmän kuin mitä he ovat valmiita vain jotta naisilla olisi seuraa. Koska pariutuminen ei ole enää pakollinen askel hengissä selviytymiseen, olisi hassua olettaa kenenkään uhraavan enempää kuin mitä kokee ansaitsevansa. Varsinkin tuossa kantakaupungilla olen törmännyt naisiin jotka ovat katkeria miehille koska ovat yksin. Halutaan mies joka on nykyaikainen korkeakoulutettu huolenpitäjä hoitaen tunteet, hemmottelun ja harrastusseurana olon, MUTTA ei olla itse valmiita tekemään yhtään mitään. Näitä tarinoita kun kuunteli tarpeeksi monta, vahvistui ajatus siitä että meistä jokainen todellakin on oman onnensa seppä.
-
Jos miehillä ei olisi pillu mielessä, naisia ei lähestyttäisi ja koko laji kuolisi sukupuuttoon. :D Kannattaa siis varoa mitä toivoo.
Kyllä ongelman juurisyy on kysynnän ja tarjonnan vinouma.
Näitä ihmissuhdetaitojen kouluttajia kutsutaan pelimiehiksi ja heidän kurssit ovat USAn ihmemaassa tuhansien dollarien maksun takana.
Mutta mitäs luulet että tapahtuu jos kaikki miehet kollektiivisena ryhmänä parantavat peliään ja alkavat viestiä paremmin? Naisten vaatimukset miehiä kohtaan nousevat samassa suhteessa ja koko homma meni hukkaan.
Kyllä jotkut yksilöt osaavat lähestyä naisia myös muuten kuin ensitöikseen kommentoiden "anna pillua". Jotkut haluavat tutustua naiseen myös ihan ihmisenä, jotkut haluavat jopa sen parisuhteen. Heillä todennäköisesti natsaakin sitten paremmin markkinoilla.
Jenkeissä ehkä pelimiehet pyörittää kursseja "kuinka kaataa nainen", joka on ihan eri asia kuin se, että opetettaisiin niitä sosiaalisia taitoja ylipäätään. Näitä kursseja kun myös jotkut naiset tuntuisivat välillä kaipaavan. Niistä voisi olla hyötyä vaikka työmarkkinoillakin, jos oikein hyvä opettaja/opetustapa löytyisi.
Jos miehet kollektiivisesti opettelisivat viestimään/kommunikoimaan paremmin, niin niitä pareja syntyisi varmasti enemmän. Jos se sata miestä osaisikin jutella muuten kuin "anna pillua", niin varmasti useampi myös pariutuisi. Ei siinä vaatimukset kyllä hurjasti nousisi, jos voisi oletuksena pitää että mies osaa kommunikoida. Lyhentäisi ennemminkin sitä vaatimuslistaa.
Toki siitä tulee sitten kierre, että myös sinkkunaiset vähenisi, jolloin vapaiden markkinat kaventuisi. Plussia ja miinuksia joka asiassa.
Tilastokeskuksen mukaan vasta vuonna 2044 olisi miehiä enemmän kuin naisia, joten kyllä se vinouma on miesten eduksi vielä toistaiseksi. Toki jos käyttää vaan kinkymarkkinoita otantana ja ottaa "roolit" mukaan, niin kyllä, dominoivia naisia on huomattavasti vähemmän kuin alistuvia miehiä. Mutta sekään ei ole naisten vika.
-
Miehen vaan pitää omata pari tutkintoa enemmän, cooperin testissä juosta kolme kilometriä ja penkistä nostaa reilu sata kiloa, olla sopivasti uhkaava, naisesta piittaamaton jännämies, omistaa veneet ja asunnot, olla hellä ja hyvä isä, viedä roskat ulos mutta hänen ei ole tarpeen asettaa mitään kriteerejä kumppaniehdokkaille vaikka itse onkin yli 185 senttinen, runouteen ja itämaisiin taistelulajeihin perehtynyt pianoa vapaa-aikana soittava vegaani joka vie neidon tyttöjen iltaan ja antaa käyttörahat mukaan. Kelpaa siinä kulttuuria harrastaa ja niihin tutustua, hienon miehen tukiessa vaikka itsellinen nainen pärjäisi ilmankin, ele on silti tärkeä :love: #sarkasmi
Mukavaa, ilontäyteistä viikonloppua!
-
Tai sit miehelle voi riittää että on hyvä tunnetaidot, on rehellinen, kommunikointivalmis, avoin ja on jollain lailla sinut omien epävarmuuksiensa kanssa, tai on ainakin valmis yhdessä työskentelemään niiden suhteen, ja osaa niin antaa kuin ottaa tukea ja turvaa läheiseltä. Ja pitää itsestään huolen.
-
Snithanin viesti kuulosti niin kovin katkeralle ja Chennain viesti siihen vastineeksi niin kovin sopivalle, että päädyin nyt purkamaan satiirihampaan kolotustani. Älkäätten ottako henkilökohtaisesti tai pahalla, vaan ajatuksella että näinkin asian voi nähdä.
Hupsua miten monesti aletaan syyllistää miehiä siitä että naiset eivät löydä seuraa. Niin kuin se olisi muka miesten vika että yliopistokaupungit on täynnä vanhojapiikoja. Niin kuin miesten kuuluisi tehdä uhraus ja tarjota enemmän kuin mitä he ovat valmiita vain jotta naisilla olisi seuraa. Koska pariutuminen ei ole enää pakollinen askel hengissä selviytymiseen, olisi hassua olettaa kenenkään uhraavan enempää kuin mitä kokee ansaitsevansa. Varsinkin tuossa kantakaupungilla olen törmännyt naisiin jotka ovat katkeria miehille koska ovat yksin. Halutaan mies joka on nykyaikainen korkeakoulutettu huolenpitäjä hoitaen tunteet, hemmottelun ja harrastusseurana olon, MUTTA ei olla itse valmiita tekemään yhtään mitään. Näitä tarinoita kun kuunteli tarpeeksi monta, vahvistui ajatus siitä että meistä jokainen todellakin on oman onnensa seppä.
Mietin samaa tuossa aikaisemmin, että ei se taida niinkään olla että naiset saisivat toiveidensa mukaista seuraa sormiaan napsauttamalla, kyllä se seuranhaku voi olla ihan yhtä vaikeaa naisillakin.
Ihan yhtä masentavan kuvittelisin olevan tyhjänä ammottava yksärilaatikko, kuin satojen (?) vastausten perkaaminen kun yksikään ei vastaa edes etäisesti sitä, mitä ollaan etsimässä. On totta, että miesten postilaatikoihin ei kolahtele luokattomia vonkuviestejä joka ilmoitukseen, mutta siksipä emme varmaan osaa sitä nähdä että kuinka paskalta sellainen voi vuorostaan tuntua.
Edelleen odottelen sitä luokatonta vonkuviestiä tuntemattomalta naiselta, ihan vaan että tietäisin miltä se tuntuu. Miehiltä olen joskus saanut yksäreitä kirjoitettuani johonkin seksiä käsittelevään ketjuun viestin, jonka on voinut tulkita naisen kirjoittamaksi ;D
-
Sitä en tajua että tässäkin ketjussa moni mollaa niitä jotka osaa purkaa ajatuksensa sanoiksi.
Mun pään saa helposti kääntyy älykäs nainen.
Paljo helpommin ku jos tulee vaan one linereita tai turhaa sananhelinää tms. small talkkii vastaukseksi.
Älykkyys on seksikästä :love:
AINA!
-
Yllättävä havainto reaalimaailmasta on se että kyvykkyys tuottaa hyvää kirjallista materiaalia ei välttämättä korreloi henkilön älykkyyden kanssa.
Ihminen meneekin siinä halpaan että tiedostamattaan pitää hyvää tekstintuottajaa älykkäänä siinä kuin yhtälailla tiedostamattaan pitää kirjallisen ilmaisun haasteista kärsivää hitaana.
-
Heh,
Älykkyyttä on monenlaista ja tasoista.
Ylenkatsetta ja nipottavaa käytöstä ei pidä sotkea todelliseen älykkyyteen jonka mittari ei siis ole se hokema Hauki on kala,Hauki on kala,jne...
Tunnekylmyys ja itsensä asemoinnin tarkoitushakuinen korostaminen ei ole sitä älykkyyttä joka saisi kipinän aikaiseksi vaan olo on pikemminkin kuin polkisi tulpatonta mopoa syksyisessä kaatosateessa...
Peräkammareiden aikamiespojilla voipi siinnä naisenhaussa olla myös ns. uskonnollisia esteitä, erottavana muurina pahempi kuin se jo kaadettu Berliinin sellainen..
-
Joo ei oo suorran verrannollinen mut kertoo kyl yleensä paljon.
Jos jonkun kaa ajatustenvaihto toimii, tai toisen ajatusmaailma saa aikaan WAU <3 olon.
Niin kyl useemmin ne jutut kans livenä on muutakin ku säästä puhumista.
Ja vice versa.
Ja en puhu tässä vaan jonku esseen kirjotuksesta internetin syvereihin,vaan ihan siitäki ku chättään porukan kaa jonku äpin kautta.
Kirjallisen materiiaalin tuottaminen ja keskustelu kaks hyvin eri asiaa mun mielestä. Toinen monologia toinen dialogia.
Tykkään ite et kumppanit/rakastajattaret on sellasii et voidan sitä elämää ja sen ihmeitä käydä ja kummastella sanallisesti läpi.
-
Heh
Mikäpäs siinnä asian voi nähdä myös tuota kautta.
Kumma kyllä tuosta itsensä tehostamisesta tulee aina niin elävästi ABBA mieleen..
Jampoilla oli se ratkaiseva puute mutta silti musiikki on niin monitahoista ja rakenteellisesti täydellistä että olla voi..
Nykyajan konemusan tekeminen ei tiettävästi kysy samnatasoista tyhjästä tekemiseen vaadittavaa älyllistä lahjakkuutta,koska ihan kaiken voi "ostaa ja koostaa" valmiina tietokoneen avituksella.. mutta liian täydellisenä siittä puuttuu kaikki ne pienet virheet ja siksi se on asiantuntijoiden mukaan pitkässä juoksussa todella puuduttavan kyllästyttävää..
-
Ei, en saa aina sitä naista, jonka juuri sillä hetkellä haluaisin, mutta nämä ovat auttaneet saamaan sellaisia suhteita, jotka ovat jääneet kauniisiin muistoihin. Heitä aina välillä lämmöllä muistelen.
Aw. Tää on niin jotenkin suloisesti ja kauniisti sanottu, että vähän liikutuin. Ei mulla muuta. Jatkakaa... :love:
-
Jos miehillä ei olisi pillu mielessä, naisia ei lähestyttäisi ja koko laji kuolisi sukupuuttoon. :D Kannattaa siis varoa mitä toivoo.
Surullista, että joillekuille se syy lähestyä naisia, on oikeasti pelkkä pillunsaanti. Ei siis vaikka se, että kivan pillun lisäksi, se ihminen voi olla kiva ihan vain seuran vuoksi.
Mitä "surullista" siinä on, että naisia lähestymällä saattaa päästä panemaan ja naisia lähestyy päästäkseen kenties panemaan, parittelemaan, "pillu mielessä", "nainen mahdolliseksi pilluksi redusoituna"?
Jos on vaikkapa sillä tavalla ihmisvihaaja, ettei miehissä tai ylipäänsä ihmisissä kiinnosta mikään, niin miksei sitten silkka pillunhaku voisi olla ihan positiivistakin?
No okei, ymmärtänen "surullista":n ikään kuin taustaemootiosäteilynä, mutta sellaisenkin nostaminen arvostettavaksi ja tärkeäksi nyt on vain kuitenkin eräs vinkkelikokonaisuus jostain perussosiaalisuudesta diggaavien taholta.
* )
-
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Suomen_v%C3%A4est%C3%B6
Suomessa on tällä hetkellä enemmän naisia, kuin miehiä. Kyse ei siis liene mistään tilastollisista juurisyistä, koska tilastot ei valehtele. En todellakaan jaksa tähän yhtälöön alkaa jäsentelemään hetero/lgbt jakauman vaikutusta, koska summittainen tulos on silti sama; heteronaisia on enemmän kuin heteromiehiä.
Itseäni ei sellainen keinorusketettu töröhuulifitnessprinsessa väräytä sitten yhtään, ja ajattelisin valtaosan naisista kokevan samanlaisia tuntemuksia näistä "pelimiehistä".
Eli siis se että suomessa on mummo-ikäisiä naisia enemmän kuin miehiä poistaa kysynnän ja tarjonnan vinouman? Okei, selvä juttu. Tekisi mieli sanoa jotain hyvin vitsikästä tähän kohtaan. :D Mummot vauvatalkoisiin ja sen sellaista.
Anteeksi, että joudun puhkaisemaan kuplasi mutta naiset valitettavasti tykkäävät pelimiehistä. Miten niillä pelimiehillä niitä naisia olisi jos naiset eivät niistä tykkäisi?
-
Tilastokeskuksen mukaan vasta vuonna 2044 olisi miehiä enemmän kuin naisia, joten kyllä se vinouma on miesten eduksi vielä toistaiseksi.
Vai vinouma miesten eduksi...voiko joku oikeasti olla näin irtaantunut todellisuudesta?
Mennäänpä baariin tai yökerhoon, 10 epätoivoista miestä 1 naista kohden jolla on varaa valita.
Mennäänpä nettitreffeille, 10-100 epätoivoista miestä 1 naista kohden jolla on varaa valita.
-
Ei siinä minusta ole mitään väärää jos haluaa pelkkää pillua koska hyvin moni pillun omistava haluaa myös pelkkää kalua. Jutun voi hoitaa nätisti ja pieteetillä, puhun kokemuksesta.
Pitää vain osata säännöt ja niistä tärkein lienee, ettei ole toiselle kohtuuton taakka alkamalla sekoilla.
Ja siis: mies voi tyriä 99 eri tavalla himonsa ajamana, mutta kyllä mä väitän, että naisen tarpeet ja tunteet voidaan huomioida vaikka mies tassuttelisikin tilanteeseen libido edellä.
-
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Suomen_v%C3%A4est%C3%B6
Suomessa on tällä hetkellä enemmän naisia, kuin miehiä. Kyse ei siis liene mistään tilastollisista juurisyistä, koska tilastot ei valehtele. En todellakaan jaksa tähän yhtälöön alkaa jäsentelemään hetero/lgbt jakauman vaikutusta, koska summittainen tulos on silti sama; heteronaisia on enemmän kuin heteromiehiä
Eli siis se että suomessa on mummo-ikäisiä naisia enemmän kuin miehiä poistaa kysynnän ja tarjonnan vinouman? Okei, selvä juttu. Tekisi mieli sanoa jotain hyvin vitsikästä tähän kohtaan. :D Mummot vauvatalkoisiin ja sen sellaista.
Anteeksi, että joudun puhkaisemaan kuplasi mutta naiset valitettavasti tykkäävät pelimiehistä. Miten niillä pelimiehillä niitä naisia olisi jos naiset eivät niistä tykkäisi?
Tuollahan tuo ikäjakauma lähteissä oli, eikä siinä kyllä ollut minkäänsortin radikaalia vaihtelua ikäryhmittäin. Tapojeni vastaisesti vilkaisin myös tilaston lähdettä, koska aihe sattui kiinnostamaan, eikä ollut humbuugia tämä, tai edes vanhentunutta tietoa. Viimeisimmät luotamme sittemmin poistuneet ovat hädintuskin ehtineet kylmetä.
Tottakai naiset tykkäävät pelimiehistä, jotkut tykkäävät pelimiehistä kumppaneina, toiset pelkkänä panoseurana ja jotkut tykkäävät itkettää pelimiehiä yön pimeinä tunteina. On kuitenkin täysin absurdi yleistys väittää kaikkien naisten pitävän pelimiehistä. Ymmärtääkseni aika iso osa haluaa rajata pelimiehet seuranhaustaan ja toivovat mielummin syvempää ja aidompaa kohtaamista.
Sekin lienee totta, että silloin kun nainen haluaa seksiä ilman sen ihmeempää draamaa, lienee tällainen pelimies sangen helppo ja toimintavarma yksilö. En tietenkään voi puhua kaikkien naisten puolesta, mutta käsitykseni on että myös naisia panettaa ja toisinaan se ulkokultaisin vaihtoehto on riittävä siihen tarpeeseen. Pahoittelen jos jokin kupla puhkesi sen suhteen, että pelimiehet saalistaisivat uhreikseen viattomia ja mistään ymmärtämättömiä naisia.
Tilastokeskuksen mukaan vasta vuonna 2044 olisi miehiä enemmän kuin naisia, joten kyllä se vinouma on miesten eduksi vielä toistaiseksi.
Vai vinouma miesten eduksi...voiko joku oikeasti olla näin irtaantunut todellisuudesta?
Mennäänpä baariin tai yökerhoon, 10 epätoivoista miestä 1 naista kohden jolla on varaa valita.
Mennäänpä nettitreffeille, 10-100 epätoivoista miestä 1 naista kohden jolla on varaa valita.
Ja sinun vasta-argumenttisi on, että jokaista vapaata naista kohden on keskimäärin 50 vapaata ja "epätoivoista" miestä joko baarissa tai internetissä vonkaushousut jalassa odottamassa?
Tämä yllättävä ja kokonaisvaltainen uuteen todellisuuteen heräämisen tunne pakottanee minut taipumaan tästä keskustelusta toistaiseksi ja miettimään elämänarvojani uusiksi.
Ps. Olen tässä nyt paljon puhunut naisten puolesta sillä tiedolla ja ymmärryksellä, joka minulla käytettävissä on. Tämä ei tarkoita sitä että olisin tässä(kään) asiassa korkeamman tiedon vartija, mutta selkeästi tämä keskustelu nyt vain jälleen kerran osui viisastelurauhaseeni täydellä voimallaan ja koetin parhaani mukaan havainnollistaa muitakin puolia asioista.
-
Yle Areenassa on sattumoisin juuri katsottavissa Docventuresissa esitetty dokumentti "The Pick Up Game", joka käsittelee PUA-kulttuuria. Dokkarissa on haastateltu entisiä ja nykyisiä "pelimiesguruja" sekä muita asiantuntijoita.
Dokumentissa käy ilmi, että itse asiassa PUA-kurssit ovat business-muotona eräänlainen pyramiidihuijaus. PUA-kursseja tarjoavien yritysten perimmäinen tarkoituskaan ei oikeastaan ole, että asiakasmiehet oppisivat saamaan naisia tehokkaasti - silloinhan nämä miehet lakkaisivat syytämästä rahaa ko. yrityksille. Ennemminkin epävarmoja miehiä pyritään sitouttamaan lähes kulttimaiseen miesyhteisöön, joka tukee heidän itsetuntoaan varsin toksisesta mieskuvaa tarjoavan vertaisyhteisön kautta. Luodaan illuusio, että "kenen tahansa" naisen kellistäminen on mahdollista, mutta tätä varten on mentävä yhä syvemmälle ja yhä intensiivisemmille PUA-kursseille - ja samalla käytettävä palveluun aina vain enemmän rahaa. Lopulta naisten "metsästäminen" osana hierargista miesyhteisöä muotoutuu oleellisemmaksi kuin alkuperäinen päämäärä eli naisten "saaminen". Lisäksi ero naisten konsensuaalisen "iskemisen" ja ei-konsensuaalisen seksuaalisen häirinnän ja seksiin painostamisen/pakottamisen välillä alkaa hämärtyä, ja liikkeen johtohahmot rohkaisevat myös ei-konsensuaalisiin "keinoihin" päämäärään pääsemiseksi.
Dokumentista käy myös ilmi, että PUA-tekniikat eivät ole läheskään niin tehokkaita kuin PUA-gurut antavat ymmärtää. Toimiessaankin ne johtavat lähinnä satunnaisseksiin, eivätkä tarjoa miehille valmiuksia ylläpitää suhdetta naiseen sen jälkeen kun nainen on kertaalleen "kellistetty". Kuitenkin huomattava osa PUA-tekniikkaan vetoa tuntevista miesasiakkaista ilmeisesti ainakin alunperin toivoo löytävänsä pysyvämmän ihmissuhteen, tyttökaverin.
Aika surullinen dokkari kaikin puolin, mutta hienosti tehty ja antaa ansiokkaasti puheenvuoron kaikille osapuolille. Kannattaa tsekata, jos aihe kiinnostaa:
https://areena.yle.fi/1-50566516
-
Toimiessaankin ne johtavat lähinnä satunnaisseksiin
Eikö ollutkin hienoa ja kiehtovaa, että toimivat?
* )
-
Ei siinä minusta ole mitään väärää jos haluaa pelkkää pillua koska hyvin moni pillun omistava haluaa myös pelkkää kalua. Jutun voi hoitaa nätisti ja pieteetillä, puhun kokemuksesta.
Pitää vain osata säännöt ja niistä tärkein lienee, ettei ole toiselle kohtuuton taakka alkamalla sekoilla.
Ja siis: mies voi tyriä 99 eri tavalla himonsa ajamana, mutta kyllä mä väitän, että naisen tarpeet ja tunteet voidaan huomioida vaikka mies tassuttelisikin tilanteeseen libido edellä.
Tämä.
Vierestä naisten deittailua seuranneena komppaan tätä. Harmin aihe on yleensä jos väärällä uroksella on pillu mielessä tai että se tuodaan esille väärin/suoraan. Ei se että uroksilla noin yleisesti olisi pillu mielessä. Toki moni tuo sen tosi tökerösti esille kiimansa ajamana.
Siihen toiseen olentoon tutustuminen antaa enemmän ku se pelkkä seksi yleensä. Ite en jaksa enkä halua enää pelkkää kliinistä seksi/sessioseuraa. Ja olen joutunut lähiaikoinakin pettymään siihen että moni sitä puheistaan huolimatta hakee.
Mulle ei oo ongelma jos toinen ilmottaa suoraan että joo en hae susta muuta ku pippeliä. Ookoo, jos se yhteys silti löytyy ni leikitään vaan. Yleensä sen rakentamiseen kyl vaaditaan ajan viettoo yhdessä ja muunkin tekemistä ku vaan seksiä.
-
Enpä usko, että pelkässä pillun hakemisessa on mitään erityistä pahaa - jos siis sen tekee avoimesti ja jollain pieteetillä, jollain arvostuksella kantajaansa kohtaan. Manipulointi ja tietty perimmäinen halveksunta, mikä näkyy pua-ajattelussa ei ole miellyttävää.
Täällä on puhuttu tanssilattioista ja deittipalstoista - naisen ympärillä pyörii monta miestä. Mutta minkälaisia naisia nämä piiritetyt ovat - ovatkohan vähän vanhempia, ovatko hieman tai ehkä paljonkin ylipainoisia, ovatko ujoja ja syrjäänvetäytyviä? Tuskin. Pitäisikö hieman miettiä mitä lopulta arvostaa, mitä pohjimmiltaan haluaa - ja katsoa pintaa syvemmälle? Varmasti biologia voi viitata tiettyyn suuntaan, mutta vaikka pillu ja kulli ovat hienoja ja metkoja elimiä niin aivot on se ylivoimaisesti mahtavin sukuelin. Pitäisiköhän hieman avartaa ajatteluaan ja, tosiaan, unohtaa itsesäälin ja kaunan? Kuitenkin pelkkään pilluun väsyy, useimmat varmasti haluavat muutakin kuin sen, hyvää seuraa, ehkä älyllistä inspiraatiota omalle maailmankuvalle, jotain avaruutta omaan lokeroonsa, omiin kuvioihinsa?
-
Toimiessaankin ne johtavat lähinnä satunnaisseksiin
Eikö ollutkin hienoa ja kiehtovaa, että toimivat?
* )
Hymähdin samaa, miehen mielestä peli siis toimii, naisen mielestä ei. Joltain taisi nyt unohtua kuinka paljon miehet sitä satunnaisseksiä arvostavat, varsinkin jos puhutaan nuorista ja kauniista naisista. Käytännössä (melkein) kukaan mies ei kieltäytyisi tarjouksesta.
-
todella omituinen naisnäkökulma että jok ikinen mies haluaa vain sen Sevenin silaribimbon hetkellisten halujensa tyydyttäjäksi..
toinen näkökulma tähän onkin että nainen joka on todella tietoinen niistä loputtomista vinkuvonkujista ei kenties edes vonkuväsymykseltään malta keskittyä tutustumaan ...
Lainaan tässä pätkän Pulkkista " ei kun kohti uusia pettymyksiä" kun viritykset kaatuivat jälleen kerran ihan viimeisessä kurvissa...
Mutta mitä tulee näihin ei niin nuoriin kauniisiin ja muhkumpiin malleihin joihin hwyl kenties viittaa niin kyyyllllläääähhh kyllästymiseen asti heissäkin löytyy runsain mitoin niitä elämänkatkeroittamia,joiden seula on selkeästi sitä nuorta silaribimboa tiuhempi..
toivottavasti tämä vastasi kysymykseesi sillai laveasti soveltaen miksi joillakin voi olla hiljaista....????
-
Mutta mitä tulee näihin ei niin nuoriin kauniisiin ja muhkumpiin malleihin joihin hwyl kenties viittaa niin kyyyllllläääähhh kyllästymiseen asti heissäkin löytyy runsain mitoin niitä elämänkatkeroittamia,joiden seula on selkeästi sitä nuorta silaribimboa tiuhempi..
toivottavasti tämä vastasi kysymykseesi sillai laveasti soveltaen miksi joillakin voi olla hiljaista....????
No, minusta tuo itsesääliä ja kaunaa täynnä oleva stereotypia naisten seuransaannin valtaisasta helppoudesta on sangen ikävystyttävä - ja se johtaa usein myös huomattavan toksiseen ja misogyyniseen ajatteluun. Josta muuten ei tällä palstalla minua suuresti yllättäen mitään kauhean suurta pulaa ole.
-
ahaa no en toki kertonut henkilökohtaisesta näkemyksestäni mutta kun itse yleistät ja esität katteettomia väitteitä niin tuo on pitkän aikavälin katsaus pubin ex-osakkaana sieltä tiskinkin takaa.
Kun ei muuta enää keksitä niin ennen pilkkuu yritetään ensin iskee baarimestaria ,sen jälkeen ovimikkoa ja viimeinen vääntö tulee taksikuskin kans.
toisaalla on myös paikkoja joissa asiakkaana ollessa siisti pukeutuminen ja tarjottu kalja riittää siihen et yritetään heti raahata sinne yökylään..
jos et vieläkään saa kokonaiskuvaa niin turha vääntää tuolla lainailutasolla...
näkemyksesi ei muuten ole minun elämästäni lainkaan pois..
eihän se minunkaan vikani ole mikäli sillä vastapuolella ei ne speksit ja failiteetit ole sillai kohdallaan..
Mitä tulee seuranhakuun niin seuraa saa paljon helpommin tämän palstan ulkopuolelta kuin täältä syväanalyyssien ja vähättelijöiden myrkyttämästä maailmasta..
Ei liene ylläri vai kui???
Mut jöö,
Kaikille tsemii seuranhakuun sukupuolesta,koosta tms seikasta riippumatta...
Ende
-
Ende
Enpä nyt osaa ottaa mitään kantaa omiin näkemyksiisi, kerroin vain sen miksi itse otan esiin muitakin aspekteja kuin sen kliseen, että naisilla on jokin epäoikeudenmukainen valta, jonka suhteen on oikeus vinkua ja sääliä itseään sekä olla misogynistinen paskiainen. En minä muuta. Oma endeni voisi olla että ollaan ihmisiksi ihmisten kanssa - ja itsemme. Pidetään heikkoutemme kurissa.
-
Suomessa on tällä hetkellä enemmän naisia, kuin miehiä. Kyse ei siis liene mistään tilastollisista juurisyistä, koska tilastot ei valehtele. En todellakaan jaksa tähän yhtälöön alkaa jäsentelemään hetero/lgbt jakauman vaikutusta, koska summittainen tulos on silti sama; heteronaisia on enemmän kuin heteromiehiä.
Pieni sivuhuomio tähän. Miesten ja naisten suhde vaihtelee ikäluokittain. Miehiä on enemmän 20-54-vuotiaissa ja naisia enemmän yli 55-vuotiaissa. Lähde Tilastokeskus Statfin 11rc -- Väestö iän (5-v.) ja sukupuolen mukaan, 1865-2019. Nuorissa epäsuhta on aika merkittävä, pari tuhatta miestä enemmän per ikäluokka - ja iäkkäissä vielä suurempi toiseen suuntaan.
Eli suhteen epätasaisuus ja suunta riippuu siitä minkä ikäinen on - ja lisäksi siitä, missä päin Suomea asuu.
-
Tämän dokkarin ja keskustelun innoittamana loin profiilin tinderiin nähdäkseni, että minkälainen homma. Näen vain miesten profiilit, joten en voi vertailla naisiin, mutta kyllä aivan hirvittävän luokattomia profiileita siellä on. Ja, jos se on näille profiilien omistajille ainoa seuranhakuväline, niin en yhtään ihmettele, ettei matchia pukkaa. Jos tilanne on se, että tämä on ainoa metodi tavata naisia ja ylläpitää itsetuntoa, niin säälistäjien sijasta nämä miehet tarvitsisivat jotain tinderpreppausta tai workshoppia.
Itse en vaan tajua miten ihmisten itsetunto ja hyvinvointi halutaan hopealautasella ojentaa sillä bisnestä tekevälle taholle!? Mutta mulla nyt onkin harvinaisen paljon näitä asioita, joita en vaan voi ymmärtää...
-
Tämän dokkarin ja keskustelun innoittamana loin profiilin tinderiin nähdäkseni, että minkälainen homma. Näen vain miesten profiilit, joten en voi vertailla naisiin, mutta kyllä aivan hirvittävän luokattomia profiileita siellä on. Ja, jos se on näille profiilien omistajille ainoa seuranhakuväline, niin en yhtään ihmettele, ettei matchia pukkaa. Jos tilanne on se, että tämä on ainoa metodi tavata naisia ja ylläpitää itsetuntoa, niin säälistäjien sijasta nämä miehet tarvitsisivat jotain tinderpreppausta tai workshoppia.
Sama kokemus kuin laalaa:lla. Huonoja kuvia, ei juuri mitään tekstiä tai sitten teksti aivan mitäänsanomatonta, ei mitään mikä herättäisi kiinnostusta. Tämä on kyllä hämmentänyt minua valtavasti ja ihmettelen mitä ihmiset (miehet) profiilia laatiessaan oikein ajattelee ??? Sama ilmiö on tosin voimissaan täällä Baarissakin, että tyhjillä profiileilla ja parin rivin ilmoituksilla etsitään seuraa.
-
Naiset on Tinderissä profiililla tyyliin "olen idiootti" ja silti seuraa ja seksiä on tarjolla 24/7/365.
Jotkut meistä vaan on vähän tasa-arvoisempia kuin toiset.
-
Naiset on Tinderissä profiililla tyyliin "olen idiootti" ja silti seuraa ja seksiä on tarjolla 24/7/365.
Jotkut meistä vaan on vähän tasa-arvoisempia kuin toiset.
Pariutumista voi ajatella sosiaalisen vaihdon teorian kautta. Kaupat syntyvät, kun kumpikin osapuoli kokee saavansa suhteesta enemmän hyötyä (kaikki suhteen elementit, joilla on positiivista arvoa: läheisyyttä, hyvää oloa, hyvää seuraa jne.) kuin mitä kustannuksia (kaikki suhteen elementit, joilla on negatiivinen arvo: menetetty aika, suhteen vaatima työ jne.) siitä syntyy.
Jos ajatellaan, että esittämäsi mukaan naisille on seksiä tarjolla "24/7/365", mutta "kauppoja" ei silti synny, niin ongelma on siinä, että valtaosalla tarjolla olevasta seksistä ei ole naisille riittävästi arvoa suhteessa kustannuksiin. Tuote ei välttämättä kiinnosta, vaikka sen saisi ilmaiseksi, jos sille ei ole mitään käyttöä.
-
Jos ajatellaan, että esittämäsi mukaan naisille on seksiä tarjolla "24/7/365", mutta "kauppoja" ei silti synny, niin ongelma on siinä, että valtaosalla tarjolla olevasta seksistä ei ole naisille riittävästi arvoa suhteessa kustannuksiin. Tuote ei välttämättä kiinnosta, vaikka sen saisi ilmaiseksi, jos sille ei ole mitään käyttöä.
Kauppoja kyllä syntyy, naiset eivät kollektiivisena ryhmänä kärsi vastentahtoisesta selibaatista.
-
Ei kyl miehetkään. Se ettet tuu on lähes aina oma valinta kummiskin.
Jätän tästä yhtälöstä lukitut miehet tms. roolitukset pois koska tää ketju ei käsittääkseni koske sitä.
-
Näin naisen näkökulmasta vahvistan tuon, että seksiä on tarjolla kyllä, mutta kun haen parisuhdetta (ja rakkautta, hyvänen aika!!), niin en sillä henkisesti tyhjällä panolla tee yhtään mitään vaan olen mieluummin vaikka kokonaan ilman. Ja tästä olen muutaman keskustelun käynyt elämässäni erilaisilla alustoilla.
Mutta jatkakaa, tämä on ollut äärimmäisen mielenkiintoinen ketju seurata. Mukana on ollut myös kommentteja, jotka kuitenkin vahvistavat uskoani siihen, että joku mies saattaa etsiä muutakin kuin vain panoreikää ;)
-
Tämän dokkarin ja keskustelun innoittamana loin profiilin tinderiin nähdäkseni, että minkälainen homma. Näen vain miesten profiilit, joten en voi vertailla naisiin, mutta kyllä aivan hirvittävän luokattomia profiileita siellä on. Ja, jos se on näille profiilien omistajille ainoa seuranhakuväline, niin en yhtään ihmettele, ettei matchia pukkaa. Jos tilanne on se, että tämä on ainoa metodi tavata naisia ja ylläpitää itsetuntoa, niin säälistäjien sijasta nämä miehet tarvitsisivat jotain tinderpreppausta tai workshoppia.
Itse en vaan tajua miten ihmisten itsetunto ja hyvinvointi halutaan hopealautasella ojentaa sillä bisnestä tekevälle taholle!? Mutta mulla nyt onkin harvinaisen paljon näitä asioita, joita en vaan voi ymmärtää...
Varmasti niistä merkittävä osa on ihan luokattomia, ihan kuten naisten profiileistakin suuri osa on varsin kehnoja. Mutta oma kokemukseni on kyllä että edes hommaan panostamalla siellä on vaikea saada kovin paljon aikaan. On ihan mahdollista että en vain ole vielä keksinyt oikeaa tapaa esittää itseäni, mutta ainakaan mikään tähän asti yrittämäni ei ole tuottanut mitään kovin kummoista määrää matcheja, ja olen kyllä yrittänyt kuvieni ja profiilitekstieni kanssa monenlaista ja laittanut niihin kohtalaisen paljon vaivaa (sen rajoissa, että olen kuitenkin aina halunnut sen profiilin näyttävän itseltäni). Arvaukseni on että tämä ilmiö ei selity ihan vain sillä, että Tinderin tai deittimarkkinoiden vaikeutta harmittavat miehet eivät vaan edes vakavissaan yritä.
-
Varmasti niistä merkittävä osa on ihan luokattomia, ihan kuten naisten profiileistakin suuri osa on varsin kehnoja. Mutta oma kokemukseni on kyllä että edes hommaan panostamalla siellä on vaikea saada kovin paljon aikaan. On ihan mahdollista että en vain ole vielä keksinyt oikeaa tapaa esittää itseäni, mutta ainakaan mikään tähän asti yrittämäni ei ole tuottanut mitään kovin kummoista määrää matcheja, ja olen kyllä yrittänyt kuvieni ja profiilitekstieni kanssa monenlaista ja laittanut niihin kohtalaisen paljon vaivaa (sen rajoissa, että olen kuitenkin aina halunnut sen profiilin näyttävän itseltäni). Arvaukseni on että tämä ilmiö ei selity ihan vain sillä, että Tinderin tai deittimarkkinoiden vaikeutta harmittavat miehet eivät vaan edes vakavissaan yritä.
Tämän asian keskustelussa tulee aina sama juttu ilmi: keskimääräisellä naisoletetulla ei ole pienintäkään käsitystä kuinka suuria haasteita keskimääräinen miesoletettu joutuu kohtaamaan parisuhde- ja seksimarkkinoilla luojan vuonna 2020.
Ja se keskimääräinen naisoletettu ei halua tietää kuinka etuoikeutetussa asemassa hän on. Hänhän on uniikki lumihiutale, josta nyt vaan sattuu olemaan suuri kysyntä.
-
Mutta jatkakaa, tämä on ollut äärimmäisen mielenkiintoinen ketju seurata. Mukana on ollut myös kommentteja, jotka kuitenkin vahvistavat uskoani siihen, että joku mies saattaa etsiä muutakin kuin vain panoreikää ;)
Miehellä se perspanoreiän ja rakkauden etsintä menee käsi kädessä. Seksin fyysinen tarve laittaa miehen liikkeelle, ja sitten panemisen jälkeen tunteet tulevat hyvin todennäköisesti mukaan. Juuri niin kuin luonto on suunnitellut.
-
Itse en vaan tajua miten ihmisten itsetunto ja hyvinvointi halutaan hopealautasella ojentaa sillä bisnestä tekevälle taholle!? Mutta mulla nyt onkin harvinaisen paljon näitä asioita, joita en vaan voi ymmärtää...
Mun itsetuntoani joku tinderinomainen sovellus ei voi murtaa. Tiedän, etten ole siellä siinä "herkuimmassa" päässä miehistä, mutta tiedän mitä olen ja sitä kautta saan sitten seuraa muualta.
Vaikuttaa siltä, ettei myös naisilla aina ole helppoa. ;) https://www.stara.fi/2020/11/11/nainen-vaittaa-olevansa-tinderiin-liian-hyvannakoinen-joutui-jatkuvasti-todistamaan-aitoutensa/?fbclid=IwAR3Vko03cSRvDEBqqlm02GIMtgyvHvUoBF23Mr7yy575D2wXotqB1l3kWyU
-
Naiset on Tinderissä profiililla tyyliin "olen idiootti" ja silti seuraa ja seksiä on tarjolla 24/7/365.
Jotkut meistä vaan on vähän tasa-arvoisempia kuin toiset.
Ilmiö selittyy hyvin sillä, että ihmislajissa "miehet kilpailevat ja naiset valitsevat". Naisilla on tietty positiivinen oletusarvo seksuaalivalinnassa ja miesten kuuluu ansaita omansa. Tämä asymmetrinen asetelma ei ole reilu, eikä sen ole tarkoitus olla reilu. Tällä "epäreilulla" asetelmalla on erittäin tärkeä rooli jopa ihmisrodun olemassaoloon.
Tämä naisylivaltainen seksuaalivalinta tekee ihmisestä ainutlaatuisen kädellisen, koska meidän kaikki lähisukulaiset toimivat täysin päinvastaisella systeemillä: lauman isoimmat ja vahvimmat urokset ottavat minkä pystyvät väkisin pakolla ja väkivallalla. Naarailla ei ole sananvaltaa.
Tätä toki tapahtuu ajoittain myös ihmisissä, mutta se on aina merkki tuhoutuvasta kulttuurista/heimosta/kansasta/alueesta. Kun yhteiskunta/kommuuni toimii ja kehittyy, naisilla on ylivalta seksuaalivalinnassa ja naiset päättävät kenen kanssa makaavat ja luovat miehille "paremmuusjärjestyksen" jonka puitteissa miehet kilpailevat keskenään.
Miehet jotka katkeroituu deittimarkkinoilla omasta huonosta menestyksestä omaa lähes poikkeuksetta piirteitä jotka ovat erittäin huonoja niin ihmislajin kuin yhteiskunnan kannalta.
On olemassa toki kulttuureja joissa naisilta on riistetty väkivallalla - ja sen uhalla - tämä heille kuuluva seksuaalivalinnan ylivalta...ja nämä kulttuurit ovatkin suorassa kilpailussa niin ihmisen biologian kanssa kuin myös enemmän tasa-arvoisten kulttuurien kanssa.
Miehet deittimarkkinoilla ovat omasta mielestäni länsimaissa siellä missä kuuluvat: hierarkkisessa kilpailussa naisten huomiosta ja naisten säännöillä.
Taidoton, itsekuriton, saavuttamaton, heikko, luonnevikainen ja selkärangaton mies jää pohjalle. Aina voi parantaa omaa asemaansa ja paikkaa tässä asetelmassa monen muuttujan kautta, mutta itsesääli, katkeruus ja turha valitus ovat ehkä yksiä rumimpia piirteitä mitä miehellä voi olla.
-
Ilmiö selittyy hyvin sillä, että ihmislajissa "miehet kilpailevat ja naiset valitsevat". Naisilla on tietty positiivinen oletusarvo seksuaalivalinnassa ja miesten kuuluu ansaita omansa. Tämä asymmetrinen asetelma ei ole reilu, eikä sen ole tarkoitus olla reilu. Tällä "epäreilulla" asetelmalla on erittäin tärkeä rooli jopa ihmisrodun olemassaoloon.
Miehet jotka katkeroituu deittimarkkinoilla omasta huonosta menestyksestä omaa lähes poikkeuksetta piirteitä jotka ovat erittäin huonoja niin ihmislajin kuin yhteiskunnan kannalta.
Syntyvyys on kääntynyt niin syvälle laskuun että suomalaiset kuolevat nykymenolla sukupuuttoon. Joku voisi hyvin argumentoida että "naisten valinta" on kääntynyt tarkoitustaan vastaan.
Omistaako 80% miehistä erittäin huonoja piirteitä? He ovat se iso massa miehistä joka katkeroituu nykyisillä deittimarkkinoilla, tai ainakin omistavat hyvin suuren riskin siihen.
-
Tämä naisylivaltainen seksuaalivalinta tekee ihmisestä ainutlaatuisen kädellisen, koska meidän kaikki lähisukulaiset toimivat täysin päinvastaisella systeemillä: lauman isoimmat ja vahvimmat urokset ottavat minkä pystyvät väkisin pakolla ja väkivallalla. Naarailla ei ole sananvaltaa.
Lähin sukulaislaji jaetun perimän perusteella on on bonobot, jotka sutjivat yhteisöissä muodostuvaa kitkaa kasuaalin seksin avulla, ihan myös sukulaisten kesken. Seuraavaksi lähimmät eli simpanssit muodostavat urosrykelmiä jotka tappavat toisiaan kaapatakseen naaraita. Orangit pariutuvat loppuelämäksi. Hieman kauempaa gorillat harrastavat haaremeita. Jännästi orankien ja gorillojen ei tarvitse edustaa sukuelinten koolla, kummallakin on ihmisapinoista pienimmät kilkuttimet.
Eli simpanssit ovat kaikki ihmisen lähisukulaiset?
Syntyvyys on kääntynyt niin syvälle laskuun että suomalaiset kuolevat nykymenolla sukupuuttoon. Joku voisi hyvin argumentoida että "naisten valinta" on kääntynyt tarkoitustaan vastaan.
Omistaako 80% miehistä erittäin huonoja piirteitä? He ovat se iso massa miehistä joka katkeroituu nykyisillä deittimarkkinoilla, tai ainakin omistavat hyvin suuren riskin siihen.
Sietää kuollakin sukupuuttoon jos ainoa tapa säilyä hengissä on systemaattinen seksiorjuus.
T: Naimisissa oleva laiskasti fyffeä käärivä läski bipolynörtti jolla ei ole ollut suurempia vaikeuksia löytää romanttista vastakaikua.
-
Tämän dokkarin ja keskustelun innoittamana loin profiilin tinderiin nähdäkseni, että minkälainen homma. Näen vain miesten profiilit, joten en voi vertailla naisiin, mutta kyllä aivan hirvittävän luokattomia profiileita siellä on. Ja, jos se on näille profiilien omistajille ainoa seuranhakuväline, niin en yhtään ihmettele, ettei matchia pukkaa. Jos tilanne on se, että tämä on ainoa metodi tavata naisia ja ylläpitää itsetuntoa, niin säälistäjien sijasta nämä miehet tarvitsisivat jotain tinderpreppausta tai workshoppia.
Itse en vaan tajua miten ihmisten itsetunto ja hyvinvointi halutaan hopealautasella ojentaa sillä bisnestä tekevälle taholle!? Mutta mulla nyt onkin harvinaisen paljon näitä asioita, joita en vaan voi ymmärtää...
Varmasti niistä merkittävä osa on ihan luokattomia, ihan kuten naisten profiileistakin suuri osa on varsin kehnoja. Mutta oma kokemukseni on kyllä että edes hommaan panostamalla siellä on vaikea saada kovin paljon aikaan. On ihan mahdollista että en vain ole vielä keksinyt oikeaa tapaa esittää itseäni, mutta ainakaan mikään tähän asti yrittämäni ei ole tuottanut mitään kovin kummoista määrää matcheja, ja olen kyllä yrittänyt kuvieni ja profiilitekstieni kanssa monenlaista ja laittanut niihin kohtalaisen paljon vaivaa (sen rajoissa, että olen kuitenkin aina halunnut sen profiilin näyttävän itseltäni). Arvaukseni on että tämä ilmiö ei selity ihan vain sillä, että Tinderin tai deittimarkkinoiden vaikeutta harmittavat miehet eivät vaan edes vakavissaan yritä.
No juuri tämä, kun kerta kokemus laajahkosti on, että edes vaivannäöllä ei synny kyseisessä' applikaatiossa tulosta, niin miksi, oi miksi, ratkaisuna ei ole se, että käytetäänpä jotain muuta metodia? Että sen sijaan, että jengi äänestäis jaloillaan, ni maksetaan sille lafkalle jostain timanttii tai kultajäsenyyksistä, jotka loppujen lopuks korruptoi sitä alustaa lisää, niin että se meininki siellä muuttuu entistä laskelmoivemmaksi ja lopulta tuloksettomaksi.
Mulla on myös käsitys, että alunperin kyseinen alusta oli luotu pikapanojen järkkäämiseksi. Jos joku palvelu on tarkoitettu panoseurakatalogiksi, ei ole ihmekään ettei se toimi sitten, kun osa väestä käyttää sitä siihen ja osa etsii niitä loppuelämän prinssejä ja prinsessoita.
-
Itse en vaan tajua miten ihmisten itsetunto ja hyvinvointi halutaan hopealautasella ojentaa sillä bisnestä tekevälle taholle!? Mutta mulla nyt onkin harvinaisen paljon näitä asioita, joita en vaan voi ymmärtää...
Mun itsetuntoani joku tinderinomainen sovellus ei voi murtaa. Tiedän, etten ole siellä siinä "herkuimmassa" päässä miehistä, mutta tiedän mitä olen ja sitä kautta saan sitten seuraa muualta.
Joo, mä viittaankin lähinnä tuohon ohjelman mieheen, kun se on ainoa referenssi joka mulla on, että sille tinderin käyttö loi ahdistusta ja mursi itseluottamuksen.
Me tällaiset aikuiset, oman itsensä löytäneet, ei ollakaan samanlaiseessa paineessa jos ollaan ulkonäöllisistä ym. rajoitteistamme huolimatta pystytty kuitenkin jo vuosikymmeniä luovimaan ja pääsemään kontaktiin vastakkaisen sukupuolen (tai, no, minkä hyvänsä tavoitellun sukupuolen) kanssa.
-
Syntyvyys on kääntynyt niin syvälle laskuun että suomalaiset kuolevat nykymenolla sukupuuttoon. Joku voisi hyvin argumentoida että "naisten valinta" on kääntynyt tarkoitustaan vastaan.
Omistaako 80% miehistä erittäin huonoja piirteitä? He ovat se iso massa miehistä joka katkeroituu nykyisillä deittimarkkinoilla, tai ainakin omistavat hyvin suuren riskin siihen.
Naisten valinnan "tarkoitus" ei ole säilyttää suomalaisia kuolemasta sukupuuttoon. Muutenkin evoluution yhteydessä "tarkoituksesta" puhuminen on herkästi harhaanjohtavaa. Evoluutiota tapahtuu, mutta ei sillä ole mitään ennalta määrättyä suuntaa tai päämäärää. Luonnonvalinta ja seksuaalivalinta ovat mekanismeja, joiden tuloksena parhaimmin itseään monistavat geenit (ihmisillä suvullisen lisääntymisen kautta) jatkavat olemassaoloaan.
Yleisesti ottaen lajien lisääntymisessä vallitsee vaihtoehtoiset, yleensä toisensa poissulkevat strategiat laadun ja määrän välillä (r/K selection theory). Ihmisten lisääntymisstrategia on tuottaa hyvin vähän, mutta laadukkaita jälkeläisiä joihin panostetaan huomattavan paljon resursseja. Koska ihmisnaaraat joutuvat maksamaan suurimman osan lisääntymisen kustannuksista, on naisille kehittynyt varsin tiukka valikoivuus lisääntymiskumppanien (eli seksuaalikumppanien suhteen). Koska nämä mekanismit ovat kehittyneet satojen tuhansien - miljoonien vuosien aikana, ne eivät ihan hetkessä muutu, vaikkakin myös kulttuurievoluutio vaikuttaa (etenkin) ihmisten käyttäytymiseen.
Heittelet aika rohkeasti %-lukuja ilman mitään selvitystä mistä muualta näitä nappaat, kuin ehkä omasta päästäsi.
Varmasti niistä merkittävä osa on ihan luokattomia, ihan kuten naisten profiileistakin suuri osa on varsin kehnoja. Mutta oma kokemukseni on kyllä että edes hommaan panostamalla siellä on vaikea saada kovin paljon aikaan. On ihan mahdollista että en vain ole vielä keksinyt oikeaa tapaa esittää itseäni, mutta ainakaan mikään tähän asti yrittämäni ei ole tuottanut mitään kovin kummoista määrää matcheja, ja olen kyllä yrittänyt kuvieni ja profiilitekstieni kanssa monenlaista ja laittanut niihin kohtalaisen paljon vaivaa (sen rajoissa, että olen kuitenkin aina halunnut sen profiilin näyttävän itseltäni). Arvaukseni on että tämä ilmiö ei selity ihan vain sillä, että Tinderin tai deittimarkkinoiden vaikeutta harmittavat miehet eivät vaan edes vakavissaan yritä.
On mahdollista, että hyvälläkään profiililla ei tule niin paljon matchejä. Se ei ole silti kovin looginen syy tehdä huonoa profiilia, vaan huono profiili on yksiselitteisesti erittäin huono strategia :P Ja koska niin suuri osa on aivan selkeästi huonoja profiileja, niin en ymmärrä ajatuksenjuoksua siellä taustalla. Henkilökohtaisesti ajattelen, että naistenkin kannattaisi panostaa hyvään profiiliin, itse teen juuri niin. Matchien saamisen kannalta se ei ilmeisesti ole kuitenkaan naisille niin oleellista. Naisten saamen matchien määrää selittää myös miesten tapa antaa määrällisesti ja löyhemmin kriteerein paljon tykkäyksiä, jotta edes joku jäisi verkkoon. Toki matchien saaminen jossain määrin tukee itsetuntoa, mutta muuten suuri määrä matcheja on aika turhia, jos etsii (useimmiten) vain yhtä sopivaa.
Tinderiä käyttäessä täytyy myös muistaa, että sovelluksen tarkoitus ei ole saada ihmisiä pariutumaan nopeasti, vaan käyttämään sovellusta mahdollisimman paljon ja maksamaan sen käytöstä. Tinder ei tietääkseni paljasta algoritmejaan, joten tätä saa vain arvailla.
-
Tinderiä käyttäessä täytyy myös muistaa, että sovelluksen tarkoitus ei ole saada ihmisiä pariutumaan nopeasti, vaan käyttämään sovellusta mahdollisimman paljon ja maksamaan sen käytöstä. Tinder ei tietääkseni paljasta algoritmejaan, joten tätä saa vain arvailla.
Tämä!
Nopeesti läpi pelattu peli ei enää kiinnosta siinä määrin et siihen haluaisi sioittaa rahaa.
Sama käsitys noista algoritmeistä itellä.
https://www.vox.com/2019/2/7/18210998/tinder-algorithm-swiping-tips-dating-app-science
Tossa spekulaatiota siitä miten toi algoritmi toimii käytännössä jos jotain kiinnostaa.
-
On mahdollista, että hyvälläkään profiililla ei tule niin paljon matchejä. Se ei ole silti kovin looginen syy tehdä huonoa profiilia, vaan huono profiili on yksiselitteisesti erittäin huono strategia :P Ja koska niin suuri osa on aivan selkeästi huonoja profiileja, niin en ymmärrä ajatuksenjuoksua siellä taustalla.
Ei tietenkään. Oma kommenttini liittyi vain siihen, että kokonaisuudessaan tämä profiilien heikkous ei selitä tätä nyt keskustelunaiheena olevaa ilmiötä, siis sitä että niin moni mies kokee homman vaikeaksi. Eikähän tässä sitä paitsi oikeastaan edes tiedetä mitä ne huonon profiilin tehneet miehet ajattelee. On minullakin esimerkiksi ollut Tinder-profiili johon ei ollut panostettu oikein mitenkään - silloin kun sinne ensimmäisen kerran rekisteröidyin enkä yhtään tiennyt miten homma toimii ja mitä multa odotetaan.
Mitä tulee näihin evoluutiopsykologiaan nojaaviin havaintoihin, kuten
Ilmiö selittyy hyvin sillä, että ihmislajissa "miehet kilpailevat ja naiset valitsevat". Naisilla on tietty positiivinen oletusarvo seksuaalivalinnassa ja miesten kuuluu ansaita omansa. Tämä asymmetrinen asetelma ei ole reilu, eikä sen ole tarkoitus olla reilu. Tällä "epäreilulla" asetelmalla on erittäin tärkeä rooli jopa ihmisrodun olemassaoloon.
niin kannattaa minusta huomioida, että seuranhaku deittisovelluksista on erittäin epäluonnollinen asetelma: ei tilannetta jossa (ainakin teoriassa ja ehkä joissain tapauksissa käytännössäkin) voit käydä läpi ja hylätä minuuteissa satoja kumppaniehdokkaita pikaisen ulkoisten ominaisuuksien tarkastelun perusteella, ja odottaa että jäljellä on yhä loputon määrä ehdokkaita, ole vallinnut koskaan aikaisemmin. Niin ikään ei ole vallinnut tilannetta jossa parinvalinta ainakin ensi vaiheessa perustuisi näin voimakkaasti tiettyisiin piirteisiin (esimerkiksi ulkonäköön) ja ei juuri lainkaan toisiin (oikeastaan kaikkeen muuhun mitä kasvottaisessa interaktioissa yleisesti ottaen tapahtuu). Sikäli voidaan tietysti sanoa, että Tinder jotenkin tuo näkyviin tämän kilpailuasetelman ja jos se osoittaa että naisten parinvalinta esimerkiksi perustuu parhaimmännäköisen miehen valintaan niin näin se on, mutta toisaalta se on myös oikeastaan ainoa asia johon se Tinderissä _voi_ perustua. Kyse on tietynlaisesta sosioteknisestä järjestelmästä, ja ongelmasta, jos sitä ongelmaksi halutaan kutsua, joka on rakennettu, ja ainakin johonkin pisteeseen asti tämä homma voisi toimia toisinkin. Ja kuten täällä on moni todennutkin, sen systeemin ensisijainen tarkoitus on tehdä rahaa.
No juuri tämä, kun kerta kokemus laajahkosti on, että edes vaivannäöllä ei synny kyseisessä' applikaatiossa tulosta, niin miksi, oi miksi, ratkaisuna ei ole se, että käytetäänpä jotain muuta metodia? Että sen sijaan, että jengi äänestäis jaloillaan, ni maksetaan sille lafkalle jostain timanttii tai kultajäsenyyksistä, jotka loppujen lopuks korruptoi sitä alustaa lisää, niin että se meininki siellä muuttuu entistä laskelmoivemmaksi ja lopulta tuloksettomaksi.
Mulla on myös käsitys, että alunperin kyseinen alusta oli luotu pikapanojen järkkäämiseksi. Jos joku palvelu on tarkoitettu panoseurakatalogiksi, ei ole ihmekään ettei se toimi sitten, kun osa väestä käyttää sitä siihen ja osa etsii niitä loppuelämän prinssejä ja prinsessoita.
En tiedä onko Tinder alun perin luotu pikapanoja varten. Voin olla väärässä, mutta kuvittelisin että on sitä alun perinkin ollut tarkoitus myös parisuhteen etsimiseen (eikä sitä paitsi elämä ole hirveästi helpompaa sellaisissa paikoissa, kuten OkCupid, joissa seksiseuran hakeminen on vähemmän päämääränä).
Mutta mitä tähän itse kysymykseen tulee, niin minusta tämä on vähän monimutkaisempi asia. Yhtäältä olen toki samaa mieltä siitä, että jos leikistä jää paha mieli, niin ei kannata leikkiä, ja suosittelen tämän vaihtoehdon harkitsemista kyllä vakavasti kaikille deittiäppeihin tympääntyneelle.
Toisaalta sitten on kuitenkin realismia, että merkittävä osa parinmuodostuksesta ja seuranhausta kuitenkin tällä hetkellä tapahtuu tuota kautta. Tottahan toki ihmisiin voi tutustua muuallakin - mutta ainakin omassa elämässäni näitä mahdollisuuksia on kuitenkin rajallisesti (silloinkin kun ei istuta kotona virusepidemian vuoksi).
Sitä paitsi: Tinder-deittailulla on kuitenkin esittää oma lupauksensa. Enkä nyt edes tarkoita mitään pikapanojen haalimista, vaan kyllä mua kutkuttelee ihan vain se ajatus siitä, että pystyisin pienehköllä vaivalla ja hyvillä mielin tapaamaan sitä kautta uusia ihmisiä, ehkä käydä jonkun kanssa kiinnostavia keskusteluita, jonkun kanssa harrastaa seksiä kerran tai pari ja jonkun kanssa tapailla pidempäänkin. Näinhän se käsittääkseni toimii joillekin sellaisille käyttäjille joille se toimii hyvin, ja tavallaan vaan tuntuu siltä että olisihan tuokin hauska kokea.
Käytännössä kokemus on sitten samanaikaisesti tympivä ja sitten kuitenkin antaa jotain, ja kyllä mun viimeaikaisiin suhteisiini on kaikkiin Tinder jollain tavalla liittynyt, ml. tämänhetkinen tapailuni. Jos tässä jossain vaiheessa tulee taas seuranhakuun lähdettyä niin luulen, että se Tinderkin kannattaa näin ollen pitää mukana.
-
Koska ihmisnaaraat joutuvat maksamaan suurimman osan lisääntymisen kustannuksista, on naisille kehittynyt varsin tiukka valikoivuus lisääntymiskumppanien (eli seksuaalikumppanien suhteen).
Tätä tekee mieli täsmentää vielä sen verran, että asiaintilaan vaikuttaa mainittujen suurempien kustannusten ja riskien kantamisen lisäksi olennaisesti se, että ihmisnaaraan lisääntymispotentiaali jälkeläisten lukumäärän kautta tarkasteltuna on niin paljon ihmisurosten lisääntymispotentiaalia heikompi, ts. siinä missä uros voi elämänsä aikana siittää vaikka tuhansia jälkeläisiä, jää naaraan jälkeläissaldo elämänsä aikana optimioloissakin aika lailla väistämättä alle kahteenkymmeneen, jolloin evolutionäärisen perintönsä ja jälkeläisten laadun maksimoimiseen on perusteltua panostaa paljon enemmän.
Toki jos naaras kerta kaikkiaan sarjatuotantona hankkiutuisi tai tehtäisiin kantavaksi aina heti kun se vain suinkin on mahdollista edellisen tiineyden jäljiltä, pidettäisiin imetysajat lyhyinä ja käytettäisiin kaikki farmakologiset keinot hedelmällisen iän pidentämiseen, aloitettaisiin lisääntyminen heti kun sukukypsyys on saavutettu jne., olisi tuota haamurajaa varmaan teoriassa mahdollista sysiä reilusti pidemmällekin.
* )
-
Koska ihmisnaaraat joutuvat maksamaan suurimman osan lisääntymisen kustannuksista, on naisille kehittynyt varsin tiukka valikoivuus lisääntymiskumppanien (eli seksuaalikumppanien suhteen).
Tätä tekee mieli täsmentää vielä sen verran, että asiaintilaan vaikuttaa mainittujen suurempien kustannusten ja riskien kantamisen lisäksi olennaisesti se, että ihmisnaaraan lisääntymispotentiaali jälkeläisten lukumäärän kautta tarkasteltuna on niin paljon ihmisurosten lisääntymispotentiaalia heikompi, ts. siinä missä uros voi elämänsä aikana siittää vaikka tuhansia jälkeläisiä, jää naaraan jälkeläissaldo elämänsä aikana optimioloissakin aika lailla väistämättä alle kahteenkymmeneen, jolloin evolutionäärisen perintönsä ja jälkeläisten laadun maksimoimiseen on perusteltua panostaa paljon enemmän.
* )
Näinhän se on, ja tätä kutsutaan vaihtoehtoiskustannukseksi (opportunity cost): kun teet valinnan, se samalla sulkee pois muut vaihtoehdot. Jos nainen tekee paskan valinnan lisääntymiskumppanin suhteen, on hän mahdollisesti jumissa tämän valinnan kanssa raskauden ja imetyksen ajan, mikä metsästäjä-keräilijöillä on voinut olla yhteensä 4-5 vuotta. Näin siis evolutiivisen historian aikana, nykyään toki on enemmän vaihtoehtoja.
Miehen paska valinta seksuaalikumppanin suhteen maksaa hänelle spermasatsin tai pari.
niin kannattaa minusta huomioida, että seuranhaku deittisovelluksista on erittäin epäluonnollinen asetelma: ei tilannetta jossa (ainakin teoriassa ja ehkä joissain tapauksissa käytännössäkin) voit käydä läpi ja hylätä minuuteissa satoja kumppaniehdokkaita pikaisen ulkoisten ominaisuuksien tarkastelun perusteella, ja odottaa että jäljellä on yhä loputon määrä ehdokkaita, ole vallinnut koskaan aikaisemmin. Niin ikään ei ole vallinnut tilannetta jossa parinvalinta ainakin ensi vaiheessa perustuisi näin voimakkaasti tiettyisiin piirteisiin (esimerkiksi ulkonäköön) ja ei juuri lainkaan toisiin (oikeastaan kaikkeen muuhun mitä kasvottaisessa interaktioissa yleisesti ottaen tapahtuu). Sikäli voidaan tietysti sanoa, että Tinder jotenkin tuo näkyviin tämän kilpailuasetelman ja jos se osoittaa että naisten parinvalinta esimerkiksi perustuu parhaimmännäköisen miehen valintaan niin näin se on, mutta toisaalta se on myös oikeastaan ainoa asia johon se Tinderissä _voi_ perustua. Kyse on tietynlaisesta sosioteknisestä järjestelmästä, ja ongelmasta, jos sitä ongelmaksi halutaan kutsua, joka on rakennettu, ja ainakin johonkin pisteeseen asti tämä homma voisi toimia toisinkin. Ja kuten täällä on moni todennutkin, sen systeemin ensisijainen tarkoitus on tehdä rahaa.
Valikoiman suuri määrä aiheuttaakin ns. valintauupumusta (choice overload). Valinta on huomattavasti helpompi tehdä ja ihmiset ovat tyytyväisempiä valintaansa kun valikoima on pienempi. Taas kerran, jälkimmäinen on ollut kehityshistoriamme aikana vallitseva asiaintila.
Tuo ulkonäköön perustuva valinta ei käsittääkseni ole ihan noin yksiselitteinen. Vaikka tietyt piirteet varsin universaalisti lisäävät viehättävyyttä, niin ihmisillä on aina myös henkilökohtaisia preferenssejä ulkonäön suhteen (vaikka valinnat todennäköisesti korreloivatkin keskenään ja toisiin ihmisiin aina kohdistuu enemmän ulkonäköön perustuvaa kysyntää kuin toisiin). Toisaalta ihmiset yleensä pariutuvat ulkonäöltään toisen samantasoisen ihmisen kanssa. Ei välttämättä kannata tavoitella mallia, jos itse on hmmm... varsin kaukana mallin ulkonäöstä. Paitsi jos pystyy kompensoimaan ulkonäön puutteita muilla ominaisuuksilla. Lähinnä nyt haluan sanoa, että tilanne ei ehkä ole ihan noin huono keskimääräiselle ihmiselle, mutta tietenkin ruma, köyhä ja ikävänluonteinen ihminen onkin auttamatta huonossa asemassa pariutumismarkkinoilla.
Omasta puolestani sanoisin, että toki miehen ulkonäöllä on väliä siten, että koen hänet viehättävänä. Kuitenkin monet tinderissä vastaan tulevat miehet, joiden tunnistan olevan konventionaalisesti "hyvännäköisiä", eivät herätä itsessä mitään vastakaikua. Minulle sisältö on myös ehdottoman tärkeä, joten pelkkään ulkonäköön nojaavat profiilit saavat yleensä automaattisesti ruksia :P On toki mahdollista, että olen poikkeus lajissani, minä olen ollut aina vähän outolintu.
Yleisesti ottaen kannattaa varmaan miettiä, mikä on se oma kohderyhmä ja mitä se kohderyhmä haluaa, ja panostaa sitten niihin ominaisuuksiin ja asioihin itsessään sekä "mainostaa" niitä.
-
Miehen paska valinta seksuaalikumppanin suhteen maksaa hänelle spermasatsin tai pari.
[/quote]
Näin siis evolutiivisen historian aikana, nykyään toki on enemmän vaihtoehtoja.
[/quote]
"Helsingin hovioikeus tuomitsi torstaina miehen maksamaan elatusmaksuja avioliitossa syntyneelle lapselle, jonka biologinen isä hän ei ole. Lapsi syntyi vuonna 2014 miehen ollessa avioliitossa, joten mies oli juridinen isä. ... Käräjäoikeus antoi ratkaisunsa alkuvuodesta ja sen mukaan mies oli elatusvelvollinen"
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006673027.html
-
Miehen paska valinta seksuaalikumppanin suhteen maksaa hänelle spermasatsin tai pari.
"Helsingin hovioikeus tuomitsi torstaina miehen maksamaan elatusmaksuja avioliitossa syntyneelle lapselle, jonka biologinen isä hän ei ole. Lapsi syntyi vuonna 2014 miehen ollessa avioliitossa, joten mies oli juridinen isä. ... Käräjäoikeus antoi ratkaisunsa alkuvuodesta ja sen mukaan mies oli elatusvelvollinen"
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006673027.html
Tuo on lainsäädännöllinen ongelma ja epäkohta, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mistä minä puhun.
-
Elatusmaksut on silti todellisia nykyaikana.
Esimerkki kärjistävä myönnän sen O:-)
Mulla itellä tytär joka yhden yön rakkauden helmi :love:
-
Juuri muistelin, että yhden lapsen kokonaiskustannukset vanhemmille ikävuosilta 0-18 olisivat olleet noin 170000.
Kumimuumi, kumimuumi, kumimuumi, kumimumummummu... ;D
-
Tinder on kyllä keikauttanut parinvalinnan ympäri ja vieny deittailukulttuurin viime vuosisadalle. Kun naiset saavat huomattavasti enemmän matcheja, niin tottakai ne käy komeiden kanssa treffeille mieluummin kuin normaalin tai oman tason ulkonäön omaavan. Ja kun pääsee komistusten kanssa deiteille, niin sitä alkaa pitää omana tasona eikä tavikset enää kiinnosta. Komeilla ja halutuilla miehillä taas näissä ei välttämättä ole muuta ajatusta kuin pano. Vakavampi suhde sitten tähtäimessä sitten yhtä viehättävän kanssa. Ja tottahan joskus ihastuu ulkonäöltään eri tasoisen kanssa kun kaikilla se ulkonäkö ei ole tärkein kummallakaan sukupuolella.
Deittailu minusta on muuttunut siinä mielessä vanhanaikaisemmaksi, että miehen pitää nykyään aina tehdä aloite keskusteluun ja ylläpitää keskustelua. Vanhanaikaisissa nettitreffeissä tuli naisiltakin aloitteita ja osoittivat kiinnostusta vastakumppaniin. Tässäkin sama pätee runsaudenpulan kanssa, kun tarjontaa piisaa, niin miksi nähdä vaivaa kun helpommallakin pääsee ja joku kiinnostavampi voi olla tyrkyllä. Treffi-ideoita ei hirveästi kannata odottaa ja siinäkin parempi ottaa aloite. Treffeille päästyä nykään päätös tehdään varmaan nopeammin ja yhden tapaamisen perusteella. Näin ainakin omalla kohdalla on ollut.
Eihän tuo varsinaisesti ole kummankaan sukupuolen syy ja jokainenhan pyrkii saamaan itselleen mahdollisimman mieleisen kumppanin, niin miksi kenenkään pitäisi kieltäytyä mätsistä tai treffikutsusta itseään viehättävämmän kanssa. Maailma nyt vain on sellainen. Pakko siellä on vain roikkua, kun ei varsinkaan näin korona-aikana ole kovin mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin.
-
Juuri muistelin, että yhden lapsen kokonaiskustannukset vanhemmille ikävuosilta 0-18 olisivat olleet noin 170000.
Kumimuumi, kumimuumi, kumimuumi, kumimumummummu... ;D
Onneksi en käyttäny, yksi elämäni tärkeimmistä asioista olisi muuten jäänyt syntymättä.
Mut komppaan sua tossa kyllä, varsinkin ku katon perheitä mun lähipiirissä joille just syntyny jälkikasvua.
Ihan tajutonta rahan menoa varsinkin jos ei kierrätetä tavaraa.
-
Sillä ole mitään merkitystä mitenpaljon oman biologisen lapsensa eteen tekee uhraa aikaansa tai rahojansa varmistaen heidän tasapainoisen kehityksen ja hyvät lähtökohdat omaan elämään. Aina löytyy aikaa ja rahaa sille mitä pitää tärkeänä.
Sen sijaan säälittäviä ruikuttajia ovat nimenomaan he,jotka eivät tätä luonnon luomaa vanhemmus suhdetta ja huolenpitoa ymmärrä vaan väkipakolla yrittävät väkisin runnoa ja tunkea siihen väliin,katkoen joskus ohuehkoakin sidettä ja lyhyita tapaamisaikoja tuoden omien jossakin aiemmassa suhteessa hankittujen lapsiensa etuottooikeudet suhteen dynamiikkaa sotkeviksi pelipanoksiksi ja hämmentämään isä/lapsisuhdetta..
Lapset eivät voi tai saa olla pelinappuolita minkään tason suhdepeleissä..
Moni ei vain ymärrä sitä että miten kovan ja nopean dropoutin tuontasoisen toiminnan esiintyminen jo ensiaskelilla tahi myöhemmin suhteen sisällä saa aikaiseksi.
-
Minusta väite siitä, että tinder yrittäisi pitää ihmiset erillään jonkin algoritmin avulla, on naurettava. Eihän tarkoitustaan vastaan toimiva sovellus olisi näin pitkään ollut muuten markkinoilla. Itse olen kaksi parisuhdetta löytänyt tinderin kautta, mutta väittäisin että juurikin siksi, että en halua pelata tinderiä vaan löytää sieltä kumppaneita tai kumppanin. Silloin kun olen hakenut kevyempää seuraa niin olen tehnyt sen selväksi, kun taas olen etsinyt parisuhdetta niin en ole tyytynyt vähempään. Löydettyäni etsimäni olen poistanut sovelluksen, enkä jäänyt sinne lääräämään loputtomia palmunhalausbikinikuvia selaillen.
Mutta se ei tarkoita sitä, etten olisi viettänyt huomattavia aikoja myös yksin. On minullakin ollut aikoja, jolloin olen kaivannut toista ihmistä, läheisyyttä ja yhteyden tunnetta todella paljon. Mitä minä olen asialle tehnyt? Lukenut kirjan, käynyt lenkillä. Juonut teetä, käynyt salilla tai uimassa. Nähnyt ystäviä, myös naispuolisia, jotenkin onnistuen pitämään heitä minulle tärkeinä ihmisinä myös seksuaalisen kontekstin ulkopuolella. Kertaakaan en ole ulissut asian epäoikeudenmukaisuutta naisten syyksi tai yhteiskunnalliseksi viaksi, koska sellainen ajatus on yksinkertaisesti järjetön.
Unohtakaa nyt jo juukelin puukelis ne evoluutioteorialässytykset ja jättäkää lisääntyminen pois laskuista kokonaan. Tiedättekö, ei varmaan ole romanttisin mahdollinen viitekehys että "pitäisi kääntää suomen syntyvyys nousuun". Mitä tulee syntyvyystehtailuun, siihen on olemassa jo ratkaisu ihan suomessa, joskaan ei tieteen vaan uskonnon saralla. Väittäisin että aina kun syntyvyys nousee yli kymmenen niin voitolla ollaan...
-
Toimiessaankin ne johtavat lähinnä satunnaisseksiin
Eikö ollutkin hienoa ja kiehtovaa, että toimivat?
* )
Öööö... No siis, varmasti monenlaiset iskumetodit toimivat - jonkun kohdalla joskus. En nyt ehkä itse osaa kokea sitä ulkopuolelta tarkastellen erityisen hienona tai kiehtovana. On pelkästään oletettavaa, että jos yrittää jotain tarpeeksi hartaasti, saattaa välillä myös onnistua.
Pointtina siis, että noita pick up artist -metodeja on koitettu markkonoida sellaisina taian omaisina "aina natsaa" -tekniikoina, eikä se nyt ihan niin todellakaan mene.
Oon ite muutaman kerran törmänny siihen, että mua on koitettu pokata PUA-metodeilla. Oon kokenu sen tapauksesta riippuen joko ärsyttäväksi tai huvittavaksi. En ihan periaatteesta ite lähde semmoiseen leikkiin mukaan, mutta joskus oon sanonu, että jos relaat ja oot oma itsesi, voidaan jutella.
-
Jotkut miehet keskittyvät ehkä liian vähän itseensä ja käyttävät liikaa aikaa seuranhakuun eivätkä nauti kunnolla sinkkuuden eduista.
Ratkaisuja?
Ei olisi hirveän vaikeaa tehdä Tinderiä tehokkaampaa hakukonetta. Joku ohjelma voisi näyttää välittömästi kuinka moni henkilö täyttää hakijan hakuehdot ja lisäksi hakee hakijaa.
Tämä ei itsessään poistaisi ongelmaa mutta aikaa menisi paljon vähemmän.
Jos tarjontaa on enemmän kuin kotimaista kysyntää niin sitten viedään enemmän ulkomaille. Joku suomalainen pitkä urheilullinen insinööri on hyvinkin kuumaa kamaa jossain päin maailmaa.
Tulevaisuudessa tulee olemaan erilaisia kumppanirobotteja. Kaukaisessa tulevaisuudessa myös sijaissynnytykseen kykeneviä.
Anyway, ensinnäkin laasasmainen markkina-ajattelu on täysin absurdia. Jep, jääkiekkotähdet pariutuvat mallien kanssa ja samoin siis kaikki Uuno Turhapuro -elokuvat ovat parempia kuin vaikka Kieślowskin väritrilogia. Kysyntä ei tässä aihepiirissä mitenkään määritä "arvoa" ja lähteä liikkeelle tästä ajatuksesta on jo valmiiksi vääristää ajattelunsa ja esineellistää oman ihmiskäsityksensä.
Tässä yhteydessä markkina-arvo tarkoittaa keskimääräistä kysyntää. Yhtä hyvin voitaisiin puhua vaikka keskimääräisestä seksuaalisesta&romanttisesta haluttavuudesta.
Tietenkään se että joku on keskimääräisesti vähemmän haluttu kuin edellisen kumppaninsa surmannut murhaaja ei tee tästä huonompaa ihmistä tai Isaac Newtonin huono menestys naisten keskuudessa ei tee hänestä yhtään vähemmän merkityksellistä henkilöä ihmiskunnan kannalta tai heikennä hänen työnsä tänäkin päivänä luomaa arvoa.
Toiseksi "kiltteys" voi nousta lähinnä pelokkuudesta ja tuloksena on monesti passiivis-aggressiivista manipulointia ja itsesääliä.
Ei.
Jotkut ihmiset ovat kilttejä joissain tilanteissa koska heidän on pakko mutta jotkut ihmiset valitsevat olla kilttejä. Kuten Mahatma Gandhin toiminta tuskin kumpusi pelokkuudesta.
No, minusta tuo itsesääliä ja kaunaa täynnä oleva stereotypia naisten seuransaannin valtaisasta helppoudesta on sangen ikävystyttävä
Miehet tosin harvemmin avautuvat siitä miten ovat saaneet liikaa vastauksia seuranhakuilmoitukseensa ja jälkikäteen siitä miten eivät löydä ketään. :D
Miehet jotka katkeroituu deittimarkkinoilla omasta huonosta menestyksestä omaa lähes poikkeuksetta piirteitä jotka ovat erittäin huonoja niin ihmislajin kuin yhteiskunnan kannalta.
Esimerkiksi ihotauti on erittäin huono piirre niin ihmislajin kuin yhteiskunnan kannalta?
-
Tinder on kyllä keikauttanut parinvalinnan ympäri ja vieny deittailukulttuurin viime vuosisadalle. Kun naiset saavat huomattavasti enemmän matcheja, niin tottakai ne käy komeiden kanssa treffeille mieluummin kuin normaalin tai oman tason ulkonäön omaavan. Ja kun pääsee komistusten kanssa deiteille, niin sitä alkaa pitää omana tasona eikä tavikset enää kiinnosta. Komeilla ja halutuilla miehillä taas näissä ei välttämättä ole muuta ajatusta kuin pano. Vakavampi suhde sitten tähtäimessä sitten yhtä viehättävän kanssa. Ja tottahan joskus ihastuu ulkonäöltään eri tasoisen kanssa kun kaikilla se ulkonäkö ei ole tärkein kummallakaan sukupuolella.
Deittailu minusta on muuttunut siinä mielessä vanhanaikaisemmaksi, että miehen pitää nykyään aina tehdä aloite keskusteluun ja ylläpitää keskustelua. Vanhanaikaisissa nettitreffeissä tuli naisiltakin aloitteita ja osoittivat kiinnostusta vastakumppaniin. Tässäkin sama pätee runsaudenpulan kanssa, kun tarjontaa piisaa, niin miksi nähdä vaivaa kun helpommallakin pääsee ja joku kiinnostavampi voi olla tyrkyllä. Treffi-ideoita ei hirveästi kannata odottaa ja siinäkin parempi ottaa aloite. Treffeille päästyä nykään päätös tehdään varmaan nopeammin ja yhden tapaamisen perusteella. Näin ainakin omalla kohdalla on ollut.
Eihän tuo varsinaisesti ole kummankaan sukupuolen syy ja jokainenhan pyrkii saamaan itselleen mahdollisimman mieleisen kumppanin, niin miksi kenenkään pitäisi kieltäytyä mätsistä tai treffikutsusta itseään viehättävämmän kanssa. Maailma nyt vain on sellainen. Pakko siellä on vain roikkua, kun ei varsinkaan näin korona-aikana ole kovin mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin.
Koskaan aikaisemmin ihmisen historiassa "eliittimiehiä" ei ole yhdistetty tavisnaisiin niin helposti kuin nyt se käy Tinderin ja Instan välityksellä.
Seurauksena eliittimiehille paljon seksiä, tavisnaisille äärimmäisen korkeat vaatimukset miehiä kohtaan, ja tavismiehille äärimmäiset vaikeudet saada muuta kuin rakkoja käsiin. Ja tietenkin syntyvyys romahtanut.
Voiko kukaan kuvitella millainen huuto naisten puolelta tulisi tasa-arvosta jos tilanne olisi toisinpäin?
-
Heittelet aika rohkeasti %-lukuja ilman mitään selvitystä mistä muualta näitä nappaat, kuin ehkä omasta päästäsi.
Mie kun luulin että se on kaikille tiedostaville ihmisille jo vähintäänkin yleistietoa, että pieni määrä miehiä hoitelee suurinta osaa naisia.
Miten muuten olisi mahdollista että Tinderissä kauppoja syntyy, naiset saavat seksiä, ja silti suurin osa miehistä ei? Ei ole mitään muuta loogista selitystä kuin se, että pieni osa eliittimiehiä imee sen vapaan seksin markkinoilta itseensä. 2-20% miehistä hot ja loput not.
Jo vuosia näissä tämän asian keskusteluissa lukemattomilla eri foorumeilla on standardina puhuttu kuinka 20% miehistä saa ja 80% ei saa. Todellisuudessa sekin asia evolvoituu aina, ja toki siihen suuntaan että tuo 20% pienenee ja 80% osuus suurenee. Sitä mukaa kun naisten vaatimukset kovenevat...
https://imgur.com/Jt6wkmm
Tämän mukaan vain 4,5% miehistä saa likejä Tinderissä. Ja naisilla on kuulemma epärealistiset odotukset miesten suhteen.
-
Vaivauduin etsimään kuvassa mainitun artikkelin (https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0272775719301104). Itse artikkelissa näköjään koitettiin selvittää koulutustason vaikutusta Tinderissä saatuihin arvioihin, ja sitä päteekö yleinen oletus miesten kammosta koulutettuja naisia kohtaan. Päätelmissä todettiin että miehiä ei pelota ainakaan Tinderissä koulutetut naiset, kun taas koulutetut naiset haluaisivat löytää koulutetun miehen. Huomiona oli myös että tutkimustapa ei kykene arvioimaan deittimenestystä ensivaikutelmaa pidemmäs.
Päätin myös kössiä hävyttömästi tuon 2-20% eliittimies-konseptin.
-
Tämähän on eräs Pareto-suhteen sovellus, tuon häkellyttävän monenlaisia ilmiöitä likimäärin kuvaavan merkillisen luonnonvakion - tässä tapauksessa siis niin, että n. 20% miehistä "hoitelee" n. 80% naisista, "hoitelemisen" nyt kai lähinnä sitten tarkoittaessa heteroseksuaalista seksiaktia.
Samahan (kai ennen kaikkea naisten suurempi valikoivuus partnereidensa suhteen) ilmennee myös siinä, miten OKCupidin jo klassikoiksi nousseiden tilastojen mukaan naiset tuon parinhakusaitin ja
-palvelun aineistossa pitivät n. 80%:ia miehistä keskimääräistä vähemmän viehättävinä, siinä missä miesten arviot naisten viehättävyydestä jakautuivat kellokäyrälle aika tasaisesti.
* )
-
Tuo ulkonäköön perustuva valinta ei käsittääkseni ole ihan noin yksiselitteinen. Vaikka tietyt piirteet varsin universaalisti lisäävät viehättävyyttä, niin ihmisillä on aina myös henkilökohtaisia preferenssejä ulkonäön suhteen (vaikka valinnat todennäköisesti korreloivatkin keskenään ja toisiin ihmisiin aina kohdistuu enemmän ulkonäköön perustuvaa kysyntää kuin toisiin). Toisaalta ihmiset yleensä pariutuvat ulkonäöltään toisen samantasoisen ihmisen kanssa. Ei välttämättä kannata tavoitella mallia, jos itse on hmmm... varsin kaukana mallin ulkonäöstä. Paitsi jos pystyy kompensoimaan ulkonäön puutteita muilla ominaisuuksilla. Lähinnä nyt haluan sanoa, että tilanne ei ehkä ole ihan noin huono keskimääräiselle ihmiselle, mutta tietenkin ruma, köyhä ja ikävänluonteinen ihminen onkin auttamatta huonossa asemassa pariutumismarkkinoilla.
Omasta puolestani sanoisin, että toki miehen ulkonäöllä on väliä siten, että koen hänet viehättävänä. Kuitenkin monet tinderissä vastaan tulevat miehet, joiden tunnistan olevan konventionaalisesti "hyvännäköisiä", eivät herätä itsessä mitään vastakaikua. Minulle sisältö on myös ehdottoman tärkeä, joten pelkkään ulkonäköön nojaavat profiilit saavat yleensä automaattisesti ruksia :P On toki mahdollista, että olen poikkeus lajissani, minä olen ollut aina vähän outolintu.
Yleisesti ottaen kannattaa varmaan miettiä, mikä on se oma kohderyhmä ja mitä se kohderyhmä haluaa, ja panostaa sitten niihin ominaisuuksiin ja asioihin itsessään sekä "mainostaa" niitä.
Okei, ehkä ulkoisiin ominaisuuksiin keskittyminen olisi enemmänkin se mistä pitäisi puhua, sikäli että viehättävyys Tinder-kuvissakin on tottakai jykevän leuan ja muun sellaisen lisäksi kiinni esimerkiksi siitä mitä niissä kuvissa tekee ja millaiset kledjut on päällä. Tarkoitan kuitenkin, että siinä pelissä nopeasti muodostettavalla visuaalisella mielikuvalla on iso merkitys, ja joitakin toisia asioita, vaikkapa keskustelu- tai kuuntelukykyä, pystyy niissä muutamassa kuvassa ja lyhyessä tekstissä demonstroimaan paljon vähemmän.
Tuo esteettisten preferenssien korreloiminen myös tuottaa sellaisen pienen haasteen, että kun Tinder ilmeisestikin näyttää ihmisille enemmän sellaisia profiileja joista on tykätty paljon, niin oma profiili ei välttämättä näy ensinkään sillekään ihmiselle jonka mielestä se olisi just täydellinen, jos suurin osa muista käyttäjistä äänestää sen pakan pohjalle. Se onkin yksi vähän harmillinen juttu, että pienempien, spesifien kohderyhmien tavoittelua se ei oikein suosi (vaikka toki silläkin voi onnistua ja voi olla että kannattaa tosiaan silti kokeilla).
Minusta väite siitä, että tinder yrittäisi pitää ihmiset erillään jonkin algoritmin avulla, on naurettava. Eihän tarkoitustaan vastaan toimiva sovellus olisi näin pitkään ollut muuten markkinoilla.
Väite ei ole niinkään se että Tinder pyrkisi pitämään erillään, vaan että ihmisten saattaminen yhteen on Tinderille sekundäärinen tavoite voitontavoittelun rinnalla. Simppeli esimerkki: jos ihmisten halukkuuteen käyttää Tinderiä ei juurikaan vaikuttaisi se, löytyykö unelmamatchi appin kautta viikossa vaiko kuukaudessa, kannattaisi Tinderin ilman muuta pyrkiä siihen homma vie kuukauden, koska se tarkoittaa että käyttäjälle ehditään näyttää neljä kertaa niin paljon mainoksia.
Käyttäjille rahaa vastaan tarjottavaan lisänäkyvyyteen eli boosteihin liittyvä nollasummapeli taas on hyvä konkreettinen esimerkki siitä, miten Tinderin bisnesintressit ja käyttäjän palveleminen voivat mennä ristiin.
Tämän mukaan vain 4,5% miehistä saa likejä Tinderissä. Ja naisilla on kuulemma epärealistiset odotukset miesten suhteen.
Tämä kyllä taitaa tarkoittaa, että keskimääräinen nainen likettää 4,5 % näkemistään profiileista, ei että 4,5 % miehistä ylipäänsä saa tykkäyksiä. Vaikka naisten preferensseillä varmasti on korrelaatiota, niin kyllä ne silti laajemmalle joukolle jakautuu.
-
OkCupid julkaisi ennen paljon tilastodataa ihmisten deittikäytöksestä. Sen mukaan naiset ajattelivat 80% miehistä olevan alle keskimääräisen viehättäviä ulkonäöltään. Mutta kiinnostavasti tämä kovin raju tuomio ei vaikuttanut merkittävästi siihen, vastasivatko naiset kyseisten miesten viesteihin. (Valtava enemmistö naisista ei koskaan laittanut ensimmäistä viestiä.) Miesten arvio naisten ulkonäölle jakautui taas vähän tasaisemmin gaussin käyrän mukaan. Se myös vaikutti siihen intoon mikä miehillä oli laittaa naiselle viesti, nousten 1-10 ulkonäköasteikossa... kunnes ysin kohdalla se alkoi taas laskemaan! Tämä oli musta tosi jännä havainto. Jos mies arvioi naisen olevan superduperhawt, niin todennäköisyys laittaa viesti tipahtikin merkittävästi.
Koska miesten laittamat viestit meni eniten hawteimmille naisille, niin tavallisen näköisten naisten paras strategia oli laittaa miehille ensiviesti. (Koska saivat itse suhteellisen vähän viestejä ja toisaalta miehet yleisesti saa vähän viestejä/vastauksia.) Silloin taas ei tuntunut juuri vaikuttavan tuo ulkonäkö siihen vastasiko miehet ja ilmeisesti tuo johti varmimmin pariutumiseen.
Kiinnostavaa myös oli että kaikkein viehättävämpinä ihmiset yleisesti piti usein toista ihmistä, jolla oli joku piirre mikä jakoi mielipiteitä. Tyyliin että jos ihmisellä oli tosi iso nenä, hän oli todennäköisemmin ehkä 8 tuolla rankkauksella, mutta oli merkittävä joukko nenäfaneja joiden mukaan täysi kymppi.
Tämä on mun muistinvarainen kuvaus asiasta, joten yksityiskohdat voi mennä vikaan. Pitää myös huomioida käyttäjistä suurimman osan olevan jenkkejä, kulttuuri voi vaikuttaa asiaan (kokemukseni perusteella suomalaiset naiset on vähemmän passiivisia kuin amerikkalaiset). OkCupid poisti paljon noita tekstejään verkosta omistajanvaihdoksen yhteydessä kun ei sopinut enää bisneslogiikkaan. Mun mielestä on yleisesti kiva ajatus että ihan sama miltä näyttää - mies tai nainen tai muu - niin jossain on kuitenkin ihmisiä joille olet kuumin mahdollinen, koska onhan sitä porukalla kaikenlaista fetissiä ja mieltymystä.
-
Tämän mukaan vain 4,5% miehistä saa likejä Tinderissä. Ja naisilla on kuulemma epärealistiset odotukset miesten suhteen.
Tämä kyllä taitaa tarkoittaa, että keskimääräinen nainen likettää 4,5 % näkemistään profiileista, ei että 4,5 % miehistä ylipäänsä saa tykkäyksiä. Vaikka naisten preferensseillä varmasti on korrelaatiota, niin kyllä ne silti laajemmalle joukolle jakautuu.
Miehille tuolla annettu luku, 61,9 % (eli keskimäärin miehet antavat tykkäyksiä 61,9 % feedissään vastaan tuleville naisille, avaan tämänkin ihan vaan selvyyden vuoksi) vastaa arkikokemustani siitä, että miehet soveltavat enemmän voluumiin perustuvaa strategiaa.
Kummankin osalta olisi kiinnostavaa tietää, miten nämä tykkäykset kattavat ja jakaantuvat koko vastakkaisen sukupuolen joukolle (kun puhutaan heteropariutumisesta).
OkCupid julkaisi ennen paljon tilastodataa ihmisten deittikäytöksestä. Sen mukaan naiset ajattelivat 80% miehistä olevan alle keskimääräisen viehättäviä ulkonäöltään. Mutta kiinnostavasti tämä kovin raju tuomio ei vaikuttanut merkittävästi siihen, vastasivatko naiset kyseisten miesten viesteihin. (Valtava enemmistö naisista ei koskaan laittanut ensimmäistä viestiä.) Miesten arvio naisten ulkonäölle jakautui taas vähän tasaisemmin gaussin käyrän mukaan. Se myös vaikutti siihen intoon mikä miehillä oli laittaa naiselle viesti, nousten 1-10 ulkonäköasteikossa... kunnes ysin kohdalla se alkoi taas laskemaan! Tämä oli musta tosi jännä havainto. Jos mies arvioi naisen olevan superduperhawt, niin todennäköisyys laittaa viesti tipahtikin merkittävästi.
Kiinnostavaa myös oli että kaikkein viehättävämpinä ihmiset yleisesti piti usein toista ihmistä, jolla oli joku piirre mikä jakoi mielipiteitä. Tyyliin että jos ihmisellä oli tosi iso nenä, hän oli todennäköisemmin ehkä 8 tuolla rankkauksella, mutta oli merkittävä joukko nenäfaneja joiden mukaan täysi kymppi.
Tämä on mun muistinvarainen kuvaus asiasta, joten yksityiskohdat voi mennä vikaan. OkCupid poisti paljon noita tekstejään verkosta omistajanvaihdoksen yhteydessä kun ei sopinut enää bisneslogiikkaan. Mun mielestä on yleisesti kiva ajatus että ihan sama miltä näyttää - mies tai nainen - niin jossain on kuitenkin ihmisiä joille olet kuumin mahdollinen, koska onhan sitä porukalla kaikenlaista fetissiä ja mieltymystä.
Hitsi että tuollaiseen dataan olisi supermielenkiintoista päästä käsiksi. Tuo on myös ollut mielestäni lohdullista havaita, että ulkonäköpreferensseissä on todellisuudessa enemmän hajontaa, kuin mitä ihmiset kuvittelevat.
-
Tänkin ketjun tekstimäärä yksäreinä, ois tuonu pimppiä useammalle karjulle. :o
-
Tänkin ketjun tekstimäärä yksäreinä, ois tuonu pimppiä useammalle karjulle. :o
Mutta täällä ketjussa ne saavuttavat laajempaa näkyvyyttä pimpinomistajien keskuudessa :) Allekirjoittanut käy aina ihan kuumana fiksuun argumentaatioon.
-
Tänkin ketjun tekstimäärä yksäreinä, ois tuonu pimppiä useammalle karjulle. :o
Mutta täällä ketjussa ne saavuttavat laajempaa näkyvyyttä pimpinomistajien keskuudessa :) Allekirjoittanut käy aina ihan kuumana fiksuun argumentaatioon.
No jaa. Itselläni tämä ja aika moni muukin toksismaskuliininen uhriutumisketju kyllä vaan lisää nimiä "eli ton kanssa ei missään nimessä ainakaan" -listalle. Nimiä mainitsematta... alkaa olla pitkä lista. 😂
Fiksusta argumentaatiosta olemme kyllä samaa mieltä. Sitä vaan näkee harmillisen vähän ja harmillisen harvojen näppäimistöstä.
-
No jaa. Itselläni tämä ja aika moni muukin toksismaskuliininen uhriutumisketju kyllä vaan lisää nimiä "eli ton kanssa ei missään nimessä ainakaan" -listalle. Nimiä mainitsematta... alkaa olla pitkä lista. 😂
Miehet yleensä eivät halua puhua näistä asioista, ainakaan rehellisesti, koska silloin leimataan luuseriksi.
Jännä juttu kuinka nopeasti se on toksismaskuliinista uhriutumista kun vain todetaan mikä tilanne markkinoilla on. Sama kuin toteaisi, hauki on kala.
-
Tänkin ketjun tekstimäärä yksäreinä, ois tuonu pimppiä useammalle karjulle. :o
Et taida olla mikään pelimies, jos tosiaan luulet että pitkä nettikeskustelu olisi miehelle joku pimpinsaanti-automaatti. ;)
-
Tänkin ketjun tekstimäärä yksäreinä, ois tuonu pimppiä useammalle karjulle. :o
Mutta täällä ketjussa ne saavuttavat laajempaa näkyvyyttä pimpinomistajien keskuudessa :) Allekirjoittanut käy aina ihan kuumana fiksuun argumentaatioon.
No jaa. Itselläni tämä ja aika moni muukin toksismaskuliininen uhriutumisketju kyllä vaan lisää nimiä "eli ton kanssa ei missään nimessä ainakaan" -listalle. Nimiä mainitsematta... alkaa olla pitkä lista. 😂
Fiksusta argumentaatiosta olemme kyllä samaa mieltä. Sitä vaan näkee harmillisen vähän ja harmillisen harvojen näppäimistöstä.
Ne fiksut erottuvatkin sieltä erityisesti edukseen :)
-
Jos pointtina on meidän ihmisrodun kollektiivinen evoluutio eteenpäin. Ja toksisista toimintamalleista ja tavoista eroon pääseminen se ei tapahdu näin.
Kutsun tota toksiseksi feminiisyydekai paskamyrskyn uhallakin.
Miehille yritetään opettaa et luopukaa siitä toksisesta maskuliinisyydestä.
Joo tosi hyvä pointti.
Mut sitä ei ainakaan vahvisteta tai siihen rohkaista sillä et kun ne miehet uskaltautuu puhuu tunteistaan.
Ja syistään miksi on katkeroituneita siihen et parinmuodostus/kumppanin löytäminen on vaikeeta.
(täysin samaa mieltä siitä että katkeroituminen ei ole oikeutettua tai että se ei vie eteenpäin)
Heitä aletaan julkisesti siitä mollata ja tehdään selväksi ettei ainakaan tuolle tai tuolle heru koska mielipiteensä.
Ihan oikeesti opettakaa sitä mies sukupuolta, älkää sättikö tai yritäkkö lynkata julkisesti.
-
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Enpä ole tässä ketjussa nähnyt juuri puhetta miesten tai muidenkaan ihmisten tunteista. Loputonta todistelua vailla todisteita kuluneista 20/80-prosenteista, "pelimies on eri mies" -höpinää ja sädehtivää "älypuhelinsovellus on rikkonut naiset" -argumentaatiota kyllä.
Puhuisittekin tunteista. Siitä, miltä tuntuu yksinäisyys js kaipaus, miltä se epävarmuus, kun on toisen lähellä ja melkein tuntuu, että tässä on yhteys, mutta ehkä silti jotain välissä, molempien odotukset, toiveet, estot, vaatimukset, kuinka paljon niistä voi irtottaa. Miltä tuntuu, kun vierestä viedään, mutta itsellä ei natsaa taaskaan, miltä tuntuu, kun tulet parien treffien jälkeen vaihdetuksi siihen oletettavasti normihottiksempaan. Miltä tuntuu, kun ei oikein tiedä, ketä tässä pitäisi esittää, että kelpaisi sinä joka on.
Ties vaikka löytyisi yhteistä kokemuspohjaa sen tavoittamattoman toiseuden kautta.
Mutta onhan se toki turvallisempaa mennä piiloon katkeroitumaan "systeemi on minua vastaan, naiset ovat ihan vallan salaliitossa minua vastaan, jopa älypuhelinsovellus on ihan tarkoituksella juuri minua vastaan" -kilven taakse.
Oletko jo tottunut kuoreen? Sinua ei tunnista sieltä.
-
Tinderiä ei ole tullut käytettyä kun seuraa löytyy helposti muutenkin,eikä tällä mun ulkonäöllä ketään saiskaan >:D
Profiiliin ja viesteihinkään ei mulla riitä runoilijan lahjoja mutta livetoiminta onkin taas vähän eri juttu >:D
Ei seksiin subityttelit runopoikaa halua vaan jotain muuta :P. No jotkut voi tietty haluta mutta niihin taas ei tartte tuhlata aikaa.
-
LOL ;D
Mä en oo täällä katkeroituneena huutelemassa miks deittailu on niin vaikeeta.
Tykkään siitä vaik ei tuloksena ois se vuosisadan romanssi. Tää lause löytyy mun suusta tästäkin ketjusta.
Sanon vaan et niiden katkeroituneiden miesten jota tääkin ketju käsittelee asenne- ja arvomaailmaa muutetaan paremmin ymmärtämällä ja neuvomalla miten petrataan, kuin tuomitsemalla.
Mä oon tykänny lukee sun ajatuksia baarissa paljon ja fanitan sua salaa O:-)
Tää reaktio tohon lauseeseen vaan komppaa vahvasti ton kaa mitä edellisessä viestissä kirjoitin.
Se että ollaan tilanteessa jossa toksinen maskuliinisuus on asia jonka piikkiin pistetään kaikki mahollinen on musta tosi surullista.
Eikä se johda oikein mihinkäään.
Toksinen feminiinisyys on ihan yhtä oikee asia.
Ja sitä näkee baarissa valitettavan paljon.
Oon ite omassa elämässä todistanu sitä vierestä kuinka baari ja siellä tapahtuva deittailu on kanavana purkaa omaa pahaa oloaan miehille kollektiivisesti. Ja sitä ei pureta niihin miehiin jotka miellyttää vaan niihin joiden ulosanti/olemus ei miellytä.
Tää on musta yks kiusaamisen muoto. Ja tapa helposti ja vaivattomasti kaataa sitä omaa pahaa oloa ja pettymystä muiden niskaan.
Ei jatkoon!
En tässä sano sitä että miehillä ei ois kollektiivisesti paljon petrattavaa. Ja että vanhaa maailmaa ja sen arvoja ja aivopesua näkyy hyvin paljon vielä monen toiminnassa. Mutta miten sitä muutetaan niin ei ainakaan vittuilemalla.
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
-
P.s. En käytä tinderiä, en oo koskaan käyttänyt. Koska mielestäni tosi narsistinen sovellus, tutustun mieluummin uusiin tyyppeihin muuta kautta.
Algoritmin toiminnasta tosin jonkun verran lukenu. Ja ei oo kauheen toimiva bisnesmalli tosiaan jos siitä tehään sellanen että sen parissa ei vietetä aikaa. Ja että sen maksulliset lisäpalvelut ei olis sellasia jotka tuo tuloksia paremmin kuin ilmaisversio.
Kannattaa lukee tosta ennen ku alat vetää keskustelua salaliitto asteelle.
Enkä uskon Naisten kollektiiviseen salaliittoonkaan ;D
-
Sanon vaan et niiden katkeroituneiden miesten jota tääkin ketju käsittelee asenne- ja arvomaailmaa muutetaan paremmin ymmärtämällä ja neuvomalla miten petrataan, kuin tuomitsemalla.
--
Ystävällisenä vinkkinä ihan kaikille. Kannattaa katsoa, mitä se oma profiili viestii niinku kokonaisuudessaan. Esim. tämä kouluttajan oma teksti on mun mielestä niin yököttävän limaisen oloinen, että vaikea nähdä asiallisiakaan sanoja sen vieressä..
(https://img.aijaa.com/t/00124/14909875.t.jpg) (https://aijaa.com/g0mErW)
-
Hey dont shame my kink ;D
Eli siis oma preferenssi ei saa olla itseä nuorempi?
Ja mihinköhän sun triggeriin tässä mentiin ja lujaa?
En kyl ees odota et avaat sitä objektiivisesti tai rehellisesti ;D
-
Jos pointtina on meidän ihmisrodun kollektiivinen evoluutio eteenpäin. Ja toksisista toimintamalleista ja tavoista eroon pääseminen se ei tapahdu näin.
Kutsun tota toksiseksi feminiisyydekai paskamyrskyn uhallakin.
Miehille yritetään opettaa et luopukaa siitä toksisesta maskuliinisyydestä.
Joo tosi hyvä pointti.
Mut sitä ei ainakaan vahvisteta tai siihen rohkaista sillä et kun ne miehet uskaltautuu puhuu tunteistaan.
Ja syistään miksi on katkeroituneita siihen et parinmuodostus/kumppanin löytäminen on vaikeeta.
(täysin samaa mieltä siitä että katkeroituminen ei ole oikeutettua tai että se ei vie eteenpäin)
Heitä aletaan julkisesti siitä mollata ja tehdään selväksi ettei ainakaan tuolle tai tuolle heru koska mielipiteensä.
Ihan oikeesti opettakaa sitä mies sukupuolta, älkää sättikö tai yritäkkö lynkata julkisesti.
Mä aloitin tämän ketjun juuri siitä kiinnostuksesta niihin tuntemuksiin ja kokemuksiin. Sellaisia puheenvuoroja on ollut kaksi kolme, missä niistä puhutaan. Kiitos heille, jotka kirjoittivat niistä.
Opetan nyt sit vähän. Tasoteoriaöyhötys ei ole tunteista puhumista, vaikka sitä kuinka tunteellisessa mielentilassa tekisikin. Ja disclaimerinä, en väitä, että kaikkien miesten kaikki kirjoitukset olisivat olleet tätä. Kuitenkaan se, että jotain sanoo, tai kirjoittaa tunnetilassa, ei tarkoita, että silloin oikeasti viestisi tunteistaan.
Mielellään lukisin lisää tunteista, tuntemuksista ja kokemuksista. Koska ihan oikeasti mua kiinnostaa.
Mua myös kiinnostaa miten palvelusta, joka luotiin jenkkien college campuksille muuttamaan teinien/nuorten aikuisten satunnaisseuran etsimisen tapoja (ja tuottamaan kehittäjilleen rahaa) on tullut merkittävä yhteiskunnallisen eetoksen muokkaaja, kuin myös yksilöiden hyvinvoinnin, jos ei kulmakivi, niin jonkinlainen rakennusväline. Tätä me tuskin täällä viisasten piirissä ratkaistaan, mutta ehkä selventää mun syitä aloittaa tää ketju. [mutuni on, että applikaatioon liittyvät vaikeat tunteet juontavat itseasiassa ussliberalistisesta hegemoniasta ja erityisesti uusliberalistisesta hallinnasta, jotka sisäistettynä vastuuttavat meitä itse piiskaamaan itsejämme olemaan paras mahdollinen versio itsestämme]
Se, että joutuu olemaan yksin vastoin tahtoaan on rankkaa. Moni haluaa kumppanin, ettei olisi yksin, että olisi edes joku, tai että tulisi joku, joka muuttaisi kaiken iloksi tai pelastaisi. Näinhän se homma ei oikeasti toimi, mutta monille se kaipuu kumppaniin on oman hyvinvoinnin ulkoistamista ja haavekuvaa. On ollut minullekin muinoin, tunnistan.
Omien tunteiden ja perimmäisten tarpeiden tunnistaminen, on muuten ihmiselle ihan huipputaito, suosittelen!
-
Tänkin ketjun tekstimäärä yksäreinä, ois tuonu pimppiä useammalle karjulle. :o
Et taida olla mikään pelimies, jos tosiaan luulet että pitkä nettikeskustelu olisi miehelle joku pimpinsaanti-automaatti. ;)
Taisin olla parikymppinen kun luovuin koko pelimiesurasta ja aloin valmentaa paria joukkuetta. ???
Mun mielestä nää höpö höpö ja vali vali ketjut on kauheen viihdyttäviä.
Varsinkin kun ne, jotka haluavat jotain, eivät kuuntele mitä ne, joilta asia on saatavissa, sanovat. :o
-
Jos pointtina on meidän ihmisrodun kollektiivinen evoluutio eteenpäin. Ja toksisista toimintamalleista ja tavoista eroon pääseminen se ei tapahdu näin.
Kutsun tota toksiseksi feminiisyydekai paskamyrskyn uhallakin.
Miehille yritetään opettaa et luopukaa siitä toksisesta maskuliinisyydestä.
Joo tosi hyvä pointti.
Mut sitä ei ainakaan vahvisteta tai siihen rohkaista sillä et kun ne miehet uskaltautuu puhuu tunteistaan.
Ja syistään miksi on katkeroituneita siihen et parinmuodostus/kumppanin löytäminen on vaikeeta.
(täysin samaa mieltä siitä että katkeroituminen ei ole oikeutettua tai että se ei vie eteenpäin)
Heitä aletaan julkisesti siitä mollata ja tehdään selväksi ettei ainakaan tuolle tai tuolle heru koska mielipiteensä.
Ihan oikeesti opettakaa sitä mies sukupuolta, älkää sättikö tai yritäkkö lynkata julkisesti.
Mä aloitin tämän ketjun juuri siitä kiinnostuksesta niihin tuntemuksiin ja kokemuksiin. Sellaisia puheenvuoroja on ollut kaksi kolme, missä niistä puhutaan. Kiitos heille, jotka kirjoittivat niistä.
Opetan nyt sit vähän. Tasoteoriaöyhötys ei ole tunteista puhumista, vaikka sitä kuinka tunteellisessa mielentilassa tekisikin. Ja disclaimerinä, en väitä, että kaikkien miesten kaikki kirjoitukset olisivat olleet tätä. Kuitenkaan se, että jotain sanoo, tai kirjoittaa tunnetilassa, ei tarkoita, että silloin oikeasti viestisi tunteistaan.
Mielellään lukisin lisää tunteista, tuntemuksista ja kokemuksista. Koska ihan oikeasti mua kiinnostaa.
Mua myös kiinnostaa miten palvelusta, joka luotiin jenkkien college campuksille muuttamaan teinien/nuorten aikuisten satunnaisseuran etsimisen tapoja (ja tuottamaan kehittäjilleen rahaa) on tullut merkittävä yhteiskunnallisen eetoksen muokkaaja, kuin myös yksilöiden hyvinvoinnin, jos ei kulmakivi, niin jonkinlainen rakennusväline. Tätä me tuskin täällä viisasten piirissä ratkaistaan, mutta ehkä selventää mun syitä aloittaa tää ketju. [mutuni on, että applikaatioon liittyvät vaikeat tunteet juontavat itseasiassa ussliberalistisesta hegemoniasta ja erityisesti uusliberalistisesta hallinnasta, jotka sisäistettynä vastuuttavat meitä itse piiskaamaan itsejämme olemaan paras mahdollinen versio itsestämme]
Se, että joutuu olemaan yksin vastoin tahtoaan on rankkaa. Moni haluaa kumppanin, ettei olisi yksin, että olisi edes joku, tai että tulisi joku, joka muuttaisi kaiken iloksi tai pelastaisi. Näinhän se homma ei oikeasti toimi, mutta monille se kaipuu kumppaniin on oman hyvinvoinnin ulkoistamista ja haavekuvaa. On ollut minullekin muinoin, tunnistan.
Omien tunteiden ja perimmäisten tarpeiden tunnistaminen, on muuten ihmiselle ihan huipputaito, suosittelen!
Täysin samaa mieltä, rehellinen itsetutkiskelu edellytys kasvulle.
Tosta kanssa samaa mieltä vahvasti et koitetaan saada se yhteys itseensä toimivaksi toisen ihmisen kautta. Ja pelastaa itsensä löytämällä sopiva kumppani.
Eka pitäs musta kumminkin lähtee siitä et on hyvä olla itekseen.
Oon tässä kohtaa onnekkaassa asemassa koska viihdyn hyvin itekseni. Ei oo pakko saada sitä huomioo ulkopuolelta ettei ois tyhjä olo. Tiiän et kaikilla se ei mee näin kivuttomasti.
Moni kundi katkeroituneena tarvii jonku puskurin siihen väliin et ois itessä perattavaa, Sukupuolijakauma tuntuu olevan tässä ketjussa se.
Kuulutan tota samaa ku sä: Rehellistä tunnetyöskentelyä kehiin.
-
Mun mielestä nää höpö höpö ja vali vali ketjut on kauheen viihdyttäviä.
Varsinkin kun ne, jotka haluavat jotain, eivät kuuntele mitä ne, joilta asia on saatavissa, sanovat. :o
Näin.
Eikä kuulemma sais edes pikkuisen kettuilla siitä. 😂
Kiltisti kouluttaa pitäis kouluttajia... 😄😘
Todettakoon, että mulle henkilökohtaisesti pieni vittuilu on ollut aina erinomaisen toimiva parinmuodostusstrategia. Jyvät erottuu akanoista ja viereen jää ne, joilla on kanttia ja taitoa pistää takaisin. 💋
-
Ite haen suhteistani muuta ku sitä kumpi osaa vittuilla paremmin.
Oman triggeröitymisen naamioiminen huumoriksi ei myöskään tee vaikutusta.
-
Vittuilemalla erotetaan jyvä akanoista Oululaisittain..
Neitokainen Fia ei siis taida tuntea noteerata sanan merkitystä...
Onneksi en ole etsimässä Oululaista naista, sen sijaan voin vaikka katsella Sopulin Youtube-videoita
Mutta tämä ketju on todella viihdyttävä eikä tule pieneen mieleenkään avautua tunnepohjaisesti täällä yhtikäs missään..
-
:love: :love: :love: :love: :love: :love: :love:
No nyyy-yyt alkaa mennä lujaa. :o ;D ;) :love:
Tehdäänkö semmoinen aloitus, että kaikki, jotka ei haluu alkaa mun kaa silleen käy siinä ilmoittamassa asiasta, ja mä sit kerron, että en olis alkanu muutenkaan? Tai toisin päin: jos mä kirjoitan semmoisen antideitti-ilmoituksen, jossa listaan, millaisia piirteitä en toivois potentiaaliselta partnerilta ja sit siihen alle voi tulla kommentoimaan, että happamia on noi pihlajanmarjat kyllä tosiaan muutenkin? ;) :love:
:love: :love: :love: :love: :love: :love: :love:
Ps./Edit. ^Eiks nettideittailu itse asiassa toimi melkein näin? ;D :love: >:D
-
:love:
Splendid
:love:
Sait mut oikeesti kikattaa kotisohvalla ääneen.
-
:love:
Splendid
:love:
Sait mut oikeesti kikattaa kotisohvalla ääneen.
Mäkin nauroin ääneen. Kiitos kaikille.
-
https://www.facebook.com/redtimmy/videos/10158814084492704
Vähän panda videoo väliin ettei oo liian vakavaa.
-
PUA koulutuksia kritisoivat kertovat miehille kuinka menestyä naisten kanssa deittailurintamalla. Parodiahorisontti ylittyy.
-
Mä koitan nyt vallan vakavoitua hetkeksi ja kirjoittaa oikeesti ilman sarvia ja hampaita ja niin rehellisesti kuin nyt osaan tähän jotain tästä kaikesta. En mä tiiä, onko tästä mitään apua kenellekään tai onko näistä keskusteluista yleensäkään, mut no, jos ei muuta niin ehkä tämäkin ulostulo lisää ketjun viihdearvoa omalla tavallaan. Lupaan, että voidaan sit tän jälkeen taas jatkaa siitä, ketä mä en panis ja ketkä ei panis mua. :love:
Toksinen feminiinisyys. Joo. En mä kiistä, etteikö sellaista olis olemassa. Ja kyllä mut saa siitä call outata. Ehkä oli ilkeää vihjata ettei tän ketjun lukeminen hirveesti oo nostanu mun haluani heittäytyä kenenkään jalkoihin. Ehkä mulla ei toisaalta myöskään naisena tai ihmisenä oo velvollisuus olla aina kiltti ja "kannustavasti opettavainen". Mut oli ehkä vähän henkilökohtaisuuksiin menemistä sanoa, etten ehkis alkais silleen ihan kaikkien keskustelijoiden kanssa tämän ketjun perusteella. Sori siitä.
Todettakoon nyt kuitenkin, että sosiaalisesti naisena mä oon kyllä aina kokenu tosi luontaan työntäväksi sen, kun miehet valittaa deittikulttuurin vinoutuneisuudesta naisten eduksi. Ei se kyllä kiihota.
Ehkä mulla voi olla tässä joku sokee piste. Myönnän, että oon ite ollu aina silleen etuoikeutettu, että seuraa on mulle löytynyt, ja siitä on ollut ylitarjontaakin. Näin siitä huolimatta, etten mä oo oikeasti koskaan ollut mikään poikkeuksellisen kaunis nainen, vaikka kyllä ihan söpö omalla omitusella tavallani. Riittävän nätti kelvatakseni, vonkaajien määrästä päätellen. Tai sitten se ulkonäkö ei lopulta kuitenkaan ole riittävän monille miehille ainoa valintakriteeri. Väitän oikeesti, että viihdyttävä pieni kettuilu toimii niille, joille sen kuuluukin toimia. ;)
Mä oon niitä harvoja naisia, jotka myös tekee itse aloitteita. Sanon harvoja, koska esimerkiksi useimmat mun naispuoliset ystävät on aina pitäneet tätä outona. Naiset ei yleensä iske miehiä, ehkä osin koska ei periaatteessa tarvi, kun miehet tulee kyllä kysymään naisilta. Mutta lopultakin suurempi syy on, että naiset ei usein uskalla ja halua ottaa aktiivista roolia seuran haussa, koska naiset on omaksuneet sellaisen kulttuurisen ajatuksen, että he eivät saa, eikä heidän kuulu niin toimia. Moni olettaa, että miehet eivät pitäisi siitä. Siinä ovat kyllä väärässä.
Mun kokemus on, että kun naisena olen lähestynyt miehiä ja ilmaissut yleensä melko kiertelemättä, että tässäpäs mä nyt olisin, jos niiko kiinnostaa, niin lähes 95% vastaus on ollut, että kyllä kiinnostaa. Miesten iskeminen on todella helppoa ensinnäkin, koska useimmat miehet saa naisilta sen verran harvoin tarjouksia, että ne tarttuu ilolla jokaiseen saamaansa, ja toisaalta koska miehistä yleensä ei tunnu, että heidän nyt kyllä varmaan pitäisi ainakin alkuun kieltäytyä, etteivät vaikuttaisi aivan vallan holtittomilta. Yllättävän monet naiset kokee niin. Edelleen.
Naisena kannustaisin kyllä kanssanaisinani siihen, että parinvalinnassa kannattaa ottaa itselleen aktiivinen rooli. Kun istuu baaripöydässä, todellisessa tai virtuaalisessa, vilkuilemassa ja odottamassa, että kukahan noista tulis mua tästä hakemaan, niin harvemmin se, joka tulee, on just se, jota toivoit. Ja siinäpä sitten mietit, että alkaisko nyt kuitenkin, että tääkö nyt siis on se mun "leveli". Se on lähtökohtaisesti tosi huono alkuastelma oikeastaan millekään ihmissuhdesäätämiselle molempien osapuolien näkökulmasta. Siksi mua aina vähän syljettää, kun foorumeilla miehet itkee, että naisten pitäisi oman ja erityisesti miesten edun nimissä laskea vaatimustasoaan. Tosi moni nainen tekee sitä jo nyt ja lähtökohtaisesti ihan liikaa. Ja kuka ihan oikeasti haluaa olla se "alennetuilla standardeilla" seulan läpi päässyt? Se, johon tyydyttiin, kun se parempi ei tajunnu tulla hakemaan?
Kinder on silleen jännä peli, että se nimenomaan alentaa naisten kynnystä olla aloitteellisia, tehdä itse omat valintansa. Siellä voi pyyhkäillä menemään ja kliksutella yhteydenottoja vaan niille, jotka oikeesti kiinnostaa. Ja varmasti aika moni nainen on huomannut sen saman kuin minäkin, että melko usein se, jonka oikeesti haluat, voi myös olla oikeasti saatavilla, kun vaan uskallat kysyä.
Johtaako tämä sitten siihen että 80 prosenttia naisista klikkaa 20 prosenttia miehistä? Ehkä, ehkä ei, jään odottamaan todellista dataa. Mutta oleellinen kysymys joka tapauksessa lienee, miten miehenä päästä siihen elitistiseen valittujen joukkoon, joista ne nyt itse omia parisuhdevalintojaan tekevät naiset todella ovat kiinnostuneita.
Moni mies tuntuu kuvittelevan, että ulkonäkö on se kynnyskysymys. Mutta onko se todella?
Toki ulkonäön perusteella muodostuu jokin ensivaikutelma, enkä kiistä, etteikö esimerkiksi sovelluksessa, jossa korosteisesti esiinnytään (kasvo)kuvilla nimenomaan ulkonäkö valintakriteerinä korostuisi.
Kuitenkin kun katson heterotuttavapariskuntiani (ja mä tunnen paljon onnellisesti pariutuneita ihmisiä), niin aika monennäköisiä miehiä siihen sakkiin mahtuu. Yleensä kun olen kysynyt naispuolisilta ystäviltäni, millaisia asioita he mieheltä toivoisivat, ulkonäkö ei nouse kovinkaan korkealle listalla. Naiset puhuvat unelmamiehiä kuvaillessaan asioista kuten turvallisuuden tunne, huumorintaju, älykkyys, kuunteleminen, välittäminen, yhteiset mielenkiinnonkohteet ja (tämä kerrotaan sitten viimeiseksi vähän kainosti) se että saa minut tuntemaan itseni kauniiksi ja haluttavaksi.
Siinä! ^Paljastin juuri salaisen reseptin.
Tein kerran huvikseni sellaisen kokeilun, että latasin sen Kinderin puhelimeeni ja tein profiilin miehenä. En halunnut varastaa siihen kuvapankista kenenkään oikean miehen kuvaa, joten pistin siihen kuvan punatulkusta. Kirjoittelin jotain nasevaa ja hassua, kirjoitin ne asiat, jotka ehkä itse haluaisin lukea miehen profiilista seuraa hakiessani. Privaviestejä tuli kymmenittäin parissa päivässä ennen kuin suljin profiilin. Se punatulkku lensi suoraan myyttiseen kahteenkymmeneen prosenttiin pelimiesten kaveriksi. Kieltämättä se oli kyllä ihan söpön näköinen punatulkku. Moni sanoi sitä kuvaa hauskaksi.
Naisena mua aina turhauttaa myös se, kun miehet väittävät, että vain riittävän hyvännäköiset miehet muka kelpaavat naisille, että useimmat miehet eivät tunnu tajuavan ulkonäön olevan asia, johon pystyy vaikuttamaan. Naiset tekevät niin kaiken aikaa. Naiset kokevat kovia ulkonäköpaineita, mutta naisen osaan kuuluu etupäässä vain hyväksyä asia ja tehdä parhaansa. Naiset meikkaavat, naiset panostavat pukeutumiseensa ja hiuksiinsa, naiset "pitävät itsestään huolta" ja jopa muokkaavat kehojaan kirurgisesti kelvatakseen, ei kun siis "tunteakseen olonsa hyväksi kehossaan". Kun kaiken tämän hössötyksen päälle joku ihan tavallisen eli kivan näköinen mies tulee väittämään, että ne komeimmat alfaurokset nyt vaan kellistää kaikki naiset ja jos ei oo semmoinen niin mitään ei oo oikein tehtävissä, mun tekee usein mieli huutaa, että no hyvänen aika käy kampaajalla ja osta vaikka joku kiva paita, ota se profiilikuva sitten uusiksi ja katellaan. Ei ole mitenkään kohtuuton vaatimus naisilta, että miehetkin voisivat yrittää vähän ulkonäkönsä suhteen. Tai miettiä, että voisiko sen oman nettideitti-ilmoituksen menestymiseen toisaalta vaikuttaa myös, että se pitkä lista kelvollisiin naisiin kohdistetuista ulkonäkövaatimuksista on aika luontaantyöntävä, kun sitä vain haaveilee ihmisestä, joka "saisi minut tuntemaan itseni kauniiksi ja haluttavaksi".
Voisin kirjoittaa enemmänkin siitä, mitä siihen profiiliin ei ainakaan kannata kirjoittaa. Mutta ehkä mä listaan ne siihen mun antideitti-ilmoitukseen, johon voitte sitten tulla kertomaan, että on oikeus hakea seuraa ihan just millä kriteereillä haluaa. On toki oikeus. Mutta jos maailmassa on virhe, korjaantuuko se sillä, että kynsin hampain pidetään kiinni oikeudesta olla korjaamatta mitään omalla tontilla?
-
PUA koulutuksia kritisoivat kertovat miehille kuinka menestyä naisten kanssa deittailurintamalla. Parodiahorisontti ylittyy.
Samaa mieltä. ::)
Jos haluat oppia kalastamaan, otatko oppia kalamieheltä vai kalalta?
-
Jos haluat oppia kalastamaan, otatko oppia kalamieheltä vai kalalta?
Jos kalat puhuisivat, tottakai niiltä kannattaisi kysyä, mitä ne tykkää syödä, ja pistää sitten syötiksi juuri sitä.
Kun kalat eivät puhu, ei auta kuin tarkkailla, mihin ne nappaavat kiinni.
Jos PUA-tekniikoilla saa just sitä, mitä haluaa, niin sittenhän tilanne varmaankin on just niiku pitääkin?
Jos kuitenkin tuntuu, että ei vaan nappaa, kannattaa ehkä miettiä, onko vika kalastajassa, kalassa vai syötissä.
-
PUA koulutuksia kritisoivat kertovat miehille kuinka menestyä naisten kanssa deittailurintamalla. Parodiahorisontti ylittyy.
Samaa mieltä. ::)
Jos haluat oppia kalastamaan, otatko oppia kalamieheltä vai kalalta?
Kalalta.
PUA tyyppien leikit on aivan liian hidasta toimintaa jos pillua jahdataan.
Parisuhteen etsimisessä PUA on sitten taas omaan nilkkaan potkimista, koska se on showta eikä edusta itseä.
Jos Suomessa pikkasenkin käytät päätäs ja vähän panostat, sun kaatotilastot on sellasia, että vanhenmiten hävettää.
Vitun typerää touhua, loppujenlopuks sä kulutat vaan ittes loppuun ja jätät elämästä jonkun kusisen suolenpätkän takia.
Voidaan lässyttää pari romaania tästä, mutta asia nyt vaan on näin.
-
Mua myös kiinnostaa miten palvelusta, joka luotiin jenkkien college campuksille muuttamaan teinien/nuorten aikuisten satunnaisseuran etsimisen tapoja (ja tuottamaan kehittäjilleen rahaa) on tullut merkittävä yhteiskunnallisen eetoksen muokkaaja, kuin myös yksilöiden hyvinvoinnin, jos ei kulmakivi, niin jonkinlainen rakennusväline. Tätä me tuskin täällä viisasten piirissä ratkaistaan, mutta ehkä selventää mun syitä aloittaa tää ketju. [mutuni on, että applikaatioon liittyvät vaikeat tunteet juontavat itseasiassa ussliberalistisesta hegemoniasta ja erityisesti uusliberalistisesta hallinnasta, jotka sisäistettynä vastuuttavat meitä itse piiskaamaan itsejämme olemaan paras mahdollinen versio itsestämme]
Tinder kehitettiin panoapiksi, joka toimi juuri siinä tarkoituksessa ihan hillittömän hyvin ne ensimmäiset kultavuodet. Paljon aktiivisia naiskäyttäjiä suhteessa miehiin, juuri sellainen "markkinahäiriö" kuin yliopistojen bileet.
Sitten se alamäki alkoi kun juttu alkoi levitä miesten kesken että Tinderistä irtoaa sitä helppoa pimbslooraa. Valtava määrä aktiivisia mieskäyttäjiä ja pieni määrä aktiivisia naisia, ja entistä suurempi osa naisista vaan "hupikäyttäjiä" selaamassa profiileja kännissä ja läpällä.
Miksi sitten Tinderiä vieläkin käytetään jos se on mennyt huonompaan suuntaan vuosi vuodelta? Se on vähän niinkuin pakko. Siellä on kuitenkin valtaosa sinkkunaisista. Nettitreffit ja baarit on ihan kuolleita verrattuna aikaan ennen Tinderiä.
-
PUA tyyppien leikit on aivan liian hidasta toimintaa jos pillua jahdataan.
Ai onko? Nopeemmin pillua saa toki jos lyö huoralle rahaa käteen ja eikun jyystämään.
-
Jos PUA-tekniikoilla saa just sitä, mitä haluaa, niin sittenhän tilanne varmaankin on just niiku pitääkin?
Kukaan ei liene muuta väittänytkään.
-
Itselläni tämä ja aika moni muukin toksismaskuliininen uhriutumisketju kyllä vaan lisää nimiä "eli ton kanssa ei missään nimessä ainakaan" -listalle. Nimiä mainitsematta... alkaa olla pitkä lista. 😂
Tämähäni vain demonstroi edelleen sitä, miten suurin osa miehistä ei kelpaa suurimmalle osalle naisista ainakaan muuten kuin esim. tiettyjen reunaehtojen vallitessa. Vastapoolina suurin osa naisista kelpaa kyllä suurimmalle osalle miehistä, ryhtymättä tässä nyt sen kummemmin erottelemaan kelpaamista kerran tai kahden parittelutapaamisiin vs. pitkiin suhteisiin mahdollisine yhdessä pesimisineen ja lisääntymisineen tms.
Tuo itsensä kohenteleminen haluttavammaksi on minun mielestäni aivan haitarista siinä missä sellainen "kohti parempaa minää, persoonaa, kehoa, terveyttä, työtä, statusta etc. ad nauseam" -kilvoittelu ylipäänsä, pitkälti sinänsä näiden pyrkimysten mittakaavasta, syvyydestä ja intensiteetistä riippuen toki, ja noin yleisesti ottaen on aika hyvä lähtökohta tunnustaa tosiasiat ja lähteä pelaamaan niillä korteilla jotka on suotu (ja se itsen kohenteleminenkin onnistuu aika tavalla paremmin rehellisestä alkuperäisestä tilannearviosta käsin), but I'm rambling: Varsinaisesti olin kirjoittamassa sen, että miesten kohdalla tuo kohenteleminen on vielä hyödyttömämpää kuin naisten (joiden maskien, pushuppien sun muiden läpi ainakin itse näen aika helposti ja sihtaan vain niihin oikeasti kauniisiin), sillä jos miehistä vaikka nyt sitten 100 tai 80 tai 60 prosenttia merkittävästi kohentaa viehätysvoimaansa lukemalla, kouluttautumalla, opettelemalla vähän röyhkeämpää, jännittävämpää ja särmikkäämpää mutta samaan aikaan elegantimpaa mutta silti luottamusta sekä hellyyttä ja turvallisuutta herättävää ja lupaavaa jne. jne. jne. käyttäytymistä ja itseilmaisua, hankkimalla kiehtovia (muttei liian kiehtovia) erityistaitoja ja harrastuksia joista riittää jutun juurta, käymällä paremmilla partureilla ja paremmissa vaatekaupoissa tai kirppareilla, leikkauttamalla kasvonpiirteensä, pumppaamalla rautaa (muttei liikaa), kasvattamalla pidemmät koivet ja what not, niin kaiken tämän jälkeen joukosta erottuu taas se noin 20 prosentin huippu, joka saa ehdottoman leijonanosan naisten huomiosta ja lemmestä jatkossakin.
Se lienee kyllä sinänsä totta, että suurimmalla osalla naisista ei ole alkuunkaan realistista käsitystä siitä miten toivotonta yhtään minkäänlaisen positiivisen huomion vastakkaiselta sukupuolelta saaminen on melko suurelle (mutta ei kai nyt sentään suurimmalle osalle?) osalle miehistä, mutta toki näitäkin auttaisi edes jonkin verran jos osaisivat laajemmin haaveilla siitä huomiosta myös niiden tyttöjen taholta, jotka eivät puolestaan ole juuri niitä kedon kaikkein halutuimpia kukkasia.
* )
-
Loputonta todistelua vailla todisteita kuluneista 20/80-prosenteista, "pelimies on eri mies" -höpinää ja sädehtivää "älypuhelinsovellus on rikkonut naiset" -argumentaatiota kyllä.
Laitoin todisteen, ja googlella löytyisi miljoona lisää nopeahkosti. Ei kelvannut neidille koska ei sovi omaan narratiiviin.
Sun vuoro todistaa kuinka pelikenttä on tasainen, ja kuinka kaikille miehille irtoaa seksiä ja seuraa tasaisesti.
-
Tinder...
No vielä ei ole niin syvää epätoivon alhoa tullut vastaan et sinne olisin rekkautunut...
Mut toi sen Tintsun kehityskaaresta pitää toki paikkansa...
-
Mä koitan nyt vallan vakavoitua hetkeksi ja kirjoittaa oikeesti ilman sarvia ja hampaita ja niin rehellisesti kuin nyt osaan tähän jotain tästä kaikesta. En mä tiiä, onko tästä mitään apua kenellekään tai onko näistä keskusteluista yleensäkään, mut no, jos ei muuta niin ehkä tämäkin ulostulo lisää ketjun viihdearvoa omalla tavallaan. Lupaan, että voidaan sit tän jälkeen taas jatkaa siitä, ketä mä en panis ja ketkä ei panis mua. :love:
Toksinen feminiinisyys. Joo. En mä kiistä, etteikö sellaista olis olemassa. Ja kyllä mut saa siitä call outata. Ehkä oli ilkeää vihjata ettei tän ketjun lukeminen hirveesti oo nostanu mun haluani heittäytyä kenenkään jalkoihin. Ehkä mulla ei toisaalta myöskään naisena tai ihmisenä oo velvollisuus olla aina kiltti ja "kannustavasti opettavainen". Mut oli ehkä vähän henkilökohtaisuuksiin menemistä sanoa, etten ehkis alkais silleen ihan kaikkien keskustelijoiden kanssa tämän ketjun perusteella. Sori siitä.
Todettakoon nyt kuitenkin, että sosiaalisesti naisena mä oon kyllä aina kokenu tosi luontaan työntäväksi sen, kun miehet valittaa deittikulttuurin vinoutuneisuudesta naisten eduksi. Ei se kyllä kiihota.
Ehkä mulla voi olla tässä joku sokee piste. Myönnän, että oon ite ollu aina silleen etuoikeutettu, että seuraa on mulle löytynyt, ja siitä on ollut ylitarjontaakin. Näin siitä huolimatta, etten mä oo oikeasti koskaan ollut mikään poikkeuksellisen kaunis nainen, vaikka kyllä ihan söpö omalla omitusella tavallani. Riittävän nätti kelvatakseni, vonkaajien määrästä päätellen. Tai sitten se ulkonäkö ei lopulta kuitenkaan ole riittävän monille miehille ainoa valintakriteeri. Väitän oikeesti, että viihdyttävä pieni kettuilu toimii niille, joille sen kuuluukin toimia. ;)
Mä oon niitä harvoja naisia, jotka myös tekee itse aloitteita. Sanon harvoja, koska esimerkiksi useimmat mun naispuoliset ystävät on aina pitäneet tätä outona. Naiset ei yleensä iske miehiä, ehkä osin koska ei periaatteessa tarvi, kun miehet tulee kyllä kysymään naisilta. Mutta lopultakin suurempi syy on, että naiset ei usein uskalla ja halua ottaa aktiivista roolia seuran haussa, koska naiset on omaksuneet sellaisen kulttuurisen ajatuksen, että he eivät saa, eikä heidän kuulu niin toimia. Moni olettaa, että miehet eivät pitäisi siitä. Siinä ovat kyllä väärässä.
Mun kokemus on, että kun naisena olen lähestynyt miehiä ja ilmaissut yleensä melko kiertelemättä, että tässäpäs mä nyt olisin, jos niiko kiinnostaa, niin lähes 95% vastaus on ollut, että kyllä kiinnostaa. Miesten iskeminen on todella helppoa ensinnäkin, koska useimmat miehet saa naisilta sen verran harvoin tarjouksia, että ne tarttuu ilolla jokaiseen saamaansa, ja toisaalta koska miehistä yleensä ei tunnu, että heidän nyt kyllä varmaan pitäisi ainakin alkuun kieltäytyä, etteivät vaikuttaisi aivan vallan holtittomilta. Yllättävän monet naiset kokee niin. Edelleen.
Naisena kannustaisin kyllä kanssanaisinani siihen, että parinvalinnassa kannattaa ottaa itselleen aktiivinen rooli. Kun istuu baaripöydässä, todellisessa tai virtuaalisessa, vilkuilemassa ja odottamassa, että kukahan noista tulis mua tästä hakemaan, niin harvemmin se, joka tulee, on just se, jota toivoit. Ja siinäpä sitten mietit, että alkaisko nyt kuitenkin, että tääkö nyt siis on se mun "leveli". Se on lähtökohtaisesti tosi huono alkuastelma oikeastaan millekään ihmissuhdesäätämiselle molempien osapuolien näkökulmasta. Siksi mua aina vähän syljettää, kun foorumeilla miehet itkee, että naisten pitäisi oman ja erityisesti miesten edun nimissä laskea vaatimustasoaan. Tosi moni nainen tekee sitä jo nyt ja lähtökohtaisesti ihan liikaa. Ja kuka ihan oikeasti haluaa olla se "alennetuilla standardeilla" seulan läpi päässyt? Se, johon tyydyttiin, kun se parempi ei tajunnu tulla hakemaan?
Kinder on silleen jännä peli, että se nimenomaan alentaa naisten kynnystä olla aloitteellisia, tehdä itse omat valintansa. Siellä voi pyyhkäillä menemään ja kliksutella yhteydenottoja vaan niille, jotka oikeesti kiinnostaa. Ja varmasti aika moni nainen on huomannut sen saman kuin minäkin, että melko usein se, jonka oikeesti haluat, voi myös olla oikeasti saatavilla, kun vaan uskallat kysyä.
Johtaako tämä sitten siihen että 80 prosenttia naisista klikkaa 20 prosenttia miehistä? Ehkä, ehkä ei, jään odottamaan todellista dataa. Mutta oleellinen kysymys joka tapauksessa lienee, miten miehenä päästä siihen elitistiseen valittujen joukkoon, joista ne nyt itse omia parisuhdevalintojaan tekevät naiset todella ovat kiinnostuneita.
Moni mies tuntuu kuvittelevan, että ulkonäkö on se kynnyskysymys. Mutta onko se todella?
Toki ulkonäön perusteella muodostuu jokin ensivaikutelma, enkä kiistä, etteikö esimerkiksi sovelluksessa, jossa korosteisesti esiinnytään (kasvo)kuvilla nimenomaan ulkonäkö valintakriteerinä korostuisi.
Kuitenkin kun katson heterotuttavapariskuntiani (ja mä tunnen paljon onnellisesti pariutuneita ihmisiä), niin aika monennäköisiä miehiä siihen sakkiin mahtuu. Yleensä kun olen kysynyt naispuolisilta ystäviltäni, millaisia asioita he mieheltä toivoisivat, ulkonäkö ei nouse kovinkaan korkealle listalla. Naiset puhuvat unelmamiehiä kuvaillessaan asioista kuten turvallisuuden tunne, huumorintaju, älykkyys, kuunteleminen, välittäminen, yhteiset mielenkiinnonkohteet ja (tämä kerrotaan sitten viimeiseksi vähän kainosti) se että saa minut tuntemaan itseni kauniiksi ja haluttavaksi.
Siinä! ^Paljastin juuri salaisen reseptin.
Tein kerran huvikseni sellaisen kokeilun, että latasin sen Kinderin puhelimeeni ja tein profiilin miehenä. En halunnut varastaa siihen kuvapankista kenenkään oikean miehen kuvaa, joten pistin siihen kuvan punatulkusta. Kirjoittelin jotain nasevaa ja hassua, kirjoitin ne asiat, jotka ehkä itse haluaisin lukea miehen profiilista seuraa hakiessani. Privaviestejä tuli kymmenittäin parissa päivässä ennen kuin suljin profiilin. Se punatulkku lensi suoraan myyttiseen kahteenkymmeneen prosenttiin pelimiesten kaveriksi. Kieltämättä se oli kyllä ihan söpön näköinen punatulkku. Moni sanoi sitä kuvaa hauskaksi.
Naisena mua aina turhauttaa myös se, kun miehet väittävät, että vain riittävän hyvännäköiset miehet muka kelpaavat naisille, että useimmat miehet eivät tunnu tajuavan ulkonäön olevan asia, johon pystyy vaikuttamaan. Naiset tekevät niin kaiken aikaa. Naiset kokevat kovia ulkonäköpaineita, mutta naisen osaan kuuluu etupäässä vain hyväksyä asia ja tehdä parhaansa. Naiset meikkaavat, naiset panostavat pukeutumiseensa ja hiuksiinsa, naiset "pitävät itsestään huolta" ja jopa muokkaavat kehojaan kirurgisesti kelvatakseen, ei kun siis "tunteakseen olonsa hyväksi kehossaan". Kun kaiken tämän hössötyksen päälle joku ihan tavallisen eli kivan näköinen mies tulee väittämään, että ne komeimmat alfaurokset nyt vaan kellistää kaikki naiset ja jos ei oo semmoinen niin mitään ei oo oikein tehtävissä, mun tekee usein mieli huutaa, että no hyvänen aika käy kampaajalla ja osta vaikka joku kiva paita, ota se profiilikuva sitten uusiksi ja katellaan. Ei ole mitenkään kohtuuton vaatimus naisilta, että miehetkin voisivat yrittää vähän ulkonäkönsä suhteen. Tai miettiä, että voisiko sen oman nettideitti-ilmoituksen menestymiseen toisaalta vaikuttaa myös, että se pitkä lista kelvollisiin naisiin kohdistetuista ulkonäkövaatimuksista on aika luontaantyöntävä, kun sitä vain haaveilee ihmisestä, joka "saisi minut tuntemaan itseni kauniiksi ja haluttavaksi".
Voisin kirjoittaa enemmänkin siitä, mitä siihen profiiliin ei ainakaan kannata kirjoittaa. Mutta ehkä mä listaan ne siihen mun antideitti-ilmoitukseen, johon voitte sitten tulla kertomaan, että on oikeus hakea seuraa ihan just millä kriteereillä haluaa. On toki oikeus. Mutta jos maailmassa on virhe, korjaantuuko se sillä, että kynsin hampain pidetään kiinni oikeudesta olla korjaamatta mitään omalla tontilla?
:love: :love: :love:
Erityisesti:
Tein kerran huvikseni sellaisen kokeilun, että latasin sen Kinderin puhelimeeni ja tein profiilin miehenä. En halunnut varastaa siihen kuvapankista kenenkään oikean miehen kuvaa, joten pistin siihen kuvan punatulkusta. Kirjoittelin jotain nasevaa ja hassua, kirjoitin ne asiat, jotka ehkä itse haluaisin lukea miehen profiilista seuraa hakiessani. Privaviestejä tuli kymmenittäin parissa päivässä ennen kuin suljin profiilin. Se punatulkku lensi suoraan myyttiseen kahteenkymmeneen prosenttiin pelimiesten kaveriksi. Kieltämättä se oli kyllä ihan söpön näköinen punatulkku. Moni sanoi sitä kuvaa hauskaksi.
Ja kalastuksesta sen verran et jos oot tekijämies niin se perho todellakin sidotaan kalan maun ja tottumusten mukaan. Huomioon otetaan myös paikka ja olosuhteet.
Osa ukoista tekee jopa sen paikan päällä jos ei muuten tunnu nappaavan.
Vain urpo/kokematon jaksaa seistä siellä penkalla vuosi tolkulla viskoen samaa viehettä jokeen ku ei vaan nappaa.
Kyräillen sille vastarannan komealle Jorgokselle joka koko ajan kiskoo sitä palkinto taimenta ylös hymyssä suin ja pilke silmäkulmassa.
Ja Fia eniten mulla tökkäs noi psychen kommentit joita ei sit oltu ees valmis perustelee. Sä olit vaan osana samaa ketjuu jota lainasin.
Itse panostan tyttäreeni enemmän kuin vain spermatipan tai pari.
-
Mikä ihme siinnä on et jok ikinen ketju on sillasta asiasta vierestä läyhäämistä muutaman nikin toimesta?
Ei näitä tyhjänpäiväisiä jargoneita ja köökipsykastakin pudonneita lässylätinöitä jaksa lukee ees sen spermatipan vertasta...
Tulee ihan se mieleen ku eräs kouluttamaton julkih....peli kiersi ammattioppilaitoksia tyrkyttäen opettajille sitä naminami koulutustansa... ;D
-
PUA tyyppien leikit on aivan liian hidasta toimintaa jos pillua jahdataan.
Ai onko? Nopeemmin pillua saa toki jos lyö huoralle rahaa käteen ja eikun jyystämään.
PUA ongelma on siinä, että siinä keskitytään tietyn yksilön höpöhöpö manipuloimiseen ja siihen käytetään aikaa.
Paljon tehokkaampaa on keskittyä tuloksen tavotteluun kun tiettyyn yksilöön.
Kuten sanottu, jos vähän käyttää päätään ja panostaa, nopeesti oppii näkemään, mihin tilanteeseen kannattaa mennä ja mihin ei.
Pelin pitää olla selvä jo ennenkuin istuu pöytään.
Me eletään maassa, jossa naisten seksuaalinen aktiviteetti taitaa olla maailman korkein.
Jos ei heru, syy ei ole naisissa.
Meissä miehissä on sellanen perustavaa laatua oleva ohjelmointi virhe, että varmaan jokaisella jossain vaiheessa tulee se
saalistusvietti esiin ja ainoo mikä merkkaa on genitaalien hieronta toisia genitaaleja vasten.
Jos pitää opetella jotain kikka kolmosia, että sitä genitaalia heruu, niin sillon sä et ite ole siinä ees pelaamassa.
Ne on jotain oppeja jotka edustaa jotain, mitä sä et edes ole, koska sun ne piti opetella.
Sinällään ihan ymmärrettävää, koska biologia, mutta sitten kun sitä alkaa elämään, se on helvetin typerää.
Ei se oikea kysymys ole, että saako sitä pillua, vaan se, että miks sitä pitäs saada niin helvetisti ja mieluiten kaikilta ?
-
Laitoin todisteen, ja googlella löytyisi miljoona lisää nopeahkosti. Ei kelvannut neidille koska ei sovi omaan narratiiviin.
Kultsi, mä olen rouva. Akateemisesti koulutettu rouva.
Sun "lähde" on suttuinen kuvakaappaus Imgurissa. Alkuperäinen linkkiosoite ei näy kokonaan.
Googlettamalla löytyy jos sun vaikka kuinka monta Reddit- ja blogikirjoitusta, joissa toistetaan tätä 80/20-hypoteesia ja sitä, että "tutkimus osoittaa" näin, mutta alkuperäiseen tutkimukseen ei yleensä viitata. Jostain löytyi lähdeviittaus tutkimusartikkeliin Are Men Intimidated by Highly Educated Women? Undercover on Tinder (Neyet, Vandenbulcke, Baert. 2019), jossa tutkimusryhmä oli luonut Tinderiin 24 feikkiprofiilia ja kävi näiden kanssa vuorovaikutusta noin 150 oletetusti todellisen profiilin kanssa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että naiset arvostavat miesten korkeakoulutusta Tinderissä parinvalintakriteerinä enemmän kuin miehet naisten korkeakoulutusta, ja että naiset ylipäätään ovat valikoivampia kuin miehet.
Ulkonäön vaikutus valintaan oli pyritty ko. tutkimuksessa sulkemaan pois käyttämällä kaikissa feikkiprofiileissa profiilikuvina yhtä viehättäviä kuvia: To ensure that the pictures we used for the profiles were similar in terms of attractiveness, we scored 32 different pictures (16 male, 16 female) on Amazon Mechanical Turk (hereafter: ‘MTurk’),12 and selected eight pictures (four male, four female) that 493 workers on MTurk judged to be similar in level of attractiveness.
Tässä tutkimusessa siis noista 150 profiilista, joihin oltiin vuorovaikutuksessa feikkiprofiilien kautta, noin 60% miehistä "tykkäsi takaisin" niistä naisia edustavista feikkiprofiileista, jotka olivat ensin tykänneet heistä, kun taas naisista vain noin 4% tykkäsi takaisin niistä miesten feikkiprofiileista, jotka olivat tykänneet heistä ensin. Mitä korkeampi koulutustaso feikkiprofiilista kävi ilmi, sitä todennäköisemmin takaisin tykkäys.
^Tästä on vielä vähän matkaa päätelmään, että vain alle 4% Tinderissä olevista miehistä ylipäätään saisi tykkäyksiä. Voidaan kuitenkin päätellä, että myös Tinderissä koulutetut miehet menestyvät parisuhdemarkkinoilla matalammin koulutettuja paremmin, mitä tukevat myös muut tutkimukset muissa ympäristöissä.
LÄHDE: https://www.researchgate.net/publication/334618468_Are_Men_Intimidated_by_Highly_Educated_Women_Undercover_on_Tinder
Sen sijaan tämä 80/20-jakauma tunnetaan myös nimellä Parenton distribuutio. Italialaisen ekonomi Vilferto Parenton mukaan 20% maailman väestöstä omistaa 80% maailman varallisuudesta. On väitetty, ehkä hieman leikillisestikin, että sama suhdeluku pätisi nettiseuranhaussa niin, että 20% miehistä saisi vasta kaikua 80% naisilta. Mitään vedenpitäviä todisteita siitä, että tämä suhdeluku todella pätisi nettideittailussa ei ole. Kyse on lähinnä valistuneesta spekulaatiosta.
Parenton distribuutio:
https://en.wikipedia.org/wiki/Pareto_distribution
Se on aina tosi kuumaa, kun joku lukuja heittelevä pystyy lähteistämään väitteensä. Se on vähemmän kuumaa kun ne luvut joutuu toisen puolesta kaivamaan esiin - eikä ne nyt edes mene ihan niin kuin väitettiin.
Nyt sit varmaan voidaankin siirtyä pohtimaan, miksi naiset haluaa Tinder-deittinsä korkeakoulutettuina?
-
Koetin kirjoittaa tähän TLDR-alkua, mutten saanut sellaista tiivistettyä. Sori siitä.
Kun kerran kokemuksia kysyttiin, niin koetanpa vähän avata. Epäilen, että joku osa vastaajista diskaa kertomukseni syystä tai toisesta, mutta nämä ovat niitä joita minulla on.
Lähdetään nyt siitä, että minä olen aina dissannut PUA-kamaa, joten varmaan myös ylitän parodiahorisontin omilla jorinoillani. Mikäs sen hauskempaa.
Oma seurusteluhistoriani on enimmäkseen parisuhteessa elämistä, vaikka olen mielestäni varsin keskiverto. Jos yhden ominaisuuden itsessäni tunnustan keskivertoa paremmaksi, niin älykkyyden, mutta toisaalta ulkonäöllisesti olen poikkeuksellisen lyhyt ja karvainen. Nuoruudessa myöskin hoikkuus on ilmoitettu muutaman kerran syyksi, etten kiinnosta. En siis mitenkään päin saa itseäni sovitettua siihen alfakategoriaan, josta tuossa aiemmilla sivuilla on niin paljon mouhottu, mutta seuraa olen silti löytänyt aikuisiällä kohtuullisesti.
Silloin, kun sitä ei ole löytynyt, tunnetila on usein lähennellyt epätoivoa ja synkkyyttä. Olen vuosien varrella oppinut ymmärtämään, mistä kaikista syistä se johtuu, ja jossain määrin myös sanomaan sille, että tämä on väliaikaista ja kyllä elämä kannattelee. Silti se on usein verrattavissa janoisena aavikolla vaeltamiseen, kun tuntuu siltä että missään ei ole ketään eikä kukaan ole kiinnostunut. Tietoisesti ymmärtää, että se ei pidä paikkaansa, vaan naisten kiinnostus on itselle näkymätöntä, mutta toisinaan sen kanssa painiminen on vaikeaa.
En osaa varmaksi sanoa, mutta luulen, että naisena on helpompaa löytää valoa tunnelin päästä tässä asiassa, koska miehet ilmaisevat kiinnostustaan niin paljon avoimemmin ja useammin. Miehenä sitä tuntee itsensä usein näkymättömäksi, kun kukaan ei katso, kehu, kosketa tai kannusta. Etenkin vaniljaisessa menneisyydessäni tämä oli toisinaan musertava tunne, kun oma mielenkiinto muihin ei korreloinut mitenkään itselle näkyvän mielenkiinnon kanssa. Lisäksi vielä se, että minulla on aina ollut paljon naispuolisia kavereita, synnytti kuvan siitä, että kaikki muut saavat huomiota josta minä jään paitsi.
Onneksi minulla ei näytä olevan riippuvuusgeenejä, koska alkoholisoituminen olisi ollut ihan oikea riski joskus huonoimpina aikoina.
Kuulostakoon kuinka kornilta tahansa, sanon tämän silti: kinkypiireihin löytäminen muutti seurusteluelämäni täysin. Elin kolmekymppiseksi asti oletuksessa, että olen tyytyväinen siihen, mitä seksiltä olin siihen mennessä saanut, enkä ollut koskaan tutustunut kinkymaailmaan sen tarkemmin. Kun sitten uusi kumppaniehdokas ehdotti, että kokeilisin hänen kanssaan, uinuva sadistini puhkesi kukkaan ja tajusin, että tämä oli puuttunut elämästäni. Rekisteröidyin Baariin, menin bileisiin ja miitteihin, löysin kaltaisiani ihmisiä ja koin vihdoin tulleeni kotiin. Aloin myös saada positiivista huomiota uudella tavalla.
Tapahtumiin osallistumalla ja niitä järjestämällä olen tutustunut satoihin ihmisiin, ja onpa heistä jokunen osunut seuranhakukriteereihinikin. Vaikka vihaan verkostoitumista sekä terminä että ilmiönä, näissä piireissä se on ollut lähes yksinomaan hauskaa yhdessäoloa. Toki tilanne voi olla eri jollekulle vähemmän sosiaaliselle, mutta noin ylipäätään kaikki seuranhaku vaikeutuu, jos sosiaalisuus tuntuu ongelmalliselta. Toisaalta olen omien sosiaalisten taitojeni kanssa lähtenyt hyvin läheltä nollaa joskus teini-ikäisenä, kun siihen asti olin kuvitellut maailman toimivan ihan eri tavalla. Olen aina kadehtinut ihmisiä, jotka ovat saaneet hyvät sosiaaliset taidot kotoa tai muuten helpolla, kun omieni eteen olen tehnyt 20 vuotta töitä jatkuvalla syötöllä. Se ei ole ollut kivaa eikä helppoa, kun on säännöllisesti joutunut katsomaan peilistä jotain todella rumaa, mutta kannattavaa se kyllä on ollut. Suosittelen sosiaalisten taitojen hiomista ihan kaikille, vaikkei se mikään helppo oikotie pillunsaantiin olekaan.
En sitten tiedä, olenko jotenkin viallinen y-kromosomin kantaja, mutta pelkkä pillunsaanti on jo aikaa sitten menettänyt hohtonsa. Viimeistään siinä kohtaa, kun tajusin, että rahalla voi mennä panemaan milloin vaan, ja saa juuri sitä mitä pyytää, oma mielenkiinto on vaeltanut kohti syvempiä vesiä. On paljon mielenkiintoisempaa sorkkia toisen ihmisen aivoja ensin ja katsoa minkälaista kipinää sieltä iskee ennen kuin alkaa sovittelemaan genitaaleja yhteen. Toki joskus se sorkkiminen voi tapahtua lyhyessäkin ajassa, mutta muutamakin ulkoisesti viehättävä ihminen on sen houkutuksen karistanut suunsa avaamalla.
Kaikesta tästä huolimatta varsinkin koronan aikaan on edelleen ollut sellaisia hetkiä, kun huomion puute ja yksinolo ovat tuntuneet ylitsepääsemättömän kurjilta ja ahdistavilta, mutta onneksi ystäväpiiri on kannatellut niiden aikojen yli. Yksi positiivinen kommentti kivalta naiselta saattaa kantaa viikkoja, kun sellaiset ovat kovin harvassa.
-
Jos PUA-tekniikoilla saa just sitä, mitä haluaa, niin sittenhän tilanne varmaankin on just niiku pitääkin?
Itse ainakin olen vähintään rivien välistä lukevinani, että mikäli PUA-jipot ainakin jossain määrin toimivat, niin sua kuitenkin jonkin verran ärsyttää se miten siellä nyt vähän väärät ja vääränlaiset miehet vähän väärillä keinoilla saavat pesää.
Eihän siinä mitään, moinen on naisilta aika tavallinen ja varmaan ihan ymmärrettäväkin reaktio, ja olen ihan mielelläni väärässäkin.
* )
-
Tästä on vielä vähän matkaa päätelmään, että vain alle 4% Tinderissä olevista miehistä ylipäätään saisi tykkäyksiä.
Se on aina tosi kuumaa, kun joku lukuja heittelevä pystyy lähteistämään väitteensä. Se on vähemmän kuumaa kun ne luvut joutuu toisen puolesta kaivamaan esiin - eikä ne nyt edes mene ihan niin kuin väitettiin.
Mie tulkitsin sen niin että 4% eliittimiehet saa tykkäyksiä kuin naiset keskimäärin, satamäärin ja käytännössä loppumattomalla valinnan varalla. Loput miehistä saa sen 0-5 jonka voi tulkita "ei saa likejä" käytännössä ollenkaan kun vertaa edelliseen.
Toi sun tulkinta "ai muut ei sais muka yhtään mätsiä" olisi vähän kuin Piru lukisi raamattua.
Ja sehän meni juuri niin kuin väitettiin. Naiset vaativia nirppanokkia, miehille kelpaa "kuka vaan". Kunhan ei nyt ihan sadan kilon tonnikeiju ole.
Todellisuudessa se sadan kilon tonnikeijukin saa helpommin seksiä kuin hoikka mies, mutta tätähän ei saanut sanoa ääneen.
-
Sen sijaan tämä 80/20-jakauma tunnetaan myös nimellä Parenton distribuutio. Italialaisen ekonomi Vilferto Parenton mukaan...
Parenton distribuutio:
https://en.wikipedia.org/wiki/Pareto_distribution
Kuten linkistäkin näkyy, p.o. "Pareto, Vilfredo Pareto".
* )
-
Eihän näissä pelimiesjutuissa ole kuin häviäjiä. Nainen saa miehen joka ei ole sellainen kuin esittää olevansa, mies saa sellaisen naisen, joka tuntee vain sen esittäjän. Sekö on sitä onnistumista?
-
Jos PUA-tekniikoilla saa just sitä, mitä haluaa, niin sittenhän tilanne varmaankin on just niiku pitääkin?
Itse ainakin olen vähintään rivien välistä lukevinani, että mikäli PUA-jipot ainakin jossain määrin toimivat, niin sua kuitenkin jonkin verran ärsyttää se miten siellä nyt vähän väärät ja vääränlaiset miehet vähän väärillä keinoilla saavat pesää.
Eihän siinä mitään, moinen on naisilta aika tavallinen ja varmaan ihan ymmärrettäväkin reaktio, ja olen ihan mielelläni väärässäkin.
* )
Mulla ei siis oo henkilökohtaisesti yhtään mitään esimerkiksi sitä vastaan, että ihmiset harrastaa satunnaisluontoista seksiä. Olen tehnyt sitä itsekin, ja mulla on toki omat hyväksi havaitut tekniikkani iskuhommiin, ja minähän siis olen iskenyt myös naisia eli sikäli tuttu pelikenttä sekin.
Myönnettäköön, että olen joskus jopa itse vähän testannut PUA-temppujen soveltamista, sekä miehiin että naisiin, tosin hyvin pehmennetyssä muodossa. En usko metodiin kokonaisuutena, mutta onhan siinä sellaisia tavallaan melkein itsestään selviä pointteja, kuten että on tehokas ensin luoda iskettävälle alkuun vaikutelma, että no joo, voisin mä olla susta kiinnostunut, mutta voisin mä toisaalta olla ehkä kiinnostunut tästä sun kaveristakin, leikillinen pieni härnääminen on aseista riisuvaa, ja sit kun on oikeasti aika rueta tutustumaan läheisemmin niin se kiinnostuksen kohde pitää saada irti kaveriporukastaan.
Yksinkertaistettuna: Kun haluat iskeä jonkun ihanuuden, naura sen vieressä seisovan kaverin vitsille, käänny hymyilemään hetkeksi sille ihanuudelle, jonka haluat, sano: "Sulla on hassut hymykuopat, ne saa mut ajatteleen mun veljeä." Kerro sille ihanuuden kaverille vitsi, jolle se nauraa ja naura mukana, vilkaise ihanuutta hymyillen, mutta käännä sitten nopeasti katse pois ja sano: "Mun pitää puuteroida nenäni" ja lähde kävelemään pois taakse katsomatta. Jos sillä ihanuudella on yhtään järkeä, se on sua vessan ovella vastassa, kun tulet takaisin. Naisena kun tätä pelaa miehen kanssa, kuuluu koreografiaan vielä lopun hämmästänyt "Ohhoh, sinähän se pelimies olet" -twisti, ihan niin kuin muka en olisi junaillut tapahtumaa itse. ;-)
PUA-tekniikossa moraalisesti ongelmallisena voi pitää sitä, että ne perustuvat isolta osalta "kohteen" epävarmuudella pelaamiseen. Lähtökohtaisesti oikeasti ihan itsevarman ihmisen epävarmuudella pelaaminen leikillisesti voi olla ihan ok, mutta mun nähdäkseni PUA:ssa kyllä usein pyritään nimenomaan etsimään "kohteeksi", joku aidosti epävarma ihmisrukka, joka on sitten hyvinkin vietävissä, jopa painostettavissa asioihin, joita ei tekisi, jos hänellä ei pelattaisi. Itse ajattelen, että on reilumpaa leikkiä sellaisen kanssa, joka ainakin jollain tasolla tajuaa, että hei me leikitään nyt kissaa ja hiirtä ja on konsensuaalisesti mukana.
Se, mitä feministinä kritisoin PUA:ssa kulttuuri-ilmiönä on nimenomaan se konsensuaalisuuden rajan venyttäminen. Olen siinä käsityksessä, että "alkuperäiseen" pick up -ajatteluun liittyy jonkinmoinen herrasmieskoodi siitä, että peliä on pelattava sen verran reilusti, että "kohde" ei mene siitä rikki, mutta kun "kohteisiin" aletaan suhtautua täysin kertakäyttökamana, saattaa tuo puoli lakata kiinnostamasta. Siinä Ylen dokkarissa, jonka tänne aiemmin linkkasin, PUA-guru esimerkiksi kannusti naisten kourimiseen väkisin tai naisen "leikillisesti" väkisin taksiin työntämiseen. Luulisi kaikille olevan selvää, että tällaista toimintaa ei millään pelillä voi oikeuttaa.
Dokumentissa, johon aiemmin viittasin, esiintyi myös tosi monta ent. PUA-laista jotka itse olivat menneet koko meiningistä aika rikki. Viitaten tuohonkin, mihin Stoge edellä kirjoitti, kun metsästää ihan vaan metsästämisen vuoksi, saattaa oma inhimillisyys rueta rapisemaan. Tällaisista pelaajista voi tulla vaarallisia niin itselleen kuin muille.
Ja jännintähän ko. kulttuurissa on nimenomaan se, että samaan aikaan vannotaan pyhän PUA:n nimeen ja kuitenkin itketään, että kun peli ei toimi. Kyllä sitä silloin kannattaa miettiä, että missä menee pieleen.
-
Sen sijaan tämä 80/20-jakauma tunnetaan myös nimellä Parenton distribuutio. Italialaisen ekonomi Vilferto Parenton mukaan...
Parenton distribuutio:
https://en.wikipedia.org/wiki/Pareto_distribution
Kuten linkistäkin näkyy, p.o. "Pareto, Vilfredo Pareto".
* )
Kiitos, kun nappasit typon. Pus. :love:
-
Eihän näissä pelimiesjutuissa ole kuin häviäjiä. Nainen saa miehen joka ei ole sellainen kuin esittää olevansa, mies saa sellaisen naisen, joka tuntee vain sen esittäjän. Sekö on sitä onnistumista?
Ai seksikö ei ole miehelle onnistumista?
-
Noita deittisovelluksia en ole käyttänyt, mutta siitä olen melkolailla varma, että on eri asia tehdä sellainen profiili jolla saa matcheja, kuin tehdä sellainen profiili jolla löytää hakemaansa seuraa.
Varmasti on olemassa lista juttuja jotka kannattaa laittaa profiiliin, mutta jos ne ei vastaa itseä laisinkaan, niin tuskinpa niistä matcheista on paljonkaan iloa, viimeistään ensimmäisellä tapaamiskerralla käy käry, ja homma onkin sitten siinä, ellei ole valmis rakentamaan koko projektia valheen päälle.
Jos mies on hakemassa panoseuraa mahdollisimman monelta naiselta välittämättä ihmissuhteesta, kannatta varmaankin olla tietynikäinen varakas lääkäri jota kiinnostaa matkustelu ja urheilu, ja syvälliset keskustelut, ja olla etsimässä vakavaa ihmissuhdetta ja olla kovasti innostunut naisen hevos/koira/kissa/marsu -harrastuksesta. Olettaisin, että näin ns pelimiehet toimii, koska elämä vaan on semmosta.
IKRM
-
Eihän näissä pelimiesjutuissa ole kuin häviäjiä. Nainen saa miehen joka ei ole sellainen kuin esittää olevansa, mies saa sellaisen naisen, joka tuntee vain sen esittäjän. Sekö on sitä onnistumista?
No jos mies oli etsimässä seksiä ja sitä sai, mutta ei olisi ilman noita konsteja saanut, niin eihän yhtälö nyt ihan nollasummaksi saati koko saldo negatiiviseksi jää.
Jos nainenkin sai kukaties jopa ihan hyvää seksiä eikä kenellekään jäänyt ainakaan järin paha mieli, niin silloinhan ollaan jo selvästi plussalla, eikö?
* )
-
Jos mies on hakemassa panoseuraa mahdollisimman monelta naiselta välittämättä ihmissuhteesta, kannatta varmaankin olla tietynikäinen varakas lääkäri jota kiinnostaa matkustelu ja urheilu, ja syvälliset keskustelut, ja olla etsimässä vakavaa ihmissuhdetta ja olla kovasti innostunut naisen hevos/koira/kissa/marsu -harrastuksesta. Olettaisin, että näin ns pelimiehet toimii, koska elämä vaan on semmosta.
IKRM
Hyvin pitkälti näin. Naisilla vastaava on edullinen kuvakulma ja sopivasti käytetyt filtterit joilla saadaan -5kg todellisuuteen.
-
Jos mies on hakemassa panoseuraa mahdollisimman monelta naiselta välittämättä ihmissuhteesta, kannatta varmaankin olla tietynikäinen varakas lääkäri jota kiinnostaa matkustelu ja urheilu, ja syvälliset keskustelut, ja olla etsimässä vakavaa ihmissuhdetta ja olla kovasti innostunut naisen hevos/koira/kissa/marsu -harrastuksesta. Olettaisin, että näin ns pelimiehet toimii, koska elämä vaan on semmosta.
Todellinen pelimies toimisi juuri noin. Ja niitäkin varmasti on.
Tyypillinen "pelimies" kuitenkin kirjoittaa profiiliinsa haluavansa nöyrää nuorta ja kuumaa pimpuran vieressä sijaitsevaa persreikää jolle ei tarvi toimia terapeuttina, poikakaverina eikä ainakaan varsinkaan hevos/koira/kissa/marsu-harrastekaverina, eikä mitään syvällisiä keskusteluja sitten niin. (Sille nauroin tovin, kun sain kerran yhteydenoton mieheltä, jonka profiilissa luki, että hän haluaa salasuhteeseen alistuvan nartun, jota "ei ole tehty liimasta". :)) ) Sitten kun ei tuu mätsejä, "pelimies" on vihanen, että miksi niitä ei tule, vika on naisissa. Jos vihjaa, että ehkä tätä profiilia voisi vähän katsoa, niin "pelimies" suuttuu, että hänellä on kyllä oikeus just tälleen hakea seuraa. :-) Jatkakaa.
-
Heitin tosta läppää ku olin ystävän seurana koeajaa uusinta Jaguarin lippulaivaa et nytkö ne tinderin edustuskuvat pitäs ottaa ;D
Mukaan Koira jota mulla ei tällä hetkellä oo, ei muuten korttiikaan.
Ja sit ehkä se tyylikäs nahkaruoska toiseen käteen olkapäälle.
työksi ammattikoripalloilija joka myös fyysikko, pituus 192 ja tonton 32cm. Kuvat maskeeraajan ja puvustuksen ja ammattivalokuvaajan yhteisprokkiksena.
Harrastuksia purjehtiminen ja hyväntekeväisyys.
Joo kyl niitä tykkäyksii tulee ja treffeille päset mut kulissi ei kauaa kestä. Ja kulissin varjossa on nihkee elää jos se kestää.
Menee omana ittenään ni vähemmän tulee loppupeleissä siipeen.
Oon oikeesti ollu ihan tosi yllättynyt kuinka omana ittenäni voin mennä. Ja jopa niin että siitä tykätään.
Anteeksi jälleen kerran kärjistävä esimerkki mut esittämällä saat ehkä sitä pimppiä tai perspimppiä sen kerran kaks.
Omana ittenäs voi löytyy paljon isompii ja ihanamii juttuja.
Lisäksi: Jos et kerro satuja vaan tarinoita niin saat olla huonomuistinen, satuillessa se ei kannata.
P.s. meinaan kyl kokeilla vielä tässä elämässä tinderii ihan mielenkiinnosta. Kuvat tulee olee todelllakin jonku muun ottamii ku mun. Pitää pyytää vaik tytärtä kuvaa, mä oon ihan paska selfieden kaa ;D
-
PUA-tekniikat perustuvat manipulaatioon ja itsetunnon heikkouksien hyväksi käyttöön. Itse pidän oman miehuuteni mittana, etten manipuloi tai käytä hyväksi haavoittuvaisuuksia. On vaikea nähdä, kuka näin todella edes haluaisi tehdä, minkälainen ihminen. Tuskin joukossa on monta isää ainakaan, tytärten tai poikien.
Nykyään somessa tosiaan on kaikenlaista misogyynistä liikehdintää - on incel-yhteisöjä, on men's rightsia, red pillia, 4 ja 8chania jne. Itsesäälin ja kaunan aalto, osin myös bottien ja trollien lietsoma. En itse ihan sisäistä mistä se nousee, ilmeisesti jostain yleisestä pettymyksestä, tyhjyyden tunteesta. Jumala on heittänyt veivinsä, globaalissa taloudessa saa juosta henkensä edestä ja polkee korkeintaan paikoillaan, tai jää jopa jälkeen. Ihmisen arvoa mitataan pinnallisilla, tyhmillä kriteereillä ja kristillis-humanistisest arvot heikentyvät. Vihan ja kaunan lietsonnalle on paljon materiaalia - mutta miksi haluttaisiin silti halventaa ja manipuloida, käyttää hyväksi? En ymmärrä.
-
Incel kulttuurii en itekkää ymmärrä.
-
Menee omana ittenään ni vähemmän tulee loppupeleissä siipeen.
Oon oikeesti ollu ihan tosi yllättynyt kuinka omana ittenäni voin mennä. Ja jopa niin että siitä tykätään.
Anteeksi jälleen kerran kärjistävä esimerkki mut esittämällä saat ehkä sitä pimppiä tai perspimppiä sen kerran kaks.
Omana ittenäs voi löytyy paljon isompii ja ihanamii juttuja.
Lisäksi: Jos et kerro satuja vaan tarinoita niin saat olla huonomuistinen, satuillessa se ei kannata.
P.s. meinaan kyl kokeilla vielä tässä elämässä tinderii ihan mielenkiinnosta. Kuvat tulee olee todelllakin jonku muun ottamii ku mun. Pitää pyytää vaik tytärtä kuvaa, mä oon ihan paska selfieden kaa ;D
:love:
-
Eihän näissä pelimiesjutuissa ole kuin häviäjiä. Nainen saa miehen joka ei ole sellainen kuin esittää olevansa, mies saa sellaisen naisen, joka tuntee vain sen esittäjän. Sekö on sitä onnistumista?
Ihana bunni :love: tiivistät kolmella lauseella sen mitä itsekin ajattelin, mutta sorrun aina pyörittelemään sanoja sivukaupalla.
Stogen sanoma on pohjimmiltaan sama; jos haluat jotain mitä jollakulla toisella on niin oot jo kusessa, koska sun kokemus samasta asiasta on eri, koska oot eri ihminen.
Oo oma ittes ja keskity ulinan sijasta itsesi löytämiseen. Hihaton antoi loistavan esimerkin siitä miten toimia.
Ps. Hihaton ei ole mitenkään epänormaalin lyhyt, mutta karvaisuudellekin voi halutessaan jotakin ;D
Pps. Jos ette kohta tajua katsoa itseänne ympäristön sijasta, tai lakkaa pitämästä naista vihollisena niin se seuransaannin hankaluus voi olla pysyvää. Toivoisin että jokatapauksessa saisitte sitä seuraa, mutta nykyisellä habituksella en voisi yhdellekään ystävälle suositella että ottakaapa koppia ja käykää antamassa edes pieni rohkaisupano. Sen sijaan olen useallekin maininnut, että jos kaipaa turvallista sadistia, niin Hihatonta voi lähestyä kohteliaasti. On se vaan niin :love:
-
Ymmärsinkös nyt oikein et parisuhteessa elävä Rva feministi opettaa ja kouluttaa täällä ja juuri nyt miten miehet saavat deittailla?
Ketjussa huudeltiin opettamisen perään. Sitä saa mitä tilaa. :love:
Tähän koulutukseen kuuluu ilmeisesti se aiemmin mainittu punatulkku feikki-ilmo aiia sheimaamis seukkaushakuilmo et saa makeat naurut ansailmostaan pöljien miesten kustannuksella??
Niin, hoksasitko sitä, että kun tein sen feikkiprofiilin heteromiehenä niin ne vastaajat oli heteronaisia. Halusin vaan testata, että onko todella ko. palvelussa miehenä niin vaikea saada matchejä kuin väitetään. Tämä jäi tämmöiseksi hyvin täysin epätieteelliseksi pieneksi empiiriseksi kokeeksi, mutta itse asiassa tuota ihan samaa metodiahan edellä linkatussa oikeassa tutkimuksessakin oli käytetty datan keräämiseen. Hmn.
Tätäkö yrität kertoa kun sitä tekstiä tulee niinku Oulujoki tulvis taasen..
Onko pikkuherra Rankaisijalla jokin ongelma sen kanssa, että keskustelussa on keskustelua vai mistä se kenkä nyt hiertää?
Pusi pusi, ja vedähän henkeä. Jos mun tekstien lukeminen nostaa verenpainetta niin hyppää ylitse.
-
Kaikesta tästä huolimatta varsinkin koronan aikaan on edelleen ollut sellaisia hetkiä, kun huomion puute ja yksinolo ovat tuntuneet ylitsepääsemättömän kurjilta ja ahdistavilta, mutta onneksi ystäväpiiri on kannatellut niiden aikojen yli. Yksi positiivinen kommentti kivalta naiselta saattaa kantaa viikkoja, kun sellaiset ovat kovin harvassa.
Tämä oli kaiken kaikkiaan hieno ja rohkea kirjoitus. Varmaankin myös sitä, mitä aloittaja haki ja mille pyrki luomaan tilaa.
Kiitos tästä.
-
Oo oma ittes ja keskity ulinan sijasta itsesi löytämiseen. Hihaton antoi loistavan esimerkin siitä miten toimia.
Ps. Hihaton ei ole mitenkään epänormaalin lyhyt, mutta karvaisuudellekin voi halutessaan jotakin ;D
Pps. Jos ette kohta tajua katsoa itseänne ympäristön sijasta, tai lakkaa pitämästä naista vihollisena niin se seuransaannin hankaluus voi olla pysyvää. Toivoisin että jokatapauksessa saisitte sitä seuraa, mutta nykyisellä habituksella en voisi yhdellekään ystävälle suositella että ottakaapa koppia ja käykää antamassa edes pieni rohkaisupano. Sen sijaan olen useallekin maininnut, että jos kaipaa turvallista sadistia, niin Hihatonta voi lähestyä kohteliaasti. On se vaan niin :love:
Puspus :love:
-
Niin, hoksasitko sitä, että kun tein sen feikkiprofiilin heteromiehenä niin ne vastaajat oli heteronaisia. Halusin vaan testata, että onko todella ko. palvelussa miehenä niin vaikea saada matchejä kuin väitetään. Tämä jäi tämmöiseksi hyvin täysin epätieteelliseksi pieneksi empiiriseksi kokeeksi, mutta itse asiassa tuota ihan samaa metodiahan edellä linkatussa oikeassa tutkimuksessakin oli käytetty datan keräämiseen. Hmn.
Kuinkas monta numeroa sait irrotettua niiltä naisilta ja treffiä sovittua?
-
Fia
En jaksanut kahlata puhelimen välityksellä kaikkea tuottamaasi tekstiä lävitse ,mutta atavistisella tasolla tekstistäsi nousi muistikuvia sieltä menneisyydestä,jolloin joidenkin suurin hupi oli esiintyä seuranhakupalstoilla nettitrollina.
Tuo mihin nyt viittaan niin on todellinen henkilö,mies ja asuu Meilahdessa ja hänen leipätyönsä on yhä vieläkin esiintyä eri seuranhakupalstoilla hemaisevana naisena.
Mutta ihmettelen toki suuresti että koska olet Rouva ja feministi niin mitä antia tuo feikki ilmojen tekeminen sinulle oikeammin antaakaan?
Ilmeisesti koet niin suuurta ylemmyydentunnetta että on varaa reteästi olla täälläkin härnäämässä niitä jotka kenties haluaisivatkin löytää sitä aitoa seuraa,mutta ovat menettäneet jo toivonsa sekä arkailevat koska ovat muuallakin jo törmäilleet juurikin sinunlaisiin feikkeihin???
Oulu on yhä keskellä ja liideri siinnä ahdasmielisessä ja kaiken ylitsekäyvässä maailmankuvassa missä tuota suvaitsemattomuutta ja piilovalheellisuutta esiintyy kaikkialla siis sitä sensortin mitä juuri nyt yritetään joiltakin osin tuoda framille tuossa Kaikkien Syntien maassa,jonka kaikki hahmot eivät suinkaan ole toisin kun on pakko julkisesti väittää fiktiiviselle pohjalle luotuja..
Kyyllä siellä oli omat pikku piirinsä,joiden jälkikaikuihin joskus vielä törmää yllättävissäkin tilanteissa ja paikossa,täällä baarissakin..
Kenties olen huono sanomaan tätä naiselle ymmärrettävällä tavalla mutta aivan liian usein kenties peilaan tietyllä tavalla korvaan särähtäviä väitteitä tuon menneisyyteen jumiintuneen maailman kaikujen lävitse kun siellä yksi Jeesuksen nimessä ja veressä ilkeilevä räpätäti tai jopa väärään sukuun syntyminen johti armottomaan tuomioon ja loppuelämän yksinäisyyteen...
Tuon kaiken kokeneita vanhoja poikia viiksekkäitä ja kotiseuduilleensa pakosta jääneitä peräkammareiden aikamiespoikia on aivan turha kenenkään parjata millään palstalla,koska lähtökohtaisesti he eivät ole aiheuttaneet tilannetta itse vaan todellakin ovat elinpiirinsä olosuhteiden uhreja.
Miksi naiset siis jättävät nämä seutukunnat?
Yllättävän moni isä saati äiti ei enää halunnut lapselleen tuota kohtaloa vaan kaikin keinon kannustivat heitä sen paremman elämän hakuun muualla pois siittä Jumalan nimeen vedoten anteeksiantamattomasta ja uskonnolla painostetusta seutukunnasta jossa he itse joutuivat väkipakolla elämään ja joka päivä pelkäämään sitä näkymättömän virheen tekoa joka toisi sen yleisen tuomion ja turmion.
Umpeen naulatut ovet ja laudoitetut ikkunat kertovat karua kieltänsä siittä että lähdetty on hakemaan sitä parempaa elämää jostakin-joskus pelastaakseen oman itsensä mutta usein myös lastensa takia.
Vaikka aika on muuttunut niin silti.... osalla kulkee alitajunnassa mukana se kotona jo äidinmaidossa imetty pelko siittä ettei hyväksytä mikäli onkin jotenkin poikkeava vaan pikemminkin tuomitaan mitä karmeimmalla tavalla..
Tämä on se pikkupaikkakuntien ja vähäväkisten kaupunkien ikuinen ongelma,eikä kaikille edes löydy sitä auvoista elämää maakuntakeskuksistakaan.. siis läpi tämän Suomenmaan..
-
Kuinkas monta numeroa sait irrotettua niiltä naisilta ja treffiä sovittua?
En vieny sitä testiä niin pitkälle, koska se olis ollu mun mielestä liian epämoraalista. Sitä paitsi olishan tuo nyt ollu jo vaivalloista rueta sopimaan treffejä ihan vaan peruakseen ne tai jotain. :-) Mä sit vaan tosiaan suljin sen profiilin pari päivää sen jälkeen kun olin sen tehnyt. Ei aiheutunu isompaa harmia kenellekään, mutta tulipa testattua.
Samoin siinä Are Men Intimidated by Highly Educated Women -tutkimuksessa, johon tavallaan viittasit (yritit viitata?), oli tutkittu ainoastaan sitä, kuinka moni tykkäsi itsestään tykänneestä feikkiprofiilista takaisin. :-)
-
Ymmärsinköhän mä nyt oikein, että on toisaalta sekä huono asia, että naiset lähtevät pikkukaupungeista, kuten Oulusta, mutta samalla kuitenkin myöskin huono juttu, että minä rouvasihmisenä asun Oulussa, koska ouluaiset ovat historiallisesti pahaa raamatullista porukkaa. >:D ;) ;D :o
Tuskin mä olen ainoa oululainen, joka joskus on leikillään tehnyt Tinderiin feikkiprofiilin, mutta sentään mä oon kuitenkin tehny vaan sen yhden ja suljinkin sen sitten hetimmiten. Se tuli tehtyä vähän niiku kännissä ja läpällä. Semmosia me oulaiset ehkä vaan olemme. ;-)
Ei vaan. Todettakoon, että en hyväksy ihmisten vedättämistä netissä feikkiprofiileilla.
-
En vieny sitä testiä niin pitkälle, koska se olis ollu mun mielestä liian epämoraalista. Sitä paitsi olishan tuo nyt ollu jo vaivalloista rueta sopimaan treffejä ihan vaan peruakseen ne tai jotain. :-) Mä sit vaan tosiaan suljin sen profiilin pari päivää sen jälkeen kun olin sen tehnyt. Ei aiheutunu isompaa harmia kenellekään, mutta tulipa testattua.
Kysymys oli sarkasmia, tiesin kyllä vastauksen. ;)
-
Kaikesta tästä huolimatta varsinkin koronan aikaan on edelleen ollut sellaisia hetkiä, kun huomion puute ja yksinolo ovat tuntuneet ylitsepääsemättömän kurjilta ja ahdistavilta, mutta onneksi ystäväpiiri on kannatellut niiden aikojen yli. Yksi positiivinen kommentti kivalta naiselta saattaa kantaa viikkoja, kun sellaiset ovat kovin harvassa.
Tämä oli kaiken kaikkiaan hieno ja rohkea kirjoitus. Varmaankin myös sitä, mitä aloittaja haki ja mille pyrki luomaan tilaa.
Kiitos tästä.
Tämä särähtää nyt minulle pahasti. Minusta ei ole mitään rohkeaa siinä että tilaa annetaan vain niille joilla nyt on asiat hyvin, ja niiden tunteet joilla ei ole samanlainen tuuri käynyt sivuutetaan toksisesti maskuliinisina. En ymmärrä miten samalla hengenvedolla voi puhua toksisesta maskuliinisuudesta, kun naisena täysin kyseisen kokemuspiirin ulkopuolelta kertoo millaiset tunteet ovat miehelle hyväksyttäviä tuoda esille ja kehuu muita jotka lyttäävät heikommassa asemassa oleviaan.
Oli PUA-tekniikoista mitä mieltä tahansa, se että hukkuva tarttuu mihin tahansa oljenkorteen ei ole naureskelun, sivuuttamisen ja ilkkumisen asia. Ette te menisi saattohoidossa oleville itkeville ja vihaisille kertomaan miten se katkeruus ja itsesääli ei mitään auta, ja pitkittynyt yksinäisyys on erityisesti miehille ihan oikea elämän ja kuoleman kysymys. Jos kerran laskee itsensä feministiksi, niin joutaisi pystyä tarkastamaan omia etuoikeuksiaan ja antamaan sitä paljonpuhuttua tilaa niille joilla on oikeasti paha olla.
-
En vieny sitä testiä niin pitkälle, koska se olis ollu mun mielestä liian epämoraalista. Sitä paitsi olishan tuo nyt ollu jo vaivalloista rueta sopimaan treffejä ihan vaan peruakseen ne tai jotain. :-) Mä sit vaan tosiaan suljin sen profiilin pari päivää sen jälkeen kun olin sen tehnyt. Ei aiheutunu isompaa harmia kenellekään, mutta tulipa testattua.
Kysymys oli sarkasmia, tiesin kyllä vastauksen. ;)
No hyvä. 🙂
-
Kaikesta tästä huolimatta varsinkin koronan aikaan on edelleen ollut sellaisia hetkiä, kun huomion puute ja yksinolo ovat tuntuneet ylitsepääsemättömän kurjilta ja ahdistavilta, mutta onneksi ystäväpiiri on kannatellut niiden aikojen yli. Yksi positiivinen kommentti kivalta naiselta saattaa kantaa viikkoja, kun sellaiset ovat kovin harvassa.
Tämä oli kaiken kaikkiaan hieno ja rohkea kirjoitus. Varmaankin myös sitä, mitä aloittaja haki ja mille pyrki luomaan tilaa.
Kiitos tästä.
Tämä särähtää nyt minulle pahasti. Minusta ei ole mitään rohkeaa siinä että tilaa annetaan vain niille joilla nyt on asiat hyvin, ja niiden tunteet joilla ei ole samanlainen tuuri käynyt sivuutetaan toksisesti maskuliinisina. En ymmärrä miten samalla hengenvedolla voi puhua toksisesta maskuliinisuudesta, kun naisena täysin kyseisen kokemuspiirin ulkopuolelta kertoo millaiset tunteet ovat miehelle hyväksyttäviä tuoda esille ja kehuu muita jotka lyttäävät heikommassa asemassa oleviaan.
Oli PUA-tekniikoista mitä mieltä tahansa, se että hukkuva tarttuu mihin tahansa oljenkorteen ei ole naureskelun, sivuuttamisen ja ilkkumisen asia. Ette te menisi saattohoidossa oleville itkeville ja vihaisille kertomaan miten se katkeruus ja itsesääli ei mitään auta, ja pitkittynyt yksinäisyys on erityisesti miehille ihan oikea elämän ja kuoleman kysymys. Jos kerran laskee itsensä feministiksi, niin joutaisi pystyä tarkastamaan omia etuoikeuksiaan ja antamaan sitä paljonpuhuttua tilaa niille joilla on oikeasti paha olla.
Hihatonhan kertoi tuossa puheemvuorossaan nimenomaan siitä, miten pahalta se yksinäisyys tuntuu. Siksi se on minusta juuri on rohkea teksti.
Ja mä oon koittanu edellä puhua siitä, kuinka musta (edelleen eteenkin sen näkemäni Docventures-dokkarin katsomosen jälkeen) PUA-teollisuus nimenomaan käyttää hyväkseen haavoittuvassa asemassa olevia miehiä; lupaa mahdottomia, rahastaa kalliilla kursseilla, tarjoaa toivotun parisuhteen ja/tai naisten huomion sijaan naisvihassa rypevän miesyhteisön ja sylkee lopulta loppuun kaluamansa entiset asiakkaat ulos entistä rikkinäisempinä.
^Feministinä mä olen huolissani tuosta.
-
Ja Fia eniten mulla tökkäs noi psychen kommentit joita ei sit oltu ees valmis perustelee. Sä olit vaan osana samaa ketjuu jota lainasin.
Itse panostan tyttäreeni enemmän kuin vain spermatipan tai pari.
Hei, haluisitko kertoa mitkä kommentit tökkäsi? Minä en ihan 24/7 roiku foorumilla päivystämässä ketjua ja perustelemassa viestejäni....
Olet nyt selvästi ymmärtänyt minun esittämäni näkökulman väärin. Uskon tottakai, että panostat tyttäreesi. Olen tässä ketjussa puhunut ihmisen evolutiivisesta kehityshistoriasta, joka on muokannut ihmisen mieltä ja siten käyttäytymistä.
Siitä näkökulmasta naiset nimenomaan etsivät miestä, joka olisi myös valmis sitoutumaan ja huolehtimaan naisesta sekä jälkeläisistä. Naisilla on kehityshistorian aikana ollut suurempi riski seksuaalisessa kanssakäymisessä, koska pahimmillaan nainen jää yksin kantamaan seuraukset, kun taas mies voi jatkaa eteenpäin ja menettää vain sen siemensyöksyn.
Psykologisina ominaisuuksina tämä näkyy naisten arvostuksena sellaisia ominaisuuksia kohtaan, jotka heijastavat mm. luotettavuutta ja huolehtivaisuutta. (Mutta jotta asia olisi vieläkin monimutkaisempi, on myös havaittavissa muunlaisia strategioita, esim. psykopaattien suosiminen joissain tapauksissa. Huolehtivaisen ja jälkeläisiinsä panostavan miehen etsiminen on kuitenkin yleisin strategia)
Otetaan esimerkkinä merihevoset, joilla urokset ovat "raskaina", eli säilyttävät pieniä merihevosalkioita vatsapussissaan ja synnyttävät kun ne ovat kehittyneet tarpeeksi. Silloin urokset maksavat suuremman "hinnan" lisääntymisestä. Tämä johtaa käyttäytymiseen, jossa naaraat kilpailevat enemmän keskenään uroksista ja urokset valitsevat.
"Male pregnancy also results in a reversal in sex-related behaviors, Jones said. "Females exhibit a competitive behavior that's normally a male-type attribute, and males end up being choosy, which is normally a more female-type attribute," he said. His lab studies the evolutionary steps leading to that reversal in behavior and the role that hormones play in the change."
https://www.sciencedaily.com/releases/2008/05/080501125451.htm#:~:text=When%20seahorses%20mate%2C%20the%20female,pouch%20to%20fertilize%20the%20eggs.
Tiedän, että evolutiivisia mekanismeja ja niiden vaikutuksia nykyaikana tulkitaan ja ymmärretään hyvin helposti väärin, ja sitten taas tällaisessa ketjussa ei ole mitään mahdollisuutta alkaa selittämään asioita aivain juurta jaksain. Väärinymmärrysten vuoksi evoluutiopsykologiakin tuomitaan helposti huuhaaksi, tai kuten Balthazar sanoi, evoluutiolässytykseksi.
edit. lisää selvennystä
-
Kaikesta tästä huolimatta varsinkin koronan aikaan on edelleen ollut sellaisia hetkiä, kun huomion puute ja yksinolo ovat tuntuneet ylitsepääsemättömän kurjilta ja ahdistavilta, mutta onneksi ystäväpiiri on kannatellut niiden aikojen yli. Yksi positiivinen kommentti kivalta naiselta saattaa kantaa viikkoja, kun sellaiset ovat kovin harvassa.
Tämä oli kaiken kaikkiaan hieno ja rohkea kirjoitus. Varmaankin myös sitä, mitä aloittaja haki ja mille pyrki luomaan tilaa.
Kiitos tästä.
Tämä särähtää nyt minulle pahasti. Minusta ei ole mitään rohkeaa siinä että tilaa annetaan vain niille joilla nyt on asiat hyvin, ja niiden tunteet joilla ei ole samanlainen tuuri käynyt sivuutetaan toksisesti maskuliinisina. En ymmärrä miten samalla hengenvedolla voi puhua toksisesta maskuliinisuudesta, kun naisena täysin kyseisen kokemuspiirin ulkopuolelta kertoo millaiset tunteet ovat miehelle hyväksyttäviä tuoda esille ja kehuu muita jotka lyttäävät heikommassa asemassa oleviaan.
Oli PUA-tekniikoista mitä mieltä tahansa, se että hukkuva tarttuu mihin tahansa oljenkorteen ei ole naureskelun, sivuuttamisen ja ilkkumisen asia. Ette te menisi saattohoidossa oleville itkeville ja vihaisille kertomaan miten se katkeruus ja itsesääli ei mitään auta, ja pitkittynyt yksinäisyys on erityisesti miehille ihan oikea elämän ja kuoleman kysymys. Jos kerran laskee itsensä feministiksi, niin joutaisi pystyä tarkastamaan omia etuoikeuksiaan ja antamaan sitä paljonpuhuttua tilaa niille joilla on oikeasti paha olla.
Hihatonhan kertoi tuossa puheemvuorossaan nimenomaan siitä, miten pahalta se yksinäisyys tuntuu. Siksi se on minusta juuri on rohkea teksti.
Ja mä oon koittanu edellä puhua siitä, kuinka musta (edelleen eteenkin sen näkemäni Docventures-dokkarin katsomosen jälkeen) PUA-teollisuus nimenomaan käyttää hyväkseen haavoittuvassa asemassa olevia miehiä; lupaa mahdottomia, rahastaa kalliilla kursseilla, tarjoaa toivotun parisuhteen ja/tai naisten huomion sijaan naisvihassa rypevän miesyhteisön ja sylkee lopulta loppuun kaluamansa entiset asiakkaat ulos entistä rikkinäisempinä.
^Feministinä mä olen huolissani tuosta.
Niin, ja ennen kaikkea kertoi miten tuuri on käynyt, joten nyt ei tunnu niin pahalta, siitä on sen takia helppo kirjoittaa ja palkinnoksi saa kehuja rohkeudesta. Sen sijaan jos kertoo miten paskaa elämä on nyt, saa päälleen valitusta useamman henkilön toimesta siitä miten ei pidä olla katkera ja rypeä itsesäälissä; Kumpi näistä on rohkeampaa?
Ja jos kerran olet huolissasi, niin voisit miettiä onko oma ulosantisi sellaista mikä parantaa sitä rikkinäisyyttä, vai oletko vain osa ongelmaa.
-
Niin, ja ennen kaikkea kertoi miten tuuri on käynyt, joten nyt ei tunnu niin pahalta, siitä on sen takia helppo kirjoittaa ja palkinnoksi saa kehuja rohkeudesta. Sen sijaan jos kertoo miten paskaa elämä on nyt, saa päälleen valitusta useamman henkilön toimesta siitä miten ei pidä olla katkera ja rypeä itsesäälissä; Kumpi näistä on rohkeampaa?
Ja jos kerran olet huolissasi, niin voisit miettiä onko oma ulosantisi sellaista mikä parantaa sitä rikkinäisyyttä, vai oletko vain osa ongelmaa.
Se ongelma siinä pahasta olosta avautumisessa on se, että ulosanti keskittyy oman olon käsittelemisen sijaan syyttämään asiantilasta yhteiskuntaa ja naissukupuolta. Mikä sinänsä voisi olla ihan ookoo, yhteiskunnassa on kehitettävää myös miesten syrjäytymisen estämisen saralla, mutta kommentit keskittyvät enemmänkin siihen että pillunkantajat pitäisi nyt vaan laittaa antamaan pillua ja samalla voitais tervahöyhentää ne jotka on jo saanu pillua. Koko aikuisikäni mielenterveysongelmien kanssa painineena tätä on ihan helvetin ankeaa lukea. Pillu ei ratkaise teidän ongelmia. Hakekaa apua.
-
Tuolla feikkiprofiilien palstoilla, joka on todennetusti myös piinkovaa rahastusta miehille vastailemassa on bottikoneita,jotka esittävät hemaisevaa naista,..
Botti vastaukset ovat juuri niitä kahden max kolmen lauseen vastauksia naamioitu puhelimella lähetetyiksi lyhyiksi ja aina haastavat vastaamalla kysymykseen kysymyksellä. Nikki päivystää miltei vuorokauden ympäri ja vastailee kummallisiin aikoihin,mutta välillä sävy muuttuu kun joku muu onkin siellä ns. päivystysvuorossa..
Automaatti on myös ohjelmoitu niin että mikäli olet jutellut tietyllä rahamäärällä siiscrediiteillä niin saatat viimeinkin saada sen typyn alastonkuvan auki,mut yleensä kierrellään ja kaarrellaan loputtomiin..
Tämäkin ohjelma on muuten Suomalaislähtöinen ja matkapuhelin tukiohjelmien palveluiden oheistuote miltei matopeliajoilta..
Toinen muinaishistoriallinen keksintö on myös jalostunut pitkälle alkuperäisestä ulkoasustansa..
Suomalainen tietokoneavusteinen deittienhakuhan alkoi maatalousnäyttelystä jossa tietokone yritti ratkoa maaseudun naispulaa... Annettujen tietojen perusteella tietokone etsi sitä puuttuvaa emäntää silloin lankapuhelinaikakautena vuonna keppi ja kivi...
Napakympistä ei vielä tuolloin eders ollut tietoa,saati nykyajan deittailu ja avioliitto tuntemattoman kanssa ohjelmaformaateista..
-
Tiedän, että evolutiivisia mekanismeja ja niiden vaikutuksia nykyaikana tulkitaan ja ymmärretään hyvin helposti väärin, ja sitten taas tällaisessa ketjussa ei ole mitään mahdollisuutta alkaa selittämään asioita aivain juurta jaksain. Väärinymmärrysten vuoksi evoluutiopsykologiakin tuomitaan helposti huuhaaksi, tai kuten Balthazar sanoi, evoluutiolässytykseksi.
edit. lisää selvennystä
Haluan tässä nyt väärinkäsitysten välttämiseksi huomauttaa, että erilaisilla evoluutioteoriaan liittyvillä mekanismeilla on selkeää vaikutusta pariutumisprosessiin. Tarkoitukseni oli osoittaa että sillä ei juuri tämän ketjun aiheen kanssa ole paljoakaan tekemistä, vaan tässä yhteydessä se on vain yksi keino paeta vastuuta omasta toiminnasta. Juuri tässä yhteydessä evoluutioteorioilla ei ole mielestäni paljonkaan tekemistä niiden syiden kanssa, miksi seuranhaku voi olla kivuliasta ja vaikeaa. Siksipä viittasin väistelytaktiikaksi muodostuvaa evoluutioteorisointia lässytykseksi.
-
Joku kaipaili tässä ketjussa miehiltä enemmän puhetta aiheeseen liittyvistä tunteista katkeran tilittämisen ja höttöfaktojen sijaan. Ymmärrän tavan. Näin miehenä joka kokee olevansa aika hyvä puhumaan tunneasioista täytyy kuitenkin todeta, että tämä aihepiiri ja siihen yleensä liittyvä tapa keskustella on sellainen, että se ei kauheasti motivoi puhumaan rehellisesti ja avoimesti aiheesta. Tuntuu, että jos mies puhuu siitä että deittailu tuntuu vaikealta ja asetelma jopa epäreilulta, siihen suhtaudutaan jo lähtökohtaisesti niin äärimmäisen kielteisesti, että viestiään kirjoittaessa täytyisi olla tosi huolellinen ja varovainen tullakseen kuulluksi.
En oikein tiedä mitä sillä saavuttaisi. Tässäkin ketjussa on implikoitu, miten asiaa harmittelevat miehet eivät varsinaisesti ole kovin viehättäviä. Vaikka siihen joku lisäisikin että tarkoitetaan siis niitä miehiä jotka valittavat asiasta katkerina, ei niitä jotka kypsästi puhuvat tunteistaan, niin raja tuntuu sikäli hiuksenhienolta että ennemmin sitä ehkä on vaan vaiti. Keskusteluympäristö tuntuu sikälikin vihamieliseltä, että useasta tämän ketjun sinänsä asiallisesta viestistä on aistittavissa sen aloitusviestin dokkarissa esiintyvän kaverinkin esille nostama pohjavire, että omaa heikkoa menestystään harmittelevan miehen pitäisi sitten vaan olla parempi. Yleensä tätä pohjustetaan nostamalla esille jotain järkyttävän huonoja deittiprofiiliyrityksiä joilla voi olla tai olla olematta jotain tekemistä niiden näiden keskusteluiden kuuluisien "keskivertomiesten" kanssa.
Ehkä tämänkin takia näihin ketjuihin jäävät sitten keskustelemaan ja kokemuksiaan jakamaan - toki muutama poikkeuskin on tässä nähty - lähinnä ne, joita vituttaa tarpeeksi ja jotka pääasiassa haluavat räyhätä.
Sanoisin sikäli tosin, että niistä voi kyllä päätellä aika paljon niiden nimimerkkien takana olevien miesten tunteista. Kun käyttäjä kaivelee köykäisiä faktoja osoittaakseen että tinder-matchien lukumäärä seuraa potenssilakijakaumaa, siellä on taustalla tunne siitä että homma toimii jotenkin perustavanlaatuisen epäreilusti - ja se on tietysti täysin legitiimi kokemus, piti se sitten jotenkin faktisesti paikkansa tai ei. Suoraan tunteista puhuminen lienee keskimäärin miehille vähän vieraampaa kuin naisille, eikä se että asioista puhuttaessa osaa käyttää tunnesanastoa muutenkaan varsinaisesti tarkoita että niitä tunteita osaisi muuten käsitellä kovin kypsästi.
-
Lähti tuplana sitten. Nyyppävirhe.
-
Niin, ja ennen kaikkea kertoi miten tuuri on käynyt, joten nyt ei tunnu niin pahalta, siitä on sen takia helppo kirjoittaa ja palkinnoksi saa kehuja rohkeudesta. Sen sijaan jos kertoo miten paskaa elämä on nyt, saa päälleen valitusta useamman henkilön toimesta siitä miten ei pidä olla katkera ja rypeä itsesäälissä; Kumpi näistä on rohkeampaa?
Ja jos kerran olet huolissasi, niin voisit miettiä onko oma ulosantisi sellaista mikä parantaa sitä rikkinäisyyttä, vai oletko vain osa ongelmaa.
[/quote]
Jos et ymmärrä miksi on tärkeetä että puhutaan myös siitä miten on päästy yli ja eteenpäin ongelmista ja vaikeista ja raskaista tunteista. Et kyl käsitä vertaistuen konseptia.
Sori, oli pakko kommentoida.
-
Joo arioide, point taken. Ei mikään helpoin outletti tunteiden analysointiin tämä palsta... Mutta tosiaan kimmokkeeni tähän ketjuun oli halu kuulla miesten suusta näitä asioita, ei päteä, eikä dissata.
Monet osiot baarissakin täyttyvät naisten tunteiden ventiloinnista (päivän ajatukset ym) niin sinänsä mietin, että sitä tunneasiaa mahtuisi tänne, mutta myönnän että vähän naiivi taisi ajatukseni olla. Kuitenkin tässä monen sivun keskustelussa on ollut paljon myös avointa analysointia ja omista tuntemuksista kertomista. Kiitti!
-
Kaikesta tästä huolimatta varsinkin koronan aikaan on edelleen ollut sellaisia hetkiä, kun huomion puute ja yksinolo ovat tuntuneet ylitsepääsemättömän kurjilta ja ahdistavilta, mutta onneksi ystäväpiiri on kannatellut niiden aikojen yli. Yksi positiivinen kommentti kivalta naiselta saattaa kantaa viikkoja, kun sellaiset ovat kovin harvassa.
Tämä oli kaiken kaikkiaan hieno ja rohkea kirjoitus. Varmaankin myös sitä, mitä aloittaja haki ja mille pyrki luomaan tilaa.
Kiitos tästä.
Tämä särähtää nyt minulle pahasti. Minusta ei ole mitään rohkeaa siinä että tilaa annetaan vain niille joilla nyt on asiat hyvin, ja niiden tunteet joilla ei ole samanlainen tuuri käynyt sivuutetaan toksisesti maskuliinisina. En ymmärrä miten samalla hengenvedolla voi puhua toksisesta maskuliinisuudesta, kun naisena täysin kyseisen kokemuspiirin ulkopuolelta kertoo millaiset tunteet ovat miehelle hyväksyttäviä tuoda esille ja kehuu muita jotka lyttäävät heikommassa asemassa oleviaan.
Oli PUA-tekniikoista mitä mieltä tahansa, se että hukkuva tarttuu mihin tahansa oljenkorteen ei ole naureskelun, sivuuttamisen ja ilkkumisen asia. Ette te menisi saattohoidossa oleville itkeville ja vihaisille kertomaan miten se katkeruus ja itsesääli ei mitään auta, ja pitkittynyt yksinäisyys on erityisesti miehille ihan oikea elämän ja kuoleman kysymys. Jos kerran laskee itsensä feministiksi, niin joutaisi pystyä tarkastamaan omia etuoikeuksiaan ja antamaan sitä paljonpuhuttua tilaa niille joilla on oikeasti paha olla.
Yksinäisyys, parisuhteettomuus ja lapsettomuus, jos ne eivät ole oman valinnan tulosta, ovat todellakin merkittäviä hyvinvoinnin heikentäjiä. Uskoisin, että syy, miksi ne muuttuvat miehillä elämän ja kuoleman kysymyksiksi on juurikin se olematon tila missä miehet voivat, uskaltavat, saavat ja osaavat tehdä tunnetyötä ja kokea kuuluvuutta. Se jatkuva itsensä hiljentäminen ja patoaminen on todella vaarallista. Tästä on maskuliinisuuden toksisuudessa kysymys. On harmillista miten kaikenlaiset toksisuus slurrit ovat irrottaneet rakenteisiin ja prosesseihin liittyneen keskustelun näistä termeistä ja muuttaneet ne henkilöidyiksi pilkkakirveiksi. Itse pihvihän on se miten uskaltaa paljastaa olevansa tunteva, ja miten saada ympäristöltä tila ja oikeus olla tunteva.
-
Niin, ja ennen kaikkea kertoi miten tuuri on käynyt, joten nyt ei tunnu niin pahalta, siitä on sen takia helppo kirjoittaa ja palkinnoksi saa kehuja rohkeudesta. Sen sijaan jos kertoo miten paskaa elämä on nyt, saa päälleen valitusta useamman henkilön toimesta siitä miten ei pidä olla katkera ja rypeä itsesäälissä; Kumpi näistä on rohkeampaa?
Ja jos kerran olet huolissasi, niin voisit miettiä onko oma ulosantisi sellaista mikä parantaa sitä rikkinäisyyttä, vai oletko vain osa ongelmaa.
Tuuri?
Minä nimenomaan kirjoitin, että olen treenannut sosiaalisia taitoja ja kiivennyt erilaisten hankaluuksien yli koko aikuisikäni. Ei ole juuri ollut sellaista päivää, ettenkö olisi tehnyt jotain niiden vaikeuksien voittamiseksi, oli se sitten itseni altistamista pelottaville sosiaalisille tilanteille tai uuden treffipalvelun kokeilua, josko siellä pärjäisi lyhyydestään huolimatta. Olen minäkin joskus marissut siitä, miten parinhakumarkkinat ovat epäreilut, mutta hyvin pian päädyin siihen toteamukseen, että tämä on asia jolle en voi mitään. Pidän suurena viisautena muuttaa niitä asioita, joita voi muuttaa, ja elää niiden asioiden kanssa, joita ei voi muuttaa. Tämän lisäksi on hyvä osata erottaa, mikä asia menee mihinkin kategoriaan.
Mulla on edelleen silloin tällöin riittämättömyyden tuntemuksia, epätoivoa, alakuloa ja hylätyksi tulemisen pelkoa, mutta ainakin voin katsoa hyvillä mielin taaksepäin ja todeta, että parhaani tein ja tartuin niihin asioihin, joihin pystyin. Sillä tiellä on ollut helvetisti mutkia, epäonnistumisia, virheitä ja ihan puhdasta mulkkuuttakin, mutta tärkeintä on ollut kehitys ja matka kohti sitä suuntaa, jota elämältäni olen toivonut. Deittimarkkinat eivät ole ainakaan reilummat kuin aloittaessani, mutta oma elämä on huomattavasti parempaa nyt, kun olen itse tehnyt parhaani sen eteen.
Ja kyllä, minut on helppo diskata keskustelusta koska olen jossain muualla kuin aloituskuopassani, minulla on omat etuoikeuteni (opiskeluun sopiva pää, ihan ok kasvonpiirteet, mahdollisuudet kouluttautua) ja olen jo sen suurimman työni tehnyt. Toisaalta moni niistä asioista, jotka omaa tilannettani ovat auttaneet (korkeakoulutus, hyvä ryhti, supliikkitaidot) katson ihan omiksi ansioikseni, koska kaikkien eteen olen tehnyt vuosikausia töitä. Ehkä naiset saavat nämä asiat helpommalla, ehkä eivät, mutta ei se tilanne minun osaltani mihinkään muutu jos jään tuleen makaamaan.
-
Niin, ja ennen kaikkea kertoi miten tuuri on käynyt, joten nyt ei tunnu niin pahalta, siitä on sen takia helppo kirjoittaa ja palkinnoksi saa kehuja rohkeudesta. Sen sijaan jos kertoo miten paskaa elämä on nyt, saa päälleen valitusta useamman henkilön toimesta siitä miten ei pidä olla katkera ja rypeä itsesäälissä; Kumpi näistä on rohkeampaa?
Ja jos kerran olet huolissasi, niin voisit miettiä onko oma ulosantisi sellaista mikä parantaa sitä rikkinäisyyttä, vai oletko vain osa ongelmaa.
Tuuri?
Minä nimenomaan kirjoitin, että olen treenannut sosiaalisia taitoja ja kiivennyt erilaisten hankaluuksien yli koko aikuisikäni. Ei ole juuri ollut sellaista päivää, ettenkö olisi tehnyt jotain niiden vaikeuksien voittamiseksi, oli se sitten itseni altistamista pelottaville sosiaalisille tilanteille tai uuden treffipalvelun kokeilua, josko siellä pärjäisi lyhyydestään huolimatta. Olen minäkin joskus marissut siitä, miten parinhakumarkkinat ovat epäreilut, mutta hyvin pian päädyin siihen toteamukseen, että tämä on asia jolle en voi mitään. Pidän suurena viisautena muuttaa niitä asioita, joita voi muuttaa, ja elää niiden asioiden kanssa, joita ei voi muuttaa. Tämän lisäksi on hyvä osata erottaa, mikä asia menee mihinkin kategoriaan.
Mulla on edelleen silloin tällöin riittämättömyyden tuntemuksia, epätoivoa, alakuloa ja hylätyksi tulemisen pelkoa, mutta ainakin voin katsoa hyvillä mielin taaksepäin ja todeta, että parhaani tein ja tartuin niihin asioihin, joihin pystyin. Sillä tiellä on ollut helvetisti mutkia, epäonnistumisia, virheitä ja ihan puhdasta mulkkuuttakin, mutta tärkeintä on ollut kehitys ja matka kohti sitä suuntaa, jota elämältäni olen toivonut. Deittimarkkinat eivät ole ainakaan reilummat kuin aloittaessani, mutta oma elämä on huomattavasti parempaa nyt, kun olen itse tehnyt parhaani sen eteen.
Ja kyllä, minut on helppo diskata keskustelusta koska olen jossain muualla kuin aloituskuopassani, minulla on omat etuoikeuteni (opiskeluun sopiva pää, ihan ok kasvonpiirteet, mahdollisuudet kouluttautua) ja olen jo sen suurimman työni tehnyt. Toisaalta moni niistä asioista, jotka omaa tilannettani ovat auttaneet (korkeakoulutus, hyvä ryhti, supliikkitaidot) katson ihan omiksi ansioikseni, koska kaikkien eteen olen tehnyt vuosikausia töitä. Ehkä naiset saavat nämä asiat helpommalla, ehkä eivät, mutta ei se tilanne minun osaltani mihinkään muutu jos jään tuleen makaamaan.
Tarkoitus ei tosiaankaan ollut dissata sinun kokemuksiasi ja kirjoitustasi, vaan sitä miten juuri se nostetaan rohkeuden esimerkiksi kun muut huonommassa jamassa olevat lytätään tunteidensa avaamisesta. Mutta juuri niinkuin sanoit, on asioita joihin ei voi vaikuttaa, ja juuri niiden suhteen sinulla on käynyt tuuri, kun olet löytänyt parisuhteen. Monella ihmisellä niin ei vain käy, vaan yksin voi jäädä riippumatta siitä miten paljon vaikeuksien voittamiseksi tekee, nimenomaan näistä tekijöistä johtuen joihin itse ei voi vaikuttaa. On helppo sanoa että niiden kanssa pitää vaan opetella elämään, mutta niinkuin itsemurhatilastot kertovat, monelle se yksin jäämisen vaihtoehto ei ole elämisen arvoinen.
-
Välikommenttina tuohon punatulkun kuvalla tinderöintiin, ilmeisesti siinä testissä alueena oli joku Oulu tai Forssa tms syrjäseutu.
Profiililla jolla pääkaupunkiseudulla tulee nihkeästi matcheja, tulee noissa pienemmissä paikoissa niitä ehkä kymmenen kertaa useammin, ellei enemmän.
Sama tietysti tapahtui ennen koronaa Manhattanilla, paikka jossa epäsuhta menestyvien naisten määrän ja vastaavien sinkkumiehen suhteen on naisten kannalta perin murheellinen, toisaalta ehkä sikäläinen deittikulttuuri tukee (naisen kannalta) huomattavasti matalampaa kynnystä IRL tapaamiseen.
Väärä tai useimpien kannalta merkityksetön testi vääristää näkökulmaa. Samoin tuolla näytti olevan kirjoituksia joissa käsitellään PUA aihetta kontekstissa johon se ei kuulu, ilmeisimmin ei siis tiedetä mistä siinä on kyse tai näkemys perustuu kapeaan ja mahdollisesti värittyneeseen lähtöaineistoon. Itse en sitä harrasta mutta olen aiheeseen perehtynyt jonkin verran.
-
Toksisuutta on tasan yhden laista ja se on feminismi :-*
Mies voi olla onnellinen myös ilman pysyvää parisuhdetta ja varsinkin lapsia. Pitää muistaa että naiset niitä lapsia haluavat ja miehet tähän tahtoon taipuvat koska eivät halua elää parisuhteessa ilman seksiä. Toteuttakaa miehet omia haaveistanne ja jos olette onnellisia niin helpommin löytyy myös sitä seuraa.
Miehen markkina-arvo ei ole kaikkialla sama. Ei tarvitse pitkälle mennä kun korkeasti koulutetusta, komeasta ja urheilullisesta miehestä taisteltaisiin verissä päin. Suomessa tilanne on eri koska monelle naiselle riittää vain se lusikallinen spermaa ja yhteiskunta (kela) hoitaa loput. Eli vuokrat, ruuat, vaatteet, koulutuksen jne. Fakta on se että pohjoismainen hyvinvointivaltio on rakennettu tukemaan naisia. Ja moni verovaroin hyvinvoinnin ylläpidosta vastaava mies on jätetty lihapatojen ulkopuolelle.
-
Pitää muistaa että naiset niitä lapsia haluavat ja miehet tähän tahtoon taipuvat koska eivät halua elää parisuhteessa ilman seksiä.
Say wot? :D Omassa tarinassani minä ihan itse olen kyllä ollut aloitteellinen osapuoli lisääntymisprojektin käyntiin polkaisemisessa, enkä todellakaan ainoa tietämäni miespuolinen joka näin on toiminut.
Mies voi olla onnellinen myös ilman pysyvää parisuhdetta ja varsinkin lapsia.
Kuitenkin selvästi kaikkein suurin riski yhteiskunnallisille levottomuuksille ja epävakaudelle sekä väkivallan ja muun rikollisuuden yleistymiselle syntyy silloin, kun vallitsee "nuorisopullistuma" ja nimenomaan kun on paljon nuoria miehiä joilla heikot mahdollisuudet pariutua ja perheellistyä - ennen kaikkea laajamittaista työttömyyttä.
Nuorukaiset suorastaan kuohuvat testosteronia ja monet janoavat adrenaliinia, ottavat suuria ja typeriä riskejä, ovat melko lailla aggressiivisia ja impulsiivisia ihan luonnostaan jne., eikä tämä kyllä takuuvarmasti tule muuttumaan millään naisten omalla kohdallaan ja omista taipumuksistaan käsin ihquiksi visioimillaan tunteidenjakopiireillä. Lapsen saaminen ja pienten lasten kanssa tekemisissä oleminen sen sijaan mm. laskee tutkitusti miesten testosteronitasoja. Olennaisinta lienee kuitenkin se, että perheessä todellakin on jotain toisenlaista menetettävää kuin katujengin, sissijoukkueen tai vaikka sitten sportti- tai räppipossen tarjoamassa veljeydessä.
Sinänsä on hyvä kysymys miksi miesten psyyke ja kollektiivinen sellainen on niin usein, helposti ja laajalti laatua "ellei ole vaimon ja lasten saamisen prospekteja näköpiirissä, niin vittuuks tässä sitten". Suomalaisessa hyvin järjestäytyneessä, pääosin ja pinnalta katsoen varsin rauhallisessa vaikka toki myös lopulta hyvinkin väkivaltaisessa sekä erinomaisen koulutustason yhteiskunnassa tällaiset taipumukset ja niiden tuottamat impulssit toki mm. paljolti lääkitään tai muuten turrutetaan veks häiritsemästä elon soljumista, ja moni nuori mieshän vetäytyy sosiaalisista kontakteista ja "siitä tavallisesta hyvästä elämästä" ruudun ääreen yksiöönsä, mahdollisesti kasvattelemaan incel- ja MGTOW-visioitaan, voima- ja valitettavasti myös väkivaltafantasioitaan, sekä tietysti klassista itsetuhoista alamäkeä muutamissa variaatioissaan.
Toki jos on statusta, "synkeän kolminaisuuden" piirteitä, dominoivuutta, karismaa ja ulkonäköä, sosiaalisia taitoja sun muuta pariutumis- ja/tai lisääntymisvaluuttaa siinä määrin, että naisten kantaviksi siellä täällä romanttisena vähän vaarallisen tuntuisena renttukulkurina saatteleminen jälkeläisistä juuri viis veisaamatta on validi strategia, niin voihan se oman lisääntymismenestyksen maksimoimisen kannalta sellainen ollakin, tästähän on tutkimustietoa jonkin verran (mm. tuosta "synkeän kolminaisuuden" piirteitä omaavien miesten keskimääräistä suuremmasta jälkeläisten määrästä).
Suomessahan useammat miehet kuin naiset jäävät lapsettomiksi, ja nimenomaan matalan statuksen sekä tulo- ja koulutustason omaavien miesten lisääntymismenestys on viimeisten noin kahdenkymmenen vuoden aikana laskenut.
* )
-
Suomessa tilanne on eri koska monelle naiselle riittää vain se lusikallinen spermaa ja yhteiskunta (kela) hoitaa loput. Eli vuokrat, ruuat, vaatteet, koulutuksen jne. Fakta on se että pohjoismainen hyvinvointivaltio on rakennettu tukemaan naisia. Ja moni verovaroin hyvinvoinnin ylläpidosta vastaava mies on jätetty lihapatojen ulkopuolelle.
Lisää faktoja joita ei saisi sanoa ääneen. Näihin saa vastauksia yleensä tyyliin "ai nyt se on yhteiskunnan vika sun et saa naista, luuseri"...
Tavismiehen osa on varsin epäkiitollinen nykyään. Puolet tuloista pitää maksaa kiltisti veroja tukeakseen yhteiskunnan rakenteita jotka edesauttavat omaa arvottomuutta naisten silmissä, ja tietenkin mennä etulinjaan kuolemaan jos sota syttyy.
Pitäisikö miesten mennä yleislakkoon tai alkaa "ideologisesti työttömäksi"? Loogisesti ajateltuna miesten kannattaisi vähintäänkin vältellä verojen maksua.
-
Palatakseni ihan ketjun aloitukseen; katsoiko kukaan sarjan ensimmäistä jaksoa? https://areena.yle.fi/1-50211575 Se jakso polyamoriasta? Missä pyöräilevä humanistimies suihkuttelee huonekasvejaan? Puhuu tunteistaan ja miehyyteen liittyvistä paineista?
Hänen ulkonäkönsä voi kukin itse arvioida, minusta hän ei kuitenkaan edusta sitä stereotypiaa erittäin maskuliinisesta, pitkästä ja lihaksikkaasta hunksista, mitä tässäkin ketjussa on kuvailtu. Ei näy luksusautoa tai muita kerskakulutukseen viittaavia statussymboleita. Ei myöskään tule sellaista vaikutelmaa, että hän olisi erityisen rikas.
Hänellä on 3 seurustelukumppania.
Miten hän eroaa toisessa jaksossa esiintyvästä miehestä, jolla asiat ovat olleet huonommin? Ero ei ainakaan ole ilmeinen, enkä uskalla lähteä sitä arvailemaan.
Uskon, että monilla miehillä on vaikeuksia seksi- ja/tai seurustelukumppanin löytämisessä. Uskon, että tämä aiheuttaa helposti psyykkistä oireilua, yksinäisyyttä, surua, vihaa, katkeruutta, alemmuuden- ja huonommuudentunteita, häpeää... ja tunnen myötätuntoa tämän johdosta. Myötätuntoa tosin vähentää, kun naisia aletaan kollektiivisesti syytellä, milloin on naisten syy, kun syntyvyys on liian vähäistä ja naiset liian nirsoja, milloin naiset vain haluavat lapsia ja miehen niitä elättämään... niinkin, että naiset vain paneskelevat ympäriinsä alfamiesten kanssa (pyörivät "kullikarusellissa") ja sitten etsivät beta-miehen elättämään näiden alfojen lapsia.
Luin Timo Hännikäisen kirjan "Ilman" kun se ilmestyi monia vuosia sitten, koska halusin ymmärtää hänen ja hänenkaltaisteen miesten kokemusta. Siinä hän käy läpi tuntemuksiaan vastentahtoiseen selibaattiin liittyen, ja varsin synkkiä ne ovat. Perehdyin myös jonkin verran PUA-kulttuuriin mm. lukemalla kirjan "The Game: Penetrating the Secret Society of Pickup Artists", joka on yhden liikkeessä mukana olleen miehen kirjoittama, eli näkökulma liikkeen sisältäpäin. Jonkin verran olen siis koittanut perehtyä tähänkin kokemusmaailmaan ja ymmärtää sitä.
Voiko sitä oikein naisena muuta tehdä, kuin kertoa millaisista asioista miehessä tykkää? Vaikka eihän naiset saa neuvoa miehille miten naisia saa, koska ei naiset sitä ymmärrä kuitenkaan :P
Ehkä mua kiinnostaisi tietää, millaisen maailman tämän ketjun miehet haluaisivat ja millaisin muutoksin siihen päästäisiin? Olisivatko he valmiita heikentämään naisten oikeuksia saadakseen omat tarpeensa tyydytetyiksi?
Ketjussa on ainakin ehdotettu naisten tuomista köyhistä maista. Sovellan suopeuden periaatetta, ja oletan että nämä naiset olisivat vapaaehtoisesti halukkaita muuttamaan Suomeen ja että että tämä naisten määrän lisääntyminen aiheuttaisi sen, että kaikille miehille riittäisi sitä pillua. Eli siirretään suomalaisten tai länsimaalaisten miesten ongelma kehitysmaihin? (Joissain maissa, kuten Intiassa ja Kiinassa on jo valmiiksi valtava epäsuhta miesten ja naisten määrässä tyttösikiöiden abortoinnin ja tyttölasten kaltoinkohtelun vuoksi.) Mikä toisaalta estää miehiä hakemasta näitä morsiamia lähtömaastaan? Onhan sekin jonkinlainen ilmiö.
No tämmöistä pohdintaa.
Edit. typoja
-
Ehkä mua kiinnostaisi tietää, millaisen maailman tämän ketjun miehet haluaisivat ja millaisin muutoksin siihen päästäisiin? Olisivat valmiita heikentämään naisten oikeuksia saadakseen omat tarpeensa tyydytetyiksi?
Tämä. Huonokin ratkaisuehdotus on kuitenkin edes jollain tasolla eteenpäinpyrkimistä, verrattuna siihen että pyöritetään rikkinäistä levyä siitä, että kaikki on huonosti ja se on naisten vika. Minuakin ihan aidosti kiinnostaa, että mikä on se ratkaisumalli näihin ongelmiin? Ainahan voi huudella että jokin asia on huonosti ja sen pitäisi olla paremmin, mutta kaiku jää kovin ontoksi jos ei ole mitään ehdotusta asioiden parantamiseksi.
-
Tämä. Huonokin ratkaisuehdotus on kuitenkin edes jollain tasolla eteenpäinpyrkimistä, verrattuna siihen että pyöritetään rikkinäistä levyä siitä, että kaikki on huonosti ja se on naisten vika. Minuakin ihan aidosti kiinnostaa, että mikä on se ratkaisumalli näihin ongelmiin? Ainahan voi huudella että jokin asia on huonosti ja sen pitäisi olla paremmin, mutta kaiku jää kovin ontoksi jos ei ole mitään ehdotusta asioiden parantamiseksi.
Ei ole oikein muita realistisia vaihtoehtoja kuin nuorten naisten lisääminen populaatioon (ei tule koskaan tapahtumaan, naiset äänestävät tälläiset pois) tai hyvinvointivaltion alasajo (näyttää jopa todennäköiseltä, mutta kestää niin kauan että nykymiehille ei auta)
Toki myös WW3 tai joku muu vastaava iso kahakka missä valtava määrä miehiä kuolisi pois auttaisi asiaa kummasti.
Todennäköisin skenaario on kuitenkin se että miesten kurjuus vaan lisääntyy entisestään pikkuhiljaa. Entistä suurempi osa miehistä ei pysty täyttämään naisten kovenevia vaatimuksia...
-
Tämä. Huonokin ratkaisuehdotus on kuitenkin edes jollain tasolla eteenpäinpyrkimistä, verrattuna siihen että pyöritetään rikkinäistä levyä siitä, että kaikki on huonosti ja se on naisten vika. Minuakin ihan aidosti kiinnostaa, että mikä on se ratkaisumalli näihin ongelmiin? Ainahan voi huudella että jokin asia on huonosti ja sen pitäisi olla paremmin, mutta kaiku jää kovin ontoksi jos ei ole mitään ehdotusta asioiden parantamiseksi.
Ei ole oikein muita realistisia vaihtoehtoja kuin nuorten naisten lisääminen populaatioon (ei tule koskaan tapahtumaan, naiset äänestävät tälläiset pois) tai hyvinvointivaltion alasajo (näyttää jopa todennäköiseltä, mutta kestää niin kauan että nykymiehille ei auta)
Toki myös WW3 tai joku muu vastaava iso kahakka missä valtava määrä miehiä kuolisi pois auttaisi asiaa kummasti.
Todennäköisin skenaario on kuitenkin se että miesten kurjuus vaan lisääntyy entisestään pikkuhiljaa. Entistä suurempi osa miehistä ei pysty täyttämään naisten kovenevia vaatimuksia...
Eli naisten aseman huonontaminen. Selevä. Yksi näkökanta tuokin.
Joskin olen pohtinut sitä usein, että millaista olisi maahanmuuttokeskustelu ollut silloin, jos vuoden 2015-2016 turvapaikanhakijoiden aalto olisikin sisältänyt ~30000 16-30 vuotiasta naista. Ja ennenkuin kukaan rupeaa heittelemään rasistikortteja, niin olin silloin töissä maahanmuuttajien kanssa. Minulla on ensikäden kokemusta siitä, millaista porukkaa ja millaisista oloista suomeen saapui turvapaikanhakijoita. Hyvässä ja pahassa. Tämä nyt vain tuli mieleen juurikin naisten huonoista oloista, joista minulla on runsaasti ensikäden tietoa. En soisi suomessa sellaisen kulttuurin kukoistavan.
-
Eli naisten aseman huonontaminen. Selevä. Yksi näkökanta tuokin.
Jos saat naiset vapaaehtoisesti alentamaan vaatimuksiaan miesten suhteen, ilmoittele. En varsinaisesti pidättele hengitystä asian suhteen.
-
Kun nyt ratkaisuehdotuksia toivotaan niin heitetään yömyöhän (varmasti täysin tunteita herättämättömänä) ajatuksena seksin myynnin ja oston normalisointi, mahdollisesti myös tähän liittyvänä kelan tukema seksin osto ammattilaisen myöntämällä reseptillä että köyhemmille ja kehnommassa jamassa olevillekin löytyy apua.
Vaikka se ei varmasti kaikkeen yksinäisyyteen ja riittämättömyyteen auttaisikaan, niin selvää kuitenkin lienee että jos seksiä ja läheisyyttä voisi "hakea kaupasta" siinä missä muita elämän välttämättömyyksiä ilman siitä nykyään seuraavaa stigmaa, niin se vähentäisi kyllä miesten yksinäisyydestä seuraavia lieveilmiöitä tuntuvasti. Niin kuin tässä on muidenkin suulla todettu, se että saa mitään positiivista huomiota murheen alhoon auttaa jo paljon; ja jos masennukseen ja epätoivoon syy on nimenomaan seksin puutteessa niin paras lääke siihen yksinkertaisesti on että saa sitä pillua jostakin.
Mitä tähän positiivisen huomion saamiseen tulee, niin tämäkin keskustelu minusta näyttä asennekasvatuksen tarpeen nimenomaan miehiin suhtautumisessa. Jos tällaisessakin ketjussa lähes jokaista katkeraa yksinäistä miestä lähtökohtaisesti aletaan haukkua vinkuvaksi inceliksi kun kertoo ahdingostaan, niin kenen puoleen te luulette heidän kääntyvän saadakseen ymmärrystä? Se että suhtautuminen on tällaista on täsmälleen se mikä ajaa ihmisiä PUA-piireihin ja pitemmällä ajalla radikalisoitumiseen, kun mistään muualta kuin kaltaistensa joukosta ei saa sitä paljonpuhuttua henkistä tukea.
-
Kun nyt ratkaisuehdotuksia toivotaan niin heitetään yömyöhän (varmasti täysin tunteita herättämättömänä) ajatuksena seksin myynnin ja oston normalisointi, mahdollisesti myös tähän liittyvänä kelan tukema seksin osto ammattilaisen myöntämällä reseptillä että köyhemmille ja kehnommassa jamassa olevillekin löytyy apua.
Auttaisi vähän, poliittista tahtoa ei löydy. Oikeusministeri Henriksson on jo vuosia ajanut seksin oston kriminalisointia.
Kelan tukema seksi-seteli motivoisi "ihan kivasti" työttömiä tekemään mitä tahansa yleishyödyllistä...;)
-
Kun nyt ratkaisuehdotuksia toivotaan niin heitetään yömyöhän (varmasti täysin tunteita herättämättömänä) ajatuksena seksin myynnin ja oston normalisointi, mahdollisesti myös tähän liittyvänä kelan tukema seksin osto ammattilaisen myöntämällä reseptillä että köyhemmille ja kehnommassa jamassa olevillekin löytyy apua.
Tiedätkös, en pidä tätä alkuunkaan huonona ajatuksena. Siis seksityön normalisoinnin kannalla olen yksiselitteisesti, alan säännöstely ja lailla turvaaminen olisi hitokseen tärkeä juttu. Seksityötä pitäisi pystyä tekemään turvallisesti ja itsenäisesti, tai jos halutaan järjestäytyä ja tehdä työtä yhdessä esimerkiksi saman katon alla sijaitsevassa "laitoksessa" niin mikäs sen hienompaa.
Vaikka se ei varmasti kaikkeen yksinäisyyteen ja riittämättömyyteen auttaisikaan, niin selvää kuitenkin lienee että jos seksiä ja läheisyyttä voisi "hakea kaupasta" siinä missä muita elämän välttämättömyyksiä ilman siitä nykyään seuraavaa stigmaa, niin se vähentäisi kyllä miesten yksinäisyydestä seuraavia lieveilmiöitä tuntuvasti. Niin kuin tässä on muidenkin suulla todettu, se että saa mitään positiivista huomiota murheen alhoon auttaa jo paljon; ja jos masennukseen ja epätoivoon syy on nimenomaan seksin puutteessa niin paras lääke siihen yksinkertaisesti on että saa sitä pillua jostakin.
Varmastikin tarkoitit sanoa, että juurikin se läheisyys ja huomio on tässä pääpainona, eikä se de facto pillunsaanti ole oikeastaan mitenkään pääosassa. Emmehän me parisuhteessakaan käytä yhdessä vietetystä ajasta lopulta niin suuria määriä itse seksin harrastamiseen, toki siinä on yksilöllistä vaihtelua ja jotkin suhteet perustuvat pelkkään seksiin vaikkei valuutta käsiä vaihtaisikaan. Mutta juurikin tämä, yhteyden tunne ja se että joku kuuntelee, välittää ja on lähellä. Ajattelen että hyvin suuri osa incel-kulttuurista voi olla peräisin siitä että ollaan kykenemättömiä tai ei vain haluta erotella seksiä ja läheisyyttä toisistaan. Kuvitellaan että ollaan vailla sitä perspillua tai seksinperkelettä, vaikka oikeasti riittäisi ja olisi tärkeämpää, että joku olisi lähellä ja kuuntelisi, ymmärtäisi ja ottaisi huomioon. Pitäisi hyvänä, miksei myös seksuaalisesti. Ennenkaikkea olisi joku, jota myös itse voi koskettaa. Aidosti.
Mitä tähän positiivisen huomion saamiseen tulee, niin tämäkin keskustelu minusta näyttä asennekasvatuksen tarpeen nimenomaan miehiin suhtautumisessa. Jos tällaisessakin ketjussa lähes jokaista katkeraa yksinäistä miestä lähtökohtaisesti aletaan haukkua vinkuvaksi inceliksi kun kertoo ahdingostaan, niin kenen puoleen te luulette heidän kääntyvän saadakseen ymmärrystä? Se että suhtautuminen on tällaista on täsmälleen se mikä ajaa ihmisiä PUA-piireihin ja pitemmällä ajalla radikalisoitumiseen, kun mistään muualta kuin kaltaistensa joukosta ei saa sitä paljonpuhuttua henkistä tukea.
En nyt kahlaa koko ketjua läpi, mutta oma näkemykseni on, että tähän on tullut paljon ajatuksella ja ymmärryksellä kirjoitettuja ajatuksia ja neuvoja. Siis todella paljon. Mutta vastaukseksi on annettu enimmäkseen, että olette väärässä ja ei se niin mene. En minä voi tilanteelleni mitään. Muissa on syy, ei minussa. Olen vilpittömästi pahoillani jos se tuntuu maassa makaavan potkimiselta, mutta omasta puolestani voin sanoa että vaihdan lähestymistapaa saadakseni edes jonkun tajuamaan sen, mitä yritän kertoa. Tarkoituksenani ei ole lytätä saamattomia entisestään, päinvastoin. Omalla esimerkilläni olen yrittänyt kertoa, että tilanne on juuri päinvastainen; omalla toiminnalla voi vaikuttaa omaan hyvinvointiin, eikä se edes tarkoita naisten "saantia". Kun viihtyy omissa nahoissaan paremmin niin kas kummaa, joku toinenkin voi olla sitä mieltä että tuossapa voisi olla hyvinkin potentiaalinen kumppaniehdokas, olipa kyse sitten siitä pillunsaannista tai jonkinlaisesta suhteesta. Mutta ne PUA-hassutukset pitää kyllä heti kärkeen unohtaa. Useita kertoja on eri sanoin muotoiltu, että pitää avata itsensä ja olla oma itsensä, siitä huolimatta että tulee välillä kuraa kinttaisiin. Alkaa loppua vähin erin eri tavat selittää sama asia niin, että se tulisi ymmärretyksi ja edes joku pääsisi siitä epäilemättä inhottavasta ja latistavasta kierteestä irti, että oma arvo olisi kiinni siitä että saako jonkun muun tai muita ihmisiä panemaan tai pariutumaan itsensä kanssa.
Toki maailma ja muut ihmiset voivat toisiaan lytätä, mutta vain itse voi itsensä alentaa. Siinäpä ajatusta.
//edit käsittämätön virke muokattu ymmärrettävämmäksi.
-
Varmastikin tarkoitit sanoa, että juurikin se läheisyys ja huomio on tässä pääpainona, eikä se de facto pillunsaanti ole oikeastaan mitenkään pääosassa.
Kyllä se pillunsaantikin on oikeasti tärkeä asia, ennen kaikkea sen riittämättömyyden tunteen poistamiseen. Vaikka kuinka joku tulisi lähelle ja huomioisi, mutta ei kuitenkaan halua panna, kertoo yksinäiselle vain sen että jokin on kuitenkin itsessä vialla, tai ei riitä sellaisena kuin on.
...Olen vilpittömästi pahoillani jos se tuntuu maassa makaavan potkimiselta, mutta omasta puolestani voin sanoa että vaihdan lähestymistapaa saadakseni edes jonkun tajuamaan sen, mitä yritän kertoa. Tarkoituksenani ei ole lytätä saamattomia entisestään, päinvastoin. Omalla esimerkilläni olen yrittänyt kertoa, että tilanne on juuri päinvastainen; omalla toiminnalla voi vaikuttaa omaan hyvinvointiin, eikä se edes tarkoita naisten "saantia". Kun viihtyy omissa nahoissaan paremmin niin kas kummaa, joku toinenkin voi olla sitä mieltä että tuossapa voisi olla hyvinkin potentiaalinen kumppaniehdokas, olipa kyse sitten siitä pillunsaannista tai jonkinlaisesta suhteesta.
Minä ymmärrän mitä yrität kertoa; mutta kuten tässä on todettu, ihminen voi jäädä pitkiksi ajoiksi yksin vaikka kuinka tekisi parhaansa, ja kun tilanne on tarpeeksi synkkä, niin tuollaiset neuvot ovat juuri sellaisia möläytyksiä mitkä vain pahentavat asiaa. Sinun kirjoituksista saan kuvan että sinulla on kovin pintapuolinen käsitys siitä miltä tuollainen yksinäisyys voi tuntua. Kun peilaan omiin kokemuksiini, jään pakostakin miettimään että olisinko nyt narun jatkona jos minua olisi joku tuolla tavalla ruvennut neuvomaan heikkona hetkenä.
Mitä tähän positiivisen huomion saamiseen tulee, niin tämäkin keskustelu minusta näyttä asennekasvatuksen tarpeen nimenomaan miehiin suhtautumisessa. Jos tällaisessakin ketjussa lähes jokaista katkeraa yksinäistä miestä lähtökohtaisesti aletaan haukkua vinkuvaksi inceliksi kun kertoo ahdingostaan, niin kenen puoleen te luulette heidän kääntyvän saadakseen ymmärrystä? Se että suhtautuminen on tällaista on täsmälleen se mikä ajaa ihmisiä PUA-piireihin ja pitemmällä ajalla radikalisoitumiseen, kun mistään muualta kuin kaltaistensa joukosta ei saa sitä paljonpuhuttua henkistä tukea.
-
Varmastikin tarkoitit sanoa, että juurikin se läheisyys ja huomio on tässä pääpainona, eikä se de facto pillunsaanti ole oikeastaan mitenkään pääosassa.
Kyllä se pillunsaantikin on oikeasti tärkeä asia, ennen kaikkea sen riittämättömyyden tunteen poistamiseen. Vaikka kuinka joku tulisi lähelle ja huomioisi, mutta ei kuitenkaan halua panna, kertoo yksinäiselle vain sen että jokin on kuitenkin itsessä vialla, tai ei riitä sellaisena kuin on.
Silloin en näe juuri muuta vaihtoehtoa, kuin jatkaa sen ihmisen etsimistä. Oma kiinnostus ei takaa molemminpuolista kiinnostusta, eikä se liene asia jota olisi tarkoituksenmukaista pyrkiä muuttamaan. Se nyt vaan pitää pystyä kestämään, ettei ne tarpeet kohtaa. Koska se, että antaisi kirjaimellisesti säälistä vaikka itseä ei tippaakaan kiinnosta, on senlaatuista itseään vastaan toimimista ettei keneltäkään voi sellaista vaatia tai olettaa. Enkä oikein usko että se edes vastaisi siihen tarpeeseen, jos toinen antaa käyttää ruumistaan olematta itse aidosti läsnä.
...Olen vilpittömästi pahoillani jos se tuntuu maassa makaavan potkimiselta, mutta omasta puolestani voin sanoa että vaihdan lähestymistapaa saadakseni edes jonkun tajuamaan sen, mitä yritän kertoa. Tarkoituksenani ei ole lytätä saamattomia entisestään, päinvastoin. Omalla esimerkilläni olen yrittänyt kertoa, että tilanne on juuri päinvastainen; omalla toiminnalla voi vaikuttaa omaan hyvinvointiin, eikä se edes tarkoita naisten "saantia". Kun viihtyy omissa nahoissaan paremmin niin kas kummaa, joku toinenkin voi olla sitä mieltä että tuossapa voisi olla hyvinkin potentiaalinen kumppaniehdokas, olipa kyse sitten siitä pillunsaannista tai jonkinlaisesta suhteesta.
Minä ymmärrän mitä yrität kertoa; mutta kuten tässä on todettu, ihminen voi jäädä pitkiksi ajoiksi yksin vaikka kuinka tekisi parhaansa, ja kun tilanne on tarpeeksi synkkä, niin tuollaiset neuvot ovat juuri sellaisia möläytyksiä mitkä vain pahentavat asiaa. Sinun kirjoituksista saan kuvan että sinulla on kovin pintapuolinen käsitys siitä miltä tuollainen yksinäisyys voi tuntua. Kun peilaan omiin kokemuksiini, jään pakostakin miettimään että olisinko nyt narun jatkona jos minua olisi joku tuolla tavalla ruvennut neuvomaan heikkona hetkenä.
Hyvä on, avataanpa tätä hieman. Minun elämässäni on ollut aikoja, jolloin en ole kuukausiin kyennyt tapaamaan ketään. Iho on kaivannut kosketusta niin, että olisi haluttanut itkeä, mutta se itku ei vain tule. Miksi? Koska en ole osannut itkeä tervettä itkua kuin vasta hiljattain. Vähän toista vuotta. Mutta minun näkökantani on ollut, jo ihan pikkupenikasta saakka se, että kaikki on tehtävä itse ja itse on pärjättävä kaikessa. Kukaan ei ole taputellut minulle yhtään mitään valmiiksi. Siksi minulla ei ole käynyt mielen vieressäkään, että syy olisi missään muualla kuin minussa, olipa minulla miten kurja olo tahansa. Enkä myöskään ole erityisen hyvä ottamaan tukea vastaan, vaivaannun ihan hiiteen jos joku haluaakin auttaa minua, ihan pienissäkin asioissa. Edellinen kumppani tykkäsi laittaa aamulla aamukahvin ja voileivän valmiiksi pöytään, ja minä ihmettelin että kenelle tuo on. En tottunut siihen koskaan.
Sen sijaan minua on usein kuvailtu tasa-arvoisimmaksi ihmiseksi joka on tullut vastaan. Koska en hyväksy myöskään toisessa heikkoutta, sitä ettei pysty tekemään jotakin. Autan todella mielelläni, mutta minulle on ihan turha tulla selittämään ettei osaa tai pysty, koska silloin joko opetellaan tai harjoitellaan, kunnes osataan ja pystytään, jos ei tekemään itse asiaa niin sitten pyydetään apua. Sekin on helvetin tärkeä taito osata ja opetella. Tasa-arvo toimii kumpaankin suuntaan, niissä asioissa joita en itse osaa, joko pyydän apua tai hoidan itse. Vielä en ole löytänyt mitään, mitä nainen voisi tehdä mutta mies ei, tai toisinpäin. Toki yksilöllisiä eroja on, mutta enimmäkseen se on tahtotilakysymys. Mutta sitä päivää ei tule että vingun ja valitan siitä että elämä on kollektiivisesti jotenkin epäreilua ja epätasa-arvoista. Onhan se, mutta se on asia jota en voi muuttaa, mutta voin vaikuttaa siihen miten itse elämäni elän.
Tosiasia on sekin, että jos minulla olisi ollut ase kaikkein pimeimpinä hetkinäni, niin en olisi enää täällä. Olen tuijottanut suurta tyhjyyttä pidempään ja syvemmälle kuin useimmat, ja ainut asia mikä minut piti hengissä oli se ettei minulla ollut ampuma-asetta. Makusteleppa tuota lausetta hetki. Eikä se tunne varmaan kokonaisuudessaan häviä koskaan, mutta en myöskään rupea haavojeni kanssa kerjäämään sääliä tai vaatimaan erityiskohtelua. Siksi en sulata sellaista käytöstä myöskään kanssaihmisiltäni. Koska tiedän että jokaisesta on myös paremmaksi versioksi itsestään. Sen takia viitsin näitä rivejä tänne naputella, että lakkaisitte odottamasta jotain muutosta ja tekisitte sen muutoksen. Koska en haluaisi että kukaan joutuu olemaan niin yksin kuin itse olen ollut.
Tosiasia lienee, että jokainen joka joutuu kokemaan äärimmäistä yksinäisyyttä ja läheisyydenkaipuuta, lopulta käpertyy siihen omaan kipuunsa. Tämän miellän eräänlaiseksi narsistiseksi haavaksi, koska kaiken voi aina sitten perustella halutessaan sillä. Aina voi uhriutua halutessaan, tai sitten voi vetää sen pään sieltä omasta perseestä pois. Mutta se pääkin on itse revittävä sieltä omasta perseestä, ei se näemmä ainakaan näin etänä onnistu.
-
Hyvä on, avataanpa tätä hieman. Minun elämässäni on ollut aikoja, jolloin en ole kuukausiin kyennyt tapaamaan ketään. Iho on kaivannut kosketusta niin, että olisi haluttanut itkeä, mutta se itku ei vain tule. Miksi? Koska en ole osannut itkeä tervettä itkua kuin vasta hiljattain. Vähän toista vuotta. Mutta minun näkökantani on ollut, jo ihan pikkupenikasta saakka se, että kaikki on tehtävä itse ja itse on pärjättävä kaikessa. Kukaan ei ole taputellut minulle yhtään mitään valmiiksi. Siksi minulla ei ole käynyt mielen vieressäkään, että syy olisi missään muualla kuin minussa, olipa minulla miten kurja olo tahansa. Enkä myöskään ole erityisen hyvä ottamaan tukea vastaan, vaivaannun ihan hiiteen jos joku haluaakin auttaa minua, ihan pienissäkin asioissa. Edellinen kumppani tykkäsi laittaa aamulla aamukahvin ja voileivän valmiiksi pöytään, ja minä ihmettelin että kenelle tuo on. En tottunut siihen koskaan.
Sen sijaan minua on usein kuvailtu tasa-arvoisimmaksi ihmiseksi joka on tullut vastaan. Koska en hyväksy myöskään toisessa heikkoutta, sitä ettei pysty tekemään jotakin. Autan todella mielelläni, mutta minulle on ihan turha tulla selittämään ettei osaa tai pysty, koska silloin joko opetellaan tai harjoitellaan, kunnes osataan ja pystytään, jos ei tekemään itse asiaa niin sitten pyydetään apua. Sekin on helvetin tärkeä taito osata ja opetella. Tasa-arvo toimii kumpaankin suuntaan, niissä asioissa joita en itse osaa, joko pyydän apua tai hoidan itse. Vielä en ole löytänyt mitään, mitä nainen voisi tehdä mutta mies ei, tai toisinpäin. Toki yksilöllisiä eroja on, mutta enimmäkseen se on tahtotilakysymys. Mutta sitä päivää ei tule että vingun ja valitan siitä että elämä on kollektiivisesti jotenkin epäreilua ja epätasa-arvoista. Onhan se, mutta se on asia jota en voi muuttaa, mutta voin vaikuttaa siihen miten itse elämäni elän.
Samaistun kirjoitukseesi todella paljon. Kirjoitin tähän jo pari kappalettakin tarkempaa kuvausta, mutta otin pois, tarina on liian pitkä ja monitahoinen. Mutta olen nähnyt karuja näköaloja elämässäni, lapsena ja nuorena olin pitkään umpijäässä, sisäisesti pelokas ja katkera, paljon nöyryytetty, ulospäin umpinainen muuri. Mikään ei päässyt siitä läpi, olin ylpeä kuin piru, vaikka sitten pelkästään yksin omassa maailmassani. Kirjallisuus ainoa seurani. Vasta kun sain päästettyä tästä paostani, pelostani ja katkeruudestani irti, rikollisen myöhään - ja annettuani sen rikollisen myöhäisyyden anteeksi itselleni - sulin siitä umpijäästä ja purin ne muurit, antauduin elämään, haavoittuvaiseksi ja riskejä ottavaksi. Sitten tulikin, rikollisen myöhään, ystäviä ja rakastajia, lopulta avioliitto ja perhe - siis elämä.
Ehkä tämä kuulostaa sitten itsekehulta - lyön lyötyjä. Mutta eipä todellakaan vaikuta miltään itsekehulta omissa silmissäni, tarina siitä, että pelokas ja katkera voi olla aivan liian pitkään. Nöyryyttävä tarina muistaa omasta elämästään. Mutta on ollut valtaisa vapautus luopua syyttämästä muita ja lopulta itseäänkin niistä heikkouksista ja tappioista. Elämä on tälläistä, ei ole suojaverkkoja, takuita mistään. Mutta aina on mahdollista vapautua - ja se vapautuminen lähtee itsestä, omasta sisimmästä. Aina voi avautua toisille ihmisille, antaa itsestään, antaa itsensä. Jos siihen pystyy niin sitten lähes täysin varmasti myös saa. Minusta tämä on lohdullinen ajatus, ratkaisu, vaikka miten vaikeakin, on kuitenkin omissa käsissä, ei toisten. On helppo ratkaisu ulkoistaa tyytymättömyytensä toisten vikoihin, tässä tapauksessa vielä lähinnä kuviteltuihin, johonkin toksiseen naisvihaan, seksuaalisen tasa-arvon vastustamiseen.
Anyways, sanoit tämän asian paljon paremmin ja kaunopuheisemmin, todellakin arvostan kirjoitustasi!
-
Mutta ne PUA-hassutukset pitää kyllä heti kärkeen unohtaa.
Tämä on niin absurdia kun ensin todetaan että miehen pitää itse tehdä jotain asialle jotta alkaa pärjämään naismarkkinoilla, ja heti seuraavassa lauseessa lytätään ne (tutkitusti toimivat) pelimiesopit.
Voi vaan kuvitella sitä (epävarman) miehen tuskaa kun ei tiedä mihin uskoa, ja osasta "vinkkejä" mitä täältäkin saa lukea olisi varmasti enemmän haittaa kuin hyötyä.
-
Jos sun maali on saada pillua manipuloimalla toisia ni varmaan toimii noi PUA jutut.
Jos tarkotus tutustuu muihin tyyppeihin ja ehkä samalla itteensä, saada pillua ja ehkä jopa pitkäkestosia suhteita ni jättäsin väliin noi temput.
Sä ite valitset pelaatko tota ekaa peliä vai haluutko oikeesti toimivia ihmissuhteita.
Jos suhteen pohjana on toisen manipulointi ni en nyt kauheen korkeita odotuksia sen varaan muutenkaan rupeis rakentaa.
Tässä ketjussa on ollu ihan tosi paljon hyvää tekstii jos sen lukee ilman katkeraa filtterii.
Noi naisten vinkit kannattaa käydä läpi, varmaan koko ketju itseasiassa.
Tärkein pointti musta minkä täällä moni sanonu.
Tee työtä ittes kanssa.
Tää on korni lause monelle mut ole paras mahdollinen versio itsestäsi:
Treenaa kroppaas, treenaa mieltäs, harjottele sosiaalisia taitoja vastakkaisen sukupuolen kanssa. Ja kun seuraava kysymys ois et miten ni mee vaikka sovittaa vaatteita ja juttelee myyjien kaa, tai vaikka johonkin yhdistystoimintaan. Lista aika loputon. Ulkonäköön voi vaikuttaa. Sä et päätä mitkä kortit sulle jaettu, mut miten ne pelaat. Vaatteet, parturi tms. Ryhti kuten tos edellä mainittiin on kans asia mihin voi vaikuttaa. Ite teen sen joogalla.
Kun sä panostat ittees se kyllä huomataan.
Itsevarmuus&itsetunto:
Vaikka budoo kehiin jos haluut itseluottamusta kehittää. Jooga tekee hyvää ittensä hyväksymiselle, ja kans sun kropalle.
Mee vakka metsään opettelee miten tullaan toimeen äärioloissa. Tuut eri miehenä takas.,
Seuranhaku ku käyät jotain sosiaalisen median kanavaa tai äppiä:
Mä en ainakaan mieti et mitä se toinen haluis kuulla vaan puhun ihan omana ittenäni.
Helpompaa näin.
Ja miehenä sä joudut kestää sen et jokainen ei haluu lähtee sun kaa treffeille. Melkein kaikki meistä joutuu.
Pakit ei oo kivoja, varsinkaan jos on jo päässään rakentanu jotain visioita ja pilvilinnoja.
Mutta se katkeroituminen on omaan pesään kusemista, omaan polveen ampumista, oman polun hiekottamista.
Tarviiks jatkaa?
Mä en ite ainakaan haluu katkeria tyyppejä mun elämään. Vaan ilosiielämästä nauttivii olentoja joiden kaa mun on hyvä ja helppo olla.
Kaikkea hyvää tiellesi, toivon et löydät mitä oot ettimässä. Mut löydä eka ittes ni sen vastakappaleen löytyminen paljo helpompaa. Tai sanon suoraan et jos löydät ittes ni hyvin luultavasti sut kyl kans joku bongaa.
Onko tarpeeksi rautalangasta väännetty?
Terapiaa suosittelen kaikille ihan siitä riippumatta kokeeko et ois jotain ongelmia, käsiteltävää meillä kaikilla mun mielestä on.
-
Anteeksi, nyt saattaa mennä vähän asian viereen, mutta pakko on osallistua.
Ensinnäkin en ymmärrä tätä sukupuolijaottelua tässä koko asiassa. Yksinäisyys on yksinäisyyttä sukupuoleen katsomatta ja sen seuraamukset on miusta yksilöllisiä, eikä sukupuoleen sidottuja. Toki ymmärrän, että yhteiskunta on sillä tavalla vinoutunut, että oletetaan miesten hoitavan aloitteet kaikissa asiossa ja olen itsekkin siihen suuntaan hieman kallellaan. Valitettavasti. Mutten silti ole koskaan jäänyt tuleen makaamaan. Mun kaksi kolmesta parisuhteesta on lähtenyt siitä, että minä menin itte ja sanoin, että oisko kahvit? Tosin siihen ne sit melkeen kaatukin, että ne oli liian passiivisia miulle ja aivan liian mun pyöritettävissä. Mutta tää onkin sit jo aivan eri aihe, mutta opin näistä taas mikä toimii mulle ja mitä ottaa huomioon seuraavaa suhdetta tarkastellessa. Ja sitä suosittelen muillekkin. Omien tarpeitten tarkastelua.
Mutta aasinsiltana päästään sitten juurikin siihen, että pitäskö sitä sitten hyväksyä/vastaanottaa läheisyyttä ihan keltä tahansa sen takia, että kokee yksinäisyyttä? Tai onko sitten niin, että "ei tiedä mitä on olla yksin", jos ei ole valmis vastaanottamaan läheisyyttä keltä tahansa? En itse alkekirjoita kumpaakaan näistä. Mutta päästään taas yksilöllisyyteen (ilman sukupuolijaottelua). Joku kokee asiat näin, joku toinen ei. Ja molemmat ovat arvokkaita näkemyksiä ja kokemuksia. On ihan yhtä oikeutettua kokea yksinäisyyttä ja kärsiä sen aiheuttamista negatiivisista tunteista, vaikkei ihan kaikille syliään avaisikaan. Samoin on oikein kokea sitä tunnetta siellä sängyn pohjalla tuntien, ettei kelpaa edes naapurikorttelin kodittomalle holistille. (Enkä nyt sano, ettei kodittomilla tai holisteilla ois arvoa tai kriteerejä, kärjistän vain pointin sisään ajamiseksi) Mutta fakta on silti se, että asiolle voi usein tehdä jotain. Onhan se persiistä kuulla tällästä, jos on ite ihan rikki asian kanssa ja kokee antaneensa kaikkensa. Itsensä objektiivinen tarkastelu on oikeesti haastavaa. Pinnallisuuteen takerrutaan liian herkästi ja unohdetaan tutkia niitä luonteen piirteitä ja niiden mahdollisia vaikutuksia asiaan.
Pinnallisuudesta puheenollen. Itse en hirveemmin jaksa mitenkää erikoisesti laittautua treffeille. Koska en halua markkinoida mitään "poster girl" kuvaa itestäni. Oon mielummin minä ja kelpaan itsenäni. Ja sitä nyt yrittän tällä sanoa, että älkää jaksako välittää niistä ulkoisista juttusistanne niin paljon. Kuha hygienia on kunnossa, niin sillä pääsee jo pitkälle. Tosin jos haluutte Barbeja ni sit on melkein pakko olla Ken. Tai rikas.. Mut sit on pakko olla valmis vaivautuu hankkii sitä rahaa tai muokata ulkonäköään. Pointtina se, että jos haluaa pinnallista, niin on vähän oltava sitä itekkin. Ja nääkin on sisäsiä arvoja, jotka vaa näkyy ulospäin.
Miettikää mielummin niitä asioita, mitkä on teille tärkeitä ja ettikää niiden perusteella niitä kumppaneita. Onnistumisprosentti nousee huomattavasti kun kriterisöitte hakunne ja etitte niiden perusteella sitä kumppania, sen sijaan, että hakuammutaan joka suuntaa. Panostakaa laatuun, älkää määrään.
Olen tunnettu rajusta rakkaudesta. Mutta koen, että tekisin enemmin karhun palveluksen, jos en ilmaisi asioita näin miten ne koen. En silti väitä, että se olisi helppoa. Nalkekarkit ei mee tasan ja kortit jaetaan usein päin prinkkalaa. Mut usein asiolle voi silti tehdä jotain. Nallekarkitkin voi pistää keskeltä kahtia. Se vaan vaatii sitkeyttä ja asioden tärkäysjärjestykseen laittamista.
Kiitos ja Anteeksi.
-Swallow/Mizu-
-
Mutta ne PUA-hassutukset pitää kyllä heti kärkeen unohtaa.
Tämä on niin absurdia kun ensin todetaan että miehen pitää itse tehdä jotain asialle jotta alkaa pärjämään naismarkkinoilla, ja heti seuraavassa lauseessa lytätään ne (tutkitusti toimivat) pelimiesopit.
Voi vaan kuvitella sitä (epävarman) miehen tuskaa kun ei tiedä mihin uskoa, ja osasta "vinkkejä" mitä täältäkin saa lukea olisi varmasti enemmän haittaa kuin hyötyä.
Voihan sisälukutaito, luovutan.
-
Voihan sisälukutaito, luovutan.
Todennäköisesti paras veto tähän kohtaan, veli hyvä. Hienosti oot kyllä jaksanut ratakiskoa taivutella, mutta viisas tietää, missä raja kulkee.
-
Tää on kyllä ollu kauheen viihdyttävä keskustelu seurata. Toivoisin jatkoa, naurua ei näinä aikoina ole liikaa.
-
Varmastikin tarkoitit sanoa, että juurikin se läheisyys ja huomio on tässä pääpainona, eikä se de facto pillunsaanti ole oikeastaan mitenkään pääosassa.
Kyllä se pillunsaantikin on oikeasti tärkeä asia, ennen kaikkea sen riittämättömyyden tunteen poistamiseen. Vaikka kuinka joku tulisi lähelle ja huomioisi, mutta ei kuitenkaan halua panna, kertoo yksinäiselle vain sen että jokin on kuitenkin itsessä vialla, tai ei riitä sellaisena kuin on.
Silloin en näe juuri muuta vaihtoehtoa, kuin jatkaa sen ihmisen etsimistä. Oma kiinnostus ei takaa molemminpuolista kiinnostusta, eikä se liene asia jota olisi tarkoituksenmukaista pyrkiä muuttamaan. Se nyt vaan pitää pystyä kestämään, ettei ne tarpeet kohtaa. Koska se, että antaisi kirjaimellisesti säälistä vaikka itseä ei tippaakaan kiinnosta, on senlaatuista itseään vastaan toimimista ettei keneltäkään voi sellaista vTaatia tai olettaa. Enkä oikein usko että se edes vastaisi siihen tarpeeseen, jos toinen antaa käyttää ruumistaan olematta itse aidosti läsnä.
Viittasin tällä kommentilla nyt siihen että nimenomaan se seksin tarjoaminen (seksityön kautta) on ihan olennainen osa, eikä samaa mielenterveydellistä vaikutusta voi saada aikaan jos tarjottu apu ei sitä sisällä. Parisuhteita etsiessä tämä on sitten oma ongelmansa.
Tosiasia on sekin, että jos minulla olisi ollut ase kaikkein pimeimpinä hetkinäni, niin en olisi enää täällä. Olen tuijottanut suurta tyhjyyttä pidempään ja syvemmälle kuin useimmat, ja ainut asia mikä minut piti hengissä oli se ettei minulla ollut ampuma-asetta. Makusteleppa tuota lausetta hetki. Eikä se tunne varmaan kokonaisuudessaan häviä koskaan, mutta en myöskään rupea haavojeni kanssa kerjäämään sääliä tai vaatimaan erityiskohtelua. Siksi en sulata sellaista käytöstä myöskään kanssaihmisiltäni. Koska tiedän että jokaisesta on myös paremmaksi versioksi itsestään. Sen takia viitsin näitä rivejä tänne naputella, että lakkaisitte odottamasta jotain muutosta ja tekisitte sen muutoksen. Koska en haluaisi että kukaan joutuu olemaan niin yksin kuin itse olen ollut.
Samasta syystä minäkin täällä väännän, koska en halua kenenkään kokevan samoja asioita kuin minä. En minä omaa tilannettani tässä yritä surkutella säälipisteiden toivossa, minä olen myös niitä joilla tähän asti on tuuri käynyt ja oma henki on tallella vaikeuksista huolimatta. Olen samaa mieltä siitä että sen oman vastuun tajuaminen omasta onnellisuudesta on tärkeää, ja sen opettaminen voi auttaa ihmisiä joille se neuvo tulee ajoissa. Mutta se sama neuvo ei enää pelasta silloin jos ihminen jo seisoo siellä tyhjyyden reunalla. vaan silloin pitää avun tulla muussa muodossa. Jos kaikkia kärsiviä tässä maassa neuvottaisiin vaan ottamaan itseään niskasta kiinni, niin siinä käy juuri niinkuin sinulle; ne joilta asetta ei löydy saattavat selvitä, ne joilta löytyy, harvemmin.
-
Kun nyt ratkaisuehdotuksia toivotaan niin heitetään yömyöhän (varmasti täysin tunteita herättämättömänä) ajatuksena seksin myynnin ja oston normalisointi, mahdollisesti myös tähän liittyvänä kelan tukema seksin osto ammattilaisen myöntämällä reseptillä että köyhemmille ja kehnommassa jamassa olevillekin löytyy apua.
Tiedätkös, en pidä tätä alkuunkaan huonona ajatuksena. Siis seksityön normalisoinnin kannalla olen yksiselitteisesti, alan säännöstely ja lailla turvaaminen olisi hitokseen tärkeä juttu. Seksityötä pitäisi pystyä tekemään turvallisesti ja itsenäisesti, tai jos halutaan järjestäytyä ja tehdä työtä yhdessä esimerkiksi saman katon alla sijaitsevassa "laitoksessa" niin mikäs sen hienompaa.
Kannatan. En oo tosin varma ratkaisisko se tätä ongelmaa ainakaan täysin sinänsä, koska väitän, että se on nyt kumminkin useimmille vähän eri kokemus saada seksiä ammattilaiselta kuin olla ihmissuhteessa johon lopultakin kuuluu muutakin kuin seksiä, esim. sitä kiintymystä, tukea ja läsnäoloa arjessa. Mutta toisaalta, ehkä ainakin osa ihmisistä osais ohjelmoitua siihen, että yksi tarve tulee täytettyä henkilön X kanssa ja toinen ehkä henkilön Y kanssa.
Kannatan seksityön normalisointia ja työolojen parantamista myös samasta syystä kuin Balthazar eli seksityöntekijöiden lähtökohdista. Ajattelen myös että yhteiskunnassa, jossa seksityö ei olisi (ainakaan nykyisen kaltainen) tabu, se voisi olla hyvä ammatti monelle.
-
Voihan sisälukutaito, luovutan.
Miunkin tekee mieli luovuttaa, kun mies joka ei (selvästikään) ole mikään pelimies, jakaa toisille "vinkkejä".
Kalamies ja kalat. Yksikään kalamies ei ole oppinut kalastamaan kalojen vinkeillä.
-
Mutta moni niitä tarkkailemalla kyllä.
Ihan ku katotaan miehiä jotka kasvanu perheissä niin et löytyy siskoja, varsinkin isosiskoja.
Niin se miten naisten kanssa käyttäydytään tulee aika automaationa useilta.
-
Mutta moni niitä tarkkailemalla kyllä.
Ihan ku katotaan miehiä jotka kasvanu perheissä niin et löytyy siskoja, varsinkin isosiskoja.
Niin se miten naisten kanssa käyttäydytään tulee aika automaationa useilta.
Kai nyt useimmilla miehillä äitikin on ollut. ;)
-
Kannatan myös seksityön sääntelyn vapauttamista. Tämänhetkinen lainsäädäntö vaikeuttaa seksityön tekemistä turvallisesti ja ylläpitää stigmaa. Esimerkkeinä sääntelystä: tiloja ei voi vuokrata, palveluja ei voi tarjota yhdessä toisen ammatinharjoittajan kanssa, palveluja ei voi mainostaa. Seksityön tekemisen helpottuminen voisi lisätä tarjontaa ja alentaa hintoja. Seksityön ei välttämättä tarvitse olla yksipuolisesti panemista, vaan palvelutarjontaa voisi laajentaa ja spesifioida erilaisiin tarpeisiin. Vaikka käytännön opetukseen seksitaidoissa jne.
Sitten vielä ajatuksiani PUA-menetelmistä. Osa niistä on hyvin kannatettavia, mutta huvittavaa kyllä, ne sisältävät hyvin paljon samoja asioita, mitä tässäkin ketjussa on ehdotettu: itsensä kehittämistä elämän eri osa-alueilla, omasta ulkoisesta olemuksesta huolehtimista, sosiaalisten taitojen kehittämistä, itsetunnon ja itsevarmuuden rakentamista (jotka myös koostuvat edellä mainituista) jne. Esimerkiksi harjoituksissa lähdetään liikkeelle vieraille ihmisille juttelemisesta arkisissa tilanteissa. Eikä pelkästään naisille, vaan kenelle vain. Tällä luodaan tottumusta ja vähennetään vieraille puhumisen aiheuttamaa jännitystä ja ahdistusta. (Neil Strauss: Rules of the Game, löytyy netistäkin)
Iskutekniikoita on toki netti pullollaan. Osa on helposti hyväksyttävissä ja kannatettavissa, osa vähän harmaalla alueella, osa suoraa manipulaatiota ja valehtelua, jotkin seksuaalista häirintää ja ahdistelua. Parhaimmillaan PUA-tekniikoiden opetteleminen johtaa win-win tilanteeseen, ja naisetkin nauttivat tuloksista. Kaikki keinot, jotka "toimivat", eivät kuitenkaan ole moraalisesti oikein, ja naisena on pakko suositella myös naisille PUA-tekniikoihin tutustumista, jotta huomaisi milloin itseä pyritään manipuloimaan vahingollisella tavalla.
-
Voihan sisälukutaito, luovutan.
Miunkin tekee mieli luovuttaa, kun mies joka ei (selvästikään) ole mikään pelimies, jakaa toisille "vinkkejä".
Kalamies ja kalat. Yksikään kalamies ei ole oppinut kalastamaan kalojen vinkeillä.
Mitenkähän musta tuntuu näin sivustakatsojana, että jos tässä nyt muna opettaa kanaa, niin muna on ehkä enemminkin se muutaman viestin nollaprofiili kuin tuo Balthazar. En nyt häntäkään henkilökohtaisesti tunne, mutta ihan näin tämän foorumin presenssien perusteella pääteltynä. Just saying.
-
;D
P.s.
Moni yrittäny Badboy selittää sulle et ota ne ihmiset ihmisinä eikä pelin kohteina.
Ei varmaan tässä ketjussa kukaan pidä itteään pelimiehenä joka kaataa naarasta kuin <aseta tähän haluamasi vertaus>
Vaan että lähesty ihmistä kuin ihmistä ja ehkä te kummatkin haluutte samaa asiaa ja se toteutuu.
Luultavasti ne samat tyypit ei joudu olee katkeroituneita ku on pallit sinisenä.
Anteeksi et alkaa olee vittuileva sävy mut toi sunkaan kielenkäyttö ei oo kaunista vaikka täällä moni yrittää auttaa teitä.
Kiima on kova moottori mut opettele hallitsee sitä ni on helpompaa.
-
Mun pari ajatusta:
Eniten tässä deittimarkkinakeskustelussa naurattaa se miten naiivi ja yksinkertaistava käsitys "markkinoista" kaikilla parisuhdemarkkina-asiantuntijoilla on. "Miehet" hakee sitä ja "naiset" tätä.
Millään muilla markkinoilla ei kuvitella olevan vain yhtä palikkaa ja ulottuvuutta, vaan tunnustetaan että on erilaisia segmenttejä ja kohderyhmiä, ja markkinat muuttuvat.
Jokainen on viime kädessä vastuussa omasta hyvinvoinnistaan. Tämä tulee vastaan myös parisuhteessa. Ei ole olevan tai olemattoman kumppanin vika jos voi huonosti. Tai voi oikeastaan ollakin sen vika, mutta asialle voi vain itse tehdä jotakin. Tähän ei vain ole oikotietä. Joskus sen tajuaa huonommin, joskus paremmin.
Biologia ei ole reilua. Toiset kuolee synnyttyään, toiset saa paremmin töitä ja paljon muutakin ihan ulkonäöllään ja toiset joutuu tekemään enemmän. Maailma on paska paikka ja sen kanssa joutuu elämään. Ilo irti sieltä mistä saa.
Ja vielä lisäys jälkikäteen:
Läheisyyden puute ja/tai yksinäisyyden tunne ei välttämättä häviä seksillä. Joskus se voi niitä jopa korostaa. Kyse on paljon laajemmista tarpeista.
-
Mitenkähän musta tuntuu näin sivustakatsojana, että jos tässä nyt muna opettaa kanaa, niin muna on ehkä enemminkin se muutaman viestin nollaprofiili kuin tuo Balthazar. En nyt häntäkään henkilökohtaisesti tunne, mutta ihan näin tämän foorumin presenssien perusteella pääteltynä. Just saying.
Ja kun argumentit loppuu kesken, heitettiin ad hominem.
Voisin vastata samalla tavalla, mutta ehkä olenkin ihan pikkuriikkisen fiksumpi.
-
Voihan sisälukutaito, luovutan.
Miunkin tekee mieli luovuttaa, kun mies joka ei (selvästikään) ole mikään pelimies, jakaa toisille "vinkkejä".
Millä statistiikalla ja tilastolla aletaan heiluttelemaan e-peniksiä sen suhteen, että ketä on ja mitä ? ;D
Ihmisiä tuntevana, kiitos päivän nauruista! ;D
-
Moni yrittäny Badboy selittää sulle et ota ne ihmiset ihmisinä eikä pelin kohteina.
Ei varmaan tässä ketjussa kukaan pidä itteään pelimiehenä joka kaataa naarasta kuin <aseta tähän haluamasi vertaus>
Vaan että lähesty ihmistä kuin ihmistä ja ehkä te kummatkin haluutte samaa asiaa ja se toteutuu.
Luultavasti ne samat tyypit ei joudu olee katkeroituneita ku on pallit sinisenä.
Anteeksi et alkaa olee vittuileva sävy mut toi sunkaan kielenkäyttö ei oo kaunista vaikka täällä moni yrittää auttaa teitä.
Luuletko että mie tarviin jotain apua naisten kaatamiseen?
Taas yksi mies joka objektiivisesti kuvasi miesten tilannetti yritettiin leimata naista saamattomaksi luuseriksi.
-
HUOH
En mä tässä ketään yritä leimata luuseriksi.
Mistä toi agre kumpuaa?
Sori koitin jeesaa.
-
Kyllähän tässä ohi puhutaan. Anyways, kun muistelen omia seksinnälkäisen epätoivon loputtomia vuosiani niin se oli eri aikakautta - ei ollut maailmanlaajuista tietoverkkoa, jonka uumenissa minulle olisi kerrottu, ketkä ovat vastuusta tästä surkeasta tilastani. Oli aika luontevaa miettiä, että josko se vastuu olisi lähinnä oma.
Mutta näistä ehdotetuista vaihtoehdoista esim. tuo seksityön tuominen normaaliksi yhteiskunnalliseksi liiketoiminnaksi, säädellyksi, valvotuksi ja verotetuksi, olisi varmasti jonkinlainen apu pahimpaan kaipuuseen. Sen sijaan voisi ajatella, ettei ole realistista odottaa että tänne tuotaisiin kymmeniätuhansia köyhiä ja nöyriä aasialaisnaisia tai että suomalainen seksuaalinen tasa-arvoisuus ja naisten seksuaaliset oikeudet merkittävästi heikentyisivät, että tulisi paluu hellan ja nyrkin väliin. On toki mainittu, että yhteiskunnallisessa romahduksessa ja kaaoksessa näin voisi käydä, mutta luulenpa että sitä voi yksilö joutua pitkäänkin odottamaan. Saatikka sitten, että teollisen sivilisaation romahtaessa voi pillun saanti olla äkkiä aikas kaukainen huoli. Notta voi olla, että on yllättävänkin käytännöllinen neuvo ajatella, että itsekin voisi jotakin tehdä. Mutta mene ja tiedä.
Taidan olla oman panokseni tälle ketjulle nyt antanut.
-
HUOH
En mä tässä ketään yritä leimata luuseriksi.
Mistä toi agre kumpuaa?
Sori koitin jeesaa.
Oota vaan, kohta sulleki sanotaan, ettei kukaan kyllä olis halunnu panna sua muutenkaan. ;-)
-
Sen sijaan voisi ajatella, ettei ole realistista odottaa --- että suomalainen seksuaalinen tasa-arvoisuus ja naisten seksuaaliset oikeudet merkittävästi heikentyisivät, että tulisi paluu hellan ja nyrkin väliin. On toki mainittu, että yhteiskunnallisessa romahduksessa ja kaaoksessa näin voisi käydä, mutta luulenpa että sitä voi yksilö joutua pitkäänkin odottamaan. Saatikka sitten, että teollisen sivilisaation romahtaessa voi pillun saanti olla äkkiä aikas kaukainen huoli.
Sivuun menee, mutta sinänsä musta mielenkiintoinen kysymys myös, onko koskaan ollutkaan semmoista tässäkin ketjussa haikailtua myyttistä kulta-aikaa, jolloin kaikkien (miesten) seksuaaliset tarpeet täyttyivät ja naiset jakautuivat tasaisesti. Käsittääkseni esimerkiksi menneiden vuosisatojen suomalaisessa agraariyhteiskunnassa ei ollut mitenkään itsestään selvää, että alempien säätyjen ihmiset, rengit ja piiat, ylipäätään avioituivat. Ja siihen aikaanhan se avioitumattomuus lähtökohtaisesti tarkoitti, ettei seksiä ollut joko lainkaan tai ainakaan juuri lainkaan.
Kaiken kaikkiaan se, että seksi tai parisuhde kuuluisi tai sen kuuluisi kuulua kaikkien yksilöiden elämään on aika tuore.
Toisaalta on näissä keskusteluissa joskus sitäkin väläytelty, että ehkä meidän yhteiskunnasta puuttuukin sellaiset instituutiot, jotka antaisivat kunniallisen merkityksen ja viitekehyksen parisuhteiden ulkopuolelle jääville ihmisille. Luostarilaitokset, palkka-armeijat, isot maatilat joille olla palvelusväkenä jne.
Sitä voi miettiä, että olisko se yhteiskunnallisesti arvostettu ja odotettu täysselibaatti sitten parempaa elämää. Ehkä kaikessa on puolensa.
-
Sen sijaan voisi ajatella, ettei ole realistista odottaa --- että suomalainen seksuaalinen tasa-arvoisuus ja naisten seksuaaliset oikeudet merkittävästi heikentyisivät, että tulisi paluu hellan ja nyrkin väliin. On toki mainittu, että yhteiskunnallisessa romahduksessa ja kaaoksessa näin voisi käydä, mutta luulenpa että sitä voi yksilö joutua pitkäänkin odottamaan. Saatikka sitten, että teollisen sivilisaation romahtaessa voi pillun saanti olla äkkiä aikas kaukainen huoli.
Sivuun menee, mutta sinänsä musta mielenkiintoinen kysymys myös, onko koskaan ollutkaan semmoista tässäkin ketjussa haikailtua myyttistä kulta-aikaa, jolloin kaikkien (miesten) seksuaaliset tarpeet täyttyivät ja naiset jakautuivat tasaisesti. Käsittääkseni esimerkiksi menneiden vuosisatojen suomalaisessa agraariyhteiskunnassa ei ollut mitenkään itsestään selvää, että alempien säätyjen ihmiset, rengit ja piiat, ylipäätään avioituivat. Ja siihen aikaanhan se avioitumattomuus lähtökohtaisesti tarkoitti, ettei seksiä ollut joko lainkaan tai ainakaan juuri lainkaan.
Kaiken kaikkiaan se, että seksi tai parisuhde kuuluisi tai sen kuuluisi kuulua kaikkien yksilöiden elämään on aika tuore.
Toisaalta on näissä keskusteluissa joskus sitäkin väläytelty, että ehkä meidän yhteiskunnasta puuttuukin sellaiset instituutiot, jotka antaisivat kunniallisen merkityksen ja viitekehyksen parisuhteiden ulkopuolelle jääville ihmisille. Luostarilaitokset, palkka-armeijat, isot maatilat joille olla palvelusväkenä jne.
Sitä voi miettiä, että olisko se yhteiskunnallisesti arvostettu ja odotettu täysselibaatti sitten parempaa elämää. Ehkä kaikessa on puolensa.
Tämäpä mielenkiintoinen pohdinta, siis tuo ”miesten kulta-aika”. Jos ajattelemme niin että naisten huonompi asema mahdollistaa enemmän seksiä miehille, niin kai mitä kauemmas menemme historiassa, sitä helpompaa on saada pillua(suostumuksetonta tosin). Vastahan avioliitossa raiskaaminen kriminalisoitiin tässä maassa 1994. En tosin siis missään nimessä tarkoita etteikö naisetkin voisi raiskata miehiä, mutta villi veikkaukseni on että suuri osa näistä tapahtuu asetelmalla mies subjekti, nainen objekti, jos ajattelemme näin heteronormatiivisesti.
Hups, taisi kyllä tämäkin puheenvuoro lipsahtaa hieman off topicin puolelle.
-
Sivuun menee, mutta sinänsä musta mielenkiintoinen kysymys myös, onko koskaan ollutkaan semmoista tässäkin ketjussa haikailtua myyttistä kulta-aikaa, jolloin kaikkien (miesten) seksuaaliset tarpeet täyttyivät ja naiset jakautuivat tasaisesti.
Sotien jälkeiset vuodet. Ei ne suuret ikäluokat syntyneet itsestään.
Toisaalta, myös aika ennen sosiaalista mediaa oli suoranaista kulta-aikaa jos nykyiseen vertaa.
-
Sen sijaan voisi ajatella, ettei ole realistista odottaa --- että suomalainen seksuaalinen tasa-arvoisuus ja naisten seksuaaliset oikeudet merkittävästi heikentyisivät, että tulisi paluu hellan ja nyrkin väliin. On toki mainittu, että yhteiskunnallisessa romahduksessa ja kaaoksessa näin voisi käydä, mutta luulenpa että sitä voi yksilö joutua pitkäänkin odottamaan. Saatikka sitten, että teollisen sivilisaation romahtaessa voi pillun saanti olla äkkiä aikas kaukainen huoli.
Sivuun menee, mutta sinänsä musta mielenkiintoinen kysymys myös, onko koskaan ollutkaan semmoista tässäkin ketjussa haikailtua myyttistä kulta-aikaa, jolloin kaikkien (miesten) seksuaaliset tarpeet täyttyivät ja naiset jakautuivat tasaisesti. Käsittääkseni esimerkiksi menneiden vuosisatojen suomalaisessa agraariyhteiskunnassa ei ollut mitenkään itsestään selvää, että alempien säätyjen ihmiset, rengit ja piiat, ylipäätään avioituivat. Ja siihen aikaanhan se avioitumattomuus lähtökohtaisesti tarkoitti, ettei seksiä ollut joko lainkaan tai ainakaan juuri lainkaan.
Mielenkiintoisia pointteja (heti kerta kiellon päälle tähän ketjuun...) Ei tosiaan välttämättä, tai ainakaan mitenkään sen kummemmin kuin nykyäänkään. Agraariyhteiskunnan seksuaalisista suhteista olisikin tosi mielenkiintoista lukea modernia tutkimusta - ei ole tullut vastaan, mutta enpä ole älynnyt etsiäkään. Jostain Samuel Pepysin päiväkirjoista tai vaikka viktoriaanisesta "eroottisesta" (ei minusta ihan kauhean eroottinen) klassikosta My Secret Lifesta voi päätellä, että palvelustytöt olivat aika vapaata riistaa yläluokkaisille miehille, mutta agraariyhteiskunnassa piikojen hyväksikäyttöä varmaan ainakin jonkun verran rajoitti vallitseva uskonnollinen puritanismi.
Luulenpa että eräät nimimerkit tarkoittavat otollisimmilla yhteiskunnallisilla olosuhteilla sitä, että juuri he olisivat siinä valta-asemassa ja köyhiltä ja alempiarvoisilta naisilta olisi helppo painostaa pillua ilman sanktioita. Mutta mikä tae sillä, että olisi tälläisessä yhteiskunnassa siinä valta-asemassa? - pelkkä mieheys ei äärimmäisen köyhissä olosuhteissa varmaan taannut kummoista valta-asemaa. Mielenkiintoinen kysymys tosiaan.
-
Sivuun menee, mutta sinänsä musta mielenkiintoinen kysymys myös, onko koskaan ollutkaan semmoista tässäkin ketjussa haikailtua myyttistä kulta-aikaa, jolloin kaikkien (miesten) seksuaaliset tarpeet täyttyivät ja naiset jakautuivat tasaisesti.
Sotien jälkeiset vuodet. Ei ne suuret ikäluokat syntyneet itsestään.
Toisaalta, myös aika ennen sosiaalista mediaa oli suoranaista kulta-aikaa jos nykyiseen vertaa.
Aika iso osa sukupolven miehistä kuoli sodissa. Naimattomia naisia ja leskiä oli paljon. Ja toisaalta motivaatio suurten ikäluokkien synnyttämiseen liittyi vahvasti siihen jälleenrakentamishegemoniaan, tavallaan myös väestöä jälleenrakennettiin korvaamalla sodassa menehtyneitä syntyvillä.
Miesväestön karsiminen noin brutaalilla tavalla olisi kyllä melko raju ratkaisu käsillä olevaan ongelmaan.
-
Sen sijaan voisi ajatella, ettei ole realistista odottaa että tänne tuotaisiin kymmeniätuhansia köyhiä ja nöyriä naisia
Kymmeniätuhansia erittäin aggressiivisesti markkinoilla toimivia nuoria miehiä kyllä on tuotu verorahoilla, voisi jopa sanoa työkseen naisia jahtaavia.
Ja Afrikasta on miljoonia lisää tulossa, jos vaan hölmölä ottaa vastaan.
-
Kalamies ja kalat. Yksikään kalamies ei ole oppinut kalastamaan kalojen vinkeillä.
Tästä Badboyn käyttämästä vertauskuvasta tulee mieleen, että jos näkee deittailun lähtökohtaisesti nollasummapelinä, niin miten se vaikuttaa asenteeseen ja käyttäytymiseen. Kalat eivät tietenkään neuvoisi kalamiestä, jos kiinni jääminen tarkoittaa kuolemaa ja syödyksi tulemista: mikäli seksin "antaminen" on naisille häviämistä, niin miksi kukaan niin haluaisi tehdä? Ellei sitten naisten olosuhteita tosiaan tehdä niin huonoiksi, että seksin antaminen on se "pienempi paha".
Monien muiden kokemus sitten taas on se, että seksuaalisromanttinen seurusteleminen sukupuolten kesken voi olla molemminpuolisesti antoisaa, ilman että jonkun tarvitsee voittaa ja toisen hävitä. Voi sitten miettiä, mikä tällaisen todellisuuden syntymistä edesauttaisi. Ainakin yksi konkreettinen esimerkki tulee heti mieleen, nimittäin naisten huorittelun lopettaminen.
-
Sivuun menee, mutta sinänsä musta mielenkiintoinen kysymys myös, onko koskaan ollutkaan semmoista tässäkin ketjussa haikailtua myyttistä kulta-aikaa, jolloin kaikkien (miesten) seksuaaliset tarpeet täyttyivät ja naiset jakautuivat tasaisesti.
Sotien jälkeiset vuodet. Ei ne suuret ikäluokat syntyneet itsestään.
Totta, nykyisessä populaatiossa tuo taitaisi vastata about 150 000 18-40 -miehen kuolemaa tai pahaa vammautumista. Silloin oli ostajan markkinat. Vaan mitenköhän tämä voitaisiin nyt replikoida?
-
HUOH
En mä tässä ketään yritä leimata luuseriksi.
Mistä toi agre kumpuaa?
Sori koitin jeesaa.
Oota vaan, kohta sulleki sanotaan, ettei kukaan kyllä olis halunnu panna sua muutenkaan. ;-)
Sanon vaan et niiden katkeroituneiden miesten jota tääkin ketju käsittelee asenne- ja arvomaailmaa muutetaan paremmin ymmärtämällä ja neuvomalla miten petrataan, kuin tuomitsemalla.
--
Ystävällisenä vinkkinä ihan kaikille. Kannattaa katsoa, mitä se oma profiili viestii niinku kokonaisuudessaan. Esim. tämä kouluttajan oma teksti on mun mielestä niin yököttävän limaisen oloinen, että vaikea nähdä asiallisiakaan sanoja sen vieressä..
(https://img.aijaa.com/t/00124/14909875.t.jpg) (https://aijaa.com/g0mErW)
Kylhän tässä oli taas kerran mallikasta yritystä ;D
Alan olee aika tottunu tähän ;D
Yleensä kyl sedät ja skenesoturit mitkä huutelee.
Henkilökohtaset kulmat saa kans tuoda esille ku aukoo päätään jos haluu.
EDIT: Flikk sun hucow fantasiat ei häiritse mua. Dont shame my kink.
Eiks jeh?
Katoin sun profiilin läpi. Siellähän on kuvia susta tonto huulessa! Siveetöntä, irstasta, rasvasta. Voi luoja paratkoon O:-)
-
Luulenpa että eräät nimimerkit tarkoittavat otollisimmilla yhteiskunnallisilla olosuhteilla sitä, että juuri he olisivat siinä valta-asemassa ja köyhiltä ja alempiarvoisilta naisilta olisi helppo painostaa pillua ilman sanktioita. Mutta mikä tae sillä, että olisi tälläisessä yhteiskunnassa siinä valta-asemassa? - pelkkä mieheys ei äärimmäisen köyhissä olosuhteissa varmaan taennut kummoista valta-asemaa. Mielenkiintoinen kysymys tosiaan.
Niin, jos nyt ongelmana nähdään, että vallitsevassa yhteiskuntajärjestyksessä "alfamiehet" kaapivat kermat päältä ja keräävät itselleen ilmeisesti liian harvat seksuaalisesti aktiiviset ja/tai ylipäätään haluttavat (?) naiset, niin eivätköhän ne menneiden vuosisatojen renki- ja orjamiehet olisi voineet valitella ihan samaa, että nuo herrat ne vaan rellestää niin säätyläisnaisten kuin pikkupiikojen kanssa eikä meille alempisäätyiseille betamiesparoille mitään jää. Toinen asia sitten tosiaan, että mietittiinkä silloin näin vai otettiinko se vallitseva yhteiskuntajärjestys enemmän annettuna. Jotenkinhan sieltä toki sitten kulttuurievoluution kautta toki myös päädyttiin tähän vallitsevaan tilanteeseen.
-
HUOH
En mä tässä ketään yritä leimata luuseriksi.
Mistä toi agre kumpuaa?
Sori koitin jeesaa.
Oota vaan, kohta sulleki sanotaan, ettei kukaan kyllä olis halunnu panna sua muutenkaan. ;-)
Sanon vaan et niiden katkeroituneiden miesten jota tääkin ketju käsittelee asenne- ja arvomaailmaa muutetaan paremmin ymmärtämällä ja neuvomalla miten petrataan, kuin tuomitsemalla.
--
Ystävällisenä vinkkinä ihan kaikille. Kannattaa katsoa, mitä se oma profiili viestii niinku kokonaisuudessaan. Esim. tämä kouluttajan oma teksti on mun mielestä niin yököttävän limaisen oloinen, että vaikea nähdä asiallisiakaan sanoja sen vieressä..
(https://img.aijaa.com/t/00124/14909875.t.jpg) (https://aijaa.com/g0mErW)
Kylhän tässä oli taas kerran mallikasta yritystä ;D
Alan olee aika tottunu tähän ;D
Yleensä kyl sedät ja skenesoturit mitkä huutelee.
Henkilökohtaset kulmat saa kans tuoda esille ku aukoo päätään jos haluu.
EDIT: Flikk sun hucow fantasiat ei häiritse mua. Dont shame my kink.
Eiks jeh?
Katoin sun profiilin läpi. Siellähän on kuvia susta tonto huulessa! Siveetöntä, irstasta, rasvasta. Voi luoja paratkoon O:-)
Noooo niiiin, ystäväni Kouluttaja. Saako puhutella ystävänä vaikka ei tunneta? ;-)
Elikäs tästähän on ihan oma erillinen ketjunsa otsikolla "Suorat sanat heti otsikossa",
tässä näin: https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=26878.0
Kysymys siis tuossa kuuluu, että pitääkö huolestua, jos seuranhakuilmoituksen otsikossa (tai tässä sun tapauksessa profiilin tag-lauseessa tai mikä toi lienee) on suoraa lutkittelua/huorittelua/nartuttelua. Vissiin tuossa ketjussa (jossa keskustelijat oli pääosin naispuolisia subeja) tultiin siihen konsensukseen, että täällä jos missä nyt saa halutessaan hakea seuraa pejoratiivisin termein, koska se voi monelle olla kink itsessään.
Muuuuuuttaaaaa, jos nyt annetaan hetkeksi kalalle puheenvuoro (ei varmaan anneta, mutta sepä pentele huutelee täältä tulvivasta Oulujoen pohjasta kumminkin) niin ihan erikseen voi sitten tietenkin miettiä sitä, että kannattaako niitä pejoratiivisia ilmauksia käyttää täkynä? Että hyvinkö nappaa? :love: :) :love:
Tää on nyt musta vähän sama juttu silleensä kuin ne PUA-tekniikat, että jos sanomalla suoraan, että hakee koulutettavaksi nuoria narttuja saa hyvin koulutettavaksi nuoria narttuja, niin sittenhän kaikki on ihan just niiku pitääkin, toivottavasti sekä kouluttajien että narttujen näkökulmasta. :love:
Itse kalana... eiku subina... eeeh... hetkinen... naisena.... narttuna?!? Kuitenkin. Tykkään siitä, että mua haetaan ihmisenä ja ruetaan huorittelemaan sessiossa sitten kun siitä on sovittu.
But that's just me.
Olisko mahdollista, että sitä Flikk tarkoitti?
Mittään en tästä meinannu sanoa, kun eipä tuo varsinaisesti mulle kuulu.
Mutta sanoinpa nyt kuitenkin. :love:
-
... ne Mäkitupalaiset sekä muut irtoväet.. shemeikat,laukkuryssät jne...
Voi mitä höpöä taasen kerran... hekö muka yhteiskunnan ulkopuolella ja seksuaalisesti siten osattomia???
Se ettei pappi ollut sanonut amen ei todellakaan tarkoittanut seksittömyyttä edes siinnä jo ammoin kadonneessa vanhassa agraariyhteiskunnassa.. Mutta feminismille siellä ei todennettavasti ollut sijaa, ilman eristyneisyyden yksinäisyyttä..
Vanhaan aikaan kylien ja pitäjien mahti isännät jakoivat kylät ja koko pitäjän keskenänsä..
Agraariyhteiskunnassa työväkeä piti olla ja kaikki kynnelle kykenevät valjastettiin töihin ruotiukoja ja akkoja myöten.
Sosiaaalijärjestelmää eikä tyhjiä syöttiläitä liiemmin ollut, jokunen vaivaistalon asukki löytyi sekä niitä kiertäviä kerjäläisiä ..
Seksuaalisesti tämä maaseudun säätyläisjärjestelmä näkyi myös lehtolasten runsaassa lukumäärässä.
Oli näet hyvin tarkka jako kenen aitoista viljaa sai kukakin lehtolapsosen pyöräyttänyt nainen hakea,mutta mikäli hyppäsi emännän silmille avaimia hamuamaan niin jako katkesi ja häätö siittä mäkitupalaisen pirttipöksästä tuli ja mierontie odotti ja jos kynnelle kykeni niin patikkamatka kaupunkiin ryysyköyhällistöön tahi tehdastyöläiseksi..
Toki moni renkikin ja joskus jopa itse pehtoori joutui korjaamaan isännän jäljet päästen näin torppariksi,mäkitupalaiseksi, pientalolliseksi tms vähempiarvoisen ammatin haltijaksi ja tätäkautta kiinni omaan maapalaan..
Tämä järjestelmä pyöri pitkään ja vasta siirtokarjalaisten tulo sotaleskineen sotki nämä totutut kuviot ja ympyrät.
Toki tuollalakeuksilla on yhä vieläkin seutukuntia joissa hyvin tarkasti tiedetään sukusekaantumisien seuraukset ja alueita löytyy missä pappi kieltäytyi vihkimästä kun oli liian läheistä sukua keskenänsä..
Oulun seudun ympäristön vanhanajan elämästä kertoilee mm. Samuli Paulaharju ja moni muu kirjailija jotka ovat jo painuneet unholaan..
Eivätkä kaikki aikalaiskertomukset suinkaan ole kirjoissa saati kansissa tahi Ukko Nooan lailla harmittomia klunttilauluja..
Viime vuosisadan alkupuolella ja sotien jälkeenkin silloin tukkilaisromantiikan ja rillumarein kukoistuskaudella yllättävän monen korpimökin tyttärille ja joskus jopa emännille kävi hassusti kun mehtäherrat kulkivat ostelemassa metsiä ja koskiosuuksia..
Mikäli oli nainut Ryysyranna Jooseppi-tyylisen miehen niin myös savotan hartsuherra saattoi saada rästivelkojen maksun luonnossa...
Ensio... Enson miehen tekemä...
Viimeiset tiet Kainuun korpikyliin vedätti Kekkonen 1970-luvulla...
Tietysti mikäli seksuaalisena kulta-aikana pidetään tätä vuosikymmeniä jatkunutta maaseudun tyhjentymistä joka alkoi todenteolla siitä suurten ikäluokien tarpeettomaksi käymisestä ja agraaripolitiikan suurmuutoksesta,raivauspalkkioista pakettipeltoon yhden talvikauden aikana niin no... Yksistään Pohjois-karjalasta lähti yli 250 000 ihmistä muualle niinä suurina muuttovuosina..
Nykyajassa kenties yhtälailla tuo pyöräilevä polyhumanisti voi olla jonkun esikuva ja se ainoa oikea vaihtoehto..????
Kun seinästä saa rahaa ja töpselistä sitä vihersäähköä niin haluaa vain nähdä auvoisena pyöräilemässä talvipakkasessa ja loskaisessa viimassa pitkin menenrantabulevardia tahi nyt kaupunkibulevardeiski muutettavia sisääntuloväyliä kun mukana on vaipat,talouspaperit, piltit ja äidinmaidonkorvikkeet sekä kaikki muut vauvanhoidossa tarvittavat välineet ja värmeet edes sille yhdelle saati sitten triplana...
Vai olisikos silti selkeämpi vertailukohta tuo Ex- Onnelliset televisiosarja??
Säätöä ja sähläystä sekä rikkinäisiä ihmis suhteita kun vanhasta ei uskalleta päästää irti ja uutta pitäisi saada kimurantteine erikoisehtoineen????
-
;D
Viimeset 3 vuotta meni suhteessa ihmisen kaa johon tutustuin baarissa. Kesän jälkeen ei enää eksän kaa hengattu yhessä tai harrastettu seksiä
Sen jälkeen syksyn aikana käyny jokusen kaa treffeillä, siis baarista.
Muutaman kaa harrastanu seksiä.
Suurin osa jaksaa lukee sen mun profiilin kummiskin läpi. Avaa sitä paremmin et millanen oon.
Toi on ollu tossa siitä asti ku reggasin sisään.
Pitäs ehkä vaihtaa.
Mut syy eri: Monelta tullu viestii et vaikutat kiinnostavalta mut taidan olla sulle liian vanha valitettavasti.
Pitäs varmaan vaihtaa koska mun polvet saa veteläksi myös mua vanhemmat, timmissä kunnossa vahvan persoonan omavaat Naiset:love:
Iskee ja lujaa osa teistä vanhemmista Jumalattarista. Ja ku toi kaava toistuu mulla omassa elämässä ni ehkä ton vois muuttaa.
Ehdotuksia Fia?
Etsitään nuoria, keski-ikäisiä ja mua vanhempia narttuja koulutettavaksi O:-) :P O:-)
Mutta kuunnellaan kalaa sitten ja sidotaan perho uusiksi.
Mihin sua voi tulla tarkkailee :P
Ja kiitos ystäväiseni palautteesta
-
Niin, jos nyt ongelmana nähdään, että vallitsevassa yhteiskuntajärjestyksessä "alfamiehet" kaapivat kermat päältä ja keräävät itselleen ilmeisesti liian harvat seksuaalisesti aktiiviset ja/tai ylipäätään haluttavat (?) naiset, niin eivätköhän ne menneiden vuosisatojen renki- ja orjamiehet olisi voineet valitella ihan samaa, että nuo herrat ne vaan rellestää niin säätyläisnaisten kuin pikkupiikojen kanssa eikä meille alempisäätyiseille betamiesparoille mitään jää. Toinen asia sitten tosiaan, että mietittiinkä silloin näin vai otettiinko se vallitseva yhteiskuntajärjestys enemmän annettuna. Jotenkinhan sieltä toki sitten kulttuurievoluution kautta toki myös päädyttiin tähän vallitsevaan tilanteeseen.
Niinhän se aina on mennyt että yhteiskunnan eliittimiehet kaapii kermat päältä ja loput taistelee verisesti niistä rippeistä mitä sieltä jää.
Mutta nyt hyvinvointiyhteiskunta ja sosiaalinen media on kärjistänyt tätä kehitystä entisestään.
Tavismies maksaa laskun, mutta ei saa mitään vastineeksi.
-
Voihan sisälukutaito, luovutan.
Miunkin tekee mieli luovuttaa, kun mies joka ei (selvästikään) ole mikään pelimies, jakaa toisille "vinkkejä".
Mitenkähän musta tuntuu näin sivustakatsojana, että jos tässä nyt muna opettaa kanaa, niin muna on ehkä enemminkin se muutaman viestin nollaprofiili kuin tuo Balthazar. En nyt häntäkään henkilökohtaisesti tunne, mutta ihan näin tämän foorumin presenssien perusteella pääteltynä. Just saying.
Ja kun argumentit loppuu kesken, heitettiin ad hominem.
Voisin vastata samalla tavalla, mutta ehkä olenkin ihan pikkuriikkisen fiksumpi.
Tyyppi heittää itse ensin ad hominemin, ja kun hänen ad homineminsa kyseenalaistetaan, syyttää itse toisia ad hominemista :)) Saa tästä ketjusta kyllä viihdettä.
Pidemmän päälle pulushakin pelaaminen käy rasittavaksi.
-
Luulenpa että eräät nimimerkit tarkoittavat otollisimmilla yhteiskunnallisilla olosuhteilla sitä, että juuri he olisivat siinä valta-asemassa ja köyhiltä ja alempiarvoisilta naisilta olisi helppo painostaa pillua ilman sanktioita. Mutta mikä tae sillä, että olisi tälläisessä yhteiskunnassa siinä valta-asemassa? - pelkkä mieheys ei äärimmäisen köyhissä olosuhteissa varmaan taannut kummoista valta-asemaa. Mielenkiintoinen kysymys tosiaan.
Suomalainen mies on globaalissa mittakaavassa hyvin koulutettu, pitkä, vaaleaihoinen ja hyvin naista kohteleva. Kun lähtee melkein minne vain ulkomaille niin naisten kanssa on huomattavasti helpompaa. Etelä-Amerikassa ja Aasiassa saa olla tyyliin hätistelemässä innokkaimpia pois kimpusta.
Sitä ne otollisemmat yhteiskunnalliset olosuhteet ovat.
-
Niin, jos nyt ongelmana nähdään, että vallitsevassa yhteiskuntajärjestyksessä "alfamiehet" kaapivat kermat päältä ja keräävät itselleen ilmeisesti liian harvat seksuaalisesti aktiiviset ja/tai ylipäätään haluttavat (?) naiset, niin eivätköhän ne menneiden vuosisatojen renki- ja orjamiehet olisi voineet valitella ihan samaa, että nuo herrat ne vaan rellestää niin säätyläisnaisten kuin pikkupiikojen kanssa eikä meille alempisäätyiseille betamiesparoille mitään jää. Toinen asia sitten tosiaan, että mietittiinkä silloin näin vai otettiinko se vallitseva yhteiskuntajärjestys enemmän annettuna. Jotenkinhan sieltä toki sitten kulttuurievoluution kautta toki myös päädyttiin tähän vallitsevaan tilanteeseen.
Niinhän se aina on mennyt että yhteiskunnan eliittimiehet kaapii kermat päältä ja loput taistelee verisesti niistä rippeistä mitä sieltä jää.
Mutta nyt hyvinvointiyhteiskunta ja sosiaalinen media on kärjistänyt tätä kehitystä entisestään.
Tavismies maksaa laskun, mutta ei saa mitään vastineeksi.
OT: Hyvinvointiyhteiskunnassa jokaisella on oikeus mm. työskennellä elantonsa eteen. Mikäli naisilla ei olisi miesten kanssa yhtäläisiä mahdollisuuksia tienata omaa elantoansa, palattaisiin aikaan jolloin vastuu naisen elatuksesta oli pääasiassa miehellä tai naisen sukulaisilla, jos sellaisia oli. Se miksi tällainen kehitys olisi toivottavaa, on mysteeri, varsinkin kun joidenkin (miesten) tapana on valittaa siitä kuinka nainen "loisii lompakolla."
-
OT: Hyvinvointiyhteiskunnassa jokaisella on oikeus mm. työskennellä elantonsa eteen. Mikäli naisilla ei olisi miesten kanssa yhtäläisiä mahdollisuuksia tienata omaa elantoansa, palattaisiin aikaan jolloin vastuu naisen elatuksesta oli pääasiassa miehellä tai naisen sukulaisilla, jos sellaisia oli. Se miksi tällainen kehitys olisi toivottavaa, on mysteeri, varsinkin kun joidenkin (miesten) tapana on valittaa siitä kuinka nainen "loisii lompakolla."
Oikeus työskennellä elantonsa eteen, meillähän on massatyöttömyys uusi normaali ollut jo ties kuinka monta vuotta? Se olisi oma keskustelunsa se.
Naisten työpaikat sijaitsevat julkisella sektorilla jotka rahoitetaan verorahoista, ja miesten yksityisellä vientisektorilla mikä elättää ne julkisen sektorin työpaikat ja monta muutakin. Ja ennen kuin kukaan triggeröityy ja tulee postaamaan "kyllä mie oon nainen ja oon yksityisellä sektorilla", kyllä se jakauma vaan tilastollisesti niin menee.
Näin voidaan siis argumentoida että se yksityisen sektorin tavisduunarimies rahoittaa naisten elämistä saamatta vastineeksi seksiä naisilta.
Julkiselle sektorille isot yt-neuvottelut, verot alas, ja miehen asema paranee. Kelpaako?
-
;D
Ja kiitos ystäväiseni palautteesta
Tässähän oululainen sitruunapilluinen valmiiksi maassa itsemurhan partaalla makaavia pelimiehiä ateismistaan huolimatta raamatulla päähän hakkaavaa puolivallaton toksisesti feministinen leskirouva kohta häkeltyy hiljaiseksi. :love:
Kyllä nää tuommosena supliikkina herrasmiespaholaisena itte keksit, mitä siinä päivitysversiossa vois lukea.
Kalaonnea. Molskis. :love:
-
Niin, jos nyt ongelmana nähdään, että vallitsevassa yhteiskuntajärjestyksessä "alfamiehet" kaapivat kermat päältä ja keräävät itselleen ilmeisesti liian harvat seksuaalisesti aktiiviset ja/tai ylipäätään haluttavat (?) naiset, niin eivätköhän ne menneiden vuosisatojen renki- ja orjamiehet olisi voineet valitella ihan samaa, että nuo herrat ne vaan rellestää niin säätyläisnaisten kuin pikkupiikojen kanssa eikä meille alempisäätyiseille betamiesparoille mitään jää. Toinen asia sitten tosiaan, että mietittiinkä silloin näin vai otettiinko se vallitseva yhteiskuntajärjestys enemmän annettuna. Jotenkinhan sieltä toki sitten kulttuurievoluution kautta toki myös päädyttiin tähän vallitsevaan tilanteeseen.
Niinhän se aina on mennyt että yhteiskunnan eliittimiehet kaapii kermat päältä ja loput taistelee verisesti niistä rippeistä mitä sieltä jää.
Mutta nyt hyvinvointiyhteiskunta ja sosiaalinen media on kärjistänyt tätä kehitystä entisestään.
Tavismies maksaa laskun, mutta ei saa mitään vastineeksi.
Se on sun tehtävä hoitaa sitä perspillua itelles, ei yhteiskunnan.
Tosi paljon menty kyl eteenpäin ajoista jollon käytössä oli esim. ensiyön oikeus, tai orjuus tai luokkajärjestelmä.
Kun katon parisuhteita ja avioliittoja omassa lähipiirissä ni joo osa kundeista tekee mallin hommia. Osa tekee normi juttuja elääkseen. Mut ei se tunnu musta korreloivan sen kaa et miten natsaa.
Enemmän musta merkkaa se et miten tuot ittees esille ku ne lähtökohdat tai "markkina-arvo". Käytän tota sanaa vaikka musta se tosi korni!
Huumori toimii yleensä hyvin. Ite haluun viihtyy toisen seurassa. Naiset musta kans. Harvalle riittää se sliipattu ulkokuori ja statussymboolit. Toinen et halun pystyy puhuu kumppanin/rakastajattaren kaa muutaki ku säästä. Jos ei juttu kulje ni miks oon siinä?
Mut tosiaan me kaikki haetaan seuraa omia tarpeita peilaten.
Jos "maalina" vaan se perspillu ni sit kelpaa varmaan et ulkokuori jees ja antaa.
Vanhemmiten toi vaan käy tylsäksi.
Ja kyllä Suomessa ihan normaalit jampat saa seksiä, löytää parisuhteita yms.
Mun mielestä meistä miehistä vaan moni on tosi huono lukee livenä Naisten reaktioita.
Ite kans välillä.
Fialle kasa sydämii, unohtu äsken :love: :love: :love:
-
unohdit mainita että tuo nuorten ja kokemattomien naisten muodostaman hallituksen ydin on lähtökohtaisesti ns. sateenkaariperheestä tukeutuu voimallisesti vihervasemmistoon ja on ideologisesti hyvin yrittäjävastainen..
Yrittäjämiehethän ovat medioissa ja muualla vallitsevien ulostulojen mukaan nykyisin sitä halveksituinta pohjasakkaa miltei siis yhteiskunnan voimavaroja jäytävä syöpä ja valtanaisten toimesta sheimattu liki täydellisen piittaamattomiksi yhteiskuntavastuun kantamisesta pakoilijoiksi...
Kaikki eivät ole muodikkaita twerkkaajia tahi somesukulaadikauppiaita joille lankeaa automaattisesti se 100 000 tuki näinä vaikeina aikoina..
Tukiverkon ja rajoitusten vastikkeena on sit se trendikkään ns. superfoodsmoothien tuottaja tahi ellet ole ns. foodora/Wolt-mättötilauspalkan omistaja jonka tukiverkko on tänä kurjaakin kurjempana pandemiaaikana laajaakin laajempi myös sillä yhteiskunnan sosiaalitukien sisäpuolella..
Mutta kysymys kuuluukin että monikohan mies aivan tosissaan haluaa loppuelämän kumppaniksi tuontasoisella aatemaailmalla varustetun naisen,vaikka koulutustaso olisikin tasaveroinen??
-
Niinhän se aina on mennyt että yhteiskunnan eliittimiehet kaapii kermat päältä ja loput taistelee verisesti niistä rippeistä mitä sieltä jää.
Mutta nyt hyvinvointiyhteiskunta ja sosiaalinen media on kärjistänyt tätä kehitystä entisestään.
Tavismies maksaa laskun, mutta ei saa mitään vastineeksi.
Se on sun tehtävä hoitaa sitä perspillua itelles, ei yhteiskunnan.
Miun on vaikea uskoa että ymmärsit argumenttiä tuolla vastauksella.
-
OT: Hyvinvointiyhteiskunnassa jokaisella on oikeus mm. työskennellä elantonsa eteen. Mikäli naisilla ei olisi miesten kanssa yhtäläisiä mahdollisuuksia tienata omaa elantoansa, palattaisiin aikaan jolloin vastuu naisen elatuksesta oli pääasiassa miehellä tai naisen sukulaisilla, jos sellaisia oli. Se miksi tällainen kehitys olisi toivottavaa, on mysteeri, varsinkin kun joidenkin (miesten) tapana on valittaa siitä kuinka nainen "loisii lompakolla."
Oikeus työskennellä elantonsa eteen, meillähän on massatyöttömyys uusi normaali ollut jo ties kuinka monta vuotta? Se olisi oma keskustelunsa se.
On oikeus hakea työtä ja on oikeus vastaanottaa työtä. Työttömyys ei vaikuta tähän oikeuteen.
Kaikkialla näin ei ole, mahdollisuudet työnhakuun eivät ole tasavertaiset miesten ja naisten kesken.
-
tuossa ihan täs ja miltei nyt oli juuri hyvin hemaiseva ja kurvikas nuori neitokainen töissä isänsä pyynnöstä otettuna..
ensimmäinen tilinväli meni jotenkuten,mutta sitten olikin jo ihan pakko olla päivä pois töistä saada nyt ja hetimiten se suurikokoinen tatska, jonka herukuvaaminen instaan miltei alasti seuraavana viikonloppuna aiheutti loppupeleissä yli kolmen viikon sairaslomat..
miksi siis työllistää nuori nainen jonka vastuunkanto on tuota luokkaa että muut urakkaporukkansa jäsenet joutuvat tekemään hänenkin työpanoksensa että kaikki muut saisivat rahansa??
Kaksi jäljelle jäänyttä neitokaista joutuivat raatamaan kahdenverroin saadakseen aikataulun kiinni vastuualueestansa..
ja toki lopuksi jakoivat keskenänsä myös instailijan urakkapohjat..
-
Jokainen saa vain sellaisia deittejä mihin rahkeet riittäää. Deiteistä sitten taas kehittyy sitä mihin rahkeet riittää livenä. Koskee miehiä ja naisia ja tietysti muunsukupuolisia ja sukupuolettomia...eli kaikkia ihmisiä ja varmaan myös eläimiä :)
-
On oikeus hakea työtä ja on oikeus vastaanottaa työtä. Työttömyys ei vaikuta tähän oikeuteen.
Kaikkialla näin ei ole, mahdollisuudet työnhakuun eivät ole tasavertaiset miesten ja naisten kesken.
Työttömyys kasaantuu miehille tässä yhteiskunnassa nykyisin, ihan hyvin on pullat uunissa naisilla.
Työttömyys, yksinäisyys, syrjäytyminen, päihdeongelmat...melkein kaikki pahat jutut kasaantuvat miehille.
-
Huumori toimii yleensä hyvin. Ite haluun viihtyy toisen seurassa. Naiset musta kans. Harvalle riittää se sliipattu ulkokuori ja statussymboolit. Toinen et halun pystyy puhuu kumppanin/rakastajattaren kaa muutaki ku säästä. Jos ei juttu kulje ni miks oon siinä?
Mut tosiaan me kaikki haetaan seuraa omia tarpeita peilaten.
Jos "maalina" vaan se perspillu ni sit kelpaa varmaan et ulkokuori jees ja antaa.
Vanhemmiten toi vaan käy tylsäksi.
Ja kyllä Suomessa ihan normaalit jampat saa seksiä, löytää parisuhteita yms.
Mun mielestä meistä miehistä vaan moni on tosi huono lukee livenä Naisten reaktioita.
Ite kans välillä.
Fialle kasa sydämii, unohtu äsken :love: :love: :love:
Anteeksi, mutta onko mulla joku koukku tässä alahuulessa kiinni? Voitko auttaa ottaan sen irti kun mulla olis vähän kiirettä tässä.
Pitäis päästä tehtailemaan punatulkuille profiileja Tinderiin osana feminististä salaliittoa...
-
OT: Hyvinvointiyhteiskunnassa jokaisella on oikeus mm. työskennellä elantonsa eteen. Mikäli naisilla ei olisi miesten kanssa yhtäläisiä mahdollisuuksia tienata omaa elantoansa, palattaisiin aikaan jolloin vastuu naisen elatuksesta oli pääasiassa miehellä tai naisen sukulaisilla, jos sellaisia oli. Se miksi tällainen kehitys olisi toivottavaa, on mysteeri, varsinkin kun joidenkin (miesten) tapana on valittaa siitä kuinka nainen "loisii lompakolla."
Oikeus työskennellä elantonsa eteen, meillähän on massatyöttömyys uusi normaali ollut jo ties kuinka monta vuotta? Se olisi oma keskustelunsa se.
Naisten työpaikat sijaitsevat julkisella sektorilla jotka rahoitetaan verorahoista, ja miesten yksityisellä vientisektorilla mikä elättää ne julkisen sektorin työpaikat ja monta muutakin. Ja ennen kuin kukaan triggeröityy ja tulee postaamaan "kyllä mie oon nainen ja oon yksityisellä sektorilla", kyllä se jakauma vaan tilastollisesti niin menee.
Näin voidaan siis argumentoida että se yksityisen sektorin tavisduunarimies rahoittaa naisten elämistä saamatta vastineeksi seksiä naisilta.
Julkiselle sektorille isot yt-neuvottelut, verot alas, ja miehen asema paranee. Kelpaako?
Kyllä, koska lastenhoito, sairaanhoito, koululaitos, oikeuslaitos, poliisi, palokunta, armeija jne. jne. ovat loisijoita. Reaalimaailmassa julkinen sektori muodostaa sen infran, jonka perustalla yksityinen voi toimia, ilman että yhteiskunta olisi verisen kaaoksen tilassa.
-
Niinhän se aina on mennyt että yhteiskunnan eliittimiehet kaapii kermat päältä ja loput taistelee verisesti niistä rippeistä mitä sieltä jää.
Mutta nyt hyvinvointiyhteiskunta ja sosiaalinen media on kärjistänyt tätä kehitystä entisestään.
Tavismies maksaa laskun, mutta ei saa mitään vastineeksi.
Se on sun tehtävä hoitaa sitä perspillua itelles, ei yhteiskunnan.
Miun on vaikea uskoa että ymmärsit argumenttiä tuolla vastauksella.
Luitko mitä vastasin ajatuksella?
Ei oo enää luokkajärjestelmää.
Ei oo ensiyön oikeutta.
Ei oo orjuutta.
Nää kaikki ollu musta paljo rajottavampia tekijöitä ku se että nyky-yhteiskunnassa Jokainen haluis sen täydellisen instagram olennon.
Eletään maailmassa jossa joku ei voi pelkän asemansa takii kävellä sun kotiin ja todeta et "ulos, mä panen vaimoos nyt"
Joo ymmärän mistä puhut kyllä.
Ulkonäkö ja status vaikutteet imetään sosiaalisesta mediasta vaitettavan usein.
Tavoitellaan jotain joka ei usein oo ees todellista, vaan täysin lavastettua kulissia.
Mut silti väitän et kyl normi jamppa pystyy nykyään ylittää luokka rajat helpommin ku menneinä aikoina.
En ite oo todellakaan se modernin miesmallin omaava ulkoisesti. Aika hippi ja metsästä kävelleen näköinen. Naama täynnä karvaa ja tukka hulmuaa.
Ei tää mua oo estäny.
Meinaan tosiaan tehä ton tinder kokeen mistä sanoin.
Raportoin tänne.
-
yhteiskunnallisesti korkeampi status naisella ei ole automaattisesti este antoisalle suhteelle,mutta hyvin harvoin he silti haluavat tulla julkisesti kinkyiksi tunnistetuiksi..
Tahaton heitto ulkopuoliselta voi tyssäyttää karriäärin tahi jopa aiheuttaa elämänhallintaan hyvinkin suurituhoisia vaurioita,tämäkin on nähty ja koettu..
Kenties siksi nämä naishenkilöt eivät paistattele kinkyforumeiden keskipisteinä mikä on hyvin ymmärrettävää ja ansaittua luottamusta myös tässä asiassa täytyy kunnioittaa..
He kaikki eivät todellakaan ole sen pröystäilevän kiiltokuva Kenin perään,vaikka olisivat itse millaisia hottis MILF-barbeja tahansa..
-
yhteiskunnallisesti korkeampi status naisella ei ole automaattisesti este antoisalle suhteelle,mutta hyvin harvoin he silti haluavat tulla julkisesti kinkyiksi tunnistetuiksi..
Tahaton heitto ulkopuoliselta voi tyssäyttää karriäärin tahi jopa aiheuttaa elämänhallintaan hyvinkin suurituhoisia vaurioita,tämäkin on nähty ja koettu..
Kenties siksi nämä naishenkilöt eivät paistattele kinkyforumeiden keskipisteinä mikä on hyvin ymmärrettävää ja ansaittua luottamusta myös tässä asiassa täytyy kunnioittaa..
He kaikki eivät todellakaan ole sen pröystäilevän kiiltokuva Kenin perään,vaikka olisivat itse millaisia hottis MILF-barbeja tahansa..
Niin. Onneksi toisaalta matalemmassa yhteiskunnallisessa asemassa olevat kinkyttäret voi ihan huoletta "vahingossa" outata, heillä kun ei ole mitään menetettävää... eiku...
-
Kyllä, koska lastenhoito, sairaanhoito, koululaitos, oikeuslaitos, poliisi, palokunta, armeija jne. jne. ovat loisijoita. Reaalimaailmassa julkinen sektori muodostaa sen infran, jonka perustalla yksityinen voi toimia, ilman että yhteiskunta olisi verisen kaaoksen tilassa.
Reaalimaailmassa verorasitus jopa yli 50% ja valtion budjetti melkein -20miljardia vuodessa. Jotain tarttis tehdä.
-
Kyllä, koska lastenhoito, sairaanhoito, koululaitos, oikeuslaitos, poliisi, palokunta, armeija jne. jne. ovat loisijoita. Reaalimaailmassa julkinen sektori muodostaa sen infran, jonka perustalla yksityinen voi toimia, ilman että yhteiskunta olisi verisen kaaoksen tilassa.
Reaalimaailmassa verorasitus jopa yli 50% ja valtion budjetti melkein -20miljardia vuodessa. Jotain tarttis tehdä.
Tämä on hassun rönsyilevä lanka :) Sitä päätyy selittämään keynesiläisyydestä ja makrotaloudesta eikä naisen/miehen kaipuusta... Mutta siis ei, noin talous ei mene. Ja se että reaalimaailmassa meneekin, on osoitus kollektiivisesta tyhmyydestämme: kvartaali kerrallaan päädymme kuilun reunalle - ehkäpä se romahdus odottaakin sinua, että voi viimeinkin fyysisesti heikompia naisia metsästää, ei ehkä pohjoisten metsien vaaleana petona mutta kuitenkin. Mutta esimerkiksi oheinen analyysi on tutustumisen arvoinen:
https://www.nybooks.com/articles/2019/12/05/against-economics/
-
Miehillä on deittimarkkinoilla paljon puhtaammat jauhot pusseissa kuin naisilla. :o Tässä esimerkki....
Tunnistin tinderissä erään "lievästi" mielenterveysongelmista kärsivän naisen joka oli yhtäkkia muuttunut todella kuumaksi fitness kissaksi. Sama nimi ja kasvot. Eli tässä reaalimaailmassa ylipainoinen, työtön eläkeläinen ja instagram profiilissa esitelee täydellistä bikinivartaloaan luksushotellin terassilla. Älkää hyvät miehet uskoko kaikkea mitä netissä näette ja luette. Todellisuus kuvien takana voi olla jotain ihan ammuuta.
T: Real-Ori
-
Miehillä on deittimarkkinoilla paljon puhtaammat jauhot pusseissa kuin naisilla. :o Tässä esimerkki....
Tunnistin tinderissä erään "lievästi" mielenterveysongelmista kärsivän naisen joka oli yhtäkkia muuttunut todella kuumaksi fitness kissaksi. Sama nimi ja kasvot. Eli tässä reaalimaailmassa ylipainoinen, työtön eläkeläinen ja instagram profiilissa esitelee täydellistä bikinivartaloaan luksushotellin terassilla. Älkää hyvät miehet uskoko kaikkea mitä netissä näette ja luette. Todellisuus kuvien takana voi olla jotain ihan ammuuta.
T: Real-Ori
Siis oikeesti, teet yhden kohtaamasi tapauksen perusteella yleistävän päätelmän siitä, että naiset olisivat jotenkin epärehellisempiä kuin miehet?
Mulle on tullut vastaan mm. yksi tyyppi, jolla oli useampi profiili ja kaikissa erilaiset tiedot. Toinen, jolla myös useampi profiili, joissa kaikissa eri ikä. Kolmas, joka valehteli ikänsä alemmas osuakseen nuorempien naisten haku-kriteereihin. Minkä johtopäätöksen näistä teet?
Et voitaisiinko jättää tämmöiset höpöhöpö-päätelmät, kuten tapasin kerran yhden ikävän Pertin, joten suhtaudun kaikkiin pertteihin epäluuloisesti.
-
On tossa sen verran perää musta että moni Nainen osaa käyttää kuvakulmia tosi tehokkaasti hyväkseen ku vertaa miesten otoksiin.
-
On tossa sen verran perää musta että moni Nainen osaa käyttää kuvakulmia tosi tehokkaasti hyväkseen ku vertaa miesten otoksiin.
Ja tuo on sun mielestä sama asia, kuin varastettujen (tai netistä "lainattujen") kuvien käyttö ominaan? Jos haluat laajentaa epärehellisyyden käsitettä noin laajaksi, niin se on sun valinta. Voihan sen kaikenlaisen itsensä ehostamisen nähdä epärehellisenä, jos oikein filosofiseksi ryhdytään.
Minä ennemminkin kannustaisin miehiä ottamaan itsestään parempia kuvia ja esiintymään enemmän edukseen.
P.s. Onneksi kukaan mies ei varmaan lataa tänne baariin sellaisesta kuvakulmasta otettuja kuvia, missä penis näyttää isommalta.
-
Mun mielestä meistä miehistä vaan moni on tosi huono lukee livenä Naisten reaktioita.
Ite kans välillä.
Tuossa on vain hajonneen sensorin dilemma. Ei tiedetä eikö saada ilmaisua koska mittari on hajonnut vai koska ei ole mitään mitä mitata.
Muutenkin peitteistö menettää merkityksensä sillä hetkellä kun kaikki ymmärtävät sitä jolloin voisi aivan yhtä hyvin puhua selkokieltä.
Ja toisaalta onko sillä mitään merkitystä jos puu kaatuu metsässä mutta kukaan ei kuule tai näe sitä?
Tai puun kaatumisella on pienen pieni merkitys paikallisen luonnon kannalta mutta ihastus jota ei koskaan ilmaista on olemassa vain ihastuneen omassa päässä.
-
On tossa sen verran perää musta että moni Nainen osaa käyttää kuvakulmia tosi tehokkaasti hyväkseen ku vertaa miesten otoksiin.
Ja tuo on sun mielestä sama asia, kuin varastettujen (tai netistä "lainattujen") kuvien käyttö ominaan? Jos haluat laajentaa epärehellisyyden käsitettä noin laajaksi, niin se on sun valinta. Voihan sen kaikenlaisen itsensä ehostamisen nähdä epärehellisenä, jos oikein filosofiseksi ryhdytään.
Minä ennemminkin kannustaisin miehiä ottamaan itsestään parempia kuvia ja esiintymään enemmän edukseen.
P.s. Onneksi kukaan mies ei varmaan lataa tänne baariin sellaisesta kuvakulmasta otettuja kuvia, missä penis näyttää isommalta.
En sanonut että sama asia.
Vaan kommentoin tohon Orin puhtaat jauhot pussissa kommenttiin.
Enkä verrannu meikkaamiseenkaan.
Dickpickeihin ja niiden kuvakulmiin en oo tutustunu.
Mut salee kundit hakee sitä täydellistä kuvakulmaa.
"To capture this image isn´t easy at all. The perfect angle so you can see it all"
https://www.youtube.com/watch?v=4KswaaSDIoc