BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Pörri - 30.12.2020, 17:08
-
Ihan alkuun kiitoksia Ompulle oikoluennasta ja ajatusten ajoittaisesta sanoittamisesta.
Tuossa jokin aika takaperin etsin itselleni subia ja löysinkin ihan lupaavan. Ajatukset tuntuivat kohtaavan ja ideat toimimisesta osui melko liki yhteen, kunnes.. Kunnes tuo kyseinen yksilö ilmoitti miulle, ettei olekaan kiinnostunut alistumaan vaikka nimenomaan alistuvaa subia etsin. Tultiin tilanteeseen, jossa meillä ei intressit sittenkään kohdannut ja jatkettiin eri teille. Tässä kohtaa hyvä näin ja tämän kanssa asia oli pihvi. Valmiutta olisi ollut viilata asioita kuntoon, mutta on kunnioitettava toisenkin päätöstä.
Toisinaan jotku tuntuvat pitävän oikeutenaan alistaa (ainakin yrittää) kaikkia vastaantulevia alistuvia. Ihan kuin alistuvalla olisi velvollisuus alistua tilanteesta riippumatta, ja nimenomaan kaikkiin tilanteisiin. Yksinkertaisimmillaan kai sanotaan, että subin velvollisuus alistua alkaa siitä, kun antaa vallan dominoivalleen. Noh, truumastereita on käsitelty tällä foorumilla riittävästi, enkä ota siihen aiheeseen kantaa. Mietin enemmän sitä, onko asia niin, että D/s-suhteen alettua asiat on kiveen hakattuja ja dominoiva sanoo ja alistuva vikisee. Asiahan on täysin sopimuskysymys, selvähän se ja niitä sopimuksia on aivan yhtä monia, kuin on noita D/s-suhteitakin.
Mutta mitäs kun asia jätetään roikkumaan vaikka sitten D:n puolelta, ei kerrota mikä alkoi mättämään. Jos homma on jo aikansa rullannut tavallaan, alistuvalla on vielä intoa jatkaa ja hups… Ei selitystä, miksi yhtäkkiä ei tehdäkään mitään. Mikään ei sovi. Sopimuksiin ei palata, kommunikointi vain tuntuu lipsuvan pois. Yleensä jos tulee ristiriitoja, ongelmia, esteitä tai muita, niin otetaan sopimukset ja kartat esiin, luovitaan asiat uudestaan, navigoidaan eteenpäin.
Voiko D jättää toisen kuin hyllylle kauniisti viikattuna odottamaan, jos vaikka joskus sille olisikin tarvetta, jos vaikka jokin muu kuvio tyssäisi ja olisi sitten se vaihtoehto B. Katsomatta karttaa, tekemättä sen selkeämpiä suunnitelmia. Harvempi meistä tahtoo olla vaihtoehto B.
Voiko D/s suhteessa kumpi tahansa yhtäkkiä muuttaa sitä, mistä on sovittu noin vain keskustelematta? Ja varsinkaan ilmoittamatta. Missä menevät ihmisten vastuut suhdettaan ja toisiaan kohtaan?
Missä menee hankalien tilanteiden tai ailahtelevien halujen ja hyväksikäytön raja?
-
Ihmiset ovat olemassa aika vahvasti myös D/s-suhteidensa ulkopuolella. Jos ihmisellä ei ole kykyä kohdata itseään ja toisia ja kommunikoida haluistansa ja tarpeistansa muutoin, ei tämä muutu millään sopimuksella. En jaksa millään uskoa, että kenenkään into olla suhteessa ja kunnioittaa sopimuksia loppuu mielivaltaisesti. Tällaiset muutokset kertovat todennäköisesti ennemminkin siitä, miten rehellinen pystyy olemaan itselleen ja muille.
Kenenkään oikeus ei minun nähdäkseni ole elää ihmissuhteessa vain oman päänsä mukaan. Jokaisen tulisi elää elämäänsä niinkuin parhaaksi näkee, mutta ei tämä mikään oikeutus mulkkuna olemiselle ole. Jos ihmisen oleminen ja tekeminen on jotenkin yhteydessä toiseen ja halutaan olla vuorovaikutuksessa, niin itsekkyydelle ei oikein ole sijaa. Muiden elämiin vaikuttavista asioista ei ole oikeuttaa päättää yksipuolisesti (poikkeuksena tietenkin esim toksiset ihmissuhteet).
Joko Baarissa ollaan joskus puhuttu kommunikaation tärkeydestä?
-
Voiko D jättää toisen kuin hyllylle kauniisti viikattuna odottamaan, jos vaikka joskus sille olisikin tarvetta, jos vaikka jokin muu kuvio tyssäisi ja olisi sitten se vaihtoehto B. Katsomatta karttaa, tekemättä sen selkeämpiä suunnitelmia. Harvempi meistä tahtoo olla vaihtoehto B.
Voi, ihan samoin kuin subi.
Miksi joku tekee noin? Liikaa tarjontaan, liikaa uusia mahdollisuuksia, liikaa vapautta toimia muttei munaa/selkärankaa toimia kuten ihmisen kuuluisi. Mulkkuja on D ihmisissä ihan samoin kuin s ihmisissä, taikka vaniljoissa. Tarvii vaan valita se porukkansa tarkoin (sekä pettyä valintoihin aina ajoittain).
Mutta, ei tuotakaan tarvi hyväksyä...aina voi tehdä omat johtopäätökset ja jatkaa matkaa sinne missä arvostetaan. Jos ei uskalla noin toimia ollaan lopulta tilanteessa, jota vikassa kysymyksessä mietiskellään.
Voiko D/s suhteessa kumpi tahansa yhtäkkiä muuttaa sitä, mistä on sovittu noin vain keskustelematta? Ja varsinkaan ilmoittamatta. Missä menevät ihmisten vastuut suhdettaan ja toisiaan kohtaan?
Tietenkin voi, onko se oikein, ei. Tarviiko/kannattaako sellaista katsoa, ei kannata, kummastakaan vinkkelistä.
Vastuu menee siinä millainen moraali on itsekullakin on, joillakin se on hyvin alhainen, joillakin sitä ei ole ollenkaan.
On D ihmisiä jotka käyttää "valtaansa" vaikka kohde edes olisi kyseisen viittasankarin s, taikka s tyyppejä jotka olettaa että koska D tietty se alistaa häntä. Taas kerran, kokemukset auttaa valitsemaan sen oman porukan ja olemaan poissa/poistamaan sen osan josta ole kuin harmia.
Toki mitä enemmän yksilöitä sotkee kuvioon, sitä enemmän erilaisia näkemyksiä, erilaisia makuja, erilaisia totuuksia, erilaisia selityksiä....jos parisuhteet on joskus monimutkaisia ja työläitä, niin ihan turha leikkiä mitään monikkoverkkoa kutoen. Draaman ja säätämisen määrä vain moninkertaistuu.
Missä menee hankalien tilanteiden tai ailahtelevien halujen ja hyväksikäytön raja?
Niin kauan kuin MOLEMMAT on samalla kartalla ja suostuvaisia toimintaan, ei ole hyväksikäyttöä. MUTTA jos toinen yksipuolisesti muuttuu ihmisperseeksi ja kokeilee vaikkapa asemaansa käyttää oikeuttaakseen toimensa...ollaan siellä missä tuo toteutuu.
Hankalia tilanteita on kaikilla, ailahtelevia haluja on kaikilla...eriasia kuinka kauan kukakin noita jaksaa katsella taikka ymmärtää. Taas tämä, asioista voi lopulta vetää johtopäätöksiä ja silloin kannattaisi toimia....omaksi hyväksi eikä niin kuin oletetaan taikka joku tahtoo.
Oikeasti kyse ei ole D taikka s ihmisistä, kyse ei ole moni- taikka parisuhteista....kyse on vain ihmisistä.
Osa ei osaa toimia, osa on mulkkuja, osa niitä käveleviä ihmisperseitä.
Ainoa mihinkä itse voi vaikuttaa on se ympäristö, kaveriporukka, yhteisö jossa liikkuu ja josta jotain ammentaa...kaverisuhteita, muita suhteita, oppia, ideoita...ihan mitä nyt ihmiskontakteista saakaan. Karsii ne toksiset/ikävät/ongelmalliset yksilöt siitä ja jatkaa eteenpäin kohti uusia pettymyksiä. Ainakaan sama ihminen ei tee sitä useampaan kertaan.
Ennenkaikkea kommunikointi, sillä avataan ovia ja saadaan asioita toisen tajuntaan. Puhumattomuus tappaa kaiken. Kun puhutaan niin sekään yksistään ole tie onneen, vaan tarvii oppia puhumaan "samaa kieltä". Ei auta toistaa jotain minkä toinen ymmärtää ja kokee aivan väärin, tarvii kokeilla oppia yhteinen kieli jotta molemmat ymmärtää, oikeasti mitä tarkoitetaan eikä arvuutella taikka ymmärretä väärin.
Parisuhde, ei paria suhdetta. Kommunikaatio, minimi draama, ei säätämistä vaan rauhaa.....hyvä olla.
-
D/s-suhteet eroavat vaniljasuhteista karkealla erottelulla kahdella tavalla: D/s-suhde voi olla ilman parisuhdetta ja oli suhde sitten sitten sessiopohjainen tai samalla parisuhde, niin D/s menee niin paljon syvemmälle persoonaan, että erilaiset ongelmat ja myös velvollisuudet korostuvat.
Mielestäni subin antama alistumisenlahja luo D-puolelle velvollisuuden pitää huolta suhteen kommunikaatiotasapainosta ja vuorovaikutuksesta jäsenten välillä. Monet ajattelevat, että vastuu on yhtälailla molemmilla. Mutta minun mielestäni D/s ei ole tasa-arvoinen suhde siinä mielessä, että molemmilla olisi samat velvollisuudet ja oikeudet suhteessa.
;olemmilla toki on velvollisuuksia ja oikeuksia, tietysti. Mutta mielestäni dominoivan puolen velvollisuudet ovat näkyvämmät. Subin antama lahja on suuri ja siitä vastineeksi dominoivan velvollisuus on huolehtia subin hyvinvoinnista. Subin velvollisuus on kertoa, jos jokin on hätänä ja dominoivan velvollisuus on reagoida.
Hyväksikäytön raja on mielestäni siinä, että dominoiva osapuoli ottaa subin alistumisen ja käyttää sitä ilokseen, mutta jättää huolehtimatta tämän tarpeista ja vastaamatta niihin.
Kuten Juuttisetä jo kirjoittikin, niin kommunikaatio on kaiken avain. Ja näkisin että dominoivan henkilön velvollisuus on pysyä kartalla siitä, että mikä määrä kommunikaatiota on tarpeeksi.
Hyvä aloitus, Pörri.
-
Tärkeä keskustelun aihe, kiitos Pörrille!
Olen pitkälti samoilla linjoilla KnottyLoverin kanssa: Vallan ja vastuun pitää olla tasapainossa. D/s-suhteessa lopullinen vastuu on D:llä, ja se koskee myös ja erityisesti kommunikointia. Näin siis periaatteessa. Käytännössä asetelma voi olla sotkuisempi: D tai s eivät välttämättä tiedä, mitä haluavat tai eivät osaa ilmaista itseään selkeästi. Lisäksi alistumisen asteissa on eroja: Joku alistuu vain makuuhuoneessa, jolloin D:n vastuu rajoittuu lähinnä siihen, ettei vahingoita subia. Eiköhän kommunikointi ole silloin molempien vastuulla yhtäläisesti? Tai sitten s haluaa kokonaisvaltaista alistumista 24/7 mutta D on valmis alistamaan vain makuuhuoneessa. Tuskin tällainen D on valmis ottamaan kokonaisvaltaista vastuuta kommunikoinnin onnistumisesta myös session ulkopuolella.
Kuulostaa hankalalta mutta luulenpa, että vaniljasuhteet ovat vielä hankalampia, koska niissä valta-asetelmat harvemmin tulevat puheeksi, ja kummankin hyvinvointia nakertava valtataistelu voi olla suhteen arkipäivää.
-
Kiitos Pörrille tärkeän aiheen esiin tuomisesta.
Olen itse joutunut joskus pohtimaan samoja asioita ja mietin mitä tähän vastaisin. KnottyLover kuitenkin muotoili ajatukseni sanoiksi paremmin kuin itse olisin koskaan siihen pystynyt, sillä en voi kirjoittaa asiaa auki dominoivan näkökulmasta. Kiitos KnottyLoverille tästä :)
-
Kiitos vastauksista. Etenkin KnottyLover sanoitti paljon sitä mitä miettinyt itsekin.
Minkä verran Dominoivan sitten kuuluu odottaa suvantovaiheessa sitä, et jos subia sattuu kiinnostamaan alistuminen kuitenkin jossain kohtaa? Tai elämäntilanteet sallii tai tai, syitähän on monia. Vai kuuluuko subin alistua kiinnosti tai ei?
Entä miten pitkään subin kuuluu istua siellä hyllyllä oottamassa sitä et elämäntilanne tai kiinnostus tai mikä tahansa sallii? Onko kummallakin osapuolella oikeus vaatia toiselta sitä kaipaamaansa vastakaikua? Vai onko vaan suljettava ovi takanaan ja jatkettava eteenpäin?
-
Tässä on käyty paljolti läpi velvollisuuksia ja oikeuksia, niin juolahti mieleen käytännön tason vaihtuvat olosuhteet, esim aikataulu ongelmat tai muut lähes jokaisella olevat perhe-elämän haasteet?
-
Varmasti on tärkeää molempien käydä läpi, mikä on riittävää. Jos toiselle riittää tapaaminen kerran kolmessa kuukaudessa, ja toinen kaipaa tiiviimpiä tapaamisia, ei asetelma toimi. Toista ei voi pakottaa raivaamaan kalenteristaan aikaa, jos hänellä ei siihen intoa ole. Eikä vok myöskään olettaa, että toinen kiltisti odottelee, koska toisella sattuisi olemaan aikaa.
Itse kuulun siihen ryhmään, joka kaipaa ja tarvitsee huomiota ja aikaa. Jos toinen ei pysty sitä antamaan, ei homma voi toimia. Silloin on kummallekin parempi etsiä sellainen kumppani, jonka kanssa tarpeet kohtaa. Tämä pätee mielestäni niin d/s- kuin vaniljasuhteissakin.
-
D/s-suhteet eroavat vaniljasuhteista karkealla erottelulla kahdella tavalla: D/s-suhde voi olla ilman parisuhdetta ja oli suhde sitten sitten sessiopohjainen tai samalla parisuhde, niin D/s menee niin paljon syvemmälle persoonaan, että erilaiset ongelmat ja myös velvollisuudet korostuvat.
Mielestäni subin antama alistumisenlahja luo D-puolelle velvollisuuden pitää huolta suhteen kommunikaatiotasapainosta ja vuorovaikutuksesta jäsenten välillä. Monet ajattelevat, että vastuu on yhtälailla molemmilla. Mutta minun mielestäni D/s ei ole tasa-arvoinen suhde siinä mielessä, että molemmilla olisi samat velvollisuudet ja oikeudet suhteessa.
;olemmilla toki on velvollisuuksia ja oikeuksia, tietysti. Mutta mielestäni dominoivan puolen velvollisuudet ovat näkyvämmät. Subin antama lahja on suuri ja siitä vastineeksi dominoivan velvollisuus on huolehtia subin hyvinvoinnista. Subin velvollisuus on kertoa, jos jokin on hätänä ja dominoivan velvollisuus on reagoida.
Hyväksikäytön raja on mielestäni siinä, että dominoiva osapuoli ottaa subin alistumisen ja käyttää sitä ilokseen, mutta jättää huolehtimatta tämän tarpeista ja vastaamatta niihin.
Kuten Juuttisetä jo kirjoittikin, niin kommunikaatio on kaiken avain. Ja näkisin että dominoivan henkilön velvollisuus on pysyä kartalla siitä, että mikä määrä kommunikaatiota on tarpeeksi.
Hyvä aloitus, Pörri.
Kiitos, osuikin ajankohtaisesti.
-
Kääntelen vääntelen tätä päässäni näin päin; eikö toisaalta voida myös ajatella, että molemmilla osapuolilla on velvollisuus katkaista toimimaton suhde?
Jos nyt vaikka alistuja tajuaa, ettei enää haluakaan aidosti alistua, eihän hänen olisi oikein jäädä suhteeseen "feikkaamaan". Pidemmän päälle se todennäköisesti tuottaisi tuskaa molemmille.
Ihmissuhteiden päättyminen tai niiden luonteen muuttuminen (esimerkiksi eroottisesta ja/tai romanttisesta suhteesta "vain" ystävyydeksi) on aina haastava tilanne ja usein sattuu pahasti. Silti ajattelen, että vielä suurempaa tuskaa tuottaa, jos suhteeseen jäädään roikkumaan vääristä syistä kuten säälistä, koska ei vaan raaski jättää toista, vaikka ei itse enää saa suhteesta itselleen onnea ja nautintoa. Itse olen näinkin jossain menneessä elämässä tehnyt. Se on katkeroittava ja kivulias reitti yhteiseen helvettiin.
Ihmissuhteissa pitää voida olla rehellinen. Silloinkin kun se tarkoittaa sen sanomista ääneen, että tämä ei nyt toimi mulle, pakko mennä.
-
Hyvä ja tärkeä keskustelun aihe. Itse koen jälleen olevani subina hyvässä asemassa, koska Herrani kunnioittaa rajojani ja ymmärtää että olen hieman eri ihminen arjessani ja sessiosuhteessa. Olemme tunteneet vasta muutaman kuukauden, mutta hänellä on ollut alusta alkaen taito luoda hyvä luottamussuhde ja avoin ilmapiiri. Jos en jossain tilanteessa tahdokkaan alistua, voimme asiasta keskustella ja selvää on myös, että jos kummallekkaan tulee syy lopettaa sessiosuhde, niin asiasta keskustellaan avoimesti heti. Näen, että tällaiset asiat ovat normaalia vuorovaikutusta, jota kaikissa suhteissa pitäisi olla.
-
Varmasti on tärkeää molempien käydä läpi, mikä on riittävää. Jos toiselle riittää tapaaminen kerran kolmessa kuukaudessa, ja toinen kaipaa tiiviimpiä tapaamisia, ei asetelma toimi. Toista ei voi pakottaa raivaamaan kalenteristaan aikaa, jos hänellä ei siihen intoa ole. Eikä vok myöskään olettaa, että toinen kiltisti odottelee, koska toisella sattuisi olemaan aikaa.
Itse kuulun siihen ryhmään, joka kaipaa ja tarvitsee huomiota ja aikaa. Jos toinen ei pysty sitä antamaan, ei homma voi toimia. Silloin on kummallekin parempi etsiä sellainen kumppani, jonka kanssa tarpeet kohtaa. Tämä pätee mielestäni niin d/s- kuin vaniljasuhteissakin.
Tämä on tosiaan tärkeä kartoittaa, koskaan ei pidä vain olettaa. Meitä kun tosiaan on niin moneen lähtöön.
Ja vaikka itsekin kuulun näihin, jotka kaipaa ja tarvitsee huomiota ja paljon, niin sitä huomiotakin on monenlaista. On siis hyvä siinäkin tarkentaa, että molemmat puhuvat samasta asiasta. Miulle riittää välillä sekin huomioksi, että viestitellään, ja toisinaan riittää, että saa vain viettää normiaalia aikaa toisen seurassa sen kummemmin mitään sessioimatta. Ja joskus sitä kaipaa vähän käskevämpää huomiota.. O:-)
Kääntelen vääntelen tätä päässäni näin päin; eikö toisaalta voida myös ajatella, että molemmilla osapuolilla on velvollisuus katkaista toimimaton suhde?
Jos nyt vaikka alistuja tajuaa, ettei enää haluakaan aidosti alistua, eihän hänen olisi oikein jäädä suhteeseen "feikkaamaan". Pidemmän päälle se todennäköisesti tuottaisi tuskaa molemmille.
Ihmissuhteiden päättyminen tai niiden luonteen muuttuminen (esimerkiksi eroottisesta ja/tai romanttisesta suhteesta "vain" ystävyydeksi) on aina haastava tilanne ja usein sattuu pahasti. Silti ajattelen, että vielä suurempaa tuskaa tuottaa, jos suhteeseen jäädään roikkumaan vääristä syistä kuten säälistä, koska ei vaan raaski jättää toista, vaikka ei itse enää saa suhteesta itselleen onnea ja nautintoa. Itse olen näinkin jossain menneessä elämässä tehnyt. Se on katkeroittava ja kivulias reitti yhteiseen helvettiin.
Ihmissuhteissa pitää voida olla rehellinen. Silloinkin kun se tarkoittaa sen sanomista ääneen, että tämä ei nyt toimi mulle, pakko mennä.
Tässä olen samaa mieltä, toimimattomassa suhteessa oleminen vain, koska ei raaski/uskalla jättää toista, ei ole kellekään toimiva ratkaisu. Siitä ei seuraa kuin huonoa..
-
Valta on vastuuta. Mielivalta ei ole valtaa.
D/s-suhteessa dominoivalla osapuolella on vastuu subista, sitä enemmän mitä enemmän hänellä on valtaa subiin. Valta tulee vastuun kantamisesta.
Onko kenelläkään velvollisuutta tehdä toista kohtaan mitään? Onko sitojalla velvollisuus sitoa kaikkia halukkaita? Onko subilla velvollisuus alistua kaikille itsensä dominoivaksi luokittelevalle?
Ei ole.
D/s-suhde on ihmissuhde siinä missä mikä muukin suhde. Antamalla saat. Ottamista kutsutaan esim raiskaukseksi.
Vallankäyttö tuo mukanaan velvollisuuksia.
Omissa suhteissani D/s on aina mukana. Jotkut suhteet hiipuvat ystävyydeksi, toiset päättyvät. Suhteen päättyessä näen vastuullisen peilistä ja kysyn mitä hän teki väärin.
-
Tässä on käyty paljolti läpi velvollisuuksia ja oikeuksia, niin juolahti mieleen käytännön tason vaihtuvat olosuhteet, esim aikataulu ongelmat tai muut lähes jokaisella olevat perhe-elämän haasteet?
Hyvä pointti.
Mutta kiireen iskiessä siitä ilmoittaminen toiselle vie aikaa alle minuutin. Sen ehtii vaikka vessassa istuessa naputella tiedoksi toiselle, ettei sen tarvitse ihmetellä minne se toinen osapuoli katosi tai odotella viestiä kiireistä pahimmillaan montaa päivää.
Itsehän olen tullut ghostatuksi pari kertaa, joten mulla on äärimmäisen herkässä pelko hylätyksi tulemisesta, jos kommunikaatioon tulee äkillinen pitkä tauko.
Tästäkin asiasta käytiin keskustelu tuon ylimmän käskynhaltijan kanssa jo heti alkuun, mikä on ehkä pelastanut niiltä pahimmilta peloilta. Hän uhraa sen lyhyen hetken informoidakseen minuu, jos tulee arkielämän kiireitä.
Mutta valintoja ja prioriteettijärjestyksiä nämäkin, IMHO.
-
Jos nyt vaikka alistuja tajuaa, ettei enää haluakaan aidosti alistua, eihän hänen olisi oikein jäädä suhteeseen "feikkaamaan". Pidemmän päälle se todennäköisesti tuottaisi tuskaa molemmille.
Jäin miettimään tätä asiaa pidemmän kaavan kautta. D/s-suhteita on tosi monenlaisia, ja ainakaan itse en haluais olla suhteessa jossa minulla olisi tuollainen velvollisuus. Minullakin on velvollisuus lähteä suhteessa taakse katsomatta, jossa M rikkoo eräistä sääntöjä. Mutta silloin kyse on siitä, että hän on pettänyt itsensä - ei minun alistumishaluistani.
Aito alistuminen, jonka käsitän niin että alistuja menee D:n vuoksi epämukavuusaluelle eri pituisiksi ajoiksi, on aika vaativa juttu. Joskus se edellyttää myös sitä, että täytyy alistua vaikkea yhtään huvittaisi ja Master on väärässä (mutta kun sitä lupasi). On todella paljon D:sta kiinni, kuinka halukkaasti alistuva osapuoli sinne suostuu menemään. Arvioisin, että jos aitoon alistumiseen mieltynyt alistuva menettää halunsa alistua D:lle niin silloin vastuullinen D tarkastelee myös omaa toimintaansa ja dumppaamisen sijasta haluaa korjata tilanteen. Mieltymys tuon tyyppiseen alistumiseen ei vain katoa ihmisestä eikä sitä ole avoimesti edes tarjolla. Oma lukunsa on sitten se, että jos aito alistuja (eli se epämukavuusalueelle matkustelija) löytää D:n joka saa kiksinsä juuri siitä epämukavuusalueelle laittamisesta niin yleensä lopputuloksena on jonkinlaista sitoutumista (ellei jopa rakastumista tavalla tai toisella).
Minusta kun puhutaan D/s-suhteesta niin kannattaa myös määritellä mikä muuta se suhde on kuin D/s-suhde. Jos suhde on vain D/s-suhde niin silloinhan suhde voi hyvin päättyä jos suhde perustuu vain D/s-asetelmaan eikä esimerkiksi omistukseen tai rakkauteen. Itsehän elän M/s-suhteessa, jonka ydin on enemmän omistaminen kuin D/s. Olemme eläneet näin jo sen verran pitkään, että aika syvä keskinäisen riippuvuuden suhde on muodostunut. Viime vuotta sitten kävi niin, että menetin hyvin nopealla aikataululla yllättäen läheisen ihmisen vakavan sairauden vuoksi. Otin asian hyvin raskaasti, suurin osa ihmisistä ottaisi. Jouduin olemaan jopa töistä poissa, koska en kyennyt keskittymään ja hermot olivat tosi pinnassa. En menettänyt haluani alistua, mutta menetin kykyni alistua - etenkin kun elämä toi samaa aikaa muutakin tauhkaa. Pystyin keskittymään lähinnä vain arjesta selviämiseen ja siihen että saisin pakotettua itseni syömään. Se oli vaikea elämän vaihe, jonka aikana ei kummallekaan tullut mieleen että "hei nyt pitää erota kun alistumiskuviot ei toimi". Minulle normaalisti kuuluvia asioita siirtyi puolisolle, ja minä sain tehdä surutyötä. Kummallekaan ei tullut mieleen, että omistussuhde loppuisi - vaikka aktiivista alistumista ei tapahtunutkaan (toisaalta meillä kun nämä jutut ovat sen verran persoonallisuudessa niin ei suhde myöskään tasa-arvoiseksi muuttunut, mutta toisaalta ei oltu syvällä M/s:äkään). Sitten sain akuutin suruvaiheen surtua, niin alkoi palautuminen normaaliarkeen (parempana ja kokeneempana ihmisenä :P).
Minun alistumiseni ei muuten ole lahja. Sen sijaan on lahja poimia se talteen, huolehtia siitä ja rakastaa minua sen vuoksi (eikä hyväksikäyttää sitä).
Minusta kaikki ihmissuhteet pitää rakentaa. Jokainen suhde on omanlaisensa, joten velvollisuudetkin pitää neuvotella juuri siihen suhteeseen.
-
Vila.
Kirjoitit niin kauniisti, että mua alkoi itkettää... :love:
-
Vila.
Kirjoitit niin kauniisti, että mua alkoi itkettää... :love:
Just samat sanat :love:
-
Jos nyt vaikka alistuja tajuaa, ettei enää haluakaan aidosti alistua, eihän hänen olisi oikein jäädä suhteeseen "feikkaamaan". Pidemmän päälle se todennäköisesti tuottaisi tuskaa molemmille.
Minun alistumiseni ei muuten ole lahja. Sen sijaan on lahja poimia se talteen, huolehtia siitä ja rakastaa minua sen vuoksi (eikä hyväksikäyttää sitä).
Tämä on kovin kauniisti sanottu :love:
-
Kyllä täällä on huomattavasti fiksumpaa porukkaa, kuin vaikkapa vauva.fi:ssä... :)
-
Minusta kaikki ihmissuhteet pitää rakentaa. Jokainen suhde on omanlaisensa, joten velvollisuudetkin pitää neuvotella juuri siihen suhteeseen.
Hyvin kiteytetty. Tähän päädytään loppujen lopuksi melkein aina kun puhutaan aikuisten ihmisten vuorovaikutuksessa esiintyvistä rajoista, vastuusta ja vapaudesta. Minusta keskustelukulttuurin ylläpitäminen on elintärkeää, vaikka se olisikin kaikessa yksiinkertaisuudessaan näin. Käytännön elämässä monilla aikuisillakin on oppimista aikuisuuden kanssa ja seksuaalisuus ei ole sen helpoin osa-alue.
Lovee ja valoo :love:
-
Tämä on mielenkiintoinen ketju, kiitos kaikille.
Minulle tämä D/S on kokonaisuutena hyvin kiehtova, sillä olen luontaisesti hyvin dominoiva sekä ihan normi elämässä että seksuaalielämässäni. Nautin siitä paljon.
Oma dom mielipiteeni alistumisesta on se, että koen saavani siinä jotain hyvin arvokasta ja ainutkertaista ja yritän pitää sen mielessäni silläkin hetkellä kun omat tunteeni kiehuvat päällimmäisinä.
Olen viimeaikoina päätynyt outoon tilanteeseen, sillä olen ajautunut "sivuraiteille" suhteeseen jossa olenkin se alistuva sub. Olen kohdannut harvinaisen ihmisen, jonka kanssa en Kuvittelisi muuta kuin alistuvani. En todellakaan ole mikään eilisen teeren tyttö. Olemme käyneet asiasta keskustelua ja sitä kautta olen ymmärtänyt myös omaa dom rooliani entistä paremmin ja sitä miksi toimin kuin toimin. Todellisessa d/s suhteessa kaikki valta on kuitenkin lopulta subilla :love: ja vaikka asiaan liittyykin myös seksiä todellisissa d/m asiat "lukevat" itselläni kuitenkin muualla kuin itse aktissa.
-
En voi puhua muiden puolesta, mutta itse herrana ajattele, että kyllä minulla on vastuu myös subista. En voi jättää häntä käyttämättä ja vaan ghostata pois, ja olettaa että jonain päivänä kun sitten vaan päätän niin niin tulen takaisin ja kaikki on niinkuin ennen. Mikä toisaalta on harmi, koska jokainen ystävyyssuhteeni toimii niin. Noh tähän on itseasiassa monia syitä miksi d/s suhde ei toimi niinkuin taas hyvät ystävyyssuhteet (tai voi toimia, jos se d/s suhde on samalla tasolla, mut se vaatii taas tosi paljon enemmän kun se perus d/s suhde).
Domilla on se valta subiin, jonka subi antaa tai dom ottaa, mutta jos kyse on vain d/s suhteesta niin ilman mitään keskutelua domin katoaminen raukaisee sen suhteen. Sopimus mitätöity. Aivan samoin kuin käy ihmissuhteille muutenki jos niitä ei säännöllisesti hoideta. Ja seuraavan kerran jos dom haluaa jotain, niin hänen täytyy 'valloittaa' subi uudestaan.
Sanomaani on poikkeuksia. Jos on sellaisia ihmisiä kuin minä, joiden muisti toimii samoin, niin silloin pystyy sellaisen ihmisen kanssa tekemään sopimuksen, että vaikka olisi kuinka monta vuotta poissa, niin seuraava kerta vaan jatkaa edellisestä, sellaisia ihmisiä vain on tosi harvassa.