BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: hotgranny - 19.01.2021, 19:57
-
Sori raflaava otsikko, mutta tää on nyt ollut itsellä mielessä, kun taas ns. vapaille markkinoille lähdin, enkä ole enää mikään kedon kaunein kukka. Tosin, yllättävää kyllä, tällaiselle "mummolle" on vientiä myös "normaaleilla" deittisaiteilla, mutta kyllähän siinäkin joku juttu on, että 20-vee ottaa yhteyttä 53-veehen, vaikkei he kinkyiksi itseään luekaan. Täällä kylläkin olen saanut ehkä enemmän huomiota itseäni vanhemmilta tyypeiltä, mikä on kivaa sekin. Silti tiedostan, että moni haluais sen paljon vetävämmän pimatsun, mutta se nuorempi nainen ei välttämättä anna mitään vastakaikua. Sekin tuntuu itsestä pahalta, jos tyyppi laittaa itsestään kuvan, ja ajattelen, että "nyt mulla on varaa valita", enkä huolikaan mitään tusinapertsaa, tahi kirjoittaa niin järkyttävää kieltä, että ei vaan pysty yhdys sana virheitä lukemaan elämäm kallulta. En osaa oikein pukea tätä sanoiksi kuulostamatta joltain ylimieliseltä bitchiltä, toivottavasti edes joku saa vähän ajatuksesta kiinni.
-
Mä oon siitä outo, ettei mulle ulkonäkö merkitse.
Viimeksi kun oon seuraa hakenut, en pyytänyt keneltäkään kuvaa ja ainoa ulkonäköön liittyvä kysymyskin koski partaa.
Itse annoin suoraan pakit niille, joille ulkonäkö oli kriteereinä korkeella.
Vaikka olisin muka osunut juuri niihin.
Mutta en vain koe että semmoisen ulkonäköä arvostavan kanssa mulla olisi paljoakaan yhteistä.
Etenkin kun vanhenen ja rupsahdan kuitenkin.
Parempi, että suhdetta rakennetaan muulle pohjalle.
Kemia ja muut yhteensopivuudet ratkaisee.
-
Jos ollaan jo tavattu livenä niin kyllä mukava luonne ja fiilis mikä toisen seurassa tulee, vaikuttaa myös paljon.
Mutta jos ei olla vielä livenä tavattu niin kuva vaikuttaa kyllä eniten.
Jos kuvat on vaihdettu eikä miellytä yhtään niin ei siinä auta vaikka kuinka muuten osuisi jutut yhteen ja olis muuten täydellinen.
Jollain tavalla pitää ulkonäön kyllä miellyttää.
Viehätyn kyllä hyvin monennäköisistä ihmisistä.
-
Mulle on suuri onni, että naisissa on niin paljon ulkonäkösokeita naisia.
-
Kun kemiat toimii, ei ulkonäöllä ole juurikaan merkitystä. Sillä yksistään ei pötkitä yhtään mihinkään.
Se josta tykkään alkaa näyttää maailman ihanimmalta joka tapauksessa.
Okei, tykkään että mies on mua selkeesti skrodempi ja isompi, mut se nyt ei hirveästi vaadi.
-
"Sekin tuntuu itsestä pahalta, jos tyyppi laittaa itsestään kuvan, ja ajattelen, että "nyt mulla on varaa valita", enkä huolikaan mitään tusinapertsaa, tahi kirjoittaa niin järkyttävää kieltä, että ei vaan pysty yhdys sana virheitä lukemaan elämäm kallulta. "
Ei sinulla ole mitään velvollisuutta valita sellaista mitä et halua. Kunhan kohtaliaasti ilmaiset että ei kiitos. Ja jos joku ottaa sinuun yhteyttä niin turha ajatella mitä hän olisi ehkä halunnut. On halunnut kirjoittaa sulle.
Itsellä on kyllä voimakasta kokemusta siitä että jos juttu kulkee mut ulkonäkö ei ole ihan mieleen, kannattaa tavata livenä. Saattaa iskeä vahvasti kipinää. Ja jos juttu ei kulje niin ei kannata väkisin
-
Kaikki muut fetissit tässä skenessä lienevät sallitumpia kuin viehtymys ulkoiseen olemukseen. Omalta kohdaltani voin todeta että liskoaivolohkoni reagoi voimakkaasti vyötärö/lantiosuhteeseen sekä muutamiin muihin seikkoihin jotka viittaavat vastakkaiseen sukupuoleen, rasvakertymien sijainnin ja määrän indikoidessa lisääntymisikäistä.
Että tällaista pinnallista suhtautumista, pervosaitilla.
Inhottavasti vielä spermalinkoni on sikäli rajoittunut että mainittu aivolohko reagoi voimakkaasti tuoksujen kautta, eli se geneettinen erilaisuus määrää jorman tahtia siinä missä ulkoinen olemus, ellei enemmän.
Jotta homma ei olisi yksinkertaista, niin edellämainittujen olemuksen ja tuoksun lisäksi ideaalissa pidempikestoisessa suhteilussa esiin nousee se korvien väli. Ei ole helppoa tämä.
-
En tingi ulkonäöstä. Sillä on merkitystä. Se ei ole missään tapauksessa kuitenkaan se tärkein asia. Olen täällä jo eri ketjussa kirjoittanut pitäväni hyvinkin persoonallisen näköisistä miehistä. (Klaus Kinski, nuori Roman Polanski, 159-cm pitkä Dudley Moore....). Olen visuaalinen ihminen.
En siis suostuisi sessioon ihmisen, miehen/naisen, kanssa johon en koe fyysistä vetovoimaa.
-
Hmn.
Aloittajalle:
1.) Jos ja kun joku haluaa sinut ja sinä sen jonkun, älä mieti tinkikö se joku just ulkonäöstä kun maailmassa varmaan on myös joku toinen, jolla on nuorempi iho. Se ihkunen joku just halusi sinut. Älä hassaa enää ajatuksia "kilpailijattariin". Puffff - ne hävis just ilmaan.
2.) Sä saat valita sen jokusen, josta tykkäät ihan just millä kriteereillä tykkäät. Älä tyydy. Jos tuntuu, että tyydyt, se on tuskin hirveen kiva lähtökohta eteenpäin. Mutta jos nyt joka toisen kohdalla tuntuu, että "mulla lienee varaa valita parempi" mieti, että jos kauneus on katsojan silmässä, miksi sun silmät näkee sitä niin harvakseltaan?
...
Muhun ei tyydytä. Mä oon ihan vitun kaunis nainen, ja kun joku valitsee mut, ajattelen, että toki valitsee, koska olen upea. Nyt. Viiskymppisenä. Satavuotiaana ja niin kauan kuin veri näissä suonissa virtaa.
Mä en tyydy. Mutta näen paljon kauneutta ja komeutta ympärilläni, ja kiitän silmiäni siitä. Mun silmät on aina kalibroituneet näkemään viehättävyyden hyvissä tyypeissä. En muista koskaan ajatelleeni kenestäkään, että muuten tosi kiva, mutta ei riittävän hyvännäköinen mulle. Ja näin siis siitä huolimatta että olen itse yksi kauneimmista koskaan näkemistäni naisista. Ja onnellisimmista myös, kun maailma kerta kiellon päälle tarjoo rinnalle mielettömän fiksun ja kivan hottiksen. 😇🥰
Ärsyttävät, ikävät pisupäät taas tuppaa myös aina näyttään mun silmään tympeiltä.
Jännä juttu.
-
Tietenkin ulkonäkö merkitsee. Valitettavasti sitä ei ole jaettu kaikille tasan, joten asiassa on herkkyyksiä. Vieraan ihmisen tavatessa ulkonäkö on kuitenkin ensimmäinen tekijä, joka havaitaan. Ja aivot raksuttaa heti sen perusteella.
Ulkonäköön sisältyy myös persoonallisuustekijöitä. Se kuinka kantaa itsensä, luonne, olemus. Säteilevä, positiivinen, itseluotttamusta ja karismaa omaava ihminen tuo näillä ominaisuuksillaan paljon lisää siihen, kuinka kaunis vaikutelma henkilöstä syntyy.
Itse arvostan visuaalista kauneutta kaikilla elämänalueilla ja siten myös ihmisten kauneutta. Seksuaalisessa kanssakäymisessä sillä on minulle vielä isompi merkitys ja minulla on myös ulkonäköön liittyviä fetissejä.
Mutta on korostava, että ihminen on kokonaisuus. Kaikilla ominaisuuksilla on merkitystä parinvalinnassa ja kokonaiskäsityksen syntymisessä itse kustakin. Ulkonäkö ja olemus ovat kuitenkin ne ominaisuudet, jotka tulevat esiin ensisekunneilla, äly, empaattisuus, viisaus ja taidot vasta myöhemmin.
Kadulla vastaan tuleva tuntematon huippuälykkö ei käännä edes sapioseksuaalin päätä, mutta kauneus ja tyyli ihmisessä sen kyllä tekevät.
Niin... tuo otsikon kysymys: Jos seksuaalista kanssakäymistä ajatellaan, niin nuoruuden juttuja lukuunottamatta tutustun aina hyvin ihmiseen. Ja kokonaisuus ratkaisee. Joskus vähän vähemmälle jää empaattisuus, terävä-älyisyys tms, joskus kauneus - kun moni muu ominaisuus on niin huikean hyvä. Ja joskus jonkun arvostamani ominaisuuden puuttuminen kokonaan pilaa muuten hyvän kokonaisuuden. On myös ihmisiä, joissa lähes kaikki natsaa!
-
Kaikki muut fetissit tässä skenessä lienevät sallitumpia kuin viehtymys ulkoiseen olemukseen.
Tämä. Ulkonäkökin voi olla fetissi, tai ainakin hyvin tärkeä asia seksuaalisuuden kannalta. Se on ihan sallittua, vaikka se halutaankin kieltää.
-
Kaikki muut fetissit tässä skenessä lienevät sallitumpia kuin viehtymys ulkoiseen olemukseen.
Tämä. Ulkonäkökin voi olla fetissi, tai ainakin hyvin tärkeä asia seksuaalisuuden kannalta. Se on ihan sallittua, vaikka se halutaankin kieltää.
Ja vaikkei ulkonäkö olisikaan mikään fetissi, niin se on lähes kaikkiin ihmisiin vaikuttava tekijä. Ja varsin vahvastikin. Ehkä yksi eniten kaikkia ihmisiä yhdistävä tekijä, kun mietitään mitkä tekijät ovat viehättävyyden kannalta merkityksellisiä.
Pääsääntöisestihän parit ovat "kauneudeltaan" varsin tasasuhtaisia. Kuten esimerkiksi superkaunotar Minttu ja superkomistus Kimi. ...noo... on muitakin valintaperusteita.
-
Kaikki muut fetissit tässä skenessä lienevät sallitumpia kuin viehtymys ulkoiseen olemukseen.
Tämä. Ulkonäkökin voi olla fetissi, tai ainakin hyvin tärkeä asia seksuaalisuuden kannalta. Se on ihan sallittua, vaikka se halutaankin kieltää.
Ja vaikkei ulkonäkö olisikaan mikään fetissi, niin se on lähes kaikkiin ihmisiin vaikuttava tekijä. Ja varsin vahvastikin. Ehkä yksi eniten kaikkia ihmisiä yhdistävä tekijä, kun mietitään mitkä tekijät ovat viehättävyyden kannalta merkityksellisiä.
Pääsääntöisestihän parit ovat "kauneudeltaan" varsin tasasuhtaisia. Kuten esimerkiksi superkaunotar Minttu ja superkomistus Kimi. ...noo... on muitakin valintaperusteita.
Ja onhan näissä sekin, että vaikkei olisi varsinaisesti mitään ulkonäkövaatimuksia niin ylipaino/alipaino voi olla joissakin jutuissa ihan fyysinen este. Esim. rough body playssa paino ja/tai fyysinen kunto voi olla turvallisuusjuttu. Tämä voi mennä kumpaankiin suuntaan. Ihan turha niistä on loukkaantua.
-
En mutta toistaiseksi ei ole vielä tullut vastaan henkilöä joka on profiilissa kiinnostava mutta tosielämässä liian ruma.
-
Mutta jospa nyt vaan käännettäin kysymys toisiinpäin ja esitettaan : joudutko tinkimään "vaatimuksista" jos muuten ulkonäkökriteetit täyttyvät?
Vaikkei saa ja voi sanoa, mutta olettaisin että miehilla on usemmiten näinpäin. Sen oman kauneusihanteen kanssa leikkii mielummin, vaikkei joku oma pikkuseikka olekaan toiselle OK. Mutta jos ulkonäkö ei oikein natsaa, niin silloin ei niihin "vaatimuksiin" asti välttämättä asia meneekään.
Joo, mä tiedän, sitä ei voi äänen sanoa sillatavalla, koska joku suuttuu. Lidlista saa halvimmalla tomaatteja, mitä voitte nyt munpäin heitella >:D
-
Mä menen yhteen synkkaaminen, tuntemukset toisesta ja kinky mieltymykset edellä.
Ulkonäköjutut tulee vasta sitten.
-
Olen joutunut tinkimään ulkonäöstä, ennen kuin tajusin että on olemassa hyvännäköisiäkin dominoivia miehiä. Enää en ala tinkimään. Ei sessioinnista tule mitään, jos ei koe kunnon kiimaa ja himoa toista kohtaan.
-
Elämä on liian lyhyt jotta suostuisin tinkimään ulkonäöstä tai juuri muustakaan.
t. Karwis
-
Ei minulla ole muita ulkonäkökriteereitä kuin kasvot. Niiden on miellytettävä minua. Kropan muodolla ei sitten ole väliä, eikä pituudellakaan. Aivan toissijaisia asioita. Korvien väli ratkaisee kuitenkin lopulta, tyhjää päänsisältöä ja verbaalista lahjattomuutta ei korvaa edes ne komeat kasvotkaan. Ja jostain syystä aina on seuraa riittänyt, vaikken mikään missi olekaan vartaloltani, tosin kasvot ovat kauniit ja siksi voin niitä "vaatia" toiseltakin.
Loppuviimein kemia, tunteet ja arvomaailma ovat ne ratkaisevat, kenen kanssa parisuhde muodostuu. Ja kokemuksesta myös; elämäntilanne.
-
Minä en lähde kinkyilemään, jos on mitään syytä, jonka vuoksi se ei tunnu hyvältä. Sillä ei oikeastaan ole väliä, onko se toisen tai omat vaatimukset kinkyilyssä, ulkonäkö, luonne, huono tilanne, ... mikä vain. Tuntuisi omituiselta, jos joku tällaista edes keneltäkään lähtisi edellyttämään – toimimista siis omia halujaan vastaan seksin saralla. Kyllä ulkonäkö voi olla kriteeri samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin.
Eli jos jostain olen joutunut tinkimään, niin ei se ole ainakaan menoa haitannut.
-
Mä katson silmiin. Jos on sielu, se on jees. Sitten luen ajatukset. Sitten pikku hiljaa se ympäristökin käy tutuksi.
-
Ulkonäöllä on merkitystä mutta merkitys vaihtelee tilanteen ja suhteen laadun mukaan.
Dommen ei tarvitse olla kaunis. Oikeastaan ruma Domme voi olla jopa kiihottavampi kuin kaunis. Rumuus ikäänkuin täydellistää kutkuttavan nöyryytyksen.
Subin sen sijaan pitäisi viehättää silmää ainakin jossain määrin. Subin kanssa touhuaminen on kuin pornoa katsoisi - subi on katseen kohde ihan eri tavalla kuin Domme. Toisaalta ulkonäköä tärkeämpää on asenne ja kehonkieli. Mikään fyysinen kauneus ei korvaa niitä.
Suurin merkitys ulkonäöllä on vakavammassa ihmissuhteessa. Silloin kumppanin pitäisi olla tyylillisesti suunnilleen samalla levelillä minun kanssani. Suuri epäsuhta puoleen tai toiseen herättää huomiota julkisilla paikoilla liikuttaessa, ja ylimääräistä huomiota en halua. Kyse on siis tyylistä, ei muodoista tai piirteistä.
Olenko joutunut tinkimään ulkonäkökriteereistä? En varmaankaan.
-
Näissä ulkonäköjutuissa on vielä se, ettei kannata ajatella muiden puolesta. Ihmiset pitävät erinäköisiä ihmisiä hyvännäköisinä, etenkin miehet vaikuttavat omaavan tosi laajan kauneuskäsityksen >:D
-
En
-
Kaikille ei riitä kaikkea- niin se vaan menee. Tietysti ulkonäönkin suhteen voi jotain toiveita olla ja siitä on joutunut tinkimään vuosien saatossa hyvinkin paljon. Kannattaa kuitekin tehdä ero seksikkyyden ja mallimaisen kauden välillä ja katsoa vähän pidempään. Ulkonäöllä saanee helposti/nopeasti sen alkukiinnostuksen aikaan. Se kiinnostus kuitenkin pidetään muilla avuilla ja keinoilla.
-
Ulkonäkö on syvällisempi asia kuin sanasta voi päätellä.
Se voi olla
Tyyliä, tapa laittautua
Kehon mittasuhteita
Ilmeitä, eleitä
Sitä, miltä onnistuu näyttämään kuvassa (joka voi olla huonompi kuin livenä)
Iän ja elämänkokemuksen merkkejä
Tapa kantaa itsensä
Symmetriaa ja muuta biologisia vaistoja herättelevää
Yksittäisiä ominaisuuksia: pituus, takamuksen koko...
Toisaalta siis osa persoonallisuutta, toisaalta jotain katsojan silmän arvioimaa.
Siis on sillä vaikutusta, vähintään kokonaisuuden osana, mutta itse sopii miettiä mistä omassa arviossa on kyse.
-
Ulkonäkökeskeisyys, ikäkeskeisyys, pinnallisuus... Jaa a.
Kinky elämäni jakautuu kahteen vaiheeseen ja vastauksenikin:
1. Etsiessäni seuraa pelkästään netin kautta, kohtasin subeja joiden perään en olisi kadulla katsonut. Kuitenkin se ihminen kuoren takana oli niin kiinnostava, etten kävellyt ohi ensimmäistä kertaa nähdessäni. Näin ei käynyt vain kerran.
2. Nyt kun kohtaan subeja pääasiassa naamatusten, olen vähän hitaampi. Haluan tutustua ihmiseen ensinnä, vaikka kuori olisi kauniskin.
Niin paljon hyviä kokemuksia olisi jäänyt kokematta, jos olisin katsonut vain ulkonäköä. Tai he.
Ymmärrän kyllä ihmisiä, joille ulkonäkö on tärkeää. Oli sitten kyseessä kauneus tai komeus. Ja onhan niitäkin, jotka eivät laihojen perään katso. Minullakin oli ennen tiukka ikäraja: 30 vuotta oli ehdoton alaraja, ylärajaa ei ollut. Siitä luopuminen ei ollut ihan helppo juttu, mutta kannattava.
-
Ulkonäkö on syvällisempi asia kuin sanasta voi päätellä.
Se voi olla
Tyyliä, tapa laittautua
Kehon mittasuhteita
Ilmeitä, eleitä
Sitä, miltä onnistuu näyttämään kuvassa (joka voi olla huonompi kuin livenä)
Iän ja elämänkokemuksen merkkejä
Tapa kantaa itsensä
Symmetriaa ja muuta biologisia vaistoja herättelevää
Yksittäisiä ominaisuuksia: pituus, takamuksen koko...
Toisaalta siis osa persoonallisuutta, toisaalta jotain katsojan silmän arvioimaa.
Siis on sillä vaikutusta, vähintään kokonaisuuden osana, mutta itse sopii miettiä mistä omassa arviossa on kyse.
Täsmälleen samaa mieltä.
Lisäisin listaan tuoksun. Muistan lukeneeni jostain, että pariutuminen tapahtuu lopulta aika pitkälti hajuaistin varassa. Jossain jopa suositeltiin menemään ensitreffeille ilman hajusteita.
-
Jos muilta kysytään, niin dominoivana naisena mun ei kuuluisi joutua tinkimään yhtään mistään. Kovasti haluaisin itsekin tähän uskoa, mutta ei sitä fantasioiden täydellistä ihmistä ole olemassa. Haaveissani deittailen itseäni huomattavasti nuorempia (tai ainakin nuoremman näköisiä) kauniita ihmisiä, joilla on kiehtova fysiikka. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että ikäkinkin ultimaattista täyttymystä tärkeämpää on, no, lähestulkoon kaikki muu. Ja se kaikki muu voi saada kiinnostumaan sellaisestakin tyypistä, joka muutoin olisi jäänyt tutkan ulkopuolelle.
Mulla on vahvoja mieltymyksiä alistuvan ihmisen ulkomuotoon liittyen, osa niistä jopa fetissinomaisia fiksaatioita. Niistä asioista en tingi, koska en yksinkertaisesti kykene kiinnostumaan vastapuolesta, ellei jotain näistä fiksaation kohteista löydy. Mun täytyy voida ihailla toista, jotta koen tämän olevan aikani arvoinen enemmän kuin yksittäisen session ajan.
-
Satuinpa Baariin kerrankin sillai, että oli itseäni juuri pohdituttanut keskustelu käynnissä.
Elämä on liian lyhyt tyytymiseen. Tyytymisestä seuraa kädenlämpöisiä tai paskoja ihmissuhteita ja kädenlämpöistä tai huonoa kinkyilyä.
Sama koskee muutakin sosiaalista vuorovaikutusta kohdallani. Olen valikoiva myös ystävieni suhteen (ulkonäöllä ei tietenkään ole ystävyyssuhteissa merkitystä, pointtina vaan se lupa olla valikoiva), ja sen kenen kanssa aikaani täytän. Maailmassa on sen verran kurjia asioita, että vapaa-aikaani haluan viettää nautinnollisilla tavoilla upeiden ihmisten kanssa.
Tiedän myös, mitä seuraa kun tyytyy ihmisiin. Se ei ole reilua heitäkään kohtaan.
Ajatus, että joku tyytyisi muhun, on myös aika vieras. Sellaisia kuvioita haluan tietenkin karttaa ja jos sellainen olo jostakusta tulis, niin se olisi tottakai sit siinä.
Yhdistelmä fyysistä puoleensavetävyyttä, älyä, huumorintajua ja aika usein yhdistäviä intressejäkin on mulle melkeinpä välttämätön, että kiinnostaa kinkymielessä. Ja niin saa ollakin.
En kiinnostu nukeista - pitää olla persoonaa ja särmää, onpa tyyppi ujompi tai räväkämpi. Upeankaan näköinen kuori ei tee mulle mitään, jos ei ole muuta.
Pidän monennäköisiä ihmisiä viehättävinä. Toistaiseksi alistuvien miesten osalta oon syttynyt vain itseäni nuoremman oloisista, mutta en supernuorista. Ja solakoista tai lihaksikkaista, ei tukevista. Muiden suhteen maku on paljon laajempi.
Tää kaikki ei siksi, että olisi jotain kriteeristöfetissiä, vaan koska tällä tavalla saan kinkyyn elämääni ihmisiä, joiden seurasta todella nautin.
Mutta makuhan muuttuu myös tässä suhteessa, kun itse etenee matkallaan, luulen. Olen vielä alussa. Pääasia on se, että haluan ihmisiä, joille olen upea itsenäni - ja saman toisinpäin.
-
Mistään ei tingitä.
- Miksi tyytyä mihinkään puolittaiseen ratkaisuun, jos se ei oikeasti ole se mitä etsit.
-
Ulkonäkö on syvällisempi asia kuin sanasta voi päätellä.
Se voi olla
Tyyliä, tapa laittautua
Kehon mittasuhteita
Ilmeitä, eleitä
Sitä, miltä onnistuu näyttämään kuvassa (joka voi olla huonompi kuin livenä)
Iän ja elämänkokemuksen merkkejä
Tapa kantaa itsensä
Symmetriaa ja muuta biologisia vaistoja herättelevää
Yksittäisiä ominaisuuksia: pituus, takamuksen koko...
Toisaalta siis osa persoonallisuutta, toisaalta jotain katsojan silmän arvioimaa.
Siis on sillä vaikutusta, vähintään kokonaisuuden osana, mutta itse sopii miettiä mistä omassa arviossa on kyse.
Erittäin hyvin sanottu ja olen samaa mieltä monilta osin.
-
Mistään ei tingitä.
- Miksi tyytyä mihinkään puolittaiseen ratkaisuun, jos se ei oikeasti ole se mitä etsit.
Just tämä. Musta se ei oo vaan mitenkään hyvä lähtökohta ihmissuhteelle, jos kummallakaan puolella on tinkimisen tai tyytymisen tunne. Toinen asia sitten se, kannattaako hyvien ihmissuhteiden myöskään antaa ulkonäköön kaatua, mut se on musta sit enemmän semmonen itsetutkiskelun ja itsekseen ihmisenä kehittymisen paikka.
Mä ainakì haluun, että suhteessa kumppani tykkää musta silloinkin kun oon "rumimmillani" tai "rumennun"; tulee näppy poskeen tai tukka menee takkuun, meikki sotkeutuu tai sitä ei ole, silmien ympärille kasvaa lisää ryppyjä, ruhoon tarttuu uusia kiloja tai laihdun entistä kulmilkaammaksi, kun näytän pitkän päivän päätteeksi väsyneeltä ja elämän potkimalta.
Mä en vaadi yhtään sen vähempää, kuin että ihmisen, jolle itseni annan, on kyettävä näkemään mut kauniina kaiken tuon läpi. Sillä mä olen kaunis, rumimmillanikin, mä tiedän sen itse, joten mitä mä semmoosella ihmisellä rinnallani tekisin, joka ei sitä näkis?
Mut kun rinnallani on ihminen, joka näkee kauneuden minussa, mä lupaan takaisin en yhtään sen vähempää kuin nähdä kauneuden, komeuden ja kaiken ihanuuden hänessä - pahimpinakin päivinä ja jokaista "virhettä" ihaillen.
-
En ole tinkinyt.
Ja toivon, että en itsekään ole kenellekään ns. Kakkosvaihtoehto. Ajatus, että joku tyytyis muhun paremman puutteessa on aika satuttava.
-
“Show me a beautiful woman, and I’ll show you a man who’s tired of F*king her” ;D
-
Tässä ovat nyt olleet äänessä sellaiset, joilla on ilmeisesti varaa valita ja joiden ei tarvitse tinkiä.
Kiinnostavaa olisi kuulla kommentetja myös sellaisilta, jotka ovat joutuneet tyytymään puolinaiseen, kun eivät parempaa saa. Veikkaan, että ainakin alistuvissa miehissä voi olla jokunen. Anyone?
-
Tässä ovat nyt olleet äänessä sellaiset, joilla on ilmeisesti varaa valita ja joiden ei tarvitse tinkiä.
Kiinnostavaa olisi kuulla kommentetja myös sellaisilta, jotka ovat joutuneet tyytymään puolinaiseen, kun eivät parempaa saa. Veikkaan, että ainakin alistuvissa miehissä voi olla jokunen. Anyone?
Kuka haluaa tunnustaa, että se domme, jonka on onnistunut saamaan... on joku.. "johon-joutuu-tyytymään"..
Yhden kaverin kanssa on tullut tunne... että se nyt joutuu tyytymään muhun... aikoinaan =)
Onneksi ei sellaista tarvitse enää edes ajatella.
-
Viehätyn ihmisestä, tavasta kantaa itseään. Elämäntavat ja ajatusmaailma tietysti näkyvät ja kuuluvat ulospäin ja jos ne ovat kovin erilaiset kuin itselläni niin en silloin edes viehäty. Ulkonäkö on siis toissijainen asia. Tosin en muista koskaan nähneeni rumaa ihmistä...
Ei, en ole koskaan joutunut tinkimään ulkonäöstä.
-
Ulkonäkö on siellä vaatimuslistan viimeisissä kohdissa, nirsoilen muuten ihmisseuran kanssa tarpeeksi. Suurin osa ihmisistä joihin olen tykästynyt jossain vaiheessa ei näytä yhtään samalta kuin ne, joita katselisin ihan vain katselun ilosta enkä muista ikinä jääneeni miettimään täysin vieraan vastaantulijan kohdalla että onpa tuossa kaunis ihminen, mun huomio kiinnittyy enemmän tekemiseen.
Minä olen ainakin oman pääni sisällä usein se johon joutuu tyytymään ;D Muistanpa joskus kuulleeni tästä myös suoraan siltä toiselta osapuolelta, kun netissä tapaamani ihminen laittoi treffien jälkeen viestiä että on yleensä ihan iloinen tyyppi mutta siinä tavatessa ei kauheasti hymyilyttänyt kun en vastannut kuvitelmiaan. Nykyään pysyn jostain kumman syystä mieluusti kotona tai puolison takana piilossa O:-)
-
Oon ollut aina se, joka mieluummin on yksin kuin tinkii jostain tärkeästä. Mulla vaan yksinkertaisesti tulee seinä eteen, en vaan pysty viemään asiaa eteenpäin jos pitäisi tyytyä johonkin ratkaisuun.. Ja kun asiat menee luonnostaan, ne vaan menee.
He, joiden kanssa käytän aikaa, on mulle erityisiä, oli muoto mikä tahansa. Ei sillä että jossakussa ois jotain vikaa, kaikkien kanssa vaan ei silleen natsaa. Ulkoinen on kuitenkin suht pienessä osassa, toki se mistä viehättyy on sitäkin ja monen asian summa.
-
Ulkonäkö on syvällisempi asia kuin sanasta voi päätellä.
Se voi olla
Tyyliä, tapa laittautua
Kehon mittasuhteita
Ilmeitä, eleitä
Sitä, miltä onnistuu näyttämään kuvassa (joka voi olla huonompi kuin livenä)
Iän ja elämänkokemuksen merkkejä
Tapa kantaa itsensä
Symmetriaa ja muuta biologisia vaistoja herättelevää
Yksittäisiä ominaisuuksia: pituus, takamuksen koko...
Toisaalta siis osa persoonallisuutta, toisaalta jotain katsojan silmän arvioimaa.
Siis on sillä vaikutusta, vähintään kokonaisuuden osana, mutta itse sopii miettiä mistä omassa arviossa on kyse.
Erittäin hyvin sanottu ja olen samaa mieltä monilta osin.
tuohon viittasin itsekin ja sen merkitys on iso. asioita, jotka menevät ulkonäön piikkiin, mutta eivät sitä itse asiassa ole.
-
Varsinaisia synnynnäisiä ulkoisia piirteitä (kasvojen muoto, luusto, pituus jne) enemmän merkitsee se mitä ulkonäkö kertoo ihmisestä. Pukeutuuko tilanteeseen sopivalla tavalla, oman tyylinsä mukaisiin perussiisteihin ja ehjiin vaatteisiin, millainen se tyyli on, onko hiukset puhtaat ja kammatut, hymyileekö, miten kantaa itsensä, mitä kehonkieli kertoo. Jälkimmäiset on kaikki tehtävissä ja opeteltavissa ja niillä voi vaikuttaa viehättävyyteen todella paljon.
-
Varsinaisia synnynnäisiä ulkoisia piirteitä (kasvojen muoto, luusto, pituus jne) enemmän merkitsee se mitä ulkonäkö kertoo ihmisestä. Pukeutuuko tilanteeseen sopivalla tavalla, oman tyylinsä mukaisiin perussiisteihin ja ehjiin vaatteisiin, millainen se tyyli on, onko hiukset puhtaat ja kammatut, hymyileekö, miten kantaa itsensä, mitä kehonkieli kertoo. Jälkimmäiset on kaikki tehtävissä ja opeteltavissa ja niillä voi vaikuttaa viehättävyyteen todella paljon.
Tämä on totta. Harva on oikeasti niin susiruma, etteikö sitä oikealla pukeutumisella ja käytöksellä pystyisi paikkaamaan.
-
Ulkonäössä on sen verran monta ulottuvuutta, että ei ole yksittäistä janaa "rumista" "kauniisiin". Ja sitten ihmisillä voi olla erilaisia mieltymyksiä. Itse huomaan kiinnostuneeni aina persoonallisen näköisistä naisista, joissa on minulle "se jokin". Nämä naiset eivät ole välttämättä olleet "kauniita" jonkun muun mielestä, minulle kyllä.
-
Ulkonäössä on sen verran monta ulottuvuutta, että ei ole yksittäistä janaa "rumista" "kauniisiin". Ja sitten ihmisillä voi olla erilaisia mieltymyksiä. Itse huomaan kiinnostuneeni aina persoonallisen näköisistä naisista, joissa on minulle "se jokin". Nämä naiset eivät ole välttämättä olleet "kauniita" jonkun muun mielestä, minulle kyllä.
Juuri näin. Ja hymyllä ja ystävällisyydellä pääsee pikälle. Jos ei kovasti kiroilisi, sekin auttaa asiaan.
-
Itse arvostan ulkonäköä eri verran eri tilanteissa. Pelkässä sessiosuhteessa edelle menee luonne, samat mieltymykset ja asenne, mutta jos etsisin kumppania syvempään suhteeseen, niin näiden lisäksi haluaisin kumppanin, josta en voi pitää käsiäni tai silmiäni irti ja jonka rinnalla itsekin näytän hyvältä.
-
Jos vaatimukset täyttyy niin ulkonäöllä ei ole merkitystä. Hyvältä ovat silti kaikki näyttäneet.