BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: sunshinecrayons - 26.01.2021, 01:30
-
luin tässä erään mielenkiintoa herättävän aloituksen ja aloin pohtimaan etsinkö itse Edelleen kumppania itselleni väärästä yhteisöstä. kuvittelin jo ehkä vähän, että tästä yhteisöstä sellainen sopiva varmaan parhaiten tulisi vastaan. mutta tuntuu, että myös täällä tunnen itseni ulkopuoliseksi, kuulumattomaksi. tulee mieleen, että sellaista miestä ei varmaan ole olemassakaan jonka kanssa palaset kohtaisivat. olenko liian softi kinkyksi vai yksinkertaisesti liian sopimaton moderniin pariutumiskulttuuriin. ja onko se todella sen modernimpaa kuin historian havinassakaan.
tulee liian useasti sellainen tunne, että itseään ei tulisi arvostaa liiaksi, kun sitten ollaan liian valikoivia. sänkyyn pitäisi hypätä edes jossain vaiheessa, mahdollisimman alkuvaiheessa, jotta mahdollinen kumppanin sopivuus tulisi ilmi ainakin siinä määrin, että tiedetään kannattaako jatkaa tutustumista vai ei (vähät väliä esimerkiksi siitä, että toiselle osapuolelle pelkkä seksi ei taas kerro mitään siitä tulisiko suhde jatkumaan tai toimimaan, varsinkaan kun kyse on jollekulle alistumisesta). et saisi kuitenkaan olla räsynukkekaan, koska sitten kukaan muukaan ei sinua tule arvostamaan, nukkavieru. itsensä arvostaminen ja itsekunnioitus, mitä se edes tarkoittaa nyky-yhteiskunnassa?
toisaalta taas tulee mieleen entisajan temppelihuorat -- näin kärjistettynä ja isona ääripäänä ja todella historian havinassa marinoituna. aina valmis ja kaikkeen sopiva. siis kärkipäänä -- ei todellisuudessa, paitsi silloin kun se oma kumppani jostain löytyi joskus. mutta, huoraako dominoivat noin yleisesti ottaen enimmistössä kaipaa? omaa pikku narttua? siihenkö dominoivuus kulminoituu? alistamiseen, huoritteluun, halventamiseen, narttuna pitämiseen, piiskaamiseen, esineellistämiseen? (kysymys ketju tarkoitettu yhtenäisenä kombona bdsm suhteen sisällöstä, ei osa-alueittain). usein tuntuu siltä, että puhetta ei ole esillä juuri muusta. tai voi ollakin -- keskusteluissa -- pääpaino muussa suhdesopivuudessa, mutta edellä mainitut fetissit tulevat silti esille yleisimmin.
toki ymmärrän itsetutkistelun kautta, että omaan ideaaleja jotka toimisivat kaikkein terveimmin itselleni -- mutta jotka ovat todella huonolla todennäköisyyskertoimella siunattuja toiveita.
ollappa joskus muuta kuin: demiseksuaali, valikoivasti alistuva, oman mielen omaava, itsesuojeluvaistoinen, erakkoluonteinen, toisnaisellinen yksilö joka vielä haluaa molemminpuolista kunnioitusta, naissukupuolen arvostamista, jossain määrin naiseuden ihailua ellei liipaten jopa palvontaa naiseutta kohtaan. joka haluaa antaa rakkaudesta ja sen tuntemisesta juontuvaa alistumista ja palvelemista, oman kumppanin ihailua, omista haluista nauttimista ilman sitä suuresti kuulutettua häpeän tunnetta (en juuri ymmärrä muussa yhteydessä kuin shokeeraavan materiaalin hetkellistä seksuaalista mielihyvää tuottavassa tilanteessa). ilman sanallista maanrakoon polkemista, halventamista.
koska demiseksuaalina toisen tunteminen kunnolla tulee ennen kuin seksuaaliset halut edes voi herätä kyseistä henkilöä kohtaan. toki seksiä voi harrastaa ensin, mutta seksi sekoittaa oman tunneskaalan tavalla joka estää tunnistamasta onko tunneside vain fyysisrealistinen vai todellinen kumppania kohtaan kokonaisuudessaan.
kuuluuko haluni ja toiveeni edes BDSM yhteisön piiriin, vai olenko vain kierteillä oleva vaniljapuikko? kylmä ja yksinkertainen, aina samanmakuinen, menettelee mutta eipä tuota suklaa kuorrutetta tuossa niin tarvitsis sitäkään...tai edes tikkua. vaan miten olis lautanen, vähän murskattuja pähkinöitä, vaikka pistaasia, nugaa kastiketta, vähän jotain kirpeää marjaa..
vaikeaa edes todellisuudessa sanoittaa halua olla juuri sen jonkun dominoivan miehen päivittäin alistuva vaimo. hänen persoonansa valitsemisen valitseminen joka päivä. valmista pakettia on kai aina helppo kuvitella. katkeria päiviä, huonoja päiviä, stressitasot 100% ja silti pystyä hammasta purren vaikka ottamaan hihasta kiinni ja sanomaan, mä nyt tarviisin sua, tarviitko sinä myös mua? sen iloisen ja helpon alistumisen vastapainona.
noh.. melkein nelikymppisen teini-hapatusta... tulipahan mietittyä..edes puolitiehen. oma pieni päänsisäinen myrskynsilmä.
!! tarkoitus ei ole syyllistää, tai kyseenalaistaa tai mitään muutakaan oman kuplan ulkopuolista pahennusta tai vaivaa -- kaikkien varpaat on ihania enkä niitä tallo. taustalla vaikuttavat uskonnollisen yhteisön kasvatuksen jättämät opit ja traumat, tunnepohjaisen negleetion jättämät traumat, dissosiaatio, sukupuolikasvatus ja sen kasvatuksen rikkominen (trans/muu/demiseksuaalisuus) ja dissosiaatio oireet, sekä BDSM neitseellisyys-noin niinkuin yhdessä koettuna-mut mikä masturbaatio neitsyyttä vie. oon huono oikeasti arvioimaan omaa tekstiäni noin sosiaalisen filtterin läpi -- tarkoitus siis oli vain pohtia omia tunteita ja käsitteitä, sisäisestä näkökulmasta, julkisesti. kertokaa toki jos jokin on vinksinvonksin. ehkä myös jollain tasolla halusin kokeilla onko munlaiselle vertaisia tässä yhteisössä, ns. poikkeavia kinkyjä jotka saa ehkä mun ajatuksista kiinni..
-
Paljon on ajatuksia! Identiteetti hakusessa... Tästä palstasta: älä pelästy rajuimpia piiskauskuvia tai rajuimpia sessiotarinoita. Joillekin se on se mitä haluavat, joillekin fantasiaa (pitäisiköhän vähän venyttää oman subin rajoja...), joillekin vähän liikaa.
Itse ehkä olen pehmeimmästä päästä täällä. Vaimoni saa päättää haluaako harrastaa seksiä kanssani vai ei. En pakota häntä mihinkään, koska ei minun tarvitse. Hän alistuu mielellään ja edellytän, että esim käskyn: "suuhun", hän toteuttaa välittömästi. Kuten muutkin käskyni. Arvostan ja rakastan häntä todella paljon! Hän on tasa-arvoinen kumppanini, paitsi silloin kun rakastellaan. Tai... ehkä sekin on tasa-arvoa, että kumpikin saa haluamansa.
-
Paljon on ajatuksia! Identiteetti hakusessa... Tästä palstasta: älä pelästy rajuimpia piiskauskuvia tai rajuimpia sessiotarinoita. Joillekin se on se mitä haluavat, joillekin fantasiaa (pitäisiköhän vähän venyttää oman subin rajoja...), joillekin vähän liikaa.
Itse ehkä olen pehmeimmästä päästä täällä. Vaimoni saa päättää haluaako harrastaa seksiä kanssani vai ei. En pakota häntä mihinkään, koska ei minun tarvitse. Hän alistuu mielellään ja edellytän, että esim käskyn: "suuhun", hän toteuttaa välittömästi. Kuten muutkin käskyni. Arvostan ja rakastan häntä todella paljon! Hän on tasa-arvoinen kumppanini, paitsi silloin kun rakastellaan. Tai... ehkä sekin on tasa-arvoa, että kumpikin saa haluamansa.
kenen identiteetti? oon aika selvillä mistä itse pidän ja mitä haluan kokea ja miten se on mulle kaikkein terveellisintä :) toki mulla on identiteettejä useita eriä (siihen suuntaan mut on diagnosoitu), se taas ei tarkoita, että identiteetti on hukassa/etsinnässä.
enkä pelästy kuvia tai toisten mieltymyksiä täällä tai muualla. ajatukseni oli lähinnä sitä, olenko kuitenkaan oikeassa paikassa etsimässä kumppania sellaisena ihmisenä kuin olen ja onko sellaista paikkaa missään muuallakaan olemassa mistä sellaisen kumppanin kohtaisi ylipäätään mille mun OK on oikeasti OK -- joka ei kuitenkaan olisi valkoista vaniljaa.
-
Onko kukaan lopulta missään just oikeassa paikassa etsimässä seuraa? 🙂
Me ollaan kaikki yksilöitä, toiset enemmän ja toiset vähemmän jonkun normin mukaisia. Yhteen sopivuudet on monimutkaisia juttuja: kyse kun on paitsi siitä, etsitäänkö samaa asiaa, myös siitä, ollaanko ylipäätään luonteiden ja kommunikointitapojen yms. puolesta riittävän yhteensopivia. Sanon "riittävän yhteensopivia" koska en usko kenenkään kahden (saati useamman) henkilön täydelliseen yhteensopivuuteen. Enemmänkin kyse on siitä, mikä kombo saadaan toimimaan niin, että jäädään enemmän plussalle kuin miinukselle.
Mä en voi luvata sulle, että löydät täältä sen paremmin kuin muualtakaan "sitä oikeaa" sulle. Mä en voi luvata sitä itsellenikään. Mutta meillä molemmilla on täysi oikeus etsiä onnea täällä tai missä vaan me itse halutaan. Sitä sit löytyy. Tai on löytymättä. Se on elämää. 🙂
Mäkään en oikein koe sopivani laatikoihin. Mut aina joskus niiden lootien välissä törmää johonkin toiseenkin, joka ei oikein sovi niihin. Ei ehkä haluakaan sopia. Ja sit... siitä voi tulla. Jotain.
-
Jos ymmärsin oikein (helposti ymmärrän väärinkin, pahoittelut jos näin kävi), aloittaja olettaa, että täällä "pitäisi" helposti ja nopeasti antaa seksiä kumppaniehdokkaille, että pääsisi edes alkuun tutustumisessa.
Ei tietenkään tarvitse. Kukin tyylillään.
Ja silti täältäkin voi löytää oikean (ulkopuolisille perinteisen oloisen) kumppanin. Ihan sama onko kahdenkeskinen tekeminen softia vai raakaa mättöä.
Mutta ei se helppoa välttämättä ole, jos on kovat kriteerit. On niitä monella muullakin täällä. Minun mielestä seuranhaku ei ole kylläkään helppoa missään. Enkä odota sen olevan helppoa. Se on mitä on. Täällä, tinder, kaupan kassajono...
-
ollappa joskus muuta kuin: demiseksuaali, valikoivasti alistuva, oman mielen omaava, itsesuojeluvaistoinen, erakkoluonteinen, toisnaisellinen yksilö joka vielä haluaa molemminpuolista kunnioitusta, naissukupuolen arvostamista, jossain määrin naiseuden ihailua ellei liipaten jopa palvontaa naiseutta kohtaan. joka haluaa antaa rakkaudesta ja sen tuntemisesta juontuvaa alistumista ja palvelemista, oman kumppanin ihailua, omista haluista nauttimista ilman sitä suuresti kuulutettua häpeän tunnetta (en juuri ymmärrä muussa yhteydessä kuin shokeeraavan materiaalin hetkellistä seksuaalista mielihyvää tuottavassa tilanteessa). ilman sanallista maanrakoon polkemista, halventamista.
Vaatiiko BDSM noita? Edustaako subien suuri enemmistö ihmis-ryhmää, joka nauttii sanallisesta polkemisesta ja halventamisesti? Sitäkö tämä on?
Minä sanoisin, että ei ole.
En tiedä mitään seuranhausta tämän foorumin tai BDSM-skenen välityksellä, joten siihen en sano mitään. Sen sijaan ihan omasta kokemuksesta sanoisi, että ennen kuin rakentaa itselleen "minä en ole tuota mitä te olette"-ajatuksia niin kannattaa tutustua ihmisiin - monet vastavat hyvinkin henkilökohtaisiin kysymyksiin täällä ja etenkin chatissa on syvällistä ja hyvää keskustelua aiheesta kuin aiheesta.
Minä nautin makuuhuoneessa "huonosti kohtelusta", mutta en koe että minua olisi koskaan halveksittu tai sanallisesti haukuttu tässä ihmisuhteessa. Aikaisemmissa vaniljasuhteissa oli tosi paljon enemmän ikävyyttä. Toki joo kyllä, kun elää rakkaussuhteessa Master-henkilön kanssa niin dominoivan luonteen omaavilla ihmisillä on omat haasteensa. Jos hommat eivät mene dominoivan luonteen omaavan henkilön mielen mukaan niin voit olla tekemisissä aikuis-taaperon kanssa - mutta se ei ole halveksimista, se on vaan tosi ärsyttävää. Uskoisin, että nuoremmilla dominoivilla persoonallisuuksilla tämä on varmaan vähän haastavampaa kuin vähän vanhemmilla, joilla elämä on opettanut vähän. Joillakin se voi näkyä foorumitrollaamisena, yleisenä internetpelleilynä ja egoiluna, mutta se ei ole vaarallista - älä anna sen hämätä.
Mitä tulee naissukupuolen arvostamiseen niin ensin kannattaa pohtia - arvostatko sinä itse naissukupuolta? Osaatko vaatia itsellesi arvostusta? Miehet ajattelevat naisista eri tavalla, ja etenkin cis-miehillä on joskus/usein vaikeuksia hahmottaa sitä mikä on naissukupuolta loukkaavaa ja mikä ei. Sen voi ihan kertoa. Suurin osa tajuaa, että hei mulle ei puhuta noin.
-
"olenko liian softi kinkyksi"
Ei kinkyys ole vain hc masokisti, joka kaipaa nöyryytystä, maahan polkemista, orjuuttamista 24/7 ilman mitään omanarvontuntoa tai toiveita, rajoja.
Ja itseasiassa, se softikin voi olla kinkyä..todellakin
Ja kuinka paljon ihmisessä on kinkyä, kuinka paljon vaniljaksi laskettavaa. Mutta jos ei koe olevansa 100% vanilja ja kaipaa selkeästi jotain mitä täällä tulee vastaan, kokee että haluaisi löytää seuraa täältä eikä perustyyppiä tinderistä, niin kyllä se riittää. Kyllä silloin on oikeassa paikassa.
"sänkyyn pitäisi hypätä - - mahdollisimman alkuvaiheessa"
Aika paljon löytyy muitakin demi-tyyppejä täältä, jotka ei heti halua olla jakamassa. Aika paljon löytyy tyyppejä, jotka menevät vakavampi seuranhaku edellä, eivätkä sen takia halua ensimmäisenä sänkyyn hypätä.
Ei tarvitse kokea painetta antaa heti jos joku muu, vaikka useampikin niin tekee. Ei toimi kaikille. Itselle on todella helppo sanoittaa tietyt rajat, koska en mene vieraan ihmisen halut ja toiveet edellä. On vain tervettä tiedostaa ja sanoittaa toisellekin mikä on ok ja mikä ei, missä voi joustaa ja mistä ei itse saa yhtään mitään, mikä olisi itselle peräti rikkovaa. Jos toinen ihminen ei kunnioita omia rajoja, haluaa kaiken omalla tavallaan, niin sehän karsii kivasti jo alkutaipaleella vääränlaiset ihmistyypit pois.
No sitten tuo teema mitä halutaan ihmissuhteelta.
Jos etsitään sessiointia, parisuhdetta jossa kinkyys ja sen osalta yhteensopivuus ja tarpeet on alleviivattuna etusijalla niin hyvä se on sanoittaa auki mitä preferoi. Jos seuranhaku listaa omat kinkit ja toiveet toiselle niiden osalta, mutta ei paljon muuta niin voihan se antaa kuvan että ihminen menee tämä aspekti edellä vaikkei se edes pitäisi täysin paikkaansa, mutta kyllä itse kukin aika tarkkaan saa aina miettiä mitä sanailee.
Kyllähän ilmoituksessa pyritään tuomaan esille ne olennaiset, kriittiset asiat. Joillekin se painotus voi mennä seuraa hakiessa seksi/seksuaalisuus/kinkit edellä ja toinen painottaa tunnepuolta ja arjen yhteensopivuutta, kaikkea siltä väliltä ja muutakin löytyy. Kyllä jos seuranhakuilmoituksia selaa, niin haetaan paljon muutakin kuin temppelihoroja ;) edelleenkään et ole väärässä paikassa tai yksin asian kanssa
-
orjuuttamista 24/7 ilman mitään omanarvontuntoa tai toiveita
Pakko sanoa, että ylläolevaa toimintaa ei ole olemassa. Orjuushommeleita ei oikeen harjoita "omanarvontunnottomat" ihmiset. Päinvastoin on lähes aina hyvin tarkasti speksatut vaatimukset toisella osapuolelle. Siinä jää karkkikauppasubit toiseksi kun orjat alkavat luokittelemaan vaatimuksiaan :D
-
orjuuttamista 24/7 ilman mitään omanarvontuntoa tai toiveita
Pakko sanoa, että ylläolevaa toimintaa ei ole olemassa. Orjuushommeleita ei oikeen harjoita "omanarvontunnottomat" ihmiset. Päinvastoin on lähes aina hyvin tarkasti speksatut vaatimukset toisella osapuolelle. Siinä jää karkkikauppasubit toiseksi kun orjat alkavat luokittelemaan vaatimuksiaan :D
mitä on karkkikauppasubit?? valikoivia? jokseenkin erilaisia kuin omanarvonsa tuntevat ihmiset? erilaisia kuin ihmiset jotka siis tuntevat itsensä tarpeeksi hyvin tietääkseen millä tavalla jonkin asia kuten kumppanuus todennäköisesti sujuisi parhaiten ja siitä huolimatta koittaa joustaa jotta toiselle ihmiselle on tilaa ihmisenä? kuulostaa vaan kovin 'pelle' nimeämiseltä tällainen sana kuin 'karkkikauppasubi'.
-
Onko kukaan lopulta missään just oikeassa paikassa etsimässä seuraa? 🙂
Me ollaan kaikki yksilöitä, toiset enemmän ja toiset vähemmän jonkun normin mukaisia. Yhteen sopivuudet on monimutkaisia juttuja: kyse kun on paitsi siitä, etsitäänkö samaa asiaa, myös siitä, ollaanko ylipäätään luonteiden ja kommunikointitapojen yms. puolesta riittävän yhteensopivia. Sanon "riittävän yhteensopivia" koska en usko kenenkään kahden (saati useamman) henkilön täydelliseen yhteensopivuuteen. Enemmänkin kyse on siitä, mikä kombo saadaan toimimaan niin, että jäädään enemmän plussalle kuin miinukselle.
Mä en voi luvata sulle, että löydät täältä sen paremmin kuin muualtakaan "sitä oikeaa" sulle. Mä en voi luvata sitä itsellenikään. Mutta meillä molemmilla on täysi oikeus etsiä onnea täällä tai missä vaan me itse halutaan. Sitä sit löytyy. Tai on löytymättä. Se on elämää. 🙂
Mäkään en oikein koe sopivani laatikoihin. Mut aina joskus niiden lootien välissä törmää johonkin toiseenkin, joka ei oikein sovi niihin. Ei ehkä haluakaan sopia. Ja sit... siitä voi tulla. Jotain.
<3 sitäpä mietin itsekin, onko missään sellaista muuallakaan kuin täälläkään mistä voisi sopivaa haeskella, loogisesti ajateltuna, samojen mieltymysten teemoilta tällaisesta paikasta etsiminen toisi jollain tavalla kohonneita mahiksia tavata sellainen sopiva.
itselle siis fundamentalistisen kasvatuksen vuoksi ulkopuolisuus ja melkein voisi sanoa maapallolle kuulumattomuuden tunne on alitajunnasta puskeva tunne jota en ole vielä pystynyt selvittämään -- en siis tunne kuuluvuutta mihinkään, juuri koskaan, enkä varsinkaan säännöllisesti. (uskonnon uhriTM).
-
Jos ymmärsin oikein (helposti ymmärrän väärinkin, pahoittelut jos näin kävi), aloittaja olettaa, että täällä "pitäisi" helposti ja nopeasti antaa seksiä kumppaniehdokkaille, että pääsisi edes alkuun tutustumisessa.
Ei tietenkään tarvitse. Kukin tyylillään.
Ja silti täältäkin voi löytää oikean (ulkopuolisille perinteisen oloisen) kumppanin. Ihan sama onko kahdenkeskinen tekeminen softia vai raakaa mättöä.
Mutta ei se helppoa välttämättä ole, jos on kovat kriteerit. On niitä monella muullakin täällä. Minun mielestä seuranhaku ei ole kylläkään helppoa missään. Enkä odota sen olevan helppoa. Se on mitä on. Täällä, tinder, kaupan kassajono...
kyllä, ei siis rajoitetusti tähän foorumiin tai skeneen, vaan yleisesti ottaen missä tahansa, mulle henk koht tulee sellainen tunne, omista kokemuksista sekä toisten avauksista (fb yms), että jos et anna suht nopeaan jää se seurustelu sikseen ja vastapuoli siirtyy paremmille apajille. minulle se jotenkin korostuu deminä sekä ihmisenä joka toivoo löytävän kumppanin joka myös arvostaisi ajatusta avioliitosta. ajattelen siis enimmäkseen olevani kummajainen nykymaailmassa joka todennäköisesti helposta tai vaikeasta puhumattakaan näyttäisin olevan tilanteessa joka on melkein mahdoton.
-
ollappa joskus muuta kuin: demiseksuaali, valikoivasti alistuva, oman mielen omaava, itsesuojeluvaistoinen, erakkoluonteinen, toisnaisellinen yksilö joka vielä haluaa molemminpuolista kunnioitusta, naissukupuolen arvostamista, jossain määrin naiseuden ihailua ellei liipaten jopa palvontaa naiseutta kohtaan. joka haluaa antaa rakkaudesta ja sen tuntemisesta juontuvaa alistumista ja palvelemista, oman kumppanin ihailua, omista haluista nauttimista ilman sitä suuresti kuulutettua häpeän tunnetta (en juuri ymmärrä muussa yhteydessä kuin shokeeraavan materiaalin hetkellistä seksuaalista mielihyvää tuottavassa tilanteessa). ilman sanallista maanrakoon polkemista, halventamista.
Vaatiiko BDSM noita? Edustaako subien suuri enemmistö ihmis-ryhmää, joka nauttii sanallisesta polkemisesta ja halventamisesti? Sitäkö tämä on?
Minä sanoisin, että ei ole.
En tiedä mitään seuranhausta tämän foorumin tai BDSM-skenen välityksellä, joten siihen en sano mitään. Sen sijaan ihan omasta kokemuksesta sanoisi, että ennen kuin rakentaa itselleen "minä en ole tuota mitä te olette"-ajatuksia niin kannattaa tutustua ihmisiin - monet vastavat hyvinkin henkilökohtaisiin kysymyksiin täällä ja etenkin chatissa on syvällistä ja hyvää keskustelua aiheesta kuin aiheesta.
Minä nautin makuuhuoneessa "huonosti kohtelusta", mutta en koe että minua olisi koskaan halveksittu tai sanallisesti haukuttu tässä ihmisuhteessa. Aikaisemmissa vaniljasuhteissa oli tosi paljon enemmän ikävyyttä. Toki joo kyllä, kun elää rakkaussuhteessa Master-henkilön kanssa niin dominoivan luonteen omaavilla ihmisillä on omat haasteensa. Jos hommat eivät mene dominoivan luonteen omaavan henkilön mielen mukaan niin voit olla tekemisissä aikuis-taaperon kanssa - mutta se ei ole halveksimista, se on vaan tosi ärsyttävää. Uskoisin, että nuoremmilla dominoivilla persoonallisuuksilla tämä on varmaan vähän haastavampaa kuin vähän vanhemmilla, joilla elämä on opettanut vähän. Joillakin se voi näkyä foorumitrollaamisena, yleisenä internetpelleilynä ja egoiluna, mutta se ei ole vaarallista - älä anna sen hämätä.
Mitä tulee naissukupuolen arvostamiseen niin ensin kannattaa pohtia - arvostatko sinä itse naissukupuolta? Osaatko vaatia itsellesi arvostusta? Miehet ajattelevat naisista eri tavalla, ja etenkin cis-miehillä on joskus/usein vaikeuksia hahmottaa sitä mikä on naissukupuolta loukkaavaa ja mikä ei. Sen voi ihan kertoa. Suurin osa tajuaa, että hei mulle ei puhuta noin.
tarkoitukseni ei ollut ilmaista asiaa niin, että kyseiset asiat olisivat 'vaatimuksia' vaan ehkä kuitenkin se enemmistö mikä helpoiten tulee esille, toki oma katsantakulma on luonnollisesti niin kapea kuin aika jonka käytän bdsm foorumeilla tai muissa paikoissa jossa on bdsm:n liittyvää ryhmittymistä. omalla kohdallani se ei kuitenkaan ole kovin rohkaisevaa ollut sen mahdollisuuden todentumisen kanssa, että sellainen kuin minä voisi löytää sopivan miehen rinnalle.
itse kokisin kiukuttelevan dom miehen, miehenä joka ei ole vielä kypsä jos piuhat menee ristiin silloin kun kaikki ei mene oman nuotin mukaan. mielestäni kuitenkin on pystyttävä tasajakoiseen arkeen ja ymmärrettävä, että kaikkea ei voi dominoida ja hallita oman pillin mukaan, tai sitten on miehen aika tunnustaa olevansa rajatusti dominoiva ja pidättäytyä alueella jonka hallitsee.
olen ehkä myös hieman ujo ronskisti avautumaan mitä tarkalleen itse mielessäni näen ja kuulen millä vertaan halventamiseen ja maanrakoonpolkemiseen, koska samoja fyysisiä asioita voi todellakin tehdä erilaisilla mausteilla ja lopputulos on silloin eri. koen ehkä eniten vaikeutta samaistua toisiin subeihin sen perusteella mitä olen lukenut ja sen johdannaisena ulkopuolisuuden tai 'liian softi kinky' fiilikset tulee itselle tunteen päälle ensimmäisenä. samaistumisen puuttuminen myös vaikeuttaa ns sosialisoitumista koska tunne yhteisestä ymmärryksestä haluista ja toiveista subina ja kokemuksien jakamisesta jää väliin. toki silti yritän.
oman arvostuksen vaatiminen toisinaan onnistuu, mutta usein dissosiaatio vie mahdollisuuden aktiivisesti huonossa tilanteessa siihen, omalla kohdallani niin, että muunlaiset suojelumekanismit iskee päälle jotka ovat peruna ajoilta jolloin tilanteista pois pääseminen oli mahdotonta ala-ikäisenä ja uusia toimivia suojelumekanismejä ei ole kehittynyt tilalle. (suht uuden asian kanssa yritän olla tietoinen vasta ja hoitopuolen systeemit on hajanaiset). mut itseymmärrys avaa mahdollisuuden muutokselle <3
-
"olenko liian softi kinkyksi"
Ei kinkyys ole vain hc masokisti, joka kaipaa nöyryytystä, maahan polkemista, orjuuttamista 24/7 ilman mitään omanarvontuntoa tai toiveita, rajoja.
Ja itseasiassa, se softikin voi olla kinkyä..todellakin
Ja kuinka paljon ihmisessä on kinkyä, kuinka paljon vaniljaksi laskettavaa. Mutta jos ei koe olevansa 100% vanilja ja kaipaa selkeästi jotain mitä täällä tulee vastaan, kokee että haluaisi löytää seuraa täältä eikä perustyyppiä tinderistä, niin kyllä se riittää. Kyllä silloin on oikeassa paikassa.
"sänkyyn pitäisi hypätä - - mahdollisimman alkuvaiheessa"
Aika paljon löytyy muitakin demi-tyyppejä täältä, jotka ei heti halua olla jakamassa. Aika paljon löytyy tyyppejä, jotka menevät vakavampi seuranhaku edellä, eivätkä sen takia halua ensimmäisenä sänkyyn hypätä.
Ei tarvitse kokea painetta antaa heti jos joku muu, vaikka useampikin niin tekee. Ei toimi kaikille. Itselle on todella helppo sanoittaa tietyt rajat, koska en mene vieraan ihmisen halut ja toiveet edellä. On vain tervettä tiedostaa ja sanoittaa toisellekin mikä on ok ja mikä ei, missä voi joustaa ja mistä ei itse saa yhtään mitään, mikä olisi itselle peräti rikkovaa. Jos toinen ihminen ei kunnioita omia rajoja, haluaa kaiken omalla tavallaan, niin sehän karsii kivasti jo alkutaipaleella vääränlaiset ihmistyypit pois.
No sitten tuo teema mitä halutaan ihmissuhteelta.
Jos etsitään sessiointia, parisuhdetta jossa kinkyys ja sen osalta yhteensopivuus ja tarpeet on alleviivattuna etusijalla niin hyvä se on sanoittaa auki mitä preferoi. Jos seuranhaku listaa omat kinkit ja toiveet toiselle niiden osalta, mutta ei paljon muuta niin voihan se antaa kuvan että ihminen menee tämä aspekti edellä vaikkei se edes pitäisi täysin paikkaansa, mutta kyllä itse kukin aika tarkkaan saa aina miettiä mitä sanailee.
Kyllähän ilmoituksessa pyritään tuomaan esille ne olennaiset, kriittiset asiat. Joillekin se painotus voi mennä seuraa hakiessa seksi/seksuaalisuus/kinkit edellä ja toinen painottaa tunnepuolta ja arjen yhteensopivuutta, kaikkea siltä väliltä ja muutakin löytyy. Kyllä jos seuranhakuilmoituksia selaa, niin haetaan paljon muutakin kuin temppelihoroja ;) edelleenkään et ole väärässä paikassa tai yksin asian kanssa
tämä käsite onkin sitten niin kaksi jakoinen itselleni, koska useat asiat jotka mielletään nöyryyttävänä tai maahanpolkemisena (vaikka ihan fyysisesti), eivät sitä kuitenkaan minulle ole. joten jos etsin kumppania, ja kerron, että pidän siitä, että minut asetellaan asentoihin dominoivan mielen mukaan, tai, 'käytetään useasti päivässä itsetyydytys leluna', tai ohjeistetaan lattialle jalkojen leikkipaikaksi. tai varsinkin, jos kumppani etsii nöyryytyksestä pitävää subia, en osaa kyllä kokea itseäni sopivaksi vastakappaleeksi. pidän esimerkiksi myös avareista tai läpsyistä tai isin-kädestä-saamisesta mutta en tavalla joka lukeutuu kivuksi. tai ainakaan se ei rekisteröidy aivoissani kipuna -- se mitä kaipaan, ja kivuliaat asiat on sitten asiat erikseen. en siis koe olevani masokisti vaikka tietyistä asioista pidänkin jotka ehkä yleensä luokitellaan masokistien mielihaluiksi. saatko ajatuksestani kiinni?
<3
otan viimeisen kappaleen neuvona -- en ole oikeastaan juuri missään vaiheessa elämääni ollut varsinaisena seuranhakijana joten seuranhaku ilmoitusten sanailu on kaukana siitä helposta.
-
orjuuttamista 24/7 ilman mitään omanarvontuntoa tai toiveita
Pakko sanoa, että ylläolevaa toimintaa ei ole olemassa. Orjuushommeleita ei oikeen harjoita "omanarvontunnottomat" ihmiset. Päinvastoin on lähes aina hyvin tarkasti speksatut vaatimukset toisella osapuolelle. Siinä jää karkkikauppasubit toiseksi kun orjat alkavat luokittelemaan vaatimuksiaan :D
Mielestäni tässä annettiin tarkoituksella kärjistettyjä esimerkkejä ja itsekin vastasin sellaisella
Vaikka itse olen kaukana orjasta, eikä lähipiiriin sellaisia lukeudu, en voi allekirjoittaa ettei tuollaista yllä kuvattua ihmistä voisi olla olemassa. Tälle pallolle mahtuu sen verran porukkaa, että paljon on sellaista mitä itse ei ehkä uskoisi olevan olemassakaan
Joka tapauksessa mielestäni niin kauan kuin omanarvontunto, terve itsesuojelu on olemassa, niin ollaan melko hyvillä vesillä kun ajattelee miltä pohjalta tekee valintoja elämässään ::) mutta tarkoitus ei ole eksyä liikaa alkuperäisestä aiheesta
-
"--pidän esimerkiksi myös avareista tai läpsyistä tai isin-kädestä-saamisesta mutta en tavalla joka lukeutuu kivuksi. tai ainakaan se ei rekisteröidy aivoissani kipuna -- se mitä kaipaan, ja kivuliaat asiat on sitten asiat erikseen. en siis koe olevani masokisti vaikka tietyistä asioista pidänkin jotka ehkä yleensä luokitellaan masokistien mielihaluiksi"
Tämä on siitä hauska, että itsekään en esittäydy masokistina, koska pidän kyllä kivusta, on tiettyjä asioita joista nautin ja pidän jälkien estetiikasta (kannustava palkinto), mutta se on rajattua ja tarkkaa mitä, minkä verran. Moni muu menee paljon pidemmälle, kestää enemmän, nauttii enemmän. Siksi en esittäydy tuolla termillä, koska en halua että minuun yhdistetään omasta vinkkelistä kovan tason odotuksia.
Silti, jos minkäänlaisesta kivusta saa mielihyvää, se on masokismia. Ehkä itseenkin sopisi paremmin kuvaamaan "on masokistisia piirteitä" kuin "olen masokisti". Sanaleikkiä tietyssä määrin, kyllähän noita asioita joutuu aina avaamaan kun siihen pisteeseen päätyy. Variaatio on valtava ja sanoja tulkitaan eri tavoin.
Ehkä sain kiinni mitä hait? ;)
-
Mä taas aattelen ja sanon, että oon masokisti, koska tykkään kivusta. Mutta tottakai sillä siis on rajansa, että miten kovasta ja miten tuotetusta kivusta ja missä kontekstissa. Musta se nyt selvä kuin pläkki, eikä se että mulla on rajani tee musta yhtään vähemmän tai jotenkin "huonompaa" masokistia. Ei masokismi ole kilpaurheilulaji.
Ehkä tää jotenkin riippuu tulokulmasta. Ite oon ehkä enempi elämässä saanu vakuutella, että mä ihan oikeesti tykkään kivusta ja että kyllä, se saa olla aika lujaakin kipua. Sen sijaan paljon harvemmin oon joutunu käyttään turvasanaa ja sanoon, että nyt menee yli tai sattuu "väärin" (yleensä silloin esim. väärään paikkaan tai jotenkin muuten liian vaarallisesti).
Mutta toki niitäkin kertoja on ollu. Oon esim. huomannu, että mun kipukynnys laskee, jos tilanne on samaan aikaan jännittävä/"pelottava" tai on esim. saman aikainen aistideprivaatioelementti kuten huppu päässä. Silloin pienempikin fyysinen kipu tuntuu isommalta.
Mähän tunnetusti oon karkkis, mutta mun järjen mukaan masokismi toimii niin, että mä kerron tykkääväni kivusta ja etsitään sadistin kans rajaa siitä, kuin kovasta ja miten tuotetusta kivusta. Että missä se nautinnollisen kivun rajapinta kulkee - tänään.
Kipuhan on aina joka tapauksessa subjektiivinen kokemus. Sehän on iso osa kivun kiehtovuutta.
-
mitä on karkkikauppasubit?? valikoivia? jokseenkin erilaisia kuin omanarvonsa tuntevat ihmiset? erilaisia kuin ihmiset jotka siis tuntevat itsensä tarpeeksi hyvin tietääkseen millä tavalla jonkin asia kuten kumppanuus todennäköisesti sujuisi parhaiten ja siitä huolimatta koittaa joustaa jotta toiselle ihmiselle on tilaa ihmisenä? kuulostaa vaan kovin 'pelle' nimeämiseltä tällainen sana kuin 'karkkikauppasubi'.
Minä näen karkkikauppasubit subeina, joilla on lista asioista jotka haluavat kokea - eivätkä ole valmiita poikkeamaan listalta D-henkilön vuoksi. Eikä siinä ole yhtään mitään vikaa. Se on ihan sallittua, vaikka eivätkään matchaa kaikkian kanssa. En ymmärrä miten se olisi ristiriidassa "omanarvontunnon" kanssa. Omanarvontuntoakin voi olla monenlaista - se voi olla tervettä itsetuntoon pohjautuu omien rajojen tuntemista tai sitten se voi olla "olen uniikki lumihiutale jota kukaan ei voi ymmärtää"-emoilua joka pohjautuu heikkoon itsetuntoon.
Kumppanuus sujuu kai parhaiten silloin kun kommunikoi omista tarpeistaan rehellisesti ja suhtautuu avoimesti myös toisen tarpeisiin. Ihmissuhteet eivät ole ikinä yksisuuntaisia. Minä olen tullut tähän maailmaan "vaniljatyttöystävänä", joka ei halunnut tulla missään nimessä kutsutuksi edes BDSM:n harrastajaksi (vaikka samalla seksielämä oli varsin kinkyä). Minulla oli päässä pari Gävlen kokoista olkiukkoa subeista, mutta vahingoitin sillä lähinnä itseäni - ja itseasiassa aika paljonkin. Ja ehkä tietyllä tavalla vahingoitin myös parisuhdetta, koska toinen osapuoli indentifioitui kinkyksi. Tavallaan maalasin itseni nurkkaan, josta oli vaikea päästä pois.
mielestäni kuitenkin on pystyttävä tasajakoiseen arkeen ja ymmärrettävä, että kaikkea ei voi dominoida ja hallita oman pillin mukaan, tai sitten on miehen aika tunnustaa olevansa rajatusti dominoiva ja pidättäytyä alueella jonka hallitsee.
Ylläoleva on jo hyvää pohdintaa siitä minkälaisessa suhteessa haluat olla! Se, että nimenomaan ei halua 24/7-suhteeseen rajaa kätevästi ihmisiä.
-
Mä nyt tosiaan oon alkanu "ottaa haltuun" tätä karkkikauppasubiutta vaikka se on haukuksi tarkoitettu. 🙂 Mulla on kyllä lista asioista, joita haluan kokea - ja lista asioista, joita en halua kokea. Toisaalta mulla on melko vähän ehdottomia kovia rajoja - mutta ne on kyllä sit täysin ehdottomia.
Mietin tota, että oonko valmis joustaan mun listoista D:n vuoksi ja kuinka paljon. Sanoisin, että lähtökohtaisesti se on sovittelua. Ihanteellisesti musta olis hyvä, että lähtötilanteessa mun listat ja D:n listat matchää aika hyvin. En varmaankaan alkais alunperinkään suhteeseen ihmisen kans, joka haluaa tosi erilaisia asioita kuin minä.
Toisaalta, mun "vihreällä" listalla voi olla juttuja, joita D ei halua toteuttaa ja se on täysin fine. Niin karkkis kuin oonkin, ei mun välttämättä ihan kaikkee tarvi saada. Aattelen enemmän, että oon avoin kokemuksille X ja Y, kiinnostunut ko. jutuista, ja ne sit tulee mun elämään jos on tullakseen. Sekin voi olla vaihtoehto, että "harrastan" jotain tiettyä aktiviteettia itsekseni tai jonkun kinkykaverin kanssa, jos D antaa siihen luvan. Ja ei, hänen ei ole pakko antaa lupaa. Nää on neuvotteluasioita. Tarpeeksi hyvän tyypin vuoksi voi luopua jostain.
"Punaisesta" tai edes "keltaisesta" listasta joustaminen on sit mulle näin karkiksena jo paljon isompi kynnys. Lähden siitä, että mun ei tarvi tehdä mitään mitä en halua. Mut oon mä avoin keskustelulle. Joskus sitä kasvaa vähitellen toisen fetisseihin. Oppii tajuun niitä paremmin. Alkaa aatella, että no, kaipa sitä vois kokeilla. Joskus näin löytää itsestään ihsn uusia puolia. Mutta mä en katso velvollisuudekseni mukautua toisen kaikkiin haluihin, vaikka kuin olis suhteessa D/s-dynamiikka. Mulla on mun rajat ja mulla saa olla. Jos mun rajat olis toiselle liian rajoittavat, sit hänen pitäis ettii joku muu. Voin myös olla avoin sille, että mun D toteuttaus jonkun toisen kanssa jotain juttua, mitä mä en halua tehdä. En oo kyllä ollu tämmösessä tilanteessa, vielä, mutta voisin harkita suostumista semmoiseen järjestelyyn. Mutta mun ei oo pakko.
Mä oon kyllä myös samalla tosi miellyttämishaluinen. Ehkä jopa siinä määrin, että mun on tärkeää varmistaa aina välillä, etten oo suostunu tai suostumassa mihinkään mua hajottavaan ihan vaan miellyttääkseni.
Ai niin. Hajoaminen on mun punaisella listalla. Mua ei rikota. Tästä en jousta. Karkkis mikä karkkis.
-
mitä on karkkikauppasubit?? valikoivia? jokseenkin erilaisia kuin omanarvonsa tuntevat ihmiset? erilaisia kuin ihmiset jotka siis tuntevat itsensä tarpeeksi hyvin tietääkseen millä tavalla jonkin asia kuten kumppanuus todennäköisesti sujuisi parhaiten ja siitä huolimatta koittaa joustaa jotta toiselle ihmiselle on tilaa ihmisenä? kuulostaa vaan kovin 'pelle' nimeämiseltä tällainen sana kuin 'karkkikauppasubi'.
Minä näen karkkikauppasubit subeina, joilla on lista asioista jotka haluavat kokea - eivätkä ole valmiita poikkeamaan listalta D-henkilön vuoksi. Eikä siinä ole yhtään mitään vikaa. Se on ihan sallittua, vaikka eivätkään matchaa kaikkian kanssa. En ymmärrä miten se olisi ristiriidassa "omanarvontunnon" kanssa. Omanarvontuntoakin voi olla monenlaista - se voi olla tervettä itsetuntoon pohjautuu omien rajojen tuntemista tai sitten se voi olla "olen uniikki lumihiutale jota kukaan ei voi ymmärtää"-emoilua joka pohjautuu heikkoon itsetuntoon.
mielestäni kuitenkin on pystyttävä tasajakoiseen arkeen ja ymmärrettävä, että kaikkea ei voi dominoida ja hallita oman pillin mukaan, tai sitten on miehen aika tunnustaa olevansa rajatusti dominoiva ja pidättäytyä alueella jonka hallitsee.
Ylläoleva on jo hyvää pohdintaa siitä minkälaisessa suhteessa haluat olla! Se, että nimenomaan ei halua 24/7-suhteeseen rajaa kätevästi ihmisiä.
ok -- kyseinen termi vain kuulostaa erityisesti tavalliselta modernilta tavalta haukkua ja syyllistää toisia ihmisiä, asettamalla heidät jollain lailla naurunalaisiksi hölmöllä "lempinimellä" vrt 'snow flake', ja vastakkain asettelun karkkikauppasubista ja omanarvontunteesta olin ymmärtävinäni edellisestä kommentistasi. siksi kysyinkin koska ei mitään hajua miten termiä käytetään tai miten sitä itse käytit.
mistä sait käsityksen etten halua 24/7 suhdetta? vastasin kyseisellä lauseella vain siihen miten näen kiukuttelevan domin joka hajoaa kun kaikki ei menekään hänen pillin mukaan enkä todellakaan lähtisi suhteeseen ihmisen kanssa joka hajoaa toistuvasti siitä, että ei yllätys yllätys pystykkään hallitsemaan kaikkea. en millään tavalla tarkoittanut vastata ettenkö haluaisi 24/7 suhteeseen vakaan ja tasapainoisen domin kanssa -- jolla siis ei mene herneet sieraimiin aina kun oma pilli ei soikaan.
-
Mä nyt tosiaan oon alkanu "ottaa haltuun" tätä karkkikauppasubiutta vaikka se on haukuksi tarkoitettu. 🙂 Mulla on kyllä lista asioista, joita haluan kokea - ja lista asioista, joita en halua kokea. Toisaalta mulla on melko vähän ehdottomia kovia rajoja - mutta ne on kyllä sit täysin ehdottomia.
Mietin tota, että oonko valmis joustaan mun listoista D:n vuoksi ja kuinka paljon. Sanoisin, että lähtökohtaisesti se on sovittelua. Ihanteellisesti musta olis hyvä, että lähtötilanteessa mun listat ja D:n listat matchää aika hyvin. En varmaankaan alkais alunperinkään suhteeseen ihmisen kans, joka haluaa tosi erilaisia asioita kuin minä.
Toisaalta, mun "vihreällä" listalla voi olla juttuja, joita D ei halua toteuttaa ja se on täysin fine. Niin karkkis kuin oonkin, ei mun välttämättä ihan kaikkee tarvi saada. Aattelen enemmän, että oon avoin kokemuksille X ja Y, kiinnostunut ko. jutuista, ja ne sit tulee mun elämään jos on tullakseen. Sekin voi olla vaihtoehto, että "harrastan" jotain tiettyä aktiviteettia itsekseni tai jonkun kinkykaverin kanssa, jos D antaa siihen luvan. Ja ei, hänen ei ole pakko antaa lupaa. Nää on neuvotteluasioita. Tarpeeksi hyvän tyypin vuoksi voi luopua jostain.
"Punaisesta" tai edes "keltaisesta" listasta joustaminen on sit mulle näin karkiksena jo paljon isompi kynnys. Lähden siitä, että mun ei tarvi tehdä mitään mitä en halua. Mut oon mä avoin keskustelulle. Joskus sitä kasvaa vähitellen toisen fetisseihin. Oppii tajuun niitä paremmin. Alkaa aatella, että no, kaipa sitä vois kokeilla. Joskus näin löytää itsestään ihsn uusia puolia. Mutta mä en katso velvollisuudekseni mukautua toisen kaikkiin haluihin, vaikka kuin olis suhteessa D/s-dynamiikka. Mulla on mun rajat ja mulla saa olla. Jos mun rajat olis toiselle liian rajoittavat, sit hänen pitäis ettii joku muu. Voin myös olla avoin sille, että mun D toteuttaus jonkun toisen kanssa jotain juttua, mitä mä en halua tehdä. En oo kyllä ollu tämmösessä tilanteessa, vielä, mutta voisin harkita suostumista semmoiseen järjestelyyn. Mutta mun ei oo pakko.
Mä oon kyllä myös samalla tosi miellyttämishaluinen. Ehkä jopa siinä määrin, että mun on tärkeää varmistaa aina välillä, etten oo suostunu tai suostumassa mihinkään mua hajottavaan ihan vaan miellyttääkseni.
Ai niin. Hajoaminen on mun punaisella listalla. Mua ei rikota. Tästä en jousta. Karkkis mikä karkkis.
okei, tää on mun mielestä todella väärin jos termiä sovelletaan tälleen haukkumaan ja rajottamaan ihmisen omia toiveita siitä miten haluaa elää, mitä haluaa elämässään kokea ja mistä saa oikeesti kiksit. menee jo hivenen sheimaamisen puolelle: ootpas huono subi kun et ole muokattavissa paremmin ja anna itsestäsi enemmän kuin mitä edes olet. ei ne sieltä takaraivosta mihinkään häviä et "no, tätä mä edelleen tahdon kokeilla." tai se et kun kerran on joustanut rajoistaan ni saat kuule joustella ihan huolella sen jälkeen.
rajoista: rajoista en todellakaan ala toisen ihmisen mielihalujen mukaan joustamaan oman psyyken ja omien tunteiden kustannuksella -- rajat on kenellä tahansa, niin subilla, vaniljalla, domilla, ym olemassa oman itsensä suojelemiseksi. jos esim jollekin domille on anaalipalvonta se juttu, niin en voi alkaa mielistelemään tai edes suostua suhteeseen koska, ne rajat tulee venymään niin pitkään kunnes domin tyytyväisyys taso on sitä mitä hän haluaa ja oma miellyttämisenhaluni on repinyt minut itseni hajalle ja sit istutaan terapiassa uuden asian kanssa.
ja mun mielestä tällä ei ole mitään tekemistä minkään karkkikauppailun kanssa vaan on toksista ja manipulatiivista, varsinkin yhteisössä missä ehkä aikuisten oikeasti pitäisi olla turvallisuus ennen kaikkea muuta se tärkein asia. no mut, mulla menee muutenkin ihmiset jotka käyttää sanoja erillistämään toisia ihmisiä (lgbt, nepsy, rasismi, ym) sinne samaan "ei kiinnosta" kategoriaan -- mutiskoon keskenään.
-
mistä sait käsityksen etten halua 24/7 suhdetta? vastasin kyseisellä lauseella vain siihen miten näen kiukuttelevan domin joka hajoaa kun kaikki ei menekään hänen pillin mukaan enkä todellakaan lähtisi suhteeseen ihmisen kanssa joka hajoaa toistuvasti siitä, että ei yllätys yllätys pystykkään hallitsemaan kaikkea. en millään tavalla tarkoittanut vastata ettenkö haluaisi 24/7 suhteeseen vakaan ja tasapainoisen domin kanssa -- jolla siis ei mene herneet sieraimiin aina kun oma pilli ei soikaan.
Meillä on selkeästi eri käsitys siitä mikä on 24/7-suhde. Mutta sillä kuinka minä näen asian ei ole merkitystä vaan sillä miten mahdollisessa suhteessa asiat kommunikoidaan. Olen pahoillani, että tulkitsin viestejä väärin.
-
BDSM-termit ei oo kovin eksakteja.
Toiset tuntuu tarkoittavan samaa total power exchangella ja 24/7. Ite taas näkisin, että nää on vähän eri asia. Musta D/s-suhde voi olla 24/7 eli "aina voimassa", vaikkei se toisaalta olis puhtaasti TPE. Voi olla, että on esim. sovitut rajat siitä, mitkä asiat on D:n päätettävissä aina, ja mitä s päättää itse. Silloin suhde ei oo TPE, mutta toisaalta se voi olla 24/7 sikäli, että D:llä on aina oikeus päättää niistä asioista, jousta hänellä sovitusti on oikeus päättää. Erotuksena sessiosuhde, jossa D päättää joko aivan kaikesta tai sovituissa rajoissa, mutta vain session keston ajan, ei sen ulkopuolella.
TPE-suhteessa periaatteessa hypitään aina D:n pillin mukaan, ihan joka asiassa ja silloinkin kun hän on "väärässä". Periaatteessa siinä on se etu, että sittenpähän ei oo kellään herne nenässä.
Mä myönnän suoraan että puhdasoppinen TPE on mulle mahdottomuus niin elämäntilanteen kuin jo luonteen puolesta. Mutta oon makustellu tässä sitä, kykenenkö siihen, että 24/7 ne asiat, jotka on sovittu ylemmän päätettäväksi on ylemmän päätettäviä. Vaikka mua kuin ketuttais, ärsyttäis ja tekis mieli syljeskellä. En tiiä. Joku siinä kyllä kiehtoo.
Yhdyn kuitenkin Vilan näkemykseen, että tärkeintähän on, että suhteen sisällä tiedetään mitä ollaan ja millä säännöillä mennään.
-
Karkkikauppasub on kieltämättä aika tyly termi
Itselle tulee siitä mieleen ihminen, joka menee omat kinkit edellä, eikä ole niistä valmis joustamaan. Toisessa ihmisessä kiinnostaa vain mitä tällä on tarjota, ja jos ei tarjota tarpeeksi niin heippa ja seuraava.
Toisaalta ymmärrän hyvinkin sen, että pyrkii löytämään ihmisen jonka kanssa intressit kohtaisi mahdollisimman laajasti, jotta ei joutuisi niin paljon tinkimään siitä mitä kaipaa. Sitten taas itse ei ole sitä tyyppiä, että ne kinkit olisi se kaikki, vaikka niillä tottakai merkitystä onkin, mutta se koko paketti edelleen ratkaisee.
Fian kuvaus 24/7 suhteen sisältöeroista, sovituista säännöistä on hyvin purettu. Itsellekään TPE ei tulisi kyseeseen, mutta 24/7 jossa toisella on enemmän auktoriteettia ja päätäntävaltaa tietyissä asioissa on hyvinkin sitä omaa. Ei kuitenkaan kaikessa ja joka tilanteessa. Hyvin samoilla linjoilla sunshinecrayons kanssa siinä mitä toinen voi edellyttää, ja mitä itse edellytän toiselta.
-
Aattelin pohdiskelevaisena ihmisenä että voisin kai jotaan kirjoitella tähän ketjuun. Itsekkin olen pitkään sinkkuillut. Ja niin. Olen oppinut silleen ajattelemaan itsestäni ja muista että me ollaan ennen kaikkea ihmisiä, ainutlaatuisia yksilöitä kaikki, minä ja kaikki muut ihmiset. Olen vaan yhdessä lokerossa. Ja kaikki muut ihmiset on yhdessä lokerossa, jokainen omissaan. Jos joskus käytän jotaan termejä kuten että olen pan- tai demiseksuaali, tai sadisti, ne on vaan sellaista keskustelun aloituksia jonka jälkeen voi tutkailla kaikkien osallisten senhetkistä fiilistä että onko tänään sellainen olo, että olisi jotaan niistä, kuinka paljon ja millä tapaa, ja miten haluaa niitä mihinkin suhteeseensa sillä hetkellä soveltaa. Ehkä ajatuksissa pyörii enempi työasiat tai kiinnostukset on enempi jossaan ihan epäseksuaalisissa harrastuksissa. Että ollaan silleen kaikki pohjimmiltaan hyvin ailahtelevaisia ja epämääräisiä yksilöitä.
Tuntuu että monet seksuaalisuuden kategorisoinnit ja vähän kaikki muutkin yhden sanan adjektiivit mitä itsestään käyttää, helposti muodostuu sellaisiksi identiteettilokeroiksi, joissa yrittää ylläpitää jotaan imagoa itsestään tai pysyvyyden ja jatkuvuuden illuusiota. Että olen luotettavampi ja turvallisempi kuin minulla on pysyviä ja tarkkaan määriteltyjä adjektiiveja itsestäni kertoa heti kättelyssä. Ja jopa vähän piiloutuu niiden taakse että on ensisijaisesti niitä itsestään kertomia adjektiiveja, eikä se oikea ihminen, joka on vuosien varrella muuttunut ihan hirveästi kaikin puolin, ja muuttuu kokoajan ja ailahtelee sinne sun tänne, on välillä masentunut, välillä innostunut ja iloinen, ja niin pois päin. Silleen kai koitan sanoa että ihmisenä olo ei minusta ole silleen suoritus tai taidonnäyte tai jonkin itseymmärryksen löytäminen joka olisi joku pysyvä totuudellinen kasa adjektiiveja ja syyseuraus-tarinoita jotka ovat osa minua niinkuin geenikoodisto.
Että vaan ikäänkuin on. On olemassa itsenään. Ja näkee muut ihmiset samanlaisina, jotka vaan on olemassa itsenään, sellaisina kun sillä hetkellä ovat. Ja luottaa siihen että jos vaan on olemassa, eikä yritä olla jotain mitä ei ole, tai jotain mitä haluaisi ihmisten luulevan että on, jne. Vaikka, koska luulee että menisi paremmin kaupaksi parisuhdemarkkinoilla, tai jotaan. Ottaa vaan silleen rennosti ja on oma omituinen itsensä, niin sillä saattaa löytää sen elämänsä miehen tai naisen tai mitä ikinä etsiikään, eikä se välttämättä ole mitään parisuhdetta ensisilmäyksellä. Voi olla että se juuri minua varten oleva ihminen on sillä hetkellä jossaan toisessa suhteessa, tai käymässä läpi jotaan omia ongelmavyyhtejään, ja näyttää siltä että taas jäin yksin, maailma on kurja paikka, 4ever alone, yhyy, mutta asiat saattaa muuttua omassa elämässä ja toisen elämässä jossaan kohtaa tai ehkä ei, mutta silleen, ei sitä oikein muuta voi tehdä... Ainakin itselle sellaiset ihmiset jää mieleen jotka ovat sitä jotaan "minun tyyppiä", vaikka mitään ei heti lähtisikään kehittymään kun on sellaisen tavannut. Luulisin että muillekkin jää samalla tavoin.
Mutta sitä tavallaan saattaa huomata myös että näkee itsensä ja muut silleen ihmisellisempinä ihmisinä, eikä sillä välttämättä ole enää edes niin väliä onko sitä jossaan parisuhdeyhteydessä vai onko vaan frendejä ja tuttuja, jonkun kanssa, en tiedä. Tavallaan on se fiilis että tulee nähdyksi ihmisenä kaikissa suhteistaan. Ja huomaa heti sellaiset ihmiset jotka näkee minut vaan omien halujen, tarpeiden ja ennakkoluulojensa kautta, eikä ollenkaan sitä ihmistä joka olen. Tietää välttää sellaisia. Jotain tuollaista epämääräistä olen näistä aiheista ajatellut. :D
-
mistä sait käsityksen etten halua 24/7 suhdetta? vastasin kyseisellä lauseella vain siihen miten näen kiukuttelevan domin joka hajoaa kun kaikki ei menekään hänen pillin mukaan enkä todellakaan lähtisi suhteeseen ihmisen kanssa joka hajoaa toistuvasti siitä, että ei yllätys yllätys pystykkään hallitsemaan kaikkea. en millään tavalla tarkoittanut vastata ettenkö haluaisi 24/7 suhteeseen vakaan ja tasapainoisen domin kanssa -- jolla siis ei mene herneet sieraimiin aina kun oma pilli ei soikaan.
Meillä on selkeästi eri käsitys siitä mikä on 24/7-suhde. Mutta sillä kuinka minä näen asian ei ole merkitystä vaan sillä miten mahdollisessa suhteessa asiat kommunikoidaan. Olen pahoillani, että tulkitsin viestejä väärin.
Uskoisin, että eriävä ymmärrys 24/7 suhteesta on jos kommenttini kuvitteellisen dominantin henkilön luonteesta ja epäkypsyydestä johti ajatuksesi 24/7 suhteeseen.
-
BDSM-termit ei oo kovin eksakteja.
Toiset tuntuu tarkoittavan samaa total power exchangella ja 24/7. Ite taas näkisin, että nää on vähän eri asia. Musta D/s-suhde voi olla 24/7 eli "aina voimassa", vaikkei se toisaalta olis puhtaasti TPE. Voi olla, että on esim. sovitut rajat siitä, mitkä asiat on D:n päätettävissä aina, ja mitä s päättää itse. Silloin suhde ei oo TPE, mutta toisaalta se voi olla 24/7 sikäli, että D:llä on aina oikeus päättää niistä asioista, jousta hänellä sovitusti on oikeus päättää. Erotuksena sessiosuhde, jossa D päättää joko aivan kaikesta tai sovituissa rajoissa, mutta vain session keston ajan, ei sen ulkopuolella.
TPE-suhteessa periaatteessa hypitään aina D:n pillin mukaan, ihan joka asiassa ja silloinkin kun hän on "väärässä". Periaatteessa siinä on se etu, että sittenpähän ei oo kellään herne nenässä.
Mä myönnän suoraan että puhdasoppinen TPE on mulle mahdottomuus niin elämäntilanteen kuin jo luonteen puolesta. Mutta oon makustellu tässä sitä, kykenenkö siihen, että 24/7 ne asiat, jotka on sovittu ylemmän päätettäväksi on ylemmän päätettäviä. Vaikka mua kuin ketuttais, ärsyttäis ja tekis mieli syljeskellä. En tiiä. Joku siinä kyllä kiehtoo.
Yhdyn kuitenkin Vilan näkemykseen, että tärkeintähän on, että suhteen sisällä tiedetään mitä ollaan ja millä säännöillä mennään.
Kummassakaan määritelmässä en lähtisi kiukuttelevan dominantin kanssa suhteeseen. Mitä rankempi hallinta suhde, sitä enemmän odotan sitä, että dominantilla on kaikki mahdolliset ruuvit paikallaan ja niiden löystymisestä osataan puhua ja kommunikoida D/s tai TPE dynamiikan ulkopuolella sovituissa aikataulutetuissa keskusteluissa sekä siitä miten se mahdollisesti vaikuttaa dynamiikkaan joko keventämällä dominantin vastuuta hetkellisesti ja lisäämällä subin vastuuta vai jotenkin toisin tai ei mitenkään.
Kun tämä nyt kerta siitä lähti lapasesta xD -- en, on ihan tarpeeksi, että yksi suhteessa on pääosin lapsi (minä, dissosiaatio, ikäregressio) -- toista sellaista joka saa tantrumit kun asiat ei mene kotona (varsinkaan) tai kodin ulkopuolella niin kuin herra haluaa, oikeesti -- elämän realiteeteista ja ongelmien sietokyvyistä tässä on kyse ja taapero-tantrattelu ei kyllä herätä luottamusta suhteessa -- missään suhteessa D/s. TPE, tai vanilja. Edes ystävyys suhteessa.
-
ja nythän se sitte putkahti mieleen se muisto miksi taapero-dom-tantrum iski niin vahvasti. oman äitini käytös riitatilanteissa isääni kohtaan. kiteytyen lopulta sellaiseen tilanteeseen jossa oikein ilkkui ja istui keittiön pöydällä sormet korvissa ja ilmeili. siis jos kommunikaatio tasot menee siihen, että toinen ihminen lapsellistuu, ja alkaa kiukuttelemaan kun asiat ei mene niinkuin herra tai rouva tahtoo, niin, ei kiitos. ikää tällä rouvalla oli kait lähemmäs 50 silloin, itse olin teini-ikäinen ja hän haki käytökselleen minulta hyväksyntää siinä ilveilyn välissä.
-
Hei kaikille, olen uusi näissä piireissä ja hakeuduin tänne kun huomasin yhä enemmän keskustelevan itseni ja oman pääni kanssa..
Olen luonteeltani ja toimiltani melko dominanssi. Ja niin typerältä kuin tämä minusta onkin alkanut tuntua, ihmiset ympärilläni tuntuvat sitä kovin arvostavan. Välillä duunipalaverissakin mietin, miten kunnon piiskaus olisi se mitä tyypit oikeasti taitaisivat tarvita tai jotain muuta kylmää kyytiä sen sijaan että vedän vain tiukkoja rajoja ja toistan kerta toisensa kertaan samoja asioita.
Nautin kyllä dom piirteistäni ja myös mielelläni niitä korostan O:-)
Nyt kuitenkin olen huomannut että sisälläni palaa myös selkeä subin rooli. Vaikka olen naimisissa, joka perustuu ns.tasa-arvoisuudelle ja jossa seksi on melko tylsää peruspanoa, olen ollut tyytyväinen. Nyt tässäkin tilanne on muuttunut. Pelkkä seksi ei jaksa kiinnostaa koska pää jää tyhjäksi. Mieheni ei jaksa kiinnostaa dom piirteitäni. Silloin tällöin, hyvin harvoin mieheni on kiinnostunut kovemmista otteista ja antaa muijalle kovaa ja kylmää kyytiä.
Olen tavannut myös jo vuosia sitten miehen, joka herätti minussa hyvin outoja tuntemuksia. Nyt tiet veivät uudelleen yhteen ja keskustelimme asioista. Ymmärsin että vetovoima johtuu siitä, että olen tässä selkeästi alistuvassa asemassa. Pelkkä katse saa suuni kiinni ja housut märäksi. Eikä ne housut vaan se tunne...
Olen miettinyt onko tällä muita, joilla molemmat puolet ovat vahvoja ja esillä? Tälläinen Jekyl&Hyde olo on todella sekasortoista, mutta samaan hetkeen tunnen ajatusten olevan kirkkaampi ja selkeämpi kuin koskaan...
-
Hei kaikille, olen uusi näissä piireissä ja hakeuduin tänne kun huomasin yhä enemmän keskustelevan itseni ja oman pääni kanssa..
Olen luonteeltani ja toimiltani melko dominanssi. Ja niin typerältä kuin tämä minusta onkin alkanut tuntua, ihmiset ympärilläni tuntuvat sitä kovin arvostavan. Välillä duunipalaverissakin mietin, miten kunnon piiskaus olisi se mitä tyypit oikeasti taitaisivat tarvita tai jotain muuta kylmää kyytiä sen sijaan että vedän vain tiukkoja rajoja ja toistan kerta toisensa kertaan samoja asioita.
Nautin kyllä dom piirteistäni ja myös mielelläni niitä korostan O:-)
Nyt kuitenkin olen huomannut että sisälläni palaa myös selkeä subin rooli. Vaikka olen naimisissa, joka perustuu ns.tasa-arvoisuudelle ja jossa seksi on melko tylsää peruspanoa, olen ollut tyytyväinen. Nyt tässäkin tilanne on muuttunut. Pelkkä seksi ei jaksa kiinnostaa koska pää jää tyhjäksi. Mieheni ei jaksa kiinnostaa dom piirteitäni. Silloin tällöin, hyvin harvoin mieheni on kiinnostunut kovemmista otteista ja antaa muijalle kovaa ja kylmää kyytiä.
Olen tavannut myös jo vuosia sitten miehen, joka herätti minussa hyvin outoja tuntemuksia. Nyt tiet veivät uudelleen yhteen ja keskustelimme asioista. Ymmärsin että vetovoima johtuu siitä, että olen tässä selkeästi alistuvassa asemassa. Pelkkä katse saa suuni kiinni ja housut märäksi. Eikä ne housut vaan se tunne...
Olen miettinyt onko tällä muita, joilla molemmat puolet ovat vahvoja ja esillä? Tälläinen Jekyl&Hyde olo on todella sekasortoista, mutta samaan hetkeen tunnen ajatusten olevan kirkkaampi ja selkeämpi kuin koskaan...
Asia, mitä kuvailet, kulkee nimellä "switch", suomeksi puhutaan "kytkimistä". 🙂
Mäkin oon. Ja on täällä muitakin.
Ite aattelen ehkä tässä tänään ja nyt, että voin tai voisin olla molempia, ja suhteessa eri ihmisiin/tilanteisiin musta tulee esiin vuoroin assertiiviisempi/dominoivampi puoli, vuoroin taas mukautuvampi/submissiivisempi puoli. Tää on kyllä muutenkin mulle aika ominaista: olen biseksuaali, koen että voin/voisin olla polyamorinen, mutta toisaalta monoamoriakin on mulle ihan jees... kaikki aina riippuu niin olosuhteista, tilanteesta ja ihmisistä. Joku joskus luonnehti tätä, että olen hyvin versatiili ja se kieltämättä tuntuu omalta. Mun persoona ei oo hirveen fiksoitunu siihen, että mun pitäis olla aina, kaikkialla ja kaikkien kanssa samanlainen. Koen, että mussa on monia puolia ja ne on kaikki yhtä "tosia" ja "aitoja".
Tällä hetkellä oon ihmissuhteessa submissiivinen heteromiehelle. Nautin siitä kovasti. Koen siihen tarvetta juuri nyt ja todennäköisesti jatkossakin.
Mutta joskus jossain toisessa olosuhteessa voin/voisin olla jotain ihan muuta. 🙂 Ja se on täysin ok.
-
ja nythän se sitte putkahti mieleen se muisto miksi taapero-dom-tantrum iski niin vahvasti. oman äitini käytös riitatilanteissa isääni kohtaan. kiteytyen lopulta sellaiseen tilanteeseen jossa oikein ilkkui ja istui keittiön pöydällä sormet korvissa ja ilmeili. siis jos kommunikaatio tasot menee siihen, että toinen ihminen lapsellistuu, ja alkaa kiukuttelemaan kun asiat ei mene niinkuin herra tai rouva tahtoo, niin, ei kiitos. ikää tällä rouvalla oli kait lähemmäs 50 silloin, itse olin teini-ikäinen ja hän haki käytökselleen minulta hyväksyntää siinä ilveilyn välissä.
Ihan ensiksi kannattaa käsitellä ne omat ajatusvääristymät eikä pyrkiä väkisin yhdistämään niitä BDSM-ihmissuhteisiin. Äitisi käytös ei kuulosta dominoivan persoonallisuuden omaavan henkilön käytökseltä, vaan lähinnä emotionaaliselta hyväksikäytöltä. Otin selkeästi vapauksia kielen suhteen ja meni viesti ihan suezille, mutta joo en tarkoittanut mitään tuollaista. Ehkä on lisäsi syytä huomioida, että ainakaan minun kokemukseni mukaan dominoivan persoonallisuuden omaavat henkilöt eivät ole kovin herkkiä hakemaan hyväksyntää yhtään keneltäkään. Äitisi taas kuulostaa siltä, että käyttäytyy noin koska kokee voimattomuutta ja kokee sen olevan ainoa keino tulla näkyväksi. Itseasiassa lapsetkaan eivät käyttäydy noin.
Emotionaalinen hyväksikäyttö ja BDSM-kontekstissa käsitetty D/s-suhde ovat oikeasti eri asioita. Toki ihmisillä on erilaisia taustoja ja ihmiset tulkitsevat asioita omista taustoistaan, jos on tottunut siihen että kaikki pallot ovat sinisiä niin punainenkin pallo näyttää violetilta.
-
Olen luonteeltani ja toimiltani melko dominanssi.
--olen huomannut että sisälläni palaa myös selkeä subin rooli.
Olen tavannut myös jo vuosia sitten miehen, joka herätti minussa hyvin outoja tuntemuksia. Nyt tiet veivät uudelleen yhteen ja keskustelimme asioista. Ymmärsin että vetovoima johtuu siitä, että olen tässä selkeästi alistuvassa asemassa. Pelkkä katse saa suuni kiinni ja housut märäksi. Eikä ne housut vaan se tunne...
Olen miettinyt onko tällä muita, joilla molemmat puolet ovat vahvoja ja esillä?
Kuten edellä vastattu, switchejä on muitakin. Allekirjoittaneella subin rooli on hallitsevampi, mutta myös dominoiva sadistisempi puoli on olemassa. Tästä syystä koska itsekin on siinä määrin vahva luonne, pitää toisen olla vielä vahvempi, itsevarmempi, määrätietoisempi, suojelevampi ym jotta voin alistua tällaiselle ihmiselle. Toisen pitää olla enemmän kuin minä, muuten minä täytän tilan ja vien.
Sitten taas jos se toinen on myötäävämpi, miellyttämishaluisempi, käskytettävämpi, passiivisempi, arempi tms niin tietää minkä puolen se itsessä aktivoi
Joten ei ole lainkaan tavatonta, että se on täysin tapauskohtaista onko dominoiva vai alistuva puoli enemmän ihmisen kanssa esillä.
Sinunkaan domme-puolesi ei ole mitenkään ristiriidasssa sen kanssa että oikean ihmisen kohdalla kytkin voi naksahtaa eri asentoon kuin tavallisesti tai verrattuna edelliseen ihmiseen jonka kanssa oli tekemisissä ^-^
-
Toisen pitää olla enemmän kuin minä, muuten minä täytän tilan ja vien.
Tää on aika hyvin sanottu. Omalla kohdalla asia menee juurikin näin - sun on oltava dominoivampi kuin minä, muuten mä otan sen tilan ja vien.
Meitä kytkimiä on yllättävän paljon täällä. Mä en voisi olla vain alistuva tai vain dominoiva, mä tarvitsen ne molemmat puolet - ne molemmat puolet ovat osa mua.
-
Toisen pitää olla enemmän kuin minä, muuten minä täytän tilan ja vien.
Tämä :love:
-
ja nythän se sitte putkahti mieleen se muisto miksi taapero-dom-tantrum iski niin vahvasti. oman äitini käytös riitatilanteissa isääni kohtaan. kiteytyen lopulta sellaiseen tilanteeseen jossa oikein ilkkui ja istui keittiön pöydällä sormet korvissa ja ilmeili. siis jos kommunikaatio tasot menee siihen, että toinen ihminen lapsellistuu, ja alkaa kiukuttelemaan kun asiat ei mene niinkuin herra tai rouva tahtoo, niin, ei kiitos. ikää tällä rouvalla oli kait lähemmäs 50 silloin, itse olin teini-ikäinen ja hän haki käytökselleen minulta hyväksyntää siinä ilveilyn välissä.
Ihan ensiksi kannattaa käsitellä ne omat ajatusvääristymät eikä pyrkiä väkisin yhdistämään niitä BDSM-ihmissuhteisiin. Äitisi käytös ei kuulosta dominoivan persoonallisuuden omaavan henkilön käytökseltä, vaan lähinnä emotionaaliselta hyväksikäytöltä. Otin selkeästi vapauksia kielen suhteen ja meni viesti ihan suezille, mutta joo en tarkoittanut mitään tuollaista. Ehkä on lisäsi syytä huomioida, että ainakaan minun kokemukseni mukaan dominoivan persoonallisuuden omaavat henkilöt eivät ole kovin herkkiä hakemaan hyväksyntää yhtään keneltäkään. Äitisi taas kuulostaa siltä, että käyttäytyy noin koska kokee voimattomuutta ja kokee sen olevan ainoa keino tulla näkyväksi. Itseasiassa lapsetkaan eivät käyttäydy noin.
Emotionaalinen hyväksikäyttö ja BDSM-kontekstissa käsitetty D/s-suhde ovat oikeasti eri asioita. Toki ihmisillä on erilaisia taustoja ja ihmiset tulkitsevat asioita omista taustoistaan, jos on tottunut siihen että kaikki pallot ovat sinisiä niin punainenkin pallo näyttää violetilta.
En tarkoittanutkaan, että äitini olisi millään lailla BDSM suuntainen tms. Tarkoitin vain, että huomasin miksi taapero-dom kuvaus triggeröi niin vahvasti ja hyvin kärkevästi negatiivisella tavalla. Tai ylipäätään miksi mielikuvani menevät ääripäissä/ääriesimerkeissä, lapsuuteni fundamentalistisessa uskonkultissa on luonnollisesti täynnä ääripäitä ilman harmaita normaaleja asioita + äitini uskonnon värittämät mielenterveysongelmat ja sen mukainen kasvatus.
-
Toisen pitää olla enemmän kuin minä, muuten minä täytän tilan ja vien.
Komppaan. En tosin ole switch vaan subi, alistuva tai alistettava (riippuen tilanteesta ja siitä kenen kanssa olen), mutta en kykene alistumaan Dlle joka ei johda, ota tilaa ja vie. Tarvitsen sen tunteen että toinen on se vahvempi, isompi, jollakin tavalla enemmän kuin minä. Verbaalisesti ja fyysisesti vahva. Vastus. Jos D on kovin ujo, vähäsanainen ja hiljainen hissu minä vien - enkä nauti siitä tippaakaan.
-
Olla suurempi, äänekkäämpi, voimakkaampi vaikuttaa eri tavalla eri ihmisiin. Arvostan älykkyyttä, verbaalista lahjakkuuta ilman desibelejä, muu dominointi lähinnä huvittaa.
-
Olla suurempi, äänekkäämpi, voimakkaampi vaikuttaa eri tavalla eri ihmisiin. Arvostan älykkyyttä, verbaalista lahjakkuuta ilman desibelejä, muu dominointi lähinnä huvittaa.
Verbaalinen lahjakkuuspa hyvinkin. :love:
Mutta mitä tulee aloittajan alkuperäiseen aiheeseen, kyllä, olisi kiva kuulla enemmänkin demiseksuaalien, monojen ja parisuhdetta hakevien kinkyjen ajatuksia.