BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 21.03.2021, 20:57
-
Seppo ja suostumus - hyvä sessio vai törkeä pahoinpitely?
Suostumus on BDSM:n kovaa ydintä, jolta ei voi välttyä missään vaiheessa sessiota tai suhdetta. Siinä missä joku haluaa kaikesta kirjallisen sopimuksen, toiselle riittää, ettei sub sano liian montaa kertaa "ei". Näiden väliseen haarukkaan mahtuu loputon määrä variaatioita ja käytäntöjä, joista voi omien arvojen mukaan muotoilla itselle sopivat. Omat kriteerini suostumukselle ovat sen verran tiukat, että niiden takia on jäänyt muutamiakin sessioita väliin, mutta itselleni on tärkeämpää olla painostamatta kuin ajaa omaa tarvetta toisen kustannuksella. Jälkeenpäin olen sitten kuullut pettymyksistä, kun tunnelma oli pilalla minun kysyessäni rajoja ja toiveita, vaikka toinen olisi vain kaivannut kysymättä ottamista.
Ei siinä mitään, jos tutun kumppanin kanssa mennään, otetaan ja käytetään, mutta nuo tapaukset ovat olleet uusia ja tuntemattomia, joskus jopa ensimmäisillä treffeillä. Vaikka subille olisikin ilmiselvää, mikä on hänelle ok ja miten hän toivoo asioiden etenevän, minä en luota siihen, että osaisin lukea ne ajatukset jostain eleistä ja ilmeistä. Ja kun istun itse tukevasti siellä D-puolella, suostumuksen rikkoutuminen vaikka piiskauksessa on minulle ihan erilainen riski kuin sille piiskattavalle. Jos kaikki menee viimeisen päälle vituiksi, saan syytteen törkeästä pahoinpitelystä ja sellaista mahdollisuutta en ole valmis laskemaan sanoittamattomien toiveiden ja odotusten varaan. Ihan puhumallakin syntyy liian helposti väärinymmärryksiä, sanattomasta viestinnästä nyt puhumattakaan.
Sub-puolella ne riskit ovat pahimmillaan terveyttä ja henkeä uhkaavia, eikä niitä sovi vähätellä. Eron tekee se, että subin huonot päätökset aiheuttavat vaaran hänelle itselleen, mutta minun huonot päätökseni voivat vaarantaa jonkun toisen terveyden ja oman oikeusturvani. Ainakin minun on paljon helpompi käsitellä ja hyväksyä itselleni aiheuttamia vahinkoja kuin sitä, että joku toinen joutuisi kärsimään tarpeettomasti minun päätösteni takia.
Minulle riittävä suostumus koostuu neljästä eri asiasta, joiden tulee olla läsnä kaikissa sessioissa. Tiedän oikein hyvin, ettei mikään sopimus tai lupaus anna sataprosenttista suojaa vaikka tuolta pahoinpitelysyytteeltä, mutta itselleni olen katsonut riittäväksi neljä peruspilaria. Käytän esimerkkinä tilannetta, jossa Seppo, minulle täysin uusi tuttavuus, on tullut luokseni päästäkseen köysiin, ja olen puolestani luvannut häntä sitoa.
Informoitu suostumus. Suostumuksen antajilla pitää olla kaikki relevantti tieto siitä, mihin he suostuvat. Ei siis riitä, että vältän valehtelemasta Sepolle aikeistani, vaan minun pitää aktiivisesti myös huolehtia siitä, etten jätä kertomatta olennaisia seikkoja. Vaikka moni ajattelee, että kertomatta jättäminen ei ole valehtelemista, etenkin suostumuksen kohdalla se on yhtä paljon väärin kuin suora valehtelu. Jos minä sanon Sepolle, että haluan sitoa sinut nippuun, mutta jätän kertomatta, että aion samalla myös piiskata häntä, suostumus ei ole pätevä.
Ajantasaisuus. Meillä jokaisella on oikeus muuttaa mieltämme siitä, mitä haluamme tehdä ja kenen kanssa. Viimeviikkoinen suostumus ei päde tänään, ja joskus mieli saattaa muuttua kesken sessionkin. Jollei ole erikseen sovittu CNC-menosta, osapuolilla on oikeus keskeyttää sessio missä vaiheessa tahansa. Vaikka Seppo olisi sähköpostissa asioita sopiessa kertonut, että hän haluaisi kokeilla riiputusta, hän voi myöhemmin tulla toisiin ajatuksiin ja silloin riiputusta ei tehdä. Jos alkaisin kuitenkin hilata häntä kohti kattoa köysittelyn kestäessä, rikkoisin Sepon suostumusta tekemisilläni.
Vapaaehtoisuus. Suostumusta ei voi hankkia painostamalla tai manipuloimalla. Etenkin kokemus- ja ikäero ovat sellaisia tilanteita, joissa toisella osapuolella voi olla session ulkopuolinen valta-asema, ja tätä valta-asemaa on helppo käyttää huomaamattaankin hyväksi. Jos minä kokeneena sitojana tiedän, että Seppo on uusi koko skenessä eikä tunne käytäntöjä kovin hyvin, minun on helppo ohjailla ja painostaa häntä suostumaan johonkin, mitä hän ei itse välttämättä haluaisi. Voisin esimerkiksi kertoa, että sitomiseen liittyy aina seksiä, ja että häneltä jää paljon väliin, jos hän ei köysittelyn lisäksi ota minulta suihin. Sepolla on tällöin paineet suostua johonkin, mitä hän ei itse välttämättä haluaisi, ja tällöin suostumus on jälleen kyseenalainen.
Selkeys. Joku joskus jossain sanoi, että vastauksen pitää olla "fuck yeah", muuten se on "no". Epäselvästi annettu suostumus jättää ainakin minulle ajatuksen, että toinen ei oikeasti tätä halua. Tällöin ollaan taas riskivyöhykkeellä, koska toinen voi oikeasti haluta sanoa "ei", mutta ei jostain syystä osaa sitä ilmaista. Selkeys ja vapaaehtoisuus ovat usein kytköksissä toisiinsa, joten kysyjän tulee epäselvän vastauksen saadessaan miettiä tarkkaan, voiko toinen osapuoli kokea olonsa esimerkiksi painostetuksi. Jos kysyn Sepolta, voinko viedä tämän köyden tästä, haluan kuulla selkeän "kyllä"-vastauksen ennen etenemistä, muuten pysähdyn kuuntelemaan, miten hänellä menee.
Kaikki tämä kuulostaa varmasti vaikealta, sekavalta ja ainakin sitä tunnelmaa pilaavalta, mutta käytännössä koko neuvottelu voi olla ohi ihan muutamassa sekunnissa. Tutun kumppanin kanssa siihen ei välttämättä enää tarvitse sanoja ollenkaan, mutta vähänkään uudemman ja vieraamman ihmisen kanssa on hyvä käyttää muutama hetki suostumuksen, toiveiden ja tarpeiden kartoittamiseen. Silloin toki on vaarana se, että toinen kieltäytyy jostain, mihin olisi saattanut kesken tilanteen myöntyäkin, mutta sellainen painostus ja rajojen ei-konsensuaalinen venyttäminen on minusta halpamaista. Mieluummin jätän osan asioista tekemättä kuin riskeeraan sen, että kumppanini kokee minun tehneen väärin häntä kohtaan.
Siihen on toivottavasti jo opittu, että ei on ei, mutta milloin päästäisiin siihen, että vasta kyllä on kyllä?
(https://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=15126;type=avatar)Hihaton
Kirjoittaja on sadisti, jonka esimerkkihenkilön nimi on usein Seppo.
-
Muistutuksena tähänkin viime viikon kolumnin yhteydessäkin julkaistut terveiset:
Kolumnit olivat pitkään tauolla. Syynä oli se, että niistä kerta toisensa jälkeen virisi asiatonta ja henkilöönkäyvää keskustelua. Ylläpito muistuttaakin nyt muutamasta asiasta:
-Kolumnistit kirjoittavat omalla nimellään ja omia näkemyksiään. He tekevät tätä pyyteettömästi ja vapaaehtoisesti. On syytä muistaa, että kolumni ei ole luonteeltaan tarkoitettu tietoiskuksi tai oikeaksi totuudeksi: siinä on aina kyse ainakin joiltain osin kirjoittajan henkilökohtaisesta näkemyksestä tai kokemuksesta.
-Kolumnistit valitaan ja kolumnit tarkistetaan ylläpidon toimesta. Ne eivät silti edusta ylläpidon näkemyksiä - hyväksyntää osoitetaan myös omista mielipiteistämme poikkeaville kirjoituksille, kunhan asiasisältö ja tyyli kestää tarkastelun.
-Kolumnien on tarkoituskin herättää keskustelua ja ajatuksia sekä kysymyksiä.
Olethan ystävällinen ja mietit kahdesti miten kommentoit? Eri mieltä saa olla. Kyseenalaistaminen on ok. Omien näkemysten esiintuominen on suotavaa. Kaiken tämän voi tehdä väheksymättä ja arvostelematta tai loukkaamatta kolumnin kirjoittajaa tai muita käyttäjiä. On myös syytä muistaa, että aiheet voivat olla hyvinkin omakohtaisia ja herkkiäkin. Keskustellaan siis asioista toisiamme kunnioittaen ja niin. että tätä palstaa on kaikkien mielekästä lukea ja jatkossakin saamme rohkeita kynäniekkoja jakamaan jotain itsestään näissä kolumneissa.
Ylläpidon puolesta, lemmikki
-
Nyt oli tiivisti mutta selkeästi tuotu esiin suostumuksen perusteet!
Kiitos erinomaisesta kirjoituksesta.
-
Hyvin jäsennelty teksti eikä mielestäni tässä ollut mitään epäselvää. Todella osuvia ja tärkeitä pointteja nostit esille, juuri niitä joita jokaisen tulisi pohtia ja huomioida bdsm-aktiviteetteja harjoittessa. Mielestäni suostumuksen varmistaminen ei pilaa tunnelmaa sessioidessa - sen voi jopa tehdä sitä nostattavallakin tavalla. Erityisesti uuden ihmisen kanssa valppaampi toisen rajojen oma-aloitteinen huomioiminen nostattaa luottamusta ja kiinnostusta sessioimiseen uudelleenkin, ainakin omalla kohdallani.
Kiitos kirjoituksesta!
-
Todella hyvä ja selkeä teksti!😊 Mieluummin pilaa vaikka sitten sen tunnelman varmistumalla suostumuksesta, kuin jättää sen suostumuksen (tai sen puuttumisen) arvailujen varaan ja käy lopulta köpelösti molempien osapuolien kannalta. Tunnelman hetkittäinen latistuminen on pienempi paha kuin vaikkapa se terveyteen kohdistuva vaara.
Vaikka sub tietäisi omat rajansa ja halunsa asioiden etenemisen suhteen niin yhtä lailla dominoivalla on oikeus varmistua, että hän on myös ne täysin ymmärtänyt. Kukaan tuskin katsoisi hyvällä, jos dominoiva hoputtaa sessioon subia, koska dominoiva tietää miten asioiden haluaa menevän. Miksipä se siis toisinkaan päin toimisi?
-
Otsikkoa sivuava keskustelu joskus käytiin oikeaa tulosta ei tiedä kukaan koska varsinnaista ennakkotapausta ei ole esim seuraavasta skenaariosta matti ja maija ovat tehneet oikeen kirjallisen sopimuksen missä on suht tarkkaan mainittu mitä tehdään no sitten iskee murphyn laki maija lyö ruoskallaan väärään kohtaan toki vahingossa MATTI ON 20V hän vammautuu eläkelläis kuntoon matti on joskus jakanut mainoksia ja olut isän töissä kesä poikana eli eläke on suht 0e toki tiedän kansaneläkkeen matilla on opintolainaa tappiin asti ja ne on tuhlattu viimekesän lomareissulla opiskelua on turha jatkaa vamma estää työnteon,,, asia menee oikeuteen mitä sanoo tuomari,,,
-
Hyvä ja selkeä kirjoitus! Kiitoksia tästä!
-
Todella hyvä ja tarpeellinen kirjoitus! Tälle tekstille tulee melko varmasti vielä käyttöä tulevaisuudessa. Kiitos hihaton.
-
Paperilla hyvä :) harmillisen monesti törmää siihen, että mitä enemmän D oikein kunniansa kautta katsoo näiden kohtien täyttyvän, sitä todennäköisemmin se on kertomattaan jossain kohti joskus luistanu.
-
Erinomainen teksti, kiitos Hihaton.
Pikkusiskollakin on mielestäni hyvä pointti; voi myös olla ihan jees ja itse asiassa luotettavuuden osoitus myöntää, että on joskus mokannutkin konsensuaalisuuden kanssa. Jos sen suoraan sanoo, on ainakin rehellinen ja kantaa vastuunsa.
Olin joskus mukana erään järjestön toiminnassa, jonka tehtävänä oli tarkastella tiettyjen toimijoiden eettisyyttä. Mikäli kyseiset toimijat täyttivät tietyt määritellyt eettiset kriteerit, he saivat käyttöönsä sertifikaatin, jolla oli taloudellista arvoa. Aina välillä joku toimijoista jäi kiinni sääntöjen rikkomisesta, ja se harmitti vähän kaikkia, koska kaikki olisivat kovasti toivoneet, että kyseiset toimijat olisivat olleet esimerkillisen eettisiä ja saaneet pitää sertifikaattinsa. Se olisi näyttänyt hyvältä. Kun sitten itse kerran harmittelin, että on se vaan ikävää, kun taaskin on ilmennyt tämmöinen tapaus, että yksi näistä toimijoista ei ole toiminut sovitusti, eräs pitkän linjan kokenut aktiivi totesi: "Mutta itse asiassa se on hyvä. Se, että aina joskus joku jää kiinni siitä, että ei ole noudattanut sääntöjä, osoittaa, että tämä valvonta toimii. Sehän juuri tekee tästä toiminnasta uskottavaa."
Dominoivien ja submissiivisten eettisyyttä ei valvo mikään komissio. Jokainen on ihan itse vastuussa toiminnastaan itselleen ja toisilleen. Aidosti rehellinen omavalvonta voi tarkoittaa sitä, että aina joskus myös jää itselleen virheestä kiinni. Ja jos on vallan tosi rohkea, sen voi sanoa jopa ääneen myöhemminkin. Kerran mokasin. Otin opikseni.
-
Hyvät pilarit! Pistän kyllä korvan taakse ja jopa mahdollisesti otan käyttöön omalla tatavalla.
Omasta mielestä kaikki osapuolet näissä leikeissä pitäisi olla tietoisia ja hyväksynyt sen että vahinkoon on aina riski. Riskin vahinkoon voi aina minimoida eri toimilla, lisäämällä turva toimia eri osapuolilta riski myös pienenee. Vahingon riskiä ei tulla saamaan koskaan poistettua, sillä kuka ei ole tehnyt pienintäkään virhettä elämänsä aikana? Kuka voi sanoa toden teolla pystyvänsä välttää kaikki virheet tulevaisuudessa?
-
Omasta mielestä kaikki osapuolet näissä leikeissä pitäisi olla tietoisia ja hyväksynyt sen että vahinkoon on aina riski. Riskin vahinkoon voi aina minimoida eri toimilla, lisäämällä turva toimia eri osapuolilta riski myös pienenee. Vahingon riskiä ei tulla saamaan koskaan poistettua, sillä kuka ei ole tehnyt pienintäkään virhettä elämänsä aikana? Kuka voi sanoa toden teolla pystyvänsä välttää kaikki virheet tulevaisuudessa?
Tämä.
Hyvä kirjoitus sinänsä. Kiitos siitä.
Mietin viekö jatkuva varmistelu suostumuksesta sessioinnin ilon.
On niitä subeja jotka kyllästyneenä voivat sanoa: Tee nyt jotain
äläkä kysele koko aika.
(eka subini oli tällainen. ;D )
Ajatusleikkiä. Jos D:n olisi mahdollisuus kysyä vain yhden kysymyksen s:ltä varmistaakseen jatkomahdollisuuden, mihin se kysymys liittyisi. Jos yleissuostumus sessiointiin on Tottakai. Ja pääperiaatteet selvitetty.
Olen ottanut itse tavaksi kysyä silmiin katsoen joka kerta köydenpätkä tai joku muu kiinnipitämisväline kädessä: Luotatko minuun.
Vasta sitten jos saan selvän epäröimättömän kyllä-vastauksen, jatkan.
Jos joutuu sidotuksi vastoin omaa vapaata tahtoa, se aiheuttaa pelkotiloja. Niitä ei helpolla paranneta yhden aftercaren jälkeen.
Piiskaus taas ilman vahvaa suostumusta, se aiheuttaa enemmänkin vain fyysistä kipua.
Toisinaan myös kysyn, Osaatko sanoa jos et halua jotain tai haluat keskeyttää.
Enemmän haluan tuolla kysymyksellä viestittää sitä, että hänellä on mahdollisuus sanoa koska tahansa ei. Subit ei aina osaa mieltää heidän mahdollisuuksia ellei niitä sano ääneen.
Jos tarkan varmistamisen tielle lähdetään, niitä olisi niin paljon ettei sessioinnista sinä päivänä tulisi yhtään mitään.
D:n on pakko luottaa subin kykyyn kommunikoida.
Nyt joku sanoo, Entä subspace.
No joo, subspace on sellainen tila ihmisellä jossa D saisi pilkkoa kirveellä subin sormet irti ja hän vain hymyilisi ja pyytäisi lisää kykenemättä sanomaan ei. Näin vertauskuvallisesti.
D:llä on vastuu. On myös subilla. Onko D:n vastuu siinä, että hän tarkkailee osaako ja pystyykö sub pitämään oman vastuunsa. En tiedä. Ehkä.
-
Jos suostumuksen perusasioiden omaksuminen tuntuu jostakusta hirmuisen "vaikealta" tai "sekavalta", on ehkä syytä harkita BDSM-aktiviteetteihin osallistumisen kyvykkyyttään kahdesti: mitään rakettitiedettä suostumuksen saaminen tai antaminen kun ei ole...
-
Hienoja moraalisia pointteja joita pitää kaikkien noudattaa.
Törkeä pahoinpitely kuitenkin on käsittääkseni aina törkeä pahoinpitely vaikka loukatun suostumus olisi olemassa.
Oikeastihan tämä tulee esiin, jos jokin asia menee vituilleen tai katumusta esiintyy.
Tarkoitus ei ole nyt, taas, aiheuttaa paskamyrskyä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin tai ketä tekee ja mitä, mutta tuo
käsittääkseni on se lain määrittelemä katsontakanta joka on se loppumetreillä ainoa merkitsevä.
-
Olen ottanut itse tavaksi kysyä silmiin katsoen joka kerta köydenpätkä tai joku muu kiinnipitämisväline kädessä: Luotatko minuun.
Vasta sitten jos saan selvän epäröimättömän kyllä-vastauksen, jatkan.
Tälle tavalle iso peukku.
-
Hienoja moraalisia pointteja joita pitää kaikkien noudattaa.
Törkeä pahoinpitely kuitenkin on käsittääkseni aina törkeä pahoinpitely vaikka loukatun suostumus olisi olemassa.
Oikeastihan tämä tulee esiin, jos jokin asia menee vituilleen tai katumusta esiintyy.
Tarkoitus ei ole nyt, taas, aiheuttaa paskamyrskyä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin tai ketä tekee ja mitä, mutta tuo
käsittääkseni on se lain määrittelemä katsontakanta joka on se loppumetreillä ainoa merkitsevä.
tätä samaa itsekkin uskon ok joku sopimus voidaan ottaa huomioon lieventävänä mutta jos oikeuteen asti mennään kyllä sanktiota tulee... ja kun tuo ei ole asianomistaja rikos että vaikka lekuri voi vinkata poliisille,,
-
Korjaan hieman edellistä. Jos oikeuteen mennään, ei se ole mikään tuomioautomaatti. Muuten ei tarvittaisi koko oikeudenkäyntiä.
Myöskään lekurin ilmoitus ei ole oikeudenkäyntiautomaatti, vaan syyttäjä tekee päätöksen joko syytteen nostamisesta tai syyttämättäjättämisestä.
-
Hienoja moraalisia pointteja joita pitää kaikkien noudattaa.
Törkeä pahoinpitely kuitenkin on käsittääkseni aina törkeä pahoinpitely vaikka loukatun suostumus olisi olemassa.
Oikeastihan tämä tulee esiin, jos jokin asia menee vituilleen tai katumusta esiintyy.
Tarkoitus ei ole nyt, taas, aiheuttaa paskamyrskyä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin tai ketä tekee ja mitä, mutta tuo
käsittääkseni on se lain määrittelemä katsontakanta joka on se loppumetreillä ainoa merkitsevä.
Ei kyllä suostumus on joskus se mikä erottaa törkeän pahoinpitelyn ja törkeän vammantuottamuksen, ainakin urheilussa.
-
Jep. Valta voi nousta päähän, jos salaa asioita tai valehtelee tai manipuloi tekemisessään.
Tämä saitti on turvallinen ja täällä saa paljon tietoa, miten olisi hyvä toimia sessiossa, mutta sitten on se villi länsi, jossa valta on noussut päähän ja alistujat pelkäävät omia fetissejään ja alistumistaan eivätkä tiedä oikeuksiaan (itsetunto voi olla huono) ja alistajat tietävät tämän.
Esim. Itse etsisin leikkikaveria chatin avulla. En ymmärtänyt sen aikaisista kinkysivustoista mitään ja tuntui heprealta, joltain salatieteeltä tms. Noh, olin laiska etsimään tietoa ja tutustumaan syvällisemmin asioihin ;D On vain kivaa olla kuutamolla ja tehdä asioita yhdessä - mun onni oli, etten oikeasti leikkinytkään kenenkään domin kanssa eli antanut itseni tulla sidotuksi tai piiskatuksi. Toki, huomasin, joskus kirjoitukset eivät pitäneet paikkansa ja leikkikaveri oli salannut erään tärkeän tiedon, mikä oli viimeisin juttu ja sai miettimään, etten tässä villissä lännessä enää haluaa olla. Toisaalta sain mitä halusin ja aloitin vaniljaelämän :love:
Aina se ei mee niin päin että kinky on viimeinen juttu - mulla kun se oli portti vaniljaelämään :love: sain itsetuntoni nousemaan (tai takaisin), kun eräs alistuja kehui minua ja uskoin häntä, koska hän oli todella mukava mies :love: muutenkin vaikutti siten niin, että myöhemmin panostin alusasuihin ja stay uppeihin sekä korsetteihin (niitä alkoi tulemaan muotiin mm. Gina Tricotiin ja h&m:n :) ). Oli ihana tuntea itsensä seksikkääksi naiseksi :love:
Menikö offiksi, toivottavasti ei haittaa :)
-
Hienoja moraalisia pointteja joita pitää kaikkien noudattaa.
Törkeä pahoinpitely kuitenkin on käsittääkseni aina törkeä pahoinpitely vaikka loukatun suostumus olisi olemassa.
Oikeastihan tämä tulee esiin, jos jokin asia menee vituilleen tai katumusta esiintyy.
Tarkoitus ei ole nyt, taas, aiheuttaa paskamyrskyä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin tai ketä tekee ja mitä, mutta tuo
käsittääkseni on se lain määrittelemä katsontakanta joka on se loppumetreillä ainoa merkitsevä.
Ei kyllä suostumus on joskus se mikä erottaa törkeän pahoinpitelyn ja törkeän vammantuottamuksen, ainakin urheilussa.
Mun oma käsitys perustuu joihinkin oikeuskäsittelyihin joiden asiakirjoja joskus oon nähny ja satunnaisiin keskusteluihn asianajajan kanssa.
Lievässä ja normaalissa pahoinpitelyssä loukatun suostumus huomioidaan, törkeässä ei. Tää on mun käsityksen mukaan käytäntö johon laki ei varsinaisesti anna suoraa vastausta.
Ahkeralla googlauksella oikeastaan ainoa oikeuskäsittely joka tuli vastaan oli keltaisen lehdistön :
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000494141.html
Jossa sama toteamus eli
"Syyttäjän perustelee päätöstään oikeuskäytännöllä, jonka mukaan lievään ja tavalliseen pahoinpitelyyn voi antaa suostumuksensa. Niin sanottu loukatun suostumus poistaa teon rangaistavuuden. Vakavien vammojen aiheuttamiseen suostumusta ei voi antaa. Törkeä pahoinpitely on siis rangaistava teko, vaikka uhri antaisi luvan."
Pointtihan tässä on se, että jos asia on näin, ei kohde voi antaa suostumustaan joillekin teoille millään dokumentilla, vaikka toiminta olisikin konsensuaalista.
Peace'out.
-
Kolunmi on hyvä siinä mielessä, että tuo mistä puhutaan voidaan nähdä eräänlaisena "kinkyjuridiikkana", koska tuo on puhtaasti sopimusoikeutta ilmaistuna arkikielellä. Kaikki samat elementit löytyvät sopimusoikeudesta juridisilla termeillä. Liialliseen juridiseen kielenkäyttöön ei todellakaan kannata mennä, niin ei ole tarpeellista alkaa vertailemaan arkikielenkäyttöä ja juridista munkkilatinaa, riittää kun tosiaan samat elementit löytyvät.
Hienoja moraalisia pointteja joita pitää kaikkien noudattaa.
Törkeä pahoinpitely kuitenkin on käsittääkseni aina törkeä pahoinpitely vaikka loukatun suostumus olisi olemassa.
Oikeastihan tämä tulee esiin, jos jokin asia menee vituilleen tai katumusta esiintyy.
Tarkoitus ei ole nyt, taas, aiheuttaa paskamyrskyä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin tai ketä tekee ja mitä, mutta tuo
käsittääkseni on se lain määrittelemä katsontakanta joka on se loppumetreillä ainoa merkitsevä.
tätä samaa itsekkin uskon ok joku sopimus voidaan ottaa huomioon lieventävänä mutta jos oikeuteen asti mennään kyllä sanktiota tulee... ja kun tuo ei ole asianomistaja rikos että vaikka lekuri voi vinkata poliisille,,
Sopimuksen pätemättömyys on eri asia kuin sopimuksen mitättömyys. Stoge on oikeassa siinä, että oikeuskäytännössä törkeään rikokseen ei voi antaa suostumustaan, joten sellaiseen suostumisen antaminen on katsottava mitättömäksi. Tämän vuoksi tosiaan saattaa käydä niin, että oikeus katsoo tekijän syyllistyneen rikokseen. Se on sitten eri asia, paljonko tulee langettavassa tapauksessa rangaistusta. Rangaistuksen määrä varmaan olisi pienempi, mutta olisi edelleen syyllitynyt rikokseen.
Lievässä ja normaalissa pahoinpitelyssä loukatun suostumus huomioidaan, törkeässä ei. Tää on mun käsityksen mukaan käytäntö johon laki ei varsinaisesti anna suoraa vastausta.
Totta, oikeuskäytäntö ei ole kirjoitettuna kuin jo ratkaistuihin asioihin ja oikeuskirjallisuuteen. Ja tämä elää jatkuvasti, oikeustiede on myös kehittyvä tieteenala.
Kinkyilyssäkin tämä näkyy, vaikka ei asiaa aina ajatella. Törkeään pahoinpitelyyn ei voi antaa suostumustaan ja törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistössä ns. kvalifiointina on mainittu teräase. Se, mikä sitten on teräase, on vaihdellut. Tietääkseni vielä 2000-luvun alussa on väännetty oikeudessa siitä, onko neulottamissessio suostumuksella törkeä pahoinpitely, koska neulaa pidettiin teräaseena. Nykyisin on aika vaikea uskoa, että normaali suostumuksella tehty neuloitusjuttu aiheuttaisi edes esitutkintaa.
-
...vähänkään uudemman ja vieraamman ihmisen kanssa on hyvä käyttää muutama hetki suostumuksen, toiveiden ja tarpeiden kartoittamiseen. Silloin toki on vaarana se, että toinen kieltäytyy jostain, mihin olisi saattanut kesken tilanteen myöntyäkin, mutta sellainen painostus ja rajojen ei-konsensuaalinen venyttäminen on minusta halpamaista. Mieluummin jätän osan asioista tekemättä kuin riskeeraan sen, että kumppanini kokee minun tehneen väärin häntä kohtaan.
Kiitos mainiosta kirjoituksesta! Totta joka sana. Suostumuksen antaminen johonkin vähänkään riskaabeliin keskellä kiihkeää leikkiä ei aina mielestäni täytä suostumuksen kaikkia vaatimuksia. Subin kynnys leikin keskeyttämiseen voi olla suurempi kuin rohkeus sanoa ei. Tai sitten hormonit hyrräävät jo sellaisella volyymillä, että järki sanoisi ei mutta suu kyllä. Niinpä mitään "isompaa" uutta tekemistä ei mielestäni pidä yllättäen ujuttaa sessioon vaikka sen tekemiseen pyytäisikin luvan.
Kiitos vielä Hihaton, tämä kolumni pitäisi naulata Baarin seinälle kehyksiin :love:
-
Tuo lupien kysely kesken kaiken on kyllä melkoinen turn-off. Yleensä kannattaa sopia etukäteen missä ne rajat menevät ja pitäytyä niissä. Valtaleikeissä toki on se "pakottaminen" aina jonkinlainen oma ulottuvuutensa, niin niille rajoille kannattaakin pyrkiä. Tutumman kumppanin kanssa niitä voi jo vähän ylittääkin.
Yleensä ihan järjenkäyttö auttaa pitkälle. Jos kyse ei mistään edgeplaysta tai muuten kovin äärimmilleen viedystä jutusta ole kyse, niin harvemmin isompia ongelmia tulee vaikkei kaikki menisikään ihan putkeen - jälkihoito on yleensä sitä varten, että tiedetään mitä ensi kerralla tehdä ja mitä ei.
Session sujuvuus on kuitenkin yleensä tärkeämpi asia kuin sen itsensä kokonaissisältö. Eihän sellaisella D:llä ole edes auktoriteettia, kuka joutuu kyselemään subilta lupaa kaikkeen. Vastauksista taitaa paistaa läpi se, että ajatteeko kukin D/s, S/M vai sidontasessiota.
-
Tavallaan saan Kinkykundin ajatuksesta kiinni. Ite subina/masokistina lähtökohtaisesti tykkään siitä, että rajat määritellään suhteen tai session alussa ja sitten annetaan mennä. Ja mä myös nautin yllätyksistä tosi paljon, joten mulle saa kyllä tuoda sessioon odottamattomiakin elementtejä, kun ne liikkuu kuitenkin niissä rajoissa, mistä on aiemmin sovittu. Tykkään esim. sellaisesta, että suhteessa sovitaan asian X olevan tästä eteenpäin vihreä ja sitten se tapahtuu ennemmin tai myöhemmin joskus - mutta en voi täsmälleen tietää milloin. Kutkuttavaa!
Tykkään myös muutenkin antaa suhteessa toistaiseksi voimassa olevia lupia, ja kyllä ne silloin siis ihan oikeesti on toistaiseksi voimassa ja pointti nimenomaan on, ettei joka kerta tarvi kysyä erikseen. Sitoudun siihen, että ilmaisen selkeästi ja sovitulla tavalla, jos joskus vedän pois suostumukseni asiaan X. Mä myös arvostan sitä, että kun anna tällaisen suostumuksen ja luottamuksen osoitunsen D:lle/sadistille/topille, hän luottaa minuun ja siihen, että tiedän mitä teen. Mäkin kun kumminkin oon ihan aikuinen ihminen ja kykenevä itse tekemään itseäni koskevia päätöksiä - vähän hullujakin. Mua ei lähtökohtaisesti tarvitse suojella minulta itseltäni.
Toisaalta turvasanojen kyseleminen sessiossa voi olla varsin kuumaakin. ;D Varsinkin jos tarkoituksena on, että mennään lähelle rajoja, kysymys: "Onko vielä tämä vihreä?" voi kiihottaa järjettömästi. Se ikään kuin myös alleviivaa, että nyt ei muuten ollaan jo syvillä vesillä, ja siihen vastaaminen: "Joo, vihreä" saa tuntemaan, että voi taivas, mä todella, todella itse suostun tähän ja haluan tätä vaikka tämä on ihan hullua. :P
Samoin se, että sovitusti jatketaan sadistista toimintaa, kunnes on pakko alistua huutamaan punaista tai vastaata "Joko riittää?" kysymykseen, että "Joo, nyt riittää jo, ota syliin" on musta ihanaa. Turvasanoilla ja rajoilla leikkiminen. :love:
Ja sitten tietysti on koko joukko tilanteita, missä turvasanaa tai -elettä ei oikein ylipäätään pysty käyttämään, mutta ne on jo enempi edge play -osastoa eikä niihin musta kannata edetä ennen kuin osapuolten välillä on jo varsin vahva luottamus.
Mutta tää kaikki riippuu kuitenkin tosi paljon myös siitä, ollaanko ensikertaa yhdessä leikkimässä vai vakiintuneempi tiimi, millainen subi on luonteeltaan yms. Itse esimerkiksi oon kumminkin sen verran assertiivinen "karkkikauppasubi", että kyllä mä sanon, kun mulla ei oo enää kivaa. Mutta en edellyttäisi sitä kaikilta muilta, tietämättä, miten helppoa tai vaikeaa ko. ihmisen ylipäätään on ilmaista rajojaan yms.
-
Etukäteen kahvitellaan, jutellaan, tarvittaessa vaihdellaan listat ja sovitaan. Sitten annetaan mennä.
Turvasana on olemassa juurikin siksi että toinen voi tauottaa tai pysäyttää tekemisen jos tarvitsee. Sana joka ei liity tilanteeseen. En ymmärrä sellaista 'vihreä vihreä! - läppää ollenkaan... toki tapoja on kuin Seppoja suolla, ja kaikille omansa mikä toimii.
En muutenkaan kyselisi koko ajan että onko kaikki hyvin, kestääkö pää, yms. sillä vähän vesitetään sessioinnin ajatusta ja realismin tuntua. Toki jälleen on Seppoja suolla. Olen kai vähän enemmän turmeltunut ja leikin siksi eri päässä hiekkalaatikkoa kuin joku muu.
Safety first, ja jos joku on ihan tiloissa ja space-out niin kannattaa kysyä toiselta vaikka mikä sun nimi on? Tms. Että tietää toisen olevan samalla planeetalla. Sitten ei ylittele rajoja. Sessioidessa ei sääntöjä muuuteta vaan pelin säännöt etukäteen ja seuraavaan sessioon voi taas muuttaa asioita. Endorfiineissa tai humalassa ei kannata tehdä diilejä.
Oikeuteen asti jos seksin harrastamisessa mennään on asiat menneet vihkoon jo pahasti. Kommunikaatio on silloin varmasti pettänyt jo sillä tavalla että siinä ei paljon vihreiden tai kokoomuksen huutelut varmasti silloin ole olleet keskiössä.
-
Eli kaikki on mennyt päin Persusta? Pun intended.
Sori. En voinut vastustaa kiusausta.
-
Aina voi huutaa Punaisia
-
Suostumus ei poista tekijän vastuuta.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2dde18f2-577b-45c9-a497-de784c99cf8d
"Joki tutustui yhteen uhreista miehille suunnatulla BDSM-sivustolla.
8.–9. helmikuuta 2023 Joki vei miehen asunnolleen ja kahlitsi tämän alastomana omakotitalonsa maakellariin.
Syyttäjän mukaan Joki kohdisti uhriin moninaista seksuaalista ja ruumiillista väkivaltaa. Joki muun muassa poltti uhrin ihokarvoja, antoi tälle sähköiskuja ja hakkasi tätä kumisella pampulla. Joki myös videoi tekoja.
Uhri sai soitettua hätäkeskukseen vasta kolmen vuorokauden kuluttua. Joen asunnolle saapuneet poliisit päästivät uhrin kahleista sunnuntai-iltana 12. helmikuuta."
....
"Seuraava väkivaltatilanne tapahtui kuukausi myöhemmin. Joki oli sopinut toisen uhrin kanssa leikkausoperaatiosta.
Uhri saapui Joen asunnolle 6. maaliskuuta ja allekirjoitti ”suostumuslomakkeen” operaatioon."
...
"Myös kolmas rikoskokonaisuuden asianomistaja tutustui Jokeen BDSM-henkisellä sivustolla. Joki etsi itselleen elinikäistä ”kidutusorjaa” pidettäväksi vankeudessa ja kidutettavaksi."
...
"Joki kiisti syyllistyneensä rikoksiin. Hänen mukaansa miehet olivat antaneet suostumuksensa kaikkiin tekoihin.
Oikeus katsoi, ettei suostumus tekoon poista rikosoikeudellista vastuuta eikä sitä voi pitää pätevänä ottaen huomioon suostumuksen antamisen olosuhteet."
Oikeuden mukaan Joen tarkoituksena on ollut tuottaa uhreilleen maksimaalista kipua saadakseen tyydytystä sadistisille tarpeilleen."
....
"Rangaistusta lievensi osittain asianomistajien ”poikkeuksellisen suuri oma myötävaikutus, eli suostumus menettelyyn, joka on ollut omiaan heikentämään tekijän kykyä noudattaa lakia”.
Käräjäoikeus tuomitsi Joen 4 vuoden vankeusrangaistukseen.
-
Tässä Hesarin uutinen samasta tapauksesta.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000010323101.html (https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000010323101.html)
Peniksen leikkaamiseen yms liittyen:
”Asianmukainen suostumus tulee voida peruuttaa, mihin ei suostumuksen mukaan ole ollut mahdollisuutta. Syytesuojalausekkeella ei ole merkitystä. Suostumus ei ole ollut muodollisesti pätevä”, oikeus katsoi.
Kahleissa pitämiseen yms. liittyen:
Oikeus katsoi, että uhri oli suostunut bdsm-tyyppiseen lyhytaikaiseen sitomiseen, mutta Joki ylitti suostumuksen rajat. Tässäkään tapauksessa tehty sopimus ei poistanut rikosoikeudellista vastuuta, koska teko aiheutti vakavaa vaaraa hengelle ja terveydelle.
-
Tästähän väiteltiin vaikuttaako vai ei selkeästi vaikutti tuomioon toki juttu menee varmaan vielä
korkeinpaan oikeuteen asti.
-
Me sadistit saamme tästäkin tapauksesta lisää stigmaa osallemme.
Sitten rikosoikeuden apulaisprofessori Hyttinen toteaa tänään Iltalehdessä:
-Lähtökohtaisesti BDSM-toiminnassa ei pysty antamaan lupaa millekään sellaiselle, mikä menee törkeän pahoinpitelyn puolelle, hän tiivistää.
Ulkopuolisen arvioijan silmissä monikin piiskaus menisi törkeän pahoinpitelyn puolelle, kun taas Hyttinen mainitsee, että takapuolen läpsiminen olisi sellaista toimintaa, että sille toinen osapuoli voikin antaa hyväksyntänsä.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/6d6c978e-27ac-4384-bbe3-d2ca7918fcdd
-
Piti oikein tarkistaa, mikä on nykyään törkeän pahoinpitelyn määritelmä:
Rikoslaki 21. luku (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L21), 6 § (13.7.2001/654)
Törkeä pahoinpitely
Jos pahoinpitelyssä
1) aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila,
2) rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla tai
3) käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä pahoinpitelystä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
Kynnys törkeälle pahoinpitelylle on siis korkea, eikä tyypillinen BDSM-sessio noita tunnusmerkkejä kovin herkästi täytä. Useimmat piiskaamiset sun muut lienevät siis suostumuksella edelleen ok, mutta veikkaan että tuonne jää myös harmaa alue, jota joudutaan vielä joku päivä otsikoista todistamaan.
-
Kiinnostava toi teräase. Neulaa siis tuskin voi tulkita hengenvaaralliseksi, mutta veitsen voi. Mutta suojeleeko tuo kohta ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, siltä ettei suostumuksellista veitsisessiota (joissa ei kuitenkaan suoriteta amatööriamputointeja) voi tulkita törkeäksi pahoinpitelyksi?
Nää tämmöiset tapaukset on musta kammottavia, mutta mielenkiintoisia rikostarinoita.
-
Kiinnostava toi teräase. Neulaa siis tuskin voi tulkita hengenvaaralliseksi, mutta veitsen voi. Mutta suojeleeko tuo kohta ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, siltä ettei suostumuksellista veitsisessiota (joissa ei kuitenkaan suoriteta amatööriamputointeja) voi tulkita törkeäksi pahoinpitelyksi?
Nää tämmöiset tapaukset on musta kammottavia, mutta mielenkiintoisia rikostarinoita.
Ajattelisin itse niin, että pitää vetää aika överiksi, että tuo kokonaisarvio toteutuisi. Arpitatuointeja tehdään samankaltaisin välinein ihan laillisena liiketoimintana, ja veitsisessio vertautunee sellaiseen. En olisi neuloistakaan huolissani, tuskin lukeutuvat hengenvaarallisiksi aseiksi.
-
Mitä lueskelin itse, niin ainoastaan lievä pahoinpitely on asianomistajarikos, "normaali" pahoinpitely olisi jo virallisen syytteen alainen rikos.
Sen määritelmät kyllä mielestäni on täytetty usein:
5 § (21.4.1995/578)
Pahoinpitely
Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
Samoin vapaudenriisto on ymmärtämäni mukaan virallisen syytteen alainen:
1 § (21.4.1995/578)
Vapaudenriisto
Joka sulkemalla sisään, sitomalla, kuljettamalla johonkin tai muulla tavoin oikeudettomasti riistää toiselta liikkumisvapauden tai eristää toisen tämän ympäristöstä, on tuomittava vapaudenriistosta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
-
Ellei ole riittävää luottamusta subiin, kannattaa jättää kaikki kaikki HC-toiminta fantasioiden varaan. Ja jos subi-suhde loppuu, niin voi tulla jälkikäteenkin pulinoita pahoinpitelyistä, övereistä tai raiskauksista, vaikka kaikki olisi ollut itse session aikana sovittuakin.
Mitä enemmän mittariin on tullut kokemusta, sitä varovaisemmin suhtaudun sessioihin. HC-rajoilla on kyllä tullut käytyä niin henkisesti kuin fyysisestikin, mutta oikeuden edessä olet kuitenkin itse vastaajana Suomen lakien mukaisesti. Hyvän ja vielä paremman session takia ei kannata lähteä istumaan ja subin mielen vakaudella on suuri merkitys siinä, kuinka syvälle olen valmis itse lähtemään.
-
Itse en session aikana sopisi mitään suuntaan tai toiseen, koska se ei mielestäni oikein sovi informoidun suostumuksen käsitteeseen.
Informoitu suostumus kun käsittää mielestäni kaksi aika olennaista seikkaa:
1) mitä kaikkea session aikana voi "pahimmillaan" tapahtua.
2) mitkä on niitä asioita mitä session aikana ehdottomasti ei voi tapahtua.
Vaikka yleisesti vierastan termiä "sessio", niin parempaakaan termiä ei oikeastaan ole kuvaamaan sitä hiekkalaatikkoa missä yhteisvastuullisesti liikutaan, kun kyse on jostain muusta kuin parisuhteessa tapahtuvasta toiminnasta. Parisuhteen sisällä luottamus on huomattavasti syvempi, eikä toiminnalle ole välttämättä rajoja laisinkaan ja turvasanatonkin toiminta tulee kysymykseen. Isommissa porukoissa pitää aina olla selvillä se, kuka tuntee kenetkin parhaiten osatakseen varmistaa juuri kyseisen alistuvan hyvinvointi, jotta peli osataan tarvittaessa viheltää poikki suurempien vahinkojen välttämiseksi.
Session aikana näkisin kaksi ilmiselvää vaaranpaikkaa, josta dominoivan tulee olla tietoinen:
1) subi pärinöissään suostuu johonkin, jonka tuottama vahinko tulee esille vasta jälkikäteen.
2) subi menee session aikana niin tiloihin tai vajoaa syvälle, ettei kykene käyttämään turvasanaa tai tuottamaan edes minkäänlaista kieltosanaa. Tästä syystä myös vältän varsinaisten turvasanojen käyttöä ja suhtaudun kaikkiin kieltäviin sanoihin turvasanoina, jos ei asiasta ole etukäteen sovittu että vain turvasana pysäyttää toiminnan, ja olen luottavainen siihen että subi pystyy sitä käyttämään tarpeen vaatiessa. Myös muita keinoja on, joista voidaan etukäteen sopia, eritoten jos subi jo tietää miten reagoi minkäkinlaiseen toimintaan. Kenenkään edes puolitutun kanssa en lähtisi mihinkään kovempaan toimintaan ennenkuin juuri sen suhteen raamit ja pelisäännöt on molemmille selvät.
Kaikki tämä sopiminen ja keskisteluhan ei ole kaikkien kuppi teetä, varmasti on alistuvia jotka hakevat sitä jännitystä ja arvaamattomuutta. Mutta myöskään minä en ole kaikkien kuppi teetä, ja se on ihan fine.
Aina, kun leikitään rajoilla, on vahinkojen mahdollisuus olemassa ja jos yleensäkään mitään koskaan tekee, niin niitä myös sattuu. Olisi mielestäni naiivia paitsi väittää, myös uskoa että on olemassa domeja ja/tai sadisteja joilla ei koskaan mene yli, enemmän tai vähemmän, tavalla tai toisella. Mutta niiden vahinkojen minimointi etukäteen on pelin henki, ja se kuinka niihin vahinkoihin suhtaudutaan. Voi joko käsitellä asian yhdessä ja kantaa vastuun asiasta, tai luottaa siihen että kyllä se oikeudessa selviää jos alistuva haluaa, jaksaa ja uskaltaa puolustaa oikeuksiaan. Itse näen pienempänä pahana ottaa lakin kouraan ja myöntää jos olen toiminut väärin, ja asioista on yleensä keskustelemalla selvitty, toisaalta vahingot jäävät keskimäärin hyvin pieniksi koska olen etukåteen huolellinen.
Kirjallisia suostumuksia en ole koskaan käyttänyt, en ole kokenut tarvetta. Mielestäni alistuvan kannattaisi miettiä, että miksi jonkun tärkein agenda on ensimmäiseksi suojata itsensä parhaansa mukaan oikeustoimilta.
Mutta mä nyt olenkin nykyään vaan vaniljainen nössö, joka ei oikeastaan ole koskaan edes paikalla kun jotain tapahtuu.
TL;DR väkivaltaan ei voi antaa suostumusta, joka pitäisi oikeudessa. Vääryyttä kokenut voi aina nostaa asian esiin tekijän kanssa; mikäli tekijältä ei saa toivomaansa vastuunkantoa niin asian voi aina viedä myös viranomaisille, mutta ketään ei voi velvoittaa viemään asiaa eteenpäin.
-baltsu
-
Mitä lueskelin itse, niin ainoastaan lievä pahoinpitely on asianomistajarikos, "normaali" pahoinpitely olisi jo virallisen syytteen alainen rikos.
Sen määritelmät kyllä mielestäni on täytetty usein:
5 § (21.4.1995/578)
Pahoinpitely
Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
Samoin vapaudenriisto on ymmärtämäni mukaan virallisen syytteen alainen:
1 § (21.4.1995/578)
Vapaudenriisto
Joka sulkemalla sisään, sitomalla, kuljettamalla johonkin tai muulla tavoin oikeudettomasti riistää toiselta liikkumisvapauden tai eristää toisen tämän ympäristöstä, on tuomittava vapaudenriistosta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Noinhan tuo laki menee nykyään, mutta ei poliisi lähde jahistamaan toisiaan suostumuksellisesti muksivia kinkyjä. Laki on aina kuitenkin kiinni ihmisistä, jotka sitä tulkitsee ja, jotka sen rikkomista valvovat. Jos poliisilla ei riitä resurssit viedä kaikkia ei-konsensuaalisia pahoinpitelyitä eteenpäin syyttäjälle, ei sillä todellakaan ole intressiä lähteä juoksemaan suostumuksellisesti piiskan kanssa heiluvien perässä.
-
Jos poliisilla ei riitä resurssit viedä kaikkia ei-konsensuaalisia pahoinpitelyitä eteenpäin syyttäjälle, ei sillä todellakaan ole intressiä lähteä juoksemaan suostumuksellisesti piiskan kanssa heiluvien perässä.
Off-topiccina valitettavasti tämä ei mene näin, hyvinkin vähäisiin juttuihin voidaan käyttää mieletön määrä resursseja samaan aikaan kun törkeät tapaukset niin sanotusti putoaa lattialle samantien tai tutkinta jätetään vuosien ajaksi silleen kunnes juttu vanhentuu ja kaikki siihen käytetyt resurssit ovat valuneet täysin hukkaan. Poliisijohdossa ei ole kaikki ihan kunnossa, pahimmat laitokset itä-uusimaa ja pohjanmaa, oikeuskanslerille jäi epäselväksi onko ylipäätään minkäänlaista priorisointia tai juttujen seurantaa vai tutkiiko yksittäiset poliisit juttuja täysin sattumanvaraisesti. Itä-uudenmaan osalta tiedän varmuudella että samaan aikaan kun vaikka lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset on jääneet tutkimatta on käytetty tutkintaresursseja hyvin innokkaasti täysin olemattomien tai merkityksettömien juttujen tutkintaan.
Varoitus: jutun lopussa linkitetty yksityiskohtainen ratkaisu saattaa pahasti heikentää luottamusta poliisiin
https://oikeuskansleri.fi/-/poliisin-menettely-lahisuhdevakivallan-ja-seksuaalirikosten-esitutkinnoissa
-
En osaa ottaa tähän rikosoikeudellisesti kantaa, kun en ole tarpeeksi valveutunut, mutta kiinnostaa tosi paljon se, mitä sadistin(?) päässä liikkuu, kun päätyy amputoimaan ruumiinosan ilman kirurgista osaamista.
-
En osaa ottaa tähän rikosoikeudellisesti kantaa, kun en ole tarpeeksi valveutunut, mutta kiinnostaa tosi paljon se, mitä sadistin(?) päässä liikkuu, kun päätyy amputoimaan ruumiinosan ilman kirurgista osaamista.
Tämä
-
Piti oikein tarkistaa, mikä on nykyään törkeän pahoinpitelyn määritelmä:
Rikoslaki 21. luku (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L21), 6 § (13.7.2001/654)
Törkeä pahoinpitely
Jos pahoinpitelyssä
1) aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila,
2) rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla tai
3) käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä pahoinpitelystä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
Kynnys törkeälle pahoinpitelylle on siis korkea, eikä tyypillinen BDSM-sessio noita tunnusmerkkejä kovin herkästi täytä. Useimmat piiskaamiset sun muut lienevät siis suostumuksella edelleen ok, mutta veikkaan että tuonne jää myös harmaa alue, jota joudutaan vielä joku päivä otsikoista todistamaan.
Harmaata aluetta ja karikoita tosiaan jää vielä.
Törkeää pahoinpitelyä ei ole säädetty rankaistavaksi tuottamuksellisessa muodossaan. Toisaalta törkeän pahoinpitelyn yritys on säädetty rankaistavaksi. Miten erottaa perusmuotoinen pahoinpitely, jonka kohdalla suostumus voi toimia oikeuttamisperusteena, törkeästä pahoinpitelystä tai sen yrityksestä, jos session aikana tapahtuu tapaturma, joka aiheuttaa vamman tai hengenvaaran? Yksittäistapauksessahan rajanveto kulminoituu käsittääkseni tahallisuuden asteisiin eli siihen kuinka tavoiteltavana, varmana tai todennäköisenä tekijä on pitänyt seurausta. Vaikka alan harrastaja perehtyisi asianmukaisesti siihen, millaista jälkeä tai vaaratilannetta käytettävät metodit tai välineet yleisesti aiheuttavat ja mitä riskitekijöitä omaan terveyteen liittyy, yksilöihin ja tilanteisiin liittyvät seikat kuten sairaudet tai niihin saatavat lääkitykset voivat aiheuttaa ikäviä yllätyksiä vaikka huolellisesti toimisikin.
-
En osaa ottaa tähän rikosoikeudellisesti kantaa, kun en ole tarpeeksi valveutunut, mutta kiinnostaa tosi paljon se, mitä sadistin(?) päässä liikkuu, kun päätyy amputoimaan ruumiinosan ilman kirurgista osaamista.
Tässä on hyvä huomioida, että kyseinen sadisti haaveili uhrinsa kidutusmurhaamisesta ja ruumiin hävittämisestä pieninä paloina pitkin maisemaa. Miksi hän välittäisi kirurgisesta osaamisesta tai sen puutteesta?
-
En osaa ottaa tähän rikosoikeudellisesti kantaa, kun en ole tarpeeksi valveutunut, mutta kiinnostaa tosi paljon se, mitä sadistin(?) päässä liikkuu, kun päätyy amputoimaan ruumiinosan ilman kirurgista osaamista.
Tässä on hyvä huomioida, että kyseinen sadisti haaveili uhrinsa kidutusmurhaamisesta ja ruumiin hävittämisestä pieninä paloina pitkin maisemaa. Miksi hän välittäisi kirurgisesta osaamisesta tai sen puutteesta?
En osannut oikeastaan kiinnittää huomiota tähän, koska itsehän fantasioin päätyväni kilon paloiksi. Kai tässä sitten vaan on se ero, että toiset fantasioi ja toiset toteuttaa. Ehkä luulin, että ne jotka toteuttaa, miettii myös asioita loppuun asti, esim. jos amputoin peniksen ilman kirurgin pätevyyttä, on mahdollista, että homma ei mee ihan putkeen. Ja jos ei mee putkeen, ni sit luulisi että siinä kohtaa päätyy kilon paloiksi :o
-
no hitto... just kun mietin että kunhan kelit lämpenee niin ottaisi taas yhteyttä kyseiseen henkilöön ja kysäisi jotain session kaltaista mutta ei sit tarvinnutkaan.
Olen siis jo kahdesti hänen kanssaan ollut sessiossa