BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: fido - 08.04.2021, 10:51
-
Kokeeko kukaan teistä kanssakinkyistä kuuluvansa kinkyytensä perusteella seksuaalivähemmistöön? Esim. jos on cis-hetero, niinkuin itse olen, eli lukeudunko "seksuaalienemmistöön", mikä se ikinä onkaan, eihän sellaista voi olla olemassa. Kaikki nyt ovat omanlaisiaan kaikissa spektreissä. Sana kinkyseksuaali on itselleni aivan uusi termi, sitä käytettiin jossain vaniljamediassa.
Kysymys tuli mieleeni lukiessani Rob Halfordin kirjaa: Tunnustan - omaelämäkerta (suosittelen vahvasti). Kaikkihan toki tietävät, että Rob Halford on heavymetalpäällikkö, joka on homoseksuaali. Kirjan pääteema on Robin tarina siitä, miten hän pystyi löytämään rakkautta maailmassa, jossa homoja pidettiin paarioina ja tautipesäkkeinä. Asiat ovat tietysti muuttuneet parempaan suuntaan kaikille kaikissa mahdollisissa spektreissä.
Lukiessani tarinaa pystyin samaistumaan vahvasti Robin tunteisiin, joka joutui taistelemaan oikeudesta rakastaa, saada rakkautta. Enkä tässä asianyhteydessä viittaa taistelulla aktivismiin, jolle nostan hattua ja korkealle, vaan Robin taisteluun itsensä kanssa. Rob on todennut jättävänsä aktivismin niille, jotka osaavat sen paremmin. Samaistuessani voimakkaasti Robin tunteisiin tunsin syyllisyyttä siitä, että miten minä "enemmistöön" lukeutuva hetsku kehtaan tuntea näin, minä suomiutopiassa asusteleva kermaperse, joka voi leikkiä mitä huvittaa. Ei tietenään tarvitse tuntea syyllisyyttä. Saan tuntea kaikkia tunteita. En toki vertaa itseäni yksi yhteen keneenkään, joka on joutunut vähänkään taistelemaan näiden asioiden kanssa. Itselläni ei ole mitään taistelua ollut. Sellainen kokemus minulla on, kun olin nuori uros vuonna 2007, niin kerroin yhdelle kaverille kinkyydestäni, ja voin sanoa, että se ei mennyt hyvin. Ei jäänyt mitään hampaankoloon, luultavasti. Asiaan ei ole palattu sen jälkeen, eikä palata.
Musasuositus: Judas Priest- Raw Deal https://www.youtube.com/watch?v=xAgJe7TTG8U
-
Tämä aihe nousee välillä keskusteluun, vaikka tästä on jo monia keskusteluita.
Tässä esim yksi keskustelu aiheesta: https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=24420.msg444153#msg444153
Oma mielipiteeni sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvana on, ettei kinkyys sinällään ole seksuaalivähemmistöön kuuluva asia.
-
Tässä vastaavasti suomalaisen kinkytutkijan tekstiä aiheeseen liittyen: https://johannapohtinen.wordpress.com/2019/09/02/kinky-mieltymys-identiteetti-seksuaalivahemmisto/
Koska kinkyys voi olla ihmistä ensisijaisesti määrittävä seksuaali-identiteetti, ja mieltymys huomataan usein jo nuorena, mielestäni kinkystä voidaan puhua seksuaalivähemmistönä. Kinkyyn ei kohdistu vastaavaa systemaattista sortoa, kuten vaikkapa homoseksuaalisuuteen, mutta mielestäni näitä kahta ei tulisikaan verrata toisiinsa. Kinky ei ole vain jokin mieltymys sen jonkin oikeamman seksuaali-identiteen päälle. Kinky ei myöskään ole sukupuolivähemmistö sorron kautta, vaan pikemminkin siksi, että identiteettinä ja seksuaalisuutena kinkyt ovat yhteiskunnassa vähemmistössä – kinkyjä on tutkimusten mukaan vähemmän kuin vaniljoja.
-
Vastauksena kysymykseen: Kyllä mä tunnen kuuluvani seksuaalivähemmistöön. Ja koen kinkyyden ensisijaiseksi seksuaali-identiteetikseni.
Omat kokemukset kinkyydestä ystäville kertomisesta on olleet vain postitiivisia, ja monet olleet uteliaita skenestä ja Club X:stä. Ihan silkasta uteliaisuudesta: Fida, miten sun kaverisi otti sun kertomises vastaan, kun meni ilmeisen apeasti?
-
Kyllä. Koen kuuluvani seksuaalivähemmistöön, toki itse en ole vuosiin kokenut olevani hetero, mutta nykyisellään yleisesti ilmaisuni on "panseksuaali, koska kinkyys ei käy määritelmäksi" (tää siis jos koen voivani olla aidosti avoin asiasta, muuten saatan yhtä hyvin ilmoittaa, ettei taida kuulua kysyjälle)
Kinkyyden syrjintä taas on oma jännä keskustelunsa. Rakenteellista sortoa on vaikeampi olla kun kyseessa on asia jonka voi (ja joka yleisen mielipiteen mukaan pitää) pitää salassa. Mutta sinällään vertailu on minusta hedelmätöntä. Luulisin kuitenkin, että useampi kuin yksi osajoukko voi kokea syrjintää samaan aikaan!
Jos seksuaali-identiteetin osa-alue on pilkattavana, esitetään julkisesti pelkkänä vitsinä. Niin kyllä se allekirjoittaneesta tuntuu aika paskalta ja me/ne-henkeä ruokkivalta syrjivältä käytökseltä.
Unohtamatta sitä, että on tainnut olla tapauksia joissa kinkyä seksuaalisuutta on ruodittu huoltajuuskiistoissa.
(Tai sitten pelko tästä ja keskustelut on aiheuttaneet valemuistoja)
-
Vastauksena kysymykseen: Kyllä mä tunnen kuuluvani seksuaalivähemmistöön. Ja koen kinkyyden ensisijaiseksi seksuaali-identiteetikseni.
Omat kokemukset kinkyydestä ystäville kertomisesta on olleet vain postitiivisia, ja monet olleet uteliaita skenestä ja Club X:stä. Ihan silkasta uteliaisuudesta: Fida, miten sun kaverisi otti sun kertomises vastaan, kun meni ilmeisen apeasti?
En ollut ajatellut asiaa etukäteen minään "kaapista tulona". Kerran vaan tuli joku rehellisyyskohtaus ja kerroin käyneeni kaksi kertaa ammattidominan käsittelyssä ja näytin rusottaviksi piiskattuja persposkiani kaverille. Ei se kaveri mitään kakistellut. Näytti ehkä vähän hölmistyneeltä. Ei sillä kertaa mitään. Mutta joku kerta myöhemmin kun istuttiin baarissa kännissä, niin kaveri palasi asiaan varsin negatiivisella sävyllä. En muista mitä siinä tarkemmin sanottiin, mutta kaveri vihjaisi että: "Olisit nyt edes ollut homo, kuin tuommoinen". En muista millä nimellä hän minut haukkui.
Eihän se nyt ollut minulta mikään oikea tapa tuoda asia esille yhtäkkiä paukauttamalla faktat pöytään ja esittelemällä piiskattuja persposkiani. En minä silloin vielä ymmärtänyt mistään hienotunteisuuksista vaniljaoletettuja kohtaan.
-
Vastauksena kysymykseen: Kyllä mä tunnen kuuluvani seksuaalivähemmistöön. Ja koen kinkyyden ensisijaiseksi seksuaali-identiteetikseni.
Omat kokemukset kinkyydestä ystäville kertomisesta on olleet vain postitiivisia, ja monet olleet uteliaita skenestä ja Club X:stä. Ihan silkasta uteliaisuudesta: Fida, miten sun kaverisi otti sun kertomises vastaan, kun meni ilmeisen apeasti?
En ollut ajatellut asiaa etukäteen minään "kaapista tulona". Kerran vaan tuli joku rehellisyyskohtaus ja kerroin käyneeni kaksi kertaa ammattidominan käsittelyssä ja näytin rusottaviksi piiskattuja persposkiani kaverille. Ei se kaveri mitään kakistellut. Näytti ehkä vähän hölmistyneeltä. Ei sillä kertaa mitään. Mutta joku kerta myöhemmin kun istuttiin baarissa kännissä, niin kaveri palasi asiaan varsin negatiivisella sävyllä. En muista mitä siinä tarkemmin sanottiin, mutta kaveri vihjaisi että: "Olisit nyt edes ollut homo, kuin tuommoinen". En muista millä nimellä hän minut haukkui.
Eihän se nyt ollut minulta mikään oikea tapa tuoda asia esille yhtäkkiä paukauttamalla faktat pöytään ja esittelemällä piiskattuja persposkiani. En minä silloin vielä ymmärtänyt mistään hienotunteisuuksista vaniljaoletettuja kohtaan.
No ymmärrän joo, että ei nappaa ton kaverin kanssa asiaan palata. Ehkä se ei lopulta oo omasta lähestymistavasta kiinni, jos toisen mielestä pervous on vielä homouttakin ällöttävämpää. Ilahduttaa mua silti pikkasen visio spontaanista piiskapyllyn esittelystä. :)
-
Mutha leimattais heteroks yläastee perusteel mut jännä juttu tulee siit et seksi ei vaa kiinnosta joten määrittelen sit itteni aseksuaaliks.
-
Kinkyys on sinänsä laaja konsepti, ja täälläkin on varmasti ihmisiä jotka ovat vain tulleet uteliaisuuttaan kokeilemaan erilaisia asioita. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että osa meistä ei ole tässä maailmassa luokkaretkellä vaan vankina. Toisille meistä se suuntautuminen on elämänmittainen, muuttumaton ja tullut jostain ulkopuolelta ilman omaa valintaa.
Sohaisen varmaan nyt ampiaispesää, koska yleinen konsensus lienee se että virallisesti seksuaalivähemmistöiksi hyväksytyillä tahoilla on asiat paljon huonommin kuin kinkyillä. Voin kuitenkin aivan hyvällä omallatunnolla sanoa, että ajatuksen tasolla olisin ollut koska tahansa paljon mieluummin esimerkiksi homo kuin heteroseksuaalinen fetisisti. Ai miksi? No esimerkiksi koska
- minulle olisi ollut tarjolla järjestäytynyt turvaverkko, yhteiskunnallisesti aktiivinen edunvalvoja sekä apua tai vertaistukea vaikeissa asioissa
- suuntautumiseeni olisi suhtauduttu yleisesti positiivisemmin eikä sitä olisi näin voitu käyttää samalla magnitudilla esimerkiksi kiristämisen välineenä
- negatiivinen suhtautuminen suuntautumiseeni tai sitä kautta minuun olisi ollut sosiaalisesti paheksuttavaa
- olisin itse voinut tuoda suuntautumistani positiivisessa valossa ilmi eikä sitä olisi tarvinut tukahduttaa
- suuntautumiseni negatiivista vaikutusta elämänlaatuuni ei olisi väheksytty tai sen olemassaoloa kielletty kokonaan
Noita esimerkkejä voisi keksiä kasapäin lisääkin.
-
Rakenteellista sortoa on vaikeampi olla kun kyseessa on asia jonka voi (ja joka yleisen mielipiteen mukaan pitää) pitää salassa.
Syrjintäähän voidaan nähdä missä halutaan; nykyinen syrjintä-käsite lähtee siitä, että uhriutuva osajoukko ei saa erityiskohtelua. Uhriutuminen on subjektiivinen käsite, ja jos yksikin ryhmän edustaja kokee tulleensa syrjityksi, on silloin koko ryhmää syrjitty. Asia huomioiden väite ettei rakenteellista sortoa ole, on kyllä aika rohkea - erityisesti kun joku jo kertoi kokeneensa tulleensa syrjityksi.
seksuaali-identiteetin osa-alue on pilkattavana, esitetään julkisesti pelkkänä vitsinä. Niin kyllä se allekirjoittaneesta tuntuu aika paskalta ja me/ne-henkeä ruokkivalta syrjivältä käytökseltä.
Tottakai sitä vitsiä voi tehdä; eikös vitsailu ole sallittua silloin kun se kohdistuu omaan viiteryhmään? Vai tarkoititko, että tämä oli esimerkki rakenteellisesta syrjinnästä?
-
Minun mielestäni kaikki seksuaalivähemmistöt ovat seksuaalivähemmistöjä riippumatta siitä, paljonko syrjintää kyseinen ihmisryhmä kokee. Jos esim. homojen syrjintä loppuu, he eivät muutu osaksi enemmistöä.
T: sateenkaareva kinkypervo
-
Vastauksena kysymykseen: Kyllä mä tunnen kuuluvani seksuaalivähemmistöön. Ja koen kinkyyden ensisijaiseksi seksuaali-identiteetikseni.
Omat kokemukset kinkyydestä ystäville kertomisesta on olleet vain postitiivisia, ja monet olleet uteliaita skenestä ja Club X:stä. Ihan silkasta uteliaisuudesta: Fida, miten sun kaverisi otti sun kertomises vastaan, kun meni ilmeisen apeasti?
En ollut ajatellut asiaa etukäteen minään "kaapista tulona". Kerran vaan tuli joku rehellisyyskohtaus ja kerroin käyneeni kaksi kertaa ammattidominan käsittelyssä ja näytin rusottaviksi piiskattuja persposkiani kaverille. Ei se kaveri mitään kakistellut. Näytti ehkä vähän hölmistyneeltä. Ei sillä kertaa mitään. Mutta joku kerta myöhemmin kun istuttiin baarissa kännissä, niin kaveri palasi asiaan varsin negatiivisella sävyllä. En muista mitä siinä tarkemmin sanottiin, mutta kaveri vihjaisi että: "Olisit nyt edes ollut homo, kuin tuommoinen". En muista millä nimellä hän minut haukkui.
Eihän se nyt ollut minulta mikään oikea tapa tuoda asia esille yhtäkkiä paukauttamalla faktat pöytään ja esittelemällä piiskattuja persposkiani. En minä silloin vielä ymmärtänyt mistään hienotunteisuuksista vaniljaoletettuja kohtaan.
No ymmärrän joo, että ei nappaa ton kaverin kanssa asiaan palata. Ehkä se ei lopulta oo omasta lähestymistavasta kiinni, jos toisen mielestä pervous on vielä homouttakin ällöttävämpää. Ilahduttaa mua silti pikkasen visio spontaanista piiskapyllyn esittelystä. :)
Kyllä se kaveri suhtautuu ja suhtautui jo silloin homoihin hyväksyvästi ja positiivisesti ja olisi hyväksynyt sen vaihtoehdon minullekin. Mutta kinkyys oli liian haasteellinen asia hänelle. Ja onko niin, että jotkut kinkysuuntaukset ovat vaikeampia hyväksyä kuin toiset? Esim. jos mies on alistuva naiselle, kuten itse olen, niin se voisi olla pahempi kuin se, että mies on dominoiva naiselle. Toisaalta nyt kun alan muistaa asian paremmin, niin kyllä siinä oli kaapista ulos tulemisen tarvetta sittenkin. Kyllä se niin oli. Kinkyyteni alkoi siihen aikaan muodostua seksuaali-identiteetikseni.
-
Alkuperäisen kysymyksen vastaus riippuu siitä miten koko kinkyilyn tulkitsee ja mitä seksuaali-identiteetti tarkoittaa.
Itselleni kinkyily on kiva mauste ja yksi tapa millä saa vaihtelua sekä tietynlainen seksuaalisuuden avoimuuden symboli. Mutta se ei ole osa seksuaalisuutta samalla tavalla kuin heterous, että kykenisin ainoastaan kinkyseksiin. Vanilja on kans ihan jees, mulle avainasemassa on se vaihtelu. Joten ei, ei se minulle ole osa identiteettiä. Olen jotensakin merkittävän kevytkinky siis verrattuna moniin esimerkiksi tällä palstalla kirjoitteleviin. Enkä ole myöskään kiinnostunut jakamaan sitä puolta itsestäni kuin ensisijaisesti kumppanin kanssa; en koe menettäväni mitään olemalla siitä puhumatta.
Sen sijaan ymmärrän kyllä jos jollekin, jonka koko seksuaalisuus painottuu kinkypuolella tai jolle se on elämäntapa, se sitä olisi. Tällöin ymmärrän hyvin myös tarpeen puhua asiasta, koska se on osa minuutta ja jos sitä ei voi jakaa läheistensä kanssa, tuntuu varmaan siltä että osa minuutta on jotenkin vääränlainen muiden mielestä?
Tuollainen "syväkinkyys" on varmaan luonteeltaan hyvin erilaista kuin mitä se on mulle - itselläni se on enemmän samantasoista kuin että tykkäisi tosi paljon jostain tietystä jäätelöstä. Sen jakamatta jättäminen ei kavenna kuvaa musta ihmisenä, eikä sillä ole merkityistä kuin potentiaalisten kumppanien kohdalla.
-
En koe. Mielestäni ei vaikuta elämääni samalla lailla, kun seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ystävieni elämään kyseinen asia voi vaikuttaa. En koe myöskään samalla tavalla "tasa-arvoasiana", koska kinkyys on asia, joka ei välttämättä tule esiin niillä elämän osa-alueilla, joissa voisi olla sortavia asenteita.
Mutta olen kyllä identiteetiltäni jossain määrin kinky, ja seksipositiivinen myös. Ja sukupuoleeni ja seksipositiivisuuteen liittyy joskus aika ikäviäkin asenteita. Samoin esimerkiksi ikäeroon kumppanini kanssa. Mutta se on toinen juttu, ja sitä ei kysytty :D
-
Vähän samalla kannalla kun Radiuni on eli kyse on siitä, kuinka pitkälle kinkeys määrittelee ihmisen.
Mitä enemmän kinkeys siirtyy neljän seinän sisältä tai makkarista arkielämään, sitä enemmän tulee vastareaktioita.
Suhteessa vaikkapa homoihin, kinkyjen tasa-arvo asiat on ihan lapsenkengissä ja hyväksyntä on minimaalista.
Esimerkkinä voi yrittää vaikka virallistaa suhteensa koiransa kanssa.
Ja jos sen herneen ottaa pois nenästä siitä, että homoliitot taas kerran mollattiin ja hetken miettii,
että jollekulle se suhde sen koiran kanssa voi tosiaan olla se elämä, niin voi miettiä, että miten hyvin
se tasa-arvoisuus ja hyväksyntä ja sellaset toteutuu omalla kohdalla ja kuinka pitkä matka siitä on
yleismaailmalliseen tai yhteiskunnalliseen hyväksyntään.
-
Aivan ehdottomasti koen kinkynä kuuluvani seksuaalivähemmistöön. Kinkyys on itselleni enemmän kuin vain elämäntapa. Se on osa minua niin tiukalla tavalla, että ilman kinkyyttä tuntuu kuin tukahtuisin. En edes pysty kuvittelemaankaan seurustelusuhdetta (saatikka avioliittoa tmsv) ihmisen kanssa jonka kanssa en pystyisi toteuttamaan kinkyyttäni.
En koe tarpeelliseksi tuputtaa elämääni ja kinkyyttäni kenellekkään, mutta olisi todella mukavaa jos voisin jakaa tiettyjä aspekteja vapaammin. Olisi miellyttävää voida vastata hiukan rehellisemmin kysymykseen "Mitä teit viikonloppuna?" taikka "Onko sinulla elämässä jotain erityisiä mielenkiinnon kohteita/harrastuksia?".
Syrjinnän näkökulmasta kinkyt ehdottomasti saavat kuraa niskaansa suuntautumisensa takia. Ja mitä enemmän suuntautumisesi on valtavirran normeja vastaan niin sitä enemmän kuraa. Liian monta tarinaa kuullut alistuvilta miehiltä missä kokenut syrjintää (tästä räikeimpänä esimerkkinä eräs alistuva tuttava mies joka joutui kiristyksen kohteeksi ja jonka sessiokuvia jaettiin julkisesti netissä, kyseisen EU-maan poliisi ei edes ottanut tätä käsiteltäväksi koska "etkös sinä juuri tuosta tykkääkin"). Itsekin Dominoivana naisena kuullut väheksyntää mm. siitä miten en voi olla oikea nainen ja olen mielenterveydeltäni järkkynyt O.o
Tuli luettua tuota VeraT:n linkittämään aiempaa keskustelua ( https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=24420.msg444153#msg444153 ) jossa todella hyvin useat kommentit resonoivat sen kanssa mitä itsekin koen.
Mutta olen samaa mieltä tässä ketjussa (ja myös tuossa aiemmassa linkitetyssä keskustelussa) useiden kommentoijien kanssa. Jos kinkyytesi on pikemminkin mauste tasolla niin silloin kyse todellakin vain siitä. Miten tärkeää on ajaa kinkyjen etuuksia verrattuna muihin sateenkaaren vähemmistöryhmiin? Isot ja räikeimmät tasa-arvoon liittyvät kysymykset on saatava ensimmäisenä hoidettua. Kinkyt eivät ole etuuksiensa ajamisessa ensisijaisia, mutta tarve on silti olemassa. Kaikki kinkyt eivät tätä tarvettä näe jos kuuluvat pikemminkin tuohon mauste tasolle, mutta syvemmin asialle omistautuneet näkevät enemmän epäkohtia joita maailma ja elämä heittää eteen.
-
Miten tärkeää on ajaa kinkyjen etuuksia verrattuna muihin sateenkaaren vähemmistöryhmiin?
Pervoista ei kyllä saa sateenkaariväkeä tekemälläkään. Voit toki olla homoseksuaalinen kinky, mutta muussa tapauksessa olisi ihan mukavaa, että tuollainen stealth-homottelu jätettäisiin kuitenkin asiakeskustelusta pois.
-
En koe. Mielestäni ei vaikuta elämääni samalla lailla, kun seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ystävieni elämään kyseinen asia voi vaikuttaa. En koe myöskään samalla tavalla "tasa-arvoasiana", koska kinkyys on asia, joka ei välttämättä tule esiin niillä elämän osa-alueilla, joissa voisi olla sortavia asenteita.
Aika lailla samoilla linjoilla itsekin.
-
En kovin aktiivisesti ajattele kuulunko seksuaalivähemmistöön vai en, mutta niin kuin Raduni, Windflower ja stoge tuolla kirjoittivat minäkin määrittäisin tätä asiaa sen perusteella kuinka paljon se kinkyys määrää yksilön seksuaalista käyttäytymistä. Ja kyllä nyt sanoisin, että moni fetisisti ja sadomasokisti kohtaa oikeasti syrjintää - ja syrjintäkin voi muuttua sorroksi. Moni ei kohtaa syrjintää siksi, että on hiljaa. Mutta tämä ei tietenkään taas koske kaikkia.
Myöskään omalta kohdaltani en sanoisi kinkyyttä vain elämäntavaksi, koska se on enemmän. Se nyt vaan on osa minua, ja vaikka kuinka haluaisin niin en voi olla muuta. It is what it is. Ainahan sitä voi joku hienosti päättää, että se ei ole silti seksuaalinen suuntautuminen - vaan minun seksuaalinen suuntautumiseni biseksuaalisuus. Mutta ei nämä seksuaalisuusjutut nyt ihan sillä kylmällä logiikalla mene. Ihminen määrittelee itsensä oman kokemuksensa mukaisesti, ja minä koen omalta osaltani kinkyyden olevan paljon vahvempi määritelmä kuin biseksuaalisuus.
Se on sitten aika eri asia onko musta yksi sateenkaaren väreistä vai ei. Omistaako joku taho sateenkaaren niin, että voi sanoa mahtuuko siihen musta vai ei? Enpä usko.
-
Miten tärkeää on ajaa kinkyjen etuuksia verrattuna muihin sateenkaaren vähemmistöryhmiin?
Pervoista ei kyllä saa sateenkaariväkeä tekemälläkään. Voit toki olla homoseksuaalinen kinky, mutta muussa tapauksessa olisi ihan mukavaa, että tuollainen stealth-homottelu jätettäisiin kuitenkin asiakeskustelusta pois.
Oon taas ihan pihalla ku en tiedä mitä tää stealth-homottelu on.
Mut sitten itse asiaan, en varmaan voi vastata, ku oon muutenkin vähemmistöä, ni oon ehkä jäävi vastaamaan? Luulen että omalla kohdalla tässä pätee vähän sama että en voi määrittää onko toinen ihminen kinky vai ei, ni en ehkä osaa myöskään määritellä toisen puolesta onko hän vähemmistöä vai ei, ainakaan jos kinkyyden perusteella pitäisi moinen määritellä.
-
Iltalehdessä oli Taloustutkimuksen tekemä seksitutkimus osiossa Hyvä olo, Suhteet. Kun siitä kliksuttelin oman ikäryhmäni, 6% harrastaa BDSM:ää. No sitten, parisuhteen kesto: 20-30v. Lukema on enää vain 2%.
Vähemmistössä ollaan. Mutta on vähän vaikea sanoa, kuuluuko tämä enää sateenkaarilipun alle vai ei. Silloin kun aloitimme, sadomadokismi oli sairaus, ja silloin kuuluttiin seksuaaliseen vähemmistöön.
Sitten onko BDSM vain mauste vai suuntautuminen? Minulla se on suuntautuminen. Voin harrastaa vaimoni kanssa nautinnollista vaniljaa, mutta vain koska olen hänet lukuisia kertoja piiskannut.
-
1. Ei ole olemassa mitään "vähemmistöä" . Se on vaan random määrä ihmisiä, kuka harrastaa seksi eritavalla kun toiset. Se uhriutuminen alkaa olee jo niiin nähty.
2. Kinkys on samalla tavalla sun privaatti asia, kun muukin seksi. Joo se sattaa näkyä sun iholla, mutta samalla tavalla näkyy myös nyrkkeily, motokrossi, MPK yms harrastuksetkin. Siitä ei tarvii pitää metelia ja pönkittää itteensa erillaisemmaksi.
3. Jos se miten ja kenen kanssa sä harrastat seksiä, määrittelee sun koko olemuksen niin vahvaasti etyä se on sun päällimmäinen "kerros" niin opi elämään sen kanssa. Samalla tavalla kun oppii elämään ihmiset pyörätuolissa, näkyvään ihosairauden kanssa, kasvotatuoineilla tai mujn "poikkeavuuden" kanssa. Kukas sä olet, vaatimaan että toiset kaikki sopeutuu sinuun?
4. Kaikenmaailman "tietoisuuden nostaminen" on helvettiin kiva asia. Mutta siihen teki "fifty shades" huomattavasti isomman askelen, kun 10v satenkarikulkuessa osallistuminen. Kannattais hiukan miettii keinoja. Syylistaminen ja oma privaattiasian väkisin toisille rinnuksille hierominen aiheuttaa enemmän viha ja myötähäpeä, kun hyväksyntä.
-
En osaa mitenkään päin nähdä kinkyyttä seksuaalisena suuntautumisena, kuten esimerkiksi bi-seksuaalisuus.
Näen kuitenkin kinkyyden eteen tehtävän tasa-arvotyön merkittävänä, koska niin monessa asiassa/tilanteessa/paikassa joutuu olemaan hiljaa ja jopa esittämään muuta kuin on, jotta ei kohtaisi mielipahaa tai joutuisi jopa virkavallan kanssa tekemisiin. On kivaa ja huomattavasti helpompaa jos kinkyys näkyy vain makkarissa ja se on pieni osa kokonaisuutta. Sen sijaan kun sitä haluaisi ilmentää arjessa muutenkin, se vaikuttaa ihmissuhteisiin, se on osa persoonaa...en todellakaan kuulu niihin joiden mielestä kinkyjen pitäisi pysyä kaapissa, olla hiljaa ja miellyttää suurta yleisöä ettei jollekin herää pelkoa, paheksuntaa tms.
Ja kun ihan rehellisesti totta puhuakseni itsekin useampaan vähemmistöön kuuluvana ja kinkynä olen itsekin monen asian edessä silti vähintään hämilläni, niin koen kyllä että näkyvyys ja asioista keskustelu on tärkeää!
Kun vielä vähemmistöjen jäsenetkin tölvivät toisiaan, ei voi sanoa ettei työsarkaa ole riittämiin..ja sikäli tämä on itselle kahtiajakoinen asia, pitäisikö kinkyyttä tuoda sateenkaaren alla näkyvämmäksi tasa-arvon ja syrjinnän ehkäisyn nimissä.
-
En osaa mitenkään päin nähdä kinkyyttä seksuaalisena suuntautumisena, kuten esimerkiksi bi-seksuaalisuus.
Näen kuitenkin kinkyyden eteen tehtävän tasa-arvotyön merkittävänä, koska niin monessa asiassa/tilanteessa/paikassa joutuu olemaan hiljaa ja jopa esittämään muuta kuin on, jotta ei kohtaisi mielipahaa tai joutuisi jopa virkavallan kanssa tekemisiin. On kivaa ja huomattavasti helpompaa jos kinkyys näkyy vain makkarissa ja se on pieni osa kokonaisuutta. Sen sijaan kun sitä haluaisi ilmentää arjessa muutenkin, se vaikuttaa ihmissuhteisiin, se on osa persoonaa...en todellakaan kuulu niihin joiden mielestä kinkyjen pitäisi pysyä kaapissa, olla hiljaa ja miellyttää suurta yleisöä ettei jollekin herää pelkoa, paheksuntaa tms.
Ja kun ihan rehellisesti totta puhuakseni itsekin useampaan vähemmistöön kuuluvana ja kinkynä olen itsekin monen asian edessä silti vähintään hämilläni, niin koen kyllä että näkyvyys ja asioista keskustelu on tärkeää!
Kun vielä vähemmistöjen jäsenetkin tölvivät toisiaan, ei voi sanoa ettei työsarkaa ole riittämiin..ja sikäli tämä on itselle kahtiajakoinen asia, pitäisikö kinkyyttä tuoda sateenkaaren alla näkyvämmäksi tasa-arvon ja syrjinnän ehkäisyn nimissä.
No sehän nyt on ihan sama mistä asiasta on kyse, niin suurin osa ihmisistä ei sitä asiaa ymmärrä ja joudut olemaan hiljaa asiasta. Voin kertoa, että esimerkiksi korkea älykkyysosamäärä on sosiaalisissa suhteissa paljon suurempi ongelma kuin seksuaaliset mieltymykset. Aiheellista kysyä, että mitä se edes kuuluu niille, keiden kanssa ei ole aikeissa harrastaa seksiä.
Puhuit vaikka videopeleistä tai lennokeista, niin joudut aina etsimään jonkin alakulttuuri, millä.on samoja mieltymyksiä. Olisiko priden aiheellista osoittaa mieltä siksi, että alle kolmekymppiset eivät ymmärrä Dig Dugin tai Donkey Kongin hienouksia, tai sen, että pienoismalliharrastus jäi 90-luvulle kun EU:n myötä katukaupasta alkoi helposti löytymään lennokkiliimaa kovempia aineita.
Sadomasokistit ovat joskus olleet samaa alakulttuuria kuin homoseksuaalit, mutta levinnyt myöhemmin omakseen - ehkä näemme vielä senkin päivän kun S/M ja D/s -jengi on eri porukka ja fettaritkin vielä omansa.
Tämä sateenkaariporukka yms. on siitä peruja, että yhteiskunta oli epätasa-arvoinen seksuaalisen suuntaumisen takia. Homot eivät päässeet armeijaan, eivätkä esimerkiksi toisiin virkoihin tai töihin. Lisäksi homoseksuaalisuus oli sairaus. Toki niin sadomasokismikin joskus määriteltiin (nykyään se edellyttäisi jonkinasteista pakkomielteistä tai elämää haittaava käytöstä, mikä toki voi toteutua niille keiden koko identiteetti pyörii asian ympärillä ja se on tuotava joka asiassa esiin).
Ylläolevassa huolimatta, haluaisin toki nähdä pride-kulkueen osoittamassa mieltään lihaa syövien heteroiden puolesta ja vaatimassa naisia alistumaan koska dominoivilla miehillä on vaikeuksia saada pillua.
-
Hmn. Olen itse biseksuaali ja queer. Oon ollu mukaba HLBTIQA+ -toiminnassa koko aikuisikäni. Kinky on iso osa queeria; historiallisesti kinky on nimenomaan alunperin gay-kulttuurin osa ja alakulttuuri, kun taas heterokinkyily on kulttuurisesti uudenpaa perua.
Kinkyily näkyy vahvasti esimerkiksi prideilla ja erilaisissa sateenkaaribileissä. Itse oon aikoinaan varmasti nimenomaan pridella nähnyt ensimmäisiä kertoja mm. puppyjä, cd-pukeutujia, nahka- ja lateksifetissipukeutumista jne. Onko nämä kinkyt olleet lisäksi homoja? Ehkä. Toisaalta oonko hirveesti sitä miettiny tai olisko mua tai ketään muutakaan pahemmin haitannu jos olisivat olleet heteroja? Ei varmastikaan. Prideille osallistuu nykyisellään muutenkin paljon heteroja ns. liittolaisina; perheenjäseninä ja ystävinä. Jos hetero haluaa osallistua prideen kinkynä, on varmasti tervetullut.
Ovatko kinkyt seksuaalivähemmistö? Kyllä, mun mielestä näin voi ajatella. Avoin kinkyys herättää valtaväestössä edelleen ennakkoluuloja ja kinkyydestä voi olla avoimesti kinkyille yhteiskunnassa haittaa. Itsekin joudun esimerkiksi miettimään, missä yhteyksissä pysyä kinkynä kaapissa, jottei kinkyilyni haittaisi esimerkiksi vanhemmuuttani (Suomessakin on tiettävästi tehty esim. lasuja pelkästään, koska vanhempien tiedetään olevan avoimesti esim. shibari-harrastajia) tai työelämääni. Koen itse asiassa, että nykyisessä yhteiskunnallisessa asenneilmapiirissä minun on helpompaa olla ulkona kaapista biseksuaalina kuin kinkynä tai vaikka polynä.
HLBTIQA+ -yhteisössä on nykyisellään inklusiivisuuden hengessä niin sanotusti katto korkealla ja seinät leveällä. Esimerkiksi pridejen ja bileiden järjestämisen yhteydessä kinkyjärjestöt ja sateenkaarijärjestöt ovat tehneet ja tekevät varmasti jatkossakin yhteistyötä niin meillä kuin maailmallakin. Tarvittaessa yhteistyötä varmasti tehdään myös poliittisten tavoitteiden saralla konkreettisemminkin esim. lakialoitteiden muodossa.
Oon ite aina nähnyt, että oleellisempaa kuin että missä laatikossa kukin nyt onkaan, on se mitä me niillä laatikoilla ja niiden välillä tehdään.
Josko vaikka koitettais yhdessä tehdä siitä parempi paikka kaikille meille hiukkasen omituisemmille otuksille?
Että tervetuloa pimeälle puolelle vaan. Meillä on keksiä.
-
Suosittelen muuten lämpöisesti kaikille omia oikeuksiaan ja yhteiskunnallista asemaamaansa kinkynä pohtiville järjestötoimintaa. 🙂 Suomessa on monta paikallista BDSM-järjestöä jotka ovat tälläkin sivustolla edustettuina. BDSM/kinky-järjestöt nähdään usein ennen kaikkea tapahtumajärjestäjinä ja verkostoitumiskerhoina mutta toki niillä on myös yhteiskunnalliinen tehtävänsä normalisoida kinkyä ja kinkyjä, lisätä oikeaa tietoa kinkyseksuaalisuudesta, purkaa ennankoluuloja, tukea kinkyjen emansipaatiota jne. Kansalaisaktivismi on myös aina tekijöidensä näköistä, joten jos kinkyaktivismiin kaipaa nimenomaan enemmän yhteiskunnallista särmää niin messiin tekemään sitä sitten vaan. :)
-
historiallisesti kinky on nimenomaan alunperin gay-kulttuurin osa ja alakulttuuri, kun taas heterokinkyily on kulttuurisesti uudenpaa perua.
Minusta noin ei voi oikein sanoa, että kinky on gay-kulttuurin osa koska sadomasokismi ja fetisismi ovat olleet olemassa niin kauan että on vaikea sanoa mistä mikäkin alkoi. Tasa-arvoisen halipaijoseksinkin historia taitaa olla aika lyhyt. Jos ajatellaan ihan suomalaista kulttuuria niin 1900-luvun alun porvarismiehet neitsyys-fetissinsä kanssa dominoivat yhä nykyistä seksuaalisuuskäsitystä, vaikka tutkimus ei tukisikaan kaikkia olettamuksia. Mutta joo tajuan, että tässä tarkoitetaan nyt BDSM-skeneä jonka juuret toki ovat miesten välisessä skenekulttuurissa.
Itse katsoisin, että tätä keskustelua käydään etupäässä siksi että Suomessa ei toimi Setan kaltaista valtakunnallista BDSM-järjestöä. Jos haluttaisiin kinkyys oikeasti tunnustetuksi seksuaaliseksi suuntautumiseksi niin se työ oikeasti tehdään muualla kuin skenen kätköissä. Yksittäisten järjestöjen toiminta on aika bilepainotteista, joka varmasti johtuu siitä että skene on tosi pieni. Se pieni aktiivinen osa järjestää sellaisia tapahtumia, jotka heitä kiinnostaa. Ja siis niinhän sen pitäisi mennäkin, mutta yksittäisillä kinkybileillä on tosi vähän annettavaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ja silloin kun yhteiskunnallista keskustelua on niin se tavalla tai toisella liittyy rikoksiin tai seksityöhön. Molemmat ovat jo niin marginalisoivia asioita, että eipä siinä ole tilaa kauheasti keskustella onko kinky seksuaalinen suuntautuminen vai ei. Jos joku kokee sortoa niin sorron lopettavat parhaiten sorretut itse - ulkoapäin tuleva "pelastaminen" päättyy siihen, että osa "sorretuista" vapautuu ja osa jää yhä pimeään. Näinhän on käynyt myös homoyhteisön kanssa - "kokoomushomot" kelpaavat kyllä, mutta se feminiinen parturikampaaja ihan varmasti kohtaa ennakkoluuloja jopa oman yhteisönsä sisällä. Vähän samalla kuin jos mietin omaa biseksuaalisuuttani niin minulle on sanottu useiden heterojen toimesta, että olen oikeasti hetero koska viehätyn vain maskuliinisyydestä. Ja koska olen tyhmä niin joskus jopa uskoin sen, kunnes BDSM-yhteisön avulla löysin sanoja omalle seksuaalisuudelleni. En ole uskottava biseksuaali, koska seksuaalisesti kiinnostaa vasta kun koen että toinen kykenee dominoimaan minua. En edes tiedä olenko biseksuaali vai vain joku alistuvuus-seksuaali.
-
V, tarkoitin tässä nyt modernia kinky-seksuaalisuutta nimenomaan järjestäytyneenä liikkeenä, 'skenenä', johon liityy yhteisön emansipaatio. Se BDSM/kinky-kulttuuri ponnistaa alkujaan gay-marginaalista. Mutta toki, puhuttaessa ns. perversismistä laajemmin, onhan se tietysti pidempi historiallinen jatkumo.
Samaa mieltä olen siitä, että valtakunnallisesti ja nimenomaan yhteiskunnallisissa/ ihmisoikeuskysymyksissä aktiiviselle kinky-yhdistykselle varmasti olisi Suomessa duunia. Samalla se voisi toimia kattojärjestönä paikallisjärjestöille ja tukea niiden verkostoitumista ja yhteistyötä.
^Toinen asia sitten riittäisikö tällaiseen toimintaan riittävästi aktiiveja. Olemassa olevien paikallisten järjestöjen jäsenmäärätkään kun eivät päätä huimaa. Tietyssä mielessä yhteiskunnallisen aktivismin kannalta on ongelma, että niin moni kokee kinkyytensä asiaksi joka kuuluu vain makkariin. Samalla toki jokaisella on myös oikeus pysyä kaapissa omista syistään.
Toki on hyvä muistaa, että Seta on myös ajanut aktiivisesti kinkyjen asiaa mm. kampanjoimalla sadomasokismin, fetisismin ja transvetismin poistamiseksi ensin rikoslaista ja sittemmin THL:n sairasluokituksesta. Jälkimmäisestä nämä muuten poistuivat vasta aivan vastikään vuonna 2012. Kiitti Seta! Seta siis on myös kinkyjen järjestö. Jäseneksi?
-
Toki on hyvä muistaa, että Seta on myös ajanut aktiivisesti kinkyjen asiaa mm. kampanjoimalla sadomasokismin, fetisismin ja transvetismin poistamiseksi ensin rikoslaista ja sittemmin THL:n sairasluokituksesta. Jälkimmäisestä nämä muuten poistuivat vasta aivan vastikään vuonna 2012. Kiitti Seta! Seta siis on myös kinkyjen järjestö. Jäseneksi?
Minulla on se käsitys, että jotkut Setan paikallisjärjestöt ovat takavuosina ihan aktiivisesti pyrkineet karsimaan kinkyjutut pois ja pyrkineet fokusoitumaan HLTB-järjestöksi? Käsittääkseni tämä on ilmennyt ihan paikallisjärjestöjen sääntöjä muokkkaamalla. Tästä havainnoista on aikaa reilusti yli vuosikymmen, joten maailma on varmasti nykyään parempi? Onko SETA siis ihan itse järjestönä taas sisällyttänyt kinkyt "jäsenkuntaan"?
-
Toki on hyvä muistaa, että Seta on myös ajanut aktiivisesti kinkyjen asiaa mm. kampanjoimalla sadomasokismin, fetisismin ja transvetismin poistamiseksi ensin rikoslaista ja sittemmin THL:n sairasluokituksesta. Jälkimmäisestä nämä muuten poistuivat vasta aivan vastikään vuonna 2012. Kiitti Seta! Seta siis on myös kinkyjen järjestö. Jäseneksi?
Minulla on se käsitys, että jotkut Setan paikallisjärjestöt ovat takavuosina ihan aktiivisesti pyrkineet karsimaan kinkyjutut pois ja pyrkineet fokusoitumaan HLTB-järjestöksi? Käsittääkseni tämä on ilmennyt ihan paikallisjärjestöjen sääntöjä muokkkaamalla. Tästä havainnoista on aikaa reilusti yli vuosikymmen, joten maailma on varmasti nykyään parempi? Onko SETA siis ihan itse järjestönä taas sisällyttänyt kinkyt "jäsenkuntaan"?
Seta määrittelee olevansa ihmisoikeusjärjestö, joka "tavoitteena on yhteiskunnan kokonaisvaltainen muutos, jotta ihmisoikeudet ja hyvinvointi toteutuvat Suomessa ja kansainvälisesti riippumatta ihmisten seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta. Homot, lesbot, bit, inter-, trans- ja muunsukupuoliset henkilöt, transvestiitit ja muut sateenkaari-ihmiset kohtaavat eriarvoisuutta lainsäädännössä ja arjessaan. Haluamme yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien toteutuvan."
Kinkyjä ei siis erikseen mainita (lukuunottamatta transvestiittejä). Kinkyjen voitaneen joko katsoa kuuluvan muuhun sateenkaativäkeen - tai sitten ei. Itse en oo törmännyt siihen, että kinkyjä olisi pyritty estämään liittymästä Setaan, mutta en kiistä etteikö tällaista olisi voinut paikallisjärjestöissä tapahtuakin. Vars. toimintaryhmiä kinkyille Setalla ei ole, mitä on varmaan osaltaan perusteltu sillä, että monilla paikkakunnilla toimii erillisiä kinkyjärjestöjä, joiden kanssa on sitten voitu tehdä (tai olla tekemättä) yhteistyötä esim. bileiden järjestämisessä.
Mielenkiintoinen kysymys musta on, voisivatko nämä kinkyjärjestöt olla jäsenjärjestöinä osa Setaa? Itse ajattelen, että aivan hyvin voisivat, mutta tästä varmasti on monenlaista näkemystä niin Setan sisällä kuin paikallisissa kinky-järjestöissäkin. :)
-
Ja Pridejahan sitten taas nykyisin monilla Suomen paikkakunnilla järjestävät Setasta erilliset organisaatiot, mikä on käsittääkseni koettu järkeväksi käytännön syistä. Pride-organisaatioilla voi olla sitten taas ihan omat linjansa siitä, mitkä toimijat pride-ohjelmaan voivat osallistua ja miten. Kinkyily on kyllä Suomessakin näkynyt eteenkin pukeutumisen kautta, ja muistan vuosien varrella kinkyteemojen vilahdelleen vaihtelevasti myös esim. Helsinki Priden ohjelmistossa. Yleensä tällöin kuitenkin kinky on ollut jollain tapaa queer-kontekstista.
-
Ainakin Helsingin Setan sisällä esiintyi negatiivista suhtautumista kinkyihin kun viimeksi olin kuvioissa. He myös kieltäytyivät tarjoamasta tiloja kinkyjen keskusteluryhmälle, ja päättivät "virallisesti" että kinkyt eivät ole seksuaalivähemmistö. Jossain vaiheessa HeSetan virallinen edustaja päästi sellaisenkin sammakon, että he edustavat pelkästään sukupuolivähemmistöjä. En tiedä mikä nykytilanne on. Toisaalta ainakin Turussa ja Oulussa on tehty kinkyjen kanssa yhteistyötä, joten uskoisin että kyse on siitä, minkälaisia ihmisiä missäkin on hommaa vetämässä.
-
Toki on hyvä muistaa, että Seta on myös ajanut aktiivisesti kinkyjen asiaa mm. kampanjoimalla sadomasokismin, fetisismin ja transvetismin poistamiseksi ensin rikoslaista ja sittemmin THL:n sairasluokituksesta. Jälkimmäisestä nämä muuten poistuivat vasta aivan vastikään vuonna 2012. Kiitti Seta! Seta siis on myös kinkyjen järjestö. Jäseneksi?
Joo, Setakin oli mukana tuossa esityksessä. Keskeisesti tuota tekemässä oli ihmisiä Transtukipisteestä, Sexposta ja Setasta. Allekirjoittajissa oli mukana myös useampi kinky-yhdistys. Sen muutoksen läpivieminen oli erittäin ilahduttava asia sekä transoikeuksien että kinkyjen näkökulmasta.
Asiasta kiinnostuneet voivat lukea esityksen Helsingin Akateemisten Kinkyjen sivuilta. https://www.akateemisetkinkyt.fi/wp-content/uploads/2018/05/Esitys_ICD-luokituksen_muuttamiseksi.pdf (https://www.akateemisetkinkyt.fi/wp-content/uploads/2018/05/Esitys_ICD-luokituksen_muuttamiseksi.pdf)
-
Kokeeko kukaan teistä kanssakinkyistä kuuluvansa kinkyytensä perusteella seksuaalivähemmistöön?
Voidaan näinkin ajatella, koska kaikista maailman seksuaalisesti aktiiviseen ikäjakaumaan kuuluvista kinkyt ovat matemaattisesti pieni vähemmistö. Kuitenkin, sanan "seksuaalivähemmistö" kanssa pitää olla tarkkana, koska (lähes jokaisella) kinkyllä on myös kinkyjuttujen "vastakappaleen" kohteena sellaiset ihmiset, jotka vastaavat heidän seksuaalista suuntautumistaan.
Esim. jos on cis-hetero, niinkuin itse olen, eli lukeudunko "seksuaalienemmistöön", mikä se ikinä onkaan, eihän sellaista voi olla olemassa.
Kyllä sellainen on olemassa, se on matematiikkaa. Valtaosa ihmisistä on cis-ihmisiä ja valtaosa ihmisistä on heteroita. Ihan samoin kuin valtaosa ihmisistä on oikeakätisiä.
-
Fia kirjoitti:
Toki on hyvä muistaa, että Seta on myös ajanut aktiivisesti kinkyjen asiaa mm. kampanjoimalla sadomasokismin, fetisismin ja transvetismin poistamiseksi ensin rikoslaista
Anteeksi tyhmä kysymys, mutta ovatko nämä olleet joskus vastoin lakia? Siis enemmän kuin mitä S/M on nykyään potentiaalisesti vastoin lakia?
Mitä tulee ketjun aiheeseen, koen kyllä olevani kinky vähintään yhtä merkittävällä ja henkilökohtaisella tavalla kuin olen hetero, ellei enemmänkin. Tai ehkä heterouteni vain tuntuu vähemmän merkittävältä koska se on yhteiskunnallisesti niin normalisoitua? Toisaalta joskus epäilen, olenko sittenkin aseksuaali tai jotain sinne päin. Tiettävästi acetkin voivat kiihottua kinkyilystä, tai mielikuvien tasolla vastakkaisen tai saman sukupuolen ruumiista. Ja tiettävästi acet voivat kaivata halimista ja muuta puoli-intiimiä kosketusta. Käsittääkseni alloseksuaali-aseksuaali suuntautumisakseli on karkeasti ottaen jonkinlainen jatkumo tai spektri, samoin kuin siitä erillinen heteroseksuaali-homoseksuaali suuntautumisakseli.
Nähdäkseni vanilja-kinkyakseli on myös jatkumo (ja erillään edellämainituista), mutta sillä eroavuudella että kinkyys ei ole mikään yksi tietty tapa kokea seksiä, vaan yleisesti poikkeamista siitä yhdestä tietystä (vanilja)tavasta jota kulttuurinormit suosivat. Kinkyjä on moneen junaan, ja kussakin niin vähän matkustajia ettei VR:n kannata ajaa reittiä. Meitä yhdistävä tekijä on lähinnä vain erilaisuus, sen lisäksi mitä nyt kinkyskenessä tahtoo painottua tietyt kinkysuuntaukset (esim. D/S-suhteet). Jakaudumme herkästi pieniin kuppikuntiin, ja muuten emme ehkä koe sen enempää yhteenkuuluvuutta toisen kinkyn kuin vaniljan kanssa.
En tiedä varmasti, mihin asetun allo-aceakselilla, mutta tiedän mihin asetun hetero-homoakselilla ja vanilja-kinkyakselilla. Molemmat viimemainitut tuntuvat selkeiltä ja turvallisilta, itsestäänselviltä.
-
Tietysti kinkyys eroaa käytännössä homoudesta myös siinä, että se on yleensä suht helppo pitää yksityisasiana, kun taas kumppanin sukupuoli on julkisen elämän piiriin kuuluva asia. Samoin oman sukupuolen ei-normatiivisuus, esim. transsukupuolisuus on vahvasti julkista. Niinpä on luontevaa, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sateenkaaritoiminta keskittyy hlbt-identiteetteihin. Tietääkseni aseksuaalien sisällyttämisestä sateenkaarisateeenvarjon alle käydään kiistelyä, ja samoin biseksuaaleista on käyty ainakin vielä hiljattain, sillä verukkeella että näihin ryhmiin kuuluvat ihmiset eivät muka julkisesti erotu (tai heidän ei tarvitse erottautua) heteroista ja homoista.
Kuten edellä joku sanoi, myös kinkyille olisi mukavampaa jos ei tarvitsisi pysytellä sosiaalisesti kaapissa senkään vertaa kuin nyt ollaan. Tunnen tämän omallakin kohdallani, tosin en ehkä siinä määrin kuin jotkut muut kinkyt.
-
Minua ei haittaa että HeSeta ei ole halunnut yhteistyötä kinkyjen kanssa. Minua haittaa se, että sanotaan "Te ette ole seksuaalivähemmistö. Me päätimme kokouksessa niin. Teillä vain on omituisia tarpeita." Yksi vielä halusi verrata kinkyjä pedofiileihin. Hienoa.
Setan entinen puheenjohtaja puolestaan julisti asianajajan roolissa huoltajuusoikeudenkäynnissä, että olen pervo ja siksi epäkelpo vanhemmaksi. Tämä yritys ei muuten mennyt läpi.
Siinä on jotain väärällä tavalla vinoutunutta kun ajattelee ettei kinkyjä syrjitä, koska se on helppo pitää salassa.
-
Hmn. Olen itse biseksuaali ja queer. Oon ollu mukaba HLBTIQA+ -toiminnassa koko aikuisikäni. Kinky on iso osa queeria; historiallisesti kinky on nimenomaan alunperin gay-kulttuurin osa ja alakulttuuri, kun taas heterokinkyily on kulttuurisesti uudenpaa perua.
Se miksi kinky-kulttuuri on kulkenut homo-alakulttuurin kanssa yhdessä, johtuu perinteisistä sukupuolirooleista. Kyseiseen alakulttuuriin on kuulunut valtavirrasta poikkeavat ihmiset, ketkä eivät asetu perinteisiin sukupuolirooleihin. Nahkahomo on samanlainen stereotyyppi kuin nahkadominakin, vaikka kumpikaan ei ole mitenkään edustava otos alakulttuuristaan.
Jos kaikki kinkut nyt yhtäkkiä liittyisivät Setaan, järjestössä olisi 90% perinteisiä sukupuolirooleja kannattavia heteroita, ja sateenkaariväki jäisi vähemmistöön - eli järjestö tekisi jokseenkin täyskäännöksen siihen nähden mitä se nykyisellään edustaa.
Eivät ne Setankaan ihmiset tyhmiä ole; jos katsot mitä feminismille on tapahtunut intersektionalistien kaapattua liikkeen, on nykypäivän feministeille tärkeämpää uskovaisten oikeus kivittää raiskatuksi tullut nainen kuoliaaksi, kuin naisten oikeus olla tulematta raiskatuksi.
Minua ei haittaa että HeSeta ei ole halunnut yhteistyötä kinkyjen kanssa. Minua haittaa se, että sanotaan "Te ette ole seksuaalivähemmistö. Me päätimme kokouksessa niin. Teillä vain on omituisia tarpeita." Yksi vielä halusi verrata kinkyjä pedofiileihin. Hienoa.
Setan entinen puheenjohtaja puolestaan julisti asianajajan roolissa huoltajuusoikeudenkäynnissä, että olen pervo ja siksi epäkelpo vanhemmaksi. Tämä yritys ei muuten mennyt läpi.
Siinä on jotain väärällä tavalla vinoutunutta kun ajattelee ettei kinkyjä syrjitä, koska se on helppo pitää salassa.
Pervot eivät ole seksuaalivähemmistö. Se, että Setan puheenjohtajan esitys huoltajuusoikeudenkäynnissä ei mennyt läpi, osoittaa nyt lähinnä sen, että kinkyjä ei syrjitä. Setan puheenjohtajalla on täysi oikeus mielipiteeseensä siitä huolimatta, että meistä jommallakummalla tai molemmilla, olisi tästä poikkeava mielipide, tai että se ei miellyttäisi.
Pohjimmiltaan ne D/s-suhteet ovat suhteita missä mies on hallitsevassa roolissa ja nainen alistuvassa, mikä kuvaa perinteisiä sukupuolirooleja; samaan aikaan kun yhteiskunta huutaa naisille aktiivisempaa roolia, Setan viesti olisi kuinka miesten kuuluu hallita ja naisten alistua.
Mitä taas niihin aiemmin mainittuihin lastensuojeluilmoituksiin tulee, niin niiden suhteen vaadittaisiin muutosta lastensuojelulakiin, koska ilmoituksen voit tehdä ihan mistä tahansa. Tiedän ilmoituksia tehdyn siitä, että ilmoittajan mielestä perheessä on liian monta lasta, toisessa taas lapsi on nukkunut äitinsä vieressä; lastensuojeluimoituksia tehdään kiusalla ihan normaaleista tavalliseen elämään liittyvistä asioista ilman, että siihen liittyisi minkäänlaista syrjintää.
-
Ettei menisi puurot ja vellit sekaisin, niin en ole esittänyt kinyjen "liittämistä" Setaan, vaan todennut että yhteistyötä ehdotettaessa on tullut esiin asiatonta kielenkäyttöä. Ehdotettu yhteistyö ei ole missään vaiheessa ollut muuta, kuin että kinkyt saisivat kokoontua Hesetan tiloissa. Ainakin Oulussa tämä on toiminut.
Seksuaalisuus ei myöskään saa liittyä huoltajuuskysymyksiin, kun kyse on aikuisten välisestä toiminnasta. Tässä maassa tapahtuu liikaa pelottelua ja kiristämistä kinkyyden varjolla liittyen huoltajuuskysymyksiin. On anteeksiantamatonta että ammattilainen ottaa tällaisen aseeksi oikeuden istunnossa, varsinkin kun edustaa tahoa jonka tarkoitus on edistää ihmisten tasa-arvoa sukupuolesta tai seksuaalisuudesta riippumatta.
Muuhun en viitsi edes ottaa kantaa.
-
Ettei menisi puurot ja vellit sekaisin, niin en ole esittänyt kinyjen "liittämistä" Setaan, vaan todennut että yhteistyötä ehdotettaessa on tullut esiin asiatonta kielenkäyttöä. Ehdotettu yhteistyö ei ole missään vaiheessa ollut muuta, kuin että kinkyt saisivat kokoontua Hesetan tiloissa. Ainakin Oulussa tämä on toiminut.
Seksuaalisuus ei myöskään saa liittyä huoltajuuskysymyksiin, kun kyse on aikuisten välisestä toiminnasta. Tässä maassa tapahtuu liikaa pelottelua ja kiristämistä kinkyyden varjolla liittyen huoltajuuskysymyksiin. On anteeksiantamatonta että ammattilainen ottaa tällaisen aseeksi oikeuden istunnossa, varsinkin kun edustaa tahoa jonka tarkoitus on edistää ihmisten tasa-arvoa sukupuolesta tai seksuaalisuudesta riippumatta.
Muuhun en viitsi edes ottaa kantaa.
Yritä nyt nähdä asia Setan kannalta; ymmärrän kyllä itse oikein hyvin kuinka julkealta se Setan näkökulmasta näyttää kun perinteisiä sukupuolirooleja kannattavat cis-heterot tulevat ehdottamaan yhteistyötä. Mitä sellaista Seta voi tällaiselle porukalle antaa, millä se ei ammu itseään jalkaan?
Seta nyt ei varsinaisesti ole tasa-arvoa ajava järjestö, vaan lähinnä vähemmistöjen etuja. Nykyaikaisessa tasa-arvotetoriikassa puhutaan aina vain jonkin ryhmän oikeuksista, mutta ei ikinä velvollisuuksista. Se ei ole mitään tasa-arvoa jos puhutaan vain toisesta ilman molempia.
-
Minä en enää erota mikä on oikea mielipide ja mikä parodiaa, joten vetäydyn poppareiden pariin ja katson mihin tämä etenee.
-
Oma seksuaalinen identiteettini on kinky- tai sadomasokisti. Muut asiat, kuten kumppanin sukupuoli, harrastanko crossdressailua, vakinaisten kumppanien lukumäärä jne. on sekundaarista, vaikka käytönnössä minun on vaikea kuvitella vakituista parisuhdetta muun kuin naisen kanssa.
Kinkyjä on vähemmän kuin ei kinkyjä ja kinkyn seksuaalisuuden paljastumisesta voi mahdollisesti seurata ongelmia ja ennakkoluuloista suhtautumista. Näin ollen mielestäni kinkyistä voi puhua seksuaalivähemmistönä.
Sinänsä minulla on ihanteena, että ihmiset kohdattaisiin yksilöinä ja kaikenlainen identiteettipolitikointi on pahasta. Joskus se voi olla välttämätön paha esimerkiksi oikeuksien turvaamiseksi. Mm. homoilla ja transihmisillähän on ollut ja on erinnäisiä asioita, joihin moni heistä haluaa lainsäädännössä muutosta ja on heidän kannaltaan ymmärrettävää, että pitävät melua ja ajavat asioita aktiivisesti politiikassa. Kinkyillä ei ole ollut mitään selkeä isoa poliittista tavoitetta, enkä tiedä millainen se voisi edes olla, niin kauan kuin voimme harrastaa touhujamme. Tietty tabumaisuus ja salaperäisyys on osa viehätystä, joten en kaipaa mitään vanilija-ystävällisiä bileitä.
Seta ehkä allekirjoitti paperin sairausluokituksen poistamiseksi, mutta muuten sieltä päin suhtautuminen on perinteisesti ollut vaihtelevaa ajasta ja paikasta riippuen. Nyt viimekuussa päivitetyssä Setan sateenkaari sanastossa (https://seta.fi/sateenkaaritieto/sateenkaarisanasto/) ei näytä olevan kinkyja, sadomasokisteja ym. ja mm. ”Seksuaalivähemmistöt” määritellään ”Ihmiset, joiden seksuaalinen suuntautuminen on jotain muuta kuin heterous, kuuluvat seksuaalivähemmistöihin. Seksuaalivähemmistöjä ovat mm. homot, lesbot ja bi- ja pan-ihmiset.” eli asia määritellään ei heterouden kautta ja kinkyjä ei lasketa. Minulle Seta onkin aina ollut homojen ja lesbojen järjestö, joka ehkä suvaitsee bi- ja transihmiset sekä voi joskus tehdä yhteistyötä kinkyjen kanssa, mutta mikään kinkyjen järjestö, tai minun järjestöni, se ei ole.