BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: masomaleslave - 26.05.2021, 17:02
-
Monista fetskuista puhutaan varsin avoimesti, mutta onko sopimatonta kicksata, jos kumppanin tausta olisikin vaikka latino, aasialais- tai afrikkalaistaustainen? Kerro kuinka suhtaudut asiaan. Poliittisesti korrekti vastaus on, että "ei väliä, tärkeintä on sisäinen kauneus". Mutta kyllä tuo itseäni ainakin pikkuisen säväyttäisi.
-
Mä olen aina tykännyt venäläisistä ja muista itä-eurooppalaisista niin miehistä, kuin naisistakin. Heissä on jotain väkevän kaunista ja kiehtovaa. ;D Vaikka ei pitäisikään yleistää ja kauniita ihmisiä löytyy oikeasti joka puolelta palloa.
Ja se, että olen itse puoliksi italialainen on koettu plussana ja kiehtovana ominaisuutena. Siitä ei ole ollut minulle koskaan haittaa.
-
Japanilaisissa naisissa on kyllä jotain.
-
Otsikon kysymykseen vastaten
Säväyttäisikö eksoottinen kumppani?
Rehellinen vastaus, ei, ei säväytä.
-
Viiu säväytti puoli-Italialaisena! ^-^
-
Ei mulla taida olla preferenssejä asian suhteen, nyt ku mietin asiaa. Kyllä sellanen eksoottinen latinomies tuntuu kivalta ajatuksena, mutta yhtä mukavalta ajatukselta tuntuu pohjoismaalainenkin mies. Nään molemmissa sekä hyvät että huonot puolet ni ei ole tarvetta preferoida yhtä toisen yli. Yksilöstä aina kiinni mun kohdalla, koska mulla ei oo tarpeeksi selkeetä jakoa yleisellä tasolla :)) Kaikki kelepaa!
-
Ei ole pillu poikittain taikka muutakaan ihneellistä, eli ihan sama.
Ei se säväyttyminen ole nahan väristä taikka passista kiinni...
-
Lähtökohtaisesti ei eksoottisuudella ole mulle mitään väliä. Ihminen ja sen ajatukset ratkaisevat.
-
Minä kun en ole persu, vasuri enkä feministi, niin en ole oppinut luokittelemaan ihmisiä ulkoisen olemuksen mukaan. Korkeintaan epäsiisti habitus iskee silmään negatiivisesti.
Mutta ei kai siinä ole mitään pahaa, että muista kulttuuripiireistä olevat ihmiset kiinnostavat.
Erilaisuus on rikkaus.
-
Puoliksi kreikkalainen on ehkä eksoottisin kumppani mitä mulla on ollut ja se meni kyllä ihan pelkästään kemioiden mukaan, ei ulkoisen habituksen. Toisaalta siinä troijalaisessa oli kyllä tietynlaista eksotiikkaa, mutta sekin ilmeni vasta myöhemmin. Voi olla, että mun kohdallani eksotiikka tuo teoriassa vähän pluspisteitä, mutta käytännössä kuitenkin nollan arvosta, siis suhdekuvioiden puolella. Esteettisestä puolesta en puhu tässä mitään.
-
Suoraan sanoen ei. Tinderissä pyyhkiessä sen oikeastaan huomaa hyvinkin nopeasti keitä sinne vasemmalle kategorisesti pyyhkii. Jos näitä Välimeren Euroopanpuoleiselta rannalta tulevia voi eksoottisena pitää, niin osa näistä säväyttää - mutta eivät etnisyytensä vuoksi.
Kun en näe ranskaa, espanjaa, italiaa tai portugalia mitenkään erityisen seksikkäinä kieliä, eivät latinotkaan oikein sytytä vain sen vuoksi.
-
Kyllä! Tulen yleensä paremmin juttuun ulkomaalaisten naisten kanssa.
Sain vähän aikaa sitten moitteita kun kutsuin ulkoomaalaista naista ihanaksi ihmiseksi ;D Se on kuulemma suomalaisten miesten tapa ja hyvin loukkaavaa. Opin kerrasta ja käytin jatkossa vain sanaa nainen. On vielä maita joissa nainen on nainen ja mies on mies. Ja mulle se sopii paremmin. Suomalaisen valtamedian ajama käsitys surkeasta juntista on vielä monessa maassa juuri se mitä nainen haluaa...
Muistelen vieläkin lämmöllä erästä punatukkaista naista joka lähti mukaani juna-asemalta euroopassa. Sinä yönä ei hotelissa nukuttu. Ja ne leopardi stringit :P
-
Minä kun en ole persu, vasuri enkä feministi, niin en ole oppinut luokittelemaan ihmisiä ulkoisen olemuksen mukaan.
Siinäpä sitä luokittelua on ihan kerrakseen (yllä). Voisiko tuon lauseen miettiä uudestaan, niin ettei se loukkaisi ketään?
Eksoottisuuteen ei mulla liity mitään isompia haluja Lähtökohtaisesti ihonväri, kieli tai muu erilaisuus ei tee yhdestä ihmisestä sen kiinnostavampaa tai kiihottavampaa kuin toisesta. Toisen ymmärtäminen kielellisesti on mulle erittäin tärkeää ja siksi vieraskielisen ei englantia tai suomea puhumattoman ihmisen kanssa voisi olla erittäin hankala saada mitään syntymään, vaikka ulkonäkö kiinnostaisikin.
-
Ei. On kokeiltu likipitäen muut etnisyydet paitsi inuiitti, mut kyllä sellanen suomalainen mies, jonka sanaan voi luottaa ja kenen kainalossa on tilaa, säväyttää enemmän.
-
Ehkä ajatuksen/pornon tasolla joo. Käytännössä mulle keskustelu on niin tärkeä juttu että vieraskielisen kanssa tulee jopa pieni kynnys. Suomenkielisten tapauksessa ne "kemiat" ratkaisee. Näin tällä hetkellä.
Eksoottista voi olla jo sekin mistä päin Suomea ja millaisesta taustasta ollaan kotoisin.
-
Kikattelen venäläisille miehille mutta se ei taida olla sitä eksotiikkaa mitä tässä haettiin. Ei mulla ole etnisyyden puolesta ulkonäköpreferenssejä puoleen tai toiseen, mutta semimonikansallinen tuttavapiiri on osoittanut että kulttuurierot olisivat usein liikaa. On ihan tarpeeksi töitä ihmisten kanssa kommunikoinnissa muutenkin. Paskin esimerkki oli kyllä eräs kastijärjestelmän kasvatti, jonka suhtautuminen muhun muuttui välittömästi melko sairaaksi kun kuuli että työskentelen ruumiiden kanssa. Kaksin jäädessämme kyseli mm. miten reagoisin jos hän tappaisi lemmikkini edessäni ja oli kuin ei mitään kun joku muu tuli paikalle. Pitää tosin muistaa olla tuomitsematta jotain miljardia ihmistä yhden sosiopaatin perusteella.
-
Tunnistan, että voin viehättyä ihmisen omasta etnisyydestäni eroavasta etnisestä ulkonäöstä visuaalisesti. Jos näen vaikka kuvassa tai kaupungilla kauniin tai komean etnisesti esimerkiksi aasialaispiirteisen, latinalaispiirteisen tai tummaihoisen ihmisen, niin saatan kyllä ajatella, että vau, onpas upean näköinen ihminen. Massasta erottuvassa ulkonäössä on aina lähtökohtaisesti jotain kiehtovaa ja mun kokemusmaailmassani massa on kaukaasialsista.
En kuitenkaan ole silleen etnofetisisti että jotenkin erityisesti fantasioisin juuri kanssani eri etnisyyttä edustavista ihmisistä. Race play -jutut ei myöskään värisytä mua mitenkään henkilökohtaisesti. Tosin joskus olen nähnyt jonkun pornopätkän, jossa nimenomaan valkoisia ihmisiä oli D/s-asetelmassa tummaihoisten ihmisten orjina ja olihan se kyllä aika kiehtova asetelma.
-
Niin ja no, mainittakoon, että oon ihan älytön Bridgerton-fani ja siinä sarjassahan rodullisuus ja monietniset liitot ovat mielenkiintoisella tavalla osa draamaa. Kiehtoo kyllä. Ja no, itse asiassa tulee muitakin esimerkkejä mieleen romanttisen draaman puolelta... eli siis konseptitasolla aihe kiinnostaa. :)
-
Muuten alkaa sateenkaari olla koettu, mutta edelleen puuttuu yönmusta kaunotar. Eiköhän sellaiseenkin vielä tule törmänneeksi.
-
Kertoo ehkä enemmän omasta ajatusmaailmastani (feministisuvakki) ja tuttavapiiristäni, mutta mua jotenkin hämmentää, että toisista ihmisistä puhutaan edelleenkin "eksoottisina". Siinähän ei tietenkään ole mitään pahaa, että jokin ulkonäköseikka, oli se sitten punaiset hiukset, siniset silmät tai tumma iho, viehättää, mutta "eksotisointia" noin yleisesti pidän vahingollisena ilmiönä.
Sinänsä vastaukseni kysymykseen on että aloitusviestissä haettu "eksotiikka" itsessään ei minua kiinnosta, mutta olen kyllä seurustellut ja ollut suhteessa erilaisista etnisistä taustoista tulevien ihmisten kanssa.
-
Kertoo ehkä enemmän omasta ajatusmaailmastani (feministisuvakki) ja tuttavapiiristäni, mutta mua jotenkin hämmentää, että toisista ihmisistä puhutaan edelleenkin "eksoottisina". Siinähän ei tietenkään ole mitään pahaa, että jokin ulkonäköseikka, oli se sitten punaiset hiukset, siniset silmät tai tumma iho, viehättää, mutta "eksotisointia" noin yleisesti pidän vahingollisena ilmiönä.
Samaan aika sama mutta kuitenkin eri.
Itsekin vassarisuvakkina tiedostan ihmisten eksotisoinnin heidän ulkonäkönsä perusteella olevan ongelmallista, etenkin jos siihen eksotisointiin liittyy vahvaa stereotypisoimista, ja siitä pitäisi pyrkiä eroon koska se on isossa mittakaavassa haitallista toimintaa.
...mutta samaan aikaan pakko vastata että kyllä, juurikin ne samaiset eksotisoinnit ja stereotypiat jotka juuri tuomitsin kuitenkin kiihottaa, en osaa selittää miksi mutta näin kuitenkin on :D
-
Kertoo ehkä enemmän omasta ajatusmaailmastani (feministisuvakki) ja tuttavapiiristäni, mutta mua jotenkin hämmentää, että toisista ihmisistä puhutaan edelleenkin "eksoottisina". Siinähän ei tietenkään ole mitään pahaa, että jokin ulkonäköseikka, oli se sitten punaiset hiukset, siniset silmät tai tumma iho, viehättää, mutta "eksotisointia" noin yleisesti pidän vahingollisena ilmiönä.
Sinänsä vastaukseni kysymykseen on että aloitusviestissä haettu "eksotiikka" itsessään ei minua kiinnosta, mutta olen kyllä seurustellut ja ollut suhteessa erilaisista etnisistä taustoista tulevien ihmisten kanssa.
Se eksoottinen tarkoittaa pitkälti sellaista tiettyä erilaisuutta; ovathan suomalaisetkin hyvinkin eksoottisia esimerkiksi Japanissa. Se on sitä median ja turistirysien luomaa kuvaa jostain. Ei se Lappikaan ole sen enempää täynnä shamaaneja kuin Afrikkakaan poppamiehiä.
Olen periaatteessa ihan samaa mieltä tuon eksoottisuuden haitallisuudesta; eivät ne Afrikassa elä savimajoissa, vaan suurkaupungeissa kerrostaloissa, eivätkä intialaisetkaan ole niin köyhiä kuin suurkaupunkien slummeissa kerjuubisnestä harjoittavat maatilan omistajat antavat ymmärtää. Eksotiikka vetoaa ihmisen turhamaisuuteen; sinä itse saat kokea itsesi hyväksi ihmiseksi antaessasi köyhälle tai "köyhälle" esimerkiksi rahaa tai muita hyödykkeitä, näiden esitellessä oman kulttuurinsa olevan jotenkin omasi alapuolella.
-
Tää ei ollutkaan ihan helppo pohdinta. Sanotaan nyt vaik n 23 vuotta sitten nuori nainen kertoi kuinka valtavasti sai huomiota Turkissa pitkine vaaleine hiuksineen ja se huomio loppui tasan siihen hetkeen kun oli siemenet sisällä ja paljaalla tietenkin.
Välillä tulee niitäkin hetkiä että myös joku jollain lailla eksoottinen kiinnittää huomion, mut ei ainakaan tähän mennessä ole koskaan johtanut mihinkään.
Toisaalta useampikin vanhempi nainen on kertonut miksi haluaisi matkustaa jonnekin tiettyyn maahan saamaan jonkun tietyn väristä munaa. Taas toisaalta heistä yksi jo edesmennyt ei avannut oveaan ovikellon soidessa kun pelkäsi että oven takana voisi olla joku maahanmuuttaja. Eli se ihana eksoottinen eksoottisessa paikassa on kiehtova, mutta kun se sama eksotiikka tuodaan lähiöarkeen niin siitä tuleekin pelottava.
Muutama vuosi takaperin varmaankin talvella ei ollut kovin montaa paikkaa yöllä auki ja päädyin kuuntelemaan karaokea. Jostain syystä sain suudelman naiselta jota en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Aksentti oli kuitenkin sellainen että oli hieman kommunikaatiovaikeuksia ja en vielä tänä päivänäkään tiedä halusikon hän tappaa vai tavata jonkun. Rakkaus vai kuolema...
Jos taas ulkomaalaiset unohdetaan niin jos yksikään "oman kylän tyttö" ei kiinnostanut niin kaikki muut on sit eksoottisia.
-
Ainakin jos hän on hyvä kokkaamaan.
-
Mielesäni poikkeavuus klassisesta eloveena mitäänsanomattomuudesta on aina plussaa. Eksoottisuus itselle ei olee se tärkein kriteeri, mutta joku särmä, pieni tai isompikin erityispiire, äänensävy, kampaus, epäproportionaalisuus, mikä tasapainottaa muuten tylsän yms on aina viehättävä. Se ei tarvii ollaa ihonväri tai silmien muoto, mutta voi olla. Se voi ollaa aksentti tai kielitaidottomuus. Ihan mikä tahansa poikkeavuus voi ollaa tarpeeksi eksoottista että minulla viisari värähtää.
Eli, kyllä, kiitos.
-
Kyllä eksoottinen sekä persoonallinen ulkonäkö viehättää. Aikoinaan pitkään seurustellut Brittiläisen naisen kanssa. Ulkonäkö tosin ei sen eksoottisempi, mutta kyllä itse haluan että on ainakin yksi yhteinen kieli jota suvereenisti molemmat osaa että voi hyvin keskustella kaikista asioista. Hyvä keskustelu itselle ehkä kuitenkin tärkein asia.
-
Menisi kyllä. Eksoottisuudestakin huolimatta.
-
Ei säväyttäisi. Ihminen itsessään kiinnostaa, en koe eksoottisuudella olevan mitään "lisäarvoa" ihmisen kiinnostavuudelle. Ihminen joko on tai ei ole "mun ihmiseni". Ei sitä määrittele rotu, hänen kulttuurinsa, mahdolliset uskonnolliset näkemyksensä tai muukaan tuollainen. Kemia, yhteiset arvot ja asenteet sekä sukupuolten välinen tasa-arvo ovat mulle tärkeitä asioita. Jos nuo eivät kohtaa, niin se on sitten kiitos ja näkemiin.
-
Miksi pitäis?Kultuurierot ja maailmankatsomuserot säväyttäis kertoja enemman,aivan siihen asti,että ei mitän tekemistä kyseisen henkilön kanssa...
-
En fetisoi mitään ihmisryhmää tai edes vartalotyyppiä. Mutta myönnän että sellaiset stereotyyppisen italialaistyyliset tai persialaiset/lähi-itämäiset piirteet on mussa naisissa hyvin kauniita. Yleisesti lienee ihan evolution kuiskailemaa että ihmiset viehättyvät erinäköisistä ihmisistä, jotta geenipooli pysyy vähän rikkaampana. Suomen sisäisessä eksotiikassa pidän jostain syystä mie-kielen puhujista. :D
Harvoinpa vaan tuollaiset pienet pintapuoliset piirteet merkkaavat mitään, kun tärkeintä on suuremmista yhteensopivuuksista tuleva kokonaisuus.
Lasketaanko teistä etnofetisistit muuten kinkiksi? Joillain heteromiehillähän tuntuu olevan pakkomielle aasialaisiin naisiin etc.
-
Todellakin! Afroamerikkalainen Domme kelpaisi kyllä. Ei sillä enemmän kuin tyytyväinen olen nykyiseenkin, mutta vastaus kysymykseen on ehdottomasti kyllä.
-
En koe, että eksoottisuudella olisi minulle mitään merkitystä kumppanin valinnassa. Muut asiat ratkaisevat.
...pidän silti mm.Sandra Leen ulkonäöstä ::) mutta sekin johtuu hänen positiivisesta olemuksestaan. Hän ei kiinnostaisi minua yhtään negatiivisella olemuksella.
-
Ei erityisemmin. En mä sanoisi etten voisi olla jonkun muun maalaisen kanssa, mutta en mä sen enempää heistä viehäty kuin suomalaisistakaan. Ja en toisaalta hakemalla hakisi kovin erilaisen kulttuuritaustan omaavaa kumppania.
-
Olen ollut afrikkalaistaustaisen naisen kanssa, ei se nyt kovin ihmeellistä tai erikoista sinällään seksinä ollut, mutta eksotiikkaruksin siitä sai. ;D
-
En sano ettei joku eksoottinen voisi säväyttää, mutta itse kun olen jäyhä siilitukkainen skandinaavi , niin latinot tai aasialaiset eivät välttämättä syty. Molemmissa suunnissa on jotain mistä pidän, mutta silti keski-eurooppalainen/ skandinaavilainen nainen vetää enemmän puoleensa. Toistenkanssa on kiva juhlia, mutta toisten kanssa on kiva elää elämää.
Se mitä elämän aikana oppinut eri kulttuurista, niin jokaisen pitäisi osaa oppia eri asioita toisilta, niin saataisiin todella kaunis/hyvä pakkaus. Elämäni aikana lähinnä reissannut Eurooppaa ja pohjois-afrikkaa, mutta muuten tutustunut latinoihin/aasialaisiin yms. Kaikilla kulttuureilla on oppimista toisistaan
-
Nykyinen on ihan riittävän eksoottinen... :o
Ei oo hinkua kerätä "eksotiikka-rukseja".
Jännästi sinällään, pidempään suhteeseen mun kanssa ei oo selviytynyt kuin syntyperäisiä suomalaisia.
-
Mua ei sinänsä säväytä ”eksoottisuus”. Asuin vuosikymmenen Keski-Euroopassa ja Tyynellä valtamerellä, ja olin parisuhteessa ja aviossa melkein koko sen ajan ulkomaalaisen kanssa, jolla oli kolmea eri etnistä taustaa. Opiskelukavereita on ollut kaikista maailman kolkista, samoin työkavereita ja asiakkaita, myös treffikumppaneita ennen pitkää parisuhdetta ja sen jälkeen. Jos jokin ”erilaisuudessa” mua viehättää, niin erilaiset aksentit ja puhetavat, eri kielet ja kulttuuritaustat. Ehkä myönnän silti, että rapanuilaiset miehet on kyllä ulkonäöltä tooosi 🔥🔥🔥🤷🏼♀️
Mutta esim aikuisviihdettä katsoessa skippaan kaikki ”eksoottisen näköiset”, ja valitsen ”itseni näköisiä” aikuisviihdenäyttelijöitä, sillä heihin on helpompi samaistua tyyliin ”kuin olisin itse paikan päällä”.
-
Todellakin! Afroamerikkalainen Domme kelpaisi kyllä. Ei sillä enemmän kuin tyytyväinen olen nykyiseenkin, mutta vastaus kysymykseen on ehdottomasti kyllä.
Mulle kelpain myös afroafrikkalainen Domme!
-
Todellakin! Afroamerikkalainen Domme kelpaisi kyllä. Ei sillä enemmän kuin tyytyväinen olen nykyiseenkin, mutta vastaus kysymykseen on ehdottomasti kyllä.
Mulle kelpain myös afroafrikkalainen Domme!
Samma här.
-
No mullahan on ollut kyllä. Eksoottisuudesta puhuessa kannattaa pitää erillään eksoottinen ulkonäkö ja sitten aivan toisesta kulttuurista tulevat ihmiset. Näissä ns eksotiikka toteutuu hyvinkin eri tavoin.
Mulla on ollut vieraasta kulttuurista kumppaneita jotka ovat liittyneet kulttuurikiinnostukseen (joka sittemmin tulikin yli 100% tyydytettyä eli on ns. "nähty" ;D) ja toisaalta sanoisin, että jos taas joku kulttuuri ei tunnu yhtään vetovoimaiselta, niin se olisi jotenkin aivan eri asia.
Toisaalta eksotiikkahan on jotain kiehtovaa erilaisuutta. Se on tietysti vetovoimaista, mutta sellaista voin kokea upeasti myös aivan suomalaisen valkoihoisen henkilön kanssa. "Paras" kumppanihan on sopivasti erilainen ja sopivasti samanlainen.
-
Omalla kohdalla etnisyydellä ei ole oikeastaan merkitystä tärkein asia minulle onse onko helkilö mukava ja muuten yhteen sopiva. Oma elämän filosofia on ollut yksin kertainen olen kiva niille jotka osaavat käyttäytyä hyvin ja kuspäille olen kusipää koska minua ei kinnostaa käyttää ylimääräistä energiaa siihen että olisin heille mukava.
-
Latinot miellyttävät kyllä usein silmää. Jotkut afroamerikkalaiset myös.
Mutta mä en ole koskaan valinnut ulkonäön perusteella. Se, millä on merkitystä, on miten synkkaa ja kuka saa hormonit hyrräämään. Synkkaamisen suhteen kulttuurierot voi helposti haitatakin, jopa ihan kotimaan sisällä.
-
Itseäni kyllä säväyttää ja olisin aidosti ylpeä sellaisesta kumppanista.
On jopa koettu 1 x aasialainen, 3 x afro, 1 x latino, olempahan kokemusta rikkaampi ja ihan positiivisin kokemuksin aasialaisen ja latinon seurassa, enkä vakikumppania kaihtaisi lain... ;) :love: t Sami ;)