BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 19.07.2021, 09:30
-
Häilyvää hommaa - kinkyt ihmissuhteet liminaalitilassa
Sinkkuunnuttani viime vuoden puolella, olin vuosien parisuhteilun jälkeen taas pisteessä A. Deittimarkkinoilla. Ja vieläpä kinkyjen deittimarkkinoilla. Kävin treffeillä, tapasin ihmisiä, tapailin ihmisiä. Ennen kaikkea kävin arvokkaita keskusteluja muiden seuraa hakevien kanssa. Monien puheissa toistuivat samat lieveilmiöt ja kummastukset. Tinder-kulttuuri oli ja eli scenessäkin. Netti on tehnyt treffailun hyvin helpoksi. Seuraa on tarjolla vasemmalta ja oikealta, parhaimmillaan muutamalla klikkauksella ja parilla oikein valitulla repliikilla voi saada seksitoimituksen suoraan kotiovelle. Ja mikäs siinä. Seksi ja sessiointi on kivaa. Keskusteluissa ihmisten kanssa kuitenkin toistui, kuinka moni kinky kaipaa ihmissuhteeltaan myös vakautta, vakiintumista ja sitoutumista. Olin itse löytänyt suhteellisen helposti seuralaisia, jotka halusivat vakiintuneen suhteen, joten oli hämmentävää kuulla kuinka kaikki eivät toimikaan niin. Jos parisuhdekuplasta poistuessani nenälläni olikin vaaleanpunaiset lasit, ne tippuivat aika nopeasti.
Sitoutumisella ja vakiintumisella tässä yhteydessä ei nyt tarkoiteta “jee jee me mennään naimisiin viikon päästä lauantaina”-meininkiä yhteisine asuntolainoineen, laumaa kersoja ja kultaista noutajaa, vaan enemmänkin sitä että kummatkin panostavat juttuun ja kokevat olevansa sitoutuneita toiseen. Halutaan tutustua toiseen kokonaisena ihmisenä, ja pidetään ovi auki mahdollisuudelle että tästä voi kehittyä jotain vakavempaakin Halutaan jatkuvuutta ja lupauksia yksittäisten sessiointien sijaan. Ja koska ihmisillä on elämässään muutakin kun seksi ja sessiointi, se jatkuvuus vaatii sen että oikeasti raivataan muusta elämästä aikaa ja tilaa toiselle. Ihminen on itsekäs paskiainen. Jo ensimmäinen uhraus minkä joutuu tekemään, on että joutuu luopumaan osasta omaa aikaansa, ja antaa sitä toiselle. Suhteet ovat kahden kauppaa. Jos ottaa, joutuu aina myös antamaan.
Suhdestatus: jotain muuta/en halua sanoa
Minusta tuntuu että moni ihminen on jumiutunut jonkinlaiseen “kattellaan” moodiin säädöissään. Ei haluta sitoutua, mutta ei myöskään haluta kuopata juttua. Seisoskellaan kynnyksellä. Ei suhteessa, mutta ei myöskään ihan täysin sinkkuna. Kinkyscenessä olen nähnyt epämääräisiä säätöjä, joista en ole ollenkaan varma ovatko osapuolet molemmat tyytyväisiä vallitsevaan tilaan. Ole sisällä tai ulkona, mutta älä helvetti soikoon jää kynnykselle roikkumaan, on se viesti mikä keskusteluissa ihmisten kanssa itselleni välittyy. Selkeys, avoimuus, selvät säännöt ja se että kummatkin ovat toiveissaan suht samalla levelillä ovat monen ikuisella wish-listillä.
Tämähän ei ole mikään kinkyscenen oma juttu, vaan ihan ihmismäinen ilmiö. HS kirjoittaa 1.3.2009 siitä miten moni nainen päätyy “häilyvään suhteeseen”, jossa on yhteistä hengailua ja läheisyyttä, mutta ei lupauksia. “Häilyvä homma” on myös monen kinkyn suhdestatus. Suhde, johon liittyy jatkuva epävarmuus. Kun asetelmaa ei lukita, on helpompi häippästä jos jotain parempaa tulee vastaan. Jos ei oikein tiedä edes mitä haluaa, jokainen uusi ihminen on uusi mahdollisuus löytää se, mitä ei tiennyt haluavansa.
Kaikenlaista on nähty ja kuultu. En itsekään ole toiminut aina eettisesti. Olen päätynyt outoihin säätöihin ja olen itsekin käyttänyt miehiä kävelevinä lihadildoina. Olen lähtenyt häilyviin hommiin, tietäen varsin hyvin etten pysty antamaan vastapuolelle sitä mitä hän kaipaa. Joskus olen ollut turhan hyväuskoinen, vaikka vaistot sanovat nou.
Tässä maailmassa kaikki ei kuitenkaan ole ihan niin mustavalkoista, ja joskus ne liminaalitilan harmaat sävytkin voivat olla jees. Joskus häilyvä homma on sitä mitä juuri sillä hetkellä elämäänsä tarvitsee. Fwb, sessiosäädöt, seksisuhteet ja muut epämääräiset horoilut voivat parhaimmillaan olla hilpeää hommaa häilyvän sijaan, ja tuoda kaivattua lisämaustetta elämään. Kaikki eivät kaipaa lokeroa ja määritelmää ihmissuhteelleen. Jotkut eivät halua sitoutua yhtään mihinkään elämässään. Ja jotkut eivät kaipaa jatkuvuutta, vaan haluavat mennä päivän kerrallaan. On ihan ok elää hetkessä, kunhan kaikki suhteen osapuolet sen hyväksyvät. Ihmissuhteitaan voi toteuttaa monella eri tavalla, eikä mikään tapa ole yksiselitteisesti väärin.
Tarvitseeko kinky sittenkin enemmän ihmissuhdetaitoja kuin piiskaustaitoja?
Kinkyscenessä painotetaan hyvin paljon turvallisuuteen liittyviä asioita. Näin sidot oikeaoppisen single column tien, tai näihin kohtiin on turvallista piiskata. Rikkooko kuitenkin useampi itsensä ihmissuhteissa, kuin piiskaamalla tai sitomalla? Moni kinky hyötyisi enemmän ihmissuhdetaidoista. Niitä vaan ei voi oppia netistä lukemalla tai workshopissa käymällä, vaan se vaatii jatkuvaa itsereflektointia ja vuoropuhelua itsensä kanssa. Se vaatii kohtaamista. Itsensä ja kumppaninsa. Et voi tarjota toiselle ihmiselle ateriaa, jos et tiedä mitä menussasi on tarjolla. Kommunikaatio lienee maailman vaikein laji. Etenkin jos pitää pystyä avaamaan syvimpiä toiveitaan. Mutta mikään suhde tai edes säätö ei toimi ilman kommunikaatiota. Kommunikaatio on paras lääke häilyviä hommia vastaan.
Millaiset ovat kinkyn ihmissuhdetaidot? Listasin mieleeni tulleita omia ohjenuoriani pohdinnan tueksi.
- Kysy, älä oleta
- Kartoita toiveesi ja tarpeesi, ja mitä itse pystyt tarjoamaan nyt ja tulevaisuudessa. Ovatko toiveesi realistiset siihen nähden mitä itse voit tarjota?
- Älä tyydy. Jos oikeasti haluat jotain muuta kuin epämääräisiä säätöjä, älä lähde epämääräisiin säätöihin
- Anna toiselle myös aikaa. Elämässä kaikki ei tapahdu mullekaikkihetinyt-vauhdilla
- Positiivisella kommunikaatiolla saadaan yleensä parempia tuloksia kuin vaatimalla, uhriutumalla tai syyttämällä. Jos kommunikaatio aloitetaan syytöksellä, toinen joutuu puolustautumaan, ja silloin keskustelu ei pysy rakentavana
- Jos et itse voi olla rehellinen, et voi vaatia sitä toiseltakaan
- Älä jumiudu ongelmiin, vaan koita mieluummin etsiä ratkaisuja
- Kiimassa ihminen tekee helpommin päätöksiä, jotka ovat itselle vahingollisia muilla tavoin. Älä anna hormonien huiputtaa itseäsi
Mitä asioita sinun mielestäsi kuuluu hyviin ihmissuhdetaitoihin? Miten jatkaisit listaani, tai millainen omasi olisi? Oletko sinä päätynyt häilyviin hommiin?
(https://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=30891;type=avatar)Kirjoittaja: Missmary
-
Pitkään näitä ihmisten erilaisia kinkysuhdevirityksiä seuranneena sanoisin että aika moni päätyy näihin piireihin juurikin sen vuoksi että täällä voi omat tekonsa selittää normaaleiksi väittämällä että tämä suhdevirittely on BDSM:ää ja että sellasta tän kuuluu olla.
Sama touhu ei menis läpi ns vaniljasuhteiluissa kovinkaan helpolla.
IKRM
-
Kirjoitus oli hyvä. Häilyvyys ja säädöt ovat jotenkin osa nykymaailmaa. Olen itsekin "syyllistynyt" sellaiseen. Joskus voi olla vaikea tajuta mitä itse haluaa eli kysymys ei ole vain laskelmoivuudesta, vaikka sitäkin voi olla.
Olis kiva jos ihmiset pystyisivät olemaan avoimempia. Sekin on jotain jos sanoo, että en pysty puhumaan just tästä aiheesta täysin avoimesti.
Ja sitten toisen ihmisen hyväksyminen. Jokainen kai sisimmässään hakee ihmistä joka hyväksyy hänet sellaisena kuin on. Vastavuoroisuus voi siinä toteutua vain jos itse pystyy hyväksymään ihmiset sellaisina kuin ovat.
Tätä viimeistä varten taas pitää olla valmis tutustumaan ja yrittää ymmärtää millainen toinen on. Esimerkiksi vaikka ulkonäkö olisi jollekulle tärkeä, niin voihan hän kuitenkin olla ihana sisältä jne jne.
Kaikki taidot vaativat harjoittelua ja niihin sisältyy epäonnistumisia. Ehkä toi sinnikkyys ja se että jaksaa antaa toiselle ihmiselle mahdollisuuden vaikka pari kertaa ei ole mennyt "ihan nappiin" on siinä avainasemassa. Vähän tuntuu että moni on ns polttanut siipensä pari kertaa ja sit vaan vetäytyy kuoreensa ja that's it. Tsemppiä siis tarvitaan.
-
Kaikki taidot vaativat harjoittelua ja niihin sisältyy epäonnistumisia.
Tämä on hyvin sanottu ja tärkeä muistaa puolin ja toisin. Ihmissuhde-, kommunikaatio- ja tunnesäätelytaidot, siinäpä pyhä kolminaisuus, joita soisi opetettavan alakouluiästä lähtien, mieluiten jo varhaisemminkin turvalliselta aikuiselta kasvavalle lapselle. Epäonnistuminen ei ole väärin, vaan inhimillistä. Jos tuleekin töppäilleeksi omaa hölmöyttään, vastuun kantamisen opettelu oisi suoraselkäinen teko.
-
Ihmissuhdetaidot > piiskaustaidot, ehdottomasti. Jo ajatuksen tasolla pelottaisi turvattomalla tavalla antautua piiskattavaksi, mikäli ihmissuhdetaidot ovat retuperällä.
Häilyviä hommia lienee ollut maailman sivu. Lienen itsekin aikoinaan sellaista tarjonneeni, vaikka tiesinkin, ettei se ole se mitä todella haluan. Vakaus, luottamus ja turva on asioita, joita ihmissuhteissani preferoin, ja se edellyttää, että asioista voidaan keskustella, sopia ja luottaa, että niin myös toimitaan. En väitä, että häilyvät hommat olisi aina huono juttu - päinvastoin, joskus ne voivat olla juuri sitä mitä sillä hetkellä tarvitsee. Mutta sillä ehdolla, että se on yhteisesti sovittu häilyvä homma. Että kukaan osapuoli ei turhaan elättele toiveita jostain muuta, kun toinen haluaa häilyä ilman aikomustakaan muuhun.
-
Hyvä tekstiä, ja olen samaa mieltä viestinnän suhteen, tärkeintä missä tahansa suhteessa toisen henkilön kanssa oli se ystävyys, työkaveri, naapuri, kumppani, ventovieras kadulla, on viestintä, et molemmat välittää viestinsä, ymmärtää ei mitä se toinen sanoo, vaa mitä hän tarkoittaa, kuuntelee toista ei et pystyy vastaa vaa et pystyy ymmärtämään mitä se oikeasti tarkoittaa.
-
Wow,Meeri!Allekirjotan kaikelle sun kolumnissa.
Tinderpelit on perseesta ja pitkän päälle rupevat viellä vääristämä yhteiskunta.Loputon swaippi,ehkä uusi on parempi?
Siinä voi vanhainkotissa kysy avustajalta swaippiapuja,kun omat käteet enä ei tottele...
-
tuo suhde status olin 20v suhteessa " häilyvä DS suhde " kokoaja minun statuksena OLI SINKKU kysyin joskus haittaako se vastaus oli semmonen tyypillinen kryptinen naisen vastaus joten annoin sen olla sessioon minulla oli ihan lupa mutta harvoinpa niitäkään nyt oli " herrasmies ei puhu " aika useinkin olen kuullut että naiset ei edes laita sinkku statusta koska sit on sp kokoajan täynnä dikpikkiä ja toinen toistaan hurjenpaa maasturia ja jopa ymmärrän sen MM nyt on niin tunnettu että suurinosa tuskin edes uskaltaa viestiä laittaa ihmis suhdetaitohin kuuluu viestiin vastaaminen vaikka saisit 100 moi viestiä päivässä niin voi vastata kiitos ei oletuksena että joku niistä nyt sit ei oliskin se joka kiinnostaa sillon tietty nude viestiin missä lukee tavataan tänään x paikassa 18.00 =)
-
Hyvä pohdinta Meeriltä. Ei tää asia ole kinkyjuttu, vaan ihmissuhdejuttu. Empatiakyky, reiluus, avoimuus ja Merkkarin korostama kommunikaatio. Siinä hyvän kanssakäymisen avaimet. Ei nekään takaa hyvää suhdetta, mutta poistaa orastavan suhteen karikoita ja tarpeetonta mielipahaa sekä auttavat todella suhteen onnistumisessa, mitä sitten ikinä haetaankaan.
-
- Kysy, älä oleta.
- Kartoita toiveesi ja tarpeesi, ja mitä itse pystyt tarjoamaan nyt ja tulevaisuudessa. Ovatko toiveesi realistiset siihen nähden mitä itse voit tarjota?
- Älä tyydy. Jos oikeasti haluat jotain muuta kuin epämääräisiä säätöjä, älä lähde epämääräisiin säätöihin
- Anna toiselle myös aikaa. Elämässä kaikki ei tapahdu mullekaikkihetinyt-vauhdilla
- Positiivisella kommunikaatiolla saadaan yleensä parempia tuloksia kuin vaatimalla, uhriutumalla tai syyttämällä. Jos kommunikaatio aloitetaan syytöksellä, toinen joutuu puolustautumaan, ja silloin keskustelu ei pysy rakentavana
- Jos et itse voi olla rehellinen, et voi vaatia sitä toiseltakaan
- Älä jumiudu ongelmiin, vaan koita mieluummin etsiä ratkaisuja
- Kiimassa ihminen tekee helpommin päätöksiä, jotka ovat itselle vahingollisia muilla tavoin. Älä anna hormonien huiputtaa itseäsi
Minusta tuo on ihan hyvä lista. Itselleni on toisinaan vaikea ymmärtää, kuinka vähän itsereflektiota jotkut voivat harrastaa. Todennäköisesti minulle ei ole jäänyt mieleen yksikään ihminen, josta en illan päätteeksi saanut selkoa. Sen sijaan eri mieltä olevat henkilöt kyllä.
Itselleni on jotenkin vaikea kuvitella ryhtyväni parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka ei tiedä mitä tahtoo. Kerran vastapuoli kysyi minulta treffeillä, että onko tämä jokin työhaastattelu! ;D En muista hänestä mitään muuta.
-
- Kysy, älä oleta.
- Kartoita toiveesi ja tarpeesi, ja mitä itse pystyt tarjoamaan nyt ja tulevaisuudessa. Ovatko toiveesi realistiset siihen nähden mitä itse voit tarjota?
- Älä tyydy. Jos oikeasti haluat jotain muuta kuin epämääräisiä säätöjä, älä lähde epämääräisiin säätöihin
- Anna toiselle myös aikaa. Elämässä kaikki ei tapahdu mullekaikkihetinyt-vauhdilla
- Positiivisella kommunikaatiolla saadaan yleensä parempia tuloksia kuin vaatimalla, uhriutumalla tai syyttämällä. Jos kommunikaatio aloitetaan syytöksellä, toinen joutuu puolustautumaan, ja silloin keskustelu ei pysy rakentavana
- Jos et itse voi olla rehellinen, et voi vaatia sitä toiseltakaan
- Älä jumiudu ongelmiin, vaan koita mieluummin etsiä ratkaisuja
- Kiimassa ihminen tekee helpommin päätöksiä, jotka ovat itselle vahingollisia muilla tavoin. Älä anna hormonien huiputtaa itseäsi
Minusta tuo on ihan hyvä lista. Itselleni on toisinaan vaikea ymmärtää, kuinka vähän itsereflektiota jotkut voivat harrastaa. Todennäköisesti minulle ei ole jäänyt mieleen yksikään ihminen, josta en illan päätteeksi saanut selkoa. Sen sijaan eri mieltä olevat henkilöt kyllä.
Itselleni on jotenkin vaikea kuvitella ryhtyväni parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka ei tiedä mitä tahtoo. Kerran vastapuoli kysyi minulta treffeillä, että onko tämä jokin työhaastattelu! ;D En muista hänestä mitään muuta.
treffit ja parisuhde on hiukka eriasia kyllä jopa mies subina saattaisin jotain mainita jos toinen vaan tykittää kysymyksiä tulee hiukka mieleen eikö se mitään tiiä..
-
Jos ei itsekin halua häilyä, häilymisiin paras ratkaisu on tosiaan lähteä. Vaikka miten tuntuis ettei voi, niin kuukausi tai kaksi ja asiaan on ihan eri perspektiivi.
Toisaalta musta on hyvä että voi kans antaa rehellisesti vastaukseksi "en vielä tiedä" kun toinen haluaa tietää mihin asia on menossa tai mitä siitä voisi tulla. Mutta sitten pitää olla kyky keskustella miten sitä asian etenemistä tutkitaan.
Aikuisuuden paras määritelmä on nähdäkseni se, että kykenee keskustelemaan asioista muiden ihmisten kanssa, eikä tarvitse temppuilla kuin teini. Veikkaan kyllä että nämä on sellaisia asioita, ettei niitä voi lukemalla oppia, vaan ensisijaisesti kokemalla. Jotkut toki ei edes halua vaan paahtaa silmät kiinni pää edellä seinään toistaen aina samat virheet. Paljon jännempää kun pyrkii keksimään ihan uusia virheitä sen toistamisen sijaan. :D
Toki epäilen että on myös ihmisiä jotka saavat jotakin nautintoa epävarmuudessa räytymisestä, tunnustivat sitä itselleen tai eivät. Ehkä fiktio on aivopessyt ihmisiä ajattelemaan että se on jännää ja romanttista. Eikä siinä mitään vikaa, kunhan myöntäisi sen itselleen ja mieluiten kans muille. Musta taas turvallisuus on seksikästä.
-
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän jokainen varmasti pohtii suhteissaan tuota "liminaalia".. Kuinka onkaan tullut elettyä ?
Itselle jälkikäteen pohdituna nuorena (kakskymppisenä) ei varmasti kaikilla tasoilla rakentanut parisuhteita kuten ehkä tuonaikaiset tyttöystävät odottivat tapahtuvaksi (=lue, kihlannut, tehnyt päätöksiä lapsista, jne) ja ensirakkaudet ikäänkuin päättyivät hieman "jalkaovenvälisesti" aina muutamassa vuodessa "erilleen kasvuun"..?!
Suhteisiin olen omasta mielestäni aina lähtenyt 100-lasissa, monien mielestä enemmänkin.. ja nimenomaa keskusteluiden kautta ja omaa aikaa törsäämällä.. Vain harvoin vastapuoli käsittääkseni on ollut epävarma "olenko kynnyksellä vaiko jo tukevasti sisällä".. - Sisälle on tultu karmit kaulassa, eikä aina ulko ovea, saati kynnystä ole edes löydetty vaikka ehkä olisi ollut viisasta moista etsiä.. Välillä meno on ollut myös niin hurjaa että sydän ehkä sittenkin jäi kynnyksen väärälle puolelle..
Mutta on niitä ollut vaikeuksiakin, joista voisi mainita haasteet muuttaa naisen kanssa yhteen ja luopua omasta tilasta. Asumisesta parisuhteissa eripuraa on ollut, ja paljon on vuosien saatossa väännetty eettisen sitoutumisen tematiikasta; väliin ihan totisesti..
90-luvun lopulla suhteita alkoi määrittämään entistä enemmän "kinkyys".. ja kaipa sellainen "kypsän 3-kymppisen perheenperustamishaaveet" löysivät viimein alitajuntaan? Sinkkuudesta en ole koskaan nauttinut ja yhdenyön suhteita on tasan 1. Jokaiset treffit naisen kanssa ovat päätyneet vähintäin 4kk tapailuun.
Dominoivana koki että ihan jokaista asiaa ei tarvinnutkaan pähkäillä eikä pureksia koska vastakappale yleisesti halusi olla se alistuva. Meni pari vuosikymmentä etteivät naiset juurikaan edes hiiskuneet tulevaisuuden suunnitelmilla, ehdotelleet talonrakentamista tai esitelleet lastenhuoneen sisustussuunnitelmia..!? Ilmeisesti annetttiin hiljaisella päätöksellä yhdessä vain mennä ja nauttia hetkestä (=lue.. vaniljanaiset ottivat ilmeisesti arjen irtiottoja ennen toistakierrosta, kinkystämasterismiehestä jossa kenties olisi ollut perheenpää ainesta muttei tarpeeksi vanijaista perussopeutuvaa nallekarhua, eikä perusturvallista sitoutumisgeeniä..)
En itsekään oikeastaan pysähtynyt miettimään kun suhteet keskimäärin kestivät sen 6-12 kuukautta, jona aikana huomasi väliin itsekin nauttivansa tarjoamastaan "karkkikauppamasterin" roolista.. kysyntäkin oli kovaa..
Näin jälkikäteen, monissa näistä suhteista voisi vuosien jälkeen todeta: Joo siellä me "kynnyksellä sessioitiin" ja välillä vähän istuskeltiin kynttiläillallisella myös sisällä.. Monasti ne kemiat toimi, kaikki toimi, mutta lopullinen siirto yhteisen tulevaisuuden voitoksi vain jäi ottamatta.
Jälkikäteen voisin viisastella että excusena itselle oli "naisen pitäisi oleman luontaisesti ja rehellisesti alistuva ja nauttivansa oikeasti subiudesta olematta kynnysmattomaisen tahdoton, kunnianhimoton periksiantaja.
Monona tämän em. combon saavuttaminen on vaatinut pitkän tien, mutta loppu on onneksi historiaa :love: terveiset Blondie77 lle
-
Kaikki taidot vaativat harjoittelua ja niihin sisältyy epäonnistumisia.
Tämä on hyvin sanottu ja tärkeä muistaa puolin ja toisin. Ihmissuhde-, kommunikaatio- ja tunnesäätelytaidot, siinäpä pyhä kolminaisuus, joita soisi opetettavan alakouluiästä lähtien, mieluiten jo varhaisemminkin turvalliselta aikuiselta kasvavalle lapselle. Epäonnistuminen ei ole väärin, vaan inhimillistä. Jos tuleekin töppäilleeksi omaa hölmöyttään, vastuun kantamisen opettelu oisi suoraselkäinen teko.
Kaikenkaikkiaan hyvä kolumni ja tärkeä aihe. Lainasin tämän kommentin, sillä se osuu hyvin yhteen omien ajatuksieni kanssa. "Ihmissuhde-, kommunikaatio- ja tunnesäätelytaidot ovat todella iso ja kattava kokonaisuus, joita harjoitellaan läpi elämän. Mitä parempi pohja lapsuudesta, sitä helpompaa sen päälle on rakentaa ja oppia uutta.
Yksi minkä haluaisin ihmissuhdetaidoista nostaa erityisesti jalustalle on mentalisaatiokyky. Kyky ymmärtää ihmisten erillisyys, ymmärtää että toisella on omat itsestä riippumattomat ajatukset, tunteet ja keholliset tuntemukset yms. Mentalisaatiokyvyn tukena kulkevat empatia ja sympatia, jotka tekevät jokaisen "kylmän sadistinkin" ihmissuhteista lämpimiä ja tyydyttäviä. Ihminen pyrkii aina tyydyttämään omat tarpeensa ja se, miten siihen pyrkiessään osaa ottaa toiset huomioon on suuri merkitys. Se määrittää sitä, millaiset vuorovaikutusmahdollisuudet sinulla on muiden kanssa ja millaiseksi muut kokevat sinut. Ihminen on aina suhteessa toiseen, ja monesti myös ne ongelmat elämässä ovat ihmisten välissä, eivät niinkään ihmisessä itsessään.
-
Suhdestatus: jotain muuta/en halua sanoa, häilyvä suhde on myös jossain määrin itsensä toteuttava profetia kun sinkut yleensä hakevat seuraa toisista sinkuista.
Tai sitten jotkut haluavat avoimen suhteen mutta eivät kehtaa sanoa sitä.
-
Omalla kohdalla olen vasta about 20 vuotta kinky-skenestä koittanut löytää sitä ihmisyhtälöä joka, a: olisi kiinnostunut ihan kahdenkesken seurustelemaan b: saa kiksejä kun tulee piiskatuksi ym. sessioinnista ja c: on molemminpuolisesti fiilis että ollaan sen näköisiä ja oloisia tyyppejä että ollaan seksuaalisestikin kiinnostuttu toisistamme. Mutta eipä ole löytynyt vielä. On kai ollut vaan äärettömän huonoa tuuria itsellä, mutta minkäs teet.
En tiedä missä sellaiset ihmiset on, onko niitä täällä tai käykö ne edes missään skenen tapahtumissa, onko ne jumissa jossaan epämääräisissä säädöissä, parisuhdetaidottomia, vai muualla teillä tietämättömillä. En voi sille mitään. Joskus jaksoin panostaa enempi seuranhakuun, mutta huomasin sen vuosien varrella aiheuttavan enemmän kyynisyyttä ja turhautumista, joten olen silleen rennosti passivoitunut vaan nostamaan kerran kuussa seuranhakuilmoitustani tuossa ketjussa ja livenä tutustumaan kiinnostavan oloisiin ihmisiin. Eihän sitä koskaan tiedä mitä eteen tulee.
Toisaalta ajatellut silleen että jos ei itse itsekseen tee elämästään viihtyisää, mukavaa ja elämisen arvoista olemista, ei se parisuhde sitä sellaiseksi muuta. Itsestä on onnellisuus kiinni. Ja sitäkin itsekseni välillä naureskellut, että saapahan sitten ensimmäinen kinky-seurustelukumppanini usean vuosikymmenen edestä seksiä ja sessioita osakseen. :D Toivon vaan että osuisi kohdalle ennen kun olen ihan eläkewanhus-papparainen. :D
-
Olipa hyvä ja koskettava kirjoitus. Näihin vuosiin mahtuu jo kaikenlaista, eikä sydämen haavoilta ole vältytty, syvimmät ovat tulleet juuri tällaisesta.
Lisäisin listaan:
- Jos et saa kysymyksiin suoria vastauksia tai vastaukset antavat tilaa tulkinnoille, asia on niin, että toinen haluaa pitää oven raollaan paremman varalta, kyseessä on siis epämääräinen säätö, vaikka kovasti muuta haluaisit uskoa
”Älä tyydy.” Yhdyn tähän täysin, tunne arvosi. Vaikka se vaikeaa voi ollakin, kun luovut vanhasta ja totutusta, teet samalla tilaa uudelle ja paremmalle.
-
Itse oon ollut pian 2,5 vuotta sinkku ja vasta tajunnut, että helpompaa olisi etsiä suoraan kumppani näistä piireistä, kuin muualta. Pidän kovasti siitä rehellisyydestä, mikä huokuu yleensä kinkyjen kanssa keskustelusta ja tietenkin se heijastuu myös mahdollisiin ihmissuhteisiin. Kun näihin juttuihin kuuluu jotenkin automaattisesti omista haluista ja toiveista kertominen ja kommunikaatio, niin se on hedelmällinen pohja myös deittailulle. Täällä myös ihmiset kertoo selkeämmin mitä hakevat, kun taas muualla ihmiset saattaa etsiä vaikka pelkkää seksiä ja silti yritetään saada toinen sänkyyn syöttämällä toiselle jotain ihan muuta. Salaa liikenteessä on taas ihmisiä niin täällä kuin muuallakin.
-
Ajatuksia herättävää matskua tämä kirjoitus, ja mielenkiintoinen uusi käsite tuo "liminaalitila". Hyviä ajatuksia myös Pulsella, jotenkin samaistuin.
Itse olen ehkä vasta viime aikoina oppinut vähän avautumaan itsestäni deittimarkkinoilla, ja olen suorastaan hämmentynyt miten hyvin se toimii. Tämä kinkyily on just yksi hyvä vedenjakaja, jos siitä ei yhtään tykkää, niin ei tarvitse pitkään miettiä miksi suhteella ei ole tulevaisuutta.. Mielestäni olen empaattinen ja lämmin peirsoona, mutta aiemmin ehkä esitin enemmän ns. puhdasta vanillatyyppiä, ja sit tulikin kylmää pyyhettä kun selvisi että "ai kauheaa, sä oletkin sellainen pervo!". Mut sitten on toisaalta ne tyypit jotka tykkää, ja huomaa että onhan siinä kipinääkin ihan eri tavalla heti jatkon kannalta.
Ja siis, myönnän että erinäisiä säätöjä on mullakin, mutta lähinnä olosuhteiden pakosta. Olisin täysin tyytyväinen yhteen hyvään parisuhteeseen, mutta
deittailu tässä iässä ei kuitenkaan ole helppoa, ihmisillä alkaa olla jo aika juurtuneet käsitykset siitä mitä he mukamas etsivät.. No, olen onneksi sen verran "myöhäissynnynnäinen" kinky kuitenkin, että pystyn ajattelemaan asioita sekä vanilla- että kinkykontekstissa monelta kantilta. Mutta silti, elämä on matka, ja alan pikku hiljaa hyväksyä sen että se oikea tulee vielä kohdalle jos tulee, mutta siihen asti on syytä vaan nauttia ihan siitä että olen ylipäätänsä elossa, ja tarjolla on sentään edes jotain sutinaa joskus. Uudet ihmiset on aina mielenkiintoisia, vaikka introvertti olenkin.
-
Parisuhteet.. Aina yhtä mielenkiintoinen keskustelunaihe. Aina yhtä ajatuksia herättävä, jos asiaa kiinnostaa ajatella. Kuinka moni oikeasti tietää kulissejen takaa toimivaa parisuhdetta? Ja mitä se vaatii? Kyllä, ihmissuhdetaitoja, avoimuutta, rehellisyyttä, hyvää itsetuntemusta, omien ja toisen rajojen kunnioittamista, keskustelua, tahtoa edes pyrkiä pysymään sovituissa rajoissa, haavoittuvuutta olla toisen edessä juuri sellaisena kuin kokee olevansa, ilman pelkoa arvostelluksi tulemisesta, toisen hyväksyntää sellaisena kuin toinen on.. Tätä listaa voisi jatkaa. Tästä näkökulmasta katsottuna.. Onko Kinkyllä lähtökohtaisesti kuitenkin paremmat mahdollisuudet toimivaan ihmissuhteeseen?? Mikäli sitä haluaa. Moni on myös suorempi sen suhteen mitä haluaa. Itsensä hyväksyminen, avoimuus ja suoruus nyky deitti markkinoilla rajaa toki deitit "tuhannesosaan", näin kuitenkin vältyää jo paljon hukkaamasta aikaa epäsopiviin, näin ollen katsoisin sopivamman kumppanin löytämisen paljon todennäköisemmäksi mahdollisuudeksi.
Kinkylle valta-asemat ja tietyt roolit sekä niissä jokseenkin pysyminen on jo luontaista. Sama valta-asema peli toimii jokaisessa suhteessa, monesti kulissien valta-asema on kuitenkin täysin eri kuin mitä se suhteessa on.
Ajatuksia herättävä lista löytyi vanhasta keskustelusta, jonka aiheen jo unohdin enkä enää löydä. Mutta pointti oli että alistuva tietää suunnilleen mihin alistuu.. Jos normaali parisuhteissa käytettäisiin vastaavaa asteikkoa, moni asettuisi täysin eri kohtaan, ja siinä mielessä katsoisin listan valta-asemiin alistumisen hyväksi keskustelunaiheeksi missä tahansa parisuhteessa. Ja tämä vain tämän päivän oma pohdinta mielenkiintoisesta aloituksesta sekä syntyneestä keskustelusta yhden näkökulman tiimoilta.
------------
Ne tekstin 9 alistumisen astetta pikaisesti suomennettuna (ja omat kommenttini) tässä:
1. Seksi/fetissi/S&M/kinky leikit ilman alistumista ollenkaan
(Kaikissa seuraavissakin "luokissakin" voi olla fetissi/s&m-elementtejä, muttei tarvitse olla. Tästä listasta ei näy sessioiden "kovuutta" noin s&m mielessä ollenkaan, tämän listan pääpaino kun on alistumisen eri asteissa, ja monet subit alistuu ilman minkäänlaista pakottamista. Suhteen kovuus riippuu enemmänkin D:n sadistisuudesta kun mistään muusta. Tässä 1. ryhmässä voi siis olla kovaakin kipua muttei varsinaista alistumista, kun taas 9. luokassa paljon alistumista mutta ei välttämättä kivuntuottamista ollenkaan. Mutta voi hyvinkin olla sitäkin, kuten kaikissa muissakin "luokissa".)
2. Roolileikit joissa kumpikaan rooleista ei välttämättä alistu, leikeissä on yleensä enemmän nöyryyttämisen kun palvelemisen piirteitä, esim lääkärileikit, koulutyttöleikit, pakotettu transvetismi. Roolipeli voi pitkälti olla subin itse keksimä.
(Roolileikkejä voi tottakai myös leikkiä "syvemmillä" alistumisen asteilla, esim osana 24/7 suhdetta, jos se D:tä huvittaa.)
3. Roolileikit jossa leikitään alistuvaa tai orjaa, subi halua tuntea olevansa alistettu ja käytetty mutta ainoastaan sellaisin tavoin joista hän itse nauttii, siis sub määrää aika pitkälti miten hän haluaa että häntä alistetaan ja "D/top" antaa hänelle tämän kokemuksen.
4. Antaa vallan toiselle hetkellisesti ja ennalta sovittujen rajojen sisällä. Nauttii vallan antamisesta toiselle ja siitä että hänen ei tarvitse määrätä asioista, vastuuvapaudesta, mutta saa valtaosan nautinnostaan kuitenkin "suorasti", siis omista tuntemuksistaan, eikä siitä että saa palvella D:tä.
5. Alistuu toiselle hetkellisesti ja ennalta sovittujen rajojen puitteissa, mutta vain seksiin liittyvissä asioissa. Voi myös nauttia kivusta "epäsuorasti", siis nauttia siitä että sadistiD satuttaa häntä koska nauttii siitä että D nauttii, eikä niinkään itse kivusta. Saa siis nautintoa siitä että saa palvella D:tä, vaikka subi itse ei juuri silloin suoranaisesti nauttisi.
Kaikki tähänastiset alistumisen asteet 1-5 rajoittuvat useimmiten lyhyempiin sessiohin ja/tai "makuuhuoneeseen". Seuraavissa asteissa 6-9 mukaan tulee D:n palveleminen ja oman tahtonsa taivuttaminen myös kotiaskareissa ja arjen asioissa.
6. Alistuu myös muissa kun seksiin liittyvissä asioissa (esim siivous), mutta ainoastaan kun hän on sillä tuulella. Voi siis olla lyhyempiä tai pidempiä aikoja täysin 24/7 orja, mutta subi saa itse päättää milloin sellainen aikajakso alkaa ja päättyy. Kyseessä voi olla pitkä sessio (esim viikonloppu), tai saman katon alla asuva pari joiden suhteessa bdsm on välillä enemmän "päällä" ja välillä taas muiden kiireiden takia tauolla.
7. Alistuu täysin (siis sekä seksissä että koti-askareissa) mutta käytännön syistä osa-aikaisesti, subi voi siis käydä töissä ja siellä totella työkavereita ja pomoa (tai ehkä jopa itse olla pomo?), mutta heti kun tulee kotiin niin D päättää kaikissa vapaa-aikaan liittyvissä asioissa.
8. Alistuu täysin (sekä seksissä että kotiaskareissa). Ei käy töissä vaan ainoa päämäärä elämässä on D:n hyvinvointi ja hänen palveleminen. Siis 50-luvun kotirouva tyyliin, mutta vapaa-ehtoisesti (ja "kotirouva" voi yhtä hyvin olla mies-orja). Tällaiseen suhteeseen sitoudutaan yleensä avioliiton tapaisesti orjasopimuksella jonka sisällöstä D ja sub keskustelee kunnolla ennen sellaiseen sitoutumista.
9. Orja, kirjaimellisesti, ei minkäänlaista sananvaltaa missään, ei sopimusta, eikä mitään rajoja, oikeuksia eikä omaa elämää, omaa omaisuutta eikä omaa tahtoa. Reaalimaailmassa jonkin verran utopinen vaihtoehto, käytännössä käytössä ehkä joissakin uskonnollisissa lahkoissa tai tilanteissa jossa alistuvaa osapuolta käytetään hyväksi, esim ulkomailta tuotu vaimo joka on täysin riippuvainen uudesta puolisostaan koska hänellä ei ole omaa rahaa eikä puhu uuden kotimaansa kieltä.
-
Parisuhteet.. Aina yhtä mielenkiintoinen keskustelunaihe. Aina yhtä ajatuksia herättävä, jos asiaa kiinnostaa ajatella. Kuinka moni oikeasti tietää kulissejen takaa toimivaa parisuhdetta? Ja mitä se vaatii? Kyllä, ihmissuhdetaitoja, avoimuutta, rehellisyyttä, hyvää itsetuntemusta, omien ja toisen rajojen kunnioittamista, keskustelua, tahtoa edes pyrkiä pysymään sovituissa rajoissa, haavoittuvuutta olla toisen edessä juuri sellaisena kuin kokee olevansa, ilman pelkoa arvostelluksi tulemisesta, toisen hyväksyntää sellaisena kuin toinen on.. Tätä listaa voisi jatkaa. Tästä näkökulmasta katsottuna.. Onko Kinkyllä lähtökohtaisesti kuitenkin paremmat mahdollisuudet toimivaan ihmissuhteeseen?? Mikäli sitä haluaa. Moni on myös suorempi sen suhteen mitä haluaa. Itsensä hyväksyminen, avoimuus ja suoruus nyky deitti markkinoilla rajaa toki deitit "tuhannesosaan", näin kuitenkin vältyää jo paljon hukkaamasta aikaa epäsopiviin, näin ollen katsoisin sopivamman kumppanin löytämisen paljon todennäköisemmäksi mahdollisuudeksi.
Kinkylle valta-asemat ja tietyt roolit sekä niissä jokseenkin pysyminen on jo luontaista. Sama valta-asema peli toimii jokaisessa suhteessa, monesti kulissien valta-asema on kuitenkin täysin eri kuin mitä se suhteessa on.
Ajatuksia herättävä lista löytyi vanhasta keskustelusta, jonka aiheen jo unohdin enkä enää löydä. Mutta pointti oli että alistuva tietää suunnilleen mihin alistuu.. Jos normaali parisuhteissa käytettäisiin vastaavaa asteikkoa, moni asettuisi täysin eri kohtaan, ja siinä mielessä katsoisin listan valta-asemiin alistumisen hyväksi keskustelunaiheeksi missä tahansa parisuhteessa. Ja tämä vain tämän päivän oma pohdinta mielenkiintoisesta aloituksesta sekä syntyneestä keskustelusta yhden näkökulman tiimoilta.
------------
Ne tekstin 9 alistumisen astetta pikaisesti suomennettuna (ja omat kommenttini) tässä:
1. Seksi/fetissi/S&M/kinky leikit ilman alistumista ollenkaan
(Kaikissa seuraavissakin "luokissakin" voi olla fetissi/s&m-elementtejä, muttei tarvitse olla. Tästä listasta ei näy sessioiden "kovuutta" noin s&m mielessä ollenkaan, tämän listan pääpaino kun on alistumisen eri asteissa, ja monet subit alistuu ilman minkäänlaista pakottamista. Suhteen kovuus riippuu enemmänkin D:n sadistisuudesta kun mistään muusta. Tässä 1. ryhmässä voi siis olla kovaakin kipua muttei varsinaista alistumista, kun taas 9. luokassa paljon alistumista mutta ei välttämättä kivuntuottamista ollenkaan. Mutta voi hyvinkin olla sitäkin, kuten kaikissa muissakin "luokissa".)
2. Roolileikit joissa kumpikaan rooleista ei välttämättä alistu, leikeissä on yleensä enemmän nöyryyttämisen kun palvelemisen piirteitä, esim lääkärileikit, koulutyttöleikit, pakotettu transvetismi. Roolipeli voi pitkälti olla subin itse keksimä.
(Roolileikkejä voi tottakai myös leikkiä "syvemmillä" alistumisen asteilla, esim osana 24/7 suhdetta, jos se D:tä huvittaa.)
3. Roolileikit jossa leikitään alistuvaa tai orjaa, subi halua tuntea olevansa alistettu ja käytetty mutta ainoastaan sellaisin tavoin joista hän itse nauttii, siis sub määrää aika pitkälti miten hän haluaa että häntä alistetaan ja "D/top" antaa hänelle tämän kokemuksen.
4. Antaa vallan toiselle hetkellisesti ja ennalta sovittujen rajojen sisällä. Nauttii vallan antamisesta toiselle ja siitä että hänen ei tarvitse määrätä asioista, vastuuvapaudesta, mutta saa valtaosan nautinnostaan kuitenkin "suorasti", siis omista tuntemuksistaan, eikä siitä että saa palvella D:tä.
5. Alistuu toiselle hetkellisesti ja ennalta sovittujen rajojen puitteissa, mutta vain seksiin liittyvissä asioissa. Voi myös nauttia kivusta "epäsuorasti", siis nauttia siitä että sadistiD satuttaa häntä koska nauttii siitä että D nauttii, eikä niinkään itse kivusta. Saa siis nautintoa siitä että saa palvella D:tä, vaikka subi itse ei juuri silloin suoranaisesti nauttisi.
Kaikki tähänastiset alistumisen asteet 1-5 rajoittuvat useimmiten lyhyempiin sessiohin ja/tai "makuuhuoneeseen". Seuraavissa asteissa 6-9 mukaan tulee D:n palveleminen ja oman tahtonsa taivuttaminen myös kotiaskareissa ja arjen asioissa.
6. Alistuu myös muissa kun seksiin liittyvissä asioissa (esim siivous), mutta ainoastaan kun hän on sillä tuulella. Voi siis olla lyhyempiä tai pidempiä aikoja täysin 24/7 orja, mutta subi saa itse päättää milloin sellainen aikajakso alkaa ja päättyy. Kyseessä voi olla pitkä sessio (esim viikonloppu), tai saman katon alla asuva pari joiden suhteessa bdsm on välillä enemmän "päällä" ja välillä taas muiden kiireiden takia tauolla.
7. Alistuu täysin (siis sekä seksissä että koti-askareissa) mutta käytännön syistä osa-aikaisesti, subi voi siis käydä töissä ja siellä totella työkavereita ja pomoa (tai ehkä jopa itse olla pomo?), mutta heti kun tulee kotiin niin D päättää kaikissa vapaa-aikaan liittyvissä asioissa.
8. Alistuu täysin (sekä seksissä että kotiaskareissa). Ei käy töissä vaan ainoa päämäärä elämässä on D:n hyvinvointi ja hänen palveleminen. Siis 50-luvun kotirouva tyyliin, mutta vapaa-ehtoisesti (ja "kotirouva" voi yhtä hyvin olla mies-orja). Tällaiseen suhteeseen sitoudutaan yleensä avioliiton tapaisesti orjasopimuksella jonka sisällöstä D ja sub keskustelee kunnolla ennen sellaiseen sitoutumista.
9. Orja, kirjaimellisesti, ei minkäänlaista sananvaltaa missään, ei sopimusta, eikä mitään rajoja, oikeuksia eikä omaa elämää, omaa omaisuutta eikä omaa tahtoa. Reaalimaailmassa jonkin verran utopinen vaihtoehto, käytännössä käytössä ehkä joissakin uskonnollisissa lahkoissa tai tilanteissa jossa alistuvaa osapuolta käytetään hyväksi, esim ulkomailta tuotu vaimo joka on täysin riippuvainen uudesta puolisostaan koska hänellä ei ole omaa rahaa eikä puhu uuden kotimaansa kieltä.
Oon tehny tämän saman käännöstyön aiemmin yhteen toiseen keskusteluun. :) Pitäis kaivaa se esiin, että vois verrata kuinka yhteen osuimme.
Oli ihan mielenkiintoista lukea tämä uudelleen. Huomaan että itse oon nykyisin kiinnostunut submissiosta jossain tuolla kategorioiden 4 tai 5 paikkeilla. Periaatteessa ehkä myös kategoria 6 voisi tulla kyseeseen soveltuvassa suhdemallissa.
-
´Kun asetelmaa ei lukita, on helpompi häippästä jos jotain parempaa tulee vastaan. Jos ei oikein tiedä edes mitä haluaa, jokainen uusi ihminen on uusi mahdollisuus löytää se, mitä ei tiennyt haluavansa.`
Ei ole olemassa tällaista lukkoa, jolla mitään suhde asetelmaa saisi stabiiliksi.
Ihminen vain on oma epätäydellinen itsensä ja parhaatkin meistä (ne sädekehää päällään kantavat) pääsemme yllättämään joskus teoilla joita itsekään emme ymmärrä.
Voi olla että olen kyyninen, mutta tallusteltuani koko seksielämäni vanilja puolella, olen nähnyt enemmän valehtelua, välttelyä ja itsepetosta kuin olisin halunnut. Kinkyissä minua viehättää sentään avoimuus ja rehellisyys, kun täällä ei ole pakko olla niin mainstream.
Rupesin kuitenkin miettimään sitä miten erilaiset arvot ihmisillä voi olla tullessaan kinkypoluille eri kautta. Vertaa kinkyilystä intoutunut teini, jonka ensimmäiset 30 vuotta menee täysin irtosuhteiden ja sessioiden parissa versus vanhemmalla iällä kinkynsä löytänyt, pitkään naimisissa ollut henkilö. Pakostakin tulee ajateltua, että jälkimmäinen on stabiilimmassa asemassa tunnepuolen hommien kanssa. On kokemusta rakkaudesta, läheisyydestä ja pitkien suhteiden vaikeudesta maybe...
Mä luulen, että omalla suhdehistorialla itsekin etsisin kinkypuolelta enemmän jatkuvaa, luotettavaa ja erityisesti inhimillistä seuraa. Ihmisiä joista kuulee, että ajatukset on huolella pakattu ja sisäistetty sitä mukaa kuin ne tuli, eikä vaan törtätty sängyn alle odottelemaan jotain parempaa hetkeä.