BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 07.12.2021, 18:28
-
Kunnia meni mutta maine kasvaa
sanoi kerran eräs kovin viisas mies miittipöydän äärellä ja lähti tupakalle. Jäin pureskelemaan ajatusta, näköjään pariksi vuodeksi.
Kinky-yhteisössä pelataan tosi paljon kuulopuheilla, maineella, juoruilla, jotkut varmasti myös sillä kunniallaan. On truumastereita, lutkia jotka panee kaikkea liikkuvaa, on hc-masokisteja, on hyväksikäyttäjä-saalistajia, jotka vikittelee kaikki meidän uudet subitytöt. Miiteissä kuitenkin pyöritään samoissa pöydissä ja bileissä naidaan samoilla patjoilla.
Kuulopuheet ja maineet vaikuttaa eniten siihen, miten hyvin seuranhaku toimii. Lutkana saa paljon panoehdotuksia, mutta kukaan ei tarjoudu viemään oikeille treffeille. Sitojana vongataan lähinnä niitä köysiä, muttei kysytä muista harrastuksista. JA auta armias, kun on saanut otsaansa leiman ”HC-masokisti”, sitähän aiheuttaa jo olemassaolollaan muille suorituspaineita. Ilmiö on tunnistettu jo kauan sitten. Voidaan joku toinen kerta ottaa huutoäänestys siitä, onko hankalinta olla subimies vai switch.
Mutuilen, kun sanon, että tällaiset maineeseen perustuva kategorisointi ei auta ketään. Maineen puuttuminen – 0-profiili, uusi ihminen porukassa – vaikeuttaa mukaan tulemista. Sukupuolesta riippuen sitä saa joko täyttä torjuntaa tai postilaatikkonsa täyteen vonkausviestejä, uutta lihaa! Toisaalta taas pitkän linjan skenefossiileistä kuulee melkeinpä kaikista juoruja ja taitaapa joka toinen näistä olla kuulopuheiden perusteella hulluja tai kusipäitä, ja loput muuten vaan ”outoja”. Kaikkien kanssa ei vaan ole mahdollista tulla toimeen, ja kun vahingossa osuu väärään ihmiseen, saa tuta sen vielä vuosien päästä.
”Isossa maailmassa” neuvotaan yleisesti, että kannattaa kysellä uuden leikkikaverin kavereilta ja exiltä, millainen tyyppi oikein on. Näen tavan arvon, ja samalla pohdin itsekseni, miten kukaan muu voi tietää, millainen tyyppi tämä ihminen on juuri mun kanssa suljettujen ovien takana. Jollakulla voi olla kaveripiirissä maine kaikessa-vastaan-inttäjänä, ja sitten siellä kotona kuuluu ainoastaan ”kyllä Rouva!”
Kinkypiirit on tosi pienet. Vähän kuin pikkukylä, jossa kaikki tuntee toisensa. Sopu säilyisi paremmin, jos keskityttäisiin maineiden ja kunnioiden sijaan vaan panemiseen.
(https://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=37271;type=avatar)
-hiutale, se maailman paras
-
jos " 20v " pyörii marginaali piireissä IHMETTELEN jos ei joskus riitaudu jonkun kanssa . syy voi olla mikä vaan netti keskustelun ja livessä itselle tai kummin kaimalle sattuneen asian välitä tai sivusta. ja eipä siinä muuten olisi mitään mutta jos se henkilö sattuu olemaan väärä se kyllä tuhoaa sinun mahdollisuudet piirissä. oli oikeasti sattunut mitään tai ei vai oliko vaan iso ego saanut kolhun. ikävää että ihmiset kuuntelee paskapuheita olen itse sanonut tapaa livessä tee sitten päätelmät.
-
Jos ei muuta niin juoruileva osapuoli paljastaa ettei ole kovin luotettava.
-
Tai sitten makaa niinkuin petaa. Tarpeeks kauan kun on vittupää, niin kyllä siitä pienissä piireissä yleensä jotain seuraa.
-
Mä en ole vielä ymmärtänyt, miksi ihminen haluaa pyöriä piireissä. Tai asua pikkukylässä.
Mutta luin silti mielenkiinnolla.
-
Mä en ole vielä ymmärtänyt, miksi ihminen haluaa pyöriä piireissä. Tai asua pikkukylässä.
Mutta luin silti mielenkiinnolla.
Tosi monille toiset pervot ei ole mahdollisia sessiokumppaneita, vaan ihmisiä, joilta voi oppia lisää, saada ystäviä tai ainakin kavereita ja joskus jonkun kanssa voi myös kolahtaa niin, että siitä seuraa vuosien suhde.
Ei kaikki halua ilmaista itseään vaan kirjallisesti, josta myös muodostuu kuva väkisinkin muille. Monet haluaa nähdä toisia, kuulla kuulumiset edellisen miitin jälkeen, tai vain uteliaisuuttaan selvittää, onko toinen yhtä , kuin viesteissään antaa ymmärtää.
Multa on viimeks tällä viikolla kysytty, uskaltaako tyypille vastata, joka löytyy mun kaverilistalta. Voin vaan toivoa, että lämmin rohkaisuni johtaa kahden ihmisen kohtaamiseen ja hyvällä tuurilla ehkä enempään. Heistä ei toki kumpikaan ole menettänyt kunniaansa minun silmissäni, ainakaan vielä.
-
Mä en ole vielä ymmärtänyt, miksi ihminen haluaa pyöriä piireissä. Tai asua pikkukylässä.
Mutta luin silti mielenkiinnolla.
Tosi monille toiset pervot ei ole mahdollisia sessiokumppaneita, vaan ihmisiä, joilta voi oppia lisää, saada ystäviä tai ainakin kavereita ja joskus jonkun kanssa voi myös kolahtaa niin, että siitä seuraa vuosien suhde.
Ei kaikki halua ilmaista itseään vaan kirjallisesti, josta myös muodostuu kuva väkisinkin muille. Monet haluaa nähdä toisia, kuulla kuulumiset edellisen miitin jälkeen, tai vain uteliaisuuttaan selvittää, onko toinen yhtä , kuin viesteissään antaa ymmärtää.
Multa on viimeks tällä viikolla kysytty, uskaltaako tyypille vastata, joka löytyy mun kaverilistalta. Voin vaan toivoa, että lämmin rohkaisuni johtaa kahden ihmisen kohtaamiseen ja hyvällä tuurilla ehkä enempään. Heistä ei toki kumpikaan ole menettänyt kunniaansa minun silmissäni, ainakaan vielä.
Tämä. Liiallinen prosessointi pelkän psykologian ympärillä ei ehkä ole se, millä tätä genreä viedään eteenpäin.
-
Onhan noissa ihmistyypeissä paitsi yhteensopivuuseroja, joku on jollekkin vittupää mutta toiselle samanlaiselle juuri sopiva, myös se että me ollaan kaikki aina vähän erilaisia eri seurassa. Kinkymiiteissä voi korostua eri luonteenpiirteet kuin kansalaisopiston kurssilla, ja ihmisten keskenkin usein tullaan vähän toista vastaan, herkempää hissukkaa voi kunnioittaa rauhallisuudella ja paksunahkaisen ja -kalloisen kanssa intoutua haastelemaan. Jotkut on anteeksipyytelemättä omia itsejään kaikkialla ja toiset kaikkien kanssa toimeentulevia kameleontteja. Melkein ainoa mitä voi sanoa varmaksi on että omat tulkinnat muista pelkkien foorumiviestien tai kuulopuheiden perusteella ilman aitoja kohtaamisia ovat poikkeuksetta vajavaisia elleivät sitten täysin virheellisiä, mutta väkisinhän sitä ympäröivää maailmaa aina havannoi ja tekee olettamuksia.
-
Viimeaikoina on muuttunut käsitys monesta ihmisestä. Eikä vähiten sen takia, että on juoruilu minulle jotain asioita, jotka tapahtuvat 500km päässä sieltä missä asun. Eivätkä ne kosketa minua mitenkään. Usein juoruaja ei ehkä ymmärrä sitä, että juoruaminen itsessään antaa juoru ajasta tietyn kuvan.
Sellainen juoruilu näyttäytyy välillä "kilven kiillotuksena" ja välillä "sädekehä kiillotuksena".
Aikani skenessä pyörin, mutta nyt on hyvä olla täällä laitamilla.
-
”Isossa maailmassa” neuvotaan yleisesti, että kannattaa kysellä uuden leikkikaverin kavereilta ja exiltä, millainen tyyppi oikein on. Näen tavan arvon, ja samalla pohdin itsekseni, miten kukaan muu voi tietää, millainen tyyppi tämä ihminen on juuri mun kanssa suljettujen ovien takana.
Tämä. Itse ajattelen, että haluan tutustua henk.koht uusiin ihmisiin ja muodostaa itse omat käsitykseni heistä. Vuorovaikutus ja kanssakäyminen kun muotoutuu aina omanlaisekseen eri ihmisten kesken, ne henkilökemiat. Saatan sohaista muurahaispesää sanomalla että sama pätee myös deitti-ilmoihin; mitä pidempi suosittelijoiden lista - sitä suurempi turn off. Kun joku kehuu toisen maasta taivaisiin, se kertoo minulle ainoastaan sen, että heillä kahdella on synkannut. Mutta toisaalta olenkin vain skenen ulkopuolinen 0-profiili, joten nää asiat ei ehkä ihan täysin aukene mulle :P
-
Itse kyllä tykkään siitä, jos voi joltain vähän kysyä tietoa uuden tuttavuuden turvallisuudesta. Jos tulee ylistystä tai varoitteluja, haluan tietysti mielellään kuulla, millasiin konkreettisiin kokemuksiin ne perustuu. Itsekin kerron kysyttäessä, mitä tiedän jonkun tyypin käytöksestä. Mutta vain tietoa. Jos tiedän, että jollain on joku maine, saatan sanoa, että tämmöstä oon kuullu mutta en tiedä mihin perustuu ja onko pohjaa.
-
Mä en ole vielä ymmärtänyt, miksi ihminen haluaa pyöriä piireissä. Tai asua pikkukylässä.
Mutta luin silti mielenkiinnolla.
Tosi monille toiset pervot ei ole mahdollisia sessiokumppaneita, vaan ihmisiä, joilta voi oppia lisää, saada ystäviä tai ainakin kavereita ja joskus jonkun kanssa voi myös kolahtaa niin, että siitä seuraa vuosien suhde.
Ei kaikki halua ilmaista itseään vaan kirjallisesti, josta myös muodostuu kuva väkisinkin muille. Monet haluaa nähdä toisia, kuulla kuulumiset edellisen miitin jälkeen, tai vain uteliaisuuttaan selvittää, onko toinen yhtä , kuin viesteissään antaa ymmärtää.
Tosiaan sarkasmia oli ilmassa omaan introverttiyteen peilaten, mutta samalla vastauksia provosoivalla tavalla. Sen kerran kun olen miitissä käynyt ja mitä olen lukenut & kuullut, niin ei ole tuntunut itselle mielekkäältä ympäristöltä. Tampereelle en sattunut osumaan sellaisena päivänä, jolloin oli niitä asiakeskusteluun painottuneempia miittejä. Ajattelin, että nämä voisi olla kiinnostavia. Sosiaalinen yhdessäolo pelkän seuran vuoksi ei-ystävien kanssa ei oikein ole mun juttu. Ellei siihen liity sessiointi (!). Tai harrastus. Tai vakavasti otettava ajattelutoiminta.
Multa on viimeks tällä viikolla kysytty, uskaltaako tyypille vastata, joka löytyy mun kaverilistalta. Voin vaan toivoa, että lämmin rohkaisuni johtaa kahden ihmisen kohtaamiseen ja hyvällä tuurilla ehkä enempään. Heistä ei toki kumpikaan ole menettänyt kunniaansa minun silmissäni, ainakaan vielä.
Tämä on mielenkiintoinen ilmiö. Tunnustaako kukaan (hetero)mies tehneensä tällaista naisesta? Jokin aika sitten aloin kiinnittämään huomiota naisille ominaisempaan, mutta ei myöskään domien keskuudessa millään tapaa vieraaseen ilmiöön (kuten tällä foorumilla on saanut toistamiseen havaita, pääosin kuitenkin sub-naisten toimesta), jossa pyritään likaamaan, tahraamaan tai saattamaan kyseenalaiseksi miehen maine. Tarkoituksena on tehdä hänestä ei-toivottua seuraa. Selkeästi maineella on väliä ja turvallisuuteenhan se liitetään, kun bdsm:stä on kyse. Olisiko toisessa kontekstissa erilaiset välineet? "Naistenmies" (no kenen maineen se tahraa..) tai "sika sängyssä, ajattelee vain itseään"?
Tämä. Liiallinen prosessointi pelkän psykologian ympärillä ei ehkä ole se, millä tätä genreä viedään eteenpäin.
Mitä genren "eteenpäin vieminen" tarkoittaa sinulle?
Melkein ainoa mitä voi sanoa varmaksi on että omat tulkinnat muista pelkkien foorumiviestien tai kuulopuheiden perusteella ilman aitoja kohtaamisia ovat poikkeuksetta vajavaisia elleivät sitten täysin virheellisiä, mutta väkisinhän sitä ympäröivää maailmaa aina havannoi ja tekee olettamuksia.
Jos tutustuu aluksi kirjoittelemalla pidemmän kaavan kautta, voi tapaamiseen/sessioon mennä eritavalla luottavaisin mielin siitä, että toinen hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Vaikka tämä perustuisikin illuusioon, molemmilla osapuolilla. Kohtaamisen myötä voi puolestaan tulla varmuuden kaltainen luottavainen olo, että toisen kanssa on hyvä olla vuorovaikutuksessa. Se tavallaan tekee samankaltaisen asian, kuin kirjoittelu, mutta nopeammin ja varmemmin. Voisi melkein puhua eri asioista, koska ovat lopulliselta luonteeltaan niin erilaisia. Tavattaessa tunnistaa puolia, joita kirjoittelun kautta ei välity. Ja toisinkin päin - kirjoittelu tuo esille sitä sisäistä maailmaa, jota tavatessa ei välttämättä tuoda samassa laajuudessa tai samalla tavalla esille.
Musta on kiva tutustua sessioimalla.
-
En ole koskaan mitään suosituksia kysellyt enkä urkkinut taustoja kenestäkään, en edes googlaa nimen saatuani. Luotan omaan intuitiooni ja haluan tutustua ihmiseen ilman ennakkoasenteita. Inhoan sitä, että minulle tullaan mustamaalaamaan ja juoruamaan jostain ihmisestä. Yleensä se kertoo enemmän siitä juoruajasta ja hänen ongelmistaan.
En kuulu mihinkään "piireihin" (mitä ne edes ovat?) ja kinkyilemäänkin olen päässyt siitä huolimatta, että majailen peräpuskissa. Täällä kuitenkin, yllätys yllätys, toimii netti.
-
Mä en ole vielä ymmärtänyt, miksi ihminen haluaa pyöriä piireissä. Tai asua pikkukylässä.
Osalle ihmisistä keskustelu on paljon luonnollisempi tapa vuorovaikuttaa muiden ihmisten kanssa kuin kirjoittaminen. Lukeminen antaa vain yhden kanavan saada "tietoa" toisesta ihmisestä, jos kirjoittaja on hyvä ilmaisemaan itseään kirjallisesti niin voi päästä hyvinkin toisen pään sisään. Se pään sisällä oleminen ei vaan riitä kaikille, etenkään meille ekstroverteille. Esimerkiksi minusta dominoivan ihmisen tärkein ominaisuus on dominoiva kehonkieli. Sitä ei näe mitenkään teksteistä, sen sijaan välähdyksiä voi nähdä videoista ja valokuvista. Sitä paitsi lukeminen ja kirjoittaminen ovat aika syrjiviä kommunikointitapoja, lukivaikeus tai ihan pelkkä harjoituksen puute kirjoittamisessa saa aika nopeasti aikaan sen ettei voi kommunikoida syvällisesti. Skenessäkin on varmasti paljon mielenkiintoisia ja syvällisiä ihmisiä, jotka eivät osallistu foorumin toimintaan ihan vain siksi ettei kirjoittaminen ole heidän juttunsa.
-
Itse ajattelen, että kunnia rakentuu ihmissuhteessa kahden välisesti. Jos henkilö X toimii kunniallisesti ja kunnioittavasti minua kohtaan, pidän sitä hänelle kunniana ja kunnioitan vastavuoroisesti häntä - riippumatta siitä, millainen maine hänellä on. Vastavuoroisesti kunniattomasta käytöksestä minua tai läheisiäni kohtaan ihminen menettää silmissäni kunniansa, olkoonpa hänellä sitten kuinka hyvä maine hyvänsä.
Monet ihmiset näyttävät todelliset karvansa vain läheisimmissä ihmissuhteissaan ja vasta pitkällä aikavälillä. Maine on siis usein hyvin harhaanjohtava. Panen kyllä painoarvoa sille, millaisia kokemuksia läheisilläni on joseakin ihmisistä. Yleisellä mielipiteellä taas ei ole niinkään väliä.
-
Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas.
Baari on onneksi varsin pieni osa elämääni enkä kuulu mihinkään ”piireihin” niin mietin tätä myös tämän laatikon ulkopuolelle. Pumpulissa turvallisesti kasvanut höpönassu käsittää tuon maineen ja kunnian hieman erilailla kuin vaikkapa villimpää lähiöelämää viettänyt ja elämän realiteetit nähnyt siniset silmänsä sulkenut henkilö. Joku asia mikä ei toiselle merkitse juurikaan mitään voi olla toiselle täyttä tuskaa, ihmiset on hirvittävän erilaisia tunteineen ja arvoineen, kunnioineen ja maineineen.
Sääliä saa ilmaiseksi, kateus pitää ansaita.
Olen itsekkin käyttäytynyt huonosti, sanonut todella rumasti ja tehnyt asioita joista en ole yhtään ylpeä. Suurta osaa näistä olen myöhemmin katunut ja suurimpia virheitä olen pyytänyt nöyrästi anteeksi ja näillä on ollut vaikutusta omaan ajatusmaailmaan ja käytökseen myöhemmin. Kunniaa vai mainetta siis, toisen silmissä olen varmasti mulkku ja toisen silmissä ehkä en niin mulkku.
Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.
Olen ottanut välimatkaa ihmisiin jotka ovat käyttäytyneen toistuvasti, jopa vuosia, huonosti minua kohtaan sitä koskaan pahoittelematta, katumatta tai anteeksi pyytämättä saati että olisivat ikinä ajatelleet minusta, minulle tai läheisilleni mitään hyvää. Ja toisaalta yksi minulle tärkeä ja rakas ihminen on herättänyt minut yöllä ja seissyt kirves kohotetussa kourassa yläpuolellani ja uhannut lyödä reiän päähäni mutta edelleen hän on minulla rakas ja tärkeä koska oli sitä jo paljon ennen tapahtumaa ja oli tapahtuneesta katuvainen ja myös osoitti sen, ei sellaista voi jättää huomioimatta eikä tuomita, katumuksellaan hän säilytti kunniansa ja arvostukseni.
Luulo ei ole tiedon väärti.
Olen antanut anteeksi ihmisille jotka ovat käyttäytyneet minua kohtaan todella törkeästi jos käytöksestä ja silmistä on kuitenkin näkynyt välittämistä, nöyryyttä ja rakkautta ja että ei tämä ole mitään oikea vihaa vaan hätähuuto, huomionhakemista tai pahanolon ilmaisu vaikkakin raju sellainen ja olen ollut onnellinen että se kohdistui minuun, tärkeään läheiseen ihmiseen joka ymmärtää ja antaa ajallaan anteeksi kun pyytää aidosti anteeksi koska sitä varten on läheisiä ihmisiä että voi näyttää sitä rumaakin puolta ilman pelkoa ja hirveitä seuraamuksia. Missä niitä rumempia tunteita pitäisi esittää, koviksen ”maineen” toiveessa grillijonossa, esittää täällä baarissa/somessa jotain virtuaalitietäjää tms. roolia jos ei voi tehdä sitä kunniakkaasti ja turvallisesti edes tutussa ja rakkaassa seurassa?
Parempi laiha sopu kuin lihava riita.
Virheen tekeminen tai muu mokaaminen missä menetät ”kunniasi” on helppoa ja nopeaa, aito nöyrtyminen ja anteeksi pyytäminen niin että sitä oikeasti tarkoitat onkin astetta vaikeampi juttu.
Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
Ihmisiä jotka ovat menettäneet silmissäni kunnioituksen on muutama vaikka se ei ole helppoa, tulee nimittäin aina etsittyä ihmisistä niitä hyviä puolia. Yksi narkkari jonka ilmestyminen läheiseni kuvioihin aiheutti paljon tuskaa ja kuolemaa kuuluu tämän kusipäälistan kärkipäähän. Toki hänkin on jonkun lapsi ja ehkä ollut jollekkin joskus rakas mutta ikinä hän ei näyttänyt katuvaiselta, ei pyytänyt mitään anteeksi eikä antanut ikinä mitään anteeksi, muita selityksiä ja vaatimuksia kyllä oli vähintään riittävästi ja vika oli aina muissa. Tuskin paljoa peiliin katselee jos on enää hengissäkään.
Toinen puhuu aidasta, toinen aidan seipäästä.
Baarin ja somen osalta kunnia ja maine, no, ei ole hirveästi merkitystä kun koko somen osuus elämästäni on häviävän pieni enkä puhu ihmisistä pahaa selän takana enkä myöskään kysele muilta enkä muutenkaan juoruile. Ja eiköhän tuo sitten selviä ajallaan mimmonen kukin jos kohtalo on sitä mieltä että kannattaa tavata ja tutustua.
Statuksia ja titteleitä en ole koskaan arvostanut enkä kumartanut niin jokainen on samalla viivalla.
-
Minusta sana "kunnia" on tosi rajoittunut. Suomen kielessä ei taida olla hyvää sanaa englannin sanalle "integrity" - joka on minusta on paljon tärkempi kuin "kunnia" (tai "honor"). Kunnia on sitä, että ihminen toimii oikein yhteisön antamien standardien mukaan ja saa siitä huomiota. Minusta se tulee ulkopuolelta. Onko sillä hirveästi merkitystä jos ihmiset ympärillä (eli yhteisö) vaihtuu? Jos ihminen muodostaa käsityksensä hyvästä ja oikeasta toiminnasta toisten ihmisten perusteella niin se myös aina vaihtuu kun ympäristö vaihtuu. Integriteetti taas tulee sisältä, ihminen noudattaa tiukkaa henkilökohtaista etiikkaansa - riippumatta siitä mitä muut tekevät. Esimerkiksi noudattaa turvasanaa aina ja ehdottomasti, riippumatta siitä miten "muodikasta" tai "kömpelöä" se on. Minua ei kiinnosta kenenkään kunnia, mutta eettinen eheys aika paljonkin :)
Ja mitä tulee maineeseen. Sehän määrittelee kuinka "ei läheiset" ihmiset suhtautuvat sinuun. Ihminen joka noudattaa tiukkaa omaa eettista koodistoaan, voi joutua yhteisössä huonoon valoon. Eikä se aina tarkoita sitä, että yksilö olisi väärässä. Joskus ihan vaan omien rajojen ylläpitämisestä saa "huonon" maineen.
Maine ja kunnia ovat minusta oikeasti kumpikin aika lailla "ihan sama", ihmisestä voi tehdä oikeita päätelmiä vain tutustumalla ihmiseen. Mutta ei kaikkiin ihmisiin kannata tutustua - jos ihminen käyttäytyy yleisesti kusipäisesti niin aika pieni todennäköisyys, että hän sitten kahdestaan olisi erilainen.
-
Useammalla melko lailla pienen aihepiirin ympärille keskittyneellä keskustelupalstalla vuosien mittaan pyörineenä ja niistä kokemuksia ammentaneena, täällä baarissa tosiaan on aika paljon henkilöihin menevää keskustelua. Hyvässä ja pahassa. Enpä ole aiemmin oikeastaan ajatellut, mutta tosiaan, täällä keskustellaan paljon paitsi asiasta, myös henkilöistä.
Sinänsä turvallisuusnäkökulmasta olisi ehkä hyvä kysellä maineen perään, mutta enpä ole sitä tullut tehneeksi. Kun se on tosiaan niin subjektiivista, miten kukin minkäkin asian kokee. Ja mistä sitä tietää, mikä on haukkujan tai kehujan motiivina. Parempi ehkä tutustua itse.
Ja vaikka tykkään lukea ja kirjoittaa itsekin, ei sitä sitten kuitenkaan kirjoittamalla tutustu ihmiseen kokonaisena, pitää tavata ja tutustua kunnolla ja muodostaa kokonaiskäsitys sitä kautta.
-
No, yleisesti näissä pienissää piireissä on valtavasti näitä suhteita historiassa, jossa väärin ymmärykset ovat suuressa osassa legondojen syntymistä, eli kumminkin kyseessä on kemioiden syntymisestä, jossa yleisesti suhteen alut kumminkin lähtee ihan normaalist kahvilassa turvalliseti tutustumalla, eli itsellä on näistä jäänyt monia tuttuja, vaikka mitään kummenpaa ei olla lähdetty tekemään. Eli joskus kannattaa nämä maine jutu laitaa sivulle ja lehteä vain kahville.
Huom itse olen niin kauan ollut koko kinky maailmasta ulkona, että mielipiteeni on ajalle muutama vuosi sitten tasolla, eli eli eip sitä enään edes tiedä kuka on Tru Master ja kuka lorttojen lortto. Mutta senverran kauan on tullut aikanaan piireissä oltua, että tuo väärinymmärettyjen suhteiden tunkio on edelleen hyvin muistissa.