No kysytään nyt sitten ihan suoraan..
Miksi pikkuistelijat lähtökohtaisesti odottavat että ihan jokainen D tai M on lähtökohtaisesti kiinnostunut heidän ylitsepursuavasta maailmasta johon on aivan liian usein ympätty mukaan myös muita elementtejä mukaanlukien brättäily?
Vai pitäiskö kysymystä vielä tarkentaa ja pinpointata ne julkiset käyttäytymismallit jotka herättävät kummeksuntaa??
Moniko näistä uhmaikäisenä esiintyvistä kiukuttelijoista =pikkuistelijoista on oikeassa elämässä äiti?Lieneekö sillä väliä onko näillä kahdella asialla mitään tekemistä toistensa kanssa. Ensimmäinen edes etäisesti mielenkiintoinen kysymys tässä ketjussa.
Mikä ihme nyt on hyökkäävää tai kamalaa siinä, että on kiinnostunut siitä moniko pikkuinen on myös vanhempi? Ilmeisesti osuu arkaan paikkaan, mistä kukin voinee tehdä omat johtopäätöksensä.
Itse pidä erittäin, jopa ratkaisevan tärkeänä, ettei seksuaalisen suojaikärajan ylittävien aikuisten konsensuaalisia leikkejä sotketa edes tässä yhteydessä pedofiliaan. On kuitenkin aivan ilmeistä, etteivät nämä kaksi asiaa kohtaa tässä toisiaan millään tasolla. Erilaiset seksuaaliset roolit ja asetelmat ovat, tai niiden pitäisi olla, ihan ok järkeville aikuisille.
Aihe on jossakin määrin tabu ja varmasti se joitakin vistottaa aika tavalla. Itse en täysin ymmärrä tätä dynamiikkaa ja/tai tarvetta sellaisen toteuttamiselle, omaten varmasti virheellisiä oletuksia ja asenteellisia ennakkoluuloja. Onneksi sillä ei ole paskankaan väliä.
Tämä on joillekin se maailman paras juttu ja kuumottavin leikkiasetelma. Hyvä niin. Ei kaikkea tarvitse ymmärtää, eipä edes tykätä, mutta se ei tarkoita etteikö voisi elää ja antaa toisten elää. Jokainen tavallaan.
Katri Valan puisto..
Siellä oli Nasujaiset ja tapahtui merkittäviä ylilyöntejä näiltä ns. pikkuistelijoilta..
Syksy oli se kun Mäkelänkatua rakennettiin..
Se että tätä tuputetaan aikuisten iestän käskytyksellä nasujaisikäisille ei ole hyväksyttävää minkään mittapuun mukaan...
Kait noissa tapahtumissa viitataan johonkin kinky miittiin tai ulkotapahtumaan, joka on joko tarkoituksella tai epähuomiossa järjestetty niin, että samaan paikkaan, missä sitten lukion aloittava ikäluokka on ollut viettämässä nasujaisiaan. Puhutaan siis suojaikärajan molemmin puolin olevista nuorista. Mäkelänkadulla on yksi tietty klubi ja ilmeisesti samasta ajankohdasta kuin mihin sen rakentaminen sijoittuu, keskustellaan tässä.
Paikalla olleiden henkilöiden mukaan näille nuorille on jutusteltu mukavia ja ilmeisestikin joidenkin toimesta markkinoitu paikalle rakennettavaa klubia ja jonkun näköistä seuran hakua tässä on esiintynyt. Osan mielestä pikkustelua käytetty tässä myös niin, että Daddy olisi ohjeistanut omaa pikkustaan toimimaan "puhemiehenä" seuranhaussa näiltä oikeasti pikkutytöiltä. En ole itse ollut paikalla enkä tiedä kenen sanomiset tässä pitävät paikkaansa ja kenen ei. Todennäköisesti vähän kaikkien käsitys siitä, mitä oikeasti on tapahtunut, on muuttunut vuosien saatossa.
Tämä on tavallaan väärä ketju keskustella tästä, siitä olen samaa mieltä monen kanssa. Samaten itse en näe noin suoraa yhteyttä pedofilian kanssa itse pikkustelussa kuin mitä tässä tulkitaan ja osalla onkin ilmeisesti. Mutta ymmärrän myös tuohtumuksen, että pukeudutaan ja käyttäydytään ikään kuin oltaisiin samaa ryhmää näiden nuorten opiskelijoiden kanssa ja keskustellaan seksiseurasta. Varsinkin kun vastapuoli on jossakin määrin humalassa ja osa ensimmäisiä kertoja eläessään. Siinä on ristiriita. Omassa päässä hemmetin iso sellainen. Joku sanoi, että asiassa ei ole mitään pahaa jos lakia ei ole rikottu eikä ketään ole vastentahtoisesti seuraksi pyydetty tai saatu. Siitäkin olen eri mieltä. Minusta aikuisella on aikuisen vastuu ja vaikka suojaikäraja ylittyisi niin minusta sillä aikuisella on isompi vastuu vaikka lain mukaan ei olisikaan. Nuoren seksuaali-identiteetti vasta hakee itseään ja on hyvin herkkä ja tietyllä tavalla otollista maaperää kaikenlaisille väärinkäytölle. Tässä kaiketi osin syyllistetään pikkuisia siitä, että he ovat myös näitä nuoria lähestyneet ja jonkun tulkinnan mukaan houkutelleet sitten mukaan seuraksi. Sitä en tiedä onko seuraa saatu eikä se ole se pointti vaan se, että vaikka Daddy kuinka ohjeistaisi, niin se kinky pikkunen on myös pihjimmiltaan aikuinen ja hänellä siellä taustalla aikuisen kypsynyt ja kehittynyt ajatusmaailma, eikä hänkään voi omaa vastuuta paeta. Jos Daddy on läpimätä ja ohjeet todella tuon kaltaisia, on ikävä kyllä sen pikkuisen vastuu sanoa sille Daddylleen, että "en leiki sun kanssa".
Sellainen isompi keskustelun aihe ei minusta ole ovatko isot tai pikkuiset jotakin vaan se, että onko meillä kinkyinä joku kollektiivinen vastuu siitä, mitä eri tapahtumissa sallitaan tehtävän. Sallitaanko edellä mainitun kaltaista toimintaa, sallitaanko kesällä Vic:n ympärillä velloneen ketjun tapahtumien kaltaista toimintaa, sallitaanko ylipäätään vähintään moraalisesti väärin ja lain mukaan harmaalla alueella olevaa toimintaa. Kenen asia tähän olisi puuttua? Yhdistysten? Tapahtuman järjestäjien? Vai voisiko näissä olla sellaista entisajan "koko kylä kasvattaa" hengen mukaista kollektiivista vastuuta, jossa porukalla sanouduttaisiin irti väärinkäytöksistä?
En nimittäin usko, että pikkuisiin kohdistetaan mitään vainotoimia vaikka tikkaria kuinka heiluteltaisiin vaikka keskellä toria hattarapilvessä.
Olen pelkkänä korvana. Kuulen mielelläni, jos moista paskaa pikkuisiin on kohdistettu pikkuisuuden vuoksi.En nimittäin usko, että pikkuisiin kohdistetaan mitään vainotoimia vaikka tikkaria kuinka heiluteltaisiin vaikka keskellä toria hattarapilvessä.
No sitten et usko, mutta todennäköisesti et tiedä asiasta hevon vittua. Oliko muita hihasta repäistyjä uskomuksia joita halusit kanssamme jakaa, vai jatkatko tästä derailaamaan seuraavan ketjun koskemaan itseäsi?
Kiitos Nelli kun jaksat :love: Toivottavasti sun kirjoituksista on jotain hyötyä.
...
Toivotan siis omasta puolestani tän kinkyyden osa-alueen oikein tervetulleeksi mukaan outouksien perheeseen. Mutta en sit tiedä, onko tää ilmiön suhteellinen uutuus se, mikä joissain aiheuttaa vastarintaa.
Olen pelkkänä korvana. Kuulen mielelläni, jos moista paskaa pikkuisiin on kohdistettu pikkuisuuden vuoksi.En nimittäin usko, että pikkuisiin kohdistetaan mitään vainotoimia vaikka tikkaria kuinka heiluteltaisiin vaikka keskellä toria hattarapilvessä.
No sitten et usko, mutta todennäköisesti et tiedä asiasta hevon vittua. Oliko muita hihasta repäistyjä uskomuksia joita halusit kanssamme jakaa, vai jatkatko tästä derailaamaan seuraavan ketjun koskemaan itseäsi?
Juuri eilen näin tikotokin, jossa 29 vuotta täyttävä viettikin lapsenomaiset 9v juhlat. Siellä oli kaikkia herkkuja kuten lapsille on, pelasivat esim. aasin hännän kiinnittämistä, onkimistä yms. kaikki kolmekymppiset innoissaan. Sillä ei ollut mitään tekemistä ddlg:n kanssa, vaan ihan vaniljoita ovat ja kaikilla oli tosi kivaa. Mutta tuntuu, että jos me pikkuiset tehtäisi samanlaiset juhlat, niin heti satelisi kakkaa päälle täällä. Kaikille pikkuisuus ei ole edes mitenkään seksuaalista, vaan he taantuvat oikeasti pikkuisiksi. Suurimmalla osalla taasen näin ei ole, mutta pikkuisminä on vahva osa minuutta, joka kuitenkin pidetään tiukasti piilossa suurelta yleisöltä, sillä, kuten täälläkin on nyt huomattu, erilaisuutta ei hyväksytä. Ei varsinkaan, jos on kyse hattarasta ja pehmoleluista.
Olen pelkkänä korvana. Kuulen mielelläni, jos moista paskaa pikkuisiin on kohdistettu pikkuisuuden vuoksi.En nimittäin usko, että pikkuisiin kohdistetaan mitään vainotoimia vaikka tikkaria kuinka heiluteltaisiin vaikka keskellä toria hattarapilvessä.
No sitten et usko, mutta todennäköisesti et tiedä asiasta hevon vittua. Oliko muita hihasta repäistyjä uskomuksia joita halusit kanssamme jakaa, vai jatkatko tästä derailaamaan seuraavan ketjun koskemaan itseäsi?
Noista mainitsemistasi esimerkiksi keskustelua siitä, pitäisikö pikkuiset* rajata kinky-yhteisön ulkopuolelle tai että onko kyseessä pedofilian muoto käydään jatkuvasti. Harvemmin toki päin naamaa tai omalla nimimerkillä, koska varmaan itsekin tiedetään että mitään järkiargumenttia ei ole antaa. Sen sijaan vaikkapa anonyymeilla alustoilla tai suljetuissa (tai sellaiseksi kuvitelluissa) ryhmissä tämä on hyvin usein sivuttu puheenaihe. Ylipäätään pikkuisten* olo yhteisössä haluttaisiin tehdä vähän epämukavaksi ja vähintään antaa rivien välissä ymmärtää, että ette täällä nyt oikein saisi olla vaikka sitä ei voi kieltääkään. Pikkuisia vähän haluttaisiin lyödä jollain, mutta sopivia aseita ei oikein ole. Siksi lyömäaseeksi kelpaavatkin esimerkiksi kaikki satunnaiset episodit Katri Valan puistossa viisi vuotta sitten, joista niistäkään ei oikein uskalleta puhua suoraan. Kaikista yhteisöistä joihin olen ikinä kuulunut, missään en ole nähnyt läheskään niin epäystävällistä kohtelua kuin kinkymaailmassa. Olen kuitenkin ajatellut, että tästä puhuminen varmaan leimattaisiin uhriutumiseksi, ja ilmeisesti olin taas kerran oikeassa.
Muista perseilyn muodoista sitten vaikkapa outtaaminen, outtaamisella kiristäminen, olemattomista rikoksista syyttäminen, tietojen levittely ja muuttaminen eri paikkakunnalta naapuriin varta vasten vainoamaan ovat sellaisia, joita olen henkilökohtaisesti vastaanottanut yhteisön sisältä.
*tässä käytän selkeyden vuoksi termiä pikkuiset, vaikka välillä puhutaankin esimerkiksi DD/lg:stä, ageplaysta, ABDL:stä tai jostain muusta. Todennäköisesti keskustelun kävijät eivät itsekään aina kovin tarkasti edes tiedä mitä tarkoittavat.
Juuri eilen näin tikotokin, jossa 29 vuotta täyttävä viettikin lapsenomaiset 9v juhlat. Siellä oli kaikkia herkkuja kuten lapsille on, pelasivat esim. aasin hännän kiinnittämistä, onkimistä yms. kaikki kolmekymppiset innoissaan. Sillä ei ollut mitään tekemistä ddlg:n kanssa, vaan ihan vaniljoita ovat ja kaikilla oli tosi kivaa. Mutta tuntuu, että jos me pikkuiset tehtäisi samanlaiset juhlat, niin heti satelisi kakkaa päälle täällä. Kaikille pikkuisuus ei ole edes mitenkään seksuaalista, vaan he taantuvat oikeasti pikkuisiksi. Suurimmalla osalla taasen näin ei ole, mutta pikkuisminä on vahva osa minuutta, joka kuitenkin pidetään tiukasti piilossa suurelta yleisöltä, sillä, kuten täälläkin on nyt huomattu, erilaisuutta ei hyväksytä. Ei varsinkaan, jos on kyse hattarasta ja pehmoleluista.
Joo. Mä olen pitänyt lastensynttärit Raxissa. Tai oikeastaan mulle on pidetty lastensynttärit Raxissa. Ja aivan täysin sellaisten ihmisten toimesta, jotka eivät ole tienneet mun pikkuisuudesta mitään. Oli karkkipizzaa, jäätelöä strösseleillä ja vaikka mitä. Oli myös yksi jäätelö joka purskahti nauraessa nenästä ja ihania ystäviä joiden kanssa sai olla oma melkein mutta silti alle, kolmekymppinen itsensä ja salaa vähän pieni. Me ei saatu kakkaa päällemme. Kukaan ei katsonut oudosti hölmöjä aikuisia ihmisiä, joista yhdellä oli prinsessamekko, pahvikruunu ja jäätelö kädessä. :P
Jos mä olisin tehnyt tämän viime vuonna, pikkuisena. Vetänyt kolmekymppis -synttäribileet pystyyn johonkin ja julistanut että ne on pikkuisten bileet ja juhlitaan koska mä täytän kolme. Sitä olisi katsonut kieroon KAIKKI, etenkin täällä, koska tännehän mä sen bileilmon olisin tehnyt. Onneksi korona ja koulussa olo esti nämä kamalat bakkanaalit. Olis saattanut olla hauskaa vahingossa. Kinkyyden kun on mun mielikuvan mukaan monen mielestä oltava kovin vakavaa, kovaa ja pimeää. Synkkää ja nauramatonta. "Älä vittu hihitä kakara tai saat turpiis.."
Taas mainitsen sen ikäregression terapiamuotona, se on ihan oma lajinsa pikkuisuuden pöydän alla. Sekin saa onneksi olla siellä pöydän alla, tämä on iso pöytä ja meitä mahtuu tänne varmasti. Pöytäliinan takana on hyvä suoja ja piilo. Toisaalta mä toivoisin joskus, että me voitais kaikki vaan hyppiä pöydillä ja sotkea se pöytäliina sormiväreillä, kakulla ja vihreällä mehukatilla. Mutta sitä ei katsota hyvällä ja siksi mä ymmärrän sen vallan hyvin että moni ei uskalla olla esillä. On vaikea kurkistaa liinan takaa ulos maailmaan, jos se maailma vaan potkaisee nenään ja sanoo että painukaa takas piiloon. Se myös sattuu toisinaan ja jotkut ottaa osumia, joiden takia ei edes välttämättä uskalla jäädä sinne pöydän alle. :'(
Kiitos Pioni mielipiteestä, se on tärkeä.
~ Nelli
Vai kuvitteletko, että heitä mustamaalataan selän takana järjestelmällisesti, kumppanien henkilötietoja urkitaan mustamaalaamista varten, levitetään valheita keksityistä rikoksista, tehtaillaan valheellisia rikosilmoituksia, kerätään addresseja pikkuisten karkoittamisesta scenestä, julistetaan pikkuisia yleisvaarallisiksi henkilöiksi seksuaali-identiteetin vuoksi, syytetään valheellisesti pedofiliasta vaikka kyse on roolileikeistä, väitetään pikkuisten myyvän heroiinihattaroita bileissä, kerrotaan pikkuisten tehtailleen seksuaalirikoksia paikkakunnilla joissa eivät ole koskaan käyneet, sabotoidaan aktiivisesti seuranhakuja varoittamalla vaarallisista tuttisuista, levitetään aktiivisesti ja järjestelmällisesti juoruja joissa pikkuiset yhdistetään natseihin sekä erilaisiin fobeihin, rikollisiin, myrkyllisyyteen, raiskauksiin jne., yhdistetään valheellisesti pikkuisia raiskauksiin joista väitetyt uhrit eivät ole koskaan kuulleetkaan, vainotaan pikkuisia nimettömistä sähköposteista vuosien ajan, vaaditaan perättömien tappouhkausväitteiden perusteella pikkuisille porttikieltoja tapahtumiin tai kohdistetaan poliisioperaatioita pikkuisten koteihin ja perheeseen koska ovat moisia tuttisuita?
Minä en kyllä usko, että tällaista paskaa kukaan lähtisi tekemään vain, koska pienet haluavat olla mitä ovat. Jos niin tapahtuisi, sellaiselle voisivat nauraa vain tekijät itse tai muuten vain mieleltään vinksahtaneet.
En nimittäin usko, että pikkuisiin kohdistetaan mitään vainotoimia vaikka tikkaria kuinka heiluteltaisiin vaikka keskellä toria hattarapilvessä.
No sitten et usko, mutta todennäköisesti et tiedä asiasta hevon vittua. Oliko muita hihasta repäistyjä uskomuksia joita halusit kanssamme jakaa, vai jatkatko tästä derailaamaan seuraavan ketjun koskemaan itseäsi?
Olen pelkkänä korvana. Kuulen mielelläni, jos moista paskaa pikkuisiin on kohdistettu pikkuisuuden vuoksi.
OLETTAEN siis että tosiaan identifioidut kuten annat ymmärtää.Puhun tässä pitkäaikaisena ageplay-yhteisön jäsenenä. En tiedä millä perusteella olet identiteettini olettanut.
Ps. Ihme kirjotuksia tyypiltä joka alottaa chatissä järjestelmällisen kiusaamisen aina kun sinne tulee uusia sisään. No kai sillä saa hyväksyntää joiltain.?
OLETTAEN siis että tosiaan identifioidut kuten annat ymmärtää.Puhun tässä pitkäaikaisena ageplay-yhteisön jäsenenä. En tiedä millä perusteella olet identiteettini olettanut.
Niin aivan, profiilissasi mm lukee Daddy, mutta jos tosiaan kokemasi kurjuus, mikä sinänsä on valitettavaa ja olen siitä pahoillani, on yksi yhteen pikkuisten kokeman kanssa niin sitten ihan ok.
En itse lähtisi välttämättä splännäämään johonkin subien kurjien kokemusten ketjuun omia kokemuksiani, sama pätee moneen muuhun. Kai se on tässä yhteydessä vaan eri asia, ehkä en ole tarpeeksi jotain taaskaan.
Toisaalta voihan tämä olla sellaista kenttää jossa on saavutettu sellainen tasa-arvo että ihan kuka vaan voi tulla kertomaan omia huonoja kokemuksiaan ja pitämään niitä yhden vertaisina toisten kokeman kanssa "haistakaa vittu, hevonpaskaa, mene uhriutumaan" asenteella, moni muu ei ole.
Sanoa voi, saa ja täytyy, eikä siihen lupia tarvita, mutta miten sanoo on eri asia.
Ja edelleen, ettei ihan menisi helpoksi, niin todellakin tiedän minkälaista paskaa ja leimaa voi saada osakseen, mutten silti lähtisi vertaamaan kokemaani nyt täasä yhteydessä pikkuiste kokemaan ainakaan siinä määrin kun nyt lähdettiin tekemään.
Ei nyt ainakaan auttanut asiaa, ymmärrän toki että kun puhutaan tuolla aiemmassa listaamistasikin tämän skenen osa-alueen ilmenemismuodoista yleensä, on siihen kohdentuvan negatiivisen huomion ilmeneminenkin moninaista, mutta tosiaan, kun puhutaan pikkuisista puhutaan pikkuisista, olisi ainakin hiukan selkeämpää kun että sekaan rynnii Isot kertomaan että kyllä heitäkin on kiusattu.
-HPM
"Se murskaa kätesi
Ja jalkojesi luita kalvaa
Rusentaa toivon
Valaa jalot mietteet lyijyyn"
Ps. Ihme kirjotuksia tyypiltä joka alottaa chatissä järjestelmällisen kiusaamisen aina kun sinne tulee uusia sisään. No kai sillä saa hyväksyntää joiltain.Tähän haluan edelleen selityksen. Tämä syytös ei ole väärinkäsitys tai -tulkinta vaan yksikäsitteinen valhe. En ole käynyt baarin chatissa vuosikausiin enkä ikinä viihtynyt siellä paria minuuttia pidempään. Tarvittaessa tämä voitaneen ylläpidon puoleltakin todentaa. Miksi keksit päästäsi syytöksiä minua kohtaan?
Nyt en jaksa tähän enää edes lähteä. Ageplay on minulle aihepiirinä tuttu, joten tiedän minkälaista stigmatisointia siihen kohdistuu. Olen myös harrastanut sitä milloin missäkin roolissa teini-iästä asti (omasta halustani, enkä minkään pikkuisten johtajan groomaamana Katri Valan puistosta), mutta sinä varmaan tiedät paremmin kun kävit kerran lukemassa profiilini.Ps. Ihme kirjotuksia tyypiltä joka alottaa chatissä järjestelmällisen kiusaamisen aina kun sinne tulee uusia sisään. No kai sillä saa hyväksyntää joiltain.Tähän haluan edelleen selityksen. Tämä syytös ei ole väärinkäsitys tai -tulkinta vaan yksikäsitteinen valhe. En ole käynyt baarin chatissa vuosikausiin enkä ikinä viihtynyt siellä paria minuuttia pidempään. Tarvittaessa tämä voitaneen ylläpidon puoleltakin todentaa. Miksi keksit päästäsi syytöksiä minua kohtaan?
Ageplay aihepiiristä pelkästään pikkuisina johtaa saman verran harhaan kun D/s asetelmasta puhuminen pelkästään jomman kumman kautta yleistäen. Näin voidaan tehdä, mutta se on tehtävä selkeästi, eikä yleistäen esimerkiksi koettua negatiivista samaksi eri osapuolia koskien. Tämän pitäisi olla selvää. Kinkyt kokee negaa, kaikki enemmän tai vähemmän vähintään normojen toimesta, mutta silti ei voi yleostää kaikkeen "joo olen minäkinkokenut", ja meistä minä olen se jonka olettaisi niin tekevän.
Ageplay aihepiiristä pelkästään pikkuisina johtaa saman verran harhaan kun D/s asetelmasta puhuminen pelkästään jomman kumman kautta yleistäen. Näin voidaan tehdä, mutta se on tehtävä selkeästi, eikä yleistäen esimerkiksi koettua negatiivista samaksi eri osapuolia koskien. Tämän pitäisi olla selvää. Kinkyt kokee negaa, kaikki enemmän tai vähemmän vähintään normojen toimesta, mutta silti ei voi yleostää kaikkeen "joo olen minäkinkokenut", ja meistä minä olen se jonka olettaisi niin tekevän.
Pikkuisuus on nähdäkseni kokoelma erilaisia asioita, joista yksi (ei kuitenkaan ehkä se kaikkein tavallisin) on ageplay. Ageplayn kontekstissa rooleja ei voi sellaisenaan kauhean usein vetää sellaisenaan suoraan D/s-maailmasta ja olettaa sen olevan täsmälleen samanlaista. Esimerkiksi nuorempana olen ollut suhdedynamiikoissa, joissa roolini on toisinaan vastannut enemmänkin sellaista pikkuista, jota tässäkin ketjussa tarkoitettaneen. Jos osallistumiseni tältä pohjalta keskusteluun on jotenkin väärin, niin mielellään kuitenkin kuulisin sen sitten joltain näistä selkeämmin pikkuisuutta edustavista osallistujista.
Sen verran nyt vielä ja yksi kyllä mutta..kun tuo pointtini tuntuu menevän ohi. Iso voi kertoa pienen kokemasta paskasta kun sellaisesta on puhe, Iso ei kuitenkaan voi suoraan vastata omilla kokemuksillaan, koska, no on Iso, eikä pikkuinen. Jos osaa voi tosiaan kertoa toisten puolesta, mutta tässä nykymaailmassa se on hyvin usein hyvin vaikeaa ja jopa tuomittavaa.
Näköjään samat(t) tyypit tappelee joka ketjussa, aina saa riidan aikaiseksi. Eihän tämä ketju ollut mikään pikkuisten ketju vaan nimenomaan ketju oli avattu sen vuoksi että kaikki voivat keskustella aiheesta ilmiönä omasta suuntautumisesta, roolista ja näkökulmista riippumatta. Jos joka ketjussa vika on, että muut ymmärtävät väärin tai huomaa ymmärtävänsä muut väärin, niin kannattaa miettiä omaa ulosantia ja omia tulkintoja...
Mä en muuten ole ikinä mieltänyt keinumista pikkusten maailmaan kuuluvaksi tai montaa muutakaan lapsenmielistä juttua...
T. Susa joka ei ole pikkuinen, vaikka ei suostumaan kasvamaan aikuiseksi mieleltään eikä kaikilta osin käytökseltään, ikinä.
Raduni ja HuPi
Mä näen että te olette molemmat tavallanne oikeassa. Eihän tässä maailmassa kukaan meistä voi sanoa suoraa ja kertoa miltä toisesta tuntuu mutta kyllä silti yhden pienen puolikas, se Iso, osaa varmasti kertoa esim. siitä, mitä oma pieni on hänelle kertonut. Lisäksi edelleen painotan sitä, että ihan yhtälailla pienten sorsiminen on samalla Isojen sorsimista.
Iso elää pienen kanssa sitä pienen pikkuista arkea, joten iso aika varmasti osaa kyllä oman kokemuksensa kanssa sanoa, jos sen pientä sattuu. Iso näkee kyllä sen miten sen pikkuinen kärsii sorsimisesta, Iso voi ja saa sanoa sen ääneen silloin kun tuntuu siltä että omaa pientä sorsitaan. Iso puhuu silloin omalla kokemuksella ja kertoo miten hän näkee asian ja onko kokenut jotain samanlaista. Ihan yhtälailla minä voin kertoa oman kokemukseni mukaan ja kuulemani mukaan siitä, mitä mun kanssa olevat Isot kokee. Miksi? - Siksi kun yhden kinkin puolikkaat puhuu keskenään, yllätys. Ja jos ei puhuttaisi, niin enhän mä sitten toki tietäisi mitään ja sen myötä en osaisi sanoa mitään.
LISÄKSI: Mikä juttu että tosi paljon joka välissä keskustelussa lentää termi: DD/lg ? Se ei nimittäin määritä kaikkea pikkuisuutta. Jos käyttää vain sitä ja puhuu yleistäen pikkuisista, niin siinä sortuu vain yleistämään kaiken pikkuisuuden olemaan taas niitä "kiukuttelevia tarhaikäiseksi identifioituvia äitejä". Kenenkään on siis ihan turha tässä väittää että on itse taitava puhumaan mistään mitään, jos ei osaa käyttää päteviä termejä.
Eli, jos käyttää tätä: DD/lg (Daddy Dom/little girl). Niin tämä on toki joo yksi muoto pikkuisen ja Ison välisestä dynamiikasta ja on usein ekana esillä kun aiheesta puhutaan. MUTTA: Pikkuisia on muitakin kuin tyttöjä, samoin Isoja.
Pikkuisia on mm.: Poikia, tyttöjä, muunsukupuolisia ja jopa petplay eläimiä joilla ei ole sukupuolta. Tunnen yhden velociraptorin, jolla ei ole sukupuolta. Pikkuinen voi olla jonkin tietyn iän mukaan roolittuva tai sitten hänen ikänsä liukuu esimerkiksi dynamiikan mukaan. Tuntemani Velociraptor on minulle melkein kuin isoveli mutta omalle D:lleen hyvin pieni dinovauva vaippoineen päivineen.
Isojakin on mm.: Mommyt, Daddyt ja muut, eli yleisesti Caregiverit. Ja joku enemmän tietävä saa tähän toki täydentää jos ja kun tietää erilaisia rooleja ym.
Nämä osapuolet voi myös varioitua erilaisiin leikin/session rooleihin. Voi olla vaikkapa opettaja ja oppilas, tuntematon namusetä/karkkitäti ja pieni tarhan pihalla tai vaikkapa pieni ja vaari/mummu. Tai dinosaurus vauva ja sen löytänyt argeologi. Itsekin olen pikkuisuuden ohella esimerkiksi kissa, jolla voisi olla Isona joku toinen eläin tai omistava ihminen.
Minä puhun pienistä ja Isoista.
Miksi? Siksi koska siinä ei määritellä sukupuolta tai D/s asetelmaa kumminkaan päin. Pikkuinen voi olla tyttö, poika, muu tai vaikka täysin sukupuoleton. Samoin Iso. Ja yhtälailla kumpikin voi olla suhteen D-osapuoli, eli joo kyllä, pikkuinenkin voi olla D. Lisäksi on toki olemassa ihmisiä, joilla on enemmän kuin yksi suhde ja oma rooli/dynamiikka voi muuttua niiden suhteiden mukaan.
Tämä tässä siis muistuttavana luentona siitä että pikkuisuus ei ole pelkästään DD/lg kuvio vaan varioituu vaikka ja mihin.
Enemmänkin voisin jatkaa, mutta en jaksa nyt just tänään.
~ Nelli
joka muuttuu taas vartin päästä kurpitsakissaksi kun ei mene nukkumaan ajoissa ja aikoo silti nyt mennä puhelin kourassa petiin viestittelemään niille höpöille, joiden kanssa viestittely on kivempaa kun tää ketju..
Mulle pieni on sanana ristiriitainen, kun olen enemmän pyörinyt tuolla englanninkielisissä keskusteluissa, joissa monesti erotetaan little ja middle. Itse olisin enemmän middle, tai sitten vaan iättömästi babygirl, mutta middleä vastaavaa sanaahan ei suomeksi oikein ole.
Mutta lyhenne CG/l eli caregiver ja little olis sukupuolineutraali, eikä kaikki cg:t edes ole domeja.
Pikkuisuutta, kuten varmaan muutakin *lisää kink tähän* käsitellään yleistämällä, mikä on tietty vähän nihkeä tapa kun on itse siellä *lisää kattotermi tähän* varjossa. Tämä pohjautuu tietysti osittain lukemaamme ja osittain kokemaamme mutta ennakkoluulojen, saati pelon kautta opittua syrjintää, väheksyntää ja suoranaista vihamielisyyttä olisi syytä pystyä ihan oman napansa kanssa keskustellen vähentämään.
Ihan käytännön esimerkki, eräissä bileissä minua lähestyi eräs nuori nainen, joka minusta vaikutti pikkuiselta paitsi ulkoisesti, myös käytökseltään. Huom, en kyseistä ihmistä edelleenkään tunne, joten kyse on nyt minun kokemuksestani, en hänen identiteetistään ole selvillä. Eniveis, tämä neito yhtäkkiä tökkäsi minua leikkisästi sormellaan äännähdellen tavalla, jonka pystyin näillä eväillä tulkitsemaan vain ja ainoastaan huomionhakuiseksi. En kuitenkaan ole täysin huumorintajuton enkä myöskään kokenut tilaani tai kehoani loukatuksi, mutta jäin pohtimaan että tämä lienee sellaista käytöstä jonka perusteella pikkuiset yleistetään suhteellisen rajattomiksi olennoiksi. Tarkoitan, että jos minä yksipuolisesti toteuttaisin dominoivaa tai sadistista puoltani ohikulkevaa ihmistä kohtaan, tulisi siitä luultavasti hiukan isompi haloo. Kyllä, ymmärrän että asiat eivät ole suoraan rinnasteisia, mutta periaatteessa kumpikin olisi kinkyidentiteetin mukaisen toiminnan toteuttamista yksipuolisesti. Mainittava on, että tässäkin tilanteessa tytöllä oli sen verran pelisilmää, että kun en juuri siinä tilanteessa osoittanut minkäänlaista kiinnostusta tähän leikkiin, niin hän osasi ihan itsenäisesti jättää leikin sikseen. No harm no foul.
Sitten taas niihin omakohtaisiin kokemuksiin, jotka puhuvat pikkuisten puolesta. Valtava enemmistö niistä joita olen omakohtaisesti tavannut, ovat hauskaa seuraa, elämäniloisia ja -janoisia aikuisia jotka osaavat nauttia kaikkien seurasta, olipa kyseessä isojen tai pienten kokoontumisajot. Hankala nähdä miten jotakuta voi hiertää niin vakavasti vastakarvaan se, että joku nauttii lapsenomaisuudestaan estoitta. Olen itsekin ajoittain todella lapsellinen tyyppi, kuten varmasti meistä jokainen joka vähänkään tarkastelee itseään heijastelemalla muiden kokemusten kautta.
Ja mielestäni tässä on yksi pointti, joka ainakin itsestä tuntuu ajattelemisen arvoiselta. Vaikka minkäänlaista suhdetta tai dynamiikkaa ei olisikaan, niin ainakin itse koen melko luontevasti reagoivani pikkuisen perseilyyn samalla tavalla kuin reagoin niiden ihan oikeidenkin lasten perseilyyn. Ihan oikeillekin lapsille suodaan mahdollisuus ilmaista tyytymättömyyttä, mielipahaa, kiukkua, änkyrää ja itkupotkuraivaria; kuten myös ilon kiljahtelua, asioista varauksettomasti innostumista ja katketakseen nauramista jutuille, jotka eivät välttämättä vakavien aikuisten nauruhermoja yhtä peräänantamattomalla voimalla kutittele. Tunteiden osoittaminen turvallisesti on tärkeää iästä riippumatta. Ehkä itse olen lähempänä sitä harmaata papparaista joka pilke silmäkulmassa ei enää välitä vähääkään mitä muut ajattelee kuin sitä pikkuista, mutta yhtä kaikki osaan nauraa paitsi itselleni myös asioille joille tylsät aikuiset vain kurtistelevat kulmiaan tuhisten paheksuntaansa.
Toisaalta olen kategorisesti kieltäytynyt myös kaikista muista arvonimistä, titteleistä ja määritelmistä kunnes olen selvittänyt, mikä juuri kyseisessä suhteessa on sen suhteen perusta, millaiset asiat toimivat juuri siinä suhteessa, tai toimiiko suhde sellaisenaan oikeastaan kenellekään. Väkisin ei kannata tiristää, olipa suhteen laatu mikä tahansa.
Suhteet on vähän niinkuin pieruja, jos pitää liikaa ponnistella niin vaarana on että tuloksena on pelkkää paskaa ;D
Miksi mä en puhu ja kysy suorasti ennen kuin tökin? No siksi kun se mun _pieni pää_ on ehkä jo vajonnut niin syvälle _pieneen mielentilaan_ (subspace, littlespace, headspace - mitä näitä nyt on?) etten enää osaa/ uskalla puhua ihmisille! Se yksi "tök" saattaa siis olla kaikki mitä saan siinä mielentilassa aikaiseksi, kun oikeasti haluaisin sanoa: "Hei, sinä näytät ystävälliseltä ja mukavalta tyypiltä, saako sinun kanssa jutella, voinko olla seurassasi pieni, onko tämä ok?".
Tässä asiassa mä uskoisin myös että tuon pienen mielen subspace tilan ymmärtäminen tekee paljon. Ympäristö, jossa ihmiset tajuaa sen että nyt se pikkuisen pää on vajonnut syvälle - useammin ymmärretään myös selittää kyseiselle pikkuiselle sopivin keinoin, että nyt ei kannata tulla tökkimään.
Sitten on toki myös se "teens -osasto". Ne isommat pienet, jotka kysyy Isoltaan joka viikko lisää rahaa uusiin farkkuihin tai takkiin, raivoaa kun maailma potkii päähän ja tahtoo tietää miksi kotiintuloaika on jo klo 23:00. Brättinä nämä on ehkä niitä, jotka kaikella myötätunnolla ja rakkaudella katsoo Isoaan, pyöräyttää silmiään ja toteaa: "..Haista vittu" olettaen että omaa Isoa ei kiinnostaisi se mielenosoituksellinen uhma. Parastahan tässä kuitenkin usein on se, että totta kai sitä Isoa kiinnostaa. Ainahan ne välittää siitä, mitä oma pieni ajattelee ja miksi se kapinoi, olipahan "ikätaso" ja kapinan tapa ilmentyä mikä tahansa. ::)
Enkuksi näiden määrittely on niin paljon helpompaa kun voi määritellä iällisesti kuvaavana: diaper baby, little, middle ja teen. Suomeksi sanoisin ehkä: Vaippataaperot, Kerhopaaperot, Keskari kakara ja teineily - Mutta ei nämäkään ihan fiksuilta termeiltä kuullosta. Mua on myös katsottu mm. terapiassa kieroon kun joskus selitin pikkuisuuden roolitasoja näillä sanoilla. Lisäksi näissäkin on ja jää vielä hyvin paljon eri nyansseja uupumaan, kun kaikki pikkuiset eivät ole samanlaisia. :-\
Pitäiskö tästä ottaa uus projekti? Luoda pikkuisille sopivat kuvaavammat suomenkieliset termit? :o Toisaalta, mä en näe ongelmaa siinäkään että enkku sanoja käytetään suomenkielisen tekstin sisällä ns. termi sanastona?
Muistaakseni lapsena mulla ja monella muulla oli tapana sanoa ihmisille yksinkertaisesti "Moi, mä oon [nimi], kuka sä oot?" Seuraavana usein kysyttiin "leikitkö mun kaa?" Eikös nää oo ihan toimivia reploja edelleen?
Tästähän tuli kyllä sanomista viime TAFFissa, kun jollekin pikkuiselle oli menty sanomaan rajoista tavalla, joka sanojan mielestä varmaan sopi juurikin pienelle puhumiseen, mutta oli koettu ahdistavaksi se, että ei ollut keskinäistä sopimusta pienen roolissa kohteluun, joten ois pitänyt puhua kuin aikuiselle. Tosin se ei ilmeisesti ollut ihan sun kuvaamanlainen tapaus, mutta aika vaikeeta rajanvetoa, jos ulkopuolisen pitää tietää milloin pikkuiselle pitäis puhua pikkuiselle sopivasti ja milloin ei pitäis.
Sivumennen sanoen tää voi olla asia, josta tarvittais enemmänkin keskustelua - miten toisiin ihmisiin suhtaudutaan bileissä. Ei oikein voi odottaa että toiset tietää kenelle subille saa kukakin edes puhua tai saako jollekin Domille subit puhua, tai miten jollekin pikkuiselle pitää tai ei pidä puhua jne. Joten meillä pitäis olla yhteisymmärrys siitä, mikä on yleinen käytösmalli. Ja sitten että miten voi halutessaan mahdollisesti viestiä muille omista toiveistaan kommunikoinnin suhteen.
Kannata termiprojektia. Mua häiritsee käyttää englanninkielisiä termejä kun puhutaan suomea, vaikka saatan niin tarpeen tullen kyllä tehdä.
Mutta se miten mä olen englanninkielisiä sivustoja selaamalla nuo oppinut, niin middle = esiteini tai teini.
Sitten taas "mittle" on sellainen joka seilaa pienen ja middlen rajamailla.
Muistaakseni lapsena mulla ja monella muulla oli tapana sanoa ihmisille yksinkertaisesti "Moi, mä oon [nimi], kuka sä oot?" Seuraavana usein kysyttiin "leikitkö mun kaa?" Eikös nää oo ihan toimivia reploja edelleen?
Ah soo, kyllä. Onhan tämä ihan toimiva tapa joo, mutta pienelle päälle, joka vaikka jo muutenkin vierastaa tuntemattomia mutta haluaisi silti jonkilaisen kontaktin - voi olla vaikeaa saada sanotuksi edes sitä "moi". Sitä yritin lähinnä hakea, että kun se pikkuinen headspace voi psykologisesti vaikkapa viedä puheen tuotannon jonnekin kauas pois ja silloin sitä "moita" ei vaan tule. Sen tilan jonkinasteinen ymmärtäminen olisi tärkeää. Niin kuin olisi yhtälailla tärkeää ymmärtää, että jotain supermasokistia ei heti rajun piiskaamisen jälkeen kannata lähestyä jos ja kun sen käytös ja toiminta näyttää siltä että se haluaa vain käpertyä yksin pimeään nurkkaan.
Oon itse kerran uponnut johonkin pikkuspäiseen suohon ja mm. tuijottanut yhtä setää häiritsevän tiiviisti jopa _kolme_ tuntia hiljaa, kun en osannut sanoa että sillä on kiva hattu. Veikkaan että se pieni "tök" ja jos ei vastausta tule niin matkan jatkaminen eteenpäin, on luultavasti vähemmän ahdistava keskustelunavaus kuin se, että pieni tuijottaa suoraa kohti kolme tuntia putkeen, puhumatta ja silmät suurina.
Jäin kanssapikkuisena pohtimaan tätä kommunikointihaastetta, koska tunnistan tuon tööt-olotilan, kun ei osaa sanoa mitään. Voiskohan siinä auttaa kynä ja paperia, jos kirjallinen kommunikointi onnistuisi, vai kokisikohan Isot sen hankalaksi :o Tai jos tööttinä menee kirjoituskykykin, niin voisikohan repussa olla sellaisia tilanteeseen sopivia kirjelappusia valmiina, niissä vois lukea vaikka että: "Moi, vaikutat kivalta, mutta oon jumi, koitan tässä kasata itseäni ja ottaa kontaktia."
En tiedä onko ihan pöhkö idea, ehkä joku iso tai pieni tai isopieni tai pieni-iso osaa ottaa kantaa, tai sitten joku middle tai mittle tietää!
Jäin kanssapikkuisena pohtimaan tätä kommunikointihaastetta, koska tunnistan tuon tööt-olotilan, kun ei osaa sanoa mitään. Voiskohan siinä auttaa kynä ja paperia, jos kirjallinen kommunikointi onnistuisi, vai kokisikohan Isot sen hankalaksi :o Tai jos tööttinä menee kirjoituskykykin, niin voisikohan repussa olla sellaisia tilanteeseen sopivia kirjelappusia valmiina, niissä vois lukea vaikka että: "Moi, vaikutat kivalta, mutta oon jumi, koitan tässä kasata itseäni ja ottaa kontaktia."
En tiedä onko ihan pöhkö idea, ehkä joku iso tai pieni tai isopieni tai pieni-iso osaa ottaa kantaa, tai sitten joku middle tai mittle tietää!
Joopa. Mä teen siis itelleni varmaan tän "juttele mulle" -heippalapun seuraaviin bileisiin ja istun yksin hiljaa se kaulassa sitten koko illan jossain nurkassa. Tää itseasiassa sopis varmaan mun asu ideaankin. ;D O:-)
Myös pikkuismielentilassa oleva henkilö on oikeasti aikuinen ja vastuussa toiminnastaan. Jos ei uskalla sanoa "moi", on keksittävä muu lähestymistapa joka ei sisällä luvatonta koskemista. Lapuille kannatusääni.
Asia ei minua erityisesti henkilökohtaisesti koske, mutta ei-toivotussa tökkimisessä vastuu on aina tökkijällä itsellään eikä tökittävällä. Ei ketään voi velvoittaa vahtimaan onko joku tulossa törkkimään ja puuttumaan siihen etukäteen. Tämä ei riipu siitä missä mielentilassa tökkijä on. Myös pikkuismielentilassa oleva henkilö on oikeasti aikuinen ja vastuussa toiminnastaan. Jos ei uskalla sanoa "moi", on keksittävä muu lähestymistapa joka ei sisällä luvatonta koskemista. Lapuille kannatusääni.
On minuakin monia kertoja tökitty yms (en usko että kyse ollut pikkuisuudesta), ja joka kerta siitä syntyvä tunne on ollut pelkästään negatiivinen.
Tilannetta, jossa se pieni kaikessa pikkuispäisyydessäänkin on silti yhä aikuisesti valmis myös ottamaan vastuun jos se "tök" on toisesta liian outo tapa sanoa moi.
Väärinymmärrysten välttämiseksi rautalankaa. Nelli: älä töki. Jos tökit, ampparijäde lentää biojätteeseen ja välipala on peruttu ainakin seuraavaan juhannukseen saakka. Ei tökitä varoajalla, ei silmäpelillä, ei ollenkaan, ellei ole valmiiksi tiedossa, että kyseinen ihminen hyväksyy sinulta fyysisen lähestymisen. Sillä toisella tyypillä ei ole mitään velvollisuutta osata reagoida lähestyviin sormiin. Useimmat hämmentyvät tuollaisesta, oli varoaikaa tai ei, etkä voi tietää millä tavalla sinun silmäpelisi on oikeasti otettu vastaan. Hämmentynyt tuijotus ja kieltämisen puute ei ole lupa koskea.
Jos toiseen on pakko saada yhteys esim. hätätilanteessa ja metelin takia muu ei onnistu, voidaan tökkäisy sallia. Samoin jos kyseessä on se oma kaveri siellä meteliräminäkeikalla. Vieraita ihmisiä ei tökitä sielläkään.
PS: Tiedän että yksi tökkäisy on tekona pieni, mutta minua hiertää se asenne että a) muiden pitää osata reagoida ennakkoon ja kieltää, b) ei saa torua rumasti ettei pienelle tule paha mieli ja c) oma pikkuistelu tai mikä hyvänsä muu kink ulotetaan sellaisiin ihmisiin, jotka eivät ole siinä jutussa mukana. Olin aiempien viestien perusteella melkein Nelli-fani, ja nyt en voi käsittää minkä takia näin yksinkertainen asia kuin fyysisen koskemattomuuden kunnioittaminen voi olla jollekulle mahdoton käsittää.
PPS: belladonnalle kiitos hyvästä ja järkevästä kommentoinnista.
Olin aiempien viestien perusteella melkein Nelli-fani, ja nyt en voi käsittää minkä takia näin yksinkertainen asia kuin fyysisen koskemattomuuden kunnioittaminen voi olla jollekulle mahdoton käsittää.Ei se ole mahdoton, mä en vaan osannut ehkä selittää?
Mun mielestä mikään head space, myöskään little space, ei voi eikä saa olla ns. "vapaudun vankilasta" -kortti käytökselle, joka rikkoo muiden rajoja. Ihmisiä ei saa vetää sessioihinsa vastoin heidän konsensustaan. Jos tuntuu, että ei pysty esim. kinkybileissä hillitsemään käytöstään niin, että pystyy kunnioittamaan muiden fyysistä koskemattomuutta, on viisainta vaan pysyä pois bileistä.
Mun henkilökohtainen kinky alter egoni on pupu. Pupussa on jonkinverran myös söpösteleviä pikkuisuusmaisia piirteitä, toisaalta se on vahvasti sukua play boy -pupuille, vähintään Euroopan serkku. Pupu on arkiminääni... pomppuisampi ja rakastaa kanssakinkyjen halaamista. Mutta pupu pyytää luvan halia . Pupu myös ymmärtää, että aina välillä joku kieltäytyy halimasta pupun kanssa ja se on ok. Kaikki ei niin välitä halimisesta ja jollain voi olla vaikka valtasuhdedynamiikka esteenä. Pupu ymmärtää ja kunnioittaa tällaisia asioita pienessä sievässä pystykorvaisessa päässään vaikka olisi kuinka pupupäissään.
Henkilökohtaisesti pidätän oikeuden arvostella kanssatöhöttäjiä sillä perusteella, onko heillä riittävä itsekontrolli spacatessaankin toimiakseen turvallisesti kinky-yhteisöissä. Jos joku menee seurueessa niin pikkuispäihinsä, että ei enää osaa käyttäytyä muita asiallisesti kunnioittaen, kyllä se on mulle keltainen lippu. Ei välttämättä pikkuisuutta kohtaan yleensä, mutta kyseistä henkilöä kyllä. Jos mua tultaisiin tapahtumassa luvitta tökkimään olisin todennäköisesti jokseenkin hämmentynyt ja ehkä myös närkästynyt.
Mun mielestä ei myöskään voida edellyttää, että kinkybileissä yms. kaikki osallistujat tuntisivat kaikkien alaskenejen erityispiirteitä niin, että vaikkapa pikkuisten tökkiminen yleisesti hahmotettaisiin mitenkään neutraalina, verbaaliseen tervehtimiseen rinnastuvana kommunikaatiotapana - kun se ei sitä normaalien käytöstapojen ja kinkybileiden sääntöjen puitteissa ole. Ihan yhtä hyvin joku alaskene voisi vaikka julistaa, että varoittamaton perseiden puristelu on heidän tapansa tervehtiä ja että pyllynpuristelu-spacessa muut kommunikaatiotavat nyt vaan unohtuu, vähän hei ymmärrystä pliis.
Ei se mee niin. Samat säännöt kaikille.
Itse asiassa kukaan muu pikkuinen ei ole sanonut käyttäytyvänsä näin, joten siksi henkilöityy. Huono käytös ei ole pikkuisuuden ilmiö, eikä ole reilua muita pikkuisia kohtaan piiloutua tällaisen tekosyyn taakse. Huonosti käyttäytyviä komennetaan. Mielestäni olen sanonut sanottavani nyt, enkä jaksa katsoa mitä omituisia tulkintoja siitä seuraavalla kierroksella tehdään.
Ei, minua ei häiritse pikkuisuus. Minua häiritsee vain typeryys.
Olen edelleen hieman eri mieltä siitä, että BDSM-skenen yhteistapahtumissa voisi tai olisi järkevää olettaa saati vaatia, että koska olen pikkuinen/ setämies/
TrueMaster/ seksipupu/ Alfasubi /sissy /puppy niin muut tajuaa mitä se tarkoittaa ja tietää miten viiteryhmäni käyttäytyy. Ensinnäkin skeneen putkahtelee uusia alaskenejä sellaista tahtia, ettei kenenkään voi edellyttää pysyvän kaikista kärryillä, toisakseen eri viiteryhmien yksilöiden käytös ja tapa jäsentää omaa kinkyidentiteettiä varioi niin paljon, ettei ryhmään X kuulumisen pohjalta edes voi olettaa juuri mitään ja kolmannekseen skenen bileissä on aina mukana väh. 10% nyyppiä jotka hädin tuskin tietävät, mistä kirjaimet B, D, S ja M tulee ja heidätkin on otettava huomioon.
Selkeintä on, että on yksi yhteinen käytösnormisto jota kaikki noudattavat ilman "mutku me ollaan vähän tämmöisiä" -erivapauksia. Silloin itse kullakin myös on tilaa kohdata itse kenetkin ennen kaikkea yksilönä.
Keski-ikäiset Mirva ja Pentti tykkäävät ageplay -leikeistä. Mirva haluaa leikkiä pikkutyttöä, jota Pentti-isi sitten tulee raiskaamaan. Mirva konttaa lattialla tutti suussa. Vaikka Mirva mielikuvituksessaan onkin pieni tyttö, näkee Pentti silti keski-ikäisen naisen lattialla konttaamassa tutti suussa. Vaikka Mirva kuinka leikkii lasta, ei hän silti sellainen ole. Hän on keski-ikäinen nainen. Jos Pentillä ottaa eteen, kiihottuu hän silloin aikuisesta naisesta, ei lapsesta. Lapsia ei ole lähimaillakaan, ovat vain Mirva ja Pentti.Tälle tykkäys, vaikken pidäkään vastaavista leikeistä.
Itseäni ageplay on lähellä sydäntä, "äidin" roolista asiaa lähestyn. En ole silti mikään pedofiili. Minua kiinnostavat aikuiset miehet, jotka eläytyvät lapsenomaiseen rooliin. Siinä ei ole välttämättä edes mitään seksuaalista. Minua ihastuttaa mies, joka tuo esiin lapsenomasia ominaisuuksiaan, se on hellyyttävää. Sellainen viattomuus ja haavoittuvaisuus, jota pikkuisen rooliin eläytyvä aikuinen itsestään tuo esiin, on viehättävää. Löytyy siihen seksuaalinenkin puoli, johon voi liittyä roolileikkiä. Toinen osapuoli on silti aikuinen. Ei lapsi. Aikuisen keho ja mieli kiinnostavat itseäni. Oikeat lapset kiihottavat minua yhtä paljon kuin perunasoselaatikko. Eli eivät yhtään.
Pedofiili on henkilö, joka kiihottuu lapsista. Oikeista lapsista.
Aikuinen, joka konttaa lattialla tutti suussa ja lässyttää, ei ole lapsi mistään suunnasta katsottuna.
Seksuaalisen kiinnostuksen kohdentuminen lapsiin voi tarkoittaa lasten ajattelemista seksuaalisessa mielessä, lapsiin liittyviä seksuaalifantasioita tai seksuaalista kiihottumista lapsista."
Tässäpä se ero on: Ikäleikeissä kiinnostus kohdistuu aikuiseen ja tämä aikuinen, olkoon leikki mikä tahansa, aiheuttaa kiihoittumisen. Juuri tämän takia sitä kutsutaan leikiksi.
jk. Lainaus meni vähän mönkkeliksi. Syytän luuria.
En tiedä littleä, joka ei olisi ristiriitaisten tunteiden kanssa paininut tähän stigmaan liittyen.
Mä oon itse mun 'age play' -fantasioissa ja sessioissa se lapsenrooliin eläytyvä osapuoli. Ja kyllä mä niissä fantasioissa olen lapsi, en lasta esittävä aikuinen. Oikeasti mä tietysti olen aikuinen ja se on mun 'age play' -partnereille selvää. Mun 'age play' -partnerit eivät ole koskaan olleet seksuaalisesti kiinnostuneita oikeista lapsista, enkä minä ole seksuaalisesti kiinnostunut oikeista lapsista.
Silti se fantasia käsittelee lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Ja kyllä, se on minusta melko synkkää ja pimeää. BDSM mahdollistaa monenlaisten synkkien ja pimeiden fantasioiden käsittelemisen ei-vahingollisesti.
Mun 'age play' -fantasioihin liittyy sitä pikkuistelevaa söpöyttä ja hellyyttävyyttä, mutta myös pimeyttä. Kontrasti näiden aspektien välillä on se, mikä kutkuttaa.
Miksi ageplayn "on pakko" keinua -filian kanssa käsikädessä? Selittäkää ihmeessä, kertokaa. Esittäkää jokin lause, joka toisi mulle sen kaivatun ahaa -elämyksen?