BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Violation - 09.10.2022, 22:00
-
Mietin tänään paljon rahaa. Sitä, miten se vaikuttaa ja on vaikuttanut minuun ja mikä on suhteeni siihen nykyään. Olin ennen materialisti. Ja kiinnostuin romanttisesti herkemmin varakkaista miehistä ja naisista kuin tyhjätaskuista (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta). Tässä kuviossa on aina ollut myös jotain seksuaalista. Koin rikkaan miehen/naisen kiihottavana. Ja turvallisena. Raha on seksikästä. En ole pitänyt itsestäänselvänä sitä että mahdollisesti rikas kumppanini maksaa minulle kaiken, mutta kun niin on tapahtunut olen pitänyt siitä. Olen vanhanaikainen siinä mielessä, että jos tapailen miestä niin pidän siiitä että hän maksaa ravintolassa ja minä taas löydän tieni hänen sydämeen kokkailun kautta. Ajattelen, että ihmissuhteet ovat oikeastaan aina jonkinlaista vaihtokauppaa. Saamme jotain, kun vietämme aikaa jonkun seurassa. Oli se sitten henkistä, materiaa(mikä voi myös olla henkistä) tai vaan vastinetta ajalle. Ja annamme samalla tapaan aikaamme, hyväksyntäämme, rakkauttamme, muille. En tiedä onko rahasta joidenkin vaikea puhua? Onko se tabu? Olen huomannut että ehkä se joillekin saattaa olla. Mikä on sinun ajatuksesi aiheeseen? Onko raha seksikästä?
Eräs mies totesi minulle omituisesti, että ”mies joka ei voi saada rakkautta valitsee kaikkein kauneimman naisen ja nainen joka ei voi saada rakkautta valitsee kaikkein rikkaimman miehen”. En allekirjoita tätä väitettä ollenkaan sillä jokaisella ihmiselle on mielestäni mahdollisuus rakkauteen :love:
-
Itsellä rahalla ei ole juurikaan siinä mielessä merkitystä, että se vaikuttaisi onko joku kiinnostava vai ei. Sen verran rajaan kuitenkin tässä pois ja kommentoin "juurikaan", että varsinaisesti elättämään en ole toista valmis. Tyhjätaskukin käy, jos hänelle on ok että reissaan sitten keskenäni tai ystävien kanssa tai hänelle riittää tietynlainen tekeminen.
Oma suhtautuminen rahaan on tietyllä tapaa ongelmallinen. Olen paristikin oman elinkaaren aikana elänyt hyvin köyhissä oloissa ja arvostan rahan tuomaa turvallisuutta. Olen kuitenkin tehnyt aivan helvetin paljon töitä sen eteen, että oma talous on tietyssä mielessä turvattu ja esimerkiksi töistä kuukausittain tilille kilahtaa ihan ok summa. En kuitenkaan kylve rahoissa enkä sellaista kaipaa. Koska olen joutunut opettelemaan elämään köyhästi, en oikeastaan kaipaa montaakaan luksusjuttua. En omista merkkivaatteita tai laukkuja vaan vaatteet on pääosin kirppikseltä, samaten asunnossa aika moni on käytettyä. En omista myöskään autoa tai kalliita harrastuksia. Enkä viihdy missään pintaliitopaikoissa tai hienoissa hotelleissa. Ainoa mihin käytän keskimääräistä enemmän rahaa taitaa olla matkailu. Siihen laitan suhteessa tuloihin järjettömän paljon rahaa. Jos mahdollisella kumppanilla on rahaa ja halua lähteä matkoille mukaan, voin matkata kumppanin kanssa, mutta useimmiten homma tyssää jo siihen haluun, kun omat matkat on vähän erikoisia...
Ai niin, myös tietyn tyyppiset vaatteet ja "harrastus" välineet vie joskus rahaa, mutta ei kait niitä lasketa >:D
Se mitä kumppanilla kaipaan, on tietynlainen hemmottelu ja huomioiminen ja se ei välttämättä ole rahasta kiinni.
-
Rahanvastaisuus on hyvä idea mutta se EI toimi. tiedän ihmisä joita on suht kevein perustein
nakattu pois foorumilta kun tarjoaa palveluita ! voisin nimetä ainakin 10 joka tekee sitä
kokoajan enemmän tai vähemmän mainostaen . tässäkin jutussa foorumi on ajastaan jäljessä
reilusti lusikka käteen joku pikku maksu ja 1 osio jossa saa mainostaa niin paljon kuin sielu
sietää ja " ostetut " kehujat kehua ei tätäkään toteuteta vaikka minun ideat on hyviksi todettu.
-
Tässä ei käsittääkseni keskusteltu palveluiden ostamisesta vaan siitä, että tekeekö se, että toisella on pinkka kunnossa mahdollisesta kumppaniehdokkaasta kiinnostavamman vai ei.
-
Tässä ei käsittääkseni keskusteltu palveluiden ostamisesta vaan siitä, että tekeekö se, että toisella on pinkka kunnossa mahdollisesta kumppaniehdokkaasta kiinnostavamman vai ei.
TOTTA mutta sivuaa aihetta niin laitoin voi siirtää " kaatopaikalle ".
-
Peritty raha ei kerro ihmisestä sinällään mitään. Mut jos on vastuullisessa työssä ja ansaitsee rahat itse, ni kyllä sellane ihminen kiinnostaa enemmän. Todennäköisesti hän omaa valtaa ja valta on seksikåstä. Että vaikka en haluakaan tai tarvitse elättäjää, niin omaa Dominoivaa haluan voida katsoa ylöspäin.
-
Minulle kumppanin varallisuudella ei ole isoa merkitystä. Se on sinänsä aika hassua, kun olen omassa elämässäni tehnyt lähes kaikki ratkaisut taloudellinen kylki edellä. Olen tehnyt ja teen paljon töitä vaurastumisen eteen. Päivät palkkatyössä ja illat osakekauppaa. Varallisuutta en ole vielä perinyt, mutta senkin aika vielä koittaa. Raha tuo mielestäni enemmän vaihtoehtoja ja vapautta. Varakas nainen ehkä ymmärtäisi paremmin pääoman merkitystä ja köyhällä voisi olla tarkempi suhtautuminen sen käyttöön.
-
Sessiokumppanien varallisuus tai varattomuus ei kiinnosta. Tärkeämpänä pidän sitä, että seisoo omilla jaloillaan ja pärjää omillaan. Mitään riippakiveä, taloudellista tai muuta, en halua elämääni.
-
Tässäkin voisi olla kiinnostavaa kuulla, että eroaako ihmisen suhtautuminen romanttisen kumppanin taloustilanteeseen jotenkin sessiokumppanin taloustilanteeseen suhtautumisesta :o
Olen itse aika persaukisista oloista, eikä mitään perintöäkään ole tulossa, niin oman talouden kunnossapito on mulle aika tärkeää, koska se on aina ollut mun omilla harteilla. En tiedä onko taloudellinen vakaus jotenkin omassa mielessäni liitännäinen myös koulutustaustaan, tai tavallaan toivon että ihmisellä on joku suunnitelma tai tavoite elämässä; oli se sitten perheellistyminen tai väikkäri tai unelmien työ.
Nautin ehdottomasti siitä että mua hemmotellaan, erityisesti jos se on osa D/s-dynamiikkaa, mutta olen myös elämässäni saanut slaagin siitä kun eksät (silloin nykyiset kumppanit) ostivat mulle synttärilahjaksi tietokoneen. Mun päähän ei mahtunut ajatus siitä, että kukaan ostaa mitään niin kallista lahjaa kenellekään. Tämä slaagi johtui selvästi menneisyydestäni, jossa moiset lahjat eivät olleet millään tasolla mahdollisia. Nykyään olen paljon joustavampi, enkä slaageile aiheesta, vaikka paras lahja mulle on ehdottomasti edelleen villasukat :love:
-
Snadistin kanssa samaa mieltä että sessiokumppanin kanssa lompakon koko ei kiinnosta oikein millään tavalla.
Parisuhteen kanssa juttu onkin sitten toinen. Itsekään en halua joutua taloudellisesti toista ihmistä elättämään, mutta omalla kohdallani tämä ei ole mikään periaatekysymys vaan materiaalisesta tilanteesta johtuva välttämättömyys. Elän itse tällä hetkellä kädestä suuhun, enkä olisi kykenevä elättämään toista ihmistä vaikka haluaisinkin, joten potentiaalisen kumppanini tulee joko kyetä elättämään itsensä tai tyytyä kaltaiseeni vaatimattomaan elämäntapaan. Ravintolassa käydessä joko kumpikin maksaa oman ateriansa, lasku jaetaan puoliksi tai sitten vuorottelemme että toinen maksaa joka toisella kerralla ja toinen joka toisella. Kotona kokatessa niin ikään myös ostokset maksetaan joko yhdessä tai vuorotellen. Näin on tähän asti toimittu kaikissa suhteissani ja se on toiminut hyvin.
En myöskään vastaavasti odota että kumppanini elättäisi minua millään tapaa, mutta jos kumppanini niin haluaisi tehdä siihen kyetessään, niin en myöskään tästä kieltäytyisi minkään periaatteen tai miehisen ylpeyden takia, ja vastaavasti jos olisin itse varakkaammassa elämäntilanteessa ja kumppanini eläisi köyhyydessä, niin totta kai silloin auttaisin häntä taloudellisesti niin paljon ja sillä tavalla kuin vain kykenisin.
Voin myös ihan suoraan myöntää, kinky-foorumilla kun ollaan, että tietyllä tavalla ajatus suhteesta rikkaan naisen kanssa kiihottaa. Onhan siinä se valta-asema joka on tietyllä tavalla seksikäs, mutta ehkä enemmänkin se on juurikin se tässä keskustelussa jo mainittu rahan tuoma turvallisuuden tunne, joka kiihottaa sellaisella mommydom- tai caregiver-tavalla. En kuitenkaan millään tavalla odota että näin kävisi, kyse on puhtaasta fantasiasta ja mahdollisuuteni päästä suhteeseen jonkun rikkaan sugar maman kanssa ovat käytännössä nolla.
Suhteeni rahaan on kieltämättä jonkin verran ongelmallinen, kun olen syntynyt rutiköyhyyteen niin raha on ollut tietyllä tavalla tabu kotona. Aikuisena vaikka olenkin pitänyt sen verran hyvin huolta taloudestani, että tili ei ole missään vaiheessa mennyt miinuksen puolelle, vuokra on aina saatu maksettua ja ruokaa on aina saatu pöytään, niin suusta suuhun eläessä on silti aina tietty turvattomuuden tunne, sillä yksikin vähän isompi äkillinen rahareikä saattaa kaataa koko henkilökohtaisen talouteni vähäksi tai vähän pidemmäksi aikaa, pahimmillaan jopa pysyvästi. Siksi luultavasti ajatus varakkaammasta kumppanista kiihottaa sellaisella caregiver-tavalla, koska tietyllä tavalla kaipaan sitä turvallisuuden tunnetta.
-
Minulla on aika välineellinen suhde rahaan. Se itsessään ei merkitse minulle mitään, mutta sillä ostettu turvallisuus ja mahdollisuudet ovat arvokkaita. Töissä motivoidun enemmän lisävastuusta kuin palkankorotuksesta. Koen myös, ettei minua voi vokotella kalliilla lahjoilla tai elämäntyylillä, vaikka minulla onkin joissakin asioissa kallis maku. Toisaalta olen opiskeluaikaa lukuunottamatta ollut aina melko keskiluokkainen enkä joutunut laskemaan jokaista kolikkoa tullakseni toimeen.
Ihmettelin nuorempana sitä, miksi niin monessa lukemassani romantiikka/erotika kirjassa päähenkilön romanttinen kiinnostus kohdistui tyypillisesti superhyperwowzabätäng varakkaaseen ja vaikutusvaltaiseen mieheen ja vastavuoroisesti naisen tehtävä oli olla kaunis, nuori ja mielellään vielä kokematon. Sittemmin olen hyväksynyt sen tosiasian, että moni pitää tätä yhtälöä viehättävänä, mutta minua ne turhauttivat ja ärsyttivät. Eli raha (tai asema) ei kiihota, yhtään.
En myöskään haaveile sugarmama-kuviosta, vaikka caregiveriä minussa on aika paljonkin.
-
Minulla on aika välineellinen suhde rahaan. Se itsessään ei merkitse minulle mitään, mutta sillä ostettu turvallisuus ja mahdollisuudet ovat arvokkaita. Töissä motivoidun enemmän lisävastuusta kuin palkankorotuksesta. Koen myös, ettei minua voi vokotella kalliilla lahjoilla tai elämäntyylillä, vaikka minulla onkin joissakin asioissa kallis maku. Toisaalta olen opiskeluaikaa lukuunottamatta ollut aina melko keskiluokkainen enkä joutunut laskemaan jokaista kolikkoa tullakseni toimeen.
Ihmettelin nuorempana sitä, miksi niin monessa lukemassani romantiikka/erotika kirjassa päähenkilön romanttinen kiinnostus kohdistui tyypillisesti superhyperwowzabätäng varakkaaseen ja vaikutusvaltaiseen mieheen ja vastavuoroisesti naisen tehtävä oli olla kaunis, nuori ja mielellään vielä kokematon. Sittemmin olen hyväksynyt sen tosiasian, että moni pitää tätä yhtälöä viehättävänä, mutta minua ne turhauttivat ja ärsyttivät. Eli raha (tai asema) ei kiihota, yhtään.
En myöskään haaveile sugarmama-kuviosta, vaikka caregiveriä minussa on aika paljonkin.
Minulle "särähti" hieman korvaan tuo halu lisävastuuseen. Minulle tuo on ollut niitä harvoja tilanteita, että olen kyennyt puristamaan palkkaa korkeammaksi. Vaikka tehtviä on myöhemmin otettu pois, niin koskaan ei ole tarkastettu palkkaa alaspäin. Meillä on tosi vähissä tilanteet, joissa voi ottaa luonnollisesti puheeksi palkankorotuksen. Ennen oli vuosittain sellainen esimies alainen keskustelu, jossa nämä asiat käytiin läpi, mutta niitä ei enää ole. Joskus pomo on ottanut puheeksi palkan alennuksen, mut olen torjunut sen määrätietoisesti, että jos palkka avataan, niin liikkuu vain ylöspäin tai vaihdan työpaikkaa
-
Raha itsessään ei ole arvokasta, se on vain ikuinen kiertolainen. Mutta se mahdollistaa asioita ja antaa turvallisuuden tunnetta kun saa säästöjä kasaan ja mahdollisuuden sijoittaa ja saada sitä kautta pääomatuloja. Tunnen myös tyytyväisyyttä kun voin säästää lapsille ja mahdollistaa heille paremman elämänalun kuin itsellä oli. Ja teen töitä vain rahan takia, ilman palkkaa en todellakaan tekisi päivääkään hommia joita teen. Mutta onko mahdollisen kumppanin/partnerin varallisuudella väliä? Hmm, ei varsinaisesti. Jos ihminen olisi sössinyt kaikki raha-asiansa ja olisi mailin mittainen ulosottorekisteri, niin miettisin kyllä, että onko elämänhallinta kunnossa ja onko henkilö älykäs, vastuullinen ja turvallinen kumppani? Mutta muutoin asialla ei itsessään ole merkitystä.
-
Omat rahat ja tupa, tosin pankin talonmiehenä.Auto on pakko olla koska asun haja-asutusalueella, toki sekin on oma valinta.
Voin tarvittaessa auttaa ystävää rahallisestikin, mutten elättämään alkaisi ketään. Jos kumppaniehdokkaalla on talous täysin retuperällä, yleensä omasta syystään, niin ei se kyllä suhteelle turvallisuutta tuo.
-
Minulle "särähti" hieman korvaan tuo halu lisävastuuseen. Minulle tuo on ollut niitä harvoja tilanteita, että olen kyennyt puristamaan palkkaa korkeammaksi. Vaikka tehtviä on myöhemmin otettu pois, niin koskaan ei ole tarkastettu palkkaa alaspäin. Meillä on tosi vähissä tilanteet, joissa voi ottaa luonnollisesti puheeksi palkankorotuksen. Ennen oli vuosittain sellainen esimies alainen keskustelu, jossa nämä asiat käytiin läpi, mutta niitä ei enää ole. Joskus pomo on ottanut puheeksi palkan alennuksen, mut olen torjunut sen määrätietoisesti, että jos palkka avataan, niin liikkuu vain ylöspäin tai vaihdan työpaikkaa
Olen hyvin tietoinen siitä, että minulle on osunut reilu työpaikka ja hyvä esihenkilö. Olen saanut vuosien varrella monenlaisia kannustimia kuten palkankorotuksia, bonuksia ja lisävastuita, eivätkä ne ole aina osuneet samaan aikaan. Kokemuksesta siis tiedän lisävastuiden motivoivan itseäni parhaiten ja pisimpään.
-
Olen aina ollut köyhä suhteessa muihin "normaaleihin" ihmisiin, terveydelliset syyt vienyt vähän eri polkua pitkin. En kuitenkaan ole yleensä kokenut olevani köyhä. Köyhyys on ennemminkin ollut haaste ja voimavara koska jos ei ole varaa ostaa niin sitten pitää tehdä itse. Laaja kirjo erilaisia taitoja onkin kertynyt sen ansiosta.
Arvostan kuitenkin niitä hetkiä kun rahaa on enemmän ja mielelläni jaan sen läheisten kanssa. Toisen hemmottelu on mukavaa ja tykkään myös tehdä asiat isosti ja tyylillä jos siihen vaan on mahdollisuus. Elämässä on kuitenkin paljon tärkeämpiä asioita ja esim suhteessa raha on mulle korkeintaan mauste, se ei saa olla se määrittävä tekijä.
-
Joskus on ikävä huomata, että kavereilla tulee meikäläinen mieleen, kun raha ongelmat kaatuu päälle. Haluttaisi auttaa, mutta ei ole järkeviä keinoja.
-
Mulle ei sessiokumppanin rahoilla tai rahattomuudella ole mitään merkitystä.
Kunhan on katto pään päällä, paikka jossa voi sessioida ym.
Hemmotteluun ei välttämättä tarvitse rahaa.
En tarvitse hienoja asuntoja, autoja, illallisia tai 5 tähden hotelleja .
Tuntisin oloni epämukavaksi niissä.
Mieluummin eväsretki luonnossa tai yhdessä kokattu ruoka.
Raha ei tee seksikkääksi.
-
Hyvä ja turvallinen peruselintaso on kivaa ja hetkittäinen kermaperseily on sallittavaa.
Elämän omistaminen rahan tai muun materialistisen tavaran hankkimiseen nostattaa itsellä niskakarvat pystyyn.
Tässä vaiheessa elämää on jo tajunnut, että tänne ollaan synnytty pennittöminä ja täältä lähdetään pennittöminä. Pisimpään mukana pysyy muistot elämästä, mutta nekin lopulta lähtevät aivojen sammumisen myötä.
Syystä tai toisesta minulla ei ole ikinä käynyt mielessäkään parinvalinnan kohdalla toisen pontentiaalinen rahallinen arvo ja vaakakupissa on aina painanut enemmän se persoona itse. Jos ihminen on mätä sisukseltaan, ei sitä saa rahalla korjattua.
-
Kiinnostavaa. Rahalla itsellään ei ole minulle merkitystä muuten kuin yhteiskunnassa elämisen mahdollistajana. Hyvä tilanne on, jos tienaa sen verran, ettei tarvitse stressata äkillisiä ylimääräisiä menoja tai laskea senttejä kuun lopussa ja välillä saa tehdä jotain ylimääräistä kivaakin, mutta vaurauden kartuttaminen ei ole ollut ikinä merkityksellistä itselleni.
Vastaavasti muiden ihmisten varallisuustaso ei juuri vaikuta heidän viehättävyyteensä. Dominoivan henkilön seksikkyys riippuu pitkälti siitä, miten hän suhtautuu itseensä, maailmaan ja alistettavaansa. (Asenne ratkaisee! tjsp...) Itsevarmuus ja sellainen "turvallisuus" ovat Dom(me)ssa puoleensavetäviä piirteitä. Toisaalta ymmärrän, että taloudellinen vakaus lisää juurikin turvallisuuden tunnetta ja voi siksi olla ihmisille tärkeäkin kriteeri seuranhaussa. Omalla kohdallani se ei kuitenkaan muodostu olennaiseksi tekijäksi. Ainoastaan jos elämänhallinta on muutenkin retuperällä ja sen seurauksena talouskin mennyt kuralle, niin mietin, miten paljon ihmiseen voi luottaa. Mutta tuollaisessakaan hypoteettisessa tilanteessa raha-asioilla ei sinänsä ole väliä, vaan olennaisia ovat taustalla olevat ongelmat.
Näin siis köyhän alistuvan näkökulmasta. :P Pistää miettimään, muuttuisiko ajattelutapani, jos alkaisin tienata paremmin – rupeaisinko alitajuisesti arvottamaan Dominoivan varakkuutta enemmän? Hmm...
-
Raha on kiva lisä, sillä se mahdollistaa korkkareiden oston kivoille Naisille!
-
Raha mahdollistaa välineurheilussa kirjaimellisesti kaiken.
Sillä saa leikkitilat, sisusteltua, välineitä sinne, irtaimistoa, telineitä ja taatun rauhan toteuttaa itseään. Itse haaveilisin kesämökistä, jossa olisi nukkumatilat, keittiö, ruokahuone ja tila pervoille sessioilleni, muttei taida onnistua tämän hetkisen rahatilanteen takia.
Raha on resurssi, jonka kanssa voit vaihtaa palveluita siihen mistä sinulla ei ole osaamista. Vaatteisiin vaikuttaa paljon tuo raha, monet kinkyt vaatteet tunnetusti maksaa paljon enkä uskalla edes investoida siinä pelossa, ettei se pue minua niin kuin kuvittelin tai muuten vaan sille ei löydy käyttöä.
Sponsorointi-sivustoilla etenkin tämän rahan merkityksen huomaa, että sillä saat seuralaisesi tekemään mitä vain haluat, kuhan korvausta siitä saa tarpeeksi. Se ei varmasti tilannetta auta, että nämäkin ihmiset hakevat taloudellista turvaa tarjoamalla itseään, tottakai ne myös tekevät sitä rakkaudesta lajiin, en voi varmana sanoa.
Aikasemminkin ketjussa vastanneet totesivat, että ne ketkä omin käsin ovat saanneet omaisuutensa hyvää pisteeseen vetävät itseään puoleensa, sillä heiltä saa neuvoja, miten saavuttaa sellainen omaisuus ja mustavalkoisena näen myös heidän olevan taloudellisesti turvallisia ehdokkaita, mikä ei ole uusi konsepti, jos seuraa esim. Tinder Swindlerin haastatelmia naisia.