BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: oPoika - 12.12.2022, 20:07
-
Olen liki 50-vuotias alistuva heteromies. Kinkyhenkiset ajatukset tulvivat päähäni jo lapsena. Olen koko elämäni kokenut, että kinkyyteni on minuun leimattu. Minulla ei olisi mahdollisuutta päästä siitä eroon, vaikka haluaisin.
Vahvasta taipumuksestani huolimatta minulla ei ole kinkyilystä ainuttakaan käytännön kokemusta. Vaniljaseksisuhteenikin voin laskea yhden käden sormin. Olen harrastanut seksiä vain pitkissä parisuhteissa.
Kysymys ei ole siitä, että olisin taipumukseni kanssa lukossa. Sisäinen maailmani tuntuu luontevalta, eikä minulla ole tarvetta kieltää sitä. En häpeä sitä. Kun suoraan taipumukseeni liittyvät sisäiset estot eivät selitä kokemuksen puutettani, niin mikä sitten selittää?
a) En pysty menemään iholle ilman syvempää henkistä yhteyttä. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vastenmielisemmäksi on käynyt ajatus pelkästä seksuaalisesta kanssakäymisestä ilman jakavaa tunnetta.
b) Minun on vaikea löytää edes vaniljakumppania, koska olen kranttu. En ymmärrä ihmisiä, jotka tuosta noin vain astelevat suhteesta toiseen. Ihastun hyvin harvoin. Kymmenen ihastuksetonta vuotta on minulle ihan tavanomaista. Ja jos ihastun, mikä on todennäköisyys, että ihastukseeni vastataan? Ja jos ihastukseeni vastataan, mikä on todennäköisyys, että ihastuksen kohteeni sattuu olemaan alistava nainen? Todennäköisyys kaikin puolin sopivan kumppanin löytämiseen on olematon.
c) Introverttiyteni. Kun seura, meluisat paikat ja sosiaalinen puuhailu työntävät luotaan, en tapaa uusia ihmisiä, saati seurustele heidän kanssaan. Todennäköisyys, että nuotiolla istuvan nokipannukahveja keittelevän metsänmörön luo kävelisi kinkyhenkinen nainen, on mitätön. Eikä hän kirjan sivuiltakaan pompahda esiin.
d) Epäluulo kinkykulttuuria kohtaan. Englanninkielisillä keskusteluareenoilla usein neuvotaan välttelemään kinkypiirejä. Niissä ohjeistetaan etsimään kinkykumppania tavallisista seuranhakupalveluista kuten Tinderistä.
Aivan varmasti yhdessä puuhailevien ja verkostoituvien sosiaalisten kinkyjen piirissä suurin osa on vastuullisia ja tasapainoisia aikuisia, mutta se tuskin on koko totuus. Saalistajat hakeutuvat sinne, missä on saalis. Lisäksi on hoitamattomia mielenterveysongelmia ja keskenkasvuisuutta. Joitakin vie enemmän kiima kuin vastuullisuus (koskee kaikkia osapuolia). Jotkut ovat ääri-ihmisiä, jotka ovat valmiita kasvattamaan riskejä aina vain korkeammiksi ja joille äärimmäisinkin kokemus riittää vain joksikin aikaa.
Kinkyn kannattaisi etsiä parisuhdetta sieltä, missä ovat muut kinkyt, mutta nettikeskustelun perusteella syntynyt mielikuvani on, että tässä joukossa on minun sietokyvylleni liikaa epätasapainoisia, vastuuttomia, ylilihallisia ja lyhytjänteisiä ihmisiä. Minua koskettava juttu olisi sitoutuminen ja henkisyys. Ulkopuolelta katsoen sen sijaan vaikuttaa, että suurelle osalle kinkyistä tärkeää on lyhytjänteinen elämyshakuisuus. Nettikinkymaailmassa näyttää olevan paljon porukkaa, jolle vähän kaikki on siirtymävaihetta, sitoutuneet parisuhteetkin.
Tuota näkymää selittänee osin se, että kaikki sitoutumishaluiset kinkyt eivät ole sosiaalisia julkikinkyjä. He saattavat elää sosiaalisten yhteisöjen ulkopuolella omissa suhteissaan.
e) Suuntautumiselleni ei ole kysyntää. Jos olisin (nuorehko) alistuva nainen, minulla olisi mahdollisuus jopa kilpailuttaa ehdokkaita, etenkin jos olisin kaunis. Kilpailuttamalla pitkällä aikavälillä joukosta löytyisi ehkä mieluinen kumppani.
Alistuvana (keski-ikäisenä) miehenä tilanne on erilainen. Meitä alistuvia miehiä on suuri määrä suhteessa alistaviin naisiin.
Minusta on myös ruvennut tuntumaan, että ainakin netissä kirjoittavien alistavien naisten kulttuurissa on toksisia piirteitä. He tahtovat itselleen true subin, joka ei kysele tai vaadi. Jos alistuva mies asettaa ehtoja ja kertoo toiveistaan ja tarpeistaan, hän ei kaikkien alistavien naisten mielestä ole todellisesti alistuva mies. Monille alistaville naisille vaikuttaa olevan tärkeää saada kynnysmatto, jota sopii talloa miten mieli tekee sen sijaan että naiset tahtoisivat rakentaa neuvotellut roolit, joissa kumpikin saa tarvitsemaansa.
En tahdo kynnysmatoksi. Tahdon alistua ja palvella, mutta minulla on rajani ja ihmisarvoni ja tarpeeni, joiden täytyy myös tyydyttyä. En suostu suhteeseen, jossa vain nainen saa haluamansa.
Tuskin olen tilanteeni kanssa yksin. Meitä joukkoon sopimattomia lienee paljon. Meitä, jotka tunnistavat sisäisen maailmansa ja tarpeensa, mutta jotka eivät pääse toteuttamaan niitä käytännössä, koska emme löydä kriteereihimme sopivaa seuraa.
Kinkyilyn käytäntö on mitä suurimmissa määrin persoonallisuuskysymys. Käytäntöön yltäminen vaatii tietynlaiset luonteenpiirteet. Eteenpäin pääsemisessä auttaa sosiaalisuus, lihallinen seksuaalisuus ja kyky ottaa riskejä. Eikä sopivasta suuntautumisestakaan ole haittaa.
Kohtaamattomuus ja tarpeiden tyydyttymättömyys ovat osa rajallista maailmaa. Ne eivät ole kenenkään syy. Kuitenkin haaveilen, että osa kinkykulttuurista kehittyisi kohti ihmisten kohtaamista. Nyt se vaikuttaa kiiman, kiihkeiden tarpeiden, sosiaalisten ihmisten ja lihan kohtaamiselta. Se on minulle vieras pää aloittaa. Siksi olen jäänyt sivuun. Enkä alkuunkaan usko, että olen ainoa käytännöstä syrjäytynyt, vaan oletan, että meitä on varsin paljon.
Ja eihän sivuun jääminen liity yksinomaan kinkyyteen. Suomessa on jättimäinen määrä ei-kinkyjä sinkkuja, jotka tahtoisivat parisuhteen, mutta eivät sitä löydä, vaikka tekevät kumppanin löytämiseksi kovasti töitä. Kinkyys tekee tästä kohtaamattomuusongelmasta entistä vaikeamman.
-
Tämmönen asia varmasti on.. varsinkin
Vanhempia naisia on mutta harvassa.
Ja juurikin nuorempi ikäluokissa tämä
Kinky on yleisempää. Vasta 2000 luvulla
Kaikenlainen seksuaalinen vapautuminen
Alkanut toden teolla. Ja tällaiset seksuaalisuuteen liittyvistä
Mieltymykset nyt sallitumpia . Ja se mistä löytyy se kumppani
Sessioon tai suhteeseen. On haastavaa. Tietysti maksullisia
Palvelun tarjoajia on naisia
Mutta se hintavaa ja myös yleensä eivät ole
Switch ja se ei sessio ole mshdollista Mutta varmasti on myös
Niitä jotka pitävät mieltymyksensä salassa.
Koska on parisuhteita missä ei seksistä puhuminen
Parin kesken onnistu ei kehdata kertoa toiveistaan
Seksin tarve nyt luonnollisin asia .
Ehkäpä täällä bdsm baari olisi yksi foorumi
Missä asiasta pääsee kysymään / vaihtamaan ajatuksia
-
Olen liki 50-vuotias alistuva heteromies. Kinkyhenkiset ajatukset tulvivat päähäni jo lapsena. Olen koko elämäni kokenut, että kinkyyteni on minuun leimattu. Minulla ei olisi mahdollisuutta päästä siitä eroon, vaikka haluaisin.
Vahvasta taipumuksestani huolimatta minulla ei ole kinkyilystä ainuttakaan käytännön kokemusta. Vaniljaseksisuhteenikin voin laskea yhden käden sormin. Olen harrastanut seksiä vain pitkissä parisuhteissa.
Kysymys ei ole siitä, että olisin taipumukseni kanssa lukossa. Sisäinen maailmani tuntuu luontevalta, eikä minulla ole tarvetta kieltää sitä. En häpeä sitä. Kun suoraan taipumukseeni liittyvät sisäiset estot eivät selitä kokemuksen puutettani, niin mikä sitten selittää?
a) En pysty menemään iholle ilman syvempää henkistä yhteyttä. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vastenmielisemmäksi on käynyt ajatus pelkästä seksuaalisesta kanssakäymisestä ilman jakavaa tunnetta.
b) Minun on vaikea löytää edes vaniljakumppania, koska olen kranttu. En ymmärrä ihmisiä, jotka tuosta noin vain astelevat suhteesta toiseen. Ihastun hyvin harvoin. Kymmenen ihastuksetonta vuotta on minulle ihan tavanomaista. Ja jos ihastun, mikä on todennäköisyys, että ihastukseeni vastataan? Ja jos ihastukseeni vastataan, mikä on todennäköisyys, että ihastuksen kohteeni sattuu olemaan alistava nainen? Todennäköisyys kaikin puolin sopivan kumppanin löytämiseen on olematon.
c) Introverttiyteni. Kun seura, meluisat paikat ja sosiaalinen puuhailu työntävät luotaan, en tapaa uusia ihmisiä, saati seurustele heidän kanssaan. Todennäköisyys, että nuotiolla istuvan nokipannukahveja keittelevän metsänmörön luo kävelisi kinkyhenkinen nainen, on mitätön. Eikä hän kirjan sivuiltakaan pompahda esiin.
d) Epäluulo kinkykulttuuria kohtaan. Englanninkielisillä keskusteluareenoilla usein neuvotaan välttelemään kinkypiirejä. Niissä ohjeistetaan etsimään kinkykumppania tavallisista seuranhakupalveluista kuten Tinderistä.
Aivan varmasti yhdessä puuhailevien ja verkostoituvien sosiaalisten kinkyjen piirissä suurin osa on vastuullisia ja tasapainoisia aikuisia, mutta se tuskin on koko totuus. Saalistajat hakeutuvat sinne, missä on saalis. Lisäksi on hoitamattomia mielenterveysongelmia ja keskenkasvuisuutta. Joitakin vie enemmän kiima kuin vastuullisuus (koskee kaikkia osapuolia). Jotkut ovat ääri-ihmisiä, jotka ovat valmiita kasvattamaan riskejä aina vain korkeammiksi ja joille äärimmäisinkin kokemus riittää vain joksikin aikaa.
Kinkyn kannattaisi etsiä parisuhdetta sieltä, missä ovat muut kinkyt, mutta nettikeskustelun perusteella syntynyt mielikuvani on, että tässä joukossa on minun sietokyvylleni liikaa epätasapainoisia, vastuuttomia, ylilihallisia ja lyhytjänteisiä ihmisiä. Minua koskettava juttu olisi sitoutuminen ja henkisyys. Ulkopuolelta katsoen sen sijaan vaikuttaa, että suurelle osalle kinkyistä tärkeää on lyhytjänteinen elämyshakuisuus. Nettikinkymaailmassa näyttää olevan paljon porukkaa, jolle vähän kaikki on siirtymävaihetta, sitoutuneet parisuhteetkin.
Tuota näkymää selittänee osin se, että kaikki sitoutumishaluiset kinkyt eivät ole sosiaalisia julkikinkyjä. He saattavat elää sosiaalisten yhteisöjen ulkopuolella omissa suhteissaan.
e) Suuntautumiselleni ei ole kysyntää. Jos olisin (nuorehko) alistuva nainen, minulla olisi mahdollisuus jopa kilpailuttaa ehdokkaita, etenkin jos olisin kaunis. Kilpailuttamalla pitkällä aikavälillä joukosta löytyisi ehkä mieluinen kumppani.
Alistuvana (keski-ikäisenä) miehenä tilanne on erilainen. Meitä alistuvia miehiä on suuri määrä suhteessa alistaviin naisiin.
Minusta on myös ruvennut tuntumaan, että ainakin netissä kirjoittavien alistavien naisten kulttuurissa on toksisia piirteitä. He tahtovat itselleen true subin, joka ei kysele tai vaadi. Jos alistuva mies asettaa ehtoja ja kertoo toiveistaan ja tarpeistaan, hän ei kaikkien alistavien naisten mielestä ole todellisesti alistuva mies. Monille alistaville naisille vaikuttaa olevan tärkeää saada kynnysmatto, jota sopii talloa miten mieli tekee sen sijaan että naiset tahtoisivat rakentaa neuvotellut roolit, joissa kumpikin saa tarvitsemaansa.
En tahdo kynnysmatoksi. Tahdon alistua ja palvella, mutta minulla on rajani ja ihmisarvoni ja tarpeeni, joiden täytyy myös tyydyttyä. En suostu suhteeseen, jossa vain nainen saa haluamansa.
Tuskin olen tilanteeni kanssa yksin. Meitä joukkoon sopimattomia lienee paljon. Meitä, jotka tunnistavat sisäisen maailmansa ja tarpeensa, mutta jotka eivät pääse toteuttamaan niitä käytännössä, koska emme löydä kriteereihimme sopivaa seuraa.
Kinkyilyn käytäntö on mitä suurimmissa määrin persoonallisuuskysymys. Käytäntöön yltäminen vaatii tietynlaiset luonteenpiirteet. Eteenpäin pääsemisessä auttaa sosiaalisuus, lihallinen seksuaalisuus ja kyky ottaa riskejä. Eikä sopivasta suuntautumisestakaan ole haittaa.
Kohtaamattomuus ja tarpeiden tyydyttymättömyys ovat osa rajallista maailmaa. Ne eivät ole kenenkään syy. Kuitenkin haaveilen, että osa kinkykulttuurista kehittyisi kohti ihmisten kohtaamista. Nyt se vaikuttaa kiiman, kiihkeiden tarpeiden, sosiaalisten ihmisten ja lihan kohtaamiselta. Se on minulle vieras pää aloittaa. Siksi olen jäänyt sivuun. Enkä alkuunkaan usko, että olen ainoa käytännöstä syrjäytynyt, vaan oletan, että meitä on varsin paljon.
Ja eihän sivuun jääminen liity yksinomaan kinkyyteen. Suomessa on jättimäinen määrä ei-kinkyjä sinkkuja, jotka tahtoisivat parisuhteen, mutta eivät sitä löydä, vaikka tekevät kumppanin löytämiseksi kovasti töitä. Kinkyys tekee tästä kohtaamattomuusongelmasta entistä vaikeamman.
Uskoisin tässä olevan niin paljon suoruutta, rehellisyyttä ja totuutta, että harvoin näkee. Tällaisen tekstin jälkeen jos ei löydy yksityisviestilaatikosta mitään, niin jo on ihme ja kumma.
Ennenkaikkea koen tärkeänä sen, että puhutaan suoraan myös alistuvien miesten kokemuksista, ne tarvitsevat validaatiota siinä kuin kaikkien muidenkin ihmisten.
Kiitos kaunis viestistäsi, yksi parhaista mitä tänne on kirjoitettu :love:
-
Huikea kirjoitus. Kiitos! Yhden pienen oikaisun haluaisin tehä. Sen verran, kun olen asiasta dominoivien naisten kanssa keskustellut, isompi osa tosissaan asioita ottavista, halua nimenomaan sen subimiehen, kenellä on selkeät rajat, selkeä näkemys oma elämästä ja haluista. He haluavat subin, kenessa on hiukan haastetta ja selkärankakin. Kynnysmattosubit ja karkkikauppasubit on ne, kenestä on ylitarjonta. Herräsmies-subeja on harvalla.
-
Kerrassaan upea ja suoraselkäinen keskustelun avaus, joka myös hyvin syvällisesti pohdiskeleva. Arvostan suuresti ja toivoisin tämän herättävän mielenkiintoa hakemasi kohderyhmän piirissä.
-
Kiitos kattavasta kuvauksesta matkastasi kinkyyden parissa. Olen itsekin pitkän matkan kinkyyden saralla läpi käynyt ja D-henkilönä miettinyt useasti, myös ystäviltä vastaavaa kommenttia kuullut, että miksi ei seuraa tahdo tulla eteen. Tämä koskee myös kaikkia sukupuolia ja rooleja. Lähtökohtaisesti, kuten itsekin kerroit, ihmisessä itsessään (kuten myös niissä muissa, joista seuraa hakee) vikoja ei kannata etsiä. Sattumalla vaan on liian suuri merkitys siinä, kohtaavatko ihmiset vai eivät. Kuitenkin on asioita, joilla tuota sattuman osuutta voi helpottaa.
Otanpa esimerkin - vaikka monasti korostetaan tarpeita ja rajoja, jotka ovatkin tärkeitä, niin mielestäni ei ajatella riittävästi sitä, mitä tarkoitetaan esimerkiksi "kun ollaan demiseksuaali". Kysehän on siitä, että _suojelemme_ itseämme siltä, että kohtaisimme suhteita ja ihmisiä, jotka eivät halua tai kykene ottamaan tunteita vastaan. Kyse on samalla tarpeesta että rajasta. Mitä tarkemmaksi määrittelemme itseämme ja samalla jätämme kohtaamatta tilanteita, jotka ovat poissa sieltä mukavuusalueeltamme, sitä vähemmän me annamme sattumalle mahdollisuutta ja hankalammaksi teemme asian itsellemme.
Ymmärrän, että on ehdottomia tarpeita ja rajoja, joista haluaa ja tarvitsee pitää kiinni, mutta muilta osin mielestäni nykytilannetta pitää aina kyseenalaistaa ja jatkaa sitä aina niin pitkään, kunnes huomaa että voi hyväksyä sen minkä löytää.
Nykypäivänä resurssit (aika, raha) yhdistettynä loputtomaan uskoon, että muut ratkaisee omat ongelmamme/tarpeemme, on mielestäni se suurin este. Ei meissä ihmisissä muuta "vikaa" ole - ja sen jälkeen tullaan taas sattumaan. Se ei aina jakaudu tasaisesti kaikkien kesken - valitettavasti. Silloinkaan kyse ei ole ihmisestä itsestään.
-
Ei ehkä kannata verrata itseään keski-ikäisenä miehenä nuoreen naiseen. Nuorilla, myös niillä kauniilla, subinaisilla on ihan samantapaisia hankaluuksia seuranhaussa, koska suurin osa haluaisi oman ikäistä seuraa ja merkittävä osa vielä monogamisesti. Itse sanoisin, että kaikkein näkymättömin BDSM-piireissä ovat alle 30-vuotiaat dominoivat miehet - ellei ole erityisen poikkeuksellisia fetissejä niin heillä ei ole oikein edes tarvetta BDSM-piireissä pyöriä.
En ole dominoiva nainen enkä muutenkaan hirveästi selvillä femdomista heteronäkökulmasta, mutta olen huomannut saman alistavien naisten nettikäyttäytymisestä. Moni itsensä dominoivaksi identifioiva nainen vaikuttaa ainakin netissä käyttäytyvän varsin toksisesti. Dominointihan ei ole ilkeyttä, julmuutta eikä psykolorttoilua, vaan lämmintä energiaa jolla saa toisen alistumaan itselleen. Dominoiville naisilla on hyvin vähän esikuvia tarjolla, ja ehkä sen takia moni vaikuttaa ainakin netissä ylläpitävän "dominointiaan" epäsuoran aggression kautta. Naisethan keskenään määrittävät valtasuhteita epäsuoran aggression kautta, mutta kaikki naiset osaavat sen - samalla tavalla kuin kaikki miehet osaavat suoran aggression. Jos joku sanoo ilkeästi niin voi sanoa ilkeämmin takaisin - samalla kuin jos joku lyö niin voi lyödä takaisin ja tapella loppuun asti. En itse pidä sitä dominoivuutena enkä oikein osaa pitää dominoivana naista, joka lähinnä vittuilee ja ilkeilee muille. Se että alistuu aidosta pelosta (esim. koska pelkää toisen sanovan ilkeästi tai lyövän) ei ole vapaaehtoista alistumista, enkä pidä sitä ns. oikeana alistumisena (jonka pitäisi tapahtua ihan omasta halusta). Dominoivuus on ainakin minulle enemmän sellaista, että aistin toisessa jotain enemmän. Ihmisen, jota on helppo ihailla. Sellaisia naispuolisia Dominoivia on tälläkin foorumilla useita. Voi olla suoruutta, huomauttelua ja vaatimuksia, mutta ei ilkeyttä.
Vähän häiritsee taas tuo "kynnysmatto"-juttu. Tuntuu tosi tyhmältä, että asiasta on väännetty vuosia ja taas vuosia täällä (ja varmaan kaikilla muille kinkyfoorumeilla) - ja silti edelleen on ok kutsua joitakin alistuvia kynnysmatoiksi. Se ei ole loukkaavaa vain autoritaarisemmasta alistamisesta tykkääville alistujille vaan myös heitä konsensuaalisesti alistavalle Dominoivilleen. Moni kinky menee piiloon juuri siksi, että kokee halveksuntaa kinkypiireissä.
-
Parin löytäminen on iso ongelma ihmisille, olivatpa he mitä vain. Ja erikoisryhmillä sitäkin haastavampaa.
Itse kuulun ikäni ja suuntautumiseni puolesta tuohon samaan ryhmään kuin viestiketjun aloittaja. Olen kuitenkin tyytyväinen. En ole jäänyt ilman.
Suhteiden löytymiseksi pitää tehdä työtä. Kotoa ei alistuvaa miestä pannoiteta.
Laita profiili kuntoon. Kuvia, korostaen hyviä visuaalisia ominaisuuksiasi. Teksti, joka osoittaa hyvää elämänasennetta, positiivisuutta, kielellistä osaamista, jne.
Osallistu keskusteluihin, osoita olevasi hyvä ryhmäpeluri, huumorintaju ja sivistys luo myös kiinnostusta.
Jousta hieman omista kriteereistäsi, kun olet päässyt kosketuksiin kivanoloisen Dommen kanssa, jos kriteerisi ei ole ehdoton. Myös Dommet joustavat, kun tapaavat mukavanoloisen miehen.
Tuo hyvät ominaisuutesi esiin ja ole aktiivinen. Kyllä se aikanaan tärppää!
-
Piilossa on varmasti paljonkin. syitäkin lienee paljon,ei vähäisin kun laitoin nimimerkkini tänne
melko pian alkoi tulla yksityisviestejä. 99% mielikuvituksettomia kaikki ei näitä halua.
-
Tämä on hirmuisen hieno kirjoitus ja olen jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni vastausta siihen. Minulla ja kirjoittajalla on paljon yhteistä, toisaalta on kyllä jonkin verran erojakin, mutta tunnistan silti tästä monia tuttuja asioita.
Olen itse jo liki 60-vuotias switch-heteromies. Myös minä ymmärsin kinkyyteni jo varsin nuorella iällä. Käytännön syistä olen päätynyt toteuttamaan itseäni etupäässä alistuvassa roolissa, ja olen siitä kyllä nauttinut. Kun kuitenkin oikein mietin, itse asiassa dominoiva rooli tuntuisi minulle luontevammalta. Leikkikaveria en ole kuitenkaan saanut. Olen ollut kauan tällainen piilossa oleva kinky enkä ole koskaan aiemmin avautunut tästä puolesta mihinkään julkisesti.
Olen kirjoittajan tavoin introvertti ja siitä johtuen uusien ihmissuhteiden löytäminen on aina ollut minulle hyvin vaikeaa jo senkin takia. Kinky-suhteen löytäminen on tietysti ollut vielä vaikeampaa enkä ole sellaista koskaan löytänytkään. Kaikki kokemukseni ovat maksullisista palveluista, ja kun ei ole olemassa sellaista palvelua kuin maksusta alistuva nainen, olen joutunut itse alistumaan. En siitä varsinaisesti valita, sillä dominointisessiokokemukseni ovat kyllä olleet pääosin nautittavia. Tuntuu vain yksitoikkoiselta toteuttaa koko ajan vain persoonan toista puolta kun se toinenkin olisi olemassa ja tuntuisi vieläpä vahvemmalta.
Kirjoittajaan verrattuna eroan siinä, etten koe seksin harrastamista ilman tunnetta tai henkistä yhteyttä millään tavoin vastenmieliseksi. Siinä suhteessa en ole kovin herkkä, mutta tilaisuuksia satunnaisen seksin harjoittamiseen on ollut aika vähän. Muutaman kerran onnistuin nuorempana, nyt tuskin olisi enää mahdollisuuksia. Lisäksi olen parinvalinnassa kaikkea muuta kuin kranttu, ja lisäksi kun olen switch, sen luulisi pikaisesti ajatellen tuplaavan mahdollisuuteni. Mutta ei, tilanteeni on silti aivan sama kuin kirjoittajan.
Ja jos ihastun, mikä on todennäköisyys, että ihastukseeni vastataan? Ja jos ihastukseeni vastataan, mikä on todennäköisyys, että ihastuksen kohteeni sattuu olemaan alistava nainen? Todennäköisyys kaikin puolin sopivan kumppanin löytämiseen on olematon.
Tässä se on, asian ydin. Sopivan kumppanin haku on meille kaikin puolin tylsän tavallisille miehille lottoa, jonka voittotodennäköisyydet ovat häviävän pieniä. Kovin krantulle miehelle voin sen kuvitella olevan vielä vaikeampaa, mutta en ole helpolla päässyt itsekään vaikka seulani ei ole ollut kovin tiheä. Täysin kokemuspohjaisesti voin sanoa, että tarvitsen keskimäärin noin 20 uutta kohtaamista suhteesta kiinnostuneen naisen kanssa, ennen kuin löydän yhden, joka kiinnostuu minusta. Itse olen puolestani ollut kiinnostunut keskimäärin noin joka neljännestä tässä tarkoituksessa kohtaamastani naisesta.
Tästä on helppo laskea, että tarvitsen keskimäärin 80 kohtaamista löytääkseni naisen, jonka kanssa voin aloittaa suhteen. Voinette vain kuvitella (poislukien ne, joilla on tästä kokemusta), miten raskasta niiden läpikäyminen on henkisesti. Toivo, pettymys, uusi toivo, pettymys ja niin edelleen. Ja tässä on siis kyse vasta suhteen löytämisestä ylipäänsä. Kinky-suhteen löytäminen on vielä vaikeampaa! Nuorempana minusta tuntui hetkittäin, että minusta kehittyisi naisvihaaja.
Niinä harvoina kertoina kun molemmat osapuolet ovat olleet kiinnostuneina, en ole kertaakaan kohdannut seksuaalisuuden kinky-puolesta kiinnostunutta naista, en kumpaankaan rooliin vaikka kumpi hyvänsä periaatteessa kelpaisi. Olenkin jo kauan sitten luopunut toiveesta, että voisin joskus sellaisen löytää, ja hyväksynyt asian. Minun ratkaisuni tähän ovat maksulliset palvelut, ja onnekseni minulla on sellaisiin varaa pari, kolme kertaa vuodessa.
Olen lukenut aikanaan jostakin arvion, että kinky-scenessä on noin kahdeksan kertaa enemmän miehiä kuin naisia. En tiedä miten tarkasti tuo pitää paikkansa, tai mihin arvio ylipäänsä perustuu, mutta kyllähän miesten määrällinen ylivoima esimerkiksi täällä on ilmiselvä. On se sitä toki tavallisissa seuranhakupalveluissakin, mutta ei ehkä yhtä silmiinpistävästi. Sille miehelle, joka jossain toisaalla täällä kyseli onko tarkoitus haistattaa miehille paska, vastaus on selvä: ei varsinaisesti, mutta kun meitä on vain liikaa ja naisia liian vähän, niin minkäs teet.
d) Epäluulo kinkykulttuuria kohtaan. Englanninkielisillä keskusteluareenoilla usein neuvotaan välttelemään kinkypiirejä. Niissä ohjeistetaan etsimään kinkykumppania tavallisista seuranhakupalveluista kuten Tinderistä.
Tämä oli minusta mielenkiintoinen pointti. Voi toki olla, että kinky-piirit vetävät puoleensa mielenterveysongelmaisia, keskenkasvuisia ja ääri-ihmisiä, mutta epäilen auttaako tavallisiin seuranhakupalveluihinkaan siirtyminen. Sieltä saa sitten tavallista seuraa. Ihmisten pitäisi kantaa kaulassaan kylttiä, jossa kuvaavat seksuaalista suuntautumistaan, niin tämä olisi edes hiukan helpompaa. Minulla ei kuitenkaan ole aiempaa kokemusta kinky-piireistä, joten en osaa sen kummemmin kommentoida.
e) Suuntautumiselleni ei ole kysyntää. Jos olisin (nuorehko) alistuva nainen, minulla olisi mahdollisuus jopa kilpailuttaa ehdokkaita, etenkin jos olisin kaunis. Kilpailuttamalla pitkällä aikavälillä joukosta löytyisi ehkä mieluinen kumppani.
Alistuvana (keski-ikäisenä) miehenä tilanne on erilainen. Meitä alistuvia miehiä on suuri määrä suhteessa alistaviin naisiin.
Ja ylipäänsäkin kinky-miehiä on suuri määrä suhteessa kinky-naisiin, mikä on se perimmäinen ongelma. Miksi niin harvat naiset ovat kiinnostuneita kaikkein hienoimmista seksuaalisuuden toteuttamismuodoista joita on mahdollista kuvitella? Siinä on se ikuinen arvoitus. Nyt kun tilanne on tämä, naiset ovat täydellisesti niskan päällä: he voivat vapaasti valita suuresta määrästä tarjokkaita (kuten siellä tavallistenkin puolella, mutta eivät aivan näin ylivoimaisesti), mistä seuraa tämä havainto joka todellakin iski hermoon:
Minusta on myös ruvennut tuntumaan, että ainakin netissä kirjoittavien alistavien naisten kulttuurissa on toksisia piirteitä. He tahtovat itselleen true subin, joka ei kysele tai vaadi. Jos alistuva mies asettaa ehtoja ja kertoo toiveistaan ja tarpeistaan, hän ei kaikkien alistavien naisten mielestä ole todellisesti alistuva mies. Monille alistaville naisille vaikuttaa olevan tärkeää saada kynnysmatto, jota sopii talloa miten mieli tekee sen sijaan että naiset tahtoisivat rakentaa neuvotellut roolit, joissa kumpikin saa tarvitsemaansa.
Täsmälleen näin, ja tämän olen jo kauan sitten huomannut itsekin lukiessani naisten seuranhakuilmoituksia. Huomattava osa niistä vaikuttaa täysin tasapainottoman yksilön kirjoittamalta. Sellaisen, joka on kirjaimellisesti juopunut omasta kuvitellusta ylivertaisuudestaan, johon tuo edellä kuvaamaani kysynnän ja tarjonnan jyrkkä epätasapaino on johtanut. Joka ihan oikeasti uskoo olevansa niin ainoalaatuinen yksilö, että pystyy vaatimaan subilta täysin ehdotonta orjuutta ilman minkäänlaista periksiantoa tämän toiveille.
Pelkään pahoin, että tällaisia kynnysmattoja on olemassa paljon, koska ainoa vaihtoehto päästä ylipäänsä kinky-suhteeseen on mukautua siihen ettei omilla toiveilla ole mitään väliä. ”Olet vain orja, enkä ajattele sinua minään muuna.” Alistuvasta miehestä on tullut ainakin naispuolisten seuranhakijoiden toiveissa ihmisarvoton esine, joka alistuu oikeasti vasta sitten kun antaa periksi omista toiveistaan ja antaa vain naiselle sen mitä tämä haluaa.
Ja eihän sivuun jääminen liity yksinomaan kinkyyteen. Suomessa on jättimäinen määrä ei-kinkyjä sinkkuja, jotka tahtoisivat parisuhteen, mutta eivät sitä löydä, vaikka tekevät kumppanin löytämiseksi kovasti töitä. Kinkyys tekee tästä kohtaamattomuusongelmasta entistä vaikeamman.
Täsmälleen näin. Tavalliselle miehelle seuranhaku on ylipäänsäkin äärimmäisen vaikeaa, ja kinkyys tekee siitä käytännössä mahdotonta.
-
Kiitos hienosta kirjoituksesta, joka rohkaisi minua ottamaan osaa keskusteluun. Voinen aloittaa, että olen se alistava Domina, joita joissakin vastauksissa peräänkuulutettiin. Mutta olen lähes samassa tilanteessa kuin keskustelun aloittaja, koska minulla ei varsinaisesti ole kokemusta Dominan roolista ellei oteta huomioon niitä kertoja kun vaniljasuhteessa yritin kumppania "houkutella" kinkymaailmaan. Arvannette, että huonolla tuloksella. Ihan noviisi en kuitenkaan tällä saralla ole, koska olen saanut kokea ja kokeilla alistuvan osaa. Olen myös saanut keskustella aiheesta muutamien ihmisten kanssa. Sekin tavallaan tyydyttää tarpeitani kinkyihmisenä.
Näin jälkeen päin ajateltuna olen ollut kinkyhenkinen jo nuoruudessa, mutta koska en ole saanut toiveilleni vastakaikua, olen ajatellut olevani jotenkin epänormaali ja unohdin koko asian, kunnes sitten muutama vuosi sitten ymmärsin mistä tässä on kyse. Sitten kävi kuitenkin niin, että rakastuin vaniljamieheen ja se riitti siihen asti kun suhde kesti. Eron jälkeen olen jälleen aktivoitunut käymään baarissa silmäillen mitä täällä tapahtuu.
Aiemmissa kirjoituksissa tuotiin esille alistuvien ja etenkin keski-iän ylittäneiden miehien vaikeutta löytää sessioseuraa tai kumppania ylipäätään. Myönnän, että en ole aktiivisesti etsinyt itselleni seuraa, mutta ei se seuran löytäminen ole ollut minullekaan helppoa. Omalla kohdalla seuran löytämiseen vaikuttaa ikä. Luulen, että 50 vuotta on jonkinlainen "rajapyykki", jonka jälkeen nainen mielletään mummoksi, vanhaksi ja ryppyiseksi. Maantieteellinen sijainti vaikuttaa myös. On selvää, että Etelä-Suomessa on enemmän tarjontaa kun ihmisiä asuu siellä enemmän. Pohjoisessa asia on toisin. Miellän itseni myös introvertiksi, mutta en näe sitä ominaisuutta mitenkään suurena esteenä kumppanin löytymiselle. Voihan se kohtaaminen tulla vaikka siellä kaupan kuuluisalla pakastealtaalla. Ehkä vaikeimmaksi sopivan seuran löytämisen tekee se, että mieltymysten tulee kohdata niin monella osa-alueella. Miellyttääkö vastapuolen ulkonäkö minua? Miten hän käyttäytyy minua kohtaan? Miltä minusta tuntuu olla toisen seurassa? Onko meillä samanlainen arvomaailma, elämäntilanne ja kiinnostuksen kohteet? Tunnenko vetovoimaa toista kohtaan? Ihastunko? Voisinko rakastua? Millaisia mieltymyksiä ja kiinnostuksen kohteita vastapuolella on? Kohtaako ne? Ihanteellisin tilanne kun olisi se, että kumppani olisi myös se leikkikaveri.
En ala tässä kommentoimaan sitä, että Dominat haluavat pitää miehiä vain kynnysmattoina. Näinkin varmaan on, mutta on myös toisenlaisia Dominoita, joille Dominan rooli voi olla sellainen, että D/s-suhteessa kumpikin saa toteuttaa omaa rooliaan. Näen tämän asian itse niin, että kyse on molemminpuolisesta nautinnosta. Eihän se vaniljassakaan luonnistu niin, että vain toinen saa ja ottaa antamatta mitään. Kinkykulttuuria ollaan me kaikki luomassa. Tämä keskustelu voinee olla hyvä päänavaus sille, että omaa kinkiyttään voi toteuttaa monella tavalla, ei vain aloittajaa lainatakseni kiiman, kiihkeiden tarpeiden ja lihan kohtaamisen takia.
-
Sekalaisia ajatuksia, ei missään järjestyksessä eikä kovin hyvin jäsenneltyinä:
En tiedä, liittyykö tämä piilossa olemiseen vai mihin, mutta nämä kirjoitukset eivät vastaa ollenkaan sitä mielikuvaa, joka minulla skenestä on. Etenkin tuo 8:1-lukema kuulostaa aivan päättömältä, kun 1:1 on paljon lähempänä omia kokemuksiani. Baarinkin käyttäjäkunnasta taitaa jossain tilastossa lukea, että miehiä olisi tänne rekisteröityneenä noin 2 kertaa niin paljon kuin naisia, ja veikkaan että nettifoorumi on ääriesimerkki verrattuna kokonaisuuteen. Sukupuolijakauma on todellisuudessa paljon tasaisempi, mutta naiset eivät pidä itsestään niin kovaa meteliä, syynä mm. tämä:
Piilossa on varmasti paljonkin. syitäkin lienee paljon,ei vähäisin kun laitoin nimimerkkini tänne
melko pian alkoi tulla yksityisviestejä. 99% mielikuvituksettomia kaikki ei näitä halua.
Parinmuodostuksessa kannattaa aina pitää mielessä, että heterokontekstissa (johon tämäkin keskustelu on sijoittunut) miehillä ja naisilla käy flaksi keskimäärin yhtä usein. Toki ne kauniimmat, sosiaalisemmat, lihaksikkaammat, pidemmät, mallivartaloisemmat ja niin edelleen ovat etulyöntiasemassa, mutta aiemmissa viesteissä maalailtu kuva valtavasta yksin jäävästä miesjoukosta ei voi olla koko totuus. Sellainen tilanne vaatisi suurta vinoumaa sukupuolijakaumassa, ja kuten ylempänä totesin, sellaista ei skenessä ainakaan livetapahtumissa ole näkynyt.
En ole pitänyt tilastoa, mutta tuo 1/80 ei välttämättä ole mitenkään valtavan kaukaa haettu suhdeluku omissa deittailukokemuksissanikaan. En innostu kovin helposti uusista ihmisistä, vaikka jokaisessa omat viehättävyytensä onkin, eikä läheskään jokainen lämpene minulle. Kumppanien löytäminen on vaatinut paljon työtä ja vaivannäköä, ja jos tällainen ekstroverttikin meinaa välillä uupua treffailuun, voin vain kuvitella millaista se on introvertimmalle ihmiselle.
Mitä tulee mielenterveysongelmien määrään kinkypiireissä, asiasta on tehty ihan tieteellistä tutkimusta ja päädytty siihen, että niitä on enintään saman verran kuin koko väestössäkin. Keskenkasvuisuus ja lyhytjänteisyys saattavat näyttäytyä yliedustettuina nettikirjoittelussa, mutta se ei liity niinkään kinkyyteen kuin foorumeiden ja seuranhakualustojen yleiseen kulttuuriin. Vastuullisuus taas on keskimäärin paljon kovemmalla tasolla kuin vaniljapiireissä, etenkin verkostoituneiden ihmisten osalta. Toki siihenkin joukkoon mahtuu poikkeuksia, mutta keskimäärin vastuullisuus ja turvallisuus ovat paremmissa kantimissa kinkyskenessä kuin sen ulkopuolella.
Kaikki dominoivat naiset, jotka tunnen, haluavat alistuvaksi osapuoleksi ajattelevan, omat rajansa tuntevan ja aikuisen miehen. Toiset ovat sellaisen itselleen löytäneet, toiset eivät, mutta kaikkia niitä löytyneitä miehiä on yhdistänyt se, että he ovat olleet fiksuja, hyvätapaisia, keskustelutaitoisia ja omillaan toimeen tulevia. Kurotan jalkaani nyt tässä jonkin verran oman toimialani ulkopuolelle, mutta uskallan silti väittää, että nämä havaintoni ovat yleistettävissä hyvin suureen osaan suhteita, joissa mies alistuu naiselle. Vaikka kuinka haettaisiin orjaa, sen roolin takana pitää ensin olla kiinnostava ihmisenä, että minkäänlaista merkityksellistä suhdetta voi syntyä.
Oma polkuni on mennyt sitä kautta, että käyn tapahtumissa, tutustun ihmisiin ennakkoluulottomasti ja käytän osaamistani sekä jaksamistani yhteisön hyväksi. Tällaisena sosiaalisena ekstroverttina en osaa antaa hyviä neuvoja sellaiselle, joka väsyy ihmisten seurasta ja viettää mieluummin aikaa itsekseen, mutta toivon, että sellaisia on löydettävissä. Minusta kuulostaa siltä, että pelkkä netissä deittailu antaa sekä vääristyneen kuvan että hankaloittaa ihmisiin tutustumista suunnattomasti, etenkin jos sen tekee kinkymieltymykset edellä. Tuolla ulkona, livetapahtumissa, maailma näyttää kovin erilaiselta, kun sille antaa mahdollisuuden.
EDIT: Kävin vilkaisemassa tilastosivua, ja siellä on kerrottu, että Baarin sukupuolijakauma on 1:1. Tämä ero ei kuitenkaan vaikuta argumentaatiooni, enintään vahvistaa sitä.
-
Kaikki dominoivat naiset, jotka tunnen, haluavat alistuvaksi osapuoleksi ajattelevan, omat rajansa tuntevan ja aikuisen miehen. Toiset ovat sellaisen itselleen löytäneet, toiset eivät, mutta kaikkia niitä löytyneitä miehiä on yhdistänyt se, että he ovat olleet fiksuja, hyvätapaisia, keskustelutaitoisia ja omillaan toimeen tulevia. Kurotan jalkaani nyt tässä jonkin verran oman toimialani ulkopuolelle, mutta uskallan silti väittää, että nämä havaintoni ovat yleistettävissä hyvin suureen osaan suhteita, joissa mies alistuu naiselle. Vaikka kuinka haettaisiin orjaa, sen roolin takana pitää ensin olla kiinnostava ihmisenä, että minkäänlaista merkityksellistä suhdetta voi syntyä.
Kyllä. Lisäisin tähän vielä sanat vapaan miehen.
On mielekkäämpää rakentaa suhdetta ihmiseen johon saa täydet oikeudet. Eikä joudu jakamaa häntä kenenkään muun kanssa.
Kevyet sessiosuhteet on asia erikseen.
Minusta on myös ruvennut tuntumaan, että ainakin netissä kirjoittavien alistavien naisten kulttuurissa on toksisia piirteitä. He tahtovat itselleen true subin, joka ei kysele tai vaadi. Jos alistuva mies asettaa ehtoja ja kertoo toiveistaan ja tarpeistaan, hän ei kaikkien alistavien naisten mielestä ole todellisesti alistuva mies. Monille alistaville naisille vaikuttaa olevan tärkeää saada kynnysmatto, jota sopii talloa miten mieli tekee sen sijaan että naiset tahtoisivat rakentaa neuvotellut roolit, joissa kumpikin saa tarvitsemaansa.
En tahdo kynnysmatoksi. Tahdon alistua ja palvella, mutta minulla on rajani ja ihmisarvoni ja tarpeeni, joiden täytyy myös tyydyttyä. En suostu suhteeseen, jossa vain nainen saa haluamansa.
Tähän taas sanoisin samaa mistä aikaisemminkin puhunut.
Hån joka rakentaa sessiot, vie, ohjaa, ottaa vastuun, mielestäni hänellä on oikeus päättää mitä tehdään ja miten mennään eteenpäin.
Joskus saattaa olla jopa turvallisuusriski jos s esittäisi toiveensa jostain erikoisemmasta hc-kokeilusta, se alue on D:lle vieras mutta suostuu siihen s:n pyynnöstä. Tietysti jos molemmat ottavat riskin, että kaikki voi mennä pieleen ja ambulanssia tilataan niin go for it. Ei silti poista D:n vastuuta.
Monet s:t haluaa itsevarman D:n. Voiko D olla itsevarma oikeasti jos on tilanteessa mitä ei hallitse. Koska s sitä pyysi. Retorinen kysymys.
Mutta ylipäätään, on erilaisia suhteita ja kaikki on neuvottelukysymyksiä.
Itsellä ainakin menee niin, että äänensävy ratkaisee. Jos s pyytää jotain tyyliin "minä vaadin" niin ihan varmasti ei silloin saa.
Käsittääkseni D:t ovat myös ihmisiä. He itkevät, ovat epävarmoja, epäröivät, eivät osaa kaikkea, usein ovat ei niin kauniin ja freesin näköisiä.
Monilla subeilla on illuusio mielessä. Se ei vastaa todellisuutta. Siinä mielikuva-illuusiossa halutaan enemmän mikä onkaan realistista.
No en osaa jatkaa tätä kappaletta enempää..jäi jotenkin kesken mutta olkoon.
-
OT
Ylläolevaan liittyen vielä...
Mietin onko D-naisilla mielikuva vallasta ja sen pitämisestä se, että subilla ei ole mitään sanomista mihinkään.
Ei osata tehdä kompromisseja, vallan menettämisen pelon takia varmuuden vuoksi kaikkeen sanotaan ei.
Luullaan ettei olla riittävästi D:tä jos kuunnellaan myös subin toiveita.
Toki on myös sellaisia D-ihmisiä ketkä haluavat orjan eikä subia.
-
OT
Ylläolevaan liittyen vielä...
Mietin onko D-naisilla mielikuva vallasta ja sen pitämisestä se, että subilla ei ole mitään sanomista mihinkään.
Ei osata tehdä kompromisseja, vallan menettämisen pelon takia varmuuden vuoksi kaikkeen sanotaan ei.
Luullaan ettei olla riittävästi D:tä jos kuunnellaan myös subin toiveita.
Toki on myös sellaisia D-ihmisiä ketkä haluavat orjan eikä subia.
Oman kokemukseni mukaan tuo ei ole sukupuolesta riippuvainen asia, vaan "dominoivan" epävarmuudesta kumpuavaa käytöstä.
-
e) Suuntautumiselleni ei ole kysyntää. Jos olisin (nuorehko) alistuva nainen, minulla olisi mahdollisuus jopa kilpailuttaa ehdokkaita, etenkin jos olisin kaunis. Kilpailuttamalla pitkällä aikavälillä joukosta löytyisi ehkä mieluinen kumppani.
Alistuvana (keski-ikäisenä) miehenä tilanne on erilainen.
Super kiva aloitus ja sai pohdiskelemaan!
Että kellekkään ei jäisi väärää kuvaa, niin täytyy tähän kyllä sanoa, että tämä kohta ei ole totta. Tietenkin jos kilpailuttamisella tarkoitat niitä ihmisiä, ketkä tulee nuorten alistujanaissubien yksityisviesteihin ja on vaan.. ihan hirveitä. Laitoin seuranhakuilmon pari viikkoa sitten tänne Baariin. Itseasiassa kahdesti. Poistin kummatkin koska 80% vastauksista oli kauheita ja aiheutti mulle ylitsepääsemätöntä ahdistusta ja niihin järkeviin viesteihin oli vaikee vastata.
Mitä sanoit saalistajista jossain välissä aloitustasi, niin niiden saalistajien kohteeksi päätyy usein nuoret alistujanaiset. Suuri osa meistä ei saa edes kunnon viestejä tai kunnon kiinnostusta.
Kaikki alle 30v naissubit voi varmaan samaistua mun tuntemuksiin. Ei me mitään voida kilpailuttaa. Vastauksia tulee kyllä, mutta suurinosa on aika ahdistavia.
Tietenkin verrattuna varmaan keski-ikäisiin alistujamiehiin niin joo. Meillä on hieman enemmän varaa kilpailuttaa.
Just eileen sanoin joillekkin skenekavereille, että ehkä mä voin 5-vuoden päästä laittaa seuranhakuilmon tänne ja saada järkeviäkin vastauksia. Mutta aloin sitten miettimään, että 5-vuoden päästä oon vieläkin reilusti alle 30-vuotias..
Tämähän johtuu suureksi osaksi siitä, että alle 30-vuotiaita mies-Domeja ei ole oikein ollenkaan verrattuna alle 30-vuotiaisiin naissubeihin.
-
keski-ikäiset alistujamiehet joiden mahdollisuudet makaa parin sattuman varassa.
joko olet TODELLA komea näitä on yksi 10 tuhannesta,tai olet kohtuu varakas ja valmis
tekemään mitävaan + omaat taitoja joita on harvalla vaikka sähkömies.
-
e) Suuntautumiselleni ei ole kysyntää. Jos olisin (nuorehko) alistuva nainen, minulla olisi mahdollisuus jopa kilpailuttaa ehdokkaita, etenkin jos olisin kaunis. Kilpailuttamalla pitkällä aikavälillä joukosta löytyisi ehkä mieluinen kumppani.
Alistuvana (keski-ikäisenä) miehenä tilanne on erilainen.
Super kiva aloitus ja sai pohdiskelemaan!
Että kellekkään ei jäisi väärää kuvaa, niin täytyy tähän kyllä sanoa, että tämä kohta ei ole totta. Tietenkin jos kilpailuttamisella tarkoitat niitä ihmisiä, ketkä tulee nuorten alistujanaissubien yksityisviesteihin ja on vaan.. ihan hirveitä. Laitoin seuranhakuilmon pari viikkoa sitten tänne Baariin. Itseasiassa kahdesti. Poistin kummatkin koska 80% vastauksista oli kauheita ja aiheutti mulle ylitsepääsemätöntä ahdistusta ja niihin järkeviin viesteihin oli vaikee vastata.
Mitä sanoit saalistajista jossain välissä aloitustasi, niin niiden saalistajien kohteeksi päätyy usein nuoret alistujanaiset. Suuri osa meistä ei saa edes kunnon viestejä tai kunnon kiinnostusta.
Kaikki alle 30v naissubit voi varmaan samaistua mun tuntemuksiin. Ei me mitään voida kilpailuttaa. Vastauksia tulee kyllä, mutta suurinosa on aika ahdistavia.
Tietenkin verrattuna varmaan keski-ikäisiin alistujamiehiin niin joo. Meillä on hieman enemmän varaa kilpailuttaa.
Just eileen sanoin joillekkin skenekavereille, että ehkä mä voin 5-vuoden päästä laittaa seuranhakuilmon tänne ja saada järkeviäkin vastauksia. Mutta aloin sitten miettimään, että 5-vuoden päästä oon vieläkin reilusti alle 30-vuotias..
Tämähän johtuu suureksi osaksi siitä, että alle 30-vuotiaita mies-Domeja ei ole oikein ollenkaan verrattuna alle 30-vuotiaisiin naissubeihin.
Valitettavaa, että näitä häiriköitä riittää, vaikka täälläkin on yritetty tuoda asiaa esiin. Voin vain omalta kohdaltani tuoda esiin, että tuskin kukaan minun viestejäni on kokenut häiritseväksi.
-
Tämä on kyllä hyvin mielenkiintoinen ilmiö, sillä mulla taas on kokemus, että varmasti 95% esimerkiksi tällä foorumilla saamistani suorista yhteydenotoista on ollut täysin asiallisia. Tietenkään kaikki eivät ole herättäneet kiinnostusta, mutta eivät kyllä ahdistustakaan. Mun profiilissa ei tällä hetkellä lue ikää, mutta joskus aiemmin on kyllä lukenut. Voiko siis todella olla, että kohti neljääkymppiä kolistelevaa naista lähestytään jo kunnioittavammin vaikka olisikin alistuvan sorttinen? Mulla ei tosin kyllä ole myöskään koskaan ollut täällä seuranhakuilmoitusta, että aineisto ei ehkä oo vertailukelpoista.
-
Hieno ketju ja aivan upea aloitus! Paljon on jo sanottu, ja kaikkea on tarpeetonta toistaa. Muutaman sekalaisen huomion nostaisin kuitenkin esille:
keski-ikäiset alistujamiehet joiden mahdollisuudet makaa parin sattuman varassa.
joko olet TODELLA komea näitä on yksi 10 tuhannesta,tai olet kohtuu varakas ja valmis
tekemään mitävaan + omaat taitoja joita on harvalla vaikka sähkömies.
Rohkaisuna tähän kaikille alistuville miehille: en todellakaan kuulu kumpaankaan noista ryhmistä, mutta silti olen saanut monta tilaisuutta toteuttaa alistuvuuttani. Itse asiassa jopa parisuhteesta aidosti kiinnostunut domme on osunut kohdalle, vieläpä vahingossa ja etsimättä. Se tosin ei sitten toteutunut ihan muista syistä. Tiettyä sitkeyttä ja kieltämättä vähän hyvää onneakin se löytäminen vaatii, eikä tietynlainen erottuvuus kuolaajista haittaa ollenkaan. Joskus olen kuullut osaavani kirjoittaa, ja se auttaa paljon. Niinpä kyllä näyttää osaavan aloittajakin!
Kaikkiaan seuran löytäminen täällä ei ole mielestäni ollenkaan niin vaikeaa kuin usein annetaan ymmärtää, ja onhan se epäilemättä miehelle vaikeampaa kuin naiselle noin keskimäärin. Kannattaa myös muistaa, että mikään keskimääräisyys tai muu tilastollinen suure ei määrää sitä miten käy. Se vain kertoo siitä, paljonko työtä ja onnea tarvitaan.
Pelkään pahoin, että tällaisia kynnysmattoja on olemassa paljon, koska ainoa vaihtoehto päästä ylipäänsä kinky-suhteeseen on mukautua siihen ettei omilla toiveilla ole mitään väliä. ”Olet vain orja, enkä ajattele sinua minään muuna.” Alistuvasta miehestä on tullut ainakin naispuolisten seuranhakijoiden toiveissa ihmisarvoton esine, joka alistuu oikeasti vasta sitten kun antaa periksi omista toiveistaan ja antaa vain naiselle sen mitä tämä haluaa.
Saanko olla erimielinen? Kiistämättä taas sitä etteikö tällaisiakin löytyisi, niin ainakin minun kanssani on jokainen hallitseva nainen halunnut tietää mistä sytyn ja missä rajani menevät. Moni on jopa sanonut suoraan, ettei jaksaisi kiinnostua lainkaan jostain räsymatosta. Hyvä on, hyvä on: dommeja on erilaisia. Jostain syystä näytän silti päätyväni toistuvasti puheisiin sellaisten kanssa, jotka haluavat tuntea valtaa oikeaan, elävään ja oman tahtonsa ilmaisemaan kykenevään mieheen. Veikkaan (täysin vailla todisteita kylläkin) näissä kynnysmattotapauksissa joko fantasioiden lähteneen käsistä puolin tai toisin, tai muuten kommunikaation katkenneen jo seuranhakuilmoitusta laadittaessa tai viimeistään siihen vastattaessa.
Täsmälleen näin. Tavalliselle miehelle seuranhaku on ylipäänsäkin äärimmäisen vaikeaa, ja kinkyys tekee siitä käytännössä mahdotonta.
Pari päivää sitten oli hesarissa (https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000009254382.html) juttu nuorten miesten kokemasta raadollisuudessa vaniljan makuisessa seuranhaussa. Kyllä, maailma näyttää kovin raadolliselta tässä. Eikä vain näytä, vaan on myös. Siihen lienee kaikki perusteet uskoa. Tämän voi tietysti ajatella kahdella tavalla. Joko siten, että kinkymaailma ei välttämättä ole yhtään sen ankeampi seuranhaun kannalta kuin muukaan maailma, tai sitten niin että alistuvia miehiä nyt vain on liian vähän hallitseviin naisiin nähden (voit toki valita tähän toisenkin suuntauksen ja sukupuolen). Olisin taipuvainen ensimmäiseen tulkintaan. Seuranhaku tuntuu olevan epätasapainossa kaikkialla miesten yliedustuksen takia. Onko asia täällä sitten lopultakaan paljon synkempi kuin muualla? Pitäisikö ajatelle ennemmin niin päin, että täällä on helpompi tuoda esille omat halunsa ja suuntauksensa, joten oikeastaan osumisen todennäköisyys on ihan hyvä verrattuna vaniljaisempaan ympäristöön. Hidasta kyllä ja vaivalloistakin ehkä joskus, sitä en kiistä.
Oli tuo miten tahansa, rohkaisen jatkamaan hakua ja olemaan samalla hakematta hampaat irvessä. Epätoivoon on helppo vajota, mutta juuri se jos mikä pilaa kenen tahansa houkuttelevuuden. Kyllä, myös viisikymppinen submies voi kokemukseni mukaan löytää hyvääkin seuraa. Rohkeasti eteenpäin!
-
Omalla kohdalla seuran löytämiseen vaikuttaa ikä.
Onko kysymys iästä vai enemmän siitä, että on vaikeaa löytää ihminen, johon pystyisi solmimaan kokonaisvaltaisen yhteyden? Missä tahansa parinvalinnassa voi lyödä pöytään kriteerilistan ja uskoa, että tätä minä tarvitsen, mutta todellisuudessa kriteereistä tullee varsin viitteellisiä, kun kohdalle sattuu ihminen, jonka kanssa tuntee yhteyttä ja pystyy jakamaan riittävän samankaltaisen todellisuuden. Kun kolahtaa, ikä todellakin on vain numeroita.
Ehkä vaikeimmaksi sopivan seuran löytämisen tekee se, että mieltymysten tulee kohdata niin monella osa-alueella. Miellyttääkö vastapuolen ulkonäkö minua? Miten hän käyttäytyy minua kohtaan? Miltä minusta tuntuu olla toisen seurassa? Onko meillä samanlainen arvomaailma, elämäntilanne ja kiinnostuksen kohteet?
Tämän vuoksi arvelen, että meitä kinkyhenkistä kumppania vailla olevia on enemmän kuin usein oletetaan. Erilaisissa kyselyissä valtatematiikkaan viehtymystä tuntevia on hämmästyttävän paljon. En tiedä, kuinka luotettavina kyselyitä voi pitää ja millaisia osuuksia saadaan tieteellisin kriteerein tehdyissä tutkimuksissa, mutta silti otaksun, että leikkihaluisia on kuviteltua enemmän.
Leikkihaluisista kuitenkin mahdollisesti vain hyvin pieni osa asettaa kinkytarpeensa rajaavaksi ehdoksi. He tietävät, että elämä on puutteellista, eikä kaikkea voi saada. Siksi he keskittyvät ensisijaisesti rakkauden löytämiseen eivätkä kinkykumppanin löytämiseen.
Tämän ihmistyypin vastapainona on lihallisempi kaksijalkainen, jolla kinkytarpeet menevät muiden tarpeiden edelle. Enkä nyt tarkoita, että lihallisempi lähestymistapa olisi huonompi tai vähempiarvoisempi. Me ihmiset olemme erilaisia ja kohtaamme maailman ja tarpeemme eri tavalla.
Kun valitellaan seuran löytämisen vaikeutta tai vakuutellaan, että kyllä ihan tavallinenkin ihminen voi löytää seuraa, usein taustalla on ero suhtautumistavassa. Seuraa löytävä joustaa enemmän tai nostaa lihalliset tarpeensa henkisiä tarpeitaan korkeammalle. Seuraa vaille jäävä vaatii kokonaisvaltaisempaa kokemusta, jossa kohtaaminen tapahtuu kaikilla osa-alueilla.
En ala tässä kommentoimaan sitä, että Dominat haluavat pitää miehiä vain kynnysmattoina. Näinkin varmaan on, mutta on myös toisenlaisia Dominoita, joille Dominan rooli voi olla sellainen, että D/s-suhteessa kumpikin saa toteuttaa omaa rooliaan.
Aivan varmasti on, eihän siitä ole epäilystäkään. Kysymys on enemmän siitä, millaisia dominoita ulospäin näkyvä kinkyskene vetää puoleensa tai millaiset dominat tahtovat sosiaalista näkyvyyttä.
Esimerkiksi sinä vaikutat ihmiseltä, jonka kanssa hyvin mahdollisesti pystyisin avoimesti ja rehellisesti pelkoni, epävarmuuteni, toiveeni, haaveeni ja rajoitteeni kertoen neuvottelemaan siitä, mitä tahdon ja mitä sinä tahdot, mutta pelkkä kyky kommunikointiin ei riitä. Pitäisi olla jotain muutakin, tarvittaisiin kohtaaminen.
Kohtaaminen ei ole sitä, että kumpikin on kinky ja että roolit sattuvat sopivasti. Kohtaamiseen vaaditaan paljon enemmän.
Minusta jokaisessa deittipalvelussa pitäisi yhtenä ruksattavana hakuehtona olla kinkyhenkisyys. Tällöin kinkyilystä tulisi osa parinvalintaa, jossa kinkyily nähtäisiin yhtenä mutta ei ainoana ihmisen toiveena. Osa kinkyistä tahtoo kinkyyn parisuhteeseen välittämättä tuon taivaallista bileistä ja sosiaalisesta toiminnasta.
Että kellekkään ei jäisi väärää kuvaa, niin täytyy tähän kyllä sanoa, että tämä kohta ei ole totta. Tietenkin jos kilpailuttamisella tarkoitat niitä ihmisiä, ketkä tulee nuorten alistujanaissubien yksityisviesteihin ja on vaan.. ihan hirveitä. Laitoin seuranhakuilmon pari viikkoa sitten tänne Baariin. Itseasiassa kahdesti. Poistin kummatkin koska 80% vastauksista oli kauheita ja aiheutti mulle ylitsepääsemätöntä ahdistusta ja niihin järkeviin viesteihin oli vaikee vastata.
En epäile, etteikö törkyä tule valtavat määrät, mutta silti oletan, että kaiken roskan seassa on ainakin muutama ilmoitus, jotka tarjoavat mahdollisuuden jatkoon, ainakin tutustumiseen. Miehet eivät välttämättä saa ainuttakaan tai sitten laatu on luvattoman heikko.
Esimerkki.
Hei!
Olen 22-vuotias yliopistossa opiskeleva normaalipainoinen heteronainen/-mies. Etsin yksiavioiseen suhteeseen elämänkumppania, jonka kanssa voisin toteuttaa seksuaalisuuteni alistuvaa puolta. Aikaisempaa kokemusta minulla ei ole, ja toivon, että sinulla riittää kärsivällisyys hitaaseen tutustumiseen ja etenemiseen. Voit aivan hyvin itsekin olla kokematon. Voimme opetella yhdessä.
Arvoiltani olen enemmän liberaali kuin konservatiivi ja elämäntavoiltani hillitty. En polta ja käytän alkoholia harvoin. En viihdy ihmisjoukoissa, vaan vietän aikani mieluummin luonto(liikunta)harrastuksissa ja kirjan sivuilla. Käyn myös klassisen musiikin konserteissa, kun opiskelijabudjetti sallii. Erityisesti viikonloppuisin laitan mielelläni laadukasta ruokaa.
Arvostaisin, jos jaksaisit jo ensimmäisessä vastauksessasi kirjoittaa vähän pitemmälti sekä itsestäsi että elämästäsi viittaamatta seksiin. Seksikeskustelujen aika tulee sitten, kun ensin on tutustuttu muuten.
Yksityiskohtia tai paljastuksia en kaipaa, mutta minusta olisi mukava tietää, millainen ihminen olet ja millaiset asiat sinua kiinnostavat.
En ole valmis nopeaan tapaamiseen, vaan tahdon ensin kirjoitella edes jonkin aikaa.
(En varmasti vastaa yhteenkään vonkaukseen, loukkaukseen, huoritteluun, rumaan kuvaan tai vakuutteluun seksi- tai alistamistaidoistasi tai komeasta ulkonäöstäsi. Sen sijaan lupaan vastata edes lyhyesti jokaiselle, joka viitsii nähdä vaivaa kertoakseen itsestään ihmisenä.)
Kirjoitellaan!
Mariellikaroliina/Mattiteromatias
Suluissa oleva vain naisen ilmoitukseen.
Olen varma, että laadukkaiden vastausten määrä olisi erilainen sukupuolen perusteella. Naiset saavat osakseen kohtuuttoman määrän p*skaa, mutta silti heille tarjotaan myös mahdollisuus tutustua varteenotettaviin miehiin. Jos 22-vuotiaan naisen tilalle vaihdetaan 50-vuotias mies, tilanne on selvä nuoren naisen eduksi.
-
Leikkihaluisista kuitenkin mahdollisesti vain hyvin pieni osa asettaa kinkytarpeensa rajaavaksi ehdoksi. He tietävät, että elämä on puutteellista, eikä kaikkea voi saada. Siksi he keskittyvät ensisijaisesti rakkauden löytämiseen eivätkä kinkykumppanin löytämiseen.
Tässä ollaan jälleen asian ytimessä. Jos itse olisin asettanut kinkyyden rajaavaksi ehdoksi kumppania etsiessä - mikä oli erittäin vaikeaa jo muutenkin - olisin varmaan nyt kuuttakymmentä lähestyessä edelleen yksin. Kinkyys on tärkeää, mutta rakkaus on tärkeämpää ja on myös muita tärkeitä kriteerejä, jotka on myös osattava huomioida parinvalinnassa.
En epäile, etteikö törkyä tule valtavat määrät, mutta silti oletan, että kaiken roskan seassa on ainakin muutama ilmoitus, jotka tarjoavat mahdollisuuden jatkoon, ainakin tutustumiseen. Miehet eivät välttämättä saa ainuttakaan tai sitten laatu on luvattoman heikko.
Eiköhän todennäköisempää ole, etteivät saa ainuttakaan. Tässäkin keskusteluketjussa yksi nainen jo kertoi saaneensa useita yhteydenottoja vaikka ei ollut edes tehnyt deitti-ilmoitusta. Pelkkä naiseus riittää siihen. Sen sijaan jos mennään katsomaan tuota deitti-ilmoitusketjua, sieltä on helppo löytää useita miesten ilmoituksia, joihin ei selvästikään ole tullut vastauksia koska niitä on useita kertoja nosteltu ilmoittajan itsensä toimesta uudelleen ylemmäksi listalla.
Jos jotakin olen tähän ikään mennessä oppinut, niin se on, että deittikuvioissa naiset ovat suuntauksista riippumatta täysin ylivoimaisessa asemassa miehiin nähden.
-
Semar tuossa aiemmin kirjoitti älyttömän hyvän pointin:
Kannattaa myös muistaa, että mikään keskimääräisyys tai muu tilastollinen suure ei määrää sitä miten käy. Se vain kertoo siitä, paljonko työtä ja onnea tarvitaan.
Sattuma auttaa vain niitä, jotka auttavat itseään.
Ja olettaisin, että saivatpa alistuvat naiset sitten määrältään tai laadultaan millaisia yhteydenottoja hyvänsä, ei se ole pois alistuvien miesten saamilta vastaavilta, eikä niitä vähennä. Sikäli siis näkisin vertailun turhana.
-
Tämä ketju on kamalan sakiaa ulinaa. Sukupuolesta riippumatta, kauniit ihmiset ja mielenkiintoiset ihmiset saavat treffipyyntojä. Muita vaikuttavia tekijöitä on: asuinpaikka, seksuaalinen suuntautuminen, ikä, se että uskaltaa antaa ihmisille mahdollisuuden ja menee esim. Ihmisten ilmoille. Kukaan ei voi kiinnostua toisesta jos toisessa ei ole mitään mielenkiintoista. Varmasti 50v alistuvana introverttinä on vaikeaa mutta samalla tavalla se on vaikeaa 22v kuvankauniille naiselle joka asuu Inarissa eikä käy ihmisten ilmoilla. Tai alistuvalle 50v lesbolle. Herran vuonna 2022 useimmat meistä on jo tuhlannut jonkun kirjekaverin kanssa elämäänsä eivätkä halua sitä toiste. Sinä kutsut sitä lihalliseksi, minä kutsun ihastumiseksi ihmiseen ja hänen eleisiin/ilmeisiin.
Uskon, että suuri osa dommeista, jotka ovat kärkkäitä internetissä,ovat kärkkäitä sen takia, että he ovat jo kyllästyneet olemaan fetissi-automaatteja. "Pue mut tytöksi, sido, läpsi, ota väkisin suihin,? Pane mua pyllyyn ja runkkaa mua samalla". Melkein unohdin.. istu mun naamalle ja edgetä.
T. Lievästi antisosiaalinen introvertti, jonka sosiaalinen ahdistus ilmenee hikoiluna, puheen puuroutumisena, ja joka on murtanut kädestään luun päästäkseen pois ahdistavasta sosiaalisesta tilanteesta, mutta silti yrittää käydä miiteissä koska haluaa verkostoutua ja tutustua muihin kinkyihin.
-
Niin kyllä se tosi asia että on haasteellista löytää kumppani
Kenen kanssa harrastaa oli sitten nuori nainen mies
Tai vanha mies tai nainen. Varmasti on
Kaikissa ikäryhmissä saman mieltymyksen omaavia
Kyse siitä että kohtaavatko toisensa.
Ja kuten aina on se parin löytyminen ei aina
Onnistu. Kun monen asian pitää sopia
Yhteen. Ja tietysti jos on mahdollista
Niin omista ja toisen on vähän joustettava
Niin asia helpottuu... ja kyllä varmasti
On piilossa olevia kinkyjä. Se ainakin
Vanhemman ikäluokissa on vielä osalle
Tabu nuoremmilla kinky ollut jo sallitumpia
Ja enemmän esillä että kinkyjä yleensä
On olemassa. Ja sitten on toinen juttu
Mikä on yleensä kinkyä? Skaala on laaja.
Joillekin piiskaus on kinkyä no tavallaan se onkin
Ehkä kuitenkin yleisimpiä.. Mutta tärkeintä on se
Että osallistujat täysi-ikäisiä ja vapaa ehtoisia ja tietävät
Mitä tehdään . Ja lakia noudatetaan. Niin asia ok. Eikä mitään
Pidä tuomita että tuo on väärä ja tuo ei.
-
Mielestäni kaikkein suurin virhe seuranhaussa on ohittaa perinteiset ja ei-kinkyt seuranahkukanavat. Kinky-ihmisistä kuitenkin vain jäävuoren huippu jaksaa liittyä tämän palstan tapaisiin foorumeihin ja toteuttavat itseään ihan yksityisesti mutta vapaasti ja löytävät samanhenkisiä kumppaneita yhtä helposti tai vaikeasti kuin sopivia kumppaneita nyt ylipäätään löytää.
Minun kokemukseni.
-
Näin D-naisen kulmasta muutama ajatus aivan loistavien kommenttien jatkoksi.
Olen itse löytänyt subikumppanini Tinderistä, profiilissani oli suora viittaus seksuaaliseen mieltymykseeni ja sitä kautta löysimme toisemme. Myös täällä ja Fetissä olen kohdannut monia ihania tyyppejä. Seuranhakuväline ei mielestäni ole määräävä tekijä, vaan laadukas profiili ja yhteydenottoon paneutuminen.
Vaikka olekin sadisti ja boss lady, en ole koskaan halunnut kynnysmattoa, vaan nimenomaan omanarvontuntoisen ja itseään kunnioittavan subin. Nautin tasa-arvoisesta parisuhteesta, jossa naisena mua kohdellaan arvostavasti ja dommena kunnioitetaan. Kinkyseksiin liittyvissä asioissa käymme avointa keskustelua, mutta sessioidessa määräysvalta on minulla.
Olen itse se retkeilijä ja nuotiolla istuja, subiani se ei voisi vähempää kiinnostaa. Tämä minulle ihan mainiosti käy, ei kaikkia intohimoja tai harrastuksia tarvitse jakaa. Voin käydä nuotiokahveilla ystävien kanssa ja hän toteuttaa omia innostuksen kohteitaan omien ystäviensä kanssa. Tämä on itse asiassa tärkeää, en halua elää symbioosissa, haluan molemmille itsenäisyyttä ja omia juttuja.
Ikää on tuotu ketjussa moneen kertaan esiin, mutta se ei ole lainkaan asian ydin vaan miten ne vuotensa kantaa. Jos nuoruuttaan tai vanhuuttaan ruikuttaa, se ei kiinnosta ketään. Jokaisella on toki mieltymyksensä suhteessa kumppanin ikään, mutta tämä on usein jossain määrin joustava käsite, jos muut asiat kohtaavat.
Toksisuutta lienee löytyvän kaikista ihmisryhmistä, niin kinkyistä kuin vaniljoista. Itse ole tavannut monia ihania D-naisia, jotka ovat älykkäitä, lämpimiä, huolehtivia ja kumppaniaan arvostavia ❤️
Ja olipa seuranhakukanava mikä vaan, niin rohkaisen tuomaan omaa seksuaalista mieltymystään esille profiilissa, toimii myös noissa baarin ulkopuolisissa palveluissa.
-
Alistuvana (keski-ikäisenä) miehenä tilanne on erilainen. Meitä alistuvia miehiä on suuri määrä suhteessa alistaviin naisiin.
Minusta on myös ruvennut tuntumaan, että ainakin netissä kirjoittavien alistavien naisten kulttuurissa on toksisia piirteitä. He tahtovat itselleen true subin, joka ei kysele tai vaadi. Jos alistuva mies asettaa ehtoja ja kertoo toiveistaan ja tarpeistaan, hän ei kaikkien alistavien naisten mielestä ole todellisesti alistuva mies.
Juuri nyt deittipalstalla muuten on yksi täsmälleen tällainen, varsin tuore tapaus, dominoiva nainen joka ei ole halukas huomioimaan alistuvan miehen tarpeita, ainoastaan omansa. Ja vastauksia tietenkin tulee, koska kyseessä on nainen, heitä on vähän ja miehiä paljon.
-
e) Suuntautumiselleni ei ole kysyntää. Jos olisin (nuorehko) alistuva nainen, minulla olisi mahdollisuus jopa kilpailuttaa ehdokkaita, etenkin jos olisin kaunis. Kilpailuttamalla pitkällä aikavälillä joukosta löytyisi ehkä mieluinen kumppani.
Alistuvana (keski-ikäisenä) miehenä tilanne on erilainen.
Super kiva aloitus ja sai pohdiskelemaan!
Että kellekkään ei jäisi väärää kuvaa, niin täytyy tähän kyllä sanoa, että tämä kohta ei ole totta. Tietenkin jos kilpailuttamisella tarkoitat niitä ihmisiä, ketkä tulee nuorten alistujanaissubien yksityisviesteihin ja on vaan.. ihan hirveitä. Laitoin seuranhakuilmon pari viikkoa sitten tänne Baariin. Itseasiassa kahdesti. Poistin kummatkin koska 80% vastauksista oli kauheita ja aiheutti mulle ylitsepääsemätöntä ahdistusta ja niihin järkeviin viesteihin oli vaikee vastata.
Mitä sanoit saalistajista jossain välissä aloitustasi, niin niiden saalistajien kohteeksi päätyy usein nuoret alistujanaiset. Suuri osa meistä ei saa edes kunnon viestejä tai kunnon kiinnostusta.
Kaikki alle 30v naissubit voi varmaan samaistua mun tuntemuksiin. Ei me mitään voida kilpailuttaa. Vastauksia tulee kyllä, mutta suurinosa on aika ahdistavia.
Tietenkin verrattuna varmaan keski-ikäisiin alistujamiehiin niin joo. Meillä on hieman enemmän varaa kilpailuttaa.
Just eileen sanoin joillekkin skenekavereille, että ehkä mä voin 5-vuoden päästä laittaa seuranhakuilmon tänne ja saada järkeviäkin vastauksia. Mutta aloin sitten miettimään, että 5-vuoden päästä oon vieläkin reilusti alle 30-vuotias..
Tämähän johtuu suureksi osaksi siitä, että alle 30-vuotiaita mies-Domeja ei ole oikein ollenkaan verrattuna alle 30-vuotiaisiin naissubeihin.
Olin 23 v ikäinen, kun huomasin kiihottuvani sadismista. Seuraavana vuonna löysin nykyisen vaimoni, jonka kanssa asiaan lähdettiin tutustumaan. Hän on vuoden verran minua nuorempi. Mutta nyt olemme jo keski-ikäisiä.
Tämän suuntautumiseni havaitseminen ja sen pohtiminen oli melko traumaattinen kokemus. Olenko sairas, jäänkö yksin jne. Tältä kokemuspohjalta en jaksaisi minäkään uskoa, että nuoria sadistimiehiä löytyisi helposti. Nykyään toki olen hyvin iloinen suuntautumisestani!
-
Minusta on myös ruvennut tuntumaan, että ainakin netissä kirjoittavien alistavien naisten kulttuurissa on toksisia piirteitä. He tahtovat itselleen true subin, joka ei kysele tai vaadi. Jos alistuva mies asettaa ehtoja ja kertoo toiveistaan ja tarpeistaan, hän ei kaikkien alistavien naisten mielestä ole todellisesti alistuva mies.
Juuri nyt deittipalstalla muuten on yksi täsmälleen tällainen, varsin tuore tapaus, dominoiva nainen joka ei ole halukas huomioimaan alistuvan miehen tarpeita, ainoastaan omansa. Ja vastauksia tietenkin tulee, koska kyseessä on nainen, heitä on vähän ja miehiä paljon.
Ei tuossa ilmiössä ole mitään toksista, tai sukupuoliin, tai niiden määrälliseen jakaumaan liittyvää. Kyse on yksinkertaisesti edistyneemmistä alistajista, toteuttamassa dynamiikkaa, joka pyörii dominoivan osapuolen mielihalujen ympärillä. Ja koska maailma on hieno paikka, heitä palvomaan löytyy ihmisiä, joiden suurin intohimo elämässä on palvella omistajaansa näennäisen yksipuolisesti.
Erotuksena siis janan vaniljaisemmasta päästä, jossa subilla on pitkät listat rajoja ja mieltymyksiä, ja dominoiva osapuoli kulkee kapeaa polkua siinä välissä.
-
Minusta on myös ruvennut tuntumaan, että ainakin netissä kirjoittavien alistavien naisten kulttuurissa on toksisia piirteitä. He tahtovat itselleen true subin, joka ei kysele tai vaadi. Jos alistuva mies asettaa ehtoja ja kertoo toiveistaan ja tarpeistaan, hän ei kaikkien alistavien naisten mielestä ole todellisesti alistuva mies.
Juuri nyt deittipalstalla muuten on yksi täsmälleen tällainen, varsin tuore tapaus, dominoiva nainen joka ei ole halukas huomioimaan alistuvan miehen tarpeita, ainoastaan omansa. Ja vastauksia tietenkin tulee, koska kyseessä on nainen, heitä on vähän ja miehiä paljon.
Ei tuossa ilmiössä ole mitään toksista, tai sukupuoliin, tai niiden määrälliseen jakaumaan liittyvää. Kyse on yksinkertaisesti edistyneemmistä alistajista, toteuttamassa dynamiikkaa, joka pyörii dominoivan osapuolen mielihalujen ympärillä. Ja koska maailma on hieno paikka, heitä palvomaan löytyy ihmisiä, joiden suurin intohimo elämässä on palvella omistajaansa näennäisen yksipuolisesti.
Erotuksena siis janan vaniljaisemmasta päästä, jossa subilla on pitkät listat rajoja ja mieltymyksiä, ja dominoiva osapuoli kulkee kapeaa polkua siinä välissä.
Juuri näin, kirjon eri päässä sijaitsevista dominoivista kyse, everybody's valid everybody's yum. Mutta tuskinpa kukaan on toista edistyneempi sillä perusteella missä kohtaa spektriä sattuu sijaitsemaan. Ja siinä ei ole mitään vaniljamasita itsessään jos sattuu olemaan karkkikauppasubi.
-smörgåsbordsubi
-
Juuri näin, kirjon eri päässä sijaitsevista dominoivista kyse, everybody's valid everybody's yum. Mutta tuskinpa kukaan on toista edistyneempi sillä perusteella missä kohtaa spektriä sattuu sijaitsemaan. Ja siinä ei ole mitään vaniljamasita itsessään jos sattuu olemaan karkkikauppasubi.
Aamen.
-
Kaikki naiset on toksisia, kun eivät halua miellyttää miestä. True hamsterit toisaalta ovat täysin reiluja, kun etsivät kolmea reikää jota saa tökkiä juuri silloin, kun se hamsterille sopii. Ei tarvitse edes puhua ja jos sattuu puhumaan niin ei tarvitse ainakaan kuunnella.
-
tuskinpa kukaan on toista edistyneempi sillä perusteella missä kohtaa spektriä sattuu sijaitsemaan. Ja siinä ei ole mitään vaniljamasita itsessään jos sattuu olemaan karkkikauppasubi.
Sovitaan niin. ;D
-
Kaikki naiset on toksisia, kun eivät halua miellyttää miestä. True hamsterit toisaalta ovat täysin reiluja, kun etsivät kolmea reikää jota saa tökkiä juuri silloin, kun se hamsterille sopii. Ei tarvitse edes puhua ja jos sattuu puhumaan niin ei tarvitse ainakaan kuunnella.
True-vihalle on oma ketjunsa: https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=33893.0
-
Miten vitussa te idiootit,ootte taas pystynyt kääntä viatoman keskusteluaiheen genderwariksi,mesoamiseksi ja haukkumiseksi...dsiizös faking kraist...
-
Kaikki naiset on toksisia, kun eivät halua miellyttää miestä. True hamsterit toisaalta ovat täysin reiluja, kun etsivät kolmea reikää jota saa tökkiä juuri silloin, kun se hamsterille sopii. Ei tarvitse edes puhua ja jos sattuu puhumaan niin ei tarvitse ainakaan kuunnella.
True-vihalle on oma ketjunsa: https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=33893.0
So desu ne. Mulla on liian vilkas mielikuvitus niin ei pysty eikä kykene sanomaan "masteri" ilman hervotonta naurukohtausta.
-
Kaikki naiset on toksisia, kun eivät halua miellyttää miestä. True hamsterit toisaalta ovat täysin reiluja, kun etsivät kolmea reikää jota saa tökkiä juuri silloin, kun se hamsterille sopii. Ei tarvitse edes puhua ja jos sattuu puhumaan niin ei tarvitse ainakaan kuunnella.
True-vihalle on oma ketjunsa: https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=33893.0
Tuo on vaan yhdelle tietylle True Masterille osoitettu ketju, joten täysin turha linkkaus.
-
Sujuvasti sinne on kymmenet ihmiset kuitenkin kirjoitelleet. Oikeasti olisi hyvä keskittää kaikki hyökkäykset sinne, ihan vaan että muissa ketjuissa voisi puhua muusta.
-
Sujuvasti sinne on kymmenet ihmiset kuitenkin kirjoitelleet. Oikeasti olisi hyvä keskittää kaikki hyökkäykset sinne, ihan vaan että muissa ketjuissa voisi puhua muusta.
Niin, pointtisi oli mikä? Edelleen se on yhden True Masterin ketju, missä wannabee truuhamsterit mehustelevat hänen varjollaan. Miten tuo liittyy tähän ketjuun?
-
Tosihamstereiden itsetunto ei ole tästä nimikkeestä kiinni vaan ihan muusta. Että jos hihityttää niin anna naurun tulla.
-
Tosihamstereiden itsetunto ei ole tästä nimikkeestä kiinni vaan ihan muusta. Että jos hihityttää niin anna naurun tulla.
Koskaan ei ole tilannetta, että en nauraisi jos naurattaa. Vielä ei vaan ole true hamsteri ottanut tukasta kiinni ja kehoittanut sanomaan häntä rehtoriksi
-
Tosihamstereiden itsetunto ei ole tästä nimikkeestä kiinni vaan ihan muusta. Että jos hihityttää niin anna naurun tulla.
Mä oon ainakin ihan riekaleina. En tiedä kumman pilkka sattuu enemmän, tyhjän naurajan vai naisten hakkaajan.
-
Kaikki naiset on toksisia, kun eivät halua miellyttää miestä. True hamsterit toisaalta ovat täysin reiluja, kun etsivät kolmea reikää jota saa tökkiä juuri silloin, kun se hamsterille sopii. Ei tarvitse edes puhua ja jos sattuu puhumaan niin ei tarvitse ainakaan kuunnella.
Oliko kenties tässä yhteydessä tarpeellinen yleistys ja kinkysheimaus?
Ei se mitään jos jotkin sanat hihityttää, pakko myöntää että niin minuakin.
Mutta! Olisitko ystävällinen etkä käyttäisi täällä baarissa valitsemiasi ilmaisumuotoja pilkatessasi CNC/247/jatkuvan suostumuksen toteutusmuotoja.
Ne kun ovat osalle baarilaisista niitä itseään kokonaisena toteuttamisen tapoja, joiden oikeellisuutta täällä kyllä laajasti, joskin toisinaan hieman valikoiden pidetään hyvin korkeassa arvossa ja puolustetaan.
Loukkaat kirjoituksellasi enemmän niitä alistuvia, joille pilkkaamasi tapa elää on se ainoa tapa olla kokonainen. Mikäli tarkoituksesi on lisätä CNC-suhteessa elävien subien kokemaa hyljeksintää ja baarin ketjujen lukemisen välttelyä, onnistuit siinä.
Todella epäasiallinen, ketjuun, baariin ja skeneen sopimaton viesti sinulta.
Ja mitä linkattuun, avaamatta oletan kysy-TM ketjuun tulee, ihan hyvä osoite sitä aihetta koskevalle keskustelulle, vaikka osa tiukasti ilmeisen katkerina kokeekin että sinne saa kirjoittaa vain yksi henkilö. Parempi kuin tämä ketju, sekään ketju ei toki baarin linjauksella sovi kinkysheimaamiselle.
Mitä noihin toksisiksi koettuihin TPE:tä tarvitseviin cis-naisalistajiin tulee, niin kaikki ei vaan ole kaikille, niin se vaan menee.
-HPM
" Say what, say what?
I say what, say what?..."
-ei cmx
-HPM
-
Pitäisikö tähän väliin sanoa, että Gretalla on oikeus mun rööreihin 24/7 (toki asutaan erillään ja omistan myös oman elämän eli en ole täysin 24/käytettävissä) mutta kuitenkin.
Aina välillä elämässä tulee hetkiä, että tulee vähän huono fiilis, kuuluu elämään. Mutta mää en kirveelläkään ymmärrä miten tuo loukkaisi/kink sheimaisi ketään.
-
Tosihamstereiden itsetunto ei ole tästä nimikkeestä kiinni vaan ihan muusta. Että jos hihityttää niin anna naurun tulla.
Mä oon ainakin ihan riekaleina. En tiedä kumman pilkka sattuu enemmän, tyhjän naurajan vai naisten hakkaajan.
En tiedä, mitä yrität vihjailla.
-
Pitäisikö tähän väliin sanoa, että Gretalla on oikeus mun rööreihin 24/7 (toki asutaan erillään ja omistan myös oman elämän eli en ole täysin 24/käytettävissä) mutta kuitenkin.
Aina välillä elämässä tulee hetkiä, että tulee vähän huono fiilis, kuuluu elämään. Mutta mää en kirveelläkään ymmärrä miten tuo loukkaisi/kink sheimaisi ketään.
Voit toki kertoa lisääkin, kuten sanottua saattaahan muitakin hihityttää, eri asia sitten miten ja mihin sen pilkkansa päästää, toiset pitää jopa omana tietonaan. Pääsääntöisesti olen ihan diggaillut sun kirjoituksista, mutta nyt ehkä vähän, ei niin onnistunut.
Ehkä sen ymmärtämisen vaikeuden aiheuttaa tässä kohtaa jokin muu kuin röörien käytössä olo, ehkä se on lukumäärä tai se ettei ne ole 24 käytössä ja röörien omistaja jätä tyysti huomiotta omaa elämää, ollen näin loppujen lopuksi myös hiukan pelisilmätön, mikäli niin toimii. Ellei se sitten ole juuri se molempien juttu. Mene tiedä miksi suoran kinkysheimaamisen ymmärtäminen omassa tekstissä on vaikeaa.
Ei sillä ymmärtänen pointtisi ja ajatuksesi tekstin takana, ensimmäinen lausekin antaa osviittaa siitä että teksti on vaikea väline välittää monitulkinnaisia ilmaisuja. Kinkysheimaamista en.
Minä en saisi vastaavaa ilmaisua anteeksi koskien jotain muuta itsensätoteuttamista kohtaan, mikä on ihan oikein, ei kuulukkaan ja siksi opettelen jatkuvasti olemaan ilmaisuni osalta parempi.
Ja tuon elämässä tulee joskus huonofiilis heittelyn voit myös säästää, vaikka niille joilla on ollut oman itsensä takia muiden toimesta elämässään todella todella huono fiilis. Otan toki minäkin tuosta osani, koska näinhän se on joskus elämässä tulee huono fiilis, mutta josko sitä ei lisättäisi täällä baarissa ihan noin kun tuossa viestissäsi teet.
Omalta osaltani toppuuttelen keskusteluun osallistumistani, se kun viestisi johdosta lähti ketjuun nähden sivuraiteelle.
-HPM
"Viimeiseen asti pidä sanasi
Pidä kivi, jota kannat
Mene huoneeseen, jossa hän lepää
Kukkien, älä sulje silmiäsi pimeyteen
Sanokaa minun puhuneen"
-
Mielenkiintoisia keskusteluja.
Onko kaikille tasapuolisesti seuraa tarjolla?
Itse en usko että näin on. Se riippuu aina kokonaisuudesta.
Enemmän seuraa on tarjolla alistuvalle naiselle ja Dominoivalle miehelle.
Enemmän seuraa on tarjolla ekstrovertille kuin introvertille.
Enemmän seuraa on tarjolla nuorelle kuin vanhalle.
Enemmän seuraa on tarjolla itsensä ruokavaliolla ja kuntosalilla kunnossa pitävälle.
Enemmän seuraa on tarjolla sille joka asuu siellä missä muita ihmisiä on enemmän.
Enemmän seuraa on tarjolla mitä kevyemmät kinkyt sulla on.
Siinä perushuomiot.
Jos ei juuri nyt seuraa löydy, niin voi joko muuttaa maailmaa tai itseään.
Kumpi nyt sitten onkaan helpompi keino.
Kiinnostuin myös kahdesta muusta asiasta tässä ketjussa.
Ensinnäkin siitä että seuraa jonkun kansainvälisen ajatuksen mukaan kannattaisi etsiä tinderistä tai muualta kinkymielessä koska ’saalistaja saalistaa siellä missä saalista on?’
Mielestäni ne kokemukset joita olen kuullut Tinder, Jodel, ja muista chät tai viestipohjaisista palveluista seuranhakuun kinkymielessä antavat sekalaisen kuvan. Sama saalistaja on aivan varmasti yhtä kykenevä luomaan itselleen tinderprofiilin tai Olemaan Anonyymi-Jodelissa vaikka kuusi eri ihmistä halutessaan. Ymmärrykseni mukaan ihmisten kirjo ja käsitys omasta osaamisestaan ja kokemuksestaan on varsin laaja siellä kuten täällä. Aina kannattaa jutella ennen kuin mitään tekee. Itse jos haluaisin korjata vanhan talon liittyisin pelastakaa vanhat talot FB-ryhmään enkä yleisrakennus-ryhmään, mutta tapansa kullakin.
Koen erikoisena ajatuksen että bdsm seksistä kiinnostuminen elämäntapana tai 24/7 tai TPE harrastajien sheimaus on ok vuonna 2023. Edes 24/7, TPE suhteissa niissäkin lähtökohtana on molempien osapuolten halu. En näe että ulkopuolisen tulisi sellaisia dissata jos ei itse asioista välitä. Väärin kinkyilty! - oli minusta 2010 juttuja. Samalla tavoin kevyesti leikkijä ei ole huonompi ihminen tai paska kinky - ei sellaista ole. Jokainen tekee asioita mitkä kokee itselleen omiksi.
Minusta on myös ok nimittää Itseään TM termillä tai minä muuna tahansa. Ei se ole minusta kovin oikein loukata toista jos itse harrastaa eri tavalla. Jälleen 2023. Olemme huomanneet että hyvääkin voi syyttää pahasta, ettei aina syyte ole tuomio ja TM ketju osoitti että Snadi ja muutkin kovemmasta menosta kiinnostuneet voi(mme) olla ihmisiä siinä missä muutkin.
Alkuperäiseen aloitukseen tsemppiä. Seuran löytäminen on aina hankalaa. Hyvän jos löytää niin kannattaa pitää kiinni. Kinkymaailmassa kun monen asian pitää kolahtaa että homma toimii.
-
Aika kauas on tämä ketju eksynyt alkuperäisestä aiheestaan :D
Sivusta seuranneena piilossa olevia kinkyjä on yllättävänkin paljon, sellaisia jotka eivät käy miiteissä eikä tapahtumissa ja sellaisia kinkyjä jotka eivät ole edes kuulleet baarista