BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 02.04.2023, 10:07
-
"Mä voisin olla seuraava"
Kokeilkaas joskus darkkarissa sanoa tuolla tavalla ihmiselle, joka on juuri antanut partnerilleen suihinoton, ja tulkaa sitten kertomaan, millaisen vastauksen saitte. Lisämausteena voitte vielä parkkeerata itsenne ko. ihmisen eteen tarjolle, että olette valmiina palveltavaksi. Jos taas pyydätte suuhoitoa etänä, aloittakaa pohdinta vaikka siitä, milloin omaan aikatauluunne sopisi olla maisemissa. Onnea matkaan!
Kuulostaako absurdilta? Niin minustakin, mutta vaihdetaan suihinoton tilalle neulominen, niin tilanteet ovat suoraan tosielämästä lainattuja. Ihmiset olettavat automaattisesti, että minä käytän aikaani ja välineitäni keneen tahansa, ihan vain koska he ovat aina halunneet kokeilla. Piiskaamisen suhteen sentään pääasiassa kysytään, voisinko palveluksiani tarjota, mutta silläkin puolella on vastaan kävellyt oletuksia, että olen käytettävissä kelle tahansa pelkästä lyömisen ilosta. Tilanne on tottakai täysin toinen, jos olen ollut bilejärjestäjien kutsumana neula- tai piiskapisteen pitäjänä, koska niihin kuuluukin päästä kokeilemaan juttuja matalalla kynnyksellä ja ilman odotuksia vastavuoroisuudesta. Sellaisia en ole enää vuosiin tehnyt, koska jatkuva palvelusadismi on yllättävän raskasta.
En tiedä, onko kukaan tullut ennen kyselemistä ajatelleeksi, että ensikertalaisten kokeilut ovat oikeasti vaativia toteuttaa. Kun ihminen ei itsekään tiedä, mitä kaikkea jonkin uuden asian kokeilusta voi kehossa ja mielessä seurata, voitte kuvitella, miten paljon keskittymistä ja hereilläoloa vaatii olla siellä tekevässä päässä. Samaan aikaan, kun tähtäilee iskuja tai neulankärkiä paikalleen, pitää vahtia, että toinen muistaa hengittää eikä pääse tekemään äkkinäisiä liikkeitä, tarkkailla ympäristöä törmäilyvaaran varalta, seurata omaa oloa ja vielä jaksaa keskittyä lukemaan toisen reaktioita tietääkseen, millaisilla vesillä liikutaan. Tutun partnerin kanssa näistä osa jää pois, mutta silloinkaan ei ole varaa päästää kontrollista irti, vaan tilanteen tasalla on pysyttävä kaiken aikaa.
Kun tähän heitetään päälle se, että neulat ovat kohtalaisen harvinaista erikoisosaamista, välineitä ei saa joka Prismasta, ja että ne maksavat ihan oikeaa rahaa, itsestäänselvyytenä kohtaaminen ei tee kovin hyvää ensivaikutelmaa. Kukaan meistä ei halua olla itsestäänselvyys eikä fetissiautomaatti, mutta tulen edelleen kohdatuksi sellaisena aivan liian usein. Minulta halutaan paljon asioita, mutten kuollaksenikaan muista, milloin joku olisi noissa tilanteissa ehdottanut vastapalvelusta tai kysynyt, mitä minä toivoisin. En myöskään usko, että kokemukseni on uniikki, vaan etenkin sitojat saavat käsittääkseni samanlaisia lähestymisiä. Toki sillä on valtava merkitys, miten asioita lähestyy, eikä siinä ole mitään pahaa, jos kauniisti ja kunnioittavasti kysyy, että haluaisitko tehdä mun kanssa näin.
Kaikesta tästä välittyy helposti kuva, että neulominen ja piiskaaminen olisivat minulle ikäviä ja vastenmielisiä aktiviteetteja, mutta se ei pidä ollenkaan paikkaansa. Minusta on edelleen huikeaa nähdä ja kuulla, miten ihmiset reagoivat tekemisiini, ja nautin siitä, kun saan jonkun kiemurtelemaan, pelkäämään, speissaamaan ja huutamaan. Ainainen kontrollissa ja hereillä oleminen on kuitenkin vaativaa ja kuluttavaa, ja minäkin haluan toisinaan heittäytyä, fiilistellä ja antautua jonkun toisen tarjoamalle kokemusmatkalle. Ja vaikka oma osaamiseni onkin pitkälle vietyä ja harjoiteltua, ei se tarkoita sitä, että vaatisin vastapuolelta samaa. Olisin erinomaisen tyytyväinen, jos vastapuoli tarjoutuisi vaikka hieromaan hartioitani, hakemaan minulle SmurffiToastin, harjaamaan hiuksiani tai mitä tahansa muuta sellaista, jossa voisin vuorostani olla vastaanottajana ja keskittyä nauttimaan olostani. (Ja joo, kun joku tätä kuitenkin nyt miettii, niin se suihinottokin voi joskus olla hyvä ehdotus.)
Minä teen jatkossakin neulajuttuja bileissä, jos sellaiseen on mahdollisuus, ja otan mieluusti myös ensikertalaisia kokeilemaan. En aio jatkossakaan tentata, mitä pyytäjä aikoo tarjota vastapalvelukseksi, mutta toivon, että jokainen miettii omalta kohdaltaan, mitä on tuomassa pöytään. Jos pitkällisenkin harkinnan jälkeen päätyy vastaukseen "toi saa jonkun jota lyödä", voi olla hyvä pysähtyä miettimään vielä toiseksikin hetkeksi. Mahdollisuudet saada uusia kokemuksia paranevat huomattavasti, jos pyyntöön sisältyy jotain vastavuoroista kivaa toisellekin osapuolelle.
Hihaton, joka tykkää kyllä tehdä asioita, mutta haluaa välillä myös antaa muiden tehdä
-
:love:
Hieno kirjoitus, kiitos!
-
Niinpä. Itse en ole klubeilla tai darkkareissa koskaan käynyt ja en tiedä millaista meno ja kulttuuri sielä on. Onko se niin että kullakin on oma rooli ja sillä mennään. Eli jos on alistava osapuoli, häneen suhtaudutaan niin että hän on vain se osapuoli joka "antaa jotakin". No, antaahan leikeissä tietysti kumpikin osapuoli. Mutta siis onko niin ettei häneltä ei tarvitse kysyä voisiko tälle henkilölle tehdä jotakin: hieroa niskaa, kutittaa, kiihottaa kiduttavan hitaasi orgasmi tai voiko hänkin pitää piiskauksesta.
Olen itse täysin ulkopuolinen tuollaisista kekkereistä mutta kyllä minusta ainakin löytyy kaksi puolta. On herkullista härnätä, kiusata ja sopivasti kiduttaa toista. Mutta sitten kyllä tykkään että minulle tehdään vastaavasti.
-
Eri sarjassa "painin" kaikin puolin vaan voin kyllä samaistua varsinkin tuon neuloituksen suhteen. Teen sitä toistaiseksi vain bileissä jolloin ei tietenkään voi kovin isoja juttuja tehdä, jono kun on sen pari tuntia koko ajan. Onneksi osaan tulkita ihmisiä hyvin ja tehdä suoria kysymyksiä tilanteen tullen. Vastapalvelusta en tuossa tilanteessa odota tietenkään. Fyysisestikin raskasta voi olla. Koko ajan pitää olla tilanteen tasalla, huomioda ympäristöä, torpata omaan persoonaan kohdistuvat oletukset. Siksipä en bileissä yleensä enää jaksa olla kun neulapiste menee kiinni. Joskus on mukana myös lyömävälineitä, lähinnä rekvisiittana.
-
Vähän jäin miettimään.
Bileissä jos maksua vastaan tekee mitä tahansa ohjelmanumeroa tai aktiviteettia, niin siinä toki varmaankin on yksi ihminen sama kuin toinenkin. Eli jonkun verran illan aikana sitä neulontaa tai muuta tointa tekee. Näin olen ymmärtänyt ihmisiltä jotka tekevät erilaisia artistiesiintymisiä, työpajoja tai muita.
Ja varmaan usemmallekin tulee erilaisia pyyntöjä privaatisti. Yleisesti ne varmaan liittyvät siihen mistä tyyppi tunnetaan. Jos neuloitat, sulta varmaan kysytään niitä asioita, jos taas piiskaat tai kuvaat niin se on sitten sitä. Tai mitä muuta tahansa. Pointti ehkä, että privaatisti tuskin on tehtävä mitään mikä ei itseä nappaa.
Minulle aina vähän särähtää korvaan ’vastapalvelusmentaliteetti’ jossa yhden tehdessä jotain on toinen velkaa jotain. Toki olen itse se joka jeesaa muiden muutot ja auttaa ongelmissa, enkä pyydä siitä itse mitään. Uskon siihen että hyvä kiertää. Rinnastan vastikkeellisen bdsm-toiminnan kurtisaanitoimintaan enkä siksi ole itse tekemistäni asioista keneltäkään vastapalveluksia pyydellyt.
Jotenkin tekstistä ei käynyt ilmi tarkoittiko vastikkeellisuus vapaa-ajan toimintaa vai biletyyppistä toimintaa, joista jälkimmäisistä olen ymmärtänyt että ne ovat järjestötoimintaa tai vastikkeellista toimintaa ihan rahaa vastaan. Itse jos näkisin bileissä neulatyöpajan niin olettaisin että sen pyörittäjä tilaisuudessa voisi tökätä neulan kädestäni läpi jos aikaa on ilman että tarjoaisin toastin tai suihinoton. Ellei toiminta ole selkeästi maksua vastaan toteutettavaa.
Vapaalla varmaan suhteissa ja monisuhteissa toimitaan sitten juuri niin kuin osapuolet keskenään sopivat.
-
Hieno teksti! Varsinkin vähän kokemattomampana tuo kohta missä puhuit ensikertalaisten kokeilusta kokeneemman näkökulmasta pisti miettimään omaa suhtautumista ihmisiin, ketkä on opettanut asioita ja keiden kanssa olen koittanut asioita ensimmäistä kertaa. Varmaan semmonen asia mikä monen olisi hyvä iskostuttaa mieleen. Arvostus on tärkeää.
-
Jotenkin tekstistä ei käynyt ilmi tarkoittiko vastikkeellisuus vapaa-ajan toimintaa vai biletyyppistä toimintaa, joista jälkimmäisistä olen ymmärtänyt että ne ovat järjestötoimintaa tai vastikkeellista toimintaa ihan rahaa vastaan. Itse jos näkisin bileissä neulatyöpajan niin olettaisin että sen pyörittäjä tilaisuudessa voisi tökätä neulan kädestäni läpi jos aikaa on ilman että tarjoaisin toastin tai suihinoton. Ellei toiminta ole selkeästi maksua vastaan toteutettavaa.
Siinä se toisen tekstikappaleen lopussa lukee, että asia on eri jos olen bileiden järjestäjän kutsumana pitämässä neula- tai piiskapistettä. Tässä tekstissä viittaan siihen, kun olen bileissä vieraana omalla vapaa-ajallani.
-
Hyvä teksti ja samalla muistutus kaikille, ett koitettas nähdä ihmiset ihmisinä ensin.
-
Jotenkin tekstistä ei käynyt ilmi tarkoittiko vastikkeellisuus vapaa-ajan toimintaa vai biletyyppistä toimintaa, joista jälkimmäisistä olen ymmärtänyt että ne ovat järjestötoimintaa tai vastikkeellista toimintaa ihan rahaa vastaan. Itse jos näkisin bileissä neulatyöpajan niin olettaisin että sen pyörittäjä tilaisuudessa voisi tökätä neulan kädestäni läpi jos aikaa on ilman että tarjoaisin toastin tai suihinoton. Ellei toiminta ole selkeästi maksua vastaan toteutettavaa.
Siinä se toisen tekstikappaleen lopussa lukee, että asia on eri jos olen bileiden järjestäjän kutsumana pitämässä neula- tai piiskapistettä. Tässä tekstissä viittaan siihen, kun olen bileissä vieraana omalla vapaa-ajallani.
Siinä kohtaa kyseessä on omien rajojen pitämisen tärkeys. Kukaan muu ei niistä pidä huolta, jos et sitä itse tee. Vain kertomalla toiselle olevansa nyt siinä tilanteessa itse viihteellä, et vapaaehtoisena opastajana, riittänee. Mikäli kysyjälle tämä ei riitä, lauseen voi toistaa.
On totta, etteivät kaikki koskaan ymmärrä esiintyjien tai vapaaehtoisten demonstroijien olevan toisinaan myös vapaalla, mutta se on heidän murheensa. Ei tarvitse suostua, mutta jos suostut kuitenkin vastikkeellisesti ollessasi vapaa-ajalla, et ole vapaa-ajalla oikeasti, etkä tuolloin kunnioita mahdollisia seuralaisiasi venymällä näin vapaaehtoisen, mutta vastikkeellisen työn puolelle. Sellainen kaikki loputon joustaminen on todellisesta läsnäolosta pois.
Joskus vapaaehtoistyö voi myös luoda tietynlaisen korvaamattomuuden kokemuksen, kuten mikä tahansa muu työtehtävä. Tällöin olisi hyvä miettiä ihan keskenään, osaisiko joku muukin, vai onko oma ego sen muiden osaamisen tunnustamisen tiellä. On nimittäin mahdollista, ellei jopa todennäköistä, löytää toinenkin osaaja samasta ryhmästä. Bileissä joissa on 200 henkilöä, on mahdollisesti myös joku muu osaava neuloittaja, piiskaaja, kuka tahansa muu osaava. Kysyjän vastuulla on löytää seuransa itse. Se vastuu ei ole neuloittajalla itsellään.
Jos ihminen on vaikka seurakunnan ruokajaossa höyläämässä pallojuustosta täydellisiä viipaleita joka sunnuntai, ei sitä juustoa jäädä suntion pyynnöstä enää maanantaina höyläämään, koska joku muukin osaa sen. Ellei sitten itse koe olevansa maakunnan kovin viipaloija, jolloin kukaan ei enää osaa auttaa, koska auttamisenhalu on syystä tai toisesta mennyt ihan yli.
-
Mun mielestäni kolumni oli hyvin kirjoitettu ja kokenut samaa. Aikoinaan kyllästyin olemaan pelkkä lihapala bileissä, jossa sidottavia riitti niin paljon, että iteltä meni kokonaan bileet ohi. Välillä edes kaljaa ehtinyt nauttimaan. Nykyään otan köydet mukaan bileisiin vain, jos oon jonkun kanssa erikseen sopinut. Draiveri kyllä on mukana ja sitä voi tulla kyselemään, mutta ei saa loukkaantua, jos totean: "Eikö toimittaja näe, että juon nyt kahvia?". Tykkään minglailla bileissä ja joskus on ihan halukin käyttää draiveria halukkaaseen seuraan, mutta en mä sitä jaksa koko iltaa tehdä.
-
On totta, etteivät kaikki koskaan ymmärrä esiintyjien tai vapaaehtoisten demonstroijien olevan toisinaan myös vapaalla, mutta se on heidän murheensa. Ei tarvitse suostua, mutta jos suostut kuitenkin vastikkeellisesti ollessasi vapaa-ajalla, et ole vapaa-ajalla oikeasti, etkä tuolloin kunnioita mahdollisia seuralaisiasi venymällä näin vapaaehtoisen, mutta vastikkeellisen työn puolelle. Sellainen kaikki loputon joustaminen on todellisesta läsnäolosta pois.
Ei ongelma olekaan se, että olisi jotenkin pakko suostua, vaan yleinen käytöstapojen puute. Tullaan vain paikalle ja oletetaan, että tottakai minä teen jollekulle jotain, koska hän niin sattuu haluamaan. En myöskään lähtisi tekemään tuollaisia kategorisia väittämiä seuralaisten kunnioittamisesta ja läsnäolon vähenemisestä, koska tilanteet ja ihmissuhteet eivät ole niin yksioikoisia. Se, mitä alun perin kirjoituksellani olen tavoitellut, on herätellä jokaista miettimään sessiotilanteita ja sitä, miten toisen vaivannäölle ja ajalle voisi osoittaa arvonantoa.
Joskus vapaaehtoistyö voi myös luoda tietynlaisen korvaamattomuuden kokemuksen, kuten mikä tahansa muu työtehtävä. Tällöin olisi hyvä miettiä ihan keskenään, osaisiko joku muukin, vai onko oma ego sen muiden osaamisen tunnustamisen tiellä. On nimittäin mahdollista, ellei jopa todennäköistä, löytää toinenkin osaaja samasta ryhmästä. Bileissä joissa on 200 henkilöä, on mahdollisesti myös joku muu osaava neuloittaja, piiskaaja, kuka tahansa muu osaava. Kysyjän vastuulla on löytää seuransa itse. Se vastuu ei ole neuloittajalla itsellään.
Sitä neulaosaamista olen parhaan kykyni mukaan jakanut eteenpäin viimeiset melkein 10 vuotta, mutta en edes muista, milloin olisin nähnyt jonkun muun neuloja bileissä tekevän. Ehkä joskus ennen koronaa? Sama juttu piiskaajissa ja sitojissa, parhaille näyttää olevan koko ajan jonoa, riippumatta siitä ovatko bileissä töissä vai vapaalla.
Ja vaikka suhdeluku olisi millainen, alkuperäinen sanomani ei muutu miksikään: ihmisten välinen kanssakäyminen on kaikille osapuolille antoisampaa, kun osapuolet kunnioittavat toisen toiveita, aikaa, vaivannäköä ja panostusta. Viime aikoina kohdalleni on tullut turhan paljon tapauksia, joissa minun vain automaattisesti oletetaan täyttävän tuntemattoman ihmisen toiveita, koska satun jotain heidän haluamaansa osaamaan.
-
On totta, etteivät kaikki koskaan ymmärrä esiintyjien tai vapaaehtoisten demonstroijien olevan toisinaan myös vapaalla, mutta se on heidän murheensa. Ei tarvitse suostua, mutta jos suostut kuitenkin vastikkeellisesti ollessasi vapaa-ajalla, et ole vapaa-ajalla oikeasti, etkä tuolloin kunnioita mahdollisia seuralaisiasi venymällä näin vapaaehtoisen, mutta vastikkeellisen työn puolelle. Sellainen kaikki loputon joustaminen on todellisesta läsnäolosta pois.
Ei ongelma olekaan se, että olisi jotenkin pakko suostua, vaan yleinen käytöstapojen puute. Tullaan vain paikalle ja oletetaan, että tottakai minä teen jollekulle jotain, koska hän niin sattuu haluamaan. En myöskään lähtisi tekemään tuollaisia kategorisia väittämiä seuralaisten kunnioittamisesta ja läsnäolon vähenemisestä, koska tilanteet ja ihmissuhteet eivät ole niin yksioikoisia. Se, mitä alun perin kirjoituksellani olen tavoitellut, on herätellä jokaista miettimään sessiotilanteita ja sitä, miten toisen vaivannäölle ja ajalle voisi osoittaa arvonantoa.
Joskus vapaaehtoistyö voi myös luoda tietynlaisen korvaamattomuuden kokemuksen, kuten mikä tahansa muu työtehtävä. Tällöin olisi hyvä miettiä ihan keskenään, osaisiko joku muukin, vai onko oma ego sen muiden osaamisen tunnustamisen tiellä. On nimittäin mahdollista, ellei jopa todennäköistä, löytää toinenkin osaaja samasta ryhmästä. Bileissä joissa on 200 henkilöä, on mahdollisesti myös joku muu osaava neuloittaja, piiskaaja, kuka tahansa muu osaava. Kysyjän vastuulla on löytää seuransa itse. Se vastuu ei ole neuloittajalla itsellään.
Sitä neulaosaamista olen parhaan kykyni mukaan jakanut eteenpäin viimeiset melkein 10 vuotta, mutta en edes muista, milloin olisin nähnyt jonkun muun neuloja bileissä tekevän. Ehkä joskus ennen koronaa? Sama juttu piiskaajissa ja sitojissa, parhaille näyttää olevan koko ajan jonoa, riippumatta siitä ovatko bileissä töissä vai vapaalla.
Ja vaikka suhdeluku olisi millainen, alkuperäinen sanomani ei muutu miksikään: ihmisten välinen kanssakäyminen on kaikille osapuolille antoisampaa, kun osapuolet kunnioittavat toisen toiveita, aikaa, vaivannäköä ja panostusta. Viime aikoina kohdalleni on tullut turhan paljon tapauksia, joissa minun vain automaattisesti oletetaan täyttävän tuntemattoman ihmisen toiveita, koska satun jotain heidän haluamaansa osaamaan.
Niin, tässä on ytimessä tuo parhaus, huomaatko?
Lisäksi — voitko sanoa tilanteen olevan aivan samanlainen riippumatta siitä, kuka tämä sopimattomaan aikaan tuleva neuloitusta pyytävä on? Mikäli kyseessä on itseäsi (habitukseltaan) kiinnostava henkilö, pyydätkö vielä voileipää, vai onko tutustuminen riittävä kompensaatio? Onko tilanne todella aivan tasa-arvoisesti ärsyttävä, jos kysyjä on nelikymppinen monta voileipää syönyt karvainen Krister, vaiko vähemmän karvainen Krista? Kumpi ostaa voileivän? Ostaako kumpikin? Haluatko ranskalaisia sen kanssa?
On aiheita, jotka ovatkin todella hyviä, silloin kun niistä kirjoittamisessa ollaan ajateltu muutakin, kuin mukanöyrää tapaa mainostaa itseään. Joku jalommin ajatteleva näkee aloituksessa muuta. Se aloittajan ärtymys on kysyjästä kiinni, tässäkin tapauksessa. Kysyjät ovat olleet vääränlaisia ja se harmittaa.
-
Ihmiset ei useinkaan ymmärrä innostukseltaan, ettei jotain asioita voi kysyä/tehdä.
-
Ihmiset ei useinkaan ymmärrä innostukseltaan, ettei jotain asioita voi kysyä/tehdä.
Juurikin tämä. Toinen on ihan uuden äärellä ja oma innostus ajaa edelle käytöstavoista. Sitten myös siinä on isoja eroja kuinka henkilökohtaisia nämä jutut on. Osalle kyse on enemmän leikistä ja sitten käyttäydytään kuin tanssilavalla sekahaun aikana ja osalle sitten henkilökohtaisempaa juttuja.
Sitten ihan sellainen juttu näissä on myös, että se vastaanottava osapuoli saattaa olla jäänyt keräämään rohkeutta johonkin juttuun, esim neuloihin jossakin toisessa tilaisuudessa ja sitten kun sama kaveri tulee vastaan ja itse olisi valmis kokeiluun, on ulosanti sitten ton tasoista. Ei toki kaikilla.
Mä jotenkin ajattelen, että ihmiset harvoin on huonokäytöksisiä tahallaan vaikka osa on kyllä sitäkin.
-
Sitä neulaosaamista olen parhaan kykyni mukaan jakanut eteenpäin viimeiset melkein 10 vuotta, mutta en edes muista, milloin olisin nähnyt jonkun muun neuloja bileissä tekevän. Ehkä joskus ennen koronaa? Sama juttu piiskaajissa ja sitojissa, parhaille näyttää olevan koko ajan jonoa, riippumatta siitä ovatko bileissä töissä vai vapaalla.
Ja vaikka suhdeluku olisi millainen, alkuperäinen sanomani ei muutu miksikään: ihmisten välinen kanssakäyminen on kaikille osapuolille antoisampaa, kun osapuolet kunnioittavat toisen toiveita, aikaa, vaivannäköä ja panostusta. Viime aikoina kohdalleni on tullut turhan paljon tapauksia, joissa minun vain automaattisesti oletetaan täyttävän tuntemattoman ihmisen toiveita, koska satun jotain heidän haluamaansa osaamaan.
Niin, tässä on ytimessä tuo parhaus, huomaatko?
Ei se parhaus ole mitenkän olennaisin eikä ytimessä tässä, pointti on ihan muualla. Jos nyt sitä haet takaa, niin ei minulle ole ongelma sanoa, että olen yksi parhaista ja tunnetuimmista neulojista tässä maassa, olen tehnyt asian eteen valtavan määrän työtä ja olen ylpeä siitä. Se ei muuta millään tavalla alkuperäistä pointtia, jota olen tuossa edellisessäkin viestissäni painottanut.
Lisäksi — voitko sanoa tilanteen olevan aivan samanlainen riippumatta siitä, kuka tämä sopimattomaan aikaan tuleva neuloitusta pyytävä on? Mikäli kyseessä on itseäsi (habitukseltaan) kiinnostava henkilö, pyydätkö vielä voileipää, vai onko tutustuminen riittävä kompensaatio? Onko tilanne todella aivan tasa-arvoisesti ärsyttävä, jos kysyjä on nelikymppinen monta voileipää syönyt karvainen Krister, vaiko vähemmän karvainen Krista? Kumpi ostaa voileivän? Ostaako kumpikin? Haluatko ranskalaisia sen kanssa?
On aiheita, jotka ovatkin todella hyviä, silloin kun niistä kirjoittamisessa ollaan ajateltu muutakin, kuin mukanöyrää tapaa mainostaa itseään. Joku jalommin ajatteleva näkee aloituksessa muuta. Se aloittajan ärtymys on kysyjästä kiinni, tässäkin tapauksessa. Kysyjät ovat olleet vääränlaisia ja se harmittaa.
Ei sen tilanteen pidäkään olla samanlainen kysyjästä riippumatta, sellaisen haihattelu on täysin utopistista ja yhdentekevää. Meillä kaikilla on omat preferenssimme partnerien suhteen, niin myös minulla, ja ne väistämättä muovaavat tilannetta aina johonkin suuntaan. Yhteistä näille ärsyttäville tilanteille on ollut käytöstapojen puute, ei kysyjien sopiminen tai sopimattomuus niihin preferensseihin.
Ja jos minulla olisi tarve mainostaa itseäni neulojana, tekisin sen jollain muulla tavalla kuin peräänkuuluttamalla potentiaalisilta leikkikavereilta enemmän vaivannäköä.
-
Ihmiset ei useinkaan ymmärrä innostukseltaan, ettei jotain asioita voi kysyä/tehdä.
Juurikin tämä. Toinen on ihan uuden äärellä ja oma innostus ajaa edelle käytöstavoista. Sitten myös siinä on isoja eroja kuinka henkilökohtaisia nämä jutut on. Osalle kyse on enemmän leikistä ja sitten käyttäydytään kuin tanssilavalla sekahaun aikana ja osalle sitten henkilökohtaisempaa juttuja.
Sitten ihan sellainen juttu näissä on myös, että se vastaanottava osapuoli saattaa olla jäänyt keräämään rohkeutta johonkin juttuun, esim neuloihin jossakin toisessa tilaisuudessa ja sitten kun sama kaveri tulee vastaan ja itse olisi valmis kokeiluun, on ulosanti sitten ton tasoista. Ei toki kaikilla.
Mä jotenkin ajattelen, että ihmiset harvoin on huonokäytöksisiä tahallaan vaikka osa on kyllä sitäkin.
Olen samoilla linjoilla siitä, että ihmiset ovat harvoin tarkoituksellisen epäkohteliaita, ja siksi näen oivallista maaperää ajatusten herättämiselle. Innostus on ihana asia ja sitä on hieno jakaa jonkun kanssa, mutta myös sen vallassa tekee välillä hyvää pysähtyä hetkeksi miettimään, miten asioita lähestyy. Olen minäkin joskus aloitellessani antanut innostuksen kävellä hyvien tapojen ylitse, mutta onneksi kohdalle on sattunut viisaita partnereita, jotka ovat osanneet ystävällisesti näissä asioissa opastaa. Pyrin vuorostani tekemään samaa nyt, kun kokemusta on kertynyt enemmän.
-
Kyllä meitä neulahommia tekeviä on edelleen bileissä. Itse olen viimeiset pari vuotta ollut tekemässä lähes kaikissa Tampereen bileissä.Sen myönnän ettemme ole tasollasi, parhaamme teemme annetuissa olosuhteissa.
-
Kyllä meitä neulahommia tekeviä on edelleen bileissä. Itse olen viimeiset pari vuotta ollut tekemässä lähes kaikissa Tampereen bileissä.Sen myönnän ettemme ole tasollasi, parhaamme teemme annetuissa olosuhteissa.
Ei sitä vertailla kannata, kaiken näkemäni perusteella olet ihan pätevä neuloittaja sinäkin. En vain ole tainnut olla kanssasi samoissa bileissä vuosiin, ja aika harvassa ne muutkin tekijät nykyään ovat.
-
Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu.
Itse olen joskus ollut se nuori ja innokas keltanokka, joka on kysynyt (toivoakseni sentään kohteliaasti), että hei, näin kun sidoit tuossa hetki sitten jota kuta ja halusin vain kysyä, että voisitko ehkä sitoa minuakin tai että moi, mietin tässä vain, että olisipa kyllä kiva tulla piiskatuksi tänä iltana, et sattumalta haluaisi piiskata minua.
Näistä tarjouksistani on joskus ystävällisesti kieltäydytty. Mutta onpa suostuttukin. Olen saanut aikoinaan ensikokemukseni sidottavana olemisesta nimenomaan BDSM-bileissä, ja pitkään se myös oli ainoa ympäristö, missä pääsin sidottavaksi aina silloin tällöin. Olen myös saanut BDSM-bileissä piiskaa entuudestaan tuntemattomalta henkilöltä, kun ihan vaan uskaltauduin kysymään, ja se on ollut yksi elämäni hienoimpia ja ikimuistoisimpia BDSM-kokemuksia.
Toisaalta nyt kun olen itse kokeneempi BDSM:ssä ja teen näitä asioita vain rakkaus- ja ystävyyssuhteissa, pystyn myös samaistumaan ja olen itsekin kokenut hämmennyksen tilanteessa, jossa henkilökohtaisen bileissä tapahtuvan köysi- tai piiskasession jälkeen joku tuntematon tulee kysymään, että 'hei, voisinko minäkin vähän kokeilla?' Näistä on kuitenkin selvitty selittämällä kohteliaasti, että kiitos ei, emme voi emmekä halua tehdä tällaisia asioita tuntemattomien ihmisten kanssa.
Loppujen lopuksi siis ajattelen, että ainahan saa kysyä - kunhan on valmis hyväksymään loukkaantumatta ja perseilemättä sen, että vastaus voi olla ei. Toivoisin, että voisimme ja uskaltaisimme kaikki kysyä, kieltäytyä ja myöntyä matalalla kynnyksellä ja ilman tunnontuskia tai loukkaantumisia sen mukaan, miltä milloinkin tuntuu.
Olen muuten myös ollut tilanteessa, jossa kesken Dominoivani ja minun välisen darkkariseksisession tuntematon henkilö tuli tarjoutumaan kolmanneksi osapuoleksi sessioon. Hän tarjoutui kohteliaasti ja pienen välimatkan päästä. Dominoivan harkitsi tilannetta nopeasti, kysyi minulta konsensusta siihen, voidaanko sessioon ottaa kolmas osapuoli, johon myönnyin tietyin rajauksin, session pelisäännöt neuvoteltiin nopeasti kolmannen osapuolen kanssa ja hän liittyi sessioon mukaan. Session jälkeen kolmasosapuoli kiitti ja poistui. En koskaan saanut tietää, kuka hän oli. Tällaistakin siis voi tapahtua. Kannatti kysyä.
-
Hei,
minäkin olen aikoinani ollut aika monissa pileissä PiiskaDommena tai narujen kanssa sitonut halukkaita. Välillä koko pileet on mennyt siihen, että on koko ajan jonoa. Mutta.. olen myös työtehtävissä kieltäytynyt piiskaamasta tai sitomasta. Yleensä syynä on ollut henkilön liiallinen alkoholipitoisuus, silloin on helppo sanoa, että tuleppa seuraaviin pileisiin selvinpäin niin hoidetaan tuo piiskaus pois alta. Muutamia kertoja on ollut, että pyytäjästä tulee "huonot fibat" ja silloin minulla on oikeus kieltäytyä, vaikka olisin töissä. Onneksi sitten kollegalle on sopinut tuo piiskaaminen, että henkilö on saanut mitä haluaa.
Pileissä nykyään tulee käytyä niin harvoin, että en edes muista, että milloin olisin piiskannut tai sitonut ketään julkisesti. Pitäisi varmaan taas aktivoitua? 8) O:-)
Skenefossiili Dominatrix
-
Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä aloitus. Itse olen uutena tässä scenessä, ja voisin hyvinkin lähestyä neuloittajaa bileissä. Toki tekisin sen kohteliaasti, esim. sanomalla ensin, että olipa hienon/jännittävän/tms. näköistä, ja sitten ehkä kysyisin voisitko suositella missä tällaista voisi itse kokeilla. Tai että olisiko mahdollista kokeilla paikan päällä. Jos saisin esim. kylmän katseen tai vihaisen, turhautuneen vastauksen, tai minulle tulisi olo, että olen tahtomattani jotenkin ”käyttäytynyt huonosti”, mulle tulisi kyllä tosi kurja fiilis, enkä ymmärtäisi mitä väärää olen tehnyt kysyessäni ja lähestyessäni kohteliaasti.
Oman turhautumisen purkaminen muihin on ikävää, mutta toisaalta ymmärrän, että muiden käytösapojen puute varmasti ärsyttää.
Minulle ei myöskään tulisi mieleenkään ehdottaa vastapalvelusta (mainitsemaasi hartiahierontaa tms.) vieraalle ihmiselle. Mutta mielelläni maksaisin osaavalle tekijälle, jos hinta ja mun budjetti kohtaisi. Ilmaiseksi en olettaisi, että kukaan tekee jotain erityisosaamista.
-
Samaistun bdsm-sessioiden osalta. Niihin laittaa paljon henkistä panostusta sekä ennalta suunnittelun osalta, että toteutettaessa.
Jo se, että subina oleva nainen toteuttaa pukeutumistoiveen, tuottaa olon ettei tämä ole yksisuuntaista palveluntarjontaa. Jos joskus jälkikäteen saisi vielä viestin tyyliin "hei, haluisikko suikkarin tänään?" ilman tausta-ajatuksia sessioinnista, olisin otettu. Antamisesta siinä dominoinnissakin on kyse.
-
Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä aloitus. Itse olen uutena tässä scenessä, ja voisin hyvinkin lähestyä neuloittajaa bileissä. Toki tekisin sen kohteliaasti, esim. sanomalla ensin, että olipa hienon/jännittävän/tms. näköistä, ja sitten ehkä kysyisin voisitko suositella missä tällaista voisi itse kokeilla. Tai että olisiko mahdollista kokeilla paikan päällä. Jos saisin esim. kylmän katseen tai vihaisen, turhautuneen vastauksen, tai minulle tulisi olo, että olen tahtomattani jotenkin ”käyttäytynyt huonosti”, mulle tulisi kyllä tosi kurja fiilis, enkä ymmärtäisi mitä väärää olen tehnyt kysyessäni ja lähestyessäni kohteliaasti.
Oman turhautumisen purkaminen muihin on ikävää, mutta toisaalta ymmärrän, että muiden käytösapojen puute varmasti ärsyttää.
Tässä ollaankin jo valovuoden päässä siitä, mistä alun perin kirjoitin. En halua edelleenkään sanoa, etteikö kysyä voisi, vaan nimenomaan peräänkuulutan noita käytöstapoja ja arvonantoa toisen ihmisen vaivannäölle. Kuvailemasi kaltaisia lähestymisiä otan huomattavasti mieluummin vastaan, enkä tunnusta purkavani turhautumista edes niihin huonotapaisiin kysyjiin. Valitsin nimenomaan kirjoittaa kolumnin siksi, ettei tulisi tarpeetonta sormella osoittelua kenenkään suuntaan, vaan että jokainen saisi mahdollisuuden reflektoida omaa käytöstään rauhassa ja paineitta. Tekstistäni ei ihan niin hyvin käy ilmi se, että myös niitä kohteliaita ja toivottuja lähestymisiä näkee.
Minulle ei myöskään tulisi mieleenkään ehdottaa vastapalvelusta (mainitsemaasi hartiahierontaa tms.) vieraalle ihmiselle. Mutta mielelläni maksaisin osaavalle tekijälle, jos hinta ja mun budjetti kohtaisi. Ilmaiseksi en olettaisi, että kukaan tekee jotain erityisosaamista.
Rahan kanssa näissä on usein sama ongelma, kuin itse harrastuksena pyydystetyn kalan myymisessä: hintatoiveet eivät kohtaa osapuolten välillä. Minä veloitan neulomisesta 250-300 euroa tunnilta, joten pieni 10 minuutin kokeilu maksaa äkkiä sen 50 euroa. Tavallisesti ne, jotka minulle rahaa siitä maksavat, ovat jo kokeneita neulatyynyjä, joilla on selkeät näkemykset siitä, mitä he itse haluavat. Valitettavan moni muu kuitenkin edelleen olettaa, että osaamiseni, läsnäoloni ja aikani ovat julkista omaisuutta, jota jaetaan jokaiselle sitä haluavalle.
-
@hihaton Kiitos vastauksesta 🙂
Kiva tietenkin kuulla, että on myös kohteliasta lähestymistä. Ja mun mielestä voisit aivan hyvin laittaa selvästi hinnat, juuri esim. 10 min kokeilu 50€, sisältää xx tai yy. Jotta kysyjät ymmärtäisivät minkä hintaisesta palvelusta tai tekemisestä on kyse, joku tiivistetty info flyerille mitä sisältyy ja miksi tämä hinta, näin monen vuoden kokemuksella. Ottaahan lävistäjäkin yhdestä ainoasta reiästä esim 65€, ja puolen tunnin varatusta ajasta sen reiän tekemiseen menee noin 10 sekuntia. Mutta on asiantuntevaa, steriiliä ja turvallista. Jos nyt voi näin verrata.
-
@hihaton Kiitos vastauksesta 🙂
Kiva tietenkin kuulla, että on myös kohteliasta lähestymistä. Ja mun mielestä voisit aivan hyvin laittaa selvästi hinnat, juuri esim. 10 min kokeilu 50€, sisältää xx tai yy. Jotta kysyjät ymmärtäisivät minkä hintaisesta palvelusta tai tekemisestä on kyse, joku tiivistetty info flyerille mitä sisältyy ja miksi tämä hinta, näin monen vuoden kokemuksella. Ottaahan lävistäjäkin yhdestä ainoasta reiästä esim 65€, ja puolen tunnin varatusta ajasta sen reiän tekemiseen menee noin 10 sekuntia. Mutta on asiantuntevaa, steriiliä ja turvallista. Jos nyt voi näin verrata.
Tän tyyppisten palveluiden myynnille/markkinoinnille on omat kanavansa.
Baarissa se on kiellettyä ja en näe, että olisi kovinkaan hyväksyttävää myöskään bileissä/miiteissä tai muissakaan ns. avoimissa tapahtumissa ellei tapahtuman henki ole nimenomaan kaupallinen.
-
Mä näen, että kirjoituksen pointti ei ollut se, että pitäisi saada rahaa tai muuta vastinetta aina. Näen kirjoituksen pointin olleen ihmisten oletukset ja se, että unohdetaan vähän sen toisenkin olevan ihminen. Varmasti kaikki ymmärtää kuinka tökeröä on mennä sanomaan vaan ”mä voisin olla seuraava”. Toisaalta on ymmärrettävää, että aina ei osata sanoa asioita järkevästi. Voi jännittää hurjasti mennä kyselemään et voisinkohan minäkin saada pari neulaa kokeilla. Kolumnissa näkyy kyllä turhautuminen ja mielestäni se tämmöisessä kirjotuksessa saakin näkyä vähän korostetusti. Tarkoitus on kuitenkin herättää ihmisiä ajattelemaan asioita, herättää muistamaan, että nätisti kysyminen on kohteliaampaa kuin olettaminen ja muistamaan, että kaikki me ollaan ihmisiä. Tietenkin myös toisella osapuolella on vastuunsa. Jos joku tulee sanomaan ”mä voisin olla seuraava”, kannattaa siinä hetkeksi pysähtyä miettimään omaakin vastaustaan. Miltä se sillä hetkellä tuntuu? Ajatteleeko että ok oli nyt vähän tökerö oletus mutta ymmärrän toisaalta ja antaa asian mennä vai huomauttaako jotenkin nätisti, että ei tämä ole mikään palvelu mihin on oletuksena oikeus tai että olis kiva, jos edes kysyisit.
Tämä kirjoitus herätti ainakin itseäni ajattelemaan, kuinka olen itse toiminut. Ite olen varmasti molemmassa asemassa toiminut joskus ei niin parhaalla tavalla. Varmasti olen joskus olettanut liikoja enkä ole ottanut toista huomioon riittävästi. Toisaalta joskus en ole osannut huomauttaa nätisti, kun joku sanoo jotain vähän tyhmää.
Muistetaanhan siis kaikki olla kivoja toisillemme ja muistetaan samalla myös se, että harvemmin kukaan tarkoituksella on mitenkään tyly :love:
-
Aika monella näyttää nyt menevän tämä kolumni yli ymmärryksen. Moni tuntuu tarttuvan semmosiin pikkuasioihin ja tuntuu olevan, juuri niikuin kolumnin kirjiittaja sanoi, valovuosien päässä siitä mistä tässä oikeasti kirjoitetaan. Mä nään tämän kolumnin kokonaisuudessa puhetta yleisesti arvostamisesta.
-
Tässähän puhutaan ihan oikeasta asiasta; maksavan asiakkaan asenne ei sovi siihen jonoon jossa ei itse tarvitse maksaa mitään.
Uskoakseni edelleen enemmistö kuitenkin osaa käyttäytyä asianmukaisesti, mutta kyllähän se korpeaa jos pidetään itsestäänselvyytenä, eikä se kauhean monta huonoa kokemusta tarvi yhdelle illalle että alkaa olla koko ilta pilalla.
-baltsu