BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: S-Mission - 22.10.2012, 23:10
-
Hei,
Olen uusi palstalla, joskaan en täysin uusi bdsm-skenessä. Kirjoittelin joskus Tuntemattomaan maahan ja kävin satunnaisesti bileissä vuosina 1996-2006.
Pyydän mielipiteitänne elämäntilanteeseen/seksuaalisuuteen liittyvässä kysymyksessä. Olen kolmenkympin rajapyykin ylittänyt sub-nainen. Minulla on jonkin verran (ihania) kokemuksia bdsm-seksistä ajalta ennen nykyistä liittoani.
Elän avoliitossa, ja meillä on kaksi lasta. Seksielämämme on alusta asti ollut minulle epätyydyttävää, koska miehelläni ei ole bdsm-taipumuksia. Edes toivomani hieman normaalia kovemmat otteet eivät luonnistu, saati varsinainen sitominen, alistaminen tai kivun tuottaminen. Olen valtavan turhautunut, kun en pääse toteuttamaan itseäni seksuaalisesti. Muuten suhde on hyvä, rakastan miestäni, enkä halua erota.
Tapaan silloin tällöin miehiä, joiden kanssa käy nopeasti selväksi, että meillä voisi olla seksuaalisesti jotain yhteistä. Aidon masterin vain jotenkin tunnistaa. Haaveilen jatkuvasti seksistä muiden kanssa. Ehdottaisin miehelleni avointa suhdetta, mutta mielestäni sellaisen lähtökohta pitää olla, että suhde on valmiiksi toimiva ja vakaalla pohjalla. Nykytilanteessa avoimen suhteen ehdottaminen murskaisi loputkin mieheni seksuaalisesta itsetunnosta. Moraalini periaatteessa sallii jopa pettämisen, mutta kiinnijääminen olisi katastrofi. En halua rikkoa perhettämme.
Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Ajatus siitä, että tulen elämään loppuelämäni tässä latteassa vaniljasuhteessa, on kestämätön. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin tajuan, että elämme vain kerran. Tässäkö tämä (seksi)elämä minun osaltani sitten oli?
Edit: sitominen lisätty.
p.s. Viestin saa siirtää tuohon alla olevaan ketjuun, jossa aiheesta näytetään keskusteltavan.
-
Eipä tossa tilanteessa auta mikään muu, kun se puhuminen, koska se pettäminen seläntakana, on pahin mahdollinen vaihtoehto, siitä jos jää kiinni, ni se ainakin tappaa miehesi seksuaalisuuden lopullisesti. Suosittelisin siis sitä puhumista, mutta hyvin varovaisella ja lempeällä otteella. Se on todella kurjaa, jos joudut lopun ikääsi olemaan ilman sitä, mitä todella haluat, se ainakin johtaa lopulta siihen eroon, mitä et halua.
-
Varoitus. Sisältää pehmentelemättä tulkintani ulkopuolisen (muttei kokemattoman) silmin. Some might find it offensive..
Siteeraan Revolution Roadia: Totuuden tunnistaa heti totuudeksi huolimatta siitä kuinka kauan on itselleen sitä ennen valehdellut.
Et hetkeen ole voinut enää valehdella (hyvää tarkoittaen) itsellesi, ja lienee ajan kysymys, kuinka kauan voit valehdella perheellesi. Mies on aikuinen ja sitä paitsi, jos seksi ei kiinnosta, täytyy ymmärtää että tarvitsee rinnnalle samanlaisen kumppanin. Lapset ovat aikuistuttuaankin syyttömiä uhrauksiin, joita heidän vuokseen teet...tai luulet tekeväsi, sillä kyllä he heti keskustelua ymmärtäessään tajuavat avioliittonne laadun. Ja aikuisten parisuhde on perheen ydin, ei hoitokotileikki, jossa yhdessä hoidetaan lapsia.
Kaikki päättyy lopulta aina hyvin kun kuuntelee sydämen ääntä. Kaikkea hyvää!
-
Ei ole kyseisenlaisesta tilanteesta kokemusta mutta jos kokeilisitte esim. seksuaaliterapeuttilla käymistä?
-
Pettäminen voi tietysti onnistua jonkin aikaa, mutta eiköhän kaikki jää siitä kiinni kohtuullisen nopeasti. Ongelma tuntuu olevan kohtuullisen yleinen, mutta uskoisin että keskustelulla voisit saada miehesi ymmärtämään että asia on sinulle tärkeä eikä se välttämättä tarkoita vaniljaseksin loppumista. On myös nähtävä miehesi näkökulma, onko elämä hänen mielestään tyydyttävää? Mitä hän voisi myös saada jos asioita lähdetään uudestaan suunnittelemaan.
-
Olet ilmeisesti keskustellut miehesi kanssa tarpeistasi, mutta tulos ei ole ollut mieleisesi. Hän ei siis halua tyydyttää seksuaalisia tarpeitasi?
Jos noin on, tilanteesi on ainakin selvä itsellesi. Ennenkuin siirryt miettimään seuraavaa askelta elämässäsi on sinun oltava aivan varma, että miehesi myös tietää, että tilanne on tämä. Me miehet olemme hyvin huonoja ajatustenkukijoita, joten, jos et ole varma, varmista asia kertomalla selvästi, että tarvitset häneltä erilaista seksiä, jota saat ja kerro, mitä haluat. Näin pallo jää hänelle, joko hän kykenee tyydyttämään tarpeesi tai ei sitä kykene.
Mikäli et tämän jälkeenkään saa häneltä tarpeittesi mukaista seksiä, hänen on tajuttava, mihin se tulee johtamaan suhteessanne. Olet minun mielestäni silloin vapaa toimimaan kuten tahdot. Joko tyydyt siihen, ettet saa tarpeillesi tyydytystä tai lähdet hakemaan sitä muualta. Hankit muita suhteita tai yksinkertaisesti suoraan eroat miehestäsi. Ratkaisun voit vain sinä tehdä. Kyse on sinusta. Kaikki vaihtoehdot ovat ikäviä, mutta et voi olla tekemästtä ratkaisua, koska myös paikallaan nykytilaan jääminen on ratkaisu. Päätät tiesi, jota haluat kulkea ja kuljet sitä.
Mikäli tiedät miehesi suhtautuvan BDSM-seksiin jyrkän kielteisesti tai jopa inhoavan sitä, tuskin kannattaa edes kertoa hänelle tässä tapauksessa tarpeistasi. Sellaiselta ihmiseltä et tule saamaan mitään ymmärrystä. Mutta, jos et ole tästä varma, kerro hänelle tarpeistasi ja siitä, että sinulla on oikeus saada seksuaalisiin tarpeisiisi tyydytyksen parisuhteessa. Hänen on myös tehtävä valintansa. Joko hän tyydyttää vaimonsa tarpeet tai sen tekee joku muu.
Ohjeeni ovat kovat ja selkeät, mutta elämässään ei tule vain ajautua ja olla, vaan on hetkiä, jolloin on tietoisesti päätettävä miten edetä. Sinä ja miehesi olette molemmat nyt tässä pisteessä. Tehkää molemmat ratkaisunne. Jos löydätte yhteisen tien, menette sen mukaan, mutta jos sitä ette löydä, on lähdettävä uudelle tielle. Se voi olla pettäminen, ero tai avoin suhde. Epäilen kyllä, että kaikissa noissa tapauksissa, joissa ette löydä yhteistä halua, on tien päässä ero.
-
Ilmeisesti olet jo jutellut vaniljakumppanisi kanssa, mutta kaiken varalta linkitän tällasen perusteellisen johdatuksen täntyyppisten keskustelujen strategioihin. Johdatuksen jäljestä löytyy linki t sen varalle, että kumppani on tai ei ole kiinnostunut
http://www.submissiveguide.com/2012/03/initiating-a-discussion-about-bdsm-interest-with-a-vanilla-partner/ (http://www.submissiveguide.com/2012/03/initiating-a-discussion-about-bdsm-interest-with-a-vanilla-partner/)
-
Että sillälailla sitten.
Ja nyt Dostojevskia lainaten: tehdessään valinnan ihminen valitsee myös seuraukset.
Iän myötä valinnat monimutkaistuu.
Kymmenen vuotta kokemusta skenestä, reilu komekympppiä mittarissa...aika nuorena aloitit ja olit, ilmeisesti, jo selvillä seksuaalisuudestasi. Mutta vaniljamies, vielä seksuaalisuudestaan epävarma vaniljamies, ja pari kersaa. Elämä on.
En rupea neuvomaan. Idealistisemmat (sinisilmäisemmät?) siihen ryhtykööt, kuin ovat jo tehneetkin. Vaikket ehkä koira tai kyborgi olekaan.
-
Siteeraan Revolution Roadia: Totuuden tunnistaa heti totuudeksi huolimatta siitä kuinka kauan on itselleen sitä ennen valehdellut.
Et hetkeen ole voinut enää valehdella (hyvää tarkoittaen) itsellesi, ja lienee ajan kysymys, kuinka kauan voit valehdella perheellesi.
Noihin Jaden lauseisiin sisältyy melkoinen elämänviisaus. Yllättävintä on että tuon kuulee naisen suusta.
Vaihtoehdot lienevät varmasti vähissä ja on vain "huonoja" vaihtoehtoja, pahinta on kuitenkin loukata ja satuttaa toista valheilla (olkoonkin ne kuinka valkoisia) ja jos haluat että olette edes jollakin tavalla puheväleissä eron jälkeen lienee parasta olla rehellinen ja toimia nopeasti. Valheista jää aina kiinni ennenpitkää ja mitä enemmän niitä kertyy sen katkerampi ja myös julmempi vastapuoli tulee olemaan kun taiston aika on. Tosin tämä on vain oma kokemukseen perustuva mielipiteeni eikä siten edusta Masteriston yleistä kantaa saati edes miesten.
-
Hei,
Olen uusi palstalla, joskaan en täysin uusi bdsm-skenessä. Kirjoittelin joskus Tuntemattomaan maahan ja kävin satunnaisesti bileissä vuosina 1996-2006.
Pyydän mielipiteitänne elämäntilanteeseen/seksuaalisuuteen liittyvässä kysymyksessä. Olen kolmenkympin rajapyykin ylittänyt sub-nainen. Minulla on jonkin verran (ihania) kokemuksia bdsm-seksistä ajalta ennen nykyistä liittoani.
Elän avoliitossa, ja meillä on kaksi lasta. Seksielämämme on alusta asti ollut minulle epätyydyttävää, koska miehelläni ei ole bdsm-taipumuksia ja hän on muutenkin seksin suhteen epävarma. Edes toivomani hieman normaalia kovemmat otteet eivät luonnistu, saati varsinainen sitominen, alistaminen tai kivun tuottaminen. Olen valtavan turhautunut, kun en pääse toteuttamaan itseäni seksuaalisesti. Muuten suhde on hyvä, rakastan miestäni, enkä halua erota.
Tapaan silloin tällöin miehiä, joiden kanssa käy nopeasti selväksi, että meillä voisi olla seksuaalisesti jotain yhteistä. Aidon masterin vain jotenkin tunnistaa. Haaveilen jatkuvasti seksistä muiden kanssa. Ehdottaisin miehelleni avointa suhdetta, mutta mielestäni sellaisen lähtökohta pitää olla, että suhde on valmiiksi toimiva ja vakaalla pohjalla. Nykytilanteessa avoimen suhteen ehdottaminen murskaisi loputkin mieheni seksuaalisesta itsetunnosta. Moraalini periaatteessa sallii jopa pettämisen, mutta kiinnijääminen olisi katastrofi. En halua rikkoa perhettämme.
Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Ajatus siitä, että tulen elämään loppuelämäni tässä latteassa vaniljasuhteessa, on kestämätön. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin tajuan, että elämme vain kerran. Tässäkö tämä (seksi)elämä minun osaltani sitten oli?
Edit: sitominen lisätty.
p.s. Viestin saa siirtää tuohon alla olevaan ketjuun, jossa aiheesta näytetään keskusteltavan.
Mielestäni tällaisia vastaavia tapauksia on osunut kohdalle ihan liikaa, elikkä naisia jotka hakevat piristystä elämäänsä liittonsa ulkopuolelta salaa jota itse en myöskään hyväksy enkä halua olla moisessa mukana vaikka olen siihen sortunut kun itselle kerrottu valkoisia valheita ja olen alkanut kuvitella niitä todeksi.
Jos ei koko liiton aikana ole tyydyttävää seksiä ollut ei sitä tule keskustelemalla lisääkään. Mies etääntyy takuulla ja itse en tuossa umpikujassa näe enään muuta mahdollisuutta kuin joko tyytyä siihen mitä on tai myöntää itselleen että suhde on fiasko ja tullut tiensä päähän.
Huomasit tai et niin lapsetkin aistii tuon, puhun kokemuksesta kahden lapsen isänä joka myöskään ei halunnut erota.
Mitä Jaska tuossa tuossa mainitsi valheen kierteestä niin on täysin totta että kun sitten on pettänyt niin se kenen kanssa sitä on tehnyt katkeroituu myös. Eli et pelaa reilua peliä mihinkään ja tiimalasi käy loppuun joku päivä jolloin ero sitten lähtee liikkeelle.
Lopputulos on että se kenen kanssa petit lyö paskaa niskaan kuten myös lastesi isä, miettikää jokainen kannattaako ja samalla munata itsensä skenessä.
Jos luulet ettei miehesi aavista että haikailet muuta nyttenkin olet helvetin väärässä ja jos sinulla on joku suhteen ulkopuolella niin miten luulet että hän voi luottaa sinuun enään kaikkien näiden valheiden jälkeen vaikka haluisi sitä ?
Joku sanoi minulle että tällainen juttu pitää ajatella ihanana kokemuksena kun olin pettäjän kanssa tekemisissä.
Tätä en allekirjoita vaan kuullostaa äärettömän naivilta ja itsekkäältä pettäjän puolestapuhujienkin kannalta. Olisi voinut mielummin jäädä kokonaan reissu tekemättä ja olisi jäänytkin jos minulle oltaisiin oltu rehellisiä koska olisin antanut pakit heti alkumetreillä.
Tässä samassa prosessissa raivasin myös tilaa toiselle tulla elämääni ja torjuin eronneita ja vapaita varteenotettavia elämänkumppaneita pois kalenteristani jotka sitten siinä aikana löysivät muuta.
Eli ihan vitun reilusti tehty kaikilta osallisilta, miettikää tätä naisetkin.
Näin romantisia eli tyhmän sinisilmäisiä miehiä on olemassa, kääntäen osaamme myös elää sitä pettäjän roolia halutessamme ja tällaisten kokemusten jälkeen sekin piirre voi nostaa helpommin päätään ja skene on kerta kerran jälkeen vain paskempi paikka olla.
Terv. Eräs joka poltti näppinsä erittäin pahasti jälleen kerran ja silti jäi odottamaan.
-
Ja nyt Dostojevskia lainaten: tehdessään valinnan ihminen valitsee myös seuraukset.
Iän myötä valinnat monimutkaistuu.
Näin juuri! En sitten tiedä miten täällä saatuja neuvoja osaat noudattaa? Tuntuu että hieman olet epävarma asiasta?
Päätös jonka SINUN pitää ainoastaan tehdä jotenka pallo nyt sinulla.
Itse olen aikoinani ollut "neuvojana" eikä siitä tullut kuin itselle ahdistusta :(
Onnea Koitokseen!
-
Jos ei koko liiton aikana ole tyydyttävää seksiä ollut ei sitä tule keskustelemalla lisääkään. Mies etääntyy takuulla ja itse en tuossa umpikujassa näe enään muuta mahdollisuutta kuin joko tyytyä siihen mitä on tai myöntää itselleen että suhde on fiasko
Joo, mulla oli vähän samanlainen tilanne, mutta en myöntänyt asiaa itselleni, vaan suhde "harmaantui" vuosi vuodelta. Minä olin vähemmän kiinnostunut yhteisestä seksistä, bdsm missään muodossa ei häntä juuri sytyttänyt, vaikka jonkinlaisia kokeiluja teimmekin. Samalla tunteet haalistuivat ja aloin miettiä muita vaihtoehtoja. Loppujen lopuksi kauniimpi puoliskoni ehti ensin ja päätimme lähteä eri suuntiin.
Tällä hetkellä olen tyytyväinen ratkaisuun, vaikka se aluksi koville ottikin - olen löytänyt ihan uudenlaisen maailman! Ja meidän tilanteemme oli siinä mielessä helppo, että esim. tenavia ei ole ja kummallakin on oma talous kunnossa. Silti en ala antamaan ohjeita kenellekään tässä asiassa, kerron vain omia kokemuksiani peilaillen niitä edellisten puheenvuoroihin...
Mitä siis haluat ja miten arvotat eri asiat elämässäsi?
-
Kumpi on tärkeämpää, epätyydyttävä vaniljaseksi rakkaudella ja rakkaudessa omien lasten isän kanssa vai seksuaalisesti hienoja kinkykokemuksia vieraan miehen kanssa josta ei voi tulla koskaan todennäköisesti mitään pysyvämpää.
Näitä tapauksia on nähty ja kuultu riittämiin. Lopputulos useimmiten on joko ero ja lapset jakoon, tai pysyä liitossa ja ottaa siitä irti sen minkä saa.
Kuinka moni oikeastaan kestää kaksoiselämää. Sanoisin, että ei monikaan eikä varsinkaan naiset.
Ilman lapsia ratkaisu olisi varmaan helpompi. Mutta kun ne ovat kuviossa muka onkin mutkikkaampaa.
Jossain sanoin ja sanon uudestaan, että ihminen on itsekkyydessään uskomaton.
Kunhan oma seksielämä menee hienosti ja saa mitä haluaa, mitä väliä muilla.
Ajattelen myös sitä, mitä lapset kasvaessaan aikuiseksi ajattelevat äidistä tai isästä joka oman nautinnon takia teki asioita mikä rikkoi perhettä.
Hyvin on asiat jos aikuisena lapset vielä arvostavat vanhempia ja haluavat olla heidän kanssa tekemisissä.
Mutta eihän tätä tarvitse vielä ajatella. Ne ajat ovat jossain kaukana tulevaisuudessa. Eletään nyt ja muulla ei väliä, niinkö.
Anteeksi kiivastumiseni. Tänään katselin työpaikalla erästä avioparia joiden katseesta näkyi toisiaan kohtaan suuri arvostus ja rakkaus. Lapsi välissä joita hoitivat molemmat suurella välittämisellä.
Ja kontrastina tämä kinky maailma joka rikkoo ihmissuhteita enemmän kuin on hyväksi.
Välillä tuntuu kovin turhauttavalta. Missä on ihmisen todelliset arvot.
-
Kumpi on tärkeämpää, epätyydyttävä vaniljaseksi rakkaudella ja rakkaudessa omien lasten isän kanssa vai seksuaalisesti hienoja kinkykokemuksia vieraan miehen kanssa josta ei voi tulla koskaan todennäköisesti mitään pysyvämpää.
Näitä tapauksia on nähty ja kuultu riittämiin. Lopputulos useimmiten on joko ero ja lapset jakoon, tai pysyä liitossa ja ottaa siitä irti sen minkä saa.
Kuinka moni oikeastaan kestää kaksoiselämää. Sanoisin, että ei monikaan eikä varsinkaan naiset.
Ilman lapsia ratkaisu olisi varmaan helpompi. Mutta kun ne ovat kuviossa muka onkin mutkikkaampaa.
Jossain sanoin ja sanon uudestaan, että ihminen on itsekkyydessään uskomaton.
Kunhan oma seksielämä menee hienosti ja saa mitä haluaa, mitä väliä muilla.
Ajattelen myös sitä, mitä lapset kasvaessaan aikuiseksi ajattelevat äidistä tai isästä joka oman nautinnon takia teki asioita mikä rikkoi perhettä.
Hyvin on asiat jos aikuisena lapset vielä arvostavat vanhempia ja haluavat olla heidän kanssa tekemisissä.
Mutta eihän tätä tarvitse vielä ajatella. Ne ajat ovat jossain kaukana tulevaisuudessa. Eletään nyt ja muulla ei väliä, niinkö.
Anteeksi kiivastumiseni. Tänään katselin työpaikalla erästä avioparia joiden katseesta näkyi toisiaan kohtaan suuri arvostus ja rakkaus. Lapsi välissä joita hoitivat molemmat suurella välittämisellä.
Ja kontrastina tämä kinky maailma joka rikkoo ihmissuhteita enemmän kuin on hyväksi.
Välillä tuntuu kovin turhauttavalta. Missä on ihmisen todelliset arvot.
Hyvin kirjoitettu Lady Whip :) Eipä tähän paljoa lisättävää ole, osittain siksi ettei viitsi vanhoja haavoja auki repiä.
-
Kumpi on tärkeämpää, epätyydyttävä vaniljaseksi rakkaudella ja rakkaudessa omien lasten isän kanssa vai seksuaalisesti hienoja kinkykokemuksia vieraan miehen kanssa josta ei voi tulla koskaan todennäköisesti mitään pysyvämpää.
Näitä tapauksia on nähty ja kuultu riittämiin. Lopputulos useimmiten on joko ero ja lapset jakoon, tai pysyä liitossa ja ottaa siitä irti sen minkä saa.
....
Ilman lapsia ratkaisu olisi varmaan helpompi. Mutta kun ne ovat kuviossa muka onkin mutkikkaampaa.
Jossain sanoin ja sanon uudestaan, että ihminen on itsekkyydessään uskomaton.
Kunhan oma seksielämä menee hienosti ja saa mitä haluaa, mitä väliä muilla.
Ajattelen myös sitä, mitä lapset kasvaessaan aikuiseksi ajattelevat äidistä tai isästä joka oman nautinnon takia teki asioita mikä rikkoi perhettä.
Hyvin on asiat jos aikuisena lapset vielä arvostavat vanhempia ja haluavat olla heidän kanssa tekemisissä.
Mutta eihän tätä tarvitse vielä ajatella. Ne ajat ovat jossain kaukana tulevaisuudessa. Eletään nyt ja muulla ei väliä, niinkö.
Anteeksi kiivastumiseni. Tänään katselin työpaikalla erästä avioparia joiden katseesta näkyi toisiaan kohtaan suuri arvostus ja rakkaus. Lapsi välissä joita hoitivat molemmat suurella välittämisellä.
Ja kontrastina tämä kinky maailma joka rikkoo ihmissuhteita enemmän kuin on hyväksi.
Välillä tuntuu kovin turhauttavalta. Missä on ihmisen todelliset arvot.
Pakko kommentoida. Mikä on perhe? Poroporvarillinen käsitys isä, äiti ja lapset.? Lapsia voi rakastaa ilman parisuhdetta lapsen vanhempaan. Lapsen vanhempaa voi kunnioittaa ja myös rakastaa ilman parisuhdetta. Mikä on itsekästä? Oman elämänsä eläminen, taspainossa oleminen? Keneltä on onnellinen ihminen pois? MIten lapsi kärsii siitä että elää vanhempien kanssa jotka eivät asu samassa osoitteessa mutta jotka kumpikin huolehtivat ja rakastavat häntä?
Sen enempää alkuperäiselle kirjoittajalle en osaa muuta sanoa kuin että jokaisen on kuitenkin loppupeleissä tehtävä ne omat ratkaisunsa.
-
Älä petä, siitä ei seuraa loppujen lopuksi kuin kyyneliä ja rumasti rikottuja sydämiä.
Mutta anna puolisosi yllättää. Puhu tarpeistasi, rakkaudestasi ja miettikää mikä siihen voisi olla ratkaisuksi.
Avoin rakkaussuhde jossa sinulla on luvan kanssa kinkytoimintaa jonkun ulkopuolisen kanssa, mutta sitoutuminen yhteiseen tulevaisuuteen puolisosi kanssa voi lopulota pelastaa kaikkien onnen
-
Pakko kommentoida. Mikä on perhe? Poroporvarillinen käsitys isä, äiti ja lapset.? Lapsia voi rakastaa ilman parisuhdetta lapsen vanhempaan. Lapsen vanhempaa voi kunnioittaa ja myös rakastaa ilman parisuhdetta. Mikä on itsekästä? Oman elämänsä eläminen, taspainossa oleminen? Keneltä on onnellinen ihminen pois? MIten lapsi kärsii siitä että elää vanhempien kanssa jotka eivät asu samassa osoitteessa mutta jotka kumpikin huolehtivat ja rakastavat häntä?
Sen enempää alkuperäiselle kirjoittajalle en osaa muuta sanoa kuin että jokaisen on kuitenkin loppupeleissä tehtävä ne omat ratkaisunsa.
Hyvänen aika, otin yhden esimerkin johon sattui tulemaan käsite ydinperhe.
Enhän voi tässä alkaa luettelemaan kaikkia niitä variaatioita mitä maailmassa on käsitteen vanhemmat/lapset/yhdessäoleminen ym.ym. alla. Enkä edes osaisi sitä tehdä.
Tästä itsekkyydestä voitaisiin käydä laajemmaltikin keskustelua. Missä olosuhteissa ihmisellä on oikeus omaan onneen, omaan elämään ja mikä on tasapainoinen elämä itse kunkin mielestä.
Puhun vain omasta puolestani, se saa mielestäni riittää. Koko maailmaa en voi ottaa huomioon kommenteissani.
Mutta kiitos kuitenkin subpks:n huomautuksesta. Se sai taas ajattelemaan lisää kaikenlaista.
-
Nämä ovat niitä elämän valintoja ja se valitseminen jatkuu ja jatkuu, valitsipa miten tahansa.
Kaikkea et voi saada - et voi syödä kakkua ja säästää sitä.
Kaikki erot eivät ole automaattisesti huonoja ja kaikki liitot eivät ole automaattisesti hyviä; olipa niitä lapsia, asuntolainaa jne jne vai ei.
Jos nyt kuitenkin ajattelen mitä kysyt, mikä on se sinun ongelmasi niin ei minulla ole kuin yksi miete: Puhu miehesi kanssa, sano kerrankin mitä ajattelet, juuri nämä asiat jotka tähänkin aloitukseesi olet kertonut. Olet sentään omien sanojesi mukaan valmis hakemaan haluamaasi seksiä liiton ulkopuolelta eli pistät paljon peliin - miksi asioista rehellisesti puhuminen voisi olla huonompi vaihtoehto?
Ja jos kuitenkin vastaat "ei, en mitenkään voi, se musertaisi mieheni, tuhoaisi liittoni" tai vastaavaa,, niin silloin minusta sinä vain haet jonkinlaista itsellesi tuntemattomien ihmisten muodostaman cyberyhteisön epämääräistä moraalista "lupaa" saada tehdä juuri kuten ajatteletkin, eli haluat kaiken ja loppupeleissä sitten menetät kaiken.
-
Oman eroni jälkeen minulle sanottiin, että on parempi lapselle että kaksi ihmistä elää erossa ja voivat hyvin, kuin että ovat yhdessä ja voivat huonosti. Silti, sanoisin että kannattaa puhua asioista, hiukan enemmän kuin se "mä lähden nyt". Mulla se jotakuinkin jäi tuohon klassikkoon. Tosin kaikenlaista oli ehtinyt kasautua eikä siinä paljoa jaksamista puhumiseen ollut.
Ny kun olen ihmisenä kasvanut ( >:D ) niin suosittelisin muistamaan, että avoimia suhteita ja polyamoriaa voi joskus toteuttaa tällaisissa tapauksissa. Kaikenlaista voidaan tehdä, mutta ei ihan miten tahansa. Keskustelu auttaa kartalle. Ihmisistä se on tosin kiinni, ei se kaikille sovellu. (Siis poly/avoin, keskustelu tekee kyllä hyvää kaikille :-D )
-
Kiitos kaikille vastauksista.
Mieheni siis tietää toiveeni, fantasiani ja taipumukseni. Kerroin ne heti tutustuttuamme. Hän väitti tuolloin, että hänestäkin on mukava joskus dominoida, mutta arvelin jo silloin, että hän sanoi sen vain miellyttääkseen minua. Aavistukseni on käynyt toteen. Vajaan kuuden vuoden (!) aikana sellaisesta ei ole näkynyt merkkiäkään.
Olemme puhuneet asiasta ja olemme käyneet seksuaaliterapiassa. Tilanne ei ole korjaantunut. Toisaalta olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka muistuttavat, että olisi aika itsekästä rikkoa perhe ja parisuhde omien itsekkäiden halujen takia.
Sinällään en usko, että yksiavioisuus on ainoa vaihtoehto. On suorastaan absurdia olettaa, että yksi ihminen voisi vastata toisen kaikkiin tarpeisiin vuosikymmenten ajan. Minusta myös miehelleni tekisi hyvää olla muiden kanssa, saada onnistumisen kokemuksia ja ehkä sitä kautta kohottaa seksuaalista itsetuntoaan. Voisin hyvin kuvitella itseni liittoon, jossa sitoudumme toisiimme ja perheeseen, mutta harrastamme silloin tällöin seksiä muidenkin kanssa. Mutta kuten sanottu: nykytilanteessa tällaisen ehdottaminen on mahdotonta.
Ehkä ainoa vaihtoehto on nyt "työstää" tätä nykyistä suhdetta, yrittää vielä vaan saada seksi edes toimimaan (mutta kun olen niin turhautunut!). Ja tyytyä sen aikaa fantasioimaan oikeista sessioista niiden ah-niin-kiihottavien kohtaamieni Mastereiden kanssa. :-\
-
Olet ilmeisesti keskustellut miehesi kanssa tarpeistasi, mutta tulos ei ole ollut mieleisesi. Hän ei siis halua tyydyttää seksuaalisia tarpeitasi?
Tähän pitää vielä kommentoida, että mielestäni tässä ei ole niinkään kyse siitä, että haluaako toinen tyydyttää seksuaalisia tarpeitani, vaan siitä onko se ylipäätään mahdollista. Havaintojeni mukaan Masterina toimimiseen liittyy tietynlaista "luontaista" taipumusta. Eli toki mieheni voisi pyynnöstäni vaikkapa sitoa minut, mutta se olisi väkinäistä, teennäistä. Minun alistumisen nautintooni kuuluu olennaisesti se, että myös alistava osapuoli nauttii siitä, mitä tekee. Haluan tulla käytetyksi ja esineellistetyksi, olla Masterin nautinnon välikappale. Master/Sub-suhteet ovat kokemukseni mukaan hyvin kokonaisvaltaisia.
Kohtaamieni "aitojen" Masterien kanssa arkinen kanssakäyminenkin saattaa sisältää kiihottavia vihjeitä ja eleitä, joilla asetelmasta muistutetaan. Hiljattain eräs tuttu Masterin taipumuksia omaava mies otti minua niskasta kiinni, kun nojasin (uupuneena tms.) otsallani seinään. Kiihotuin tilanteesta välittömästi, niin varma, luonteva ja itsestään selvä oli hänen eleensä. Tätä ei varmaan vielä lasketa pettämiseksi? :-[
-
Minun alistumisen nautintooni kuuluu olennaisesti se, että myös alistava osapuoli nauttii siitä, mitä tekee. Haluan tulla käytetyksi ja esineellistetyksi, olla Masterin nautinnon välikappale
Tuo on olennainen poitti! Itselleni ei siksi sovi "maksullisten" käyttö - vaikka raha ei este olekaan. Ellei dominoiva osapuoli saa kiksejä ilman rahaa, niin antaa olla!
-
Oman eroni jälkeen minulle sanottiin, että on parempi lapselle että kaksi ihmistä elää erossa ja voivat hyvin, kuin että ovat yhdessä ja voivat huonosti. Silti, sanoisin että kannattaa puhua asioista...
...suosittelisin muistamaan, että avoimia suhteita ja polyamoriaa voi joskus toteuttaa tällaisissa tapauksissa. Kaikenlaista voidaan tehdä, mutta ei ihan miten tahansa. Keskustelu auttaa kartalle. Ihmisistä se on tosin kiinni, ei se kaikille sovellu. (Siis poly/avoin, keskustelu tekee kyllä hyvää kaikille :-D )
Aikalailla samoilla linjoilla; se ei ole kenenkään etu, varsinkaan lasten, että vanhemmat roikkuvat toisissaan kiinni vaikka eivät ole onnellisia, vaan onnettomia. Terve ja tasapainoinen parisuhde vanhempien välillä edesauttaa koko perheyksikön toimintaa.
Itse lasken seksuaalisuuden aika suureksi osa-alueeksi kun mietin parisuhdetta - onhan siellä tietenkin paljon muutakin, mutta ilman seksiä edellytykset suhteelle ovat heikot. Tosin ilman rakkauttakin voi olla kylmää. Tai mollemminpuolista taloudellista turvaa, puhumattakaan keskinäisestä yhteisymmäryksestä, tai vaikkapa tasa-arvosta (mikä tietenkin on hiukan venyvä käsite kinkyjen parissa.. >:D )
Onko muuten mahdollista että miehesi on jollain tavalla aseksuaali? Sellainenkin asia voi olla taustalla. Tai testosteronivaje. Oikeastaan asioita jotka vaikuttavat seksuaalisuuteen on, yllätys yllätys, paljon. Noh, tällaiset asiat eivät tosiaan selviä ilman keskustelua ja molemminpuolista halua selvittää asioita.
Mutta niin - puhuminen ei tosiaan maksa kuin korkeintaan onnettoman liiton, toisessa ääripäässä on sitten tyydyttävä (seksi)elämä ja nykyinen liitto. Suosittelen pyrkimään kohti poly-viritelmää, sillä pettäminen ei kannata koskaan, saat vain suuremman sotkun. Oma tilanne on sellainen että seurustelen naimisissa olevan naisen kanssa, toisinaan vietän jopa aikaa hänen aviomiehensä ja lapsen kanssa - ollaan kutakuinkin onnellinen perhe vaikkei sovitakaan siihen perinteiseen perheidylliin perunamaiden kera. Noh, on ainakin kurpitsoita. :D
-
Havaintojeni mukaan Masterina toimimiseen liittyy tietynlaista "luontaista" taipumusta. Eli toki mieheni voisi pyynnöstäni vaikkapa sitoa minut, mutta se olisi väkinäistä, teennäistä. Minun alistumisen nautintooni kuuluu olennaisesti se, että myös alistava osapuoli nauttii siitä, mitä tekee.
Eli ihmisen ominaisuudet määräytyy aina geneettisesti, kukaan ei kehity ympäristön ja kasvatuksen vaikutuksesta? Eivätkä ihmiset ikinä muutu?
En tiedä kuinka lähellä neljääkymppiä sinä ja miehesi olette, mutta joillakin miehillä alkaa neljänkympin kolkutellessa libido laskea aivan sisäsyntyisesti. Siihen kun lisätään sama vanha vaimo ja mahdolliset löystyneen kropan aiheuttamat uupumuksen ja riittämättömyyden tunteet niin a vot. Lisäksi, ja tämä aihe on itselleni ajankohtainen, 4-kympin kriisiä kutsutaan "uudeksi murrosiäksi", koska suunnilleen näinä vuosina ihminen "kasvaa omaksi itsekseen". Siinä rytäkässä ihmisellä voi muuttua jopa seksuaali-identiteetti (esim. biseksuaalista kasvaa homo ja vaniljasta kinky).
Olen näin todistanut, että ihminen voi muuttua. Nyt pyydän sua vielä miettimään, oletko ihan käsi sydämellä oikeasti, syyllistämättä, rauhallisesti ja sinnikkäästi keskustellut miehesi kanssa kinkytoiveistasi?
http://www.submissiveguide.com/2012/03/initiating-a-discussion-about-bdsm-interest-with-a-vanilla-partner/ (http://www.submissiveguide.com/2012/03/initiating-a-discussion-about-bdsm-interest-with-a-vanilla-partner/)
http://www.submissiveguide.com/2012/04/initiating-a-discussion-about-bdsm-interest-with-a-vanilla-partner-part-2-my-partner-is-not-interested/ (http://www.submissiveguide.com/2012/04/initiating-a-discussion-about-bdsm-interest-with-a-vanilla-partner-part-2-my-partner-is-not-interested/)
Vai väänteletkö vaan käsiäsi täällä ja jatkat elämääsi ajopuuna toivoen, että joku fantasiaDomi saapuu ja vie sut, niin että sun itsesi ei tarvitse tehdä yhtäkään päätöstä? Jos näin on, niin nyt tulee ikäviä uutisia.
Master/Sub-suhteet ovat kokemukseni mukaan hyvin kokonaisvaltaisia. Kohtaamieni "aitojen" Masterien kanssa arkinen kanssakäyminenkin saattaa sisältää kiihottavia vihjeitä ja eleitä, joilla asetelmasta muistutetaan. Hiljattain eräs tuttu Masterin taipumuksia omaava mies otti minua niskasta kiinni, kun nojasin (uupuneena tms.) otsallani seinään.
Yksittäisistä pikkuteoista tai katseintensiteetistä ei voi päätellä henkilön koko persoonaa tai "Masterin taipumuksia". Pikkuteoista voi kehittää fantasioita, mutta fantasiat on vain ajatuksia! Kyllä mäkin olen miettinyt, miksi eräs tuttava on mulle ollut yli 3 v. jännällä tavalla kiva mutta vaivaantunut, kunnes olin vaistoavinani, että kyseessä voisi olla neitseellinen subi joka vaivihkaa pyrkii auktoriteettini alle. Todellisuudessa mä en kuitenkaan hänen subiudestaan tiedä! (enkä eri syistä johtuen jaksa ottaa asiasta selvää, olkoon mitä on) Taas pari vuotta sitten tapailin kundia, jolla oli tapana ottaa niskastani kiinni ja nautin siitä tunteesta joo. Hän kuitenkin sanoi jostain lukeneensa että "tytöt tykkää kun niitä tartutaan niskasta, se on joku viettijuttu". Ihan vanilja hän oli.
Kylmä suihku jatkuu... Sä et enää vaan voi olla nuoruutta hehkuva, joka paikasta pinkeä 20-risainen subityttö, jollaisista Domit oikein kilpailee. Ne ajat ei enää palaa. Usko myös kun sanon, että 20-risainen sinkkutyttö ja 30-risainen eronnut nainen on parisuhdemarkkinoilla hyvinkin eri asemassa. Tähän soppaan kun sun kohdalla lisättäisiin vielä yh-meiningit, lähtökohtasi tosiaan olis haasteellisemmat kuin silloin ennen - mutta sulla on nyt ihanat lapset eiksvaan :) Tilannetta tosin tasoittaa se, että iän myötä itsevarmuus monilla meistä paranee.
Fantasiat on fantasiaa, mutta elämä on tässä.
-
"...kanna mukanasi unelmaa, sillä unelmat kantavat meitä..."
Noin niinku vastapainoksi Riverladyn kylmälle suihkulle.
Mutta mutta. Samaa mieltä olen kyllä siitä että fantasiat ovat vain ajatuksia ja elämä on tässä. Eli arki kannattaa perustaa realismille.
Lähteä siitä että miettii kaiken niin että elämä on mielekästä yksinkin. Mukava samanhenkinen matkaseura on sitten aina plussaa.
Toki voi aina miettiä kaikenlaisia poly-/avoimia suhteita mutta silloin kyllä pariskunnan ajatusten tulee olla aika yhteneväiset asian suhteen.
Jos miehesi unelma on erilainen kuin sinun. Jos hän haluaa sen yhden rakastavan ihmisen rinnalleen niin on turha haihatella, ja se on sitäpaitsi väärin häntä kohtaan. Silloin on parempi että lähdet ja annat hänelle mahdollisuuden löytää jotakin muuta.
Minun exäni kirosi (ja huusi, vihdoinkin) minut maailman ääriin ja helvettiin (kävinkin siellä) kun lähdin ja totesin että hänestä tulee onnellisempi jonkun muun kanssa. Ja hänestä on sitä tullutkin (käsittääkseni, ja kiitti sitten myöhemmin).
Ja ne pari, silloin alle kouluikäistä, kersaakin ovat reippaita ja onnellisia, kahden kodin, varhaisteinejä nykyään.
Tarkoitan lähinnä sitä että keskity yhteen asiaan kerrallaan. Senkus haaveilet ihanista aidoista synnynnäisistä Mastereista mutta mielestäni sinulla on nyt oleellisempaakin tekemistä. Nimittäin selvittää miten jatkatte ja setvitte tilanteenne lapsinenne, niin että kaikilla teillä on mahdollisuus terveeseen kasvuun ihmisinä omien tarpeidenne pohjalta.
Niin, ja lopuksi; minä en ole hetkeäkään katunut lähtöäni. Mutta vastasin ennen lähtöäni itselleni kysymykseen "miksi" hyvin tarkasti ja pohjia myöten. Vastaus on edelleen sama.
Niin, ja jännä; aina heitetään tuo rakkaus-termi peliin. Tässäkin ketjussa. Aika harva perustelee sitä, tai kertoo mitä sillä tarkoittaa. Olen ollut huomaavinani että ihmiset kuitenkin tarkoittavat aikalailla erilaisia asioita sanoessaan "rakastan".
Edit: Äh, neuvoin sitten kuitenkin...ei tarvitse kuunnella, tämä oli mielipiteeni.
-
Olet ilmeisesti keskustellut miehesi kanssa tarpeistasi, mutta tulos ei ole ollut mieleisesi. Hän ei siis halua tyydyttää seksuaalisia tarpeitasi?
Tähän pitää vielä kommentoida, että mielestäni tässä ei ole niinkään kyse siitä, että haluaako toinen tyydyttää seksuaalisia tarpeitani, vaan siitä onko se ylipäätään mahdollista. Havaintojeni mukaan Masterina toimimiseen liittyy tietynlaista "luontaista" taipumusta. Eli toki mieheni voisi pyynnöstäni vaikkapa sitoa minut, mutta se olisi väkinäistä, teennäistä. Minun alistumisen nautintooni kuuluu olennaisesti se, että myös alistava osapuoli nauttii siitä, mitä tekee. Haluan tulla käytetyksi ja esineellistetyksi, olla Masterin nautinnon välikappale. Master/Sub-suhteet ovat kokemukseni mukaan hyvin kokonaisvaltaisia.
Kohtaamieni "aitojen" Masterien kanssa arkinen kanssakäyminenkin saattaa sisältää kiihottavia vihjeitä ja eleitä, joilla asetelmasta muistutetaan. Hiljattain eräs tuttu Masterin taipumuksia omaava mies otti minua niskasta kiinni, kun nojasin (uupuneena tms.) otsallani seinään. Kiihotuin tilanteesta välittömästi, niin varma, luonteva ja itsestään selvä oli hänen eleensä. Tätä ei varmaan vielä lasketa pettämiseksi? :-[
Olet aivan oikeassa. Yksinkertaistin tuossa lauseessani asiaa tarkoituksella. Hän ei ilmeisestikään ole luontainen Master eikä saa nautintoa naisen hallinnasta, alistamisesta tai esineellistämisestä. Tällaisena hän ei kykene siis tyydyttämään seksuaalisia tarpeitasi. Tämä oli pointtini.
Olet selkeästi subi, koska kokiessasi olevasi Masterin nautinnon välineenä saat itse siitä nautinnon. Kuten sinä aistit miehistä milloin on kyse Masterista, myös Master aistii usein naisesta hänen subiutensa. Halusin tuossa tuoda sinulle esille sen yksinkertaisen tosiasian, ettei miehesi kykene täyttämään seksuaalisia tarpeitasi. Minusta tuo on riittävä syy siihen, että haet niitä muualta. Vaikka tuo on riittävä se ei ole ehdoton syy. Voit aivan yhtä hyvin elää suhteessa, jossa et saa tarpeillesi tyydytystä, koska suhteessa saattaa olla paljon sellaista, joka on enemmän kuin pelkkä tarpeiden tyydyttyminen. Valinnan teko on täysin sinulla itselläsi. Kukaan muu ei sitä voi tehdä. Mutta minusta ei pitäisi vain olla jossain suhteessa, koska siihen on joskus ajautunut. Jos päätät elää miehesi kanssa ja/tai pettää häntä tai erota hänestä, on kaikissa tapauksissa mentävä tuolla tiellään, jonka on valinnut. Pahin ratkaisu on vain olla ja antaa elämänsä valua. Jos siis päätät olla miehesi kanssa, minusta sinun tulee olla siinä täysillä.
Sanoin jyrkästi kantani, mutta olet tienhaarassa, jossa sinun on valittava. Jonnekin menet kaikissa tapauksissa, mutta on surullista, jos menet sinne vastoin tahtoasi.
-
olet tienhaarassa, jossa sinun on valittava. Jonnekin menet kaikissa tapauksissa, mutta on surullista, jos menet sinne vastoin tahtoasi.
Tämäkin tie on joskus valittava pitääkseen koossa jotain. Tehdäkseen jonkun toisen onnelliseksi.
Ollakseen sidos jonkun välillä.
Tapaus kerrallaan. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.
Jos tänään haluaa jotain, haluaako sitä samaa vielä vuoden päästä, viiden vuoden, kymmenen vuoden...
-
Jos tänään haluaa jotain, haluaako sitä samaa vielä vuoden päästä, viiden vuoden, kymmenen vuoden...
Tämä on juuri se kysymys, jonka kanssa itse kipuilin; jos se olisi ollut selvää, päätös olisi ollut minulle paljon helpompi ja tapahtunut aikaisemmin.
Elämä ei ole aina helppoa - mutta muuttusiko se tylsäksi, jos kaikki menisi aina kuten haluaisi...?
-
Jos tänään haluaa jotain, haluaako sitä samaa vielä vuoden päästä, viiden vuoden, kymmenen vuoden...
Tämä on juuri se kysymys, jonka kanssa itse kipuilin; jos se olisi ollut selvää, päätös olisi ollut minulle paljon helpompi ja tapahtunut aikaisemmin.
Elämä ei ole aina helppoa - mutta muuttusiko se tylsäksi, jos kaikki menisi aina kuten haluaisi...?
Voiko joku muka ihan tietää mitä haluaa vuoden, viiden jne vuoden kuluttua? Ihminen muuttuu, elämä muuttuu, kuviot ja pyörteet muuttuvat...
-
"Nobody can give you wiser advice than yourself." - Cicero
-
Itselleen voi koittaa valehdella jonkin aikaa mutta se tie vie kohti pettävää jäätä. Valheista jää aina kiinni,tavalla tai toisella. Mieti mitä itse haluat todella, mikä on tärkeää. Ennenkaikkea koittakaa puhua ja jos se kahden ei onnistu niin ammatti-ihmisen turvin sitten,ehkäpä.(?)
-
Tajusin juuri,että itselläni olis vuosia jo ollut aika vapaa mahdollisuus yrittää löytää sopiva kumppani..
Mikä ihme on estänyt, kun ennestään jo vuosikymmeniä meni sekoillessa jonkin mielestäni tärkeän asian kanssa..ja jonka takia ehkä menetin kyvyn luoda Tärkeitä ihmissuhteita.
En osaa neuvoa siis ketään :/