BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: LiseCohen - 29.10.2012, 15:58
-
Tällainen tuli mieleen. Oletko itse ollut suhteissa joissa on suuri ikäero suuntaan tai toiseen? Mikä on ehdoton maksimi (suuntaan tai toiseen)? Onko ikäerolla enemmän vaikutusta pitemmissä kuin lyhyemmissä suhteissa?
Itse olen aina nuoresta asti ollut tiukasti sitä mieltä että miehen tulee olla naista vanhempi. En osaa kuvitella seurustelevani saati harrastavani seksiä itseäni nuoremman miehen kanssa. Koulussa ala- ja yläasteella olin palavan ihastunut miesopettajiini (mikä on toki aivan normaalia siinä iässä) ja teininä olin ihastunut Kaunareiden James Warwickiin jolla oli jo ikänsä puolesta charmia. Eikä tuo voi johtua siitä että minulla olisi jotain isätraumoja, sillä vanhempani ovat yhä yhdessä, joten en ole yksinhuoltajan kasvatti jolta puuttuisi isän malli (ja hyvä isän malli onkin). Teinistä asti olen ajatellut että mies on parhaimmillaan 50+ ja nainen 30+ ja tuo taitaa pitää vielä paikkansa.
Kuitenkin olen ajautunut seurustelemaan vain maksimissaan 9v itseäni vanhempien miesten kanssa, mutta ehkä liikun sitten eri piireissä kun 50+ miehet. Toki nuoremmatkin käy. En tuijota sokeasti ikää joka on vain numero, mutta 40-50v on ehkä sellainen joka miellyttää silmää. Ei mikään poika enää.
-
Kaikki ihastukseni kohteet ovat tainneet olla itseäni enemmän tai vähemmän vanhempia. Olen aina ollut hirveän huono muistamaan ihmisten ikiä (en aina muista edes omaa ikääni), mutta nykyinen kumppanini on 6 tai 7 vuotta minua vanhempi, ellen nyt ihan päin mäntyä laskenut.
Naisen varmaankin kannattaisi etsiä pidempään suhteeseen itseään nuorempi mies, kun naiset yleensä tuppaavat elämään miestä vanhemmiksi ja naisen on myös miestä helpompi korjata iän mukana tulleet seksuaaliongelmat; nainen voi esimerkiksi ruutata liukuvoidetta alapäähänsä ja kaikki toimii, kun mies joutuu ostamaan kalliita erektiolääkkeitä. Toki kinkyseksissä ikä ei ole niin helposti este.
On toki totta, että useita naisia houkuttelee miehessä eniten rahallinen turva, ja itseä vanhemmalla miehellä yleensä on enemmän rahaa kuin itseä nuoremmalla miehellä.
-
Eri aikoina eri toleranssit. Viiden vuoden ikäero on outoa, jos tyttö on 14-15, poika 19-20. Mutta jos tuo pari tapaisi viisi vuotta myöhemmin, olisivat he ideaalinen romanttinen nuori pari.
Olen hyvin tyypillinen nainen, jolle miesten suuret ikähaitarit naisseuralaisissa ovat säälittäviä "halutaan kaikke mitä liikkuu". Ei kiinnosta tapailla esim. nelikymppistä miestä, joka minun (28) lisäksi voisi tapailla niin 20- kuin 40-vuotiastakin, koska en vain voi uskoa, että jonkun preferenssit antaa myöden vuosikymmen tolkulla.
Seilaan itse koordinaateilla miinus kolme plus kymmenen omasta iästä.
-
Naisen varmaankin kannattaisi etsiä pidempään suhteeseen itseään nuorempi mies, kun naiset yleensä tuppaavat elämään miestä vanhemmiksi ja naisen on myös miestä helpompi korjata iän mukana tulleet seksuaaliongelmat; nainen voi esimerkiksi ruutata liukuvoidetta alapäähänsä ja kaikki toimii, kun mies joutuu ostamaan kalliita erektiolääkkeitä.
Eikös naisen seksuaalinen huippu ole joskus 40vee kun miehellä se on alle 30vee? Sitäkin ajatellen naisilla on oikeus olla puumia. Mutta sehän koetaan enemmän säälittävänä jos nainen on paljon vanhempi, miehillä se on vain viriiliyden merkki. (Pikagoogletuksella löysin vain jonkun uutisen että naiset nauttivat elämänsä parhaasta seksistä 28-vuotiaana ja miehet 33-vuotiaana.) Mutta minusta jossain on ollut että naiset on seksuaalisimmillaan 40v..??
Eri aikoina eri toleranssit. Viiden vuoden ikäero on outoa, jos tyttö on 14-15, poika 19-20. Mutta jos tuo pari tapaisi viisi vuotta myöhemmin, olisivat he ideaalinen romanttinen nuori pari.
Tässä on kyse ihan täysi-ikäisistä ihmisistä. Tarkoituksella jätin mainitsematta ettei tästäkin tule jotain pedofiliakeskustelua. Kun menetin neitsyyteni 17-vuotiaana silloinen poikakaveri oli yli 20v. Varmaan tuo vanhempien miesten ihailu muuttuisi jos oikeasti alkaisi suhteeseen sen ikäisen kanssa ja huomaisi millaista se oikeasti on. Ehkä se elämänkokemuksen tuoma viisaus ja elämänymmärrys kiehtoo siinä eniten kun itse on vielä ihan teini henkisesti. :)
-
Eräs kaava aiheeseen; miehen ikä jaettuna kahdella plus seitsemän vuotta. 8)
-
Yritin joskus teininä ihan hetken tapailla kaveria, joka oli minua kokonaiset 2v nuorempi. :o Ei toiminut. Sitten jatkoin ihastumista miehiin, jokta olivat minua n.20v vanhempia. :)
Pitkissä suhteissa olen ollut lähes itseni ikäisteni kanssa, mutta tuntuu, että ne kumppanit ovat tässä matkan varrella aina vain hieman enemmän itseäni vanhempia- ei ihan vielä ainakaan sitä 20vuotta minua vanhempia siis, mutta... ;)
Tiedä sitten, johtuuko siitä, että nyt, toisin kuin alle 18v:na, se ei enää aiheuta hämmennystä lähipiirissäni, vaikka avoimesti suhteessa olisinkin ihmisen kanssa, joka ei ole ihan kolmissakymmenissä.
Toisaalta, en kovinkaan paljoa mieti ikää muuten, mutta ajatusmaailmat sattuvat osumaan yksiin ehkä parhaiten hieman minua vanhempien kanssa. Aina vaan. :love:
-
Ihan mahdoton vastata. Nuorempana tykkäsin vanhemmista miehistä. Sitten meninkin naimisiin kaksi vuotta nuoremman kanssa. Viime vuosina olen pannut/leikkinyt yli 10 vuotta nuorempien ja vanhempien sekä itseni ikäisten miesten kanssa.
Naisten suhteen en ihan kauheasti lämpeä itseäni vanhemmille, mikä johtuu lähinnä siitä että silmääni miellyttävät eniten nuoret naiset ja itse en enää niin nuori ole. Myönnän että tässä suhteessa olen likainen vanha äijä ;D Tyttöystäväni on 10 vuotta nuorempi, mikä on ihan sopiva ikäero mutta voisin olla myös ikäiseni naisen kanssa. Tai ehkä vanhemmankin, mistä sitä koskaan tietää. Silläkin uhalla että kuulostan kliseiseltä on pakko todeta että olen oppinut kun ikää on tullut sen että useimmiten en niin katso sellaisia seikkoja kuin ikää tai sukupuolta, persoonallisuus on se tärkein.
Ja muiden ihmisten suhteiden osapuolten ikäero ei minua hetkauta vaikka olisi 50 vuotta kunhan itse ovat tyytyväisiä :)
-
En ole tarkemmin ajatellut koska olen aviossa ensirakkauteni kanssa- mies on mua 5v vanhempi.
Sessiokumppaneina sitten..haitari ollut 20-50v, molempia sukupuolia, enkä tässä ole niin ikärasisti, korvienväli merkkaa enemmän kuin numerot. Silti aikuisempi parempi kuin ihan junnu.
-
Tässä iässä yli kymmentä vuotta vanhempaa miestä en ottaisi, ainakaan tositarkoituksella. Tulis varmaan suhteen ulkopuoleltaki kuittia kun ite oon kuitenki vielä pikkunen opiskelija ja elämä avoinna. Nuoremmat ei nappaa ellei oo jotenki kovin erityisen kypsä henkilö kyseessä: kuulun siis kuitenkin just niihin naisiin, joille vanhemmat miehet käy paremmin ku nuoremmat. Kiinnostais tutkia muuten tätä aihetta lisää, että kuinka vahvasti tällaset mieltymykset liittyy D/s- kuvioihin, onko subit yleensä muutenkin kiinnostuneempia vanhemmista miehistä jne.
Avomies on kuitenki vain puoli vuotta vanhempi. Tämä ikäero toimii tilanteessani luullakseni paljon paremmin kuin se jos mies ois jo yli kolmekymmentä ja ihan eri elämänvaiheessa.
-
Myönnän olevani todella ennakkoluuloinen samanikäisten ja itseäni nuorempien suhteen, olen joutunut itsenäistymään varhain ja nähnyt tähän ikään sitä elämän nurjaakin puolta ja etenkin nuorempana monet ikätoverit olivat monin tavoin niin paljon "jäljessä elämässä".
Nykyinen kumppani 8-vuotta itseäni vanhempi. Kyllä itse koen saaneeni enemmän suhteissa itseäni vanhempiin, suhteen laadusta riippumatta.
-
Mikä vaan? Olin alle kaksikymppisenä reilusti yli viisikymppisen naisen orjana ja muutenkin silloin kiinnosti enemmän vanhemmat naiset, nyt näin setämiehenä nuoremmat naiset miellyttävät enemmän. Viimeisin subini oli yli 20 vuotta minua nuorempi, mikä tuntui muutamaa asiasta tietävää tuttua jotenkin häiritsevän. Ikäero tuntuu olevan fetissi, jota suvaitaan, kun nainen on vanhempi ja mies nuorempi, mutta toisin päin ollaan pedofiiliraiskaajaksi suunilleen haukkumassa, vaikka täyspäisistä ja täysikäisistä ihmisistä oli kyse.
-
Meinasin kirjoittaa, että iällä ei ole merkitystä, mutta kyllä sillä taitaa olla.
Toisaalta tykkään itseäni nuoremmista eli sellaisista, joiden ikä alkaa kakkosella. Ovat raikkaita ja ihania, olivat sitten naisia tai miehiä. Toisaalta minulla on ollut suhde 30 vuotta itseäni vanhempaan mieheen, nyt en pidä sitä enää todennäköisenä, tosin hän oli kyllä poikkeuksellinen monin tavoin. En ole koskaan etsimällä etsinyt kumppania/leikkikaveria tietystä ikäryhmästä, ne vain ovat sattuneet kohdalle. Henkilökemia menee aina noiden ikäfetissienkin ohi.
-
Mieheni oli puoli vuotta vanhempi minua, se oli hyvä ikäero minusta silloin.
Tällä hetkellä en tiedä mikä olisi hyväksi.
-
Vastasin 6-10 vuotta.... mutta pidän eniten omanikäisistä. Minulle 42-vuotias tuntuu liian vanhalta vakavaan parisuhteeseen, mutta sessio/leikki -juttuihin se on vielä varsin ok. D/s -leikkiminen tuntuu vaativan senverran auktoriteetin roolia, mutta en tiedä onko se iästä kiinni. Kypsyys, maltillisuus, sellainen viileä viisaus toisessa vetoaa minuun. Kuumakalleus taas on minusta noh... "menepäs polvillesi itse siitä, niin täti antaa vähän piiskaa" -huvitus. Ystävyyssuhteissa ikä ei ole millään tavalla rajana.
Parisuhteen haluan taas sellaisen kanssa joka on ns. samassa vaiheessa kuin minäkin. Niin ainakin toivoisin.
-
Onko sellaista olemassakaan kuin sopiva ikäero? Jos siis pysytään täysikäisissä ihmisissä.
Ex-vaimoni oli 7 vuotta minua nuorempi, eräs sessiokumppani 14 vuotta minua nuorempi...pari muuta sessiokumppania on ollut(mm nykyinen) useita, eräs jopa 10 vuotta itseäni vanhempi.
Kaikkien kanssa silloinen suhde toimi. Ainakin itselleni ikä tulee ynnämuita kategoriassa kumppanin etsimiskriteereissä. Korvien väli on se tärkein
-
Onko sellaista olemassakaan kuin sopiva ikäero?
Ei minunkaan mielestä ole,mutta kai se on mieltymysasiakin. Huomaan taas että työni on muuttanut ajattelua tässäkin..kun viikottain on tekemisissä liki satavuotiaiden kanssa ja joista useat ovat mieleltään hyvin nuorekkaita :-D
En pysty kuvitella itseäni parisuhteeseen parikymppisen kanssa enkä yli 60 vuotiaan kanssa joten aika iso tuo haitari on,mutta en ole miettinyt ikäkysymyksiä juurikaan. Ne eivät ole vaikuttaneet yksinelooni ja vanhan piian osaan. Jotkut mainitsi "korvien välin" jo...mitä se sitten onkaan kellekin
-
Tähän on olemassa kaunis matemaattinen kaavakin. Suhteen vanhemman osapuolen ikä jaetaan kahdella ja lisätään seitsemän.
Toki tämä on aina yksilökohtaista, kunhan vain kaikki ovat täysi-ikäisiä, niin joustaa voi suntaan jos toiseenkin.
-
Minulle ihminen merkitsee enemmän kuin ikäero. Minulla on aina ollut seurustelukumppaneinani ja ystävinäni itseäni nuorempia, samanikäisiä ja itseäni vanhempia. Miksi jäädä tuijottamaan numeroa, jos ihminen on kiinnostava? Ymmärrän, jos on jokin perusteltu syy, miksi esimerkiksi on sitä mieltä, että miehen pitää olla naista vanhempi. Näin esimerkiksi jos teini-ikäisestä omanikäiset kumppanit tuntuvat lapsellisilta. Saatan olla eri mieltä, mutta se on silti perusteltu mielipide. Sen sijaan ajatus siitä, että olisi jokin norminmukainen sopiva ikäero - olkoonkin että jokainen määrittelisi sen summittaiset rajat itse -, tuntuu ahdistavalta. Tähän on nyt varmaan todella helppoa heittää pedofiliaprovoa vastineeksi, mutta silloin mennään ohi siitä, mitä tarkoitan, ja lujaa. Todennäköisesti myös tulkintani, että otsikossa oletetaan jokin norminkaltainen sopiva ikäero, voi mennä ohi ja lujaa. En voinut silti olla kommentoimatta asiaa, koska ajatus sopivasta ikäerosta tai ylipäätään siitä, että mietitään ikäeroa itsen ja läheisten välillä, tuntuu minusta oudolta. Tiedän kyllä, minkä ikäisiä läheiseni ovat. Se ei vain ole heissä se juttu eikä se siksi rajoita minua.
-
Eräs kaava aiheeseen; miehen ikä jaettuna kahdella plus seitsemän vuotta. 8)
Minulla sopivin ikäero olisi siten 27 v. :P
-
Eräs kaava aiheeseen; miehen ikä jaettuna kahdella plus seitsemän vuotta. 8)
Minulla sopivin ikäero olisi siten 27 v. :P
Ei hitsi. Se tekee sit 13-vee...mut jos vaikka toiseen suuntaan, öö, 67-vee, ainakin odotellessa että voit jättää alaikäiset rauhaan vielä toviksi.
-
Eräs kaava aiheeseen; miehen ikä jaettuna kahdella plus seitsemän vuotta. 8)
Minulla sopivin ikäero olisi siten 27 v. :P
Ei hitsi. Se tekee sit 13-vee...mut jos vaikka toiseen suuntaan, öö, 67-vee, ainakin odotellessa että voit jättää alaikäiset rauhaan vielä toviksi.
Tuo kaava ei laske ikäeroa vaan (mukamas) miehelle sopivan naisen iän.
eli jos vaikka mies on 40 niin sopivan ikäinen nainen olisi sen 27 jolloin ikäero on 13v.
-
Eräs kaava aiheeseen; miehen ikä jaettuna kahdella plus seitsemän vuotta. 8)
Minulla sopivin ikäero olisi siten 27 v. :P
Ei hitsi. Se tekee sit 13-vee...mut jos vaikka toiseen suuntaan, öö, 67-vee, ainakin
odotellessa että voit jättää alaikäiset rauhaan vielä toviksi.
Tuo kaava ei laske ikäeroa vaan (mukamas) miehelle sopivan naisen iän.
eli jos vaikka mies on 40 niin sopivan ikäinen nainen olisi sen 27 jolloin ikäero on 13v.
Enpä olisi arvannut...harmi; juuri kun se rupesi olemaan minunkin mielestäni kiintoisa. Tylsää.
-
Joo unohtu tarkentaa, että se tosiaan laskee sen nuoremman ikää, ei ikäeroa, mutta onneksi Pink Cat korjasi. Tosin itse en muista, että missään olisi määritelty, että tuolla pitäisi laskea juuri naisen ikä, vaan uskoisin että kaava toimii molemmin päin, vaikka toki se on yleisempi skenaario, että mies on vanhempi.
-
Joo unohtu tarkentaa, että se tosiaan laskee sen nuoremman ikää, ei ikäeroa, mutta onneksi Pink Cat korjasi. Tosin itse en muista, että missään olisi määritelty, että tuolla pitäisi laskea juuri naisen ikä, vaan uskoisin että kaava toimii molemmin päin, vaikka toki se on yleisempi skenaario, että mies on vanhempi.
Eikös tämä kaava tullut tunnetuksi legendaarisen Audi-miehen suusta?
-
Eikös tämä kaava tullut tunnetuksi legendaarisen Audi-miehen suusta?
Ihmettelinkin miksi miehen pitää vaihtaa vuotta nuorempaan aina parin vuoden välein...
Mies 20, nainen 17
Mies 22, nainen 18
Mies 24, nainen 19
-
Ihmettelinkin miksi miehen pitää vaihtaa vuotta nuorempaan aina parin vuoden välein...
Tästä tuli mieleen eräs vanha vitsi:
60-vuotias mies oli mennyt naimisiin 30-vuotiaan naisen kanssa. Hänen kaverinsa tuli häiden jälkeen jututtamaan sulhasta:
"Onnea häiden johdosta... Mutta miksi et valinnut nuorempaa morsianta?", kaveri kysyi.
"Miten niin?" , sulhanen ihmetteli.
"No kun sinä täytät 70 vuotta, on nainen 40-vuotias. Kun sinä täytät 80 vuotta, on nainen 50-vuotias. Kun sinä täytät 90 vuotta, nainen on jo 60-vuotias, eikä kukaan tee niin vanhalla ämmällä yhtään mitään!"
-
Näin nelikymppiselle kolmikymppinen on ihanteellisen ikäinen nainen. Aikuinen ihminen mutta vielä nuoren oloinen. Oman ikäiset muistuttavat kiusallisesti omasta kuolevaisuudestani :P
-
Siis 32 vee kolli tarttis jostain hankkia... ;D
Vastasin 1-5 v.
Sessiossa tai -suhteessa ei iällä ole välilä, leikkikavereina on ollut parikymppisestä viiskymppiseen, mutta parisuhteessa on iso merkitys kumppanin iällä.
Nuorena likkana en olisi koskaan voinut edes ajatella seurustelevani vanhemman miehen kanssa, tieto siitä että jotkin tyttökaverit harrastivat jopa sexiä vanhemman miehen kanssa sai melkein oksentaan :o Ikäero poikaystäviin on aina ollut +1 - -7v. Aviomiehen kohdalla oli suurin poikkeama eli +4 v. Vieläkään en voisi seurustella itseäni yli 5 vuotta vanhemman kanssa :P
Kovin suuri ikäero haittaa yhteisen aikakauden "peilaamista". Esim. sen 32 vee kollin kanssa voi juu olla kivaa sängyssä, mutta kaikki muu keskustelu päivän politiikkaa lukuun ottamatta onkin sit eri kaliiperia.
-
Ehdottomasti kannattaisi valita 8 vuotta nuorempi mies. Silloin molemmat kuolisivat tilastollisesti samoiin aikoihin.
No itse on kyllä nuorempien kanssa tullut oltua, ehkä olen niin kakara itse että en ole ajatellut asiaa. Ei ikäero ole kyllä koskaan mua haitannut, ehkä en kovin paljon vanhemman miehen kanssa olisi. Nykyinen on kyllä kiva kun on 1,5v vanhempi, sellainen suloinen vanha gubbe ;D ja mä saan olla se nuori ja vetreä neiti ;D. Ei paineita omasta ikääntymisestä! Ja se on mukavaa kun on samaan aikaan kuitenkin eletty lapsuus, nuoruus ja aikuisuus.
-
Suurin ikäero on tainnut olla +9v., mutta enimmäkseen +- 1-2v. Vanhempi Dom ei ole koskaan ollut mikään kriteeri itselle, setä-asetelma on enemmänkin turn-off... 40-vuotiaskin tuntuu vielä iäkkäältä, mutta onneksi tällaiset asenneongelmat tahtovat korjautua ajan funktiona ::)
N. omanikäisten kanssa tuntuu kuitenkin tulevan juttuun parhaiten, kun on jaettavana samat sukupolvi- ja ikäluokkamuistot.
-
Joo, aikalailla komppailen Miltsua ja muita mimmejä edellä.
On tullut kokeiltua ikäerot reippaasti molempiin suuntiin (eikä oikein tosissaan voinut kumpaakaan kokemusta ottaa; liian eri maailmat) edelleen, se plusmiinus viisi vuotta maksimissaan on sopivin.
-
Tekisi mieli sanoa, että tietenkään iällä ei ole mitään merkitystä, mutta kyllä sillä vaan on. Vaikka ihmisissä ylipäätään muut ominaisuudet ovat tärkeämpiä kuin ikä, jossain se raja silti tulee vastaan. Ei vaan jaksa lähteä selvittämään kuinka kypsä ja fiksu itseäni 17 vuotta nuorempi mies voisikaan olla... juu, tämä puuma ei viitsi vaivautua.
Kuitenkin olen aina katsastanut itseäni nuorempia tai samanikäisiä, mutta vanhemmat ovat yleensä saaneet olla rauhassa. Silloin kun olin kuin viulunkieli niitä setämiehiä tuntui houkuttavan vähän opastaa nuorta likkaa. Ja minä taas en sellaista paapomista sietänyt ollenkaan. Siitä se sitten on kai jäänyt päälle, että vanhemmat miehet kannattaa kiertää kaukaa. Tosin nyt tilanne on toinen eikä kai kukaan enää näillä maileilla erehdy isällisiä neuvoja antamaan, joten asennoitumisenikin on lieventynyt.
Mulle siis sopiva ikäero on n. -10 -> +5.
-
vanhempi nainen.. hmmm.. nevö.. kerran ollut 3v nuorempi.. mutta ahdasmielisyyteni yleensä toteaa.. että -4-12 on tuo haarukka ollut läpi elämän ja miksi muuttamaan..
-
Mun täytyy sanoa, ettei mua ikäerot haittaa. Ainoa ehdoton no-no olisi mies, joka olisi olemukseltaan samanikäinen tai vanhempi kuin rakas isäni, joka nyt 67-vuotiaana vaikuttaa ehkä viisvitoselta (vaikea kylläkin arvioida ikävaikutelmaa ihmisestä, jota on seurannut syntymästään saakka). Tottakai mä voisin kaveruussuhteessa olla vanhaankin ukkoon, muttei täällä kaverisuhteista taideta puhua. Samaten ikäisekseen suorastaan ylikypsä saisi olla se teinixi, jonka kanssa ryhtyisin edes kaveeraamaan saati opettamaan tavoille.
Seurustelut olleet suht samanikäisten kanssa kaikki, vastasin galluppiin "6-10 vuotta" jos ihan vakavasta parisuhteesta puhutaan.
-
Jaa-a, kun katson menneitä vuosikymmeniä taakse päin, täytyy todeta tämä: kun kakskakkosena sain sydämeeni avohaavan ja maailmani särki oman ikäiseni kanssa, on mulla tuo nainen ollut sen jälkeen aina iältään 37-59, omasta iästä riippumatta... hyvää, seesteistä ja antoisaa elämää joka hetki. ;)
-
Parisuhteen haluan taas sellaisen kanssa joka on ns. samassa vaiheessa kuin minäkin. Niin ainakin toivoisin.
Tuo "samassa vaiheessa" oleminen on minustakin tärkeää. Sillä taas ei ole välttämättä ikäeron kanssa mitään tekemistä. Voi olla kaksi samanikäistä, joista toinen ei ole ollut koskaan pitkässä parisuhteessa, ja toisella voi olla takanaan avioliitto, avioero ja lapsia. Tai jotain vastaavaa. Toisaalta voi olla kymmenen vuoden ikäero ja elämäntilanteet hyvin samanlaisia.
Nähty on sekin, että myöskään aikuismaisuudella tai lapsellisuudella ei ole välttämättä yhtään mitään tekemistä iän kanssa. Maailmassa on paljon yli-ikäisiä kakaroita ja varhaiskypsiä lapsia :)
-
Meillä ikäero on 5 vuotta, mutta ei se kauheasti oo haitannu. Voi olla että kovin montaa vuotta suuntaan tai toiseen ei ehkä toimis enää ja siinä -8 vuoden kohdalla mentäis jo alaikästen puolelle :D Muutenkin ehkä omalle kohdalle sopii paremmin että mies on vanhempi tai saman ikäinen. Mutta kyllä se + 10 on jo aika rajalla...voi olla että oma ajatusmaailma on aika erilainen. Tosin voi se ajatusmaailma omankin ikäisten kanssa erota aika paljonkin, siinä missä jotkut on jo perustaneet perheen ja ostaneet omakotitalon niin itsehän pyörin vielä opiskelijabileissä ilman mitään tietoa vakituisesta työpaikasta eli ei se ikä tietenkään kaikkea määritä. Ehkä se +- 5 vuotta on aika hyvä ikäero. :)
-
Pelkkä auringonkiertojen laskeminen suuntaan tai toiseenkaan on primitiivistä numeromagiaa.
Tärkeää on se, mitä korvien välistä löytyy. Tarkoitti se sitten kapeasti pelkkiä tarpeita ja mielihaluja tai laveasti syvempääkin synkkaamista ja sielunkumppanuutta - minkälaista suhdetta tässä nyt tarkoitetaankin.
Elämäntilanteet voivat kuitenkin olla epäsuhtaisia, oli ikäeroa tai ei. Esimerkiksi sillä tavalla, ettei talouksien ja arkien yhdistäminen välttämättä ole mielekäs ratkaisu kummallekaan. Tai se tulisi kyseeseen vasta jonkin pidemmän kehityksen ja yhteenkasvamisen kautta - joka joko on tapahtuakseen tai ei ole tapahtuakseen.
-
Itselläni ollut aina kerta kerralta vanhempi kumppani, tällä kertaa ikäeroa on 13 vuotta. Sain peruskoulun aikana huomata, etteivät ikäiseni pojat ymmärtäneet "näitä" juttuja, joten jo ensimmäinen poikaystäväni oli 6 vuotta minua vanhempi. Vanhempani suhtautuivat asiaan hienosti silloin, ja myös myöhemmin, kun kumppanit vaihtuivat vanhempaan. Ikäero ei niinkään merkitse vaan koetut kokemukset ja niihin suhtautuminen.
Taustaltani olen ns.ehjästä perheestä ja välit vanhempiini ovat olleet aina erittäin läheiset.
-
6 vuotta 11 kuukautta ja 10 päivä. Ei sen enempää.
-
Tapailin kerran itseäni 7 vuotta vanhempaa, ja eipä se sinänsä haitannut. Meillä vain ei muuten synkannut (elämäntyylit), joten se jäi siihen. Nykyisen vakituisen kumppanin kanssa meillä on hurjat 16 päivää ikäeroa. :D
-
Itse olen pikkutytöstä saakka viehtynyt itseäni iäkkäämmistä miehistä ja ikäerot noin muutenkin on aina kiehtoneet. Ja seksin suhteen iso ikäero on jopa kiihottava.
En oikeastaan edes katsele sillä silmällä alle kolmikymppisiä ne on jotenkin niin poikia, mikähän siinäkin on. En kuitenkaan koe olevani itse erityisen kypsä persoona. Tässä ei ole siis mitään järkeä. :D muttei kai tunnepuolen asioissa muutenkaan...
Kuvitteellisen ylärajan oon vetänyt (nuorekkaisiin) isäni ikäisiin, joka lähentelee viittäkymmentä. O:-) Seurusteluun en ehkä kuitenkaan paljoa yli nelikymppistä osaisi kuvitella.
Tosin kaikesta voi aina joustaa, ihminen itse kun on se juttu... :love:
-
Itse optimaalinen suhde minun ja Herrani/Valtiattareni välillä voisi olla 10-15 vuotta (top siis vanhempi) . Mutta tosiasia on, että henkilökohtaiset ominaisuudet sen ratkaisevat - eivät vuodet!
-
Olen pyörinyt viime ajat 4-10v itseäni nuorempien kanssa joten tämähän se aito vastaus olisi mutta olen myös huomannut että 11-15v on se ikähaarukka joka siis olisi "matemaattisesti" oikein.
Pisin suhde oli samanikäisen kanssa, sitten on muutama pari vuotta vanhempikin ollut parikympppisenä mutta nykyään katselen ehkä 3lla alkavia tai late 2lla eli haitari on aika iso kuitenkin koska yläraja on siinä 6 ja alaraja jopa enemmän kuin 15 mutta ideaali siellä välimaastossa luulisin. Loppupeleissä iällä kyllä ei ole mitään väliä, voishan sitä jonkun äveriään toyboykin olla >:D
-
Toyboyn yläikäraja on 25....
-
mä oon 18v mut 27v kokemuksella siitä :))
-
Se, mikä hyvältä tuntuu, riippuu paljon ihmisestä.
Mutta omalla kohdallani olen huomannut, että parhaiten synkkaa kuitenkin suunnilleen oman ikäisen kanssa, kun on suht samat elämäntilanteet, kokemus, näkemykset ja suunta.
-
Minäkin joskus haksahdin ajttelemaan että jos joku samassa elämäntilanteessa..mutta en kyllä oikeesti jaksias etsiä ikäistäni, joka on kertaalleen eronnut ja kertaalleen leskeytynyt ??? tulis turhan suppee tarjonta. ;D
-
kertaalleen eronnut ja kertaalleen leskeytynyt
Luulen ettei tässä skenessä ole kovin paljoa meitä,,
Näyttää muuten tuolla ulkomaailmassa, että miehet yleensä haluavat kumppanin, joka on 5-15 vuotta itseään nuorempi. Naiset taas haluavat kumppanin, joka on 5-15 vuotta itseään nuorempi. Tästä seuraavaa tilannetta sanotaan kohtaanto-ongelmaksi.
Henkkoht en oikein hyvin nuoria naisia jaksa, liikaa pinnallisuutta, mieli muuttuu liian nopeaan tahtiin. Vanhemmat naiset ovat yleensä fiksuja, mutta riittääkö vauhtia ja terveyttä. Ja samanikäiset ne vasta hankalia ovatkin >:D
Jep, turha miettiä ikää sen kummemmin. Jossain muualla ovat ne olennaisemmat asiat.
-
Ja samanikäiset ne vasta hankalia ovatkin >:D
*stalkkaa Fixxin profiilista iän ja päätyy aikuismaisesti näyttämään kieltä :P
( ;D )
-
^Hih, Miltsu on aika hurja, mä en kyllä uskaltais... ;D
Mut Fixxillä on kyllä pointti tuossa ja sitpaitsi, olen aika usein kokenut, et missä kaksi leskeä kohtaa, siellä ehkä enemmän jutellaan siitä leskeydestä...mikä on varmaan kyllä hyvin tärkeää.
-
Jos molemmilla on riittävästi ikää että lain kirjain täyttyy, sen jälkeen se on kunkin oma asia. Ei kuulu vittujakaan kenellekään.
Näin lyhyesti.
-
Tähän on olemassa kaunis matemaattinen kaavakin. Suhteen vanhemman osapuolen ikä jaetaan kahdella ja lisätään seitsemän.
Toki tämä on aina yksilökohtaista, kunhan vain kaikki ovat täysi-ikäisiä, niin joustaa voi suntaan jos toiseenkin.
Mites tää toimii naisilla. Nyt ei matikkapää sano mitään.. :D auttakee
-
Toisinpäin: Vähennä seitsemän, kerro kahdella.
-
Kaavan mukaan pitäisi ikäeroa olla 14v, mutta... Noh, kiinnostunut ottaa selvää ;)
-
Eikös sillä kaavalla määritelty ikäeroa siltä kannalta että kaavan antamaa suurempi on ympäristön silmissä jo häiritsevän suuri? Tai jokin vastaava maaginen säädyllisyysjuttu se oli...että sillä kaavalla sai siis ne ääripäät plusmiinus vaihteluvälinä...
-
Joo, Mauje; tuo selittää...ihmiset on ihania. Mikäs se elämän tarkoitus oli 42, vai...eikö nyt joku matemaattinen kaava voitas saada joka juttuun ja probleemaan niin jotenki tää olis kivampaa...tai helpompaa, tai jotakin...vai olisko ???
-
Jos molemmilla on riittävästi ikää että lain kirjain täyttyy, sen jälkeen se on kunkin oma asia. Ei kuulu vittujakaan kenellekään.
Näin lyhyesti.
Snadia harvoin komppaan, mutta nyt. Noin lyhyesti.
-
Suurin ikä-ero itsellä on ollut 14 vuotta. Ja nykyisen mieheni kanssa 5 vuotta, itse siis olen ollut se nuorempi osapuoli. Henk. koht. en omaa ikääni nuorempaa ottaisi, mutta loppujen lopuksihan persoonien yhteensopiminen vaikuttaa paljon enemmän kuin se ikä ;)
-
Ikäeroa ollut molempiin suuntiin reilut puolentoista kymmentä, mutta en ole koskaan ollut niin kiinnostunut iästä. Tosin olen itselleni jo usemapaan kertaa yrittänyt vannotta, että "Tästa eteenpäin pidät sitten näppisi erossa itseään etsiskelevistä parikymppisistä..." :)
Vaimo on itseni ikäinen ja olen aika tullut oikein hyvin toimeen hieman itseäni vanhempien naisten kanssa. Vähitellen kun itsetäkin on fyysisesti tullut vanha, niin entistä enemmän on löytänyt myös ihan "fiksuja" itseään nuorempiakin neitoja :)
Lähtökohta itseasiassa aika usein tuntuu olevan, että oikeastaan vasta 35+ ikäinen nainen on "vapaa" oikeasti löytämään itsensä. Koulut on käyty, perhe perustettu, asunto kunnossa, parisuhde rutinoitunut, ura vakaassa nousussa ja vihdoin olisi taas aikaa palata niihin parikymppisenä aloitettuihin (ja välissä tukahdutettuihin) oman seksuaalisuuden erityispiirteisiin... Toisaalta jotkut väittävät, että nainen elää parasta seksuaalisuuttan vasta yli nelikymppisenä ja kyllä sekin tuntuu toimivan... Tiedä häntä, ehkä ihminen on seksuaalisesti juuri sen ikäinen kuin haluaa olla...
Toisaalta avomielinen ja hyvällä itsetunnolla varustettu nuori neitonen seksuaalisuuttaan kartoittamassa ja vanhemman miehen kokemusta ja huomiota hakemassa, on kyllä lähes ylitsepääsemätön houkutus ;)
-Mr.Inathu
-
Riippuu suhteesta.
Ns. vakavampaan suhteeseen + / - 5 vuotta
sessio-/seksisuhteeseen -10 / -20 vuotta
Näin minulla.
-
Aikaisemmat suhteeni ovat olleet n. 10 vuotta itseäni vanhempien miesten kanssa, yläikärajaksi pistäisin ehkä 16 vuotta oman ikäni päälle.
Naisissa koen taas itseäni vuoden-pari nuoremmat tapaukset viehättävimpinä, tai maksimissaan kolme-neljä vuotta vanhemmat.
-
Eikös naisen seksuaalinen huippu ole joskus 40vee kun miehellä se on alle 30vee? Sitäkin ajatellen naisilla on oikeus olla puumia. Mutta sehän koetaan enemmän säälittävänä jos nainen on paljon vanhempi, miehillä se on vain viriiliyden merkki. (Pikagoogletuksella löysin vain jonkun uutisen että naiset nauttivat elämänsä parhaasta seksistä 28-vuotiaana ja miehet 33-vuotiaana.) Mutta minusta jossain on ollut että naiset on seksuaalisimmillaan 40v..??
Jos puhutaan biologisesti, naisten seksihalut käsittääkseni saavuttavat huippunsa siinä 32:n vuoden paikkeilla, ja jatkuvat suhkot samalla tasolla menopaussiin saakka. Neljänkympin raja on yleensä tärkeä sen takia, että tässä vaiheessa nainen on jo aika kokenut, lapset ovat yleensä jo isoja, ja naisella on aikaa ilmaista seksuaalisuuttaan. Tämän ovat varmasti huomanneet monet aviomiehetkin näillä foorumeilla.
Suurin piirtein samassa iässä miesten seksihalut kuitenkin vähenevät etenkin jos terveydestä ei pidetä huolta. Miehiä alkaa myös kiinnostamaan enemmän nuoret naiset, koska biologisesti siemen pitäisi mielellään saada nuorelle ja timmille naaraalle. Vaikka se ei poliittisesti korrektia sanoa, juuri tämän takia monet avioliitot kariutuvat. Nainen haluaa seksiä enemmän kuin koskaan ennen, mutta seksihalut eivät täsmää.
-
Eräs kaava aiheeseen; miehen ikä jaettuna kahdella plus seitsemän vuotta...
Tarkottaaks toi sitten kahden miehen suhteessa että ne nuortuu molemmat /2+7? "Baby you make me feel so young".
-
Olen poikkeuksetta ollut kiinnostunut itseäni vanhemmista miehistä, naisten iän suhteen en ole puolestani ollut kranttu.
Nykyisessä parisuhteessani ikäero on yli 10 vuotta, mutta se ei ole koskaan ollut kynnyskysymys tai ongelma. Olemme nauraneet usein, että koska minua pidetään iältäni hieman vanhempana ja miestäni puolestaan nuorempana, ajatuksellisesti ikäero ei lopulta ole kovin suuri.
D/s-puolta ajatellessa koen, että ikä asia on myös olennainen juttu. On paljon helpompaa alistua hieman vanhemmalle charmikkaalle, itsensä tuntevalle miehelle kuin parikymppiselle pojanklopille. Mutta ehkä minut on ohjelmoitu salaa vanhojen elokuvien taholta ajattelemaan näin, heh.
-
Kummallliesti mieli muuttu kun itselle ikää tulee..aina katsellut vanhempien naisten perään..nyt viime aikoina on nostanut päätään 10-15 nuoremmat naiset..ja nyt siis puhun seksistä..seurusteluun edeleen saman ikäinen tai vanhempi kiitos :).
-
15-25 v ikäero on nyt passeli. jatkossa voi olla ehkä enemmänkin. t. Berlusconi
-
Nuorempaa miestä en vois kuvitella kuin 15 vuotta nuorempi. Nyt puhutaan Suhteesta isolla S:llä. Leikkikalusuhteet on erikseen. Silloinkin pitäs olla melkosen varhaiskypsää lajia ;).
-
Ikä on vain numero:)
-
Ikä on vain numeroita... mutta kyllä se aina jotain merkitsee silti. Onko "vanhana syntynyt" vai ei... asiat koetaan vain tutustumalla toiseen - oikeasti. Toisia ikä häiritsee toisia ei... kokemusta voi olla puolin ja toisin. Nelikymppinen on voinut kokea rankempia tai mukavampia asioita kuin viisikymppinen ikinä... Opimme toisiltamme - siinä asian ydin!
-
Psyykkinen ikä ratkaisee ei fyysinen
-
Kuten Kalvantakin, olen lähes poikkeuksetta ollut aina kiinnostunut itseäni vanhemmista miehistä. Serustellessa pienin ikäero on ollut 4 vuotta, suurin 12 vuotta, mikä on siis ikäero tämänhetkisessä parisuhteessa. Ikä ei kuitenkaan ole se juttu, vaan itsetunto ja -kunnioitus. Tarvitsen vastaparikseni seesteisen ja turvallisen ihmisen, ja omassa ikäluokassa (20-v.+) niitä ei kauheasti ole.
Myös seksin suhteen joku +10-20 vuotta on kova juttu. Omanikäiset parikymppiset sällit tuntuvat noin yleisesti ottaen olevan vähän hukassa. On jotenkin helpompi antautua charmantille herralle kuin pojanklopille, kuten sanottu.
-
Ikä on vain numero:)
Yhdyn quottaamaani puhujaan.
-
Ikä on vain numero:)
Yhdyn quottaamaani puhujaan.
Onhan se noinkin. Toisaalta se näkyy päälle, tuntuu sessioissa ja lopulta siihen kuolee.
-
Ikä on vain numero:)
Yhdyn quottaamaani puhujaan.
Onhan se noinkin. Toisaalta se näkyy päälle, tuntuu sessioissa ja lopulta siihen kuolee.
Tottakai ikä näkyy päälle, mutta joillain enemmän joillain vähemmän. Sessiovuosia mulla on takana niin paljon vähemmän kuin esim. sulla, etten osaa sanoa miten iän karttuminen tuntuu sessioissa. Miesraukoilla luultavasti enemmän kuin meillä tytöillä, tosin veikkaan että tässäkin erot on yksilökohtaisia. Itse elän vielä "nopean kinky-kehityskäyrän" aikaa, koska olen päässyt asiaan vasta 2012, ja nautin kokemuksen karttumisesta kovasti. Paskastakin oppii. Tahtoisitko sä olla ekoja sessioitasi heittävä nuorempi itsesi enää? Tai tahtoisiko kukaan meistä? Mä en, koska kuten itsekin viittasit, elämä on lyhyt ja mun näkemyksen mukaan siitä otetaan ilo irti vaik syän märkänis.
-
Ikä on vain numero:)
Yhdyn quottaamaani puhujaan.
Onhan se noinkin. Toisaalta se näkyy päälle, tuntuu sessioissa ja lopulta siihen kuolee.
Tottakai ikä näkyy päälle, mutta joillain enemmän joillain vähemmän. Sessiovuosia mulla on takana niin paljon vähemmän kuin esim. sulla, etten osaa sanoa miten iän karttuminen tuntuu sessioissa. Miesraukoilla luultavasti enemmän kuin meillä tytöillä, tosin veikkaan että tässäkin erot on yksilökohtaisia. Itse elän vielä "nopean kinky-kehityskäyrän" aikaa, koska olen päässyt asiaan vasta 2012, ja nautin kokemuksen karttumisesta kovasti. Paskastakin oppii. Tahtoisitko sä olla ekoja sessioitasi heittävä nuorempi itsesi enää? Tai tahtoisiko kukaan meistä? Mä en, koska kuten itsekin viittasit, elämä on lyhyt ja mun näkemyksen mukaan siitä otetaan ilo irti vaik syän märkänis.
Ja toisaalta tietysti noinkin. Ikä on yksi asia joka nyt vaan tulee vastaan, enkä sitä nyt erityisesti murehdi. Tai voisin sanoa vaikka että pidän nuoremmista naisista. Ja sit pidän vanhemmista naisista.
-
vastasin 1-5 vuotta. Pystyn näkemään itseni tapailemassa tuota vanhempiakin, mutta minua 5-vuotta nuoremmat miehet alkavat olla jo liian nuoria lutusia 8)
-
Sessioissa toisen ikähaarukka on ollut +7-20v minua vanhempia, oman ikäinen tai mua nuoremmat ovat kyllä vahva "no go". Olen itsekin tätä porukkaa, joille vanhempi mies edustaa luontaista auktoriteettiä ja se on iso asia minulle, kokea, tuntea ja nähdä se toisessa; samanikäisistä tulee vaan mieleen, että ei mikä pojankloppi.. O:-)
-
Kokemukseni mukaan en ikinä alkaisi alusta sitä mitä silloin aloin kun itse olin vajaa kolmekymppinen.
-
Itse olen aina tykännyt vanhemmista miehistä.En voisi kuvitella seurustelevani samanikäisen tai nuoremman kanssa. Ikä ei ole se päätekijä vaan se löytyykö toiselta älliä ja kohtaako radioaallot.:D
-
Se ikäero missä juuri sinä olet onnellisin.
-
Kliseisesti ikähän on aina vain se numero. Samanikäisistä löytyy aina niitä keskenkasvuisia ja taas hyvinkin kypsiä, mikä itselle passaa. Aiemmin olen ollut mieltä että ihanteellinen ikäero (ja puhun todellakin vain omasta puolestani ja mieltymyksestäni) itselle olisi 2-6v vsnhempi kumppani. Mitä enemmän ikää on siunaantunut niin haarukkakin on kasvanut. Nyt seurustelen itseä tuplasti vanhemman miehen kanssa, mitä aiemmin oli maksimi "ihanne". Iästtä en tavatessa välittänyt tuon taivaallista enkä välitä vieläkään, vaikka monet lähipiirissä on alukdi suhtautuneet, noh, ei nyt epäsuopeasti, mutta ehkä hieman epäilevästi.
-
Mitä enemmän ikää on siunaantunut niin haarukkakin on kasvanut.
Sama täällä ainakin ajatusten tasolla. Ja käytännössäkään sessiosuhteissa isokaan ikäero ei haittaa. Sen sijaan parisuhteeseen ryhtyminen paljon nuoremman tai vanhemman kanssa olisi iso kynnys. Varsinkin jos mies olisi se nuorempi. Ihan siksi että kävisi rasittavaksi aina selitellä ihmisille että juu tosiaan me ollaan yhdessä, en ole hänen äitinsä / tätinsä....
Sen sijaan ajatus vaikka 15 vuottakin nuoremman naisen kanssa seurustelusta ei tunnu samalla lailla nololta jostain syystä. Ehkä siksi että kaksi naista yhdessä poikkeaa jo muutenkin perinteisistä normeista niin ettei ikäerolla sitten enää ole niin väliä.
-
Tällä hetkellä paras ikäero näyttää olevan vuotta vanhempi nainen (eli vaimo), seuraavaksi paras sitten 9 vuotta nuorempi (FWB). Fyysinen ikä kertoo toki jotain, mutta tärkeämpää on se kuinka henkisesti aikuinen osaa olla. Eikä tämä nyt tarkoita perheenperustamista tai muita ns. perinteisiä aikuisuuden merkkejä, vaan sitä että pystyy keskustelemaan järkevästi. Mulla on kavereita, jotka jo 20-vuotiaana on olleet monella tapaa kypsempiä kuin toiset nelikymppiset - ja toisinpäin. Koskaan ei voi arvata etukäteen.
-
Riittää, että naisen ikä kirjoitetaan kahdella numerolla, joista ensimmäinen ei ole 1 tai 2. Ylärajaa ei ole.
-
meillä toimivin on fruulla 12 wuotta vanhempi aviomies ja vastapainona 15w nuorempi orjapoika , toimii ;)
-
Ainakin mun kohdalla sais alkaa kolmosella >:D
Kaikki tähän asti tapaamani subit ovat olleet mua nuorempia,
mitään ongelmaa en tässä näe, mutta innolla odotan
sitä viiskymppistä ja miksei ylikin ;)
-
No juu. Ite sain jo peruskoulussa koulukiusattuna tarpeekseni omanikäisistä pojista, ja siitä lähtien olen ihastunut säännöllisesti itseäni reippaasti vanhempiin miehiin. Vaikka eipä sekään ole ollut oikotie onneen, kun itseä sitten lopulta pidetään aina jossakin veljentytär-zonessa ;D Vakavasti puhuen, en siis ole koskaan ollut parisuhteessa mutta en näkisi ikäeroa ongelmana ellei mielipiteet, elämäntilanteet ja ajatusmaailmat muuten clashaa liikaa.
-
Asiaan melkein liittyen, nämä kolmehan ovat ihanaisia ikään katsomatta:
http://naughtybits.us/2013/05/30/gilf-milf-and-dilf/ (http://naughtybits.us/2013/05/30/gilf-milf-and-dilf/)
-
Liian suuri ikäero on haitallista. Ok puumat sA hyvää seksiä ja äijjät kanssa, mutta onko sitten muuta yhteistä?
En mä ainakaan jaksaisi jotain 25 bilehirmua vierellä, ottaisin mieluummin +40 v.
-
Liian suuri ikäero on haitallista. Ok puumat sA hyvää seksiä ja äijjät kanssa, mutta onko sitten muuta yhteistä?
En mä ainakaan jaksaisi jotain 25 bilehirmua vierellä, ottaisin mieluummin +40 v.
Minusta ikäero tuossa ei ole se olennainen haitta, vaan luonteenpiirteiden ero. Tunnen 18- ja 40+ bilehirmuja ja samalla ikähaarukalla tyyppejä, jotka tykkää istua kotona ja lukea, sekä lisäksi kaikenlaisia ihimisiä siitä välistä. Toki esim. opiskelu- ja työkuviot tekee iän puolesta eroja elämäntilanteisiin, mutta ensisijaisesti näkisin että hengenheimolaisuus ratkaisee tässäkin asiassa eikä syntymävuosi.
-
Aika lailla vastaukset liippaavat sitä pari- tai seurustelusuhdetta, olen huomaavinani.
Mutta itse kysymyshän ei sitä erottele minkälainen suhde on kyseessä joten voi hyvällä omatunnolla laitta lusikan soppaan 8)
Mielelläni sanoisin, että - lainaan tässä erään liian nuoren suolichattaajan kommenttia itselleni - "tiätsä et ikä on niinqu vaan numba" mutta valehtelisin.. . minulle alaspäin saa olla eroa vaikka hur så mycket mutta itseäni vanhempien kanssa en keksi mitään yhteistä.
-
Vastasin tuohon, että 11-15 vuotta ja Mies vanhempi.
Uudet kansainväliset tutkimuksetkin ( en muista linkkiä ) ovat päätyneet samaan lopputulokseen, että tuo on paras vaihtoehto.
-
minä en ottaisi enään samanikäistä miestä.
Miehillä kun alkaa 50+ kaikenlaiset vaivat.
-
minä en ottaisi enään samanikäistä miestä.
Miehillä kun alkaa 50+ kaikenlaiset vaivat.
Niinku mitkä vaivat?
-
minä en ottaisi enään samanikäistä miestä.
Miehillä kun alkaa 50+ kaikenlaiset vaivat.
Niinku mitkä vaivat?
nauraa.. en tarkoittanut sinua Nicolaus.
Vaan sellaisia, joilla on vaikka esim. sydänvaivoja, en kestäisi katsoa uudestaan läheisen ihmisen elvytystä.
Siksi jos joskus ottaisin miehen, hänen pitäisi olla hyväkuntoinen, iästä riippumatta.
-
minä en ottaisi enään samanikäistä miestä.
Miehillä kun alkaa 50+ kaikenlaiset vaivat.
Niinku mitkä vaivat?
nauraa.. en tarkoittanut sinua Nicolaus.
Vaan sellaisia, joilla on vaikka esim. sydänvaivoja, en kestäisi katsoa uudestaan läheisen ihmisen elvytystä.
Siksi jos joskus ottaisin miehen, hänen pitäisi olla hyväkuntoinen, iästä riippumatta.
Aivan samaa mieltä, paitsi vaihtaisin sanan "mies" tilalle "nainen".
-
Ystäväiset, saman kokeneena haluaisin muistuttaa, että se EI valitettavasti ole iästä kiinni, edesmenneeni oli aika minun ikäiseni :-\
Enkä voi sille mitään, että aina vaan silmään tarttuu katukuvassakin ne minua vanhemmat miehet :love:
-
Itse kun lähentelee 50, niin huomaan että nuoremmat naiset viehättää enemmän ja enemmän, luultavasti kyse on myös sen oman rajallisuutensa sietämisestä/sietämättömyydestä... mutta toisaalta olen aina pitänyt nuoremmista naisista, siellä on vielä virtaa ja aidon tuntuista luottamusta tulevaan. Yleensäkin olen aika allerginen kyynisyydelle joka mielestäni on rakkauden vastakohta. Eihän kaikki ikäiseni naiset todellakaan ole kyynisiä, en halua sillä tavalla leimata, mutta mikä lie fetissi että erityisesti seksuaalisella puolella nuoremmat naiset kiihottaa enemmän. Voihan se olla myös ihan biologiaakin, elämän on jatkuttava, kuka on se hedelmällisin :D , vaikka ei tässä mitään lapsia olla enää tekemässäkään, kunhan jatkan löytöretkeä ;)
toisaalta pidän paljon keskusteluista vanhemman naisen kanssa, vaikka tämäkään ei ole oikeastaan iästä kiinni, vaan persoonasta... ääh ei tähän ole yksisellitteistä vastausta.... jne....
-
Kyl se valitettavan paljon ainakin minun iässäni vaikuttaa tuo ikähaarukka. Paljoa nuorempaa ei kehtaa katsella jo pelkästään sen takia että mokomat ovat usein elämässä ja suhteissa sen verran kokemattomia että siitä saa pelkkää päänsärkyä siitä meiningistä, viimeisin kokemus tästä hyvinkin tuore kun ei näkemyksiä saa vaan millään kohtaamaan.
Meitä on moneen junaan tietenkin ja varmasti löytyy hyvinkin kypsiä ja fiksuja nuorempia henkilöitä mutta vähemmän todennäköistä sitten niiden löytäminen.
... Niin itselläkään ikää edes kolmea kymmentä vielä että niin... :-[
-
Vastasin taannoin tänne ton 6-10v, mutta tapasin sitten herran joka on 11v vanhempi.. ;D
-
Itselle taitaa olla se +6-15v vanhempi. O:-)
-
Riipunee paljon henkilöstä.. Vastasin, että 16-20. Aika tapauskohtaista. Ehkä ihanne ois kuitenki et mies ois muutaman vuoden vanhempi.
-
Vastasin 6-10 v ja ehdottomasti niinpäin, että mies on nuorempi. Puumaksi tuo D mua aina kutsuukin :P :love:
-
Ihmebantusta paluu ketjuun! :)
http://www.youtube.com/watch?v=h32sSpLY7G0
-
Jossakin lehtiartikkelissa oli joskus juttu ikäeroista. Joku matemaatikko / insinööri / seksuaaliterapeutti / psykologi oli keksinyt, että selvittääksesi, onko sinulla kumppaniisi liian suuri ikäero, tulee käyttää seuraavaa laskukaavaa:
Jaa vanhemman osapuolen ikä kahdella ja lisää siihen seitsemän (7). Jos tulos on jotain oman ikäsi luokkaa, teillä ei ole liian suuri ikäero.
Herra E 51:2 = 25,5 25,5+7=32,5 Koska minä olen 34, olen juuri täydellisen ikäinen Herra E:lle :D :D
No mutta oikeasti. Jos toisen ihmisen kanssa on hyvä olla ja tuntee sielujen sympatiaa niin mitä väliä sillä iällä oikeestaan on kunhan mennään lain määrittämissä ikärajoissa.
-
"Minä en ottaisi enään samanikäistä miestä.
Miehillä kun alkaa 50+ kaikenlaiset vaivat."
Vai, niin. Otetaan nyt vaikka nämä julkimot:
Sauli Niinistö s. 1948 - Jenni Haukio s. 1977 Ikäeroa 29 vuotta.
Paavo Lipponen s. 1941 - Päivi Lipponen s. 1967 Ikäeroa 26 vuotta.
Pekka Haavisto s. 1958 - Nexar Antonio Flores s. 1978 Ikäeroa 20 vuotta.
Saulin puoliso on nuorempi kuin hänen oma poikansa.
Eihän rakkaus ikää katso, mutta joitain ajatuksia täytyy olla jos ihastuu itseään paljon nuorempaan.
Mikä vika ikätoverissa on?
Oma rajani menee 10 vuodessa. En ikinä voisi kuvitella puolisokseni jotain 8- kymppistä naista, kun itse olen alle kuudenkymmenenviiden. Tai vajaata parikymppistä "lapsukaista" - tulisi ihan tai jos sittenkin ihanan pedofiili olo! :)
Hui, mimmoiset vaivat ::) alkaa 5-kymppisenä. Voiko niitä välttää, elintavoilla, auttaako vaikka kirkkoon liittyminen. Vaivat APUA :-X
-
"Minä en ottaisi enään samanikäistä miestä.
Miehillä kun alkaa 50+ kaikenlaiset vaivat."
Vai, niin. Otetaan nyt vaikka nämä julkimot:
Sauli Niinistö s. 1948 - Jenni Haukio s. 1977 Ikäeroa 29 vuotta.
Paavo Lipponen s. 1941 - Päivi Lipponen s. 1967 Ikäeroa 26 vuotta.
Pekka Haavisto s. 1958 - Nexar Antonio Flores s. 1978 Ikäeroa 20 vuotta.
Saulin puoliso on nuorempi kuin hänen oma poikansa.
Eihän rakkaus ikää katso, mutta joitain ajatuksia täytyy olla jos ihastuu itseään paljon nuorempaan.
Mikä vika ikätoverissa on?
Oma rajani menee 10 vuodessa. En ikinä voisi kuvitella puolisokseni jotain 8- kymppistä naista, kun itse olen alle kuudenkymmenenviiden. Tai vajaata parikymppistä "lapsukaista" - tulisi ihan tai jos sittenkin ihanan pedofiili olo! :)
Hui, mimmoiset vaivat ::) alkaa 5-kymppisenä. Voiko niitä välttää, elintavoilla, auttaako vaikka kirkkoon liittyminen. Vaivat APUA :-X
Voi vältää..ja pienillä vaipoilla ja liukkarilla :D
Nainen on sopivan ikäinen kun on Aikuinen, osaa ajatella ja tietää mitä itse tekee! Henkinen yhteys löytyy..
-
Ikäero on aina sopiva, kun mies on hieman alle 30v, naisen iällä ei ole väliä;)
-
Tässä Jimmy Carrin näkemys asiaan:
http://www.youtube.com/watch?v=OWovwcDSsk8#t=27
Itse en koe iällä olevan niin suurta merkitystä kuin esim. sillä miten hyvin ylipäätään tulee juttuun toisen kanssa. Toki lähtökohdat tähän voivat olla helpommat, jos kumpikin osapuoli elää suunnilleen samanlaista elämänvaihetta. Jos jotain ikähaarukkaa pitäisi lähteä arvioimaan, niin sanoisin sen vaihtelevan iän mukaan (esim. 48- ja 58-vuotiaiden ajatusmaailmat kohdannevat paremmin kuin vaikkapa 18- ja 28-vuotiaiden).
Tällä hetkellä 5kk ja 4 päivää tuntuu ainakin oikein sopivalta. ;)
-
Yleisestiottaen sanoisin että ikäeron paheksuminen on vaan turhanpäiväistä subjektiivisen estetiikan ilmoille huutelua enimmäkseen. :)
Henkilökohtaisesti olen huomannut että maailmassa on minua vanhempia ihmisiä jotka käyttäytyvät minua huomattavasti lapsellisemmin, holtittomammin ja edesvastuuttomammin ja taas huomattavasti nuorempia joilla on elämä huomattavasti paremmin kasassa ja hallussa kuin minulla. Tuntuu että me ihmiset aletaan itsenäistyttyämme tekemään elämänvalintoja jotka vievät meitä erilaisiin suuntiin, ja niissä konteksteissa voi sanoa että joku on kokeneempi kuin toinen tai kokemattomampi.
Tuntuu että se on monimutkaisempi asia kun vaan fyysinen ja henkinen ikäero, niinkuin tuo yleensä pelkistetään.
-
Kai tuo nyt ihan omasta suhtautumisesta on kiinni. Kun olin 25v mulla oli 17v tyttökaveri. Olen myös kymmenen vuotta vanhemman puuman kanssa touhunnut. Vanhetessa varsinkin olen oppinut että ei ikä ole kuin numeroita, aika klisee mutta totta. Myönnän toki että kovin nuoren kanssa touhutessa törmää epäkypsyys ongelmaan ja en kyllä kauheasti ryppyisistä, harmaantuneista naisistakaan innostu. Tiivistettynä ehkä hiukan reilun kymmenen vuoden ikäero olisi omasta mielestäni vielä normirajojen sisällä.
-
mietin, sellainen joka tuntuu itsestä hyvältä.
Sellainen suhde, jossa on hyvä olla, ja jossa on tunnetta, kemia.
-
Ihmebantusta paluu ketjuun! :)
http://www.youtube.com/watch?v=h32sSpLY7G0
Multa puuttuu hiukan siitä 60 M€:sta.
-
Vastasin 1-5 -vuotta, koska tässähän oli kyse vain omien suhteiden ikäeroista. Tässä vasta parin kymmenen paremmalla puolella yli kolmekymppinen tuntuu vielä niin kamalan vanhalta :/ (puhun parisuhteen näkökulmasta)
-
paras ikä ero suhteessa...lähinnä nyt puhun sessiomielessä ikä erosta ja 11-15w on mulle sopivin koska mieltymykset on ne nuoret poitsut... :-* :-* :-*
-
Kunhan molemmat on selkeesti täysi-ikäisiä, niin ainakaan mun mielestä sillä ikäerolla ei ole niin merkitystä.. Ehkä ainoa ongelma tulee tietyn elämänkokemuksen puutteen kanssa.. Ikä ei mun mielestä saa ihmisiä ajattelemaan eri tavalla, vaan se näkemys/kokemus
Jonkun kiinalaisen viisauden mukaan, ihanteellinen naisen ikä olisi miehen ikä jaettuna kahdella, plus 7 vuotta :)
-
Vaikuttaa paljon millaiseta suhteesta on kysymys, n.s parisuheessa näkisin +/- 10 vuotta.
Ystävyys suhteessa en näe rajaa, ainakin minulla löytyy ystäviä kaikista ikäluokista.
Sessiossa on taas tärkeä henkinen ikä, joskus ne ajatukset osaa yllättää, siksi en
kannata ikärasismia.
Valmista kaavaa ei varmaankaan ole olemassa, eiköhän nämä
monellakin löydy takaraivosta, annetaan tunteiden viedä :)
Toki lakia noudattaen C:-)
-
Aikaisemmin katselin itseäni nuorempia miehiä ja exäkin oli minua nuorempi.
Nyt tuo on muuttunut ja katselen itseäni vanhempia miehiä. Koska voisi olettaa, että itseäni yli kymmenen vuotta vanhemmalla miehellä on tiettyä elämänkokemusta ja viisautta, sellaista mitä nyt kaipaan.
Kaikki sessiokumppanit ovat olleet minua vanhempia.
-
mitä enemmän ikää sitä vähemmän merkitystä ikäeroilla.. parikymppisenä naisystävät olivat 3-5v nuorempia, 3-kymppisenä ero kasvoi, 4-kymppisenä sitä huomasi jo seurustelevansa n.10 nuorempien naisten kanssa..
3-40-kymppiset naiset.. :love:
Itsellä on ollut onni seurustella heidän kanssaan jo parivuosikymmentä, ja mikä parasta --saan jatkaa tällä itselleni mieluisimmalla tiellä... ;)
-
Jonkun kiinalaisen viisauden mukaan, ihanteellinen naisen ikä olisi miehen ikä jaettuna kahdella, plus 7 vuotta :)
Eli tämmönen 35v kelpais siis ideaalisti 56-vuotiaalle miehelle? Öööh.
En halua olla kovin ikärasisti mutta kyl melko kova äijä pitää olla että kiinnostun about isäni ikäisestä.
Omasta kokemuksesta tuntuu että jos alkaa mennä kovin yli 10 vuoden se ikäero niin ei enää olla ihan ideaalisti samalla kartalla.
Tosin 45v tuntuu ihan vielä hyvän ikäseltä, mutta 25 on vähän pelottava ajatus :D
-
Mikä hyvänsä ikäero täysi-ikäisille ihmisille itselleen hyvältä tuntuu :)
-
ei ole sellaista - hyväksyminen/sen puute asettaa rajat
-
Ikä on numeroita. Vain.
Kolmekymppinen voi vaikuttaa fyysisesti viisikymppiseltä etc.
-
Itse olen seurustellut ja harrastanut seksiä paljon itseäni vanhempien miesten kanssa. Muutamia samanikäisiä on ollut mutta jotenkin kummasti se heikko henkinen kehitys näkyy sielä melko vahvasti. Naisten kanssa taas menee omanikäisetkin.
Ehkä pienillä fantasioilla vanhempia miehiä kohtaan, olen sitä mieltä että +8 vuotta omasta iästä ylöspäin, voisin miestä harkita kinkyilyyn. En kuitenkaan halua olla mikään harjoitus/leikki kappale ja vaadin jonkinmoista kokemusta ja vakavuutta alistajalta.
Nämä tietysti jokaisen henkilökohtaisia valintoja.
Vanhemmat miehet :love:
-
Ikä on numeroita. Vain.
Kolmekymppinen voi vaikuttaa fyysisesti viisikymppiseltä etc.
Eikä vain fyysisesti, vaan myös henkisesti. Viisikymppinen voi olla kolmekymppisen tasoa tai vielä paljon epäkypsempi, jos ei ole osannut käsitellä niitä asioita, joita hänelle on elämänsä varrella tullut vastaan. Yllättävän moni ihminen hoitaa vaikeat ja haastavat asiat niin, että ohittaa ja torppaa niiden läpikäymisen koko loppuelämäksi sivuun. Tämän seurauksesta ihminen ei kasva ollenkaan eikä hänen sisäinen maailmansa "kypsy". Kasvaa voi kuitenkin vain käsittelemällä ja elämällä ne asiat läpi rehellisesti. Empatia, sosiaalinen älykkyys ja tietynlainen ymmärrys tulee vain siitä, että kykenee kohdata ne vaikeat asiat ja käsitellä niitä. Ne nuoret jotka tämän osaavat tehdä, ovat myös kypsiä ihmisiä, joskus paljon kypsempiä kuin niistä olettaisi.
-
Yllättävän moni ihminen hoitaa vaikeat ja haastavat asiat niin, että ohittaa ja torppaa niiden läpikäymisen koko loppuelämäksi sivuun. Tämän seurauksesta ihminen ei kasva ollenkaan eikä hänen sisäinen maailmansa "kypsy". Kasvaa voi kuitenkin vain käsittelemällä ja elämällä ne asiat läpi rehellisesti. Empatia, sosiaalinen älykkyys ja tietynlainen ymmärrys tulee vain siitä, että kykenee kohdata ne vaikeat asiat ja käsitellä niitä. Ne nuoret jotka tämän osaavat tehdä, ovat myös kypsiä ihmisiä, joskus paljon kypsempiä kuin niistä olettaisi.
Todellakin näin. Itse kävin jo pikkutyttönä elämän kovaa koulua, vaikkei sitä ulkoisista puitteista huomannut. Vaikka monta hetkeä vaihtaisin pois, opin jo 10+ vuotiaana kyseenalaistamaan kaiken paitsi tyyliin fysikaaliset luonnonlait. Rakentaviin keskusteluihin ei ollut mahdollisuuksia, joten opin rakentavan keskustelun taidon vasta valitettavan myöhään - parisuhteisiin liittyvät rakentavat keskustelut vielä myöhemmin. Mutta kun päässä on jatkuvasti loistanut kirkkaana kuva niistä piirteistä, joita en tahdo itsessäni viljellä, niin kai olin nuorena itsekin ikääni kypsempi. Ties mikä kusipää musta olis tullut, jos mua olisi vain paapottu menemään. Sellaisiakin esimerkkejä on tullut läheltä seurattua! Liika kuitenkin liikaa molemmissa suunnissa.
Siitä olen vähän eri mieltä, että empatia ja sosiaalinen älykkyys olisivat pelkästään oppimisen tulosta. Joillakin ihmisillä, en sano että itselläni, niitä on luonnostaan enemmän kuin toisilla. Ja kun jotkut ovat synnynnäisesti esim. lihomattomia ja harmaantumattomia, jotkut älykkäämpiä ja siten kykenevämpiä kasvamaan analyyttisiksi, niin analyyttiset osaavat edellä lausutusta päätellä, mikä minun kantani on ikäeroihin. Kanta on myönteinen, koska yksilökohtaiset erot ovat suunnattomat. Viime vuonna kävin deiteillä miesten kanssa, joista nuorimman ja vanhimman ikäero oli 32 vuotta, että tälleen :) mitään teinipojan tai vastaavasti nitisevän vanhan sedän tyyppistä miestä en kuitenkaan huoli.
-
Minulle ikä on vain numeroita. En takerru siihen ikään, se on toissijainen asia mulle. Enenmmän ratkaisee ne kuuluisat keskinäiset kemiat ja se onko toisella korvien välissä mitään.
Nykyisessä suhteessani jossa elän huomattavasti vanhemman miehen kanssa ei meille koskaan kummallekaan se meidän välinen ikäero ole ollut ongelma, mutta ulkopuolisille kyllä. Huvittavaa sinänsä. Mielestäni mulla on oikeus itse päättää aikuisena ihmisenä kenen kanssa olen ja kenen kanssa en ole. En voisi (ainakaan tällä hetkellä) kuvitella seurustelevani samanikäisen tai nuoremman miehen kanssa.
Nimim. yli 20 vuoden ikäero. C:-)
-
Tuli vielä mieleen lisätä se kommentti että sillon kun olin nuori, ei isompi ikäero ylöspäin ollut mulle mikään ongelma.
Eli kai tässä on käyny niin että itse vanhenen mutta miesten ikä on pysynyt about samana :)
Naisissa olen ollut laaja-alaisempi, ehkä naiset on olleet nuorinakin jotenkin kypsempiä vrt parikymppiset pojat.
-
Ihmisen henkinen ikä vaihtelee niin paljon,että en lähtisi vetämään rajaa fyysisen iän perusteella. Tosin on myönnettävä, että joskus koen tuskaa kun aikapaljon nuorempi eukkoni ei tunne Rymd-mehua, eikä pysty keskustelemaan siitä kuunteliko ala-asteella Hurriganesia vai Bay City Rollerssia. Joten ehkä täytyy korjata, että tuo 10 v haarukka voi olla aika hyvä, ainakin suhteissa. Seksissä ja sessiossa ei kai ole niin tarkkaa.
Setä ihmisenä on saanut tottua kaikenlaisiin loukkauksiin. Jouduin muutama vuosi sitten vaihtamaan alkuperäisen pahvisen ajokorttini uuteen, kun Alepan kassa tytöt kävi nauramaan, kun yritin todistaa sillä henkilöllisyyttäni. P..leen hempukat.
-
Omasta mielestäni ikä ei ole koskaan vain numeroita. Etenkin naisille tämä paukahtaa tajuntaan viimeistään menopaussin alkaessa. Mutta ymmärrän kyllä ajatuksen tuon sanonnan takaa, sillä ikä itsessään ei ole mikään tae kypsyydestä tai epäkypsyydestä. Toiset ovat vielä kolmekymppisinäkin ikiteinejä, ja toiset ovat kypsyneet aikuisiksi jo aivan liian varhain. Elämäntilanteet ja elämänkokemukset kasvattavat ihmistä, ja mukana on niin monta muutakin muuttujaa.
Mitä enemmän ikää alkaa mittarissa olemaan, sitä suuremmat ikäerot myös itsensä ja kumppaninsa välillä kelpuuttaa. Seurustelukumppaniksi voisin ottaa karkeasti rajaten jonkun itseäni 5 vuotta vanhemman tai 10 vuotta nuoremman naisen (ja kaikkea siltä välltä). Kaikki on tapauskohtaista. Pelkässä seksisuhteessa iällä ei olisi enää niinkään paljoa väliä.
-
22v?
-TN-
-
Kyllä tuo henkinen ikä tuntuu olevan se mikä on tärkein.
Viimeaikoina asia on vaan mielessäni vahvistunut, joskus
tuntuu että aivan kuutamolla on nämä n.s aikuisetkin....
-
Omalla kohdalla vakavissa pitempiaikaisissa suhteissa on aika eksponentiaalinen kasvu ikäeroissa: 2v, 4v, 16 v. ;D Jos tuosta johdetaan eteenpäin, niin ei hyvältä näytä vähään aikaan itselläni... Eli näin omasta kokemuksesta, ei ne numerot paljoa merkkaa, vaan se, että mitä päässä liikkuu sopii yhteen ;)
-
mie oon huomannu et vaikka oon 22v ni oon aivan kaikille liian nuori vaik psyykkisesti oon paljo vanhempi. jouduin aikuistuu jo 9 vuotiaan mut kaikki kattoo vain sitä numeroa henkkareis. mulle ei ikäerol oo välii mut pitäis olla lähempänä kolmee kymppii jos joskus suhteen haluun löytää. tosin ihmeiden aika ei vieläkää oo ohi :D
-
miehillä se osaaminen kasvaa tunnetusti iän myötä (ja resurssit) kun taas naisilla jäännöslisääntymisarvo putoilee nolliin menopausessa ulkonäön myötä joten myös kinkkupiireissä syntyy aika isoja ikäeroja tähän suuntaan ellei ole kyseessä joku fetissi vanhempaan tai epäspesifinen muu syy, yleensä dominoivaan (naiseen) (uuh, sain menopausen ja vaakakaan ei enää tykkää, olen siis töminä). miehille siis kärsivällisyyttä, seteleitä ja viagraa, naisille nopsaa toimintaa tai s:n muutos D:ksi kun vielä ehtii ;)
-TN-
-
Samanikäisessä ei ole mitään vikaa, jos on vapaa, hyväkuntoinen, älykäs Mies, pitänyt itsestään huolen.
-
miehillä se osaaminen kasvaa tunnetusti iän myötä (ja resurssit) kun taas naisilla jäännöslisääntymisarvo putoilee nolliin menopausessa ulkonäön myötä joten myös kinkkupiireissä syntyy aika isoja ikäeroja tähän suuntaan ellei ole kyseessä joku fetissi vanhempaan tai epäspesifinen muu syy, yleensä dominoivaan (naiseen) (uuh, sain menopausen ja vaakakaan ei enää tykkää, olen siis töminä). miehille siis kärsivällisyyttä, seteleitä ja viagraa, naisille nopsaa toimintaa tai s:n muutos D:ksi kun vielä ehtii ;)
-TN-
ei saa sanoa ääneen
-
Nick juu ei sais..oon niin hellyttävän diplomaattinen ja kohtelias lausunnoissani ;)
No, tasapuolisuuden vuoksi sitten kolikon kääntöpuolella on pitkä-aikaisissa suhteissa että se nuorempi osapuoli joutuu todennäköisimmin katsomaan kitisevää, sairaalloista impotenttia kääkkää joka vielä hyvässä lykyssä on dementoitumassa hyödyttömäksi vihannekseksi. ja sitten pitää alkaa miettimään ottaako sivusuhteen vai lähteekö lätkimään.
-TN-
-
No, tasapuolisuuden vuoksi sitten kolikon kääntöpuolella on pitkä-aikaisissa suhteissa että se nuorempi osapuoli joutuu todennäköisimmin katsomaan kitisevää, sairaalloista impotenttia kääkkää joka vielä hyvässä lykyssä on dementoitumassa hyödyttömäksi vihannekseksi. ja sitten pitää alkaa miettimään ottaako sivusuhteen vai lähteekö lätkimään.
-TN-
Klassinen truemasteroituminen
-
Itse, kun lähenen 50 niin niin, mun ikähaarukka naisille on 40~54.
-
Minä tunnustan. Olen syyllinen.
Syyllinen siihen, että olen keski-ikäinen, pullea, tavallisen näköinen masokistinen sub-nainen.
Olen yllättävän monta kertaa täällä törmännyt siihen, että olen liian vanha. Liian vanha jollekin Masterille subiksi. Liian vanha jollekin Domille, että hän edes viitsisi panna minua. Liian vanha jollekin Alistajalle alistettavaksi, kuritettavaksi. Olen omakohtaisesti kokenut ikäsyrjinnän, osin aika julmankin sellaisen. Ikäsyrjintä on mielestäni yhtä ikävä ja satuttava asia kuin rodullinen syrjintä - ikä ja rotu kun ovat asioita, joille ei itse mitään voi. Olisin tietenkin hiukan nuorempi, jos olisin vanhempieni iltatähti vaan hekin kun innostuivat hankkimaan minut juuri vuonna 1965.
En ymmärrä sitä, miksi bdsm-maailmassa nuoruus tuntuu olevan arvo itsessään. Nuoruus on ihanaa ja upeaa aikaa, kyllähän minä sen muistan. Jos ikäero, kumpaan suuntaan tahansa, on jonkinlainen fetissi, niin sitten se tietenkin on sitä. Jos ikä on ihmissuhteessa itseisarvo, niin sitten se on sitäkin. Sitä olen aina miettinyt, että korvaako suuri ikäero hyvän kemian? Hyvällä onnella voi toki saada molemmat samassa paketissa.
Koen omituisena sen, että tässä yhteisössä viljellään ajatusta siitä, että kun vanheneva sub-nainen ei enää kelpaa Masterille, niin silloin hänestä tulee Domme. Kuka tuolla tavalla on asian päättänyt? Osa Dommeista on siis tavallaan eläkkeellä olevia subeja ja he täyttävät eläkeellä olonsa, tyhjät päivänsä piiskaamalla alistuvia ihmisiä. Niinkö? Jos minusta joskus Domme tulee, niin kyllä sitten sen vuoksi, että oma seksuaalinen kehitykseni on kulkenut siihen eikä sen vuoksi, kun en enää jollekin Masterille kelpaa.
Samalla logiikalla - tuleeko ikääntyneestä Masterista sub-mies?
Itse en katso ikäeroa vaan katson ihmistä. Hänen sieluaan, minuuttaan, henkistä kypsyyttään. Rehellisyyttään, tilanteessa olemistaan ja ennen kaikkea sitä, että hän on oma itsensä. Myönnän tosin, että en osaisi alistua parikymppiselle enkä toisaalta kahdeksankympiselle, kaipa siis minäkin jonkinlaista ikäsyrjintää ylläpidän. Valitettavasti.
Kirjoitukseni taitaa osin olla OT, mutta onhan tämä keskustelu tässä muutoinkin rönsyillyt. Jottei ihan OT:ksi kuitenkaan mene, niin vastaan otsikon kysymykseen.
Sellainen ikäero on hyvä, joka tuntuu luonnolliselta ja jota ei varta vasten tarvitse etsiä. Sellainen ikäero ihmisessä ettei se ole liian pitkä henkinen matka. Sellainen ikäero, jossa saa ja uskaltaa olla oma itsensä. Sellainen ikäero, jossa kykenee antamaan sen toisenkin olla oma itsensä. Sellainen, että ei enää etsi matkaa kotiin, koska ymmärtää että on kotiinsa jo saapunut.
-
Itse en katso ikäeroa vaan katson ihmistä. Hänen sieluaan, minuuttaan, henkistä kypsyyttään. Rehellisyyttään, tilanteessa olemistaan ja ennen kaikkea sitä, että hän on oma itsensä.
Normandie, sanoit tuon niin kivasti. Mitä väliä iästä, jos kemiat kohtaa ja on hyvä olla juuri nyt ja siinä hetkessä. Ikävä, että sua on torjuttu iän perusteella ja oot kokenu, ettet ole kelvannut. Foorumikirjoittelun ja parin kohtaamisen perusteella susta on tullut sellainen kuva, että olet upea, älykäs nainen, jolla on varmasti paljon annettavaa sille jollekkin. ;)
-
Kiitos lämpimistä, kauniista sanoistasi :love: :love:
-
Normandien kirjoitus oli harvinaista herkkua. Aikuisen upean naisen rehellistä oman arvonsa tuntevaa puhetta. Hienosti nostit esiin keskustelujen muovipinnan alla olevaa todellisuutta. Aitoa ja oivaltavaa, Kiitos.
-
Master T . . . kiitos itsellesi ;)
-
vilkasin hiukka profiilia ;) Tytön hupakko vielä :D
-
Normandie, sä puit sanoiksi sen mitä mä olen miettinyt tätä ketjua lukiessa. Iän ei pitäisi olla ihmisessä se tärkein seikka, vaan se millainen sisin hänellä on. Siis, se miten kemiat kohtaa. Itselleni ikä on vain numero ei sen enempää.
Kiitos ja kumarrus Normandielle hiemosta ja oivaltavasta kirjoituksesta.
-
Riippuu todella paljon pariskunnan yhteisestä iästä. Esimerkiksi 24 ja 20 on sopiva kun taas 18 ja 14 on sellaista tavaraa joka saa kulmakarvat kohoamaan. Yleisesti ottaen, 20 ikävuoden jälkeen isotkin ikäerot ovat mielestäni kohtalaisen hyväksyttäviä kunhan ei mennä johonkin ääripäähän kuten 20 vuotias seurustelee 60 vuotiaan kanssa (toisaalta, kaksi täysijärkistä aikuista jotka tietävät mitä haluavat joten mitä pahaa tässäkään lopulta on?). . .Näin tämän viestin edetessä, saatan todeta, että sen 18 ikävuoden jälkeen ikäerolla ei taida olla paskaakaan merkitystä?
-
Niin, mikäs sä olet toisten fetissejä arvostelemaan ;-). Meillä Daddydom/lilgirl taipumuksia omaavilla se iso ikäero on enemmän sääntö kuin poikkeus.
-
Meillä Daddydom/lilgirl taipumuksia omaavilla se iso ikäero on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Kellä on, kellä ei...
-
Lainaus Normandien tekstistä:
"Sellainen ikäero on hyvä, joka tuntuu luonnolliselta ja jota ei varta vasten tarvitse etsiä. Sellainen ikäero ihmisessä ettei se ole liian pitkä henkinen matka. Sellainen ikäero, jossa saa ja uskaltaa olla oma itsensä. Sellainen ikäero, jossa kykenee antamaan sen toisenkin olla oma itsensä. Sellainen, että ei enää etsi matkaa kotiin, koska ymmärtää että on kotiinsa jo saapunut."
Ehkäpä tuota ei pysty lyhyemmin kiteyttämään.
Kokemus, jota ei opi "alan" kirjoista, eikä näiltä palstoilta. Tunteet, jotka eivät herää fetissivarusteita katsoessa. Fyysisyys, jonka mittoja ei ole missään mittanauhoissa.
Itselleni Naisen iso N-kirjain alkaa viidenkympin paikkeilla. Itseensä tyytyväinen Nainen on aina kaunista katsottavaa.
-
Parhaiten toisensa seksuaalisten halujensa kanssa kohtaavat >40vM + 20vN = miehen kärsivällisyys ja kokemus riittää nuoren naisen opastamiseen ja kypsyttelyyn, jolloin leikki liukkailla on kumpaisellekin nautinnollisempaa. Puolestaan +40vN + 20vM = Teletappi-meininki ("uudestaan-uudestaan") - toimii! - Väittävät elämänkokemuksen viisastuttamat. Itsehän en siis tiedä totuutta tuosta. ;)
Omakohtaisesti en ikäväkseni omaa puuman ominaisuuksia - vielä, tuskin koskaan. En koe polvieni notkistuvan aidosti itseäni nuoremman edessä. Charmantit gentlemanit vaan vetoavat vahvemmin. Tosin iän karttuessa pitää enenevässä määrin kiinnittää huomiota hopeakettujen viskeraalisen rasvakertymän (jota myös potenssilihakseksi pilkataan), kulma-, nenä- ja korvakarvojen karuun kertomaan testosteronitasosta sekä verenkiertoelimistön kunnosta. Viagrapanot kun vaan yksinkertaisesti ovat perC:stä.
Sellainen, että ei enää etsi matkaa kotiin, koska ymmärtää että on kotiinsa jo saapunut.
Kokemus, jota ei opi "alan" kirjoista, eikä näiltä palstoilta. Tunteet, jotka eivät herää fetissivarusteita katsoessa. Fyysisyys, jonka mittoja ei ole missään mittanauhoissa.
Itselleni Naisen iso N-kirjain alkaa viidenkympin paikkeilla. Itseensä tyytyväinen Nainen on aina kaunista katsottavaa.
:love:
Kypsyminen (tilanteen, iän, ihmisen, seksuaalisuuden etc.) on prosessinaan kii/nnostavaa, /-hottavaa.
-
Viagrapanot kun vaan yksinkertaisesti ovat perC:stä.
Nyt kun itselläni on jo tuota ikääkin. Rohkenen laittaa tähän väliin, ketjunaiheesta poikeavan kommentin. Vaietusta ja arasta-asiasta ehkä, mutta asiasta joka kannattaa ottaa huomioon. Asia joka on aivan luonnollinen, seksuaaliterveyteen kuuluva ja täysin normaalia. Tarkoitus ei siis ole nyt provota naisia mitenkään :) Suokaa siis..
Tuon Shyn kommentin luettuani. Yksi-asia millä tuota miehillä esintyvää potenssi-ongelmaa voi nainen omalla kohdallaan hiukan, auttaa ehkäisemään sillä kumppanilla. On yksinkertaisesti se että, pitkäkää hyvät naiset omat paikkanne kunnossa. Eli muistakaa treenata ja jumpata sen mahdollisen muun kuntoilun ohessa myös "niitäkin" lihaksia. Hommaan on ilmeisesti jopa ihan välineitäkin olemassa. Mikään "tomaatinmurskaaja" tuskin tarvitsee kenekään tavaran olla. Tosi-asia on kuitenkin että, miehen tuntoon yhdynnän aikana, vaikuttaa sekin, tuntuuko se kumppani miltä (fyysisesti). Jos ne naisenpaikat ei juurikaan purista tai tunnu. Tulee taatusti herkemmin niitä ennenaikaisia keskeytyksiä. Jotka nekin ovat taas samallalailla aivan normaalia juttua. Eli summasumma..huolehtikaa myöskin seksuaalisesta kunnostanne, miehet ja naiset. Oma lukunsa on sitten tietty nämä, henkiset puolet. Suhtautuminen, asenne ym.
Sinänsä ihmettelen miten, viagrapano voi olla jotenkin perseestä? Eihän se ole sen erikoisempi pano kuin muutkaan panot tai liukkarinkäyttö naisen kuivuuteen käsittääkseni. Hyvä nykyään kun on viagrat ja liukkarit olemassa. Monelle iso-apu!!
Jos lukijaksi nyt sattuu mies, jolla homma on hiukan "tapetilla" Aikoinaan käteeni sattui artikkeli jonka mukaan "suuressa maailmassa" näitä penispumppuja käytetään lääketieteelisin perustein, potenssin parantamiseen. Siis, niillä treenataan mieskunnon, ei koon tähden. Homma perustuu säännölliseen treenamiseen. Verenkierron parantamiseen. Suomessa tätä keinoa ei vielä kuulemma artikkelin mukaan käytetä. Toimiiko se? sitä en osaa sanoa mutta, tuskinpa pahasti pieleenkään menee jos kokeilee. Voihan se olla jopa kivaa :)
-
Mä oon pannu koko ikäni kaikenikäisiä ja kokoisia - kokonaisuus ratkaisee onko tyyppi pantava vai ei. Joskus 18-19 v. "pinnat" oli 29 v. ja "pohjat" 14 v eli elon laskuopin mukaan sinä vuonna ikäero oli 15 v ja moralisteille varmistettakoon että sen aikaisen lainsäädännön mukaan en olisi saanut tuomiota lapsiin sekaantumisesta koska ikäero ei ollut merkittävä.
Eikä se tänä päivänäkään ole se tärkein asia, vaan kokonaisuus ratkaisee edelleen. Jos päämääränä olisi hankkia jälkeläisiä, niin joku funktio tietty taustalla vaikuttaa jos kyseessä on parisuhde + halu lsääntyä, mutta puhdasta himoa se ei ole. Puhdas himo rakentuu kuitenkin kokonaisuudesta.
Toinen on kuitenkin seksikkäämpi viiskymppisenä kuin toinen kakskymppisenä ja seksikkyys on tietty aina katsojan silmissä - henkinen puoli (arvot, mitä tekee ja mihin on valmis), kroppa, naama, tissit, perse, historia etc. etc. - ja koskaan se ei ole fantasioitesi täydellinen täyttymys eli kruunan mukana tulee aina se klaavakin peliin.
-
Klassinen truemasteroituminen
Haaste: Kun sä nyt viljelet tuota termiä, niin määrittele se ranskalaisilla viivoilla. Viivojen määrä on vapaa.
-
Mä oon pannu koko ikäni kaikenikäisiä ja kokoisia - kokonaisuus ratkaisee onko tyyppi pantava vai ei. Joskus 18-19 v. "pinnat" oli 29 v. ja "pohjat" 14 v eli elon laskuopin mukaan sinä vuonna ikäero oli 15 v ja moralisteille varmistettakoon että sen aikaisen lainsäädännön mukaan en olisi saanut tuomiota lapsiin sekaantumisesta koska ikäero ei ollut merkittävä.
Eikä se tänä päivänäkään ole se tärkein asia, vaan kokonaisuus ratkaisee edelleen. Jos päämääränä olisi hankkia jälkeläisiä, niin joku funktio tietty taustalla vaikuttaa jos kyseessä on parisuhde + halu lsääntyä, mutta puhdasta himoa se ei ole. Puhdas himo rakentuu kuitenkin kokonaisuudesta.
Toinen on kuitenkin seksikkäämpi viiskymppisenä kuin toinen kakskymppisenä ja seksikkyys on tietty aina katsojan silmissä - henkinen puoli (arvot, mitä tekee ja mihin on valmis), kroppa, naama, tissit, perse, historia etc. etc. - ja koskaan se ei ole fantasioitesi täydellinen täyttymys eli kruunan mukana tulee aina se klaavakin peliin.
Niin, seksin kysy ei todellakaan lähde pinnasta tai luvuista, kyllä se on henkinen ominaisuus, jossa rohkeus tehdä ja kokea uutta on itselleni tärkein. Eli niin muodikas laatikosta ulos astuminen on se mikä mahdollistaa tekemisen. Tätä ei ole se, että on oma fantasia, vaan se että osaa sen kertoa ja ymmärtää toisella olevan eri näkemys miten se voidaan toteuttaa. Näihin ei vaikuta ikä, eikä se miltä toinen näyttä, vaan se millaista toisen kanssa on tehdä yhteistyötä.
-
Yksitoista sivua toistamista mutta pitää vieläkin sanoa. Ei se ikä vaan se pään sisus. Nuorimman ja vanhimman tähänastisen seuralaisen ikäero on 34 vuotta joten aika paljon on liikkumavaraa.
-
Nuori mies voi koitua naiselle kohtalokkaaksi
http://www.iltalehti.fi/pinnalla/2014102018764580_iq.shtml (http://www.iltalehti.fi/pinnalla/2014102018764580_iq.shtml)
-
Nuori mies voi koitua naiselle kohtalokkaaksi
.... ?
-
Mitäs suhdetta tossa tarkoitetaan? Monilla tuntemillani miehillä on autotkin vanhempia kuin niiden muijat vaikka ne muijatkaan ei ihan tyttösiä ole. Sanoisin että vähän kahdenkympin molemmin puolin ois sopiva ikäero.
https://www.youtube.com/watch?v=h32sSpLY7G0
-
Äänestin tähän "yli 30 v", koska tulkitsin kysymyksen niin, että silloin sopiva ikäero on mitä tahansa 0:n ja yli 30:n välillä.
-
Tähän, ehkä, tekis mieli linkata se facessakin pyörinyt jossa Madonnan, JLon ja jokusen muun ja poikaystäviensä iät, loppukaneetilla ettei pidä huolestua oma poikaystävä ei vain ole vielä syntynyt. Mutten lisää. Kun en ajattele niin, eikä edes vitsinä ole kovinkaan hauska minusta.
Edelleen; hermosto kehittyy ihmisellä 25 vuotiaaksi, seuraavat kymmenen vuotta siitä sitten siihen henkiseen aikuistumiseen. Alaikäraja siis 35 jo ihan näistä syistä. Miehet taas usein kypsyvät, jos ovat kypsyäkseen, nelosella alkavilla ikänumeroilla. Olen kiinnostunut aikuisesta seurasta.
Omat suhteet mieluiten plus miinus viiden vuoden rajoissa: olen ihan kypsä ja vastuullinen ikäiseni (vähän lapsekas vain joskus mutta se on eri asia).
Ja saa repiä herneitä nenään tästä mielipiteestä ihan niin paljon kuin jaksaa.
-
Hurmaavaa - vielä on vuosi aikaa pyrkiä nartun ihon alle..
..Mrs Chmn retoriikka taivaallisen simppeliä myös kognitiivisessä yksinkertaistetussa selkeydessään :-*
-
Olisi varmasti "hienoa" sanoa, että iällä ei ole mitään väliä, mutta ainakin toistaiseksi kaikki naiset/miehet joihin tunnen seksuaalista vetoa on ollut huomattavasti vanhempia. Sinäänsä vanhemmuus ei ole mikään vaatimus, vaan se on tapahtunut aika luonnollisesti.
Esimerkiksi edellisessä pidemmässä suhteessa oli ikäeroa 17 vuotta. Kyseessä oli siis mieshenkilö. Keskenään oli mahtavaa, mutta muille se tuntui olevan vähän vaikeaa. Hänen läheiset vitsaili, että "oot sitten teinipillun hankkinut" ja omat kaverit suhtautui epäilevästi mun motiviiheini. En tiedä mitä olisivat miettineet jos oisivat tietäneet, että viikonloppuisin tulee piiskaa ja tukkapöllyä
-
Yhteiskunta toki pyrkii asettamaan noita normeja, paskankaan väliä
jos kaksi ihmistä viihtyy keskenään.
Ugh >:D
-
Yhteiskunta toki pyrkii asettamaan noita normeja, paskankaan väliä
jos kaksi ihmistä viihtyy keskenään.
Ugh >:D
Niin. Toki yhteiskunta pyrkii asettamaan normeja. Me olemme se yhteiskunta, ja meitä ennen olleet sen rakenteen tuottaneet. Ja se rakenne on muuttuvaa, hitaasti ja dynaamisesti tosin.
Olen aina viihtynyt siinä iässä missä kulloinkin olen. Välillä tiedostamattomammin välillä hyvinkin tiedostaen.
Se mikä keski-iässä on niin hienoa on et ei enää niin välitä, ei ole niin merkityksellistä ja ohjaavaa, kuinka muut ajattelee. Odotukset muuttuvat sopivan suhteellisiksi ja kyseenalaistettaviksi.
Pienenä tyttönä kun olin juossut varsankoipeni kipeiksi niityillä ja jokivarsissa isomummini hieroi ja silitteli uneen pehmentäen särkevien jalkojeni tuskan. Samalla silitteli minuun sen vanhan viisaan naisen. Oli vaari joka vei kalaan, opetti ajamaan traktoria ja kitkemään varkaat tomaateista ja kastelemaan letkun varressa ennen hallayötä perunan varsia etteivät paleltuisi. Piti kainalossa päiväunet ja jutteli viisaita elämästä. Näytti kuinka elukoita hoidetaan, kuinka kanalta katkaistaan kaula, veri valutetaan siasta ennen lihoiksi laittamista.
Äitini ja isäni tekivät oman osuutensa. Paremmin ja huonommin, mutta tekivät. Nuorina ja köyhinä ja hiukan hukassa vanhemmuudessaan.
Näiltä aikuisilta sain sen emotionaalisen turvani jota kannan sisälläni ikäni. Siirrän lapsilleni, ja myös muille läheisilleni. Siinä turvassa on kotini. Rauhani.
Sittemmin tuli ja oli suhteita. Miehiin, ja naisiin, poikiin ja tyttöihin. Erilaisia.
Parikymppisenä oli se parikymmentä vuotta vanhempi merkityksellinen vanhempi rakastaja(, ja muitakin). Mies jolle olin se nuori tyttö jonka nuoruutta ja kauneutta ihailla ja varjella. Hyvällä tavalla. Hän sanoi että haluaisi joskus nähdä sen miehen jonka valitsen elämääni. Hän antoi hienon vanhan kirjan, klassikon jonka päähenkilössä näki minut. Edelleen se kirja on kirjahyllyssäni. Muistona siitä kesästä, siitä miehestä ja siitä tytöstä joka tuolloin olin.
Nelikymppisenä oli se parikymppinen nuori rakastaja, joka vei minut toisenlaiseen maailmaan; tähän. Takaisin sitten omien nuoruuden kokeilujen. Edelleen on kaverini. Ja jonka myös toin tähän maailmaan.
Ja oli myös se parikymppinen nuori nainen, jolle näytin millaista on kahden naisen rakkaus. Edelleen myös kaverini. Hieno mimmi jonka kanssa voi kiertää Kallion kapakoita, nukkua sylikkäin humalaa pois, keittää aamulattet ja ottaa disperiini.
Ihminen joka on elänyt elämänsä ja suhteensa, ja oppinut niistä. Kasvanut. Ei enää koe tarvetta puolustella itseään. Ei uhmata, ei kapinoida, ei näyttää, ei myötäillä, ei alistua. Hän hyväksyy. Ja jos ei hyväsksy niin ymmärtää, ainakin yrittää ymmärtää, niin itsensä kuin toiset ihmiset valintoineen.
Silloin se normi on itsessä. Se dumari on itse.
Ja siksi, ainakin minun kohdallani, on olemassa jonkinlaiset rajat. Ne perustuvat omalle eettiselle olemiselleni tässä maailmassa näiden ihmisten ympäröimänä.
Ja vaikka minussa edelleen on se pieni tyttö ja se nuori nainen, ja tämä keski-ikäinen nainen jonka muutkin näkevät, sekä se vanha mummini minuun silittämä viisas nainen, niin vakavammissa suhteissani koen haluavani olla suht koht samassa kohdassa elämässään olevan keski-ikäisen miehen kanssa. Toki sellaisen jolla myös on se oma pieni poikansa, nuori miehensä ja vanha miehensä mukanaan omana turvanaan ja ilonaan, minunkin ilokseni; niin ettei minun tarvitse olla kuin oma kokonainen itseni hänelle heikkouksineni ja vahvuuksineni, ja hänen minulle. Silloin olen turvassa niin hänessä kuin itsessäni, ja tässä maailmassa (ja sama koskee myös vakavampaa suhdetta naiseen kun nyt bi olen).
Ps. CR: toivottavasti ajatteluni ei kuitenkaan mielestäsi ole simppeliä.
-
Ihminen joka on elänyt elämänsä ja suhteensa, ja oppinut niistä. Kasvanut. Ei enää koe tarvetta puolustella itseään. Ei uhmata, ei kapinoida, ei näyttää, ei myötäillä, ei alistua. Hän hyväksyy. Ja jos ei hyväsksy niin ymmärtää, ainakin yrittää ymmärtää, niin itsensä kuin toiset ihmiset valintoineen.
Tämä..
Missä iässä tuohon mittaan voi kasvaa?
-
^ (viittaus Lady Whipin lainaamaan tekstiin) On todella hienoa, jos ja kun tälläista kehitystä ja ymmärryksen lisääntymistä - paitsi omista, myös muiden ihmisten suhteista - tapahtuu iän karttumisen ja koettujen ihmissuhteiden kautta.
-
Ihminen joka on elänyt elämänsä ja suhteensa, ja oppinut niistä. Kasvanut. Ei enää koe tarvetta puolustella itseään. Ei uhmata, ei kapinoida, ei näyttää, ei myötäillä, ei alistua. Hän hyväksyy. Ja jos ei hyväsksy niin ymmärtää, ainakin yrittää ymmärtää, niin itsensä kuin toiset ihmiset valintoineen.
Tämä..
Missä iässä tuohon mittaan voi kasvaa?
Ikää en ainakaan minä osaa kertoa. Joillekin kylmyys, välinpitämättömyys ja katkeruus ja jähmettyminen saapuvat ennen ymmärrystä, lämpöä ja viisautta ja avoimuutta.
Viisaat keski-ikäiset, tai vanhemmat ihmiset, ovat aika harvinaisia olentoja. Mutta eivät timantitkaan olisi arvokkaita jos niitä joka katuojasta voisi keräillä taskut täyteen. Aika paljon näkyy kiukkuisia ukkoja ja akkoja, tai muuteen vaan jotenkin jämähtäneitä ja onnettomia.
Luulen että kolmikymppiseksi ei ole juurikaan haastetta selvitä uteliana ja avoimena. Nelikymppiseksikin varmaan aika iso osa selviää. Mutta sitten rupeaa tapahtumaan jotakin. Viisikymppisissä on paljon vähemmän joustavia ja avoimia ehkä jopa jo viisaita. Kuuteenkymppiin mennessä ollaan jo selkeässä vähemmistössä, saati sitten siitä eteenpäin.
-
Tiivistäen muotoilisin että isommatkin 10-20 v ikäerot pienenevät vähemmän merkityksellisiksi, jos ihmiset elävät samankaltaista elämänvaihetta, jota voi jakaa. Esim. jos heillä on suunnilleen samanikäisiä lapsia. Tai ovat "kutsumuksensa" löytämisessä ja toteuttamisessa (harrastuksissa, työelämässä) suunnilleen samanlaisessa vaiheessa.
Myös eri elämänvaiheessa olevilla ihmisillä voi olla toisilleen paljon annettavaa, juuri silloin jos he ovat etsimässä samantapaista uomaa elämälleen.
-
Silloin se normi on itsessä. Se dumari on itse.
Viisaasta tekstistä halusin nostaa vielä tämän. Hormonit vs viisaus muuttaa varmasti jokaista matkan varrella ja kaikissa ei ole samaa "rockänrollia" (tai mikä musascene nyt onkaan jokaisella ;D) edes lähtöviivalla. Itsesi dumari olet kuitenkin koko matkan ja tietty matkan varrella pitää punnita aina seksuaalisuuden suhde muuhun elämäntilanteeseen.
Täällä tuskin törmää niihin jotka itsensä dumaamalla ovat menneet hautaan edes kokeilematta "sitä" (piiskaa, nuorempaa/vanhempaa, jotain muuta fetissä etc.), mutta niitäkin riittää maan uumenissa pilvin pimein. Toisaalta täälläkin löytyy varmaan niitä jotka polttavat sitä yhtä kynttilää vakan alla peläten turhaan esim. vakituisen partnerin dumaamista vaikka se päädumari onkin itse.
-
Kaiketi suhteen osapuolet tietävät asian parhaiten. Sen kai sitten huomaa yhteisen onnellisuudentunteen kokemisesta. "Alan" ihmisinä tai muuten vaan...
Minä:
Jos saisin henkilökohtaisesti Helen Mirrenin nimmarin, voisin keskittyä leijojen lennättämiseen loppuelämäkseni.
-
Pohdin tätä tovin eli pitkään ja hartaasti. Päädyin filosofiseen tilaan ja ajatelmaan: Se on sellainen ikäero, missä kykenee antaa toinen toisensa rupsahtaa rauhassa. Sen hyväksyminen,ettei tänne kukaan jää ikuisesti,vaikka kuinka itseään leikkelisi,treenaisi,laihduttaisi joka kevät ja uusi vuosi,suorittaisi nuoruuden ihannointiaan. En haluaisi olla vanhempi enkä nuorempi,eikä se oikeasti ole edes mahdollista. Se mitä yritän edes ajatuksen tasolla, on terveyden ja jonkinlaisen kunnon ylläpitäminen,joka siis sisältää aika monenmonta seikkaa, eh heh..no juu, nyt on nyt, on nyt..
-
Muutama kuukautta sitten olisin vastannut noin 10 vuotta, nyt vastaan, ikä on suhteellinen ja numeroita. Ei ne numerot vaan se mitä siellä korvien välissä, tosin, numerot voi antaa viitettä sinne korvien väliin; 18 vuotias miettii aivan eri asioita kuin 60 vuotias, mutta toisaalta, ei tätäkään ole kiveen kirjoitettu, joten, miksei jos muu toimii ja parilla synkkaa?
-
Jonkun hetkellisen "leikkikaverin" kanssa iällä ei ole niin paljoa väliä, mutta jos aikoo pitempää juttua ja suhdetta, niin ikä on muutakin kuin numeroita sikäli, että ihmiset voi olla esim. kovin erilaisessa elämäntilanteessa keskenään jne.
Tärkein toki on että ihmisen kanssa viihtyy ja juttu toimii, hyvä suhde on kullanarvoinen vaikka ikäeroa olisikin, mutta kovin suuren ikäeron suhteet päättyvät usein eroon, ja aika monesti vanhemman harmiksi lähinnä.
Sanoisin, että n.15 vuotta on sellainen raja, jonka puitteissa mikä vaan on mahdollista, mutta jos toinen sen verran vanhempi että voisi olla toisen vanhempi iältään, niin yleensä se tyssää jossain kohtaa johonkin. Ihmiset on toki varsin yksilöllisiä, että siinä missä toinen voi olla varsin vanhanoloinen- ja tapainen aikaisin, voi toinen olla kaikin tavoin hyvin nuorekas ihan jonnekkin tyyliin 7-8-kymppiseksi asti, ja jokin aivan erityisen hyvä yhteensopivuus voi kompensoida hiukan ikäeroa.
-
Pääsääntöisesti alistuvat miehet etsivät itseään vanhempaa naista Dommeksi.
Sama alistuvien naisten kohdalla, vanhempaa meistä Masterikseen.
Mistähän tämä johtuu? Tekeekö ikä auktoriteettia ja uskottavuutta? Onko vaikea alistua nuoremmalleen?
Entä jos kyseessä on vain sessiosuhde tai leikkisuhde eikä valta-asetelmaan liittyvä. Onko silloin ikäerolla merkitystä.
-
Niin.
Ei ole mitään ehdotonta Sopivaa ikäeroa
Mun kohdalla ainakin ihmiset vain "sattuvat olemaan" tietyn ikäisiä.
Keskustelut syntyvät ja kun "toisen ihmisen kohtaa", tuntee jotain yhteenkuuluvuutta, keskinäistä ymmärrystä tai muuta - ei siinä iällä ole väliä.
Mulla on hyvinkin ollut omaan ikääni suhteutettnua + 18 v / - 26 v
Ja sitten tietty saman ikäisiä tai muutama vuosi sinne tänne
-
Minulla oli 8 vuotta suhde 27 vuotta vanhempaan leskirouvaan jonka kanssa oli oikein mukavaa testata sängyn resoreita.
En ole koskaan ollut kovin paljon nuorten naisten perään tosin exvakkari jonka kanssa tapailimme pari vuotta on 16 tai 17 vuotta nuorempi.
Ikäero suuntaan tai toiseen tuntuu hieman kinkiltä ja piristää.
Mielestäni naiset ovat yleensä parasta sekstailuseuraa 40-45 ikäisinä, miehet 35-40 vuoden iässä.
-
Riippuu ihmisistä.
Mutta henkilökohtaisesti en vilkaisekkaan miehiin jotka ei oo vähintään 10 vuotta mua vanhempia.
Mielellään 20 vuotta vanhempia.
-
En tiedä mistä se ns. Audi-mies on sen repinyt mut miehen ikä jaettuna kahdella plus seitsemän kaava on suht toimiva.
-
Mietin tätä asiaa omalta kohdaltani.
-
Pääsääntöisesti alistuvat miehet etsivät itseään vanhempaa naista Dommeksi.
Sama alistuvien naisten kohdalla, vanhempaa meistä Masterikseen.
Mistähän tämä johtuu? Tekeekö ikä auktoriteettia ja uskottavuutta? Onko vaikea alistua nuoremmalleen?
Entä jos kyseessä on vain sessiosuhde tai leikkisuhde eikä valta-asetelmaan liittyvä. Onko silloin ikäerolla merkitystä.
Olen joutunut pari kertaa tätä omalla kohdallani miettiä, kovastikkin. En ehkä ole se helpoin alistuja muutenkaan, mutta sen olen nyt saanut huomata, että yhtäkään itseäni nuorempaa ei ole tullut vastaan jolle alistuisin. Oman ikäisissäni on tullut vastaan vain yksi ainut. Kaikki muut ovat olleet vanhempia, eli kyllä siinä on mukana sitä iän tuomaa auktoriteettia ja itsevarmuutta.
Siinä ei ole varsinaisesti eroa, onko ns leikkisuhde vai mikä, itselläni se on ainakin vain se viehtymys itseäni vähän vanhempiin miehiin. Joskus on päässyt nuorempikin kaveri yllättämään, mutta silloin on kuvioissa ollut muuta kuin "kinkyseksiä" ja ovat pystyneet erikoisella persoonallaan tehdä sen vaikutuksen.
-
En tiedä mistä se ns. Audi-mies on sen repinyt mut miehen ikä jaettuna kahdella plus seitsemän kaava on suht toimiva.
Mä en vois ikinä ees aatella mitään 28v hupakkoa: liian nuori
-
Uskoisin, että viidestä kymmeneen vuotta alaspäin olisi jotakuinkin optimi. Merkittävähkö osa itseni ikäisistä markkinoilla olevista naisista tuntuu sitäpaitsi olevan yh-äitejä. Ei voisi vähempää kiinnostaa.
-
En tiedä mistä se ns. Audi-mies on sen repinyt mut miehen ikä jaettuna kahdella plus seitsemän kaava on suht toimiva.
Mä en vois ikinä ees aatella mitään 28v hupakkoa: liian nuori
Mun mahdollisuudet meni siinä, yhyy.
-
Ikä - vain numeroita? Kyllä. Mutta tietyn ikäisenä ei lämpene ns.teineille. Olen aina pitänyt itseäni vanhemmista. Mikä on sopiva ikäero itsekullekin, riippuu tarpeista.
-
Minulle kumppanin iällä ei ole väliä. Jos hän viehättää minua ja meillä synkkaa, niin olkoot minkä ikäinen tahansa, kunhan on täysi-ikäinen.
-
Kumppanin ikä 16-20-40-50... riippuu niin mistä on kyse.
Yli 15v nuorempi vakavampaan suhteeseen vaatii poikkeuksellista yhtälöä, epätodennäköistä.
-
Itseään nuoremmalle alistumisessa on kyllä omat kiksinsä.
-
Ei ole ollut niin merkitystä. Eka kunnon suhde oli 2v vanhemman kanssa, ja kesti aika kauan. Mutta sen jälkeen jostain syystä oli nuorempia, 8-10 vuotta. Nyttemmin katsottuna iällä ei niin merkitystä, mutta yli 5 vuotta vanhempia miltei aina. Suhteessa se on hyvä ikäero.
-
Yli 30 vuottakin ok; sekä nuorukaiset että silver foxit viehättää, kokonaisuus ratkaisee.
-
Hieman vaikea vastata. En tälläkään hetkellä koe itseäni kovin vanhaksi, mutta tätäkin nuorempana olisin varmasti uskonut olevani valmis seurustelemaan/whatnot minua huomattavasti vanhemman henkilön kanssa. Vaikka jälkikäteen tiedän, kokemuksestakin, etten siihen ollut valmis. Nuori ihminen on aina nuori - vaikka kuinka aikuismaisesti käyttäytyisikin. Nykyään ihmetyttää, kuinka moni minua onkaan aikoinaan lähestynyt kehuen aikuismaista käyttäytymistä jne. - miksi 15v teinille hoetaan moisia "kohteliaisuuksia" jos on puhtaat jauhot pussissa? Toisen osapuolen ollessa huomattavasti nuorempi, eteenkin alle täysi-ikäinen, niin vastuu on mun mielestä vanhemmalla osapuolella. Kun toisella ei vielä ole sitä harkintakykyä lainkaan, vaikka kuinka siihen itse uskoisikin.
Toivottavasti ei mennyt ihan liian ohi aiheen, noi asiat vaan tahtoo tulla ensimmäisenä mieleen tätä aihetta ajatellessa. En itse ikinä ole ollut kiinnostunut minua nuoremmista, edes samanikäisistä henkilöistä. Tiedä sitten miksi, mutta mieltymykset eivät edelleenkään ole muuttuneet. Iskrika mainitsikin jo iän tuoman auktoriteetin, mikä itselle ainakin lienee luonnollisin (kenties tärkein) tekijä, vaikka sitä harvemmin ajattelen.
Seurustelusuhteessa suuri ikäero voi olla todellakin haastava, eteenkin kaveripiirien luoman paineen takia. Erilaisuudet; Vanhemmalla henkilöllä saattaa olla ristiriitaisia tunteita hänen esitellessä nuorempaa kumppania ystävillensä - "Toi vois melkein olla sun tytär/poika" (contra "toi vois olla faijas/mutsis"), puhumattakaan monien vanhempien/läheisten negatiivisista reaktioista. Nuoremman kumppanin kaverit ehkä on siinä biletysiässä kun omat kaverit taas koittaa saada lapsenvahtia viikonlopuksi. Toinen ei ehkä ihan oikeasti jaksa edes yrittää pysyä samassa tahdissa. Arjen mukauttaminen saattaa olla melko vaikeata kun ikäero on suuri.
Muttamutta, joo. Seurustellessa ikäero tuntuu enempi ongelmalliselta (paremman sanavalinnan puuttuessa) kuin "pelkästään" sänkykamarin puolella. Makunsa kullakin, kunhan pystyy hahmottamaan kokonaiskuvan ja käyttämään sitä maalaisjärkeä.
-
En tiedä mistä se ns. Audi-mies on sen repinyt mut miehen ikä jaettuna kahdella plus seitsemän kaava on suht toimiva.
Luulisi sen olevan jonkinmoinen ongelma, että tuolla kaavalla naisen pitäisi vanhentua vuodessa vain puoli vuotta? Siis jos ajatellaan, että suhteet ovat yhtään pitkäkestoisempia - tietenkin jos Audi-mies ottaa vaihdossa vuosittain aina vähän nuoremman, niin sittenhän ainakin matematiikka tuossa pelaa.
-
Eihän sitä ihan ensimmäisenä ole tuijottamassa toisen ikää, vaan enemmänkin sitä persoonaa, mutta kyllä se tuntuisi hieman vaikealta kuvitella vakavaa parisuhdetta kovin monta vuotta nuoremman tai toisaalta yli 15 vuotta vanhemman kanssa. Vaikka kyllähän se ikä usein tuo mukanaan sellaista tiettyä auktoriteettia.
-
En tiedä mistä se ns. Audi-mies on sen repinyt mut miehen ikä jaettuna kahdella plus seitsemän kaava on suht toimiva.
Luulisi sen olevan jonkinmoinen ongelma, että tuolla kaavalla naisen pitäisi vanhentua vuodessa vain puoli vuotta? Siis jos ajatellaan, että suhteet ovat yhtään pitkäkestoisempia - tietenkin jos Audi-mies ottaa vaihdossa vuosittain aina vähän nuoremman, niin sittenhän ainakin matematiikka tuossa pelaa.
Niinpä.
-
En tiedä mistä se ns. Audi-mies on sen repinyt mut miehen ikä jaettuna kahdella plus seitsemän kaava on suht toimiva.
Luulisi sen olevan jonkinmoinen ongelma, että tuolla kaavalla naisen pitäisi vanhentua vuodessa vain puoli vuotta? Siis jos ajatellaan, että suhteet ovat yhtään pitkäkestoisempia - tietenkin jos Audi-mies ottaa vaihdossa vuosittain aina vähän nuoremman, niin sittenhän ainakin matematiikka tuossa pelaa.
Ei pitäisi. Tai ainakin ainakin itse muistelisin, että tuo kaava antaa miehen kullekin ikävuodelle naiskumppanin minimi-iän. Miehen vanhetessa siis suurin "sallittu" ikäero alaspäin kasvaa.
-
Nuorena 19-20v ikäisenä oli jokunen one-night-stand meininki itseäni 10v vanhempien naisten kanssa, muuten ollut enemmän omaa ikäluokkaa olevia. Viimeisen parin vuoden aikana tuntenut ehkä enemmän vetoa hieman itseäni nuorempiin. Ikä ei ole tietysti kaikki kaikessa, mutta naiset joilla ei ole puolisoa vielä 40v lähituntumassa ovat toisinaan suhteellisen intensiivisiä saamaan tuon "mies+lapsi+rivitalo" kuvion kasaan ;D hieman nuoremmat osaavat ottaa hieman rennommalla asenteelle ja yleisesti kaavamainen näkemys elämästä ei ole nuoremmilla yleensä niin hallitseva(eräänlainen yleistys tietysti). Jonkun verran tullut tuota ikä /markkinarvo-yhtälöä kelailtua...toisinaan alle 30v naiset sanoo suoraan, että 40v on liian vanha, sitten taas toisinaan olisi kysyntää hieman yli 20v tapausten kanssa, mutta tuntuu taas, että voiko noin paljon nuorempaa ottaa aikuisena...tietysti paras ottaa kaikki henkilöinä, jotkut on aikuisia nuorempana, joistain ei koskaan tule ;-)
-
Illäjuttu on täysin yksilöllistä on fiksuja nuoria ja vähemmän fiksuja aikuisia. Ja päinvastoin
-
Ei ole sopivaa ikäeroa. Ikäero ei tuo mukanaan kemiaa, auktoriteettia, kuuntelemisen taitoa, hallinnan otetta, kokemusta, vaikuttavuutta jne. Ikäeroa en palvo.
-
Aurinkovuosissa laskettu ikäero ei pari- ja/tai sessiosuhteessa merkitse yhtään mitään, kunhan molemmat ovat täysi-ikäisiä eivätkä vielä haudassa. (Ja onhan niitä hauskoja nekrofiliankin puolustuspuheita (https://www.youtube.com/watch?v=2B_Yw-JAnuw).)
Oleellista on molempien kokemus hyväksikäyttämättömyydestä (paitsi kinkyssä mielessä) ja tasa-arvosta (paitsi kinkyssä mielessä). Onkin jollain tapaa absurdia puhua aiheesta yleistäen, sillä mielestäni inhimillistä yhteismitallisuutta asiassa ei välttämättä ole. On vain tilastollisia keskimääräisyyksiä, joilla sitten joko on tai ei ole biologisia ja/tai sosiaalisia syitä. Ja kukapa meistä olisi keskimääräinen?
Muistilista, joka helpottaa elämää:
1. Onko touhu Suomen kansalaiselle laillista?
2. Onko kaikilla osallisilla kivaa?
Jos kaikki osalliset vastasivat molempiin kysymyksiin toisistaan riippumatta ja ilman ulkopuolista painostusta tai muuta vaikuttamista kyllä, kehoitan jatkamaan toimintaa.
-
"Kunnon" suhteeseen ikäero max 10 vuotta..mutta ei toki kiveenkirjoitettuna.
Enemmän toki ratkaisee elämäntilanne..ja tosiaan se henkinen kypsyys.
Vaikka olen itse sub-henkinen, en näe sitä niin, että kumppanin pitäisi olla vanhempi omatakseen auktoriteettia. Kyllä se auktoriteetti huokuu ihmisestä muuna kuin ikänä, jos sitä on ollakseen.
En myöskään käsitä miten tässä voisi dominaksi muuttua, vaikka ikää tuleekin..onko se edes mahdollista?? Tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta.
Itse viehätyin kyllä nuorempana max 10 vuotta vanhemmista miehistä, nyt nelikymppisenä ei ongelmaa mennä se kymmenen vuotta alaspäin. Kokemusta 11 vuotta nuoremmasta ja kyllä siinä se elämäntilanteiden erilaisuus johti eroon ja silti auktoriteettiä ei puuttunut nuorukaiselta O:-) Muutenkin nelikymppisenä tuntuu olevan aika vähän tarjontaa, järjestään tapaan jostain syystä itseäni nuorempia jotka ovat vasta hakeutumassa sille ensimmäiselle kunnon kierrokselle eli aivan liian eri elämäntilanne :'( Enää en viitsi edes tutustua lapsettomiin nuorukaisiin, kun ei oma pää kestä tilannetta ja näen sen tuhoontuomittuna. Itse kun en osaa puolinaisia suhteita harrastaa, vaan haluan vapauden tuntea täysillä ja viedä jutun niin pitkälle kun mahdollista ilman jo lähtökohtaista "kaikki loppuu aikanaan" -mentaliteettia.
-
Eipä siihen mitään yleistä kaavaa oikeasti ole. Niin kauan kun kaikki suhteen osapuolet ovat täysivaltaisia aikuisia ja muutenkin kaikin puolin kykeneviä päättämään omista asioistaan, valinta on vapaa.
Mitä tulee omiin mieltymyksiini... No, mulla vaikuttaisi olevan taipumus kiinnostua jonkin verran itseäni vanhemmista ihmisistä, vaikka ei se mikään sääntö varsinaisesti ole. Tällä hetkellä arvelen ylärajan huitelevan ehkä siellä 19 vuoden ikäeron tienoilla.
-
Vastaus kysymykseen: ihan sama kunhan lakia ei rikota ja kaikki osalliset ovat mukana omasta, vapaasta tahdostaan. Tärkeintä on että osapuolilla on hyvä olla suhteessa, ei sillä nyt sinänsä ole väliä mikä vuosikymmenellä on kukin sattunut syntymään.
-
Silloin kun osapuolet ovat täysi-ikäisiä ja vapaasta tahdosta mukana suhteessa, ei pitäisi olla mitään arvosteltavaa. Toki myönnän itse, että jos kuulen pariskunnista, joissa on oikeasti isot ikäerot (esimerkiksi 18 ja 50) myönnän miettiväni, mitä molemmat osapuolet näkevät toisissaan, koska näin suurissa ikäeroissa elämäntilanteet ovat yleensä täysin erilaisia. Mutta eihän toisten parisuhteet minulle kuulu ja esimerkiksi ageplay/daddydom jutuissa voin hyvinkin ymmärtää ison ikäeron.
Myönnän itse kiinnostuvani itseäni hieman vanhemmista miehistä, mutta esimerkiksi yli 45-vuotias mies on jo sen ikäinen, josta en välttämättä kiinnostuisi, ainakaan vakavassa mielessä. Ihan jo sen takia, että haluan lapsia ja vaikka miehet voivat saada vanhanakin lapsia, niin haluan kuitenkin, että lapsieni isä on suht nuori.
-
Henkilökohtaisesti pidän alle 30-vuotiaisiin sekoontumista pedofiliana. Yläikärajaa en ole joutunut vielä miettimään.
Muuten ikäerolla ei ole minulle merkitystä eikä se ole estekään, ei suuntaan eikä toiseen.
-
No, kyllä mä pidän isoja, 20 - 30 vuotta, ikäeroja (ihasama mitenpäin) aika noloina jotenkin.
-
Myönnän itse kiinnostuvani itseäni hieman vanhemmista miehistä, mutta esimerkiksi yli 45-vuotias mies on jo sen ikäinen, josta en välttämättä kiinnostuisi, ainakaan vakavassa mielessä. Ihan jo sen takia, että haluan lapsia ja vaikka miehet voivat saada vanhanakin lapsia, niin haluan kuitenkin, että lapsieni isä on suht nuori.
En ymmärrä ongelmaa?
-
Myönnän itse kiinnostuvani itseäni hieman vanhemmista miehistä, mutta esimerkiksi yli 45-vuotias mies on jo sen ikäinen, josta en välttämättä kiinnostuisi, ainakaan vakavassa mielessä. Ihan jo sen takia, että haluan lapsia ja vaikka miehet voivat saada vanhanakin lapsia, niin haluan kuitenkin, että lapsieni isä on suht nuori.
En ymmärrä ongelmaa?
Ajan lähinnä sitä takaa, että jos mies on reilusti vanhempi ja alkaa vielä hankkia lapsia, niin mahdollisuus siihen, että lapsi saattaa menettää isänsä nuorena isän korkean iän takia, kasvaa kuitenkin yleensä mitä vanhemmaksi tulee. Toki tiedän, että lapsi voi myös menettää nuoremman isän milloin tahansa. Mutta en toki sano, etteivät vanhemmat miehet saa missään tapauksessa hankkia enää lapsia. En vain itse välttämättä tekisi lapsia itseäni reilusti vanhemman miehen kanssa. Ja reilusta vanhemmalla tarkoitan tässä n 50-vuotiasta.
Ja itse myös mietin sitä, että jos esimerkiksi vanhemmalla miehellä on jo entuudestaan aikuisia lapsia, niin onko halukkuutta enää lähteä hankkimaan lapsia? Tai jaksamista lähteä enää vaipparumbaan?
-
Myönnän itse kiinnostuvani itseäni hieman vanhemmista miehistä, mutta esimerkiksi yli 45-vuotias mies on jo sen ikäinen, josta en välttämättä kiinnostuisi, ainakaan vakavassa mielessä. Ihan jo sen takia, että haluan lapsia ja vaikka miehet voivat saada vanhanakin lapsia, niin haluan kuitenkin, että lapsieni isä on suht nuori.
Harvemmin miehiä dementia vielä riivaa vielä siinä iässä. Tietysti on niitäkin keski-ikää lähestyviä miehiä, joilla lapsia ei vielä ole. Mutta me jotka muostamme, mitä lasten kanssa rehaaminen on, ymmärrämme olla sortumatta toiseen kierrokseen.
-
En mieti aikaa. Ihmisiä syntyy eri kohdissa näitä sekavia vuosisatoja tänne usein melko ilottomaan ja yksinäiseen maailmaan. Kun jotkut onnistuvat kohtaamaan toisensa omien elinaikojensa puitteissa ja viihtyvät yhdessä tässä hetkessä, kesti se hetki sitten yhden yön tai vuosikymmeniä, muulla ei ole väliä.
-
Itseäni vanhempana tykkään miehistäni, mut ikäeron suuruus on vähän semmonen juttu, niin, en mä tiedä onko sillä niin väliä. Jotkut on ihan aikuisia lapsia vielä yli kolmikymppisinäkin. Sit jos menee liian suureksi ikäero niin voi tulla vähän sellasta sulupolvikuilua, joka vähintään etäännyttää tietyllä tasolla, mut ei välttämättä merkittävästi. Ehkä joku 5-10 vuotta vanhempi, henkilöstä riippuen, näkyy tällä hetkellä mun päässä ideaalina.
-
Itsehän olen parisuhteessa itseäni vuotta nuoremman poitsun kanssa.
Eipä ikäero paina,kun poistu pääsee baariin yms :3
-
Itseäni vanhempana tykkään miehistäni, mut ikäeron suuruus on vähän semmonen juttu, niin, en mä tiedä onko sillä niin väliä. Jotkut on ihan aikuisia lapsia vielä yli kolmikymppisinäkin. Sit jos menee liian suureksi ikäero niin voi tulla vähän sellasta sulupolvikuilua, joka vähintään etäännyttää tietyllä tasolla, mut ei välttämättä merkittävästi. Ehkä joku 5-10 vuotta vanhempi, henkilöstä riippuen, näkyy tällä hetkellä mun päässä ideaalina.
Olisin voinut kirjoittaa aikalailla samoin. Jos tiettyjä vuosia pitää sanoa, niin se ~5-10 vuotta vanhempi on se mikä mua yleensä viehättää. Itseäni nuorempia tai saman ikäisiä kohtaan en vielä koskaan ole kokenut mitään ystävyyttä suurempaa vetoa miehissä.
-
Miksiköhän kovin usein miehiä kiinnostaa itseään nuorempi kumppani?
Itse olen miettinyt, että sopiva on noin 1-10v nuorempi ja oikeastaan ikäraja taitaa mennä siinä 30v paikkeilla (tästäkään ei voi olla 100% varma).
-
Miksiköhän kovin usein miehiä kiinnostaa itseään nuorempi kumppani?
Itse olen miettinyt, että sopiva on noin 1-10v nuorempi ja oikeastaan ikäraja taitaa mennä siinä 30v paikkeilla (tästäkään ei voi olla 100% varma).
Koska biologia, tarvii levittää siementä ja lisääntyä....
-
Miksiköhän kovin usein miehiä kiinnostaa itseään nuorempi kumppani?
Itse olen miettinyt, että sopiva on noin 1-10v nuorempi ja oikeastaan ikäraja taitaa mennä siinä 30v paikkeilla (tästäkään ei voi olla 100% varma).
Itse ihmettelen sitä, miksi jotkut vanhemmat miehet tuntuvat vetävän herneen nenään, jos joku nuorempi nainen ei osoita kiinnostusta heitä kohtaan.
-
Miksiköhän kovin usein miehiä kiinnostaa itseään nuorempi kumppani?
Itse olen miettinyt, että sopiva on noin 1-10v nuorempi ja oikeastaan ikäraja taitaa mennä siinä 30v paikkeilla (tästäkään ei voi olla 100% varma).
Itse ihmettelen sitä, miksi jotkut vanhemmat miehet tuntuvat vetävän herneen nenään, jos joku nuorempi nainen ei osoita kiinnostusta heitä kohtaan.
;D
-
Miksiköhän kovin usein miehiä kiinnostaa itseään nuorempi kumppani?
Itse olen miettinyt, että sopiva on noin 1-10v nuorempi ja oikeastaan ikäraja taitaa mennä siinä 30v paikkeilla (tästäkään ei voi olla 100% varma).
Itse ihmettelen sitä, miksi jotkut vanhemmat miehet tuntuvat vetävän herneen nenään, jos joku nuorempi nainen ei osoita kiinnostusta heitä kohtaan.
Taitaa kertoa jostain muusta ja jääköön nyt sanomatta mistä ;D
-
Viimeiset kolme kumppaniani ovat olleet minua 5-6 vuotta nuorempia. Sitä ennen olin enimmäkseen pari vuotta minua vanhempien miesten kanssa, teininä taas seurustelukumppanini ja ihastukseni olivat aikuisia. Eli hyvinkin tämä on vaihdellut iän mukaan. En ehkä yli 10 vuotta nuorempaa/vanhempaa osaisi herkästi nähdä kumppaninani, on mukavan yhdistävää kun on samantapaiset muistot eri asioista eikä tyystin toista sukupolvea. Mutta tämäkin on niin tyypistä kiinni. Koska en itse ole kasvanut ns. aikuiseksi en myöskään pidä "ukkoutuneista" miehistä. En erityisesti ole tuntenut nyt tänä aikana, kun nämä suhteet nuorempiin ovat olleet, vetoa nimenomaan nuorempaan, mutta käytännön kriteerinä siihen on myös se, että en itse halua lapsia ja puolisolla ei mielellään saisi olla lapsia. Tietyssä iässä valtaosalla niitä kuitenkin alkaa olla. Lisäksi, vaikka olen subi ja marginaalisen ryhmän ageplayeri ei kumppanin ikä harrastukseen vaikuta, koska valtasuhde on henkisestä puolesta kiinni eikä fyysisestä iästä. Ikä ei ole koskaan ollut mikään juttu eikä kriteeri, kun synkkaa niin synkkaa.
-
Miksiköhän kovin usein miehiä kiinnostaa itseään nuorempi kumppani?
Itse olen miettinyt, että sopiva on noin 1-10v nuorempi ja oikeastaan ikäraja taitaa mennä siinä 30v paikkeilla (tästäkään ei voi olla 100% varma).
Itse ihmettelen sitä, miksi jotkut vanhemmat miehet tuntuvat vetävän herneen nenään, jos joku nuorempi nainen ei osoita kiinnostusta heitä kohtaan.
Minua ihmetyttää, milsi nuoremmat naiset kuvittelevat minun olevan heistä kiinnostunut, jos vaihdan pari kohteliasta sanaa tai kommentoin kuvaa eli kirjoitusta.
-
Jokin tietty ikä ei ole koskaan ollut vaatimuslistallani kumppania valitessa. Sopii olla kiitollinen jo siitä, jos löytää ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla ja elää. Silti tai juuri siksi hieman isompi ikäero on ollut suhteissani enemmän sääntö kuin poikkeus. Nykyään ajatus 25 vuoden ikäerosta tuntuu kyllä aika hurjalta (minä olin silloin 19 ja mies 44), ja nykyinen kumppani onkin sen 5½ vuotta minua nuorempi.
-
Ihan sama iälle, kunhan osaa ajatella omilla aivoilla.
-
Ei tuon taivaallista merkitystä. Kaikki muut "kriteerit" tulee tärkeysjärjestyksessä ennen.
-
jokainen tyylillään ja sitä rataa kunhan täysikäisiä ovat ja toimivat kemiat yhteen :) itellä varmaankin ajatusmaailmaa haittaa kun omat lapset aikuisia niin ehkä se vaikuttaa hieman että toinen olisi 20 nuorempi tai vanhempi mutta eihän sitä koskaan ennakkoon tiedä miten sitä suhtautuu kun sopiva löytyy eikä tarvi olla edes muodollisesti pätevä >:D
-
Riippuu. Sellane 20vuotta on iha ok.
Riippuu tosin minkä ikäsiä tyypit o.
-
Äänestin lopulta minäkin. Yli 30 on vastaus, kun kerran piti miettiä onko +32 ikäero liikaa vai ei... ;D
-
Nuorempana (kun olin 30) minulla oli kumppanina tv suhteessani Nainen 66v ja oli aivan ihanaa. Kypsä nainen ymmärsi minun (TV:N) naiseuden ja olimme pitkään yhdessä, kunnes syöpä vei hänet minulta... Iköä on ainoastaan numeroita.
-
Se on subjektiivinen asia. Sitten se riippuu missä tilanteessa asiaa ajatellaan. Ollaanko menossa naimisiin vai haetaan vaan vaikka seksiseuraa.
-
Kait se on tosiaan suhteen luonteesta kiinni. Iso ikäero voi olla eduksi siinä, että ei tule turhia paineita pesän perustamisen suhteen. Sinänsä eipä tuolla ikäerolla niin merkitystä.
J
-
En näe, että ikä olisi mitenkään ratkaiseva asia. Kyllähän pieni ikäero luo tiettyä kunnioitusta ja uskottavuutta, mutta omasta mielestäni henkilökemiat ovat ratkaisevassa asemassa :)
-
10-15 vuotta suuntaan tai toiseen nyt miltään tunnu mutta ehkä joku 30 olis jo liikaa.
-
Jokainen tekee omat valintansa eikä se muille kuulu, mutta oma kokemus on se että 10 vuoden ikäero saattaa jo tuoda omia ongelmiaankin. Elämäntilanteet ja -tarpeet ovat erilaisia.
-
Tähän keskusteluun tulisi mielenkiintoa jos polli tehdään niin että on karkeat sukupuolikategoriat ja suuntaumisbinit koska ikäero keskiarvona mitattuna hävittää kaiken kiinnostuksen kohteena olevan. Viitseliäs nörttiorja siis töihin asian pariin..
Itse olen kiinnostunut tietämään eroaako täällä liikkuva porukka ikäeropreferensseissään muusta väestöstä. Käsittääkseni räsäsen määräämissä parisuhteissa tasapääväestö on niin että m on vuoden pari vanhempi keskimäärin ja sitä rataa.
-
Ehkä pari kertaa tän elon aikana olen seurustellut minua hiukan vanhemman miehen kanssa. Muutoin aina nuoremman. Nuorin seurustelukumppani ollut varmaan 10v nuorempi. Leikkikalut toki sitten eriasia ::) Mutta uuden maailman löytymisen jälkeen kovin paljon nuoremman miehen seura ei ole kiinnostanut (koska kunnioitus) eli tällä hetkellä sama ikäluokka ois aika jees :love:
-
Joskus aikanaan olen näköjään vastannut että 11-15v. Joten mun mielestä esim. 14 vuotta ei ole liikaa ;)
Nuorille naisille tiedoksi että vanhetessa mies kestää pidempään eikä enää jaksa juosta muiden naisten perässä...
-
Mulla ei koskaan ole ollut mitään vahvaa mielipidettä ikäero asioihin, kunhan mies ei ole nuorempi kuin minä. Kaikki riippuu niin paljon ihmisestä. Mua ei ole muutenkaan koskaan mitenkään kiihottanut ikäero, eikä mun mielestä Daddyn tarvitse olla vanhempi. Itseasiassa mun Daddy on mua vain vuotta vanhempi ja nuorin mies, kenen kanssa olen seurustellut. Se alussa hölmösti ajatuksena hirvitti, mutta Daddy onkin ollut paljon kypsempi mitä edelliset miesystävät ovat olleet. Ikä tosiaan on vaan numeroita.
Jos harrastaisin sessiosuhteita, niin kumppani voisi olla periaatteessa minkä ikäinen vain, jos kaikki muuten toimii. Kuitenkin kun siitä sessiokumppanista kaipaan myös elämänkumppanin, niin kovin iso ikäero tuskin toimisi, koska saattaisi olla todella eriävää, mitä elämältä haluaa, esimerkiksi vaikka lapsten hankkimisen suhteen. Myös se aikaisemmin mainittu sukupolvien välinen kuilu voisi haitata pidemmän päälle.
Muoks. kun tuli lisää mieleen. Moni mies on lähestynyt mua korostaen sitä, että hän on mua paljon vanhempi odottaen selvästi että kiihotun siitä. Se on mulle tuntemattoman ihmisen kohdalla ihan yhdentekevää, mutta jos olisin suhteessa mua 10-20 vuotta vanhemman kanssa, niin silloin voisin kuvitella että se pidemmän päälle kiihottaisi. Mutta siinä olisi sitten niin paljon muutakin.
-
Mitä isompi perintö, sitä isompi ikäero ;D
-
En ole aikasemmin tätä ikäeroa kauheesti pohtinut muuten kuin tässä ketjussa aikaisemmin todennut että noin suunnilleen samanikäisen kanssa on helpoin jakaa yhteinen arki. Tuossa kun olen sessioseuraa hakenut niin aikaisemmin laitoin yläikärajaksi 50 vuotta ja onhan se nyt käytännönkin kannalta kiva ettei ole kenenkään omaishoitaja. :D mutta on siihen viiteenkymppiinkin ikäeroa jo sellaiset 20 vuotta ja voisi hyvin ajatella ettei siinä kohtaa suhde ehkä toimisi kovin hyvin. Luulen että se riippuu aika pitkälti henkilökemioista, ei niinkään iästä. Ajatusmaailmat voivat olla tietysti aika erilaisia mutta ei sekään aina pidä paikkaansa, eri ikäiset ihmiset voivat ajatella asioista hyvinkin samalla tavalla. Itselläni on nyt syksystä alkaen ollut suhde miehen kanssa joka on minua 21 vuotta vanhempi mutta se ei ole ollut mikään ongelma. Tietysti kun emme asu saman katon alla niin en osaa sanoa toimisiko suhde sitten käytännössä. Tapaamme kuitenkin harvakseltaan vaikka muuten pidämme yhteyttä päivittäin. silloin kun tavataan niin itse pidän omalla tavallaan kiihottavana kun ihmiset jää kadulla tuijottamaan ja katsoo vähän epäilevästi, olen itse suht nuoren näköinen ja hän taas näyttää jopa hieman ikäistään vanhemmalta harmaine hiuksineen joten ikäeroa voisi luulla olevan enemmänkin. Muuten mulla ei ole mitään daddy/lg fetissiä, tää ehkä menee enemmän johonkin trophy wife/gold digger-kategoriaan tmv. ;D en tiedä onko jollain muulla jotain samansuuntaista meneillään?
-
Ikäerolla ei mielestäni ole merkitystä, vaan sillä kohtaako energiat vai ei? Ikää on 52-vuotta, too old to rock and roll too young to die.
-
The old rocker wore his hair too long…
Ikäeron suurin merkitys on, että ainoastaan iän myötä tulee kokemuksia elämästä, niitä hyviä ja huonoja.
Ikäeron sijaan mielestäni vaikuttaa eniten se, onko lapsia ennestään. Ainakin naisilla se muuttaa ajatusmaailmaa paljon. Kun joutuu itsensä lisäksi ottamaan vastuun myös lapsesta, kasvattaa se ihmisenä enemmän kuin mitkään muut elämänkokemukset.
-
Samaa aaltopituutta pitää löytyä. Monen tekijän summa. Varsin moni 35v+ ihminen keski-ikäistynyt auttamattomasti. Moni 20v+ taas " liian nuori" noin yleiseltä ajattelultaan :D
Vaan loppupeleissä pyrin ottamaan kaikki henkilöinä. Muutamia 50-60v ystäviä jotka ikuisia teini-reissuhippejä :love: ja tulen hyvin toimeen. Joskus 20v henkilöt fiksumpia, kypsempiä ja hauskempia kuin 15v vanhemmat. Nämä kelailut ihan yleisellä tasolla miten vuorovaikutus/ystävyys toimii. Pidempiaikaisia seurustelu/seksi/sessiosuhteita ei ole ollut tuntuvasti itseäni nuorempien tai vanhempien kanssa
-
Ikä ei tosiaan kerro kaikkea. Tiedän fiksuja ja kypsiä, parikymppisiä ihmisiä. Tiedän ei-kypsiä keski-ikäisiä ihmisiä. Loppujen lopuksi tärkeintä on tosiaan se, että on tosiaan samalla aaltopituudella toisen kanssa. :)
Itse en kuitenkaan jostain syystä ole koskaan kiinnostunut yli 45-vuotiaista miehistä tai edes yli 40-vuotiaista. Vanhin, johon olen ollut ihastunut, on ollut 38-vuotias. Itse olin tuolloin 23-vuotias. Nykyään taas ihastun pääosin miehiin, jotka ovat enintään 30-kymppisiä tai vähän yli. :D Itseäni nuoremmista en ole koskaan ollut niin kiinnostunut, tosin poikkeuksia on. Exäni oli minua vuoden nuorempi ja tämänhetkinen leikkikaverini on vuoden nuorempi. Eli joo, iällä tai ikäerolla ei ole aina merkitystä. :D
-
Itselle ikä on vain numero, mutta olen reilusti ikäistäni vanhempien ihmisten ( 35-50-vuotiaiden ) kanssa hieman varautunut. Silti minulle ikä on vain numero ja voisin hyvin nähdä itseni esimerkiksi. ystävänä vanhempien ihmisten kanssa. Ehkä minulla tuo miksi olen varautunut reilusti ikäistäni vanhempien ihmisten kanssa on se etten ole törmännyt moneenkaan mukavaan sen ikäiseen ihmiseen.
-
Itse pidän vanhemmista miehistä sillä haen tiedostamattani omaa isääni. Tästä johtuu myös pitkä ja tumma toiveet. Son mun faija. O:-)
4-10 vuotta vanhempia on olleet joka iikka. Nuoremmissa kiinnostaisi vain stamina. Ymmärrän siis puumia vaikken itse sellainen olekaan.
-
Ei mikään... Aina siinä on omat riskinsä, teki niin tai näin. :o
-
Jos naisenpuoli on nähnyt kolmekymmentä kesää, niin ikäerolla ei ole minulle merkitystä.
-
Itselle ikä on vain numero, mutta olen reilusti ikäistäni vanhempien ihmisten ( 35-50-vuotiaiden ) kanssa hieman varautunut. Silti minulle ikä on vain numero ja voisin hyvin nähdä itseni esimerkiksi. ystävänä vanhempien ihmisten kanssa. Ehkä minulla tuo miksi olen varautunut reilusti ikäistäni vanhempien ihmisten kanssa on se etten ole törmännyt moneenkaan mukavaan sen ikäiseen ihmiseen.
Mut se johtuu vaan siitä ettet oo tavannu (vielä) mua ...
Ja mitä siihen alkuperäiseen kysymyksen tulee niin ... minun tapauksessa vasta puolen tarttee ollan mielummin nuorenmpi jotta pysyy vauhdissa mukana ... sopiva ehkä siellä 10v nuarempi vois olla sopiva ...
-
Sopiva ikäero voi olla mitä tahansa riippuen kulloisestakin tilanteesta.
Omalta kohdaltani olen ikäeroasiaa joutunut päässyt käsittelemään ja puhtaasti osapuolien yhteisessä ymmärryksessä tapahtuvissa virkistystoiminnoissa asia on selvä, asialla ei ole merkitystä, ei ainakaan negatiivista.
Jos ajatellaan parisuhdetta tai jtkn muuta kuin viihdekäyttöä niin asia on kompleksisempi. Onnekseni se on sitä vain omien korvieni välissä. Toisin kuin joku aiemmin kirjoitti ja mitä itsekin aiemmista kokemuksista odotin, ketään ei kiinnosta. Kukaan ei siellä ostoskeskuksessa tai missä nyt ikinä liikutaankaan, ole kiinnostunut. Hieno juttu, suomessa Helsingissä voi tämän asian suhteen elää ja olla vapaasti
-
Jos naisenpuoli on nähnyt kolmekymmentä kesää, niin ikäerolla ei ole minulle merkitystä.
Juuri näin. Tuossa iässä nainen on jo selvillä elämän realiteeteista ja osaa tehdä omat päätöksensä.
-
Jos naisenpuoli on nähnyt kolmekymmentä kesää, niin ikäerolla ei ole minulle merkitystä.
Juuri näin. Tuossa iässä nainen on jo selvillä elämän realiteeteista ja osaa tehdä omat päätöksensä.
Toisaalta eikö moni suomalainen mies tosissaan heittele näitä kommentteja, että 30-kymppinen nainen on jo rupsahtanut ja paras nainen on alle 30-vuotias? :D
-
Isokaan ikäero ei estä, eteikö suhde voisi toimia hyvin. Toisaalta, varsinkin pitkässä suhteessa kun toinen alkaa olla esm. 70v ja toinen vasta 45v. Haasteita voi tulla vastaan...
-
Toisaalta eikö moni suomalainen mies tosissaan heittele näitä kommentteja, että 30-kymppinen nainen on jo rupsahtanut ja paras nainen on alle 30-vuotias? :D
Ehkä se on juuri em. elämän realiteettien hyväksyminen mikä rupsauttaa?
Kelju K. Kojootti juoksee sujuvasti tyhjän päällä, kunnes katsoo alas ja peli on pelattu. Vähän samalla tavalla viisikymppinen nainen voi olla tosi kuuma, jos vaan jättää hyväksymättä ne ns. realiteetit.
-
Jos naisenpuoli on nähnyt kolmekymmentä kesää, niin ikäerolla ei ole minulle merkitystä.
Juuri näin. Tuossa iässä nainen on jo selvillä elämän realiteeteista ja osaa tehdä omat päätöksensä.
Toisaalta eikö moni suomalainen mies tosissaan heittele näitä kommentteja, että 30-kymppinen nainen on jo rupsahtanut ja paras nainen on alle 30-vuotias? :D
Että mitähän vittua? :o En mä ole tälläistä ikinä kuullut. Itse olen aina pitänyt vanhemmista miehistä. Mun ikäiset miehet näyttää niin nuorilta. :))
-
Tässäkin kirjoitetaan ainoastaan kronologisesta iästä. Täytyy muistaa, että tytöt kehittyvät poikia nopeammin. Noin 50 vuotta nopeammin :)
Itse tunnun välillä olevan fyysisesti tuplasti sen, mitä kronologisesti mutta henkisesti ei puoliakaan.
-
10 vuotta ja 4 kuukautta. Kaksi päivää päälle. Ei yhtään enempää eikä vähempää. Ja tämä on laki. Tätä on kaikkien noudatettava.
-
Jos naisenpuoli on nähnyt kolmekymmentä kesää, niin ikäerolla ei ole minulle merkitystä.
Juuri näin. Tuossa iässä nainen on jo selvillä elämän realiteeteista ja osaa tehdä omat päätöksensä.
Toisaalta eikö moni suomalainen mies tosissaan heittele näitä kommentteja, että 30-kymppinen nainen on jo rupsahtanut ja paras nainen on alle 30-vuotias? :D
Tämä ei ole heitto vaan itsesuojelua.
Kun takana on avioliitto ja lapsetkin on jo aikuisia, on parasta pysyä erossa parhaassa lisääntymisiässä olevista naisista. Niin monen ikäiseni olen nähdyt ryytyneenä työntävän rattaita, kun on vaihtanu viiskymppisen puolta nuorempaan. Se on hirveä kohtalo, en ota sitä riskiä.
Mietippä perhonen asiaa vaikka noin omalle kohdallesi :)
-
Minulla ikinä niin iällä ollut väliä. Ainut isoin asia ollut kemia kahden ihmisen välillä. Tosin nuorempana juossut aina puuma naisten peräs
-
Tämä ei ole heitto vaan itsesuojelua.
Kun takana on avioliitto ja lapsetkin on jo aikuisia, on parasta pysyä erossa parhaassa lisääntymisiässä olevista naisista. Niin monen ikäiseni olen nähdyt ryytyneenä työntävän rattaita, kun on vaihtanu viiskymppisen puolta nuorempaan. Se on hirveä kohtalo, en ota sitä riskiä.
Mietippä perhonen asiaa vaikka noin omalle kohdallesi :)
Totta, tuota kamalampaa kohtaloa ei olekaan - paitsi jos viisikymppisenä erehtyy vaihtamaan nelikymppisen emännän kahteen kaksikymppiseen :-\
-
En juuri mieti ikäkysymyksiä kun pohdin sitä, toimisiko joku ihmissuhde kohdallani vaiko ei. Henkilökemiat ja yhteiset mielenkiinnon kohteet ovat kuitenkin ne kaikista tärkeimmät määreet minulle. Niiden löytäminen saattaa kuitenkin olla haasteellista jos ikäeroa on runsaasti. Loppupeleissä tämä on kuitenkin erittäin tapauskohtaista, ja tekijöiden löytyminen on enemmälti ja suoremmin kiinni toisen elämäntilanteesta, arvoista ja muista tekijöistä kuin iästä itsestään.
Käytännössä useimmat parisuhteeni ovat olleet itseäni muutaman vuoden verran vanhempien kanssa, ilman mitään tietoista profilointia taustalla.
-
En laita ruksia mihinkään ko tarvis yksinkertaisemman lokeron eli "Aivan sama kunhan on minua vanhempi." Vaikka kuin olis elämää nähny ja tähtien asento oikea kaikki itseäni nuoremmat henkilöt ja jopa samanikäiset ovat tuntuneet lapsellisilta tai muuten vain epäkypsiltä ja siten epäkiinnostavilta.
Toki pelkkää seksiä voi harrastaa nuorempien kanssa, mutta eipä se mitään järisyttävää tai pitempi kestoista tule olemaan. >:D
-
;D :D
* Koputtaa puuta*
Itse kanssa erittäin vahvasti kallistumassa suuntaan, että vanhemmiten omasta itsestä, omasta toimeentulosta ja omasta tasapainosta huolehtiminen vie energiaa riittämiin. Teen kyllä asioita muutamien läheisten hyväksi ja puolesta, mutta täyteen perhe-elämän pakettiin ei vaan resursseja ja fiksua välttää tilanteita jotka johtavat tuohon suuntaan ;)
Jos naisenpuoli on nähnyt kolmekymmentä kesää, niin ikäerolla ei ole minulle merkitystä.
Juuri näin. Tuossa iässä nainen on jo selvillä elämän realiteeteista ja osaa tehdä omat päätöksensä.
Toisaalta eikö moni suomalainen mies tosissaan heittele näitä kommentteja, että 30-kymppinen nainen on jo rupsahtanut ja paras nainen on alle 30-vuotias? :D
Tämä ei ole heitto vaan itsesuojelua.
Kun takana on avioliitto ja lapsetkin on jo aikuisia, on parasta pysyä erossa parhaassa lisääntymisiässä olevista naisista. Niin monen ikäiseni olen nähdyt ryytyneenä työntävän rattaita, kun on vaihtanu viiskymppisen puolta nuorempaan. Se on hirveä kohtalo, en ota sitä riskiä.
Mietippä perhonen asiaa vaikka noin omalle kohdallesi :)
-
En rastittanut yhtään, koska, jos täysi-ikäisyyden ottaa huomioon, iällä ei ole muuta väliä. Se on vain numero. Millä sitten taas on väliä, on ne kuuluisat kemiat.
-
No, itseeni vetoavat melko poikkeuksetta vanhemmat. Mutta syynä ei ole se mitä ajokortissa lukee, vaan yhteensopivuudet. Elin 1,5 v parisuhteessa 51-vuotiaan kanssa, olin itse 22. Meillä persoonat tasoittivat: hän oll ikinuori, pitkätukkainen motoristi joka harrasti kaikkea extremeä, minä taas pikkuvanha ladylike joka istui nenä Baudelairen kirjallisuudessa. Toisaalta, muistan 16 vuotiaana kuherrelleeni 13-vuotiaan kanssa, joka oli.. Kröhöm, hyvin kehittynyt ikäisekseen. Silloin sain taas kicksejä siitä ajatuksesta, että olen jollekulle "puuma". ;D Ja niin, entinen isäpuoleni oli äitiäni 15 vuotta nuorempi ja lisäksi hänen alaisensa. Onhan noita menestystarinoita.
-
Ei ikä merkitse. Minulle 20-v sanoi,että liian nuori, yks 18-v taas ois halunnut enemmän. Toisaalta, 70-v nainen tahtoo kanssani vaikka ja mitä. En lähtenyt kelkkaan,ei ikä siinä merkannut,mutta kemiat ei kohdannut.
Itse ottaisin,jos kemiat natsaa minkäikäisen tahansa,en tietenkään alle 18-v, mutta siitä ylöspäin kyllä. Parikymppisen sub naisen :love:
-
Itselleni sillä iällä ei ole niin väliä...nuori ja mehevä menisi siinä missä kypsä rietastelijakin.
-
Tässä neljänkympin lähestyessä olen sessioinut 10 vuotta nuoremman kanssa. Ja se on ihan huikeeta :love:
Tässä toki sitä toisinpäin, että oikee suhde ei varmaan toimis, koska sen ikäinen haluu sit varmaan kohta omia lapsia.
Aiemmin mulla se ikäraja on ollut 0 - 15 v plussan puolella, mut näköjään nekin rajat sit joustaa, kun oikee kaveri sattuu kohdalle..
-
Käsitteenä "suhde" on monelle eri näkemyksen tuova. Onko suhde pari-kolme päivää kestävä vai onko se saman katon alla oleva parisuhde joka kestää kymmenen vuotta, vai jonkun muunlainen. Mielestäni varsinkin lyhyemmissä lemmensuhteissa ei ikäerolla niin merkitystä, jos kemiat toimivat. Pidemmissä suhteissa pidemmän päälle olen jonkin verran skeptinen toimivuuteen. Jos esimerkikisi mies on viisikymppinen ja nainen parikymppinen suhteen alkaessa. Kuitenkin niin "erimaailmasta" elämänkokemuksineen, elämänkatsomuksineen jne. Ymmärrettävästi nuori nainen viehättyy juuri em. tekijöistä muiden lisäksi (esim. charmi) ja mies tykästyy kun on fressi nuori nainen vierellään. Näinhän se monta kertaa menee.
Alkuperäiseen kysymykseen vastaten, ikäerolla ei niin merkitystä, jos ei ole ääripäistä ja jollain 30-50 ikäerolla.
Mielipiteeni esitän em. suhteiden sivustaseuraajana ja myös omakohtaisen kokemuksen myötä. Joskus kuullut lemmenkumppanilta, että "onhan Saulin ja Jenninkin ikäero suuri". Juu, ei kiitos:)
-
Jos hakisin seuraa netin välityksessä, olisi hankala asettaa noita ikärajoja, koska se on enemmän niistä kuuluisista kemioista ja yleisestä elämänasenteesta kiinni. Itse olen mielestäni henkisesti fyysistä ikääni nuorempi, joten joku fyysisesti nuorempi tai samanikäinen saattaisi hyvinkin olla minulle periaatteessa "liian vanha". Omalla miehellä viitisen vuotta enemmän elettyjä vuosia ja muutenkin elämänkokemusta, mutta toisaalta höpsöilemme kuitenkin samalla aaltopituudella.
-
mutta toisaalta höpsöilemme kuitenkin samalla aaltopituudella.
Tuo on se tärkein :)
-
Mikä tahansa toimiva on sopiva ikäero. Näin.
Silti nettisovelluksissa itselläni on - 8 + 3 -suodatin iälle, hah. :D Ainakin pidemmille suhteille.
Sessiot ovat asia erikseen, ainakin itselleni. Tuosta huolimatta yli kymmenen vuotta nuorempi tapaus on itselleni poikkeus.
Kahvilla olen "sillä mielellä" käynnyt korkeintaan itseäni kolme vuotta vanhemman naisen kanssa. Mikä on sinänsä hassua, sillä pidän enimmäkseen kypsien ja elämää nähneiden naisten seurasta.
Tuosta voisi kai sitten kiteyttää, että kahvit juodaan itseä vanhempien naisten seurassa ja sessioidaan nuorempien naisten kanssa! ;D
-
+5 menee vielä hyvin, mutta siitä ylöspäin alan pohtia tarkemmin asiaa +10 asti. Nuorempikin käy, mutta 25-vuotiaalle 20-vuotias alkaa olla vähän liian nuori. Jos olisin sessioista kiinnostunut, en varmaan välittäisi iästä niin paljoa. Ja kuten tässä aiemminkin ollaan todettu, kemiat on ne tärkeät.
-
Mielestäni mies voi olla naista huomattavastikin (10-20 v.) vanhempi, mutta toisinpäin ei ikäero suhteessa toimi.
-
En oikein pidä tota ikäeroa oikein minään, ainakaa numerot ei ole kovin hyvä laskuri. Tietty olemuksen pitää miellyttää ja jos siitä tulee mummo mieleen niin se nyt vaan eroottisessa mielessä ole hyvä viba. Mut olen vanilijamaailmassa tavannut 20+ ihmisiä, joista on tullut mummo mieleen ja se on aikamoinen turn off.
-
Vanhemmalla naisella on monesti sellaista auktoriteettia, jota nuoremmalta voi olla vaikea löytää. Tietää kokemuksella mitä haluaa ja mitä haluaa toiselle antaa.
Mutta nuorena vitsa väännettävä ::)
-
Mitä vanhemmaksi elän, sitä suurempi on ikähaarukkakin. Olisi ikävä menettää hieno suhde vain siksi, että pitää toista väärän ikäisenä, eikä siksi halua edes tutustua toiseen, vaikka kuinka muuten kipinöisi.
-
Ei väliä, persoonallisuudet ratkaisee.
-
Tähän on vaikea vastata. En ole koskaan seurustellut, joten en ole asiaa joutunut miettimään omalta kohdaltani. Kuitenkin sanoisin, että se mikä itsestäsi ja toisestasi tuntuu hyvältä! Itseäni ovat aina kiinnostaneet kypsät naiset (siis ei mummot kuitenkaan, mutta tiedätte mitä tarkoitan). Tulen toimeen myös nuorempien kanssa (siis parikymppisistä ylöspäin), mutta kyllä ne aikuiset naiset ovat vaan jotain. Niin ja MILF:t kiinnostaa aina.. :P
-
En muista olenko vastannut tähän ketjuun jo aikaisemmin. Mutta jos olen, olen varmasti toitottanut, että ikä on vain numeroita. Nyt muutaman kerran pääni mäntyyn kopauttaneena alan taas kallistua sille kannalle, että iällä on merkitystä. Poikkeustapaukset ovat sitten erikseen.
-
En muista olenko vastannut tähän ketjuun jo aikaisemmin. Mutta jos olen, olen varmasti toitottanut, että ikä on vain numeroita. Nyt muutaman kerran pääni mäntyyn kopauttaneena alan taas kallistua sille kannalle, että iällä on merkitystä. Poikkeustapaukset ovat sitten erikseen.
"Ikä on vain numeroita, jotka on kaiverrettu mäntyyn"?
Koko perheen uuspervosanakirja, s.16
-
Omasta mielestäni varsinaisia numeroita tärkeämpää on totta kai osapuolien välinen kemia, mutta tähän asti olen hyvin pitkälti pitäytynyt kumppaneissa joiden ikä on ollut +/-5 omaan ikääni nähden. Miehissä preferoin vanhempaa, tyttöystävät taasen kaikki olleet nuorempia. Tällä saumaa kun oma ikä alkaa vielä kakkosella, en usko että mistään tulisi mitään yli 5 vuotta nuoremman heilan kanssa, vanhemmista taas.. 10 vuottakin voisi varmaan toimia, kunhan mies ei minua pitäisi aivan kakarana kiinnostusteni takia.
-
Pidän itseäni vanhemmista miehistä,vastasin 11-15.v.
Koska itseä nyt nelikymppisenä ei hirveesti houkuttele esim mua 30.v vanhemmat miehet.
Eikä taas ihan parikymppiset pojatkaan.
Mutta ei voi varmaksi sanoa :)
-
Pidän itseäni vanhemmista miehistä,vastasin 11-15.v.
Koska itse nyt nelikymppisenä ei hirveesti houkuttele esim mua 30.v vanhemmat.
Eikä taas ihan parikymppisetkään.
Mutta ei voi varmaksi sanoa :)
Kypsyys myös kiihottaa, ainakin minua. Tulisi aika tavalla setäolo, jos painaisin nyt jotain parikymppistä.. :D Yleensäkin ottaen katsotaan kieroon, jos seurustellaan / vehtaillaan teinin kanssa (ns. toyboy-ilmiö).
-
Itselleni noin 10-20 vuotta vanhemmat miehet ovat :love:
-
Iän myötä on se ikähaarukka aikansa kasvanut, mutta nyt 56v ei enää oikein sinne tästä +15 kärsi mennä ;D, vastasin kuitenkin 11-15. Ainakin alaspäin käy, kyllä nelikymppistä pitää jo aikuisena ajatella :love:
-
Henkisesti teininä on mukavaa kun saa tukea aikuiselta naiselta.
-
Henkisesti teininä on mukavaa kun saa tukea aikuiselta naiselta.
Aikuiset naiset haluavat rinnalleen henkisesti aikuisen miehen.
-
Mä viehätyn yleensä aika paljon vanhemmista miehistä. Sen takia mun viimeisimmät suhteet on kaikki olleet +15-25-vuotiaiden kanssa. Kyllähän se aluksi imartelee kun kehutaan että voi kuinka sä olet kypsä ikäiseksesi. Totuus on tietysti että samaa sanotaan ihan kaikille. Mulla nää ikäerosuhteet on kaatuneet lopulta omaan mahdottomuuteensa. Parikymppisen ja nelikymppisen elämäntilanteet eroaa kuitenkin toisistaan aivan valtavasti. Esimerkiksi oon törmännyt siihen, että nelikymppisillä on kauhea kiire kihloihin ja naimisiin. Suhteessa ollaan paljon enemmän tositarkoituksella kuin parikymppisenä. Ehkä vikaa on myös mussa etten asennoidu noihin ikäerosuhteisiin minään loppuelämän suhteina. Ehkä oon liian lapsellinen.
Sen sijaan seksi- ja ystävyysseuraa etsiessä ikäerolla ei ole väliä (kunhan mies on vanhempi). Oman empiirisen tutkimuksen mukaan parhaat panot on 35-40-vuotiaita. Poikkeuksia toki löytyy molempiin suuntiin.
Nuoremmat miehet on mulle jotenkin turn-off, tulee inha olo. Olen muistaakseni kerran harrastanut seksiä itseäni nuoremman miehen kanssa, 0/10 would not recommend. Nuoremmat naiset taas on erittäin jees >:D
-
En jotenkin (yleensä) tule vanhempien miesten kanssa juttuun, joten nuorempi mies on perfect. :-*
-
Sopivaksi katsottava ikäero on oma ikä jaettuna kahdella plus seitsemän. Eli viiskymppisellä saa olla kumppanina 32-vuotias. Sitä nuorempi on jo kehdonryöstöä.
-
Sopivaksi katsottava ikäero on oma ikä jaettuna kahdella plus seitsemän. Eli viiskymppisellä saa olla kumppanina 32-vuotias. Sitä nuorempi on jo kehdonryöstöä.
Tämä on jo aika tieteellinen kaava. Estää muuten alaikäiseen sekaantumisen ja kuulostaa melko toimivalta. Danny on kyllä tämänkin mukaan kehdonryöstäjä :D
-
Sopivaksi katsottava ikäero on oma ikä jaettuna kahdella plus seitsemän. Eli viiskymppisellä saa olla kumppanina 32-vuotias.
Nightwish40 kirjoittaa:Henkilökohtaisesti testattu ja toimivaksi todettu kaava :)
-
alaikäraja on täysikäisyys ja yläikäraja, kunhan ei voi olla mummoni
-
Voi kunpa voisi rehellisesti sanoa että iällä ei ole merkitystä. On sillä ja sen lisäksi asenne ja lääkitys ;) - mutta ne mua vanhemmat miehet jotka saa aikaiseksi jotain kuumottelua, voidaan laskea yhden käden sormilla. Ehkä se on se teletappius mikä tässä ketjussa aiemmin mainittiin niin tämä jatkaa puuma-linjalla. Sellainen 30 hujakoilla on eniten mieleen.
-
Sopivaksi katsottava ikäero on oma ikä jaettuna kahdella plus seitsemän. Eli viiskymppisellä saa olla kumppanina 32-vuotias. Sitä nuorempi on jo kehdonryöstöä.
Juuei ;D Kun oma tytär on jo/vasta 34v, niin ei voi edes kuvitella sekaantuvansa johonkin 35,5-vuotiaaseen!
Kyllä se on oltava 40+
-
Max + 12 vuotta, itseäni nuoremmat eivät kiinnosta.
-
Toki D/s-suhteessa iällä on merkitystä, koska kakskymppisellä on yleensä vähemmän kokoemusta, kuin neljäkymppisellä. Niin kuin kaikissa suhteissa hyvä molemminpuolinen tunnetila on tärkeintä :)
-
25 O:-)
-
Sopivaksi katsottava ikäero on oma ikä jaettuna kahdella plus seitsemän. Eli viiskymppisellä saa olla kumppanina 32-vuotias. Sitä nuorempi on jo kehdonryöstöä.
Kiusan kaavassahan on jotain totta. Mitä nuorempia ihmiset on sitä pienempi ikäero on sopiva. Ihmisten vanhetessa ikäero kasvaa suuremmaksi.
-
Jokainen sen itse määrittelee ja tietää. 11v on hyvä.
-
Iän myötä minusta on tullut kranttu vinkulelun valinnassa. Ikä ei ole niin iso juttu kuin se kipinä, joka pitää löytyä. Haamurajan kaltainen ikä on ollut 25 vuotta, koska useimmiten sitä nuoremmat tuppaavat olemaan melko lapsellisia ajatusmaailmaltaan. Sitä nuoremman pitää olla ns. kypsä ikäisekseen. Teinipissis-asenne on valtava turn-off.
Oman ikäisellä taas merkitsee paljon se, onko pitänyt itsensä kunnossa. Itse pyrin treenaamaan säännöllisesti ja syömään terveellisesti, niin haluan sitä myös kumppaneiltani. En minä mitään missin mittoja odota, mutta sopusuhtainen kroppa miellyttää, hoikka on paras.
Nainen joka painaa enemmän kuin minä ei vain sytytä fyysisesti. Huolimatta siitä, että BDSM lähtee aina korvien välistä, se on minulle myös hyvin vahvasti seksuaalinen ja fyysinen kokemus. Ei siis ole järkeä alkaa leikkimään ellei kumppani viehätä.
-
Sopivaksi katsottava ikäero on oma ikä jaettuna kahdella plus seitsemän. Eli viiskymppisellä saa olla kumppanina 32-vuotias. Sitä nuorempi on jo kehdonryöstöä.
Juuei ;D Kun oma tytär on jo/vasta 34v, niin ei voi edes kuvitella sekaantuvansa johonkin 35,5-vuotiaaseen!
Kyllä se on oltava 40+
nämä molemmat ovat loistavia " ohjeita " 8) itselläni menee lähemmäksi tuota j'lkimmäistä mutta jokainen tyylillään ja ajatuksillaan toimikoot >:D toisaalta usein myös ei kysytä tai valehdellaan C:-) ikä jolloin jälkimaku saattaa olla huono vaikka sessio :love: olisikin kuinka nautinnollinen :P
-
Tähänastinen historia on kronologisessa järjestyksessä: +20 (saa vapaasti pyöritellä silmiään), +8, +7 ja +2. Vastapuolen ikä on pysyny suunnilleen samana (30-40) oman kasvaessa. :D
Sopivasta en mene sanomaan mitään, ainut ehkä ikään liittyvä ongelma mikä on ollu on se että toinen haluaa lapsia/lisää lapsia ja toinen ei, ja tä on tullu esiin sekä kahden (toinen halus ja mä oon valmis sen lajikkeen kanssa) että kahdenkymmenen (mä halusin ja tajusin että siitä suhteesta ei ikinä tuu sellasta et se toteutuis, tunteista viis) vuoden ikäeron kohdalla...
-
42 eiku 27 C:-)
-
Itse kyllä toivon saman ikäluokan naista, aina yllättää kun huomattavasti nuoremmat naiset lähestyy, jonkinlainen alemmuuskompleksi vaivaa, kun ajattelen ettei näin vanha mies pysty tyydyttämään nuorempien naisten haluja ::) pessimisti vai realisti?
-
Sopivaksi katsottava ikäero on oma ikä jaettuna kahdella plus seitsemän. Eli viiskymppisellä saa olla kumppanina 32-vuotias. Sitä nuorempi on jo kehdonryöstöä.
Tunnetaan myös nimellä level of creepiness ;D Asiasta juttua myös urban dictionaryn puolella (http://www.urbandictionary.com/define.php?term=Half%20plus%20seven).
Alkuperäiseen aiheeseen, onhan iällä väliä mutta sen fyysisen ikäeron sijaan pidän tärkeämpänä suht samankaltaisia elämäntilanteita. Jostain syystä olen aina taipunut vanhempiin miehiin enkä ole koskaan edes käynyt treffeillä itseäni nuoremman kanssa. Ei ole mikään periaate, on vaan sattunut menemään niin :) Edellinen pitkä parisuhteeni oli vain vuotta vanhemman kanssa, sitä edeltävä mies oli 7 vuotta vanhempi. Jälkimmäisen suurin ongelma oli erilaiset elämäntilanteet - nuorena kakskymppisenä opiskelijana kolmekymppinen, vakituisessa työssä oleva perheellinen (silloin toki jo eronnut) mies oli hieman haastava saada käytännössä toimimaan.
Vakituista parisuhdetta voisin harkita maksimissaan 6-10 vuotta vanhemman miehen kanssa. Sitä suuremmat ikäerot tuntuu jo hieman hasardeilta :P
-
Ehkä jos ajattelee sessiosuhdetta niin ikäero ei ehkä sillä tavalla merkitse, mutta jos on tarkoitus oikeasti sitoutua niin toisen iällä alkaa olla merkitystä. Ennen ajattelin niin että jopa parikymmenen vuoden ikäero olisi OK, mutta nyt kun on seurannut muutaman ystävän taistelua sellaisessa suhteessa niin olen onnellinen että M ja minä olemme suunnilleen saman ikäisiä. Monilla 50+-vuotiailla miehillä alkaa olla jo kaikenlaista kremppaa ja muutenkin seksuaalisuus muuttuu. Erektio-ongelmat tms voi onneksi korjata lääkityksellä, mutta jos ei jaksa niin ei jaksa. Eräs 35-vuotias ystäväni päätyi noista syistä pettämään 25 vuotta vanhempaa miestään (ja lastensa isää). Seksi oli kuulemma ennen ihanaa, mutta kun kuusikymppiä alkoi lähestyä niin miehen seksuaalisuus muuttui ikävämpään suuntaan. En haluaisi elää suhteessa jossa fyysisesti raju seksi loppuu, koska toisella alkaa tulla ikä vastaan. Sitten kun on itsekin viisikymppinen niin varmaan omatkin mieltymykset muuttuu. BDSM on toki ensisijassa korvien välissä, mutta itse kyllä tarvitsen välillä ihan kunnolla selkääni.
-
Viihdyn paremmin itseäni vanhempien seurassa, enkä oikeastaan osaa kuvitella suhdetta omanikäiseni kanssa. Tämä on toki raakaa yleistystä mutta vanhemmilla on usein elämänsä paremmin kasassa, he ovat vakaampia, kypsempiä ja kokeneempia, ja he tuntevat itsensä paremmin, mikä luo tiettyä itsevarmuutta ja arvokkuutta. Lisäksi suhde sellaisen ihmisen kanssa, joka kuuluu aikaisempaan sukupolveen, voi olla hyvin opettavainen, jos kumpikin osapuoli on avoinmielinen uusien asioiden suhteen.
Minulla ja Daddylläni on parikymmentä vuotta ikäeroa, mikä on sen verran paljon, että olemme elämissämme eri vaiheissa. En näe sitä kuitenkaan suurena ongelmana, sillä sovimme yhteen kuin kaksi palapelin palaa. Daddy nauttii opettajan roolista, ja itse olen hyvin innokas oppimaan uutta. (Ja nyt en puhu vain seksistä :D) Musiikkimakumme eivät ehkä sovi yksi yhteen, mutta se on vähäarvoinen yksityiskohta siihen nähden, että voin olla suhteessa sellaisen kanssa joka keskustelee kanssani avoimesti ihan mistä vain, ja tuo asioihin aikuismaisempaa näkökulmaa.
Toki vanhemmilla on usein myös vakaampi talous, mutta itse en halua käyttää suhteitani taloudellisen hyödyn tavoitteluun.
Ja vielä vastatakseni otsikon (yksilökohtaiseen) kysymykseen, en osaa asettaa mitään tarkkaa ylärajaa, mutta viehtymykseni kohdistuu enimmäkseen keski-ikäisiin tai "pappaikäisiin", joten helposti yli 20 vuotta.
-
27 vuotta ja viisi viikkoa.
-
Itse pidän sellaista miestä liian vanhana parisuhteeseen, joka on oman vanhempani ikäinen tai todella lähellä vanhempani ikää ;D
Eli max. 35 vuotias about saa olla, yli 36 vuotias liian lähellä vanhempani ikää..
Mutta vain sessioidessa, enemmänkin kiihoittaa vanhempi mies tai nainen O:-)
-
+-15 edelleen 8)
-
Just nyt 25v tuntuu että parisuhteessa joku 10 vuotta vanhempi vielä menis. Seksi-/sessiosuhteissa 15+ ikäero melko ideaali. Nuorempia en kattele käytännössä ollenkaan, ei vaan jotenkin yhtään kutkuta ainakaan tällä hetkellä. Ennätys taisi olla itseäni 29 vuotta vanhempi ukko lyhyeksi jääneessä seksisuhteessa, jonka loppuminen tosin johtui äijän creepiydestä eikä suoraan iästä.
-
En ole erityinen astrologia-uskovainen, mutta aika monesti pitänyt paikkansa nuo kiinalaisten oppien mukaiset yhteensopivuudet ja -sopimattomuudet ??? Eli kuinka tietyt vuosikerrat tulee paremmin tai huonommin juttuun keskenään
-
On epäkohteliasta kysyä Naiselta ikää ;)
Saa toki kertoa, mutta numero mulle. Jos on ihana niin se riittää!
-
Ikä on numero (vaikka suojaikäraja on alta 18v niin silti pidän tuota ikärajana että ei tule ongelmia jos vanhemmat vetäisivätkin herneet syvälle...), ihminen on ihminen.
Tosin en ole kyllä noin nuoriin koskenutkaan :D
-
Ikä on numero. Ihan niin kuin välimatkakin. Toisille numerot ovat ongelma. Toisilla ei vain ole laskupäätä.... ;)
-
tällä kertaa pohdin ja kysyn: merkkaako toisen ikä (kunhan on täysi-ikäinen) vai merkkaako numeraalinen ikä vähemmän kuin henkinen-ikä:
numeraalinen-ikä (1, 2, 3, 5 ja niin edelleen..) kertoo kuinka vanha kukin otus on. mitä suurempi on numero, sen enemmän otuksilta odotetaan ja jopa vaaditaan. vanhemmilta otuksilta oletaan kokeneita näkemyksiä sekä tietoa ja tuntua elämästä, koska juuri he ovat eläneet pitkään ja nähneet ja oppineet lukemattomia asioita. tekeekö numeraalinen ikä sen vuoksi suuren osan meistä kiinnostuneiksi vanhempia otuksia kohtaan, koska he tietävät miten toimia, ja tehdä, ja joilla varmat taidot, ja käsitykset asioista, joita haluamme heiltä. herää siis mielenkiintoinen kysymys; voiko nuorempikin olla jotain sellaista, mitä huomattavasti vanhempi otus on?
seuraavaksi henkiseen-ikään. henkinen-ikä voi tehdä otuksesta joko ikäistään vanhemman, tai ikäistään nuoremman. mitä itsenäisempi, mitä enemmän kypsempi, sen iäkkäämältä otus voi muiden silmissä näyttää ja vaikuttaa, kun otuksen oppii pikkuhiljaa tuntemaan. itsenäisen sekä kypsän vastakohta sekä lapsellisuus taas voi tehdä otuksesta henkisesti paljon nuoremman muiden silmissä.
kaikilla merkkaa toinen toista enemmän universaalisti eri suuntiin, mikä siis sinulle merkkaa kun miettii parisuhdetta tai ystävä, kaverisuhteita, vai voiko niitä vertailla edes keskenään ^-^
-
Itselleni merkkaa enemmän henkinen ikä. Eli pitää olla kykenevä ottamaan vastuuta, huolehtimaan muista, tuijottamaan muutakin kuin omaa napaa sekä ymmärtämään ettei maailma ole mustavalkoinen.
Jostain syystä nämä piirteet on löytyneet iältään vanhemmista miehistä, mikä ei poista sitä faktaa että nuoremmistakin löytyy varmasti henkisesti kypsiä yksilöitä. :)
-
Aiempi keskustelu ikäeroista:
https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=3933.0
-
Aiempi keskustelu ikäeroista:
https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=3933.0
Ihmettelinkin, mikä siinä vanhaan keskusteluun linkittämisessä kesti ;D
-
Koen niin, että numeraalista iästä voin jossakin määrin joustaa, mutta kumppanin henkisestä iästä en. Jos toinen on kehittymätön sillä tavalla, että puhuu lähinnä biletyksestä ja häntä kiinnostaa vain oma itsensä eikä ota muita huomioon niin en voisi olla kiinnostunut tästä yhtään. Tuossa on kyllä myös monta arvomaailmaan liittyvää seikkaa.
Jos ikä taas on vähän yli tai ali sen, mitä toivoisin niin en ole yhtä ehdoton. Paras ikäero on kuitenkin sellainen, että ikäeroa on mahdollisimman vähän. Koen, että elämäntilanteemme ovat lähempänä toisiaan, mikä helpottaa juttua jo aika lailla. Toinen asia on se, että samanikäisinä olemme kokeneet ja kasvaneet samojen yhteiskunnan asioiden ja muutosten parissa. Tätä kohtaa on vähän vaikea selittää. Koen myös outona ajatuksen, että olisin itseäni vaikka 30 vuotta vanhemman kanssa nyt tämän ikäisenä, tilanne voi muuttua joskus tulevaisuudessa.
-
Minusta on kiva olla henkisesti kahdeksantoista. :-*
-
Aiempi keskustelu ikäeroista:
https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=3933.0
Ihmettelinkin, mikä siinä vanhaan keskusteluun linkittämisessä kesti ;D
onko nää jo ystävällismielisesti yhdistetty vai miks linkki vie samaan keskusteluun kun ilmankin linkkiä?
Itse olisin ehkä halunnut uuden aloituksen (kin) nähdä.
Nyt kun en kuitenkaan halua kahlata koko 22 sivua, niin jätän kahlaamatta ja vaan hihitän, joskus on vaan tyydyttävä hihittämäänkin >:D
-
Aiempi keskustelu ikäeroista:
https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=3933.0
Ihmettelinkin, mikä siinä vanhaan keskusteluun linkittämisessä kesti ;D
onko nää jo ystävällismielisesti yhdistetty vai miks linkki vie samaan keskusteluun kun ilmankin linkkiä?
Itse olisin ehkä halunnut uuden aloituksen (kin) nähdä.
Nyt kun en kuitenkaan halua kahlata koko 22 sivua, niin jätän kahlaamatta ja vaan hihitän, joskus on vaan tyydyttävä hihittämäänkin >:D
Unohdin näköjään poistaa tuon kyseisen viestin, jossa viitattiin tähän ketjuun. No, ehkä te selviätte hengissä. ;D
Eli kyllä, on yhdistetty. Yhdistetyn ketjun viestien otsikko on eri, eli sitä voi käyttää hyväkseen jos yrittää bongata yhdistetyn ketjun aloitusta (https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=3933.msg361396#msg361396).
-
En lähtisi numeerista ikää määrittelemään. Suurempi todennäköisyys että natsaa vanhemman miehen kanssa kuin nuoremman mutta onhan nuoremmillekin annettava mahdollisuus. ;)
Se henkinen ikä/kypsyys on se joka kolahtaa tähän naiseen. Mies joka tuntee itsensä, ei hätkähdä pienistä, uskaltaa/osaa ottaa kopin naisesta tarvittaessa ja silti löytyy pilkettä silmäkulmasta ja leikkimielisyyttä. Kun taas epävarmat ja keskenkasvuiset miehet on mulle turn off.
-
kyllä kai se henkinen puoli eniten vaikuttaa ja ulkoinenkin olemus vähän, mutta siltikin itseäni on aina kiinnostanut vanhemmat miehet huomattavasti enemmän kuin oman ikäiset.
-
Vähän nostetta vanhaan keskusteluun.
Näin vanhempana miettinyt minkä ikäisiä naisia kehtaa lähestyä?? Ymmärrettävää kuitenkin että iän myötä kiinnostavuus hieman hiipuu.
-
Se noin vähän alta 60v taitaa olla Suomessa julkisestikin hyväksytty maksimistandardi jos olet viihdealalla. Jos olet Presidentti tai muu johtavassa asemassa oleva niin yllä oleva luku pitää puolittaa.
Tällä opilla ei voi mennä väärin.
-
Uros 52 naaras 25 olis aika optimaalinen :love:
-
10-20 v itteeni nuoremmat naiset on olleet toimivimpia muutamaa poikkeusta lukuunottamatta :love:
Se kun setä hyväksikäyttää tyttöä vaatii että ikäeroa on oltava >:D
-
Itsellä aina ollut vanhempi mies kun suhteissa ollut. Minimissään se 10 vuotta enimmillään joku pari kymmentä vuotta.
Tällä hetkellä Isin kanssa ikäeroa 18 vuotta ja eipä se ole tullut ns vielä vastaan missä huomaisi isommin sen ikäeron tai että vaikuttaisi asioihin. Plus kumpikaan ei tee sellaista et noku sä oot nii nuori tai nii vanha et juttu x et vaa tiijä tms.
-
Vastasin 6-10 v, tuo kuusi on se isoin tähän mennessä. Nyt jäin miettimään, että voisi kai sitä jokunen yli kymmenenkin varmasti olla.
-
Ikähän on vain numero....
Kiitos modernin lääketieteen ja suvaitsevien asenteiden, voi ihminen olla hyvin pitkäikäiseksi saakka hyvässä kunnossa, minkä takia ikäerot suhteessa eivät ole ihan niin iso juttu kun vanhempina aikoina. Se, että on 50 tai 60, ei tarkoita, että olisi toinen jalka haudassa. Nuorekkaana voi pysyä vaikka kuinka pitkään. Tunnen pareja, joilla on suurehko ikäero, mutta samanlaiset elämäntavat.
Seksuaalisessa mielessähän ikä on monesti vain hyvä juttu kun kokemusta karttuu ja taidot paranee. Aikuisemmat ihmiset voivat olla ihan helvetin hyviä rakastajia. Nuorelta taas puuttuu käytännön kokemusta. Toki poikkeuksia on ja joskus seksuaalisesti aktiivinen nuori aikuinen voi olla hyvinkin oppinut. Mutta harvemmin.
Tosin itse dominoivana haen ehkä nuorehkon oloisia kumppaneja. Ajatuksissa kun on usein tilanne, missä sadismini kohteena on nuori ja kaunis uhri. Aika monesti fantasioissani dominoiva osapuoli on alistuvaa vanhempi ja kokeneempi. Ikä tuo tiettyä itsevarmuutta, joka on seksikästä.