BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Viridian - 29.12.2012, 11:25
-
Viime aikoina on usein ollut havaittavissa, että jokainen/yllättävän moni valtaan ja sen siirtoon, luovuttamiseen ja käyttämiseen mitenkään liittyvä henkilö toteuttaa yksilöllisyyttään kertomalla, että ei ole lokeroitavissa.
En ole sub, vaikka nautinkin asioista, joita jotkut liittävät, hui, alistumiseen tai nöyryytykseen tai tai.
En luokittele itseäni Masteriksi vaikka haluankin tavalla tai toisella saada kohtelua, jota ne, ketkä luokittelevat, haluavat myös.
En ole missään nimessä Domme, vaikka harrastan samoja asioita, joita kyseiset ihmetyypit kuulemma tekevät subeilleen.
jne. jne.
Koska lokerot siis ovat aikansa eläneet, eikä niissä enää ole ketään, voitaisiinko lanseerata joku muu tapa antaa vinkkejä ympäristölle siitä, mitä meiltä voi odottaa D-s alan henkilöinä?
Mieleeni tuli nelikenttä, missä esimerkiksi y-akseli voisi jakaa kentän perinteiseen ja moderniin. Eli vasemmassa äärilaidassa olisivat ne, joiden mielestä mitään ei ole tarvinnut muuttaa sitten ensimmäisten aiheesta dokumentoitujen käytäntöjen. Aikajanalla äärimmälle oikealle hivuttautuisivat sitten ne, jotka ovat mielestään itse keksineet, tai joku kaveri, mistä oikeastaan on kyse, eikä mitään vanhaa jo kokeiltua kannata edes kokeilla. Toisaalta ja toisaalta epälokeroituvat voisivat sitten poimia sen mielipiteensä jostain välimailta janaa.
X-akseli voisi sitten olla asettuminen D-s linjalla. Alunperin ajattelin, että reiluuden vuoksi, ja kunnioituksesta subeja kohtaan, pieni s olisi x-akselin yläpuolella, iso D alapuolella, mutta sitten ymmärsin, että moni muu pitäisi loogisempana toisin päin, joten ehdotetaan nyt esimerkin omaisesti, että mitä suurempi D, sitä korkeammalla koordinaatistossa, ja mitä pikkuisempi s, sitä enemmän x-akselin alapuolella.
Joten jos mietitään mihin sitten erilaiset ihmiset nelikentällä asettuisivat, niin vanhan liiton überMaster on tietenkin vasemmassa yläkulmassa, ja hänen superalistuva perinteitä kunnioittava subinsa siitä suoraan alaspäin vasemmassa alakulmassa. Oikea yläkulma on varattu itse oman kulttinsa keksineille superDominoiville, siitä suoraan alaspäin sitten heidän opetuslapsensa oikeassa alanurkassa.
Me muut voimme sitten valita, lokeroista vapaina, ihan omat koordinaattimme kentältä. Ja kun ennemmin tai myöhemmin joku keksii, ettei itseä voikaan kuvata tasossa, vaan tarvitaan kolmas ulottuvuus, niin lisätään se kolmas akseli sitten. Ja voidaan sopia, että kytkimet saavat laittaa kaksi pistettä, jos tuntevat olevansa aivan eri nurkissa muuten ;).
Vir, puolittain vakavissaan, ja muiden ehdotuksia odotellen
-
Tuohan olisi upea, kaikille rintapieleen bileissä taikka profiiliin täällä tuollainen.
Tietyllä värillä se oma oletus ja toisella sitten tuttujen ja tuntemattomien tuomiot, noista sitten laskeskellaan tieteiskoneella arvoja ja väkkyröitä joilla ymmärretään paremmin toisiamme ::) :o
Juutti, liian yksinkertainen vaivaamaan päätään monimukaisemmalla kuin D/s...iha tosissaan kuitenkin ::)
-
:D
Aivan ihanaa. Voitaisiinko tästä kehittää jonkinlainen sovellus älypuhelimeen johon voisi jotenkin biorytmittää missä on menossa. Voisi sitten jakaa sen kaikkien "omiensa" kanssa niin osaisi tarkentaa ja suunnata omaa käyttäytymistään.
-
:D
Aivan ihanaa. Voitaisiinko tästä kehittää jonkinlainen sovellus älypuhelimeen johon voisi jotenkin biorytmittää missä on menossa. Voisi sitten jakaa sen kaikkien "omiensa" kanssa niin osaisi tarkentaa ja suunnata omaa käyttäytymistään.
;D ;D
-
Eiköhän pian olla tilanteessa jossa "jokainen/yllättävän moni valtaan ja sen siirtoon, luovuttamiseen ja käyttämiseen mitenkään liittyvä henkilö toteuttaa yksilöllisyyttään kertomalla, että ei ole" koordinaatein kuvattavissa.
Henkkoht en ole kovin kiinnostunut ihmisistä, jotka eivät osaa seksuaalisuudestaan mitään määritellä.
-
:D
Aivan ihanaa. Voitaisiinko tästä kehittää jonkinlainen sovellus älypuhelimeen johon voisi jotenkin biorytmittää missä on menossa. Voisi sitten jakaa sen kaikkien "omiensa" kanssa niin osaisi tarkentaa ja suunnata omaa käyttäytymistään.
;D ;D
Tupla ;D ;D
-
Mutta pitääkö tässä olla vielä naisille ja miehille eri kaaviot? Kun perinteisesti Master nussii/nai/rakastelee subin kanssa kun taas Domme harvemmin sitä tekee? Vai pitäisikö se yhdyntä, penetraatio olla jotenkin valinnainen kaaviossa? Eri värikoodi tai jotain?
-
Mutta pitääkö tässä olla vielä naisille ja miehille eri kaaviot? Kun perinteisesti Master nussii/nai/rakastelee subin kanssa kun taas Domme harvemmin sitä tekee? Vai pitäisikö se yhdyntä, penetraatio olla jotenkin valinnainen kaaviossa? Eri värikoodi tai jotain?
Dommejen vapautusliike yhtyy edelliseen kirjoittajaan. Kaikkia sukupuolta edustavien D-ihmisten on saatava tehdä mitä haluaa, mutta ennen kaikkea kertoa se värikoodein.
-
Jospa kaikesta monimutkaisuudestaan huolimatta pysytään vaan perinteisissä lokeroissa - vaikka ne ovatkin erikokoisia. Uskon, että tarvittaessa käyttämällä yhtä "alilokeroa" saamme kaikki itsemme lokeroitua helpommin kuin matemaattiseen nelikenttään tai kuutioon sijoitettuna.
-
Olen pari viikkoa tässä puolivakavasti miettinyt Inathun ehdotusta seksuaalisuuden nelikentästä (http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=1962.0), mutta en ole päässyt puusta pitkälle. :/
Viridianin jaottelussa ääripäät löytyvät hyvin, mutta kun oma pisteensä pitää saada nakutettua sinne koordinaatistoon pysyvästi, niin miten switchit sitten sijoittuvat tuolle pystyakselille? Vaikkapa 80/20 switch asettuisi samalle kohdalle kuin suht korkealla hengaava D? Kolmas akseli sitten?
Jos oikeasti pitäisi jotenkin kuvailla omaa seksuaalisuuttaan, käyttäisin jotain tällaista kinkytestin tyyppistä jakaumajuttua. Nämä nyt suht hatusta tempaistuna:
dominoiva/alistuva 50/50
switch 100
sadisti/masokisti 70/30
bondage 100
fetish 60
ekshibionisti 70
voyeuristi 100
neo/konservatiivinen öh?
Siis jos ajatellaan, että jonkinlaisen jaottelun tarkoitus olisi jotenkin kertoa muille pervoille omista mieltymyksistä ja sellaisista, minkä ehkä muutoin omasanaisesti muotoilisi profiilitekstiinsä.
-
Olen pari viikkoa tässä puolivakavasti miettinyt Inathun ehdotusta seksuaalisuuden nelikentästä (http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=1962.0), mutta en ole päässyt puusta pitkälle. :/
Viridianin jaottelussa ääripäät löytyvät hyvin, mutta kun oma pisteensä pitää saada nakutettua sinne koordinaatistoon pysyvästi, niin miten switchit sitten sijoittuvat tuolle pystyakselille? Vaikkapa 80/20 switch asettuisi samalle kohdalle kuin suht korkealla hengaava D? Kolmas akseli sitten?
Jos oikeasti pitäisi jotenkin kuvailla omaa seksuaalisuuttaan, käyttäisin jotain tällaista kinkytestin tyyppistä jakaumajuttua. Nämä nyt suht hatusta tempaistuna:
dominoiva/alistuva 50/50
switch 100
sadisti/masokisti 70/30
bondage 100
fetish 60
ekshibionisti 70
voyeuristi 100
neo/konservatiivinen öh?
Siis jos ajatellaan, että jonkinlaisen jaottelun tarkoitus olisi jotenkin kertoa muille pervoille omista mieltymyksistä ja sellaisista, minkä ehkä muutoin omasanaisesti muotoilisi profiilitekstiinsä.
Tässä on järkeä,,joo ;D
-
Entäpä tällainen persoonallisuuskartta, mutta muokattuna kinky-persoonallisuudelle sopivaksi:
http://www.mediatinker.com/blog/upload/2008/04/Big5overTime-thumb.png
-
Entäpä tällainen persoonallisuuskartta, mutta muokattuna kinky-persoonallisuudelle sopivaksi:
http://www.mediatinker.com/blog/upload/2008/04/Big5overTime-thumb.png
Juuri tuota Inathu vanhassa artikkelissaan ajoi takaa, mutta kaikissa keksityissä fiksatuiksi ääripäiksi oli jotain hassua. Inathu siis luonnosmaisesti ehdotti jatkumoiden päiksi seuraavia:
konkreettinen vs. henkinen
aktiivinen vs. passiivinen
fetisistinen vs. ihmiskohteinen
heteroseksuaalinen vs. homoseksuaalinen
tutkiva vs. säilyttävä
Ongelmalliseksi osan noista tekee jo se, että ne toteutuvat monesti yhtä aikaa eli eivät ole toistensa vastakohtia. Esimerkiksi aktiivinen ja passiivinen ovat hyvin kyseenalaiset, koska onhan vaikka subin intensiivinen läsnäolokin aktiivista, vaikka se liikkeen tai toiminnan osalta näyttäisi sillä hetkellä passiiviselta.
Viridian taas ehdotti näitä, itse asiassa samanlaisessa muodossa:
dominoiva vs. alistuva
moderni vs. konservatiivi
Eli Viridianin heittämät ominaisuudet löytyvät tuolta Inathun pinosta myös.
Hankalaa määrittely lienee siksi, että seksuaalisuus on sen verran muuttuvaa, että jonkin asian suhteen saattaa olla hyvinkin säilyttävä kun taas jokin osa-alue voi olla melkein täysin tutkiva. Puhumattakaan siitä, miten asiat ilmenevät eri ihmisten kanssa.
Em. syystä tuollainen itsensä nakuttaminen johonkin pisteeseen tuntuu minusta hankalalta. Esimerkiksi moderni/konservatiivi akselilla haluaisin itselleni liikkumavaraa jakauman avulla vaikkapa näin:
moderni 40% konservatiivinen 60%
No voihan helvetti! En osaa mitenkään sijoittaa itseäni edes tuohon kohtaan. :-\ Olen shibarin suhteen konservatiivi ja muutenkin niuho ynnä tiukkis, mutta en kuitenkaan ole ollut skenessä 30 vuotta enkä kuulu kinkykörtteihin (mitä ne sitten ikinä ovatkaan), joten en voi mitenkään kuulua kuvitteelliseen vanhaan kouluun. Uutta koulukuntaa katson edustavani siinä, että omasta mielestäni kovimpia fetissejäni ei ole sillä tavalla suoraan tarjolla täällä, että tietäisin että esim. tuo-ja-tuo kuvaaja tai kirjoittaja tekee kuin suoraan minulle kustomoitua runkkausmatskua (nuorten univormupoikien finnejä puristellaan sen jälkeen, kun on monimuotoisesti telmitty veden kanssa omituisissa miljöissä ja harjoitettu fyysistä rajoittamista).
En tietenkään pysty tarjoamaan edes hataraa yritelmää noiden jatkumoiden ääripäiksi, koska aivoni menivät aivan solmuun jo tuosta moderni vs. konservatiivisen miettimisestä. Ehkä joku voi jatkaa tästä?
-
Tällaisissa nelikentissä ja vastaavissa pitäisi löytää ne toisista akseleista riippumattomat merkitsevät osat, joilla henkilön kaikki kinkypiirteet voi parhaiten ilmaista. Nämä löytyvät matemaattisesti helposti pääkomponenttianalyysin (http://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4%C3%A4komponenttianalyysi) kautta.
Tällaisen tekemiseen tarvitaan ensin kysely, missä olisi mahdollisimman monen eri henkilön mieltymykset mukana ja vielä niin, että miten paljon pitää mistäkin / miten paljon on samaa mieltä esitettyjen väitteiden kanssa. Mieluusti enemmän vastaajia pitäisi olla kuin esitettyjä kysymyksiä, vaikka kehittyneillä menetelmillä voidaan eräänlainen ratkaisu saada ilmankin. Pääkomponenttianalyysi antaisi sitten ne suunnat kysymysten määrittelemässä vektoriavaruudessa, minkä suhteen on eniten vaihtelua. Kaikki toistensa kanssa lineaarisesti korreloivat ominaisuudet tulisivat esille näitä suuntia analysoimalla ja niiden perusteella akseleille voitaisiin antaa jotkin nimet, jotka kuvaavat niihin eniten vaikuttavien kysymysten merkitystä.
Näitä suuntia saadaan tuloksena yhtä paljon kuin on kysymyksiäkin, mutta mikäli tiedossa on jotain rakenteellisuutta eli tässä tapauksessa lineaarista korrelaatiota eri kysymysten vastausten välillä, tarvitaan näitä akseleita vähemmän kuin alkuperäisiä kysymyksiä esittämään lähes sama informaatio. Jos esimerkiksi lähes kaikki raipalla piiskaamisesta pitävät nauttivat suunnilleen yhtä paljon myös kädellä läpsyttelystä, nämä molemmat piirteet voidaan esittää samalla lukuarvolla yhden akselin alaisuudessa. Jos käy hyvin, muutamalla eri komponentilla voidaan kuvata hyvin laajakin aineisto aika hyvin ja loput pienet eroavaisuudet ihmisten välillä ovat vain kohinaa, jolla ei ole enää niin merkitystä.
Jos näistä lasketuista pääkomponenteista otetaan sitten ne merkitsevimmät johonkin raja-arvoon asti aina pareittain, voidaan halutut nelikentän suunnat sitten rakentaa vaikkapa tärkeimmistä vähemmän tärkeisiin. Akseleiden keskikohdan määrittäminen on vähän ongelmallista, jos esimerkiksi alistuvia on huomattavasti enemmän vastaamassa kuin dominoivia, jolloin normaali keskiarvo ei välttämättä satu switchien/ei D/s:n harrastajien kohdalle laisinkaan. Valitsemalla aineiston keskiarvon, tulos näyttäisi kuitenkin sen, onko enemmän vai vähemmän alistuva kuin keskimääräinen henkilö, jos joku näistä akseleista päätyisi sitä kuvaamaan.
Tulokset voisi sitten ilmoittaa tuttuina palleroina nelikentissä, kun vähentää vastausvektorista ensin keskiarvon, laskee pistetulon pääkomponenttianalyysin antaman ominaisvektorin kanssa ja jakaa vastaavan suuntavektorin ominaisarvolla. Nelikenttään voidaan halutessa vielä lisätä ns. true-taso, missä henkilö eroaa halutusta määrästä muita vastaajia eli on esimerkiksi enemmän dominoiva kuin 99% vastausmassasta. Tällaisen raja-arvon määrittäminen pitäisi vain tehdä Stetson-Harrison -menetelmällä (http://en.wikipedia.org/wiki/Stetson%E2%80%93Harrison_method).
Helppoa kuin heinänteko ja tuloksena olisi nippu hyvin määriteltyjä lokeroita, mitkä kuvaisivat ihmisten mieltymysten eroavaisuuksia aivan oikeasti.
-
Tällaisissa nelikentissä ja vastaavissa pitäisi löytää ne toisista akseleista riippumattomat merkitsevät osat, joilla henkilön kaikki kinkypiirteet voi parhaiten ilmaista. Nämä löytyvät matemaattisesti helposti pääkomponenttianalyysin (http://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4%C3%A4komponenttianalyysi) kautta.
MItenkähän musta juuri nyt tuntuu, etten osallistu tähän keskusteluun tämän enempää... :-X ::)
-
Koska lokerot siis ovat aikansa eläneet, eikä niissä enää ole ketään, voitaisiinko lanseerata joku muu tapa antaa vinkkejä ympäristölle siitä, mitä meiltä voi odottaa D-s alan henkilöinä?
...Tai jos luokittelusta voitaisiin kertakaikkiaan luopua? "mitä meiltä voi odottaa D-s alan henkilöinä" ei kuitenkaan vastanne mitään, miksi sitten itsensä luokitteleekin. Jos olenkin persoonana hallitseva, oletusarvoisesti minulta voi odottaa vain kohteliasta ja kunnioittavaa käytöstä. Jos ihminen on minusta kiinnostava (huolimatta lokerosta tai suuntauksesta), selviää tapauskohtaisesti olisiko jotain keskinäistä kemiaa, ja millä tavalla se ilmenee.
Lokeroinnin ja luokittelun olennaisin ongelma on se, että paljonko määrittely alkaa hallitsemaan henkilöä, verraten siihen paljonko se kuvastaa sitä oikeaa, aitoa ihmistä kaiken kirjoittelun takana. Lyhykäisyydessään, vaikka kiinnostuksen kohteet olisivat kuinka tarkkaan määritelty ja otsaan lyöty leima kuinka tarkka ja kuvaava, niin määrityksiltään täydellinen vastakappale ei siltikään välttämättä herätä minkäänlaisia tunteita. Aivan samalla tavalla tunteita voi herätä sellaisiakin ihmisiä kohtaan, jotka eivät karkean määrittelyn perusteella ole sopivia kumppaneita millään tavalla.
Tuntuu siis kuin näillä määritelmillä tarkoitushakuisesti pyrittäisiin unohtamaan se inhimillisyys, joka on kuitenkin etenkin pitkäkestoisen kiintymyksen perusta.
-
Sittenhän voisi myös pohtia itse kunkin käyttäytymistä kinkysivustoilla, esim. näillä janoilla: ;)
True - Wannabe
Sisäpiiriä - Ulkopiiriä
Skenessä - Ei skenessä
Oikeasti suvaitsevainen - Suvaitsee vain itsensä kaltaiset kinkyt
Ottaa kaiken vakavissaan - Mikään ei ole niin pyhää etteikö voisi vääntää vitsiä tai kyseenalaistaa
Lopettaa riitelyn ajoissa - Jauhaa aiheesta vaikka loputtomiin kunhan oma mielipide "voittaa"
Pinnallinen jutustelija - Syvällinen pohdiskelija
Tarkka kinkytermien merkityksistä - Kunhan termit ovat sinne päin
Foorumikonkari - Aloittelija
Lukee vain keskusteluita - Osallistuu keskusteluihin
Osaa ottaa kritiikkiä vastaan - Butthurt
Ei klikkaa linkkejä joissa ei kerrota mitä sen takaa löytyy - Klikkaa kaikki linkit
Hoono soomi - Kielioppinatsi
Tekee kinkyskenen hyväksi konkrettisia asioita - Osallistuu vain foorumeilla
Helsinkikeskeinen - Tajuaa että kinkyjä on muuallakin Suomessa
-
Tuntuu siis kuin näillä määritelmillä tarkoitushakuisesti pyrittäisiin unohtamaan se inhimillisyys, joka on kuitenkin etenkin pitkäkestoisen kiintymyksen perusta.
Ymmärrän kaikki nämä määrittely-yritykset naiivisti niin, että niiden peruslähtökohtana on oletus, jonka mukaan olemme kaikki ihmisiä, joilla on kaikennäköisiä inhimillisiä piirteitä. Tällä foorumilla seksuaalisuuteen liittyvät aspektit ovat esillä, jossain muualla toiset. Jotkut halunnevat tutkiskella ihmisyytensä eri ulottuvuuksia eri näkökulmista erilaisin välinein. Kenenkään on tuskin tarkoitus korvata niillä persoonallisuuttaan tai alkaa rakentaa minuuttaan koordinaattiensa päälle. Esim. jos on astmaatikko tai opettaja tai hevosharrastaja tai alistuva kumifettari, ei se tarkoita etteikö samanaikaisesti olisi myös paljon muuta.
Luultavasti kaiken tämän pyörittelyn jälkeen päädymme lopputulemaan, jonka mukaan noita jatkumoita ei voi asettaa tärkeysjärjestykseen tai yleensäkään nimetä, sijoittumista sinne on mahdotonta mitata, jotain olennaista puuttuu taas, koko kuva on vääristävä, ja painukaamme hittoon neli-, viisi- tai kuusikenttinemme ynnä prosentteinemme ja akseleinemme. Sitten jonkin ajan päästä joku taas alkaa miettiä, voisiko tuohon keksiä jonkinlaisen mittarin, jonka avulla halukkaat voisivat pohtia sijoittumistaan kinkykartalle. :))
-
Helppoa kuin heinänteko ja tuloksena olisi nippu hyvin määriteltyjä lokeroita, mitkä kuvaisivat ihmisten mieltymysten eroavaisuuksia aivan oikeasti.
Kuulosti kertomanasi jopa toteuttamiskelpoiselta :D
Varmaan monelle on tuttuja politiikan kartta -tyyppiset testit. Poliittinen kartta mukailee Nolanin karttaa, joka jakautuu kahteen akseliin: vasemmisto-oikeisto ja vapaamielinen-vanhoillinen.
http://www.poliittinenkartta.com/
Jos kinkyille tehtäisiin vastaava kysely, voitaisiin saada selville jakautuminen esim. körtti- ja neokinkyihin ;)
-
Sittenhän voisi myös pohtia itse kunkin käyttäytymistä kinkysivustoilla, esim. näillä janoilla: ;)
True - Wannabe
Sisäpiiriä - Ulkopiiriä
Skenessä - Ei skenessä
Oikeasti suvaitsevainen - Suvaitsee vain itsensä kaltaiset kinkyt
Ottaa kaiken vakavissaan - Mikään ei ole niin pyhää etteikö voisi vääntää vitsiä tai kyseenalaistaa
Lopettaa riitelyn ajoissa - Jauhaa aiheesta vaikka loputtomiin kunhan oma mielipide "voittaa"
Pinnallinen jutustelija - Syvällinen pohdiskelija
Tarkka kinkytermien merkityksistä - Kunhan termit ovat sinne päin
Foorumikonkari - Aloittelija
Lukee vain keskusteluita - Osallistuu keskusteluihin
Osaa ottaa kritiikkiä vastaan - Butthurt
Ei klikkaa linkkejä joissa ei kerrota mitä sen takaa löytyy - Klikkaa kaikki linkit
Hoono soomi - Kielioppinatsi
Tekee kinkyskenen hyväksi konkrettisia asioita - Osallistuu vain foorumeilla
Helsinkikeskeinen - Tajuaa että kinkyjä on muuallakin Suomessa
Tämä oli todella hyvä pointti.
Muitakin vastakohtia on kuin D - sub, joita näkee kirjoittelussa täällä. Lisää pari vastakohtaa, jotka olen löytänyt:
BDSM - kotikuri
alistumishaluinen palvelija - alistettava risaaja
Sen sijaan pääkomponenttianalyysillä en usko yksilötasolla olevan mitään merkitystä. Jos tilastollisesti kaikki ominaisuuteni ovat vähämerkityksellisiä, niin yksilönä minulla - tai minusta kiinnostuneella - on niille suuri merkitys. Eli informaatiota tulee yhtä paljon kuin perinteisellä lokeroinnillakin. Sama juttu tapahtuu minulle myös kiden mainitsemalla poliittinenkartta -sivustolla: äänestän väärin :(.
-
Naiivi kysymys, mutta mihin kaikkea tätä tarvitaan?
-
Naiivi kysymys, mutta mihin kaikkea tätä tarvitaan?
+1
-
Tarvitseeko tätä tarvita? Eikös kaikki keskustelu joka saa ihmiset pohtimaan omaa kinkyyttään, ole hyvä keskustelu? Osa saa tästä jotain, osa ei. Osa saa naurut, osa ajattelemisen aihetta.
-
Kieltämättä nelikentät ovat hauskoja ja hirveän kivoja graaffisia kuvioita, opiskelujeni ohella niihin jo totaalisen kyllästynyt ja niissäkin pitänee käyttää rasti ruutuun kysymyksiä, joiden perusteella tehdään kivasti se oma timantti siihen.
Ihmisten lokeroin ja varsinkin oman seksuaalisuuden lokerointi on haastellista ja jokseenkin tarpeetonta, jokainen kuitenkin kokee asiat omana itsenään ja niinkuin ne minusta tuntuu. Miksi siis lokeroida liikaa koska seksuaalisuus ja sen eri asiat ovat kokijasta kiinni miten hän itsensä näkee.
Yhteiskunta tekee jo kivasti lokeroita niin voitaisiinko ihan olla out of boksees ois kiva ;D
-
Mun huumoriin toi komponenttianalyysi kyllä vetosi viimeistään väittäessään olevansa "helppoa kuin heinänteko" ;D ;D
-
Sen sijaan pääkomponenttianalyysillä en usko yksilötasolla olevan mitään merkitystä. Jos tilastollisesti kaikki ominaisuuteni ovat vähämerkityksellisiä, niin yksilönä minulla - tai minusta kiinnostuneella - on niille suuri merkitys. Eli informaatiota tulee yhtä paljon kuin perinteisellä lokeroinnillakin. Sama juttu tapahtuu minulle myös kiden mainitsemalla poliittinenkartta -sivustolla: äänestän väärin :(.
Olet oikeassa, että perinteisen lokeroinnin informaatiosisältö säilyy siinä mielessä, että jos valitsee aina vain sen oman lokeronsa (dominoi vs. alistuu tms.), niin siitä saa sen yhden palan siitä, mihin luokkaan kuuluu minkäkin akselin suuntaisesti (eli enemmän tai vähemmän kuin keskiarvo tai muu raja-arvo). Tuossa se yksilöllisyys näkyy siinä, että esimerkiksi 8 eri akselilla eli neljällä nelikentällä saadaan 256 yhdistelmää, mitkä kaikki jakavat kaikki kinkyt suunnilleen tasan eri lohkoihin ja niiden yhdistelmiin. 32 akselilla näitä eri yhdistelmiä on yli 4 miljardia – joka jää vielä vähän alle koko ihmiskunnan väkimäärän. Toisinsanoen jokainen maailman kinky kyllä pääsee kyllä omaan lokerikkoonsa, kun vähänkin useampi ominaisuus otetaan huomioon. Tämän vuoksi kovin montaa luotettavaa piirresuuntaa ei voida oikeasti antaakaan ellei ole hurjasti eri ihmisten mallivastauksia tarjolla, koska hyvin nopeasti joudutaan siihen tilanteeseen, että niillä lähdetään kuvaamaan yksittäisen malliesimerkin ominaisuuksia eikä mitään yleisiä linjauksia.
Kuitenkin kun ihmisillä on aika paljon yhteisiä ominaisuuksia, tuolla saadaan ne niputettua aika helposti pieneen joukkoon muuttuvia asioita. Jos sitä rajattua joukkoa käytetään sitten rakentamaan se koko kuva henkilöstä, yleisimpien piirteiden osalta päästään aika lähelle oikeaa.Toisinsanoen virhe on muotoa "pitää oikeasti hitusen enemmän jostain asiasta kuin tuloksen mukaan voisi päätellä", missä hitunen menee toivottavasti pienemmäksi kuin mitä osataan luotettavasti edes itsestämme arvioida. Hyvin harvoin esiintyvien ominaisuuksien osalta sinne ilmestyy joko oma akselinsa niitä varten tai sitten käy niin, että tällaista omaa akselia on hyvin hankala erottaa niistä akseleista, jotka osoittavat vähän mihin tahansa suuntaan, jotta mallin rakentamiseksi käytetty opetusmateriaali saadaan niillä täydellisesti esitettyä. Nämä viimeiset vähiten merkitsevät akselit ovat juuri niitä korjauksia, että joku yksittäinen esimerkkihenkilö tykkääkin hitusen enemmän jostain asiasta ja vähemmän toisesta ilman että ne kuvaisivat mitään yleistä ilmiötä, jonka perusteella voisi yleistyksiä esittää toisista. Ja niitähän nämä laatikot nimenomaan ovat: yleistyksiä.
Ne kaikkien henkilöiden omat jutut eivät vain ole esitettävissä tuollaisissa kaavioissa, eikä se toivottavasti ole tarkoituskaan. Niiden läpikäymiseen tarvitaan kuitenkin vähän enemmän kuin pari nättiä kuvaajaa. Jos luokilla saisi kuitenkin sen 95% henkilön seksuaalimieltymyksistä esitettyä kompaktissa paketissa, niin kyllähän sellaisesta hyötyä olisi. Samalla tavalla kuin muistakin jaotteluista. Pelkästään se, että toinen on hyvin paljon D ei tarkoita sitä, että hän on sopiva henkilö jokaiselle erittäin s:lle, mutta kyllähän se kuitenkin jotain kertoo.
Minulla ei ole henkilökohtaisesti mitään ongelmaa hyödyntää tällaisia tai muitakaan yleistyksiä. Ainahan voidaan mennä miten tarkkaan kuvaukseen mistä mieltymyksestä tahansa, eikä se siltikään sisällä kaikkea informaatiota asiasta. Silti asioista voi keskustella, vaikka kaikki ei puhukaan samoilla sanoilla täsmälleen samasta asiasta. Ihmiset voivat kertoa nauttivansa vaikka herneen vetämisestä nenään antamatta tarkkoja pituus-, paksuus-, paino-, muoto-, nopeus-, keittoaika- ja muita rajoituksia mukana, että millaista hernettä ja miten sinne tulee työntää, jotta se tuntuu oikein hyvältä. Prosessin pääpiirteet kyllä välittyvät vähemmälläkin, vaikka herneen nenäänveto määrätyn henkilön kanssa voi hyvinkin edellyttää tuota tarkempaa keskustelua ;D
Tarkoituksen ja tarpeen kysyjille sanoisin vastaukseksi "informaation välitys menemättä kaikkiin yksityiskohtiin" :)
-
Tämä oli todella hyvä pointti.
Muitakin vastakohtia on kuin D - sub, joita näkee kirjoittelussa täällä. Lisää pari vastakohtaa, jotka olen löytänyt:
BDSM - kotikuri
alistumishaluinen palvelija - alistettava risaaja
Helpompaa kai olisi sijoittaa itsensä janoille:
BDSM - BDSM ei kiinnosta
Fetisisti - Fetissit eivät kiinnosta
-
Pitäisi ehken sittenkin olla sellainen Afrikan Tähti -tyylinen kartta, missä jokainen voisi
noppaa heittämällä tai ilman yhdistää haluamansa asemat, ja kuljetusta radasta
muodostuisi sitten tosi hieno ziczac-kuvio. Kyllä se paljasdiagrammit ja pelikentät
peittoaisi visuaalisuudellaan - ja kertoisi aika lailla yhtä paljon. Eli ei paljonkaan. Kai.
Toisaalta jotkut löytävät turhapuroelokuvistakin uskonnollisen sanoman...
-
Ketjussa on tullut paljon mielenkiintoisia vastauksia, ja myönnän tosiaan, että en heti muistanut yli vuoden vanhaa, asiaa huomattavasti perusteellisemmin pohtivaa Inathun kirjoitusta. Hienoa että asiaa oli jo pohdittu hartaudella. Vastaan kuitenkin siihen kysymykseen, miksi ylipäätään tunsin tarvetta laittaa aiheesta aloituksen, vaikkapa kuinka kevyesti tehdyn.
Laitoin aloituksen siksi, että minulla on tullut viime aikoina usein käsitys, että käytännön elämässä tulee ongelmia, kun ajatuksiltaan liiankin erilaiset ihmiset kohtaavat sessiomielessä, oli kemiaa tahi ei. Yksi syy tähän on se, että ihmiset eivät ole ottaneet asioista selvää ennen toimintaan ryhtymistään. Nykyään ei ole muotia paneutua asioihin enempää kuin mitä wikipedia mistäkin asiasta ehkä kertoo. Ja jos ei ole selvittänyt itselleen, millaisia mahdollisuuksia tällä kentällä on, mitä käytännön tasolla ovat esimerkiksi mainitut perinteet, jne., on vaikea kertoa edes itselleen, mitä on, mitä haluaa, mitä voi tarjota toiselle.
Siksi toivoin, että kukin tykönään pohtisi asiaa.. mitä ne lokerot ovat, johon kukaan ei nykyään enää halua? Mitä hyviä ja huonoja puolia missäkin on? Mitä suljen pois olemalla tässä laatikossa, mitä menetän jos valitsenkin toisin? Voinko syödä ja säästää kakun? Jos olisin tässä lokerossa, millaisia ihmisiä haluaisin kohdata, mikä tapa tehdä D-s asioita sopisi minulle ja minun tapaani? Missä olen mukavuusalueellani? Mistä voin tinkiä?
Ja sitten, kun on pohtinut itseään, ja tietää mikä on, sitten ehkä ei ahdista niin paljoa kysymykset siitä millä tienoilla se oma lokero ehkä on. Onko jotain itselle tärkeää mitä haluaa toteuttaa? Eikö ole, kunhan vaan kemia pelaa?
Ja korostetaan nyt vielä kertaalleen samaa kuin mikä otsikko oli: kyse oli D-s lokeroista, koska juurikin se asia minua kiinnosti, ja koska juurikin siinä yhteydessä minusta on tuntunut, että väärinkäsitykset voivat johtaa pienimuotoisiin ihmissuhdekatastrofeihin. Siinä kohtaa, kun mietitään asettumista D-s janalla tai nimenomaan D-s mielessä perinteisyyttä, ollaan oletettavasti jo vastattu kyllä Kettu vinossa -nikin kysymykseen "BDSM - BDSM ei kiinnosta".
Jatkakaa :).
Vir, joka miettii, onko D-s sittenkin niin marginaalinen asia, ettei siitä yksinään voi keskustella?
-
Vastaan kuitenkin siihen kysymykseen, miksi ylipäätään tunsin tarvetta laittaa aiheesta aloituksen, vaikkapa kuinka kevyesti tehdyn.
Laitoin aloituksen siksi, että minulla on tullut viime aikoina usein käsitys, että käytännön elämässä tulee ongelmia, kun ajatuksiltaan liiankin erilaiset ihmiset kohtaavat sessiomielessä, oli kemiaa tahi ei. Yksi syy tähän on se, että ihmiset eivät ole ottaneet asioista selvää ennen toimintaan ryhtymistään. --- Ja jos ei ole selvittänyt itselleen, millaisia mahdollisuuksia tällä kentällä on, mitä käytännön tasolla ovat esimerkiksi mainitut perinteet, jne., on vaikea kertoa edes itselleen, mitä on, mitä haluaa, mitä voi tarjota toiselle.
Siksi toivoin, että kukin tykönään pohtisi asiaa.. mitä ne lokerot ovat, johon kukaan ei nykyään enää halua? ---Mistä voin tinkiä?
Ja sitten, kun on pohtinut itseään, ja tietää mikä on, sitten ehkä ei ahdista niin paljoa kysymykset siitä millä tienoilla se oma lokero ehkä on. Onko jotain itselle tärkeää mitä haluaa toteuttaa? Eikö ole, kunhan vaan kemia pelaa?
Ja korostetaan nyt vielä kertaalleen samaa kuin mikä otsikko oli: kyse oli D-s lokeroista, koska juurikin se asia minua kiinnosti, ja koska juurikin siinä yhteydessä minusta on tuntunut, että väärinkäsitykset voivat johtaa pienimuotoisiin ihmissuhdekatastrofeihin. ---
Jatkakaa :).
Vir, joka miettii, onko D-s sittenkin niin marginaalinen asia, ettei siitä yksinään voi keskustella?
Juuri tämä näissä keskusteluketjuissa on mukavaa, että silloin tulee pohtineeksi kyseistä asiaa perusteellisemmin. Hienoa, että tämäkin aloitus on tehty - vanhemmasta vähän samantyyppisestä huolimatta.
Minulle aiheuttaa eniten epävarmuutta se, että joutuu itse määrittelemään itsensä olemassa oleviin lokeroihin. Tai sitten kirjoittaa profiiliin, että "määrittelemättä". Mutta eihän se nyt kokonaan ole määrittelemättä... Tavoitteenani vain on kertoa sekä D:lle että kavereille, millainen ihminen seksuaalisesti olen.
-
Miksi aina Ds-mittari, entäs masot ja sadistit?
-
Akuutissa ajan puutteessa vain hyvin nopea ja kevyesti pureskeltu vastaus, kun kerran vihjaistiin, että täällä keskustellaan taas tästä aiheesta, josta tosiaan kirjoitin oman pienen pohdiskelmani jo jokunen hetki sitten. Mukavaa, että edes joitain muitakin kiinnostaa miettiä seksuaalisuuden trendejä. Enkä siis nyt tarkoita niitä muotitrendivirtauksia ;)
Ensiksi Virille:
Kiitos mielenkiintoisen keskustelun avauksesta :)
Minun mielestäni pelkkä D/s on tosiaan alueena liian pieni käsiteltäväksi. Toki siitäkin saisi helposti tehtyä neli-/monikentän, mutta se kertoisi kovin vähän, koska ihmisillä on kuitenkin seksuaalisuudessaan paljon muitakin osa-alueita kuin pelkkä D/s ja itse uskon, että seksuaalisuuden kaikki osa-alueet ovat vaikutuksessa toisiinsa.
Itse kirjoituksessani (http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=1962.0) ihmisen koko seksuaalisuuden kartoittamista, koksa mielestäni kinkyys on osa seksuaalisuutta. Enkä siis pelkkää luokittelua, vaan mieluumminkin välinettä sen kartoittamiseen ja stereotypiointiin. Toisekseen hain keinoja löytää janoja, jotka toimisivat kaikille ihmisille, eivät vain kinkyille. Tuossa minun mietinnässäni silloin oli ainakin se puute vielä, ettei piste janalla kerro vielä riittävästi. Esimerkiksi hetero-/homoseksuaalisuus -janalla panseksuaali ja aseksuaali olisivat molemmat lähellä origoa, koska kumpikaan ei olisi lähellä toista ääripäätä. Näin ollen pelkän janalle sijoitetun arvon lisäksi koko janalla pitäisi olla "kokonaispisteet". Tälläisessä mallissa panseksuaalilla janan kokonaisarvo voisi olla vaikka 95, kun taas aseksuaalilla vastaava arvo (joka ei siis esimerkissä kiihotu MYÖSKÄÄN sukupuolesta) voisi olla vaikka 10, siten että molemmat sijaitsisivat kuitenkin hyvin lähellä janan origoa.
Tuollaiseen luokitteluun siis tarvittaisiin todellakin jotain huomattavasti yleisempää, kuin vain "olenko kiinnostunut" -muotoisia arvoja. Arvojen kartoittamiseen tähtääviin kysymyksiin ne voisivat sopia...
Taidan olla todella pervo, koska mielestäni Leikkisan esittämä prosessi siitä kuinka luokittelu olisi helppoa toteuttaa, on mielestäni juurikin sitä. Helppoa kuin heinän teko. Oleellista tuossa olisi saada riittävä otos, vähintään tuhansia henkilöitä ja mieluummin vähintään kymmeniä tuhansia ja mahdollisimman erilaisista kulttuureista ja kasvuolosuhteista. Mutta siinä, missä tuo olisi helppoa, monin verroin vaikeampaa olisi tuottaa lopulta syntyneille esim. 16-64 erilaiselle luokalle/stereotypioinnille realistiset tulkinnat/kuvaukset. Tuohon pystyisi vasta haastateltuaan ja ymmärrettyään tuhansien ja tuhansien ihmisten kuvaukset omasta seksuaalisuudestaan ja linkittämällä ne kiinni noihin luokkiin ja etsimällä niistä oleelliset yhdenmukaisuudet, painopisteet ja mahdolliset eri suuntaiset trendit. Tuo vaatisi liki elämäntyön, jos sitä tekisi yksin... Niin ja tietysti ammatin, jossa työn tekeminen olisi mahdollista.
Uskon silti, että keskitetysti koordinoidussa yhteistyössä toimiva ammattilaisen verkosto, kykenisi tuottamaan tuollaisen työvälineen muutamassa vuodessa. Ja oikeastaan toistan taas alkuperäisen ihmetykseni siitä, ettei sellaista jo ole olemassa...???
Niin ja mihinkö tälläistä luokittelua oikein tarvittaisiin?
Jos edes tuo kysymys nousee mieleen, niin minusta olisi hyvä tarkistaa omaa suhtautumistaan itseensä... IMHO
Niin, miksi ihmiset haluavat ymmärtää itseään? Miksi joku olisi niin urpo, että haluaisi ymmärtää itseään? Voisiko olla, että sellaisilla ihmisillä on ihan oikeasti halua ja uteliaisuutta ymmärtää? Ehkä jopa jotain niin epätoivottavaa, kuin halu kasvaa ja kehittyä? Miksi suuryritykset käyttävät suuria summia rahaa, viedäkseen avainhenkilöstöään erilaisiin testeihin ja analyyseihin? Miksi tiedemaailma haluaa suhteuttaa asioita ja rakentaa malleja?
Ymmärtämisen vuoksi.
Jos ymmärtää jonkin asian samoin kuin toinen henkilö, voi puhua asiasta huomattavasti syvällisemmin ja todennäköisemmin silti tulla ymmärretyksi oikein. Onko se huono asia?
Jos ymmärtää itseään, edes hieman, voi löytää itsestään uusia puolia, uusia mielenkiinnon kohteita, uusia keinoja kasvaa ja kehittyä. Onko sekin huonoa asia, että jotkut ihmiset haluavat kehittyä? Nostaako se heidät toisten yläpuolelle ja tekee heistä ei-toivottuja ja tylsiä? Mokomat "ajattelevat paskiaiset", pysyisivät vain ruodussa...
Punaiset Khmeerit koettivat kovasti 70-luvulla rakentaa yhteiskuntaa, jossa ajattelu oli tuomittava ominaisuus, mutta ei se toiminut edes totalitaristisessa ympäristössä...
Itselleni asioiden luokitteleminen on työväline isojen kokonaisuuksien palastelussa ja stereotypioinnissa siten, että asiat ovat helpommin ymmärrettävissä ja keskusteltavissa. Luokiteltaessa asioita, muistan kuitenkin aina oletuksellisesti sen, että luokittelut ovat aina, AINA, hierarkkisia. Ylätasoa seuraavat aina uudet alatasot. Kaiken voi pilkkoa aina vain pienempiin ja pienempiin kappaleisiin. Isojen päätösten tai suurten linjojen osalta, pienillä alatasoilla ei kuitenkaan ole merkitystä, ne eivät muuta asiaa lokerosta toiseen, joten jos lokerointi on tehty hyvin, voi päätöksiä tehdä muutaman ylätason luokittelun pohjalta suhteellisen turvallisesti. Ja kyllä, virhemarginaalit ovat hyvin pienia ja "valitettavan" usein ne vaikeat ja yksilöllisetkin ihmiset ja asiat toimivat niiden standardisääntöjen mukaan ;)
Mutta luokiteltaessa ihmisiä persoonallisuuden tai seksuaalisuuden mukaan, tulisi mielestäni huomioida se, ettei kukaan ihminen ole vain yhtä asiaa, vaan aina jonkin verran jokaisen janan molempia päitä. Ihan niin kuin MBTI-luokittelussakin. Pitäisi vain löytää ne "oikeat" janat...
Niin ja itsensä ymmärtämisen ka kehittämisen lisäksi minun mielestäni kinkyilyssä luokittelusta ja lokeroinnista olisi hyötyä uuteen ihmiseen tutustumisen alkuvaiheessa, kun voidaan nopeasti vilkaista pääasioita seksuaalisuudesta ja sen ilmenemisestä, ENNEN varsinaisen yksilöllisen keskustelun aloittamista. Jokainen ihminen on yksilöllinen ja jos ihmissuhteesta, oli se kinky tai ei, haluaa saada irti jotain muutakin kuin nopeita vilauksia, tulisi toiseen aina tutustua yksilöllisesti ja syvällisesti... Ja sitä nyt vaan ei ole mahdollsita tehdä nopeasti ja vaivattomasti :)
Ja vielä oma mielipiteeni rautalangasta: Luokittelu EI ole väline arvottaa ihmisiä. Luokittelu EI ole väline tuottaa totuuksia. Luokittelu EI ole väline saada seuraa helposti ja nopeasti. Ja vielä viimeisimpänä, luokittelu EI ole väline rajoittaa tekemisiä, ajattelua tai toisia ihmisiä :)
Luokittelu on siis väline löytää asioita joista keskustella, väline löytää kieli jolla tulee ymmärretyksi ja väline oppia ymmärtämään paremmin niin itseään kuin kumppaneitaan. Miksi tuo ei voisi olla jokaisen tavoite?
-Mr.Inathu
-
Taidan olla todella pervo, koska mielestäni Leikkisan esittämä prosessi siitä kuinka luokittelu olisi helppoa toteuttaa, on mielestäni juurikin sitä. Helppoa kuin heinän teko. Oleellista tuossa olisi saada riittävä otos, vähintään tuhansia henkilöitä ja mieluummin vähintään kymmeniä tuhansia ja mahdollisimman erilaisista kulttuureista ja kasvuolosuhteista. Mutta siinä, missä tuo olisi helppoa, monin verroin vaikeampaa olisi tuottaa lopulta syntyneille esim. 16-64 erilaiselle luokalle/stereotypioinnille realistiset tulkinnat/kuvaukset. Tuohon pystyisi vasta haastateltuaan ja ymmärrettyään tuhansien ja tuhansien ihmisten kuvaukset omasta seksuaalisuudestaan ja linkittämällä ne kiinni noihin luokkiin ja etsimällä niistä oleelliset yhdenmukaisuudet, painopisteet ja mahdolliset eri suuntaiset trendit. Tuo vaatisi liki elämäntyön, jos sitä tekisi yksin... Niin ja tietysti ammatin, jossa työn tekeminen olisi mahdollista.
Aika paradoksaalista tämän kappaleen mukaan. Ihmettelen kuka maksaisi...
Niin ja mihinkö tälläistä luokittelua oikein tarvittaisiin?
Jos edes tuo kysymys nousee mieleen, niin minusta olisi hyvä tarkistaa omaa suhtautumistaan itseensä... IMHO
Yritin oikein kovasti pohtia :-[. Kysymys kun nousi mieleeni... Ja sitten yritin tarkistaa suhtautumistani itseeni... En onnistunut korjaamaan suhtautumistani. Mitähän pitäisi tehdä ???.
No joo, ei taida Mr.Inathu olla "ihmistieteilijä" - ehkä jollakin pinnallisemmalla alalla...
Niin, miksi ihmiset haluavat ymmärtää itseään? Miksi joku olisi niin urpo, että haluaisi ymmärtää itseään? Voisiko olla, että sellaisilla ihmisillä on ihan oikeasti halua ja uteliaisuutta ymmärtää? Ehkä jopa jotain niin epätoivottavaa, kuin halu kasvaa ja kehittyä?
Jos ymmärtää itseään, edes hieman, voi löytää itsestään uusia puolia, uusia mielenkiinnon kohteita, uusia keinoja kasvaa ja kehittyä. Onko sekin huonoa asia, että jotkut ihmiset haluavat kehittyä?
En ymmärrä tuota jatkuvaa omaan napaan tuijottelua. Enkä edes pidä siitä. Kunhan kasvettaisiin ja kehityttäisiin ensin siinä, ettei tarvitsisi kysellä tällaisia - muka itseltään - tavoitteena syyllistää tai antaa huonouden tunnetta niille, jotka kehittävät itseään enemmän tavallisena hyvänä ihmisenä kuin erikois-kinky-persoonana.
Toivoakseni olen kehittynyt sen verran, etten käytä ilmauksissani vastaavaa tyyliä kuin ilmaus "Ehkä jopa jotain niin epätoivottavaa, kuin halu kasvaa ja kehittyä?". - Ai niin, D-mies kyseessä. Taas sitä arroganttia ylemmyyttä...
Jos ymmärtää jonkin asian samoin kuin toinen henkilö, voi puhua asiasta huomattavasti syvällisemmin ja todennäköisemmin silti tulla ymmärretyksi oikein. Onko se huono asia?
Itselleni asioiden luokitteleminen on työväline isojen kokonaisuuksien palastelussa ja stereotypioinnissa siten, että asiat ovat helpommin ymmärrettävissä ja keskusteltavissa. Luokiteltaessa asioita, muistan kuitenkin aina oletuksellisesti sen, että luokittelut ovat aina, AINA, hierarkkisia.
Ei, ei se voi olla huono asia. Siihen vaan täytyy päästä paljon helpomminkin.
Asioiden luokittelemiseen joutuu turvautumaan jatkuvasti myös koulutustyössä. Koko elefanttia ei voi syödä kerralla. Ei-ammattilaisilla on kuitenkin erittäin monia tapoja elefantin pilkkomiseen. Tarkoitan tällä sitä, että ei voida vaatia kaikilta kinkypersoonilta loppututkintoa yhteiskuntatieteistä, jotta he voisivat kertoa mieltymyksistään.
Luokittelu on siis väline löytää asioita joista keskustella, väline löytää kieli jolla tulee ymmärretyksi ja väline oppia ymmärtämään paremmin niin itseään kuin kumppaneitaan.
Näinpä, juuri näin. Siksi tyydyn siihen luokitteluun. Vaikka se niitä alakategorioita vaatiikin.
Ensiksi Virille:
Kiitos mielenkiintoisen keskustelun avauksesta :)
Minun mielestäni pelkkä D/s on tosiaan alueena liian pieni käsiteltäväksi. ---
Itse kirjoituksessani (http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=1962.0) ihmisen koko seksuaalisuuden kartoittamista, koksa mielestäni kinkyys on osa seksuaalisuutta.
Mietin itsessäni sitä, miksi vastaan - tai ainakin pyrin vastaamaan - asiallisesti kommenttiin, joka toistaa samoja asioita mielestäni OT. Otsikko on aivan selkä meille kinkyille. Mr.Inathu on kirjoittanut hyvin pitkän jutun tätä aihetta sivuavasti. Mutta sitten hän kirjoittaa tänne kertoen vakaana asiana, että D/s alueena liian pieni... - Ilmeisesti ei ollut monien muiden mielestä.
Tämän tapaiset kirjoitukset aiheuttavat usein vaan sen, että mielipiteiden ilmaisut loppuvat. Eli ei sitä koko elefanttia kerralla. Paloittelu tässäkin asiassa on hyvä - varsinkin kun aiheena oli lokeroiden korvaaminen...
Ehkä kirjoitteluni syy on juuri Chmlnidaen mainitsema asia http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=4350.0 -sivulla:
--- maailmaa, edes tätä saittia, ei voi muuttaa mieleisemmäkseen kulisseissa. Siellä on turvallista jupista itsekseen kuinka "kaikenmaailman pellet ja ällöt" kirjoitteleekin typeriä ja käyttäytyy ala-arvoisesti. ---
-
Niin ja mihinkö tälläistä luokittelua oikein tarvittaisiin?
Jos edes tuo kysymys nousee mieleen, niin minusta olisi hyvä tarkistaa omaa suhtautumistaan itseensä... IMHO.
Niin, miksi ihmiset haluavat ymmärtää itseään? Miksi joku olisi niin urpo, että haluaisi ymmärtää itseään? Voisiko olla, että sellaisilla ihmisillä on ihan oikeasti halua ja uteliaisuutta ymmärtää? Ehkä jopa jotain niin epätoivottavaa, kuin halu kasvaa ja kehittyä?
Amen to that.
Jos ymmärtää jonkin asian samoin kuin toinen henkilö, voi puhua asiasta huomattavasti syvällisemmin ja todennäköisemmin silti tulla ymmärretyksi oikein. Onko se huono asia? <klips>
Luokittelu on siis väline löytää asioita joista keskustella, väline löytää kieli jolla tulee ymmärretyksi ja väline oppia ymmärtämään paremmin niin itseään kuin kumppaneitaan. Miksi tuo ei voisi olla jokaisen tavoite?
Nämä ovat hienoja sanoja. Yhä enemmän tahdon tänä iltana poksauttaa auki pullon sektiä.
-
Hmmm. En ole nyt riittävän perehtynyt näihin keskusteluihin mutta sohaisen nyt kuitenkin jotakin. Olen kyllä jo joskus aiemmin kursorisesti lukenut Inathun alottaman ketjun (myönnän; en jaksanut syvällisest perehtyä kun oli niin kovin piiitkällinen...).
Minulle on joskus virallisesti tehty tuo ominaisuustesti (infp) ja olen netistäkin sitä joskus vilkuillut.
Mutta se mikä minua taas näissä seksuaalisuuden määrittelyissä arvelluttaa on että seksuaalisuus on kuitenkin hyvin pitkälle aikaan ja paikkaa sitotuvaa. Eli yhteiskunta antaa valmiita ihmiskuvia joihin meitä tyrkitään erilaisilla vallankäytön metodeilla. Eli en oikein pysty uskomaan että kukaan, edes tiedostava kinky, pystyy hamottamaan sitä mikä on "omaa" mikä oletettua ja "annettua".
Tiedän; tämä ei ehkä ole olennaista, mutta kuitenkin. Ihminen kun on tosiaan sosiaalisesti vuorovaikutuksessa syntyvä. Aina hetki kerrallaan, läpi elämänsä. Ja aina kun laitamme jonkin luokittelun niin laitamme myös rajan (ja kyllä; sosiaalisena kognitiivisena, nimenomaan ymmärtämään pyrkivänä ihmisenä, arvostan kielellisiä luokitteluita ymmärtäen niiden dynaamisuuden myös) mutta mustasta valkoisella herkästi tulee myös itseään toteuttavaa.
Tiedän nyt nussivani pilkkua mutten voi itselleni tässä suhteessa mitään, en edes halua.
Se miksi olen kiinnostunut näistä lokeroinneista tässä(kin) skenessä liittyy nimenomaan siihen valtaan jota luokitusten kautta käytetään; niin tiedostaen kuin tiedostamatta. Ja juuri siltä kantilta, ehkä vielä enemmän kuin tuolta ymmärtämisaspektilta (niin itsen kuin muiden) asian pöyhiminen kiinnostaa minua. Ja juuri siksi, ehkä, haluan kyseenalaistaa tässä skenessä vallitsevia käsitteitä ja käytäntöjä.
:)
-
Niin ja mihinkö tälläistä luokittelua oikein tarvittaisiin?
Jos edes tuo kysymys nousee mieleen, niin minusta olisi hyvä tarkistaa omaa suhtautumistaan itseensä... IMHO
Niin, miksi ihmiset haluavat ymmärtää itseään? Miksi joku olisi niin urpo, että haluaisi ymmärtää itseään? Voisiko olla, että sellaisilla ihmisillä on ihan oikeasti halua ja uteliaisuutta ymmärtää? Ehkä jopa jotain niin epätoivottavaa, kuin halu kasvaa ja kehittyä?
-Mr.Inathu
Esitin aiemmin tuon naiivin kysymyksen, että mihin tätä tarvitaan.... En allekirjoita tuota väittämääsi että jos tuota edes tarvitsee kysyä olisi hyvä tarkistaa omaa suhtautumistaan itseensä.... Hämmästyttävän yksisilmäinen väittämä henkilöltä joka tahtoo ymmärtää paitsi itseään myös suunnilleen kaikkia muitakin!
Minusta kun olisi paljon parempi jos ihmiset keskittyisivät siihen ihmisen kohtaamiseen naamatusten sen sijaan että keskittyisivät nelikenttien laatimiseen akseli akselilta ja alilokeron alilokeron etsimiseen voidakseen tarkasti määritellä itsensä. Aika monelle tuo elävä elämä on paljon vaikeampaa kuin elämä ruudun takana!
Nämäkin väittämät/ajatukset varustan lyhenteellä IMHO jotta vakuutan niiden olevan vain oma mielipiteeni mitä en ollenkaan väitä faktaksi.
-
Niin ja mihinkö tälläistä luokittelua oikein tarvittaisiin?
Minusta kun olisi paljon parempi jos ihmiset keskittyisivät siihen ihmisen kohtaamiseen naamatusten sen sijaan että keskittyisivät nelikenttien laatimiseen akseli akselilta ja alilokeron alilokeron etsimiseen voidakseen tarkasti määritellä itsensä. Aika monelle tuo elävä elämä on paljon vaikeampaa kuin elämä ruudun takana!
Nämäkin väittämät/ajatukset varustan lyhenteellä IMHO jotta vakuutan niiden olevan vain oma mielipiteeni mitä en ollenkaan väitä faktaksi.
Tää IMHO taas sanoo, että vaikka todella, todella yksityiskohtaiset lokerot ja analyysimenetelmät ovat mielestäni hupaisia, pidän yhteisen terminologian luomista perusedellytyksenä kinkyssä ja muualla. Vaikka olen sanojen vanki, en ehkä ole sitä yhtä vahvasti ja filosofisesti kuin Kameleontti, koska uskon että sanaton viestintä on yhtä tärkeää kuin sanallinen.
Joissain tilanteissa sanaton viestintä on paljon tärkeämpääkin, eikä kaikkea kokemusta voi pukea sanoiksi ilman että kokemuksen ydin hautautuu jonnekin - mutta on se vaan paljon helpompaa ja mielekkäämpää kommunikoida, jos yhteinen kieli löytyy eikä toinen puhu ruotsia ja toinen koreaa.
-
Niin ja mihinkö tälläistä luokittelua oikein tarvittaisiin?
Jos edes tuo kysymys nousee mieleen, niin minusta olisi hyvä tarkistaa omaa suhtautumistaan itseensä... IMHO
Niin, miksi ihmiset haluavat ymmärtää itseään? Miksi joku olisi niin urpo, että haluaisi ymmärtää itseään? Voisiko olla, että sellaisilla ihmisillä on ihan oikeasti halua ja uteliaisuutta ymmärtää? Ehkä jopa jotain niin epätoivottavaa, kuin halu kasvaa ja kehittyä?
-Mr.Inathu
Esitin aiemmin tuon naiivin kysymyksen, että mihin tätä tarvitaan.... En allekirjoita tuota väittämääsi että jos tuota edes tarvitsee kysyä olisi hyvä tarkistaa omaa suhtautumistaan itseensä.... Hämmästyttävän yksisilmäinen väittämä henkilöltä joka tahtoo ymmärtää paitsi itseään myös suunnilleen kaikkia muitakin!
Minusta kun olisi paljon parempi jos ihmiset keskittyisivät siihen ihmisen kohtaamiseen naamatusten sen sijaan että keskittyisivät nelikenttien laatimiseen akseli akselilta ja alilokeron alilokeron etsimiseen voidakseen tarkasti määritellä itsensä. Aika monelle tuo elävä elämä on paljon vaikeampaa kuin elämä ruudun takana!
Nämäkin väittämät/ajatukset varustan lyhenteellä IMHO jotta vakuutan niiden olevan vain oma mielipiteeni mitä en ollenkaan väitä faktaksi.
Erittäin samaa mieltä :)
Mutta:
Tää IMHO taas sanoo, että vaikka todella, todella yksityiskohtaiset lokerot ja analyysimenetelmät ovat mielestäni hupaisia, pidän yhteisen terminologian luomista perusedellytyksenä kinkyssä ja muualla. Vaikka olen sanojen vanki, en ehkä ole sitä yhtä vahvasti ja filosofisesti kuin Kameleontti, koska uskon että sanaton viestintä on yhtä tärkeää kuin sanallinen.
Joissain tilanteissa sanaton viestintä on paljon tärkeämpääkin, eikä kaikkea kokemusta voi pukea sanoiksi ilman että kokemuksen ydin hautautuu jonnekin - mutta on se vaan paljon helpompaa ja mielekkäämpää kommunikoida, jos yhteinen kieli löytyy eikä toinen puhu ruotsia ja toinen koreaa.
Samaa mieltä myös ;)
Minä lyön päätäni joka helv päivä sanoihin...se on kuin jokin tauti joka piinaa minua; myönnän. Olen kärsinyt tästä ihan elämäni alusta asti; eikä parannusta näy :'(
MUTTA: olen kuitenkin, ja tämän ovat vahvistaneet kaikki jotka ovat olleet fyysisesti lähelläni, ennen kaikkea kosketuksella kommunikoiva, kinesteettinen, eli sanallinen ilmaisu EI ole vahvin alueeni. Siksipä ehkä yksilöllisyyden ja yhtisöllisyyden ristiriidassa roikkuessani sen kanssa niin paljon tappelenkin ::)
-
Se, mitä ihminen luulee olevansa ja mitä hän on, eivät välttämättä ole sama asia.
Ajatukset menevät tekojen ja kehityksen edellä.
Ihminen muuttuu sen kuvan kaltaiseksi pikkuhiljaa mikä on ajatuksissa ja mikä luulee jo olevansa.
Lokerointi auttaa samankaltaisen semantiikan löytymisessä. Kuitenkin todellisuus lienee hieman erilainen.
-
Eli lähinnä noissa sekä MBTI:ssä että oppimis-/kommunikointityyli kategorisoinn(e)issa (http://wayswelearn.blogspot.fi/2011/06/coming-soon-our-communication-styles.html) on kyse sellaisista ominaisuuksista jotka ovat synnynnäisiä; eivät opittuja.
Seksuaalisuus ei ihan mene samaan luokkaan; siinä on varmasti sekä opittua että synnynnäistä. Kumpaa enemmän ja kuinka muuttuvaa ja ympäristöstä riippuvaa ihmisen seksuaalisuuden toteutus lopulta onkaan on aika hankalaa kartoittaa. Ja juuri tuosta seksuaalisuuden moniulotteisuudesta johtuen en oikein näe järkeä kategorisoida hirveällä vaivalla ihmisiä.
-
Se, mitä ihminen luulee olevansa ja mitä hän on, eivät välttämättä ole sama asia.
Ajatukset menevät tekojen ja kehityksen edellä.
Ihminen muuttuu sen kuvan kaltaiseksi pikkuhiljaa mikä on ajatuksissa ja mikä luulee jo olevansa.
Lokerointi auttaa samankaltaisen semantiikan löytymisessä. Kuitenkin todellisuus lienee hieman erilainen.
Kyllä. "Kirjaimet ovat äänteiden kuvia, sanat ovat ajatusten kuvia." Ei enempää kuin kuvia muttei vähempääkään. Ajatustenvaihdossa kieli ja suht samalla lailla käsitetyt lokerot on kyllä tosi käteviä.
Sitä mikä ihminen "on", onkin vähän vaikeampi määritellä ns. objektiivisesti. Olisko se yhdistelmä omaa itsetutkistelua ja muiden mielipiteitä (kummatkin sanallisia) sekä fyysisiä ominaisuuksia, en ole varma.
-
Se, mitä ihminen luulee olevansa ja mitä hän on, eivät välttämättä ole sama asia.
Ajatukset menevät tekojen ja kehityksen edellä.
Ihminen muuttuu sen kuvan kaltaiseksi pikkuhiljaa mikä on ajatuksissa ja mikä luulee jo olevansa.
Lokerointi auttaa samankaltaisen semantiikan löytymisessä. Kuitenkin todellisuus lienee hieman erilainen.
Kyllä. "Kirjaimet ovat äänteiden kuvia, sanat ovat ajatusten kuvia." Ei enempää kuin kuvia muttei vähempääkään. Ajatustenvaihdossa kieli ja suht samalla lailla käsitetyt lokerot on kyllä tosi käteviä.
Sitä mikä ihminen "on", onkin vähän vaikeampi määritellä ns. objektiivisesti. Olisko se yhdistelmä omaa itsetutkistelua ja muiden mielipiteitä (kummatkin sanallisia) sekä fyysisiä ominaisuuksia, en ole varma.
Riverlady sanoi hienosti :).
Tuolla aikaisemmin palattiin taas siihen, että jos haluaa alkaa lokeroimaan, pitää lokeroida samantien monta kerrosta ja tasoa. Jotta ymmärtäisi itseään ja toista helpommin, ja voisi löytää yhteiset käsitteet ja sanat ja termit ja kykenisi kuvailemaan omaa sisintään ja ajatuksiaan niin, että toinen sen ymmärtää. Kyllä varmaankin, jos haluaa haarukoida koko kentän ja koko seksuaalisuuden.
Kuitenkin on paljon seksuaalisuuden osa-alueita, missä ei ole kovin vaarallista, vaikka ihmisillä olisikin eri kieli ja eri käsitteet, siinähän sitten yllätytään, ja huomataan, ja opitaan. Valitettavasti siellä käytännön elämän puolella juurikin seksuaaliset valtapelit tuntuvat olevan ongelmallinen alue.
Ei siksi, että se olisi sinänsä sen vaikeampaa määritellä mitä on, kuin vaikkapa sen kuvailu, mistä kiihottuu tai ei kiihotu. Vaan siksi, että suhteissa, missä näitä pelejä pelataan, on hyvin usein epäsuhtainen tilanne muuallakin kuin siellä makuuhuoneessa. Jokainen keskusteltu sekunti ollaan, paitsi ihmisiä, myös ihmisiä, joilla sattuu olemaan suhde, missä toinen on periaatteessa se, joka käyttää valtaa. Lisätään pakettiin uusiin ihmissuhteisiin kuuluvaa miellyttämisen halua, siinä määrin kuin kukin voi kuvitella kunnolla innostuneen henkilön sitä osoittavan myös silloin, kun tilanne ei ole päällä, ja matopurkki alkaakin olla siinä.
Itse olen siis toistuvasti törmännyt siihen, että valtapelien puolella edes karkeimpia lokeroita ei saada paljastettua ennenkuin on perin myöhäinen vaihe. Ja soppaa sotkee toki sekin, että jotkut haluavat ottaa vastaan alistumista, jotkut alistaa, jotkut alistua, jotkut tulla alistetuiksi, kuten SubEllen jo ansiokkaasti muistuttikin. Pahaa jälkeä saa aikaiseksi jo sillä, että se joka haluaa alistaa, alkaa vääntää muottiinsa sitä, joka jo mielestään tarjosi kaiken vapaaehtoisesti ja rajoihinsa asti. Yhtä lailla sekään ei varmaan ole helpoin yhtälö, jos toinen uskoo perinteisiin, toinen niiden rikkomiseen.
Jotta tarinoinnissani olisi jokin henkilökohtainenkin aspekti, kerrotaan nyt sekin, että itse sorrun ihan samaan useammilla korteilla pelaamiseen. En välttämättä toimi aina niinkuin "oikeasti" toimisin. Jos esimerkiksi pohdin sitä, mikä olisi maistuvinta valtaa, sitä olisi varmaankin se, jonka toinen laskee jalkojeni juureen sen suuremmin rissaamatta. Siitä huolimatta, kyllä, minulla on sellainenkin suhde, missä joudun ottamaan omani. Missä mitään ei kannata kysyä, koska jos pitää kysyä voiko tai saako, ei ansaitse saada... tai sinnepäin. Ehkä tämänkin olisi voinut selvittää etukäteen, ennenkuin on uponnut toisen sinisiin silmiin ja saanut mieleensä kuvan, missä se toinen on siellä jaloissa... Tosin siinä tapauksessa olisin menettänyt paljon, hauskuutta on muuallakin kuin omalla mukavuusalueella.
Eli ihan sama, miten kukin itsensä lokeroi, tai ei lokeroi, tai tekeekö moniulotteisempia tieteellisesti määritettyjä tai hatusta tai hihastaan vedettyjä arvoioita itsestään, omasta mielestäni lokeroilla tai tasokuvioilla on kuitenkin paikkansa, luomassa jotain, mistä edes aloittaa se keskustelu, missä ne asiat ehkä selviävät, tai sitten ei.
Ehkä lokeroita tärkeämpää olisi kuitenkin pyrkimys rehellisyyteen. Ei kuvailtaisi fantasiaa, tai sitä miksi haluttaisiin tulla, kuten Whip muistutti olevan inhimillistä. Vaan sitä, millä on sillä hetkellä merkitystä ihmissuhteelle tai sessioille tai mistä nyt olikaan kyse.
Vir, joka arvelee, että aika monessa jutussa se z-akseli olisi huumorintaju/suhtautuminen elämään ja maailmankaikkeuteen
-
Jotta tarinoinnissani olisi jokin henkilökohtainenkin aspekti, kerrotaan nyt sekin, että itse sorrun ihan samaan useammilla korteilla pelaamiseen. En välttämättä toimi aina niinkuin "oikeasti" toimisin. Jos esimerkiksi pohdin sitä, mikä olisi maistuvinta valtaa, sitä olisi varmaankin se, jonka toinen laskee jalkojeni juureen sen suuremmin rissaamatta. Siitä huolimatta, kyllä, minulla on sellainenkin suhde, missä joudun ottamaan omani. Missä mitään ei kannata kysyä, koska jos pitää kysyä voiko tai saako, ei ansaitse saada... tai sinnepäin. Ehkä tämänkin olisi voinut selvittää etukäteen, ennenkuin on uponnut toisen sinisiin silmiin ja saanut mieleensä kuvan, missä se toinen on siellä jaloissa... Tosin siinä tapauksessa olisin menettänyt paljon, hauskuutta on muuallakin kuin omalla mukavuusalueella.
Vir, joka arvelee, että aika monessa jutussa se z-akseli olisi huumorintaju/suhtautuminen elämään ja maailmankaikkeuteen
Ehkäpä juuri se mielikuva joka syntyi niihin sinisiin silmiin upotessa onkin kaiken tarkoitus; sitten vain pitää keksiä ne keinot taivuttaa. Matkahan on molempia varten, eikä dominoivakaan kehity vain mukavuusalueillaan.
Ja kaikissa ihmissuhteissa se tärkein mauste, joka saa elämän maistumaan elämisen arvoiselta ja antaa monta muuta puutetta anteeksi, tai ainakin helpottaa siinä ettei niihin katse niin takerru, on huumori.
-
Tuolla aikaisemmin palattiin taas siihen, että jos haluaa alkaa lokeroimaan, pitää lokeroida samantien monta kerrosta ja tasoa.
No ei tarvitse, jos pragmaattinen on. Minua varmaan pidetään jo lokerofetisistinä, kun olen muutamaan kertaan näitä puolustanut, mutta oikeasti kohdallani juttu menee näin:
Olen kiinnostunut alistuvista naisista.
Tässä on jo kaksi lokeroa määriteltynä. Olen varma, että noiden lokeroiden ulkopuolella on aivan ihania ihmisiä, mutta pidän erittäin epätodennäköisenä, että heidän kanssaan syntyisi kovinkaan tyydyttävää romanttista/seksuaalista suhdetta.
Noiden lokeroiden jälkeen en tunne kovin syvää tarvetta jaotella ja lokeroida, ainakaan muuten kuin keskusteluviihdemielessä. Tässä vaiheessa mieluummin korvaan lokerokeskustelun vapaammalla keskustelulla, kyselyllä yms mentaalihaarukoinnilla. Tässä vaiheessa lokeroilla on enää pieni työkalurooli, siellä pakin vasemmassa takanurkassa.
-
Tuolla aikaisemmin palattiin taas siihen, että jos haluaa alkaa lokeroimaan, pitää lokeroida samantien monta kerrosta ja tasoa.
No ei tarvitse, jos pragmaattinen on. Minua varmaan pidetään jo lokerofetisistinä, kun olen muutamaan kertaan näitä puolustanut, mutta oikeasti kohdallani juttu menee näin:
Olen kiinnostunut alistuvista naisista.---
Pragmaattisuuteen pyrin minäkin, enkä pidä liiasta teoretisoinnista melko käytännönläheisen asian ympärillä. Kuitenkin paljon helpommalla päästään, jos minunkin kohdallani otettaisiin alilokerointi käyttöön. Edes yksi alitaso.
Olen kiinnostunut dominoivista miehistä. Mutta jatkoa tarvitaan. En ole orja, palvelija tms., puhumattakaan, että olisin lutka, huora tms. Näihin oletuksiin törmään vähintään kerran viikossa. Olen vain kiukutteleva nainen - tai sitten roolijutussa vähemmän aikuinen ;).
Keskustelussa tulee esille kysymys, haluanko minut sidottavan niin tai näin. Yksinkertaisempaa on D-paralle, jos hän tietää etukäteen, että en saa koko sitomisesta mitään kiksejä...
Sitten voidaan käydä sitä keskustelua :). Jos vielä mielenkiintoa on ;). Me kun olemme niin kovin erilaisia loppujenlopuksi täälläkin.
-
Tuolla aikaisemmin palattiin taas siihen, että jos haluaa alkaa lokeroimaan, pitää lokeroida samantien monta kerrosta ja tasoa.
No ei tarvitse, jos pragmaattinen on. Minua varmaan pidetään jo lokerofetisistinä, kun olen muutamaan kertaan näitä puolustanut, mutta oikeasti kohdallani juttu menee näin:
Olen kiinnostunut alistuvista naisista.---
Pragmaattisuuteen pyrin minäkin, enkä pidä liiasta teoretisoinnista melko käytännönläheisen asian ympärillä. Kuitenkin paljon helpommalla päästään, jos minunkin kohdallani otettaisiin alilokerointi käyttöön. Edes yksi alitaso.
Sitten voidaan käydä sitä keskustelua :). Jos vielä mielenkiintoa on ;). Me kun olemme niin kovin erilaisia loppujenlopuksi täälläkin.
Jep. Pragmaatikko ilmottautuu täälläkin. Tosin voin sitten lisätä että mieliteorioitani ovat systeemiteoria ja kompleksisuusteoria ;D
-
Me kun olemme niin kovin erilaisia loppujenlopuksi täälläkin.
Kunhan tietyt perusjutut ovat kohdallaan, niin samanlaisuuden tavoittelussa ei välttämättä ole paljoa järkeä. Erilaisillakin asiat voivat toimia tai sitten ei.
-
Kunhan tietyt perusjutut ovat kohdallaan, niin samanlaisuuden tavoittelussa ei välttämättä ole paljoa järkeä. Erilaisillakin asiat voivat toimia tai sitten ei.
No en sitä samanlaista etsi, vaan sopivaa vastaparia ;). Enkä sitä järkeäkään niin paljon käytä sen jälkeen, kun lokerot ovat tarpeeksi selviä. Tunnetta se vaan on...
-
Sitten kun sopiva kumpani osuu kohdalle...lokerot napsahtavat kyllä kohdalleen..aivan kuten palapelinpalaset...mielemme ja tunteittemme kemiat kyllä tarvittaessa tekevät itsestään, riittävän ja oikeastaan ainoan pätevän nelikentä analyysin....paikka kyllä löytyy jokaiselle siinä käppyrässä..
-
Kirjoitin edellisen postaukseni kovassa kiireessä ja pelkäsin hieman tulla lukemaan, mitä olin mennyt provosoimaan, noh en näköjään täällä foorumin puolella paljon mitään :D
Mutta siis tuon lokeroimista kovasti puolustaneen tekstini pointti jäi ehkä avautumiseni jalkoihin, vaikka lopussa yritinkin sitä alleviivata. Minulle asioiden lokeroiminen on työväline. Se siis EI, ihan oikeasti, ole totuus eikä se ole edes asioita ohjaava punainen lanka. Se on työväline, erittäin käyttökelpoinen sellainen, mutta "vain" työväline. Työväline siinä missä vaikka esimerkiksi joku sellainen subille annettava kysymyslomakekin olisi.
Kuten kerroin, minusta luokittelu antaa yhteisen kielen keskustella ja ymmärtää paremmin ja sen lisäksi se toimii keskustelun pohjana. Siis keskustelun POHJANA. Ei totuutena, vaan henkilökohtaisen ajatustenvaihdon moottorina. Minua on aika ajoin, ja kuluneen syksyn aikana useampaankin otteeseen, yv:llä lähestyneet ihmiset, jotka ovat olleet närkästyneitä siitä, kuinka minä välitän sanomaa jossa kaikki pitäisi "luokitella, rajoittaa ja määritellä, voidakseen olla oikea kinky"... Ei näin. En minä tuota ole halunnut sanoa :)
Toki sopivaa kumppania etsiessä voi olla hyvä asia poissulkea sellaisia, jotka eivät sovi omaan lokeroitumiseen, mutta itsekään en oikeastaan käytä lokerointia tuohon pahemmin. Ehkä sen takia, ettei minulla ole itselläni paljon mitään "omaa juttua", vaan enemmänkin olen oppinut kinkyillessä siihen, että KAIKKI on kivaa jos vain kumppanin kanssa kemiat ihmisen kanssa pelaavat ja molemmat ovat pervoja, edes jollain tavoin :D
Olen myös usein maininnut MBTI:n hyvänä esimerkkinä, en sen takia että se olisi erityisen täydellinen (tiedän ettei se ole), vaan sen tähden että se sopii itsensä kehittämisen näkökulmasta erinomaiseksi työvälineeksi positiivisen luonteensa vuoksi ja luokkien kuvaukset sopivat erinomaisesti keskustelujen pohjaksi, kun mietitään miten hyödyntää omia vahvuuksiaan tai minne suunnalle kannattaisi seuraavaksi alkaa kehittämistä panostamaan. Ihan samaa, mitä ainakin minulla tapahtuu ihan jokaisessa kinky-suhteessa. Aina.
Itse en pidä itseäni esimerkiksi BDSM-ihmisenä, itselleni se on aivan liian suppea lokero, itse kutsun itseäni vain "kinkyksi" tai suomeksi "pervoksi". Toki käytän BDSM-menetelmia ja asioita välineinä ja usein kinky-suhteissani on vahvakin D/s-vire taustalla. Minulle kuitekin jokainen kinky-suhde on aina "tutkimusmatka", jotain mistä en alkuun tiedä mitä siitä kehittyy ja mitä sen myötä löydän. Jokainen ihminen on erilainen ja tiedän itse voivani olla hyvin erilainen ja nauttivani hyvin erilaisista asioista eri ihmisten kanssa. Mitä mielenkiintoisempi ihminen ja oudompi tutkimusmatka, sitä parempi... ;)
Itselleni kinky-suhteen "tavoite" ei ole koskaan saada jotain tiettyä "omaa juttua", vaan lähinnä saavuttaa hyviä tunteita ja kokemuksia ja tyydyttää omaa pervoilun tarvettani. Joten minulle toisen ihmisen lokeroiminen on hyvin paljon lähtökohta siihen, että alan kartoittamaan, minkälaisista asioista toinen OLETTAA pitävänsä ja minkälaiset asiat hänessä aiheuttavat voimakkaita reaktioita, suuntaan tai toiseen. Nämä asiat ovat niitä, jotka muodostavat tuon toisen ihmisen seksuaalisuudesta minulle ensimmäisen kuvan ja tuosta kuvasta alan itse etsimään itseäni kiinnostavia kohtia, joita alan jatkokartoittamaan ja luokittelemaan. Luokittelemaan ymmärtääkseni entistä tarkemmin mikä oikeasti ko. henkilölle "toimii" ja miten toimii ja erityisesti miksi toimii.
Näin vähitellen tutustuessani toisen ihmisen ajatteluun, niin arjessa kuin fantasioissakin, muodostuu minulle kaiken aikaa tarkentuva kuva sekä toisen persoonallisuudesta että seksuaalisuudesta ja niiden vuorovaikutuksesta ja tuon tiedon pohjalta pystyn sitten vähitellen kutomaan erilaisia asioita ja tapahtumia, jotka aiheuttavat toiselle yhä voimakkaampia tuntemuksia, eli juuri sitä mitä kinkyltä itse haluan.
Kaiken pohjana on toisen ymmärtäminen hierarkkista luokittelua käyttäen, jatkuvassa kahdensuuntaisessa vuorovaikutuksessa. Minun kinkysuhteeni kestävät tyypillisesti vuosia, joskus jopa toista kymmentä vuotta, eikä minulla ole mitään kiirettä päästä "perille" minnekään, päin vastoin. Toisen ymmärtäminen edes pintapuolisesti vaatii AINA paljon aikaa ja paljon vuorovaikutusta, tuossa vuosienkin prosessissa luokittelemisen antama yhteinen terminologia ja ymmärryksen jäsentely auttaa saavuttamaan aivan toisenlaisia lopputuloksia, kuin pelkän fiilispohjaisen mutun kanssa huseeraaminen tuottaisi. Mutta tämä on siis minun henkilökohtainen tapani toimia, enkä väitä että se olisi ainoa oikea tai että se edes toimisi kaikille, mutta uskon että asioiden tietoinen analysointi ja käsitteiden yhdenmukaistaminen ovat kahdensuuntaisen vuorovaikutuksen ohella onnistuneen ihmissuhteen (myös kinky sellaisen) rakentamisen tärkeimpiä työvälineitä...
Niin ja kuten tuolla aiemmin jo todettiin, kaiken perustana pitäisi olla rehellisyys. Jos toiselle syöttää puolitotuuksia, vaikka vain hyvilläkin tarkoitusperillä, ei toinen kykene luomaan ihmisestä realistista kuvaa ja näin ollen myös kuvan tulkinnoista tulee jotain muuta kuin toimivaa. Omasta mielestäni on tärkeämpää sanoa, jollei halua kertoa jotain, kuin antaa vääristeltyjä vastauksia.
En myöskään ole koskaan kahden kymmenen vuoden aikana ollut kinky-suhteessa, jonka aikana ja vaikutuksesta toisen osapuolen seksuaalisuus ei olisi kehittynyt ja muuttunut. En ole koskaan tavannut yhtään ihmistä, johon olisin syvällisemmin tutustunut ja joka olisi pystynyt sanomaan tienneensä oman seksuaalisuutensa ja tarpeensa täysin valmiiksi, ja voivansa sanoa etteikö mitään muutosta enää tapahtuisi. Ihmiset kyllä olettavat niin ja on totta että luokittelut voivat myös ohjata näitä olettamuksia, mutta kun seksuaalisuuden ilmentymistä ja kiihottumista aletaan kartoittamaan kokemusperäisesti etsien ja yhdistellen asioita, jotka aiheuttavat voimakkaita tuntemuksia, niin AINA löytyy uutta. Jopa silloin kun kumppani on jo "kaiken nähnyt ja kokenut".
Ja tuo edellinen ei ollut mitään "mainospuhetta", vaan yksi syy siihen miksi minusta olisi niin hienoa, jos olisi olemassa seksuaalisuuden kartoittamiseen kehitetty sofistikoitunut väline, jonka avulla olisi helpompaa löytää juuri niitä itselle todennäköisesti toimivia alueita, joista voisi aloittaa sen varsinaisen empiirisen tutkimuksen omaan itseensä ;)
Ensimmäisen lähtökohtana voisi hyvin olla vaikka homoseksuaalisuus. Itse olin täysi-ikäisyyteen saakka hyvinkin tiukasti hetero, en ideologisesti vaan ihan vain kiihottumisen kannalta katseltuna. Nykyään parikymmentä vuotta ja isoa kasaa kokemuksia rikkaampana pidän itseäni panseksuaalina, eikä sukupuolella ole enää paljoakaan merkitystä minulle, jos toisen mieli ja persoonallisuus kiihottavat minua... Ja taas, silti suhteeni ovat pääasiassa naisten kanssa. Mutta siis esimerkilläni halusi kertoa, että jotain niin oleellista kuin seksuaalinen suuntautuminenkin voi kokemusten myötä muuttua... Tai ainakin laajentua :)
Halusin tällä kirjoituksella jatkaa tuota edellistä nopeasti kirjoitettua ja ehkä purkaa sen aiheuttamaa turhaa provokaatiota ja disinformaatiota, jota en sillä ollut tarkoittanut antaa, niin ja tietysti korostaa taas kerran sitä toisen ihmisen tuntemisen merkitystä, jossa lokerointi ja luokittelu toimii niin erinomaisena työvälineenä.
Eli summa summarum...
Minun pointtini oli suunnilleen seuraava: Pelkkä luokittelu ja lokerointi sellaisenaan ei toimi oikeastaan mihinkään, mutta luokittelu kommunikoinnin ja itseanalyysin välineenä ymmärryksen tarkentamiseen ja laajentamiseen on erittäin suositeltava työväline. Oleellisempaa kuitenkin on rehellinen ja kahdensuuntainen vuorovaikutus ja oikeasti toisen osapuolen mieltymyksiin tutustuminen sekä niiden huomioiminen pitkässä suhteessa kokonaisuutena, eikä vain omiin mielihaluihin peilattuna.
Tjaa, mahtoikohan tätä nyt kukaan edes jaksaa lukea loppuun saakka :D
-Mr.Inathu
-
Tämä ei nyt enää ole kovin alkuperäisessä aiheessa, mutta vastailen nyt joihinkin kohtiin.
Olen myös usein maininnut MBTI:n hyvänä esimerkkinä, en sen takia että se olisi erityisen täydellinen (tiedän ettei se ole), vaan sen tähden että se sopii itsensä kehittämisen näkökulmasta erinomaiseksi työvälineeksi positiivisen luonteensa vuoksi ja luokkien kuvaukset sopivat erinomaisesti keskustelujen pohjaksi, kun mietitään miten hyödyntää omia vahvuuksiaan tai minne suunnalle kannattaisi seuraavaksi alkaa kehittämistä panostamaan. Ihan samaa, mitä ainakin minulla tapahtuu ihan jokaisessa kinky-suhteessa. Aina.
Niiden harvinaisen monien testien jälkeen, joita minulle on elämäni aikana tehty, pidän MBTI-testiä melkoisen huonona. Jonkinnäköisenä lähtökohtana itsensä kehittämisen ajattelulle voi toimia. - Mutta kinky-suhteessa haluaisin kyllä enemmän nauttia kuin pohdiskella kehittämistäni... ;). Tietysti tässä kohdin asia riippuu myös sitä, kuinka turvallisen kinky-suhteen tai yleensä seksisuhteen itse kukin haluaa.
Itse en pidä itseäni esimerkiksi BDSM-ihmisenä, itselleni se on aivan liian suppea lokero, itse kutsun itseäni vain "kinkyksi" tai suomeksi "pervoksi".
Eikö pervo-sana tule sanasta perverssi? Kinky on minusta sanansa mukaan vähän sellainen outo ja mutkikkaampi. Näitä pervoja on vaniljapuolellakin. - No tämä ei nyt ole ominta aluettani, vaikka semantiikka noin yleisesti ottaen onkin.
En myöskään ole koskaan kahden kymmenen vuoden aikana ollut kinky-suhteessa, jonka aikana ja vaikutuksesta toisen osapuolen seksuaalisuus ei olisi kehittynyt ja muuttunut. En ole koskaan tavannut yhtään ihmistä, johon olisin syvällisemmin tutustunut ja joka olisi pystynyt sanomaan tienneensä oman seksuaalisuutensa ja tarpeensa täysin valmiiksi, ja voivansa sanoa etteikö mitään muutosta enää tapahtuisi. Ihmiset kyllä olettavat niin ja on totta että luokittelut voivat myös ohjata näitä olettamuksia, mutta kun seksuaalisuuden ilmentymistä ja kiihottumista aletaan kartoittamaan kokemusperäisesti etsien ja yhdistellen asioita, jotka aiheuttavat voimakkaita tuntemuksia, niin AINA löytyy uutta. Jopa silloin kun kumppani on jo "kaiken nähnyt ja kokenut".
Minun "korvaani käy" aina nämä vakuuttelut "En ole koskaan ---". Minulle nämä assosioivat sitä, että jotakin asiaa ei ole, koska minä en ole nähnyt/kuullut/kokenut/tavannut sitä jotakin. Ja kuitenkin heti perään Mr.Inathu kertoo, että AINA löytyy uutta. Pieni paradoksi taas. Toisaalta ihmettelen sitä, että pitääkö vain kinky-suhteessa seksuaalisuuden kehittyä ja muuttua ???. En ole "kaiken nähnyt ja kokenut" enkä haluakaan olla, vaan jatkuvan itsensä kehittämisen sijaan tutkiskelisin itseäni tässä nykyisyydessä.
Taas tuo "---seksuaalisuuden ilmentymistä ja kiihottumista aletaan kartoittamaan kokemusperäisesti---" viestittää minulle, että vähän on myöhäistä kohdallani ;). Jos kaikki osa-alueet alkaisin käydä läpi, heh, loppuisi - jos ei ikä - niin ainakin jokin muu juttu. Kestäisi kyllä vuosikymmeniä. Helpommalla pääsee, kun päättelee, että jokin juttu ei kiinnosta, jos se ei kohtuuajassa aiheuta mitään kiksejä.
-
Rehellisyydestä.
En lainaile nyt ketään tähän alkuun. Ainakin sekä Viridian että Mr.Inathu sen mainitsivat.
Lähtökohtani kaikissa ei-pakollisissa, siin yksityiselämän puolelle kuuluvissa ihmissuhteissani, on että on halu rehellisyyteen. Molemminpuoliseen rehellisyyteen. Muu tuntuu kovin kummalliselta ja herättää vain kysymyksen "miksi" ???
Mutta rehellisyys on vaikeata. Ja tarkoitan nyt nimenomaan emotionaalista rehellisyyttä. Rehellisyyshän on kovin kattava termi ulottuen lakien noudattamisesta vaikka sen mihin...
Eli emotionaaliselle rehellisyydelle perustuu kykymme olla läsnä (tähän SubEllen viittasi). Silloin kun väistelemme totuutta joko itsemme tai maailman suhteen niin se sitoo huomiotamme ja energiaamme hetkessä olemiselta ja aistien kokonaisvaltaiselta käytöltä. Ja näin ollen toisen ihmisen kohtaamiselta.
Toisaalta pidän tärkeänä ymmärtää vastuu molemmin(/kaikkien)puolisuudesta. Eli kun nyt olen tällainen autoritäärisyyden hyljeksiä noin perusteiltaan niin en voi lähteä muusta kuin siitä että myös dominoivan osapuolen on kyettävä eksistentiaaliseen ja emotionaalisesti rehelliseen läsnäoloon. Yli-ihimiseksi asettuminen ei sovi ainakaan minulle, paitsi sovittuina hetkinä eli sessioissa. Ja se juuri takaa sen että asiat, ajatukset ja tapahtumat, tulee purettua rehellisesti. Molemilla on silloin vastuu itsestään ja vastuuseen AINA mielestäni kuuluu selitysvelvollisuus omista toimista.
Ja koska me olemme ihmisiä ja käsitteellisesti sosiaalisia sekä henkilöhistoriallisia olentoja niin silloin, väistämättä, olemme emotionaalisesti epärehelisiä paikoitellen. Tämä koskee KAIKKIA ihmisiä (paitsi valaistuneita).
Me olemme oppineet sanojemme sisällöt jossakin kontekstissa emotionaalisesti. Sen sisällön tuomme kaikkeen vuorovaikutukseemme. Halusimme tai emme.
Niinpä pidän rehellisyyden olettamista ja vaatimista aika naivina (käytän liikaa tätä sanaa nykyään, täytyy ruveta tarkemmaksi), eli jos oletamme että ihimsellä on kyky olla rehellinen sinällään niin olemme jo lähtökohdiltaan metsässä. Meidän tulisi ennemminkin tiedostaa kyvyttömyytemme "puhtaaseen" rehellisyyteen, ymmärtää inhimillinen olemisemme sosiaalisina olentoina. Kaikilla meillä on haavoja joiden auki repimistä haluamme välttää ja joiden kautta myös ilmaisemme itseämme ja reagoimme vuorovaikutuksessa. Edes dominoivat eivät ole poikkeuksia tästä. Juuri dominoiville olisi tärkeätä tiedostaa omat haavansa etteivät lähde tiedostamattaan toimimaan niiden pohjalta hajoittaen muita ihmisiä, lähinnä siis subejaan.
Minulle matka ihmiseen alkaa juuri siitä että lähdetään purkamaan niitä kohtia jotka "sattuvat". Menemme lukkoon ta väistämme kun sellaista tapahtuu; suojelemme itseämme, pelkäämme. Se on terve reaktio johonkin, yleensä jo menneeseen. Usein siinä on kyse juuri sellaisesta menneisyyden tapahtumasta joka on haavoittanut ja reagoimme sen pohjalta; usein uudelleen ja uudelleen samalla tavalla kykenemättä näkemään sitä ihmistä ja sitä todellisuutta jossa sillä, siis nykyisellä, hetkellä olemme.
Kipupisteet imevät huomiomme ja energiamme; estävät meitä olemasta kokonaisia. Ei siinä ole kyse välittömästi auki olemisesta vaan siitä että vuorovaikuttaen tullaan, väistämättä, sellaisiin kohtiin joissa vaaditaan syvemmälle tiedostamiseen menemistä, ja sitten niiden toimimattomien juttujen purkamista. D/s on oiva keino tähän. Myös rankka ja vaatii ehdottomasti halua sitoutua prosessiin ja suhteeseen. Tähän tosin sitten vaaditaan sitä luottamusta eikä sekään ole mikään heti alkuunsa kokonaan annettu juttu; inch by inch, step by step.
Tahdon siis sanoa etten usko, en edes halua, siihen että joku valehtelee tai on epärehellinen suhteissaan tahallaan. Aina on olemassa jokin syy. Ja sen syyn kaivaminen, ja mahdollisesti poistaminen/parantaminen, on juuri se mikä tekee kaikesta vuorovaikutuksesta hedelmällistä.
Nyt en jaksa enempää vaikka paljon olisi vielä tarkennettavaa ja lisättävääkin.
-
Hyvä, Viridian!
-
" älä lokeroi mua..."
"mä en sovi mihinkään lokeroon..."
lokero, lokero, lokero,...
kaikki me tiedetään, että asioilla on kielessä nimi/kuvaus... sana kertoo jostakin. jos sanaa käyttää ihmisestä, eli kuvaa ihmistä, niin se on pahimman luokan lokerointia, joka on siis ihan hirmuista. parasta kaikessa on se, että lokerointi-buumi meni jo kauan sitten ja osoittaudut henkiseksi kepulaiseksi, jos vielä vastustat lokerointia. jos haluat olla edes last season, niin kuvaa itseäsi sapioseksuaaliksi, joka tietenkin on itselokerointia, mutta olet edes mukana viime kauden trendissä.
no niin, vitsi, vitsi, mutta oli pakko kirjoittaa, kun tulee vastapuolesta niin pissis-fiilis, kun alkaa toi lokerointipaasaus, joka siis on NIIN menneen talven lumia, eikä edes viimetalvisia.
provoillen,
maso
-
nyt vasta huomasin, et tää on ikihistoriallinen viestiketju!!!
ha-haaa!
maso
-
Tää on ihan selvää pässinlihaa, olen adamas-switch heteroflexible ja adepto vampire. 8)
Nelikentillä voitte pyyhkiä perseenne, sellainen loukkaa syvästi lumihiutalemaista ykseyttäni.
http://nonbinary.org/wiki/List_of_nonbinary_identities (http://nonbinary.org/wiki/List_of_nonbinary_identities)
Sarkasmivaroitus
-
Lokerot on vintagea ja retroa. Lokeroi itsesi ja olet taas fashioonin trendsetteri!
-
Lokerointiin saadaan kummasti kasvatus-/käyttäytymistieteellistä jytyä, kun siihen lisätään kolmas ulottuvuus: reflektio. Toisin sanoen tämä ulottuvuus koskee sitä, miten syvästi on miettinyt ja tiedostaa omat profilointinsa. Jotta asia mutkistuisi lisää, voidaan lisätä postmoderni ironian/karnevaalin ulottuvuus joka taas haastaa koko aiemman asetelman kasvatustieteellisine jytyineen. Siiinä meni sitten liika vakavuus... :D
Mr B