BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: LiseCohen - 06.01.2013, 10:05
-
Tämähän on se ikuinen kysymys; voivatko mies ja nainen olla vain ystäviä? (Homoja, lesboja ja biseksuaaleja unohtamatta.) Voiko exien kanssa olla ystäviä? Eroaako ystävyys mieheen ja naiseen jotenkin? Kumpia sinulla on enemmän?
Itse tunnen tulevani paremmin toimeen miesten kanssa. Eikä siihen liity mitään seksuaalista. Naisten kanssa tuntuu jotenkin olevan aina kilpailuasetelma, mutta miesten kanssa on helpompi keskustella kaikesta maan ja taivaan välillä ja ei tarvitse yrittää esittää parempaa kuin on varsinkin jos ei etsi seurustelu-, seksi- tai sessiokumppania. Minulla on myös tapana flirttailla aika rankastikin miespuolisten ystävieni ja työkavereitteni kanssa puolin ja toisin ja kumpikin osapuoli tietää että se on leikkiä. Uusien miespuolisten tuttavien kanssa joutuu hillitsemään käytöstään ettei toinen saa vääriä käsityksiä. En kuitenkaan voisi edes kuvitella harrastavani seksiä kyseisten henkilöiden kanssa.
Exien kanssa en ole pahemmin pysynyt yhteyksissä erojen jälkeen. Ei niin että erot olisivat olleet riitaisia, vaan yhteydenpito on vain hiipunut eron jälkeen. Yhden ex-Masterin kanssa olen pitänyt "eron" jälkeen yhteyttä kohta 9v harvakseltaan ja tavannut ystävänä vielä harvemmin. Haluaisin kyllä pystyä olemaan ajattelematta menneitä ja jatkamaan puhtaasti ystävinä, mutta se on vaikeaa kun kaikki tunteet eivät koskaan kuole. Tunteet tekevät myös ystävyyden naisia kohtaan hankalaksi. Olen pari kertaa ihastunut palavasti naispuolisiin ystäviini ja en ole koskaan tunnustanut tunteitani vaikka oltaisiinkin suudeltu joskus humalassa. Pelkään että tunteiden tunnustaminen vaikuttaisi ystävyyteemme tuhoavasti.
Minulla on mies- ja naispuolisia ystäviä ja tuttavia ehkä saman verran, miehiä ehkä vähän enemmän eikä puolisollani ole mitään sitä vastaan eikä aiempiakaan kumppaneitani se ole häirinnyt vaikka tykkään halailla ja kosketella heitä ihan toverillisessa mielessä. Meillä ei kuitenkaan ole avoin suhde vaan seksi ja sessiointi muiden kanssa on kiellettyjen listalla.
-
Minulla on ystävissä miehiä, naisia ja kaikkea siltä väliltä. Heteroita, homoja, lesboja, bissejä ja panseksuaaleja. Pervoja ja vaniljoita. Onnekkaasti olen onnistunut ympäröimään itseni pääasiassa ihmisillä joiden kanssa saan olla oma itseni ja kokonainen.
Koska olen aika suhdeanarkistinen, on mulla myös ollut seksiä monien ystävieni kanssa, ja monien kanssa yhäkin välillä jos molemmista siltä tuntuu. Tämä tuo oman vireensä ystävyyksiin, ja nautin siitä kovasti. Parhaat eksät ovat sellasia joiden kanssa voi yhä panna silloin tällöin ;D
Vaniljaeksiin ovat välit viilenneet - sen jälkeen kun tajusin kuka olen, ei ollut enää paljon mitään yhteistä.
Henkilökohtaisesti en ole ikinä ymmärtänyt sitä että mies ja nainen (heterot) eivät voisi olla vain ystäviä. Eroottista kemiaa joko on tai ei, ja vaikka sitä olisi, ei sekään tarkoita vielä aietta toimintaan. Joidenkin kavereideni kanssa olen flirttaillut vuosikausia eikä siinä ole kysymys mistään sen kummemmasta kuin hyvän mielen tekemisestä toiselle :)
En ole myöskään ymmärtänyt puhetta siitä että miesten kanssa olisi jonkinlaista ja naisten kanssa toisenlaista ystävyyttä. Enemmän erot ovat yksilöissä kuin näissä sukupuolimerkeissä.
-
Kyllä nainen ja mies voivat olla pelkkiä ystäviä tai kavereita. Itse ainakin tulin jo lapsena paremmin toimeen poikien kuin tyttöjen kanssa, mutta ehkä se johtuu siitä että olen aina ollut poikatyttö (tomboy) ja "hyvä jätkä". Netistä löydän helpommin samoista asioista (kuten vanhoista videopeleistä) kiinnostuneita miehiä kuin naisia.
Mikäli "ystävällä" tarkoitetaan henkilöä jota tapaa hyvin usein kasvokkain, niin sellaisia ihmissuhteita minulla on aina ollut todella vähän. Tälläkin hetkellä minulla on vain nettituttuja jotka asuvat niin kaukana, että on ihme jos tapaamme edes kerran vuodessa. Onneksi puolisoni kutsuu joskus vierailulle kavereitaan, joten heidän kanssaan voi jutella.
Useimmiten se ei haittaa ettei minulla ole sellaisia tuttuja joita voisi tavata vaikka joka viikko. Olen ujo ja tykkään kommunikoida kirjoittamalla.
Toki joskus miestin, millaista elämä olisi, jos olisin rohkeampi tekemään tuttavuutta ihmisten kanssa ja kutsuisin heitä kotiini. Elämäni varmaan muistuttaisi aika paljon Genshiken-mangaa sen jälkeen. Olisihan se kiva olla joku miespuolinen kaveri, jonka kanssa katsella hentaita sekä tissiväkivaltaelokuvia ja pelata videopelejä. Yksinään se on aika tylsää. :))
Olen siinä mielessä vaaraton että tuskin alan kähmimään ketään ilman lupaa edes humalassa.
-
Ainoa sosiaalisesti hyväksyttävä vastaus tähän olisi se että kyllä voivat, ja että vanhoilla suhteilla ei ole mitään väliä ja totta kai entisenkin kanssa voi olla vaikka paras kaveri ilman mitään ongelmia. Itsekkin kyllä olen sitä mieltä että miehen ja naisen välinen pelkkä ystävyys on mahdollista, tavallaan.
Uskon että mies ja nainen voivat olla vain ystäviä, jos ystävyys ei ole kovin läheistä vaan enemmän jonkinlaista kaveruutta. Itsellänikin on monia miespuolisia ystäviä, mutta ihan tarkoituksella he ovat sellaisia joiden kanssa en käy kaksin syömässä tai kahvilla tai lähde viettämään vaikka hiihtoreissua tai etelänlomaa kahdestaan, vaan pidän heitä kaumpana kun naispuolisia ystäviäni. Ex-kumppanien kanssa ystävyyteen tai edes kavruuteen en lähtisi, mielestäni on ihan normaalia että kun se henkilö poistuu elämästä niin suljetaan ovi pidetään toinen siitä lähtien etäämmällä. On jotenkin mielestäni kieroutunutta että eron jälkeen jäätäisiin ystäviksi, ja sitten hengailtaisiin yhdessä mukamas kavereina ja ajateltaisiin että ollaan niin kypsiä aikuisia että tottakai tästä rakkaussuhteesta voi helposti ystävyyteen ja kaveruuteen siirtyä. Uskon kuitenkin siihen että tunteet eivät toiseen kuole kokonaan, kovin nopeasti ainakaan ja siinä tekee vain hallaa itselleen pidemmän päälle jos jää jotenkin pitämään yhteyttä toiseen aktiivisesti. Olen aina ajatellut että eroamisen yhteydessä sanottu "voidaan hyvin olla vielä ystäviä" on vaan sellaista iskun pehmentämistä molemmin puolin, koska onhan se eroaminen ja uuden aloittaminen aina rankkaa, ja voi tuntua hyvältä ajatella että ei se ihminen kokonaan mun elämästä katoa.
Toki monissa suhteissa tunteet voivat olla kuolleita pitkään jo ennen eroamiseen johtavia päätöksiä, mutta silti entisen näkeminen toisen kanssa konkreettisesti voi muuttaa tilannetta paljonkin, ja aiheuttaa epämiellyttäviä tuntemuksia molemmille ilman että yhteen takaisin haluaisikaan. Itse olen pyrkinyt entiset mieheni poistamaan elämästäni, enkä heidän kanssaan vietä aikaa jollei nyt satu jossain vaikka vahingossa törmäämään ja tuntuu hauskalta vaihtaa kuulumiset. Ei minulla kuitenkaan mitään vihatunteita entisiäni kohtaan ole, eikä sinänsä haittaa heille jutustella lainkaan jos vaikka törmäisin, ja joskus tulee joku viesti entisten kanssa vaihdettuakin sosiaalisessa mediassa, mutta se on silti aika kaukana ystävyydestä tai edes kaveruudesta.
Toisaalta nykyisin ihmiset tuntuvat määrittelevän ystävyyden ja kaveruuden oudosti muutenkin, ja määritelmään riittää usein jo se, että joskus kerran vuodessa vaihtaa viestin facebookin välityksellä, tai satunnaisesti näkee jossain tapahtumassa pari kertaa vuodessa ilman että edes juurikaan keskustelee henkilön kanssa mistään, vaan ainoastaan kättelee tai halaa sen kunniaksi että näkee pitkästä aikaa. Itse määrittelen edelleen hieman perinteisemmin, ja ajattelen että ystäväni ja kaverini ovat niitä ihmisiä joista pidän, ja joita aktiivisesti haluan pitää lähelläni erilaisten yhteisten tekemisten muodossa, ja joille voin tarvittaessa sitten avautua kun ahdistaa, ja joille voin soittaa ja iloita kun joku asia on mennyt tosi hyvin.
-
Mut on pojat sosiaalistaneet. Ei sosialisoineet julkiseksi omaisuudeksi tai kasvattaneet siten kuin näillä forumeilla termi usein käsitetään, vaan olen vaan osunut heidän joukkoonsa jo pikkutyttönä. Ennen kouluikää kotipihan lapsista kaikki muut paitsi yksi oli poikia. Ekaluokan ekana päivänä olin jo 140 pitkä, opettaja pisti mut takariviin poikien kanssa ja sille tielle jäin.
Sanoisin että voin olla miesten kaveri keskimäärin yhtä hyvin kuin naistenkin. Pitää vaan sisäistää kielenkäytön erot ja vetää rajat, jos joku tunkee liian lähelle emotionaalisesti (jotkut harvat mutta sitäkin rasittavammat naiset) tai seksuaalisesti (miehet, joiden kanssa kaveruutta ei halua 'pilata').
On jotenkin mielestäni kieroutunutta että eron jälkeen jäätäisiin ystäviksi, ja sitten hengailtaisiin yhdessä mukamas kavereina ja ajateltaisiin että ollaan niin kypsiä aikuisia että tottakai tästä rakkaussuhteesta voi helposti ystävyyteen ja kaveruuteen siirtyä. Uskon kuitenkin siihen että tunteet eivät toiseen kuole kokonaan, kovin nopeasti ainakaan ja siinä tekee vain hallaa itselleen pidemmän päälle jos jää jotenkin pitämään yhteyttä toiseen aktiivisesti.
"Kieroutunutta". Mun tunneperusteet on samat mutta johtopäätökset päinvastaiset. Nykyistä exääni edeltävät seurustelusuhteeni olivat joskus teinityttönä, mutta edelleen moikkaisin toista heistä jos törmättäisiin tai hän olis fb:ssa vaikka. Ei mitään ongelmaa. Eka vittuili mulle netissä niin, että poistin hänet kaverilistasta, muuten kaveeraisin yhä hänenkin kanssaan. Käsitän kaveruuden siis just hyvänpäivän baari- tai nettituttuna, ystävyys on paljon syvällisempää. Ex-mieheni on paras ystäväni.
Kun oli yhdessä lähes koko aikuisikänsä saman ihmisen kanssa, kun kaveri- ja ystäväpiirit on edelleen varsin yhteiset, kun yhteistä kiinteistöomaisuutta, historiaa ja huumorintajua on ja kun eron syyt liittyi kummankin vuosien mittaan vaihtuneeseen seksuaalisuuteen, niin exästäni en luovu. Hän tosin asuu ulkomailla nykyään ja Suomessa ollessaankin on isot ajat muualla päin maata sukuloimassa, mutta alle tunti sitten viimeksi vaihdeltiin "onpas tylsää" -tyyppiset kuulumiset ja oltiin tyytyväisiä, kun hän tulee muutaman päivän päästä sohvalle bunkkaamaan. Siihen asunnon toisella omistajalla on oikeus :) kuitenkin mitä meidän suhde-elämään kolmansien henkilöiden kanssa kuuluu, kumpikin kertoo mitä huvittaa ja jos ei halua kertoa, niin sitten ei kerro. Itse ainakin haluan säästää exäni tuntemasta riittämättömyyden tunteita enkä kerro hänelle miesasioitani. Kaikki muu jaetaan tai jos ei jaeta, niin silti jaetaan paljon.
Entäs naisten ja miesten väliset friends with benefits -järjestelyt kinkyllä tai ilman? Mun kokemukseni mukaan nekin ovat antoisia vain silloin kun on muutakin yhteistä kosketuspintaa kuin seksuaalisuus. Itse asiassa olenkin feidannut fwb-järjestelyjä joidenkin kanssa, jotka on väärällä tai muuten käsittämättömällä tavalla kotoisin ihan eri maailmasta tai jos huumorintajut ei yhtään mätsää. Olen vilkas ja ahdistun pitkistä hiljaisuuksista. Kivat harrastuskaveritkin on kavereita :) voisin jopa sanoa, että pitkäaikainen fwb/tapailumieheni, jonka kanssa seurustelusta ei molemminpuolisesti tulisi mitään vaikka sinkkuja olemmekin, on vuosien mittaan muuttunut vähän niinkun ystäväksi. Meissä on jotain niin samaa, mutta kun samuus liittyy oman tien kulkemisen tärkeyteen, seurustelu ei olis mahdollista eikä edes suotavaa. Ystävyys :love:
-
Meissä on jotain niin samaa, mutta kun samuus liittyy oman tien kulkemisen tärkeyteen, seurustelu ei olis mahdollista eikä edes suotavaa. Ystävyys :love:
Komppaan tätä.
Mutta mulla menee liian usein ystävyyden ja suhteen määrittely ja rajat sekaisin.
Siksipä olen päättänyt, että mulle riittää yksi oikea suhde kerrallaan, kun joskus sellaisen löydän.
-
Mun mielestä voi olla ehdottomasti.
-
On jotenkin mielestäni kieroutunutta että eron jälkeen jäätäisiin ystäviksi, ja sitten hengailtaisiin yhdessä mukamas kavereina ja ajateltaisiin että ollaan niin kypsiä aikuisia että tottakai tästä rakkaussuhteesta voi helposti ystävyyteen ja kaveruuteen siirtyä.
Helppoahan se ei missään nimessä ole, ja olen oppinut että aikaa on hyvä viettää täysin erossa, edellisessä tapauksessani yli 9kk. Se on tarpeen jotta romanttisista tunteista päästään eroon ja jonkinlainen ystävyysvaihde on mahdollista löytää. Eikä aina edes ole.
-
En ole myöskään ymmärtänyt puhetta siitä että miesten kanssa olisi jonkinlaista ja naisten kanssa toisenlaista ystävyyttä. Enemmän erot ovat yksilöissä kuin näissä sukupuolimerkeissä.
Erehdyn jotenkin vertailemaan itseäni muihin naisiin ("onko tuo kauniimpi ja laihempi kuin minä, pärjännyt paremmin työelämässä tai ihmissuhteissa" jne), mutta miesten kanssa on jotenkin helpompi ja vapautuneempi olla eikä mieti liikakiloja tai ensimmäisiä ryppyjä (en kyllä tunnusta että niitä on! ;) ). Toki on yksilöllisiä eroja, mutta miehet sanovat useammin suoraan mitä ajattelevat eivätkä kyräile selän takana loukkaantuneena jostain mistä en ole edes tietoinen kuten jotkin naispuoliset ystäväni.
Itsellänikin on monia miespuolisia ystäviä, mutta ihan tarkoituksella he ovat sellaisia joiden kanssa en käy kaksin syömässä tai kahvilla tai lähde viettämään vaikka hiihtoreissua tai etelänlomaa kahdestaan, vaan pidän heitä kaumpana kun naispuolisia ystäviäni.
Minä tapaan yleensä miespuolisia ystäviäni/kavereitani kahdestaan, mutta puolisokin on tavannut lähes kaikki ainakin kerran.
Toisaalta nykyisin ihmiset tuntuvat määrittelevän ystävyyden ja kaveruuden oudosti muutenkin, ja määritelmään riittää usein jo se, että joskus kerran vuodessa vaihtaa viestin facebookin välityksellä, tai satunnaisesti näkee jossain tapahtumassa pari kertaa vuodessa ilman että edes juurikaan keskustelee henkilön kanssa mistään, vaan ainoastaan kättelee tai halaa sen kunniaksi että näkee pitkästä aikaa. Itse määrittelen edelleen hieman perinteisemmin, ja ajattelen että ystäväni ja kaverini ovat niitä ihmisiä joista pidän, ja joita aktiivisesti haluan pitää lähelläni erilaisten yhteisten tekemisten muodossa, ja joille voin tarvittaessa sitten avautua kun ahdistaa, ja joille voin soittaa ja iloita kun joku asia on mennyt tosi hyvin.
Minulle vain netissä tuntemani ihmiset ovat (netti)tuttavia, kaverit on sellaisia joita voi tavata useinkin, mutta joille ei kerro kaikkia henkilökohtaisia asioitaan ja ystävät on sellaisia jotka olen tuntenut useita vuosia ja joille voi avautua kaikkein intiimeimmistäkin asioista ja joihin voi luottaa.
Entäs naisten ja miesten väliset friends with benefits -järjestelyt kinkyllä tai ilman? Mun kokemukseni mukaan nekin ovat antoisia vain silloin kun on muutakin yhteistä kosketuspintaa kuin seksuaalisuus.
Minä en pysty sekoittamaan ystävyyttä/kaveruutta ja seksiä/sessiointia. Kaverit on sellaisia joita kohtaan minulla ei ole seksuaalisia ajatuksia ja pelkän ystävyyden rakentaminen fuckbuddyn/Masterin kanssa on onnistunut huonosti. :(
En usko että minulle voisi koskaan käydä niin että ystävyys muuttuu rakkaudeksi sillä mitä kauemmin olen ihmisen (varsinkin miespuolisen) tuntenut, sitä enemmän tätä alkaa ajatella veljellisesti eikä osaa edes kuvitella harrastavansa seksiä/sessioida tämän kanssa. Ne naispuoliset ihastuksetkin on tapahtuneet yleensä ystävyyden alkupuolella (eli toisessa tapauksessa noin 15v sitten ja ollaan yhä läheisiä ystäviä).
-
Itsellänikin on monia miespuolisia ystäviä, mutta ihan tarkoituksella he ovat sellaisia joiden kanssa en käy kaksin syömässä tai kahvilla tai lähde viettämään vaikka hiihtoreissua tai etelänlomaa kahdestaan, vaan pidän heitä kaumpana kun naispuolisia ystäviäni.
Mun kavereista varmaan n.80% on miehiä. Eipä ole tämmöinen tullut mieleenkään.
Reissataan ja hengaillaan kahdestaan jatkuvasti. Vähän tietty sievistelen esim yhteisessä hotellihuoneessa, etten ihan alasti heilu siellä, mutta käydään kyllä sekasaunoissa jne ihan surutta aina.
Mä tulen miesten kanssa yleensä paljon paremmin toimeen koska olen niin suorapuheinen ja tylsä, enkä ymmärrä naisten monimutkaisia juoruilukuvioita.
Lisäksi kun tykkään esim juoda kaljaa ja katsoa urheilua niin se yleensä johtaa miehisiin kavereihin. Töissäkin about 80% väestä on miehiä.
Joitakin olen myös satunnaisesti pannut, mutta ne on sellaisia joiden kanssa ei oo niin paljon tekemisissä, enempi tuttavia kuin kovin läheisiä kavereita.
Satunnaisesti on käynyt niin että joku kaveri on tunnustanut ihastuneensa minuun mutta eipä noistakaan ole ongelmaa tullut. Jos olen todennut että sorry, ei kiinnosta niin se siitä. Silti ollaan voitu jatkaa kavereina.
Eksiä mulla ei käytännössä ole niin siihen en osaa kommentoida.
-
Erehdyn jotenkin vertailemaan itseäni muihin naisiin ("onko tuo kauniimpi ja laihempi kuin minä, pärjännyt paremmin työelämässä tai ihmissuhteissa" jne)
Naisten välinen kilpailu ja kateus, tuo ehtymätön luonnonvara. Mä en hirveästi ole jaksanut vertailla itseäni muihin naisiin. Jos synkkaa niin synkkaa, jos ei niin ei, kummassakin tapauksessa kyse ei ole (pahoittelen kanalaumavihjausta) nokkimisjärjestyksestä, vaan henkisestä aaltopituudesta.
Toki on yksilöllisiä eroja, mutta miehet sanovat useammin suoraan mitä ajattelevat eivätkä kyräile selän takana loukkaantuneena jostain mistä en ole edes tietoinen kuten jotkin naispuoliset ystäväni.
Kyräilyt ja loukkaantumiset voi selvittää puhummalla, jos ei voi, ei ole ystävyyttä tai kaveruuttakaan. Miehiseen puhetapaan kuuluu sanoa asiat suoraan mutta myös näennäissuoraan. Jos mies vittuilee vitsikkäällä tavalla, kyseessä onkin ystävällismielinen bondaaminen. Nainen jos yrittää samaa toisen naisen suuntaan, miinakenttä on rakennettu. Ja kyllä miehetkin puhuu pahaa toisistaan selän takana, tekevät vaan senkin suorasukaisemmin, vaikka puhuvat selän takana. Homomiesporukoissa "kaakatus" ja ystävällismielinen vittuilu vaikuttais mun kokemusten mukaan usein yhdistyvän ja sama puhetapa suunnataan myös seurueen naisiin. Sitten vietetään aikaa sanavalmiiden ihmisten kerhossa.
Minulle vain netissä tuntemani ihmiset ovat (netti)tuttavia, kaverit on sellaisia joita voi tavata useinkin, mutta joille ei kerro kaikkia henkilökohtaisia asioitaan
Näin on, lisäksi nettitututusta voi tulla kaveri ja kaverista nettituttu. Kategoriat täydentävät toisiaan.
ystävät on sellaisia jotka olen tuntenut useita vuosia ja joille voi avautua kaikkein intiimeimmistäkin asioista ja joihin voi luottaa.
Olen ystävystynyt hyvinkin nopeasti joihinkin mitä vaan sukupuolta oleviin ihmisiin ja ystävyys on jatkunut tauotta. Intiimeimpiä asioita voin jakaa monessa suunnassa (henkilöön kohdistumattomia kinkyasioita täällä), mutta ei kukaan yksittäinen taho tiedä kaikkia asioitani. En tahdo rasittaa ketään sillä valtavalla, pohjimmiltaan banaalilla tietomassalla. Kai tässä alitajuisesti suojelee myös itseään, veikkaan.
mitä kauemmin olen ihmisen (varsinkin miespuolisen) tuntenut, sitä enemmän tätä alkaa ajatella veljellisesti eikä osaa edes kuvitella harrastavansa seksiä/sessioida tämän kanssa.
Mulla tuo on vielä edessä. Jos joku muuttuu veljeksi, sitten muuttuu. Hyviä puolia kummassakin suhdetyypissä.
-
Minullakin siis kyllä on näitä miespuolisia kavereita, mutta tosiaan itse en halua heidän kanssaan sellaista suhdetta, että missä kävisimme kahdestaan paikoissa ja viettäisimme aikaa muutoin kun kaveriporukalla. Varmaan siksi että ajattelen usein sen voivan johtaa harmeihin pidemmän päälle- ihastumiseen tms.
Ehkä joillakin ratkaisu voi toimia, ja ehkä se tosiaan on mahdollista jäädä parhaaksi ystäväksi ex:n kanssa. Mutta mitä olette mieltä siitä että voiko tuollainen "ex on mun paras kaveri" suhde vaikeuttaa uuden hyvän vakituisen kumppanin löytämistä? Itse en ainakaan ihan heti kiinnostuisi tyypistä, joka sanoaa edelleen asuvansa asunnossa josta entinen omistaa puolet, ja jonne se aina halutessaan tulee yöksi, ja että se on ihan ok, kun se on mun myös paras kaveri. Satunnaisiin kumppaneihin tuollainen tuskin vaikuttaa, mutta jos jossakin vaiheessa haluaa aloittaa uutta vakavampaa suhdetta, luulisin että en ole ainoa, joka voi kuvitella tilanteen hankalaksi. Mutta taidan tosiaan olla tässäkin ketjussa ainoita, ainakin tähän mennessä, jonka mielestä ex:n kanssa ei oikein voisi olla ystävä.
Itse siis kiertäisin kaukaa henkilöt, jotka kertoisivat vastaavasta järjestelystä vaikka parien treffien jälkeen, mielestäni on vaan outoa jos ei osata päästää irti entisestä, vaikka olisikin yhteistä omaisuutta ja yhteisiä kavereita. Yhteiset lapset esimerkiksi varmasti pakottavat tapaamaan ex kumppania säännöllisesti, mutta eihän silloinkaan kaveri tarvitse olla, kunhan tulee toimeen ja hoitaa pakolliset yhteiset asiat hyvin.
Ja juuri tuo riittämättömyyden tunne esimerkiksi, jota RiverLady ei halua tuottaa, on hyvä esimerkki siitä mitä tarkoitin epämiellyttävillä tuntemuksilla mitä voi tulla vastaan täysin tahtomatta tuollaisissa tilanteissa.
-
Totta kai miehet ja naiset voivat olla vain ystäviä, ei ystävyys sukupuolta katso.
Itsellä on vähän ystäviä, paljon tuttuja ja kavereita ja melkein kaikki ovat miehiä. Pääsääntöisesti nekin vähät naiskaverit ovat sellaisia, jotka tulevat paremmin toimeen miesten kanssa; ehkäpä jotenkin sitten olemme samanlaisia?
Nyt yleistän, mutta mitä sitten... Minusta naiset ovat raskaita kanssakäymisen suhteen; pitäisi koko ajan olla tuntosarvet höröllään niiden sanomattomien viestin suhteen mitä lähes kaikki naiset tuntuvat käyttävän.. ja joita en ymmärrä. Miehetkin kyllä juoruilevat ja mälväävät toisten asioita kyllästymiseen asti!
Ai niin, eksät - en ole kaveri eksien kanssa, riippumatta siitä mikä milloinkin on ollut eron syy ja kuinka se ero käytännössä meni. En käsitä miksi olisinkaan, mennyt on mennyttä ja siitä on jatkettu eteenpäin, yhden eksän kanssa oli tietysti kanssakäymistä koska meillä oli yhteinen lapsi, mutta sekin hoidettiin ihan lyhyesti asialinjalla ilman sen kummempia mitä-sulle-kuuluu -päivityksiä.
-
Vähän vieraalta tuntuu ystävien jaottelu sukupuolen mukaan. Tosin semi-erakolla ei pahemmin voi ystäviä ollakaan. Pääasiassa "kaverit" ovat miehiä ja joita harvemmin tapaan,saati seksittelen kanssaan.
Outoahan tuokin-
Ainut "eksä" niin kaukana nuoruudessa,ettei siitä ole miksikään esimerkiksi.
Välillä tullut mieleen kaikenlaista alistuvuuden ja erakkouden suhteen-
Ystävyys ei kai katso dominoivuutta tai alistuvuutta ¿
-
mieltä siitä että voiko tuollainen "ex on mun paras kaveri" suhde vaikeuttaa uuden hyvän vakituisen kumppanin löytämistä? Itse en ainakaan ihan heti kiinnostuisi tyypistä, joka sanoaa edelleen asuvansa asunnossa josta entinen omistaa puolet, ja jonne se aina halutessaan tulee yöksi, ja että se on ihan ok, kun se on mun myös paras kaveri.
Ehkä voisi vaikeuttaa monen mielestä. Juuri minua asia ei koske, koska en ole aktiivisesti hakemassa "uutta hyvää vakituista kumppania", jolla tässä todennäköisesti tarkoitetaan eksklusiivista parisuhdetta. Olen rakentanut itseni näköistä suhde-elämää, jossa kaikki munat eivät ole yhdessä korissa (en ole varma pitäisikö tuota kielikuvaa käyttää nyt mutta menköön), ja miehet myös tietävät missä mennään. Jos jostain saapuisi potentiaalinen rakkaussuhdekumppani ja tunne olisi molemminpuolinen, silloin exä ja potentiaalinen pistettäisiin saman pöydän ääreen tutustumaan ja varmastikin tajuamaan, että exäni on harmiton. Harmittomuuden syitä en tässä avaa, koska kysymys on toisen ihmisen yksityisasioista. Jos potentiaalinen ei sallisi mulle ei-seksuaalisia ystäviä, sitten menisi harkintaan hänen potentiaalinsa ja toisaalta asunnon omistuskysymykset. Olen hyvin tyytyväinen kotiini, jota en yksin kykenisi maksamaan, ja kaiken muun kauheuden lisäksi bunkkaan aina exäni sohvalla kun käyn hänen nykyisessä, ihanassa kotikaupungissaan :)
Itse siis kiertäisin kaukaa henkilöt, jotka kertoisivat vastaavasta järjestelystä vaikka parien treffien jälkeen
Missä vaiheessa mielestäsi asia pitäisi kertoa? Vai onko taustalla oikeasti ajatus, että näin ei saisi elää?
mielestäni on vaan outoa jos ei osata päästää irti entisestä, vaikka olisikin yhteistä omaisuutta ja yhteisiä kavereita. Yhteiset lapset esimerkiksi varmasti pakottavat tapaamaan ex kumppania säännöllisesti, mutta eihän silloinkaan kaveri tarvitse olla, kunhan tulee toimeen ja hoitaa pakolliset yhteiset asiat hyvin.
Mulla eikä exällä ole lapsia, mutta miksi pitäisi päästää irti yhteisestä omaisuudesta ja kavereista? Tuleeko jopa kavereista sopuisan eron sattuessa ongelmajätettä, joka muistuttaa olemassaolollaan entisestä ihanuudesta? (tähän joku sopiva sananparsi lapsista pesuveden mukana tai if it ain't broken don't fix it) En jaksa rakentaa väkisin draamaa, jos sille ei ole välttämätöntä aihetta, ja kaikista vähiten kiinnostaisi pistää kavereita tai varsinkaan lapsia valitsemaan puolensa, kun puolenvalintaan ei ole pakottavaa syytä. Aikaa myöten välit kavereihin ja exään haalistuu jos haalistuu, mutta se on sen ajan murhe / siunaus / whatever. Lapsena ja myöhemmin olen joutunut vierestä seuraamaan hyvin katkeria eroja ja toivoisin aikuismaista rauhallisuutta kaikkiin sellaisiinkin eroihin, joissa ei haluta pysyä ylimpinä ystävinä.
-
Minulla on käytännössä läpi elämän ollut ystäviä molemmista sukupuolista ja suurin osa niistä ilman mitään eroottisia värinöitä. Ihan hyvin voin tavata myös miespuolisia ystäviä kahdenkesken tai mennä yhdessä saunaan. Toisaalta olen myös bi, aika yksinäistä olisi jos ei voisi olla ystävä sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa voisi teoriassa olla suhteessa ::)
Exät ovat sitten asia erikseen. En oikeen osaa kuvitella että olisin kaveri exän kanssa. Tosin minulla on oikeastaan vain yksi ex-seurustelukumppani ja se suhde päättyi todella ikävästi, nykyisin emme ole puheväleissä. Mutta ei minua häiritsisi vaikka kumppani olisi hyvissä väleissä exänsä kanssa. En kyllä tiedä miten tämä liittyy miesten ja naisten väliseen ystävyyteen, mielestäni sillä ei ole juuri tekemistä koko ex-asian kanssa.
-
Itse siis kiertäisin kaukaa henkilöt, jotka kertoisivat vastaavasta järjestelystä vaikka parien treffien jälkeen
Missä vaiheessa mielestäsi asia pitäisi kertoa? Vai onko taustalla oikeasti ajatus, että näin ei saisi elää?
mielestäni on vaan outoa jos ei osata päästää irti entisestä, vaikka olisikin yhteistä omaisuutta ja yhteisiä kavereita. Yhteiset lapset esimerkiksi varmasti pakottavat tapaamaan ex kumppania säännöllisesti, mutta eihän silloinkaan kaveri tarvitse olla, kunhan tulee toimeen ja hoitaa pakolliset yhteiset asiat hyvin.
Mulla eikä exällä ole lapsia, mutta miksi pitäisi päästää irti yhteisestä omaisuudesta ja kavereista? Tuleeko jopa kavereista sopuisan eron sattuessa ongelmajätettä, joka muistuttaa olemassaolollaan entisestä ihanuudesta? (tähän joku sopiva sananparsi lapsista pesuveden mukana tai if it ain't broken don't fix it)
Sanoin että kiertäisin kaukaa siksi, että itseäni ei henkilökohtaisesti kiinnostaisi henkilö, joka pitää entistä kumppaniaan parhaana ystävänään, ja asuu hänen asunnossaan. En tarkoita että näin ei saisi elää, tai että henkilökohtainen mielipiteeni olisi ainoa oikea. Kukin tekee niinkun tuntuu hyvältä ja oikealta.
Ei kavereista tule ongelmajätettä- ei sen kaveripiirin pitäminen vaadi sitä, että on läheinen ystävä myös entisen kumppaninsa kanssa. Oikeastaan tapauksesi oli vain hyvä esimerkki, josta heräsi ajatus siitä miten muut kokevat suhteenmuodostuksessa nämä läheiset välit entisiin kumppaneihin- en sinänsä halunnut tietää lisää sinun tilanteestasi, tai kaivannut yksityiskohtia tai selityksiä.
-
Ok. Selitinpä kuitenkin, jos vaikka joku kuka tahansa olisi saanut jotain roolimalleja ja ahaa-elämyksiä tästä ilman nimiä ja yksityiskohtia kerrotusta elämäntilannekuvauksesta :)
-
Kyllä pystyy olemaan kavereita ihan hyvin. Pidän kyllä yleensä erillään seksin kaverisuhteista, en osaa oikein handlata ainakaan mitään useita häilyviä seksi-kaveruus välimuotosuhteita. En haluaisi seksiä exieni kanssa todellakaan, mutta parin exän kanssa olen kavereita nykyään, ja myös exän "uuden ihanuudenkin" kanssa kaveriutunut.
Nykyään on jotenkin enemmän miespuolisia kavereita, mutta kaipaisin kyllä naispuolista kaveria jos jostain luontevasti sellainen sattuisi löytymään. Nuo "vanhat hyvät" tyttökaverit kun on niin kiinni perheessä moni nykyään että harvoin tulee tavattua.
-
En ole myöskään ymmärtänyt puhetta siitä että miesten kanssa olisi jonkinlaista ja naisten kanssa toisenlaista ystävyyttä. Enemmän erot ovat yksilöissä kuin näissä sukupuolimerkeissä.
Näinhän se on. Miespuolisten kavereiden kanssa puuhataan kyllä kaikenlaista, voi lähteä vaikka ulkomaille (ilman seksiä), mutta ainut ehkä, niin yhteisen baari-illan jälkeen en mene mielelläni samaan sänkyyn nukkumaan ettei tule mitään loppuunasti harkitsemattomia ajatuksia (yleensä) miehelle siinä kohtaa.
-
Sitä olen aina silloin tällöin miettinyt, että mikä tekee seksistä niin ihmeellisen asian että sitä harrastaakseen pitää rakastaa vastapuolta syvästi.
Jos kemiat sopivat niin miksei seksiä, sessiointia tai miksi sitä nyt kukin nimittääkään voisi harrastaa kenen kanssa vain.
Yhdeltä ihmiseltähän ei voi ikinä saada kaikkea elämässään tarvitsemaansa, eikä voi antaa kaikkea mitä toinen tarvitsee
Täytyykö kumppanilta kieltää tenniksen peluu kun itseä se ei niin kiinnosta.
Sama koskee rakkauttakin, miksi sitä pitää tuntea vain yhtä ihmistä kohtaan ja kokea syyllisyyttä jos on rakkauden tunteita muita kohtaan.
Yhtä ihmistä rakastaa yhdellä tapaa toista toisella.
Omistushalun ja mustasukkaisuuden tunteiden on täytynyt muodostua mieleen evoluution seurauksena, koska ne ovat niin voimakkaita.
Ne ovat tavalla tai toisella tukeneet lajin säilymistä.
-
Uskon että mies ja nainen voivat olla vain ystäviä, jos ystävyys ei ole kovin läheistä vaan enemmän jonkinlaista kaveruutta. Itsellänikin on monia miespuolisia ystäviä, mutta ihan tarkoituksella he ovat sellaisia joiden kanssa en käy kaksin syömässä tai kahvilla tai lähde viettämään vaikka hiihtoreissua tai etelänlomaa kahdestaan, vaan pidän heitä kauempana kun naispuolisia ystäviäni.
Queenan luonnehdinta kuvaa hyvin näkemystäni aiheesta. Itse tulen hyvin perinteisestä mies-/nais-rooleja kunnioittavasta maalaisyhteistöstä, missä ei ollut lainkaan selvää että tytöt olisivat leikkineet poikien kanssa ja päinvastoin. Tyttöjen ja poikien välillä oli vain tykkäämistä ja myöhemmin seurustelua, jonka jo hyvin nuorena odotettiin johtavan avioliittoon ja perheellistymiseen. Ystävyys vastakkaisten sukupuolten välilä ei ollut pitäisikä sanoa jopa normaalia. Noh, elämässä useamman kerran on myös käynyt niin että oman kumppanin ystävänään esittelemä naispulinen ihminen onkin sitten ollut exä, entinen hoito tai joku kenen kanssa on sitten kuitenkin vehdattu. Tätä taustaa vasten luottamus siihen että naisen ja miehen välinen ystävyys pystyisi olemaan platonista, on mennyt. Itselläni on korkeintaan Queenan kuvaamia miespuolisia kavereita joiden kanssa en lähtisi kahden kesken bileisiin tai hiihtoreissulle, useat tällaiset kaverisuhteet ovat myös loppuneet siksi että aina on jossain veiheessa tullut imi että tämä kaveri onkin ihastunut ja haluaa kaverisuhteelta jotain enemmän. ...blaah mitä paatosta, mutta tulipahan runoiltua :-\
-
Tässä monella tuntuu olevan lähtökohtana, että kaikki vastakkaista sukupuolta edustavat on potentiaalisia sänky-/seurustelukumppaneita. :o
Biseksuaalina koen ajatuksen aika absurdina, sillä tällä logiikalla esim. itselleni kaikki olisivat sellaisia. Tähän olettamukseen tuntuu myös monesti perustuvan esim. homofobia, eli kun kiinnostus tiettyyn sukupuoleen/sukupuoliin on olemassa se on yllyke heti toimia. Olen törmännyt vastaaviin olettamuksiin myös omasta suuntautumisestani, tottakai minä isken kaikkien miestenkin naiset, biseksuaali kun olen! Totuus on, että olen hyvinkin nirso ihmisten suhteen ylipäänsä.
Mielestäni uuden ihmissuhteen, oli sen laatu mikä hyvään, alku voi monesti olla hyvinkin ihastumisen oloinen. Enkä tarkoita romanttista ihastumista vaan lähinnä sellaista "sielujen sympatiaa", kun jonkun kanssa ylipäänsä synkkaa. Tämä ei kuitenkaan ole ainakaan itselläni millään tavalla uhka vallitsevalle suhteelle, jos suhde on ja voi hyvin, on luottamus puolin ja toisin. Jos suhteen ulkopuolella alkaa nähdä potentiaalisia kumppaneita on suhteessa jotain vikaa, jollei sitten yhdessä haeta esim. leikkikaveria.
Mulla on itselläni sekä miehiä että naisia ystävinä, samoin Kahlitulla, molemmilla varmasti läheisiäkin ystäviä vastakkaisessa sukupuolessa ja pääsääntöisesti molemmat ovat hyvissä väleissä suurimpaan osaan entisiä kumppaneitaan. Ystävystymistä toisen entisiinkin tapahtuu.
-
Olen törmännyt vastaaviin olettamuksiin myös omasta suuntautumisestani, tottakai minä isken kaikkien miestenkin naiset, biseksuaali kun olen! Totuus on, että olen hyvinkin nirso ihmisten suhteen ylipäänsä.
Sama homma meillä lesboilla - mun kanssa saattaa olla kuulemma vaarallista saunoa koska toisten naisten tissejä ja pillujahan mä siellä tuijotan. Ihan kuin kiinnostaisi ;D
-
Aika naispainotteinen se keskustelu. Pistettään pikkaseen miesnäkökulma. Voi ja saa olla kavereita. Tottakai, jos naispuolinen kaveri sattuu olemaan kaunis ja kiihottava, niin välillä tulee katsottuks *sillä silmällä* mutta se ei tarkoittaa, että ystävyyden prioritteetti ois housuihin pääseminen. Puolueton naisnäkökulma taas sillöin-tällöin on todella tervehtittava juttu. Mielestani esmes vaateostoksillakin molempiin päin erisukupuolen näkökulma tarvittaan ja kaverit sen pystyvät puoluettomana myös antamaan.
Kaveruus on kuitenkiin toiseen kunnioittamista sukupuolesta riippuumatta.
-
Tässä monella tuntuu olevan lähtökohtana, että kaikki vastakkaista sukupuolta edustavat on potentiaalisia sänky-/seurustelukumppaneita. :o
Biseksuaalina koen ajatuksen aika absurdina, sillä tällä logiikalla esim. itselleni kaikki olisivat sellaisia. Tähän olettamukseen tuntuu myös monesti perustuvan esim. homofobia, eli kun kiinnostus tiettyyn sukupuoleen/sukupuoliin on olemassa se on yllyke heti toimia. Olen törmännyt vastaaviin olettamuksiin myös omasta suuntautumisestani, tottakai minä isken kaikkien miestenkin naiset, biseksuaali kun olen! Totuus on, että olen hyvinkin nirso ihmisten suhteen ylipäänsä.
No mutta tottakai kaikki vastakkaista sukupuolta olevat ovat potentiaalisia seksikumppaneita. (Ja joillakin ne samaa sukupuolta olevatkin.) Kunnes toisin todistavat. Tässähän se nirsous juuri tulee esiin, mielenkiinto haihtuu 99% tapauksista ensitutustumisessa. Eikä tuosta potentiaalisuudesta mitään haittaa ole, kysehän on vaan käytöstavoista. Jos on fiksu eikä rasita ihmisiä, niin tokihan koko maailmassa saa nähdä ihan niin paljon potentiaalia kuin haluaa.
Jos suhteen ulkopuolella alkaa nähdä potentiaalisia kumppaneita on suhteessa jotain vikaa, jollei sitten yhdessä haeta esim. leikkikaveria.
Kaipa mun suhteissani on sitten aina ollut vikaa. Tai eipä sittenkään, olen vaan polyamorinen. Eikä siinä niin eroa hakeeko yhdessä vai erikseen. Yhdessä toki mukavampaa.
Muuten luulisin että minulla on enemmän nais- kuin miespuolisia ystäviä.
-
Se on ihan helppo ketulla olla ex:n kanssa ystäviä. Hän on täysin vanilja, ellei mitään ikinä tapahtuis.
(tämä on myös yksi syy miksi erotiin)
-
Se on ihan helppo ketulla olla ex:n kanssa ystäviä. Hän on täysin vanilja, ellei mitään ikinä tapahtuis.
(tämä on myös yksi syy miksi erotiin)
Onkohan exällä ihan yhtä helppoa olla ketun kanssa ystäviä?
IKRM
-
itse en kyllä ymmärrä miksi ei exän kanssa voisi olla ystävä. Esim itse olen exän kanssa erittäin hyvissä väleissä, jutellaan paljon ja voidaan käydä oluella yms. Ajatus että 16 vuoden tuntemisen jälkeen häntä pitäis ruveta jollain tasolla vierastamaan on itselleni kovinkin outo.
Tosin me erottiinkin osittain siitä syystä että meistä oli tullut enemmänkin ystäviä kuin rakastavaisia ja se ei vaan enää kummallekaan riittänyt.
Tottakai, jos oltaisiin erottu riidoissa, tilanne olisi varmasti eri
Itselläni muutenkin on aina ollut kavereina(ystävä sana on ehkä liian vahva) paljonkin naisia(johtuen mm siitä että olin vuosia mukana naisurheilujoukkueen valmennustiimissä).
-
Ei ole mitenkään mahdollista, koska miehet ovat niin paljon alempiarvoisempia, melkeinpä pohjasakkaa. Kelpaavat korkeintaan panopuiksi, tai sitten kunnolla tossun alle. Jos haluaa ystävyyttä, ymmärrystä ja jakaa asioita ilman seksiä, ainoa mahdollisuus naiselle on kääntyä toisen naisen puoleen. ::)
-
itse en kyllä ymmärrä miksi ei exän kanssa voisi olla ystävä.
Riippuu aika paljon siitä mitä eksä on tehnyt... Kaikki eivät eroa ystävinä. Jos parisuhde oli ennen loppumistaan useita kuukausia tai jopa vuosia yhtä helvettiä, niin lienee aika ymmärrettävää, ettei halua enää eron jälkeen olla missään tekemisissä kumppaninsa kanssa. Lisäksi monilla ihmisillä on riski rakastua uudelleen eksäänsä, joten siinä on riski joutua uudelleen huonoon (esimerkiksi väkivaltaiseen) parisuhteeseen. Moni luulee, että eksä voi parantaa tapansa.
Itse esimerkiksi vieläkin näen painajaisia eksästäni ja pelästyn kaikkia hänen näköisiään ihmisiä, vaikka parisuhteen loppumisesta on jo yli viisi vuotta!
-
Jos suhteen ulkopuolella alkaa nähdä potentiaalisia kumppaneita on suhteessa jotain vikaa, jollei sitten yhdessä haeta esim. leikkikaveria.
Kaipa mun suhteissani on sitten aina ollut vikaa. Tai eipä sittenkään, olen vaan polyamorinen. Eikä siinä niin eroa hakeeko yhdessä vai erikseen. Yhdessä toki mukavampaa.
Muuten olen kyllä aika samoilla linjoilla Luntun kanssa mutta minullakin tämä lause vähän särähti silmään. Polyamorisena ihmisenä koen että suhde voi olla täysin kunnossa vaikka haettaisiinkin muuta seuraa toiselle tai molemmille erikseen.
-
Jos suhteen ulkopuolella alkaa nähdä potentiaalisia kumppaneita on suhteessa jotain vikaa, jollei sitten yhdessä haeta esim. leikkikaveria.
Kaipa mun suhteissani on sitten aina ollut vikaa. Tai eipä sittenkään, olen vaan polyamorinen. Eikä siinä niin eroa hakeeko yhdessä vai erikseen. Yhdessä toki mukavampaa.
Muuten olen kyllä aika samoilla linjoilla Luntun kanssa mutta minullakin tämä lause vähän särähti silmään. Polyamorisena ihmisenä koen että suhde voi olla täysin kunnossa vaikka haettaisiinkin muuta seuraa toiselle tai molemmille erikseen.
Se, mitä Lunttua tunnen, niin väitän, että tuosta puuttu viittaus siihen, että jos sen tekee salassa ja toisen selän takana ts ilman yhteistä sopimusta. Mekin ollaan oltu Luntun kanssa Polyamorissa suhteessa, joten aihe ei ole täysin tuntematon.
-
Juu, itse asiassa tiesinkin tämän, en suinkaan tarkoittanut syyttää Lunttua kiihkoilijaksi tai intohimoiseksi monogamian kannattajaksi ;D
-
Jos suhteen ulkopuolella alkaa nähdä potentiaalisia kumppaneita on suhteessa jotain vikaa, jollei sitten yhdessä haeta esim. leikkikaveria.
Kaipa mun suhteissani on sitten aina ollut vikaa. Tai eipä sittenkään, olen vaan polyamorinen. Eikä siinä niin eroa hakeeko yhdessä vai erikseen. Yhdessä toki mukavampaa.
Muuten olen kyllä aika samoilla linjoilla Luntun kanssa mutta minullakin tämä lause vähän särähti silmään. Polyamorisena ihmisenä koen että suhde voi olla täysin kunnossa vaikka haettaisiinkin muuta seuraa toiselle tai molemmille erikseen.
Se, mitä Lunttua tunnen, niin väitän, että tuosta puuttu viittaus siihen, että jos sen tekee salassa ja toisen selän takana ts ilman yhteistä sopimusta. Mekin ollaan oltu Luntun kanssa Polyamorissa suhteessa, joten aihe ei ole täysin tuntematon.
Joo, juurikin noin kuin Kahlittu tarkensi, toi oma esimerkki ei ehkä aukaissut tarpeeksi tätä näkemystäni, mutta siis yhteistä "sopimusta" mä pidän toimivan suhteen edellytyksenä. Polyamoria ei vieras käsite tosiaan meillekään, enkä pidä sitä siis "tuomittavana" tai suhdetta/suhteita huonontavana tekijänä, sitä en tosiaan tarkoittanut..
-
Jos suhteen ulkopuolella alkaa nähdä potentiaalisia kumppaneita on suhteessa jotain vikaa, jollei sitten yhdessä haeta esim. leikkikaveria.
Kaipa mun suhteissani on sitten aina ollut vikaa. Tai eipä sittenkään, olen vaan polyamorinen. Eikä siinä niin eroa hakeeko yhdessä vai erikseen. Yhdessä toki mukavampaa.
Muuten olen kyllä aika samoilla linjoilla Luntun kanssa mutta minullakin tämä lause vähän särähti silmään. Polyamorisena ihmisenä koen että suhde voi olla täysin kunnossa vaikka haettaisiinkin muuta seuraa toiselle tai molemmille erikseen.
Se, mitä Lunttua tunnen, niin väitän, että tuosta puuttu viittaus siihen, että jos sen tekee salassa ja toisen selän takana ts ilman yhteistä sopimusta. Mekin ollaan oltu Luntun kanssa Polyamorissa suhteessa, joten aihe ei ole täysin tuntematon.
Joo, juurikin noin kuin Kahlittu tarkensi, toi oma esimerkki ei ehkä aukaissut tarpeeksi tätä näkemystäni, mutta siis yhteistä "sopimusta" mä pidän toimivan suhteen edellytyksenä. Polyamoria ei vieras käsite tosiaan meillekään, enkä pidä sitä siis "tuomittavana" tai suhdetta/suhteita huonontavana tekijänä, sitä en tosiaan tarkoittanut..
Juu, ymmärretty. Tuolla polymaailmassa valtakäsitys muuten taitaa olla, että on moraalisesti paljon parempi vaihtoehto hakea seuraa itsekseen eikä parina. Ajatuksen takana on se, että parien seuranhaku johtaa kovin usein hyväksikäyttöön, jossa kolmas osapuoli on alistetussa asemassa eikä se pari osaa kelvollisesti kunnioittaa kolmannen tarpeita. Noita itsekkäitä yksisarvisen metsästäjiä jopa vihataan melko yleisesti. Kun ihmiset kohtaavat 1:1, yksilöt keskenään, on paljon suurempi mahdollisuus, että suhteista muodostuu syvempiä ja kestävämpiä.
-
Aika hienoa. Kuka saa ensimmäisenä kymmenen tuommoista sisäkkäistä laatikkoa??
-
Aika hienoa. Kuka saa ensimmäisenä kymmenen tuommoista sisäkkäistä laatikkoa??
Kyynikko. Houkuttele naisystäväsi laatikoimaan tähän.
-
Tämähän on se ikuinen kysymys; voivatko mies ja nainen olla vain ystäviä? (Homoja, lesboja ja biseksuaaleja unohtamatta.) Voiko exien kanssa olla ystäviä? Eroaako ystävyys mieheen ja naiseen jotenkin? Kumpia sinulla on enemmän?
En usko että tässä olisi mitään kaikkia kattavaa normia, vaan ystävyyden mahdollisuudet kumpuavat henkilöistä itsestään. Tällä hetkellä ystäväpiirini on hyvin naisvaltainen, mutta joukkoon mahtuu muitakin sukupuolia. Seksuaalisia suuntautumisiakin on laidasta laitaan.
Itse olen joidenkin exien kanssa puheväleissä, joitakin karttelen, toisia ajattelen usein ja jotkut ovat niin yhdentekeviä että tuskin tunnistaisin jos vastaan kävelisivät.
Ystävä on minulle ystävä, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta. Miespuolisten kavereiden kanssa harvemmin tulee niitä intiimeimpiä naisten juttuja keskusteltua, mutta muuten ei suuria eroja ole. Ystävään voi myös ihastua. Varsinkin ystävyyden alussa on usein sellainen hullaantumisen vaihe, mutta se tasaantuu.
-
Minulla on teini-iästä lähtien ollut sekä miehiä että naisia ystävinä, nykyään ehkä noin puolet kumpaakin. Aikaisemmin suurin osa oli naisia, mutta nyt se on tasoittunut. Homoja ja lesboja kavereina on ollut teini-iästä asti, vasta scenessä maailma on auennut minulle muilta osin laajemmin.
Olen tarkoituksella valinnut naisvaltaisen työpaikan - viimeksi 1,5 vuotta sitten sain päättää, haluanko mies- vai naisvaltaiseen yksikköön. Minulle on aina ollut helpompaa olla naisten keskellä, koskaan ei ole sotkettu nokkimisjärjestystaisteluihin, vaan ollaan tultu kertomaan surut, ja samalla haukuttu omat viholliset. Kun kaikki tekevät niin ja tietävät toistenkin tekevän niin, homma toimii jos en lähde muuten leikkiin mukaan. Äijäjutut ovat minulle vähän out tai en ainakaan jaksa sellaista koko ajan.
Ehkäpä paras ystäväni on nainen, olen tuntenut hänet vajaa 20 vuotta. Tapaamme ehkä 3-5 kertaa vuodessa, käymme syömässä, juttelemme käytännössä kaikista asioista (ok, en ole "ehtinyt" vielä mainitsemaan scenestä), yövymme toistemme luona ja viihdymme keskenämme. Joskus on tullut tilanteita, jotka olisivat voineet johtaa pidemmälle, mutta kumpikin tiedämme että se kylmentäisi ystävyytemme. Saman tiesi exäni, hän ei kokenut naisesta uhkaa itselleen, vaan lähinnä hymyili naisen edesottamuksille niistä kuultuaan. Lähinnä ongelmia aiheuttaa naisen välillä mustasukkaiset miesystävät ja hänen huono harkintakykynsä joissakin tilanteissa: en siis lähde pyynnöstäkään valitsemaan hänelle rintsikoita, kun tiedän millainen hänen miesystävänsä on. ;D Saman syy vuoksi emme enää käy liian romanttisissa paikoissa syömässä, vaan valitsemme arkisempia paikkoja.
Samoin minulla on paljon ystäviä, joilla on yhteissaunaperinne riippumatta kuka seurustelee ja kenen kanssa. En tiedä yhtään paria muodostuneen tuosta joukosta, eikä minulla varmaan edes seisoisi heidän läsnäollessaan. He ovat ystäviä, eivät potentiaalisia panokumppaneita. Niillä kahdella asialla on minulle merkitystä ja erotan ne pääsääntöisesti toisistaan.
Mutta hyvä keskustelu, täytyy lukaista vielä uudestaan pari puheenvuoroa! :love: :D
-
Minä väitän ja uskon että mies ja nainen voivat olla myös pelkästään ystäviä ilman sen kummempaa säätöjä/tuntemuksia.
Minullakin on sellaisia miespuolisia ystäviä joiden kanssa ei ole ikinä ollut mitään muuta välillämme kuin ystävyyttä eikä kyllä mieleen tulisikaan mitään muuta heidän kanssaan. :) Olin pitkään poikatyttö (tosin nykyisin koen olevani henkisesti mies) ;D Joskus helpompi ystävystyä naisen kuin miehen kanssa ja toistepäin.
Minä olin exäni kanssa eromme jälkeen väleissä, vaikkakin eromme ei ollut kauniimmasta päästä, mutta sekin loppui aikanaan..
Ystävyys ei ole mielestäni sukupuoli sidonnaista eli ystävyys ei riipu siitä onko toinen mies vai nainen vaan enemmänkin siitä millainen persoona on kyseesssä. Tosin, miehet ovat ehkä hivenen suorempia kuin naiset. Ei ole sellaista ylimääräistä draamailua ja kieroon kahtomista kuin mitä naisten keskuudessa tuntuu esiintyvän.Mutta poikkeuksia mahtuu kumpaakin puoleen. ;)
Miehiä ja naisia löytyy ystävinä aika sama määrä.
-
Jos minun pitäisi listata kolme läheisintä kaveriani, niin yksi heistä olisi nainen. (eikä ole mikään ex)
Hän asuu nykyään eri kaupungissa, mutta chattailemme lähes päivittäin. Minusta on vuosien ajan tuntunut että hänelle on kaikkein helpointa jakaa ihmissuhdeongelmiin liittyviä asioita.
-
Jos suhteen ulkopuolella alkaa nähdä potentiaalisia kumppaneita on suhteessa jotain vikaa, jollei sitten yhdessä haeta esim. leikkikaveria.
Kaipa mun suhteissani on sitten aina ollut vikaa. Tai eipä sittenkään, olen vaan polyamorinen. Eikä siinä niin eroa hakeeko yhdessä vai erikseen. Yhdessä toki mukavampaa.
Muuten olen kyllä aika samoilla linjoilla Luntun kanssa mutta minullakin tämä lause vähän särähti silmään. Polyamorisena ihmisenä koen että suhde voi olla täysin kunnossa vaikka haettaisiinkin muuta seuraa toiselle tai molemmille erikseen.
Se, mitä Lunttua tunnen, niin väitän, että tuosta puuttu viittaus siihen, että jos sen tekee salassa ja toisen selän takana ts ilman yhteistä sopimusta. Mekin ollaan oltu Luntun kanssa Polyamorissa suhteessa, joten aihe ei ole täysin tuntematon.
Joo, juurikin noin kuin Kahlittu tarkensi, toi oma esimerkki ei ehkä aukaissut tarpeeksi tätä näkemystäni, mutta siis yhteistä "sopimusta" mä pidän toimivan suhteen edellytyksenä. Polyamoria ei vieras käsite tosiaan meillekään, enkä pidä sitä siis "tuomittavana" tai suhdetta/suhteita huonontavana tekijänä, sitä en tosiaan tarkoittanut..
Minä olen (tai ainakin olen ollut) Luntun ja Kahlitun ystävä ja kertaakaan ei olla pantu. Tosin ei ole tullut ikinä sellainen mieleenkään, koska nuo kaksi ovat minulle kuin sisko ja veli ;D
Tiedän kyllä, että on ihmisiä joilla seksi on vain yksi sosiaalisen kanssakäymisen muodoista, samalla tapaa kuin vaikkapa kättely, mutta minun ei ole koskaan tarvinnut miettiä sitä panisinko vai en. Useimpien ihmisten kanssa on vain jotenkin luontevampaa olla panematta, eikä seksi tule edes mieleen, vaikka olenkin panseksuaali.
-
Sopiiko vanhoihin ketjuihin kommentoida? =)
Itsekkin tätä paljon pohtinut. Kai tämä henkilöstä ja henkilöistä myöskin riippuu.
Itsellä on myös aika monia naispuolisia ystäviä, mutta paljon pohtinut noita määritelmiä, onko ystävyys täysin/melkein/semi-neutraalia?
Ainakin omalla kohdalla on useampi naisia joiden kanssa on jotain aiemmissakin kommenteissa mainittua pientä flirttiä, mutta saattaa pysyä vuodesta toiseen leikkimielisellä tasolla, eikä ole välttämättä mitään suunnitelmaakaan, että muuksi muuttuisi. Useammassa tapauksessa myös koen, että vaikka ollaankin "neutraaleita ystäviä" tai "vain ystäviä" on siinä kuitenkin se aspekti, että toinen on mies, toinen nainen, mikä tuo ystävyydelle tietyn vivahteen, vaikkei olisikaan mitään suoranaisesti seksuaalista.
Joissain tilanteissa myöskin huomaa, että neutraali ei ole aina niin neutraalia. mm yksi seurusteleva nainen jonka luona tulee joskus matkoilla kyläiltyä, ei ole koskaan ollut mitään meininkiä meidän välillä, mutta kun taannoin oli puhetta erään toisen naisen (mahdollisesta yö)visiitistä:"siis meinaat jonkun naisen tuoda tänne?" Joka tuli tietyllä äänenpainolla :))
Ainakin itse koin, että vaikka olemme pitkään olleet vain ystäviä, on toisaalta se potentiaali muuhunkin siinä seinän takana, vaikkei asiat koskaan siihen suuntaan kulkisikaan.
Oma kuvio liittynee omaan luonteeseen, luonteva puhumaan ihmisten kanssa ja tutustun helposti, toisaalta varovainen ottamaan mitään kovin aggressiivisia askelia naisten iskemisen suhteen, ja naiset ehkä siten ajattelee, että ton kanssa on helppo kaveerata, mikä ihan antoisaa itsessään =)
-
En tiedä antaako mielipiteeni tai oma kokemukseni mitään lisäarvoa tähän keskusteluun, mutta tässä kuitenkin. Mulla on muutamia miehiä kavereina, ystävinäkin. Muutaman kanssa voidaan jutella ihan mistä vaan. Siinä ei ole pienintäkään viritystä mihinkään suuntaan.
Tunnen myös Dee naisia joiden kanssa voidaan jutella mistä vaan. Eikä mitään viritystä kummallakaan. Paitsi joo, joskus pientä sanallista flirttiä ehkä, mutta kumpikaan ei sitä ota vakavasti.
Lyhyesti näin.
PS. subi voi olla myös ystävä. mutta se on taas toinen asia. mies ja nainen siinä kuitenkin.
-
Välillä tullut mieleen kaikenlaista alistuvuuden ja erakkouden suhteen-
Ystävyys ei kai katso dominoivuutta tai alistuvuutta ¿
Kuka tää henkilö on, jota lainaan ::)
Ehkäpä sittenkin on vaikeampaa olla"alistelematta", jos toinen on jotenkin niin selkeästi jotain suuntautumistaan.. Tai sitten niin, että monilla on ihan luonnostaan taipumusta alkaa ohjailla, kontrolloida, osoittaa suuntaa, henkilölle, joka vaikuttaa siltä ettei itse ohjaile mitään eikä ketään. Jonkun on aina oltava ns. puikoissa? Onko se jotenkin sietämätöntä, ettei kukaan "johda ja goutsaa"?
Välillä tullut myös mieleen, että onko ystävyys jotenkin vähempiarvoisempaa kuin vaikka panosuhde?
Jos et lähe paneen , en välitä ystävyydestäsikään-tyylisesti.
Ei sillä että meikää olisi kysytty viime vuosina koinimaan, mutta ajatuksena..
Tai no, olen sitä mieltä omalla kohdalla, ettei mitään mielekästä voi syntyä ilman tuota
ns. vapaata tilaa, missä kukaan ei johda eikä kontrolloi. Tuossa "vapaassa tilassa" on mahdollista ilman mitään paineita kertoilla sitä omaa juttua ja tarinaa, sitä mistä kaikesta ko. henkilöt ovat rakentuneet , mitä he ovat, ilman pakkoa, vääntöä, nokitteluja.
Se on kuin jokin luova tila, missä voi syntyä taju jostain uudesta, mitä ei ole ehkä aiemmin kyennyt hahmottaa, tai ymmärtänyt lainkaan. Kunnes saa sen puetuksi sanoiksi tuossa hyvin ideaalissa tilanteessa :D
(älykännyn virheitä korjattu,hou jou)
-
Olipas hienosti kirjoitettu katylta :) Oikein tuli tarve näpyttää hiukka omaakin näppistä.
Niin. Tuo "tyhjä tila" on hyvä ilmaus. Se on juuri se mistä on kyse niin keskustelussa kuin elämässä yleensä. Se tila jossa on mysteeri, tila jossa hetki aina vapaasti suuntautuu kohden tulevaa (tietyssä määrin illuusio tietty sillä mennyt ja oleva vaikuttaa mutta aina kun on vuorovaikutuksesta kyse on palikoita enemmänkin jotta mysteerille tulevasta jää mahdollisuus hetkessä). Ilman sitä ei synny mitään.
Varmaan tuossa on se mitä itse ajattelen ihmisyydestä, vuorovaikutuksesta ja ihmissuhteista. Pitää olla tuo vapaa tila joka syntyy ihmisen intentiosta tulevaisuuteen.
-
Oma mielipiteeni on, että kyllä voivat olla vain ystäviä. Kymmenkunta vuotta sitten ystäväporukkaani kuului melkein pelkästään miehiä, mutta nykyisellään molempia on jo melkein yhtä paljon. Osittain tämä johtuu siitäkin, että useiden ex-seurustelu- tai deittikumppaneiden kanssa ollaan edelleen väleissä ihan vain ystävinä.
Ystävyys mieheen ja naiseen eroaa jonkin verran. Yleensä miehet tuntuvat olevan ystävinä vakaampia ja luotettavampia. Tarkoitan tällä sitä, että miesten ajatusmaailma on kai suoraviivaisempi ja yksinkertaisempi. Kavereiden kanssa puuhaillaan mitä sattuu, eikä asioista kaivella esiin piilomerkityksiä. Ollaan kuin muurahaisia. Naiset taas ovat keskustelukumppaneina keskimäärin parempia kuin miehet, mutta muuten välillä vähän oikukkaita. Nämä siis huomioita omasta ystäväpiiristäni, enkä tarkoita että ne pätisivät kaikkiin naisiin ja miehiin.
-
Olipas hienosti kirjoitettu katylta :) Oikein tuli tarve näpyttää hiukka omaakin näppistä.
Niin. Tuo "tyhjä tila" on hyvä ilmaus. Se on juuri se mistä on kyse niin keskustelussa kuin elämässä yleensä. Se tila jossa on mysteeri, tila jossa hetki aina vapaasti suuntautuu kohden tulevaa (tietyssä määrin illuusio tietty sillä mennyt ja oleva vaikuttaa mutta aina kun on vuorovaikutuksesta kyse on palikoita enemmänkin jotta mysteerille tulevasta jää mahdollisuus hetkessä). Ilman sitä ei synny mitään.
Varmaan tuossa on se mitä itse ajattelen ihmisyydestä, vuorovaikutuksesta ja ihmissuhteista. Pitää olla tuo vapaa tila joka syntyy ihmisen intentiosta tulevaisuuteen.
Mä aavistin että sinä ymmärrät tuota,vaikka voi tuntua joistain vähän omituiselta. Voipi olla että vähän enemmän rohkeutta ja luottamusta vaatii,mutta ei kai ystävien tarvitse toisiaan pelätä..
-
Elämä vaatii rohkeutta; tuo vapaa tila on se hyppy elämään.
Sinänsä tässä keskustelussa minua vaivaa erojen tekeminen. Huonolla tavalla erojen tekeminen.
Itse ajattelen että rakkaus on ystävyydessä. Se on sitä ihan semanttisestikin buddhismissa. Sana maitri tarkoittaa rakkautta ja sana mitra ystävyyttä. Mutta mutta joo...antaa tän nyt olla...
Toinen asia mikä on kiintoisaa on juuri sanojen häilyvyys. Se mikä tekee siitä vapaasta hetkestä vuorovaikutuksessa mysteerin. Se kuinka sanat häilyvät hakien yhteistä merkitystään, yhteistä ymmärrystään. Ja se kuinka ymmärrys ei ole sanoissa vaan siinä hetki hetkellä rakentuvassa tilanteessa.
-
Toinen asia mikä on kiintoisaa on juuri sanojen häilyvyys. Se mikä tekee siitä vapaasta hetkestä vuorovaikutuksessa mysteerin. Se kuinka sanat häilyvät hakien yhteistä merkitystään, yhteistä ymmärrystään. Ja se kuinka ymmärrys ei ole sanoissa vaan siinä hetki hetkellä rakentuvassa tilanteessa.
Niinpä..ja sekin että kykenee hyväksymään sen,ettei kaveri halua ottaa tuota hyppyä eikä tulla tuohon vapaaseen tilaan,koska pelkää tai on jotenkin niin rikki. Pelkää ehkä että häntä yritetään ohjailla sittenkin johonkin tiettyyn suuntaan. En mää tätä ole kovin kauaa aikaa tajuillut,mutta sittenkin olen iloinen kaikesta huolimatta, että voi jotain vielä ymmärtää vanhoilla päivillään :))
-
Toinen asia mikä on kiintoisaa on juuri sanojen häilyvyys. Se mikä tekee siitä vapaasta hetkestä vuorovaikutuksessa mysteerin. Se kuinka sanat häilyvät hakien yhteistä merkitystään, yhteistä ymmärrystään. Ja se kuinka ymmärrys ei ole sanoissa vaan siinä hetki hetkellä rakentuvassa tilanteessa.
Niinpä..ja sekin että kykenee hyväksymään sen,ettei kaveri halua ottaa tuota hyppyä eikä tulla tuohon vapaaseen tilaan,koska pelkää tai on jotenkin niin rikki. Pelkää ehkä että häntä yritetään ohjailla sittenkin johonkin tiettyyn suuntaan. En mää tätä ole kovin kauaa aikaa tajuillut,mutta sittenkin olen iloinen kaikesta huolimatta, että voi jotain vielä ymmärtää vanhoilla päivillään :))
Ehkä silloin on jonkin sanan merkitys ymmärretty väärin, tai sitä käytetään väärin. On käytetty aiemmin, ehkä, väärin.
Ystävyyteen (rakkauteen) sisältyy itsessään vapaus merkityksessä olla kokonaan oma itsensä. Vapaus myös valita. Ilman sitä ei ole kyse ystävyydestä/rakkaudesta.
Ja jos ei uskalla niin ehkä ei ole ymmärretty riittävästi, vielä(?). Ymmärtämiseen sisältyy vapaaksi laskeminen, niin itsen kuin toisen.
Ja jos ei tunne riittävästi turvallisuutta hypätä niin ei pidä hypätä. Vastuu on jokaisen, niin itsestä kuin toisesta, mutta jälkimäisestä ei voi olla varma tässä maailmassa ja siksi on hyvä kuunnella itseään.
-
Alkuperäiseen kysymykseen, voiko mies ja nainen olla vain ystäviä ja voiko exän kanssa olla ystävä.
Mielestäni voivat olla ystäviä aivan hyvin kummassakin tapauksessa. Minulla on myös naispuolisia ystäviä enkä koe siinä mitään ongelmaa, enkä usko heidänkään kokevan. Myös exän kanssa ystävyys on minusta mahdollista ja toivottavaa. Harvoin se kuitenkaan taitaa onnistua. Sääli sinänsä. Ihmiset ajattelevat ja kokevat eri tavoin asioita, ihmissuhteita ja ystävyyttä. Se mikä jollekin on kylmyyttä, on toiselle järkevyytä. Olen kuitenkin varma, että ystävyys voi jatkua suhteen jälkeenkin. Kaikki riippuu asenteista.
-
Ehkä silloin on jonkin sanan merkitys ymmärretty väärin, tai sitä käytetään väärin. On käytetty aiemmin, ehkä, väärin.
Ystävyyteen (rakkauteen) sisältyy itsessään vapaus merkityksessä olla kokonaan oma itsensä. Vapaus myös valita. Ilman sitä ei ole kyse ystävyydestä/rakkaudesta.
Ja jos ei uskalla niin ehkä ei ole ymmärretty riittävästi, vielä(?). Ymmärtämiseen sisältyy vapaaksi laskeminen, niin itsen kuin toisen.
Ja jos ei tunne riittävästi turvallisuutta hypätä niin ei pidä hypätä. Vastuu on jokaisen, niin itsestä kuin toisesta, mutta jälkimäisestä ei voi olla varma tässä maailmassa ja siksi on hyvä kuunnella itseään.
Ehkä olet tässä hieman aikaasi edellä,mutta kuinkas muuten. Sadan vuoden päästä maailma on varmaan hieman toisenlainen ja ystävyyskin nähdään muussa kuin sukupuolisessa tilassa :D
-
Ehdottomasti voi olla. Itselläni on varmaan lähemmäs 90% kavereista miehiä, luotettavimmat ystävät ovat miehiä. Toki en sitä kiistä, etteikö joidenki kavereiden kanssa olisi jotain toimintaakin ollut, mutta silloin kun molemmat sen tietävät, että toimitaan kaveripohjalta niin käytössä ollut enemmänkin periaate "puutteessa ystävä tunnetaan". Joidenkin kanssa on ollut jotain sutinaakin ja sitten alkukiinnostuksen jälkeen välit ovat päätyneet kaveritasolle.
Exien kanssakin tulen hyvin toimeen, yleensä suhteet on tullut päätettyä sen verran järkevästi, että ystävyys on ollut edelleen mahdollinen.
-
Itse suhtaudun miesten ja naisten väliseen ystävyyteen vähän skeptisesti,mutta onhan se onnistuessaan hieno asia.
Sillä on tietysti merkitystä miten ja missä ystävyys saa alkunsa.
Itselläni on helpompi tutustua miehiin,mutta uusien tuttavuuksien kanssa menee helposti aina menee seksi sävytteiseksi.
Ei siis minun taholtani.
Olen jopa muutaman kerran saanut ihan rehellisen vastauksen,että olen liian kaunis että kanssani voisi olla pelkkä ystävä.
Sitä rehellisyydestä olen aina kiittänyt.
Mutta on myöskin ollut päinvastoin.
Uudet ystävät ovat kuitenkin aina tervetulleita,tässä iässä kun on niin vaikea enää ystäviä hankkia/saada.
-
Itse suhtaudun miesten ja naisten väliseen ystävyyteen vähän skeptisesti,mutta onhan se onnistuessaan hieno asia.
Samoin, jos mies tosiaan on naisen kanssa pelkkä kaveri eikä oikeasti halua muuta kuin kaveruutta, niin onhan se naiselle aika lailla nöyryyttävää. Sehän tarkoittaa sitä ettei nainen ole viehättävä ja haluttava.
IKRM
-
Kyllä voi olla ystäviä, ystävyyttä.
-
Hmm..enpä kyllä ihan tätä nyt tarkoittanut edellistä viestiäni kirjoittaessani. ::)
Kunhan kerroin omia kokemuksiani yrityksistä hakea miespuolisia ystäviä.
Uusista tuttavuuksista,joista ei sitten ystäviä tullut.
Onneksi olen jotain jo onnistunut löytämäänkin :love:
-
Samoin, jos mies tosiaan on naisen kanssa pelkkä kaveri eikä oikeasti halua muuta kuin kaveruutta, niin onhan se naiselle aika lailla nöyryyttävää. Sehän tarkoittaa sitä ettei nainen ole viehättävä ja haluttava.
Vaib heterojuntti voi kirjoittaa noin älyvapaan mielipiteen.
-
Samoin, jos mies tosiaan on naisen kanssa pelkkä kaveri eikä oikeasti halua muuta kuin kaveruutta, niin onhan se naiselle aika lailla nöyryyttävää. Sehän tarkoittaa sitä ettei nainen ole viehättävä ja haluttava.
Vaib heterojuntti voi kirjoittaa noin älyvapaan mielipiteen.
Niin kuin sanoin, onhan se naiselle nöyryyttävää.
IKRM
-
Itse suhtaudun miesten ja naisten väliseen ystävyyteen vähän skeptisesti,mutta onhan se onnistuessaan hieno asia.
Samoin, jos mies tosiaan on naisen kanssa pelkkä kaveri eikä oikeasti halua muuta kuin kaveruutta, niin onhan se naiselle aika lailla nöyryyttävää. Sehän tarkoittaa sitä ettei nainen ole viehättävä ja haluttava.
IKRM
Oletko myös sitä mieltä että homoseksuaalit eivät voi olla vain ystäviä samaa sukupuolta olevien kanssa ja että biseksuaalit eivät voi olla vain ystäviä kenenkään kanssa?
-
Itse suhtaudun miesten ja naisten väliseen ystävyyteen vähän skeptisesti,mutta onhan se onnistuessaan hieno asia.
Samoin, jos mies tosiaan on naisen kanssa pelkkä kaveri eikä oikeasti halua muuta kuin kaveruutta, niin onhan se naiselle aika lailla nöyryyttävää. Sehän tarkoittaa sitä ettei nainen ole viehättävä ja haluttava.
IKRM
Oletko myös sitä mieltä että homoseksuaalit eivät voi olla vain ystäviä samaa sukupuolta olevien kanssa ja että biseksuaalit eivät voi olla vain ystäviä kenenkään kanssa?
Kannattaa varmaankin lukea postaukseni vielä uudelleen, tällä kertaa oikein ajatuksella ilman ammattiloukkaantumisaspektia.
IKRM
-
Itse suhtaudun miesten ja naisten väliseen ystävyyteen vähän skeptisesti,mutta onhan se onnistuessaan hieno asia.
Samoin, jos mies tosiaan on naisen kanssa pelkkä kaveri eikä oikeasti halua muuta kuin kaveruutta, niin onhan se naiselle aika lailla nöyryyttävää. Sehän tarkoittaa sitä ettei nainen ole viehättävä ja haluttava.
IKRM
Ei ole, nöyryyttävää siis.
-
Itse suhtaudun miesten ja naisten väliseen ystävyyteen vähän skeptisesti,mutta onhan se onnistuessaan hieno asia.
Samoin, jos mies tosiaan on naisen kanssa pelkkä kaveri eikä oikeasti halua muuta kuin kaveruutta, niin onhan se naiselle aika lailla nöyryyttävää. Sehän tarkoittaa sitä ettei nainen ole viehättävä ja haluttava.
IKRM
Tuon kyseisen miehen silmissä ei ole. Jonkun muun silmissä taas se nainen voi olla suorastaan vastustamaton :)
Lienee itsetuntokysymys kokeeko nainen torjunnan nöyryyttävänä vai jonain muuna. Oma tuntemukseni on ollut jonkinasteinen harmistus. Kun itse olisi halunnut tutustua muussakin kuin kaverimielessä, mutta toinen ei. Kavereiksi tai ystäviksi on silti voitu jäädä ja noin on tapahtunut myös toisin päin.
Eli kyllä: mies ja nainen voivat olla ystäviä. Jopa hyviä sellaisia.
-
Saattahan ystävyyssuhde olla monessa mielessä seksuaalista suhdetta enemmän, varsinkin kun ensiksimainituilla on usein taipumusta olla suht lyhytaikaisia ja kääntyä negaatioksi?
Ainakin itse näissäkin tapauksissa tiedostan, että ystävä on näyttävännäköinen naishenkilö, mutta eri henkilöiden kanssa vain syntyy erilaisia kemioita, nainen ei suinkaan välttämättä koe, että en arvostaisi häntä ulkonäöllisesti, tai itseäni ei harmita "voi helvata, ollaan vain ystäviä" :D
-
Tsehovin näytelmässä yksi henkilö esittää ajatelman, että naisesta voi tulla miehen ystävä vain tietyssä järjestyksessä: ensin tuttava, sitten rakastajatar, ja sitten vasta ystävä.
Ottamatta nyt MINKÄÄNLAISTA kantaa edellämainittuun tajuan, että parikymppisenä mulla oli läheisimmissä ystävissä hyvin tasaisesti naisia ja miehiä. Jos käytetään vaikka määritelmänä sitä, keille soittaa viikonloppuiltana, että lähdepä baariin tai elokuviin tai jotakin. Nyt vastaavassa asemassa olevat ystävät ovat käytännössä kaikki miehiä. Vanhat naispuoliset ystävät ovat kyllä edelleen olemassa, ja vaikka harvemmin nähdään, välit ovat läheisen luottamukselliset - asioista kyllä puhutaan kuten ennenkin. Mutta tällainen käytännön kanssakäyminen, lähdetäänpä jonnekin kaksistaan - se ei enää tuntuisi samalla tavalla luontevalta. Tämä liittyy tietenkin parisuhteiden vakiintumiseen, perheiden perustamiseen, tiukempaan otteeseen työelämästä - mutta myös johonkin muuhun. En oikein osaa sanoa, mihin. Ei kai alitajuiseen pelkoon puolisoiden mustasukkaisuudesta? Ilmeinen vastaus, mutta en haluaisi uskoa.
-
Mielestäni nainen ja mies voivat olla ihan yhtä hyvin ystäviä kuin nainen ja nainen ja mies ja mies. Toki se on aina mahdollista, että jompikumpi ihastuu toiseen, mutta uskon, että on myös täysin mahdollista olla vastakkaisen sukupuolen ystävä ilma mitään tunteita.
Itselläni on hauskasti muuttunut tilanne ystävien suhteen, että vielä muutama vuotta sitten varsinaiset miespuoliset ystävät olivat vähäisiä ja suurin osa ystävistäni oli naispuoleisia. Nykyään olen toki säilyttänyt naispuoleiset ystäväni, mutta olen saanut myös monia miespuoleisia ystäviä. Osa on opiskelun kautta tutustunut minuun, osaan olen tutustunut deittailun kautta, mutta nämä herrat ovat sitten jääneet kavereiksi. Vaikka en täysin myönnäkään, että tulisin tällä hetkellä paremmin miespuolisten kanssa toimeen, niin sen myönnän, että ystävyys naisten ja miesten kanssa on erilaista. Ystävyys miesten kanssa on jotenkin astetta rennompaa ja mutkattompaa ja miesten kanssa voi oikeasti puhua lähes joka asiasta, suoraan ja avoimesti (paitsi ehkä ns naisten jutuista, eli kosmetiikasta yms :D). Toki naispuolisten ystävienkin kanssa pystyn puhumaan kaikesta, mutta jostain syystä esimerkiksi seksistä on helpompi puhua miespuolisten kanssa kuin naispuolisten ystävien kanssa. Olen myös sen huomannut, että jos joku naispuoleinen ystäväni seurustelee/tapailee jotakuta, niin naiset tuppaavat puhua paljon enemmän tästä kumppanistaan. Toki myös miespuoliset ystäväni kertovat, jos tapailevat jotakuta, mutta he eivät puhu kumppanistaan jokaisessa lauseessa, niin kuin välillä jotkut ystävistäni tuntuvat tekevän. :D
-
Haluaisin sanoa tähän, että tottakai voi (hetero/bi) naiset ja (hetero/bi) miehet olla keskenään vain ystäviä, mutta oma kokemukseni tämän elämän aikana on osoittanut järjestään siihen suuntaan, että ei valitettavasti näyttäisi pitävän omalla kohdallani paikkaansa. Kavereita kyllä, mutta lähempiä ystäviä... Not gonna happen...
Aina on ilmestynyt vähintään joku seksuaalinen lataus siihen välille. Itse olen myös tällainen "kävelevä tuntosarvi", että aistin toisesta todella helposti sen, jos hänestä lähtee senkaltaisia viboja suuntaani. Ja kuten olen täällä kirjoitellut asiasta, niin minussa on etenkin tiettyinä kuunvaiheina niin vahvana tietynlainen eläimellinen kiima päällä, että en voi sille mitään, että ne tuntemukset alkaa sitten kohdistua siinä lähellä olevia uroksia kohtaan hyvin helposti.
Toisaalta mulla on bi(pan-)seksuaalina ollut tätä ongelmaa myös naisten kanssa. On ollut heilahtelua ystävyydestä kepeämpiin lääppimisiin/sekstailuihin tai vakavampiinkin suhteiluihin. Etenkin tätä tapahtui siihen aikaan paljon, kun tuli juhlittua enemmän. Mutta naisissa minulla on muodostunut kuitenkin selkeästi myös ei-seksuaalisviritteisiä ystävyyssuhteita. Etenkin tietty heteronaisten kanssa, mutta myös bi-tsubujen, joita minulla on jostain syystä ollut aina eniten naispuolisessa tuttavapiirissäni. Myös homomiesten kanssa on ollut ihanaa, kun siinä on ollut niin selkeää se, että homma pysyy vaan ystävyytenä.
Niin, mä olen sellainen, että ihastun herkästi. Kaikkiin sukupuoliin. Ja ihmiset tuntuu ihastuvan myös minuun aika helposti. Ja sit kun on vahvan seksuaalinen olento, niin elämä on sit välillä mitä on... Välillä mua on surettanut se, että tuntuu, että niin monissa ihmissuhteissani on seksuaalinen pohjavire (vaikka sitä ei lähdettäisikään toteuttamaan sen enempiä käytännössä). Kaipaisin välillä enemmän sitä rauhaa, mikä syntyy siitä, kun on selkeästi vain ystäväpohjalta liikenteessä oleva, mutta silti läheinen suhde. Sukulaisten kanssa onneksi saa edes sitten kokea tätä puolta.
-
Mua ihmetyttää se et tästä aiheesta edes keskustellaan, kun jo aloituksessa tulee ilmi et esim panseksuaaleilla ei vois olla ollenkaan ystäviä jos ei vois olla kaveri sellaisen ihmisen kanssa, jolla on sellainen sukupuoli johon voi tuntee vetoa. Yksilöitä me ollaan enemmän ku sukupuolen edustajia. Sanoisin, et jos kelaa et "tietyn sukupuoliset ihmiset on tällaisia ja tällaisia, siksi en voi olla ystävä niiden kanssa", niin vika on ehkä vaan omissa asenteissa.
Mulla on eri sukupuolisia ystäviä. Lähimmät ystävät on miehiä (oon hetero). Muhun on joskus ihastuttu, mut asiasta on juteltu ja käyty läpi ja ystävyys on onneks jatkunu ennallaan.
-
Itselläni on enemmän miespuolisia ystäviä & kavereita kun naispuolisia.
Tosin, tällähetkellä ystävät&kaverit on noin 99% nettituttavia, joita näen erittäin harvoin livenä.
Miespuolisten kanssa heitän ehkä roisimpaa läppää, on myös ihan avoimesti seksistä puhe ja jos on flirtti tyylistä, sen ymmärtää kaikki porukassa että kyse on vitsailusta ja kiusailusta.
Vaikka näitä ihmisiä tapaisin useamminkin oikeassa elämässä, ei minulla olisi mitään halua harrastaa seksiä tai sessiota heidän kanssaan.
Ne on vaan frendejä :)
On kiva saaha parilta kommenttia "muista olla tuhmasti :-*" kun on tiedossa että tapaan herraa ;D
-
Kahvilla käydessä kaverit ovat kavereita sukupuolestaan riippumatta, kaljoitellessa kaikki semiviehättävät kaverit ovat seksikkäitä sukupuolestaan riippumatta. Looginen johtopäätös: kanssani voi olla vain kaveri, vaikka edustaisi sellaista sukupuolta (tai sukupuolettomuutta), josta viehätyn. Jos en ole päissäni. Kauhean ikävää, kun tällaiset yksinkertaiset humalatilakysymykset sukupuoliproblematisoidaan ;D.
-
Johtuen ehkä harrastuksista, koulutuksesta, ammattialasta ja kiinnostuksen kohteista niin suurin osa kavereistani taitaa olla miehiä. Sitä ystävystyy sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on jotain yhteistä. Eikai sillä sukupuolella ole oikeasti mitään merkitystä jos toinen ihminen on vaan oikealla tavalla "mielenkiintoinen". Enkä tarkoita nyt mitään seksuaalista. Se on sitten ihan itsetunnosta kiinni kestääkö sen, että toinen haluaa olla vain "kaveri". Minut on muistaakseni torjuttu kerran ja olihan se tietysti sen hetken hankalaa, mutta ihan olimme ystäviä sen jälkeenkin. Vaikeammalta se on tuntunut olla itse siellä "kiitos, mutta ei kiitos"-puolella. Tavallaan kaipaisin kyllä naispuolisia kavereita, mutta ystävyys naisten kanssa on yleensä kovin monimutkaista erilaisten draamojen takia. Jostain syystä olen myös aika monta kertaa ollut sellaisessa tilanteessa, että "sisters before misters" on unohtunut itse kultakin (myös minulta itseltäni). Enkä nyt tarkoita varsinaista pettämistä tai "leikkimielistä flirttailua" vaan erilaista draamaa liittyen eksiin, ihastuksiin, "onko FWB 'varaus'"-ajatuksiin ja "jos vähän tästä nyt yritän niin eroaisikohan noi"-juttuihin. Miesten kanssa on myös mukavampi jutella yhteiskunnallisista asioista. Naisten kanssa politiikasta keskusteleminen on yleensä aika turhauttavaa, koska monet naiset ottavat sen henkilökohtaisena loukkauksena ettei ehkä äänestä samaa puoluetta tai ei suostu allekirjoittamaan jotain kansalaisaloitetta.
Tuli tuosta bi- ja panseksuaalisuusjutusta mieleen. En ole ikinä ollut mustasukkainen heterokumppaneiden naispuolisista kavereista enkä oikeasti muista, että kukaan omistakaan kumppaneista olisi ollut mustasukkainen omista miespuolisista kavereistani. Mutta kun pariuduin biseksuaalin kinkymiehen kanssa niin yhtäkkiä kaikista kinkyhomo- ja miespuolisista kinkybissekavereista tuli yhtäkkiä kauhean epäilyttäviä. Meni minulta jo ihan vainoharhojen puolelle kun pohdin "onkohan se pannut tota" ja "mitä ne siellä fettaribileissä/miiteissä tekee". Piilottelin myös omia homokavereitani "jos se vaikka katsoo niitä." Osittain se oli sitä "olenko viimeinen nainen ennen homoutta"-pelkoa, osittain kinkymaailman trivialisointia ja osittain sitä että heteron/homon nyt vain on oikeasti todella vaikea tajuta mitä biseksuaalin päässä liikkuu. Vikahan siis oli ihan siellä minun päässäni, joten olen toipunut siitä ja hävettää. Jotenkin tuntuu omien angstien jälkeen vähän rajoittuneelta ajatella, että "voivatko nainen ja mies olla vain ystäviä" kun ehkä pitäisi miettiä että voiko kenenkään kanssa olla ystävä?
-
Vielä tuohon joskus aikaisemmin väläytettyyn ajatukseen, että loukkaus naista kohtaan jos vain ystäviä: seksuaaliset kanssakäymiset valitettavan usein johtaa siihen, että ystävyys rakoilee eri syistä ennemmin tai myöhemmin. Siinä mielessä ehkä parempi, että jotkut suhteet pysyvät ystävyyssuhteina, on parempi todennäköisyys pitkäkestoisuudelle :) JA oikea ystävyys, tyyliin luottamukselliset keskustelut jne, ovat huomattavasti enemmän kuin harjoittaa seksiä. Jotkut suhteet pysyvät ystävyyksinä eivätkä johda muuhun, jos ystävyyden kohteena seksuaalisesti viehättävä henkilö, niin se tietty arvostus myös tällä saralla on olemassa. Ainakin itse ajattelen, että on itsessään antoisaa olla jonkun hottiksen ystävä :D henkilö voi olla luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan arvostettava, mutta seksuaalinen viehätys tuo oman mausteen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokaista seksuaalisesti viehättävää henkilö pitäisi päästä tuikkasemaan :)
-
Itse puhun ainakin ihan samoista asioista sekä nais- että miespuolisten (tai siltä väliltä olevien sukupuolisten) ystävieni kanssa, bi-seksuaalien ja heteroiden, ja itsehän olen bi :). Seksuaalinen jännite tai sukupuoli eivät ole seikkoja, joiden läpi ensisijaisesti katson muita ihmisiä ja arvioin heitä, vaikka aika flirtti saatankin olla. Ystävyydessä painavat aika monet muut asiat enemmän. Jostain ihmisestä voi tykätä tosi paljon ilman, että siinä on voimakasta seksuaalikemiaa, ei kai siinä pitäisi olla mitään ihmeellistä. Toki, ehkä jos seksuaalinen jännite olisi todella vahva, niin ehkä silloin ystävyydestä voisi tulla jotain tavanomaista ystävyyttä läheisempää. Jyrkkä vastakkainasettelu ystävyyden ja rakkaussuhteen/seksisuhteen välillä on joka tapauksesta vähän hassu, ainakin omassa ajattelumaailmassani. Minulla ei voisi olla rakkaussuhdetta, joka ei olisi samalla myös syvä ystävyyssuhde. Ja pelkkä seksisuhde ilman ystävyyttä tuskin toimisi omalla kohdallani. :)
-
Minulla on sekä mies että naispuolisia ystäviä, kavereita ja tuttavia. No mun mielestäni miesten kanssa monesti keskustelut ovat pintapuolisempia ja rennompia ja harvemmin tulee erityisen syvällisiä keskusteltua lukuunottamatta parasta ja vanhinta mieskaveriani joka myös kokenut paljon ja tietää miltä kipupisteet tuntuvat. Myös oluenhuurteiset sauna, peli, baari ja muut miestenillat ihan kivaa kamaa. Naispuolisten ystävieni kanssa on jostakin syystä helpompi puhua tunteista, huolista ja murheistakin. Minun mielestä naiset ymmärtävät ajatteluketjuani miesystäviäni paremmin. Toisinaan naisten kanssa tulee puhuttua myös kohtalaisen roisisti seksistä ja kinkyilystäkin vaikka ystävistäni harva on kinky. Naisia vain tuntuu kiinnostavan sekin puoli enemmän kuin miespuolisia ystäviäni. Mutta en mä niiden naisystävieni kanssa pelkkää punaviiniä litki ja paranna maailmaa. Käyn toisinaan heidän kaa ulkona, juhlimassa ja shoppailemassa ja etc.
Mitä taas tulee ystävyys eksiin, niin siinä on suurta hajontaa ja riippuu vähän eroon johtaneista syistä ja muiden sidetekijöiden laajuudesta. Ne joiden kanssa homma päätyi kaaokseen tai muutoin koko touhu kusi ovat kadonneet lähes jälkiä jättämättä enkä ole isommin yhteyttä pitänyt. Yhden nuoruuden rakkauden kanssa olen ajoittain yhteyksissä ja liittomme lähinnä kaatui paikkakunnan vaihdosten ja luonnollisen erilleen kasvamisen seurauksena. Lasteni äitiin olen puolestaan onnistunut sekavasta, kipeästä ja vaikeasta eroprosessista ja hänen mukaan tuomasta kolmannesta pyörästä huolimatta rakentamaan ystävyyssuhteen joka tuntuu hyvin oikealta ratkaisulta. Lasten asioiden hoitaminen on mutkatonta, välillä käyn heidän luonaan kyllästelemässä. Kahvittelemme, keskustelemme, toisinaan grillaamme ja maistelemme viiniä. Joskus autamme toisiamme ja olen aika hyvä kaveri hänen uudelle miehelle ja heidän yhteiselle lapselle eräänlainen setähahmo. Olen myös menossa 13 heinäkuuta eksäni häihin ja eläämä hymyilee vaikeasta menneisyydestä huolimatta. Eli kyllä exän kanssa voi olla ystävä ja hyväkin ystävä. Jos osaa puhua, purkaa tunteensa ja antaa anteeksi ja mikä tärkeintä menneet ovat menneitä ja vain nykyisyys merkitsee.
-
...on juu naisia jotka ystäviä. Toisaalta en äkkiseltään muista onko montaa seksikumppania ollut jonka kanssa jompi kumpi ei olisi jossain vaiheessa sanonut:” Ihan vaan kaverimielessä.” :P
-
Todellakin onneksi on myös naispuolisia ystäviä. Joitain panisi ja pieksisi kernaasti, joitain ehkä vain pieksisi, yleisesti ottaen ei tule mieleenkään kumpikaan. Jotain jännitettä tulee ja menee joidenkin kanssa. Helpottanee että useimmat ovat suhteissaan ja tavallisimmin myös allekirjoittaneen ystävien kanssa.
Keep it simple, stupid.
* )
-
Onhan niitä kaikenlaisia. Miesten kuin joidenkin harvojen naisten kanssa mm.seksistä puhutaan suoraan ja sekoittuu aiheisiin tunnesysteemit kuin kaikenmaailman kipukohdat. Kuitenkin tunteista lähinnä on sivumainintana, pikainen poikkeama vain.
Itsellä on oikeastaan vain yksi ihana naispuolinen ystävä jonka kanssa tulee puhuttua tunteista jotain sekavaa liirumlaarumia, yleensä humalassa silti. Jännästi jaksan häntä kerran tai kaksi vuodessa ja olen iloinen meidän sopivasta välimatkasta. Minun tarve puhua syvällisemmin tunteista on.. ei ku ei. Sitä ei taida pahemmin olla.
Mitä tulee eksiin niin yhden kanssa tulen hyvin juttuun, kutsu hänen häihinkin on. Meidän juttu ei räjähtänyt käsiin tai mitään muutakaan draamaa ollut. Onhan siinä kuitenkin ihminen joka tuntee minut suht hyvin ja kumpikin edelleen arvostetaan toisiamme.
Joten se on niin ihmisestä kiinni. Ei sukupuolesta.