BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: hiz - 12.01.2013, 10:59
-
Rakkautta (sinun/kumppanin rakkautta) täytyy ansaita.
Ajatuksia tästä?
-
Rakkautta ei täydy, ansaita! Rakkaus on pyyteetön. Se tulee jos on tullakseen, sitä ei voi vaatia..eikä niin saada. Jos se tulee...sitä pitää vaalia, helliä, hoivata. Aivan kuten mitä tahansa ystävyyssuhdetta. Rakkautta niin kuin ystävyyttä...ei pidä pitää itsestään selvyytenä. Niitä ei voi "ansaita"...mutta hoitamatta..ne voi menettää. Aivan kuten kukka kuolee..jos sitä ei hoida..aika-ajoin muista kastella..
Jotain on pielessä jos ajatusmaailma on...Olet ansainnut Rakkauteni..Olet ansainnut ystävyyteni...Tulee mieleen vanha totuus...Joka itsensä ylentää..hänet alennettakoon...
-
Rakkaus käsitteenä on monimerkityksellinen.
En käyttäisi sanaa rakastaa ollenkaan. Sen käsite on juurikin tuota mistä onnis puhuu.
Harva sitä osaa. Voi väittää muuta mutta teot paljastavat.
Helppo sanoa, että hyväksyn sinut/hänet sellaisena kuin on. Rakastan sinua, tunnen hyvin syviä tunteita..millä kaikilla sanoilla puhutaankaan.
Totuus kuitenkin sitä, että jos esim. tekee virheitä, ei sovi muottiin, saattaa olla joskus huonoja aikoja jolloin ei jaksa yrittää.
Tai jos ajattelee väärällä tavalla tai asenne ei ole omaan makuun tai nauraa hassusti tai itkee liian paljon, tai pitää väärän värisiä sukkia jalassa...syitä on vaikka minkälaisia...joten vaihdetaanpa hänet toiseen ihmiseen. Ei ole onnistunut ansaitsemaan rakkautta sillä tavalla minkä kumppani hyväksyy.
Ehkäpä se ei ole ollutkaan rakkautta joka kestää kaiken vaan jonkinlaista riippuvaisuutta toisesta ihmisestä.
Rakkaudella voi myös pelata. Sitä annetaan, sitten säännöstellään, taas annetaan, taas vetäydytään. Sitä nimitetään rakkaudeksi vaikka on ihan jotain muuta. Oman mielen vääristyneitä kuvia joissa luullaan jotain.
Minun maailmassani rakkaus ja armo kuuluvat yhteen saumattomasti. Ei ole toista ilman toista.
-
Toimii roolileikkinä. Pitää tehdä jotain tiettyä (mahdollisesti epämiellyttävääkin) miellyttääkseen kumppania, niin saa sitten palkinnon.
Jos koko parisuhde perustuu rakkauden ansaitsemiseen, eikä kyseessä ole mikään sovittu 24/7-roolileikki (jonka voi laittaa tarvittaessa kesken), niin sitten asiat ovat pahasti pielessä. Itsellänikin on tästä kokemusta. Kumppani on oikein upea ja ihana, mutta vain silloin kun vain muistat tehdä kaiken mitä hän on käskenyt tekemään. Kun et muista tehdä jotain tai teet jotain väärin (hänen mielestään), kumppani joko jättää sinut kokonaan huomiotta, turvautuu henkiseen tai fyysiseen väkivaltaan ja pahimmillaan uhkaa lopettaa koko suhteen.
Moni rakastuu siihen upeaan ja ihanaan ihmiseen niin kovasti, että suostuu hänen hulluihin vaatimuksiinsa. Vaatimukset voivat lisääntyä vähitellen. Lopulta ei muista enää kaikkia vaatimuksia ja pelkää jatkuvasti, onko unohtanut tehdä jotakin vai tekikö jotain väärin. Itsetunto murenee, ja kokee itsensä täysin kelvottomaksi ihmiseksi. Lopulta elää harhassa, että on niin huono ihminen, että pitää olla onnellinen, että edes kelpaa sille alistajalleen. Pahinta on, kun teit mielestäsi kaiken oikein, mutta silti kumppani käy vihaisena kimppuun. Syytät itseäsi, kun olet unohtanut jotakin. Syytät itseäsi, kun kumppanisi ei voi rakastaa sinua.
Varokaa lähtemästä parisuhteeseen ihmisen kanssa, jonka rakkautta täytyy ansaita. Lähtekää mielummin parisuhteeseen, jossa rakkautta riittää jatkuvasti ja vilpittömästi, mutta erityistä hellyyttä ja palkkioita ansaitakseen saa joskus tehdä jotain kinkyä.
-
Rakkaus käsitteenä on monimerkityksellinen.
....
Rakkaudella voi myös pelata. Sitä annetaan, sitten säännöstellään, taas annetaan, taas vetäydytään. Sitä nimitetään rakkaudeksi vaikka on ihan jotain muuta. Oman mielen vääristyneitä kuvia joissa luullaan jotain.
Minun maailmassani rakkaus ja armo kuuluvat yhteen saumattomasti. Ei ole toista ilman toista.
Joo, sama täällä; en käytä rakkaus-sanaa kovin herkästi ainakaan parisuhdesidonnaisena. Varaan sen ennemminkin asenteena elämää ja maailmaa, myös ihmisiä ja eliö-, kasvi- ja kivikuntaa, kohtaan.
Sitten kun siirrytään ihmisten henkilökohtaisiin suhteisiin niin termi on hyvin vaativa jotta sen merkitys ja kriteerit täyttyvät.
Ihmiset kuvittelevat että rakkaus on jokin jolla voi saada jotakin. Vaikka vastarakkautta. Toisaalta; kaikille meille kuuluu se kaikki rakkaus. Tämä on hankala paradoksi: on oltava valmis totaaliseen irtipäästöön ja silti täysin ehdoton omasta arvostaan. Nämä ovat kolikon puolet joita ilman pyyteetön rakkaus on mahdoton.
-
Melkoisen vääristyneitä kokemuksia tuosta mitä Lady Whipkin mainitsee edellä. Voiskohan sitä kutsua "leikkipeli-"tai "mafiosorakkaudeksi..rakastaa kyynelillä ihan,mutta valmis jo seuraavan nurkan takana "laittamaan ilmat pihalle"..aitoa väkivaltaakin siis..
Rakastaa silloin kun olisi "vähiten ansainnut" tai ei koko ansaitsemisideologiaa.
Kristinusko,se fundisosasto, oli myös täynnä vaatimusta,ansaitakseen Herran rakkauden,joka kuitenkaan ei ollut ansaittavissa eli ei koskaan ollut riittävän hyvä ihminen ja Herran palvelija :/
-
Kristinusko,se fundisosasto, oli myös täynnä vaatimusta,ansaitakseen Herran rakkauden,joka kuitenkaan ei ollut ansaittavissa eli ei koskaan ollut riittävän hyvä ihminen ja Herran palvelija :/
Katy, mikäli ymmärsin oikein lauseesi sanoisin, että kyseessä ei ole rakkauden ansaitseminen hengellisellä tasolla vaan yhteisön yhdenmukaisuus ja hallittavuus.
Fundamentalisteilla on tiukat säännöt joita olisi hyvä noudattaa mikäli aikoo kuulua yhteisöön.
Tällaisessa on kyse ryhmän hallittavuudesta, samalla tavalla ajattelevista ihmisistä. Riitaisan ilmapiirin ehkäiseminen, yhdessä kasvaminen saman aatteen alla.
Erilaisia mielipiteitä omaavat ihmiset eivät ns. kuulu joukkoon. Sidosryhmä hylkää omansa samalla tavalla kuin eläimet hylkäävät sen joka ei alistu ryhmäkuriin, sen joka on erilainen.
Tiukan ryhmäkurin alle mahtuu rakkauden nimikkeen alla myös hylkäämisiä. Hajaannusta aiheuttavat ihmiset pitää poistaa. Vapaus olla omaa mieltä, sitä ei saa olla koska se rikkoo yhtenäisyyttä.
Rakkaus lisääntyköön...klisee joka koskee vain samaa mieltä olevia ihmisiä.
Staattisuus on monelle päämäärä. Tila jossa mikään ei liiku enää mihinkään suuntaan ja tunnetaan vakaa maa jalkojen alla.
Tästä poikkeamat ketkä uskaltavat keikuttaa laivaa suuntaan ja toiseen ovat oman tien kulkijoita omilla aivoillaan ajattelevia ja juuri heidän keskuudesta saattaa löytää pyyteetöntä rakkautta.
Ei ole tarvetta pitää kiinni joukon mielipiteestä hylkäämisen takia. Ollaan vahvoja omana itsenä ja autonomisia henkisesti.
Meniköhän nyt ot:ksi liikaa.
-
Fundamentalisteilla on tiukat säännöt joita olisi hyvä noudattaa mikäli aikoo kuulua yhteisöön.
Tällaisessa on kyse ryhmän hallittavuudesta, samalla tavalla ajattelevista ihmisistä. Riitaisan ilmapiirin ehkäiseminen, yhdessä kasvaminen saman aatteen alla.
Erilaisia mielipiteitä omaavat ihmiset eivät ns. kuulu joukkoon. Sidosryhmä hylkää omansa samalla tavalla kuin eläimet hylkäävät sen joka ei alistu ryhmäkuriin, sen joka on erilainen.
Tiukan ryhmäkurin alle mahtuu rakkauden nimikkeen alla myös hylkäämisiä. Hajaannusta aiheuttavat ihmiset pitää poistaa. Vapaus olla omaa mieltä, sitä ei saa olla koska se rikkoo yhtenäisyyttä.
Rakkaus lisääntyköön...klisee joka koskee vain samaa mieltä olevia ihmisiä.
Mun mielestä tuota esiintyy kaikissa yhteisöissä,jotka ovat sisäänlämpiäviä ja mielestään jotenkin spesiaaleja. Fundamentalismia esiintyy kaikkialla, imho.
Ei varmaan ihme, että joskus on vaikea erottaa "leikkiä" todesta, mitä tulee seksuaaliseen hallintaan ja alistumiseen. Tarvitsee muistutusta kenties hamaan tappiin asti, mikäli niin pitkälle edistyy ja ansaitsee oman Herran. Tosin alkaa markkina-arvo olla jo hieman heikonlainen tällä ikää :D
-
Heh..."tähän ikään" ;D Ei tuossa iässä markkina-arvo vielä ole heikentynyt yhtään kyllä...Itseasiassa..olipa ikä mikä hyvänsä..."markina-arvo" ei heikkene yhtään. Markkinat vaan vaihtuvat..Aina hyvälle hevoselle ostaja löytyy ;D..oli se minkä ikäinen tahansa. Ongelma on vain siinä...pitäisi löytää se sopiva "ostaja".... ::)
-
Jotta sais jotain, niin pitäis sitä myöskään antaa...Myös rakkautta...
-
Rakkautta ei täydy, ansaita! Rakkaus on pyyteetön. Se tulee jos on tullakseen, sitä ei voi vaatia..eikä niin saada.
Komppailen. Rakkautta ei munkaan mielestä täydy ansaita, monihan rakastaa ihmistä joka kohtelee huonosti, pahoinpitelee tai pettää. Tarve rakastaa ja tulla rakastetuksi lienee kaikille ihmisille ihan luonnollinen tarve, ja se ajaa joskus ihmiset epätoivoisiin tekoihin. Ihan niinkun tässä topicissa on sanottukin, rakkaudentarpeella voi myös pelata, uhkailla, kiristää tai käyttää hyväkseen.
Mutta vaikkei rakkautta täytyisikään ansaita, niin arvostus ja kunnioitus täytyy ansaita, ja monilla ilman niitä ei voi olla rakkauttakaan.
-
Mutta vaikkei rakkautta täytyisikään ansaita, niin arvostus ja kunnioitus täytyy ansaita, ja monilla ilman niitä ei voi olla rakkauttakaan.
No tuohon malliin olin sanottavaani miettimässä. Rakkautta ei ansaita, mutta fiksut teot luovat sille maaperää.
-
Mun maailmassani rakkautta ei lunasteta eikä ansaita: kun asiat ovat hyvin, sitä riittää. Olen nuoruudessani ollut suhteissa joissa "rakkautta" saadakseni mun piti jatkuvasti tehdä yhä mahdottomammaksi käyviä tekoja (patologisesta mustasukkaisuudesta siis oli kysymys, ja käytöstä piti rajoittaa koko ajan enemmän kun mikään ei tehnyt kumppanille tarpeeksi turvallista oloa). Brrh, ei koskaan enää.
Puhe rakkaudesta kiinnostaa myös vuosi vuodelta vähemmän. Minua kiinnostavat rakkauden teot: vaikka ihminen puhuisi mitä rakkaudesta ja välittämisestä, se ei ole totta ellei muutu rakkauden teoiksi.
Rakkaus vaatii aina kunnioittamista. Jos en voi kunnioittaa, en voi rakastaakaan.
-
. Tosin alkaa markkina-arvo olla jo hieman heikonlainen tällä ikää :D
Tuskin aidolla rakkaudella ja markkina-arvolla on mitään tekemistä toistensa kanssa? Ja yli 4 kympin ikä mielestäni vain edesauttaa rakkauden löytymiseen. Nyt on aikaa nauttia omasta naisellisuudestaan ja se jos mikä houkuttaa uroksia ;)
-
. Tosin alkaa markkina-arvo olla jo hieman heikonlainen tällä ikää :D
Tuskin aidolla rakkaudella ja markkina-arvolla on mitään tekemistä toistensa kanssa? Ja yli 4 kympin ikä mielestäni vain edesauttaa rakkauden löytymiseen. Nyt on aikaa nauttia omasta naisellisuudestaan ja se jos mikä houkuttaa uroksia ;)
Juuri nimenomaan noin!! ;)
-
Ammuin ehkä tuolla ketjunaloituksen 'rakkaus' sanalla hiukan turhan korkealle. Siinä olisi itsessään aihetta omaan ketjuun että mitä 'rakkaus' oikein noin käytännössä tarkoittaa.
Sitä mitä enemmänkin hain on että miksi - kun minä olen kanssanne samaa mieltä että rakkauteen ei pitäisi liittyä tällaista ansaitsemisajattelua olleenkaan - niin miksi kuitenkin itse muistan joskus ajatelleeni että 'ei toi ansaitse mun rakkautta'. Siis jos on joku sellainen henkilö kyseessä joka jatkuvasti on aiheuttanut jollain tavalla pettymyksiä, ei ole näyttänyt omalta osaltaan panostavan suhteeseen samalla innolla kun minä, tai pettänyt luottamustani. Tai ei siinä ehkä ihan rakkaudesta olekaan ollut kyse, ehkä enemmän vaan siitä että 'tuo henkilö ei ansaitse minun seuraa/aikaa/huomiota jos hän käyttäytyy noin'.
Mielestäni D:n syli usein tuntuu paremmalta kovan session jälkeen kun ilman sellaista sessiota, ja vaniljasyli ei oikein tunnu enää juurikaan miltään ja siksi mietin että onkohan minulla jotenkin alitajuntainen olettamus että rakkautta/hellyyttä/läheisyyttä tarvii ansaita. Ja voin siis nauttia toisen hellästä hoivasta kunnolla vasta kun olen sen omasta mielestäni rajun session jälkeen 'ansainnut'. Ja mietin että onkohan muilla subihenkisillä samanlaisia ajatuksia, tai ehkä D:n asemasta nauttivilla myös (toisinpäin)?
Tämä ansaitsemis-aihehan on monissa kinkyleikeissäkin osana, vaikkapa sellaista että D ei anna subille yhdyntää/orkkua/nautintoa ennen kun sub ensin on kivun, pakotetun selibaatin (siveysvyö tms) tai palvelemisen kautta sen 'ansainnut'. Ja tuollainen D:n asenne että subin tarvii tehdä työtä ansaitakseen D:n palkkioita kiihottaa ainakin minua. :) Hellyydenansaitsemisfetissi vai asenneongelma jota tarvitsisi hiukan korjata? Sitä tässä itsekseni mietin.
-
Ei ehkä pitäis kännyllä räpeltää ja tässä elämänjamassa,mutta se mitä tuosta fundismielikuvitusmaailmasta jäi mm. mieleen,oli se paha ja ahdistava olo.
Kun ei toiminut ja kun ei koskaan tavoittanut Sitä Jotain,mitä yritti tekemisillä ja tekemättäjättämisillä saada Todeksi. Jumala ja herra jäi suureksi mysteeriksi kun lakkasi vääntämästä kampea ja antoi hiljaisuuden viimein tulla.
En siis ymmärrä mihin esim. D pyrkii kieltäessään kaiken. En itseasiassa ymmärrä tällä hetkellä koko BDSM:stä juuri mitään enkä jaksa vääntää kampea-joskus kai tässäkin on hyvä antaa asioiden olla niinkuin ne oikeasti ja aidosti ovat ja miten ne Todentuvat elämässä ja millaisia vaikutuksia elämään toiminnalla on..
-
Ammuin ehkä tuolla ketjunaloituksen 'rakkaus' sanalla hiukan turhan korkealle...
... miksi kuitenkin itse muistan joskus ajatelleeni että 'ei toi ansaitse mun rakkautta'. Siis jos on joku sellainen henkilö kyseessä joka jatkuvasti on aiheuttanut jollain tavalla pettymyksiä, ei ole näyttänyt omalta osaltaan panostavan suhteeseen samalla innolla kun minä, tai pettänyt luottamustani. Tai ei siinä ehkä ihan rakkaudesta olekaan ollut kyse, ehkä enemmän vaan siitä että 'tuo henkilö ei ansaitse minun seuraa/aikaa/huomiota jos hän käyttäytyy noin'.
Mielestäni D:n syli usein tuntuu paremmalta kovan session jälkeen kun ilman sellaista sessiota, ja vaniljasyli ei oikein tunnu enää juurikaan miltään ja siksi mietin että onkohan minulla jotenkin alitajuntainen olettamus että rakkautta/hellyyttä/läheisyyttä tarvii ansaita. Ja voin siis nauttia toisen hellästä hoivasta kunnolla vasta kun olen sen omasta mielestäni rajun session jälkeen 'ansainnut'. Ja mietin että onkohan muilla subihenkisillä samanlaisia ajatuksia, tai ehkä D:n asemasta nauttivilla myös (toisinpäin)?
Tämä ansaitsemis-aihehan on monissa kinkyleikeissäkin osana, vaikkapa sellaista että D ei anna subille yhdyntää/orkkua/nautintoa ennen kun sub ensin on kivun, pakotetun selibaatin (siveysvyö tms) tai palvelemisen kautta sen 'ansainnut'. Ja tuollainen D:n asenne että subin tarvii tehdä työtä ansaitakseen D:n palkkioita kiihottaa ainakin minua. :) Hellyydenansaitsemisfetissi vai asenneongelma jota tarvitsisi hiukan korjata? Sitä tässä itsekseni mietin.
Ammuit tosiaan vähän turhan korkealle, ja vähän turhan kovalla panoksella.
Rakkaudella "pelaaminen" edes D/s-kuviossa on mielestäni hieman, ööö...mitä...? Ehkä turhan yksioikoista ja "tylsää", merkityksessä liian helppoa ja ei edes oikein mihinkään johtavaa, ei ainakaan mihinkään kovin antoisaan.
Miellän rakkauden ylipäänsä sellaiseksi ettei sillä voi "leikkiä".
Muunlaisilla tunteilla sen sijaan voi hyvinkin leikkiä, tai niitä voi (hyväksi)käyttää leikkiessä.
Muutenkin se että ajattelee edes jonkun "ansaitsevan" oman (ylhäisen) seuransa on jo sinällään hieman "kipeä" ajatus. Siis jos todellakin pohjimmiltaan ajattelee ja tuntee niin jotakin/yleensä sellaista toista/toisia ihmisiä kohtaan. Ja silloin tosiaan on paras yrittää korjata omaa ajattelumaailmaansa.
Ei ihmissuhteent ole silmäsilmästä peliä. Sellaisessa leikissä voi tulla yksinäinen olo jossain kohtaa. Aina/joskus/toisinaan voi tulla vastaan sellainen ihminen joka näkee sen läpi, joku sellainen jolla ehkä on merkitystä ja joka ei leikikään samoilla säännöillä. Voi käydä niinkin että oma leikki osuukin omaan nilkkaan, tai sydämeen.
Sinänsä "ansaitseminen" voi hyvinkin kuulua D/s-kuvioon. Näen sen vain hieman eri tavalla. Siinä on jo se luottamus, ehkä jopa rakkaus, pohjalla, että voidaan edes päästä sille tasolle että toinen on valmis tavoittelemaan ja kilvoittelemaan palkintojen toivossa.
No, en tiedä. Riippuu varmasti myös siitä millaisessa suhteessa on. Tai millaisen suhteen haluaa. Ja mitkä on säännöt. Yhdessä sovitut.
Minulle vaniljasyli ei juurikaan arvoltaan eroa mistään muustakaan sylistä. Aina siinä on kyse kahdesta ihmisestä ja heidän välisestään kemiasta.
Mutta luulenpa että ihmiset hahmottavat tämän asian omien suhteidensa kautta. Itse olen niin kaukana tuonlaisesta ajattelumaailmasta tällä hetkellä etten vain osaa, ehkä, asettua edes pohtimaan kysymystä.
Ja aina on myös taustalla vaikuttamassa se miten lataamme, minkälaisilla käytännön sisällöillä, minkäkin tunteen. Toisille rakkaus on suorituksia, tekoja, näyttöjä. Toisille turvallinen satama missä voi levätä. Jotkut eivät voi nauttia mistään osakseen tulevasta hyvästä ilman tuskaa tai tehtyjä tekoja. Ja joillekin, aika useille, rakkaus on uhrautumista.
Kannattanee tutkailla omaa mieltään ja miettiä miten haluaa aina ansaita mitäkin ("olen nyt kertakaikkiaan ansainnut tämän loman, suklaapatukan, rakkauden, levon etc.).
-
Rakkaus.
Asia jota olen pohtinut paljon ja monesti myös muuttamaan käsitystäni siitä, milloin itse kehittyen, milloin olosuhteet ovat muuttaneet käsiyksiäni tai laajentaneet niitä. Olen hiukkasen romanttinen luonne joten luonnostaan maalailen tietynlaisia "prinsessasatuja" mielessäni ja nuorena käsitin asian hyvin sinisilmäisesti. Onnekseni myös sain kokea sellaisen sokean järjettömän rakkauden jollaista jotkut ihmiset etsivät koko ikänsä löytämättä sitä. Olin onnekas.
Rakkautta on myös se mitä tunnemme omia lapsiamme kohtaan, lemmikkiä kohtaan ja rakastamme myös joitakin kavereitamme ja sukulaisiamme. Se rakkaus on luonteeltaan erilaista, verrattain siihen parisuhderakkauteen. No kaikki tämä on tullut oman elämäni aikana vastaan ja se on pyyteetöntä ja simppeliä.
Mutta sitten menemmekin rakkauden kimurantimpaan päähän, nimittäin pisteeseen missä pitää luovuttaa ja antaa toisen mennä. Omilla tunteilla voi joko pilata koko sopan ja tavallaan mitätöidä ne yhteiset hyvätkin vuodet. Tai sitten sen rakkauden voi kääntää edukseen ja rakastaa niin paljon että osaa luovuttaa ja päästää toisen uuteen onnelliseen kukoistukseen ilman että itse yrittää pistää joka käänteessä kapuloita rattaisiin. Juu ja todellakin tiedän että se on itseä kohtaan julmaa, haikeaa, surullista ja hyvin vaikeaa rakkautta. Mutta kun siinä onnistuu voi tilalle tulla jotakin ainutlaatuista. Siitä entisestä kumppanista ajan saatossa tulee ystävä, toisenlaisen rakkauden piiriin kuuluva luotettava ihminen joka jakaa huolia, iloja ja ajatuksia. Tiedän että kaikki ihmiset eivät tätä ymmärrä tai kykene tällaiseen.
Entäpä sitten itserakkaus. En tällä tarkoita mitään superegoa joka pönkittää omaa olemustaan toisten kustannuksella ja on ainoa oikea rakkauden kohde, eli täydellinen itsensä. Vaan eheyttävää voimaa joka varsinkin vaikeiden vaiheiden jälkeen on tärkeää. Tiedän miltä tuntuu epäonnistua ja inhota itseään, se ei ole herkkua. Toki sekin elämänvaihe meille monelle tulee tutuksi ja on väliin hankala löytää sitä positiivista mielentilaa. Silloin on syytä hiukan mennä itseensä hyväksyä erehdyksensä, eheyttää mieltä ja rakastaa itseään. Lohduttaa ja silittää omaa mieltään. Rakastella omaa persoonaa.
Tällaisia ajatuksia tämä herätti tässä pienessä kulkijassa. Vielä minulla on opittavaa ja koettavaa. Ehkäpä suurin haaste on joskus, jos niin on tarkoitettu kohdata uusi ihminen ja oppia rakastamaan häntä. Voi vain olla jo vähän vaikeaa kenenkään läpäistä kuorta jonka olen itselleni kasannut yksin viettäminäni vuosina. Tai en sitä tiedä, joku voi sen kuoren ampua romanttisessa mielessä palasiksi yhdellä laukauksella.
-
jos rakkaus pitäisi ansaita olisi se vaihtokauppa.
-
En usko että rakkautta voi tai täytyy ansaita, mutta uskon ehdottomasti siihen, että asiat jotka voivat johtaa rakkauteen tai vahvistaa, voi joutua tekemään töitä sen eteen. Eli ehkä tietyllä tavalla sitä voi ansaita.
Tarkoitan tässä nyt siis asioita kuten kunnioitus, arvostus, yms. Koska miksi tuhlaisin energiaani ja aikaani henkilöön, joka ei selkeästikään arvosta minua laisinkaan. Niinkin paljon kuin uskon siihen että pitää yrittää parhaansa mukaan rakastaa, ja rakkautta ei voi mitata, voi olla hyvinkin vaikeaa rakastaa ihmistä, joka on täysi mulkku.
Tällaisia ihmisiä on pari elämässäni, ja vasta pikkuhiljaa yhden heidän kohdallaan alkaa haavat umpeutua. Voisin sanoa toki että rakastan häntä, mutta se olisi valhe, koska uskon jopa sen kuuluisan pyyteettömän rakkauden vaativan jonkinlaisia lähtökohtia, ja muita asioita joiden pitää olla kunnossa.
Toisaalta sitten, eihän sitä tunteilleen aina välttämättä mitään voi, voi rakastaa ihmistäkin, joka on täysi mulkero. Mutta omalla kohdallani rakkaus ainakin vie aikaa, ja jos minut petetään tavalla tai toisella (tarkoituksellisesti) niin se on enemmänkin kolme askelta taakse ja nolla eteen siinä tapauksessa.
-
Rakkaus tapahtuu, ihan niinkuin seksi ja merkittävät suhteet. Se tapahtuu kun on aika. Se muuttuu joksikin muuksi kun on aika. Aika on kun asiat loksahtaa paikoilleen. Yksilötasolla nämä asiat ovat oman elämän puitteita ja oman pään sisältö, ja oma toiminta.
Millaista rakkautta haluat? Oletko hyvä match sellaiselle? Jos olet ja et silti saa sitä, oletko oikeasti hyvä match ja haluatko oikeasti sitä? Mistä tiedät? Mistä tiedät ettei halusi ja ajattelusi ole ehdollistamisen tulosta ja jotain muuta kuin se mitä tulit kokemaan ja tekemään?
Einstein sanoi jotain että samalla mentaliteetilla ei onnistu jos sillä tulee aina vaan virheitä, tai jotain.
-
En siis ymmärrä mihin esim. D pyrkii kieltäessään kaiken. En itseasiassa ymmärrä tällä hetkellä koko BDSM:stä juuri mitään enkä jaksa vääntää kampea-joskus kai tässäkin on hyvä antaa asioiden olla niinkuin ne oikeasti ja aidosti ovat ja miten ne Todentuvat elämässä ja millaisia vaikutuksia elämään toiminnalla on..
Kappas perkelettä,lainaan itteeni liki 6 vuoden takaa.
Annan olla- kaikki perustuu täydelliseen vapaaseen tahtoon ja haluun-
Joo,tiedän- Useimmiten rakkaus on sekoilua ja täynnä omituisia vaatimuksia pakotteineen- Yksilö ei vain voi olla se mitä hän on - toisaalta miljoonat ihmiset mätänevät kurjuudessaan,kilpaillaan kuka on vähemmän mätäpää ja avustusjoukot vetävät välistä-
Jokin puhuu kuitenkin "rakkauden" puolesta,sillä historiaa ja nykypäivää katsellessa luulisi homo sapiens sapiens(kin) kuolleen pois pallolta viimeistään keskiajalla- No jotkut jäi henkiin *Virn*
Lisäys: Veijobaltsareita nyt tuuttaa joka torvesta- Hyvä että nämä rakkauden lähettiläät isoine tukijoineen tulee ilmi- Somettelun plussat on ehkä tuossa, että tosiaan saa jopa heti tietää,kuka on sekaisin *rakkaudesta* - O0