BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Krasavica - 25.04.2011, 15:55
-
En tiedä, onko tästä aiheesta avattu vielä keskustelua. Tuli tässä keskusteltua eräänä päivänä aiheesta subin uskollisuus alistajalleen siinä tapauksessa, jos alistaja "hylkää" subin. Hallitseva osapuoli lopettaa yhteydenpidon yhtäkkiä ilman näkyvää syytä, ei vastaa viesteihin etc. Sama tietty voi tapahtua toisinkin päin, että esim. pitkäaikainen subi lakkaa yhtäkkiä pitämästä yhteyttä. Mihin asti tällainen on mielestänne hyväksyttävää? Missä tilanteessa? Millainen yhteydenpito on "riittävää"? Milloin voi viheltää pelin poikki?
-
Luottamuksen voi menettää monella tavalla. Tämä on yksi niistä.
Jokainen ihminen on selityksen arvoinen - näin ajattelen. Ei mikään elämäntilanne, ei kiireet, ei muut suhteet, ei mikään voi olla sellainen este, että väliä pitävä osapuoli ei pystyisi viestittämään missä mennään ja pyytämään aikaa sekä kärsivällisyyttä odottaa.
-
Koettu tuokin, puolentoista vuoden suhde, meilillä poikki, ilman sen kummempaa selitystä miks. Siitä on jo vuos, ollaan nyt ystäviä, jopa saan Häneltä piiskaakin välillä, kun tännepäin suomea eksyy. Mutta, voin sanoa, etti asiasta ollut helppo päästä yli, enkä ole vieläkään saanu selitystä kunnolla, miks niin tapahtu. Tällähetkellä voin vaan kysyä, luottamus... mitä se on, jotain syötävääkö kenties... tjtn :-\
-
Luottamuksen voi menettää monella tavalla. Tämä on yksi niistä.
Jokainen ihminen on selityksen arvoinen - näin ajattelen. Ei mikään elämäntilanne, ei kiireet, ei muut suhteet, ei mikään voi olla sellainen este, että väliä pitävä osapuoli ei pystyisi viestittämään missä mennään ja pyytämään aikaa sekä kärsivällisyyttä odottaa.
Samaa mieltä. Valitettavasti vain joukkoon mahtuu niitä, joiden selkäranka on heikko eikä luonteenpiirteisiin ehkä muutenkaan kuulu minkään sortin empatia tai toisten huomioon ottaminen. Tällaisiin nilviäisiin olen itsekin pari kertaa törmännyt mutta onneksi ne on sentään jääneet vähemmistöksi! Erotakin (tai jättää) voi niin monella tapaa mutta todellakin jätetylle olisi vähintään hyvä kertoa miksi suhde loppui eikä vain kadota maisemista. >:(
-
No jos "hylkääminen" ei liity jonkinlaiseen sovittuun sessioon/elämäntapaan tai 24/7-suhteeseen siten, että molemmat ovat vaikkapa ajoittaisista hylkäämisistä tietoisia, itse viheltäisin pelin poikki samantien. Tai vähintääkin sen jälkeen jos riittävää selvitystä tilanteeseen ei tule. Mielestäni D/s-suhteen on toimittava perustuksiltaan ihan samalla tapaa kuin "normaalinkin" suhteen... mutta tämä on toki vain oma mielipiteeni.
Tietysti jos miettii asiaa siltä kantilta, että joku saa kiksejä epämääräisistä hylkäämisistä ja sen tuomasta piinasta, mitkään sovitut raamit tuskin riittävää pohjaa tällaiselle fetissille antaisi, vaan hylkäämisen, piinan ja epätietoisuuden täytyisi olla todellista, ilman mitään turvasanoja jotka "leikin" lopettaisi. Ööö... joo... meniköhän nyt riittävän syväluotaavaksi filosofoinniksi...? :P
-
Aihehan sopii hyvin ajankohtaan. "Jumalani, jumalani, miksi minut hylkäsit.." :)
Ei taida ihmissuhteissa olla rankempaa asiaa kuin hylätyksi tuleminen ja ehkäpä se hylkääjäkin kokee asiassa tietynlaista vaikeutta.
Aloituksen esimerkki tuo itselle pakosti mieleen, että onko kyseessä esim. minkä ikäiset ihmiset. Teini-ikäisiltä, joilla ei vielä ole samanlaista kokemusta ihmissuhteista ylipäätään kuin vanhemmilla ihmisillä, voi olettaa, että suhde voidaan poikkaista vaikka facebookissa viestillä" en jaksa enää tätä" tai sitten ei tosiaan sanota mitään.
Omasta mielestäni aikusilla, on loppuviimeksi kyse arvoista ja siitä arvosta, mikä yhdellä ihmisellä ylipäätään on/onko ihminen arvokas itsessään vaiko jotain muuta.
Kuten jo todettu edellisissäkin viesteissä suoraan ja epäsuorasti, jokaisella aikuisella,oli subi tai D, soisi olevan kanttia sen verran, että päättää asiat ja suhteet ns. kunnialla. Epäselvyys ja epävarmuus kuulemma on sellaisia asioita, joilla kinkyt "leikkivät", mutta kenellä on taito siihen leikkiin ja kenen ei kannattaisi aloittaa sellaista ollenkaan..
( voi olla offtopikkia: Luin tänään city-lehdestä juttua Villi-Irasta ja jäin miettimään, että korostetaanko liian vähän vastuuta "meidän" piireissä tai halutaanko välittää sellainen asia bdsm:stä vähemmän tietäville, että vastuu on mukana leikeissä eikä kyse ole vain silmittömistä orgioista, joissa nautinto talloo alleen kaiken muun.)
-
Mietin samaa kuin Misuli. Itse olen kokenut ko. hylkäyksen (tosin en mitenkään "täydellisesti", kaikkeen muuhun oli aikaa paitsi subille eikä sellanenkaan kivaa ole; ei auttanut asiasta keskustelu, sama homma jatkui ja kuulemma sama homma jatkuu vieläkin) ja ei sitä vain ymmärrä. Samaa mietin kuin swan, että näissä piireissä jää usein tunteet sivuun... Siis muiden tunteet, omat otetaan tietty huomioon (joskaan ei aina).
Tällaisia pääsiäispohdintoja.
-
Empä osaa sanoa liekö hylkäämiset yleisempiä kinkypiireissä, mutta helvetin yleistä se tuntuu muuten olevan. Itse en osaa enkä jaksa analysoida mistä moinen johtuu, mutta ei ihminen ainakaan kovin vastuuntuntoinen tai kypsä voi olla jos ei vaivaudu edes selvittämään tilannetta reilusti. En myöskään näe kovinkaan suurena menetyksenä tällaisen kakaran poistumista kuvioista, varsinkaan jos kyseinen henkilö on toiminut jonkinlaisena D:nä, mikä jo itsessään on suuri henkinen/terveydellinen riski subille.
-
Täytyy myöntää, että itse olen niitä ihmisiä ketkä hylkäävät. Ei kinkysuhteessa mutta parisuhteissa. Sellainen kerrasta poikki-tilanne. Syyn pitää olla hyvä ja silloin suuntaan katseeni eteenpäin, otan ja lähden enkä palaa enää samaan koskaan, vaikka on pyydetty ja kerjätty. Olen myös ollut huono selvittämään tilanteen. Ajattelen, että eiköhän hän tiedä mitä teki kun sai minut lähtemään.
Täytyy olla sellainen pidempiaikainen hiertävä tilanne joka räjähtää jossain vaiheessa ja silloin tavarat kasaan ja menen. Yhden kerran jopa jätin kaiken hänelle, otin itseni ja ylpeyteni mukaan ja lähdin. Kerralla meni uusiksi kaikki ihmissuhteet, tavarat, kaupunki, työpaikka..siis ihan kaikki.
Näistä kerroista viisastuneena nykyisin jos tulen mahdottoman tilanteen eteen jossa en pysty toimimaan jonkun ihmisen kanssa, kaivan itsestäni sanoja kertoakseni, että nyt on näin ja miten tästä eteenpäin. Ei se helppoa ole. Helpompaa olisi vaieta ja väistyä. Jatkaa kuin tätä välikohtausta ja sitä ihmistä ei olisi ollut olemassakaan. Mutta tietoisen mielen alueella se ei ole oikea tie.
Olen oppinut ottamaan kipeänkin asian esille, puhumaan sen ja käsittelemisen jälkeen tekemään ratkaisun. Joskus jopa luopumaan jostain rakkaasta sen takia, että hänen on helpompi ja parempi jatkaa ilman minun läsnäoloani.
-
Näistä kerroista viisastuneena nykyisin jos tulen mahdottoman tilanteen eteen jossa en pysty toimimaan jonkun ihmisen kanssa, kaivan itsestäni sanoja kertoakseni, että nyt on näin ja miten tästä eteenpäin. Ei se helppoa ole. Helpompaa olisi vaieta ja väistyä. Jatkaa kuin tätä välikohtausta ja sitä ihmistä ei olisi ollut olemassakaan. Mutta tietoisen mielen alueella se ei ole oikea tie.
Niinhän se on tosiaan, että esim. ulkopuolisen on niin helppoa sanoa, kun itse ei ole tilanteessa, että miten toimitaan.
Mua onkin aina kauhistuttanut se näissä kinkyjutuissa, että kun me suomalaiset ei puhuta oikein muuten kuin pakon edessä jos sittenkään. Jotta mistähän sitä itse kaivais niitä sanoja tilanteen sattuessa..vai moikkaisinko naamakirjassa hätäseen vai poistuisinko vaivihkaa jonnekin. :)
Lisäys: tai siis niinhän se yleinen fraasi kuuluu, ettei me puhuta eikä juuri pussatakaan. :D
-
Lisäys: tai siis niinhän se yleinen fraasi kuuluu, ettei me puhuta eikä juuri pussatakaan. :D
Näimpä... empä edes muista, koska Master olis mua suudellu.. joskus sillon ihan alkuaikoina kai. Olen päätelly ettei se oikein sovi Heidän arvolleen, tai sit en ole itse sen arvonen... tjtn :-\
Puhumaan olen itsekin opetellu, ja niistä vaikeistakin asioista. Mulla on kai taipumua vähän sit pistää toinen loppupelissä selkä seinäävasten, ja pakottaa puhumaan, jos se vaan on jotenkin mahdollista. Exä ei sit osannu puhua vaikeista asioista, vaikka yritin eron jälkeen kyselläkin ja keskustella, joten sit ollaan ystäviä, niitä ei ole kuitenkaan liikaa.
-
Krasalla oli kovasti paljon kysymyksiä aloitusviestissä :) En muista aikaisempaa keskustelua tästä aiheesta, siksikin kiinnostava aihe
Tuskinpa subin on oltava alistajaansa sitoutuneempi. Jos yhteydenpito loppuu äkillisesti D:n puolelta ilman syytä, eikä vastakaikua yhteydenottoyrityksiin tule, kannattanee subi tulkita alistajan mielenkiinnon loppuneen ja nostaa kytkintä jos vain kykenee siihen. Tosin toivoisi ihmisten osaavan ilmoittaa selkeästi siinä vaiheessa kun huomaa, että kiinnostus on lopahtanut. Tai esim. arki jyrää siihen malliin, ettei enää ole aikaa subille entiseen tapaan.
En osaa ajatella, että kinkysuhteissa oltaisiin huonommin toisia kohtaan käyttäytyviä kuin muunlaisissa suhteissa, mutta ehkä pettymykset tuntuvat pahemmilta, koska BDSM:ssa helposti mennään usein psyykkisesti syvemmälle tai herkemmille alueille kuin tavallisissa suhteissa.
-
Tuli 1 omakohtainen kokemus mieleen,kun olen hyvin sairaaloinen ihminen fyysisesti, olin ollut semoisessa 1 kerta viikossa tapaamis "suhteessa",no sitten se sovittu päivä läheni ja vaikka miten yritin tsempata itseäni,jouduin perumaan tapaamisen no uusi sovittiin sitten käy niinkuin "murphynlaissa",että tulee uusi peruutus samasta syystä tätä sitten jatkui jonkunaikaa sitten tulee se onglma, kun on kroonisesti sairas ei voi 100% varmuudella luvata milloin pääsisi sitten tulemaan,jatkoimme mailailua siis lähinnä ilmoitin tääkin viikko jää välistä aikansa,sit siinä kun tulee riittävänpitkä väli alkaa se kynnys nousta varmasti molemminpuolin korkeaksi,että tämä vaan kuihtui pois kumpikaan ei virallisesti hylännyt toista,en tiedä kehtaisiko enää monen kuukauden jälkeen ilmottautua että hei nyt se taas kävisi?no aiheeseen 2 eli tuolla sivuttiin kunnioutusta tämäkin oma kokemus joskus kinkychatin alkuajoilta,sillon kun et ole vielä tavannut henkilöä vaikka olenkin sub,mielestäni voi keskusteella toisenkin kanssa tyyliin,että ok tapaan rouva b perjantaina,mutta jos meillä ei natsaa otan rouva c hen yhteyttä kun eräs Domina sai tietää kuviosta suuttui ja peruutti tapaamisen,ymmärrän naisilla on varavalita,mutta mihin se raja sitten vedetään ehkä Domina olisi voinut sanoa,että ei hyväksy minkäänlaista yhteydenpitoa mm chattaamista tms muihin,silloin olisin tietty toiminut niin.
-
Kinkypiireissä kait sitoutumista on laidasta laitaan. Paha vaan kun yksi menee sitoutumaan ja toinen näkee tilanteen mukavana pelitilanteena. "Löysässä hirressä" oleminen saattaa olla huonompi vaihtoehto kun hylkääminen. Kun asia on käsitelty, pohjamudassa ryömitty, voi noustaa ja jatkaa eteenpäin. Ehkä se on jopa vapauttavampi vaihtoehto.
-
Hallitseva osapuoli lopettaa yhteydenpidon yhtäkkiä ilman näkyvää syytä, ei vastaa viesteihin etc. Sama tietty voi tapahtua toisinkin päin, että esim. pitkäaikainen subi lakkaa yhtäkkiä pitämästä yhteyttä. Mihin asti tällainen on mielestänne hyväksyttävää? Missä tilanteessa? Millainen yhteydenpito on "riittävää"? Milloin voi viheltää pelin poikki?
Jos vastapuoli ei pidä yhteyttä voi esittää kaksi kysymystä: 1 onko hän kyllästynyt? 2. Onko jotakin sattunut?
Kinkyt ovat ihmisiä. Ihmisten mieli muuttuu. Ihmisten elämässä tapahtuu muutoksia. Korrektia on tietysti kertoa vastapuolelle jos homma ei enää omassa mielessä toimi. Minun mielestäni tuohon ilmoitukseen riittää aivan loistavasti tekstiviesti/meili, sillä jos jommalla kummalla on olo ettei homma toimi, ei silloin selittely ja asian vatvominen vastapuolen kanssa muuta asiaa tai tee sitä yhtään sen paremmaksi. Ymmärrän kyllä toki hylätyn osapuolen tarpeen selitykselle, mutta kun aina sitä selitettävää ei ole, silloin pitäisi hyväksyä se toteamus:"vika ei ole sinussa, tämä ei vain toimi." sillä jos suhdetta väkisin tekohengitetään on taas edessä se perinteinen takertuminen, toisen kanssa ollaan omista fiiliksistä huolimatta, vain jottei pahoiteta toisen mieltä...
Mutta jos sitten toiselle onkin sattunut jotakin?? Kauanko pitää odotella?? Se on kovin yksilöllistä. Toisille parin päivän odottelu on liikaa, toiset voivat odotella kuukausia ahdistumatta..
-
Loistava aihe. Tekee varmasti monelle hyvää keskustella, kertoa- ja kuulla muiden kokemuksista.
Minulla on useita ystäväsubeja ja tarvii kyllä sanoa että uskon monen D:n piiloutuvansa oman masterisuutensa taakse ja ajattelevan että hän voi suhteen laittaa poikki kun siltä tuntuu tai mukamas joku hyvinkin vähäpätöinen syy siihen löytyy. Ja minä yhdyn kyllä johonkin edelliseen kirjoittajaan siltä osin että itse en kyllä arvosta tällaista ihmistä muuksi kuin hamsteriksi. Tuntuu että niin helposti unohdetaan että mitä kaikkea tämän "kuuluu" pitää sisällään. Itse koen niin että subi kyllä luovuttaa jotain ainutlaatuisen kaunista Masterinsa "käyttöön" ja ihmettelen jos sitä ei muka voisi käsitellä kauniisti loppuun asti.
Pakko lopettaa, alkaa kierrokset nousemaan liikaa.
Hyvä kinkysuhde tarvii 3 isoa KOOTA. Kinkyt ja Kemiat pitää kohdata sekä KOMMUNIKAATIO.
-
Tosiaan, loistava aihe!
Itse olen kinky-urani alussa tehnyt suurimmat virheeni juuri liittyen suhteen lopettamiseen ja aloitteleville Mastereille en voi kuin korostaa suhteen lopettamisen miettimistä ja harkintaa (ei, en kuitenkaan suosittele harjoittelemaan ahkerasti :)))
Suhteen lopettaminen on sitä vaikeampaa, mitä voimakkaampi on henkinen side. Erityisesti silloin, kun todella välittää subistaan, mutta tietää ettei tulevaisuutta tai jatkoa enää ole. Tälläisessä tilanteessa aikailu tekee asiasta entistä vaikeamman eikä "helppoa" tietä ole... Tai siis ei pitäisi olla. Omasta mielestäni se, joka suhteen haluaa päättää on velvollinen vetämään eroprosesin vastuullisesti läpi... Eikä muuten yhtään vaikuta onko päättäjä Dom tai sub.
Toki tilanne voi olla hieman erikin, jos suhdekin on ollut tasoa Facebookissa tavattiin, kolme viikkoa pantii ja lemput FB:n tilapäivityksellä. Jos kuitenkin puhutaan ihan oikeasta ihmissuhteesta, jollaiseksi kaikki kinkysuhteetkin lasken, tulee mielestäni asiat käsitellä ihmissuhteen arvoisesti. Tekstiviestillä lopetettu suhde kertoo lopettajasta sen, ettei tämä arvostanut suhdetta (ja kumppaniaan) tekstiviestiä enempää.
Ei lopettamisen tarvitse aina olla katkeransuloista kyynelsilmiin tuijotteluakaan, mutta kyllä mielestäni pitäisi sen verran olla pokkaa, että kertoo ihan kunnolla miltä tuntuu ja miksi halua suhteen lopettaa.
Oma lukunsa ovat sitten vähitellen kuihtuvat suhteet, joissa elämäntilanteen, perhesuhteen, asuinpaikan tms muutos vähitellen vähentää tapaamista ja kommunikointia. Tälläisessä tilanteessa voi olla, ettei suhdetta koskaan tavallaan katkaista. Tällöinkin olisi kuitenkin hyvä ilmaista ajatuksiaan vaikka meilitse ja ohjata keskustelua siihen suuntaan, että irtipäästäminen olisi helpompaa...
Kannattaa muistaa, että Suomi on pikkuruinen paikka, jossa ihmisiin törmää yhä uudelleen mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Silloin on aina mukavaa, jos takana ei ole katkeruutta aiheuttanutta epäselvää eroa vaan ero, joka itsessään on antanut vastapuolelle positiivisen kuvan eroajasta.
Sitä paitsi joskus vanhat ja kuihtuneetkin suhteet lämpiävät yllättävästi elämäntilanteissa tapahtuneiden muutosten seurauksena ja silloin mahdollisuudet saattavatkin taas olla aivan uudenlaisia... Muistakaahan sekin ;)
-Mr.Inathu
-
Mulla on motto: "Totuus sattuu kuitenkin vähiten". Siksi pyrin ihmissuhteissani olemaan äärimmäisen rehellinen ja sitä odotan myös toiselta osapuolelta. Ei minun tarvitse tietää hänen elämästään kaikkea, ainoastaan asiat, mitkä vaikuttavat meidän suhteeseemme. Varsinaisen suhteen määrittelen sillä, että toiselle annetaan yksinoikeus, mutta mukana voi myös olla reunaehtoja. Tärkeintä on, että suhteen laajuus ja siihen vaikuttavat asiat ovat molempien tiedossa. Mikäli sovitut asiat muuttuvat lennossa yksipuolisesti, niin ollaan heikoilla jäillä ja tällöin olisi hyvä keskustella asiat halki, sekä miettiä jatkoa. Ilman luottamusta ei suhdetta voi rakentaa, eikä ylläpitää. Luottamuksen kerran menetettyään se on vaikea saavuttaa takaisin, mutta ehkä joissain tapauksissa mahdollista. Kinkyilyyn liittyy läheisesti myös herrasmiessäännöt ja niiden mukaan toiselle osapuolelle on hyvä ilmoittaa, mikäli ei halua suhdetta muodossa, tai toisessa jatkaa. Joissain tapauksissa ainoa mahdollinen yhteyskanava on esim. tekstiviesti, mutta jokaista pitäisi kunnioittaa edes sen verran, että laittaa sen viestin.
-
Itse tunnen pistoksen ihossani tätä keskustelua lukiessani. Olen toiminut juurikin näin, eli hylännyt pitkäaikaiset subittareni kertaheitolla. Syytä siihen en ala tässä kertomaan, mutta asioilla on aina useampia puolia, kuin yksi. Ulkopuolisten on turha koittaa syyllistää näissä tapauksissa ketään, koska ei tiedä syitä, vaikka asia näyttäisi kuinka julmalta ja itsekkäältä teolta.
Samaten olen itse tullut hylätyksi, joten tiedän miltä se tuntuu. Sessiosuhde on kuin parisuhde ja suhteet joskus vain loppuvat. Ei sen kummempaa. Kyllä aikuisten pitää tämmöiset asiat kestää ja hyväksyä. Se miten suhde päätetään onkin sitten jo hankalampi juttu. Viimeksi itse tein sen mahdollisimman huonosti ja kaikki virheet toistaen, mutten olekaan ammattilainen sillä saralla.
-
Kinkypiireissä kait sitoutumista on laidasta laitaan. Paha vaan kun yksi menee sitoutumaan ja toinen näkee tilanteen mukavana pelitilanteena.
Minulla myös kokemusta törkeästä hylkäämisestä. Toisen hehkutus rakkauttaan minua kohtaan kuitenkin ero tapahtui puhelinsoitolla ilman kunnon syytä.
Myöhemmin kuulin hänen rakastuneen toiseen suhteemme aikana josta tämä toinen osapuoli oli hehkutellut muille. Eniten itseäni ärsytti se suunnaton retostelu ja leuhkiminen tietyillä foorumeilla ja onnen hierominen kasvojani vasten. Pyynnöstäni huolimatta se retostelu jatkui johtaen pieneen uhkaukseen minua kohtaan.
Tästä toipuminen oli elämäni raskain prosessi tähän mennessä josta kärsi ystävyydetkin. Onneksi oli kuuntelijoita ja tsemppareita sekä tajusin hakea itselleni ammattilaisen apua.
Itse olisin toivonut hienotunteista ja rehellistä suhtautumista minua kohtaan :-\
ps. meillä ei siis ollut pelkkä D/s suhde vaan hieman enemmän.
-
Hyvä kuulla Master Opien tapaista suoraselkäistä puhetta…
Tärkeä aihe mielestäni. Itselläni on kokemusta sekä vanilja-että kinkysuhteiden lopuista. Mielestäni asian suhteen niissä ei ole eroa, koska ihmissuhteita ne ovat molemmat.
Olen itsekin ollut pelkuri siinä mielessä, että olen pitkittänyt ja pitkittänyt vaikeaa päätöstä tai siitä keskustelua monistakin syistä. Siitä on tullut vain huono olo ja loppupeleissä kaikki ovat kärsineet jollain tavalla. Kun keskustelut ja itkut on sitten käyty, on aina helpottanut todella paljon. Ja siitä olen sentään ylpeä, että omat keskustelut on käyty kasvokkain. Se on jälkikäteen tuntunut todella hyvältä. En itse osaa kuvitella tilannetta, että en loppupeleissä kestäisi silmiin katsomista ja tunnemyrskyäkään. Ja kun olen ollut kerran tekstiviestiä vastaanottavana osapuolena, en voinut hyväksyä sitä. Sekä oman oloni että vastapuolen itsekunnioituksen vuoksi vaadin vielä "nokakkain" keskustelua, tosin tulos oli vähän eri kuin olin odottanut.
Luulen, että usein kun lopettaja ei halua kohdata toista silmästä silmään, kyse on siitä, että on jo aloitettu joku seuraava juttu. Valitettavan useinhan tapahtuu, että kun yksi juttu tuntuu huonolta, ei uskalleta kuitenkaan olla hetkeäkään yksin, ja hankitaan jo korvaaja tilalle, ennen kuin on ollut pokkaa lopettaa edellistä. Mielestäni olisi ehkä hyvä ajatella, että haluaisinko joskus itse saada lopetuksen tekstiviestillä. Moniko tuohon vastaisi myöntävästi. Miksi emme siis kohtelisi joskus meille todella tärkeää ihmistä sen arvoisesti kuin kuka tahansa ansaitsee...ei kinkyys meistä huonompia ihmisiä tee...
-
Hylkäämistähän on varsin monen tasoista. Itse luen pettämisen ja "unohtamisen" hylkäämiseksi, samoin sovituista asioista kiinni pitämättömyyden. (Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristilla? -Terroristin kanssa voi neuvotella ::))
Sekä vanilja-että kinkysuhteessa olen joutunut itse kysymään, josko tämä nyt sitten oli tässä. Kinky-ex:ää kykenen yhä kunnioittamaan nimenomaan noitten elämäntilanne-syiden takia, vaniljaa ex:ää halveksin yhä syvästi selkärangattomuudesta...Molemmissa tapauksissa asiat puhuttin kuitenkin läpi.
Tätä edellisen kinkysuhteen lopetin itse, nimenomaan yhdellä sähköpostiviestillä. Kyseinen ihminen ei ansainnut muuta >:D Taisi rönsyillä hiukan OT...Asian ydin oli kuitenkin se, että aikuisten ihmisten on todellakin syytä hoitaa eronsa muuten kuin tekstarilla tai s-postilla ;D
-
Hylkäämistähän on varsin monen tasoista. Itse luen pettämisen ja "unohtamisen" hylkäämiseksi
Telle - suoraa ajatuksistani!
Minut on kerran aiemmin "jätetty" vain lopettamalla yhteydenpito - tai ei se kokonaan loppunut, viesti silloin, toinen tällöin ikään kuin varmistaen, että olen tarvittaessa vielä "tulilla".
Kyllä sen kuitenkin vaistoaa, vaikka kuinka muihin kiireisiin vedotaan, että toinen ottaa etäisyyttä ja ehkä näin tekee itselleen tilaa tutkailla ympäristöä ja uusia mahdollisuuksia.
Kaikista pahinta on se löysässä hirressä roikkuminen.
Kuitenkin, kun itsellä on vielä voimakkaita tunteita, sitä toivoo että tilanne kääntyisi, että mielenkiinto elpyisi. Vaikka siinä vaiheessa kyllä olisikin viisainta itse pistää peli poikki.
Mutta mieluiten kasvotusten - puolin ja toisin.
Kun asiat jäävät käsittelemättä ja puhumatta, niitä kuitenkin velloo omassa mielessään ja silloin ne myös paisuvat. Surutyö kestää silloin paljon kauemmin.
Muoks,, Milla oli ehtinyt kommentoimaan just jälkeeni.
"Hylkääminen" olisi ollut ehkä parempi ja oikeampi sana tuossa omassa tekstissäni myös.
-
Hallitseva osapuoli lopettaa yhteydenpidon yhtäkkiä ilman näkyvää syytä, ei vastaa viesteihin etc. Sama tietty voi tapahtua toisinkin päin, että esim. pitkäaikainen subi lakkaa yhtäkkiä pitämästä yhteyttä. Mihin asti tällainen on mielestänne hyväksyttävää? Missä tilanteessa? Millainen yhteydenpito on "riittävää"? Milloin voi viheltää pelin poikki?
Jättäminen ja hylkääminen ovat kaksi eri asiaa. Jättämisessä on edes se txtari, hylkääjä kuvittelee suhteen ja sen toisen osapuolen vain jotenkin automaattilakaistuvan maton alle.
Ellei ole niinkin yksinkertaisia, yleissivistykseenkin laskettavia, sosiaalisia taitoja kuin vastata toisen viestiin, voi ko henkilön yhteystiedot huoleti poistaa, paskan kun saa pyytämättäkin.
Oma lukunsa on suhteen alussa määritelty yhteydenpitotiheys ja sen kanavat.
Hetken voi toki odotella jos onkin oikeasti sattunut jotain.
-
Luulen, että usein kun lopettaja ei halua kohdata toista silmästä silmään, kyse on siitä, että on jo aloitettu joku seuraava juttu. Valitettavan useinhan tapahtuu, että kun yksi juttu tuntuu huonolta, ei uskalleta kuitenkaan olla hetkeäkään yksin, ja hankitaan jo korvaaja tilalle, ennen kuin on ollut pokkaa lopettaa edellistä. Mielestäni olisi ehkä hyvä ajatella, että haluaisinko joskus itse saada lopetuksen tekstiviestillä. Moniko tuohon vastaisi myöntävästi. Miksi emme siis kohtelisi joskus meille todella tärkeää ihmistä sen arvoisesti kuin kuka tahansa ansaitsee...ei kinkyys meistä huonompia ihmisiä tee...
Juuri näin itsekin ajattelen.
-
Lisätään tänne vielä yksi näkökulma hylkäämiseen. Tämä on tilanne, jonka olen itse kokenut kaikkein haastavimmaksi viime vuosina, kun olen leikkinyt varattuna Masterina.
Ja ei, en tarkoita sitä tyyppitilannetta jossa vapaa kumppani rakastuu varattuun Masteriin, vaan sitä edeltävää vaihetta. Sitä vaihetta, jossa alan nähdä/tulkita ihastumisen syventymistä ja ensimmäisiä merkkejä polusta joka johtaa rakastumiseen. Miten suhtautua tilanteeseen? Puhuminen ei tuota haluttua lopputulosta, koska "kielletyt" tuntemukset kielletään ehkä itseltäänkin ja ainakin minulta. Epävarmuus siitä, onko kuitenkin tulkinnut toisen toimintaa ja puhetta väärin? Tietämys siitä, että kuvio on kaikkien osalta parempaa poikkaista ennen kuin se kasvaa liian syväksi, mutta ollaanko vielä sillä tiellä?
Itse olen pitänyt "raskauttavana" tilannetta, jossa toinen osapuoli samanaikaisesti ilmaisee kaipaavansa entistä enemmän arkista seuraa ja läheisyyttä, mutta saman aikaisesti ilmaisee eri tavoin vähentäneensä tai lopettaneensa arkikumppanien etsintäänsä.
Juu, tiedän että kysymys ei välttämättä suinkaan ole tälläisessäkään tilanteessa liiasta kiintymyksestä, mutta en ole löytänyt oikein pätevää keinoa asiasta varmistumiseen joten olen päätynyt antamaan toiselle lisää tilaa.
Niin paljon kuin haluaisin toisen kanssa jatkaa, en halua varata sitä paikkaa, johon toinen tarvitsisi selkeästi enemmän kuin minä elämäntilanteessani kykenen antamaan.
Mielestäni se olisi epäreilua. Aivan yhtä epäreilua kuin katkaista suhde syyttäen toista ihastumisesta, jota toinen ei ehkä itsekään vielä ole sisäistänyt tai jota ei ehkä ole kuin omassa mielessäni.
Ja kyllä. Olen kyllä kokenut myös ne suhteet, joissa toispuoleisen rakastumisen annetaan mennä "liian pitkälle". Ne eroamiset satuttavat aina pahasti myös itseä. Minä kun en romantikkona kykene olemaan välittämättä kumppaneistani ja heidän tunteistaan. Itketty on joo... :'(
Siksi en halua päästää tilannetta liian pitkälle, vaikka haluaisinkin jatkaa suhdetta. En kuitenkaan tälläiseen tilanteeseen ole oikein kyennyt löytämään "parasta" mahdollista toimintatapaa (lieneekö sellaista yleispätevää olemassakaan). Olen vain pyrkinyt ohjaamaan keskustelua vähitellen enemmän ja enemmän toisen arkisuhteisiin ja elämänkumppanin etsintään sekä lisäämään omia "kiireitäni" antaen tilaa ja kannustaen kokeilemaan toisiakin vaihtoehtoja...
Tämä minun toimintatapani vain johtaa helposti juuri tuohon, mitä Milla, Timjami ja Telle tuossa edellä kritisoivat :(
Joten kertokaahan nyt muut, miten itse toimisitte vastaavassa tilanteessa ja miten toivoisitte itsenne kanssa toimittavan?
-Mr.Inathu
-
Moikka Mr Inathu :)
Niin paljon kuin haluaisin toisen kanssa jatkaa, en halua varata sitä paikkaa, johon toinen tarvitsisi selkeästi enemmän kuin minä elämäntilanteessani kykenen antamaan.
Mielestäni se olisi epäreilua. Aivan yhtä epäreilua kuin katkaista suhde syyttäen toista ihastumisesta, jota toinen ei ehkä itsekään vielä ole sisäistänyt tai jota ei ehkä ole kuin omassa mielessäni.
Minä lopettaisin suhteen jos olisi tuossa tilanteessa, D:nä siis. Turhaa pitkittää ja kun toteaa, että pian sattuu ja ehkä liikaa, enemmän kuin kestetään.
Tähän on hyvä vastata supina ja ikisinkkuna, heh.
-
Niin paljon kuin haluaisin toisen kanssa jatkaa, en halua varata sitä paikkaa, johon toinen tarvitsisi selkeästi enemmän kuin minä elämäntilanteessani kykenen antamaan.
Hyvä näkökulma ja monelle varmasti tosi.
Mutta omana kommenttinani - tässä yksi niistä syistä, jonka takia en koskisi koskaan, pitkällä tikullakaan varattuun ihmiseen.
-
Lisätään tänne vielä yksi näkökulma hylkäämiseen. Tämä on tilanne, jonka olen itse kokenut kaikkein haastavimmaksi viime vuosina, kun olen leikkinyt varattuna Masterina.
Eiköhän näissä varattu ja vapaa -suhteissa ole aina suurin riski pettymyksiin. En ole koskaan ymmärtänyt miksi vapaat alkavat kinkysuhteisiin varattujen kanssa (ja päinvastoin). Onko sitten niin, että "parhaat ovat jo varattuja"?
-
Eiköhän näissä varattu ja vapaa -suhteissa ole aina suurin riski pettymyksiin. En ole koskaan ymmärtänyt miksi vapaat alkavat kinkysuhteisiin varattujen kanssa (ja päinvastoin).
Arvioiden omasta näkökulmasta, tuo olisi äärettömän tuhoisa tie. Strait to the hell. Ainakin itselleen. Jos mennään tunnetasolle.
Mutta toisaalta, monasti varmaan ajatellaan näinkin, että hoidetaan tämä nyt mukavana seksisuhteena ja sitten ihmissuhde/-suhteet ovat niin muualla. Voihan se toimiakin. Ilman syvempiä tunteita. Tai tunteita ylipäätä. Silloin ei myöskään hylätä vaan lopetetaan tuo "mukava viritelmä". Tyylilaji: ihmisiä tulee ja menee. Kätevä, jos molemmat ovat samalla aaltopituudella.
-
Tämä minun toimintatapani vain johtaa helposti juuri tuohon, mitä Milla, Timjami ja Telle tuossa edellä kritisoivat :(
Joten kertokaahan nyt muut, miten itse toimisitte vastaavassa tilanteessa ja miten toivoisitte itsenne kanssa toimittavan?
-Mr.Inathu
[/quote]
Suoraa puhetta, KIITOS :) Jossain kerroinkin jo, että viesteihin vastaamattomuus yms. satuttaa hirvittävästi. Rakastunut subi näkee tuskan D-ihmisen silmissä, joka ei vain pysty tunteisiin vastaamaan, eikä subi halua tuottaa tuskaa rakkaalle D:lle. Mjooh, ja itse koin kerrassaan ikäväksi tilanteen, jossa jouduin "ottamaan ohjat käsiini", eli kysymään D-ihmiseltä, josko nyt haluat heivata minut...Roolit kääntyi minusta hiukan väärin päin. Se tosin helpotti oloa tietyllä tavalla :)
-
lopullinen.. kuolema.
olen menettänyt aviomieheni niin ja myös rakkaan ystävättären.
s
-
Moiks!
Nään hylkäämisen kuten pääosa väestä täällä...epäreilua ja huonoa käytöstä. Mutta jos ei suhde toimi, joka on normaalia sekin, niin silloin eroaminen pitää hoitaa smoothisti. Varsinkin jos tunne on vain yksipuolinen.
Mutta tiedän myös ihmisiä, joille hylkääminen on kicksi, ja he hylkäävät partnerin saatuaan tämän koukkuun. Ottavat ja hylkäävä uudelleen tai eristävät kumppania määräajoiksi. Raskasta subille...
maso
-
Suhteen lopettamisesta on jomman kumman tehtävä päätös, ja otettava asia esiin, ts. kannettava vastuun raskas taakka.
-
Joskus huuli pyöreänä eroa miettivä ihmettelee asiaa mikä on ollut usein esillä. Itse kävin tämän läpi edellisen Dn kanssa, joka useista ns kissoista pöydällä väitti, ettei koskaan kissaa nähnytkään.
Haluttomuus hyväksyä ongelmia ja kykenemättömyys vastaanottaa omista oletuksista poikkeavia tunteita ja tavoitteita voi joskus olla syy miksi on pirun vaikea nähdä.
-
Suhteen lopettamisesta on jomman kumman tehtävä päätös, ja otettava asia esiin, ts. kannettava vastuun raskas taakka.
Tämä on yksi niistä syistä miksi suhteen alussa jo sovin loppumis päivän :)
Lelu ei tunne itseään hylätyksi ja lelunkaan ei tarvitse miettiä miten ottaa puheeksi jos tekee mieli katsella jotain muutakin välillä :)
Jokaista suhdetta oon jatkanut alkuperäistä suunnitelmaa pitempään kun kivaa on ollut enkä pikkusiani hylkää sittenkään kun matkat jatkuu eri suuntiin :love:
-
En tiedä, onko tästä aiheesta avattu vielä keskustelua. Tuli tässä keskusteltua eräänä päivänä aiheesta subin uskollisuus alistajalleen siinä tapauksessa, jos alistaja "hylkää" subin. Hallitseva osapuoli lopettaa yhteydenpidon yhtäkkiä ilman näkyvää syytä, ei vastaa viesteihin etc. Sama tietty voi tapahtua toisinkin päin, että esim. pitkäaikainen subi lakkaa yhtäkkiä pitämästä yhteyttä. Mihin asti tällainen on mielestänne hyväksyttävää? Missä tilanteessa? Millainen yhteydenpito on "riittävää"? Milloin voi viheltää pelin poikki?
Jos tässä ei ole kyse yhteisestä pelistä, se on perseestä. Mielestäni suhteen laadulla ei ole väliä näissä perustavaa laatua olevissa asioissa. Ihmissuhdepelit ja epäluotettavuus, ei kiitos. Joissain asioissa olen onneksi vieläkin Mr. Rautakanki :)
Jos ei cojones riitä muuhun, niin laittaa sitten edes viestin. Sekin on perseestä, mutta paljon vähemmän kuin feidaaminen.
-
Kaikki suhteet päättyvät eroon, ennemmin tai myöhemmin. Minut jätettiin kahden vuoden suhteen jälkeen tekstiviestillä. Seuraavana päivänä jättäjä kirjoitti katkeran tilityksen tänne baarin foorumille, kuinka rankkaa hänellä on ollut. Hän on joutunut muiden murheita kuuntelemaan, eikä enää jaksanut, joten oli pakko abortoida nämä turhat ihmiset. Kyllä, hän käytti termiä abortoida. Hän abortoi minut. Erityisen julman tilanteesta teki se, että äitini oli kuollut kaksi päivää aiemmin, kun sain tuon tekstiviestin. Ei tullut osanottoa suruun.
Toiseksi viimeinen päivä kun äitini oli elossa, olin ollut monta tuntia sairaalassa perheeni kanssa. Exäni tuli hakemaan minut sairaalasta ja vietin yön hänen luonaan. En kuitenkaan pystynyt toimimaan sovittujen sääntöjen mukaan. Eihän minulla ollut oikeutta kieltäytyä seksistä. Illalla enkä seuraavana aamuna pystynyt suuseksiin, joten hän sanoi minulle ”terapiasi on ohi” eikä enää puhunut minulle muuta. Empatiakyvytön on liian laimea sana kuvaamaan häntä. Lisäksi häneltä puuttui kokonaan tilannetaju ja normaalit sosiaaliset taidot. Aiemmin niin helposti lähestyttävä ihminen muuttui yhtäkkiä kylmäksi, etäiseksi ja töykeäksi. Itken silmät punaisena lähestyvän kuoleman takia ja hän todella halusi suihinottoa, en voi käsittää, ei mitään tilannetajua. Ja eihän tekstiviestillä toista jätetä. Aikuinen osaa jutella kasvotusten ja puhua asioista.
Toivottavasti hän ei kohtele seuraavaa subia yhtä törkeästi.
-
Kaikki suhteet päättyvät eroon, ennemmin tai myöhemmin. Minut jätettiin kahden vuoden suhteen jälkeen tekstiviestillä. Seuraavana päivänä jättäjä kirjoitti katkeran tilityksen tänne baarin foorumille, kuinka rankkaa hänellä on ollut. Hän on joutunut muiden murheita kuuntelemaan, eikä enää jaksanut, joten oli pakko abortoida nämä turhat ihmiset. Kyllä, hän käytti termiä abortoida. Hän abortoi minut. Erityisen julman tilanteesta teki se, että äitini oli kuollut kaksi päivää aiemmin, kun sain tuon tekstiviestin. Ei tullut osanottoa suruun.
Toiseksi viimeinen päivä kun äitini oli elossa, olin ollut monta tuntia sairaalassa perheeni kanssa. Exäni tuli hakemaan minut sairaalasta ja vietin yön hänen luonaan. En kuitenkaan pystynyt toimimaan sovittujen sääntöjen mukaan. Eihän minulla ollut oikeutta kieltäytyä seksistä. Illalla enkä seuraavana aamuna pystynyt suuseksiin, joten hän sanoi minulle ”terapiasi on ohi” eikä enää puhunut minulle muuta. Empatiakyvytön on liian laimea sana kuvaamaan häntä. Lisäksi häneltä puuttui kokonaan tilannetaju ja normaalit sosiaaliset taidot. Aiemmin niin helposti lähestyttävä ihminen muuttui yhtäkkiä kylmäksi, etäiseksi ja töykeäksi. Itken silmät punaisena lähestyvän kuoleman takia ja hän todella halusi suihinottoa, en voi käsittää, ei mitään tilannetajua. Ja eihän tekstiviestillä toista jätetä. Aikuinen osaa jutella kasvotusten ja puhua asioista.
Toivottavasti hän ei kohtele seuraavaa subia yhtä törkeästi.
Nightwish40 kirjoittaa: vetää ihan sanattomaksi. Joidenkin ihmisten perseilyllä ei tunnu olevan rajoja. Toivottavasti aika ja terveet ihmissuhteet korjaavat syntyneet haavat.