BDSM-baari

Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: swan - 18.05.2011, 19:00

Otsikko: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: swan - 18.05.2011, 19:00
Hieman olen lukenut tuota uniformuketjua ja osin sen vaikutuksesta tämä aloitus.

Vajaa pari vuotta sitten lueskelin lehtiartikkelia, jossa toimittaja meni, muistaakseni USA:ssa, kinkybileisiin ja jokseenkin muka kauhistuneena koko aiheesta kuten myös meikä.
En silloin vielä itse ymmärtänyt olevani sadomasokisti, ainakaan tietoisella tasolla.


Olisi mukava kuulla, mitkä ovat teidän mielestänne niitä ratkaisevia eroja BDSM:än ja todellisen väkivallan välillä?



On joskus aika raskasta kuulla tietämättömien ja asiaa tutustumattomien arveluita ja lausahduksia siitä kuinka vaan piestään alistuvia henkihieveriin ja kuinka reppanoita sekä outoja sellaiset ovat, että antavat "hakata" itseään tai muutoin nuolevat vaan kengänpohjia.

Mutta olenhan itsekin ajatellut niin tavallani aikoinaan ja joudun myös palaamaan usein ajatuksissani siihen, että kyseessä on myös vahvasti seksuaalinen taipumus. Pääasia ei siis ole välineet vaan arveluni mukaan erittäin monelle suhde toiseen/toisiin ihmisiin.

Omasta mielestäni eräs ratkaiseva ero on välittäminen, tutustuminen, harkinta, pohtiminen ja vastuu mm. verrattuna silmittömään väkivaltaan ja julmuuteen.

Itseäni on nuoresta kiehtonut tietty raakuus ja primitiivisyys, mutta kuinka ollakaan olen hoiturina ja silti sadomasokisti. Mikä on mennyt vikaan.. :)

Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: Oranssilyhty - 18.05.2011, 19:03
eikö tätä samaa ole puitu jo useammassa ketjussa missä on keskusteltu väkivallasta, eri foorumeilla. Haku on ystäväsi
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: swan - 18.05.2011, 19:10
eikö tätä samaa ole puitu jo useammassa ketjussa missä on keskusteltu väkivallasta, eri foorumeilla. Haku on ystäväsi

Ajattelinkin, etteivät vanhat konkarit ehkä jaksa tätä aihetta, mutta myös niin, ettei ehkä tällä foorumilla ole puitu asiaa.

 Lisäksi aina on meitä uusia ja minuakin uudempia, jotka ei osaa käyttää kaikkien foorumeiden hakuja.

Mutta jos ei jaksa pallomeri kiinnostaa,niin sitten ei.
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: MissMary - 18.05.2011, 19:20
Eikös aika ratkaiseva ero ole se, että BDSM:ssä uhri on mukana omasta halustaan, kun taas todellisessa väkivallassa uhri on mukana vastoin tahtoaan. Eihän se varmasti kenestäkään subista olisi kiihottavaa jos vaikka oikeasti siepattaisiin kadulta, hakattaisiin ja raiskattaisiin.
Ihan hyvä tästäkin viritellä keskustelua, ei kaikki jaksa selata muita foorumeita läpi ja meitä uusiakin on paljon.
 
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: Leikkisa - 18.05.2011, 19:22
Omassa mielessä se raja BDSM:n ja väkivallan välillä on aika selvä ja tiivistäisin sen seuraaviin teeseihin:
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: Kyyberi - 18.05.2011, 19:29
Voi olla että mä olen yksinkertainen, koska mulle tää asia on harvinaisen simppeli.

Kun toista satutetaan ilman tämän suostumusta, kyseessä on väkivalta. Suostumus voi olla suoraa (saat piiskata minua) tai välillistä (pelaan lätkää -> lätkässä voi sattua).

Eli kun sessio aloitetaan, pitäisi pelisäännöt olla selvillä. Jos se master/domina ylittää nämä sovitut rajat, kyseessä on väkivalta. Jos mitään ei ole sovittu, niin sitten tilanne onkin mutkikas...

Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: swan - 18.05.2011, 19:34
Eikös aika ratkaiseva ero ole se, että BDSM:ssä uhri on mukana omasta halustaan, kun taas todellisessa väkivallassa uhri on mukana vastoin tahtoaan. Eihän se varmasti kenestäkään subista olisi kiihottavaa jos vaikka oikeasti siepattaisiin kadulta, hakattaisiin ja raiskattaisiin.

Totta ja eipä niin.

Lisäksi olisi hyvä juuri tuo fantasiointi muistaa, että jos joku kiihottuu nyt sitten vaikka natsimeiningistä, ei se tarkoita että haluaisi oikeasti keskitysleireille ja kaasukammioon, vai..  =D
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: Lady Whip - 18.05.2011, 19:45
Jos ulkopuoliset seuraisivat kohtausta joka on minun ja Master Pedon välillä toisinaan, he kauhistuisivat ja yrittäisivät erottaa Pedon minusta.

- Hän tarttui vaatteisiini rajusti ja painoi seinää vasten kovakouraisen kipeästi. Selkäni tömähti pylvääseen ja näin, miten Pedon katse ja totinen ilme tuli kasvojeni tasolle. Käsi puristui kaulani ympärille. "Ajattele, painan tästä ja sinä menetät tajuntasi. Anna mennä, puolen minuutin päästä voit lakata hengittämästä ja kuolet. Alistu, luovuta."

- Tunnen miten käsi kuristaa kaulaani. Taistelen vastaan. Hänen kasvonsa tulevat kiinni omaani. Hampaat puristuvat huuliani vasten ja tunnen teräviä puraisuja.

- Yritän työntää häntä kauemmaksi "En ikinä. Sinä et saa minua. Päästä irti." Kynsin häntä ja puren takaisin. Suudelmat ovat rajuja. Kohdistan katseen suoraan hänen silmiinsä. Ne ovat laajentuneet kuin eläimellä. "En ikinä, sanoin. "Päästä irti tai purista mutta päätä jo mitä haluat. Et saa minua nyt." sanoin ja yskin hänen kätensä edelleen kaulani ympärillä.

- Yritän potkaista mutta se torjutaan. Hän irroittaa käden kaulaltani ja vääntää käteni asentoon jossa en voi rimpuilla. Hampaat hampaita vasten ja huulet ruhjottuina veren maku suussani vaikeroin. Tunnen kielen lipaisun kasvoillani. Peto maistelee vasta alkupaloja.

Niin, mitä sanoisivat ulkopuoliset jos eivät tietäisi, että tämä on meidän tapa olla yhdessä toisinaan. Luotan häneen 100 % ja nautin näistä hetkistä jolloin toinen herättää toisessa eläimen agressiivisuuden.
Toisinaan tällainen hetki johtaa pitkään ruhjovan hellään suudelmaan. Toisinaan seksiin. Toisinaan vain irrallinen osa ehkä kesken tiskaamisen kun hän kävelee ohitse ja tarttuu kiinni.

Myös minä voin aloittaa tämän leikin. Tarttua kiinni, härnätä, ironisoida, leikkiä, haastaa ja odottaa vastausta.
Meidän tapa leikkiä on toisinaan rajua ja alkukantaista. Siinä on väkivallan aineksia ja pelottelua. Joskus ruhjeita, mustelmia. Taistelussa rähjääntymisen meininkiä. Niin ihanaa leikkiä jossa tunnen olevani täysin turvassa vaikka toisinaan pelottaakin. Koska tunnen hänet ja luotan häneen. Tässä se ydin.
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: swan - 18.05.2011, 19:53
Meidän tapa leikkiä on toisinaan rajua ja alkukantaista. Siinä on väkivallan aineksia ja pelottelua. Joskus ruhjeita, mustelmia. Taistelussa rähjääntymisen meininkiä. Niin ihanaa leikkiä jossa tunnen olevani täysin turvassa vaikka toisinaan pelottaakin. Koska tunnen hänet ja luotan häneen. Tässä se ydin.

Kiitos Lady Whip. Tämmöinen elävä esimerkki todentaa aihetta varsin tyhjentävästi.
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: hippa - 18.05.2011, 19:55
Niin, äkkiseltään luulisi että rajanveto väkivallan ja BDSM:n välillä olisi harvinaisen helppoa ja tiivistyisi juurikin tuohon suostumukseen.

Toisaalta kun oman masokismin ilmenemismuodot on hyvinkin moninaiset huomaa kesken session miettivänsä että "siis toi jätkä lyö mua ja sattuu ihan saatanasti, en mä halua että mua lyödään, lopettais, miksi mä annan tällaisen tapahtua" .. ja sitten session jälkeen on sitä mieltä että otetaanko saman tien uusiksi, tai viimeistään siinä vaiheessa kun pystyn taas istumaan. Siinä toimii se sama mekanismi joka saa mut nousemaan vuoristorataan vaikka yleensä saman tien sen lähdettyä liikkeelle olen sitä mieltä että kyllä sellainen kuoleman härnääminen on kaikista eniten tyhmää viihdytystä ikinä ja pelkään oksentavani edessä istuvan päälle.

Että ei se suostumus aina ole niin selkeä juttu kun on ns. tilanne päällä, vaikka jollain (ehkä syvemmällä) tasolla onkin koko ajan tiedossa että kysessä on ihan sovittujen pelisääntöjen sisälle mahtuva tapahtuma.

Mulle henkilökohtaisesti rajanveto on helpointa mieltää niin, että minua saa lyödä vaan silloin jos haluaa että se tekee kipeää, mutta ei että se satuttaa (koska tämähän se selkä määritelmä onkin). Olen siis samoilla linjoilla Leikkisan kanssa tuosta vahingoittamisesta.
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: swan - 18.05.2011, 21:00
Niin, äkkiseltään luulisi että rajanveto väkivallan ja BDSM:n välillä olisi harvinaisen helppoa ja tiivistyisi juurikin tuohon suostumukseen.

Meikä tykkää sellaisesta ettei mitään pidetä, koskaan, itsestäänselvyytenä.
Helppous myös vierasta,vaikka olis halunnut toisin ja haluaisi välillä ns. helppoa.
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: LiseCohen - 21.05.2011, 23:06
Lisäksi olisi hyvä juuri tuo fantasiointi muistaa, että jos joku kiihottuu nyt sitten vaikka natsimeiningistä, ei se tarkoita että haluaisi oikeasti keskitysleireille ja kaasukammioon, vai..  =D

Ihan kuin tässä viitattaisiin taas meikäläiseen.  ;) Olen näköjään aiheuttanut pientä säpinää tällä foorumilla... Mutta siis fantasiat fantasioina. Kysehän on aikuisten keskinäisestä leikistä. Ei näitä kinkyilyjä pidä ottaa aina niin vakavasti. Oman päänsä sisällähän voi keksiä mitä ihmeellisimpiä juttuja eikä niitä ole aina tarkoitus toteuttaa oikeassa elämässä.

Ja siitä BDSM:n ja väkivallan erosta: BDSM:ssä alistettava on ohjaksissa. Alistettava sanoo milloin riittää. Oikeassa väkivallassa alistaja on vallassa.
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: swan - 21.05.2011, 23:29
Ei näitä kinkyilyjä pidä ottaa aina niin vakavasti..

Ja siitä BDSMa:n ja väkivallan erosta: BDSM:ssä alistettava on ohjaksissa. Alistettava sanoo milloin riittää. Oikeassa väkivallassa alistaja on vallassa.
Aivan ja kuitenkin välillä tulee otettua ja se huumori unohtuu jonnekin.

Niinkin voi joskus olla,ettei alistuva tajua itse rajojaan suuntaan tai toiseen  tai ei tiedosta, uskalla myöntää,kohdata.. Eikö juuri silloin Alistaja ole se joka  ymmärtää ja ohjaa?
(Vieläköhän olen aiheessa.. ) (=

Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: klipklop - 22.05.2011, 02:22
Ja siitä BDSM:n ja väkivallan erosta: BDSM:ssä alistettava on ohjaksissa. Alistettava sanoo milloin riittää. Oikeassa väkivallassa alistaja on vallassa.

Mmm... vaikka itse olenkin ns. kevyen tyylisuunnan edustaja, väittäisin että löytyy myös sitä koulukuntaa (alistuvista) jotka eivät missään tapauksessa halua sanoa/päättää milloin riittää.

BDSM ei mielestäni ole ihan niin mustavalkoista kuin jotkut tahtoisivat kuvitella.
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: Koo - 22.05.2011, 02:43
[
BDSM ei mielestäni ole ihan niin mustavalkoista kuin jotkut tahtoisivat kuvitella.

Onko muka mikään elämässä?
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: Lady Whip - 22.05.2011, 12:18

Ja siitä BDSM:n ja väkivallan erosta: BDSM:ssä alistettava on ohjaksissa. Alistettava sanoo milloin riittää. Oikeassa väkivallassa alistaja on vallassa.

En allekirjoita tätä.

Kun on D/s-suhteessa, suurin vastuu on edelleen Dominoivalla joka vie ja sub seuraa perässä.
Milloin on aika lopettaa ja milloin voi jatkaa, siinäpä miettimistä. En poista täysin subin vastuuta itsestään, kyllä sekin on olemassa. Mutta pääasiassa D on se joka päättää miten leikitään ja milloin lopetetaan.

Tilanteet pitää vaistota.

Pitääkö subille kaikki tilanteet olla mukavuusalueella. Kyllä se on niin, että D joutuu ja haluaa viedä alistujan myös sinne epämukavuusolotilaan missä joku hiertää kuin kivi kengässä saamatta sitä pois.
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: LiseCohen - 22.05.2011, 12:35
Niin eihän mikään ole niin yksinkertaista ja mustavalkoista. Yritin vastata alkuperäiseen kysymykseen mahdollisimman lyhyesti ja pelkistetysti kun muiden kirjoitukset tuntuivat rönsyilevän. Mutta kyllä minusta subilla on oikeus turvasanaan ja lopettaa leikki kun siltä tuntuu. Itse en ainakaan halua olla sellaisessa suhteessa jossa saa oikeasti pelätä eikä voi luottaa siihen että leikki loppuu kun tuntuu pahalta. Ehkä olen sen verran nössö. Mutta eri ihmiset haluaa eri asioita ja jokaisella on erilaiset rajat.
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: Lady Whip - 22.05.2011, 13:10
Mutta kyllä minusta subilla on oikeus turvasanaan ja lopettaa leikki kun siltä tuntuu.

OT...

Kyllä, subilla ON oikeus turvasanaan.

Paitsi rangaistuksissa...omassa suhteessani näin.

Mitä paremmin oppii tuntemaan kumppaninsa, huomaan että turvasanaa ei aina halua eikä tarvitse. Oppii myös kestämään sellaisia tilanteita, joissa on todella epämukava olla. Mutta kun luottaa D:hen niin paljon. Luottaa siihen, että hän näkee tilanteen ja osaa lopettaa ajoissa että suoranaista vaaratilannetta ei pääse syntymään. Tietää mitä sub kestää.

Subin itku on yksi merkki, että ollaan äärirajojen tuntumassa. Itku voi tulla monesta syystä, sitä ei voi liittää aina kipuun. Silloin D:llä pitää tuntosarvet herkistyä mutta lopettaa ei tarvitse.

Olen muutaman kerran hermostuttanut Masterin kysymällä häneltä, että hallitsetko sinä nyt ihan varmasti tämän tilanteen. Edelleen on matkaa täydelliseen antautumiseen. Kyse ei mielestäni ole luottamuksesta vaan näen tilanteet myös Dommen silmin. Jos olisin hän siinä tilanteessa, hallitsisinko minä sen hetken.
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: klipklop - 22.05.2011, 14:24
Mutta kyllä minusta subilla on oikeus turvasanaan ja lopettaa leikki kun siltä tuntuu. Itse en ainakaan halua olla sellaisessa suhteessa jossa saa oikeasti pelätä eikä voi luottaa siihen että leikki loppuu kun tuntuu pahalta. Ehkä olen sen verran nössö. Mutta eri ihmiset haluaa eri asioita ja jokaisella on erilaiset rajat.

Tottakai on oikeus. :D

Vaan kuten mainitsitkin niin ihmiset haluaa eri asioita ja suhteet perustuvat sopimuksiin, ei sen kummempaa. Vaikken itse tunnekaan ketään joka haluaisi alistua 100%:sti ilman mitään rajoja, veikkaan että sellaisiakin löytyy. Meitä on moneen lähtöön.  :))
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: Nick - 22.05.2011, 20:00
Minä en oletusarvoisesti lähde suhteisiin joissa tarvitaan/käytetään turvasanaa. Ilman pitää ja voi pärjätä. Mielestäni dom/master joka ei osaa lukea tilannetta, ei ole minkään arvoinen. Toki heitä on ja heille sekä heidän subeilleen turvasana on ihan ok.

Näin siis piiskan varresta katsottuna.
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: viana - 22.05.2011, 21:12
Minäkään en Lady Whipin tapaan allekirjoita varauksetta, että alistuvan pitäisi päättää, jotta kyse ei olisi väkivallasta. En minä halua, en halua olla se, joka on oikeasti vallassa, vaikka näyttääkin, ettei ole, ja tekee juttuja vain siihen asti kuin haluaa ja mitä haluaa. Saa mennä ylitsekin, minun kohdallani. Siis sellainen ihminen, joka tuntee minut, kipukynnykseni, yleisen sietokykyni ja muutenkin, saa viedä yli. Ei tietenkään niin, että tehdään jotain, mitä ei ole ikinä tehty aikaisemmin, ja viedään paljon pidemmälle, kuin ollaan koskaan viety.

Mutta meitä alistuvia on niin monenlaisia. Ja tämä taas koskee vain minua ja ehkä vain toisilleen hyvin tuttuja ihmisiä.
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: Nuppuorja - 22.05.2011, 22:41
Minä en myöskään allekirjoita sitä, että alistuvalla olisi valta. Kammoaisin sitä, koska...no, se ei olisi oikeaa alistumista. Vaikka BDSM on parisuhdeleikkiä, minä en leiki alistuvani. Mutta väkivaltaa en ole silti osakseni saanut. Molemminpuolinen suostumus erottaa väkivallan ja BDSM:n. Ja edelleenkäänhän ei kinkyilyssä välttämättä aiheuteta kipua lainkaan eikä toista murjota.
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: misuli_n - 22.05.2011, 23:17
,
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: IKRM - 23.05.2011, 13:44
Mutta kyllä minusta subilla on oikeus turvasanaan ja lopettaa leikki kun siltä tuntuu.

OT...

Kyllä, subilla ON oikeus turvasanaan.

Paitsi rangaistuksissa...omassa suhteessani näin.



Eikös tuo ole sama asia kuin ettei ole oikeutta turvasanaan?

---

Turvasanan olemassaolo siirtää vallan aina ennen pitkää alistuvalle. Useimmiten jo siinä vaiheessa, kun sen olemassaolosta päätetään.

IKRM
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: telle - 23.05.2011, 21:51
Minusta turvasanan käyttö ei anna subille valtaa. Ainakin meillä turvasana on kiitos, lahja rakkaalta D-ihmiseltä.

 
Minä en myöskään allekirjoita sitä, että alistuvalla olisi valta. Kammoaisin sitä, koska...no, se ei olisi oikeaa alistumista. Vaikka BDSM on parisuhdeleikkiä, minä en leiki alistuvani. Mutta väkivaltaa en ole silti osakseni saanut. Molemminpuolinen suostumus erottaa väkivallan ja BDSM:n. Ja edelleenkäänhän ei kinkyilyssä välttämättä aiheuteta kipua lainkaan eikä toista murjota.

Juuri näin...
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: swan - 24.05.2011, 00:37
Vaan kuten mainitsitkin niin ihmiset haluaa eri asioita ja suhteet perustuvat sopimuksiin, ei sen kummempaa. Vaikken itse tunnekaan ketään joka haluaisi alistua 100%:sti ilman mitään rajoja, veikkaan että sellaisiakin löytyy. Meitä on moneen lähtöön.  :))

Jotenkin tuntuisi siltä, että kaikenlainen 100 prosenttisuus rajattomuuden ja rajoittamattomuuden suhteen on utopiaa ja fantasiaa lähinnä. Siis kaikille ihmisille ja kaikille kinkyille, koska elämämme ainakin täällä Suomessa tietynlaisessa yhteiskunnassa ja järjestelmässä. Voi tietysti yrittää olla sadalla alistuva ja sadalla Alistaja, mutta sitten pitäis varmaan muuttaa erakoiksi jonnekin metsän keskelle..mikä ei ehkä tekisi päälle pelkästään hyvää. Järki kaiketi kuitenkin aina hyvä pitää mukana, vaikka kuinka euforiaan ajautuisikin.

Voi olla jo offtopikkia taasen, mutta jos alistujalta vaaditaan paljon, vaaditaan sitä toki myös D:ltä, mitä syvemmälle näissä kuvioissa mennään, näin arvelen. Toisaalta ei kai ole mikään ihanne kaikenlainen äärimmäinen ekstriimi, lähtökohtaisesti.

Lisäys: ja syy miksi tulee itse toppuuteltua tässä, on se, että on läheltä ja omalla kohdalla nähnyt ja kokenut mihin voi toisenlaisissa yhteisöissä äärimmäisyys ja fanaattisuus johtaa. Olkoonkin että tulee ehkä  aina olemaan semmoinen on/off-hihhuli.
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: Nuppuorja - 24.05.2011, 17:19
Vaikka joku alistuisi 100%, niin kuinka moni alistava oikeasti haluaa jotain tosi extremeä, vaikka hakata raajoja poikki tms? Vaikka onhan maailmalla näitä ihmissyöntitapauksia.
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: Lady Whip - 24.05.2011, 17:49
Dommena sanoisin, että on hyvä jos persoonassa on valmiudet rajumpaankin extremeen.
Kaikki eivät pysty sitä tekemään. Joskus voi irroitella sellaisen vastapelurin kanssa vähän enemmän ja kovemmin jonka tietää pitävän sen tyyppisestä toiminnasta.
Ja suoraan sanottuna, minulle ne hetket ovat erittäin miellyttäviä ja rentouttavia. Mennä molempien äärirajoille asti. Dommellakin on rajat jossain.

Mutta sitä pehmeää puolta ei pidä myöskään unohtaa. Se on ja sitä haluaa myös tehdä.
Sessioita ilman pelkoa tai kipua. Ainoat välineet ehkä vain omat kädet ja silmäside alistujalla.

Realistinen elämänasenne auttaa kun pitäisi miettiä miten mielikuvat ja todellisuus saadaan yhteen. Itselläni on taipumus toteuttaa fantasiat. Joko omat tai toisen.
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: sixties2u - 01.07.2011, 21:44
Meidän tapa leikkiä on toisinaan rajua ja alkukantaista. Siinä on väkivallan aineksia ja pelottelua. Joskus ruhjeita, mustelmia. Taistelussa rähjääntymisen meininkiä. Niin ihanaa leikkiä jossa tunnen olevani täysin turvassa vaikka toisinaan pelottaakin. Koska tunnen hänet ja luotan häneen. Tässä se ydin.

Kiitos Lady Whip. Tämmöinen elävä esimerkki todentaa aihetta varsin tyhjentävästi.

Kyseessä oli kirjallinen teos ja kirjailija mainitsikin ensimmäisessä lauseessaan että kertomuksessa oli kyseessä kohtaus (eli "Jos ulkopuoliset seuraisivat kohtausta joka on minun ja Master Pedon välillä toisinaan").

On pitkälle menevää vetää kohtauksesta sellaista tyhjentävää johtopäätöstä että kysessä olisi "elävä esimerkki" ...mistään muusta kuin vilkkaasta mielikuvituksesta.

mitkä ovat teidän mielestänne niitä ratkaisevia eroja BDSM:än ja todellisen väkivallan välillä?

Mielenkiintoinen vastakkainasettelu. Todellinen väkivalta vs. epätodellinen väkivalta? Todellinen väkivalta vs. leikki-väkivalta? Väkivalta on aina väkivaltaa, riippumatta siitä millä perusteella tai verukkeella se tapahtuu.

Kukaan ei koskaan halua kokea väkivaltaa missään tilanteessa, riippumatta siitä millä perusteella tai verukkeella se tapahtuukaan. Sellaista masokistia ei ole olemassa joka nauttii kivusta/tuskasta sinänsä.  Hän ei tarvitsisi ketään väkivallantekijää ...rautakaupasta voi ensialkuun ostaa vaikkapa vasaran ja suureksi nautinnokseen mätkiä sillä vaikka varpaansa tohjoksi. Mutta kukaan (terve) ihminen ei satuta/vahingoita itseään siksi että nauttii kivusta/tuskasta sinänsä.

Mitä siis halutaan kokea ja miksi? Mihin tahansa ponnistuksia kysyvään puuhaan ihmiset ryhtyvätkään niin vaikuttimena on aina jokin tavoiteltavan arvoinen palkinto, ei se tekeminen itsessään. Halutaan saavuttaa jotain erityistä. Puuha itsessään saattaa antaa mielihyää tai saattaa olla ...kiusallista tai kumpaakin. Mutta puuhaan aina ryhdytään koska edessä häämöttää tavoiteltavan arvoinen palkinto.

Jos tavoiteltavan arvoista palkintoa ei saa eikä edes puuhastakaan saa mitään mielihyvää, niin sitten on jossakin jotain mätää. Sadistin uhri on sellaisessa asemassa aina, sadisti saa (ottaa) kummatkin, välittämättä mitään mistään muusta.

T:Six
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: Lady Whip - 01.07.2011, 21:56
Meidän tapa leikkiä on toisinaan rajua ja alkukantaista. Siinä on väkivallan aineksia ja pelottelua. Joskus ruhjeita, mustelmia. Taistelussa rähjääntymisen meininkiä. Niin ihanaa leikkiä jossa tunnen olevani täysin turvassa vaikka toisinaan pelottaakin. Koska tunnen hänet ja luotan häneen. Tässä se ydin.


Kyseessä oli kirjallinen teos ja kirjailija mainitsikin ensimmäisessä lauseessaan että kertomuksessa oli kyseessä kohtaus (eli "Jos ulkopuoliset seuraisivat kohtausta joka on minun ja Master Pedon välillä toisinaan").

On pitkälle menevää vetää kohtauksesta sellaista tyhjentävää johtopäätöstä että kysessä olisi "elävä esimerkki" ...mistään muusta kuin vilkkaasta mielikuvituksesta.

Onko taas sanoilla spekulointia six? Kyllä kirjoitan ihan tapahtunutta. Mikä siinä on vaikea ymmärtää.


Sellaista masokistia ei ole olemassa joka nauttii kivusta/tuskasta sinänsä....  Mutta kukaan (terve) ihminen ei satuta/vahingoita itseään siksi että nauttii kivusta/tuskasta sinänsä.

Anteeksi, että joudun taas muuttamaan sinun ehdottoman mielipiteesi toiseksi. Minä nautin kivusta itsessään. Mutta en mistä tahansa kivusta. Sitäkin on monta eri lajia.
Kutsun tätä kivun kulinarismiksi.  :)
Joko haluaa kokea kipua itsessään sen luonteen takia tai sitten sen takia mitä fiiliksiä se aiheuttaa.

Pahus kun nämä lainaukset menivät ihan poskelleen, mutta kai tästä selvän saa.




muoks: lainaukset korjattu
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: Hermes - 01.07.2011, 22:33
En voi olla mainitsematta tässä välissä, että kukaan ei voi yksipuolisesti muuttaa kenenkään toisen mielipiteitä mihinkään suuntaan vaikka miten kovasti haluaisi. Muistetaanhan silti kunnioittaa jokaisen oikeutta omiin mielipiteisiinsä, vaikka ne eivät itseä miellyttäisikään?
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: Stylos - 01.07.2011, 22:37

Kukaan ei koskaan halua kokea väkivaltaa missään tilanteessa, riippumatta siitä millä perusteella tai verukkeella se tapahtuukaan. Sellaista masokistia ei ole olemassa joka nauttii kivusta/tuskasta sinänsä.  Hän ei tarvitsisi ketään väkivallantekijää ...rautakaupasta voi ensialkuun ostaa vaikkapa vasaran ja suureksi nautinnokseen mätkiä sillä vaikka varpaansa tohjoksi. Mutta kukaan (terve) ihminen ei satuta/vahingoita itseään siksi että nauttii kivusta/tuskasta sinänsä.

Mitä siis halutaan kokea ja miksi? Mihin tahansa ponnistuksia kysyvään puuhaan ihmiset ryhtyvätkään niin vaikuttimena on aina jokin tavoiteltavan arvoinen palkinto, ei se tekeminen itsessään. Halutaan saavuttaa jotain erityistä. Puuha itsessään saattaa antaa mielihyää tai saattaa olla ...kiusallista tai kumpaakin. Mutta puuhaan aina ryhdytään koska edessä häämöttää tavoiteltavan arvoinen palkinto.

Jos tavoiteltavan arvoista palkintoa ei saa eikä edes puuhastakaan saa mitään mielihyvää, niin sitten on jossakin jotain mätää. Sadistin uhri on sellaisessa asemassa aina, sadisti saa (ottaa) kummatkin, välittämättä mitään mistään muusta.

T:Six

Siiis hä… Joko tämä on ihan täyttä (sensuroitu) tai sitten ymmärsin kirjoittajan tarkoituksen väärin. Kyllä se kipu voi olla nautinnollista ja olen myös aiheuttanut itselleni kipua esimerkiksi kaatamalla steariinia päälleni. Kivun aiheuttaminen itselle nyt on kuitenkin vain vähän kuin runkkausta ja aina on hauskempaa valtiattaren kanssa. On tietysti totta, että ei se kipu varsinaisesti ole ehkä siinä se nautinto vaan se endorfiini ja adrenaliini, jonka se pistää liikkeelle. Ehkä kirjoittaja tarkoitti sitä. Kipu ja nautinto sekoittuvat. Jossain kohtaa kipu kasvaa sitten liian suureksi eikä enää ole hauskaa, mutta se raja tulee vastaan, kun tulee. Jotain jalan vasaralla tohjoksi hakkaamista suurin osa masokisteista välttää jo siitä syystä, että harva omaa fetishiä kipsissä kävelyyn. Kipu on kivaa, ei se, jos tulee itselle vamma.

Itse en pidä mielekkäänä rajanvetoa BDSM:n ja väkivallan välillä, vaan raja pitäisi vetää hyväksyttävän ja ei-hyväksyttävän väkivallan välillä. Konsensuaalinen BDSM:n harrastaminen samoin kuin esim. kamppailu-urheilu kuuluvat hyväksyttävään väkivaltaan. Jonkinlainen kotikuri, jossa sub on antanut domille oikeuden rangaista itseään tekemisistään tavalla, josta itse ei näyti, lukeutuu tietysti ihan BDSM:n piiriin.
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: RigoriRasputin - 02.07.2011, 00:59

Anteeksi, että joudun taas muuttamaan sinun ehdottoman mielipiteesi toiseksi. Minä nautin kivusta itsessään. Mutta en mistä tahansa kivusta. Sitäkin on monta eri lajia.
Kutsun tätä kivun kulinarismiksi.  :)
Joko haluaa kokea kipua itsessään sen luonteen takia tai sitten sen takia mitä fiiliksiä se aiheuttaa.

muoks: lainaukset korjattu

Sama täällä kyllä pelkästä kivusta nauttii.  Kyllä masturbointi piikkikorsetti kireällä ja pyykkipojat nänneissä aiheuttaa monin verroin
paremman orgasmin kuin vain hätäsesti vessassa käteen vetasu.
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: n4103xxl - 02.07.2011, 11:08
Lukeudun kyllä kanssa kivusta nauttioihin, ja joskus niitä nänni nipistimiä tulee itsekseenkin käytettyä, tms. Piiskkauskin joskus kiihottanu liki orgasmiin, en kyllä mitenkään onnistu pitämään BDSM:ää väkivaltana. Väkivallan miellän sellaseks joka tapahtuu ilman toisen suostumusta. Ja kyllä noi Lady Whipin sessiokertomukset ihan tosi tilanteista on kirjotettu :)
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: sixties2u - 02.07.2011, 19:42
Anteeksi, että joudun taas muuttamaan sinun ehdottoman mielipiteesi toiseksi. Minä nautin kivusta itsessään.

Seison korjattuna (I stand corrected). Siltä osin, että en painottanut riittävästi sitä että kyseessä tietenkin on sellainen kipu/tuska joka käy ilmi tämän säikeen otsikosta. Eli sellainen kipu/tuska joka panee uhrin miettimiään onko kyseessä pahoinpitely/väkivalta tai että mitä bdsm oikeastaan on.

Swan kysyi AP:ssa "mitkä ovat teidän mielestänne niitä ratkaisevia eroja BDSM:än ja todellisen väkivallan välillä?"

Mistä tuollainen ajatus ja sitä seurannut kysymys juontaa? On mentävä sinne mistä kaikki alkoi, silloin alussa tehtiin soppari (joko kirjallinen tai suullinen) ja väitän ettei kukaan (täysjärkinen) allekirjoita sellaista sopparia jossa antaa kenellekään mistään syystä lupaa itsensä pahoipitelemiseen. Siis niin että sopparissa kirjaimellisesti mainitaan pahoinpiteleminen ja/tai väkivallan käyttäminen.

Tuo ajatus syntyy silloin kun sadisti on ajanmyötä pikkuhiljaa hivuttanut yhteiselämän olosuhteet sellaisiksi että uhri ei voi enää mitenkään välttää miettimästä sitä onko kyseessä pahoinpitelemistä / väkivalllan käyttöä. Viimeistään silloin kun tuo ajatus syntyy on sitä sopparia tarkasteltava tarkaan, ja tehtävä tarvittavat korjaukset/lisäykset.

Hivuttaminen on sadisteille hyvin tyypillinen toimintatapa. Soppari ei heitä rajoita, he taiteilevat sinne aina "rangaistuksen" jonka ankaruuden määrittää yksin sadisti. Sadisteja ainoastaan rajoittaa se mahdollisuus että uhri viimein nostaa kytkintä tai että uhri vammautuu käyttökelvottomaksi.

T:Six
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: Lady Whip - 03.07.2011, 20:42

Hivuttaminen on sadisteille hyvin tyypillinen toimintatapa. Soppari ei heitä rajoita, he taiteilevat sinne aina "rangaistuksen" jonka ankaruuden määrittää yksin sadisti. Sadisteja ainoastaan rajoittaa se mahdollisuus että uhri viimein nostaa kytkintä tai että uhri vammautuu käyttökelvottomaksi.

T:Six

Aika rajusti määritelty sadistin tapa toimia. Ikävää jos Sixillä on jostain syystä (kokemustako) jäänyt tällainen kuva sadismista.

Itsessäni en ainakaan tunnista hänen esille tuomia piirteitä. Ja olen sekä sadisti että masokisti.

On eri asia olla sadisti luvanvaraisessa turvasanapohjaisessa sessiossa kuin elää sellaisen kanssa joka päivä eroa harkiten.

Sadisti voi tuntea myötätuntoa masokistia kohtaan kun hän itkee kivusta, mutta silti jatkaa toimintaansa jos turvasanaa ei ole sanottu.
Kaikki Dominoivat eivät pysty jatkamaan kivun itkusta vääntelehtivälle subille kivun tuottamista, mutta sadisti se kuka pystyy ja vielä nauttii siitä. Mutta pitää myös pystyä lopettamaan välittömästi turvasanan sanomisen jälkeen.
Tai jos osaa lukea subiaan - lopettamaan kun sen oikea aika on. Siitä huolimatta vaikka itse olisikin flow-tilassa ja haluaisi jatkaa.
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: swan - 03.07.2011, 20:58

Hivuttaminen on sadisteille hyvin tyypillinen toimintatapa. Soppari ei heitä rajoita, he taiteilevat sinne aina "rangaistuksen" jonka ankaruuden määrittää yksin sadisti. Sadisteja ainoastaan rajoittaa se mahdollisuus että uhri viimein nostaa kytkintä tai että uhri vammautuu käyttökelvottomaksi.

T:Six

Aika rajusti määritelty sadistin tapa toimia. Ikävää jos Sixillä on jostain syystä (kokemustako) jäänyt tällainen kuva sadismista.

Itsessäni en ainakaan tunnista hänen esille tuomia piirteitä. Ja olen sekä sadisti että masokisti.

On eri asia olla sadisti luvanvaraisessa turvasanapohjaisessa sessiossa kuin elää sellaisen kanssa joka päivä eroa harkiten.

Sadisti voi tuntea myötätuntoa masokistia kohtaan kun hän itkee kivusta, mutta silti jatkaa toimintaansa jos turvasanaa ei ole sanottu.
Kaikki Dominoivat eivät pysty jatkamaan kivun itkusta vääntelehtivälle subille kivun tuottamista, mutta sadisti se kuka pystyy ja vielä nauttii siitä. Mutta pitää myös pystyä lopettamaan välittömästi turvasanan sanomisen jälkeen.
Tai jos osaa lukea subiaan - lopettamaan kun sen oikea aika on. Siitä huolimatta vaikka itse olisikin flow-tilassa ja haluaisi jatkaa.

Mitenkä tässä ny tuntuu menevän asiat hieman sekaisin..hhmmm.


Tuli mieleen tuosta Lady Whipin tekstistä, että kyllä kai subinkin pitää ajatella asioita ja esimerkiksi jos joku tuntuu liian vaikealta ja rankalta ja että miksi se tuntuu ja onko kuitenkin niin, että juuri se rankkuus siinä pitää olla kun on niin jääräpää..pitää palata ehkä usiamminkin "alkuun" mielessään ja todettava, että "näin sen kuitenkin pitää mennä", vaikeamman kautta. En ehkä osaa nyt tarpeeksi hyvin muotoilla mitä tarkoitan,mutta. :D
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: Lady Whip - 03.07.2011, 21:07
Kirjoitinko asian vierestä, niin käy toisinaan - myönnän sen.

Korostan sitä turvasanaa aina. Sen puitteissa Dominoiva voi tehdä melkein mitä tahansa ja niin pitkään kuin haluaa.
Subilla pitää olla vastuu itsestään jotta rankkuudesta ja "tätä täytyy kestää"-ajatuksesta huolimatta mitään ei lopulta tarvitse kestää senkään takia että subin mielestä se ehkä voisi kuulua tähän juttuun.

Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: swan - 03.07.2011, 21:23
Kirjoitinko asian vierestä, niin käy toisinaan - myönnän sen.

Korostan sitä turvasanaa aina. Sen puitteissa Dominoiva voi tehdä melkein mitä tahansa ja niin pitkään kuin haluaa.
Subilla pitää olla vastuu itsestään jotta rankkuudesta ja "tätä täytyy kestää"-ajatuksesta huolimatta mitään ei lopulta tarvitse kestää senkään takia että subin mielestä se ehkä voisi kuulua tähän juttuun.

Ei kun siis minulla on vaikeuksia ymmärtää että mitä Six tarkoittaa.

Aivan ja joskus epävarmuuden ja epätietoisuuden kanssa on lähes sietämätöntä elää.
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: sixties2u - 04.07.2011, 22:09
On eri asia olla sadisti luvanvaraisessa turvasanapohjaisessa sessiossa kuin elää sellaisen kanssa joka päivä eroa harkiten.

Sadistilla on kaksi pääasiallista taktiikkaa "turvasanan" suhteen:

1) "Turvasana" ei ole voimassa "rangaistuksessa". Ja se rangaistus tulee aina, joka ikisessä "sessiossa" ja olan takaa. Sadisti aina kehittää sellaisen "tehtävän" jota ei ole mahdollistakaan suorittaa "hyväksyttävästi". 

2)  Mikäli "turvasanaa" "leikissä" käytetään niin se heijastuu "oikeaan elämään" mitä moninaisimmin negatiivisin tavoin, pitkään ja rankasti: Mököttämisenä, välinpitämättömyytenä, ärtyneisyytenä, vastahakoisuutena, yms, joten uhri ei "turvasanaa" halua käyttää silloin kun tuntee sitä tarvitsevansa, vaan vasta aivan äärimmäisessä hädässä.

Kaikki Dominoivat eivät pysty jatkamaan kivun itkusta vääntelehtivälle subille kivun tuottamista, mutta sadisti se kuka pystyy ja vielä nauttii siitä.

Tuo ominaisuus ei mielestäni ole pöyhkeilyn arvoinen. Yhtälailla sarjamurhaaja kykenee jatkamaan toimiaan ja nauttii siitä.

Hallitsevalla on velvollisuus hallita ja ohjata. Sekä itseään että kumppaniaan. Siten että kummatkin saavat sen mitä kiihkeimmin haluavat. Sen mistä ovat yhdessä sopineet. 

T:Six
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: submit - 05.07.2011, 00:58
Hallitsevalla on velvollisuus hallita ja ohjata. Sekä itseään että kumppaniaan. Siten että kummatkin saavat sen mitä kiihkeimmin haluavat. Sen mistä ovat yhdessä sopineet. 

En tiedä aiheuttaako näissä Sixin teksteissä kirjoitustyyli väärinymmärryksiä, vai onko kyse pienestä provokaatiosta. Joka tapauksessa muistutan, että kaikki eivät elä seksi- eivätkä muutakaan elämäänsä soppareiden kanssa, tavoitteenaan pysyä ainoastaan konsensuaalisessa toiminnassa.  Jotkut voivat haluta ja toteuttaa myös sellaisia asioita, jotka eivät välttämättä ole perinteisessä mielessä miellyttävän eroottisia ja/tai orgasmiin tähtääviä. Masokismia, kuten sadismiakin on niin monenlaista. Samoin suhde kipuun ja sen haluamiseen vaihtelee. Ehkä sellaisen, joka ei ole masokisti, voi olla vaikea ymmärtää toimintaa, johon ei aina välttämättä liity orgasmi tai edes sen tavoittelu.

Ilman turvasanaakin voi toteuttaa kinkyseksuaalista toimintaa sadistin kanssa :)
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: Hra K - 05.07.2011, 02:52
Tuohon hiljalleen kinasteluun kääntyvään dialogiin sanoisin, että sixties2u ja Lady Whip puhuvat lopulta yllättävän samasta asiasta mutta näkökulma ja termistö on erilaista. Lady Whip puhuu esim selvästi _seksuaalisesta_ sadismista, joka on tietenkin sadomasoilun toinen osapuoli ja sixties2u puhuu sadismista sinänsä joka on oikeastaan laajempi juttu ja ei liity suoraan sadomasokismiin tai sadomasokismi on sen eräs hedonistinen alaluokkansa. Sadismihan ei semmoisenaan liity mitenkään muuhun kuin uhrin kärsimyksiin ja siitä nattimiseen. Puhdasta masokismia ei voi siten esiintyä kovin runsaana kuin sixties2u sen esitti ihan puhtaasti sen vuoks, että yksilö ei ole elin tai kehityskelpoinen jos kaikenlainen kipu olisi nautinnollista esim. hengittämättömyyden tai nälän aiheuttama tuska. Kyse on kuitenkin mielestäni jo kuriositeeeistä. Jos kirjoittaa bdsmbaari.net foorumilla niin kyllä sadismi on oletusarvoisesti seksuaalista luonteeltaan eikä täytä esim rikosoikeudellisia määreitä kuten vaikka eläinrääkkäystä, koulukiusaamista tai mainittua sarjamurhailua.

Väkivalta on omassa mielessäni laaja ilmaus ja itse lasken mm. sm-touhut jossain määrin välivallaksi mutta en viitisi sitä yleensä sanoa kun ihmiset helposti (netissä) kokevat itsensä loukatuiksi vaikka tästähän ei ole kysymys. Asiat eivät aina oikein taivu mustaan ja valkoiseen. Jos esim sm-leikkien seuraaminen kuvottaa ja psyykkisesti traumatisoi jotukuta niin silloinhan hänelle on tehty henkistä väkivaltaa näin esimerkkinä. Nautinto ja osapuolten hyväksyntä ovat tietysti ne mitkä tekevät sadomasokismista hyväksyttävän. Kähes kaikki lisäävät listaan vielä tietyn tason psyykkisille ja fyysisille vaurioille, joita ko. hauskanpito saa tuottaa kertaluontoisesti ja pidemmällä ajalla - hyväksyttävien vaurioiden määrä tuntuu vaihtelevan melkoisesti.

Leikin ja todellisuuden ero on myös kiehtova. Missä menee se fantasian ja todellisuuden raja?
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: Lady Whip - 05.07.2011, 05:54
Kiitos Hra K kirjoituksestasi. Siitä huolimatta, että luen kirjaa Antti S Mattila: Näkökulmien vaihtamisen taito....en osannut ajatella että puhuimme samasta asiasta mutta eri puolilta katsottuna.
Luonnollisesti näkökulmani on foorumin luonteen mukainen enkä osannut siirtyä täysin sadistiseen näkökulmaan ottamatta huomioon seksuaalista suostumuksellisuutta.
Pitää jatkaa kirjan lukemista jotta ei provosoidu niin helposti.  8)

Ja Sixtielle vielä kerran kommentti: Minä en pöyhkeile, ainoastaan totean. Näissä on suuri ero.
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: hmanteli - 06.07.2011, 00:35
Olen tässä nyt seurannut hyvin etäältä yhtä Master/slave suhdetta missä ei enää mennä hyväksytyissä rajoissa ja oikeasti mun täytyy sanoa, että omasta mielestäni jokainen jolla on terve itsesuojeluvaisto osaa sanoa koska kyseessä on sovituissa rajoissa kulkeva "leikki" ja koska siirrytään sinne pahoinpitelyn puolelle. Se että ylittyykö subbarin rajat sessioinnissa on sitten eri asia ja siinä vastuu on mielestäni sekä subilla että Masterilla. Kokemuksesta tiedän että niiden rajojen ylittymienen voi saada sanallisen arkun lukkoon ja siinä kysytään Masterilta subin lukutaitoa tilanteen suhteen. Mut se että siirrytään pahoinpitelyn puolelle...en usko että siinä on kenellekkään mitään epäselvää kummasta on kyse....paitsi ehkä vanilijalle joka seuraa Lady Whipin ja Pedon sessiota ;)
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: Guide-Master - 06.07.2011, 18:48
Itse olen kanssa joskus todennut että se mitä sanotaan pitää, jos on sanottu että on masokisti, niin aina katson silloin että kanssa antaa toisen katsoa sen milloin on sen aika että se riittää, valitettavasti olen sen huomannut aikanaan että näin ei ole, vaan saanut kuulla että eri foorumeilla on kirjotettu mitä sattuu, yleensä kiivastuneena ja että on kunnolla ehtinyt edes sisäistää mitä on tapahtunnu, en katso vastaavaa toimintaa kovin vastuuliseksi ja jopa kaksi naamasuutena sitä pidän, varsinkin siltä osalta että kyseinen henkilö ei millään tavalla varottanut tästä ja saan kuulla kaiken paisuteltuna.
Kunpa tajuttais että tässä ihanassa tasa-arvon maailmassa kummankin sana pitää pitää, se jos on eri näkökulmilla sanat ja niiden merkitykset ei millään tavalla koppavalla ja väheksyvällä käytöksellä parane, sillä pitää tajuta että se miten itsensä tuo esiin, kanssa vaikuttaa miten kohdellaan, itse en sääliä paskasti kohdelluille subareille juuri anna , sillä tiedän kun katsoo jo keskustelu ketjuja millasia kuvia useemasta saa, isotellaan olevan sitä ja tätä, sittenkun saadaan kunnon kohtelu niin itkien foorumeilla paskaa kirjotetaan, unohtamatta mitä ollaan ihan alussa itse puhunnut.
Fantasian muodostumiseen aina sen tiedon varassa jonka toisesta aistii, se kun siirretään todelisuuteen on siitä hetkestä kiinnin kun se annetaan, voidaan mennä rankemman kautta tai hellemmin, sekin riippuu siitä miten toiseen eriasiat vaikuttaa. Turvasanahan on hyvä, mutta pitää kanssa tietää mitä siitä seuraa, sillä seuraamukset ei välttämäti ole mukavia, itse ainakin se epäonnstumsen tunteen jätän kiltisti toiselle, katselen kun toine riittämätömyyden tuskissa kärsii ja annan aina sen puhua itse olemalla hljaa, kertomalla mikä meni pieleen. Sadisti mikä sadisti, toikin on yksiosa sitä.
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: sixties2u - 06.07.2011, 19:24
Lady Whip puhuu esim selvästi _seksuaalisesta_ sadismista

Ei vaan hän kirjoittaa kuten sadisti. Tyyliin:

- sessiossa ei tarvitse olla seksiä lainkaan
- sessiossa jossa on sovittu turvasana, hän voi toimia yksinomaan oman oman mielensä mukaan miten huvittaa
- turvasana ei ole voimassa rangaistuksessa (tämä threadi näyttää nyt olevan poistettu)

joka on tietenkin sadomasoilun toinen osapuoli

Ainakin perinteisesti sadisti on aina ollut yhtä kuin patologinen sadisti, nyttemmin henkilö joka kärsii sadistisesta mielenterveyshäiriöstä.

Seksuaalinen sadismi on se mistä bdsm:ssä niin masteri, orja, domi ja sub kaikki nauttivat, kukin tavallaan ja dosimetriallaan. 

Sadismihan ei semmoisenaan liity mitenkään muuhun kuin uhrin kärsimyksiin ja siitä nattimiseen.

Täsmälleen. Pyydän että nyt lukisit uudelleen tuolta ylempää Lady Whip:n kuvauksen itsestään ja aiheuttamissaan tuskissa vääntelehtivästä uhristaan.

Puhdasta masokismia ei voi siten esiintyä kovin runsaana kuin sixties2u sen esitti ihan puhtaasti sen vuoks, että yksilö ei ole elin tai kehityskelpoinen jos kaikenlainen kipu olisi nautinnollista esim. hengittämättömyyden tai nälän aiheuttama tuska.

Noinkin on, vähän extreme-hakuisesti tosin. Edelleenkin olen sitä mieltä että "puhdasta" masokismia ei ole lainkaan. Vaan taustalla/mukana on aina jokin muu tai muukin halu/toive/tunne (yleensä seksuaalinen/eroottinen) kuin _yksinomaisesti_ halu kokea kipua/tuskaa. Siis kipu/tuska vain käynnistää jotain sellaista mitä halutaan tuntea/kokea.

Jos kirjoittaa bdsmbaari.net foorumilla niin kyllä sadismi on oletusarvoisesti seksuaalista luonteeltaan

Otsikosta vedetty oletusarvo. Mutta jos leipäteksti on puhdasta sadismia niin sitten
kirjoittaja on oletettavasti sadisti.

Leikin ja todellisuuden ero on myös kiehtova. Missä menee se fantasian ja todellisuuden raja?

"Leikki" on väärä suomennos englannin kielisestä sanasta play, se esiintyy muun muassa sanaparissa "role play". "Role play" tarkoittaa sellaista puuuhaa jota harjoitetaan maksua vastaan jollakin näyttämöllä kuten bdsm-salongit sekä jotkin viihdetapahtumat. Siis "role play" == esittää roolia, näytellä.  Toisinaan ne voivat olla enemmän tai vähemmän interaktiivista näytelmää/teatteria.

Makkarissa eletään oikeaa, todellista elämää.

Fantasia on fiktiota. Ihan määritelmänsä mukaan. Vaikka mitä niistä määritelmistä tavaisi. Fantasia on sellaista mielikuvituksen tuotetta joka on mahdotonta toteuttaa, joka on mahdotonta tehdä todeksi. Mitenkään.

Siis "leikki"/todellisuus sekä fantasia/todellisuus eivät ole millään tavoin toisiaan vastaavia relaatioita kuten esitit.

Mutta näyttämö/makkari on sekä näytelmä/todellisuus on.

T:Six
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: Stylos - 06.07.2011, 22:54
Leikki on ihan oikea käännös sanalle play ja mielestäni kuvaa ihan hyvin sitä, mitä sessiossa tapahtuu. Kuten lapsuuden leikeissäkin astuu sessiossa tavallaan toiseen minään. Jotkut leikit saattoivat olla raisumpia kuin toiset. Näin ainakin omalla kohdallani. Kuten myös aiemmin sanoin, niin itse koen nauttivani kivusta, eikä sessio vaadi mitään erityistä palkintoa.

Siinä, missä me muut puhumme BDSM.stä vaatimattomasti omiin kokemuksiimme vedoten, niin Sixillä tuntuu olevan tietoa laajemmista lainalaisuuksista, joilla jopa kumota monien subjektiiviset kokemukset. Melkeimpä bemadin veroista oppineisuutta. Haluaisitko valistaa millaiseen lähdeaineistoon mielipiteesi perustat? Jos olet tutustunut joihinkin tutkimuksiin, niin haluaisitko valaista meitä, että mihin? Ehkäpä voisimme oppia jotain.
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: LeatherM - 06.07.2011, 23:02

Ainakin perinteisesti sadisti on aina ollut yhtä kuin patologinen sadisti, nyttemmin henkilö joka kärsii sadistisesta mielenterveyshäiriöstä.
[quote ]

No joo, täähän tuli selväksi. Vedät yhtäläisyysmerkin sadistin ja Texasin moottorisahamurhaajan välille. Ok, sinulla on siihen oikeus, se on itse asiassa vallitseva käsitys. Voit lopettaa ristiretkesi, kantasi on ihmiskunnan enemmistön kanta. Olet siis oikeassa!

Meitä sadisteiksi itseämme kutsuvia on myös muita. Sinä meitä tuskin koskaan ymmärrät, emmekä sitä kaipaakaan. Kunhan joku masokisti ymmärtää.  ;D
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: telle - 06.07.2011, 23:08
Oon sitonut käteni selän taakse, ettei vain tuu käyttäydyttyä huonosti ;D
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: Lady Whip - 07.07.2011, 04:13

Sadismihan ei semmoisenaan liity mitenkään muuhun kuin uhrin kärsimyksiin ja siitä nattimiseen.

Täsmälleen. Pyydän että nyt lukisit uudelleen tuolta ylempää Lady Whip:n kuvauksen itsestään ja aiheuttamissaan tuskissa vääntelehtivästä uhristaan.

Ei se ihan näin mustavalkoista ole kuten Six ymmärtää. Hänellä tuntuu olevan aika kapea putki minkä läpi tarkastelee näitä asioita.
Puhuin turvasanan puitteissa tapahtuvasta toiminnasta. Joka tarkoittaa täsmälleen sitä, että jos toimin sadistisena Dommena, teen subille myös asioita mistä tiedän hänen nauttivan kunnes sub haluaa pysäyttää tilanteen sanomalla turvasanan. Eli sadistinen Dominoiva ottaa huomioon subinkin toiveet eikä toimi pelkästään omien raakojen sadististen toimintojensa ajamana eteenpäin.

Tiedän että on subbareita jotka nauttivat pitkälle menevästä kivun saamisesta. Olen nähnyt juuri tällaisia tilanteita joissa sub vääntelehtii, huutaa ja itkee kivusta mutta samalla nauttii siitä. Itse kuulun masokistina tähän ryhmään. Kun henkilökohtaisesti koen suuren kivun tunteen, pystyn samaistumaan Dominoivana ja sadistina subin osaan kun itse tuotan hänelle kipua.

Mitä taas Dominoivan tunteisiin tulee näissä kipusessioissa, siinä on läsnä Domin oma nautinto mutta...
...se ei liity pelkästään aiheuttamansa kivun ja subin tarkkailuun sekä hekumointiin vaan lisänä on paljon paljon muitakin tunteita. Olisiko pitänyt kirjoittaa erikseen lista mitä kaikkea Dominoiva tuntee tilanteessa jossa on sadismina tekemässä subille asioita mistä tietää hänen nauttivan.

Kuten HraK sanoi, sadismi sellaisenaan ei liity mihinkään muuhun kuin uhrin kärsimyksiin ja siitä nauttimiseen.
Dominoivalla seksuaalisella sadistilla on muitakin nautinnon aiheita sessiossa jossa kipu on läsnä.
Jos näitä muita nautinnon aiheuttajia ei ole erikseen mainittu näkyvään muotoon sanoilla tässä topicissa, six ei osaa ajatella, että niitä todella voi olla myös mukana.

Sixin on vaikea ilmeisesti ymmärtää, että minunkaltainen sadisti voi tuntea vastuuta
subista ja session kulusta. Vastuu ottaminen ja tunteminen syrjäyttää puhtaan sadismin ja tuo inhimillisyyttä. Se tosin ei aina näy missään näkyvässä muodossa mikäli sub on sellainen joka ei sitä kaipaa tai halua. Tunteena se on kuitenkin vahvana olemassa ja valmiina astumaan esille kun sen aika on.
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: Susie - 07.07.2011, 14:42
Itse koen terminologian olevan kovin hankalaa, jopa harhaanjohtavaa ja kaavoihin kangistunutta, ei niin tavanomaisessa, valtavirrasta poikkeavassa, seksuaalisuudessa. Eli kun termit ovat kovin värittyneitä yhteiskunnallisesti ja historiallisesti ja jokaisella vielä on oma henkilökohtainen, henkilöhistoriallinenkin, suhteensa käyttämiinsä ja kuulemiinsa sanoihin, niin niillä keskusteleminen menee lähes väistämättä väittelyksi ja ymmärtämättömyydeksi.
Kannattaisi aina muistaa että sanat eivät ole yhtäkuin todellisuus. Ne ovat vain keino yrittää kuvata todellisuutta, siksi vajavaisia.

Sadomasokismi on alunperin poikkeavaan (tähän vuoteen saakka sairaudeksi meilläkin määriteltyyn) seksuaaliseen nautintoon viittava termi, joka on lainattu myös psykopatologian puolelle ei-seksuaalisessa käytössä. Sinänsä siis jo raskas menneisyyden taakka termillä.
Sama koskee termiä kinky, sekin viittaa poikkeavaan ja omituiseen. Vinossa olevaan ja kieroon.
Sitten jos itse kuitenkin kokee olevansa normaali ja tasapainoinen omassa itsessään ja elämässään niin kyseisten termien ongelmaton käyttö ei ole ihan simppeliä.
Sama koskee mielestäni myös verbejä alistaa ja alistua. Kaikuu ikävältä, ei voi mitään.
Siksi mieluiten ehkä käytän kirjainyhdistelmiä D/s, niin tekijöistä kuin tekemisestä. Dom/me, sub; dominoida, subbailla (ja kyllä tiedän että ovat lainaa toisesta kielestä mutta suomenkieliset vastineet, hallitsevaa lukuunottamatta, ovat mielestäni liian värittyneitä (huonolla tavalla), tai sitten Top/bottom, kuka nyt millä tasolla haluaa termistöä käyttää, fettarit sitten lisäksi (tähän en ota kantaa, vaikka jonkinlaista fetisismiä joissakin asioissa edustan).
Ja kivun käsitteleminen on myös hankalaa koska aina sekoitetaan toivottu kipu ei-toivottuun kipuun. Ero kun on hedonismissa kuitenkin sitten lopulta. Se raja vain vaihtelee kovin rajusti eri ihmisillä.
Voin haluta kipua, varsinkin joskus onnettomana nuorena, siksi että se sai minut pois jostain vielä kovemmasta kivusta; auttoi kestämään jotakin mitä ei voinut itse hallita: kipua joka tuli ympäristöstäni ja joka satutti minua niin että ainoa keino kestää oli tuottaa itse kipua, jota pystyi hallitsemaan.
Voin haluta kipua sen intensiivisyyden takia siksi että se tuo konkreettisesti omaan kroppaan ja tähän hetkeen kun ajatukset ovat muuten hankalat tai hallitsemattomat, tai levon saaminen niiltä ongelmallista.
Ja kun kipu on tuonut tähän hetkeen niin riittävällä tasolla se myös vie jonnekin, eli kuvaan tulevat endorfiinit ja niiden aiheuttama trippi.
Voisin jatkaa enemmänkin ja useammalta kannalta mutta joku toinen kerta, tai jossain toisessa kohtaa.
Summasummaarum: minulle kipu on yleensä (, mutta kivun ja nautinnon rajakin on häilyvä ja alati muuttuva,) väline johonkin helpommin kestettävään olotilaan tai suurempaan nautintoon, eli siltä kannalta ihan elämää säilyttävää ja hedonismiin pohjautuvaa  :).
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: Lady Whip - 07.07.2011, 16:47

Summasummaarum: minulle kipu on yleensä (, mutta kivun ja nautinnon rajakin on häilyvä ja alati muuttuva,) väline johonkin helpommin kestettävään olotilaan tai suurempaan nautintoon, eli siltä kannalta ihan elämää säilyttävää ja hedonismiin pohjautuvaa  :).

Kyllä, sama motiivi minullakin kivun saamisen suhteen.

Lisäisin vielä, että kun pääsee itkemään jostain syystä ja kivun kautta se on helpoin tapa - silloin sisäinen paine alenee ja pystyy taas rauhoittumaan siihen hetkeen.

Joku vetää "perseet olalle" kun on paha olla tai pää pitää nollata. Toisille tämä tapa on kipu tai kivun kautta itkeminen.
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: sixties2u - 08.07.2011, 19:18
Leikki on ihan oikea käännös sanalle play ja mielestäni kuvaa ihan hyvin sitä, mitä sessiossa tapahtuu. Kuten lapsuuden leikeissäkin astuu sessiossa tavallaan toiseen minään.  Jotkut leikit saattoivat olla raisumpia kuin toiset.

"Toinen minä" on huolestuttava ajatuksenakin saati sen tekoina, "toiselle minälle" on olemassa ihan virallinen ...luokitus.

En ymmärtänyt ylläolevasta perustelustasi mikkä tähden "leikki" olisi oikea käännös. Miten sessiossa tapahtuva voisi alkuunkaan olla verrannollinen lapsien miten hyvänsä raisuihin leikkeihin? Siis mikä on leikkiä ja miten, siellä makkarissa pidetyssä sessiossa?

Sana leikki kyllä käy sekä bdsm-salonkien sekä "scene":ssä tapahtuvien esitysten sisällön kuvaamiseen, mutta näytelmä tai esitys on selkeämpi.

Minulla on sellainen käsitys makkarissa kaksistaan (ilman yleisöä) peuhaamista kutsutaan leikiksi koska tuntuu siltä että on mentävä roolin taakse piiloon tai pakoon. Ei uskalleta tai kehdata tai kyetä olemaan oma itsensä.

Miten yksi perustarpeista, seksuaalinen täyttymys, voisi olla leikkiä?

T:Six
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: Lady Whip - 08.07.2011, 19:44
Leikki on ihan oikea käännös sanalle play ja mielestäni kuvaa ihan hyvin sitä, mitä sessiossa tapahtuu. Kuten lapsuuden leikeissäkin astuu sessiossa tavallaan toiseen minään.  Jotkut leikit saattoivat olla raisumpia kuin toiset.


Miten yksi perustarpeista, seksuaalinen täyttymys, voisi olla leikkiä?

T:Six

Seksuaalinen täyttymys ei olekaan leikkiä vaan seuraus leikistä.
Ellei joudu feikkaamaan täyttymystä, silloin se on leikkiä joka ei ole totta.
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: Dominaattori - 09.07.2011, 02:58
Ei jaksa taas lukea koko ketjua läpi...

Fantasiasta ja toteutetusta BDSM:stä tulee hyvä olo molemmille osapuolille.

Väkivallasta tulee huono olo molemmille osapuolille.
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: Lady Whip - 09.07.2011, 09:28
Jos kaksi ihmistä tekee minulle täsmälleen samat asiat - se mitä saan häneltä kenet olen oppinut tuntemaan, ymmärtämään ja sitä kautta luottamaan - saaminen on miellyttävää vaikkakin fyysisesti tuskallista toisinaan. Sen otan vastaan myöntyen ilolla.

Mutta jos en tunne ihmistä kovin hyvin, en tunne toimintatapoja enkä ole oppinut ymmärtämään häntä - se mitä saan häneltä on kipua jota pelkään. Kehoni sekä mieleni vierastaa tällaisia tilanteita.

Olen myös huomannut sen, että mieli määrittelee sen kenen kosketusta kaihtaa ja ketä haluaa. Tarkoitan tällä sitä, että tutunkin ihmisen kanssa voi keho alkaa karttamaan kosketusta jos on saanut vastapuolelta ilkeyksiä, sanoja jotka haavoittavat sekä käytöstä jossa ei ole kunnioitus läsnä. Silloin torjuu lähentymisyritykset koska niitä ei vain pysty vastaanottamaan. Menneisyydestä opittu asia.
Sylissä ei ole aina hyvä olla vaikka sitä on ollut aikaisemmin.

On mahdollista katsella sivusta erilaisia negatiivisia ilmentymiä kuten röyhkeyttä, päällekäyvyyttä, valehtelua, manipulointia, vedätystä - niin kauan kuin ne eivät kohdistu henkilökohtaisesti. Mutta jos näin käy, silloin on parempi mennä kauemmaksi ja väistyä. Tervettä itsesuojeluvaistoa tämä ihmisellä. Sen verran pitää kunnioittaa ja pitää itsestään, että kaikkea ei ole pakko kestää.

Näitä ihmisiä tulee jokaisen eteen elämän varrella eri tilanteissa.

Henkistä väkivaltaa ei tarvitse kestää, edes D/s-suhteissa. Nyt puhun yleisellä tasolla, en omasta suhteestani - tarkennuksena että ei tule väärinkäsityksiä.

Ihminen joka arvostaa itseään...toimintamekanismi tilanteen edessä jonka mieltää henkiseksi väkivallaksi: Hän joko hyökkää vastaan tai väistyy.
En pidä väistymistä heikkouden ja antautumisen merkkinä vaan terveenä itsekunnioituksena.

On ihmisiä kenellä on fantasia ja ehkä fetissikin henkiseen väkivaltaan. Tällaisten ihmisten psyykkisen rakenteen syntymistä en ole oppinut ymmärtämään. Asettautua haavoitettavaksi vapaaehtoisesti ja nauttia siitä.

Onko se vain vanhan tutun toistoa jostain kaukaa menneisyydestä jota haluaa kun tuttu on aina turvallista. Siitä ei osaa kieltäytyäkään, koska silloin ollaan epävarmalla alueella. Joudutaan luopumaan jostain stabiilista kiinnipitämisestä ja astumaan alueelle jossa ei enää tunne itseään. Joka tosin voi olla kasvu terveemmälle pohjalle.
En tiedä, näitä aamun mietteitä taas...
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: Susie - 09.07.2011, 10:01

Ihminen joka arvostaa itseään...toimintamekanismi tilanteen edessä jonka mieltää henkiseksi väkivallaksi: Hän joko hyökkää vastaan tai väistyy.
En pidä väistymistä heikkouden ja antautumisen merkkinä vaan terveenä itsekunnioituksena.

On ihmisiä kenellä on fantasia ja ehkä fetissikin henkiseen väkivaltaan. Tällaisten ihmisten psyykkisen rakenteen syntymistä en ole oppinut ymmärtämään. Asettautua haavoitettavaksi vapaaehtoisesti ja nauttia siitä.

Onko se vain vanhan tutun toistoa jostain kaukaa menneisyydestä jota haluaa kun tuttu on aina turvallista. Siitä ei osaa kieltäytyäkään, koska silloin ollaan epävarmalla alueella. Joudutaan luopumaan jostain stabiilista kiinnipitämisestä ja astumaan alueelle jossa ei enää tunne itseään. Joka tosin voi olla kasvu terveemmälle pohjalle.
En tiedä, näitä aamun mietteitä taas...


Tuohon viimeiseen oli pakko tarttua aamukahvin lomassa tässä.
Olet hyvin oikeilla jäljillä miettessäsi tuossa: juuri tuon boldaamani lopun ajatussisällön uskon olevan perustavanlaatuinen syy ihmisen huonovointisuuteen kun ei osaa, uskalla tai pysty muuttamaan kaavaa käyttäytymisessään.
Ja juuri tuosta syystä uskon että ainoa avain muutokseen on ensin hyväksyä itsensä ja vajavaisuutensa. Sitten katsoa itseään ja ajatuksiaan sekä tekojaan hyväksyen. Ja sitten tätä kautta tulee kyky ja voima muuttua. Ymmärrys ikään kuin antaa voiman joka tule kevyesti, itsestään, ei toki tuskatta; muuttuminen ja kasvaminen on kivuliasta, mutta myös huumaavaa ja nautinnollista. Voi meissä kaikissa on niin suunnaton elämänvoima kun vain uskallamme  :).
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: swan - 09.07.2011, 19:40
Miten yksi perustarpeista, seksuaalinen täyttymys, voisi olla leikkiä?

Totta ja toiseen suuntaan,peilikuvana, täyttymättömyyskin on varsin todellista.

Mutta jos en tunne ihmistä kovin hyvin, en tunne toimintatapoja enkä ole oppinut ymmärtämään häntä - se mitä saan häneltä on kipua jota pelkään. Kehoni sekä mieleni vierastaa tällaisia tilanteita.

Olen myös huomannut sen, että mieli määrittelee sen kenen kosketusta kaihtaa ja ketä haluaa. Tarkoitan tällä sitä, että tutunkin ihmisen kanssa voi keho alkaa karttamaan kosketusta jos on saanut vastapuolelta ilkeyksiä, sanoja jotka haavoittavat sekä käytöstä jossa ei ole kunnioitus läsnä. Silloin torjuu lähentymisyritykset koska niitä ei vain pysty vastaanottamaan. Menneisyydestä opittu asia.
Sylissä ei ole aina hyvä olla vaikka sitä on ollut aikaisemmin.

On ihmisiä kenellä on fantasia ja ehkä fetissikin henkiseen väkivaltaan. Tällaisten ihmisten psyykkisen rakenteen syntymistä en ole oppinut ymmärtämään. Asettautua haavoitettavaksi vapaaehtoisesti ja nauttia siitä.
On mukava lukea ajatuksia, jotka sopivat itseen myös erittäin hyvin. En ehkä olekaan täysin ufo, jos ei kykene läheisiin suhteiiin tuosta vain. En toitota sitä, että se olis pelkästään hyvä asia, mutta joskus tuntuu, että joidenkin on vaikea ymmärtää sitä.
Toisaalta voi olla, että pitkään yksin eleleellä on jotenkin liian jumalaiset käsitykset seksistä ja lähelle päästämisestä. En kuitenkaan pidä seksin kaupallisuudesta ja massatouhusta, ikään kuin se olis jokin tuote, jonka voi saada pikkurahalla tai vähän enemmällä.

Jos on tottunut siihe, että kosketus ja lähelle päästäminen on sellaista että se vahingoittaa tai on mitäänsanomatonta, ei ole kovin helppoa muuttaa käsityksiään, heh.


En käsitä minäkään, että miksi ihminen nauttii itsensä tuhoamisesta ja hajottamisen ja hyväksikäytön kohteena olemisesta. Tuohan ei ole minusta BDSM:n ajatus, että ihminen vähitellen tuhoutuu. Toisaalta, tuleehan se loppu kaikelle joskus, mutta miksi sen pitäs olla onneton loppu ehdointahdoin..ei ymmärrä.
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: Stylos - 09.07.2011, 20:11

"Toinen minä" on huolestuttava ajatuksenakin saati sen tekoina, "toiselle minälle" on olemassa ihan virallinen ...luokitus.

En ymmärtänyt ylläolevasta perustelustasi mikkä tähden "leikki" olisi oikea käännös. Miten sessiossa tapahtuva voisi alkuunkaan olla verrannollinen lapsien miten hyvänsä raisuihin leikkeihin? Siis mikä on leikkiä ja miten, siellä makkarissa pidetyssä sessiossa?

Sana leikki kyllä käy sekä bdsm-salonkien sekä "scene":ssä tapahtuvien esitysten sisällön kuvaamiseen, mutta näytelmä tai esitys on selkeämpi.

Minulla on sellainen käsitys makkarissa kaksistaan (ilman yleisöä) peuhaamista kutsutaan leikiksi koska tuntuu siltä että on mentävä roolin taakse piiloon tai pakoon. Ei uskalleta tai kehdata tai kyetä olemaan oma itsensä.

Miten yksi perustarpeista, seksuaalinen täyttymys, voisi olla leikkiä?

T:Six

Näytelmä vaatii yleisön, leikki ei. LadyWhip selitti hyvin, mikä on leikin suhde itse seksiin. Eikä BDSM vaadi seksiä eikä edes laukeamista. Leikkimisessä puolestaan ei tarvitse olla mitään skitzofreenista, eikä myöskään häpeämistä, esimerkiksi Huizinga on sanonut sen olevan suorastaan inhimillisen kulttuurin perusta.

Six ei vieläkään paljastanut, mille nuo kaikki kovin varmat mielipiteensä perustaa, mikä ei yllätä minua tippaakaan. Lähden nyt vajaan viikon matkalle. Jos joku haluaa ajankulukseen jatkaa Trollin ruokkimista niin siitä vaan, mutta tapahtuu tietenkin omalla vastuulla.
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: sixties2u - 10.07.2011, 19:17
Lisäisin vielä, että kun pääsee itkemään jostain syystä ja kivun kautta se on helpoin tapa - silloin sisäinen paine alenee ja pystyy taas rauhoittumaan siihen hetkeen.

"Sisäinen paine" ??? Alenee ??? Viittaatko lääketieteeseen vai sielunhoitoon?

"Rauhoittumaan siihen hetkeen" ??? Mikä se hetki nyt olikaan, ai niin, se oli sellainen hetki kun sinä leikisti (mutta nauttien) ruoskit hiirulaistasi siten että hän kiemurtelee tuskasta. Aiemmin oletin että leikisti kiemurtelisi, mutta nyt tiedä että hän "taas rauhoittuu siihen hetkeen".

"Leikki" harahautuskäsiteellä on vain yksi tarkoitus: Sadisti voi sen turvin selittää että enhän minä sinua tietenkään satuta enkä halua satuttaa vaan tämä leikki vain on vähän raisua (etkä sinä vielä osaa leikkiä kovin hyvin).

T:Six
Otsikko: Vs: Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista
Kirjoitti: Smooth - 10.07.2011, 19:46
:aatu: nyt asialla.

Nyt henkilökohtaisuudet ja osoitukset tyyliin "sinä sitä, minä tätä" loppu ja yleisempi ote tähän keskusteluun, kiitos.

Smooth