BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: -katy- - 16.09.2013, 01:21
-
Muutaman kuukauden kun itsekseen miettinyt ns. perimmäisiä kysymyksiä,niin ajatelmoin,että miksei laajentaa juttua tänne foorumillekin.
Joskus kuullut mainittavan,ettei kinkyillä olisi arvoja tai sitten että arvoista on aivan turha jauhaa,koska ovat niin päivänselviä asioita.
Itse olen hyvin yksinkertainen ihminen, liki koti-uskonto-isänmaa-osastoa,ilman uskontoa tosin. Työkseni teen hyvinkin perusduunia,eli auttelen ihmisiä. En tykkää yhtään sellaisesta suuntauksesta, missä suorittaminen ja tuloksen tekeminen sisällytetään esim. vanhuuteen ja heikkouteen. Jokaisellahan se on edessä, muodossa tai toisessa.
Ihminen on seksuaalinen olento aina hamaan vanhuuteen saakka-sääteleekö tarve ja tyydyttämättömyys,identiteetin löytymättömyys yms. sitten miten ihmisen arvoja ja toimintaa- "rankaisen kaikkia lähellä olevia, koska on niin epätasapainoinen olo"-
Vähän sekava aloitus aiheelle, mutta en parempaan kykene tällä erää :)
-
Kinkyillä ei arvoja? Voiko seksuaalisuus ahmaista ihmisen niin kokonaan että se määrittää hänet kokonaan ihmisenä?
No, onhan joka tyypillä arvot, itselläni oikeudenmukaisuus ja rehellisyys kulmakivinä. Arvot ovat osa identiteettiäni, minulla on elämässäni monia rooleja joissa kaikissa pyrin elämään arvojeni mukaan. Kinkyys on osa identiteettiäni, mutta ei todellakaan määritä minua kokonaisuudessani.
-
Lähdetäänkö siitä että ensin jokainen määrittää itselleen sen oman identiteettinsä ja sitten aletaan tutkimaan miten se on vuosien varrella muokkaantunut ja miksi... eli onko Kinkyily sittenkään se ohjaava juttu vai oma seksuaalisuus joka on vienyt kinkyilyyn. Itsellä väittisin sen olevan (seksuaaalinen) uteliaisuus joka tuonut minut tähän.
-
No tottakai kinkyillä on omat arvomaailmansa siinä missä muillakin. Omaa arvomaailmansa on ihan hyvä tarkastella aika-ajoin. Omien arvojen pohtimista sekä niihin nojaamista käytetään nykyään jonkin verran työkaluna erilaisissa psykososiaalisissa kuntoutusmuodoissa, ja voisin arvella että ihan hyvästä syystä.
Oma arvomaailmani pohjaa vahvasti arvostukseen ja kunnioitukseen. Niin elämän, maailmankaikkeuden, kanssaihmisten kuin itsenkin. Uskon myös välittämiseen, huolenpitoon ja pyyteettömyyteen. Arvostan rohkeutta, uteliaisuutta ja mielen avoimuutta.
Varsinkin jos pyörii skenessä, jossa väki vaihtuu, paljon sattuu ja tapahtuu moni aktiviteetti asettuu perinteisen moraalikäsityksen ulkopuolelle, on mielestäni erityisen tärkeää tarkastella sitä omaa arvomaailmaa. Jatkuva omiin seksuaalisiin toiveisiin sekä niiden täyttämiseen keskittyminen voi helposti hämärtää käsitystä ihmisestä kokonaisena ja moniulotteisena olentona. Pahimmassa tapauksessa toiset nähdään pelkkinä seksuaalisina hyödykkeinä, lievemmissä ei vaan osata käytännössä ottaa huomioon niitä toisen ihmisen tunteita ja tarpeita, tai unohdetaan että ihmistä ei voi pilkkoa pelkäksi seksuaaliseksi ilmentymäksi vaan mukana tulee koko paketti. Vaarallisia kidutustekniikoita käyttävän on myös syytä puntaroida moraalikysymykset tarkkaan. Samoin mielenhallintatekniikoita tuntevan. Mikä on oma arvomaailmani ja sopiiko toimintani niihin? Siitä on hyvä lähteä.
-
Aika hassu ajatus, ettei kinkyillä olisi arvoja. Kyllä mä vahvasti uskon, että kinkyissä on niin monta eri arvomaailmaan kuin kinkyäkin, ja vaikka voisi helposti ajatella kinkyjen olevan suvaitsevaisia niin ei sekään aina pidä paikkaansa.
Itseäni pidän melko vanhanaikaisena arvomaailmaltani ja perinteisenäkin. Arvostan hyviä tapoja, toisten huomioonottamista ja melko perinteisiä arvoja noin yleisesti ottaen. C:-)
-
Enemmän kiinnostaisi arvokeskustelussa se, että pystyykö ihminen pitämään kiinni omista arvoistaan mitä syvemmälle hän menee kinkyyn ja mitä enemmän hänellä on leikkikavereita. Vai menettääkö hän jotain jossain vaiheessa tahtomattaan.
-
Minusta on hieman vanhanaikaista ajatella, että seksuaalisuus automaattisesti kertoisi jotakin yksilön arvomaailmasta. Seksuaalimoralismi olisi osuvampi termi sellaiselle aivoriihelle.
Oma arvomaailmani on tilannekohtaisesti joustava olematta kuitenkaan puhdasverisesti relativistinen. Vaikea sanoa, olisiko tuo toisennäköinen, jos tykkäisin jyystää vaniljaisesti.
-
Olen arvomaailmaltani joidenkin mielestä oikein loistava tyyppi ja joidenkin toisten mielestä ihan hirveä persläpi, jollaiset pitäisi tuhota koko planeetalta. Joten keskimäärin olen varmaan aika normaali.
-
Enemmän kiinnostaisi arvokeskustelussa se, että pystyykö ihminen pitämään kiinni omista arvoistaan mitä syvemmälle hän menee kinkyyn ja mitä enemmän hänellä on leikkikavereita. Vai menettääkö hän jotain jossain vaiheessa tahtomattaan.
En osaa tuohon suoranaisesti sanoa mitään,mutta mietin vain,että toimiiko ihminen käytännössä ja elämässä arvojensa mukaisesti vai onko ne enemmänkin ihanteen tasolla?
Ainakin vaikeissa tilanteissa ja olosuhteissa ihminen alkaa kamppailla "eloonjäämisestään" ja silloin saattaa enemmän se elukkapuoli toimia-ehkä jopa niin että on vaikeuksia arvostaa enää itseään tai miettii,että millainen ihminen sitä ihan oikeasti on-
-
Olen arvomaailmaltani joidenkin mielestä oikein loistava tyyppi ja joidenkin toisten mielestä ihan hirveä persläpi,
Tuosta tulee mieleen, että arvot ovat vähän kuin anukset, kaikilta löytyy jonkinlainen/jonkinlaiset.. huvittavaa on kun treffi-ilmoituksissa haetaan ihmistä, jolla on "arvot kohillaan". Lähes kaikillahan ne on omasta mielestä kohillaan, joilalkin vaan kääntyneenä 180 astetta toiseen verrattuna.
Enemmän kiinnostaisi arvokeskustelussa se, että pystyykö ihminen pitämään kiinni omista arvoistaan mitä syvemmälle hän menee kinkyyn ja mitä enemmän hänellä on leikkikavereita. Vai menettääkö hän jotain jossain vaiheessa tahtomattaan.
Mielestäni tuossa ei ole juuri korrelaatiota, mutta mieluusti tietysti arvot ja etiikka saisivat olla vahvoja, jos syvälle ollaan BDSM-maailmaan sukeltamassa.
toimiiko ihminen käytännössä ja elämässä arvojensa mukaisesti vai onko ne enemmänkin ihanteen tasolla?
Vahva ihminen pystyy elämään arvojensa mukaisesti, sitten jos menee huonommin voi tulla tinkimisen paikka..
(eipä tämä keskustelukontribuutio kummoinen ollut)
-
Enemmän kiinnostaisi arvokeskustelussa se, että pystyykö ihminen pitämään kiinni omista arvoistaan mitä syvemmälle hän menee kinkyyn ja mitä enemmän hänellä on leikkikavereita. Vai menettääkö hän jotain jossain vaiheessa tahtomattaan.
En osaa tuohon suoranaisesti sanoa mitään,mutta mietin vain,että toimiiko ihminen käytännössä ja elämässä arvojensa mukaisesti vai onko ne enemmänkin ihanteen tasolla?
Ainakin vaikeissa tilanteissa ja olosuhteissa ihminen alkaa kamppailla "eloonjäämisestään" ja silloin saattaa enemmän se elukkapuoli toimia-ehkä jopa niin että on vaikeuksia arvostaa enää itseään tai miettii,että millainen ihminen sitä ihan oikeasti on-
Kysymys on noin esitettynä aika abstrakti ja siksi hankala, itse en osaa sanoa siihen mitään yleispätevää. Vain sellaisen havainnon, että kun tekee asioita jotka ennen kinkyyttä(?) olivat jokseenkin ulkopuolella toiminta-alueesta, tulee noita tekemisiä ja niiden oikeutusta jne. pohdittua melko paljon. Ja peilattua tietenkin myös omia arvoja vasten. Itse en ole ristiriidassa oman arvomaailmani kanssa vielä löytänyt. Mutta varmaan riippuu omien arvojen luonteesta myös.
-
Olen arvomaailmaltani joidenkin mielestä oikein loistava tyyppi ja joidenkin toisten mielestä ihan hirveä persläpi, jollaiset pitäisi tuhota koko planeetalta. Joten keskimäärin olen varmaan aika normaali.
Määrittävätkö muiden näkemykset sinusta sinua vai heitä, kas siinä pulma (näin arvo- ja arvotuskeskustelun hengessä)? Ja onko persläven ja loiston keskiarvo normaali, vai esimerkiksi himmeähkö rinnanseutu? Eniveis: LOL.
-
Olen arvomaailmaltani joidenkin mielestä oikein loistava tyyppi ja joidenkin toisten mielestä ihan hirveä persläpi, jollaiset pitäisi tuhota koko planeetalta. Joten keskimäärin olen varmaan aika normaali.
Määrittävätkö muiden näkemykset sinusta sinua vai heitä, kas siinä pulma (näin arvo- ja arvotuskeskustelun hengessä)?
Minulta ei kysytty,mutta luulisi sen, mitä esimerkiksi ystävät ajattelevat itsestä,olevan jonkin verran merkityksellinen asia. Tai kalskahtaa jotenkin korviin, jos joku sanoo, ettei toisten mielipiteillä ja sillä käsityksellä, joka heillä on ko.henkilöstä,ole mitään merkitystä. Itse koen ainakin tarpeen olla jollekin arvokas, merkityksellisenä.
Mutta että kaikkien ihmisten mielipiteiden mukaan tuskin on syytä alkaa loikkimaan sinne tänne ja yrittämään kaikkia miellyttää heidän haluamallaan tavalla.
Kunpa olisikin niin, että ihan yksikin maailmassa pärjäisi-
-
"..." mietin vain,että toimiiko ihminen käytännössä ja elämässä arvojensa mukaisesti vai onko ne enemmänkin ihanteen tasolla?
On niin, että ensin on sanat, kun ne menevät syvälle ja ne omaksutaan muuttuvat käytännöksi.
Ihmisellä on paljon sellaista mistä ajattelee, että näin on ja tällainen olen. Kuitenkin todellisuus on toisenlainen. Nähdään väärin.
Halutaan olla tietynlainen mutta sitä ei olla vielä. Sanat ja ajatukset menevät edellä.
Mutta tässä on potentiaalia muuttua sanojen kaltaiseksi. Tiedostamatta tai tiedostaen aikaa myöden tämä muutos tapahtuu. Silloin voi ajatuksissa olevat arvot saada näkyvän muodon.
Näin ajattelen.
-
Tottakai minä olen automaattisesti joka asiasta samaa mieltä kuin joku toinen joka kiihottuu samoista asioista kuin minä. Samoin muutan myös mielipiteitäni sen mukaan mikä minulle erektion milloinkin tuottaa. Liittyväthän ne niin erottumattomasti esim. siihen mikä olisi oikeudenmukainen talouspoliittinen malli ja minkälainen baarisisustus on viihtyisin.
-
On niin, että ensin on sanat, kun ne menevät syvälle ja ne omaksutaan muuttuvat käytännöksi.
Ihmisellä on paljon sellaista mistä ajattelee, että näin on ja tällainen olen. Kuitenkin todellisuus on toisenlainen. Nähdään väärin.
Halutaan olla tietynlainen mutta sitä ei olla vielä. Sanat ja ajatukset menevät edellä.
Mutta tässä on potentiaalia muuttua sanojen kaltaiseksi. Tiedostamatta tai tiedostaen aikaa myöden tämä muutos tapahtuu. Silloin voi ajatuksissa olevat arvot saada näkyvän muodon.
Näin ajattelen.
Tuossa on itselläni nykyisin sellainen "täydellinen musta piste" vai paremminkin järkäle. En usko ihmisen,itsenikään,muuttumiseen ja kehittymiseen. Ehkä tuo jämähtänyt ja kuollut alue on peruja siitä, että joskus,vuosikymmenien ajan piti tarkkailla itseään jatkuvasti ja olettaa,että muuttuisi joksikin muuksi,paremmaksi,hyvemmäksi,nöyremmäksi,kiitollisemmaksi,pienemmäksi ja vaikka mitä.
En kertakaikkiaan kykene enää ajatella, että itseään ja persoonaansa tulisi jotenkin treenata.
Ja mikä tietenkin on vieras ajatus vissiin D/s:ssä, kouluttamisissa,oppimisessa,mielen muokkaamisessa jne. Ehkä se on syy moneen omaan juttuun ja erakkuuteen,en tiedä.
Tuo ei tarkoita,että pitäisi itseään jotenkin hyvänä ja riittävän "valaistuneena",mutta en vain jaksa enää sellaista maanista kyttäämistä,mitä oli aikoinaan.
En tiedä osaanko edes kuvailla sitä mitä tarkoitan :o
Tai ehkä vain niin, että kypsähti täysin sellaiseen ajatteluun, että ihminen ei kelpaisi omana itsenään-
-
On niin, että ensin on sanat, kun ne menevät syvälle ja ne omaksutaan muuttuvat käytännöksi.
Ihmisellä on paljon sellaista mistä ajattelee, että näin on ja tällainen olen. Kuitenkin todellisuus on toisenlainen. Nähdään väärin.
Halutaan olla tietynlainen mutta sitä ei olla vielä. Sanat ja ajatukset menevät edellä.
Mutta tässä on potentiaalia muuttua sanojen kaltaiseksi. Tiedostamatta tai tiedostaen aikaa myöden tämä muutos tapahtuu. Silloin voi ajatuksissa olevat arvot saada näkyvän muodon.
Näin ajattelen.
Tuossa on itselläni nykyisin sellainen "täydellinen musta piste" vai paremminkin järkäle. En usko ihmisen,itsenikään,muuttumiseen ja kehittymiseen. Ehkä tuo jämähtänyt ja kuollut alue on peruja siitä, että joskus,vuosikymmenien ajan piti tarkkailla itseään jatkuvasti ja olettaa,että muuttuisi joksikin muuksi,paremmaksi,hyvemmäksi,nöyremmäksi,kiitollisemmaksi,pienemmäksi ja vaikka mitä.
En kertakaikkiaan kykene enää ajatella, että itseään ja persoonaansa tulisi jotenkin treenata.
Ja mikä tietenkin on vieras ajatus vissiin D/s:ssä, kouluttamisissa,oppimisessa,mielen muokkaamisessa jne. Ehkä se on syy moneen omaan juttuun ja erakkuuteen,en tiedä.
Minä olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että yksi elämän tarkoituksista on kehittyä yksilönä. En usko, että on mitään täydellisiä mustia pisteitä tai järkäleitä. Tai jos on, ne ovat vain mielen tuotetta. Ja ne oikeasti voi voittaa, jos vain jaksaa tarkastella niitä koko ajan uusista näkökulmista.
Itse olen mielenterveyteni kanssa taistellut kohta viisi vuotta. Ja olen vasta matkani alussa. Tuo itsensä tarkkailu liittyy tähän häiriööni erittäin voimakkaasti. Kerran kuitenkin mieleeni tuli voimakkaasti mielikuva, jossa kaksi hahmoa seisoi kuilun molemmin puolin, vetäen köyttä. Toinen olin minä, toinen oli se musta piste, se järkäle. Pähkin aikani, miten voisin voittaa sen järkäleen. Miten saada sen tippumaan kuiluun.
Tajusin sitten, ettei minun tarvitse voittaa. Tajusin, että minun tarvitsee vain päästää köydestä irti ja lähteä pois kuilun luota.
Hups. Taisi mennä hieman aiheen ohi.
Arvoista: Minulla on arvoja ja minä olen kinky. Rehellisyys on niistä yksi tärkeimmistä. Kuten myös se, että kohtele toisia niin kuin toivot itseäsi kohdeltavan (ei, en ole kristitty, mutta tuo "kultainen käsky" löytyy aika monesta uskonnosta).
-
Katy, taustasi tuntien ymmärtää hyvinkin, että itsensä jatkuva tarkkaileminen muuttumisen toivossa ei ole hyvä asia.
Enkä sitä tarkoittanutkaan.
On hyvä toisinaan pysähtyä katsomaan mitä on ollut ja mitä on. Mutta se ei ole välttämätöntä itse elämisen kannalta. Tosin suotavaa ja hyväksyttävää jos joku tuntee tarvetta siihen.
Alitajunta on sellainen tekijä jossa tapahtuu tiedostamattamme asioita mitkä muuttavat meitä johonkin suuntaan. Sanotaanko sitä kasvuksi tai asioiden oivaltamiseksi tai uuden suunnan löytämiseksi.
Kaikilla ihmisillä on aukkoja itsetuntemisessa. Luullaan muuta mitä oikeasti ollaan.
Mutta itse topiciin..mistä ihminen saa arvonsa joiden mukaan elää.
Onko se muiden esimerkki ja päättää, että haluaa olla tuollainen.
Vai onko se joku luettu ihanne joka kolahtaa.
Vai lapsena opitut joita ei edes ajattele kun niiden mukaan elää.
Kyseenalaistaako ihminen koskaan arvojaan. Jos niin mikä, mitä pitää tapahtua että miettimisprosessi omien arvojen oikeellisuudesta alkaa.
-
Itsensä tarkkailusta vielä sen verran, että käsittääkseni kun oppii luovuttamaan, silloin ei ole tarvetta itsetarkkailuun. Enää.
-
Luovuttamaan, tai hyväksymään. :) Luovuttaminen viittaa siihen, että olisi jotenkin hävinnyt jotain, tai menettänyt. Mutta todellisuudessa kukaan ei voi omistaa mitään tai ketään. Asioiden, ominaisuuksien, itsensä hyväksyminen, siinä on jotenkin positiivisempi sointi. :)
-
On niin, että ensin on sanat, kun ne menevät syvälle ja ne omaksutaan muuttuvat käytännöksi.
Ihmisellä on paljon sellaista mistä ajattelee, että näin on ja tällainen olen. Kuitenkin todellisuus on toisenlainen. Nähdään väärin.
Halutaan olla tietynlainen mutta sitä ei olla vielä. Sanat ja ajatukset menevät edellä.
Mutta tässä on potentiaalia muuttua sanojen kaltaiseksi. Tiedostamatta tai tiedostaen aikaa myöden tämä muutos tapahtuu. Silloin voi ajatuksissa olevat arvot saada näkyvän muodon.
Näin ajattelen.
Tuossa on itselläni nykyisin sellainen "täydellinen musta piste" vai paremminkin järkäle. En usko ihmisen,itsenikään,muuttumiseen ja kehittymiseen. Ehkä tuo jämähtänyt ja kuollut alue on peruja siitä, että joskus,vuosikymmenien ajan piti tarkkailla itseään jatkuvasti ja olettaa,että muuttuisi joksikin muuksi,paremmaksi,hyvemmäksi,nöyremmäksi,kiitollisemmaksi,pienemmäksi ja vaikka mitä.
En kertakaikkiaan kykene enää ajatella, että itseään ja persoonaansa tulisi jotenkin treenata.
Ja mikä tietenkin on vieras ajatus vissiin D/s:ssä, kouluttamisissa,oppimisessa,mielen muokkaamisessa jne. Ehkä se on syy moneen omaan juttuun ja erakkuuteen,en tiedä.
Tuo ei tarkoita,että pitäisi itseään jotenkin hyvänä ja riittävän "valaistuneena",mutta en vain jaksa enää sellaista maanista kyttäämistä,mitä oli aikoinaan.
En tiedä osaanko edes kuvailla sitä mitä tarkoitan :o
Tai ehkä vain niin, että kypsähti täysin sellaiseen ajatteluun, että ihminen ei kelpaisi omana itsenään-
Katy, taustasi tuntien ymmärtää hyvinkin, että itsensä jatkuva tarkkaileminen muuttumisen toivossa ei ole hyvä asia.
Enkä sitä tarkoittanutkaan.
On hyvä toisinaan pysähtyä katsomaan mitä on ollut ja mitä on. Mutta se ei ole välttämätöntä itse elämisen kannalta. Tosin suotavaa ja hyväksyttävää jos joku tuntee tarvetta siihen.
Alitajunta on sellainen tekijä jossa tapahtuu tiedostamattamme asioita mitkä muuttavat meitä johonkin suuntaan. Sanotaanko sitä kasvuksi tai asioiden oivaltamiseksi tai uuden suunnan löytämiseksi.
Kaikilla ihmisillä on aukkoja itsetuntemisessa. Luullaan muuta mitä oikeasti ollaan.
Mutta itse topiciin..mistä ihminen saa arvonsa joiden mukaan elää.
Onko se muiden esimerkki ja päättää, että haluaa olla tuollainen.
Vai onko se joku luettu ihanne joka kolahtaa.
Vai lapsena opitut joita ei edes ajattele kun niiden mukaan elää.
Kyseenalaistaako ihminen koskaan arvojaan. Jos niin mikä, mitä pitää tapahtua että miettimisprosessi omien arvojen oikeellisuudesta alkaa.
Tuosta muuttumisesta, harvoin (jos koskaan) olen tavannut ihmistä joka olisi perustavanlaatuisesti muuttunut muuten kuin jonkinlaisen kriisin kautta. Sellaisen joka panee melkeinpä rakentelemaan maailmansa uudestaan. Hellävaraisempaa muuttumista sitten enemmän, sitä kautta että alkaa ymmärtää paremmin omia piirteitään - esimerkiksi tiedostaa heikkouksiaan ja osaa toimia tilanteissa joissa heikkoudet voivat tuottaa ongelmia.
Tuohon kysymyslistaan lisäisin sen, miten arvot muuttuvat? Kai niille niin käy, vai ovatko ne staattisia? Joka on lähellä jossakin ketjun alkupäässä esitettyä kysymystä siitä mitä arvoille tapahtuu kun sukeltaa syvemmälle kinkyyn. Arvojen oikeellisuuden pohtimisesta en ole ihan varma - itse miellän arvot sellaisiksi asenteiksi, joita ei voi oikeiksi tai vääriksi todistaa tai väittää. Ja vielä lisäys kysymyslistaan - kuinka moni on miettinyt omia arvojaan? Kirjoittanut paperille?
-
Mutta todellisuudessa kukaan ei voi omistaa mitään tai ketään.
Itseni kannalta olikin hyvä kun tuli laitettua otsikko metakeskusteluksi-
Ei saa romuttaa nyt kotihiiren haavemaailmaa-kyllähän orjan voi omistaa todellisuudessakin,jos vaan haluja riittää ja arvot on kohillaan :))
-
Ei saa romuttaa nyt kotihiiren haavemaailmaa-kyllähän orjan voi omistaa todellisuudessakin,jos vaan haluja riittää ja arvot on kohillaan :))
Tänään viimeksi piika palveli kuten pitikin...eli livenä olevia piikoja on olemassa. Sellaisia jotka jo 14vnä on opetettu moiseksi ja elämänsä sellaiseksi ovat hyväksyneet.
-
Ei saa romuttaa nyt kotihiiren haavemaailmaa-kyllähän orjan voi omistaa todellisuudessakin,jos vaan haluja riittää ja arvot on kohillaan :))
Tänään viimeksi piika palveli kuten pitikin...eli livenä olevia piikoja on olemassa. Sellaisia jotka jo 14vnä on opetettu moiseksi ja elämänsä sellaiseksi ovat hyväksyneet.
Ai,luulin että jo syntymästään saakka-tai kenties viittaat johonkin, mitä en tajua ollenkaan. Itse valitettavasti vasta vanhoilla päivilläni tajuillut, että mikä olen :)
-
Joskus kuullut mainittavan,ettei kinkyillä olisi arvoja tai sitten että arvoista on aivan turha jauhaa,koska ovat niin päivänselviä asioita.
Numerologisten partikulaarien elämänarvojen numerosarja on: 3232961. Pohja (323) muodostuu jokapäiväisen elämän muodoista, 29 rikkoo pohjan ja asettaa muodot koetukselle, 61 sulattelee muutoksen seuraukset ja ompelee sitten 323:sen kiinni. Kavahdetuimmat ihmishahmot omaavat pelätyn arvostandardin elämällä suorana numerosarjana 3232961, ilman pyrkimystä säästää mitään, paitsi voimansa/olemassaolonsa.
Meillähän on oikeastaan kolme yleistä perusarvomallia: amerikkalainen malli, perinteinen maalaisjärkimalli ja anarkistinen arvomalli. Nyt elämme yhteisöllisesti mielenkiintoista aikaa, sillä eniten vakautta tuottanut maalaisjärkimalli on pahanlaatuisessa kriisissä. Kun vanhat sukupolvet eläköityvät, maalaisjärki (pelloilta) ei enää sanelekaan tarpeeksi ja sitten jää jäljelle taistelu luokkajaon ja alati kasvavan, liberaalin sekasorron välillä. EDIT: Amerikkalaismalliset latovat rahaa pankkitilille muiden selkänahasta repien, mutta toisaalta pankkijärjestelmänkin elinkelpoisuus on riippuvainen kansanjoukkojen laajasta peruskulutuksesta/tahdosta ja siinä voikin tulla tenkkapoo, kun tasapainottavia keskiluokkaisia perheitä maalaisidylleineen ei enää ole. EDIT: Samalla kun kuluttaminen voi ottaa sellaisia muotoja, ettei suuret ja tärkeät markkinat pääse enää vaurastumaan.
Ihminen on seksuaalinen olento aina hamaan vanhuuteen saakka-sääteleekö tarve ja tyydyttämättömyys,identiteetin löytymättömyys yms. sitten miten ihmisen arvoja ja toimintaa- "rankaisen kaikkia lähellä olevia, koska on niin epätasapainoinen olo"-
Ihmissuhdeongelmat ovat yhteisempiä kuin kuvitellaan. Eikä hyväkään ihmissuhde muuta ihmistä niin paljon, että ympäristön vaaniva kurjuus lakkaisi olemasta/tuntumasta. Toki siinä huipulla valuu enemmän eliksiiriä. Jos sinua uhkaa nyt avioero niin voit olla varma, että tämä (ehkä hieman) hirviöksi muuttunut puolisko todennäköisesti tulee viljelemään samankaltaisia traumoja seuraavassa suhteessaan. Minä olen elänyt jo pitkään niin, etten tarvitse suhdetta. En ole lainkaan katkera ja niitän mieluusti pihamaani omassa seurassa. Jotain vakinaisempaakin BDSM-säätöä on silti kuitenkin ollut, mutta aika lyhyeen minun naisenhimoni kyllä loppuu. EDIT: No too dark friends before total dawn but you. EDIT: people are dark entities and many types are cosmic misleaders playing with immature souls. EDIT: jo taivaallinen kivikatu kiiltää allani.
Jos maailma ois vähänkin parempi, muuttaisin arvoni sen mukaisiksi. ::)
-
Oijoi; kylläpäs lähtee laajalla kaarella ketju. Jotenkin vaikka jo otsakkeessa käytetään termiä "meta" niin saan käsityksen että haetaan kuitenkin enemmän sieltä normatiivisen etiikan alueelta kuin metaetiikasta (tosin alkuheitto arvojen kokonaan olemattomuudesta kyllä uppoaa sinne), kenties jopa soveltavasta etiikasta, käsityksiä ja toimintatapoja sekä asenteita. No, ei jäädä terminologiaan lillumaan...
Olen aivan liian syvässä sielullisessa jetlagissa edes kyetäkseni tähän keskusteluun mutta tuo rodentin kirjoitus tuossa edellä jotenkin pakotti...
Rodent: minusta tuntuu että tuo alustuksesi kirjoituksellesi heitti aika monet yli laidan. On vaikea ymmärtää (oletan) minne viittaat numerologiallasi; vähän enemmän yleisöä arvostava esitys ehkä olisi tarpeen.
Toisekseen olen eri mieltä, tai ainakin haluan lisätä, ettei toimintatyypit tai arvosuuntaukset, jotka ohjaavat ihmisen ajattelua ja toimintaa, ihan vain noihin kolmeen luokitteluun jää, tai tapaan luokitella arvoja (no niin ja kaikki sosiologian opiskelijat käsi pystyyn ja kertomaan...).
Minusta on outoa lähteä, jopa tässä yhä yksilöllistyvämmässä, maailmassa tarkastelemaan arvoja yksilöstä käsin. Toki niin voi tehdä, ainakin osittain...ja erakot, jotka ovat asettautuneet kaikkien yhteisöjen ulkopuolelle tehkööt mitä tekevät jos siihen kykenevät.
Ennemmin lähtisin aina siitä että jokainen yksilö on syntynyt jonakin aikana johonkin paikkaan (yhteiskuntaan/ympäristöön), joka jo sinällään määrittää niin sosiaalisesti kuin kulttuurisesti toimintamallit jotka ovat hyväksyttyjä/suositeltavia/palkittuja, ja näin ollen yksilön tekoja ohjaavia.
Oman ympäristön arvojen kyseenalaistaminen taas tulee kuvioon siinä vaiheessa kun omat tarpeet eivät tule kohdatuiksi tai/ja oma kärsimys kasvaa sietämättömäksi (ei välttämättä egoistisesta kulmasta vaan mahdollisesti myös altruistisesta katsottuna - voiko näitä erottaa...?).
Mitä edellä sanottuun arvojen ja arjen kohtaamattomuuteen tulee, niin olen lähtökohtaisesti sitä mieltä että koska arvot jakautuvat, ihan yksilön(kin) toiminnassa, monelle tasolle niin siihen kuuluu myös se taso jolla on ihanteet ja se suunta mihin ihminen elämässään haluaa, ja toivottavsti myös yrittää, kulkea. Eli en dumaisi ketään sen tähden ettei oma/toisen ihanne toteudu arjen rämeiköissä; ihanteellisuus on tärkeä osa ihmisyyttä.
Ja koska aika ja paikka määrittävät sosiaalisen ja kulttuurisen olemisen ja toiminnan tapamme niin ne myös muuttuvat. Usein tosin hitaasti, ja liukuvasti sekä yleisesti että yksilöllisesti.
Myös sukupuoli ja ikä sekä yhteiskuntaluokka vaikuttavat arvoihin, joten aika hankalaa, ehkä, avata keskustelua jostakin yleisestä pervoarvomaailmasta(?).
Kriisit toki sitten muuttavat radikaalimmin ja nopeammin arvopohjaa.
Ja koska minä olen minä, niin en mene tämän yksilöllisemmin omaan arvomaailmaani (jota olen sekä joutunut että ihan muustakin kiinnostuksesta miettinyt, niin privan kuin työn puolella erilaisissa rooleissa). Tokikin eri roolien, ja yhteisöjen joihin kuulun, arvot joutuvat ajoittain ristiriitaan eivätkä mene päällekkäin kokonaan. Kuitenkaan itse en koe ylitsepääsemättömiä (heikko moraali?) arvoristiriitoja jotka häiritsisivät sillä tasolla että voisin niihin vaikuttaa (paitsi että joskus ei tule lajiteltua jätteitä aivan asiallisesti, ajan liikaa autolla ja lapset eivät saa täysin jakamatonta läsnäoloani...ja lisääkin varmasti löytyy jos rupean perkaamaan, mutta onhan sitten ne ihanteet joita kohden pyrkiä ;)).
Pääasiallisin lähtökohtani kun kuitenkin, voisiko sanoa traditionaalisesti(?), on siinä mitä vaarini joskus minulle opetti: elä niin kuin sinusta tuntuu hyvältä ja pyri samalla välttämään toisten ihmisten tarpeetonta loukkaamista. Sen kauneuden, viisauden ja hyvyyden mittaamisen jätän sitten oman omantuntoni varaan.
Maailman tila ja yhteiskunta-/talouspolitiikka ja yhteiskuntarakenteet nyt ovat sitten sellaisia asioita, jotka (väistämättä) heijastuvat niin omaan hyvinvointiin ja (voivat) aiheuttavat mahdollisesti suuriakin ristririitoja olemisen mielekkyyden ja merkityksellisyyden kokemiseen.
Ja läpäläpäläpä...lähden kohden...enpäs sanokkaan ;D
-
Minun on vaikea nähdä, että kinkyt olisivat miltään osin niin homogeninen joukko, että heillä voisi ryhmänä olla jotain arvoja. Seksuaalinen vapaamielisyys voisi olla sellainen, mutta tälläkin sivuwstolla ajoittain käytävä keskustelu siitä, kuka on oikea kinky, subi, masteri tai mikähyvänsä "truu", ei anna viitteitä kovinkaan avarasta katsannosta seksuaalisuuteen. Eli ei meitä taida mikään arvo yhdistää. Ehkä hyvä niin, ei tule houkutusta perustaa puoluetta.
-
Onko kinkyillä erilainen arvomaailma tai moraali kuin muilla?
Muuttako kinkyys ihmisen arvomaailmaa?
Ikävä vastata näin, mutta minusta molempiin vastaus on kyllä. Tämä ei tarkoita sitä, että kinkyt olisivat kaikki samanlaisia. Ääripäiden ero on lienee sama kuin väestöllä keskimäärin. Oman kokemukseni mukaan kuitenkin omituista tunnekylmyyttä ja empatian puutetta on kinkyissä enemmän kuin väestössä keskimäärin.
Tämä saattaa johtua siitä, että ihmiset, joiden on vaikea tuntea mitään, hakeutuvat hakemaan vahvempia tunteita, jotta tuntisivat edes jotain. Tätähän BDSM on, vahvoja tunteita ja tuntemuksia. Näitä tuntemuksia hakiessa jää niihin "koukkuun" ja elämän tarkoitukseksi voi tulla vain uusien entistä vahvempien kiksien saaminen. Onko tuossa sitten jotain pahaa, että näkee elämän uusien vahvojen kokemusten hakuna?
Ei siinä, että hakee hyviä hetkiä elämäänsä, ole mitään pahaa. Siinä vaiheessa se muuttuu minun moraalini mukaan pahaksi, kun niitä haetaan muista ihmisistä välittämättä. Pääasia, että "Itse saan ne hyvät fiilikset, joihin minulla on oikeus, ja minun kulloisetkin tarpeeni tyydytetään. Jokainen ihminen on vastuussa itsestään. Ei se minulle kuulu, jos ovat niin tyhmiä, että antavat käyttää itseään hyväkseen." Hyvin usein olen törmännyt omituiseen asenteeseen, jossa kritisoidaan ajatusta, että varotettaisiin aloittelevia kinkyjä skenessä olevista vaaroista. "Nehän on täysi-ikäisiä, jokainen tekee, mitä haluaa." Melkoista moraalittomuutta minusta.
Korostettaessa omien nautintojen keskeisyyttä muista lainkaan välittämättä ja samalla yhteisön tukiessa näitä ajatuksia, osa ihmisitä sortuu kuvittelemaan sen olevan ok. Suurelle osalle tuollainen ajattelu on luontaista kylmyyttä. Yhteisö, joka tukee tällaista ajattelua, kuitenkin suosii tuota. Heikko, arvomaaailmaltaan horjuva taas saattaa ajautua kuvittelemaan kylmän itsekkyyden postiiviseksi asiaksi.
Vaikka esitän näkemykseni hyvin jyrkkinä, ei totuus ole koskaan mustavalkoinen. Ihmiset hakevat onnea ja sen kokemuksia omista tarpeistaan ja haluistaan. Ei kinkyys ole minusta mitään opittua. Suurin osa meistä kinkyistä on käsitykseni mukaan hyvin toisiaan huomioon ottavia ja empaattisia "normaaleja" ihmisiä. Toisinaan silti yllätyn outoon välinpitämättömään kylmyyteen, jota selitetään omilla nautinnoilla ja sillä, ettei kenelläkään ole vastuuta kuin itsestään. Minusta tuota ajattelua on täällä, keskusteluissa ja skenessä, enemmän kuin muualla ympäröivässä maailmassa. En näe lainkaan, että empaattisuuden tai muista ihmisistä välittämisen pitäisi olla ristiriidassa sen kanssa, että on kinky.
-
Ihmissuhdeongelmat ovat yhteisempiä kuin kuvitellaan. Eikä hyväkään ihmissuhde muuta ihmistä niin paljon, että ympäristön vaaniva kurjuus lakkaisi olemasta/tuntumasta.
Väittäisin, että taakka kevenee huomattavasti, jos sen voi jakaa toisen/toisten kanssa,vaikkapa vain sen vuoksi, että on ihmisiä ympärillä, jotka ottavat osaa kurjuuteesi. Olen myös niin kauan elänyt, ja senkin väittämän läpikäynyt, että ihmisen pitää oppia olemaan yksin ja itsenäinen-hyväksyä se tila ja ottaa vastuunsa. En vain ymmärrä,että yksineläminen ja oleminen olisi jokin arvo lähtökohtaisesti :))
-
Oman kokemukseni mukaan kuitenkin omituista tunnekylmyyttä ja empatian puutetta on kinkyissä enemmän kuin väestössä keskimäärin.
Omat kokemukseni sanovat kyllä toista. Mutta ehkä tulosta vääristää se, että yritän hakeutua eettisesti vahvojen ja tunteissaan lämpimien ihmisten pariin?
-
Väittäisin, että taakka kevenee huomattavasti, jos sen voi jakaa toisen/toisten kanssa,vaikkapa vain sen vuoksi, että on ihmisiä ympärillä, jotka ottavat osaa kurjuuteesi. Olen myös niin kauan elänyt, ja senkin väittämän läpikäynyt, että ihmisen pitää oppia olemaan yksin ja itsenäinen-hyväksyä se tila ja ottaa vastuunsa. En vain ymmärrä,että yksineläminen ja oleminen olisi jokin arvo lähtökohtaisesti :))
Sinäkin olet vielä sen ajan ihmisiä, kun ihmiset elivät lähempänä elämän peruskysymyksiä. Nyt kaikki ovat ikäänkuin moottoripyöräjengin jäseniä, eikä lähimmäistenkään kautta elämänlaadun kohentaminen enää onnistu samalla tavalla, koska liikutaan niin ohuissa sfääreissä. Rakkaussuhteen löytyminen ei ole enää sillä lailla helppoa tai edes todennäköistä, että aikamme on alkanut olla otollinen nimenomaan yksinololle ja elämän etsimiseen ihmissuhteiden ulkopuolelta, kuten uskonnoista, astraalista ja luontokuvien vahvistamisesta. Tunnen itse kyllä hienoja, yksittäisiä ihmisiä, mutta en pysty heidänkään kanssa jakamaan elämääni siihen tapaan, kuin aiemmin. Hekin haluavat koko ajan enemmän jotain, mitä ei voi terveellä järjellä ymmärtää. Jonkin hienon ihmisen kiinnittäminen omaan jokapäiväiseen elämään olisi tietenkin upeaa, mutta uskon kuolevani viimeistään siinä vaiheessa, kun sellainen löytyy. Ja sittenhän niitä vasta löytyykin. Olkapäätä tai tunteiden tulkkia en tarvitse. EDIT:Muuttaisin arvoni jos tämä maailma olisi vähänkin parempi paikka. Mutta kuolevaisuus tuntuisi olevan nykyään monille sellainen kirous, ettei sen alla ehditä enää yhtä hyvää maanpäällistä elämää viettää. EDIT: Eletään sitten joskus myöhemmin toisaalla, ja tutkitaan nyt alitajunta kunnolla, kun siihen on annettu määräys. EDIT: Kärsitään synnistä, muttei toistemme tuomioista.
-
Minun on vaikea nähdä, että kinkyt olisivat miltään osin niin homogeninen joukko, että heillä voisi ryhmänä olla jotain arvoja. Seksuaalinen vapaamielisyys voisi olla sellainen, mutta tälläkin sivuwstolla ajoittain käytävä keskustelu siitä, kuka on oikea kinky, subi, masteri tai mikähyvänsä "truu", ei anna viitteitä kovinkaan avarasta katsannosta seksuaalisuuteen. Eli ei meitä taida mikään arvo yhdistää. Ehkä hyvä niin, ei tule houkutusta perustaa puoluetta.
Ainakin stereotypioita kinkyilyssä on jopa huomattavan paljon. Mä itse esim. olen harrastanut bdsm:ää ryhmässä, jossa on myös varsin nuoria ihmisiä ja joka on myös kehittänyt itse suurimman osan tekniikoistaan. Varmaan jostakin Chicagon uskonnollissävytteistä kinky-undergroundista on levinnyt paljon näitä kinkyyden "oikeaoppisia" malleja, joita Suomessakin vielä noudatetaan. Aina tuntuu olevan ne samat laitteistot, asusteet, turvakoodit ja käytännöt... joista tulee joskus mieleen vähän vegaanien ruokalista, vaikka toiset ruoskiikin, kovempaa kun toiset. Asia vois olla innostavampi jos ois vähän enemmän variaatioita tarjolla. Esimerkiksi jos sessiossa on joku vartijatyttö aika helposti se menee siihen, että vartijatyttö tekee samoja juttuja kun vartijatytöt oikeastikin tekee. Tai sit ajatellaan, et jos ei oo vartijan vaatteita, ei voi tehdä samanlaisia juttuja kun vartija. Silleen hommasta on aika usein mielikuvitus valmiiksi lopahtanut.
-
Rodent: minusta tuntuu että tuo alustuksesi kirjoituksellesi heitti aika monet yli laidan. On vaikea ymmärtää (oletan) minne viittaat numerologiallasi; vähän enemmän yleisöä arvostava esitys ehkä olisi tarpeen.
323-29-61: jokainen on jatkuvassa liikkessä ja sitä elämisen peruspohjaa koko ajan jäytää, ja kuroo umpeen joku
mystinen voima. Tähän prosessiin suhatutuminen edellyttää tietynlaisia arvoja, että sen kestää. Nykyään on lisääntymään päin, ettei ihmiset osaa pysyä paikoillaan, vaan ne asuu siinä virtauksessa. Ne on usein pelkkiä muuttujia ja se tekee meidän tulevaisuudesta kysymysmerkin, ettei maalaisjärjen tunnemaastolla ole enää otetta tulevissa sukupolvissa. Saattaa olla, että koko talousjärjestelmä romahtaa liian hektiseksi ja anarkistit tunkee "amerikkalaisten" vilja-aitoille. Sitten kun amerikkalaiset on murskattu huomataan, ettei ole riittävästi koneita.
Toisekseen olen eri mieltä, tai ainakin haluan lisätä, ettei toimintatyypit tai arvosuuntaukset, jotka ohjaavat ihmisen ajattelua ja toimintaa, ihan vain noihin kolmeen luokitteluun jää, tai tapaan luokitella arvoja (no niin ja kaikki sosiologian opiskelijat käsi pystyyn ja kertomaan...).
Noi kolme kuvasti lähinnä maailmantaloudellisia perusarvoja. Kaikenkaikkiaan arvomme ovat sitten paljon monisyisempiä. Eikä nää ihmiset pyri koskaan itsensä kannalta maksimaalisen hyviin arvoihin. Se tarkoittaisi melkeinpä sitä, että kaikilla olisi hyvä olla, mutta ei kukaan edes haaveile sellaisesta, jokainen turvautuu mieluummin kilpailuun ja kehityksen, mikä on osaltaan ihan oikea suunta, koska pitäähän elämässä olla toisaalta täytettä ja erilaisia haasteita. Et saa autonsa käyntiin. On vaan menty siihen, että koko yhteiskunnalta alkaa lähteä matto alta, eikä se ole sitten menestyjienkään etu. Mullehan on nykyisin täysin/ihan samantekevää, mitä muut tekee. Mä hiippailen monet yöt vaan kallioilla ja katsellen ympärille, näen paljon värejä, paljon enemmän kuin ennen ja toisaalta myös kaupungin valoja, ja niiden alle levittäytyvää kasvavaa tietämättömyyttä. EDIT: Mä oon tavallaan ottanut sen haasteen vastaan, että nyt ei ole tarjolla sitä mitä täältä haen, joten suurennetaan itseä entistä suuremmaksi.
-
Toisinaan silti yllätyn outoon välinpitämättömään kylmyyteen, jota selitetään omilla nautinnoilla ja sillä, ettei kenelläkään ole vastuuta kuin itsestään. Minusta tuota ajattelua on täällä, keskusteluissa ja skenessä, enemmän kuin muualla ympäröivässä maailmassa. En näe lainkaan, että empaattisuuden tai muista ihmisistä välittämisen pitäisi olla ristiriidassa sen kanssa, että on kinky.
Jos toiset ei nauti kanssasi, vaikka heillä olisi siihen hyvin aikaa, niin millaisia hirviömäisiä ajatuksia heillä onkaan siinä takana? Äkkiseltään kysymys on typerä, mutta joskus aiheellinen. Tämäntyyliset ilmiöt ja kysymykset saivat itseni lopulta puoli-erakoitumaan. En oikeasti halua olla tekemisissä ihmisten kanssa, joille elämäni symbolisoi jotain mihin ei vain pidä koskea. Ne, jotka silti pitävät minusta jonkin verran ja erittävät riittävän määrän ihmismäistä lämpöä, niin niihin olen edelleenkin yhteydessä. Ja kyllä minä toisinaan olen ollut jopa itsetarkoituksellisen kalsea, niin etten edes ole edes kiittänyt sessiosta vaan kävellyt esim. keittiöön syömään, ikäänkuin olisin vaan poistunut luonnollisen palvelusväkeni luota. Hyi minua. Joopajoo. Nyt, varmasti pitäisi saada koko baarilta piiskaa. C:-)
-
Sinäkin olet vielä sen ajan ihmisiä, kun ihmiset elivät lähempänä elämän peruskysymyksiä.
Mielikuvissa tosiaan jokin 70-luku on simppelimpi ja ihmisläheisempi-töitähän silloinkiun puskettiin,mutta ikäänkuin olisi ollut aikaa enemmän perheelle,ystäville ja pihatalkoille. No olin lapsi enkä vastuussa oleva aikuinen,mutta oisko se tehokkuuden maksimointi eli rahan haaliminen lisääntynyt,ehkä.
Itse ainakin työssä koen selkeän muutoksen verrattuna aikaan vaikka 10 vuotta sitten- nyt ei enää niin naurata joten pakko ilveillä hampaat irvessä robottina suorittaessaan ja jos erehtyy vähän relaamaan,hönkii esimies niskaan kurinpalautusta tai pitää yllä jatkuvaa henkisen painostuksen taktiikkaa. Hyvä on se,joka kokee olevansa huono ja aina riittämätön-
Johtajaportaassa taitaa olla jotain ongelmaa arvottamisessa tai sitten vaan rahat ei riitä tjsp ja ihminen ei osaa enää sikaa paremmin käyttäytyä-
-
Mielikuvissa tosiaan jokin 70-luku on simppelimpi ja ihmisläheisempi-töitähän silloinkiun puskettiin,mutta ikäänkuin olisi ollut aikaa enemmän perheelle,ystäville ja pihatalkoille. No olin lapsi enkä vastuussa oleva aikuinen,mutta oisko se tehokkuuden maksimointi eli rahan haaliminen lisääntynyt,ehkä.
Sen olen huomannut, että maalaisjärjen arvostus vähenee ja perusturvallisuus horjuu. Menestyvät työnantajat ja yrittäjät on nyt vähän niin kuin laillistettuja "mafiosoja", oli kyse miten yksinkertaisesta hommasta tahansa ja ne haluaa että niiden työntekijöitäkin kavahdetaan ja et ne pitää ihteään jonain agentteina, jotka seuraa salaisia ohjeita. Tämä muita poissulkeva suunta on ehkä ollut aiemminkin, mutta on se lisääntynyt ja siirtynyt taloudesta myös ihmissuhteisiin. Sukupuolisuhteista ja pelkästä seksistäkin on tullut kynnyskysymys vrt. isoihin tuloihin pääsemisestä. 70-80 luvulla täällä oli eri maailma. Silloin oli jälleenrakentamisen henki: kaikki haluttiin mukaan yhteiskuntaan, mentiin rakkaudesta naimisiin, ja alamarginaaliin tippui oikeasti hölmöt ja juopoimmat tapaukset, joskus ihan iloisiakin veijareita. Enää ei ole oikeestaan puliukkoja, vaan noihin marginaaleihin putoaa paljon väkeä. Siis ihmisiä, jotka ei enää kuulu eläviin yhteisöihin, vaikka niillä oiskin joku työpaikka. Mulle itelleni riitti tää touhu ja selvitin pääni siihen kuntoon, että mä voi olla puoliksi yksin koko loppuelämäni. Pitäkää tunkkinne, mulla on paljon elettävääkin. Vaikka kyllä mä aavistan, että mäkin joudun käymään viimeistään vanhoilla päivilläni hirveät sodat ja kansantaistelut vielä lävitse. Ja jos kuolen niissä eipä sekään mua erityisemin kosketa. Aina joutaa pois tällaisesta hullunmyllystä.
Itse ainakin työssä koen selkeän muutoksen verrattuna aikaan vaikka 10 vuotta sitten- nyt ei enää niin naurata joten pakko ilveillä hampaat irvessä robottina suorittaessaan ja jos erehtyy vähän relaamaan,hönkii esimies niskaan kurinpalautusta tai pitää yllä jatkuvaa henkisen painostuksen taktiikkaa. Hyvä on se,joka kokee olevansa huono ja aina riittämätön-
Joo, tää, että yritetään tehdä jostain perustyöstä monimutkaista shakkipeliä, on kyllä aika mielenkiintoinen ilmiö, mutta seinä tulee vastaan kun huomataan, ettei potentiaalisia asiakkaita enää ole. Ja asiakkaathan vähenee koko aika kaikilta firmoilta noin keskimäärin. Toi ostaminen hyytyy siinä vaiheessa, kun laidalla on tarpeeksi ihmisiä, joita ei joku 30 euron satiinialuslakana yksinkertaisesti kiinnosta. Sittenhän se on yrittäjällekin hyvä hetki kaataa koko firma, kääriä rahat ja yrittää pärjäillä sen parinsadan tonnin nettovoiton kanssa hautaan saakka. Mut espanjalaiseen tyyliin voi nekin rahat alkaa kadota pankkitileiltä ja lopulta ei ehkä koko rahaa ole enää olemassa, kun tilit on hakkeroitu tyhjiksi ja amerikkalaiset pistetty nuolemaan omia nännejään. Ihmiset juoksee kuin peurat pelloilla ihmetellen, mikä nyt olikaan kenen. EDIT: Et oliks tää elämä nyt edes niin kun tällästä.
-
Enää ei ole oikeestaan puliukkoja, vaan noihin marginaaleihin putoaa paljon väkeä. Siis ihmisiä, jotka ei enää kuulu eläviin yhteisöihin, vaikka niillä oiskin joku työpaikka.
... Vaikka kyllä mä aavistan, että mäkin joudun käymään viimeistään vanhoilla päivilläni hirveät sodat ja kansantaistelut vielä lävitse. Ja jos kuolen niissä eipä sekään mua erityisemin kosketa. Aina joutaa pois tällaisesta hullunmyllystä.
Niinpä-
Piti lisätä tuohon aiempaan viestiin-mutta laitan sen nyt tähän ja kun taidamme käydä jottain dialoginpoikasta-
Itselläni on ollut ilo tutustua harvinaiseen pieneen yhteisöön, jossa keski-ikä on 85 vuoden tietämissä jäsenillä-ovat tunteneet toisensa kuutisenkymmentä vuotta ja auttelevat toisiaan niissä "perusasioissa". Osa on jo hyvin muistamattomia henkilöitä, mutta "kaveria ei jätetä"-henki toimii aivan suvereenisti ;D
-
Itselläni on ollut ilo tutustua harvinaiseen pieneen yhteisöön, jossa keski-ikä on 85 vuoden tietämissä jäsenillä-ovat tunteneet toisensa kuutisenkymmentä vuotta ja auttelevat toisiaan niissä "perusasioissa". Osa on jo hyvin muistamattomia henkilöitä, mutta "kaveria ei jätetä"-henki toimii aivan suvereenisti ;D
Minä kuulun pariinkin eläväiseen yhteisöön, mutta jokin tässä silti mättää. Joistakin hyvistä, vapaamielisistä ihmisistä on tullut kireitä, poissaolevia sekopäitä, jotka ovat urautuneet, jäykistyneet (jopa niin konkreettisesti, että niskaa on jouduttu kääntämään lääkärin voimin). Sitten he haluavat palvoa työnantajiaan ja näkevät unia salaisista vaniljajäätelöannoksista. Muistikaan ei aina pelaa. EDIT: Tarjosin yhdelle ravintolassa ruokaa, mutta se ei onnistu, kun työnantaja oli vähän aikaa sitten tarjonnut edustuslounaan ja hän oli asiakkaiden kanssa syömässä. EDIT: Tällaisten syiden takia olen päätynyt ikäänkuin yhteiskunnan ulkopuolelle.... koska eihän muut enää ymmärrä oikeasta elämästä yhtään mitään.
-
Itselläni on ollut ilo tutustua harvinaiseen pieneen yhteisöön, jossa keski-ikä on 85 vuoden tietämissä jäsenillä-ovat tunteneet toisensa kuutisenkymmentä vuotta ja auttelevat toisiaan niissä "perusasioissa". Osa on jo hyvin muistamattomia henkilöitä, mutta "kaveria ei jätetä"-henki toimii aivan suvereenisti ;D
Minä kuulun pariinkin eläväiseen yhteisöön, mutta jokin tässä silti mättää. Joistakin hyvistä, vapaamielisistä ihmisistä on tullut kireitä, poissaolevia sekopäitä, jotka ovat urautuneet, jäykistyneet (jopa niin konkreettisesti, että niskaa on jouduttu kääntämään lääkärin voimin). Sitten he haluavat palvoa työnantajiaan ja näkevät unia salaisista vaniljajäätelöannoksista. Muistikaan ei aina pelaa. EDIT: Tarjosin yhdelle ravintolassa ruokaa, mutta se ei onnistu, kun työnantaja oli vähän aikaa sitten tarjonnut edustuslounaan ja hän oli asiakkaiden kanssa syömässä. EDIT: Tällaisten syiden takia olen päätynyt ikäänkuin yhteiskunnan ulkopuolelle.... koska eihän muut enää ymmärrä oikeasta elämästä yhtään mitään.
Okei- tähän on varmaankin sitten hyvä päättää tämä dialogi :D
-
Okei- tähän on varmaankin sitten hyvä päättää tämä dialogi :D
Sallinet -katy-, että jatkan ja laitan oman lusikkani soppaan arvoista.
-eloojäämiskamppailu, eli nykyisin ehkäpä työpaikoista taistelu,
tuo todellakin esille ihmisten eläimellisen ja raadollisen puolen.
-> siihen taas on syynä (oletan) raha.
On aivan karmeaa katsoa vierestä kuinka törkeästi ihmiset kohtelevat toisiaan, kun kyse on
työpaikasta, vaikka ymmärtäähän sen, että meille jokaiselle on tärkeää toimeentulo.
Siinä ei kymmenien vuosien kaveruus-/ystävyyssuhteetkaan merkitse mitään, kun ollaan
samalla työpaikalla ja yt:t ovat ns. päällä.
..ja annas olla, jos joku tietää toisesta jotain ns. yleisen yhteiskunnallisen arvomaailman poikkeavaisuuden,
esim. kinkiys, homous, tms.
Siinä eloonjäämis-toimeentulo-kamppailussa käytetään kaikki roska hyväksi!
-kuitenkin meistä suurin osa arvostaa arvoja kuten Rehellisyys ja Luottamus.
Olen saanut olla onnekas ja nähdä työelämässä kuinka Oikeasti on vielä jäljellä niitäkin ihmisiä,
jotka -eivät- juoruile, ei sitten ollenkaan!
Se sai minut miettimään itseäni suhteessa arvoon -juoruilu-.
Mitä kaikkea se pitääkään sisällään?
Onko juoruilua, jos puuskahdat suutuspäissäsi toisesta, että:
-voi ****kun tuokin **** tekisi kerrankin työnsä eikä aina korjauttaisi omien
virheidensä jälkiä toisilla
??
Missä menee esim. tuon arvon rajat meillä kullakin?
Onko kaiken maailman BB:t, Selviytyjät ym tuoneet hyväksyttäväksi toisten
selkään puukottamisen, toisten heikkouksien hyväksikäytön jne?
Entä tämä kaikki liittyen kinky-maailmaan?
Fixx tuolla aiemmin mainitsikin, että treffi-ilmoituksissa "arvot ovat kohdillaan",
mutta kun ne voivat olla niin erilaisia toinen toisillamme.
Se, mikä on minusta ok, ei ehkä sovikaan Sinulle,
ja toisinpäin.
Koti, Uskonto, Isänmaa, Rehellisyys, Luottamus, Toisten kunnioittaminen......
...pysähdyin oikein miettimään kaikenlaisia arvoja, joten lyhentääkseni kirjoitustani
tässä linkkiä wikipediaan :D
http://fi.wikipedia.org/wiki/Arvo
...taidankin keittää toisen kupillisen kahvia ja mennä mietiskelemään partsille sen ja tupakin kanssa
omia arvojani ;)
"Arvon mekin ansaitsemme"
-
On aivan karmeaa katsoa vierestä kuinka törkeästi ihmiset kohtelevat toisiaan, kun kyse on
työpaikasta, vaikka ymmärtäähän sen, että meille jokaiselle on tärkeää toimeentulo.
Siinä ei kymmenien vuosien kaveruus-/ystävyyssuhteetkaan merkitse mitään, kun ollaan
samalla työpaikalla ja yt:t ovat ns. päällä.
Liekö näitä savuavia työpaikkoja varjostettu jo ennen YT-aaltoakin? Oikeasti, ihmisiä lähtee markkinoilta pois joka päivä. Mutta joo, eipä näitä miltei salatieteellisiksi konsultoituja 'yrityspommeja' kiinnosta näin monimutkaiset asiat. Joko toimii tai sitten ei. Ja jotkut toimii hyvin, esim. vaikka R-kioskit ovat toimineet ihan vaan lierihattuisia ohikulkijoita rahastamalla.
Se sai minut miettimään itseäni suhteessa arvoon -juoruilu-.
Mitä kaikkea se pitääkään sisällään?
Onko juoruilua, jos puuskahdat suutuspäissäsi toisesta, että:
-voi ****kun tuokin **** tekisi kerrankin työnsä eikä aina korjauttaisi omien
virheidensä jälkiä toisilla
??
Missä menee esim. tuon arvon rajat meillä kullakin?
Omasta mielestäni pitää juoruta. Hyvän maun rajoissa. Ei hiertämisistä/töpeksinnöistä pysty aina päin naamaa sanomaan, joten jotenkin ne täytyy siinä toisten kesken mutista pois, vaikkei tuomitsisikaan. Voihan toisia myös ihailla selän takana. Mun mielestä sen juoruamisen tulee olla aina hyväntahtoista. Närkästyminen ei ole enää... ainakaan kovin kinkyä. EDIT: Se, että tulee vihaiseksi jostain erogeenisesta vaihtoehtojutusta kertoo vain ihmisestä...
Onko kaiken maailman BB:t, Selviytyjät ym tuoneet hyväksyttäväksi toisten
selkään puukottamisen, toisten heikkouksien hyväksikäytön jne?
Sitähän on loppujen lopuksi aika vaikea sanoa, mistä toisen motittamisen tarve syntyy, mutta kyllähän se näin on, että ihminen kokee usein vahvistuvansa juuri silloin kun toinen ei nauti. Henkistä kannibalismia? Kyllä mä ennemmin puhuisin peloista ja siitä, että haluaa nähdä sen oman räkäsen suuvärkkinsä joka paikassa räkimässä ja mässyttämässä. EDIT: Tulee mieleen yksi äijä, joka sohi ja huitoi, viittoi (puhuen samalla roskaa) poliiseille valtoimenaan ja poliisi joutui kokoajan sanomaan, että älä huido.
Entä tämä kaikki liittyen kinky-maailmaan?
Tai kuinka paljon kinkyt pystyvät torjumaan BB-talokulttuurin kehittymistä? Eipä nykyisellään varmaan yhtään. Tuskin kinkyt edes uskaltaisi tehä omaa BB-taloaan, koska se loukkaisi muita ihmisiä.
Fixx tuolla aiemmin mainitsikin, että treffi-ilmoituksissa "arvot ovat kohdillaan",
mutta kun ne voivat olla niin erilaisia toinen toisillamme.
Kai nämä on jotain "miehen pitää olla miehekäs"- tai naisen "lappalaisen kriittinen ja urheilullinen" tyyppisiä filttereitä...
Koti, Uskonto, Isänmaa, Rehellisyys, Luottamus, Toisten kunnioittaminen......
Mulle noista ei kelpaa kovin hyvin koti, eikä isänmaa. Mulle on vaan tukikohtia ja ne on omalla tavallaan tärkeitä, mutta ne eivät ole mitään oikeita arvoja. EDIT: kansanperinteet on hauskoja, mutta nationalismissa juttu viedään liian pitkälle. EDIT: Ajattelepa jos vaikka Venäjä ois Suomen kannalta yhtä harmiton maa, kuin Ruotsi tai Puola. Siinä ne vaan kelluisivat vierekkäin ja kansat kulkisivat toistensa välillä keskenään.
-
Vastakkain törmäsin, omasta mielestäni yhteen merkillseen nykyajan mukanaan tuomaan arvon. Törmäsin nimttäin tapaukseen jossa kaksi ihmistä kohtasi toisensa. Homma kaatui siihen kun toinen ei suostunut pitämään, harvoja näkemisiä lukuunottamatta, yhteyttä toiseen kuin ja vain tekstiviestein tai fb:in kautta. Toinen taas konservatiivi puoli halusi yhteydet joko soittamalla tai näkemällä. Ei tekstiviestein, perusteena 90%viestinnästä jää pois virtuaalivälinein. Virtuaalimaailman käyttäjän mielestä vielä, toinen on se jonka kuuluu olla aktiivisempi..hän lähinnä vastailee. Jotain tässä on pielessä minusta. Kumpi sitten on oikeassa ja kumpi väärässä..siihen en ota kantaa!! Kumpikin kun vielä haluaa pitää yhteyttä...sekin merkillisyys...
-
st_barbara kirjoitti:
Sallinet -katy-, että jatkan ja laitan oman lusikkani soppaan arvoista.
Lupa annettu, heh heh. Eiköhän näihin ketjuihin ole jokaisella oikeus ja lupa kirjoittaa mielipiteitään ja varsinkin itse tykkään kun mahdollisimman moni osallistuu. Siksi tuosta dialookista tuli mainittuakin-
End of offtopic C:-)
-
Vastakkain törmäsin, omasta mielestäni yhteen merkillseen nykyajan mukanaan tuomaan arvon. Törmäsin nimttäin tapaukseen jossa kaksi ihmistä kohtasi toisensa. Homma kaatui siihen kun toinen ei suostunut pitämään, harvoja näkemisiä lukuunottamatta, yhteyttä toiseen kuin ja vain tekstiviestein tai fb:in kautta. Toinen taas konservatiivi puoli halusi yhteydet joko soittamalla tai näkemällä. Ei tekstiviestein, perusteena 90%viestinnästä jää pois virtuaalivälinein. Virtuaalimaailman käyttäjän mielestä vielä, toinen on se jonka kuuluu olla aktiivisempi..hän lähinnä vastailee. Jotain tässä on pielessä minusta. Kumpi sitten on oikeassa ja kumpi väärässä..siihen en ota kantaa!! Kumpikin kun vielä haluaa pitää yhteyttä...sekin merkillisyys...
Ajassamme on jotain yksinoloon kiihottavaa, kun meistä on tullut kaiken suhteen niin ylivaateliaita ja samalla epävarmoja. Tekstikimppuina ja illuusioina vanhat tuttavuudet saattavat tuntua jopa aiempaa loisteliaammilta, varsinkin jos rosot on editoituna pois ennen niiden lappamista kuvaruudulle. Paljon kuntosaleillakin pyörii epätoivoista porukkaa yrittäen tehdä itsestään joten kuten siedettäviä live-kohtaamisia silmälläpitäen. Mutta en käsitä, että toisilleen tutut ihmiset, jotka pohjimmiltaan pitävät toisistaan eivät voi tavata tarpeeksi usein. Olen törmännyt tähän ilmiöön viime aikoina yhä enenevissä määrin. Aiemmin niin fiksujen ja vapaamielisten ihmisten ajatukset on enää kiinnittyneinä konsulttien puheisiin ja parisuhdestandardeihin, niin ettei ehdi hoitaa ystävyyksiä jos ei ole mitään monumentaalisen tärkeää tai edellisestä tapaamisesta muuten kulunut kylliksi pitkä tovi. Nurkkaanahdettuja, kusetettuja ja avuttomia kanssakulkijoita virkamerkkeineen ja jäätelötötteröineen... EDIT: jotenkin vaan tuntuu, että tässä meillä on pommin ainekset tai sitten kyse on *vain* ihmisten välisestä kylmästä sodasta. Mutta toisaalta olen itse alkanut viihtyä pahoissakin unissa. EDIT: Aina joutaa väkivaltapelistä pois, mutta aina ei viitsi sittenkään eväänsä väräyttää, kun uskoo hyvään. Muttei välttämättä siihenkään. Tärkeintä on tuhti action! Nettilippu tästä helvettiin kiitos... :)) :love: :love: :love:
-
Uskon näin.....Kuta enemmän maailma kehityy, kuta enemmän meille tulee näitä virtuaalikeinoja pitää yhteyksiä..Sitä enemmän yksinäisyys lisäntyy!! Siinä on tulevaisuuden yksi pommi joka vielä losahtaa silmillemme. Vaan jokainen voi tahollaan hoitaa vain omaa ja ystäviensä yhteydenpitoa. Mikä itsekullekkin on arvo? Pieni ihminen on aika avuton kehityksen edessä :(
-
Uskon näin.....Kuta enemmän maailma kehityy, kuta enemmän meille tulee näitä virtuaalikeinoja pitää yhteyksiä..Sitä enemmän yksinäisyys lisäntyy!! Siinä on tulevaisuuden yksi pommi joka vielä losahtaa silmillemme. Vaan jokainen voi tahollaan hoitaa vain omaa ja ystäviensä yhteydenpitoa. Mikä itsekullekkin on arvo? Pieni ihminen on aika avuton kehityksen edessä :(
Me nyt vaan ollaan aika nopeasti muututtu ja ruvettu elämään sosiaalipolitisoituneessa "konsulttien maailmassa". Aiemmin oli sellaista määrittelemätöntä vapaa-aikaa enemmän, jolloin tehtiin ihan mitä haluttiin, eikä välitetty, eikä aina juostu saleillakaan. Oli enemmän ihmisiä, joilta joku paikka lerppui ja asiat silti aika hyvin järjestyi. Yksityiselämä on nykyään, voisi jopa sanoa - vähemmän yksilöllisyyteen perustuvaa - se on hierarkista ja valvotumpaa, kuin vaikka 90-luvulla. Nämä konsultit, jotka työpaikoilla ja asiakaspalvelupisteiden takana säveltelee töikseen tekee ihmisistä todella urakeskeisiä ja kilpahenkisiä. EDIT: ekologisestihan se on tietysti jopa hyvä, ettei kaikki pääse tasavertaisesti sotkemaan tätä planeettaa. Eli köyhyydestä on etuja linkolalaismaisessa mielessä.
Yksinäisyyttä tästä seuraa (kai sitä halutaankin) ja kun seurasta sitten kilpaillaan syntyy sosiaaliluokkia. Luokkayhteiskunnassa ollaankin jo melko tukevasti, mutta kilpailu tuntuisi kiristyvän ilman juuri mitään rajoituksia. Siinä vaiheessa kun sitten huomataan, että sananvapaudet ja yksilönvapaudet alkaa todenteolla kadota ja järjestys pettää, voi olla vaikea enää tehdä mitään, ainakaan sen enempää, kun mitä tuolla idässäkään voidaan nyt tehdä. En tiedä kannattaako maalailla kauhukuvia uusista keskitysleireistä, mutta kyllä jotain sentapaista varmaan tullaan näkemään, mitä Venäjälläkin. EDIT: Sen verran osaan tulevaisuutta ennustaa, että tiedän, että moniin oviin tullaan vielä koputtamaan tavalla, joka pistää vipinää kinttuihin, jos ei muuta. :( EDIT: Ja ei se demokratia tosiaan kestä, jos kolmannes kansanenemmistöstä pistää hanskat tiskiin.
-
Me nyt vaan ollaan aika nopeasti muututtu ja ruvettu elämään sosiaalipolitisoituneessa "konsulttien maailmassa". Aiemmin oli sellaista määrittelemätöntä vapaa-aikaa enemmän, jolloin tehtiin ihan mitä haluttiin, eikä välitetty, eikä aina juostu saleillakaan. Oli enemmän ihmisiä, joilta joku paikka lerppui ja asiat silti aika hyvin järjestyi. Yksityiselämä on nykyään, voisi jopa sanoa - vähemmän yksilöllisyyteen perustuvaa... En tiedä kannattaako maalailla kauhukuvia uusista keskitysleireistä, mutta kyllä jotain sentapaista varmaan tullaan näkemään.
Olen kai ihan vinksahtanut, mutta tuosta tuli mieleen BigBrother 24/7 :))
-
Olen kai ihan vinksahtanut, mutta tuosta tuli mieleen BigBrother 24/7 :))
Ei hajuakaan, mikä on tämä BigBrother. Mutta mun mielestä tässä ollaan siirtämässä valtaa yksilöltä keskusjohdolle ts. yrityspoliittiselle eliitille ja se, kun nykyään puhutaan yksilökeskeisyydestä, on suurelta osin falskia. Päinvastoin, yksilön on nyt valveuduttava ja pantava itsensä keskusjohdon alaisuuteen. Kaivettava mehut irti. Onhan se tietysti vaikeampaa ja itsenäistä työstöä vaativampaa, kuin se, että elää omaa elämäänsä ja tekee mitä huvittaa, niin kuin aiemmin. Ei me sellaista nykyisin enää haluta. Me halutaan viihdyttää keskusjohtoa ja selvitä globalisaatiossa. EDIT: Ei aivoja enää tarvita silleen, et nyt on tosiaan selvittävä ja painettava eteenpäin, kohti kultaa ja kunniaa. C:-)
-
Ei hajuakaan, mikä on tämä BigBrother.
No mutta, sää olet sitten onnekas-
Linkki vanhempaan tuotantoon vissiin ja jossa on voinut seurata, 24/7, äkkikuuluisien toimintaa vankeudessa- eikö edes vankeus herätä pervoa puolta ::)... :cheer:
http://www.bigbrother.fi/
-
Kinkyillä ei arvoja? Voiko seksuaalisuus ahmaista ihmisen niin kokonaan että se määrittää hänet kokonaan ihmisenä?
Tartutaampa tähän hyvällä. Ei mitenkään uusi ajatus, että kinkeys tai yliseksuaalisuus tahi muuten poikkeava seksuaalisuus tarkottaisi sitä, että ihminen ei omaa arvoja. Se on jotenkin suvaitsemattomien ja kaikenmaailman fundamentalistien syytös.
kaikilla meillä on arvoperustamme, moraalimme ja etiikkamme. Osa meistä on vähemmän ulkokultaisia, arvovalinta sekin.
Ja mitä,muuta ihmisen elämä olisi kuin seksuaalisuutta? Mikä muu on elävän olennon elämän tarkoitus kuin lisääntyä? Eikö seksuaalisuus ole keskeisin osa ihmisyyttä? Ja eikö selibaatti ole perversioista vaarallisin?
-
Kinkyillä ei arvoja? Voiko seksuaalisuus ahmaista ihmisen niin kokonaan että se määrittää hänet kokonaan ihmisenä?
Tartutaampa tähän hyvällä. Ei mitenkään uusi ajatus, että kinkeys tai yliseksuaalisuus tahi muuten poikkeava seksuaalisuus tarkottaisi sitä, että ihminen ei omaa arvoja. Se on jotenkin suvaitsemattomien ja kaikenmaailman fundamentalistien syytös.
kaikilla meillä on arvoperustamme...
Ja mitä,muuta ihmisen elämä olisi kuin seksuaalisuutta? Mikä muu on elävän olennon elämän tarkoitus kuin lisääntyä? Eikö seksuaalisuus ole keskeisin osa ihmisyyttä? Ja eikö selibaatti ole perversioista vaarallisin?
Mites aseksuaalit...on tavannut jokusen hyvin onnellisen sellaisenkin :)
-
Kinkyillä ei arvoja? Voiko seksuaalisuus ahmaista ihmisen niin kokonaan että se määrittää hänet kokonaan ihmisenä?
Tartutaampa tähän hyvällä. Ei mitenkään uusi ajatus, että kinkeys tai yliseksuaalisuus tahi muuten poikkeava seksuaalisuus tarkottaisi sitä, että ihminen ei omaa arvoja. Se on jotenkin suvaitsemattomien ja kaikenmaailman fundamentalistien syytös.
kaikilla meillä on arvoperustamme...
Ja mitä,muuta ihmisen elämä olisi kuin seksuaalisuutta? Mikä muu on elävän olennon elämän tarkoitus kuin lisääntyä? Eikö seksuaalisuus ole keskeisin osa ihmisyyttä? Ja eikö selibaatti ole perversioista vaarallisin?
Mites aseksuaalit...on tavannut jokusen hyvin onnellisen sellaisenkin :)
Eipäs spekuloida sekundaarisilla argumenteillä. :)
Kirjottaessani ajatttelin tätä meidän lähi-itä lähtöistä seksuaalikielteistä kristillistä kulttuuria ja sen mukanaan tuomaa ahdasmielisyyttä. En ollenkaan erilaisten seksuaalisten tai aseksuaalien näkökulmasta. Ja eikös poikkeus vahvista säännön?
-
Kinkyillä ei arvoja? Voiko seksuaalisuus ahmaista ihmisen niin kokonaan että se määrittää hänet kokonaan ihmisenä?
Tartutaampa tähän hyvällä. Ei mitenkään uusi ajatus, että kinkeys tai yliseksuaalisuus tahi muuten poikkeava seksuaalisuus tarkottaisi sitä, että ihminen ei omaa arvoja. Se on jotenkin suvaitsemattomien ja kaikenmaailman fundamentalistien syytös.
kaikilla meillä on arvoperustamme...
Ja mitä,muuta ihmisen elämä olisi kuin seksuaalisuutta? Mikä muu on elävän olennon elämän tarkoitus kuin lisääntyä? Eikö seksuaalisuus ole keskeisin osa ihmisyyttä? Ja eikö selibaatti ole perversioista vaarallisin?
Mites aseksuaalit...on tavannut jokusen hyvin onnellisen sellaisenkin :)
Eipäs spekuloida sekundaarisilla argumenteillä. :)
Kirjottaessani ajatttelin tätä meidän lähi-itä lähtöistä seksuaalikielteistä kristillistä kulttuuria ja sen mukanaan tuomaa ahdasmielisyyttä. En ollenkaan erilaisten seksuaalisten tai aseksuaalien näkökulmasta. Ja eikös poikkeus vahvista säännön?
Ymmärsin kyllä näkökulma(a)si ;)
Halusin kuitenkin sanoa että kaikkien, esim aseksuaalien, mielestä tämä aika ja kulttuuri ei ole kovin seksuaalikielteistä.
No joo; asia on hieman monitasoisempi - siksi(kin) toisenlaitaisempaa kulmaa.
Ja toinen seikka jonka nostaisin, tuon aiemman myötä, on että tuskinpa ihmisyys arvottuu "vain" biologisista lähtökohdista. Olemme muutakin kuin biologiamme - myös seksuaalisuutemme on muuta kuin biologiaa (kuten viittauksesi kristilliseen kulttuuriin jo antoi ymmärtää).
-
Ei hajuakaan, mikä on tämä BigBrother.
No mutta, sää olet sitten onnekas-
Linkki vanhempaan tuotantoon vissiin ja jossa on voinut seurata, 24/7, äkkikuuluisien toimintaa vankeudessa- eikö edes vankeus herätä pervoa puolta ::)... :cheer:
http://www.bigbrother.fi/
No, mutta kun en tuota nappia paina. En halua tietää!
-
Kinkyillä ei arvoja? Voiko seksuaalisuus ahmaista ihmisen niin kokonaan että se määrittää hänet kokonaan ihmisenä?
Ja mitä,muuta ihmisen elämä olisi kuin seksuaalisuutta? Mikä muu on elävän olennon elämän tarkoitus kuin lisääntyä? Eikö seksuaalisuus ole keskeisin osa ihmisyyttä? Ja eikö selibaatti ole perversioista vaarallisin?
Hullunkuristahan se oli aikoinaan,että seksuaalisuus tai tarkemmin,sen rajoittaminen ja kontrolli, tuntui "ahmaisevan" fundamentalistit kokonaan-
ja tuo lisääntyminen osalla oli vain se seksin tarkoitus-
Kun sitten itse kokeilin vähän muuta,vastaan tuli toisenlaista irvikuvaa,käänteistä muotoa-jota itse pidän perverssinä-seksiä,jossa kropat vain kohtaavat hetken ja menoksi sen jälkeen-
Jos on perverssiä toivoa rakkautta,lämpöä,läheisyyttä ja henkistä yhteyttä seksin yhteydessä,sitten olen kanssa jonkin sortin pipipää-pelkkä kiima ei kanna,oman kokemukseni perusteella.
Mutta sama virsi-kukin tavallaan ja miten itselle sopii.
Ei se selibaatti mitään juhlaa ole myöskään,mutta jos sattuu olemaan tuollaisia rankkoja vaatimuksia,niin minkäs tekee-
Pelkkänä objektina ja runkkausvälineenä varmaan kovin moni ei halaja olla-tai itseni se jätti surulliseksi ja yksinäiseksi- kuten selibaattikin tekee-mutta kun kaikkea ei voi ostaa ja saada-
-
Tällainen keskustelu arvoista on hyvästä kyllä, mutta sen ongelmallisuus on myös moniuloitteinen.
Jokaisella ihmisellähän on olemassa oma arvopohjansa, joka syntyy jostain (ihmisen omista kokemuksista, mieltymyksistä, ympäristön vaikutuksesta), mutta samalla meitä ohjaa monesti yhteiskunnan "yleinen" arvopohja, jonka valossa jokaiselta yksilöltä odotetaan tietynlaista käyttäytymistä ja asennoitumista aiheeseen, kuin aiheeseen. Ja jos tästä poikkeat niin olet "outo". On sitten kyseessä kinky puolen toiminta, krittinen keskustelu maahanmuutosta yms.
Erillaisuus ja sen erillaisuuden pelko on monesti se, joka aiheuttaa hylkimis reaktion ensimmäisenä ihmisille. Toki tämä "pelko" johtuu yleensä vain siitä, että he ovat tietämättömiä asian suhteen tai sen vaikutuksista kanssa ihmisiin. Kuten voisin kuvitella hyvin, että BDSM ihmiset saavat oman osansa "paskaa niskaan" muilta, koska valtavirran mielestä seksissä "ei saa satuttaa ketään tai alistaa". Tähän vielä yhdistetään harhaluulot siitä, että BDSM harrastukset aiheuttavat kuolemia, raiskauksia yms. (josta voisi suurimmaksi osaksi syyttää sitä, miten asioista uutisoidaan).
Monesti, kun ympärillä vallitsevat antavat tiettyä kuvaa siitä, miten mitäkin asiaa pitää tehdä tai hoitaa se ohjaa valtaväestön mielipiteitä siihen suuntaan. Syntyy sellainen ketjureaktio, jossa ihmiset joilla ei ole edes mielipidettä asiasta imeytyvät sinne valtavirran mielipiteen taakse "koska kaikki muutkin ovat sitä mieltä".
Eli meillä on omat arvomme, yhteiskunnan antamat arvot ja uskon, että muu ympäristömme myös antaa mahdollisia arvoja meille, koska jossain porukassa on hyvä, jos halveksitaan jotain ryhmää jne. Kuitenkin sen "arvon" voimme omaksua massan painostuksen vuoksi (kuten yllä mainitsinkin jo).
Ja viimeisenä meillä on varmasti iso nippu tiedostamattomia arvoja, jotka on opittu hyvin hyvin nuorina tai omaksuttu jostain muualta, joko tapaoppimisen kautta tms.
En tiedä onko näin, mutta itseäni ja elämääni miettien joutuu elämään tavallaan "kaksios arvopohjalla". Koska BDSM puoli tulee voimakkaasti esiin, mutta siviilissä kaikkea ei tuoda esiin ainakaan niin voimakkaasti. Kuitenkin en koe, että kumpikaan olisi rooli vaan ne ovat osia/paloja joista muodostuu kokonaisuus nimeltä "Flayer"
----
Toivottavasti tämä ei nyt hirvesti mennyt ohitse aiheen...
-
Erillaisuus ja sen erillaisuuden pelko on monesti se, joka aiheuttaa hylkimis reaktion ensimmäisenä ihmisille. Toki tämä "pelko" johtuu yleensä vain siitä, että he ovat tietämättömiä asian suhteen tai sen vaikutuksista kanssa ihmisiin. Kuten voisin kuvitella hyvin, että
BDSM ihmiset saavat oman osansa "paskaa niskaan" muilta, koska valtavirran mielestä seksissä "ei saa satuttaa ketään tai alistaa".
Jotkut kirjaimellisesti hajoavat jos saavat tietää. Jokainen voi kertoa esmes omalla työpaikalla rajuimmista fantasioistaan niin johan sen jälkeen säpinää riittää, eikä kenelläkään ole enää ikinä tylsää. Ilma täyttyy likaisista ajatuksista. Tonnikaupalla vaivautuneisuutta, häpeää, myötähäpeää, ratkaisematonta vihaa, pelkoa, ehkä myös pieniä kiilailuja tai uhkauksia... kuin koko firma uhkaisi kaatua. EDIT: ei koske ihan kaikkia työyhteisöjä tietenkään, mutta normi-ihmiset ovat yllättävän hierarkisia ja jännittyneitä, mikä ei sovi yhteen sadomasokismin kanssa. Sitä pervoutta, mitä aika-ajoin nähdään elokuvissa tai musiikkivideolta, ei välttämättä ollakaan valmiit kohtaamaan omassa lähiympäristössä, ainakaan laajemmissa mittasuhteissa. Jos näin kuitenkin ilmenee, koetaan, että nyt liikutaan liian tuntemattomilla vesillä, ja että on syytä olla varuillaan. Mutta on se hedelmällistäkin pelkoa. Ihmiset rupeavat ainakin nopeammin miettimään asioita, kun niistä ei voi enää vaieta. EDIT: Ehkäpä tuo siveyden kuristusotteen kukistaminen onkin tämän ihmiskunnan suurimpia elämäntehtäviä lähitulevaisuudessa. Se kun on vaan jäänne jostain patologisemmalta ajalta...
No, BDSM:stä on varmaan useita yle-mielipiteitä. Joistakin satuttaminen ei ole oikein, joistakin taas miehen ei pidä haluta itsensä satuttamista. Toisten mielestä BDSM:ään liittyvä kipu ei taas ole tarpeeksi aitoa, eli se ei vedä vertoja arjen surulle ja raivolle, tai edes summittaiselle katuväkivallalle. Taviksissa BDSM synnyttääne helposti yksoikoisen mielikuvan nuhjakkeista, jotka roimivat toisiaan umpimähkään kummallisissa vetimissä keskenkasvuisuuden, neuroosien tai sitten vaan pakkomielteen ohjailemina. EDIT: ikävä kyllä oletus pitää joiden kohdalla paikkaansa. Mutta ei kaikki ajattele oikein mitään. Toisaalta aihe kuitenkin silti kiinnostaa monia ja herättää kysymyksiä. Monet vasta myöhemmällä iällä uskaltavat edes tunnustaa "kiellettyjä" fantasioitaan, mutta ei se vieläkään ole yleistä. Se vaan tekee tyhjäksi.
Ja viimeisenä meillä on varmasti iso nippu tiedostamattomia arvoja, jotka on opittu hyvin hyvin nuorina tai omaksuttu jostain muualta, joko tapaoppimisen kautta tms.
Mehän olemme usein hyvin säädyllisiä, joko sitten vihaisella tai kiltillä tavalla. Perhekasvatukseen kuuluu monessa tapauksessa se, että ihmiseltä riistetään hänen luontainen rohkeutensa. EDIT: häntä koipien välissä mennään.
-
Taviksissa BDSM synnyttääne helposti yksoikoisen mielikuvan nuhjakkeista, jotka roimivat toisiaan umpimähkään kummallisissa vetimissä keskenkasvuisuuden, neuroosien tai sitten vaan pakkomielteen ohjailemina. EDIT: ikävä kyllä oletus pitää joiden kohdalla paikkaansa. Mutta ei kaikki ajattele oikein mitään. Toisaalta aihe kuitenkin silti kiinnostaa monia ja herättää kysymyksiä. Monet vasta myöhemmällä iällä uskaltavat edes tunnustaa "kiellettyjä" fantasioitaan, mutta ei se vieläkään ole yleistä. Se vaan tekee tyhjäksi.
Joskus tuntuu siltä, että ihmiset eivät ymmärrä sitä yksilön omaa kokemusta ja mielihyvää asiaan. Korostan etenkin nyt psykologista puolta, joka on ainakin omassa elämässäni ja ympyröissä se vallitsevampi voima. Jokainenhan kokee kivun, alistamisen, alistumisen, kivun tuottamisen, sekä muut mielihyvää tuottavat asiat erillä tavalla.
Kuitenkin monesti asia tehdään vaikeaksi ihmisille tai sen käsitely. Varsinkin kun aletaan seuraamaan ns. julkista kirjoittelua aiheesta. Ihmisille syntynee pakostakin ristiriitoja oman ajatusmaailmansa kanssa, jos ei tiedä mitä haluaa tai mitä pitäisi tehdä.
Samalla yritetään luoda suvaitsevaa ja avointa maailmaa, jossa kaikilla olisi hyvä ja turvallinen olla, mutta vain "kirjoittajan ehdoilla".
Olen erittäin tyytyväinen siitä, että tämäkin aihe herättää keskustelua ja kiinnostaa ihmisiä, mutta enemmän olisi parempi. Suomi on kuitenkin sulkeutunut maa, ollakseen avoin ja vapaa. Tosin ei täällä asiat ole niin huonosti, kuin esim. Idässä.
- F
-
Joskus tuntuu siltä, että ihmiset eivät ymmärrä sitä yksilön omaa kokemusta ja mielihyvää asiaan. Korostan etenkin nyt psykologista puolta, joka on ainakin omassa elämässäni ja ympyröissä se vallitsevampi voima. Jokainenhan kokee kivun, alistamisen, alistumisen, kivun tuottamisen, sekä muut mielihyvää tuottavat asiat erillä tavalla.
No ei BDSM:ssäkään ole aina kysymys mielihyvästä, vaan sillä voidaan pyrkiä esimerkiksi tajunnan laajentamiseen (negatiivisten kokemusten kautta), moralismin kehittämiseen, pelotteluun, kliinisiin kipuhyökyihin, sosiaalisen vallan kasvattamiseen, mieliharmiin tai pelkkään kiusantekoon. Toisaalta, se mielihyväkin saattaa olla pinnallista; vain litra kermavaahtoa, joka kaadetaan naamalle ja jonka jälkeen lähdetään ulkoiluttamaan koirat. Kinkyjä, jotka tähtäävät parempaan ihmisyyteen ja ylitsepursuavaan nautintoon taitaa kyllä prosentuaalisesti olla melko vähän. Semmoinen orgasmimyönteisyys ja intressi heittäytyä ja antautua... joihinkin juttuihin... mitkä päällisin puolin tuntuvat noloilta... kuvottaa monia alalle tulleitakin. :))
Kuitenkin monesti asia tehdään vaikeaksi ihmisille tai sen käsitely. Varsinkin kun aletaan seuraamaan ns. julkista kirjoittelua aiheesta. Ihmisille syntynee pakostakin ristiriitoja oman ajatusmaailmansa kanssa, jos ei tiedä mitä haluaa tai mitä pitäisi tehdä.
Kyllä mä itse syyttäisin myös "alan" vakiintunutta käytäntöä tuoda esiin tätä kinkyyttä. Jotenkin saa aika helposti ihan vaikka kysymällä joiltain bile-emänniltä sellaista kuvaa, että meillä on joku karnevaali käynnissä, ja ettei tässä olisi kyse mistään vakavasta tai edes oikeasta seksuaalisuuden suuntauksesta, mikä oikeastaan jatkaa ns. seksuaalisen korkeakulttuurin nivoutumista edellen vaniljaseksin ympärille. Ihmiset opetetaan pienestä asti ymmärtämään, että todellinen nautinto vallitsee edelleen näissä naimis- ja suihinottokuvioissa. Ja yhteiskunnan huipulla, eliitissä vaniljaseksi on vielä yleisempää kuin muualla.
Samalla yritetään luoda suvaitsevaa ja avointa maailmaa, jossa kaikilla olisi hyvä ja turvallinen olla, mutta vain "kirjoittajan ehdoilla".
No, onko se suvaitsevaisuutta, että kuljetaan asematunnelissa suu kiinni, ei vahingossakaan puhuta kenellekään ja ainoastaan yvhv:n todistajat ja puhelinkauppiaat voivat tulla vieraiden kanssa juttusille?
-
No, onko se suvaitsevaisuutta, että kuljetaan asematunnelissa suu kiinni, ei vahingossakaan puhuta kenellekään ja ainoastaan yvhv:n todistajat ja puhelinkauppiaat voivat tulla vieraiden kanssa juttusille?
Suvaitsevaisuutta on ainakin se, että annetaan ihmisten pitää reviirinsä, kulkea tuppisuuna ja olla ottamatta katsekontaktia niihin tyyppeihin joista ei perusta mitään, joiden kanssa ei kiinnosta puhua saati kuunnella niiden jorinoita asioista jotka eivät liikuta.
-
Suvaitsevaisuutta on ainakin se, että annetaan ihmisten pitää reviirinsä, kulkea tuppisuuna ja olla ottamatta katsekontaktia niihin tyyppeihin joista ei perusta mitään, joiden kanssa ei kiinnosta puhua saati kuunnella niiden jorinoita asioista jotka eivät liikuta.
Noin periaatteessa juu, mutta kyllä pohjimmiltaan kuitenkin uskoisin sen kiinnostavuuden ihmisessä kasvavan, jos keskinäinen löpertely olisi sallitumpaa. Ja ehkä asematunneli on vähän huono paikka törmäillä kehenkään. 8)
-
No ei BDSM:ssäkään ole aina kysymys mielihyvästä, vaan sillä voidaan pyrkiä esimerkiksi tajunnan laajentamiseen (negatiivisten kokemusten kautta), moralismin kehittämiseen, pelotteluun, kliinisiin kipuhyökyihin, sosiaalisen vallan kasvattamiseen, mieliharmiin tai pelkkään kiusantekoon. Toisaalta, se mielihyväkin saattaa olla pinnallista; vain litra kermavaahtoa, joka kaadetaan naamalle ja jonka jälkeen lähdetään ulkoiluttamaan koirat. Kinkyjä, jotka tähtäävät parempaan ihmisyyteen ja ylitsepursuavaan nautintoon taitaa kyllä prosentuaalisesti olla melko vähän. Semmoinen orgasmimyönteisyys ja intressi heittäytyä ja antautua... joihinkin juttuihin... mitkä päällisin puolin tuntuvat noloilta... kuvottaa monia alalle tulleitakin. :))
Tässä asiassa olet kyllä oikeassa, mutta mietin että olisiko tuo mielihyvä silti mukana siinä - vaikka kaadetaan sitä litra kermaa naamalle? Itse koen etsiväni tätä "parempaa ihmisyyttä" ja etsien jotain. Vielä en osaa tarkemmin sitä määritellä, mutta koen että tätä kautta kasvan ihmisenä ja löytäväni asioita laatikon ulkopuolelta. Ja aika moni kokee asiat varmasti erillä tavalla ja katsoo asiaa eri kulmasta.
Itsestäni sen verran, että yleensä jos johonkin asiaan innostun, niin pyrin ymmärtämään ja oppimaan asiaa mahdollisimman laajalta-alalta, jotta näkisin sen kokonaisuutena. Pyrin ymmärtämään sen fyysisiä, psyykkisiä, seksuaalisia ja filosofisia vaikutuksia ja ilmentymiä itsessäni ja mahdollisesti muissa.
Kyllä mä itse syyttäisin myös "alan" vakiintunutta käytäntöä tuoda esiin tätä kinkyyttä. Jotenkin saa aika helposti ihan vaikka kysymällä joiltain bile-emänniltä sellaista kuvaa, että meillä on joku karnevaali käynnissä, ja ettei tässä olisi kyse mistään vakavasta tai edes oikeasta seksuaalisuuden suuntauksesta, mikä oikeastaan jatkaa ns. seksuaalisen korkeakulttuurin nivoutumista edellen vaniljaseksin ympärille. Ihmiset opetetaan pienestä asti ymmärtämään, että todellinen nautinto vallitsee edelleen näissä naimis- ja suihinottokuvioissa. Ja yhteiskunnan huipulla, eliitissä vaniljaseksi on vielä yleisempää kuin muualla.
[/quote]
Alan vakiintunut käytäntö on minulle pimennossa.
Mutta oon kyl huomannut tän asetelman aika-ajoin ympärilläni, että Vanilijan ympärille on rakennettu myytti. Joka varmasti johtuu siitä, etteivät ihmiset halua puhua mieltymyksistään avoimesti?
[/quote]
No, onko se suvaitsevaisuutta, että kuljetaan asematunnelissa suu kiinni, ei vahingossakaan puhuta kenellekään ja ainoastaan yvhv:n todistajat ja puhelinkauppiaat voivat tulla vieraiden kanssa juttusille?
[/quote]
miten itse määrittelisit suvaitsevaisuuden? Onko se sitä, että hyväksytään kaikki sellaisena kuin me olemme?
-
Tässä asiassa olet kyllä oikeassa, mutta mietin että olisiko tuo mielihyvä silti mukana siinä - vaikka kaadetaan sitä litra kermaa naamalle?
Estyneisyys tai tietämättömyys siinä on pääosassa, mikäli kokemus pyritään kutistamaan "sallitun nautiskelun" normeihin.
Vaniljaympyröissäkin on näitä puuterihutsuja, mutta väittäisin, että tavalliset ihmiset osaavat yleisesti viedä naimisen melko yleviin sfääreihin, mistä oikeastaan on kehittynyt käsite rakastelu, ja rakastelu on se mikä tekee vaniljaseksistä mielenkiintoista. Sadomasokismin yleisesti tunnettu formaatti ei sisällä juurikaan meditatiivisia, irroittavia tai irrotionaalisia elementtejä; enemmänkin juuri näitä kielteisiä lähestymistapoja näkee mainostetttavan. Jos katsotaan esimerkiksi miessubeja, niin aika monet ovat oppineet vain polvistumaan naisen eteen ja odottamaan laukeamiskieltoa. Se on kaukana todellisista sfääreistä.
Itse koen etsiväni tätä "parempaa ihmisyyttä" ja etsien jotain. Vielä en osaa tarkemmin sitä määritellä, mutta koen että tätä kautta kasvan ihmisenä ja löytäväni asioita laatikon ulkopuolelta. Ja aika moni kokee asiat varmasti erillä tavalla ja katsoo asiaa eri kulmasta.
Kuten monet odottavat "rakastelulta" - minä ainakin odotan s&m-sessiolta puhdasta vuorovaikutusta ja hengellistä täyttymystä. Ja harvoin olen huonossa sessiossa ollutkaan. Se miten sadomasokismi sitten ohjaa ihmisenä kasvua on aika vaikeasti jäsenneltävä juttu. Muutokset kuitenkin tapahtunevat aika syvällä. Ei sadomasokismi ihmisestä, tai ainakaan alistuvasta osapuolesta pelotonta tee, eikä se suoranaisesti ehkä opeta selviämään arjen hankalista tilanteista. Muutoksia tulee jollakin yleisviisauden alueella, ja monissa bdsmbaarilaisissakin näkyy niitä. 8) EDIT: Kyllä täällä tunnelma tiivistyy, mutta pystymmekö me hajauttamaan tiivistyneisyytemme palvelemaan kansan tahtoa?
Alan vakiintunut käytäntö on minulle pimennossa.
Mutta oon kyl huomannut tän asetelman aika-ajoin ympärilläni, että Vanilijan ympärille on rakennettu myytti. Joka varmasti johtuu siitä, etteivät ihmiset halua puhua mieltymyksistään avoimesti?
Irtautumisen tai meta-avaruuden puute on yksi syy, ja tietenkin se, ettei sadomasokismiin ole kunnollisia oppaita. Se on vähän niin kuin saatananpalvontaa tämä nykyinen touhu, eli yläluokkaisempi kansa pitää näppinsä erossa. EDIT: Yhteiskunta on murroksessa ja ihmisen elämä muuttuu kovaa vauhtia. Nyt pitäisi esittää paljon hyviä perusteluja sadomasokismille ja kaikille pitäisi demonstroida mahdollisimman viattomia, psykologisestikin kiehtovia muotoja siitä, jolloin se voisi kiriä jopa joogan tai normiseksuaalisuuden asemaan. EDIT: fifty-shades-of-grey epäonnistui. Se ei voi olla pelkkää pintaa, vaan sen pitää johtaa korkeampiin sfääreihin, tuoda jotain kollektiivitajunnalle konkreettista. Ja onhan niitäkin, jotka nyt ei vain tarvitse koko tätä eksoottista seksuaalisuuden muotoa. Ne, jotka ei sitä oikeasti tarvitse harvemmin myöskään ahdistelevat sadomasokisteja ajatuksillaan. Juuri katselin Jari Sarasvuota telkkarista. Vieraana hänellä oli Susanna Koski ja Jenni Vartiainen, joista selvästi näki, että dommena oleminenkin tytöille sopisi, mutteivät pysty nykytiedon valossa juuri hyödyntämään sitä urallaan. Kaikki henkiopit ja akupunktiohoidot Jenni näyttäisi käyvän ainakin teoriassa läpi, mutta tämä aihe on liian hankala.
miten itse määrittelisit suvaitsevaisuuden? Onko se sitä, että hyväksytään kaikki sellaisena kuin me olemme?
Mä en usko koko termiin. Jos se on sitä, että antaa toisen kaikesta huolimatta kukkia, niin kyllähän se liene tärkeä oppi. Mä katson kuitenkin pidemmälle. Mun mielestä ihmisiltä puuttuu luovuus. EDIT: Kokonaan.
-
Mun mielestä ihmisiltä puuttuu luovuus. EDIT: Kokonaan.
Miten rodent määrittelisit sanan luovuus?
-
Estyneisyys tai tietämättömyys siinä on pääosassa, mikäli kokemus pyritään kutistamaan "sallitun nautiskelun" normeihin.
Vaniljaympyröissäkin on näitä puuterihutsuja, mutta väittäisin, että tavalliset ihmiset osaavat yleisesti viedä naimisen melko yleviin sfääreihin, mistä oikeastaan on kehittynyt käsite rakastelu, ja rakastelu on se mikä tekee vaniljaseksistä mielenkiintoista. Sadomasokismin yleisesti tunnettu formaatti ei sisällä juurikaan meditatiivisia, irroittavia tai irrotionaalisia elementtejä; enemmänkin juuri näitä kielteisiä lähestymistapoja näkee mainostetttavan. Jos katsotaan esimerkiksi miessubeja, niin aika monet ovat oppineet vain polvistumaan naisen eteen ja odottamaan laukeamiskieltoa. Se on kaukana todellisista sfääreistä.
Eli Vanilijan "rakastelun" ympärille on rakennettu suuri mystinen myytti. Itse en ole koskaan ymmärtänyt tai nähnyt, että mitä siinä on niin hehkeää. Toki luonteeni luolamiesmäisenä ottajana jo sotii tuota hellää ja romanttista kuvaa vastaan. Vaikkakin koen samalla, että vaikka et itse saa irti jositan asiasta/ilmiöstä/tavasta jotain, niin silti voit sitä joillain tasolla ymmärtää. Kuitenkin se asian syvin totuus jää monesti piiloon, jos et itse voi heittäytyä ilmiöön mukaan täysillä.
Tämä on hyvin psykologisesti vahvaa toimintaa, ainakin itselläni on sellainen kuva, että ensin pitää saavuttaa se henkinen voitto.
Kielteisiä lähestymistapoja varmasti on helppo markkinoida, koska ne ovat mediaseksikkäämpiä ja keräävät enemmän huomiota, kuin taas nämä positiiviset ja oikeat tavat.
Ristiriitaista aikaa elämme, jos valtavirrasta poikkeaminen on nyt se päivän sana, mut silti kaikki ei ole "in", jos sellaista sanaa tässä voi käyttää.
Kuten monet odottavat "rakastelulta" - minä ainakin odotan s&m-sessiolta puhdasta vuorovaikutusta ja hengellistä täyttymystä. Ja harvoin olen huonossa sessiossa ollutkaan. Se miten sadomasokismi sitten ohjaa ihmisenä kasvua on aika vaikeasti jäsenneltävä juttu. Muutokset kuitenkin tapahtunevat aika syvällä. Ei sadomasokismi ihmisestä, tai ainakaan alistuvasta osapuolesta pelotonta tee, eikä se suoranaisesti ehkä opeta selviämään arjen hankalista tilanteista. Muutoksia tulee jollakin yleisviisauden alueella, ja monissa bdsmbaarilaisissakin näkyy niitä. 8) EDIT: Kyllä täällä tunnelma tiivistyy, mutta pystymmekö me hajauttamaan tiivistyneisyytemme palvelemaan kansan tahtoa?
Itsellä myös s&m-sessiossa on tärkeää se, että vuorovaikutus saavutetaan. Uskon että yksi suurimmista kasvun kohdista on se, että opit tuntemaan itsesi, rajasi ja halusi paremmin.
Mutta mitä tarkoitat kansan tahdolla?
Irtautumisen tai meta-avaruuden puute on yksi syy, ja tietenkin se, ettei sadomasokismiin ole kunnollisia oppaita. Se on vähän niin kuin saatananpalvontaa tämä nykyinen touhu, eli yläluokkaisempi kansa pitää näppinsä erossa. EDIT: Yhteiskunta on murroksessa ja ihmisen elämä muuttuu kovaa vauhtia. Nyt pitäisi esittää paljon hyviä perusteluja sadomasokismille ja kaikille pitäisi demonstroida mahdollisimman viattomia, psykologisestikin kiehtovia muotoja siitä, jolloin se voisi kiriä jopa joogan tai normiseksuaalisuuden asemaan. EDIT: fifty-shades-of-grey epäonnistui. Se ei voi olla pelkkää pintaa, vaan sen pitää johtaa korkeampiin sfääreihin, tuoda jotain kollektiivitajunnalle konkreettista. Ja onhan niitäkin, jotka nyt ei vain tarvitse koko tätä eksoottista seksuaalisuuden muotoa. Ne, jotka ei sitä oikeasti tarvitse harvemmin myöskään ahdistelevat sadomasokisteja ajatuksillaan. Juuri katselin Jari Sarasvuota telkkarista. Vieraana hänellä oli Susanna Koski ja Jenni Vartiainen, joista selvästi näki, että dommena oleminenkin tytöille sopisi, mutteivät pysty nykytiedon valossa juuri hyödyntämään sitä urallaan. Kaikki henkiopit ja akupunktiohoidot Jenni näyttäisi käyvän ainakin teoriassa läpi, mutta tämä aihe on liian hankala.
Mun on pakko myöntää, että harmaan 50 sävyä on mulle tuntematon teos. Siis tiedän kirjan ja suunnillee mitä se käsittelee, mutta en ole lukenut tai sen tarkemmin perehtynyt asiaan.
Luulisin, että oppaita olisi, mutta ne pitää vain osata etsiä - ja siihen päälle pitäisi jonkin verran lontoon murretta osata vääntää.
Avoin keskustelu olisi varmasti hyväksi asiasta ja sen avaaminen. Myyttien verhoja voisi hieman ehkä repiäkkin, mutta miten valtaosa skenen ihmisistä asian näkisi?
Mä en usko koko termiin. Jos se on sitä, että antaa toisen kaikesta huolimatta kukkia, niin kyllähän se liene tärkeä oppi. Mä katson kuitenkin pidemmälle. Mun mielestä ihmisiltä puuttuu luovuus. EDIT: Kokonaan.
-
Eli Vanilijan "rakastelun" ympärille on rakennettu suuri mystinen myytti.
No en oikein tiedä, voisiko asian muotoilla noin. Minun mielestäni vaniljaihmiset ovat oikeassa siinä, että seksillä pitää pyrkiä nautintoon ja täyttymykseen. Ovat jopa liikuttavan yksimielisiä siitä, että yhdynnän tavoitteena on tuottaa korkeaa euforiaa ja nautintoa osapuolille. Entä kun tarjotaan toista vaihtoehtoa, suositellaan tutustumaan mystiseen seksin lajiin, jossa nautinto ei olekaan tärkeää? Mikseivät sadomasokistit korosta nautintoa, antautumista ja täyttymystä? Miksi he häpeävät antautua sessioissaan tietyn konkreettisen rajan yli? Miksi annamme vaniljaseksille enemmän valtaa?
Tämä on hyvin psykologisesti vahvaa toimintaa, ainakin itselläni on sellainen kuva, että ensin pitää saavuttaa se henkinen voitto.
Kielteisiä lähestymistapoja varmasti on helppo markkinoida, koska ne ovat mediaseksikkäämpiä ja keräävät enemmän huomiota, kuin taas nämä positiiviset ja oikeat tavat.
Luulisin, että positiivinen suhtautuminen sadomasokismiin olisi huomattavasti mediaseksikkäämpää. Miksi siitä (vallankäytöstä) annetaan likainen ja nuhruinen kuva? Miksei korosteta nautintoa ja antautumista myös itsellemme? Kyllähän vaniljatkin niin tekevät, puhuvat siitä kuinka mennään peiton alle pimeässä ja naida nassutettaan. Meitä sellainen hävettää. EDIT: ...tarkoittaa sitä, ettemme uppoudu kauhean syvästi aina omiin akteihimme, koska nolostumme helposti.
Luulisin, että oppaita olisi, mutta ne pitää vain osata etsiä - ja siihen päälle pitäisi jonkin verran lontoon murretta osata vääntää.
Avoin keskustelu olisi varmasti hyväksi asiasta ja sen avaaminen. Myyttien verhoja voisi hieman ehkä repiäkkin, mutta miten valtaosa skenen ihmisistä asian näkisi?
Varmaan he kokevat enimmäkseen olevansa omalla hiekkalaatikollaan. Ei väliä tuleeko sinne muita, mutta toisaalta voi käydä niinkin, että lainsäätäjä jonain päivänä lopettaa koko "harrastuksen". EDIT: pitää muistaa että s&m-scene kilpailee vielä olemassaolostaan. S&M:n harjoittamiseen voi hyvin olla tiedossa oikeitakin rajoituksia, kun eduskunnan (tai EU:n) rikkiviisaat säätävät jonkun lain, millä pyritään suojelemaan itsekukin tätä omaa luontoäidin antamaa kroppaa turhilta, moraalittomilta iskuilta. :-[
EDIT: Erityisesti jos S&M alkaa yleistyä voi joillekin tulla melkoisia paineita ainakin sen osittaiseksi rajoittamiseksi.
-
Mun mielestä ihmisiltä puuttuu luovuus. EDIT: Kokonaan.
Miten rodent määrittelisit sanan luovuus?
Luovuushan analysoi ja prosessoi järjestelmiä ulkoapäin. Sellainen ihminen, joka laittaa asiat poikki ja pinoon ja heijastelee niitä uudelleen äärettömyyttä vasten ei prototyyppinä kuulu yhteiskuntaamme. Meillä on tällainen kolmen konditorian malli, jossa neljäs konditoria on toki olemassa, muttei paremmasta valikoimasta huolimatta kuulu kiinnostuksenkohteisiimme.
-
Luovuushan analysoi ja prosessoi järjestelmiä ulkoapäin. Sellainen ihminen, joka laittaa asiat poikki ja pinoon ja heijastelee niitä uudelleen äärettömyyttä vasten ei prototyyppinä kuulu yhteiskuntaamme.
Ulkopuolisena taitaa tosiaan nähdä melko hyvin, mutta ei musta toi "poikki ja pinoon" sovi siihen ajatteluun-
Ennemminkin avoimuus, että siis asiat ovat jatkuvasti auki, eikä mitään absoluuttista sadanrosentin älykkötietoa ole olemassa mistään, paitsi matematiikassa-
Kuunneellaan ja katsellaan kevättä-vaikka sitten syyrialaista kevättä C:-)
-
Kiitos Kati :love: Kommenttisi oli hyvä vedenjakaja sille mitä haluan sanoa tähän keskusteluun.
Voisin lainata tuolta aiempaa parilta kirjoittajalta jotakin pätkiä, ajatuksia, mutta niitä on sen verran paljon ja minä olen laiska ja lisäksi kirjoitan peiton alla palellen iPadilla, joten tsori. Ainakin Master T, hunninko, Fixx viittailivat sille suunnalle joka minua kiinnostaa (niin ja itsekin aiemmassa kirjoituksessani O:-) ).
Eli siihen miten ihmisen identiteetti rakentuu suhteessa arvoihin ja ympäristöön. Olemme kulttuurimme tuotteita. Aina. Halusimmepa tai emme. Se on jotakin joka on muokannut identiteettimme ja olemisen tapamme.
Ihmisinä siis olemme aina enemmän kuin itsemme; olemme myös toiset ihmiset. Meistä ei olisi tullut ihmisiä jos emme olisi olleet syntymästä saakka läheisessä emotionaalis-kognitiivisessa vuorovaikutuksessa ympärillä olevien ihmisten kanssa. Voimme hehkuttaa ihan kuinka paljon tahansa omaa erinomaista yksilöllisyyttämmme - tosiasia on kuitenkin että ilman toisten ihmisten sosiaalistavaa osallisuutta emme sitä hehkuttaisi.
Se mitä aiemmin tuli esille moraalista tässä yhteisössä olisi minusta(kin) ollut se kiintoisampi suunta tälle tredille. En halua dissata asetelmaa muu maailma - kinkyt noin arvoasetelnmiltaan tai vertailuissa niiden suhteen. Mutta.
Koska jokainen meistä on sosiaalistettu, enimmäkseen, out there, niin näkisin hedelmällisempänä lähteä vertaamaan yhteisössä vallitsevien arvojen, tai niiden jotka nousevat esille ainakin, pohjalta olemista ja tekemistä skenessä.
Minä kuulun niihin, niin kuin Master T tuolla aiemmin viittasi, joka ovat huolissaan niistä nuorista jotka tulevat skeneen.
Syy siihen liittyy juuri tuohon identiteettiin, ja sen muodostamiseen.
Nuori ihminen (joskus ja jossain määrin aina myös vanhempi) joutuu kohtaamaan arvoristiriitoja aiemman olemisesta ja kinkyskenen arvomaailman välillä. Juuri nuoren ihmisen kehittymättömämmän, kenties vielä epävakaan, identiteetin takia haluaisin että tämä yhteisö tuntisi vastuunsa jäsenistään eettisesti. Varsinkin ja erityisesti niistä nuoremmista, tai heikommista ja haavoittuvimimista, yksilöistään.
Se miten, ja minkälaisin, arvoin (asentein ja käyttäytymisodottein) tuomme esille kinkyidentiteettiä/tejä on hyvin olennainen osa tätä skeneneä, tähän kuulumista ja myös sitä miten tämä muokkaa jäseniään, niin hyvässä kuin pahassa.
Jatkan ehkä myöhemmin, jos on aikaa ja halua/tarvetta...nyt jatkan unia, krooohhhhzzzzz.
Pieni lisäys: Olisin nimenomaan kiinnostunut, en usko olevani ainoa, siitä miten kukakin tähän ryhmään identfioituva kokee tämän ryhmän arvot.
Oletuksena siis että jokaisen, täälläkin, olevan minäkuvaa koostuu monista identiteeteistä, joista tämä on yksi.
Ja vielä lisää: tarkoitan siis myös sitä että jos vain ajattelee, ja sanoo, ettei minun kinky-identiteettini ole sen kummempi kuin muukaan identiteettini, niin olisin kyllä aika kiinnostunut tietämään mitä se tarkoittaa. En nimittäin pysty uskomaan siihen etteikö sillä olisi mitään, siis mitään(?) vaikutusta jos ei sitten ole syntymästään ollut osa bdsm-maailmaa, tai ainakin heti sieltä varhaisesta teini-iästä kun seksuaalisuus enemmän herää ja suuntautuu myös itsen ulkopuolelle.
Vielä oma käsitykseni (kun tuolla aiemmin viittasin nuoriin ihmisiin). Lähtökohtani siis on että jokaisen ihmisen identiteetit muovautuvat läpi elämän erilaisissa sosiaalisissa konteksteissa - > tällä on jonkinlaista sisäistä arvomuokkausvaikutusta.
-
Eli siihen miten ihmisen identiteetti rakentuu suhteessa arvoihin ja ympäristöön. Olemme kulttuurimme tuotteita. Aina. Halusimmepa tai emme. Se on jotakin joka on muokannut identiteettimme ja olemisen tapamme.
Ihminen hakee turvaa pinnalta myös kuvaannollisessa mielessä. Eteerisemmällä tasolla olemme kätketyn, vapaan tiedon välittäjiä, meedioita. Ehdollistumamme takaa voimme kohdata muita, paljon voimakkaampiakin todellisuuksia. Kun sanoin, että luovuus puuttuu täysin tarkoitin, että tämä päivittäinen yhteiskunnallinen "operaatiomme" on pelkkää emootioiden ja houreiden vaihtoa, siis tiedon, jota sivilisaatiossamme on. Arjessamme ei ole selkeää taiteellista elementtiä, tai voisiko sanoa, meiltä puuttuu sellainen tiedonkäsittelyn ulottuvuus, mikä sitten ilmenee esimerkiksi siinä, että on jatkuvaa pelkoa, kähmintää, ahneutta ja nälänhätää, kun (edes maallisia) asioita ei voida järjestää. EDIT: luovuudesta ja elämän tiedon lisäämisestä ei olisi haittaa, vaikka absoluuttista tietoa ei voi koskaan saavuttaakaan. Sellaista ei ole. EDIT: paitsi luojalla.
Nuori ihminen (joskus ja jossain määrin aina myös vanhempi) joutuu kohtaamaan arvoristiriitoja aiemman olemisesta ja kinkyskenen arvomaailman välillä. Juuri nuoren ihmisen kehittymättömämmän, kenties vielä epävakaan, identiteetin takia haluaisin että tämä yhteisö tuntisi vastuunsa jäsenistään eettisesti. Varsinkin ja erityisesti niistä nuoremmista, tai heikommista ja haavoittuvimimista, yksilöistään.
Kinkymaailma voisi aloittaa vaikka siitä, että tarjoaisi kinkyilylle enemmän erilaisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi nautintoperustaisen sadomasokismin olemassaolo alakulttuurista puuttuu, mikä vain vahvistaa tällaista vaniljadiskurssia. EDIT: ...eli jos haluat nautiskella seksistä, ole vanilja! EDIT: ...äläkä tule tänne runkkaamaan.
-
... paljon relevanttia tekstiä poistettu ...
Pieni lisäys: Olisin nimenomaan kiinnostunut, en usko olevani ainoa, siitä miten kukakin tähän ryhmään identfioituva kokee tämän ryhmän arvot.
Oletuksena siis että jokaisen, täälläkin, olevan minäkuvaa koostuu monista identiteeteistä, joista tämä on yksi.
Ja vielä lisää: tarkoitan siis myös sitä että jos vain ajattelee, ja sanoo, ettei minun kinky-identiteettini ole sen kummempi kuin muukaan identiteettini, niin olisin kyllä aika kiinnostunut tietämään mitä se tarkoittaa. En nimittäin pysty uskomaan siihen etteikö sillä olisi mitään, siis mitään(?) vaikutusta jos ei sitten ole syntymästään ollut osa bdsm-maailmaa, tai ainakin heti sieltä varhaisesta teini-iästä kun seksuaalisuus enemmän herää ja suuntautuu myös itsen ulkopuolelle.
Vielä oma käsitykseni (kun tuolla aiemmin viittasin nuoriin ihmisiin). Lähtökohtani siis on että jokaisen ihmisen identiteetit muovautuvat läpi elämän erilaisissa sosiaalisissa konteksteissa - > tällä on jonkinlaista sisäistä arvomuokkausvaikutusta.
Jäin ihan ensiksi miettimään mikä tämä ryhmä loppujen lopuksi on, ja identifioidunko tähän (tai mihinkään muuhunkaan) ryhmään kovinkaan vahvasti... Eksistentiaaliprobleemit sikseen - arvoja voinee tarkastella vaikkeivat nuo asiat olekaan selvillä. Mutta minulle ryhmä ei täällä näkyvän keskustelun perusteella näyttäydy kovinkaan koherenttina samat arvot jakavana joukkona. Vaan joukkona ihmisiä, joiden (seksuaalisen tai ei) mielihyvän saavuttamiseen liittyy elementtejä jotka eivät ole yleisesti hyväksyttyjä tai suvaittuja. Ja jonkinlaisena "arvona" ajatus siitä, että ympäristöstä huolimatta on sallittua ja oikein tavoitella mielihyvää niiden elementtien avulla. Joidenkin keskustelujen perusteella tuo arvo näyttää peittävän alleen muita, yleisinhimillisempiä arvoja. Mutta epäilen, ja siihen ovat jotkut viitanneetkin, että kirjoitukset vievät hieman harhaan - ovat ehkä osa muussa yhteydessä käytävää kommunikointia (jolloin asiayhteys ei ole ulkopuoliselle lukijalle selvä) tai sitten ajatusten pukeminen kirjalliseen muotoon johtaa kärjistämiseen, mustavalkoisuuteen jne. Kuten verkkokeskusteluissa kaikenlaisissa intressipiireissä usein käy.
Itse olen kinkymaailmaan tutustunut melko myöhään, ja on vaikea tunnistaa miten omat arvoni olisivat sen seurauksena muuttuneet. Yhäkään en halua aiheutta kenellekään pysyvää vammaa, tai satuttaa ollenkaan tai tehdä mitään muutakaan potentiaalisesti epämiellyttävää jos asia ei ole yhdessä sovittu. Mutta, en toisaalta pidä kinkyilyn etäisyyttä muusta (omassa tapauksessani) seksuaalisuudesta kovin suurena. Mielestäni seksuaalisuuteen liittyy (aina?) sellaisia elementtejä, jotka ovat pohjana erilaisille kinkyaktiviteeteille, valta-asetelmia, satuttamista jne. Kinkyilyssä ne elementit vain irrotetaan vaniljaseksistä ja niillä leikitään enemmän ja selvemmin ja monipuolisemmin. Masentavan arkipäiväistävää?
-
No johan tyrehtyi arvokeskustelu, hmmm.
Kiitos kuitenkin kahdelle edeltäneelle puheenvuorolle; niissä oli mielenkiintoisia kohtia, ehkä palaan näihin joskus...
Mutta sillä välin. Palataa astraalista maanpinnalle, ja yhteiskuntaan ja sen uusintamiseen.
Oikeastaan me keski-ikäiset, jo yleensä lisääntymisensä suorittaneen ja reunoilta repsottavat, emme ole se osaryhmä kinkyistä jonka koen (siis skeneneä kannalta yleisesti) kiinnostavana. Eivät edes nuoret miehet, tai vanhemmat, saati vielä vanhemmat, jotka hehkuttavat suu ymmyrkäisinä ihmetellen miksei koko kaikkinainen vaniljainen valtakansa juokse kiiruhtaen rehevien ja maukkaiden kinkykonditorien äärelle.
Se, mikä on kiinnostavaa on, tsadaa: kaikki te lisääntymisikäiset, perheenperustamista kaavailevat ja havittelevat yhteiskunnan tukipilarit: miten te koette oman kinkystatuksenne olevan synkassa muiden statustenne (tai niiden pohjalta ohjautuvien ja muokkaamienne roolien kautta) kanssa?
Onko väliä ja eroa, siis arvopohjallisesti, onko julkinen seksuaalinen ja perhestatuksenne minkälainen?
Tai te jotka olette pienten lasten vanhempia mutta elätte ydinperheessä, jossa ette pääse toteuttamaan kinkypuoltanne? Mikä estää? Vai estääkö mikään?
(Sorry taas itsestäänselvyydet mutta yritän ehkä päästä jyvälle...hidas ja laiska kun olen analysoimaan ihan itsekseni) :love:
-
Kinkymaailma voisi aloittaa vaikka siitä, että tarjoaisi kinkyilylle enemmän erilaisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi nautintoperustaisen sadomasokismin olemassaolo alakulttuurista puuttuu, mikä vain vahvistaa tällaista vaniljadiskurssia.
Jos se puuttuu sinulta se ei tarkoita että se puuttuisi kokonaan kinkymaailmasta. Totta on, että edes tällä foorumilla joka tavoittaa aikamoisen joukon maamme kinkyjä sadomasokismi kipertyy lähes aina alistamis-/alistumiskuvioihin.
Tämä lausuma perustuu tämän foorumin kirjoituksiin ja omiin kokemuksiin enkä väitä sen olevan universaali fakta. Kenties kaikki sadomasot joiden juttuun ei kuulu valtapelit eivät sitten kirjoittele tänne?
Mutta edelleen omakohtaisesti tiedän olevan henkilöitä joiden kanssa on vallan mukavaa keskinäisen satuttamisen kerhossa ihan fyysiseltä pohjalta tasavertaisen hauskanpidon merkeissä. En tosin odota minkään "kinkykulttuurin" tarjoilevan minulle mahdollisuuksia omanlaiseeni nautintoon vaan etsin seurani ihan itse.
-
Hekoheko. Minulla on ollut poikkeuksellisen nautintoperusteiset kuviot, eikä tässä ole mitään tuomitsemisen tarvetta mihinkään suuntaan. Alakulttuurilla tarkoitan sitä, miten s&m julkisuudessa esitellään ihmisille. Se vaan nyt on sellaista liian teknistä ja normihakuista. Tuudittautumisen ja himoissa kieriskelyn elementti... missä se on? Se kinkyjen "rakastelu".
-
Sivuhuomautuksena totean ettei se vaniljajyystökään nyt aina niin "rakastelulta" näytä jos pornopätkät otetaan vertailukohteiksi kinkyn ja normipuuhastelun välillä...molemmista tuskin saa kokonaiskuvaa siitä mitä se on tai voi olla.
-
Sivuhuomautuksena totean ettei se vaniljajyystökään nyt aina niin "rakastelulta" näytä jos pornopätkät otetaan vertailukohteiksi kinkyn ja normipuuhastelun välillä...molemmista tuskin saa kokonaiskuvaa siitä mitä se on tai voi olla.
Onko niin ettei "tavallinen" kinkypariskunta ehkä rohkene mennä julkisuuteen avautumaan seksielämästään ja n ketkä avatuvat,ovat jonkin sortin ammatilaisia ja julkkishahmoja-
pornon perusteella oli kinkyä tai vanillaa,saa täyttä käsitystä tai asiat värittyvät jotenkin mustavalkoisena.
Kinkyt hakkaavat vaan toisiaan jne.-
Harva varmaan myöskään ajattelee,että kinkyissä voisi olla ihmisiä,joilla ei ole mahdollisuutta toteuttaa itseään ollenkaan kinkyssä tai edes vanilijassa-
että ne kemiat voisivat olla niin tärkeitä joillekin-
-
Sivuhuomautuksena totean ettei se vaniljajyystökään nyt aina niin "rakastelulta" näytä jos pornopätkät otetaan vertailukohteiksi kinkyn ja normipuuhastelun välillä...molemmista tuskin saa kokonaiskuvaa siitä mitä se on tai voi olla.
Peruslähtökohtana on kuitenkin tuottaa nautintoa. Jyystö ei ole rakastelulle vastakkaista toimintaa, vaan alkukantaisempi versio samasta asiasta.
-
Lievä OT: "rakasteltiin jonkun tuntemattoman böönan kanssa,jonka pokasin baarista, muutaman tuopin jälkeen" :D
-
Onko niin ettei "tavallinen" kinkypariskunta ehkä rohkene mennä julkisuuteen avautumaan seksielämästään ja n ketkä avatuvat,ovat jonkin sortin ammatilaisia ja julkkishahmoja-
pornon perusteella oli kinkyä tai vanillaa,saa täyttä käsitystä tai asiat värittyvät jotenkin mustavalkoisena.
Kinkyt hakkaavat vaan toisiaan jne.-
Kyllä kai sadomasokistit enimmäkseen (ja ihan itse) tukeutuvat perinneväkivallan negaatioihin. Ei nautintopainotteisuus sektorillamme vaikuttaisi yleisestikatsoen kovin muodolliselta tai sen muodot tunnetuilta. Kinkypiireissä vallitsee tämmöinen "tottele, kärsi, ole kiltti ja pidättyväinen, niin saat lopuksi pienen palkinnon" -linjanveto, mikä ei ihan istu puhtaaseen seksuaaliaktiin. Intuitiivisesti enemmänkin veikkaisin, että meillä on tällainen vaniljat pa. nauttivat/kinkyt kärsivät -luokkajako, minkä takia kinkyilystä on vaikea saada positiivista juttua, koska varsinainen kivulla+nautinnolla läträäminen on kiellettyä. EDIT: perusnaintia ja siihen tuudittautumista voi (häpeilemättä) kuvailla; siihen voi heittäytyä, toisella tavalla. EDIT: sensijaan kivun kokemista (S&M) pitäisi lähestyä usein ensin kärsimyksen (tai kurinpidollisten esikuvien) kautta, mikä tekee siitä monien silmissä lähinnä sairaan vaihtoehdon. EDIT: kinkyscene voisi puhdistaa maineensa esimerkiksi järjestämällä nautinnollisen toiminnan yleisölle avoimia työpajoja ja avata yhteydet valtamedioihin. EDIT: ja meedioihin. ;D
-
Lievä OT: "rakasteltiin jonkun tuntemattoman böönan kanssa,jonka pokasin baarista, muutaman tuopin jälkeen" :D
Tai "Repe, tiätsä, sain tosta lähibaarista yhen hyvännäköisen kakskymppisen käsirautamimmin, joka sylki mun suun täyteen todella makeen makuista kuolaansa, sitse antoi mulle vielä 3 tabua ulostuslääkettä". 8)