BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Aino - 16.10.2013, 12:23
-
Aika-ajoin muissa ketjuissa sivutaan aiheita pelko, nöyryytys ja ahdistus BDSM-kontekstissa, esimerkiksi sessioissa. Keskusteluja seuratessa huomaa, että ihmiset mieltävät nämä termit kovin eritavalla. Yhdelle pelko ja ahdistus ovat puhtaasti negatiivisia tunteita, joiden läsnäolo koetaan pahana ja ei-toivottuna asiana, toisille ilmeisesti taas juuri nämä aspektit ovat se suola, joka kulkee mukana toiminnassa toivottuna elementtinä.
Koska aihe kiinnostaa minua, tahtoisin herätellä keskustelua. Mielellään niin, että yritetään kukin koneidemme äärellä ymmärtää vastakkaisia mielipiteitä, ja sitä, että nämä termit epämääräisyydessään todella tarkoittavat eri asioita meille ihmisille.
Kuuluvatko pelko, nöyryytys ja/tai ahdistus sinun sessioihisi? Miksi, miten? Millaiset asiat sessiossa voisivat sisältää näitä elementtejä?
Ensi alkuun ajattelin, että suhtaudun näihin kaikkiin negatiivisesti, enkä tahdo niitä sessiossa kokea. Sitten tajusin, että kyllähän esimerkiksi pelko kuuluu kunnon kipusessioon erottamattomasti (minun päässäni). Tahdon mennä niille rajoille, joissa seuraava isku pelottaa, joissa käytettävät välineet pelottavat, joissa mieli kirkuu poispääsyä. Pelko ja kipu ovat niitä elementtejä, jotka keikauttavat, sitten lopulta, minut sinne ihanaan pehmoiseen pumpuliin, kun viiemin keho ja mieli päästävät irti, ja jää vain tämä hetki. Tällaisia kipusessioita en tosin kestä kovin usein, mutta harvinaisena herkkuna ne ovat juuri sitä: herkkua. :love:
Ahdistus taas minulle kuvaa tilaa, jota en tahdo kokea, en sessioissa, en sen ulkopuolella. Arkielämässä on niin paljon stressaavaa, ahdistavaakin, ja koen sen tunteena yksinomaan rajoittavana ja kahlitsevana. Jos sessiotilanne minussa herättää ahdistusta, menen lukkoon ja kaikenlainen eteneminen muuttuu mahdottomaksi. Miellän siis pelon ja ahdistuksen hyvinkin erillisinä tunnetiloina, joilla ehkä on samankaltainen pohja, mutta erilaiset ilmenemismuodot.
Itselleni kolmikon vaikein hahmotettava on nöyryytys. Mitä se oikeastaan edes on, ja miten se voisi esintyä BDSM:ssä? Mikä todella on nöyryyttävää? Onko nöyryyttävää, jos päällesi virtsataan tai syljetään, onko nöyryyttävää tiskata kumimekossa, onko nöyryyttävää kulkea kontaten toisen perässä...? Tms. Ovatko teot nöyryyttäviä vain jos niitä tekee kohteelle, joka niistä ei nauti, vai onko se juurikin se nöyryytys, josta näiden toimintojen kohde nautintonsa saa? Huomaan itseäni tutkiskellessa, että tekijänä saan aika isotkin kiksit toisen nöyryyttämisestä, solvaamisesta ja halventamisesta, ja kokijanakin niistä nautin, mutta jotta nöyryytettävänä oleminen ei lipsahda ahdistuksen puolelle, luottamus ja varmuus toisen seurassa on oltava todella vahvalla pohjalla. (Ja ei, tietenkään en sessioi ihmisen kanssa, johon en luota, mutta puhun nyt luottamuksesta potenssiin kymmenen, siitä, joka saavutetaan vain tekemällä ja kokemalla asioita yhdessä.)
Tällaisella keskustelunavauksella jään odottamaan, herättääkö tämä keskustelua ja vastavuoroista pohdintaa!
-
Kokemusta on melko vähän minkäänlaisista sessioista, mutta sen pohjalta mitä olen kokenut, niin ainakin itse saan ihania väristyksiä nimenomaan siitä pelon tunteesta joka tulee, kun ei tiedä mitä on tulossa/miten pitkälle toinen aikoo edetä tilinteessa..samoin nöyryytys on tunteena saman suuntainen. Ihan erilainen on sitten tunne joka syntyy hetkittäin loukkaantumisesta johonkin verbaaliseen ilmaisuun mitä toinen on käyttänyt. Se tuntuu aivan erilaiselta ja olen nämä ottanut jälkeenpäin esille, että en halua itsestäni käytettävän sellaista ilmausta. Kertaakaan ei ole vielä tullut saman tyyppistä tunnetta mistään fyysisestä mitä olen joutunut tekemään..enemmänkin päin vastoin. Tietysti, jos toinen on vihjannut, että tänään saat kunnolla piiskaa niin siihen (voimakaskin?) pelko etukäteen kun tietää että se ei tunnu pelkästään hyvältä..
-
Olen huono muotoilemaan näitä asioita sanoiksi, mutta tuntuu että monet jotka hakee esim nöyryytystä, hakee "nöyryytystä" eli sellaista leikkiä asioilla.
Vaikka että "pue mut mekkoon ja käske tiskaamaan". Se on sitten noloa ja nöyryyttävää, vaikka oikeasti on siis itse toivonut ja esittänyt moista fantasiaa toteutettavaksi.
Sitten sellaiset _oikeasti_ nöyryyttävät asiat onkin eri juttu.
Itse olen noita jotka kokevat kaiken näistä melko negatiivisesti mutta se varmaan johtuu sitä että otan ne aika (liian?) tosissani. Ja mulla on toisaalta paljon (outoja) juttuja jotka on musta kamalan nöyryyttäviä vaikka toisille normaaleja. Inhoan sitä tunnetta yli kaiken.
Nuo pelko ja ahdistus tuntuu minusta aika samalta kuin Ainosta.
Pelko voi, niinkuin Ainokin sanoi, olla juuri sellasita kivaa ja kutkuttavaa ja kiihottavaa varsinkin kipusessiossa. Ahdistus taas on kaiken lamauttavaa ja voi aiheuttaa tosi pahan olon.
Joskus (nuorena tietty) olen suostunut juttuihin jotka on oikeasti ollut mulle tosi ahdistavia mutta en ole kehdannut kieltäytyä, koska hyvä subihan ei tietty moista tee. Ei hyvä.
Nykyään olen oppinut sanomaan ei vähän liiankin hyvin :D
-
Nöyryytys tulee ainakin itselle siitä, että ylitetään jotenkin sopivan käytöksen rajoja; esim. oman haluamisen ja kiiman näyttämistä ja kerjäämistä, jotka minulle ovat aika ylpeänä ja asiallisena ihmisenä vaikeita. Pelko tulee minulle yksinkertaisesti siitä, että en voi etukäteen tietää mitä toinen haluaa ja on suunnitellut; tuleeko jotain ihanaa orgasmileikkiä vai nöyryyttäviä juttuja joita teen koska haluan miellyttää.... Mitään kuolemanpelkoa en koe, tai pelkoa kivusta. Ehkä useimmiten vain sairaan kovaa jännitystä.
Ylipäänsä kinkyssä elämässä on mahdollisuus saada isoja tunnekokemuksia ja mennä rutiinien ulkopuolelle, antaa mennä vain. Itse ajattelen ja olen oppinut, että kaikki tunteet ovat vain tunteita, eivät negatiivisia tai positiivisia. Tilanne määrittää haluanko kokea niitä. Kinkyissä yhteyksissä se jännitys ja pelko on kivaa, mutta vaikka liikenteessä ei.
-
Ahdistus on ahterista. Jos koen ahdistusta, en pysty lainkaan rentoutumaan ja olemaan mukana tilanteessa, keskityn vain siihen asiaan, joka ahdistaa/huolestuttaa. Avaan silloin suuni ja pyydän tekemään asialle jotakin.
Pelko on ok, jos siihen sekoittuu tulevan odotusta ja kipinöintiä selkäruodossa. Puhdasta pelkoa en halua kokea, tarvitsen sekaan jonkin pehementävän elementin. Kumppanin äänen kuuleminen vähentää tehokkaasti oikeaa pelkoa, mutta toisaalta sanomalla tiettyjä asioita, voi luoda paljon lisää "positiivista pelkoa".
Nöyryytyksen(kin) jaan kahteen osaan. On kipeää nöyryytystä ja sitten on hyrisyttävää nöyryyttämistä. Tämä riippuu kai pääasiassa siitä, miten pystyy hyväksymään itsensä ja kokeeko saavansa kumppanilta hyväksyntää. En haluaisi tulla haukutuksi kesken session, enkä esimerkiksi pitäisi siitä, jos kropastani huomauteltaisiin jotakin. Jos kumppani tekee minulle jotain, en herkästi koe sitä nöyryyttävänä, sillä käännän päässäni asian niin, että se kertoo enemmän minusta kuin hänestä. Voin vedota vedota siihen , että olen sidottuna kykenemätön estämään tapahtumia. Jos kumppani päättäisi kusta päälleni, mitä minä sitä häpeämään, hänhän siinä olisi vinksahtanut, kun tahtoisi moista tehdä. ::) (ei millään pahalla pissaleikkijöille, tämä oli vain esimerkki)
On minullakin joitakin juttuja, joita en halua häpeän takia itselleni tehtävän, ihan vain siitä syystä, että toiminnan lopputulos näyttää kamalalta ja tuo esille juuri niitä asioita, joita kropassani vihaan. Tämä liittyy juuri tuohon asiaan, että kun ei hyväksy itsessään jotain, ko. seikan julkituominen ei ole ok niin intiimissä tilanteessa. Hyväksyykö kumppanikaan minua? Inhoaako hän näkemäänsä, mutta ei sano sitä?
Positiivista nöyryyttämistä olisi vaikka se, että panisi kumppaniaan jollain mielikuvituksellisella kapineella tai tekisi jotain muuta pervoa, ja saisi tämän kiihottumaan, ja huomauttaisi sitten asiasta. Hä hää, tykkäätpäs tästäkin, senkin pikku perverssi! ;D
Toinen, vieläkin mehukkaampi tapa on laittaa toinen tekemään jotakin, mitä tämä kokee nolona, mutta ilman pakottamista. Ei siis köytetä kohdetta nolosti esille, vaan vaaditaan, että tämä pysyy siinä tyrkyllä/on asiassa aktiivinen ihan itse. Se fiilis, mikä kohteen päässä tykyttää, että ei helvetti, mitä mä oikein olen tekemässä..? on mainio. :love: Siinä nöyryytys on kiinni kohteesta itsestään, eikä ole mielestäni tyypiltään satuttavaa.
-
Sitten sellaiset _oikeasti_ nöyryyttävät asiat onkin eri juttu.
Itse olen noita jotka kokevat kaiken näistä melko negatiivisesti mutta se varmaan johtuu sitä että otan ne aika (liian?) tosissani. Ja mulla on toisaalta paljon (outoja) juttuja jotka on musta kamalan nöyryyttäviä vaikka toisille normaaleja. Inhoan sitä tunnetta yli kaiken.
Tässä on paljon tuttua.
-
Ahdiksen kätyyö itselläni on käytössää tietyissä tilanteissa, jossa jätän tahallani subin epätietoiseen asemaan, jossa on märitelemätön aika. tähän yleensä on ollut syynä jokin sellaine asia jota en ole subin käytöksessä voinnut muuten käsitellä. Näitä tekniikoita sanotaa yleensä eristämistekniikoikis, jossa käytetään subin omantunnon asioita hyväksi.
nöyryyttämine tulee itsellä käyttöön silloin kun subi tulee luoksen eristyksestä, jonka jälkeen asia käsitellään mikis ollaan oltu eristyksessä. Jossa hän joutuu itse myöntämään ja toteamaan toimineensa vääri. Tässä monesti juuri se on ollut monelle se nöyryyttävin asia, kun olen ottanut subin syliine ja pitännyt häntä vain hellästi.
Pelko tiloja subille voi luoda asioilla joita tietää tämän pelkäävän, näitä voi olla erilaiset laitteet (japanilainen hevonen), piiskat (rotinki) sekä erilaiset tapit erilaiset levittäjtä). Tämän lisäkis itse käytän paljon epäonistumisenpalkoa, jossa subila on peloka onnistumeisesta.
-
Pelosta ajattelen hyvin samalla tavoin kuin Ainokin. Se on väistämätön seuraus halusta tulla satutetuksi sietokykynsä rajoilla, mutta kaikki kova kipu ei aiheuta pelkoa. Pelkään sekä tietynlaista kovaa kipua että sitä tunnetta, jota Aino kuvaili sanoilla "mieli kirkuu poispääsyä".
Ahdistus on selkeästi huono ja epätoivottu tunne. Silloin näkee maailman jostain hyvin kapeutuneesta vinkkelistä. En sessioi ahdistuneena. Joskus ahdistuksen tunne sekoittuu epävarmuuteen tai pettymykseen yms.
Nöyryytys on näistä kolmesta itselleni uusin tuttavuus. Nöyryytys ei meidän sessioissa ole koskaan suoranaisesti ilkeää tai vittuilevaa, mutta sadistista kyllä. Sen tarkoitus on lisätä avuttomuuden tunnetta, tuottaa häpeää, voimistaa valta-asemaa. Se voi olla tahallista ja ilkikurista väärinymmärtämistä, ahdingolle ja kiihtymykselle nauramista ja piikittelyä siitä, ettei hallitse kehoaan tai jokin avuttomuutta lisäävä teko, esim. omien pikkareiden tunkeminen toisen suuhun tai jollakin tavoin naurettavan näköiseksi tekemistä.
-
Pelkoon ja nöyryytykseen liittyen löysin itselleni tuttuja asioita edellisistä viesteistä.
Ahdistus BDSM:n yhteydessä ei ole mikään hyvä tunne, mutta se voi saada hyvää aikaan. Itse saatan ahdistua esim. siitä, että en ole osannut/kyennyt/halunnut toimia kuten olisi pitänyt, josta seuraa, että ajattelen etten ole riittävän hyvä subi. Aikani kun asiaa kelaan ja kenties (vertais-)keskustelen, huomaan mistä tunne tuli (jos en ole heti hiffannut). Otan asian puheeksi Isännän kanssa ja/tai toimin jatkossa toisin. Ja kas, ei ahdistusta. Kyse voi olla myös riittämättömyyden tunteesta, itsetunnon kolahduksesta tms.
-
Niinpä. Rankan session jälkeen voi tulla aika voimakkaitakin ahdistuksen tunteita. Rankkuus herättää mussa yhtä suuren miellyttämisenhalun, joka session jälkeen saattaa ilmetä hetkellisinä riittämättömyyden tunteina ja sellaisena yleisenä "varmana on nyt joku huonosti" - fiiliksinä. Sitten jutellaan ja ollaan sylissä.
-
Pelko ja nöyryytys kulkevat mulle tällä alueella aikalailla käsikkäin. Ne kummatkin tuo oman kiinnostavan ja odottavan lisän jota ilman en osaisi olla. Minulle leikkiessä sekä nöyryytys ja pelko nostavat panoksia ihan uudella tavalla siihen hetkeen ja tilanteeseen ja saan osan nautinnostani siitä. Juuri se kutkuttava tunne kun ei tiedä mitä on tulossa saapuvaksi, pieni pelko rinnassaan on mielettömän ihana tunne ja se nöyryytys vielä lisänä siinä. O:-)
Verbaalinenkin nöyryyttäminen joissain tilanteissa saa kuolaamaan ja konttaamaan vaikka maailman ääriin jos toinen käyttää tai sanotaanko niin että OSAA käyttää niitä "taikasanoja" hyödykseen. Uiuiuiui... :P
Ahdistusta en kanssa minä halua ikinä kenenkään kanssa leikkiessä kokea, en nyt enkä koskaan. Ahdistusta olen kokenut ihan tarpeeksi ns "normaali"elämässä joten en halua siitä ripaustakaan mukaan tälle puolen. Se on kokonaan poissuljettu juttu minulle tässä asiassa.
-
Ahdistusta en kanssa minä halua ikinä kenenkään kanssa leikkiessä kokea, en nyt enkä koskaan. Ahdistusta olen kokenut ihan tarpeeksi ns "normaali"elämässä joten en halua siitä ripaustakaan mukaan tälle puolen. Se on kokonaan poissuljettu juttu minulle tässä asiassa.
Varmaankin tossa on se syy, miksi koen itteni ns. 24/7-tyypiksi. Kaikenlaiset tunteet kuuluu omaan elämääni, enkä sulje mitään mielelläni pois-
BDSM:ssä siis ihan sama homma luultavasti- toivottavasti välillä olis muutakin kuin ankeeta sontaa, joskus sitten >:D
-
Sadismi on lähtökohtaisesti pelottavaa; että joku saa nautintonsa minun kärsimyksestäni. Intensiivisyys sadistin ja masokistin välillä niissä hetkissä kun kärsimys on aitoa, on pelottavaa. Se on äärimmäisen seksikästä, turvallista, mutta aina pelottavaa. Tunne on intensiivisin silloin, kun välissä ei ole mitään välinettä, kun voi tuntea kasvavan kiihkon suoraan. Ja ne ihan pienet hetket, kun kiihko vie sadistia, edelleen turvallista, mutta kylmäävää, kiimaista, epätoivoista. Ja katse sadistin silmissä sillä hetkellä, kun huomaan anelevani.
-
Sadismi on lähtökohtaisesti pelottavaa; että joku saa nautintonsa minun kärsimyksestäni. Intensiivisyys sadistin ja masokistin välillä niissä hetkissä kun kärsimys on aitoa, on pelottavaa. Se on äärimmäisen seksikästä, turvallista, mutta aina pelottavaa. Tunne on intensiivisin silloin, kun välissä ei ole mitään välinettä, kun voi tuntea kasvavan kiihkon suoraan. Ja ne ihan pienet hetket, kun kiihko vie sadistia, edelleen turvallista, mutta kylmäävää, kiimaista, epätoivoista. Ja katse sadistin silmissä sillä hetkellä, kun huomaan anelevani.
Näin kauniisti en ole kuullut kenenkään aihetta kuvailevan :love: :love: :love:
-
Ahdistusta en kanssa minä halua ikinä kenenkään kanssa leikkiessä kokea, en nyt enkä koskaan. Ahdistusta olen kokenut ihan tarpeeksi ns "normaali"elämässä joten en halua siitä ripaustakaan mukaan tälle puolen. Se on kokonaan poissuljettu juttu minulle tässä asiassa.
Amen.
-
Pelko, nöyryytys ja ahdistus sopivat hyvin myös fetissimaailmaan, varsinkin jos session avulla käsitellään omia pelkoja. Osalle foobikoista voi kehittyä filia samaa asiaa kohtaan, joka on psykologisesti hyvin mielenkiintoinen tilanne.
Varmasti itselle yksi ikimuistoisimmista sessioista oli yli vuoden takaa, kun pääsin sessioimaan toisen emetofiili+emetofoobikon kanssa. Molemmat tajusivat, millainen henkinen vuoristorata siinä oli kyseessä. Sitä ei oikein voi ulkopuolisille selittää. 8)
-
Itsekin osaa näistä käytän leikkiessäni.
Pelko on se mikä luo tekemiseen jännitteen. Vaikka toinen 100% luottaakin, voi tekemisessä silti olla se pieni pelko miten kovaa toinen lyö tai tekeekö oikeasti jotain mitä alistuva inhoaa voimakkaasti. Tällä pelolla ja pienellä yllätyksellisyydellä leikittely pitää tilanteessa sen jännitteen vaikka tekeminen olisikin turvallista. Sen epävarmuuden tilanteessa.
Nöyryytys on elementti jonka avulla voi kaivella asioita ja toisaalta laittaa toisen kohtaamaan asioita mitä muuten välttelee. Työkalu henkisen puolen käsittelyssä.
Näiden kaveri joka joskus ahdistukseen meinaa sekoittua, epätoivo. Epätoivosta pidän kovasti. Siitä kun saa toisen tilanteeseen missä ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja ja näkee miten epätoivo alkaa iskeä silmien takana. Kun toinen tajuaa tilanteensa.
-
Kun katsoo ahdistusta subissa, hänen odottaessaan mitä tapahtuu, vaikka vaatekaupassa, mikä olisi mukavampaa. Kenties itse se nöyryytys kun kysyy myyjältä minihametta iäkkäämmälle subille, esim H&M:ssä. Tai kun subi makaa sidottuna näkemättä mitään ja tuntee veitsen ihollaan, se värinä ja pelko.
-
Pelko :love:
Vaatii tosin aika paljon,että mua pelottaa. Pelkään kyllä kaikkea tyhmää,siis pimeää ulkona,isoja koiria yms..
Mutta en sitä että puukko on kurkulla (ihminen oli siis sellanen kenet näin ekka kertaa). Mutta miks se ois jotaki tehny sillä?
En tiiä oliko jo ulkona aiheesta.
-
Pelko kuuluu kyllä ehdottomasti suosikkeihini. Ja tässä yritän viedä itseäni pidemmälle kerta kerralta.
Tilanteen "vaarallisuus" yhdistettynä kovaan tai vittumaiseen kipuun alkaa ajaa kohti pelkoa ja kyyneliä. Pelkkä vaaran uhka ei pelota. On ollut tilanne, jossa olin sidottuna ja edessä heiluu setä puukon kanssa, eipä siinä voi tehdä muuta kuin aukoa päätään. Tai tilanne jossa toinen vetää otteeseen ja painaa puukon kurkulle, no satuinpa olla laittamassa juuri huulirasvaa, niin senhän mä teen ennen kuin antaudun tilanteeseen.
Se, että pelko tulee esiin, vaatii kunnon uhan vaarasta, eli vakavasta vammasta tai hengestä ja siihen tosiaan kipua lisäksi, niin silloin tulee se pelko. Vaikka on luotto leikkikaveria kohtaan, niin se pelko tulee sieltä tietyssä pisteessä ja siinä kohtaa alkaa yhtäaikaa se nautinto. Viimeksi viimeinen niitti oli niskalukko, vaikka kyyneleet sitä ennen tulikin jo muilla keinoin.
Ahdistus ei mulla toimi seksin kanssa, silloin alkaa tappelu jossa ei enää ole se leikki mukana, vaan asiasta tulee totta.
Nöyryytyksen ymmärrän kyllä BDSM:n kontekstissa, ja sitä kyllä mielelläni itsekin annan, mutta hyvin heikosti otan vastaan. Tuppaa menemään siihen malliin, että annan vastaavan tempun takaisin, jos minua yrittää nöyryyttää. Toisaalta sitten taas, melko harvoja asioita koen nöyryyttävänä, että se raja on itsellä ehkä vähän kauempana kuin monella.
-
Sadismi on lähtökohtaisesti pelottavaa; että joku saa nautintonsa minun kärsimyksestäni. Intensiivisyys sadistin ja masokistin välillä niissä hetkissä kun kärsimys on aitoa, on pelottavaa. Se on äärimmäisen seksikästä, turvallista, mutta aina pelottavaa. Tunne on intensiivisin silloin, kun välissä ei ole mitään välinettä, kun voi tuntea kasvavan kiihkon suoraan. Ja ne ihan pienet hetket, kun kiihko vie sadistia, edelleen turvallista, mutta kylmäävää, kiimaista, epätoivoista. Ja katse sadistin silmissä sillä hetkellä, kun huomaan anelevani.
Näin kauniisti en ole kuullut kenenkään aihetta kuvailevan :love: :love: :love:
Yhdyn edellisiin, vaikkakin näin parin vuoden viiveellä. Kiteytetty erinomaisesti yksi niistä syvimmistä jutuista, joista BDSM:ssä on mulle kyse.
-
Iiip. Ihanaa että tää ketju on noussut jostain naftaliinista. Sain paljon pohdittavaa! Kiva!
-
Pelko on voimakas väline.
Kyllähän Star Warsin Master Yodakin sen jo tiesi.
”Fear is the path to the Dark Side”.
ja
”Fear leads to pain.”
Kyllä Yoda Bdsm - asioista tiesi.
Ei sekään fysiikalla alistanut.
-
Kuuluvatko pelko, nöyryytys ja/tai ahdistus sinun sessioihisi? Miksi, miten? Millaiset asiat sessiossa voisivat sisältää näitä elementtejä?
Pelko ja nöyryytys kuuluvat kohdallani sessioihin, mutta ahdistus ei kuulu mukaan.
Kaikkein nautinnollisimmiksi kokemani sessiot pitävät sisällään erittäin voimakkaita tunnetiloja, joiden mukaan äsken mainitutkin kuuluvat.
Pelko seuraa kohdallani tietämättömyyttä siitä mitä on tulossa ja mikäli ollaan jo kivunsietämisen rajojen tuntumassa, niin pelko on voimakkaammin läsnä. Pelkoa aiheuttaa lähinnä oma pää ja siellä asustavat möröt, että tiedän olevani erittäin luotettavassa käsittelyssä ja siihen ei liity pelkoa.
Nöyryytyksen tuoma nautinto on niin ikään omien mörköjen tuotosta. Asioista pitäminen, mitä jokin omassa mielessä vastustaa ja yrittää kääntää kielletyksi.
-
Pelko on voimakas väline.
Kyllähän Star Warsin Master Yodakin sen jo tiesi.
”Fear is the path to the Dark Side”.
ja
”Fear leads to pain.”
Kyllä Yoda Bdsm - asioista tiesi.
Ei sekään fysiikalla alistanut.
Fear is the path to the dark side...Fear leads to anger....Anger leads to hate...Hate leads to suffering.
Tarkkoina niiden klassikoiden kanssa
-
Nöyryytys sopii itselläni useaan sessioon tai leikkimishetkeen jossain muodossa. Nautin esineellistämisestä, sotketuksi tulemisesta, rivosta esillä olemisesta, ja ylipäätään monenlaisesta (pakotetusta) hävyttömyydestä. En kuitenkaan nauti halveksunnasta, mitätöinnistä tai välinpitämättömyydestä. Olen palvelija joka pyrkii tyydyttämään, joten tuntuu kamalalta kokea miellyttämisyritykseni arvottomiksi. Nimittely on oma lukunsa, esim. lutka toimii itselläni kehuna muttei loukkauksena. (vrt. kiltti pikku lutka/ tyhmä lutka)
Pelko on aika vahva tunne. Kun leikin ihmisten kanssa jotka tiedän turvallisiksi, tiedän ettei mun tavitse oikeasti pelätä. Silloin kevyt, tunnepohjainen pelko (tai jännitys, hermostus, epävarmuus) saattaa sopia mukaan menoon. Se tunne kun ei tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Tavoitteellisesta pelottelusta en oikein nauti, ahdistun siitä helposti. Ero inhottavassa ja siedettävässä pelossa on lopulta aika pieni, mutta en siis tosiaan ole mitenkään pelkofettari. :)
Itselleni ahdistus on nautinnosta hyvin hyvin kaukana, jos mua ahdistaa, en pysty nauttimaan. Se on tila jossa tulee pakottava tarve istua alas ja puhua, kommunikoida, ja korjata tilanne. Ja se onkin varmaan ainoa tapa miten mut saa revittyä pois siitä tilasta. Ahdistus lamauttaa ja syö ilon ja energian musta. Not my kink.
Tää voi vaatia lisäpohdintaa myöhemmin. :)
-
Nöyryytys ja pelon rajoilla kiikkuminen kyllä, osuvat fetisseihini masokistina.
Olen itsekin miettinyt tuota, että mitä nöyryytys oikein on, sillä kiihotun nöyryytetyksi tulemisesta tietyissä rajoissa. Esimerkiksi: kuola on mielestäni ällöä, ja vihaan sitä että kuolaan joskus. Joten sitten se, kun joku pistää gägin suuhun, pakottaa kuolaamaan ja levittää oman kuolani kasvoilleni, sotkien meikit... Ällöydessään se kiihottaa tosi paljon.
Ahdistushäiriötä sairastaneena ahdistus sessioidessa olisi hurja turnoff, luultavasti moniksi päiviksi ellei jopa viikoiksi.
-
Pieni pelko tulevasta on mun mielestä koko homman juju. Pelkää ja odottaa seuraavaa askelta, ja se pieni hetki ennenkuin esim piiska heilahtaa, on pelonsekainen ja huumaava pari sekuntinen!
Välillä koen ahdistusta siitä, että joudun hyvin paljon poiketa omalta "turvalliselta" alueelta. Kuitenkin kaikki näihin ahdistuksiin liittyvät jutut on enemmänkin sitä, että joudun käsitellä niitä omia pelkoja ja mörköjä pään sisällä.
Nöyryytys...se on tavallaan ihanaa. Se tunne, kun olet avuton ja nöyryytetty, mutta silti se oma ihminen haluaa jatkaa sun kanssa homman finaaliin.
-
Tämä on itselle sellaista ihanaa nuoralla tanssia. toki sessiossa nöyryytys aiheuttaa pelkoa ja ahdistustakin, mutta se ei mene sietokyvyn yli. Alussa ainakin itsellä on joku selittämätön suojausmekanismi päällä, jonka asiasta nauttiva Domme osaa murtaa ja löytää kipupisteet. jos asian voisi tiivistää, niin mielessä on ikäänkuin kysymys miksi annan kohdella itseäni näin tai vajoan näin alas ja se innostaa. :-\
-
Pelko ja nöyryytys on tervetulleita elementtejä sessioihin, tosin periaatteella että on turvallista kokea ne, tietenkin. Toisaalta näin masokistina olen huomannut mainittujen tuntemusten madaltavan kipukynnystäni, jännää "selviytymisvietin" sekoittamista.
Asiasta kukkaruukkuun, pelkään aivan mainittavasti ukonilmaa, ja haaveilen kamalasti että joskus pääsisin kunnon ukkoskuuron aikaan sessioimaan. Ihan vain kokeakseki sen kontrastin pelon ja turvallisuudentunteen välillä.
-
Mietiskelin tätä aihetta tänään ääneen jälkihoitohalistellessani dominoivaani.
Itse sytyn seksissä/sessiossa todella paljon yllätyksistä ja jännityksestä. Kun mulle sanoo, että "silmät kiinni, saat yllätyksen" olen heti täpinöissäni kuin lapsi jouluaattona - ja jos se yllätys on jotain mikä käy vähän kipeää tai pelottaa ihanasti pikkuisen, kiljun (joko ääneen tai sisäisesti) riemusta.
Mä kuitenkin haluan nimenomaan pelätä melkein ja pikkuisen. Enemmänkin kyse on jännityksestä. Vertaan tätä huvipuiston vuoristorataan tai kauhuelokuvan hirviöön - on ihanaa kirkua sydämen hakatessa täysillä, kun tietää pohjimmiltaan oikeasti olevansa ihan turvassa. En haluaisi kokea sessiossa oikeaa pelkoa. Siinä kohtaa käyttäisin turvasanaa.
Nöyryytys taas... hmn. Mä en lähtökohtaisesti koe asioita kovin helposti nöyryyttäviksi. Olen kai aika estoton. Oon huomannu, että monet asiat, joita muut subit vaikka tällä foorumilla sanoo itselleen nöyryyttäviksi on mulle vähän semmoisia, että no mitäs nöyryyttävää tuossakin nyt on. En tiedä, ehkä en vaan suhtaudu itseeni niin kovin vakavasti tai ehkä mun itsetunto todella on aika kovaksi keitetty. Ne kerrat kun mua on koitettu sessioissa joskus joissan menneissä suhteiluissa esim. verbaalisesti nöyryttää on olleet musta lähinnä vähän hupsuja. Mikä nyt ei välttämättä oo hirveesti haitannu menoa, mutta olettaisin, että lähtökohtaisesti kun D "nöyryyttää" subiaan, subin ei kai oo tarkoitus koittaa olla nauramatta.
Aidosti nöyryyttäväksi voisin kokea esim. sen jos mun ulkonäköä haukuttais tai mulle seksuaalista suoritustani moitittais, sanottais vaikka surkeaksi panoksi tai jotain. Tai hakuttais tosissaan tyhmäksi tms. Tai sanottais jotain oikeesti henkilökohtaista ja ilkeää vaikka mun käytöksestänk tms. Tai jos D vaikka sanois mulle, ettei oikeasti tykkää musta yhtään. Mutta tuommoiset jutut on ihan oikeasti kipeitä, enkä koskaan haluais, että mulle tehtäis niin sessiossa. Se on ehkä itse asiassa mun kovimpia kovia rajoja, että mua ei saa oikeasti nöyryyttää ja häpäistä sessiossa. Se on ihan ehdoton punainen.
Ahdistus... No, tuo edellisen kaltainen nöyryytys aiheuttaisi mulle sessiossa ahdistusta, mutta muuten mun on vaikea kuvitella, että varsinaisesti ahdistuisin sessiossa. Pelon/jännityksen kanssa tykkään mennä ahdistuksen rajalle, joskin itse käytän enemmän sanaa paniikki. Se on ihana hetki kun alkaa pyristellä tahtomattaa kauhusta ja haluaa huutaa apua (mulla nää liittyy tällä hetkellä usein breath playhin eli apua ei varsinaisesti voi huutaa), mutta haluan kyllä, että mut sit "vapautetaan" hyvin nopeasti jolloin helpotuksen tunne ja euforia tulee paniikin tilalle.
En ainakaan tällä hetkellä haluaisi tuntea sessiossakaan pidempikestoista ahdistusta. Vuoristoratamainen "apua-apua-huh-huh-selvisin-apua-nyt-taas-mennään"-kyyti sen sijaan on ihanaa. ❤
-
Positiivista nöyryyttämistä olisi vaikka se, että panisi kumppaniaan jollain mielikuvituksellisella kapineella tai tekisi jotain muuta pervoa, ja saisi tämän kiihottumaan, ja huomauttaisi sitten asiasta. Hä hää, tykkäätpäs tästäkin, senkin pikku perverssi! ;D
Toinen, vieläkin mehukkaampi tapa on laittaa toinen tekemään jotakin, mitä tämä kokee nolona, mutta ilman pakottamista. Ei siis köytetä kohdetta nolosti esille, vaan vaaditaan, että tämä pysyy siinä tyrkyllä/on asiassa aktiivinen ihan itse. Se fiilis, mikä kohteen päässä tykyttää, että ei helvetti, mitä mä oikein olen tekemässä..? on mainio. :love: Siinä nöyryytys on kiinni kohteesta itsestään, eikä ole mielestäni tyypiltään satuttavaa.
^Täytyy vielä todeta, että nää on molemmat juttuja, joista tykkään ihan hurjasti. Tykkään tosi paljon (yleensä kyllä melko kevyesti ja leikillisesti toteutetuista) cnc-leikeistä, ja niissä tuommoiset "sähän taidatkin kyllä tykätä tästä" -toteamukset on juust ihanasti mahanpohjaa kutkuttavia. En vaan ehkä itse miellä sitä nöyryyttämiseksi, puhuisin ehkä ennemmin kiusoittelusta tai härnäämisestä.
Kiusoittelusta ja härnäämisestä tykkään muutenkin ihan hirveästi puolin ja toisin. Tähän luen myös jälkimmäisen kaltaisen "höpsäyttämisen" eli sen, että haastettuna teen jotain älytöntä. Näihin tilanteisiin usein liittyy mulla nolostelua mutta lopulta kuitenkin enemmän ylpeyttä. Olen näyttämisen haluinen ja saan kiksejä siitä, että uskallan tehdä jotain "pöljää" toisen pyynnöstä tai käskystä.
Ehkä ainoa tunnistamani kiva ja positiivinen nöyryyttämisen muoto siis onkin sanoa mulle, että "etpä muuten uskalla". Silloin tulee pakottava tarve näyttää, että uskallanpa.
Tai no joo... tykkään myös painia ja vääntää kättä itseäni vahvemman kanssa tietäen häviäväni ja häviten puhtaasti. Älyttömän kiihottavaa rimpuilla irti toisen sylitä pääsemättä siitä pois. 😂 Kaipa sitäkin voisi sanoa nöyryyttämiseksi. Eli joo, tykkään nöyrtyä fyysisesti vahvemman voiman alle. Siitä tulee turvallinen ja ihana olo.
-
Pelolle ja nöyryytykselle kyllä, ahdistukselle ei.
Pelko on sessioidessa itselleni hyvin primitiivinen tunne, joka saa täysillä keskittymään juuri siihen hetkeen jota parhaillaan elän. Mikään ei saa kostumaan nopeammin kuin pelko oikean ihmisen kanssa. :love:
Pelko voi olla kutkuttavaa jännitystä, kun odotat, mitä seuraavaksi tapahtuu, tai se voi olla syvemmälle penetroituvaa kauhua ja avuttomuudentunnetta, joka saa tärisemään, pakenemaan ja itkemään. Rakastan yli kaiken sitä, kun en tiedä mitä toinen aikoo tehdä, vaan joudun etsimään ympäristöstä vihjeitä käytettävissä olevien aistien perusteella. Mieli alkaa täyttää aukkoja ja keksiä mitä erikoisempia skenaarioita ja kauhukuvia, jotka hyvin usein ovat tilanteeseen nähden yliliioiteltuja ja epärealistisia - mutta tämä on mielestäni oleellinen ja erittäin hauska osa pelkoleikkejä. Shokkireaktiot ovat mitä mehukkaimpia: kun toinen esimerkiksi lyö yllättäen tilanteessa jossa sitä vähiten odotit tai tekee jotain, mikä venyttää oman kestokykysi rajoja. Shokkireaktiot iskevät itselleni usein tosi kovaa, ja oma fight or flight -vaisto nostaa kytkintä. Päädynkin yleensä joko pakenemaan tai pyrkimään kauemmas tilanteesta/kiduttavan ihmisen luota jollain keinolla, tai sitten suojelemaan itseäni fyysisesti kaikin mahdollisin keinoin. Totteleminen ja minkäänlainen ohjeiden noudattaminen on hyvin hankalaa tässä vaiheessa, mutta parasta on kun silti sinua käsketään ja ohjataan, ja yrität keskittää kaiken viimeisen tahdonalaisen aivotoiminnan tottelemiseen. Hyvin haastavaa ja useimmin siinä epäonnistuu tuossa vaiheessa, mutta se haasteellisuus siitä tekeekin tuplasti hauskempaa.
Nöyryyttäminen tuo myös omat mielihyvähormoninsa sessiointiin mukaan. Itselleni nöyryyttäminen on ehkä jollain tapaa sitä alistuneisuuden suurinta muotoa: se osoittaa, että todella luotan toisen ihmiseen niin paljon, että annan tämän kohdella itseäni tavoilla, joilla en muiden antaisi. Luotan toiseen tarpeeksi, että tiedän, ettei hän käytä valtaansa väärin, ja uskallan tehdä nöyryyttäviäkin asioita toisen edessä. Uskallan altistaa itseni ja näyttää itsestäni ne kaikkein heikoimmatkin kohdat, joita muut ihmiset eivät samalla tavalla näe. Luovun "normaaliminästä" ja annan sen syvimmän seksuaalisen olemukseni tulla esiin. Nöyryytys korostaa omaa avuttomuuden tunnettani, saa minut tuntemaan itseni hyvin alistuneeksi ja paljaaksi, sekä korostaa toisen auktoriteettiasemaa edessäni. Haluan palvella ja tehdä nolojakin asioita, nähdäkseni kuinka toinen nauttii katsoessaan minun niitä tekevän. Voin elää toisen nautinnon kautta ja saada siten nautintoa omaksi osakseni.
Pelko- ja nöyryytysleikit herättävät sen verran voimakkaita tunnereaktioita, etten pystyisi niitä kuin luotettavan ihmisen (johon mieluiten omaa tunteita) kanssa harrastamaan, ainakaan millään rajummalla tasolla. Muuten tulee kovat dropit ja tunnecrashaykset, joista toipuminen kestää. Joskus toipuminen pelkoleikeistä kestää siltikin, vaikka niitä olisikin toteuttanut sen oman kumppanin kanssa.
Ahdistus puolestaan on itselleni ainakin tunne, jota en halua sessioihin tai d/s-dynamiikkaan liittää. Ahdistus saa voimaan huonosti ja sulkeutumaan sekä laittaa ajatukset kiertämään kehää. Se tuntuu kaikkea muuta kuin voimaannuttavalta.
-
Kuuluvatko pelko, nöyryytys ja/tai ahdistus sinun sessioihisi? Miksi, miten? Millaiset asiat sessiossa voisivat sisältää näitä elementtejä?
Noh, se ei yleensä ole mun päätettävissä, mutta jos meikällä olisi tämä valta niin kyllä siihen saisi nöyryytyksen ja pelon elementtejä ottaa mukaan. Mikään noista kolmesta ei ole hyvä juttu jos se menee todella yli, mutta koen pelon ja nöyryytyksen olevan sellasia helpommin hyvän maun rajoissa pysyviä aspekteja, kun taas ahdistus nyt vaan on silkkaa ahdistusta enkä toivo sille minkäänlaista roolia ainakaan omissa leikeissä.
Pelko on sessioidessa itselleni hyvin primitiivinen tunne, joka saa täysillä keskittymään juuri siihen hetkeen jota parhaillaan elän.
Pelko todellakin on paras siihen hetkeen kiinnittävä tekijä! Niin hyvässä kuin pahassa. Ja pelko nimenomaan liittyy mulla useimmiten kipuun tai sen odotukseen. Olen masokisti ja tykkään kivusta, mutta kyllä se silti pistää pelottamaan jos on odotettavissa vaikkapa saatanan kivulias isku jo raakana olevaan paikkaan useasti putkeen. Pelottaa ja kroppa tärisee ja sattuu perkeleesti, mutta silti se on jotenkin kivaa ja aktivoi kroppaa ja puhdistaa mieltä kivasti sen pelon avulla. Ja sit kun siitä pääsee yli niin sitten se vasta hyvältä tuntuukin kun näkee, että taas on selvitty pelosta huolimatta :)) Parhaimmassa tapauksessa se saattaa purkautua session aikaisina tai jälkeisinä kyyneleinä, joille ei voi mitään ja se on ehkä se paras puhdistautumisen tunne lopulta.
Sidottuna oleminen usein edesauttaa pelon tunnetta, koska siinä on niin paljon avuttomampi ja vaikeampi puolustaa itseään. Toki turvasana on aina mukana, mutta mulla ensisijainen tapa on yrittää fyysisesti paeta eikä huudella mitään turvasanoja, varsinkin ku mulla ei usein edes sessioidessa välttämättä pysty kunnolla muodostumaan mitään koherentteja sanoja kun tuppaa puhekyky vähän puuroutumaan. Kai se sieltä lopulta tulisi oikeassa tarpeessa, mutta joka tapauksessa kahleissa oleminen torppaa sen mun luontaisemman ja primitiivisemmän reaktion (pakenemisen), mikä taas lisää sitä primitiivistä pelkoa myös kivasti.
Sit taas sellasta ylitsepääsemätöntä pelkoa mussa aiheuttaa esimerkiksi veitset ja neulat, ne lamaannuttaisi ihan eri tavalla ja niistä en palautuisi läheskään yhtä hyvin, joten pelon tunteelle tai sen aiheuttajalle on tietyt rajat, vaikka itse pelon tunne ja taso olisikin sinänsä sama ??? Tai ehkä tossa tilanteessa pelkoon sekottuisi jo ahdistusta myös, mikä ei sit enää vetele yhtään.
Itselleni ahdistus on nautinnosta hyvin hyvin kaukana, jos mua ahdistaa, en pysty nauttimaan. Se on tila jossa tulee pakottava tarve istua alas ja puhua, kommunikoida, ja korjata tilanne. ... Ahdistus lamauttaa ja syö ilon ja energian musta.
Kuten aika moni muukin on jo aiemmin maininnut, niin ahdistus ei todellakaan ole myöskään mun juttu ja mä ehkä käyttäisin sitä terminä kuvaamaan kaikkea sitä mikä menee mun sietorajojen ja kestokyvyn yli pelon tai nöyryytyksen tai minkä tahansa muun suhteen. Eli jos ahdistaa, niin siitä tietää että nyt on menty liian pitkälle asian X suhteen. En todellakaan halua, että joutuisin ikinä sanomaan, että mua ahdistaa sessioida. Ei vaan istu hyvin mun ajatuksiin sellanen :-X
Ja hyvä mittari itsellä sen suhteen että onko asia pelkoa vai ahdistusta on, että pelko katoaa heti kun pelon aiheuttavasta asiasta pääsee fyysisesti kauemmaksi. Mutta jos senkin jälkeen kun on poistunut tilanteesta tai huoneesta niin se asia X edelleen kalvaa tai pelottaa, niin se on jo sitten ahdistusta. Tai tollain mä sen ajattelen, ilmeisesti ihmisillä on vähän erilaisia tapoja määritellä nämä asiat :o Vaikka toisaalta nyt kun vähän mietin tätä asiaa, niin en mä kyllä ihan tätäkään erottelua täysin allekirjota. Täytyy miettiä tätä asiaa lisää! Mut anyways, ahdistus on huono juttu, pelko on ok.
Nöyryytys sopii itselläni useaan sessioon tai leikkimishetkeen jossain muodossa. Nautin esineellistämisestä, sotketuksi tulemisesta, rivosta esillä olemisesta, ja ylipäätään monenlaisesta (pakotetusta) hävyttömyydestä.
Tässä on aika hyvin tiivistetty myös mun suhtautuminen ja kiinnostus nöyryyttämiseen. Tosin omalla kohdalla useimmiten tää nöyryyttäminen ei edes aiheuta mussa häpeän tunnetta vaan se on enemmän sellasta kiihottavaa ärsytyksen tunnetta siitä, että mut pakotetaan tai pakotetusti altistetaan jollekin tilanteelle tai toiminnolle ilman kieltäytymisen mahdollisuutta. Eli enemmän siinä kiinnostaa / kiihottaa se pakottamisen aspekti, eikä niinkään se nolouden tunne. Siihen nolostumiseen mulla on aika korkea kipukynnys, enkä nolostu hirveän helposti ku oon kuulemma niin nolo ihminen ylipäätäänkin jo muutenkin arkielämässä niin siihen tunteeseen on jotenkin turtunut :P Esimerkiksi vaikkapa, että jos D sanoo että "kylläpäs narttu kuolaa ku saa vähän kyrpää" ni tää kommentti ei saa mua nolostumaan siitä että kuolaan ku pieni vauva, vaan se enemmänkin härnää mua ja mä lasken tollasen vaan sanallisen alistuksen piikkiin ja sen tyylisestä nöyryytyksestä tykkäänkin. Just ne kommentit et "narttuhan on ihan märkänä vaikka esitätkin vastustelevasi" on parhaita ja ne lyö luun kurkkuun sillai nimenomaan kivasti ärsyttävällä tavalla eikä loppujen lopuksi edes aidosti nöyryytä tai uppoa pintaa syvemmälle.
Sitte taas esimerkiksi julkisilla paikoilla tai muiden ihmisten läsnäollessa kopeloiduksi tuleminen tai perseelle läimäyttely kyllä saa myös ihan aitoa nöyryyttämisen tunnetta aikaan, mutta kuitenkin vaan miedosti ja menee edelleen siihen aiemmin mainittuun "kivasti ärsyttävään" kategoriaan, mutta siinä on kuitenkin jo hieman oikeaakin nöyryytystä mukana. Myös se, että mut laittaa ääneen sanomaan kaikkea nöyryyttävää, kuten vaikka pistää mun pyytämään tai anelemaan jotakin itse ääneen. Mä oon sen verran ylpeä ihminen perusluonteeltani, että jos mut pakottais (ja todellakin pitää pakottaa, koska omatoimisesti en todellakaan suostu) sanomaan ääneen, että "haluan että panet mua perseeseen" tai "haluan sun kyrpää" niin olishan se vähän nöyryyttävää, ja lähtökohtaisesti myös tosi vaikeaa kun ottaa tosiaan huomioon jo sen aikaisemmin mainitsemani äänen puuroutumisenkin. Mutta tääkin on edelleen vaan sellasta melko mietoa nöyryytyksen tunnetta, ja viisituhatta kertaa enemmän sitä ihanaa pakotetuksi tulemisen ärsyttävää tunnetta. On myös varmasti muita asioita, mitkä tuntuu jonkin verran nöyryyttävältä, mutta suuri osa "nöyryyttävistä" asioista menee kuitenkin lopulta joko siihen "tuntuu 0% nöyryyttävältä ja 100% ihanasti ärsyttävältä" -kategoriaan.
Sitten on erikseen ne asiat, jotka nöyryyttää mua niin paljon jo pelkkänä ajatuksena että "I literally can't even". Tästä vahvimpana ja ehkä jopa ainoana esimerkkinä paikkojen sotkeminen. Mä kokisin ihan vaan lähtökohtaisesti niin nöyryyttävänä, että esim. paskoisin alleni anaalissa tai muuten likaisin paikkoja tai D:n. Toi on ehkä yksi niistä harvoista asioista, jotka lähentelee sitä 100% nöyryyttävää -fiilistä. Eikä toi edes ole D:n aikaansaamaa nöyryytystä vaan se nöyryytys kumpuaa ihan musta itsestäni, kun mua itseä hävettää etten pysty hallitsemaan peräpäätäni ja niin ollen likaan D:n tai ympäristön. Ton nöyryytyksen fiiliksen syntymiseen ei siis D:n oma toiminta vaikuta mitään vaan se tilanne itsessään on lähtökohtaisesti ajatuksena vaan tosi nöyryyttävä ja minä itse siinä itseäni henkisesti piiskaan ja tuomitsen ankarasti. Onneks tosta ei siis kuitenkaan ole huolta ellei nyt olla ihan koko nyrkkiä tunkemassa sisään tai jollain katuporalla runkkaamassa 🤣👍🏻
Anaaliin liittyy mulla tollasia riskejä, mutta mua ei esim nöyryytä jos oksennan ku kyrpä menee liian syvälle kurkkuun tai kuola tai muut omat kehon eritteet et se on ainoastaan toi perseeseen paneminen missä on potentiaalia muodostua vähän turhankin nöyryyttäväksi. Tai ei ainakaan oo vielä tullut mitään vastaavalla tasolla nöyryyttävää ideaa mieleen, edes alasti julkisella paikalla oleminen ei ois yhtä nöyryyttävää 🤔
-
Syöpi syljettynsä, naipi naurettunsa...
Otan nöyrimmästi takaisin aiemman lausuntoni nöyryyttämisestä sessiossa. Näemmä on sittenkin juttuja, jotka koen sopivasti, mutta en liian nöyryyttäviksi, ja tunnen humalluttavaa nautintoa siitä, että suostun ja alistun johonkin näin rivoon, esineellistävään, hävettävään ja hoopoon - ja olen aivan mielissäni. 😂 :love:
En todellakaan paljasta julkisesti, missä tämä mielenmaisemani sweet spot sijaitsee, mutta joku ihanapa tietää nyt sitten senkin salaisuuden. 😉