BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: hiz - 13.03.2014, 09:07
-
Ymmärrän lojaalisuutta. Ymmärrän uskollisuutta ja luottamusta. Ymmärrän ystävyyttä, toisen seurassa viihtymistä, yhteisymmärryksen tunnetta, 'sieluntoveruutta'. Ymmärrän miten mukavaa on, kun toinen ymmärtää minusta asioita selittämättä, ja välittää minusta ja onnellisuudestani.
Ymmärrän perheenperustamisviettiä. Ymmärrän laumaankuuluvuustunteita - pennuista, vanhemmista ja muista laumanjäsenistä huolehtimista, kannustamiata ja niiden suojelemista kaikelta pahalta, viimeiseen hengenvetoon. Ymmärrän toiseen kiintymistä, ymmärrän lupauksia ja ymmärrän riippuvuutta. Ymmärrän turvallisuudenkaipuuta ja turvatun jatkuvuuden antamaa sielunrauhaa.
Ymmärrän viehätystä, seksuaalista yhteensopivuutta, kemioita ja pakkomielteistä tarvetta saada nauttia jonkun tietyn henkilön huomiosta. Ymmärrän D/s kuvion subin kaipuuta D:n luo, ja sitä tyydytyksen tunnetta kun löytää toisesta itseään täydentävän palasen. Ymmärrän palvomista ja toisen tarpeiden asettamista omieni edelle. Ymmärrän empatiaa, ja oman nautinnon ammentamista toisen nautinnosta ja onnesta. Ymmärrän omistamisenhalua ja omistettuna olemisen onnea.
Mutta mikä/mitä on Rakkaus? Mitä Sinä tarkoitat kun sanot että rakastat? Miten se eroaa noista yllämainituista asioista?
Ymmärrän rakkautta, kun sillä tarkoitetaan elämänasennetta tai olotilaa, jeesus-/buddha- tai äititeresamaista täyttä hyvyyttä Kaikkea kohtaan. Että sitä tunnetta sitten voisi tuntea vain yhtä henkilöä kohtaan, on mielestäni rakkauden perusajatuksen vastaista.
Mutta kuten tekstistäni huomaatte, rakkauden perusajatus on ehkä täysin mennyt minulta ohi. Kertokaa te, miten te asian ymmärrätte?
-
Rakkaus on sitä että olisin vapaaehtoinen vaimoni sijasta jos hänen nimi kutsuttaisiin Nälkäpelissä. Rakkaus on sitä, että jos hän päättää hypätä sillalta alas niin otan hänen kädestä kiinni ja hyppäämme yhdessä. Rakkaus on sitä, että vaikka kuinka paljon se vihkisormus kiristää sormessa kaikkien vuosien jälkeen, sulla ei ole hinkua ottaa sormusta pois. Rakkaus on myötätuntoa, ymmärtämistä, kärsivällisyyttä ja luottamusta.
-
Omasta mielestäni! Rakkautta on monenlaista. Sitä voi tuntea hyvinkin montaa ihmistä kohtaan kerralla. Vanhemmanrakkaus lastaan kohtaan on erinlaista kuin puolisoaan kohtaan esm.
Rakkauden tunnetilan kokeneena, minulle se on yksinkertaisesti. Voimakas tunnetila, tunnetila jota kannattaa etsiä. Vaikka löytyminen onkin epävarmaa. Kaikki nuo aloituksessa mainitut seikat mahtuvat hyvinkin sen sisään ja vielä paljon paljon muuta, jota ei voi tai ei pysty sanoiksi pukemaan. Siksi on keksitty sanat...Rakkaus ja Rakas :) Nuo sanat kuvaavat sen...vaikka eivät ehkä selitäkkään....Se vain on!!
-
Rakkaudesta on kirjoitettu lukemattomia kirjoja, runoja ja lauluja, tuhansien vuosien ajan, eikä sitä siltikään pystytä selittämään tai ymmärtämään. Deduktio kertoo meille vain sen, että elämänsä jossain vaiheessa on mahdollista löytää toinen ihminen joka on samassa tai vastaavassa tilanteessa, jonka kanssa on hyvä olla ja jonka kanssa haluaa jakaa ne elämän hyvät ja huonot puolet, joista koostuu se hyvä arki. Tämä siis siinä tapauksessa, että kumppaneita on vain yksi.
Mitenkään en tarkoita halventaa Polyamoriaa, kun sanon että itse olen nykyään aika kyyninen että se voisi omalla kohdallani toimia. Hienoa, jos jollekin toimii, olen onnellinen puolestanne ja toivotan jatkossakin pelkkää hyvää; ei se ole minulta mitenkään pois. Tiedän että minulla on rakkautta sisälläni useammallekin ihmiselle, mutta ei enää kenelle tahansa joka sitä sattuu tarvitsemaan. Avioliittoni aikana tiesin, että tilaa olisi vielä yhdelle, miksei kahdellekin ihmiselle, mutta sellaista ihmistä ei koskaan löytynyt. Omalla kohdallani en kuitenkaan hyväksyisi, etenkään itseltäni aktiivista seuran tai kokemusten hakemista, kun otan jonkun ihmisen lähelleni teen sen täysin varauksettomasti. Tämä tarkoittaa, että minua on hyvin helppo satuttaa niiden ihmisten toimesta jotka päästän lähelleni.
Puhtaasti seksuaalisia suhteita taas en pidä juuri runkkaamista kummempana, sen osaan tehdä oikein hyvin itsekin, kiitos vain. Jälleen te, jotka haluatte pitää suhteenne puhtaasti seksuaalisina ja tykkäätte harrastaa niitä mielin määrin, olkaa hyvä tehkää jatkossakin niin. Nauttikaa elämästänne niinkuin parhaaksi näette, en edelleenkään halua hyökätä kenenkään elintapaa vastaan. Seksuaalinen käyttö on merkillinen uusi tuttavuus, jota olen alkanut ymmärtää vasta hiljattain, sellaisessa tapauksessa ymmärrän sen kyllä. Olenhan ollut sekä stunttimunana vuosien varrella, kuin purkanut seksuaalista turhautumista lähimpään kaksijalkaiseen jonka olen kiinni saanut. Nykyisin ajattelisin seksuaalisen käytönkin vaativan vähintään ystävyyssuhteen, jälleen omalla kohdallani.
Hitusen rönsyili :)
-
Tämä siis siinä tapauksessa, että kumppaneita on vain yksi.
No joo, en ihan ymmärrä miksi tällainen täsmennys.
-
What is love
Oh baby, don't hurt me
Don't hurt me no more
Samaa mieltä kuin balthazar, jos rakkauden osaisi toiselle ihmiselle selittää sanoin tai kuvin, pääsisi varmasti kuolemattomien ajattelijoiden ja taiteilijoiden joukkoon...
Itse uskon, että nimenomaan romanttisen rakkauden tuntemus on jokaiselle ihmiselle yksilöllinen. Uskon myös valitettavasti, ettei moni ihminen pääse koskaan elämänsä aikana kokemaan sitä tunnetta kertaakaan. Itselläni meni vuosikymmen ja kymmeniä ihmissuhteita, ennen kuin löysin ihmisen joka tuntui eri tavalla oikealta kuin kukaan muu koskaan aiemmin... Ja silti kesti pari vuotta yhteistä ja kovin kovin symbioottista elämää, ennen kuin ymmärsin että Tämä siis on nyt sitten sitä Rakkautta :)
Jos katson saman tulkinnan läpi rakastelua, ei se teknisesti tai fyysisesti poikkea mistään muusta seksistä, se voi olla aivan vaniljaa tai super-hc-kinkyä, aivan sama. Rakastelua se on, jos osapuolten välillä on molemminpuolinen henkinen side, joka on saavuttanut rakkauden tason.
Usein sanotaan että rakkaus on toisen tuntemista, toiseen luottamista, välittämistä ja uhrautumista. Niin, niitä siinä on, mutta yhdessäkään ne eivät vielä sellaisenaan tee rakkautta. Rakkaus on jotain muuta, jotain mystisempää, jotain metafyysisempää. Ehkä juuri rakkaus on se ihmiskunnan ultimaalinen mysteeri ;)
-Mr.Inathu
-
Loppujen lopuksi rakkaus on vain kemikaaleja aivoissa. Dopamiinia ja serotoniinia.
-
Loppujen lopuksi rakkaus on vain kemikaaleja aivoissa. Dopamiinia ja serotoniinia.
Jos näin olisi, olisi unohdettava se, etteivät yhdenkään ihmisen aivot ole samanlaisia toisen kanssa. On totta, että ihmisillä (todennäköisesti) pyörivät aivoissaan samat kemikaalit, mutta se ympäristö on väistämättä yksilöllinen, eikä meillä ole mitään käsitystä siitä, kuinka yksilöllisesti ne käsittelevät samoja kemikaaleja.
Kuinka suuri määrä aivojen toiminnasta tulee geeneistä, kuinka suuria määriä siellä on mukana geenimuistin mukanaan tuomaa, kuinka paljon evoluution ja kuinka paljon on elämän aikana opittua? Kuinka paljon siellä on mutaatioita ja vaurioita, mikä on ympäröstön kemiallisen kuormituksen muokkaamaa ja kuinka paljon tunne-elämän kemikaalien ja mikä niiden kaiken vaikutus on niiden samojen kemikaalien käsittelyyn?
Varmaa on vain se, etteivät kahden yksilön aivot toimi identtisesti, joten kokonaisuuden ymmärtäminen on ihmiskunnalle vielä kovin kovin pitkään mysteeri, ehkä jopa se suurin mysteeri, se joka tekee meistä Ihmisiä ;)
-Mr.Inathu
-
Rakkaus on rajoja:)
-
Loppujen lopuksi rakkaus on vain kemikaaleja aivoissa. Dopamiinia ja serotoniinia.
No sitten on jatkossa meillä helppoa! Mielialalääkeitä vaan napaan ja Rakastamaan. Entistä enemmän...masennuksen sijaan rakastuminen...ei huonompi vaihtari..ei ;D
-
Loppujen lopuksi rakkaus on vain kemikaaleja aivoissa. Dopamiinia ja serotoniinia.
No sitten on jatkossa meillä helppoa! Mielialalääkeitä vaan napaan ja Rakastamaan. Entistä enemmän...masennuksen sijaan rakastuminen...ei huonompi vaihtari..ei ;D
Mietipäs mitä MDMA (ekstaasi) saa aikaan aivoissa. Dopamiiniryövyn jolloin rakastat koko maailmaa ja tuntuu että maailma rakastaa sua.
-
Se on ruma sana. Ei mitään muuta.
Moselle... Iiiiii Buyyyyyy Mooooorrreeeee Diiiimeee..... Liika onnellisuus tappaa siis.
:o
-
Tämä siis siinä tapauksessa, että kumppaneita on vain yksi.
No joo, en ihan ymmärrä miksi tällainen täsmennys.
Lähinnä siksi, että esimerkissä puhuttiin toisen ihmisen löytämisestä. Polysuhteissa kyse olisi oletettavasti kolmannen tai useammannen löytämisestä, n'est-ce pas? Lisäys siis yritti kertoa, että on ihan yhtä arvokasta löytää kolmas, neljäs, tai viidessadasseitsemäskymmenestoinen kumppani.
-
Rakkaus on sisäistä kutinaa, jota ei voi raapia :love:
-
O:-) Erään vaniljakaverini suhteita sivusta seuranneena on pakko todeta: jos rakkaus aiheuttaa sellaista käyttäytymistä, en halua koskaan rakastua! mutta päteekö se myös sceneen...? Hmm.
-
Minä en tiedä mitä rakkaus on. Sen tiedän että olen onnekas kun voinut/voi kokea sitä "edes" vanhempi-lapsi -tilanteessa. Joskus kai rakkaus on sokea,epäitsekäs ja äärimmäisen sitkeä-kun haluaisi luovuttaa ja kun ei tunne että rakastaisi vaan ennemminkin kyllästyttää ja väsyttää pohjattomasti. Sitten pian sitä taas sydän täyttyy rakkaudesta ja taas kohta se "koetellaan"
Itsestäänselvää rakkaus ei ole,mutta kai sitä jonkinlaisena lahja voisi pitää-
Aamen :D
-
Minulle, rakkaus on olotila, jonka voi löytää oikeastaan vain itse itsestään. Jos sen haluaa pysyväksi osaksi elämäänsä.
Suurin osa meistä etsii sitä toinen toisistaan toivoen että löytää sen jonkun puuttuvan palasen itsestään toisessa ihmisessä, tai jonkun jolle olisi tärkein asia maailmassa, ja joka haluaa ja arvostaa sinua yli kaiken jne. ja ihmiset lähestyvät toinen toisiaan kuin kaksi kerjäläistä, molemmat uskoen että toisella on se "aarre" ja jos sen vaan saisi toiselta, niin ei olisi enää ikinä tarvetta olla kerjäläinen. Koitetaan vakuutella toinen toisillemme kuinka juuri meillä on se mitä toinen etsii, vaikkei kummallakaan oikeasti ole muuta kuin sama nälkä.
Rakkauden löytämiseen ei tarvita toisia ihmisiä. Se tulee siitä kun saa itsensä henkisesti täysin kasaan ja huomaa ettei itseasiassa ole mitään mitä tarvii toisilta ihmisiltä ollakseen kokonainen ihminen ja onnellinen. Se ei ole omahyväistä itsekeskeistä narsismia, eikä mikään tavoite tai päämäärä, vaan pelkästään alku, koska sen jälkeen voi vaan elää kohdellen kaikkia ympärillään rakastavalla asenteella. Ilman että etsii ketään ihmistä joka sitoutuisi yhteiseen projektiin jossa koitetaan tehdä toinen toisemme onnellisiksi. :D Koska ollaan jo onnellisia etukäteen. :)
-
Joo. Aikalailla noin ku Schizoid yllä kirjoittaa.
Sit lisäisin vielä et vaik on kokonainen ilman toista/toisia niin joidenkin seurassa on sitten vielä enemmän; parempi ja hyvempi, kevyempi ja kauniimpi. Ja sit jos se on vielä molemminpuolista ni molemmat on parempii ja hyvempii etc.
Ja tähän yksi hieno ja kaunis ihminen: http://www.bbc.com/news/magazine-26529309
-
(https://scontent-b-ams.xx.fbcdn.net/hphotos-ash4/t1.0-9/1004536_633185493432442_1408259122_n.jpg)
-
What is love?
(http://i3.kym-cdn.com/photos/images/newsfeed/000/460/314/28d.gif)
http://knowyourmeme.com/memes/what-is-love
-
Minulle, rakkaus on olotila, jonka voi löytää oikeastaan vain itse itsestään. Jos sen haluaa pysyväksi osaksi... jne.
Hieno kirjoitus, mutta hiukan jäi askarruttamaan mihin sitä toista ihmistä sitten tarvitaan? Vai tarvitaanko? Elävätkö zen-mestarit selibaatissa?
-
Rakkaus toista ihmistä kohtaan joko on tai ei ole. Jos joudut kysymään rakastatko, silloin mahdollisesti et.
Aloittajan pitkä litania saattaa hyvinkin olla kuvaus rakastamisesta, voisiko olla, että sana rakkaus vaan ei jostain syystä istu hizin suuhun/ajatuksiin parisuhdemielessä?
Parhaimmillaan rakkaus on kokonaisvaltainen olotila, joka heijastuu ympäristöönkin. En ole koskaan ajatellut, että voisi kerrallaan rakastaa vain yhtä. Harvemmin rakkaus myöskään loppuu. Suhde voi.
Määrittele rakkaus: En osaa.
-
Minulle, rakkaus on olotila, jonka voi löytää oikeastaan vain itse itsestään. Jos sen haluaa pysyväksi osaksi... jne.
Hieno kirjoitus, mutta hiukan jäi askarruttamaan mihin sitä toista ihmistä sitten tarvitaan? Vai tarvitaanko? Elävätkö zen-mestarit selibaatissa?
Hih. Eräs edesmennyt zen-mestari, kutsui sitä viileäksi rakkaudeksi. Ei kuumaa intohimoista halua käyttää toista, eikä kylmää pettyneen ihmisen vetäytymistä maailmasta selibaattiin, vaan siltä väliltä, viileä rauhallinen kaipuu jakaa onnellisuutensa. Miksei myös seksin muodossa. :)
-
Että sitä tunnetta sitten voisi tuntea vain yhtä henkilöä kohtaan, on mielestäni rakkauden perusajatuksen vastaista.
Mutta kuten tekstistäni huomaatte, rakkauden perusajatus on ehkä täysin mennyt minulta ohi. Kertokaa te, miten te asian ymmärrätte?
Palaan vielä tuohon aloituksen kohtaan:
Ajattelen jotenkin sillain, ettei rakkautta voi koskaan pakottaa. Kasvaa siihen kai voi ja oppia,todellakin. Ja miksi ihmeessä pitäisi tai tulisi rakastaa vain yhtä, jos on rakastaakseen enemmän ja useita ihmisiä, jos siis puhutaan vain aikuisten välisistä eroottisista rakkaussuhteista. Jösses, olisin iloinen jos useampi,tän rakkaudettomuuden sijaan kykenisi rakastamaan minua tai että itse kykenisin.
Mutta että eihän tämä elämä ole mitään nukkekotia, missä asiat tulevat elämään kuin manulle illallinen, siis että rakkautta vaan sataa päälle eri ihmisten muodossa.
Kenties toisia niin lykästääkin, mutta kun ajattelee vaikka peräti globaalisti-
-
Rakkaus on halua olla kohteen kanssa ja lähellä häntä.
Hän on kaikkialla.
Rakkaus voi olla sokea, eli myös oman mielen tuotetta.
Kun kaksi tuntee sen, sen on molemminpuolista ja huumaavaakin.
Ja rakkautta on Niin monenlaista, mutta suurelta se tuntuu silloin kun hyväksyy toisen kokonaan ja sellaisenaan.
Hän näyttää silloin kauniilta.
Aika menee siivillä rakkaan kanssa.
-
Rakkaus on tunne jota ei voi yksiselitteisesti määritellä. Rakkaus on ehdotonta hyväksymistä, täydellistä avoimuutta, syvää luottamusta, sitä että tietää sen toisen olevan lähellä silloinkin kun välimatkaa on satoja kilometrejä, sitä että tietää ettei voi olla onnellinen ilman toista. Sitä että on valmis mihin tahansa antaakseen toisen olla onnellinen, sitä että pelkkä toisen ajatteleminen saa sydämen pakahtumaan, sitä että ei koe olevansa kokonainen ilman toista, sitä että jokaisen vastoinkäyminen jälkeen huomaa olevansa edelleen siinä täynnä tunnetta, sitä että jokaisen riidan jälkeen pieni pala itseä kuolee tullakseen takaisin vahvempana, sitä että sattuu tyhjälle jos sitä toista ei olisi. Rakkaus on sitä että on valmis suojelemaan rakkautensa kohteita leijonaemon tapaan, sitä että kantaa vaikka koko maailman murheita harteillaan suojellakseen muita, sitä että uskaltaa olla toisen edessä paljaana, sielunsa näyttävänä...
"Rakkautta on monenlaista, kuin syksyisessä maassa lehtiä. Kaikki ne näyttävät samanlaisille, mutta yksikään niistä ei ole sitä. Kaikki ne ovat silti yhtä arvokkaita, yhtä kauniita, omalla erikoisella tavallaan."
-
Ymmärrän lojaalisuutta. Ymmärrän uskollisuutta ja luottamusta. Ymmärrän ystävyyttä, toisen seurassa viihtymistä, yhteisymmärryksen tunnetta, 'sieluntoveruutta'. Ymmärrän miten mukavaa on, kun toinen ymmärtää minusta asioita selittämättä, ja välittää minusta ja onnellisuudestani.
Ymmärrän perheenperustamisviettiä. Ymmärrän laumaankuuluvuustunteita - pennuista, vanhemmista ja muista laumanjäsenistä huolehtimista, kannustamiata ja niiden suojelemista kaikelta pahalta, viimeiseen hengenvetoon. Ymmärrän toiseen kiintymistä, ymmärrän lupauksia ja ymmärrän riippuvuutta. Ymmärrän turvallisuudenkaipuuta ja turvatun jatkuvuuden antamaa sielunrauhaa.
Ymmärrän viehätystä, seksuaalista yhteensopivuutta, kemioita ja pakkomielteistä tarvetta saada nauttia jonkun tietyn henkilön huomiosta. Ymmärrän D/s kuvion subin kaipuuta D:n luo, ja sitä tyydytyksen tunnetta kun löytää toisesta itseään täydentävän palasen. Ymmärrän palvomista ja toisen tarpeiden asettamista omieni edelle. Ymmärrän empatiaa, ja oman nautinnon ammentamista toisen nautinnosta ja onnesta. Ymmärrän omistamisenhalua ja omistettuna olemisen onnea.
Mutta mikä/mitä on Rakkaus? Mitä Sinä tarkoitat kun sanot että rakastat? Miten se eroaa noista yllämainituista asioista?
Ymmärrän rakkautta, kun sillä tarkoitetaan elämänasennetta tai olotilaa, jeesus-/buddha- tai äititeresamaista täyttä hyvyyttä Kaikkea kohtaan. Että sitä tunnetta sitten voisi tuntea vain yhtä henkilöä kohtaan, on mielestäni rakkauden perusajatuksen vastaista.
Mutta kuten tekstistäni huomaatte, rakkauden perusajatus on ehkä täysin mennyt minulta ohi. Kertokaa te, miten te asian ymmärrätte?
Minusta tässä oli melko kattava rakkauden määritelmä. Kaikki muu on sentimentaalista kuonaa.
-
Ymmärrän lojaalisuutta. Ymmärrän uskollisuutta ja luottamusta. Ymmärrän ystävyyttä, toisen seurassa viihtymistä, yhteisymmärryksen tunnetta, 'sieluntoveruutta'. Ymmärrän miten mukavaa on, kun toinen ymmärtää minusta asioita selittämättä, ja välittää minusta ja onnellisuudestani.
Ymmärrän perheenperustamisviettiä. Ymmärrän laumaankuuluvuustunteita - pennuista, vanhemmista ja muista laumanjäsenistä huolehtimista, kannustamiata ja niiden suojelemista kaikelta pahalta, viimeiseen hengenvetoon. Ymmärrän toiseen kiintymistä, ymmärrän lupauksia ja ymmärrän riippuvuutta. Ymmärrän turvallisuudenkaipuuta ja turvatun jatkuvuuden antamaa sielunrauhaa.
Ymmärrän viehätystä, seksuaalista yhteensopivuutta, kemioita ja pakkomielteistä tarvetta saada nauttia jonkun tietyn henkilön huomiosta. Ymmärrän D/s kuvion subin kaipuuta D:n luo, ja sitä tyydytyksen tunnetta kun löytää toisesta itseään täydentävän palasen. Ymmärrän palvomista ja toisen tarpeiden asettamista omieni edelle. Ymmärrän empatiaa, ja oman nautinnon ammentamista toisen nautinnosta ja onnesta. Ymmärrän omistamisenhalua ja omistettuna olemisen onnea.
Mutta mikä/mitä on Rakkaus? Mitä Sinä tarkoitat kun sanot että rakastat? Miten se eroaa noista yllämainituista asioista?
Ymmärrän rakkautta, kun sillä tarkoitetaan elämänasennetta tai olotilaa, jeesus-/buddha- tai äititeresamaista täyttä hyvyyttä Kaikkea kohtaan. Että sitä tunnetta sitten voisi tuntea vain yhtä henkilöä kohtaan, on mielestäni rakkauden perusajatuksen vastaista.
Mutta kuten tekstistäni huomaatte, rakkauden perusajatus on ehkä täysin mennyt minulta ohi. Kertokaa te, miten te asian ymmärrätte?
Minusta tässä oli melko kattava rakkauden määritelmä. Kaikki muu on sentimentaalista kuonaa.
En ymmärrä mitä vikaa tunteellisuudessa on puhuttaessa rakkaudesta? Rakkaudesta jota on mahdotonta edes kuvata saati sitten tislata irti yksilöllisestä tunnekokemuksesta.
Minusta juuri raa'an ja laskelmoidun reaalimaailman päälle valutettu kerros sentimentaalista romantiikkaa on kuin kinuskikastike muutoin mauttoman vaniljajäätelöpallon päällä ;)
-Mr.Inathu
-
Ymmärrän lojaalisuutta. Ymmärrän uskollisuutta ja luottamusta. Ymmärrän ystävyyttä, toisen seurassa viihtymistä, yhteisymmärryksen tunnetta, 'sieluntoveruutta'. Ymmärrän miten mukavaa on, kun toinen ymmärtää minusta asioita selittämättä, ja välittää minusta ja onnellisuudestani.
Ymmärrän perheenperustamisviettiä. Ymmärrän laumaankuuluvuustunteita - pennuista, vanhemmista ja muista laumanjäsenistä huolehtimista, kannustamiata ja niiden suojelemista kaikelta pahalta, viimeiseen hengenvetoon. Ymmärrän toiseen kiintymistä, ymmärrän lupauksia ja ymmärrän riippuvuutta. Ymmärrän turvallisuudenkaipuuta ja turvatun jatkuvuuden antamaa sielunrauhaa.
Ymmärrän viehätystä, seksuaalista yhteensopivuutta, kemioita ja pakkomielteistä tarvetta saada nauttia jonkun tietyn henkilön huomiosta. Ymmärrän D/s kuvion subin kaipuuta D:n luo, ja sitä tyydytyksen tunnetta kun löytää toisesta itseään täydentävän palasen. Ymmärrän palvomista ja toisen tarpeiden asettamista omieni edelle. Ymmärrän empatiaa, ja oman nautinnon ammentamista toisen nautinnosta ja onnesta. Ymmärrän omistamisenhalua ja omistettuna olemisen onnea.
Mutta mikä/mitä on Rakkaus? Mitä Sinä tarkoitat kun sanot että rakastat? Miten se eroaa noista yllämainituista asioista?
Ymmärrän rakkautta, kun sillä tarkoitetaan elämänasennetta tai olotilaa, jeesus-/buddha- tai äititeresamaista täyttä hyvyyttä Kaikkea kohtaan. Että sitä tunnetta sitten voisi tuntea vain yhtä henkilöä kohtaan, on mielestäni rakkauden perusajatuksen vastaista.
Mutta kuten tekstistäni huomaatte, rakkauden perusajatus on ehkä täysin mennyt minulta ohi. Kertokaa te, miten te asian ymmärrätte?
Minusta tässä oli melko kattava rakkauden määritelmä. Kaikki muu on sentimentaalista kuonaa.
En ymmärrä mitä vikaa tunteellisuudessa on puhuttaessa rakkaudesta? Rakkaudesta jota on mahdotonta edes kuvata saati sitten tislata irti yksilöllisestä tunnekokemuksesta.
Minusta juuri raa'an ja laskelmoidun reaalimaailman päälle valutettu kerros sentimentaalista romantiikkaa on kuin kinuskikastike muutoin mauttoman vaniljajäätelöpallon päällä ;)
-Mr.Inathu
Tarkoitin sanoa, että tuohon hizin listaan ei ole mitään olennaista lisättävää.
-
Rakkaus on järki ja rakkaus on tunne. Luin mielestäni hyvän lauseen:”kukaan ei ole koskaan rakastanut ketään siten, kuin jokainen tarvitsisi tulla rakastetuksi”. Ihminen on vajavainen. Ihmisessä on jumalaista ja elukkaa. Siksi en usko, että ihminen yltää rakkauteen. En ole varma onko poikkeuksia. Kenties vanhemman rakkaus lapseensa on sitä lähimmillään. Mutta täydellistä rakkautta en usko ihmisten välisissä suhteissa olevan. Se riittäköön, että yrittää parhaansa. Ensin rakastaa itseään vajavaisena olentona ja sitten muita sen verran, kuin kukakin osaa. Olen itsekin sanonut rakastaneeni. Mutta näin jälkeenpäin uskon, että se ei ollut aivan sitä itseään vaikka sanojani tarkoitinkin tuolla hetkellä.
-
... Rakkaus on ruma sana, kaipaus soi kauniimpana
Rakkaus on ruma sana, runojen raiskaus
...
-
Let go. Antaa lähimmäiselle tilaa eli väylää, yrittää olla kuormittamatta lähimmäistä. Päästää irti. Ei pyri omistamaan epäkonsentisti. Opettelee lähimmäistä, pyrkii näkemään hänet. Miten se litania nyt meni vuoristosaarnassa niin kaikki sen vastakohdat mitä siinä epärakkaudeksi mainittiin.
-
Mulle rakkaus on sitä, kun arvostaa ja kunnioittaa toista kokonaan, juuri sellaisena kuin se on. Mikä ei tarkoita, että sen pitäis pysyä sellaisena, tai että sen näkis jotenkin epäinhimillisen "täydellisenä". Pikemminkin niin, että ei arvioi toista minkään omien vaatimuslistojensa kautta, vaan tuntee suurta arvostusta samalla kun tunnistaa toisen toiseuden. Sen, että se on itsestä erillinen ja erilainen ihminen.
Tää ei myöskään tarkota, että rakastettu ois välttämättä itselle täydellinen, hyvä tai oikea kumppani. Vaikka toista arvostaa ja kunnioittaa kokonaan ja kokonaisena, siinä voi olla sellasia piirteitä, jotka ei sovi yhteen omien piirteiden kanssa.
Rakkauteen kuuluu usein myös läheisyyden tunne ja halu viettää aikaa toisen kanssa ja mahdollisesti olla sen lähellä. Mut se on sitten tietyn tyyppistä rakkautta, ehkä sitä mitä tässäkin tarkotetaan. Rakkautta voi tuntea ja se voi olla toiminnan lähtökohtana hyvin monissa eri tilanteissa ja eri suhteissa. Suhteessa itseen, suhteessa maailmaan, suhteessa erilaisiin omassa elämässä oleviin ihmisiin tai sattumanvaraiseen tuntemattomaan... Joskus se on pysyvämpi olotila tietyssä suhteessa, joskus sen ottaa tietoisesti toimintansa pohjaksi, milloin mitenkin.