BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: subula - 26.06.2011, 20:25
-
Jokin aika sitten oli mikä olet -kysely, johon minä vastasin alistuva ja selvensin vielä että alistettava. Niin no siinä sitten pohdin että mikä oikeastaan edes olen kun en miellä itseäni alistuvaksi omasta tahdosta vaan alistettavaksi. Minä en siis vapaaehtoisesti, kiltisti nöyry toisen edessä. Ja olen kuullut lauseen: "kyllä säkin nyt tarpeeks ehdottoman auktoriteetin edesssä nöyrryt" liian monta kertaa. Joo kyllä ehkä mutta silti mut alistetaan eli jonkun on laitettava mut ns. 'alas' omaan asemaani. Tarkoitan siis että vaikka näennäisesti nöyrtyisinkin jonkun edesssä melko nopeasti niin en silti koe olevani alistuva vaan nimenomaan alistettava. Onks näillä MITÄÄN eroa?
Siksi mä kysynkin nyt että miten te alistuvat (ja muutkin) näette tän asian. Onko näillä mitään eroa? Tää on varmaan jollekin ihan selviö mutta haluaisin kuulla muidenkin mielipiteitä aiheesta.
-
Jep, Masterilla tai Dommella on hauskaa subin kanssa jossa on haastetta.
Oman käsityksen mukaan jännite säilyy suhteessa kun toinen vikuroi kuin villihevonen ja toinen yrittää saada suitsia suuhun sekä kesyttää.
Kuitenkaan ei ole mielekästä, että tapaamiset ovat aina kuin taistelutantereelle menemistä jossa etsitään voittajaa.
Joskus on tarve kovaankin kohteluun ja jos on Dominoiva joka pitää sen antamisesta ja alistuva taas tuntee tarvetta siihen, että hänet todella alistetaan melkein pakon edessä, silloinhan parit ovat löytäneet toisensa.
Alistuva mielestäni asettautuu pehmeämmin asemaansa. Hänen mielensä on taipuisampi. Hän ei ehkä tarvitse niin paljoa adrenaliinia kokeakseen jotain. Alistuvalla on enemmän palvelijan sielu.
Alistettava on taistelija ja oman tiensä kulkija joka kuitenkin haluaa alistua, mutta ei helpolla. Joskus hän haluaa alistua omilla ehdoilla mutta Dominoiva ei salli sitä koska valtaa ei voi antaa alistettavalle.
Antautuminen vaatii väsyttämistä, erilaisia tapoja lähestyä, pakottamista, pelkoakin. Alistettavan mieli on itsenäisempi ja itsepäisempi.
-
Jokin aika sitten oli mikä olet -kysely, johon minä vastasin alistuva ja selvensin vielä että alistettava. Niin no siinä sitten pohdin että mikä oikeastaan edes olen kun en miellä itseäni alistuvaksi omasta tahdosta vaan alistettavaksi. Minä en siis vapaaehtoisesti, kiltisti nöyry toisen edessä. Ja olen kuullut lauseen: "kyllä säkin nyt tarpeeks ehdottoman auktoriteetin edesssä nöyrryt" liian monta kertaa. Joo kyllä ehkä mutta silti mut alistetaan eli jonkun on laitettava mut ns. 'alas' omaan asemaani. Tarkoitan siis että vaikka näennäisesti nöyrtyisinkin jonkun edesssä melko nopeasti niin en silti koe olevani alistuva vaan nimenomaan alistettava. Onks näillä MITÄÄN eroa?
Siksi mä kysynkin nyt että miten te alistuvat (ja muutkin) näette tän asian. Onko näillä mitään eroa? Tää on varmaan jollekin ihan selviö mutta haluaisin kuulla muidenkin mielipiteitä aiheesta.
Kyllä sä ihan oikea alistuva olet, jos siis alistut rikosilmoitusta tekemättä joskus, jossain tilanteessa jollekin. Alistuminen on lopulta kuitenkin aika rankka juttu useimmille, vaikka fantasioissa pyörisi mitä. Se että annat lopulta vallan toiselle tietäen että sopivasti kytkettynä olet oikeasti avuton ja toisen armoilla ei ole ihan pikku juttu. Alistettavaksi pakotettavana yrität säilyttää kasvosi omalle itsellesi. Minä sanoisin että alistumisesi vaatii vielä prosessointia mutta toki muitakin mielipiteitä on, ja ihan perusteltuja.
-
Lady Whip sen taisi sanoa mitä olen tässä koko ajan yrittänyt pukea sanoiksi. :) Lisää saa toki kirjoittaa ja kuulen mielelläni muidenkin mielipiteet :)
-
, Ja olen kuullut lauseen: "kyllä säkin nyt tarpeeks ehdottoman auktoriteetin edesssä nöyrryt" liian monta kertaa. Joo kyllä ehkä mutta silti mut alistetaan eli jonkun on laitettava mut ns. 'alas' omaan asemaani. Tarkoitan siis että vaikka näennäisesti nöyrtyisinkin jonkun edesssä melko nopeasti niin en silti koe olevani alistuva vaan nimenomaan alistettava. Onks näillä MITÄÄN eroa?
Olen tätä myös mietiskellyt aika paljon jo jonkin aikaa.
Itse en tykkää sellaisesta,että oletetaan alistuvan/alistettavan seuraavan kaikkia puudelina,ken vaan sormia napsauttaa.
Mun luonteeni ei ole sellainen.
Silti voi sanoa ja todeta olevansa alistuva ja alistettava kun ei selvästikään seksuaalisessa mielessä ole yhtään hallitseva.
Jos ajattelee ihan oikeaa D/s-suhdetta,niin kyllä siihen varmasti tarvitaan jokin työstö ja prosessi alkuunsa jo,että varsinkin kokematon s tajuaa asemansa,vaikka on luonnostaan alistuva.
Millainen,se riippuu näistä kahdesta ja mitä ollaan sovittu ja hyväksytty..
Alistettava subi ei kai kovin erikoinen asia ole vai onko?
Toisilla on enempi henkisesti voimia tai vaihtelevasti sekä muita ominaisuuksia,jotka kenties sopivat yksiin niin että suhde voi syntyä,edetä ja kasvaa kuten jokin "vanilija suhde".
En ainakaan itse osaa ajatella muuna kuin ihmissuhteena vaikka ehkä tietyt luonnonlait korostuvat.
En tiedä että joutuuko aina palata alkuun näissä vai onko niin että kun joku alistaa ja merkitsee,kävi se sitten minkä prosessien kautta tai tuosta vaan,nuo merkit alistajasta jäävät olemaan.
Sanotaanhan,että jokainen suhde jättää jonkin merkin eli muuttaa/vaikuttaa ihmisen tavalla tai toisella.,,
-
Minä olen alistuva. Minä alistun, kun on Domina, jolle haluan alistua. En taistele. Miksi taistelisin?
Minulla tämä lähtee siitä, että en halua alistua kenelle vaan. Jos en henkisellä tasolla tunne halua alistumiseen, en lähde edes kokeilemaan, taistelemaan.
Ehkä ajattelen eri termein kuin muut, mutta jotenkin tuntuu vieraalta ajatus, että alistettava taistelee ja viimein alistuu, siis ihan kuin kenelle vaan (vaikka siitä kai ei alistettavilla ole kyse). Kai jonkinlainen valinta tapahtuu jo aikaisemmin. Jos sellainen valinta on jo tehty ja ollaan suhteessa (sessio, pari tai muu suhde) niin ymmärrän toki taistelemisen, mutta se ei ole minulle kovin luontaista enkä ole sellaista kokenut.
-
Minä olen alistuva. Minä alistun, kun on Domina, jolle haluan alistua. En taistele. Miksi taistelisin?
Minulla tämä lähtee siitä, että en halua alistua kenelle vaan. Jos en henkisellä tasolla tunne halua alistumiseen, en lähde edes kokeilemaan, taistelemaan.
Ehkä ajattelen eri termein kuin muut, mutta jotenkin tuntuu vieraalta ajatus, että alistettava taistelee ja viimein alistuu, siis ihan kuin kenelle vaan (vaikka siitä kai ei alistettavilla ole kyse). Kai jonkinlainen valinta tapahtuu jo aikaisemmin. Jos sellainen valinta on jo tehty ja ollaan suhteessa (sessio, pari tai muu suhde) niin ymmärrän toki taistelemisen, mutta se ei ole minulle kovin luontaista enkä ole sellaista kokenut.
Tässä tuli taas juttu mitä oon miettinyt. Itse en saa mitään kiksejä siitä että mä alistun kiltisti ja kannan kahvit, siivoan, moppaan, otan suihin, olen kiltisti köysissä yms yms..En siis ole palvelijaluonne (tosin kävis melko hyvin rangaistuksena laittaa mut palvelemaan >:D Hups mitä tulikaan sanottua :D ) Ja onhan se toki niin että en itsekään jaksa aina laittaa vastaan, eikä siihen aina ole tarvettakaan. Mutta etenkin D/s-suhteen alussa ns. testaan toisen kykyä olla ehdoton ja vahva auktoriteetti.
Tavallaan minä päätän jo aiemmin antaa toiselle luvan alistaa minut mutta en kovin helpolla alistu vaikka joku mut alistuvaksi voisinkin nimittää. Ehkä sitten kun suhde etenee niin tällaista "taistelua" ei tarvita enää muuta kuin silloin tällöin mausteena, muistutuksena. :)
-
Itse kyllä olen aika lailla samoilla linjoilla Peacen kanssa. Olen ennemminkin hyvin valikoiva Domin suhteen, hankalana ihmisenä noin ylipäätään muutenkin kaikkien läheisten ihmisten suhteen nirso, ja testaan kyllä ennemmin ennen suhdetta onko toisesta minulle Domiksi, ja jos haluan subbailla niin sitten taistelu on kyllä siellä omien korvien välissä. Siellä sitten kyllä myrskyääkin, mikä voi toki heijastua suhteeseenkin, mutta toivottavasti siinä kohtaa valinta on ollut riittävän hyvä eikä mene valtataistelun puolelle kuitenkaan, sitä en halua. Heikompi Dom tosin voi luulla tätä sisäistä taistelua vastaanpanemiseksi mikä sinänsä on huono juttu.
-
Jos minut pistettäisiin alistumaan, tulisi vain paha mieli. Liian herkkis sellaiseen touhuun.
Minä teen asioita omasta halustani. Minuun tehoavat pehmeät keinot, jolloin D vetoaa minuun haluuni alistua. Ei se aina helppoa ole. Kuten Susie sanoi, pään sisällä niitä taisteluita käydään. Parempi vain, ettei niitä taisteluita muiden kanssa käydä, pahaa jälkeä tulee sillä tyylillä.
Annan alistumiseni sellaiselle ihmiselle, joka ymmärtää minua alistuvana persoonana ja jonka seurassa minulla on hyvä olla. Sellaisia ihmisiä löytyy kovin harvoin.
-
Jos minut pistettäisiin alistumaan, tulisi vain paha mieli. Liian herkkis sellaiseen touhuun.
Minä teen asioita omasta halustani. Minuun tehoavat pehmeät keinot, jolloin D vetoaa minuun haluuni alistua. Ei se aina helppoa ole. Kuten Susie sanoi, pään sisällä niitä taisteluita käydään. Parempi vain, ettei niitä taisteluita muiden kanssa käydä, pahaa jälkeä tulee sillä tyylillä.
Annan alistumiseni sellaiselle ihmiselle, joka ymmärtää minua alistuvana persoonana ja jonka seurassa minulla on hyvä olla. Sellaisia ihmisiä löytyy kovin harvoin.
:)
-
Ooh no nyt mulla vasta kamppailu onkin päässä. Tuli sen verta avaavia viestejä. Kiitos niistä, jatkan pohdiskelua :) ehkei mun tarvitse määrittää mikä olen, kunhan teen sitä mistä nautin ja kun en nauti voinkin sitten laittaa pillit pussiin.
-
Yhdyn jo yllä todettuun mielipiteeseen, että alistumisen ydin on siinä, että suostuu D/s leikkiin rikosilmoitusta tekemättä. Mutta jokainen meistä alistuu ja alistaa ihan seksin ulkopuolellakin koko ajan. Joku päättää, muut seuraa. Mutta okei, se ei ollut aiheena... ;)
Olen leikkinyt ihmisten kanssa jotka pääsevät alistuvaan tilaan todella helpolla, miltei sormia napsauttamalla. Olen myös leikkinyt sellaisten kanssa jotka eivät millään meinaa päästä alistuvaan tunnetilaan.
On vaikeata sanoa mistä tämä ero johtuu, mutta tavallaan uskon, että se on luottamusasia. Alistuessa toiselle ihminen antaa omaa päätösvaltaa toiselle lainaksi. Kahden ihmisen hyvinvointi lepää yksillä harteilla. Jotkut luottavat helposti toisiin, ehkä ne subeina helpommin alistuvat? Itse olen valitettavasti melko kyyninen ihmisten suhteen, ja vaikka pidänkin itseni switchinä en kyllä todellakaan helpolla osaa antautua toiselle.
Ajatuksia, sekavia kenties? :)
-
Ihana aihe! Olen itse miettinyt tätä kanssa, ja komppaan täysin subulaa. Vaikka haluaisin alistua niin kyllä ensin vähän tappelen vastaan, en edes ihan varmasti tiedä miksi (koska se on kivaa? koska siitä saa rangaistuksen? >:D ).
-
Tämä on mielenkiintoista keskustelua varsinkin, kun keskustelijat pystyvät kiihkottomaan toiset huomioon ottavaan keskusteluun.
Kun subi antaa luvan alistaa ja on taistelija, mutta ei kovin helpolla alistu, miten kaikki sitten käytännössä menee? Juokseeko subi karkuun :). Tapellaanko? Minä en ole mikään bodari tai taistelulajien mestari, mutta ei minua monikaan nainen alista ilman suostumustani. Jos sitten suostumus on annettu, mistä näkee, ettei subi alistu helpolla? Sanooko hän vastaan? Tekeekö toisin, kuin käsketään? Luulisin, että jonkinlaista niskurointia se on. Ei kai se pelkästään fyysisen voiman käyttöä ole. Tästä ei minulla ole kokemusta, mutta kuulisin kyllä mielelläni. Minulla tuo taistelu näkyy siinä, käytänkö turvasanaa. En käytä juurikaan, mutta joskus on pakko.
Lady Whipin Darkkarin kertomuksia lukeneena muistan rajuja kertomuksia, jotka osaltaan vastaavat tähän aiheeseen.
-
Ihana aihe! Olen itse miettinyt tätä kanssa, ja komppaan täysin subulaa. Vaikka haluaisin alistua niin kyllä ensin vähän tappelen vastaan, en edes ihan varmasti tiedä miksi (koska se on kivaa? koska siitä saa rangaistuksen? >:D ).
JOOOO! Sinäpä sen sanoit. Ja sitten kun saa rangaistuksen voi kitistä että "Miksi sää nyt tollasta menit määräämään. Enhän mä mitään oo tehnyt, ollut vaan oma itteni. Oot kohtuuton!" :D
joo että taidan olla aika kamala "alistuva" jos lainkaan sitä.
-
Ooh no nyt mulla vasta kamppailu onkin päässä. Tuli sen verta avaavia viestejä. Kiitos niistä, jatkan pohdiskelua :) ehkei mun tarvitse määrittää mikä olen, kunhan teen sitä mistä nautin ja kun en nauti voinkin sitten laittaa pillit pussiin.
Olen niin samaa mieltä ja alistun tähän :love:
-
Tämä on mielenkiintoista keskustelua varsinkin, kun keskustelijat pystyvät kiihkottomaan toiset huomioon ottavaan keskusteluun.
Kun subi antaa luvan alistaa ja on taistelija, mutta ei kovin helpolla alistu, miten kaikki sitten käytännössä menee? Juokseeko subi karkuun :). Tapellaanko? Minä en ole mikään bodari tai taistelulajien mestari, mutta ei minua monikaan nainen alista ilman suostumustani. Jos sitten suostumus on annettu, mistä näkee, ettei subi alistu helpolla? Sanooko hän vastaan? Tekeekö toisin, kuin käsketään? Luulisin, että jonkinlaista niskurointia se on. Ei kai se pelkästään fyysisen voiman käyttöä ole. Tästä ei minulla ole kokemusta, mutta kuulisin kyllä mielelläni. Minulla tuo taistelu näkyy siinä, käytänkö turvasanaa. En käytä juurikaan, mutta joskus on pakko.
Lady Whipin Darkkarin kertomuksia lukeneena muistan rajuja kertomuksia, jotka osaltaan vastaavat tähän aiheeseen.
Joo arvostan sitä että porukka osaa sanoa mielipiteensä muita tallaamatta. Varsinkin kun tää nyt oli vaan tällainen "mikä mää nyt sit taas olen" -avaus multa..
Hmm kysyit että mistä näkee ettei subi alistu helpolla. Mun kohdalla se on sitä että laitan vastaan, niskuroin, pullikoin, nauran, kyseenalaistan, katson miten pitkälle D suostuu katsomaan mun temppuilua. Jonkun mielestä tää kuullostaa varmasti hyvin lapselliselta ja sitä se onkin. Näin ei kuitenkaan ole suhteen edetessä. Mut tuo alistettavuus muuttaa sitten muotoaan, menee enemmänkin sellaiseksi mitä muut ei laisinkaan huomaa. Tosin ei ole kokemusta aivan kauhean pitkästä D/s-parisuhteesta joten hankala sanoa miten asiat käytönnössä menis.
-
Hmm kysyit että mistä näkee ettei subi alistu helpolla. Mun kohdalla se on sitä että laitan vastaan, niskuroin, pullikoin, nauran, kyseenalaistan, katson miten pitkälle D suostuu katsomaan mun temppuilua. Jonkun mielestä tää kuullostaa varmasti hyvin lapselliselta ja sitä se onkin.
Öhh, osaankohan nyt lainata, kokeillaan! Taas komppaan! Mulla samanlaista. Kuitenkin esim. uhkailemalla jollain erityisen epämiellyttävällä mut saa alistettua helposti.
-
Hmm kysyit että mistä näkee ettei subi alistu helpolla. Mun kohdalla se on sitä että laitan vastaan, niskuroin, pullikoin, nauran, kyseenalaistan, katson miten pitkälle D suostuu katsomaan mun temppuilua. Jonkun mielestä tää kuullostaa varmasti hyvin lapselliselta ja sitä se onkin.
Öhh, osaankohan nyt lainata, kokeillaan! Taas komppaan! Mulla samanlaista. Kuitenkin esim. uhkailemalla jollain erityisen epämiellyttävällä mut saa alistettua helposti.
Uhkailemalla jollakin erityisen epämiellyttävällä edellyttää tietty sen että tuntee toisen heikot kohdat. Myös kieltäminen tehoaa. Mut se teenkö sovistusti riippuu taas siitä miten ehdoton ja "kova" toinen on mulle. Tietyissä jutuissa ei vaan saa antaa periksi. Kun uhkaillaan, määräillään, pakotetaan jne. niin parasta on mun mielestä ne mitkä on subista lähtöisin. Ei sellaiset yleiset käskyt ja määräykset toimi kauheen hyvin.
-
Hmm kysyit että mistä näkee ettei subi alistu helpolla. Mun kohdalla se on sitä että laitan vastaan, niskuroin, pullikoin, nauran, kyseenalaistan, katson miten pitkälle D suostuu katsomaan mun temppuilua. Jonkun mielestä tää kuullostaa varmasti hyvin lapselliselta ja sitä se onkin.
Öhh, osaankohan nyt lainata, kokeillaan! Taas komppaan! Mulla samanlaista. Kuitenkin esim. uhkailemalla jollain erityisen epämiellyttävällä mut saa alistettua helposti.
Uhkailemalla jollakin erityisen epämiellyttävällä edellyttää tietty sen että tuntee toisen heikot kohdat. Myös kieltäminen tehoaa. Mut se teenkö sovistusti riippuu taas siitä miten ehdoton ja "kova" toinen on mulle. Tietyissä jutuissa ei vaan saa antaa periksi. Kun uhkaillaan, määräillään, pakotetaan jne. niin parasta on mun mielestä ne mitkä on subista lähtöisin. Ei sellaiset yleiset käskyt ja määräykset toimi kauheen hyvin.
Joo, siis toki näissä tapauksissa oon aina tuntenut dommen, ja se on tiennyt mikä muhun tehoaa kun muu ei enää auta, tai kun ei kärsivällisyys riitä. :))
-
Ja onhan se toki niin että en itsekään jaksa aina laittaa vastaan, eikä siihen aina ole tarvettakaan. Mutta etenkin D/s-suhteen alussa ns. testaan toisen kykyä olla ehdoton ja vahva auktoriteetti.
Tämä särähtää mulla korvaan pahasti. Jos dominoiva on kuten esimerkiksi Lady Whip sanoi, sellainen joka haluaa alistettavassa olevan haastetta, niin jos kyse onkin vain alistuvan "suhteen alun D:n testausta" niin silloin voi tulla pahoja pettymyksiä puolin ja toisin.
Aina kun suhteen alussa ollaan jotain muuta kuin mitä ollaan todellisuudessa, se vie maton todellisuuden alta.. Eli jos olet tyyppiä joka haluaa kapinoida, varaudu siihen että D odottaa sinun kapinoivan aina, muuten on vaara että sitten kun huomaat alistuvasi ilman kapinointia vaihtaa D subia...
Itse kyllä olen aika lailla samoilla linjoilla Peacen kanssa. Olen ennemminkin hyvin valikoiva Domin suhteen, hankalana ihmisenä noin ylipäätään muutenkin kaikkien läheisten ihmisten suhteen nirso, ja testaan kyllä ennemmin ennen suhdetta onko toisesta minulle Domiksi, ja jos haluan subbailla niin sitten taistelu on kyllä siellä omien korvien välissä. Siellä sitten kyllä myrskyääkin, mikä voi toki heijastua suhteeseenkin, mutta toivottavasti siinä kohtaa valinta on ollut riittävän hyvä eikä mene valtataistelun puolelle kuitenkaan, sitä en halua. Heikompi Dom tosin voi luulla tätä sisäistä taistelua vastaanpanemiseksi mikä sinänsä on huono juttu.
Tämän allekirjoitan täysin. Vaikka olen alistuva, en minäkään kenelle tahansa alistu, vaan testaan vastapuolen auktoriteetin ennenkuin edes lähden alistumisen tasolla ihmiseen tutustumaan. Ja niitä taisteluita toki käydään, oman pään sisällä.. ;)
-
Hmm.. Mä en varmaan ole osannut selventää ihan täysin omaa päätäni ja siksi mut nyt käsitetään väärin. En osaa kuvailla miten tuo alistettavuus näkyy. Tietyssä vaiheessa mä vaan kapinoin enemmän sitten pikkuhiljaa (pidemmässä suhteessa) alan taipua D:n tahtoon.
I-me: olet kyllä ihan oikeassa tuossa todellisuusjutussa että ei kannata sitten säikähtää jos D häipyy kun haluaa/olettaa subin kapinoivan aina.
Ei mulle tän selittäminen ääneen ole vaikeaa ja kyllä sen omassa mielessäni tiedän miten asiat on mutta täällä foorumilla asian ilmaiseminen täysin on hel*etin vaikeaa.
-
Ei mulle tän selittäminen ääneen ole vaikeaa ja kyllä sen omassa mielessäni tiedän miten asiat on mutta täällä foorumilla asian ilmaiseminen täysin on hel*etin vaikeaa.
Kohtalotoveri :-\
Minäkin ilmaisen itseäni paremmin suullisesti. Kun yritän pistää ajatukset kirjalliseen muotoon, iskee lukko. Mielessä niin selvä asia muuttuu sekavaksi. Siksi kirjoitan lyhyitä lauseita. Jotta edes jokin menisi oikein.
-
Ja kirjoittaminen kuitenkin on mun intohimo. Siksi ihmettelenkin miksi en osaa ilmaista näitä asioita. Ehkä en vain sitten ole selvillä näistä ajatuskimuranteista.. Kallistun edelleen tuonne alistettavan puolelle..
-
Kaippa ikä ja kokemus selkeyttää hieman ilmaisuakin. Itselleni ainakin tuttua tuo, ettei oikein osaa sanoa mitä tarkoittaa, kun konreettisuus eli käytännön tason fyysiset kokemukset vähäisiä. Kun "sana tulee lihaksi" on ehkä helpompi ilmaista..
-
Ei mulle tän selittäminen ääneen ole vaikeaa ja kyllä sen omassa mielessäni tiedän miten asiat on mutta täällä foorumilla asian ilmaiseminen täysin on hel*etin vaikeaa.
Kohtalotoveri :-\
Minäkin ilmaisen itseäni paremmin suullisesti. Kun yritän pistää ajatukset kirjalliseen muotoon, iskee lukko. Mielessä niin selvä asia muuttuu sekavaksi. Siksi kirjoitan lyhyitä lauseita. Jotta edes jokin menisi oikein.
Ihan samaa koen minäkin. Kun luen jonkun kommentin tulee usein mieleen, että minä koen asian näin ja näin. Sitten, kun aikoo vastata, niin ei saakaan samaa kirjoitettuun muotoon ja alkaa miettimään, että miten se nyt olikaan. Miten sanon asian niin, etten tyrmää toisia, kun en sellaista tarkoita ja miten sanon asian, että se ymmärretään niin kuin tarkoitan. Hyvä, kun tulee keskustelua ja voi tarkentaa sanomaansa. Sitten vielä tähän ketjuun, en minä mieti millainen alistuva minä olen, minä vaan olen. Minulla ei ole tarvetta olla samanlainen kuin muut ja muiden ei tarvitse olla kuten minä.
Kyllä me subula sanomasi ymmärrämme varmaan aika hyvin ja sinulle riittää, kun itse tiedät asian.
Luulen ymmärtäväni tuon alistettavuuden ja vastaan taistelemisenkin, vaikka itse en niin toimi tai osaa toimia. Mitenhän se toimisi, jos joskus taistelisinkin vastaan? Saattaa olla, että se alkaisi itseäni naurattamaan, koska oikeasti alistun jos haluan, enkä alistu jos en halua. Kun alistun, haluan näyttää D:lle, että alistun hänelle. Minulle on tärkeää, että hän tietää sen ja ottaa sen vastaan.
Menihän tämä varmasti taas riittävän sekavaksi?
-
Minulla ei ole tarvetta olla samanlainen kuin muut ja muiden ei tarvitse olla kuten minä.
Tuota kai ei ikinä toisteta tarpeeksi joten pistänpä sen vielä kerran tähänkin heti aluksi! :)
Vanilja-aikoina kiusoitteleminen taisi minulla olla vaistomainen tapa houkutella kumppanista esiin jotain D-mäisempiä piirteitä. Tyyliin "jos heittäydyn näin vaikeaksi niin hänen on pakko pistää mut paikoilleen". Joskus meni sinnepäin ja leikittiin innolla raiskausmaisia leikkejä, kerran taas yksi jopa pelästyi. Ja lopuksi sitten onneksi satuin vahingossa tapaamaan sellaisen miehen joka otti ohjat kunnolla, ja opin että olikin olemassa tällainen juttu kun D/s ja että taidan olla sub koska nautin alistumisesta.
Mutta noista alistuva/alistettava vaihtoehdoista Alistettava tuntuu yhä omimmalta, koska haluan alistua minua vahvemmalle, ja ellen "testaa" D:tä, en voi tietää pärjääkö hän minulle kun annan itsekontrollini mennä, välittääkö hän minusta ja sovituista rajoista, osaako hän kontrolloida itseään vai voiko hän olla oikeasti vaarallinen, voiko häneen luottaa kaikissa tilanteissa jne. Testaaminen ei ole tietoista, se on enemmänkin kun joku palapeli, ja kun D on osoittanut omaavansa kaikki hakemani palaset niin silloin vasta tunnen olevani valmis alistumaan. Ja rakastumaan, ellen ole häneen rakastunut jo aikaisemmin.
Totella ja palvella voin kyllä muutenkin, se ei mielestäni vaadi alistumista. Ja voin mielessäni päättää haluavani alistua, mutta se ei tunnu alistumiselta ennen kun D on voittanut ainakin yhden "kamppailun" jossa kynsin hampain olen pistänyt täysillä vastaan kunnes lopulta tajuan että se on turhaa. Senjälkeen palvelunhaluni on ihan eri luokkaa ja voisin kai luokitella itseni (hänen seurassa ainakin) alistuvaksi, vaikkakin vastaanpistämistä on melko helppo minusta provosoida esiin jos se D:tä huvittaa. :)
Muutenkin nuo kaikki kovimmat kamppailut on ollut D:n aloitteesta, en minä itse "häiriköi" kun aika harvoin, useimmiten ainoastaan silloin kun tuntuu että D tarvitsee pientä motivaatiota päästääkseen taas vauhtiin.
Niin siis Alistuva vs Alistettava - mitä eroa? ketjunaloituksen kysymykseen vastaukseksi että näen mitä eroa niissä on mutta sillä ei ole niin väliä, pääasia että oma kumppani nauttii samoista asioista (tai siis niiden vastakappaleista) kun mistä itse nauttii. :)
-
Tänään ajatuksissa juuri tämä ketju kun tapasin Masterini aamulla. Mietin, mikä siinä on kun kumpikin kiertää toisiaan kuin kissa saalista, pientä flirttailua, ironiaa, keljuilua, toisen kokeilua, sanailua, myös kosketuksia ja iholla olemista.
Läsnä on voimakas jännite joka on molempien sisällä. Jos voisi sanoa, että sielut ovat samalla tasolla ja etsivät mittaa toisistaan ja tässä yhdessä olemisessa haastaa myös itsensä toisen kautta. Etsii itseään toisesta - molemmin puolin.
Kun on kaksi levotonta luonnetta yhdessä joiden oma sisäinen elämän jännite on vahva ja kiihkeä - siitä ei voi tulla mitään muuta kuin pakolla alistamista. Koska kumpikin tarvitsee sen oman osansa toisen kautta mikä tyydyttää syvältä ja sen kautta jaksaa.
Sanaton yhteisymmärrys ja hyväksyntä.
-
Mietin, mikä siinä on kun kumpikin kiertää toisiaan kuin kissa saalista, pientä flirttailua, ironiaa, keljuilua, toisen kokeilua, sanailua, myös kosketuksia ja iholla olemista.
Läsnä on voimakas jännite joka on molempien sisällä. Jos voisi sanoa, että sielut ovat samalla tasolla ja etsivät mittaa toisistaan ja tässä yhdessä olemisessa haastaa myös itsensä toisen kautta. Etsii itseään toisesta - molemmin puolin.
Kun on kaksi levotonta luonnetta yhdessä joiden oma sisäinen elämän jännite on vahva ja kiihkeä - siitä ei voi tulla mitään muuta kuin pakolla alistamista. Koska kumpikin tarvitsee sen oman osansa toisen kautta mikä tyydyttää syvältä ja sen kautta jaksaa.
Sanaton yhteisymmärrys ja hyväksyntä.
Tämän lukiessa oli taas tippa linssissä,itkupilli kun on. Niin kaunista,mutta ei satuja vaan totta. Tietenkin se rankka puoli ja "rumuuskin" siinä, mutta silti
(=
-
Onks näillä MITÄÄN eroa?
Kun katsoo sanakirjoista kuinka "submission" tai "submissive" kääntyy niin sieltä ihan ensimmäisinä löytyy noita kylmiä/raakoja/julmia sanoja jotka eivät kuvaa todellisuutta hyvin jos lainkaan. Se joka käännöksen alunperin teki ei tuntenut bdsm-kulttuuria lainkaan. Sanakirjoista löytyy myös:
"submit to the conditions" == suostua sovittuihin ehtoihin. -> Suostuvainen?
"submissive" == nöyrästi myöntyvä. -> Myöntyväinen?
Minun Kuningattareni on aina antautuvainen, joka antaumuksella antautuu.
T:Six
-
"submit to the conditions" == suostua sovittuihin ehtoihin. -> Suostuvainen?
"submissive" == nöyrästi myöntyvä. -> Myöntyväinen?
Minun Kuningattareni on aina antautuvainen, joka antaumuksella antautuu.
T:Six
Itse en voi ajatellakkaan alistuvaa narttua, tavissuhteisiin alistuva, antautuva sopii ihan hyvin, mutta Alistettava on ehdottomasti sellainen saalis, jonka kelpuutan..
Helppoahan saa pyytämällä, mutta oikeaa taistelevaa narttua... siihen tarvitaan hieman muutakin kuin kuin sanoja..-
-Robert-
-
"submit to the conditions" == suostua sovittuihin ehtoihin. -> Suostuvainen?
"submissive" == nöyrästi myöntyvä. -> Myöntyväinen?
Minun Kuningattareni on aina antautuvainen, joka antaumuksella antautuu.
T:Six
Itse en voi ajatellakkaan alistuvaa narttua, tavissuhteisiin alistuva, antautuva sopii ihan hyvin, mutta Alistettava on ehdottomasti sellainen saalis, jonka kelpuutan..
Helppoahan saa pyytämällä, mutta oikeaa taistelevaa narttua... siihen tarvitaan hieman muutakin kuin kuin sanoja..-
-Robert-
Et sitten saanut sanotuksi että mitä sinä "siihen" tarvitset? Puukon? Tuliaseen? Vai riittäkö nyrkit tai muu sellainen brutaali voimankäyttö?
Minä tiedän aina ja varmuudella että sanani riittää, ilmaistu tahtoni toteutuu vaikka olisi kuinka ...kiusallinen (sopparin valtuutuksen puitteissa). Se tunne on sanoinkuvaamaton, ...mahtava, todella kuninkaallinen.
T:Six
-
Eli siis annettava on, kun avioliittosopimuksessa niin lukee..??-(:
No, Meidän muiden on vain jatkettava pakottamista, pieksämistä ja
muita vulgaareja toimintoja saadaksemme nartut tottelemaan..
Hitto kun olisikin syntynyt kuhnuriksi Kuningattaren käyttöön...
-R-
-
Eli siis annettava on, kun avioliittosopimuksessa niin lukee..??-(:
No, Meidän muiden on vain jatkettava pakottamista, pieksämistä ja
muita vulgaareja toimintoja saadaksemme nartut tottelemaan..
Hitto kun olisikin syntynyt kuhnuriksi Kuningattaren käyttöön...
-R-
Hämmästyttävän hyvinvoivalta Lady luitenkin aina vaikuttaa.... onkohan kyseessä joku piilopahoinpitely :roll: Tiistainakin näin ihan alusvaatteisillaan... eikä näkyny pahemmin niitä pahoinpitelyn jälkiä... mitä nyt muutama piiskan jälki, mut nehän kuuluu asiaan aina O:-)
-
No, Meidän muiden on vain jatkettava pakottamista, pieksämistä ja
muita vulgaareja toimintoja saadaksemme nartut tottelemaan..
-R-
Ah Dear, päätit sittenkin kertoa mitä keinoja joudut käyttämään saadaksesi minut polvilleni eteesi. ;)
*nousee ylös pudistaen tomut vaatteista*
"Kiitän. Saisinko nyt halauksen ja suudelman." :)
-
.
-
Eli siis annettava on, kun avioliittosopimuksessa niin lukee..??-(:
Ilmeisesti ymmärrät sopimuksen siten kuin olet niitä netistä löytänyt, eli läjänä vaatimuksina joita sadistit ovat kuola poskella punoneet kasaan.
Oikeasti soppari on aie-sopimus ja puitesopimus. Yhdessä luotu ja yhdessä hyväksytty framework. Siinä on vain järkeviä ja haluttuja "pykäliä" eikä mitään ehdottomuuksia, sillä tavalla järkeviä ja haluttuja että kummatkin kokevat ne järkeviksi ja halutuiksi.
Soppari on myös yksi "työkalu" (keino) piiskojen ja pyykkipoikien lomassa, on ...virittävää sitä yhdessä päivittää.
No, Meidän muiden on vain jatkettava pakottamista, pieksämistä ja
muita vulgaareja toimintoja saadaksemme nartut tottelemaan..
Niin. Siten me kaikki toimimme, teemme parhaamme, kukin kykyjensä ja taitojensa mukaisesti.
Pakko todeta että oudolta tuo sinun tavoitteesi kuullostaa. Minulla on aina ollut tavoitteena molemminpuolinen täyttymys, sellainen galaktinen ilotulitus.
T:Six
-
Paljon pyöreitä sanoja, eiköhän tämä ole kaluttu luu...
Siis minun puolestani..
Robert.
-
Olen hyvin pitkälti Subulan kanssa saoilla linjoilla.
Alistettava alistuu vasta, kun hänet on alistettu, eli on tapeltu tarpeeksi. Eli nämä tapahtuvat tässä järjestyksessä tai sitten alistutaan suoraan. Minusta tässä on selkeä ero, sillä alistettava ei tee rikosiloitusta, vaikka tappelu ei kestäisikään tarpeeksi pitkään hänen alistuakseen.
Itse olen alistuva tai alistettava mielialan mukaan. En todellakaan kuuntele vierestä, kun kaksi domia puhuvat minusta kuin mistäkin esineestä, ellen ole alistettu ensin. Toisaalta joskus kuljen kiltisti perässä ja toisena hetkenä seuraa pitkällinen painiottelu hyvin kipeine paikkoineen. Elämme kuitenkin myös normaalia elämää, joten mielestäni on täysin luonnollista olla joskus (tai useammin) alistumatta suoraan vain koska on alistunut joskus ennenkin. Haluan siis sanoa, että alistuva ja alistettava ovat eri asioita, mutta sama henkilö voi olla vuoron perään molempia tai pysyä vain toisessa.
Pa
-
Sen siitä saa kun puolinukuksissa käy kommentoimassa ja lainailemassa toisten tekstejä...eli seuraavassa tarkoitukseni oli lainata osaa käyttäjän I-me kommentista:
LAINAUS: "" Jos dominoiva on kuten esimerkiksi Lady Whip sanoi, sellainen joka haluaa alistettavassa olevan haastetta, niin jos kyse onkin vain alistuvan "suhteen alun D:n testausta" niin silloin voi tulla pahoja pettymyksiä puolin ja toisin.
Aina kun suhteen alussa ollaan jotain muuta kuin mitä ollaan todellisuudessa, se vie maton todellisuuden alta.. Eli jos olet tyyppiä joka haluaa kapinoida, varaudu siihen että D odottaa sinun kapinoivan aina, muuten on vaara että sitten kun huomaat alistuvasi ilman kapinointia vaihtaa D subia... ""
Ja se oma kommenttini alkaa tästä: juuri tuon takia kinkysuhteiden toivoisi poikkeavan vaniljasuhteista eli ei esitettäisi alussa pelkkää sunnuntaipuolta itsestään. Uskon, ettei useimmilla dominoivilla ole siihen tarvettakaan vaan Domme tai Master on alusta alkaen sellainen kuin oikeasti on.
Toiveet ja mieltymykset kohtaavat tai eivät, mutta jos ollaan rehellisiä niin säästytään pettymyksiltä tyyliin "sähän lupasit että saan sitä ja tätä..." Suhteen syventyessä mukaan voi tietysti tulla paljonkin sellaista, josta dominoiva tai subi ei alussa ollut innostunut. Tai sitten ei tule. Mutta aina paremmalta pohjalta lähdetään, jos subikin uskaltaa sanoa toiveensa suoraan. On sitten alistuva tai alistettava :)
* korjailtu lainauksen osalta 16.7. *
-
,
-
Itsellä on tohon aika sillein yksiselitein näkökulma. Kun alistaa, sen jälkeen ei tarvii kun enään muistuttaa olemassa olosta ja toine tietää että se vaan mennään niin :)
Alistuvia en käytä. Koska ne nytten vaan jossain vaiheessa kokeilee onneansa, sitten mennää kovalla ja sitten on pääpaskana ;)
-
Jotenkin tätä ketjua lukiessa tulee fiilis että jotkut räjäyttää dynamiitilla graniittia, toiset hioo hellästi timanttia. Kukin tyylillään. Samoin tulee sellainen vaikutelma että ollaan kovasti sitä omaa mieltä, ja puolta, vaikka tosiasiassa aika vaikeata on dominoida tai subbailla ilman sitä vastakappaletta, joka kaiken mahdollistaa. Eikä "markkinat" kenellekään niin valtaisat ole että voi esittää totaalisen vaatimuslistan että tässä: ota tai jätä. Toki yksin voi sitten olla niin dominoiva tai subbaileva ja niin täpöllä kuin sielu sietää. Ei ne suuret sanat ja haaveet suuta halkaise. Pääasia kuitenkin että osapuolet itse ovat tyytyväisiä; en usko että yhtä totuutta on olemassa, kompromisseja joutuu varmasti suhteessa ollessaan tekemään jokainen, puoleen ja toiseen, yhtälailla dominoinnissa kuin subbaamisessa, oleellisinta varmaan kuitenkin on henkisesti ja fyysisesti yhteensopiminen, missä taas yleensä on kyse niin paljosta muustakin kuin kinkyydestä ja perversioista.
Itse olen niin mentaalinen etten jaksa mitään machouhoavia hallitsevia; rupeavat vain nykimään suupieltä, ja tylsistyttävät mielen aika nopeasti. Pidän hienovaraisemmasta, vivahteikkaamasta ja älyllisemmästä vuorovaikutuksesta. Sellaisesta, jossa Dominoiva ei käytä voimaa vaan valtaa jolla saa haluni kuljettamaan minua pidemmälle silloinkin kun osa minusta pistää henkisesti täysillä vastaan. Nautin nimenomaan siitä että jokin minussa haraa vastaan ja toistaa eieieiei, ja kuitenkin tiedän ottavani sen seuraavankin askeleen. Ja siitä että toinen näkee sen taistelun ja luottaa voimaansa (henkiseen) kuljettaa minua. Ja myös kunnioittaa sitä että uskallan vaikka osa minusta olisi jo ajat sitten halunnut juosta karkuun. Onko tämä alistumista vai alistettavuutta...en tiedä, ei edes kiinnosta. Mutta se matka mikä siitä, yhdessä, muodostuu kiinnostaa. Eli odotan Domilta henkistä periksiantamattomuutta, pitkäjänteisyyttä mutta myös joustavuutta muuttaa toimintaansa reagointini ja ominaisuuksieni mukaan. Ei ole helppoa olla dominoiva ei, ei ainakaan minulle :).
-
Ikään kuin kaikessa olisi vain kaksi puolta, joko tai.... ::)
-
Niin, nimenomaan: kaksi puolta. Aina.
Joko alistettava, tai alistuva.
Dominoiva, tai subbaileva.
Kinky, tai vanilja.
Fettari, tai ei-fettari.
Homo, tai hetero.
Joko tai. Vuorotellen ja aina, ja yksinomaan yhtä kerrallaan. Tosiasia kun elämässä on että se on paradoksaalista ja yksi onkin toinen ihan huomaamatta ja samaan aikaan. Ihminen on kykenevä tuntemaan hyvin vastakkaisia tunteita ja asioita ja omaamaan myös vahvan erilaisia ominaisuuksia samanaikaisesti.
Juuri kun on kaikkein iloisin ja saanut jotakin pitkään kaipaamaansa niin itkettääkin ja ahdistus iskee sen vuoksi että jonkin saaminen on jonkin toisen mahdollisuuden/mahdollisuuksien/asioiden menettämistä. Ihmisyys ja elämä on vastakkaisuuksien yhtäaikaista kokemista ja sille nöyrtymistä. Ja näköjään tämän asian hyväksymistä vastaan tappelemista.
Ja tarkoitan myös sitä että on hyvä että täälläkin haetaan näitä joko tai vastauksia erilaisissa keskusteluketjuissa mutta ne usein menevät yhdeksi änkkäämiseksi kun ihmiset herkästi edustavat kannanotoissaan sitä mikä on vallitsevinta heissä, peittäen muun koska yksinkertaistaminen tekee asioista helpommin ymmärrettäviä ja hyväksyttäviä niin itselle kuin muille. Mutta sitten siinä usein käy niin että se lapsi menee pesuveden mukana, ja asiat näyttäytyvät huomattavasti mustavalkoisemmassa muodossa kuin mitä ne oikeasti ovat.
Tarkoitan etten kykene uskomaan tällaisiin portaattomiin rajoihin seksuaalisuuden ja ihmisyyden suhteen; liian yksinkertaista ja helppoa. Ymmärrän niiden hakemisen helpotuksena käsittää ja käsitellä itseä ja muita ihmisiä mutta sitten kun ollaan oikeasti elämisen ja ihmissuhteiden tasolla niin eivt asiat ole niin yksioikoisia ja selkeitä.
Ja pieni lisäys: kun sekoitetaan tekeminen ja sitten se mitä itse kunkin pään sisällä tapahtuu niin ollaan hukassa. Toimimme sen vahvimman impulssimme mukaisesti mutta sen rinnalla on sisällämme niin paljon muutakin josta olisi hyvä olla tietoinen, jotta ymmärtäisi sekä oman että toisen toiminnan. Ja juuri siksi kykenemme ymmärtämään toisiamme kun meissä itsessämme jo on se kaikki mitä toisissakin, vaikkemme kaikkia ominaisuuksiamme itse käytäkään. Olisimme ufoja toisillemme muuten.
-
Tässäpä keskusteluketju, johon subula aloituksessaan viittaa:
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=255.0
-
Tarkoitan etten kykene uskomaan tällaisiin portaattomiin rajoihin seksuaalisuuden ja ihmisyyden suhteen; liian yksinkertaista ja helppoa. Ymmärrän niiden hakemisen helpotuksena käsittää ja käsitellä itseä ja muita ihmisiä mutta sitten kun ollaan oikeasti elämisen ja ihmissuhteiden tasolla niin eivt asiat ole niin yksioikoisia ja selkeitä.
Ja pieni lisäys: kun sekoitetaan tekeminen ja sitten se mitä itse kunkin pään sisällä tapahtuu niin ollaan hukassa. Toimimme sen vahvimman impulssimme mukaisesti mutta sen rinnalla on sisällämme niin paljon muutakin josta olisi hyvä olla tietoinen, jotta ymmärtäisi sekä oman että toisen toiminnan. Ja juuri siksi kykenemme ymmärtämään toisiamme kun meissä itsessämme jo on se kaikki mitä toisissakin, vaikkemme kaikkia ominaisuuksiamme itse käytäkään. Olisimme ufoja toisillemme muuten.
Kunpa osaisi ilmaista asioita kirjallisesti yhtä hyvin kuin joku muu,mutta onneksi edes jotkut osaavat.
Silti olen miettinyt,että millainen henkilö on ali(s)tettava ja millainen tuosta vain alistuva (on jo valmiiksi aulis jonkun Alistavan tavattuaan) Itselleni ei ole sittenkään näinä vuosina valjennut tuo prosessi.
Onko se todellista, että jonkun kanssa on välttämättä käytävä jonkinasteinen "kamppailu" tai alistamistapahtuma, ennenkuin tää alistuva viimein syö jonkun D/M:n kädestä vai onko se tarpeellinen tapahtuma molempien kannalta katsottuna vai ihan hihasta vedetty koko keissi?
Yksi vaihtoehto olisi myös kammottava,että haluaisi niin kovasti alistua jollekin,mutta M/D estäsi asian tai sanoisi, että katsotaan sitten vuoden kuluttua uudelleen :))
edit: hassunhauskoja kirjotusvirheitä
-
Tämän ketjun alkupäässä on erinomainen Lady Whipin kommentti tähän keskusteluun liittyen. En voisi olla enempää samaa mieltä hänen kanssaan!
Minä olen alistettava. Olen juuri sellainen taistelijaluonne, itsenäinen ja itsepäinen. En ole alistuva, en palveleva. En heti. Nautinto tulee minulle siitä, että Dom näkee minun sisälleni, minuun ja tajuaa näkemässään sen potentiaalin, joka minussa on. Minä tarvitsen sellaisen Domin, joka alistaa minut. Kun sitten alistun, olen kiltti, tottelevainen, nöyräkin, erittäin lojaali. En kuitenkaan alistu kenelle tahansa, vaan hänelle, jolla on valtavasti sisäistä ja ulkoista karismaa ja joka vaikuttaa pysäyttävästi kaikkiin aisteihini. Se alistumisen tunne syntyy Domin intuitiivisestä aistimisesta. Vaikka hän seisoo mitään sanomatta, minuun katsomatta vieressäni, niin minä tunnen hänen voimansa, läsnäolonsa, hallitsevuutensa.
Sellaiselle Domille minä alistun ja se on sitten minun paikkani, minkä hän minulle osoittaa. :)
-
Tätä keskustelua kun joskus luin, niin kumma tuunne tuli, että jotkut Dominoivat luulevat, että kaikki alistuu heille. Itse katson mielummin asian tältä kantilta, että valitsen sellaisen naisen joka kiinnostaa itseeni senverran, että viitsin alkaa siihen vaivalloiseen projektiin että alistan hänet. Eli itselle on ollut yksi ja sama täällä kuin muuallakin onko ihminen subi vai dominoivaksi itsensä luokitellut, sillä yleensä näissä luokitteluissa yleensä on virheitä, sillä hyväksyn itse senkin että oikea ihminen pystyy minutkin alistamaan.
-
Voih katy; näkyy olevan painovirhe tuolla aiemman persoonani kirjoitelmassa...en kuitenkaan kestä penkoa enempää jotakin iäisyys sitten kirjoittamaani (=kiinalaista kidutusta) joten olkoon ja huomatkoon ketä kiinnostaa, minua ei niin kovin.
-
Chimi,ei ollut tarkoitus alkaa penkoa erityisesti vanhoja tekstejä,mutta kun tuo oli sen verran hyvin sanottu ja kerrankin nostin vanhan ketjun
:D
-
Tämän ketjun alkupäässä on erinomainen Lady Whipin kommentti tähän keskusteluun liittyen. En voisi olla enempää samaa mieltä hänen kanssaan!
Minä olen alistettava. Olen juuri sellainen taistelijaluonne, itsenäinen ja itsepäinen. En ole alistuva, en palveleva. En heti. Nautinto tulee minulle siitä, että Dom näkee minun sisälleni, minuun ja tajuaa näkemässään sen potentiaalin, joka minussa on. Minä tarvitsen sellaisen Domin, joka alistaa minut. Kun sitten alistun, olen kiltti, tottelevainen, nöyräkin, erittäin lojaali. En kuitenkaan alistu kenelle tahansa, vaan hänelle, jolla on valtavasti sisäistä ja ulkoista karismaa ja joka vaikuttaa pysäyttävästi kaikkiin aisteihini. Se alistumisen tunne syntyy Domin intuitiivisestä aistimisesta. Vaikka hän seisoo mitään sanomatta, minuun katsomatta vieressäni, niin minä tunnen hänen voimansa, läsnäolonsa, hallitsevuutensa.
Sellaiselle Domille minä alistun ja se on sitten minun paikkani, minkä hän minulle osoittaa. :)
Hyvin sanottu! Hirveen harvoin tulee tässä lusuperseiden kaupungissa vastaan semmoista tyyppiä, jolle tuis mieleenkään alistua, oli sitten puheet miten suuria tahansa. Ja silloinkin nautin milteinpä enemmän juurikin siitä ketjussa aikaisemmin mainitusta ajojahdista, piirityksestä, sähköstä ilmassa. Mutta toisaalta, minä en ookkaan subi ;D
-
En omaa kovinkaan paljoa kokemusta alistumisesta tai alistattavana olemisesta. Tähän mennessä alistamis yritykset ovat menneet huonosti tai hyvin huonosti. Ainoastaan alistumis kokemukset ovat toimineet. Enkä usko että se on siitä kiinni että tulee riittävän alistava auktoritäätti osoittamaan että "kyllä sinä oikeasti olet alistettava" sitä on kuitenkin kokeiltu elämässä niin moneen kertaan vaikka ei seksuaalis sävytteisesti aina. En edes uskaltaisi lähteä sellaiseen kokemukseen että joku alistaa mut.
-
Omalla kohdallani tuo ero on selvä. Itse en kovin helposti alistu, mutta minut saa kyllä alistettua. Eikä se tarkoita mitään väkivaltaista pakottamista, vaan fyysistä tai henkistä tilaa, jossa vaan tuntee olevansa heikompi ja avuton. Toimii siis hyvin henkiselläkin vipuvarrella.
-
Kiinnostava keskustelu. Enpä ole ennen miettinyt asiaa.
Itse olen löytänyt itsestäni ehkä molemmat puolet, alistujan ja alistettavan, mutta eri ihmisen kanssa. Toinen sai vereni kiehumaan, halusin laittaa vastaan ja tulla alistetuksi ennen kuin antaisin periksi ja nöyrtyisin. Tällä hetkellä Herrani kanssa taas koen jotenkin luontaisesti halua alistua ja olen mielestäni erittäin palvelualtis. Kyse saattaa olla ehkä keskinäisestä kunnioituksestakin ja siitä, miltä pohjilta hommaan on lähdetty.
-
Itse en ole varma kumpi olen... Minulta löytyy halua miellyttää, mutta joskus on vaan kivaa lyödä leikiksi ja puntuilla vähän. Tietenkään minun aisoihin pistäminen ei vaadi paljoa, kun pieni kooltani olen ja aika hintelä.
Ehkä se vastaan pistäminen on vaan joku sivuoire koirien kanssa kasvamisesta, koska sellainen vastustus ja painiminen on pelkkää leikkiä minulle. Siihen ei liity liiemmin kiihotusta taikka mitään jääräpäisyyttä.
-
Itselläni ero on häilyvä. Tykkään kokeilla rajojani ja laittaa vastaan, mutta sisimmissäni kiltti ja tottelevainen, sille oikeelle ihmiselle, kelle haluan alistua.