BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: submiesjns - 16.05.2014, 12:10
-
Tuo toinen ketju "voiko kinkyksi oppia" pani miettimään tätä hiukan syvemmin. Omalla kohdallani koen kinkyn itsessäni, tätänykyään lähinnä elämääni vaikeuttavana asiana. Tuottaa tarpeetonta tahatonta aivo tuotosta joka ei selviä mihinkään suuntaan. Mitä olen..se luullakseni on jo aika hyvin selvillä. Siinä se ongelma onkin...Jos ei olisi tätä puolta miehessä. Luultavasti saattaisin olla jopa parisuhteessa ja sen puoleen tyytyväinen. Kinkyys kuitenkin rajoittaa sitä potentiallisen kumpanin etsimistä huomattavasti..eri-oten näin subi miehenä. Olisi niin mukavaa jos asia olisi yksikertaisen mustavalkoista...etsi vaniljakumppani ja kiellä tämäpuoli itsessäsi..mutta ei..se ei mene niin. Mitä mieltä porukka on? Voiko kerran itsestään kinkyn löytänyt, päästä suuntautumisestaan eroon ja oppia vaniljaksi? Vieläpä niin että, voi olla tyytyväinen. Myönnän..juuri tuon kumppanin löytymisen vaikeuden takia. Itselläni on välillä voimakas halu, kieltää ja päästä eroon tästä piirteestäni. Miettinyt..onko ainoa vaihto-ehto kieltää ja yrittää jäädyttää koko parinmuodostamis/pariutumisvietti itsestään. Pysyvästi!! Onko iki sinkuus vapaa-ehtoisesti pakonedessä, vakavasti otettava vaihto-ehto kinkylle joka ei voi olla kinky?
-
Nuorena likkana 18-28 v. yritin opetella vaniljaksi ja heteroksi. Ei kertakaikkiaan onnistunut. Kerran kinkky aina kinkky, näin se vaan on. Ja vuosien varrella olen todella usein nauttinut "sairaudestani" :) :love:
-
Mä elin 11 vuotta vanilijasuhteessa. Se oli hauskaa niin kauan, ku oli lapsensaanti jännyytenä. Kiintiön täytyttyä latistu koko seksielämä. Mitäs jännää seuraavaksi.. siihen lopahti koko juttu. Jos ei sänkyelämä ole jännää ja yllättävää, ni on sama tehä ristipistoja. 8 vuoden sinkkuaikana totesin olevani mielummin kokonaan ilman miestä, ku suhteessa, jossa on tylsä seksi. Miehen pitää saada mut hereille. Mieluusti koko päivän kestävä piina, kiima ja odotus siitä, mitä illalla tulee tapahtumaan. En ole yllättäin oppinu olemaan kinky, ni en kyllä yllättäin pysty sitä lopettamaankaan. Sehä on sama, ku koittais olla aasialainen. Jonku aikaa onnistuu itsensähuijaaminen, mut lopuksi kuitenki päätyy alkuperäiseen tilanteeseen.
-
Yksinkertaisesti ei voi!
Jos on jo päässyt syvälle kinkyyden maailmaan ja viettänyt siellä muutaman vuoden niin onhan Se selvä että seuraavassa vaniljasuhteessa intohimo ja kiihkeys loppuu aika pian. Perusseksissä siinä sitten jää toisen tapeet ja mieltymykset tyydyttämättä...
Millaista elämää Se sitten on?
Tämä oli vain minun mielipide >:(
-
.. kuinkakohan monta kertaa sitä tuli pari-kolmekymppisenä kärrättyä "BDSM -lukemistot, rekvisiitat, ym" roskiin ja yritettyä suggestoida/rimpuilla itsensä kinkyilystä irti, ja siirtyä vaniljaseksin puolestapuhujaks.. huhuh
Vasta 2007 sitten tein lopullisen päätöksen - seuraavat parisuhteeni ovat "subeja".. (26-vuotta sitä "hakkas päätä seinään" ja koitti tehdä kinkymausteista mainstremea makkarissa.. Mutta nekin suhteet joissa homma toimi kaatuivat päänsisällä siihen ettei daami ollut "syntymäkinky" vaan alkoivat lopulta aina "lahnaamaan") Muutama daami tosin edusti myös toista äärilaitaa, jossa tämmönen "kilttiMaster" ei hypermasolle nartulle tietenkään riittänyt.
ja otsikon kyssäriin - Ei pysty.
-
On ainakin olemassa jotain terapiamuotoja ja lääkehoitoja ihmisille, jotka kokevat seksuaalisuutensa ahdistavaksi pakkomielteeksi. Esimerkiksi jotkut pedofiilit (http://www2.nyt.fi/20120917-olisiko-kaikkien-etu-jos-pedofiili-saisi-ennakoivaa-hoitoa/) ovat tämmöisten hoitomuotojen ansiosta onnistuneet hillitsemään tarpeensa hyväksikäyttää lapsia ja jotkut seksi- ja pornoaddiktit ovat löytäneet keinot purkaa energiaansa muihin kuin seksiin liittyviin juttuihin.
-
Tietenkin seksuaalisuutensa voi tukahduttaa lääkeaineilla tai riittävällä tahdonvoimalla, mutta en usko, että sen ominaislaatua kykenee muuttamaan millään lääkkeillä tai "eheytyshoidoilla". Tukahduttaminen onnistuu, muttei muuttaminen. En usko, että voi kinkystä muuttua vaniljaksi, vaikka voikin pakottaa itsensä olemaan ilman kinkyä joko seksittä tai pelkällä vaniljalla.
-
Samaa mieltä, ei voi muuttua kinkystä vaniljaksi. Mutta osa voi elää vaniljan kanssa, ehkä jopa tyytyväisenä, jos suhde muuten antaa tarpeeksi (esim. perhe-elämää). Ja omaa kinkyyttään ei tarvitse salata eikä piilotella, mahdollisesti jopa sitä jotenkin luvanvaraisesti toteuttaen.
Edit: Turha avautuminen poistettu ;)
-
En usko, että voi.
Katselen siksi hiukan ihmeissäni vanhoja tuttuja, jotka näyttäisivät elävän monovaniljaelämää. Lienevätkö nuo ihan oikeasti parantuneet? Voisin kuvitella kyllä, että kinkytaipumukset ovat hiukan tasaantuneet, jolloin lievempikin k-meininki ymmärtäväisen kumpanin kanssa voisi hyvinkin toimia.. Tiedä sitten.
Henkkoht osaan kyllä nauttia vaniljahenkisistä suhteista, kunhan ei ihan tarvitse luonnollisia taipumuksiaan täysin pidätellä. Ja tämäkin tietysti edellyttää, että on olemassa oikeasti toimiva D/s-suhde sitten erikseen, johon voi säästää ne rankemmat halut.
-
Pakko lisätä että, näin aloittajana minusta..Kinkyydestä ei tarvitse mitenkään "parantua". Itse en sitä minkään sairausluokituksen alle kyllä osaa laittaa mitenkään. Kinkyys ja kinkyily on ihan jes juttu jos, sitä voi toteuttaa. Jos taas ei..ainakin omalla kohdallani koen sen hankaloittavan eloani turhanpaljon. Kerran jo vaniljaliitossa olleena ja joitakin vaniljasuhteita kokeneena, tietää mitä se on ja siitä seuraa...Uskon jos olisin Master tai nainen suuntautuneisuudesta huolimatta..Asiat voisi olla toisinkin...vaan sub ja mies..meitähän on 16kpl tusinassa, nuorempiakin ;)
-
Hajatelmoin,että onko kaikki aina tahdonvoimasta kiinni. Joskushan voi joutua pakon sanelemana olemaan ilman kinkyä. Mitäs kaikkea sitä ihminen kykeneekään tahdonvoimalla aikaansaamaan..toisilla on tahdonlujuus voimakkaampi kuin toisilla ja kysymys kuuluu kai vaan, että tahtovatko tarpeeksi.
Jotkut väittävät ihmisellä olevan "salattuja voimia" mielen alueella tai missä lie se voimavarasto piileekään, niin että voi vaikka levitoida kun tarpeeksi treenaa.
Itse pysyttelisin tätä nykyä mieluiten ihan ymmärrettävissä sfääreissä eli koivet maanpinnalla,vaikka toki space ja flow enemmän kuin kelpaisi.
Ainahan voi ottaa väkisin itelleen riittävän sopivan cumppanin 8)
-
Jotkut väittävät ihmisellä olevan "salattuja voimia" mielen alueella tai missä lie se voimavarasto piileekään, niin että voi vaikka levitoida kun tarpeeksi treenaa.
Levitoimaan kykenevät ihmiset voisivat osallistua James Randin hasteeseen (http://www.randi.org/site/index.php/1m-challenge.html) ja tienata helposti miljoona dollaria. 8)
Ehkäpä Randin pitäisi alkaa jakamaan rahaa myös heille, jotka todistetusti pystyvät tukahduttamaan tietoisesti kinkyytensä, ilman mitään lääkityksiä ja terapioita. Ei saisi edes fantasioida kinkyjä - tosin ongelma taitaa olla ettei ole olemassa ajatuksia lukevia tietokoneita, jotka voisi kytkeä tutkittavan henkilön aivoihin pysyvästi. 8)
-
Entäs jos vaan antaisit olla sen asian, että tästä ei tule mitään. Olemalla ihmisten kanssa saattaa löytyä joku jonka kanssa haluat olla muuten vaan. Vaikka sitten ilman sitä seksiä kokonaan! Miten paljon voi saada sillä, että ei tavoittele mitään vaan on vain? Komppaan sinua siinä, että jos ei kuulu "kauniisiin ja nuoriin" eikä ehkä kaikkein rohkeimpiinkaan, niin kyllähän se aina välillä tuntuu siltä, että mitä tässä on järkeä.. mutta älä lannistu, kun olet kuitenkin ihan samanlainen kuin muutkin ja tämän tiedän ihan kokemuksesta :)
-
Miksi?
Ja kokemuksen syvällä rintaäänellä:ei voi, yritin.
-
Prinsessaleia..Sinähän olet nuori ja kaunis :D Kokemuksesta tiedän!
-
En voinut. Mielipiteeni on, että tahdonvoimasta ei tässäkään asiassa ole hyötyä. Kenties jos "muuttumista" pidetään välttämättömänä tai että se olisi hyväksi, on kenties Jumalan armosta ja kaverien tuella mahdollisuus päästä eroon tästä itseä vaivaavasta ominaisuudesta ainakin tekojen tasolla. Tämä siis vain, jos asia koetaan haitalliseksi. Mulle sadomasokismi ei ole ollut aina myönteistä ja olen ollut kovissakin ristiriidoissa asian suhteen. Yks pappi sanoi mulle joskus että: "Kuule, rakastaa voi niin monella eri tavalla.". Näin ajattelen nyt. Seksuaalisuus voi olla rakastavaa ja minä rakastan ruoskalla. Piste. :love:
-
Eikös se ole aika normia että oleillaan vaniljasuhteissa, koska itse ajattelen että olisi aika erikoista jos löytyisi sopiva tyyppi jonka kanssa olisi hyvin vastaavat ..mieltymykset ja taipumukset. Että niiden sekä persoonan kanssa toimisi hyvin, kun ei se nyt erityisen helppoa ole "vaniljoiden keskenkään".
Kun nyt oli puhe kai vakkarimmasta ja seurustelusta, ei seksiseikkailusta mitä useammat kuitenkin löytää.
Vaikka ei se sieltä mihinkään katoa, kinkyys. Tietenkään. Se saattaa aiheuttaa ehkä hankaluuksia sitten, tai sala / tai rinnakkaissuhteita. No ehkä joitain ...pieniä juttuja tai painotuksia kinkyydessä voi muuttua, ehkä vuosien aikana mutta kyllä siinä "peruslinjat" varsin samana pysyy.
-
Mun ajatus kuuluisi ehkä enemmän tuonne voiko kinkyksi oppia keskusteluun, mutta kyse on kuitenkin rajojen ylittämisestä, joten samapa tuo. Tuntuu että kinkyt on vähän hankalia ihmisiä ja odottaa, että kaikki mitä tehdään tehdään suurella sydämellä ja vakaumuksella. Monilla vaniljoillakin on joku fetissi, ja he toivovat että kumppani joskus heidän mielikseen lähtisi mukaan fetissiin ja niin monet kumppanit tekevätkin, ihan vaan toisen mieliksi.
Onhan se ylevää tavoitella suhdetta, jossa seksuaaliset halut kohtaavat ja joka vielä arjessakin toimisi, mutta ainoana tavoitteena se on minusta kuin pelaisi golfia niin, että ainoa hyväksyttävä suoritus on hole in one.
Aloittajalla sanoisin, että etsi se rakastamasi vaniljanainen ja kun suhde on parhaimmillaan ja ihminen herkimmillään taipumaan toisen tahtoon, kerro silloin sun haluista ja miten haluaisit naisen toteuttavan sun haluja. Nauttikaa toisistanne ja nauti siitä että nainen rakastaa sinua niin, että haluaa toteuttaa sun toiveet, vaikkei ne olekaan hänen omiaan.
-
Jos ajattelee että "on" jotain, voi hyvinkin olla ettei myöskään osaa tai pysty irtautumaan siitä, mitä "on".
Kaikki muuttuvat, harvempi vain tekee sen tietoisesti. Mielestäni yksi universaali totuus on se, että kaikki todelliset ihmisen rajoitukset löytyvän ihmisen itsensä ulkopuolelta. Kaiken, mikä sisässäsi myllertää voit tietoisesti muuttaa niin halutessasi, koska ihminen ei ole sanojensa, vaan tekojensa summa. Tietenkin esimerkkejä löytyy molemmista leireistä; toiset kaipaavat ja tarvitsevat bdsm:ää, kuka mistäkin syystä. Toiset taas kaikessa hiljaisuudessa unohtavat kaiken pervoilun, eikä maapallon akseli nyrjähdä mihinkään suuntaan.
En kuitenkaan sanoisi että kinky voi muuttua vaniljaksi tahdonvoimalla; jos se on jotain mistä pitää väkisin yrittää irtautua, niin se on varmastikin huomattavan vaikeaa, ellei mahdotonta. Jos taas se, syystä tai toisesta, on jotain jonka harrastaminen pitää syystä tai toisesta lopettaa, varmastikin yksinkertainen päätös olla jatkamatta itselleen tuhoisaa tai vahingollista käytöstä riittää. Jokatapauksessa, kaikki mitä teemme tänään voi olla huomenna jotain jota teemme uudestaan ja edelleen, tai jotain jota joskus tapasimme tehdä.
Sellainen kun on elämä, arvaamaton.
-
Ei ainakaan tahdonvoimalla onnistu. Ei kukaan ole niin vahva, että pystyisi tästä kohdasta hautaan asti pitelemään pimeää puolta jatkuvasti poissa.
Jollain psykoterapialla on ilmeisesti tulosta tullut, kun on niitä solmuja avattu, rikkinäistä sielua korjattu. Siis potilaalle on selvinnyt että se tykkää ruoskia ja oksentaa toisen suuhun sen takia että se vihaa isäänsä ja haluaisi naida mutsiaan. Paskaa tongitaan, potilas sanoo "Ahaa!" ja pim: terve.
Jos tekee paljon töitä ja harrastaa myös paljon, niin helpompi pitää pervoilut poissa mielestä. Piru kyllä keksii tekemistä tyhjille käsille.
-
Mun ajatus kuuluisi ehkä enemmän tuonne voiko kinkyksi oppia keskusteluun, mutta kyse on kuitenkin rajojen ylittämisestä, joten samapa tuo. Tuntuu että kinkyt on vähän hankalia ihmisiä ja odottaa, että kaikki mitä tehdään tehdään suurella sydämellä ja vakaumuksella. Monilla vaniljoillakin on joku fetissi, ja he toivovat että kumppani joskus heidän mielikseen lähtisi mukaan fetissiin ja niin monet kumppanit tekevätkin, ihan vaan toisen mieliksi.
Onhan se ylevää tavoitella suhdetta, jossa seksuaaliset halut kohtaavat ja joka vielä arjessakin toimisi, mutta ainoana tavoitteena se on minusta kuin pelaisi golfia niin, että ainoa hyväksyttävä suoritus on hole in one.
Aloittajalla sanoisin, että etsi se rakastamasi vaniljanainen ja kun suhde on parhaimmillaan ja ihminen herkimmillään taipumaan toisen tahtoon, kerro silloin sun haluista ja miten haluaisit naisen toteuttavan sun haluja. Nauttikaa toisistanne ja nauti siitä että nainen rakastaa sinua niin, että haluaa toteuttaa sun toiveet, vaikkei ne olekaan hänen omiaan.
Muuten samoilla linjoilla ja varmaan perääkin, mutta kursivoitua osuutta en uskaltaisi lähteä toteuttamaan. :D
-
Ei mitään syytä muuttua vaniljaksi!! Kinky on normaali luonnollinen tila, jossa seksin esileikkinä on ihan oikea kunnon piiskaus. Vaniljasta puuttuu esileikki joko kokonaan tai sitten se on minuutin tissin vääntelyä. Ei se riiitä, joten vanilja se sairasta on, kun ei edes siinä ymmärretä, että pitää kiihdyttää hitaasti. Kinkyssä, kun on tunti piiskattu ja se minuutti väännetty tisulia, niin jo kiitorata on kostea ja nousukiito voi alkaa. Homma skulaa...
Kaikki heti pervoiksi ja sassiin. Ja jos eivät vaniljat tottele, niin piiskataan kunnes suostuvat... >:D
-
Sen enempää perehtymättä keskusteluun vastaan otsikon kysymykseen vastakysymyksellä: Miksi pitäisi?
Käsittääkseni kinkeys ei rajoita vanijaisenkin elämän nauttimisesta. Tämä ei ole sairaus, enää.
-
Vai että pimeä puoli.
Omalla kohdallani en usko. En näe mahdollisena seksielämää, missä tämä osa seksuaalisuuttani jäisi kokonaan pois.
Muista en tiedä. Miksipä ei, jos sitä todella haluaa. Mutta miksi, jos se on nautintoa tuova asia?
-
Niin Tai, voiko 5-kymppisenä oppia lentämään, omin käsin parvekkeelta R-kioskille.
-
Mä elin 11 vuotta vanilijasuhteessa. Se oli hauskaa niin kauan, ku oli lapsensaanti jännyytenä. Kiintiön täytyttyä latistu koko seksielämä. Mitäs jännää seuraavaksi.. siihen lopahti koko juttu. Jos ei sänkyelämä ole jännää ja yllättävää, ni on sama tehä ristipistoja. 8 vuoden sinkkuaikana totesin olevani mielummin kokonaan ilman miestä, ku suhteessa, jossa on tylsä seksi. Miehen pitää saada mut hereille. Mieluusti koko päivän kestävä piina, kiima ja odotus siitä, mitä illalla tulee tapahtumaan. En ole yllättäin oppinu olemaan kinky, ni en kyllä yllättäin pysty sitä lopettamaankaan. Sehä on sama, ku koittais olla aasialainen. Jonku aikaa onnistuu itsensähuijaaminen, mut lopuksi kuitenki päätyy alkuperäiseen tilanteeseen.
Olen kanssasi samaa mieltä... 25 vuoden kokemuksella. Ja olen syvästi katunut etten jatkanut aikoinaan hyvin alkanutta tutustumistani omaan minuuteeni ja sen sisällä olevana kinkyyteeni. Siinä olis suurestia auttanut se että olisin silloin pystynyt pysymään silloisessa Kinky Club'issa jäsenenä ja ehkä ajanmittaan myös tutustumaan samanlaisiin kanssasisariini ja -veljiini sen kautta. Nyt ne silloiset "väärät valinnat" realisoituu.
-
mietin asiaa ..
ja koska bdsm on sydämessä, niin ei voi palata takaisin.
-
Uskoisin, että voi :)
-
Riippuu varmaan siitä mitä muuttumisella tarkoitetaan; että lopettaa kinkyn harjoittamisen vai sen ajattelemisestakin mielihyvän saamisen. Seksuaalisuus ja siitä tuleva mielihyvä on niin vahva tarvetyydytyksen lähde monille, että on aika vaikeaa muuttaa sitä. Luonnollinen muuttuminen ja kehittyminen haluissa on eri asia. Esimerkiksi pedofiilien parantaminen on vaikeaa, koska seksuaalisuus on mielihyvän lähde alkukantaisella tasolla - paljon vahvemmalla tasolla kuin häpeä yhteiskunnan taholta tulevista sanktioista. Ja kun kinkylle ei mitään pelättävääkään ole samalla tavalla, niin kinkyyden "lopettaminen" itsestä voisi olla vaikeaa. Ennemmin voisi mennä niin päin, että oppisi nauttimaan vaniljasta ja saisi suuren mielihyvän sitä kautta. Tosin itsellä ainoa kokeilu vaniljasuhteesta meni siihen, että vahingossa aina hivutti seksiin mukaan kinkyelementtejä ja mielikuvat tuli päähän.
Mutta miksi muuttaa itseään? Kinky on kivaa.
-
Väärinkäsitysten takia ja välttämiseksi lyhennetty selkokielinen vastaus; voi, mutta miksi pitäisi?
-
En usko että seksuaalisuuttaan voi muuttaa tahdonvoimalla. Mutta kinkyys voi muuttua, tekemällä, kokeilemalla. Kokemusten pohjalta fantasiat muuttuu, ja uusia syntyy. Osa kumppanin fantasioista voi "tarttua" itseen, kun pääsee kokeilemaan asioita joita ei muuten tulisi mieleen kokeilla.
Oma kinkyys on muuttunut melko paljon vuosien varrella, ja välillä olenkin miettinyt, että vakiintunut D/s suhde teoiltaan voi melko paljon muistuttaa vaniljaa. Tosin sitten näkymätön valtasuhde (kurittamista ei enää oikein tarvita, muuta kun huvin vuoksi) ja mitä päiden sisällä tapahtuu, on kaukana vaniljasta. Jokainen katse, sana ja kosketus pitää sisällään paljon enemmän kun mitä samat teot vaniljaseksitilanteessa tarkoittaisi.
-
En usko, että seksuaalisuus totaalisesti muuttuu ja jos tietynlainen seksuaalisuus ja seksi on muutoinkin erittäin tärkeää suhteessa ja elämässä niin uskon sen kyllä vaikeuttavan kumppanin etsimistä. Libidon määrä tietenkin on yksilöllinen, eikä mielestäni ole itsestäänselvää, että se kinkyillä on normaalia korkeampi, vaikka tälläiseen käsitykseenkin olen törmännyt.
Ite koen olevani siinä mielessä onnellisessa asemassa, että vaikka kinkyksi itseni miellänkin (jos en kinkyksi niin en kyllä täysin vaniljaksikaan), niin seksuaalisuus ei määritä juurikaan parisuhteeni onnellisuutta ja kykenen vielä alkuhuuman jälkeenkin nauttimaan myös vaniljaseksistä, joten parisuhde vaniljamieheen ei ole ongelma. Seksin laatu ja toteutustapa on arvomaailmassani melko matalalla verrattuna henkiseen kumppanuuteen ja siihen liittyviin seikkoihin. En sitten tiedä, miten kävisi, jos olisin jossain vaiheessa elämääni kunnollisessa kinkysuhteessa... Osaisiko sitä arvostaa enää samoja asioita ja tyytyä tälläiseen. Ehkä ei, kyllähän ihmisen identiteetti ja siinä ohessa seksuaalisuus elää läpi elämän, joten voisi olla, ettei kerran rajoille päästyään osaisi tyytyä pelkkään tavalliseen.
Siinäkin mielessä oon onnelisessa asemassa, että mieheke on pikkuhiljaa alkanut osoittaa myös kinkympiä piirteitä, joten ehkä tässä vielä siirrytään yhdessä jonkinverran kohti niitä rajoja :D
-
Lukaisin läpi viestiketjun vastaukset ja enemmistö on näköjään sitä mieltä "ettei voi" tai "miksi pitäisi".
Itse olen kyllä tavannut subeja , jotka ehkä olivat "light subeja" ja miellyttämisenhalussaan ottivat kiltisti vastaan sen mitä annettiin ja näyttivät nauttivankin hommasta. Ja tiedän pesun ja linkouksen kestäviä "truesubeja" olevan varsinkin täällä.
Sitten kuitenkin kinkyillessäkin tulee vastaan arki ja jonkinasteinen kyllästyminen. Piiskan saaminen ei maistukaan samalla lailla niin kuin siinä hurjassa nuoruudessa. Jos vielä sattuu siihen vaiheeseen tulemaan lapsia, niin kyllä varsinkin naisella kinkyhalut vähenevät. Masterillekin on vastenmielisempää piiskata lastensa äitiä kuin vaikka jotain nuorehkoa punk-henkistä subia. On siinä vaan niin iso ero...
Itse en pidä vaniljaseksiä mitenkään huonompana vaihtoehtona, vaikka mielellään piiskaa heiluttelenkin - tosin vain harvoille ja valituille.
-
Thdonvoimalla.. Kai voi, koska tahdon voima on melko tehokkas. Mutta edellinen kirjoittaja sai mut miettimaan, mitä jos kunnioittaa ja rakastaa toista niinpaljon, ettei kesta nähä sitä kärsimassa, vaikka tiedät että hän nauttii siitä? Kun haluis vaan hellii ja hoivaa ja silloin jääkin se vanilja...
-
Sanat perustuvat ainoastaan omaan kokemukseen.
Omin voimin en voi.
-
Ollessani väärässä tai jonkin asian takia kriisissä yritin, epäonnistuttuani tajusin etten halua muuttua muuksi kuin olen. En siis epäonnistunutkaan. Se oli onnistumista valepuvussa. :love:
-
Minulle esitettiin juuri pari päivää sitten kysymys siitä haluaisinko poistaa kinkyyteni itsestäni jos voisin. Vastasin spontaanisti "ei" ja olen sen jälkeen pohtinut asiaa enemmänkin.
Ketjun kysymykseen ajattelisin sen pohdinnan pohjalta, että hyvin karkeasti jaoteltuna on olemassa kahdenlaisia kinkyjä tässä suhteessa. On niitä, jotka nauttivat pienestä kinkyilystä makuuhuoneessa lisämausteena seksielämäänsä tai miellyttääkseen kumppaniaan ja sitten on niitä, joille nämä asiat ovat se oma seksuaalisuus tai ainakin suuri osa sitä. Ensimmäisenä mainitut varmasti voivat halutessaan elää ilmankin kinkyilyä - jälkimmästen epäilen kovasti, tahtoi sitä miten kovasti tahansa. Ainakin fantasiatasolla se pysyy osana ajatusmaailmaa aina ja sen myötä toive sen toteuttamisesta myös.
Luokittelisin itseni jälkimmäiseen kategoriaan, enkä siksi usko, että kinkyydestäni pääsisin "eroon" vaikka haluaisin. Toisaalta, miksi haluaisin itsestäni pois jotain sellaista, joka tuo elämääni niin paljon sisältöä, mistä nautin ja saan iloa irti? 8)
Eli vastaus oman pohdintani pohjalta on: ei voi.
Edit lisäys ennen kuin joku älähtää: juu, kategorisointini on extreme ja siltä väliltäkin löytyy kaikenlaista, mutta loppupeleistä jompaan kumpaan suuntaan sitä tuppaa kallistumaan enemmän tai vähemmän. Ja tämä ei poista mahdollisuutta siitä, että voisi nauttia vaniljaisemmastakin seksistä.
-
Mielestäni (ainakin naispuolinen kinky) voi muuttua tahdonvoimalla paljon helpommin aseksuaaliksi kuin vaniljaksi. Siis runkkaavaksi aseksuaaliksi. ;D
-
komppaan LP:tä... eli ei voi
-
Ei tuo itseltänikään muutama vuosi sitten onnistunut, kun seurustelin umpivaniljan naisen kanssa. Vaikka mitään kinkyä ei fyysisesti tehnyt, huomasi silti joka kerta rakastellessa kuvittelevansa, mitä kaikkea kivaa olisi voinut tehdä. Ei se pohjavire taida lähteä oikein millään. Toki on mahdollista elää vaniljasuhteessa, mutta kinkyt ajatukset ja tunteet eivät häviä, ja niitä pitää sitten ruokkia jotenkin muuten kuin kumppanin kanssa.
-
Elin vuosikaudet vaniljasuhteessa, ensimmäiset vuodet täysin orgasmittomina, myöhemmin sallin itselleni kieltämäni fantasiat ja kuvitelmat ja sain miehen tuntemaan olonsa mahtiurooksi luullen osaavansa tyydyttää minut. Nykyään kun olen tottunut parempaan en voisi täysin vaniljasuhdetta kuvitellakaan. En suostuisi, en mistään hinnasta, sillä kinkyydestä on tullut jo niin perustavanlaatuinen osa persoonaani. Pohjavire on tosiaan ollut aina, mutta elin liian kauan "näin kuuluu elää" -elämää. Höpötystä, elän täällä vain kerran ja seksuaalisuus on niin suuri nautinnon lähde, ettei siitä pidä luopua.
Vastaukseni otsikon kysymykseen on: ei voi. Itseään voi toki huijata.
-
Kai sitä voi muuttua miksi tahansa mut ellei se ole todellinen olemus, alkaa se lopulta turhauttaa ja sit muuttuu vittumaiseksi ihmiseksi.
En koettaisi!
-
On ainakin olemassa jotain terapiamuotoja ja lääkehoitoja ihmisille, jotka kokevat seksuaalisuutensa ahdistavaksi pakkomielteeksi. Esimerkiksi jotkut pedofiilit (http://www2.nyt.fi/20120917-olisiko-kaikkien-etu-jos-pedofiili-saisi-ennakoivaa-hoitoa/) ovat tämmöisten hoitomuotojen ansiosta onnistuneet hillitsemään tarpeensa hyväksikäyttää lapsia ja jotkut seksi- ja pornoaddiktit ovat löytäneet keinot purkaa energiaansa muihin kuin seksiin liittyviin juttuihin.
Ikääntyminen heikentää seksihaluja ihan itsestään.