BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 27.07.2014, 12:23
-
ALISTUMINEN TYHMEMMÄLLE
Vaikka olen päässyt kokeilemaan elämää piiskan kummallakin puolella, en ole vielä joutunut notkistamaan polviani itseäni tyhmemmän edessä. Joku voi sellaiseenkin tilanteeseen päätyä.
Vaniljasuhteessa tyhmemmälle alistuminen ei välttämättä ole ongelma, ainakaan niin kauan kuin pidättäydytään lyömisestä. Kyllä, vaniljasuhteessakin jompikumpi dominoi.
Vaniljasuhteen dominoiva osapuoli päättää, mitä ruokaa syödään, mikä elokuva katsotaan, minkä värinen matto laitetaan eteiseen. Sellainen kuuluu yleensä automaattisesti suhteen naispuolisen jäsenen privilegioihin - oli se viisasta tai ei.
Kinkymaailmassa puolestaan suhteen dominoivan osapuolen käyttämä valta voi rajoittaa merkittävästi alistuvan fyysistä vapautta ja mukavuutta. Dominoivan tyhmyys voi olla jopa vaarallista, jos lyöntikäsi elää omaa elämäänsä ja arviointikyky ei riitä päättelemään, milloin köysi kaulan ympärillä estää hapensaannin.
Useimmiten tyhmyys ei sentään ole vaarallista, korkeintaan ärsyttävää. Kertasessiossa tyhmemmälle alistumisen voisi vielä ottaa huumorin kannalta. Oman kieron nautintonsa tuo ajatus siitä, että minä, ihan fiksu ihminen, joudun alistumaan hitaan tyhjäpään aivoituksille.
Laskelmoivalle subille tyhmä alistajakumppani voi tarjota hyvän mahdollisuuden topping from bottomiin eli alistajan enemmän tai vähemmän hienovaraiseen ohjailemiseen. Kuinka kauan “alistettu” saa tyydytystä sellaisesta, on hyvä kysymys.
Pidemmässä suhteessa tyhmään alistajaan voisi olla vaikea suhtautua vaadittavalla kunnioituksella. Ennen pitkää kehno tilannetaju ja sanavaraston niukkuus alkaisivat kyllästyttää ja tietämättömyyden näsäviisaat peittely-yritykset ärsyttää.
Eri sukupuolilla voi olla erilainen suhtautuminen tyhmemmälle alistumiseen. Alistuvalle naiselle tyhmälle alistuminen voi olla jopa oletusarvo, sillä miehinen vallankäyttö miellettäneen jo lähtökohtaisesti vähä-älyiseksi. Mies voi tarvittaessa rakentaa auktoriteettinsa pelkän fyysisen voiman varaan, kun taas nainen joutuu miestä alistaakseen turvautumaan älyllisempiin keinoihin.
Erilaiset apinamiesfantasiat eivät ole naisilla harvinaisia, mutta mahtaako monikaan sub-mies haaveilla Dommesta, joka urahtelee yksisanaisia käskyjä tyhjä katse silmissään. Monilla sub-miehillä voi sellaiseen kuitenkin olla tyytyminen, koska armottomilla Domme-markkinoilla kysyntä ja tarjonta eivät ole tasapainossa.
Parasta olisi jos alistuva voisi aidosti katsoa alistajaansa ylöspäin. Silloin alistajan pitäisi olla vähintään samalla älyllisellä tasolla subinsa kanssa. Nöyrtyminen fiksumman edessä olisi terveellistä sellaisellekin, joka ei normaalisti ole alistuvaa sorttia. Sitä voisi kutsua jopa viisaudeksi.
(http://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=2404;type=avatar)
-Piiskazion
-
Erilaiset apinamiesfantasiat eivät ole naisilla harvinaisia, mutta mahtaako monikaan sub-mies haaveilla Dommesta, joka urahtelee yksisanaisia käskyjä tyhjä katse silmissään
Hyvä ja hauskakin kirjoitus. En muista että tällaisesta olisi paljon ainakaan puhuttu ;D
-
Ylöspäin katsomiseen voi olla muitakin syitä kuin älykkyys. Esimerkiksi tietyntyyppinen arvomaailma ja sen mukaan eläminen saattavat herättää minussa riittävästi kunnioitusta. Tai vaikkapa taito säilyttää tyyneys haastavissakin tilanteissa. Tai sydämellisyys ja luotettavuus. Jos D on niin tyhmä, ettei osaa suhteuttaa käyttämiään tekniikoita omiin taitoihinsa, (eli vaikkapa sohii piiskan kanssa tietämättä mitä tekee) on sessioon mahdotonta asettua luottavaisesti.
Sentyyppinen D/s, joka perustuu toisen hienovaraiseen ohjailemiseen, on mielestäni ahdistavaa itseäni tyhmemmän henkilön kanssa. Subina ei ole kiva voittaa sellaisia pelejä. Tasavahvan kumppanin kanssa taistelusta toisen minfuckaamista vastaan voi tulla ihan hauska ja kiinnostava kamppailu ja leikki, mutta johtaako sekään hyvään ja toimivaan D/s-suhteeseen pidemmän päälle? Ehkä, jos ollaan yksimielisiä siitä että molemmat haastavat toisiaan kasvamaan sen sijaan, että pyrkimyksenä olisi nujertaa kumppani... Täysi antautuminen itseäni älykkäämmän D:n käsiin taas vaatisi täyden luottamukseni siihen, että hänellä on riittävästi moraalia ja taitoa käyttää kykyään tavalla, joka ei kasvattaisi minua itselleni vahingolliseen suuntaan.
Älykkyys yhdistettynä emotionaalisiin ja sosiaalisiin taitoihin on pirun kiinnostavaa ja kiehtovaa, minkäs teet.
Loppupeleissä kuitenkin omalla kohdallani alistuminen on valinta ja päätös jonka kerta toisensa teen itse kutakin tilannetta ja henkilöä arvioiden. Kuten jo aluksi sanoin, älykkyyden lisäksi muillakin tekijöillä on merkittävästi painoarvoa.
-
Sentyyppinen D/s, joka perustuu toisen hienovaraiseen ohjailemiseen, on mielestäni ahdistavaa itseäni tyhmemmän henkilön kanssa. Subina ei ole kiva voittaa sellaisia pelejä. Tasavahvan kumppanin kanssa taistelusta toisen minfuckaamista vastaan voi tulla ihan hauska ja kiinnostava kamppailu ja leikki, mutta johtaako sekään hyvään ja toimivaan D/s-suhteeseen pidemmän päälle? Ehkä, jos ollaan yksimielisiä siitä että molemmat haastavat toisiaan kasvamaan sen sijaan, että pyrkimyksenä olisi nujertaa kumppani... Täysi antautuminen itseäni älykkäämmän D:n käsiin taas vaatisi täyden luottamukseni siihen, että hänellä on riittävästi moraalia ja taitoa käyttää kykyään tavalla, joka ei kasvattaisi minua itselleni vahingolliseen suuntaan.
Erittäin hyvä pointti! Tosin omalla kohdalla ei ehkä niin syytä huoleen ole... ::)
-
Privilegioihin... gotta love that shit.
Itselleni tärkeämpää on tasavertaisuus. Tokikin älykkyyttä, kuten muitakin ominaisuuksia voidaan mitata, kukin omilla mittareillaan, mutta mielestäni tärkeämpää on se että ymmärtää toista ja tulee ymmärretyksi. Itsensä ilmaiseminen ymmärrettävästi ja toisen ymmärtäminen eivät mitenkään suoraan ole yhteydessä mihinkään mitattavissa olevaan määreeseen, näinollen olisi mielestäni vähän hupsua vertailla itseään kumppaniinsa, jos voi keskittyä siihen kuinka kokonaisvaltainen on yhteisymmärrys, tunteiden ja järjen temmellyskenttä.
Unohtamatta sitä, että ajattelemattomuus ei ole tyhmyyttä, tai toisinpäin.
-
Itselleni tärkeämpää on tasavertaisuus. näinollen olisi mielestäni vähän hupsua vertailla itseään kumppaniinsa, jos voi keskittyä siihen kuinka kokonaisvaltainen on yhteisymmärrys, tunteiden ja järjen temmellyskenttä.
Olen huomannut,että vaikka tavallaan tasavertaisuus ja halu yhteiseen ymmärrykseen ovat muka päivänselviä asioita,ne toteutuakseen vaativat ihmisisltä aika paljon.
Esim. sen,että keskimääräisesti on suht. sinut itsensä kanssa,kykenee melko hyvin hyväksymään itsensä ja sitä kautta toiset ihmiset.
Mutta annas olla jos onkin parit traumat siellä täällä,raskaita kokemuksia menneisyydessä,pettymyksiä,jne. niin asiat vaan mutkistuvat,vaikka kuinka oltaisiin ns. hyviä ja fiksuja tyyppejä. Saati jos on jotain rankempaa settiä minuudessa,voi olla ettei kykyne olemaan ihmisten kanssa ollenkaan ja ainoa mitä sieltä tulee palautetta on se,että kuinka tyhmiä ja yksinkertaisia muut ovat.
Opin joskus,ettei toisia saa sanoa tyhmäksi eikä arvostella,mutta jollain tavallahan sitä on, omaa ja muiden tyhmyyttä, käsiteltävä kuitenkin ellei sitten paina aina villaisella koko homman.
Huumori on omasta mielestäni yksi oiva keino käsitellä omaa ja muiden tyhmyyttä ja mitä tästä kirjoituksestakin olin löytävinäni. Kenties joillain nousee niskavillat pystyyn ilmauksesta "armollinen itseään ja muita kohtaan",mutta se kuvaa aika hyvin asennetta,jossa toteaa,ettei itsekään ole virheetön ja näinollen kysyä itseltään,että voiko asioihin suhtautua yhtään lempeän humoristisesti.
On kyllä olemassa ihmisiä,jotka eivät nää huumoria ja hauskuutta missään,mutta en kyllä kadehdi sellaista tai en olisi selvinnyt miten kuten ilman noita itse.
-
Itse en katso että dommen pitäisi olla älykkäämpi kuin minä. Usein kyllä pystyn näkemään mihin hän johdattaa asiaa, ja periaatteessa tilannetta pystyisi manipuloimaan haluamaan suuntaan mutta ei se minulle mikään kilpailu ole. Voin nauttia silti tilanteesta ja olla tyytyväinen että tunnen hänet tarpeeksi hyvin tietääkseni mitä tulee todennäköisesti tapahtumaan.
Ei erityinen älykkyys ole ainakaan minulle vaatimus mutta jonkinlainen paremmuus minusta jollain osa-alueella on lähes vaatimus.
-
http://www.bbc.com/future/story/20131125-why-the-stupid-say-theyre-smart
Hitaat pitävät itseään muita fiksumpina
-
ALISTUMINEN TYHMEMMÄLLE
Vaniljasuhteen dominoiva osapuoli päättää, mitä ruokaa syödään, mikä elokuva katsotaan, minkä värinen matto laitetaan eteiseen. Sellainen kuuluu yleensä automaattisesti suhteen naispuolisen jäsenen privilegioihin - oli se viisasta tai ei.
Voimia ja jaksamista.
-
Aika monesta kirjoituksen väitteestä olen eri mieltä (varsinkin nuo sukupuoliyleistykset)... mutta. Aikoinani minulla oli ystävä (sub, sanotaan vaikka O), jolla oli D, jota yleisesti nyt pidettiin vaan melko tyhmänä (luokkaa saapas). O:lta kysyttiin minkä takia tällainen suhde, niin vastaus oli, että on se D vaan niin lahjakas dominoimaan.
Eli ei se dominointitaito ole ihan välttämättä siitä yleisestä älystä kiinni. Toki suhteen muu toimiminen voi sitten ollakin... tämäkin oli sessiotyyppinen suhde.
Itse toki arvostan älyä paljon (luultavasti ihan liikaa). Siinäkin sitten on eroa, miten sitä älyä käyttää.. niinkuin vasaraa, vai niinkuin silkkihansikkaita.
-
. Sinäkin sitten on eroa, miten sitä älyä käyttää.. niinkuin vasaraa, vai niinkuin silkkihansikkaita.
Tuossa on meiestäni hyvin kiteytetty vertaus.
-
Mun mielestä aivot on kiehtovin ja kiihottavin osa ihmisessä. Jos ne ei kolahda, ei kolahda mikään muukaan. En pysty pidemmän päälle alistumaan ihmiselle jota en pidä vähintään itseni veroisena älyllisesti. Mulle ei riitä, että osaa lyödä, vaikka sen tekis kuinka hyvin. Rakastan hyviä mindfuckeja, luovuutta ja sitä, että dominoiva osapuoli pystyy halutessaan tilanteen mukaan joko haastamaan mua älyllisesti ja henkisesti, tai kääntämään mun aivot täysin offline-tilaan.
-
Miten tyhmyys määritellään? Joillekin "tyhmyys" on sitä, ettei toinen ole kiinnostunut samoista asioista kuin mitä itse on, tai toinen on jopa kiinnostunut omasta mielestä aivan "vääristä" asioista. Videopelinörtti voi pitää vaatemuodin ystävää tyhmänä, ja toisinpäin. Muuten älykkäältä vaikuttava ihminen muuttuukin omissa silmissä täydeksi älykääpiöksi, kun paljastuu, että hän kannattaakin aivan väärää urheilujoukkuetta, suhtautuu uskontoon aivan väärin ja kannatettu poliittinen puoluekin on aivan väärä. 8)
Moni pitääkin älykkäänä henkilöä, joka on mahdollisimman samankaltainen itsensä kanssa. Silloin ei haittaa, että molemmat kannattavat asiaa, joka on tieteen kannalta katsoen täysin typerä, tai harrastavat sellaisia seksileikkejä, jotka suurimman osan ihmiskuntaa mielestä ovat vähän ällöjä ja epämoraalisia.
-
Olennaista on tässä se, riippumatta älykkyyden määrittelystä, että, mieltääkö toisen älykkäämäksi tai tyhmemmäksi kuin itse on. Miten se vaikuttaa, jos vaikuttaa, suhteen dynamiikkaan.
Itse ajattelen, että ongelmia voisi tulla, jos itse mieltäisin omien kriteerieni mukaan suhteen henkilöiden älykkyyseron erittäin suureksi. Hyvin paljon minua tyhmemmän subin kanssa voisi tulla turhautumista, ehkä enemmän kuin, jos kokisin subin selvästi minua älykkäämmäksi (tuo jälkimmäinen vaihtoehto on tietenkin täysin teoreettinen :P). Usein älykäs ihminen on helpommin sinut oman seksuaalisuutensa kanssa. On helpompaa, jos kummallakaan ei ole kovin suuria ongelmia oman seksuaalisen ominaislaatunsa kanssa, Tietää ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on.
-
Justiinat kunniaan.....
Ihminen on iso nisäkäs,
naaras etsii mahdollisimman hyvää pariutumisumppania,
uros pyrkii pariutumaan mahdollisimman monen kumppanin kanssa.
Apinamiesten aikana fyysinen voima ja taito oli varmaankin lähes älyn veroista käyttövoimaa, ja tämä jakso on ollut pisin ihmiskunnan historiassa, biologisesti välttävällä älyllä varustettu raamikas olento saattoi hallita laumaansa.
Nyttemmin tätä sinällään yksinkertaista kuviota on tullut sotkemaan viisauden (joskus koulutuskin luetaan tähän) lisäksi vaihdonvälineet ja verkostot.
Alistaa on helpompi jos on valtaa, voimaa ja halua.
Alistua on helpompi jos on vallaton, voimaton tai haluton (vastentahtoisessa tilanteessa)
Vähä-älyinen
-
Koska kaikki ihmiset ovat geneerisesti itseäni tyhmempiä, ei ole vaihtoehtoja
-
Ei onnistu. Ja jos myöhemmin osoittautuu ensin mukafiksu tyhmemmäksi, homma loppuu siihen
-
Miten se määritellään, että kuka on tyhmempi? Vai onko se vain koulutuksesta ja oppiarvosta kiinni?
-
Koska kaikki ihmiset ovat geneerisesti itseäni tyhmempiä, ei ole vaihtoehtoja
Erinomaisesti tiivistetty ^.^
-
Koska kaikki ihmiset ovat geneerisesti itseäni tyhmempiä, ei ole vaihtoehtoja
Erinomaisesti tiivistetty ^.^
Alista, niin minäkin :-X
-
Täytyy sanoa, että aikamoinen ero pitäisi älykkyydessä olla alistuvan ja alistettavan välillä, jotta sen itsekin huomaisi. Toisaalta ei mielestäni ole syytä vaatia/olettaa, että alistava osapuoli olisi kaikin tavoin alistettavaa korkeammalla tasolla. Ehkä tällaisten pienten erojen vertailuyritykset ovat vähän ajanhukkaa ylipäätänsä ihmissuhteissa.
-
Vaniljasuhteen dominoiva osapuoli päättää, mitä ruokaa syödään, mikä elokuva katsotaan, minkä värinen matto laitetaan eteiseen. Sellainen kuuluu yleensä automaattisesti suhteen naispuolisen jäsenen privilegioihin
Mitvit? Miksei kukaan oo mulle aikaisemmin tuota kertonut. Privilegiot tänne heti. Equality Schmequality!
-
Niin,koko kinkydessä tarvitaan maalaisjärkeä, joka on katsomista asioiden yksinkertastamiseen, eli jätetään vain oleellinen. Sillä mitä monimutkaseksi asioita ajattelee, sitä kauemmaksi päästää oleellisesti, tämän viisas ihminen tajuaa ilman koulutusta, johon kouluja käynyt ei pääse, sillä häneltä puuttuu kosketus realin.
Tässä on se ero juuri, että dominoiva tietää toisen olevan alistettu, hän ei missään kohtaa luule sitä. Tässä tulee se taita mennä tilanteen mukaan, eli välillä kovempaa ja välillä olla täysin passiivinen, eli toisaalta ei itse aseta mitään suunnitelmia, vaan luo sen sitä mukaan kuin on tarve. Sillä yleensä alisteisena ei ole tasainen, vaan yleensä heillä on luonnetta riittävästi, että kokeilevat miten asiat ovat.
-
Ei se äly ole koulutuksessa tai oppiarvossa, ei edes asemassa työelämässä. Se on korvien välissä
Miten se määritellään, että kuka on tyhmempi? Vai onko se vain koulutuksesta ja oppiarvosta kiinni?
-
Ei se äly ole koulutuksessa tai oppiarvossa, ei edes asemassa työelämässä. Se on korvien välissä
Miten se määritellään, että kuka on tyhmempi? Vai onko se vain koulutuksesta ja oppiarvosta kiinni?
Mitä korkeampi on koulutus, niin sitä kauempana on maanpinnan,. Sillä korkeasti koulutettu luulee että hän tietää asiasta enemmän, mutta kumminkin ei osaa löytää tiedon seasta oleellista. Eli liika tieto vaatii käsittely kykyä, jota yleensä korkeasti koulutettuja ei ole, sillä koulutus on perustunut kokonaan ulkoa oppimiseen.
-
ööh? ei kyllä pidä paikkaansa
-
Koulutus nostaa äo:ta.
Tosin tässä on kyllä heti todettava että nykyisin kun puolet porukkaa on korkeakoulutettuja se ei edelleenkään poista sitä tosiseikkaa että joka toinen on keskimääräistä vähälahjaisempi.
-
aamen
-
Koulutus nostaa äo:ta.
Tosin tässä on kyllä heti todettava että nykyisin kun puolet porukkaa on korkeakoulutettuja se ei edelleenkään poista sitä tosiseikkaa että joka toinen on keskimääräistä vähälahjaisempi.
Lähinnä ravinnon laatu taitaa vaikuttaa enemmän äo:n, ja toden totta korkeakouluihin pääsee sisään melko vähilläkin lahjoilla... Mutta älykkyysosamäärällä ei sikäli ole mitään merkitystä kun se ei mittaa laisinkaan sosiaalista lahjakkuutta tai persoonallisuutta.
Saattaa tietty olla etten itsekään syttyisi tyypille jonka äo olisi roimasti alle sen keskiverron. Se kun nyt mittaa kuitenkin jonkin verran hoksottimien toimintaa ainakin logiikan, ongelmanratkaisun ym. kognitiivisten suoritusten muodossa.
-
Muistan vuosia sitten kuulleeni, että jos kahden ihmisen älykkyysosamäärän erotus on iso (paljonko sitä en muista), niin ihmiset eivät pysty kommunikoimaan keskenään. Joskushan tuntuu juuri tälle, mutta kun ei voi olla varma kumpi on se älykkäämpi;)
-
Ehkä isot erot ihmisten välillä kaikenkaikkiaan aiheuttavat sen, ettei toinen kiinnosta. Tunnen älykkäitä kusipäitä, joille en alistuisi juuri sen kusipäisyyden takia. Eikä älykkyys yksinään riitä, tarvitaan myös huumorintajua, uteliaisuutta ja viisautta.
Älykkyys ja koulutus eivät sinänsä korreloi, jos kahdella ihmisellä on sama äo, toisella korkeakoulutus ja toisella ei, on heillä yhä sama äo. Tiedonhalua voi tyydyttää monin tavoin.
Älykkyydellään brassailevat älykkäätkin ovat vain - tyhmiä.
-
Ongelma älykkyydestä on sen määritelmä, eli mitä enemmän kouluja, sitä suurempi on luulo että on älykäs. Sittenkin tällainen laittaa rakentamaan taloa, jossa joudutaan monenlaisia ongelmia ratkaisemaan, niin koulutuksen tuomasta ei ole hyötyä, jos taito mitä vaaditaan on osata sahata lauta suoraan vain lyijykynä viivaa apuna käyttäen. Eli ihmisellä voi olla koulutusta vaikka kuinka paljon, mutta sen siirtämiseen käytäntöön hän voi olla täysin tunneli, joka osoittaa sen että hän on ymmärtänyt asian ja myös osaa sitä käyttää.
Tossa yhtenä päivänä kävin aiheesta mielenkiintoisen keskustelun korkeakouluopiskelijat kanssa, jota aihe jota oli alussa nauttinut, oli muuttunut aiheen ahtaajien takia epämieluisaksi. Sillä kun asiaa tutkii, ei voi yleensä alussa tietää onko se mukava vai ei. Viisas yleensä huomaa juuri aiheen ahtaajien vain hyvin paljon aikaisemmin kuin tyhmempi, joka ei sitä huomaa laisinkaan.
-
Lähinnä ravinnon laatu taitaa vaikuttaa enemmän äo:n, ja toden totta korkeakouluihin pääsee sisään melko vähilläkin lahjoilla...
Näinpä. Kouluihin, kun pääsee parhaimillaan/pahimmassa tapauksessa vain opettelemalla asioita hyvin ulkoa. Ei tarvitse välttämättä edes sisäistää liiemmin lukemaansa, kunhan vain muistaa asian riittävän hyvin ulkoa sitten pääsykokeissa.
-
Älykkyys ja koulutus eivät sinänsä korreloi, jos kahdella ihmisellä on sama äo, toisella korkeakoulutus ja toisella ei, on heillä yhä sama äo.
Älykkyysosamäärän mittaamiseen on myös olemassa useita erilaisia testejä, eikä niiden antamat tulokset yleensä ole vertailukelpoisia, koska eri älykkyystesteissä mitataan erilaisia asioita. Kahdella ihmisellä on sama äo vain, jos he ovat suorittaneet täsmälleen saman älykkyystestin.
Halusin vain lisätä tarkennuksena tämän.
-
Ja onkohan viisaudella ja älykkyydelläkin vissi ero. Älykäs ei välttämättä ole viisas, mutta viisas yleensä on älykäs. Ja voi tyhmäkin olla viisas.
Osaa siis optimoida käyttäytymisensä vallitsevan kontekstin vaatimalla tavalla.
-
Mä en nyt millään tajuu mistä te puhutte! :o
-
Millä ihmeellä te oikein mietitte noita, ainakaan minä en edes joudu sellaiseen seuraan joka ois tyhmempi koska janoan sitä keskustelua ja yms hengen ravintoa. Jokainen kokee itse sen jollaisen seuraan hakeutuu en usko et siin kysellään äö:tä koska se ei kerro onko ihminen fiksu vai tyhmä ja tuleeko sen kans toimeen. Jokaisella on jotain annettavaa toiselle eri asia haluaako sitä ottaa vastaan, esim ei mua kiinnosta kikattava kanalauma tai sellainen joka puhuu rahoistaan tai on olevinaan parempi muita , sn tietää jo kun toinen avaa suunsa. mielummin olen sellaisen kans jonka kans pystyy keskustelemaan eikä koko ajan dissaa toista. ja anteeksi en osaa kirjoitella hienosti enkä ees puhua nätisti, puhun asiat suoraan siinäkin joku jo dissaa , jostain kumman syystä siltikin mulla on ystäviä jotka ovat järkeviä eivät ihan ehkä äö:n mukaan mutta niillä on toiset asiat jotka tekee ihmisestä älykkään. Elämänkokemusta tarkoitan. En voi sanoa ketään tyhmäksi koka itsekin varmasti olen vähemmän viisas, mutta kartan ns idiootteja ihmisiä, jotka avaavat suunsa eikä sielt tule mitään muuta kuin tiettyjä asioita. Haluan oppia koko ajan uutta ja rakastan sellaista. MIE arvostan ihmistä aitona en ESittäjänä